-
Name: The Lines Between II - you and me.
writer: Hallow (meee!)
beta: April
Rating: K-11
Genre: romance, angst, action/adventure
Warning: viiltelyä....angst.
Must do: suosittelisin lukemaan TLB ykkösen ja tappamaan sen tuhansilla virheillä aivosolunne, muttei tietenkään ole pakko. Voi vaan olla, että seuraava tarina saattaa viittailla paljonkin edeltäjäänsä. (ja kyllä se viittailee!)
Pairing: Harry/Draco
Disclaimer: kaikki hahmot kuuluu Rowlingille ja sitä samaa vanhaa.
Summary: Harry kohtaa uusia hankaluuksia ja masentuneisuuden tuulahduksia Dracon jouduttua Azkabaniin syistä, joita kiltalaiset yrittävät kaivaa ministeriöltä.
Pääseekö Draco pois? Jos pääsee, niin minkälaisessa kunnossa? Pian Harry löytää itsensä uuden arvoituksen parista.
A/N: Iiih, tämä on ollut kamalinta mitä oon koskaaaan kirjottanu >< Ihan kauheeta yrittää jatkaa tarinaa, joka on ollu suositumpi ku uskoinkaan. Mitäs jos kukaan ei tykkää enää tästä - - - - 'puva. Armoa kaverit ^^; pistetään alotus luvun piikkiin, jos ei täytä oletuksia. Tässä vaiheessa haluan antaa suuret kiitokset teille kaikille ykkösosasta pitäville ~~
Notebookia kirjottelen luultavasti aina välillä sivussa.
Muistatteko vielä Harryn pipoineen ;D en edes halua tietää mistä se pipo pomppas tarinaan mukaan...
http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/harrycopy.jpg (http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/harrycopy.jpg) Uuden sukupolven THE PIPO ......
"Harry, lupaa minulle, ettet enää koskaan yritä satuttaa itseäsi! Lupaa se minulle, Harry!"
"Älä petä lupaustasi, niin minäkään en petä omaani. Tulen kyllä takaisin, lupaan sen. Muista syödä hyvin..."
Tulen kyllä takaisin, lupaan sen.
THE LINES BETWEEN II - you and me
Stage one.
Heikko kellon tikitys oli vaiennut jo aikoja sitten, kun erittäin huonokuntoisen herätyskellon vanhuutta kärsineistä paristoista oli loppunut se vähäinen virta, joka niissä oli vielä joskus ollut jäljellä. Kellon heikosti jäljessä vavahdelleet viisarit osoittivat kymmentävaille yhtä, ja pitkä minuuttiviisari oli peittänyt kelloon lätkäistyn jästien sarjakuvahahmon kuvan.
Kello seisoi hievahtamatta pimeässä pöydällä, joka oli täynnä rojua, lehtiä ja kirjoja. Ainoa heikko valonlähde oli ulkona seisova katulamppu, jonka sinertävä valo hohti aavemaisesti kirjahyllyn päällä olevan pöllönhäkin kaltereissa. Mainitun häkin asukki katsoi kiiluvin silmin omistajaansa, joka päästi heikkoja ääniä muuten niin hiljaiseen huoneeseen.
Laiha poika istui jalkojaan halaten harmaalla sängyllä yrittäen rauhoittua unesta, josta hän oli herännyt jo viisi minuuttia sitten.
Pojan pikimustat hiukset kiiltelivät sillä tavalla rasvaisesti kuin kolmeen viikkoon pesemättömät hiukset kiiltelivät. Hänen pyöreät lasinsa lojuivat kirjan päällä, lähellä sitä huonokuntoista herätyskelloa.
Pojan smaragdinvihreät silmät olivat sillä hetkellä puristettu kiinni ja hänen kulmansa olivat keskittyneessä rypyssä.
"Harry, lupaa minulle, ettet enää koskaan yritä satuttaa itseäsi! Lupaa se minulle, Harry!"
Ne sanat kummittelivat pojan mielessä. Sanat, jotka estivät häntä tekemästä mitään. Silti aina silloin tällöin hänestä tuntui siltä, että mitä väliä oli enää totella kuin oppilas? Mitä väliä sillä enää oli? Hänhän ei enää koskaan voisi kertoa sitä, kuinka hän oli totellut niitä sanoja. Sitä käskyä.
Harry Potter päästi irti jaloistaan ja vajosi makaamaan kuhmuraiselle sängylle, katse kattoon kohdistettuna.
"Tulen kyllä takaisin, lupaan sen."
Miksi luvata jotain, jos ei pysty edes lupausta pitämään? Miten muka olisi mahdollista karata Azkabanista? Siriushan karkasi...
Harry puristi kätensä nyrkkiin ja yritti siirtää mahdollisimman nopeasti ajatuksensa pois Dracosta ja Siriuksesta.
Mitä he tekivät Dracolle? Miten hän voi nyt? Onko ankeuttaja jo kenties suudellut häntä? Harry ei osannut vastata mihinkään näistä kysymyksistä, joka vain lisäsi hänen ahdinkoaan. Hän ei voinut vieläkään ymmärtää sitä, että miten Draco oltiin voitu lähettää Azkabaniin niin heikoista syistä.
Harry kiepahti kyljelleen ja tuijotti hänen pöydällään lojuvan kirjeen käytössä rypistynyttä kulmaa. Hän oli lukenut sen jo niin monta kertaa, että osasi sen jo lähes ulkoa:
Harry,
Olemme Arthurin kanssa tiedustelleet ministeriltä Dracon tapauksesta, eikä hän suostu kommentoimaan päätöstään muilla verukkeilla, kuin sillä, että Draco on merkitty kuolonsyöjäksi hänen käteensä painetun pimeän piirron vuoksi.
En itse suostu uskomaan, että tämä on ainoa syy lukita joku Azkabaniin, sillä olisi hyvinkin mahdollista, että Voldemort olisi pakottanut Luciuksen pojan ottamaan piirron, vaikkei tämä itse sitä haluaisikaan. Esitimme kantamme ministerille, mutta hän ei yksinkertaisesti suostu uskomaan tätä 'mokomaksi höpönlöpöksi' kutsumaansa faktaa.
Ministeriö alkaa olla sekasorron ja hiljalleen syntyvän pakokauhun vallassa, josta johtuen pienikin edistysaskel tai kuolonsyöjän kiinnisaaminen antaa heille toivoa. Luulen, etteivät he silti halua tappaa tai antaa ankeuttajien suudella Dracoa, sillä uskon, että he luulevat saavansa hänestä tietoja irti. Pelkäänpä myös, että keinolla millä hyvänsä.
Mutta Harry, mitä tahansa tapahtuukin, sinun täytyy luvata minulle, ettet tee mitään itsellesi! Olen huolissani sinusta, ja olen varma, että vanhempasikin olisivat halunneet sinun olevan onnellinen, sama pätee Siriukseen ja Dracoon. He eivät haluaisi sinun murtuvan ja surevan heidän tähtensä.
Haemme sinut pois sieltä niin pian kuin on mahdollista. Pysy vahvana.
Remus
PS. laitoin tähän oheeseen syntymäpäivälahjasi, toivottavasti pidät siitä. Tiedän että olen päivää aikaisessa, mutta ajattelin antaa sinulle hieman luettavaa.
Harry sulki silmänsä. Voimakkain keino tuntui aina olevan vanhempiin ja sukulaisiin vetoaminen, mutta Harry ei käsittänyt enää mitä hyötyä siitä oli. Hehän olivat kuolleet.
Olevan onnellinen. Vaikka Harry ihmettelikin sitä miten hän voisi olla onnellinen, ajatus Remuksesta vahvisti häntä. Ihmissudesta, joka on menettänyt perheensä ja vanhat ystävänsä, ja jonka ystävän poika ei muuta kuin satuta itseään ja valittaa kuinka kurjaa elämä on. Kaikesta huolimatta Remus jaksoi yhä taistella.
Hän teki sen Remuksen vuoksi, hän teki sen Remuksen ja Dracon vuoksi. Hän yrittäisi olla vahva jottei Remuksenkaan tarvitsisi lähettää hänelle joka päivä kirjettä varmistaakseen kaiken olevan kunnossa, koska Harrylla oli kaikki kunnossa. Vai yrittikö hän vain vakuutella sitä itselleen?
Harry huokaisi vetäisten sitten jalkansa peittonsa alle peittääkseen nilkassa olevan ohuen haavan.
~*~*~*~*~*~*~*~*~
"Sinä, ylös sieltä!"
Harryn silmät rävähtivät auki ja siristyivät sitten kirkkaan auringonvalon vaikutuksesta. Hän oli nukahtanut kovin äkkiä ja näytti lisäksi siltä, että hän oli nukkunut melko pitkään. Se oli harvinaista, mutta hyvät yöunet olivat todellakin tervetulleet.
"HOI!"
"Noustaan, noustaan", Harry mutisi itselleen ja ponnahti pystyyn virkeämpänä kuin koskaan aiemmin sen loman aikana. Nopea nousu vihlaisi hänen nilkassaan olevaa haavaa, mikä sai Harryn kiristämään hampaitaan.
"KUULETKO SINÄ?!"
"Kuulen!" Harry karjaisi takaisin sedälleen ja lampsi pöytänsä ääreen katsoakseen kelloaan, muistaen vasta sitä pitkään tuijotettuaan pattereiden olevan loppu. Hän olisikin ollut ihmeissään, jos hän olisi tosiaan nukkunut yhteen asti.
Harry nappasi silmälasinsa Remukselta saadun lahjansa päältä, joka oli pimeyden voimilta suojautumiseen erikoistunut opas. Harry oli selaillessaan löytänyt sieltä tarpeelliselta kuulostavia loitsuja ja manauksia. Suurin osa kirjasta oli tosin Harrylle täyttä hepreaa, eikä hän ollut ymmärtänyt mitään joistain niistä koukeroisista kuvista.
Ovi huoneeseen lennähti voimalla auki saaden Harryn kääntymään ympäri. Ovensuussa seisoi punaposkinen Vernon Dursley, jonka viiksikarvat sojottivat sinne tänne, ja jonka hengitys oli kuin puuskuttelevalla härällä.
"Mitä pirua sinä vasta nyt heräät!"
"Kuinka niin?" Harry kysyi välinpitämättömästi, "mitä väliä sillä on milloin minä herään."
"Tiedät hyvin että tänään on se päivä, kun meille tulee minun yhtiökumppaneitani päivälliselle!" herra Dursley murahti oikaisten kaulassaan roikkuvaa kamalan väristä kravaattia.
"Niin", Harry huokaisi ja nojasi kaksin käsin takanaan olevaan pöytään, "niin, entä sitten? Hehän tulevat vasta kahdelta."
Herra Dursley näytti entistä raivokkaammalta: "Vasta kahdelta? Vasta kahdelta! Vasta kahdet minä vielä sinulle näytän!" hän parahti, "kellohan on jo pirun lähellä kahta! Sinulla on viisitoista minuuttia aikaa lampsia ulos, poika, tai muuten minä näytän mitä mieltä olen sinusta ja sinun vasta kahdestasi!"
Herra Dursley asteli raivokkaasti ulos vaimonsa sisarenpojan huoneesta, jonne Harry jäi seisomaan kuin puulla päähän lyötynä.
"Vasta kahdelta... vieraita... sopimus...täytekakkuja, lentäviä täytekakkuja... käskin tuomaan jäätelökakun..."
Herra Durselyn mutinat kiirivät vielä hämmentyneen Harryn korviin. Oliko kello jo tosiaan niin paljon?
Koputus ikkunaan havahdutti Harryn, ja ennen kääntymistään Harry jo tiesi, että ikkunaan koputti Remuksen vaaleanruskea pöllö. Se katsoi Harrya tuimasti lasin läpi kirje nokassaan.
Harry aukaisi sille ikkunan, jolloin se lehahti Hedwigin viereen tiputtaen matkan varrella kirjeen pöydälle. Unessa oleva Hedwig ei huomannut tunkeilijaa, jonka siirappimaiset silmät tuijottivat hypnotisoituneina lajitoverinsa huojumista.
Harry repäisi kirjeen auki ja toivoi, ettei siinä olisi huonoja uutisia:
Harry,
Et uskokaan kuinka huojentunut olen, kun luin kirjeesi. Olen kuitenkin yhä sitä mieltä, että sinun tulisi kertoa asiasta Ronille ja Hermionelle. He ovat sinun ystäviäsi ja voivat pitää sinusta huolta silloin, kun olet Tylypahkassa. Haluan, että sinulla on joku, jolle puhua, jos vaikka näet painajaisia. Mistä tulikin mieleeni, että voit puhua niistä myös minun kanssani.
Kingsley, Arthur, Villisilmä ja Tonks tulevat hakemaan tänä iltana, joten valmistaudu lähtöön. He hakevat sinut ilmiintymällä, sillä Villisilmä halusi joukkoonsa varatoimeksi kolme muuta henkeä, eikä Tonks yksinkertaisesti suostunut lentämään enää sen viimevuotisen jälkeen luudalla. Sanoi, että Villisilmä pakottaisi heidät vielä lentämään Grönlannin kautta.
Näemme sitten myöhemmin. Tottele Villisilmää niin kaikki sujuu suunnitelmien mukaan.
Remus
Onnen tunne valtasi Harryn, kun hän tunki kirjeen housujensa taskuun ja ryntäsi ulos huoneestaan lähteäkseen ulos ennen vieraiden saapumista. Hän pääsisi Kalmanhanaukiolle, hän pääsisi viimein pois. Ehkä hyvällä tuurilla hän kuulisi mehukkaita uutisia, jotka sammuttaisivat sen Dursleyllä syntyneen tiedonjanon.
~*~*~*~*~*~*~*~
"Takka räjähtää ympäri huonetta!" Vernon Dursley parahti astellessaan edes takaisin puhtaana kiiltelevässä keittiössä. Hänen vaimonsa, Petunian, kasvot olivat tuhkanharmaat, ja sopivat hyvin yhteen hänen takanaan olevan mikroaaltouunin kanssa.
Edes onnistunut sopimus ei näyttänyt lepyttävän herra Dursleyn mieltä, kun tämä mätkähti istumaan tuolille ja piilotti kasvonsa kämmentensä taakse.
"En usko että he käyttävät hormipulveria", Harry huokaisi jo valmiiksi ulkovaatteisiin pukeutuneena sedälleen pöydän äärestä, "eivät, jos Villisilmä on mukana."
"No saisi sitten luvan olla!" herra Dursley parahti ja laski kätensä voimalla polvilleen, "monelta ne sanoivat tulevansa?"
"Illalla", Harry vastasi saaden vastaukseksi sedältään vain tuhinoita ja mutinoita epämääräisistä ajankohdista.
"Tuleeko se iso äijäkin?" Dudley, Harryn serkku, kysyi äkkiarvaamatta sohvalta.
Harry käänsi katseensa häneen. "Ei, jos Hagridia meinaat."
Dudley näytti huojentuneelta ja Harry arvasi miksi. Dudley oli ilmeisesti saanut pysyvät traumat sikojen saparoista.
Huoneeseen lankesi täysi hiljaisuus, kun herra Dursley silmäili herkeämättä kelloa, rouva Dursley nyppi pitsistä pöytäliinaa, Dudley veti itsensä niin pieneksi kuin pystyi, ja Harry toivoi kiltalaisten saapuvan pian. Huoneessa oli sietämätön hiljaisuus, joka sai Harryn hermostuneemmaksi kuin mikään muu.
Napsakka koputus etuoveen sai kaikki hätkähtämään. Herra Dursley ponkaisi pystyyn ja lähti astelemaan ovea kohti, kun taas Dudley vajosi sohvalla entistä alemmas.
Harry ponnahti setänsä perään juuri, kun tämä aukaisi oven neljälle kiltalaiselle. Joukon kärjessä seisoi muhkurainen kävelykeppi kädessään ja monokkeli päässään Villisilmä Vauhkomieli, jonka huomiota herättävän olemuksen takana sisälle vilkuilivat pinkkitukkainen Nymphadora Tonks, Kingsley Kahlesalpa korvakoruineen ja hymyilevä Arthur Weasley.
Vernon setä maiskautti huuliaan Tonksin huudahtaessa samalla: "Morjens, Harry!"
"Ei ole aikaa!" Villisilmä huudahti aivan kuin Tonksin tervehdykset olisivat olleet kovinkin aikaa vievät. "Meidän täytyy lähteä, ja heti! Säästäkää tervehdykset myöhemmäksi!"
Tonks näytti Villisilmälle kieltä ja hypähti tämän ja herra Dursleyn ohitse Harryn luokse. "Missä matka-arkkusi on?"
"Öö... yläkerrassa", Harry sanoi ja oli kääntymässä portaiden suuntaan, mutta Tonks pysäytti hänet: "Minä haen sen!"
Tonks ryntäsi kompastellen ylös ja herra Dursley näytti kerrassaan typertyneeltä vieraiden sopimattomasta käytöksestä.
"Ah, herra Dursley", herra Weasley sanoi hivenen anteeksipyytävään sävyyn, "miten olette voineet?"
Herra Dursley katsoi Weasleyn isää murhaavasti, kuin tämä olisi auttamaton pahanilman lintu. Kilokielimellit ja räjähtänyt takka olivat painautuneet verestäviksi muistoiksi herra Dursleyn mieleen.
"Hyvin", herra Dursley murahti laukoen epäileviä katseita herra Weasleysta Vauhkomieleen. Kingsleystä herra Dursley ei näyttänyt olevan moksiskaan, varmaan sen takia, koska Kingsley osasi pukeutua erittäin tyylikkääksi jästiksi.
Tonks asteli takaisin alakertaan. "Loitsin matka-arkun Kalmanhanaukiolle. Voimme lähteä."
"Loistavaa", Villisilmä murahti ja viittasi Harrylle, "lähdetään, Potter. Pysy kaiken aikaa Kingsleyn vierellä."
Harry ei ollut varautunut niin nopeaan toimintaan, mutta asteli silti kengät jalkoihin potkaistuaan ulos Kingsleyn vierelle. Viileähkö ulkoilma sai haavan hänen jalassaan kihelmöimään.
"Voitko hyvin?" Kingsley kysyi matalalla, rauhallisella äänellään ja sai vastaukseksi Harrylta vain pienen nyökkäyksen.
"Hei sitten", Harry huikkasi sedälleen, joka veti oven mahdollisimman nopeasti kiinni Tonksin astuttua ulos.
"Mikä öykkäri!" Tonks tuhahti ja oli kompastua omiin jalkoihinsa.
Villisilmän mielestä ei ollut näköjään aikaa jäädä juttelemaan, vaan hän lähti rivakasti kävelemään Kingsley, ja siten myös Harry perässään. Tonks seurasi Harrya ja herra Weasley piti perää pimeää ympäristöä tähyillen. Lisäksi Harry olisi voinut vaikka vannoa, että näki pimeydessä tutun näköisen kissan seuraavan heitä.
