Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Unohtumaton - 16.12.2016 16:13:33

Otsikko: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Unohtumaton - 16.12.2016 16:13:33
Fandom: Taru sormusten herrasta
Hahmot: Aragorn, Arwen ja Roheryn-hevonen
Ikäraja: S
Tiivistelmä: Konkarin kädestä ne kaatuvat maahan, ja Roheryn kulkee kuin ajatus, sillä yhdessä he ovat kuin miekan sivallus yössä.
A/N: Hevosista jaksaisin kirjoittaa vaikka kuinka paljon, ja sitten pälkähti mieleen tämä idea. Roheryn (http://kontu.wiki/Roheryn) on Aragornin hevonen, jonka tarinaa ja suhdetta Aragorniin lähdin pohtimaan fikin muodossa. Tuloksena oli hevosen elämäntarina ja jälleen vähän erilainen ote sormusten herran maailmaan.  ;)



K U N I N K A A N   H E V O N E N

Roheryn tietää, että se ei ole mikä tahansa hevonen. Kun sen etukaviot koskettavat maata jokaisella kiihtyvällä laukan askeleella, koko tanner on sen rummutuksesta kuuro. Samooja sen selässä, Konkari, kohtelee hevostaan kuin kuningasta ja häntä Roheryn kantaa eikä koskaan pelkää. Se on kasvanut haltioiden hoivissa ja neiti Arwenin pehmeiden sanojen kuiskeessa, mutta nyt Roheryn on täysikasvuinen ja vahvempi kuin koskaan. Pohjoisen tuulet eivät taltuta sen säkenöivää voimaa, sillä niin lujaa se puskee eteenpäin, ja Konkari puhuu sille sindaria, kehottaa lentämään näkymättömin siivin. Tähdet ovat kartta, jota Konkari seuraa, mutta pilvisimpinä päivinä Roheryn kantaa heidät piiloihin. Vaikka ihminen kuinka yrittää, hän ei pysty koskaan olemaan hevonen erämaassa. Vaikka sisin on vaistoineen kuin parhaimman villihevosen, Roheryn ei juokse pakoon. Se luottaa, koska Konkari ratsastaa sitä sielunsa syövereistä ja avaa Roherynille koko maailman. Sinne se mielellään kiitää eikä anna yhdenkään örkin koskea karkeaan karvaansa. Konkarin kädestä ne kaatuvat maahan, ja Roheryn kulkee kuin ajatus, sillä yhdessä he ovat kuin miekan sivallus yössä.

Kunnes koittaa päivä, jolloin Konkari palaa Imladrikseen ja ojentaa ratsunsa ohjat Arwenille, sillä tie jonne miehen on mentävä, ei ole Roherynin kuljettavissa. Se tuntee sormet otsallaan ja kuulee kuiskauksen boe annin mened, galu. Samooja jää nimineen jälkeen, kun esiin kuoriutuu Aragorn Arathorninpoika, ja Roheryn ei tiedä, näkeekö se kumppaniaan enää koskaan. Arwenin kädet ovat pehmeät ja ote ohjaksista köykäinen, kun hän ratsastaa kauas ja takaisin, pohtii ääneen Aragornin matkaa ja tyynnyttää Roherynin helein sanoin, vaikka he molemmat kantavat samaa huolta sisällään. Haltia hänen selässään heikkenee päivien kääntyessä pimeiksi ja raskaiksi, mutta Roheryn ei anna jäntevien jalkojensa luuhistua. Se ei ole pelkkä samoojan hevonen enää, vaan sen suonissa virtaavat kuninkaalliset virrat, eikä se luovuta ennen kuin koti siintää edessä.

Tulee aika, jolloin samoojat saapuvat Rivendellin utuun ja ottavat Roherynin mukaansa. Sen selkään nostetaan jälleen satula ja sieraimet laajenevat erämään tuoksuista, joita se saa haistella taas. Ratsu kulkee ilman ratsastajaa, vaan ei kuormaa, ja vuorten kupeissa sen karkea karva on hien kostuttama. Ensimmäistä kertaa elämässään sen sisintä kylmää pelko, sillä yöt eivät tunnu loppuvan koskaan ja hukkien ulvonta on jokapäiväinen kirous. Korskuen se laukkaa vastatuuleen eikä tuulen suunta käänny kuin vasta viikkojen taivalluksen jälkeen. Maa sen kavioiden alla lähtee jyrkkään nousuun, ja samoojat patistavat hevosiaan viimeiseen ponnistukseen. Missä lie koti enää.

