Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Natural - 19.08.2016 21:31:52

Otsikko: Vain hetken verran | S | Angst/Romance | Draco/Blaise
Kirjoitti: Natural - 19.08.2016 21:31:52
Author: Natural
Title: Vain hetken verran
Rating: S
Genre: Angst/Romance
Paring: Draco Malfoy/Blaise Zabini
Disclaimer: JKR omistaa, mina lainaan. Ei tuu rahhoo.
A/N: Että tämmöstä pikkuangsti/ajatussössöö. 15min sodassa kirjoitettu ja olen ihan tyytyväinen, vaikka eroaakin jonkun verran mun headcanonista tästä parituksesta. Joku päivä vielä saan muotoiltua sen oikean asetelman ficin muotoon ja tänne tyrkylle. Mutta nyt, enjoy.


Vain hetken verran

Ilta-aurinko oli laskemaisillaan luoden varjoja puiden runkoihin. Usva alkoi nousta Kielletyn metsän puunrunkoja pitkin peittäen aluskasvillisuuden alleen. Vaalea poika käveli juurakon seassa kasvoillaan määrätietoinen ilme hänen askeltensa viedessä häntä syvemmälle metsään. Hän tiesi olevansa aikaisessa, mutta ei hän malttanut odottaakaan.

Metsässä oli hiljaista, aivan kuin kuolema olisi kulkenut pojan rinnalla. Mutta poika oli yksin. Ja poika tiedosti sen täydellisesti. Kukaan ei tietäisi minne hän on menossa, tai mitä hän oli tekemässä. Salaisuus pysyisi hänen kanssaan.  Mutta se salaisuus ei ollut vain hänen.
Saavuttuaan lammen luokse poika istui kivelle odottamaan. Tyynesti hän vilkaisi kelloa ja tuhahti. Vielä kymmenisen minuuttia, poika ajatteli. Vaikka hän oli tarkoituksella ajoissa, häntä inhotti odottaa. Epätasaisin välein hän vilkaisi kelloaan varmistaakseen arvauksensa oikeaksi. Ja kuten hän oli arvannut, tumma hahmo saapui tasan viisi minuuttia myöhässä, kuten tavallisesti.

Draco nousi seisomaan ja kohtasi tummat kasvot, jotka pahoittelivat myöhästymistä. Draco ei vastannut pahoitteluun. Ei koskaan vastannut. Hän vain kietoi kätensä toisen ympärille ja painoi huulensa vaativasti toisen huulia vasten. Ja toinen vastasi suudelmaan vaatimukset täyttäen.

Irtauduttuaan suudelmasta he riisuutuivat kuten aina ennenkin, astelivat lammen rantaan Dracon mennessä edeltä veteen. Draco jäi muutaman metrin päähän rannasta kellumaan selälleen veteen toisen lipuessa hänen vierelleen. Draco avasi silmänsä nähdäkseen jälleen tummat silmät, jotka ihailivat hänen virheetöntä, vaaleaa ihoaan, jossa jokainen lihas ja verisuoni pääsi oikeuksiinsa. Tummat sormet vaeltelivat pinnan alla hänen selkälihaksillaan ja toisen käden sormet vaeltelivat pinnan päällä hänen vastallaan ja rinnallaan. Ja Draco nautti jokaisesta hetkestä, jokaisesta minuutista, jonka tuo toinen käytti koskeakseen häneen.

Mutta aika oli kummallinen asia, joka kulki kyselemättä määrätietoisesti ja päättäväisesti aina eteenpäin. Ja heidän aikansa tulisi loppumaan. He siirtyivät takaisin rantaan ja istuutuivat kivelle vieretysten Dracon painaessa päänsä toisen olkapäälle. He eivät puhuneet, eivät kuiskailleet. Heidän ei tarvinnut. Molemmat olivat täysin tietoisia siitä, että heillä oli rajatusti aikaa vuorokaudessa olla yhdessä. Ja pian sekin etu otettaisiin heiltä pois.

Draco tiesi, että toinen piti hänestä, palvoi, ihaili, ehkä jopa rakasti. Draco olisi halunnut rakastaa, mutta tiesi liian hyvin, että se olisi liian vaikeaa, liian väärin. Draco halusi silti nauttia toisen kosketuksesta, toisen huomiosta – vielä, kun aika antoi hänelle siihen mahdollisuuden.