"Muistakaa", Villisilmä murahti hiljaisella äänellä, "jos kuolonsyöjät ilmaantuvat, te pistätte Potterin etusijalle!"
Tonks kikatti Harryn takaa: "Minkäköhän takia me ollaan täällä?"
Villisilmä murahti ja ryhtyi astelemaan eteenpäin entistä rivakammin, silmät eri suuntia tähyillen.
Joukko käveli melko tiiviisti yhdessä pimeitä katuja pitkin, joita ei reunustanut kuin muutama hassu katulamppu, joista osa oli vandalisoituja ja rikkinäisiä. Liikkeellä ei näyttänyt olevan keitään muita paitsi he ja nuori pari, jonka osapuolet olivat niin kiinni toisissaan, ettei heistä kumpikaan huomannut ohittavia kiltalaisia, ennen kuin Tonks vislasi heille kymmenen metrin päästä.
"Taivaan vallat, Tonks!" Villisilmä ärähti syyllisesti virnuilevalle Tonksille.
"Luulin jo ettette hakisi minua pois ollenkaan", Harry totesi madaltaen ääntänsä, jottei Villisilmä alkaisi raivota liiasta äänenkäytöstä.
"Jos emme olisi hakeneet sinua aiemmin, niin huomenna olisi jo ollut pakko", herra Weasley kuiskasi joukon peräpäästä. "Sinua suojaava taika raukeaa täyttäessäsi seitsemäntoista."
Villisilmä seisahtui niin äkisti, että Harry oli törmätä Kingsleyhin. Tonks ei ollut yhtä onnekas, vaan törmäsi ikävästi Harryyn astuen samalla tämän kantapäälle. "Oho! Sori, Harry!"
"Mitä nyt?" Kingsley kuiskasi ja tähyili hänkin samaan suuntaan kuin Villisilmä, muttei hänkään nähnyt ilmeisesti sen enempää kuin Harry. Pimeydessä näkyi ainoastaan metsän reunan haaleat puut.
"Ääh", Tonks, joka oli vetänyt sauvansa esiin, tuhisi, "jatketaan vaan matkaa paikkaan, josta voi ilmiintyä! Ei siellä mitään ole."
Tonks oli ollut oikeassa, sillä vasta kun he olivat seisoneet paikoillaan katse puiden ääriviivoissa kolme minuuttia, oli Villisilmäkin luovuttanut ja alkanut johdattaa heitä ilmiintymispaikalle.
"Näethän?" Tonks kuiskasi Harrylle, "voisi melkein luulla, että hän haluaa jonkun hyökkäävän."
Villisilmä johdatti koko porukan rikkinäisen katulampun luokse, ja katsoi sitten taskukelloaan: "Olemme kaksi minuuttia aikataulua edellä."
"Parempi näin", Kingsley totesi rauhallisesti samalla, kun se Harryn aikaisemmin näkemä kissa jolkotti joukon luokse. Se seisoi hetken paikallaan, ennen kuin muuttui takaisin muodonmuutosten opettajaksi, Minerva McGarmiwaksi.
"Aah, Minerva", herra Weasley nyökkäsi, "meitä ei siis seurattu?"
"Ei, Arthur", McGarmiwa vastasi nyökäten tervehdyksensä Kingsleylle, "mikä on melko kummaa ottaen huomioon sen, miten kovasti tiedät-kai-kuka on Potterin perässä. Voisi luulla, että täällä olisi ollut edes joku vahtimassa."
"Mietin juuri samaa", Villisilmä murahti, "mutta nyt ei ole tämän aika. Potter! Sinä ilmiinnyt Kingsleyn kanssa."
Kingsley väläytti Harrylle valkoisen hymyn ja ojensi kätensä, josta Harry otti mahdollisimman lujasti kiinni.
"Näemme sitten Kalmanhanaukiolla!" Tonks huikkasi Harrylle, joka näytti hölmistyneeltä. "Minne te menette?"
"Killan asioita", Weasleyn isän vastaus ehätti juuri ja juuri Harryn korviin, kun tämä jo katosi Kingsleyn kanssa muiden näköpiiristä.
Ilmiintyminen oli kuvottavaa. Harrysta tuntui aivan siltä, kuin hän matkustaisi jossain hänelle aivan liian ahtaassa, mustassa putkessa, joka puristaisi kaikki hänen sisuskalunsa lyttyyn. Hänestä tuntui aivan siltä kuin hänen kylkiluunsa musertaisivat hänen keuhkopussinsa käyttökelvottomaksi.
Pian paine kuitenkin lakkasi, kun Harry mätkähti asvaltille pystymättä pitämään itseään matkan jälkeen pystyssä. Kingsley ojensi Harrylle kätensä ja vetäisi hänet seisomaan niin, että Harry huomasi heidän tulleen Kalmanhanaukion siivottomien talojen reunuksien eteen.
"Mennään", Kingsley hoputti Harrya Kalmanhanaukio yhdentoista ja kolmentoista välistä seinää kohti. Harry keskittyi ajatukseen puuttuvasta talosta, joka ilmaantui siihen rämisten työntäen samalla toisia taloja sivummaksi.
Kingsley vetäisi oven auki ja päästi Harryn ensiksi sisään tummaan, pölyiseen ja epämukavaan taloon, jossa Harryn ensimmäinen ajatus oli hänen kummisetänsä. Se ajatus ei todellakaan lohduttanut Harrya, joka yritti olla katsomatta mihinkään, joka muistuttaisi häntä Siriuksesta. Se oli oikeastaan mahdotonta, sillä jokainen talon tavara ja pölypallo muistutti Siriuksesta. Jopa talon haju ja lattianlankkujen natina olivat kaikki kuin Siriuksen muistomerkkejä.
Kauempaa keittiön suunnasta kuului astioiden kalahtelua ja hienoista puheensorinaa, mikä sai Harryn tuntemaan itsensä jokseenkin iloisemmaksi. Viimein hänellä olisi joku, jolle jutella Hedwigin lisäksi. Hän ei ennen sitä hetkeä ollut ymmärtänytkään kuinka kovasti hän oli kaivannut Ronia ja Hermionea.
Yksi kapealle käytävälle johtavista harmaista ovista avautui ja paljasti vaaleanruskeatukkaisen miehen, joka oli hiusten perusteella juuri herännyt syvästä unesta. Mies ei ollut kuullut jonkun saapuneen, ja hätkähtikin melkolailla Harryn ja Kingsleyn nähtyään.
"Harry." Erittäin huolestuneen ja väsyneen näköinen Remus Lupin asteli rivakasti Harrya vastaan. Miehen hunajanruskean väristen silmien alukset olivat niin tummat, että Harrysta tuntui, ettei Remus ollut nukkunut kunnolla monena yönä. Näin ajateltuaan, Harry tunsi syyllisyyden piston vatsassaan.
"Harry, Harry", Remus rutisti Harryn tiukimpaan halaukseen, jonka tämä oli koskaan saanut.
"Anna pojan hengähtää, Remus", Kingsley naurahti, "kaikki meni hyvin, ja eihän tapaamisestanne niin kauaa ole."
Harry kuitenkin tiesi, ettei se ollut syy siihen, miksi Remus rutisti häntä ja silitti toisella kädellään hänen hiuksiaan. Harry ei tiennyt miksi, mutta se sai hänen olonsa heikoksi.
"Onneksi olet kunnossa", Remus kuiskasi Harryn korvaan, "sinä et ole yksin, Harry, et ikinä, ikinä, ole yksin."
Harry huomasi kuinka ontolta se tuntui, kun Remus päästi hänestä irti huolestunut katse yhä häntä tihrustaen.
Hymy ujuttautui Remuksen kasvoille. "Mukavaa, että olet täällä taas."
_________________________________________
Horrible/terrible/ok/umm/fine???
R&R
Jatkoa on mukavampi kirjotella kun on tullut kommentteja ^^;
Asioita jotka häiritsi? Jota haluutte muuttaa? Tai jota haluutte enemmän/vähemmän?
tietysti positiivinen palautekin käy minulle oikein loistavasti!!
-
Onneks katoin tarkemmin tota otsikkoa, enkä vaan sivuuttanut tätä...
Jesh! Sä kirjotat TLB II:n!
Tää oli hieno alku ja tokihan tän on pakko viittailla TLB I:hin, koska jos ei, ni miten tää ois II?
Pidin tosta Remuksesta ja Villisilmä oli... noh, Villisilmä.
Mutta joo, rakentava asuu Brasiliassa, ja jatkoa odottaen!
-
Kun näin otsikon niin hyppäsin sata metriä ilmaan ja kun pääsin alas luin tämän välittömästi!
Ihanaa kun kirjoitat kakkososan ihanasta tarinasta, hyvin ihanaa! ^^
Tykkään kirjoitustavastasi, ja haluan todellakin lukea lisää! JATKOA !!!
-
Luoja oli innoissani kun näin että kirjoitat TLB II:sen!!! <3333<33<3 ;D :D
Edellisen loppu oli niin kamala... :o
Ihana!!<3 En tiedä mitä muuta sanoa... ;)
JATKOA!! ;D
-
Voi, en ole The Lines Between:iin kirjoittanut (ainakaan muistini mukaan) kommenttia, mutta mainitsen nyt tässä sivussa, että se oli ihana... Pidin siitä PALJON ;)
Sitten, täytyy myöntää, että olin innoissani kun luin otsikon; The Lines Between II... Hyppäsin melkein ilmaan riemusta! :D En saa tähän mitään järkevää nyt aikaiseksi ja rakentava on piilosilla... Mutta kiitos tästä ja jatkosta olisin erittäin onnellinen ;)
-
Luin TLB I yhteen pötköön jo kauan aikaa sitten ja pidin siitä hirveästi!
Sain kamalan sätkyn kun huomasin, että olit kirjoittanut TLB II ;D
Pidin tästäkin todella paljon ja Remus oli suloinen tuossa lopussa ^^
Jatkoa odottelen :D
-
Oooh, onpas sitä tullut kommentteja :o (kiitos erittäin paljon! Lisää huomattavasti kirjoitusintoa ^^)
Winga: xDD mietinki tossa tän laitettua et kuinkakohan moni kattoo et jaahas, taas toi saamarin TLB on noussu tänne. Mut en halunnu muuttaa nimeä kokonaan...(Te circle around us! The triangle is upside down!) Heh. Juu on se ollu täs ties kuinka kauan suunnitelmissa kirjottaa jatkoo, mut vasta ny päätin kirjottaa nähtyäni et on aika paljon tullu ykköseen kommentteja. Pelkäämpä vaan vähän, et tää ei täytä odotuksia. Mutta kiitokseni kommentista jälleen ^.^
Sierra: Lisää tuttuja naamoja! (öh, no nimiä oikeestaan ^^) Jei, kiva et porukka on innoissaan jatko-osasta, toivottavasti jaksatte lukea loppuun asti ^^;
Ja toivotaan et tarina pysyy ihanana ^^
Luthien: xDD Joo edellinen loppu mihin loppu ja ajattelin jo silloi kakkos osan värkkäystä. Se värkkäys veny vaa kauemmas ku odotin -.-'
starry-eyed: Oi, mukavaa et pidit ykkös osasta ^^ ja et kakkos osanki vielä meinaat jaksaa lukea ~~ Kaikki kommentit käy mulle hyvin ^^ rakentavat tai ei! Jatkoa tulee, oon itse asias jo saanu jonku verran alotettua - -
Kata: ^^; täytyy myöntää et TLB II oli sätkynä varmaan melko monelle näin pitkän tauon jälkeen, mut kiva et yhä kiinnostaa ^^ Juups, Rempasta halusin semmosen kunnon huolehtivaisen papin Siriuksen 'seuraajaks'.
Ihana saada näin paljon kommentteja (niinku varmaan vastausten samanlaisuudesta ymmärsitte ja saitte selvilel) ja toivottavasti jaksatte lukea loppuun saakka!
~~ Hallow kuittaa.
-
OHHOH!
Enpäs huomannutkaan tätä... *köhaikahyvinbetaltaköh*
beta: April
Tota kohtaa jään aina tuijottamaan sellain @______@. 8DD
Yup, ihana tämä. Seuraava lukukin tulossa pian. Luultavasti tänään. n__n
Jatkoa lisää.
~April thö beta
-
Siis kiitukset vielä kerran kaikille kommenteista :D
April: xDD kylläh, nimesi on päässyt esille kunniapaikalle.
Pitemmittä puheitta seuraavan osan pariin.
Stage 2.
"Harry!"
Remus oli johdattanut Harryn heti keittiön puolelle nähtyään, miten nälkäiseltä tämä näytti. Siivotussa, mutta silti kovin sekaisessa keittiössä Molly Weasley oli jo laittamassa ruokia pois. Nähtyään Harryn hän kuitenkin keskeytti toimensa välittömästi.
"Voi Harry, ihanaa että olet täällä!" rouva Weasley asteli Harryn luokse kädet levällään ja halasi häntä ystävällisesti, aivan eri tavalla kuin Remus.
Päästettyään irti Harrysta rouva Weasley suuntasi huomionsa Remukseen: "Tiedätkö menikö heidän matkansa suunnitelmien mukaan?"
Remus nyökkäsi. "Kingsley sanoi, että kaikki sujui ongelmitta."
"Hienoa!" rouva Weasley säteili ja ohjasi Harryn pöydän ääreen istumaan, "otatko sinäkin jotain, Remus?"
"Voi kiitos, Molly", Remus hymyili ja istuutui lähelle Harrya, "voisin ottaa yhden leivän."
Rouva Weasley ryhtyi purkamaan ruokaa takaisin pöydälle Remuksen tarkkaillessa Harrya, joka alkoi vaivaantua tuijotuksesta.
"Katsoitko yhtään sitä ostamaani kirjaa?" Remus kysyi Weasleyn äidin kolistelujen yli saaden Harryn huomion.
"Öh... joo, katsoin minä", Harry vastasi hymähtäen, sillä hän ei halunnut Remuksen luulevan että hänellä olisi huono olo, "se oli tosi kiinnostava kirja, mutten ymmärtänyt siltikään kaikkia niitä kuvioita."
Remus nyökkäsi hymyillen. "Se on erittäin edistynyt kirja, joten ei ole ihmekään, jos et ymmärtänyt sen sisällöstä kaikkea. Uskon silti, ettei sinulla kestä sen ymmärtämisessä kauaakaan."
"Otatko sinäkin leivän, Harry?" rouva Weasley kysyi keittiötasojen luota.
"Joo", Harry vastasi ja pystyi jo tuntemaan, kuinka hänen vatsansa murisi kieltäytyvästi. Harry toivoi hartaasti, että edes leipä pysyisi alhaalla.
"Entä pekonia? Kananmunia?"
"P-pelkkää leipää, kiitos", Harry vastasi hätäisesti ja sai Remukselta ymmärtäväisen katsahduksen. Harrysta Remus näytti vähän liiankin ymmärtäväiseltä, mikä sai hänet hieromaan murisevaa vatsaansa.
"Pelkkää leipääkö vain?" rouva Weasley kysyi heittäen Harryyn huolestuneen silmäyksen.
Harry nyökkäsi siirtäen sitten katseensa äkkiä takaisin hänen polvien päällä lepääviin käsiinsä. Se siitä vielä puuttuisikin, että rouva Weasleykin tulisi hänestä huolestuneeksi.
"Voit sitten ottaa lisää, jos haluat", Remus sanoi katse hievahtamatta Harrysta, joka nyökkäsi polvilleen sanomatta sanaakaan.
Pian Harry saikin jo lautaselleen vaalean leivän, jota oli paahdettu kultaisen ruskeaksi jollain ruoanlaittoon tarkoitetulla loitsulla. Pöydälle rouva Weasley oli asettanut kaikkea mahdollista leivän päälle pantavaa aina kananmunista salaattiin.
"Mitä haluaisit, Harry?" Remus kysyi nappaistuaan Harryn leivän tämän lautaselta.
"Öh", Harry selaili katseellaan pöydällä olevia vaihtoehtoja, "voita ja muutama makkaransiivu riittävät hyvin."
"Oletko varma?"
Harry nyökkäsi, saaden Remuksen kurottamaan kätensä voirasian veitselle. Kaikki sen jälkeen tapahtui niin salamannopeasti, ettei Harry ehtinyt edes kunnolla rekisreröimään sitä, mitä oli oikein tapahtunut. Remus oli ilmeisesti tarrannut voirasian veitseen ja karjaissut kivusta niin lujaa, että säikäytti Harryn niin pahasti, että tämä oli tippua tuolilta. Samaan aikaan rouva Weasley oli säikähdettyään tiputtanut hirveän kasan veitsiä ja haarukoita lattialle, jotka olivat kilisseet ja kolisseet niin lujaa, että oli ihme, jos kukaan ei ollut herännyt.
"Oi anteeksi kauheasti, Remus!" rouva Weasley parkaisi ja kyykistyi noukkimaan Remuksen tiputtaman hopeisen veitsen lattialta, "voi anna anteeksi, minä... minä ihan unohdin -"
"Etteivät ihmissudet kestä täysin hopeisia esineitä?" Remus täydensi ystävällisesti heilutellen samalla ärhäkän punaista kättään hampaitaan hivenen kiristellen, "ei se mitään haittaa, Molly. Minunkin olisi pitänyt huomata sen olevan hopeinen."
Harry oli säikähtänyt niin rajusti, ettei keksinyt edes mitä sanoa. Hänen kurpitsamehunsa olivat pöydän tärähdyksen takia kaikkialla, osa oli kaatunut hänen housuillensa. Remus naurahti Harrylle heleästi: "Ehkä sinun kannattaisi voidella leipä itse."
"Voimme toki vaihtaa veitsen", rouva Weasley ehdotti, mutta Remus pudisti päätään, "ei tarvitse Molly. Voin lainata Harryn veistä."
Loppu ruokailu sujui hyvin, eikä Harrynkaan vatsa pettänyt häntä, minkä takia hän huokaisi helpotuksesta. Silti jossain hänen sisällään alkoi kasvaa ruokaakin tärkeämpi tarve tehdä jotain, mitä hän tiesi ettei hän saisi tehdä, mutta jotain, josta hänelle oli tullut lähes tupakan tapainen riippuvuus.
Harry katsoi tarkasti, etteivät Remus tai rouva Weaskey katsoneet häneen päin, kun hän nappasi veitsensä lautaselta ja tunki sen taskuunsa. Se oli ehkä liian tylppä, mutta yksinkertainen terävöitysloitsu oli helppo loihtia seuraavana päivänä. Eihän häntä voisi passittaa kuulusteluihin alaikäisiä koskevien taikasäädöksien rikkomisesta ministeriöönkään.