Na vedui, Roheryn!

Vuoren rinne ei ole enää nousu eikä mikään, kun Aragornin lempeä huudahdus toivottaa matkaajat tervetulleiksi. Roherynin kaviot eivät enää kosketa maata, sillä se liitää, kiskoo itsensä irti käsistä, jotka eivät ole Aragornin, ja vajoaa lopulta polvilleen miehen eteen. Kätten lämpö, jota se on kaivannut jo ikuisuuden, koskettaa tähtikuvioista otsakarvaa ja ennen kuin Roheryn uuvahtaa kokonaan se ennättää kuulla, että sen päivät ovat jälleen Aragornin kohtaloon sidotut. Edes kuolema ei voi enää erottaa, sillä se on heille yhteinen, jos taistelusta ei ole paluuta. Kun aamu sarastaa, he ovat pystypäin ottamassa aurinkoa vastaan. Vuorten seinistä kaikuu hirnunta, joka on sotahuuto sotilaille, ja viimeinen kunnianosoitus Aragornille.

Pimeys on peittänyt Minas Tirithin kauhuillaan, mutta kuninkaan miekka soi silti terävänä yli koko tantereen. Sen sävelet runnovat maahan pelon, ja Roheryn näkee rinnallaan hevosista parhaimmat, joista monen laukka katkeaa. Toisinaan Aragornin käsi horjahtaa ja Roherynin askel kompuroi, mutta kukaan ei heitä kaada. Liput liehuvat kaupungin yllä ja ihminen ottaa voittonsa, mutta ei tappioitta. Ikuiset arvet ovat sielun säröjä, ja sotaa käyneet ovat katseiltaan ikäistään vanhempia. Roheryn ei ole enää entisensä, mutta se kantaa Aragornia yhä läpi rauhanajan laaksojen, ja tietää, että se saa aina palata kuninkaan kanssa kotiin.

Se näkee yllään tähtiä vielä useamman vuoden edestä ennen kuin Aragorn viimeisen kerran silittää sen turpaa ja kuiskaa sille hyvää matkaa, novaer, ystävä vailla vertaa. On tullut aika Roherynin elää enää tarujen ylistyksissä.


A/N2: Seuraavassa vielä suomennoksia haltiakielestä.

Boe annin mened, galu = Minun täytyy mennä, näkemiin.
Na vedui, Roheryn! = Vihdoinkin, Roheryn!
novaer = Hyvästi.
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: DucksAreEvil - 23.12.2016 22:17:28
Tämä oli aivan ihana, kiitos! Tän tarkoitus ei ehkä ollut saada lukijaa itkemään, mutta minulle kävi niin. Ikuisena heppatyttönä jo se, että puhuttiin hevosesta sai minut lukemaan tämän ja se kannatti. Tarina oli hieno ja haltiakieli sopi väliin niin hyvin.



Lempikohtiani olivatkin esimerkiksi: "Haltia hänen selässään heikkenee päivien kääntyessä pimeiksi ja raskaiksi, mutta Roheryn ei anna jäntevien jalkojensa luhistua."

Pätkässä niin ihanaa ilo. Se, että siitä jotenkin huomasi Roherynin uskon siihen, että se vielä palaa rakkaan Aragorninsa luo.


"Vuorten seinistä kaikuu hirnunta, joka on sotahuuto sotilaille, ja viimeinen kunnianosoitus Aragornille."

Ihana!


Ja tietenkin lopetus, joka oli vain niin kertakaikkisen upea (en toista sitä tässä koska ei ole tarvetta jokainen voi sen itse käydä tuolta lukemassa).