Mutta Draco tiesi myös, että hän itse jäisi kaipaamaan heidän yhteistä salaisuuttaan enemmän ja kauemmin.
Otsikko: Vs: Vain hetken verran | S | Angst/Romance | Draco/Blaise
Kirjoitti: Odo - 31.08.2016 04:25:11
Vihdoin oon täällä kommentoimassa plopetiplop vaan!

Sä oot oikeestaan se, joka on saanut mut tykästymään Draco/Blaiseen alunperin, kun innostuit siitä jostakin. (En vieläkään oo ihan varma, että mistä.) Kuitenkin tätä on tullut luettua jonkunverran ja oli kiva lukea ihan sunkin Draco/Blaisea tälleen lyhessä muodossa pitkästä aikaa. Kohtalon oikut on mulla kanssa listalla, joten niihinkin toivottavasti kommenttia piakoin. Sotasaaliit on kivoja, koska yleensä ne tulee täysin puhtaasti ajatusvirtana ja se on hauskaa. Tässä oli kivan runsaansi kuvailua ja erityisesti alussa olleet kuvailut metsästä olivat aivan loistavia. Se, miten usva kiipeää puita pitkin oli täysin uusi ilmaisu!

Mietin kyllä, miksi Dracolla ja Blaisella oli tapana mennä uimaan. Ei sillä, uiminen on kivaa, mutta jotenkin usvaisesta kuvailusta ja hyvin varhaisesta ajasta tuli mieleen, että vesikin on varmaan ihan hiiskatin kylmää. Pidin kuitenkin siitä, ettei tässä menty konkreettisempiin vesileikkeihin vaan puhuttiin pyöreämmin asioista ja tulkinta jäi lukijan vastuulle.

Se, että Draco mietti Blaisen fiiliksiä oli musta kanssa kiva ja se, ettei hänkään osannut jäsennellä oliko se vain ihailua vai jopa rakastamista. Dracolle sellainen kuitenkin on varmasti jollain tasolla vierasta ja pidin siitä, ettei Draco voinut rakastaa takaisin. Syitä on varmasti monia, mutta tässäkin oli simppelisti tuotu esille se, että se oli väärin. Oliko se väärin, koska Blaise oli mies, siksi että Dracolla tulisi olemaan Pimeyden lordin tehtävä, vai jostain muusta syystä! Tällaisia juttuja on kiva pohtia ja ehkä mä päädyin siihen, että Dracolla on päänsisäinen kriisi vähän joka asiasta, koska angsti-Draco.♥

Lopetus oli kyllä kanssa just nappiin! Se, vaikka Draco sanoo ettei pystykykene rakastumaan, mutta siitä huolimatta tietää, että sille tuo hetkellinen/väliaikainen suhde on tärkeämpi ja pitkäkestoisempi oli jotenkin kiva twisti. Tykkäsin, siis.

Sitten pikkuisen kritiikkiä. Tiedän, että sulla on aiemminkin ollut ongelmaa noiden "Minulla on kana. Se on vihreä." -lauseiden kanssa, eli lyhyet lauseet, kun ne voisi myös yhdistääkin ja tehdä niistä hivenen soljuvamman. Välillä niitä oli ja sitten välillä taas oli sujuvaa pätkää ilman töksähtelyä. Ehkä se johtuu sodasta, että noita vanhoja virheitä tulee, mutta ei ne maailmanloppu ollut. Mutta hyvä kiinnittää huomiota siihen, että lauseet ei töksähtele, vaikka joskus lyhyet ja toteavat lauseet toimiikin. :)

Lainaus
Metsässä oli hiljaista, aivan kuin kuolema olisi kulkenut pojan rinnalla. Mutta poika oli yksin. Ja poika tiedosti sen täydellisesti.
Tässä siis esimerkki, mitä tarkoitin, vaikka varmaan tiesitkin ilman esimerkkiä! Poika oli kuitenkin yksin ja tiedostosti sen täydellisesti tms. , voisi olla sellainen joku soljuisi paremmin. En nyt kovin tarkkaan miettinyt, miten se fiksuiten meni, että älä ota suoraan mun vinkistä vaaria! ;D Myös poika-sanaa toistellaan aika ahkerasti. Ensimmäisen lause kuitenkin oli sellainen soljuvampi  ja sitten nuo kaksi jälkimmäistä ne töksähtelevät, vaikka kyllä niiden pointin tajuaa.