"Kiitos", Harry sanoi kohdattuaan rouva Weasleyn katseen, "ruoka oli todella hyvää."
"Voi, etkö sinä nyt muka ota lisää?" rouva Weasley kysyi huolestuneena, "sinähän olet pelkkää luuta ja nahkaa, kyllähän sinun täytyy syödä, että jaksat!"
"Ei, kiitos", Harry kiiruhti sanomaan rouva Weasleyn alkaessa voidella hänelle leipää, "ihan totta, rouva Weasley, minä - "
"Molly", Remus keskeytti rouva Weasleyn, joka katsoi häntä hivenen varuillaan. "Molly, Harry ei halua enempää."
"Mutta Remus", Rouva Weasley tiuskaisi ja pamautti voitelemansa leivän Harryn lautaselle, "kyllähän sinunkin pitäisi nähdä miten laihalta hän näyttää!"
Remus nousi seisomaan ja nappasi rouva Weasleyn tyrmistykseksi leivän Harryn lautaselta suuhunsa loukkaantuneella kädellä, jonka rouva Weasley oli käärinyt siteeseen.
"Molly", Remus sanoi haukkaistuaan palan leivästä, "jos Harry ei jaksa, en usko, että hänen kannattaa syödä sen enempää, ettei hän oksenna."
Rouva Weasleyn silmät laajenivat ja Harry katsoi herkeämättä Remusta, joka vielä jatkoi. "Tiedäthän sinä miten huonosti Harryn sukulaiset häntä ruokkivat? Ehkei kannata rasittaa hänen vatsaansa vielä näin aikaisin."
Rouva Weasley yhtyi siinä samassa Remuksen mielipiteeseen ja alkoi kauhistelemaan siitä, miten julmia ihmiset pystyivätkään olemaan.
Harry katsahti Remusta kiittävästi, joka iski hymyillen oikeaa silmäänsä ja totesi sitten. "Eikö sinun pitäisi mennä nukkumaan?"
Harry nyökkäsi ja nousi ylös tuoli lattiaa raapien. Remus poistui pöydästä hänen jälkeensä ja ryhtyi keräämään likaisia astioita rouva Weasleyn tiskattavaksi. Harryn lautasen kohdalla hän pysähtyi hetkeksi, mutta otti sen sitten muidenkin likaisten astioiden kanssa samaan pinoon.
"Voinko auttaa jotenkin?" Harry kysyi yrittäen olla kohtelias, mutta rouva Weasley huiskautti kättään. "Älä höpsöjä puhu! Mene vain nukkumaan."
"Kiitos, rouva Weasley." Harry käveli hymyillen ulos huoneesta tuntien hunajanväristen silmien katseen selässään.
Harry sulki oven perässään, muttei ehtinyt pitkällekään ennen kuin ovi avautui uudestaan hänen takanaan.
"Harry", Remus tarrasi kiinni Harryn kädestä, ennen kuin tämä ehti astua rappusiin, joiden viereisellä seinällä komeilivat entisten Mustan sukuhaaran kotitonttujen päät.
"Hmm... mitä?" Harry kääntyi Remuksen puoleen ja katsoi tätä kysyvästi. Remuksen kasvoilla oli lukematon ilme, jonka perusteella Harry ei osannut sanoa oliko kyse jostain vakavasta vai ei.
"Et jättänyt veistäsi tiskattavaksi", Remus totesi, jolloin Harry tunsi sisuskalujensa jäätyvän halkeamispisteeseen asti. Epäilikö Remus jotain? Vai tiesikö hän..?
"Se tippui maahan silloin, kun satutit kätesi", Harry vastasi ilmeenkään värähtämättä.
Remus huokaisi: "Jos tuo on tosiaan totta, niin miten pystyin lainaamaan veistäsi tapauksen jälkeen voidellakseni toisen leivän?"
Harry ei keksinyt mitään sanottavaa ja pystyi melkein tuntemaan kuinka hänen sydämensä hakkasi hänen jalassaan löysien housujen taskussa olevaa veistä vasten. Hänen sydämensä löi kuin viimeistä päivää, aivan kuin se yrittäisi kuluttaa itsensä loppuun, jottei hänen tarvitsisi vastata Remukselle.
"Harry?" Remus laittoi toisen kätensä Harryn olkapäälle ja ojensi toisen kätensä eteensä kämmen auki, "voisitko antaa sen minulle. Molly haluaisi varmasti tiskata senkin."
Harry painoi häpeissään päänsä kaivaessaan taskustaan veitsen, jonka hän antoi Remukselle katsomatta tähän ollenkaan. Ennen kuin Remus ehti edes huutaa hänen peräänsä, Harry oli jo pyrähtänyt juoksuun Siriuksen vanhaa huonetta kohti. Hän ei halunnut vielä mennä samaan huoneeseen Ronin kanssa.
Harry juoksi Siriuksen huoneen oven eteen, vetäisi sen auki, ja kohtasi pölyisen huoneen, jonka seinät oli päällystetty useilla kuvilla. Sänky näytti aivan siltä, kuin sitä ei olisi käytetty moneen vuoteen.
Harry hypähti pölyiseen sänkyyn sen enempää huonetta tarkkailematta ja huomasi toivovansa, ettei hän olisi edes yrittänyt salakuljettaa veistä yläkertaan. Mitähän Remuskin mahtoi hänestä ajatella? Harryn poskelle vierähti pienenpieni kyynel, jonka hän sitten pyyhkäisi vihaisesti pois. Hän ei enää itkisi turhanpäiväisestä, hän oli luvannut sen itselleen loman alettua.
Harry vetäisi peiton aina leukaan asti ja toivoi silmänsä sulkiessaan olevansa jossain muualla. Hän halusi siirtyä ajassa taaksepäin niin, että olisi edes Dursleyllä, jolloin mitään sellaista ei olisi vielä tapahtunut. Harrysta tuntui yksinkertaisesti pahalta pettää Remuksen luottamus. Hän muisti edelleen sen minkälainen Dracon reaktio oli ollut, kun hän oli viimeksi rikkonut tälle antamansa lupausken.
Kuullessaan oven narahtavan auki, Harry rypisti silmiään entistä lujemmin kiinni ja esitti nukkuvaa. Hän selvittäisi asian huomenna, jos silloinkaan. Ehkä Remus jopa unohtaisi, mutta nyt hän ei voinut sitä tehdä. Hän oli muutenkin niin itkunpartaalla, että häntä hävetti. Kuuluisa Harry Potter, poika-joka-elää, Pimeyden lordin ties kuinka monta kertaa kukistanut rohkelikko. Mistä hyvästä hän edes oli päässyt Rohkelikkoon?
Yhtäkkiä Harry tunsi sängyn painuvan alemmas jonkun istuessa sen reunalle. Mene pois, Harry huomasi ajattelevansa epätoivoisesti. En jaksa nyt saarnoja... mene, mene pois.
Se joku ei kuitenkaan lähtenyt, vaan ilmeisesti seurasi tekisikö Harry mitään. Ehkä hän luulee että nukun, Harry ajatteli riemuissaan. Kohta hän luovuttaa ja lähtee pois!
Se joku ei kuitenkaan lähtenyt, vaan kumartui Harryyn päin ja vetäisi hänet halaukseen. Harry avasi järkyttyneenä silmänsä tummalle huoneelle Remuksen halatessa häntä sanomatta sanaakaan. Harry ei tiennyt miten reagoida, mitä hänen pitäisi tehdä tai sanoa. Remus halasi häntä aivan kuin heidän molempien henki riippuisi siitä. Katsahdettuaan sivusilmällä Remuksen kasvoja, Harry huomasi muutaman kyyneleen vierivän niitä pitkin aina viitalle asti.
Näky Remuksesta siinä tilassa sai Harrynkin silmät ja nenän kuumenemaan, hän tunsi kuinka suola alkoi maistua hänen suussaan.
Harry tukahdutti oman itkunsa omituiseen, tukkoiseen äännähdykseen, ja kietoi kätensä Remuksen ympäri. "Anteeksi, anteeksi."
Harry ei pystynyt muuhun, eikä Remus sitä näyttänyt olettaneenkaan. Hän vain rutisti Harrya lähemmäs itseään kuiskaillen jotain, mitä Harry ei kuullut tai hänen aivonsa eivät enää rekisteröineet.
Hetken siinä tilanteessaan oltuaan, Harry ei pystynyt enää pidättelemään itseään, vaan purskahti hiljaiseen itkuun Remuksen olkapäätä vasten. Suolaiset kyyneleet valuivat vuolaina osittain Remuksen olkapäälle, ja osittain Harryn suuhun, missä ne maistuivat turhankin tutuilta. Harry tunsi kuinka hänen nenänsä tukkoontui, ja maistoi pian miten hänen suussaan vallitsi merisuolan maku.
"Ssssshhh", Remus rauhoitti Harrya silittämällä hänen selkäänsä, mikä sai Harryn tuntemaan itsensä kahdeksanvuotiaaksi lapseksi. Oli hieman hävettävää ajatella, että hän täyttäisi seitsemäntoista seuraavana päivänä.
"Kerro minulle totuus, Harry", Remus sanoi hiljaa Harryn yrittäessä lakata itkemistä, "oletko sinä viillellyt itseäsi kertaakaan kesäloman aikana?"
Harry nyyhkäisi ja nyökkäsi Remuksen olkapäätä vasten. Siinä tilanteessa ei ollut enää järkevää valehdella, hän oli jo pettänyt Remuksen luottamuksen.
"Monestiko?"
"Kerran", Harry vastasi kerättyään voimiaan. Hänen äänensä oli kauhean kuuloinen, tukkoinen ja matala.
"Käteesi?" Remus kysyi ja veti Harryn niin, että pystyi katsomaan tätä tämän punaisiin, vetisiin silmiinsä. Remuksen silmät eivät olleet läheskään yhtä punaiset kuin Harryn, mutta hänen kasvonsa näyttivät kovin surullisilta. Harry pudisti päätänsä ja vetäisi oikean jalkansa esille.
Remus päästi Harrysta irti luottaen siihen, ettei tämä kaatuisi sängylle, ja vetäisi housujen lahjetta ylöspäin. Jalasta pystyi erottamaan pienen jäljen sukan yläpuolella, mutta Remuksen otettua Harryn sukan pois, paljastui pidempi ärhäkän punainen viiva. Väri muistutti Harrya Remuksen käteen tulleesta palovammasta.
Remus vetäisi taskustaan jonkin desinfiointiainepullon tapaisen ja pumpulia, hän oli ilmeisesti olettanutkin jotain vastaavaa. Hän kasteli pumpulia nesteeseen ja paineli sitä sitten haavaa vasten. Harry hätkähti hampaitaan kiristellen. Haava kirveli sietämättömästi.
"Puhdistan sen vain, jottei se tulehdu pahasti", Remus sanoi vahvalla äänellä, "näetkös? Se on alkanut jo vähän tulehtua."
Ja Harry näki, kuinka pahan värinen haava oli sen oikeasta kulmasta. Lisäksi sukan tummaa nukkaa oli tarttunut sinne tänne Remuksen pois nypittäviksi.
"R-Remus", Harry kähäti, "olen pahoillani, minä - minun ei ollut tarkoitus - en halua että sinäkin - "
Remus heitti käytetyn pumpulin lattialle ja otti Harrya tämän olkapäistä kiinni painaen samalla otsansa hänen otsaa vasten. "Sinä et ole yksin. Muista! Sinä. Et. Ole. Yksin. Minä en ole jättämässä sinua mihinkään, eivätkä ole Ron ja Hermionekaan. Lupaa kertoa heille, Harry."
"Pääseekö Draco pois Azkabanista?" Harry kysyi vaihtaen aiheen äkkiä pois asioista, jotka vaativat lupausten tekemistä.
Remus hymyili surullisesti ja työnsi Harryn hellästi makuulleen. "Hyvää yötä."
"Remus?" Harry kysyi hivenen hätäännystä äänessään, "sinä et vastannut kysymykseeni!"
"Puhutaan siitä myöhemmin", Remus lupasi peitellen Harryn, josta alkoi hiljalleen tuntua tarhassa hoidettavalta natiaiselta.
"Mutta, mutta - Remus!"
Remus ehti kuitenkin jo astua ulos huoneesta, jonne hän jätti Harryn yksin miettimään järkyttyneenä vastaustaan. Harry ei kuitenkaan tiennyt, ettei Remus saanut sinä yönä unta ollenkaan, vaan asteli aina välillä katsomaan voiko Harry hyvin.
~*~*~*~*~*~*~*~
"OI, HARRY!"
Harryn silmät lennähtivät auki ja hetken hän luuli olevansa vielä Dursleyilla. Pian kuitenkin punatukkainen pää ilmestyi virnistellen hänen näköpiiriinsä niin selkeänä, että Harry tiesi nukahtaneensa silmälasit päässään.
"Ron", Harry haukotteli, "paljonko kello on?"
"Paljonko kello on?" Ron sanoi näyttäen loukkaantuneelta, "sekö on ensimmäinen asia jonka haluat kysyä parhaalta ystävältäsi, jota et ole nähnyt ties kuin moneen viikkoon?"
Harry virnisti nousten samalla istualleen. "Mistä tiedät, että olet paras ystäväni?"
Ron naurahti ja nousi ylös pamauttamaan Harrya päähän sellaisella voimalla, joka ei pahemmin sattunut, mutta sai silti Harryn silmälasit tärähtämään vinoon.
"Moi, Hermione!"
Hermione, toinen Harryn parhaista ystävistä, hymyili hänelle säteilevästi paketti käsissään oven viereltä. "Huomenta! Ja hyvää syntymäpäivää!"
Harry hätkähti hieman Hermionen ojentaessa hänelle lahjapaketin. Hän oli jo unohtaa, että oli hänen syntymäpäivänsä.
"Ajattelin ostaa jotain hyödyllistä", Hermione totesi Harryn tunnustellessa epäilevästi kovaa, kirjanmallista pakettia, "enkä mitään huispaukseen tai johonkin vastaavaan liittyvää."
"Kaikki huispaukseen liittyvä on hyödyllistä", Ron huudahti käsiään heilauttaen saaden Hermionelta musertavan katseen.
Harry repi lahjakääreen pois hopeakantisen kirjan päältä. Sen kannessa komeili kaiverretuilla kirjaimilla Loitsut kehittyneille. Ensin Pimeyden voimilta suojautumisen kirja, ja nyt tämä. Ilmeisesti Remus sekä Hermione olivat kumpikin sitä mieltä, että nyt jos koskaan tulisi opetella suojautumaan kunnolla.
"Vau", Harry sanoi avatessaan kirjan ja selaillessaan sen sivuja, jotka opettivat liikkuvin kuvin erilaisten loitsujen käyttöä "Kiitos, Hermione! Tämä on mukavampaa luettavaa kuin pelkkä musta teksti valkoisella."
Hermione hymyili tyytyväisesti Ronin törkätessä lahjansa Harryn sängylle. "Sori kamu, mutta minulla ei ole varaa mihinkään kovin hienoon."
"Ei se haittaa, Ron", Harry sanoi täydestä sydämestään ja avasi Ronin kiireellä paketoidun lahjan. Käärepaperin sisältä paljastui valkoinen karvapallo, jonka Harry vannoi nähneensä jossain aiemmin. Luultavasti Fredin ja Georgen pilailukaupassa, josta Ronin oli helpoin hommata lahjat. Hän nosti otsa rypyssä katseensa Roniin: "Mikä se on?"
Hermione katsoi Ronia paheksuvasti ja vastasi hänen puolestaan. "Se on somni. Lyhenteenä latinan kielen sanasta somnium, eli unelma."
"Öh..." Harry katsoi edelleen kysyvästi vuorotellen Hermionesta Roniin, "niin, eli mitä se sormi tekee?"
"Somni", Hermione korjasi sanan loppuosaa venytellen, "sillä voi saada selville toisten syvimmät unelmat."
Harry tunsi kuinka hänen kasvojaan alkoi kuumottaa, kun hän käänsi katseensa Roniin. "Haluaisitko kertoa minulle, miksi luulet että tarvitsen tätä?"
Ron näytti typertyneeltä: "No, jos vaikka alat tapailla jotakuta tyttöä, niin voit tuon avulla vaikka saada selville mitä - "
"RON!" Hermione parahti ja lainasi Harrylle ostamaansa lahjaa voidakseen pamauttaa sillä Ronia päähän, joka hieroi päälakeaan vielä viisi minuutia kohtauksen jälkeenkin.
~*~*~*~*~*~*~*~
"Miten sinulla meni Dursleyilla?" Hermione kysyi keskeyttäen Harryn ja Ronin pitkään jatkuneen huispauskeskustelun. Kolmikko istui yhä Siriuksen vanhassa huoneessa, Harry ja Hermione sängyn päissä ja Ron lattialla.
"Öh", Harry mietti mitä sanoisi, "samalla tavalla kuin ennenkin, ei oikeastaan mitään mainitsemisen arvoista."
Hermione hymyili. "No parempi sekin kuin huonosti."
Hymy kuitenkin hyytyi Hermionen kasvoilta niin nopeasti kuin se oli ilmaantunutkin. " Näytät edelleen kauhean laihalta ja kalpealta."
Ronkin nosti tarkkailevan katseensa Harryyn, jota pisteli polttava syyllisyyden tunne. Pitäisikö hänen kertoa ystävilleen, vai ei?
"Alhainen verensokeri?" Ron kysyi muistaen Harryn heille kehittelemän selityksensä viime kouluvuodelta.
Hetken aivojaan rääkättyään ja rohkeutta kerättyään, Harry avasi suunsa: "Minun pitäisi kertoa teille jotain, joka minun olisi pitänyt kertoa jo aikoja sitten."
Sekä Ron että Hermione suoristautuivat ja odottivat Harryn jatkavan.
///iih, oliko hyvä/aivan kamala? o.o
-
HERRAN JUMALA! Oumaigaad. :o
Tämä fic on uskomattoman koukuttava! Haluan lukea jatkoa välittömästi!
Remus on niin IHANA tässä, paras Remus josta olen lukenut, jos niin voi sanoa :D
Kirjoitat tosi hyvin ja - ja... En osaa sanoa mitään!
Ainiin, jäitit tosi jännään paikkaan, haluan tietää mitä tapahtuu seuraavaksi ääää! (Muutun todella lapselliseksi, tiedän... -_-')
JATKOA, ja mahdollisimman nopeasti!
-
Ihanaaaaaa!!!!! <33333<3
Olen ihan rakastunut tähän ficciin! ;D
Tuli hieman yllätyksenä, kun tajusin että Harry ei ole vielä kertonut Ronille ja Hermionelle Dracosta :)
Milloin Draco muuten tulee takaisin, en malttaisi odottaa!! ;D :D
Lisäälisäälisäääääää..........Jatkoajatkoajatkoaaaaa............!!!!!!!!!