-DAE
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Nyyhti - 23.12.2016 22:45:01
Ääääähh olisi kai mun pitänyt arvata, että joku hevosficci saa mut pillittämään. (Onneksi näköjään jonkun muunkin! :D)

Huhuh. Tää oli niin ihanasti kirjoitettu. Juuri sellainen tarina, joka sopii tuohon maailmaan ja tuollaiselle olennolle. Ihan uskomattoman kaunista tekstiä. Taru Roherynistä, Kuninkaan hevosesta <3

Tässä oli aivan älyttömän oivaltavia kuvauksia, ja ylipäätään koko tarinankerronta oli aivan mahtavaa. Vaikka tästä tulee pöljä lainausmössö, mun on pakko ottaa nämä ihan erillisiin lainauksiin, koska aivan erityisesti näistä jokainen yksittäin oli niiiiin hieno:

Lainaus
Roheryn näkee rinnallaan hevosista parhaimmat, joista monen laukka katkeaa.
Laukka! Ää! Niin hevosmaista ja kaunista <3

Lainaus
Toisinaan Aragornin käsi horjahtaa ja Roherynin askel kompuroi, mutta kukaan ei heitä kaada.
Tässä oli ihanaa se todellisuudentuntu, että ihan täydellistä meno ei ole.

Lainaus
Liput liehuvat kaupungin yllä ja ihminen ottaa voittonsa, mutta ei tappioitta.
Aa ihanaa, että tässä otettiin tappiot - kaikenlaiset - huomioon!

Lainaus
Roheryn ei ole enää entisensä, mutta se kantaa Aragornia yhä läpi rauhanajan laaksojen, ja tietää, että se saa aina palata kuninkaan kanssa kotiin.
Voihan Roheryn ja koti, nyyyh :') <3

Lainaus
Se näkee yllään tähtiä vielä useamman vuoden edestä ennen kuin Aragorn viimeisen kerran silittää sen turpaa ja kuiskaa sille hyvää matkaa, novaer, ystävä vailla vertaa. On tullut aika Roherynin elää enää tarujen ylistyksissä.
En kestä <3
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Unohtumaton - 25.12.2016 19:52:53
DucksAreEvil: Ikuisena heppatyttönä sitä itsekin jaksaa aina palata hevosten ääreen ja vähintään kirjoitella niistä, ja Tolkienin maailmassa hevoset ovat kerrassaan upeita. Kuinka moni sota olisi hävitty ilman hyviä hevosia? Hevonen on niin kiehtova ja monisävyinen eläin, että kirjoittajana sitä ei voi kuin rakastaa! Etenkin Aragornilla tuntuu olevan hyvin vahva side hevosiinsa ja siitä tämäkin lähti liikkeelle. Kiitos paljon!  :)

nominal: Eläinten uskollisuus ja viattomuus iskevät aina ihmissieluun aika vaikuttavalla tavalla, näin oon ainakin itse todennut! Niille meinaan itsekin itken taatusti eniten.  :D Mulla on ollut Silmarillion tässä uudelleen luettavana hetken aikaa, ja heti piti tietenkin päästä kirjoittamaan Keski-Maasta. Ihastuin ajatukseen Roherynin ja Aragornin suhteen kuvaamisesta ja tämän kirjoittaminen oli alusta loppuun todella antoisaa. Todella paljon kiitoksia piristävästä kommentista! 
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Fiorella - 17.10.2017 22:13:54
Oih, tämäpä oli todella kaunis! Rakastin kieltä, josta tuli TSH-tuttuus niin mieleen. Olet löytänyt tähän upeita ja vahvasti kertovia ilmaisuja, joita oli nautinto lukea.

Lainaus
Roheryn kulkee kuin ajatus, sillä yhdessä he ovat kuin miekan sivallus yössä.
Soturin hevonen ei ole lemmikki vaan taistelutoveri ja siitä kertovat sen vahvat jalat ja karkea karvakin, johon pariin kertaan mainittiin. Oli valtavan ihanaa, miten annoit uskolliselle kumppanille todellisen kunnianosoituksen tässä ficissä.

Lainaus
...he molemmat kantavat samaa huolta sisällään
Myös haltia ymmärtää hevosta - ja jakaa saman huolen. Kaunista sekin.