Tämän pidemmittä puheitta kuitenkin kiitos (Orion mätkähti ku mikäkin urpo...) tästä! Palaillaan taas o/
Otsikko: Vs: Vain hetken verran | S | Angst/Romance | Draco/Blaise
Kirjoitti: Natural - 31.08.2016 19:23:35
Odo ihan alkuun sanon, että sori jos tästä viestistä ei saa yhtään mitään selvää, koska porukoiden läppäri ja en osaa kirjoittaa :D

Mutta kiitän suuresti kommentistasi ja on ihan hauskaa, kun edes joku on ajatellut asioita samalla tavalla kuin mitä itse ajattelin tätä kirjoittaessa.

Ja joo, noi töksähtelevät lauseet on kirous :D tossakin muistaakseni oli pointtini joku semmonen, että se pelkistää sen, että Draco on nimenomaan yksin ja on hassun tietonen siitä. End of the story. Ja en halunnu tunkee siihen kohtaa mitää kuvailu tms. En oo enää iha varma mikä se pointti siinä on, mutta jotain tommosta kai oon sotaillessa ajatellut tms :D

En nyt keksi oikein mitää fiksua sanottavaa, kun koira on kuivumassa ja olen uninen. Kivaa kun oot tykännu, lukenu ja kommentoinu ! Pirsti kauheesti ! :) :)

ps. Orion joutaakin mätkähellä.
Otsikko: Vs: Vain hetken verran | S | Angst/Romance | Draco/Blaise
Kirjoitti: Vuorna - 27.06.2021 22:14:05
Iltaa! Kommenttiketju antoi sanaksi hetki, ja kävin läpi mun luettavien tekstien listaa ja tämähän sopi sitten vallan mainiosti tuohon sanaan. Alun perin tämän olen todennäköisesti bongannut rakkaan stalkkerinapin kautta ja halunnut palata tähän erityisesti Draco/Blaisen takia – kyseinen paritus on minusta tosi kiehtova ja siitä kertovia tekstejä en oo kyllä liikaa lukenut. Näiden luihuispoikien dynamiikkaan ja sen eri versioihin en kyllästy, joten tähän tekstiin oli tosi kiva uppoutua.

Pidin tosi paljon tämän tekstin kirjoitustavasta ja erityisesti siitä, miten Dracoa kuvataan alussa nimettömänä. Minusta se lisäsi tähän semmoisen kevyen salaperäisyyden tunteen ja ehkäpä myös pienoista runollisuutta? Tässä oli myös hienoa kuvailua, etenkin tuo metsämiljöön kuvaus oli ihanan eläväistä. Tykkäsin siitäkin, millaisena olit Dracon ja Blaisen suhteen tässä kuvaillut. Pohdinta siitä, miten Blaiselle suhde oli kenties jotain enemmän kuin Dracolle oli mielenkiintoista erityisesti sen takia, koska teksti on Dracon näkökulmasta kirjoitettu. Jotenkin tässä korostettiin kiehtovasti poikien suhteen fyysistä puolta, mikä sopii tosi mainiosti siihen vähän vähemmän romanttiseen otteeseen Dracon puolelta.

Lainaus
Mutta Draco tiesi myös, että hän itse jäisi kaipaamaan heidän yhteistä salaisuuttaan enemmän ja kauemmin.
Tämä oli minusta jotenkin sympaattinen ja ehkä jopa vähän melankolinen ajatus. Tähän konkretisoitui minusta erityisen hyvin molempien erilaiset lähestymistavat ja myös se, että niiden erilaisuus ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suhde olisi Dracolle jotenkin merkityksetön. Onhan se luonnollista, että vähintäänkin Blaiselta saatu ihailu ja huomio ovat olleet merkityksellisiä myös Dracolle.

Tämä oli minusta tosi kiehtova ja mielenkiintoinen lähestymistapa tähän paritukseen! Erityisen kunnioitettavaa minusta on se, että tämä on semmoisen vartin sanasotailun tulos – lopputulos on erinomainen, jotenkin todella aidonoloinen. Dialogittomuus toimi tässä tosi hyvin, ilman sanojakin olit saanut poikien välisen suhteen ja sen hienot piirteet esille ihan vain kuvailulla ja muulla kerronnalla. Tämä oli jotenkin ihastuttavan virkistävä teksti, vallan mainiota luettavaa ja ainakin minussa tämä herätti runsaasti ajatuksia. Kiitos tästä versiosta Dracon ja Blaisen suhteesta, on aina kiva löytää näitä vähän vanhempiakin tekstejä luettavaksi!