-
Ihanahan tämä jatkokin on. Ei tässä oikein muuta voi sanoa. Remus oli ihana huolehtiessaan Harrysta. Ron ja Hermione yhtä ihania kuin aina. Hauska tuo Hermionen paukautan-kirjalla-päähän :D
En nyt saa tähän mitään taaskaan selitettyä sen enempää. Rakentavaa ei tule tippumaan, se on ulkomailla eksyksissä ilman karttaa...
Kiitos tästä ja pliis sitä jatkoa!
-
Krääh! Jatkoa ja äkkiä! ;D
Sinä olet ilkeä ja jätit jännään kohtaan :D
Niin siis, pidin tästäkin todella paljon.
Mä oon ihan fiiliksis täällä kun huomasin, että oli tullut jatkoa, joten musta ei saa mitään järkevää irti ^^'
-
Ää, cliffhangerit on niin ihania ja niin inhottavia. Nyt mä todella toivon, että jatkoa tulee pian.
Rakastan tätä ja pidän Remuksestasi ja niin edelleen, muutenkin olet hyvä kirjoittamaan.
Ei voi kirjoittaa enempää, muutenkin tuhlannut hyvää aikaa katsoa Muodin Huipulle. Joten kiitos ja näkemiin, toivottavasti pian jatkat seuraavaan lukuun!
-
:D njaaa :3 kiitoksia jälleen kommenteistanne ^^
Sierra: :D jes! En uskonu et pystyisin ikinä tekee koukuttavaa ficciä! Nyt tuntuu hyvältä ^^
Ja olen jopa saanut aikaan parhaimman Remuksen ikinä! :D, no J.K se parhaimmat tekee. Mutta kiitokseni, erittäin suuret, näin!
Ei haittaa, lapsellisuus on hyväksi ^__^
Luthien: xDD Joo, Harry on pitkittänyt vähän tätä suuren suurta paljastustaan. Jaa et milloin Draco tulee...? Tuleeko Draco ylipäätään takasin?
*smug* enpäs kerrokaan! *evil grin*
Kiitokseni sinullekin ^^ ihana saada näin piristäviä kommentteja porukalta! Seuraavan osan kanssa voi hitusen kestää, ku tuli kauhee mätäpaisetilanne. Saatan saada sen jo huomiseksi tänne, riippuu hieman kärsivällisyydestäni ja siitä, mihin aikaan saan sen tänne laitettuu et rakas betani ehtii tarkistaa.
starry-eyed: ;D välillä Ron yksinkertaisesti ansaitsee pienen kolautuksen päähänsä. Mukava kuulla, että sinäkin pidit toisesta osasta ^^...hirveen moni pitää näemmä Remuksesta....(merkitsee ylös salaisiin papereihin). Kiitukseni kommentista *kumarrus*
Kata: hähähää, ciffhanger ^__^ mä rakastan niitä. Paitsi silloin kun lukee ite jotain super hyvää ficciä, ja sit ne lopettaa kirjottamisen cliffhangeriin, niin voihan - !
Kattoiskohan joku pahasti jos lopettaisin ficcini tähän :,D
Oi, kiituksia erittäin paljon sinulekin ihanasta kommentista!
Winga: juups, niinkuin tossa juuri itekki sanoin - cliffhangerit ovat välillä raivostuttavia kavereita xDD. Juup, juup, jatkan tässä kohtapuoliin jälleen kirjottamista ~~ erittäin suuret kiitokset kommentista! (Remus näyttää entistä suositummalta)
Kiitokseni kaikille vielä kerran ;D
Hallow kuittaa ~~
-
Hallow: Jos lopettaisit tän kesken niin murhaisin sut ;D
(Jos katse voisi tappaa niin kuolisit saman tien) ::)
-
Kata: xDDD pitää siis vielä jatkaa ihan edes henkikullan vuoksi.
Ja täältä tämä tarinapirunen jälleen nousee.
Stage 3.
Siellä ei mikään ollut samanlaista kuin Tylypahkassa tai kotona. Ilma oli kylmä ja tunkkainen, kivinen lattiakin oli kuin jäällä päällystetty. Kaikista pahin tilanne oli silloin, kun ulkona raivoava kaatosade pääsi kaltereilla muuratusta ikkunasta sisään. Ei kestäisi kauaakaan, kun sade jo sisälle päästyään jäätyisi huokuvan kylmyyden ansiosta.
Draco istui Azkabanin sellin ainoassa nurkassa, jonne pieni tihkusade ei päässyt muuta kuin kovalla rajuilmalla. Hän piti sillä hetkellä itseään erittäin onnekkaana, sillä kolmena aiempana päivänä hän oli ollut jäätyä kylmään jääsateeseen, joka oli vallannut koko hänen sellinsä.
Toisissa selleissä olevat vangit huudahtelivat jotain, osa kalisteli kaltereita ja lopettivat sen vasta sitten, kun ankeuttajat lähestyivät uhkaavasti. Draco ei viitsinyt vaivautua, sillä hän tiesi, ettei se kuitenkaan tuottaisi tulosta.
Draco avasi sumean harmaat silmänsä, joista puuttui se kauan sitten kadonnut kiilto, joka oli ollut hänellä vielä jäljellä ensimmäisellä viikolla siellä pirun merrassa. Nyt hän viimein ymmärsi kaikkien niiden tuskan, jotka olivat siellä mädäntyneet kuolemaan tai vapautukseensa saakka.
Ankeuttajat imivät ympäriltään kaiken sen onnellisuuden, mutta toivoa ne eivät Dracosta vieneet. Ne eivät vieneet hänestä unhoituta-loitsun tavoin muistia, joka oli sillä hetkellä Dracon arvokkain omaisuus.
Pieni, Azkabanissa harmahtavaksi likaantunut ja karvainen pallo lepäsi takkuisena Dracon käsissä. Se oli ainoa esine, jonka hän oli saanut ottaa mukaan kovien pyyntöjen ja anelujen jälkeen. Draco oli saanut sen joululahjaksi ystävältään, Blaise Zabinilta. Se oli karkaamiseen ja loitsimiseen hyödytön pallura, josta ei sen puoleen juttuseuraksikaan ollut. Miksi sitten Draco oli ylipäätään halunnut sen mukaansa? Ehkä syynä oli se, että sen pienen esineen ansiosta Draco ei menettänyt muistojaan sille vankilalle, joka oli vienyt häneltä jo kaiken muun.
Joka aamu herättyään esineen viereltä, Draco muisti elävästi parhaimman ystävänsä, ja sen, joka oli astunut hänen elämäänsä aivan odottamattomalla tavalla viime vuonna Tylypahkassa.
Sen esineen avulla Draco voisi saada selville Iseeviot-peilin lailla muiden, sekä omat syvät unelmansa, mutta Draco ei tarvinnut sitä tietääkseen niitä. Dracon suurin toive ei ihme kyllä ollut Azkabanista ulospääsy, eikä hänelle tärkeimmän ihmisen tapaaminen.
Draco antoi silmänsä valua kiinni, samalla kun hän yritti sulkea korviaan toisten vankien huudoilta. Hänen suurin toiveensa, unelmansa, oli se, ettei hänelle tärkein ihminen maailmassa satuittaisi itseään. Että hän oli kunnossa, eikä surisi Dracoa, vaan ajattelisi pikemminkin sitä, kuinka sitkeä tämä oli ollessaan vielä elossa. Mutta eihän hän voinut sitä tietää. Ei hän voinut tietää sitä, että Draco hengitti vielä sitä veret seisauttavan kylmää ilmaa.
Draco avasi suunsa pitkästä aikaa ja muodosti huulillaan äänettömästi sen henkilön nimen, jota hän ajatteli kaikki ne pitkät päivät siellä jäätävässä helvetissä; Harry. Se nimi huokui aina jonkinlaista lämpöä Dracon sisään.
Kauempaa käytäviltä kuului epämääräisiä huutoja, niin kovempia kuin hiljaisempiakin. Epätoivoisia ja raivokkaita. Draco avasi uudestaan silmänsä ja nosti päänsä polviensa päältä katsoakseen kaltereiden takana olevaa käytävää, odottaen.
Hän tunsi nuo huudahdukset, ne tarkoittivat usein sitä, että joku oli astunut sisään Azkabaniin, joku joka ei sinne kuulunut. Pian askeleiden ja huutojen äänet tulivat yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
"Päästäkää minut pois!" joku vanki lähellä Dracon selliä huusi. "Päästäkää minut! Vannon, etten ole tehnyt mitään!"
"SANOIN JO ETTÄ PÄÄ KIINNI!" karjaisi ääni, jonka Draco tiesi kuuluvan aurori Orion Rowanille.
"Iniseminen ei auta teitä mitenkään", totesi Rowanin virkatoveri, Nick Backwell.
Pian mainittu kaksikko asteli Dracon sellin kalterien toiselle puolen. Jykeväleukainen ja tummatukkainen Rowan katsoi Dracoa nenäänsä nyrpistäen. Hänen vierellään seisova Backwell näytti passiiviselta, kultakirjailtuun kaapuun puetulta haukalta.
"Toivottavasti olet jo tullut järkiisi, Malfoy, sillä meidän sauvakätemme eivät pysy tätä menoa vakaana", Backwell totesi Rowanin viereltä, silmät kiiluen.
Draco tuhahti vastaukseksi, mikä sai Rowanin ärtymään. "Sinulla ei ole varaa vastalauseisiin, poika! Jollet pian ala puhua joudut paikkaan, joka on tuhat kertaa tätä tuskallisempi!"
Draco nosti kylmien silmiensä katseen uhmaavasti kaksikkoon ja hymy levisi hänen kasvoilleen, siltikään hän ei sanonut mitään. Sillä hetkellä ainoa ääni oli ulkona puhkuva ja viheltävä tuuli.
Rowan oli juuri avaamassa suutansa, kun kaksikon takana olevan sellin vanki huudahti kauhuissaan: "Mitä - ? Kuka sinä olet?"
Draco, Rowan ja Backwell käänsivät katseensa riekalekaapuiseen vankiin, jonka ulkonäkö erottui Rowanista vain erittäin sotkuisen tukan ja tummien silmänalusten ansiosta. Miehen silmät olivat ymmyrkäiset, kun tämä katsoi siistiä kaksoisolentoaan.
"Kuka sinä olet?! Senkin huijari! Sinäkö minut tänne lähetit?"
Rowan irvisti valkoiset hampaat pölyisen harmaassa käytävässä välähtäen. "Orion Rowan, otaksun? Vastauksena kysymykseesi: ei, se en ollut minä joka lähetti sinut tänne."
Aidon Rowanin kädet puristuivat kaltereiden ympärille. "KEITÄ TE OLETTE?!" Miehen silmät välähtivät vaaleaa Backwelliä kohti. "Sinä et ole Nick! Tuntemani Nick ei ole tuollainen, eikä hän ikinä tekisi mitään tällaista!"
Backwellin kulmakarvat kohosivat hiusrajaan asti: "Jaa mitä tällaista?"
"KEITÄ TE OLETTE?"
"Pää kiinni, vanhus", vale-Rowan ärähti astuen askeleen lähemmäs kaksoisolentoaan.
"Mitä hyötyä teille on siitä, että pidätte meidät täällä?"
Katseet kääntyivät Dracoon, joka oli päästänyt suustaan hiljaiset, käheät sanansa, jotka kaikuivat hetken sellissä.
"Sinusta on vielä hyötyä Pimeyden lordille, niin kuin varsin hyvin tiedät", Backwell totesi maireasti, "ja kehottaisinkin, että kertoisit kaiken, minkä tiedät ja mieluiten nyt heti."
Draco tuhahti ja suoristautui hieman: "Luuletteko todellakin, että kerron teille mitään? Teidän kannattaisi olla varovaisia, sillä jos joku muu tulee käymään ministeriöstä, juonenne paljastuu alta aikayksikön."
Rowan päästi ilmoille harakkamaisen naurahduksen, jota Draco ei halunnut enää koskaan kuulla. "Ai ministeriöstä vai? Ministeriöstä tänne ei tule käymään ketään muita kuin tähän tehtävään annetut henkilöt. Minä ja tämä Nick tässä, joten saat luvan tottua vierailijoihin, poju."
"Sinua ei ikimaailmassa uskota minuksi!" aito Rowan kähähti sellistään, "senkin kuolonsyöjä. Vannon, että pääsemme täältä pois ja - "
"Vai ei uskota!" toinen Rowan naurahti, "siinäpä olet väärässä, vanhus, sillä olen aika taitava näyttelijä."
"Puheet sikseen", Backwell keskeytti ystävänsä kumealla äänellä, "sinä saat nyt valita, poika. Haluatko kertoa meille suosiolla, vai vaikeimman kautta? Erittäin harmillista, ettei totuusseerumi tehoa isäsi loitsujen ansiosta, vai mitä? Voisi olla sinulle kivuttomin ja helpoin tapa."
~*~*~*~*~*~*~*~
"Minähän kerroin teille viime vuonna verensokeristani", Harry aloitti vaivaantuneena saaden Hermionen nyökkäämään hitaasti vastaukseksi.
Harry istui Kalmanhanaukiolla Siriuksen vanhan sängyn päässä aivot nopeasti raksuttaen. Ronin ja Hermionen katseet olivat iskostuneet häneen kuin kirveet. Harry oli juuri täyttämässä lupaustaan Remukselle. Hän aikoi kertoa salaisuutensa parhaille ystävilleen.
"No, tuota", Harry vetäisi syvään henkeä ja sulki silmänsä aivan kuin ei haluaisi nähdä ystäviensä reaktioita, "se oli valhe. Minulla ei ole tietääkseni alhaista verensokeria."
Syntyi hetken hiljaisuus, jonka Hermione rikkoi: "En ikinä oikeastaan uskonutkaan sitä. Se ei selittäisi sitä, miksi olet ollut nykyään noin laiha ja kalpea. Miksi sitten pyörryit silloin viime vuonna? Sanoit sen johtuneen verensokeristasi."
Hermione oli kääntänyt Harryn suunnitelman nurin niskoin, sillä nyt hänen oli melkein pakko mainita Draco, joka oli vienyt hänet professori Kalkaroksen luokse silloin, kun Harry oli pyörtynyt. Se ei ollut silti todellakaan johtunut alhaisesta verensokerista, jota Harry oli käyttänyt hätäpäissään tekosyynä.
"Miksi sitten?" Hermione kysyi toistaen ontolla äänellä, "miksi sinä pyörryit?"
"Minä... tuota", Harry siirsi vaistomaisesti oikean kätensä puristamaan hänen vasentaan, ja iskosti katseensa jalkoihinsa, "minä en ole voinut kovin hyvin sen jälkeen kun Sirius - "
Harry keskeytti lauseensa ja jäi tuijottamaan yhtä suurta ikkunasta tulevan auringonvalon paisteessa pomppivaa pölypalloa. Hermione näytti huolestuneelta.
"Sen jälkeen, kun Sirius kuoli? Olemme toki huomanneet, ettet voi hyvin!"
Harry käänsi katseensa järkyttyneen näköiseen Hermioneen. "Tottakai me olemme huomanneet sen, kuinka paljon sinä olet muuttunut! Et ole ollut oma itsesi, et ole syönyt, ja olet lähes yhtä kalpea kuin vampyyri! Tottakai me olemme huomanneet - "
Hermione keräsi voimiaan vetämällä syvään henkeä. Ron ei osannut sanoa mitään, hän istui vain paikoillaan, maton kulmaa nyppien.
"Kerrotko sinä siis viimein meille?" Hermione kysyi hivenen uhmaavasti, "me olemme sentään ystäviäsi! Me haluamme auttaa!"
Tässä vaiheessa Hermione heitti uhkaavan silmäyksen Roniin, joka nyökkäsi epämääräisesti matolle.
Harry mietti, mitä sanoa, mutta Hermione keskeytti hänet: "Liittyykö tämä Siriukseen? Hänenkö takiaan sinä et ole syönyt ruokaa?"
Ron nosti katseensa Harryyn, joka yritti vältellä molempien ystäviensä katseita.
"Yksi asia kerrallaan", Hermione huokaisi, "miksi sinä pyörryit silloin?"
"Kerroin jo teille, etten ole voinut kovin hyvin", Harry vastasi, ja Hermionen avatessa ärtyneenä suunsa lisäsi vielä, "anna minun puhua, Hermione."
Hermione sulki tottelevaisesti suunsa ja istui sängyllä hiljaa jalkojaan halaten.
Harry kääntyi puhumaan enemmänkin ikkunalle, kuin ystävilleen: "En itsekään tiedä milloin se alkoi, mutta viime vuoden alussa ymmärsin vasta sen, kuinka Sirius oli todellakin poissa. Aivan kuten vanhempani, eikä hän enää tulisi takaisin. Minulle alkoi kerääntyä tunne, että se oli todellakin minun vikani, se että hän kuoli. Tai siis, eihän Sirius olisi saapunut salaperäisyyksien osastolle, jos minä en olisi ollut niin tyhmä ja astunut Voldemortin ansaan."
"Mitä sinä haet tällä?" Hermione kysyi hiljaa, mutta Harry ei kiinnittänyt häneen huomiota, sillä Harry halusi saada asian mahdollisimman nopeasti pois alta.
"Aloin nähdä painajaisia, joissa kuulin kuinka Sirius syytti minua tapahtuneesta. Tunsin olevani yksin ja halusin saada ajatukseni pois kaikesta."
"Älä vain sano", Hermione kohotti toisen kätensä suunsa eteen ja hänen silmänsä olivat Dobbyn silmien kokoiset, "että sinä yritit tappaa - ?"
"En!" Harry huudahti keskeyttäen Hermionen, joka Ronin kanssa huokaisi helpotuksesta, "en, en yrittänyt tappaa itseäni. Se vaan... riistäytyi käsistä."
"Mikä?" Hermione kysyi terävästi, "mikä riistäytyi?"
"Minä - ", Harry aloitti nieleskellen. Miten hän sanoisi sen? Hänellä ei ollut suoranaisesti mitään sanottavaa, mutta avulla hän voisi päästä tavastaan eroon. Hän nimittäin tosiaan halusi, mutta omin voimin hän ei siihen pystynyt.
Harry suoristautui hieman ja veti oikealla kädellään vasemman käden hihaansa ylöspäin. Hermione henkäisi järkyttyneenä ja Ron suoristautui kasvot kalpeiksi valahtaen. Kumpikaan heistä ei aluksi sanonut mitään kyyneleiden sillä välin muodostuessa Hermionen silmiin.
"H-Harry?" Ron kysyi hivenen vavahtaen, "koska sinä - ? Miksi sinä - ?"
"Se..." Harry aloitti vetäen samalla hihan takaisin arpiensa peitoksi, "...se, se auttaa. "
Hermione näytti aivan siltä kuin hän tukehtuisi itkuun: "A-auttaa? Ja eikö meidän kanssamme puhuminen auttaisi?"