Lainaus
Roheryn näkee rinnallaan hevosista parhaimmat, joista monen laukka katkeaa.
Ja hevonenkin tuntee sodan tappiot. Miten kaunista, että sen viimeiset hetket taisivat kuitenkin koittaa kauniisti, ystävän vierellä. Eivätkä tarut unohda sankaria. :)
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Unohtumaton - 19.10.2017 12:46:45
Fiorella: TSH:sta kirjoittaminen on nautinto! Tuntuu, että tämän fandomin parissa suomen kieli pääsee oikeuksiinsa. On myös hurjan mielenkiintoista keskittyä tarinankerronnassa monesti toissijaiseksi jätettyihin hahmoihin eli eläimiin. Kiitos kovasti kommentistasi!  :)
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Röhkö - 31.10.2017 12:54:08
Tämä oli tosi lyyrinen olematta silti lyriikkaa tai runo. Todella kaunis teksti, jossa hevonen toimi symbolina rohkeudelle ja ystävyydelle, TSH:n perusteemoille. Pidin monista kohdista ja sanavalinnoista, jotka sopivat fandomina. Yksittäisenä mainintana niinkin simppeli sana kuin utu.
Haltiakieli sopi hyvin tekstiin (ja hyvä, että lopusta löytyi suomennokset, ei ole oma vahvuus).

Vaikka teksti ei ole pitkä, siinä on silti todella paljon sisältöä. Roheryn kasvaa nuoresta vanhaksi ja kuvastaa jotenkin myös isäntänsä matkaa. Roherynin ja Aragornin elämät sitoutuvat toisiinsa monissa kohdissa, mm:

Lainaus
Se on kasvanut haltioiden hoivissa ja neiti Arwenin pehmeiden sanojen kuiskeessa
Rakkaus

Lainaus
Vuoren rinne ei ole enää nousu eikä mikään
Kuninkuuden hyväksyminen

Tästä näkee tosiaan, että pidät TSH:n kirjoittamisesta. Kuten sanoit, suomi tosiaan sopii tähän fandomiin.

- Röh
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Unohtumaton - 26.11.2017 20:53:08
Röhkö: Olipas kiva kuulla, että kiinnitit huomiota symboliikkaan! Aragornin hevonen oli varmasti monessa mielessä kuin mies itse, ja kun Aragorn kohteli hevostaan kuin kuningasta, samalla hän itse kasvoi hiljan kuninkaaksi! Eläimet TSH:ssa ovat kirjoittajan mieltä inspiroivia. Kiitos paljon kommentistasi!
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Sielulintu - 28.07.2019 12:42:54
Kiitos finikesän kaiken maailman kommentteja -haasteen aloin etsiä eläinaiheista tekstiä, ja ikuisena hevoshulluna oli pakko etsiä jotain, missä hevonen pääsee pääosaan. Aivan mahtavaa, että tässä oli pääosassa juuri hevonen, koska niitähän Tsh on täynnä. Eläinten näkökulmasta ja elämästä harvemmin syvennytään kirjoissa kertomaan, eikä tsh:ssakaan hevosten sielunelämään pahemmin pureuduta. Siksi olikin erityisen kiva, että tässä yhdistyivät eläimen näkökulma ja fandomille tyypillinen kerronnan tapa.

Musta tän tyyli ja sanavalinnat sopivat fandomiin mielettömän hyvin. Tyyli istui tähän todella hienosti, ja mukana elävöittämässä oli paljon fandomista tuttuja yksityiskohtia, kuten paikkoja, nimiä ja haltiakieltäkin. Aina kun luen Tolkienin maailmaan sijoittuvia tekstejä, ihailen suunnattomasti sitä, miten ihmiset muistaa niin paljon kaikkea nimistä paikkoihin ja kieliin. Suurin syy sille, miksen ikinä ole kirjoittanut mitään keskimaasta onkin oikeastaan juuri se, että asioita ja yksityiskohtia on niin paljon, että tuntuu, ettei mikään niistä ole jäänyt kunnolla mieleen. Hatunnosto siis uskottavasta ja fandomia mukailevasta otteesta ja tyylistä. :)

Hevosen näkökulma tuli myös kivasti esiin. Se, miten tekstissä kerrottiin siitä, mitä Roheryn koki, haistoi ja tunsi selässään olevien ratsastajien tekevän, lisäsi valtavasti tekstin persoonallisuutta ja toi selkeästi ilmi, että nyt näkökulma on tosiaan hevosen. Kauniisti kuvailit myös Roherynin ja Aragornin läheistä suhdetta. Ihanaa ajatella, että Aragorn on tosiaan Roherynille tärkeä ja toisin päin.

Paljon kiitoksia upeasta hevostekstistä! :)
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Unohtumaton - 25.09.2019 15:51:26
Sielulintu: Sormusten herraan olisi kieltämättä sopinut syvällisempi suhtautuminen eläimiin etenkin, kun osalla tarinan henkilöistä on eläimiin selvästi keskivertoihmistä parempi suhde. Siksi olikin hienoa kirjoittajan roolissa sukeltaa hevosen kokemusmaailmaan. Iloa tuottaa myös huomata, kuinka lukijat ovat löytäneet tästä antoisia hetkiä ja ehkä pohtineetkin TSH:n maailmaa uudenlaisesta näkökulmasta. Kiitos ihanasta kommentista!
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Marzzuu - 25.12.2020 15:20:45
Iski suoraan tunteisiin, ihana ja herkkä tarina jota voisin lukea tuntikausia.❤️ Namárie sin romello Valimar!
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Waulish - 29.03.2021 21:53:27
Tervehdys Kommenttiarpajaisista, ja onnittelut voitosta! :) Päädyin tämän tekstin pariin listauksestasi siksi, että yksinkertaisuudessaan kaunis nimi viehätti minua ja halusin lukea jotain luonnonläheistä TSH:n maailmasta, koska fandom tarjoaa sellaiselle mitä loistavimmat puitteet. Hevosia siellä viliseekin, ja minun alkoi tehdä mieli lukea tarina, jossa hevonen pääsee estradille muutenkin kuin vain sotaratsuna!

En itse ole ollut kovin paljon hevosten kanssa tekemisissä, mutta sen perusteella mitä olen ollut, koen tämän tekstin hevosen olemusta vahvasti henkiväksi. Ihan jo yksityiskohtien ja sananvalintojen tasolta välittyy se fiilis, ettei tässä ole kyseessä mikä tahansa eläin, vaan hevonen. Esimerkiksi tuoksuista laajenevat sieraimet, korskuminen... Tulee selkeitä, vahvoja mielikuvia hevosesta, ja se on ihanaa ja sopivaa. Hevoset ovat kyllä uskomattoman kestäviä ja sinnikkäitä otuksia, mikä ilmenee tässäkin tarinassa hienosti siitä, miten Roheryn ei luovuta vastoinkäymisissäkään vaan jaksaa luottaa ja jatkaa.

Tässä tarinassa käsitellään kiintoisalla tavalla ihmisen ja eläimen välistä luottamusta ja eräänlaista symbioosiakin. Molemmat ovat toisilleen korvaamattomia: toinen kulkee kuin ajatus kohti vaarojakin, ja toinen kaataa tielle osuvat viholliset. Kumpikin tietää, mitä tekee, ja luottamus on vankkaa. Jälleennäkeminen erossaolon jälkeen on sykähdyttävä. Hevonen muistaa ihmisensä, ja sama toisin päin.

Kieli on kaunista ja jotenkin niin upeasti Tolkienin maailmaan sopivaa. Voisin lainata melkein koko tekstin, kun tämä on täynnä oivaltavia ja koskettavia kohtia, mutta pitäydyn nyt yhdessä suosikissani:
Ikuiset arvet ovat sielun säröjä, ja sotaa käyneet ovat katseiltaan ikäistään vanhempia.
Tämä on niin kouriintuntuva kuvaus sodan ja menetysten kauaskantoisista vaikutuksista. Vaikka ulkoiset haaverit paranisivat, sielun arvet ovat ja pysyvät, ja sotaa käyneen silmät ovat nähneet niin paljon enemmän ja kauheampaa. Tämän tekstin voisikin ajatella olevan hevosen tarinan taustalla myös ikään kuin ihmisen ja ihmiskunnan tarina.

Onpa kerta kaikkiaan hieno ja vavahduttava teksti, kiitos! :-* -Walle
Otsikko: Vs: TSH: Kuninkaan hevonen, S, tarina Aragornin hevosesta
Kirjoitti: Unohtumaton - 07.04.2021 14:59:13
Marzzuu: Kiva kuulla, että tämä herätti tunteita! Kiitos kun kommentoit. <3

Waulish: Hevonen on kiehtova ja kaunis eläin, ja TSH:n maailmassa käy selväksi, että monen suhde hevoseen on erittäin läheinen ja lämmin. Sisäinen heppatyttöni nautti hevosen kuvailusta täysin rinnoin!  ;D Tietyllä tapaa on myös hieno ajatella, mitä kaikkea hevonen kokee ihmisen kumppanina, kun näkökulma on yleensä ihmiskeskeisempi ja ihmiskokemukseen kiinnittyvä. Kiitos kun kommentoit! <3