Harry hypisteli sormiaan sanomatta sanaakaan. Hänen mielensä oli turta, eikä hän keksinyt miten puolustelisi itseään, sillä kaikki mitä hän sanoisi, olisi kumottavissa järkevin sanoin.
"Me haluamme auttaa sinua, Harry", Hermione nyyhkäisi ja pyyhkäisi hihallaan silmiään. "Sinä sanoit että se riisätytyi käsistäsi. Kuka sinut sitten löysi?"
Harry vaihtoi vastaustaan sekunin murto-osassa: "Remus."
Syntyi epämukava hiljaisuus, jonka jälkeen kuin yhteisestä sopimuksesta sekä Ron että Hermione siirtyivät istumaan Harryn kumminkin puolin, kädet tukevasti ja kannustavasti hänen olkapäillään.
"Me autamme sinua, kamu", Ron totesi hieman tärisevällä äänellä, "me autamme sinua."
Hermione yhtyi Ronin sanoihin nyökyttämällä päätänsä nyyhkien samalla. Viimein Harryn valtasi jälleen se tunne, joka söi hänen yksinäisyyden oloaan. Suurin puuttuva palanen kuului edelleen sille, joka oli vienyt palan hänen sydämestään kauan aikaa sitten.
Kukaan heistä kolmesta ei huomannut oven olevan raollaan, eikä sitä, kuinka joku heitä salakuunnellut hymyili itsekseen luottamus Harrya kohtaan kohentuen huimasti.
R&R jotta tulee osia lisää ^___^
-
Oiiii hihkuin riemusta kun näin että kolmososa on tullut! Hienoa kuvailua tuossa Draco-pätkässä, jag gillar.
Tykkään tästä niin hirveän paljon, osaat meinaan jotenkin livauttaa tosielämän tilanteita ja sanontoja hienosti tekstin sekaan.
On hyvä, että Harry ei vain sanonut, että: "Olen viillellyt." Vaan se oli liian vaikeaa sanoa ja silleen. Jos tajusit. ;)
Tykkään kaikista hahmoista tässä ficissä, ne ovat jotenkin niin aitoja ja samanoloisia kuin kirjoissa.
Jatkoa todella nopeasti kiitos!
-
Tässä osassa oli Draco!!!! ;D ;D ;D dracodracodracodraco <3333<33<3 (Ai miten niin mielenvikainen? ;))
Love it! Pidin todella paljon tässä osasta! :D Laisinkin kuvailusta.
Niin kuin Sierra tuossa jo sanoikin niin oli hyvä, että Harry ei vaan yhtäkkiä töksäyttänyt sitä, että on viillellyt vaan kierteli ja takelteli. Mutta miksi hän ei kertonut Dracosta? ??? No, kyllä sekin varmaan joskus tapahtuu...
Tämä ficci on vaan jotenkin niin ihanan aidon tuntuinen! :D Hahmot ovat niin uskottavia ja omia itsejään.
Odotan todella innoissani seuraavaa osaa, joten kirjoitathan nopeasti *koiranpentuilme* (Miten niin painostan?)
-
Nyt kun oikein asiaa ajattelin, päädyin siihen tulokseen, että saat pitää henkikultasi ;D
Sen verran hyvää tekstiä tuli <3<3 (Pääsit halvalla tällä kertaa. Sain vain lievän aivotärähdyksen huomatessani, että jatkoa oli tullut ;D Sen verran kovaa putosin penkiltä. Seuraavalla kerralla voi sairaalamaksu olla enemmän.)
Noniin, mennääns itse ficciin:
IHUNA! Draco<33 Ja Harry<33
Kukaan heistä kolmesta ei huomannut oven olevan raollaan, eikä sitä, kuinka joku heitä salakuunnellut hymyili itsekseen luottamus Harrya kohtaan kohentuen huimasti.
Oliskohan kenties Remus?? No kai sen tietää sit seuraavas osas.. *wink wink* ;)
Eli siis, JATKOA!!
//Rakentava otti ja lähti uimaan ILMAN MUA! Mä kyllä yritin päästä mukaan, mutta kun ei...
-
O_O omg. En tänää kerkee enää lukee tota kolmatta lukuu. Ei ihan oikeesti, ei oo totta, äääää! Nonii... Taijat tietää mut nickil avada? :D
Ja sen pitäis kertoo se että tykkäsin ykkös osasta siis aivan hirveesti ja tää kuulostaa aivan mahtavalta. Jos ficci alkaa että lukijalla menee kylmätväreet, nii sen täytyy olla hyvä! Muokkaan tätä sit ku saan ton vikan luettuu :P
- savi.
Muks/ Wow. ÄÄÄÄÄÄ Lisää! Tää on aivan mahtavaa ^^ Ihan oikeesti! Sori, en saa mtn järkevää nyt päähäni! Kiitoff :D
-
Mä inhoon sua! Ei saa jättää noin ilkeesti kesken! Ja miks Harry ei voinut kertoa?
Gääh, Dracolle EI saa käydä mitään pahaa, eieiei, tai sitten sun henkikultasi ei ole Katan käsissä, vaan mulla on omat suunnitelmani...
Mhm, kai sä tajusit tästä viestistä jo, että mä pidin? Jos et, niin sanonpa sen nyt sitten: Pidin tästä oikein kovasti. Jatkoa vaan pitäisi pian saada (Aina muita patistamassa kirjoittamaan ja omiin tulee pitempiäkin taukoja, *huoh*)
-
Oi, hyvähän tämäkin luku oli. Mukavaa kuulla Dracostakin välillä. Ihanaa, kun Harry nyt viimein kertoi Ronille ja Hermionelle. Saapahan näiltäkin sitten tukea masennukseensa, kunnes Draco pääsee pois. Hox. KUNNES Draco pääsee pois, EI JOS Draco pääsee pois. :D
Julmaa, ei Dracoa saa kiristää! Ilkeitä nämä kuolonsyöjät *näyttää nyrkkiä tietokoneelle.* Kuitenkin olisi ihan mukavaa kuulla lisää Dracosta vielä tämän jälkeenkin... Enkä millään jaksaisi odottaa, että pojat pääsevät näkemään jälleen. Blaisestakin olisi mukava kuulla jossain välissä tässä pian. ;)
"Ei se haittaa, Ron", Harry sanoi täydestä sydämestään ja avasi Ronin kiireellä paketoidun lahjan. Käärepaperin sisältä paljastui valkoinen karvapallo, jonka Harry vannoi nähneensä jossain aiemmin. Luultavasti Fredin ja Georgen pilailukaupassa, josta Ronin oli helpoin hommata lahjat. Hän nosti otsa rypyssä katseensa Roniin: "Mikä se on?"
......
"Somni", Hermione korjasi sanan loppuosaa venytellen, "sillä voi saada selville toisten syvimmät unelmat."
Sen esineen avulla Draco voisi saada selville Iseeviot-peilin lailla muiden, sekä omat syvät unelmansa, mutta Draco ei tarvinnut sitä tietääkseen niitä. Dracon suurin toive ei ihme kyllä ollut Azkabanista ulospääsy, eikä hänelle tärkeimmän ihmisen tapaaminen.
Haa! Dracolla ja Harrylla samanlaiset nämä somnit... Tämän varalle olet varmasti kehitellyt jotain, en vain vielä jaksaisi arvella mitä... Ei tule vielä mieleen, mutta ehkä tässä pohtiessa jossain vaiheessa...
Kiitos tästä jälleen kerran ja rakentava ilmestynee ulkomailta aikanaan...(Uskon ettei siis koskaan)
Jatkoa!
-
Byääh, miten jotakin täydellistä voi kommentoida?
Olen tapellut tuon kysymyksen kanssa useampia kertoja ja olen alkanut kirjoittaa kommenttia useampia kertoja, mutta aina se on jotenkin jäänyt, olen pahoillani.
Minulla on wordissa pitkä kommentti (lainauksista tosin suurimmaksiosaksi koostuva), jonka olen kirjoittanut tämän edelliseen osaan, mutten saanut sitä ikinä valmiiksi. Anteeksi siitäkin, ehkä joskus lähetän sen :P
Ääää, en voi sanoa mitään, jos rupean selittämään jotakin, en ikinä lähetä tätä kommenttia. Anteeksianteeksianteeksi.
Ilmoitan vain, että tämä kuuluu parhaisiin ikinä lukemiini ficceihin (tämä ja edeltäjänsä siis, pidän niitä yhtenä ja samana ::)) ja että kirjoitustapasi on ihana.
Ficci on kamalan ihana kaikessa ahdistavuudessaan ja olet onnistunut saamaan kaikista henkilöistä uskottavia ja eläviä.
Toivottavasti Draco pääsee takaisin Harryn luo :>
Kiitos tästä ihanasta ja anteeksi tyhmästä kommentista.
*Lähtee hakkaamaan päätä seinään*
Ainiin. Tärkein meinasi unohtua eli: Jatkoa, kiitos ;>
-
Sierra: Oi tack tack ;D Azkabania oli niin mukava kuvitella, et millasta siel olis. ((muah, en tiiä miks ://))
Juups, ymmärsin mitä tarkotit sillä. Olis se olluki ehk vähän hassua, jos Harry olis just vaan pamauttanu asian silleen tosta noin vaan esille. xDD Niin olisi hyvinkin saattanu käydä jos olisin ollu tosi laiska. Ihana kuulla et noi hahmot on onnistunu hyvin ^^, se on yleensä se pelko et ne menee ihan yli äyräiden. Välillä kun ei sellaisia jaksa itsekään lukea, niin en haluis saada sitä aikaseks niille jotka sattuu törmäämään mun ficceihin. Ui, tosi paljon muhkeita kiitoksia ^^
Luthien: xDD ei ehkä mielenvikainen, pikeminkin pakkomielteinen. Ooh, näyttää viimein siltä, että kuvailut onnistu nappiin *whoot*, niitä ei vaan välillä laiskana jaksais työstää, mut pitää harjotella viel ^^. Jaa miksei Harry kertonu Dracosta? Ehkä kaikista suurin syy on se, ettei kaikkea pidä paljastaa yhteen sössöön >< *gjeh gjeh* Juuuups, olen jo tuossa melko pitkällä seuraavassa osassa, nii eiköhän se tästä! Kiitokseni jälleen kommentistasi ^^
Kata: *pitää sydänlastastaan kiinni* jesh, saan elää vielä jonkun aikaa! xDD eli sinun pitää myös varoa henkikultasi puolesta ja vuorustaa (?) tuolin ympärys tyynyillä. *otettu* minun ficcini aiheuttaa aivotärähdyksiä xDDD (pitäiskö olla järkyttyny vai otettu). Jooh, päätin että olette ansainneet jo tähän osaan Dracon, aluks sen ei pitäny tulla vielä ihan näin aikasin ollenkaan mukaan ^.^
Joo no, kyllä, kyllä se oli Remus ^^; se ei edes pahemmin paljastu koskaan, mutta juu Remushan se siellä ^^
Kiitos jälleen ihanasta kommentista *whoot*
Savenvalaja: ääääääääh Avada! Täällä päässä luultiin jo että olet kuollut ja kuopattu, kun ei missään näy ;D (.....over reaction.....) Mutta juu siis, kyllä tunnen sut nickil avada ^^;
xDD ootko varma, ettei kylmätväreet johtunu siitä kylmästä tuulenvireestä joka pääsi ulkoa sisään? Tai siitä kuinka jokin näkymätön tuntui leijailevan huoneessasi? Jos ei, niin kiiiiitokseni erittäin paljolti! (<---....ei mitään järkeä tuossakaan lauseessa)
Kiitokseni ovat täten erittäin suuret ja jatkoa on luvassa!
Winga: Mäkin inhoon mua ku pitäis tehä se yks enkun tehtävä ja mä vaan täällä hyörin ^___O no eeei, aina tää enkun voittaa! Harry ei voinut kertoa suurimmalta syyksi siksi, koska minä en halunnut kaiken tulevan ilmi yhdellä kertaa *mwahahahaaa*. IIIIIIK, mun kimpussa on jo kohta kaksi verenhimoista viikatemieheksi pukeutunutta kiilusilmää O.O ..............................
Mutta tappouhkauksista huolimatta kiitokseni toooodella suuresti kommentista ^^ ne saa aina puhtia kirjottaa lisää. Tulin just koneelle umpikuolleena ja ku katoin näitä kommentteja, nii kirjoitusinto lisääntyi xDD
starry-eyed: xDD eihän sitä tiedä tuleeko Draco pois *täm tä dämpä däm..* Koskas thö kuolonsyöjät eivät olisi ilkeitä ^^; ne vaan aina tuntuu tunkeutuvan mun tarinoihin, koska voldemort on niin ~~<3~~......heh heh...
Voin jo luvata et Blaisestakin kuullaan pian ^.^
Hmmm juu mietinkin et koskakohan porukka huomaa tuon somni jutskan xD. Nii se ensimmäinen Dracon karvapallohan ilmestyi TLB ykkösessä, muttei siitä kerrottu silloin oikeestaan mitään. Kiitokseni kommentista ^^
Karakuriningyou: Aaah, mukava saada jälleen 'uusia' lukijoita ^^! Kuuluu parhaisiin sun ikinä lukemiin ficceihin? Tippahan tässä nousisi linsseihin, jos sellaiset omistaisi. Nyt kasaantuu paineet ^___^ mut toivottavasti tulee jatko mielyttämään yhtä paljon kun nämä edeltäjä osaset!
Tuohan oli kaikkea muuta paitsi tyhmä kommentti O.O se sai itseluottamuksen nousemaan korkeammalle, ja nyt tosissaan tekis mieli jatkaa taas kirjottamista ^^
Erittäin paljon kiitoksia upeasta kommentista, etkä sä oo ainoa, sillä mulla on aina hankaluuksia kirjottaa näitä vastauksia ^^
Kiitos jälleen siis kaikille ultra-kommenteistanne!! ((loppua kohden vastaukseni meni ihan yhdeks suureks vajaaälyseks möysseks, joten anteeksi siitä ^^;)
~~ Hallow kuittaa.
-
;D Hyvää iltaa.
Sippo: Kiitokseni kommentista *kumarrus*. Tämän jatkon kanssa kesti pikkasen ^^; mutta tässä sitä nyt tulee.
Suurkiitokseni jälleen Aprilille virheiden korjailusta!
Stage 4.
"Harry!"
"Haaaaarryyyy!"
Sinä päivänä Harry sai kunnon vastaanottokomitean, jota vetivät kaksoset Fred ja George niin lujien melujen saattelemana, että kaikki käytävän muotokuvista olivat alkaneet kirkumaan.
"ENKÖ MINÄ OLE SANONUT OLEMAAN HILJAA ETEISESSÄ?!"
"KURAVERISET, SURKIT, PUOLILAJISET SAASTAT...!"
Koko talo oli yhtä sekasortoa, mikä sai jostain syystä Harryn tuntemaan olonsa entistä paremmaksi. Yksi kolmasosa kiltalaisista oli ryhtynyt hiljentämään muotokuvia, Koukkujalka säntäili sinne tänne huono-onnisten rottien perässä, Fred ja George esittelivät Harrylle kaikkea räjähtelevää ja mahdollisimman kovaäänistä pilailupuodin tavaraa, ja suurin osa laittoi keittiötä valmiiksi ruokaa varten.
Harrysta tuntui upealta, kun niin moni hänen tuntemansa ihminen oli ahtautunut saman katon alle. Hieman häntä ärsytti tosin Hermionen ja Ronin henkivartijaismainen käytös ja se, kun hän oli viimein huomannut Remuksen ainaisen vahtimisen ja holhoamisen. Hän kyllä salli sen, että Remus oli hänestä huolissaan ja kyseli silloin tällöin hänen vointiaan, mutta ainainen tirkistelijämäinen käytös tekisi kenet tahansa hulluksi.
"Älä viitsi, Harry", Hermione kuiskasi moittivasti, "Remus on sinusta huolissaan, niin kuin me muutkin."
Harry pyöräytti silmiään ja tunki kädet taskuihinsa rouva Weasleyn jolkottaessa kovaa kyytiä hänen luokseen. "Harry-kulta, pystyisitkö tänään syömään hieman enemmän?"
"Öh... tuota", Harry mietti hetken, mutta huomattuaan rouva Weasleyn kauhistuneen ilmeen hän lisäsi nopeasti, "tottakai, luulen että voin syödä jo enemmän."
Rouva Weasley soi Harrylle valoisan hymyn: "No, sehän on hyvä! Ei sinun tosin täydy pakottaa itseäsi, jos et sitten jaksa."
"Kiitos rouva Weasley", Harry kiitti erittäin hyvällä tuulella olevaa Weasleyn äitiä, joka suuntasi heti matkansa takaisin keittiöön, jonka ulkopuolella Harry, Ron, Hermione, Ginny, Fred, George, Kingsley ja Remus seisoivat.
"Hmm", Remus myhäili katse Harrya pälyillen, "voitko sinä hyvin, Harry?"
Hermione katsahti nopeasti Harrya, joka varoi visusti, ettei näpäyttäisi Remukselle takaisin mitään ilkeää: "Joo, ihan hyvin."
Remus ei näyttänyt uskovan Harrya, mutta hän nyökkäsi silti. Harrya alkoi hiljalleen ärsyttää, sillä hän ei ollut varma luottiko Remus häneen vai ei.
Weasleyn pojat, Ginny, Harry ja Hermione istuivat röykkiönä portailla. Fred ja George olivat ylimpänä muita, Harry Ronin kanssa heidän edessään, ja Hermione Ginnyn kanssa lähes lattiatasossa. Koukkujalka oli asettunut kehräämään Hermionen ja Ginnyn väliin.
"Kuulitteko te jo muuten Zabinista?" George kysyi nojautuen lähemmäs muita alarapuilla istujia, "siitä teidän asteella olevasta luihuisesta."
Ron huokaisi ärtyneesti: "Kyllä me tiedämme Zabinin. Mitä hänestä?"
Harry tunsi kuinka hänen sydämensä hakkasi tuskallisen lujaa, niin lujaa, että hän kuuli sen korvissaan.
"Kuulin Leeltä, joka oli kuullut sen sivusta Nottilta, että Zabini on joutunut Pyhään Mungoon", Fred kuiskasi nojautuen Georgen vierelle.
Harry tunsi melkein kuinka hänen sydämensä oli pysähtyä. Hän yritti kysyä mahdollisimman rauhallisella äänellä: "Mitä hänelle tapahtui?"
"Sanotaan, että kuolonsyöjät hyökkäsivät hänen ja hänen vanhempiensa kimppuun." George vastasi Hermionen pamauttaessa kädet suunsa eteen: "Sehän on kamalaa!"
Harry oli Hermionen kanssa samaa mieltä, mutta Ron tuhahti: "Ihan oikein Zabinille."
Ginny nyökkäsi ponnekkaasti, mutta Harryn onneksi Hermione ryhtyi heti puolustelemaan luihuista: "Niin, mutta eihän hän ollut edes tehnyt mitään! Kukaan hänen perheestään ei kuulu Voldemortin kannattajiin, ja hän on sitä paitsi Voldemortin suvaitsemaa puhdasveristen linjaa."
"Sitä mekin ollaan mietitty", Fred totesi Georgen nyökkäillessä hänen vieressään, "tai siis miksi heidän kimppuunsa ylipäätään käytiin. Ajattelimme että liittyisiköhän se siihen mitä tapahtui viimevuoden lopulla."
Harry katsoi äkkiä poispäin Fredistä ja Georgesta. Ronille ja Hermionelle hän oli sanonut, että hän oli joutunut sairaalasiipeen pyörryttyään uudestaan, vaikka hän olikin oikeasti palannut pelastamasta Dracoa.
"Ai silloin kun Lucius Malfoy kuoli?" Hermione kysyi ihmeissään, "itse olen kuullut siitä vaan sen verran, että kiltalaisten oli onnistunut murtautua kuolonsyöjien tukikohtaan, jossa he olivat saaneet ministeriöläisten kanssa kiinni Malfoyn. Hänen isänsä oli kuollut rytäkässä, mutta olen kuullut, että hän taisteli lopulta meidän puolella."
Fred ja George osoittivat kummatkin Hermionea toinen oikean ja toinen vasemman kätensä etusormella. "Miksi?" he kysyivät kuorossa, "miksi hän taisteli meidän puolella?"
Hermione, niin kuin kaikki muutkin näyttivät hämmentyneiltä. Harry vain esitti olevansa, mutta halusi kipeästi tietää miten Blaise voi: "Tiedättekö te miten hänelle kävi?"
"Ai Zabinille?" Fred kysyi ja kohautti olkiaan, "en tiedä, mutta elossa hän ainakin on."
Luojan kiitos, Harry ajatteli hänen sydämensä tahdin rauhoittuessa, hän on elossa, elossa...
"Miksi Lucius Malfoy tosiaan taisteli meidän puolella?" Hermione mietti ääneen, "tai siis, en usko, että Draco on sitten edes kuolonsyöjä. En usko, että hän olisi isäänsä vastaan..."
"Hänellä on pimeyden piirto", Ron huomautti, "ja mistä lähtien sinä olet kutsunut Malfoyta hänen etunimellään?"
Hermione punehtui näyttäen hivenen vihaiselta. "Se selventää asiaa, kun satumme puhumaan kahdesta Malfoysta."
"Mutta onhan Kalkaroksellakin", Fred totesi olkiaan kohauttaen, "pimeyden piirto siis. Niin on monella muullakin, joka ei ole enää tai ei haluaisi olla kuolonsyöjä."
"En usko, että Malfoy halusi itse kuolonsyöjäksi", Harry totesi Dracoa puolustaen saaden muiden huomiot häneen itseensä, "öh... tai siis - "
"Olen samaa mieltä Harryn kanssa", Hermione yhtyi nyökäten, "Malfoy saattaa olla kuinka ilkeä tahansa koulussa, muttei hänestä kuolonsyöjäksi olisi."
"Niin", George mietti, "voihan olla, että Voldemort on pakottanut Lucius Malfoyn pojan ottamaan piirron."
"Tuota mieltä Remuskin on", Harry totesi sivusta.
"Mitä mieltä minä olen?" Harry oli jo unohtanut Remuksen läsnäolon, kun tämä seisoi heistä jonkun matkan päässä puhumassa vilkkaasti Kingsleyn kanssa. Kummankin kasvoilla oli utelias ilme.
"Vaikka mitä mieltä!" Fred huikkasi hänelle virnistellen takaisin.
"Huonoa, jos kuulit mistä puhuimme!" George heitti hänelle vitsillä, joka sai Remuksen katsahtamaan hivenen huolestuneesti Harrya, joka ei kestänyt sitä enää.
"Remus", Harry sanoi ja nousi seisomaan, "minulla olisi asiaa."
Hermione loi Harryyn varoittavan katseen, kun tämä ohitti hänet ja Ginnyn. Harry oli matkallaan astua varoittavasti sähähtävän Koukkujalan hännän päälle.
Harry ohjasi Remuksen muiden katseiden saattelemana huoneeseen, jonka seinällä komeili Mustan sukupuu. Harry huomasi yhden koristeellisen ja kiemurtelevan puunoksan johtavan nimen, Sirius Musta, kohdalle, jonka yläpuolella oli sikarin polttama aukko. Remus katsoi entistä huolestuneempana Harrya. "Voitko hyvin?"
"Voin", Harry sanoi ärtyneenä ja kääntyi katsomaan Remusta, "ja haluankin että lakkaisit vahtimasta minua tuolla tavalla! Pärjään kyllä itsekin! Tiedän, että olet minusta huolissasi, mutta jatkuva holhoamisesi ottaa jo hermoille!"
Remus huokaisi: "Mutta Harry - "
"Voisitko edes rajoittaa sitä vähän?" Harry kysyi pitkän sisään hengähdyksen jälkeen, "en pidä siitä että minun jokaista askelta seurataan!"
Remus katsoi Harrya pitkään: "Olen iloinen siitä, että kerroit Ronille ja Hermionelle."
Harry oli niin ällikällä lyönty äkkinäisestä aiheen vaihdoksesta, ettei hän hetkeen tiennyt mitä sanoa. "M-mistä sinä edes tiedät - ? Älä vain sano, että sinä kuuntelit - !"
"Harry", Remus laski kätensä hiljalleen raivostuvan Harryn olkapäille, "minä olen huolissani sinusta."
"Ja minä kyllä satun tietämään sen!" Harry heitti takaisin, "niin ovat Ron ja Hermionekin, mutteivät he jahtaa minua joka paikkaan, he eivät ainakaan toivottavasti aio seistä oven takana ja valvoa, että nukun varmasti!"
Remus näytti hivenen suruliselta. "Jameskin - "
"Minä en ole isäni", Harry vastasi kylmästi sen enempää ajattelematta, mikä sai Remuksen vaikenemaan, "minä en ole isäni, vaikka sinä ja Sirius tunnutte olevan eri mieltä."
Harry vetäisi itsensä pois Remuksen otteesta ja asteli pois huoneesta tuntien siinä samassa syylisyyden pistoksen purettuaan tunteensa sillä tavalla Remukseen. Eihän se ollut Remuksen vika, että hän sattui olemaan Harrysta niin paljon huolissaan.
Harry oli huomannut, kuinka hänen mielentilansa olivat alkaneet vaihtelemaan onnellisuuden, masentuneisuuden, surullisuuden ja vihan välillä niin usein, että hän enää kunnolla edes muistanut, millainen hän oli ollut ennen Siriuksen kuolemaa. Tuttuja kohtaan hän saattoi käyttäytyä miten sattui, mutta Harrysta tuntui siltä, että vieraita nähdessään hänestä tulisi taas yhtä ujo kuin ensiluokkalainen.
Hetken mielijohteesta Harry oli jo kääntymässä takaisinpäin pyytämään Remukselta anteeksi käytöstään, mutta Fred ja George ehättivät hänen luokseen, ja tarttuivat häntä käsistä: "Lilliputti, ruoka-aika!"
"Hei! Päästäkää irti!" Harry ärähti, "minulla on asiaa Remukselle!"
"Jutut juteltu!" Fred loilotti.
Protestoinneista huolimatta Fred ja George raahasivat Harryn keittiöön suomatta Harrylle tilaisuutta karata heidän käsistään. Kaikki muut Remusta, Harrya ja kaksosia lukuunottamatta olivat jo majoittuneet keittiöön, jonka oven George vetäisi auki.
Hetken Harry ehti katsoa sisälle tupaten täynnä olevaan keittiöön, kunnes jokin värikäs sähähti vinkuen hänen ohitseen ja pamahti huoneen keskellä kuin ilotulitusraketti. Sen punaiset kipinät muodostivat ilmaan leijuvat kaksi sanaa: Harry seitsemäntoista.
"Hyvää syntymäpäivää!" kaikki sisällä jo valmiiksi olevat huudahtivat yhteen ääneen ja astelivat lähemmäs Harrya, joka oli jo toisen kerran sinä päivänä unohtanut, että oli hänen syntymäpäivänsä.
Lahjoja sateli sieltä täältä halauksien tai kätteilyiden saattalemina. Hagrid oli vetänyt Harryn niin musertavaan halaukseen, että Harry oli vinkaista kivusta, jonka halaus oli aiheuttanut hänen käsiensä arvissa. Vaikka ne olivatkin vanhoja, Harry saattoi yhä kovaa niitä puristaen tuntea, kuinka kipu leviäisi pistellen koko käteen.
Kipu ei kuitenkaan haitannut Harrya, joka oli onnellinen niin monen antamista onnitteluista ja halauksista. Vain Remuksen ja Dracon puuttuminen pisteli Harrya ilkeästi.
"Syömään, lilliputti!" Fred huudahti ja raahasi Harryn seuraavaksi leikkaamaan palaa isoimmasta kakusta jonka hän oli koskaan eläessään nähnyt. Se oli monikerroksinen kermakakku, jonka yläpuolella kiisi marsipaanista tehty huispaaja. Harry tunsi punehtuvansa ajatellessaan sitä vaivaa, jonka rouva Weasley oli tehnyt kakun eteen.
Bill Weasley, Ronin ponihäntäpäinen veli, hyppäsi jostain joukon seasta ojentamaan Harrylle hopeisen kakkulapion, jonka päässä oli Mustan sukuvaakuna.
Harry otti muiden katsellessa kiinni kakkulapion varresta ja survoi sen aplodien saattelemana kakun läpi ottaakseen siitä palan. Harrya seurasivat Fred ja George, jotka olivat ängenneet kiukkuisen Ronin eteen.
"HEI! Minä olin tässä ennen teitä!"
Hermione tuhahti päätään pudistellen Ginnyn irtautuessa joukosta Harryn luokse: "Onneksi olkoon."
"Kiitos", Harry huokaisi muiden rynnätessä kakkujonoon, "täällähän on paljon väkeä."
"Mmm", Ginny hymyili, "kaikki halusivat onnitella sinua. Täysi-ikäinen ja kaikkea."
Harry katsoi hivenen vaivaantuneesti häntä herkeämättä tuijottavaa Ginnya, jonka ruskeissa silmissä paloi tuli.
Harry ei pitänyt siitä katseesta, sillä se toi hänelle etäisesti mieleen sen katseen, jonka Blaise oli häneen monta kertaa iskostanut.
"Tuota", Harry ei keksinyt mitä sanoa, "mene sinä vain hakemaan kakkua, niin minä odottelen tuolla - "
Harry asteli sivummalle kakkupalansa kanssa Ginnyn hämmentynyt katse selässään. Hänellä ei ollut kovin hyvä olo, sillä se mitä hän oli sanonut Remukselle painoi hänen mieltänsä entistä enemmän. Lisäksi Ginnyn käytös häntä kohtaan tuntui jotenkin painostavalta.
"Mikä sinun on?" Hermione ja Ron astelivat Harryn luokse huolestuneen näköisinä, "et kai sinä vain ajattele - "
"En", Harry huokaisi ja tökki hopealusikalla kakunpalaansa, "sanoin hetki sitten hieman pahasti Remukselle."
"Ehkä sinun pitäisi mennä juttelemaan hänelle", Hermione ehdotti ymmärtäväisesti, "tuskin hän sinulle vihainen on."
Hetken emmittyään Harry laski lautasensa pöydälle ja asteli yksin ulos keittiöstä kohteenaan toisen kerroksen makuuhuone, jossa Remuksen oli tapana nukkua. Harry asteli natisevia rappusia pitkin harmaan oven eteen ja vetäisi sen auki.
Huone paljastui kuitenkin tyhjäksi. Siellä ei ollut rottien lisäksi ristinsielua. Harmaa peti, tunkkainen vaatekaappi ja ilmassa leijuva pöly eivät antaneet huoneelle houkuttelevaa vaikutelmaa.
Harry sulki oven ja mietti minne Remus olisi voinut mennä. Viimein hän päätti aloittaa etsintänsä Siriuksen äidin vanhasta makuuhuoneesta, joka osottautui yhtä tyhjäksi kuin Remuksenkin huone.
Onni lykkäsi Harrya vasta sitten, kun hän viimein älysi etsiä Remusta siitä huoneesta, jonne hän oli jäänyt Harryn tiuskahduksen jälkeen. Siellä hän nimittäin oli; istui mietiskeleväisen näköisenä yhdessä nurkassa, silmät vastapäistä seinää tarkastellen.
"Remus?" Harry kysyi hivenen arasti ja tunki kätensä taskuihinsa, "minä - "
"Shh", Remus keskeytti Harryn ja nosti kätensä vaientavasti pystyyn katse yhä seinässä.
Harry katsoi ihmeissään Remusta ja sitten taas seinää, huomaten vasta sitten pienen lepakon lepattelevan katonrajasta pölyiselle pöydälle. Harry oli huomannut, kuinka usein hän muuttui juuri Remuksen edessä omaksi kyyristeleväksi itsekseen, vaikkakin hänen viimekertainen kiukunpuuska oli ollut tavaton ja nopeasti ohimenevä.
"Mikset ole juhlissasi?" Remus kysyi uteliaan kuuloisena, "Molly ahkeroi kovasti niiden eteen."
Harryn silmien katse oli keskittyneesti naulittu siipiään räpyttelevään lepakkoon, kun hän vastasi hieman lattiaa kengänkärjellään potkien:"Halusin pyytää... tuota... halusin pyytää anteeksi siitä mitä sanoin..."
"Ei sinun tarvitse", Remus huokaisi ja nousi seisomaan, "ymmärrän kyllä nyt kuinka tunkeileva olen ollut."
"En minä sitä!" Harry kiiruhti sanomaan kasvot punottaen. "en olisi saanut sanoa sillä tavalla, että pidät minua isänäni - "
"Harry", Remus keskeytti, "sinulla on oikeus olla siitä vihainen. Minulla ei ollut tarkoituksena ilmaista asiaani niin, mutta ymmärrän reaktiosi täysin."
Remus asteli Harryn luokse ja laski kätensä hänen olkapäilleen hymy huulillaan. "Mennään yhdessä. Molly olisi varmaan kovin pettynyt, jos syntymäpäiväsankari ei olisi paikalla."
Harry punehtui: "Minusta ei tunnu yhtään siltä, kuin olisin seitsemäntoista."
"Miksei?"
"Käyttäydynkö minä siihen tapaan?" Harry kysyi huokaisten, "olen ujo, itkenkin koko ajan - "
"Harry", Remus keskeytti hänet jälleen silmien katse Harrya poraten, "kuka tahansa sinun paikallasi itkisi koko ajan. Sinä et minusta itke läheskään yhtä paljon kuin sinun pitäisi!"
Harry katsoi kysyvästi Remusta.
"Itkemällähän me vuodatamme pois suruamme, joka on patoutunut sinuun aivan liialti näiden viimeisien muutaman vuoden sisällä", Remus totesi, "sinä vuodatat suruasi pois ikävämmällä tavalla."
Harryn mielestä Remuksen puheissa ei tuntunut olevan järjen hiventäkään, mutta hän nyökkäsi silti. "Ehkä."
"Remus", Harry lisäsi vielä nopeasti, ennen kuin he ehtivät astua ulos huoneesta.
"Niin?"
"Sinä lupasit, että kertoisit tänään minulle Dracosta. Pääseekö hän pois?"
Remus huokaisi raskaasti ja katsoi Harrya surullisin silmin. "En osaa yhtään sanoa."
Harry näytti hivenen epätoivoiselta: "Kai sinä nyt edes jotain osaat sanoa?"
Hetken Harry ja Remus vain tuijottivat toisiaan lepakon lehahtaessa heidän päidensä ylitse. Pöly sai vauhtia ilmassa lepakon siipien räpsähtäessä.
"Taikaministeriössä on usein tapana lähettää henkilö Azkabaniin painavista ja perustellista syistä", Remus selitti, "toisinaan taas aurorit saattavat ratkaista itse asian pimeyden velhoihin liittyvissä asioissa."
"Dracolla saattaa olla pimeyden piirto", Harry keskeytti hivenen raivoissaan, "muttei se ole tarpeeksi perusteltu syy - "
"Aivan", Remus sanoi ennen kuin Harry ehti lopettaa lauseensa. "aivan! Hänen tuomionsa ratkaisikin aurorivirasto. Kingsley kertoi heidän osaston johtajan, Nick Backwellin, pitävän Dracon lähettämistä Azkabaniin ehdottomana toimenpiteenä."
"Mutta miksi?" Harry kysyi hätääntyneenä kuullessaan itse osaston johtajan päättäneen asiasta.
"Emme ole aivan varmoja", Remus totesi surullisesti päätään pudistellen. "mutta luulemme, että Backwellkin alkaa hermostua Voldemortin uudelleennoususta. Hän haluaa luultavasti raivata kaikki kuolonsyöjäehdokkaat pois tieltä."
Harry ei keksinyt mitä sanoa, ja hänestä tuntui aivan siltä kuin hänen viimeinenkin toivenrippeensä olisi kuihtunut hänen käsiinsä. Syvä masentuneisuuden kuilu tuntui vetävän häntä syvemmäs tummiin syövereihinsä.
"Harry", Harry tunsi Remuksen kädet olkapäillään ja havahti tumman maiseman lähes täytettyä hänen näkökenttänsä, "kaikki toivo ei ole vielä mennyt. Kuulemma Backwell ja yksi toinen aurori, Orion Rowan, ovat käyneet kuulustelemassa Dracoa. Kingsley kertoi hänen voivan hyvin. Rowan on todella mukava, hän ei satuttaisi Dracoa."
Solmu Harryn rinnassa löystyi hieman, mutta jokin jäi häntä yhä vaivaamaan: "Miksi itse pääaurori vaivautuu käymään Azkabanissa?"
Remus näytti mietteliäältä: "Sitä minä, sekä Kingsley olemme ihmetelleet. Backwell oli sanonut Kingsleylle, että halusi itsekin olla paikalla kuulustelemassa mahdollista tietopankkia."
"Draco ei ole mikään tietopankki", Harry ärähti kuin olisi vastannut itse Backwellille, "eikä hän edes kuulu kuolonsyöjiin!"
"Tiedän sen, Harry", Remus rauhoitteli jälleen ärähtelystä masentuneisuuteen vaipuvaa Harrya, joka nyyhkäisi itseään inhoten. "Mikä minun on? En pysty enää hillitsemään itseäni..."
Remus silitti Harryn poskea. "Kaikki paranee vielä, Harry. Usko pois."
_______________
Hmmmm? Comments, please!
-
Awww, jatkoa! ;D
Pitkä osa oli! Ja pidin siitä hirveästi. (Ja sairaalamaksut senkun vaan lisääntyy..huoh. Ja ketä saamme siitä syyttää?? ;D ) Noo, ainakin ne päävammat tulee hyvästä tarkotuksesta :D
Blaise parka joutui hyökkäyksen kohteeksi..nyyh.. :'(
Mut kyllä se selviää,eikö? No hyvä!
Kiitos hyvästä osasta *kumartaa hovikumarruksen*
Ja JATKOA toivon nopeasti! ;D Eeeeeeei paineita kuitenkaan..
-
Onnea Harrylle :D
Pelastit juuri päiväni :>
Olen lähdössä huomenna toooodella aikaisin aamulla Viroon vaihtoon ja olen ihan hermona.
Tämä rentoutti mukavasti ^^
Voi pientä Blaisea :(
Mutta ei hätää, kyllähän poika paranee. Eikö niin?
Ei ehkä virhe, mutta...
Harry kysyi pitkän sisään hengähdyksen jälkeen, "en pidä siitä että minun jokaista askelta seurataan!"
'En pidä siitä, että jokaista askeltani seurataan', kuulostaisi mielestäni paremmalta. Tuo jotenkin vähän pisti silmään ;)
Ei muuta valittamista ^^
Ihana luku jälleen kerran, mutta mitäpä muutakaan sinulta voisi odottaa :>
Jatkoa kiitos :>
Mutta ei kiirettä, sinulla on viikko aikaa ;D
Kiitos.
-
Ah, et kuole, vielä... Tai siis, pitäähän sun kirjoittaa tää tarina loppuun (varokin jättämästä kesken, vois olla kohtalokasta).
Nyyhkäys, oliko Blaise pakko pistää Mungoon? Mitämitämitä? Se ei saa kuolla, ei saa!
Ja Ginny: Harry. On. Homo! (ihan pakko, anteeksi)
Voi kun Harry ei vaan saisi tietää, miten Dracolla menee, ei välttämättä olis ollenkaan hyväks poikaparallemme...
Ängh, tämä on taas tätä, ettei järkevästi osaa sanoa, mitä haluis ja miten paljon taas tykkäs, mutta ehkä sä jotain tästäkin ymmärrät, eiköstä? Ja sitä jatkoa saa kirjoitella, mutta ei pakottamalla... Koska sillon ei hyvä tuu (nim. Kokemusta on)
-
Tämä oli hieno luku. Mukavasti kuvailet tässä. Tämä ei etene liian nopeasti, mikä on iso plussa! Vihdoin saimme kuulla Blaisesta. Kieltämättä tylyä, kun Harry ei voi kertoa muille millainen tämä tai Draco oikeasti on, vaan joutuu tavallaan näyttelemään koko ajan parhaiden ystäviensä kanssa. Olisi kyllä kieltämättä ihan mukavaa, jos muutkin jotenkin saisivat tietää poikien suhteesta. Ja ymmärtäisivät... Vaivuin taas mietemaailmaani. Kommentointiin siis ;)
"Minä en ole isäni", Harry vastasi kylmästi sen enempää ajattelematta, mikä sai Remuksen vaikenemaan, "minä en ole isäni, vaikka sinä ja Sirius tunnutte olevan eri mieltä."
Tämä oli kaunis lausahdus. Harry tavallaan kirjoissakin on ”ylpeä” siitä, että on kuin isänsä. Ihanaa, kun hän ajattelee tällä tavalla. Tämä oli omalla tavallaan koskettava.
Kyllä minuakin alkaisi Harryna jo ärsyttää tuollainen holhoaminen. Vaikka muut ovatkin huolissaan, olisi erittäin ärsyttävää jos kaikki pörräisivät ympärillä kuin mehiläisparvi. Hermoni olisivat erittäin kireällä. Hyvä, kun Harry sai sanottua Remukselle suoraan tuosta, vaikka tämä ihana hahmo onkin tässä ficissä. Ja se, että Harry halusi tätä purkaustaan pyytää vielä anteeksi Remukselta, oli vielä suloisempaa. Tämä on kuitenkin ihana vielä lopussa lohduttaessaankin Harrya... Hyvä, kun tämä jaksaa ymmärtää.
Harry ei pitänyt siitä katseesta, sillä se toi hänelle etäisesti mieleen sen katseen, jonka Blaise oli häneen monta kertaa iskostanut.
(tämä lainaus tuon lopun vuoksi)
Blaise mungossa... apua. Toivottavasti kultapojulle ei tapahtunut mitään vakavampaa. Pidän niin paljon tästä hahmosta sellaisena, kun olet hänet tässä ficissä kuvannut. Suloinen, vaikka Harrya tavallaan ”tavoitteleekin.” Ehkä se tekee Blaisesta vielä ihanamman, että hän flirttailee Harrylle siitä huolimatta, että tämä on Dracon kanssa. No, nyt meni jo TLB 1:n puolelle...
Ja Ginny: Harry. On. Homo! (ihan pakko, anteeksi)
Oli ihan pakko ottaa tuo. SAMAA MIELTÄ; GINNY NÄPIT IRTI!! ;D
Ihana luku alusta loppuun; ei mitään valitettavaa. Rakentavan söin hampurilaisen välissä. Ainoan huomaamani virheen Karakuriningyou oli jo huomannut, joten siitäkään ei sen enempää. Tästä kommentista ei välttämättä saa mitään selvää, no ilmoitinpahan kuitenkin; luin ja pidin. Miksi minun piti tehdä tästä näin vaikeaa, kun olisin voinut jättää tänne nuo kolme sanaa? Niin ja kaksi vielä; Haluan jatkoa!
Eli siis; Luin, pidin ja haluan jatkoa! Kiitos tästä! :)
-
Voi luoja tämä on ihana fic!! <3
Pidän todella paljon kirjoitustyylistäsi, luvut ovat loistavia ja kaiken lisäksi olet nopea! :D
Mutta voi Blaise parkaa! Eihän se kuole?! Eihäneihäneihän!?! :o :-\
Miten joku voi kirjoittaa noin hyvin ja pitää hahmotkin näin aitoina! *kateellinen*
Ja millonhan muut saa tietää Dracosta...? ;)
On varmaan Ginnylle aika järkytys ;D Sais muuten pitää näppinsä erosta Harrysta tai....!!
Niin ja jatkoa pyytäisin, tahtoisin, rukoilisin, anelisin, haluaisin.... :D
-
Hihiii! Sanoinhan, että tulee ihkutus-kommia. 8D
Kauhea kyllä tuo nyyhkäisi itseään inhoten -juttu. Ongelmallinen. Mutta tajusin viimein. Way to go!
Joo, hiano luku, ei massiivista yökköä. Great!
Virheettömyydestä plussaa. *grin*
Jatkoa betattavaksi, kiitooooos!
~April
-
Mukavan tiuhaan tahtiin näitä lukuja satelee, pitää mielenkiintoa yllä.
Tämä luku ei ollut niin hyvä kuin kolme edellistä, mutta siis hyvä kuitenkin. Ehkä se johtuu siitä, että en kamalasti pidä juhlista, ja tässä ei tapahtunut mitään muuta dramaattista kuin tuo Blaisen Mungoon joutuminen. Toivottavasti mies pääsee sieltä pian pois!
Osaat kirjoittaa hahmoille oman persoonansa, ja jokainen on omalla tavallaan aito (olenkohan tuon ennenkin sanonut, aivan sama, kuulemiin ;D) Kunhan tuo Ginevra vain pitäisi näppinsä irti kultapojustamme niin kaikki olisi paremmin.
Kiitti, jatkoa nopeasti :)
-
Aah, ihanaa :D luin tämän ensimmäisen The Lines Between jo hyvän aikaa sitten, mutta pidin siitä hurrrjasti. Ja samalla tavalla tämäkin on jo aivan koukuttanut minut.
Teksti on mukavan sujuvaa, muutamia yhdyssanavirheitä löytyi jonkun verran, mutta muuten tekstikin oli ihan puhtaanlaista.
Ää! Haluan Dracon takaisin Azkabanista! Muuten Harry on ihan down :'( Ja Remus on aivan ihana! =^__^=<3
Kaiken kaikkiaan siis täydellistä lukunautintoa tähän asti, toivon kovasti jatkoa :)
-
Hui, joku muistaa mut :D Tää luku oli kans aivan ihhaana <3 En osaa muuta järkevää sanoo xP Jatkoo!
-
:D Taas on tullut paljon kommentteja!
Kata: ;D *nostaa kädet ilmaan* mä olen syytön! Ei ole suunniteltu murha! xD Mulla on päävammoja ittelläni jo valmiiks omastaki takaa...
Blaisesta enpä sano mittäään - *mwahahahaa*...
Tässähän sitä jatkoa tulee ^^ oon aikas tyytyväinen et sain melko nopeesti valmiiks....oli vähän ongelmakohtia muutaman kerran.
(tähän aikaan aamulla ei pitäisi tulla vastaamaan kommentteihin ;D melko vajaata tekstiä (niinku aina))
Karakuriningyou: oikein Virossa sitä ollaan? Kerropas sitten miten matka meni ^__^ mä joudun mädäntyä täällä koulun penkeille. Niinkuin jo tässä sanoin...Blaisesta en paljasta mittäään. Joo, kuulostais toi lause sinällään paremmalta...katotaan jaksaisinko tässä korjata. (<-- laiska)
^^ Kiitoksia, mutta kyllä minulta voi niitä huonojakin odottaa...(muuten kasaantuu paineita ^.^)
Winga: xDD eli kunhan vaan pitkitän tarinaani niin saan enemmän elinaikaa, ja jos jätän kesken niin kimppuun voi hyökätä kirvesmies. Heheh...hyökkääkö kirvesmies silloinkin jos kirjotan maailman surkeimman lopun? Joo ja juu (? öh) Blaise oli pakko pönkätä Mungoon ^.^
xDD jos saisin Ginnyn kiinni omin käsini niin sanoisin just saman asian.
Nääh, ei tätä jatkoa pakottamalla tuu ;D välillä tulee sellaisia kauheita kirjotuskohtauksia. Mutta uskon kyllä et pakottamalla vois tulla aika erikoista...
starry-eyed: hui himmeetä, tulipa pitkä kommentti : )
Joo, musta tuntu et TLB I eteni semmosta vauhtii ettei mitään rajaa. *lyö päätään seinään* kamala mennä lukemaan sitä aina välillä ja tarkistaa jotain kohtia.
Kääk, enhän mä yhtään tiedä mitä vastata ;D
Sanos muuta, mun hermot ei mee yleensä melkein mistään kireelle, mut jos joku vahtais silloinkin ku nukkuu, niin sen pitäis varoa ettei tuu luuvitosta.
Huh huh, en osaa sanoa tässä enää mitään muuta, kuin kiitokset kommentista ^^
Luthien: ^^ Oi kiitokset! Heh heh...kaikki näyttää olevan huolissaan Blaisesta...enpäs kerrokaan! o.o en mä nyt niin hyvin kirjota! Parantamisen varaa on aina paljon! Niinkun oon tässä sanonu...ongelmia vastausten kanssa, joten lyhkäsesti: kiitokseni ^.^
April: xDD nyyhkäisi - itseään inhoten. Aika paha...nyyhkäisi itseään....mutta sehän on pääasia että tajusit. Whoot! Olin ihan varma että kohta löytyy jotain massiivista, ja erittäin
haisevaa. xDDD ketäköhän me saamme kiittää siitä virhettömyydestä? Kiitos by the way siitä.
Sierra: samaa mieltä, mäkään en hirveesti pidä juhlista tarinoissa (oikeessa elämässä niissä ei oo mitää vikaa). Mutta kun olin jo maininnu et Harrylla on synttärit nii ajattelin, etten voi kirjottaa ettei niitä pidetty ollenkaan. Aika epä-Mollymaista olisi xD
Dinin: ^^ Kiitoksia todella paljon, mukavaa että teksti on koukuttanut porukan mukaansa! Hui kamala, kohta täytyy lähteä niin anteeksi nämä vajaat vastaukset ^_^'
savenvalaja: xDD kukas nyt sinut unohtais? Tack!
KIITOKSENI KAIKILLE, niille joille jo ne sanoin ja niille, joilta ne jäi tässä välistä. Kaaameee kiire, mut oli pakko tulla laittaa uus osa (pakko? Mikä pakko?)
Suuret nakit ja muussit sentään! Ensimmäinen TLB II kuva on valmis! Tättärätää! (okei, menee yli ymmärryksen)
Osa tuosta kuvasta on vaan tällasta hienosäätöö eikä liity tarinaan mitenkään.
(hui kamala, en oo koskaan värittäny tolla tyylillä)
// Kaapo poisti tästä välistä toimimattoman kuvan c:
Stage 5.
Harry, Ron ja Hermione olivat majoittautuneet yläkertaan siihen huoneeseen, jossa Harry oli nukkunut ennen Ronin kanssa. Huone näytti aivan samalta kuin muutkin; pölyiseltä ja harmaalta. Sillä hetkellä lattia tosin kimalteli eri värisenä, sillä se oli peittynyt Harryn lahjojen päällä olleisiin käärepapereihin.
Itse päivänsankari istui sängyllä, jolla hän nukkuisi loput yönsä Kalmanhanaukiolla. Ron istui Harrya vastapäätä omalla sängyllään ja Hermione siivosi lahjapapereita pois lattialta Harryn vastalauseista huolimatta. "Hermione, ei sinun tarvitse! Voin siivota ne myöhemmin."
"Ei tässä mitään", Hermione huokaisi hymähtäen, "siivoan nämä pois nyt, sillä muuten ne jäisivät tänne lojumaan seuraavaksi viikoksi."
"Mikset käytä jotain loitsua?" Ron kysyi leuka käteen nojaten sängyltään.
"Osaatko sinä yhtään?" Hermione heitti Ronille, "minä olen opetellut lähinnä suojautumiseen tarkoitettuja loitsuja."
Sekä Harry että Ron näyttivät hämmentyneiltä kuullessaan, ettei Hermione osannut siivoamiseen liittyviä loitsuja. Hermionen kasvot punehtuivat hitusen, kun hän jatkoi roskien heittelyä suureen roskasäkkiin. Ron siirtyi selaamaan kädessä olevan kirjansa sivuja kasvoillaan leveä virnistys.
"Kuitenkin", Hermione sanoi hivenen ärtyneesti, ennen kuin hänen äänensä muuttui huolestuneeksi, "voitko sinä varmasti hyvin, Harry?"
Harry huokaisi syvään mätkähtäen samalla makuulle sängylleen: "Voin, voin."
Hermione puri huultansa: "Voit kyllä puhua meille, jos sinulla on jokin hätänä."
"Ei ole", Harry vastasi erittäin tökerösti, "kerron kyllä jos on."
Hermione näytti hivenen loukkaantuneelta Ronin sanoessa sitten vaisusti: "Ethän sinä kertonut meille sitä kertaakaan viime vuonna. Sitä, että sinulla oli joku hätänä."
"Ron", Harry huokaisi hetken tauon jälkeen ja nousi parempaan asentoon nähdäkseen ystävänsä kasvot, "älä puhu siitä."
Harry antoi itsensä valahtaa jälleen makuulle. "Se on aivan eri asia."
"Ei minusta", Ron heitti vastaan saaden Harryn hivenen hämmästyneeksi. Ron ei ollut osoittanut hänelle läheskään niin vankkaa huolestuneisuutta kuin Hermione, eikä hän ollut ennen edes uskaltanut sanoa Harrylle minkäänlaisia vastalauseita.
"Viime vuonna tai nyt! Se on aivan se ja sama mikä aika on kyseessä", Ron huokaisi ärtyneesti.
"Ron", Harry sanoi hiljaa sängyltä, "minä lupaan, että kerron."
Kumpikaan Harryn ystävistä ei sanonut mitään. Syntyi hiljaisuus, jonka aikana edes Hermione ei rapistellut maassa lojuvia lahjapapereita tai niiden naruja. Pian kuitenkin Hermione jatkoi siivoamistaan sanomatta sanaakaan, ja Ron uppoutui uuden huispauskirjansa pariin. Harryn katsahtaessa ystäviään hän kuitenkin huomasi Hermionen lasiset silmät ja Ronin, jonka silmät eivät liikkuneet ollenkaan, vaan tuijottivat kauan saman sivun samaa nurkkaa.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
"Huomenta!"
Remus Lupin istui aamupalalla Kalmanhanaukion keittiön pitkässä ja kuluneessa pöydässä edessään vaihtoehtoja täynnä oleva aamiainen. Miehen kasvoilla oli leveä hymy ja hänen silmänsä olivat kiinni luoden entistä iloisemman vaikutelman. Tosin se, kenelle hän aamutervehdyksensä osoitti, ei näyttänyt läheskään yhtä virkeältä. Harryn silmät olivat puoliksi auki ja hänen tukkansa sojotti unisesti sinne tänne. Hän oli vetänyt jalkaansa eripariset sukat, joista toinen oli kaiken lisäksi ruudullinen villasukka. Hänen yöpaitansa oli osittain jäänyt loukkuun housujen väliin.
"Hummnta", Harry mumisi epämääräisesti ja istuutui iloista Remusta vastapäätä, "mitä on tapahtunut?"
"Hmm?" Remus ihmetteli edelleen hymyillen, "kuinka niin?"
"Hymyilet liikaa", Harry totesi kulmat kurtussa, silmät väsyneinä. Näinä päivinä hän ei ollut nähnyt Remusta niin iloisena, kun hän oli nyt. Se sai itseasiassa Harrynkin mielenalan kohoamaan.
Remus räpsäytti muutaman kerran silmiään. "Saa kai sitä iloinenkin välillä olla? Nukuin viimein loistavat yöunet."
Harry pyöräytti silmiään ja ryhtyi voitelemaan itsellensä leipää Kingsleyn ja Weasleyn kaksosten astuessa keittiöön.
"Oooh!" Fred ja George hypähtivät Harryn molemmin puolin, "huomenta lilliputti!"
Harry katsahti murhaavasti olkansa yli Georgea, jonka kasvoilla paistoi valkoinen virnistys. Harry kyllä tiesi olevansa aivan liian laiha ja lyhyt. Itse asiassa häntä ärsytti suunnattomasti se, että Hermione sattui olemaan häntä pidempi.
"Ohhoh", Fred virnuili iskien sitten päänsä Georgen päätä vasten nähdäkseen Harryn lähettämän murhaavan katseen, "älä nyt sentään tuollaista naamaa näytä, mini-Harry!"
Harry käänsi päänsä takaisin leipänsä puoleen, eikä sanonut kaksosille mitään.
"Huoh", Fred haukotteli venytellen samalla suureleisesti, "olet sinäkin sitten kanssa masentava tyyppi."
"Kiitos", Harry totesi leipäänsä haukaten Remuksen hymyillen leveästi. Pitkän tovin päästä lakkaamaton hymyily alkoi hiljalleen ärsyttää.
Leipä, jonka Harry oli nielaissut uhkasi nousta ylös, kun ovi jälleen avautui. Harryn vatsassa pulppusi sama vaivaantunut olo kuin viime kerrallakin Ginnyn nähtyään. Tyttö istui Remuksen viereen saaden sieltä hyvän katsekontaktin Harryyn, joka halusi vajota tuolin kanssa maasta lävitse.
"Huomenta, Harry."
"Huomenta", Harry vastasi vaisusti punehtuen. George ja Fred katsahtivat toisiaan virnuillen, mikä sai Harryn toivomaan, etteivät he olisi saaneet väärää käsitystä.
Ginny katsoi kuitenkin Harrya tämän jälkeen liiankin kiinnostuneesti, eikä se yhtään helpottanut Harryn oloa. Remus tarkkaili tilannetta sivusilmällä puhuessaan Kingsleyn kanssa jättiläisistä ja kuolonsyöjistä.
"Huomenta." Hermione asteli väsyneesti keinuva Ron perässään pöytään. Ron oli samassa jamassa Harryn kanssa, tosin Ronin tapauksessa hän näytti aivan siltä, kuin olisi juuri toipumassa kauheasta krapulasta.
Vain Remus ja Kingsley tervehtivät takaisin. Fredin ja Georgen katseet seilasivat Ginnyn ja Harryn välillä, kun taas Harry oli päättänyt pitää katseensa pöydässä.
"Hoi!" Ron huudahti unisia silmiään hieroen, "mistä nyt on kyse?"
Fred ja George käänsivät virnuillen kasvonsa Ronia päin: "Ei niin mistään."
Ron istahti Fredin viereen ärtyneesti huokaisten. "Antaisitko kurkut, Ginny."
Ginny hätkähti transsistaan ja oli ojentaa Ronille kurkut Remuksen lautaselta.
"Miten nukuit?" Hermione kysyi Harrylta istuuduttuaan pöydän ääreen Ronin marmattaessa Ginnylle tämän mitättömästä virheestä, "yöllä oli kova myrsky."
"Hyvin", Harry murahti, "en herännyt kertaakaan."
"Mahtavat unenlahjat", Fred nauroi käsiään ilmassa huitoen, "salamoi ja jyrisi hurjan lailla!"
"Kaatoi kuulemma suuren puun tästä läheltä", Kingsley huikkasi pöydän toisesta päästä, "Arthur kertoi."
"Saattoihan se tosin olla Harry!" George huikkasi pilaillen, "kuorsasi niin että talo tärisi!"
Tästä hyvästä Hermione paukautti naurusta ulvovaa Frediä ja vitsin letkauttanutta Georgea päähän. Harry ei kuitenkaan ollut rekisteröinyt sitä, mitä George oli sanonut. Hän nosti salakavalasti katseensa pöydästä puheenaiheen pyöriessä viikon sateisissa säätiloissa. Hänen katseensa osuessa Ginnyyn, hän sai kuitenkin huomata tytön tuijottavan häntä edelleen.
Harry nappasi hätäisesti toisen leivän Hermionen katsahtaessa heitä kumpaakin epäilevästi. Ginny ei näyttänyt tätä huomaavan.
"Oletteko jo syöneet?" Hermione kysyi ja katsoi merkitsevästi Harrysta Roniin, jonka suu oli täynnä leipää. Ron näytti hivenen ärtyneeltä.
"Mildä näypdää?"
Hermione nyrpisti inhoten nenäänsä ja vajosi löysään istuma-asentoon odotellessaan Ronia.
~*~*~*~*~*~
Harry vaihteli asentoaan lakkaamatta, Ron söi neljättä leipäänsä ja Hermione naputteli sormiaan pöydänpintaa vasten. Vaikka Ginny oli syönyt jo aikoja sitten, hän ei ollut lähtenyt pöydästä, mikä harmitti Harrya suunnattomasti.
Monelta tunnilta tuntuneen ajan jälkeen Ronkin oli saanut aamupalansa syötyä, mikä sai Hermione ponnahtamaan ylös pöydästä vetäen Harryn ja Ronin mukanaan. He astelivat rivakasti Hermionen tahdissa yläkertaan ja majoittautuivat Siriuksen äidin vanhaan makuuhuoneeseen, jonka lattialla lojui edelleen muutamia rotanraatoja Hiinokan vierailun jäljiltä.
"Mitä sinun ja Ginnyn välillä on tapahtunut?" Hermione kysyi toinen kulmakarva koholla siinä samassa, kun he olivat astuneet huoneeseen.
Kuului inhottava rasahdus, aivan kuin joku olisi taittanut niskansa, kun Ron tallasi vahingossa yhden mätänevän rotanraadon päälle. Tätä seurasi Ronin inhontäyteinen älähdys.
"Ei mitään", Harry totesi niskaansa raapien katse lattiaa tutkivassa Ronissa, "en vain tiedä, mikä hänelle on tullut."
"Eikö se ole päivänselvää?" Ron tuhahti nostaen katseensa Harryyn. Hänen selkänsä oli oudosti etukenoon kumarassa, kun hän oli nojautunut katsomaan mahdollisia lattialla piileviä yllätyksiä.
"Mikä niin?" Harry kysyi saaden ystävänsä katsahtamaan hymyillen toisiaan.
Hermione siirsi hymyilevät kasvonsa häneen päin: "Ginny taitaa olla hieman ihastunut."
Harry räpytteli silmiään. Se oli ollut hänen mielessään, mutta kun hän kuuli Hermionen sanovan sen, se sai asian kuulostamaan entistä vakuuttavammalta. Olihan hän huomannut sen niistä blaisemaisista katseista. Ajatus Blaisesta Pyhässä Mungossa sai Harryn kurkun kuivumaan.
"Ainahan hän on ollut", Harry totesi hivenen vaivaantuneesti.
Hermionen hymy hyytyi hieman. "Mutta, nyt hän vaikuttaa melko vakavasti - "
"En voi alkaa seurustelemaan Ginnyn kanssa", Harry vastasi suoraan sen enempää asiaa kiertelemättä. Sekä Ron että Hermione katsoivat häntä kummissaan.
"Mikset?" Ron kysyi hölmistyneenä, "Ginny on oikeasti ihan vakavissaan tämän suhteen. Ennemmin minä haluan sinut kuin sen Smithin hänen poikaystäväkseen!"
Harry antoi silmänsä sulkeutua: "Kyllä minä tiedän, että Ginny on vakavissaan."
"Mikset sitten haluaisi seurustella hänen kanssaan?" Hermione ihmetteli, "Ginny on mukava ja iloinen, hänkin voisi auttaa sinua - "
"Tiedän", Harry vastasi ponnekkaasti, "hän on mukava, iloinen ja kauniskin, mutta - "
"Mutta mitä?" Ron parahti turhautuneesti. Harry ei tiennyt, miksi Ron halusi niin kovasti Ginnyn seurustelevan hänen parhaan kaverinsa kanssa, mutta osa syytä saattoi olla Ginnyn tähänastiset surkeat miesvalinnat.
Harry ei sanonut hetkeen mitään, mutta hän tiesi, ettei hän voinut enää välttää sitä aihetta. Hänen oli pakko jossain vaiheessa kertoa Dracosta. Ei häntä hävettänyt seurustella Dracon kanssa, mutta ajatus siitä miten Ron ja Hermione saattaisivat suhtautua asiaan pelotti häntä. Häntä pelotti se, että hän menettäisi parhaat ystävänsä.
"Minä", Harry sanoi hiljaa, "minä seurustelen jo... erään kanssa."
"Mitä?!" Sekä Ron että Hermione huudahtivat niin, että Harry pelkäsi jonkun kuulevan. Hän nosti kätensä irvistäen sen merkiksi, että hänen ystävänsä korottivat liian koviksi äänensä.
"Tosiko?" Hermione kysyi innoissaan laskien äänensä kuiskaukseksi, "kenen kanssa?"
"Tuota..." Harry punehtui retiisin punaiseksi kuvitellessaan ystäviensä ilmeet, jos hän kertoisi.
"Vai keksitkö sinä tämän päästäsi?" Ron kysyi epäuskoisena, "jottet joutuisi seurustelemaan Ginnyn kanssa?"
"En", Harry vastasi tiukasti ja katsoi tuimasti Ronia, "sinä tiedät, etten tekisi mitään sellaista."
Ron kohautti olkiaan, mutta näytti innostuneelta: "No, kuka se onnekas tyttö on? Rohkelikko? Kauniskin?"
"Öh", Harry nielaisi naama kuumottaen, "tuota... ei hän ole rohkelikko... ja tuota... on hän ihan... kaunis."
"Cho", Hermione huikkasi nopeasti kuin toivoen, että hän olisi ensimmäinen oikein vastannut, "Cho Chang!"
Harry myönsi, että hän oli yhdessä vaiheessa ollut kovinkin ihastunut korpinkynsityttö Cho Changiin, mutta se ihastus oli nopeasti ohimenevä. Harry pudisti päätänsä.
Sekä Ron että Hermione alkoivat pommittamaan Harrya eri tyttöjen nimillä, joka sai Harryn vielä nolostuneemmaksi. Kuka sanoi, että hän oli tyttö?
Kun Harry päästi tämän ulos suustaan, hän sai erityisesti Ronin jähmettymään: "Mitä sinä tuolla tarkoitat - ?"
Harry nosti katseensa suurisilmäiseen Roniin ja oli avaamassa hätäisesti suutansa, kun Hermione totesi hivenen heikolla äänellä: "No eikö se ole päivänselvää? Jos hän ei ole tyttö, niin hänen on luonnollisesti oltava poika."
"Mutta - " Ron katsoi hivenen tukea hakevasti Hermionea, joka ei näyttänyt ollenkaan niin järkyttyneeltä, mitä Harry oli odottanut. Harry katsoi Hermionea kiitollisena, mikä sai tytön pienesti hymyilemään. "Minulle on aivan se ja sama seurusteletko tytön vai pojan kanssa."
Sekä Ronin että Harryn katseet oli tähdättyinä Hermioneen, joka vielä jatkoi: "Se ei muuta sitä, kuka sinä olet. Eikä sitä, ettetkö olisi meidän ystävämme."
Tässä vaiheessa Hermione siirsi katseensa Roniin, joka nyökkäsi hämmentyneenä päätänsä: "E-en minäkään ole jättämässä sinua tai mitään. Tuli vaan hieman yllätyksenä - tai siis... räjäytit oikein tajunnan, kamu..."
Harry katsoi pitkään Ronia, tietämättä mitä sanoa. Vielä enemmän Harry oli pelännyt Ronin kuin Hermionen reaktiota. Vaikka Ron ei näyttänyt vastustavan Harrya, hänen katseensa oli hieman epäileväinen. Se sai Harryn mielenalan laskemaan nollan alapuolelle lähelle pakkasennätystä.
"Ron", Harry hymähti, "anteeksi."
"Mitä anteeksipyydettävää siinä on?" Ron kysyi siinä samassa ansaiten Hermionelta kannustavan hymyn, ja Harrylta kummastuneen katseen, "jos pidät pojista, niin mitä sinä olet siitä anteeksi pyytelemään?"
Harry hymyili Ronille, joka vaihtoi aihetta: "Hmm, tuota... miten sinä sitten tapasit... öh... hänet?"
"Hän sai selville muita ennen", Harry vastasi hiljaa siirtäen oikean kätensä puristamaan vasentaan, "hän piti minusta huolta... ja se oli itse asiassa hän, joka löysi minut silloin pyörtyneenä sieltä vessasta, ei Remus."
"Sehän on hyvä", Hermione hymyili, "tietää, että sinulla oli viime vuonna joku tukenasi. Hän siis huomasi ennen meitä, miten sinä olit muuttunut?"
Hermionen silmät uhkasivat muuttua lasisiksi: "Hän puuttui asiaan ennen meitä, joita pidetään sinun parhaimpina ystävinäsi. Meidänhän olisi pitänyt huomata jo - "
"Hermione", Harry keskeytti ystävänsä, jonka katse oli suuntautunut maahan, "ette te voineet tietää. Sitä paitsi, te varmaan luulitte sen olevan jotain ohimenevää, niin kuin yleensä."
"No, kuka se on?" Ron kysyi vaihtaen äkkiä aran aiheen toiseen.
"En ole varma, mitä te - "
"Ei se meitä haittaa", kummatkin Harryn ystävistä sanoivat samaan aikaan Ronin sitten jatkaessa, "sanomalla minulle, että hän on poika oli jo tarpeeksi suuri shokki! Et voi järkyttää minua enää sen enempää!"
Harry hymähti, mutta tiesi silti, että Ron saisi pian kokea elämänsä suurimman järkytyksen.
"Seamus?" Hermione ehdotti ennen kuin Harry ehti kertoa kenestä oli kyse, "Dean? Neville?"
"Neville!" Ron parahti, "sori nyt vaan kamu, jos murskaan sinut sanomalla, etten voi uskoa sen olevan Neville!"
Harry naurahti ontosti päätään pudistellen. Jos Ronille ajatus Harrysta ja Nevillestä oli niin järkyttävä, ei Harry malttanut odottaa, mitä Ron sitten sanoisi...
"No kuka sitten?" Hermione kuiskasi silmät kiinnostuksesta säteillen.
Harry iskosti katseensa taittuneeseen maton kulmaan ja valmistautui hyvään ja pahaan: "Draco."
~*~*~*~*~*~*~*~
Kylmä hengitystä vihlaiseva tuuli puski tiensä Azkabanin ikkunoiden kaltereiden välistä kivisiin selleihin. Oli kuolettavan hiljaista, kun kukaan ei kylmältä jaksanut huudella olemattomille rukouksiaan poispääsystä.
Yhdessä niistä monista selleistä makasi jäätävillä kivillä Draco, jonka silmät olivat puoliksi auki, ja jonka hengitys vaikutti vaivalloiselta. Sen hetken lämpötila oli kylmin moneen viikkoon, mutta Dracosta tuntui aivan siltä, kuin hänet olisi heitetty liekkien sekaan. Hänen otsansa oli tulessa ja hikinen, ja hän oli varma siitä, että hänen kuumeensa oli reilusti päälle neljänkymmenen.
Draco tiesi, etteivät kuolonsyöjät aikoneet tappaa häntä epätoivoon, kuumeeseen, kylmyyteen tai niihin jatkuviin kidutuksiin, sillä hänen tietonsa olivat heille tärkeitä. Ne olivat Voldemortille tärkeitä.
Pieni verivana valui Dracon ennen niin muiden palvomista platinanvaaleista hiuksista, jotka olivat sillä hetkellä maantienväriset. Tuntui lähestulkoon mahdottomalta, että hän edes voisi selvitä hengissä, mutta koska Draco tiesi, ettei hänen haluttu vielä kuolevan, hän murehti vitsillä enemmän rappeutuneesta ulkonäöstään ja siitä, mitä Harry sanoisi, jos näkisi hänet nyt.
"Oletko sinä kunnossa?" heikko ääni kysyi kuiskaten toiselta puolelta käytävää. Draco nosti katseensa mieheen kaltereiden toisella puolella, muttei noussut ylös.
"Valehtelisin, jos sanoisin, että on", Draco vastasi kurkku käheänä yskien sen jälkeen hurjasti.
Huolestuneisuus ja suru paistoi Rowanin kasvoilla, kun tämä tarttui sellinsä kaltereihin: "Sinä et ole tehnyt mitään, eikö totta? Mitä he yrittävät saada sinusta irti?"
"Tietoa", Draco kähisi haluamatta sanoa pitkiä lauseita.
Miehen silmät sulkeutuivat kun hän huokaisi: "Miten sinulla riittää vielä sisua, poika? Tuollaista voimaa en ole koskaan ennen nähnyt. Minä olisin hajonnut jo aikoja sitten, ja olen sentään aurori."
Draco hengitti syvään sisään ja ulos ja avasi rohtuneita huuliaan: "On joku, jota minun täytyy suojella."
Syntyi hiljaisuus, jonka aikana vain tuuli tuiversi. Rowanin kasvoille levisi pieni hymy. "Ihailtava syy."
"Eikö sinulla..." Draco kysyi erittäin hiljaa, "ole ketään, jota suojella?"
Rowan katsoi hetken Dracoa, ennen kuin kyyneleet alkoivat vierimään hänen poskiaan pitkin, jäätyen osuessaan lattiaan. Mies rutisti silmänsä kiinni ja laski kädet nyrkissä polviensa päälle: "He tappoivat heidät kaikki - ! Vaimoni, lapseni... v-vain siksi, ettei kukaan huomaisi kuinka olen muuttunut! Kuinka se hulttio esittää minua!"
Dracon mieliala laski entistä kurjemmaksi. "Mistä sait tietää?"
"Olit pyörtynyt silloin kun kysyin heiltä", Rowan totesi saadessaan itseään hieman niskasta kiinni. Tämä ei kuitenkaan estänyt kyynelten valumista.
"He sanoivat, etteivät voineet jättää minkäänlaisia aukkoja. En ymmärrä, miten joku voi tehdä sen! Miten joku voi tehdä sen ja sanoa jotain niin kylmästi!"
Rowanin ääni musertui tyystin, kun hän alkoi ulvomaan itkusta ja surusta menetettyjä perheenjäseniään kohtaan: "M-Melodykin oli vasta kuusi. K-kuinka joku voi olla niin j-julma..." Miehen itku oli ainoa ääni muutenkin niin masentavassa, kylmässä paikassa. Surua eivät ankeuttajat vieneet, ne täyttivät sillä koko vankilan, jokaista kuollutta rottaa myöten.
Rowanin suru sai Dracon silmätkin palamaan, ei itkusta, vaan vihasta. Pojan kädet puristuivat nyrkkiin, kun uusi aalto pyyhälsi hänen ohitseen. Mitä ikinä tapahtuisikin, hän suojelisi Harrya! Hän pääsisi sieltä pois pitämään Harrysta huolta, jottei hänelle kävisi samalla tavalla kuin Rowanille.
"Tiedätkö muuten mitä?" edellisen kidutussession aikaiset ilkkumiset soivat Dracon päässä, "saimme tässä kiinni rakkaan ystäväsi! Zabiniko se oli? Aivan! Katsotaanko kuinka kauan hän pysyy hengissä siellä Mungossa? Korkeintaan viikon, veikkaan minä!"
Kuolonsyöjät luulivat sen musertavan Dracon sisältä päin, mutta he eivät tienneetkään kuinka suuresti se nosti hänen taistelutahtoaan. Kukaan ei enää kuolisi, ei hänen isänsä jälkeen!
"Ne eivät tiedä, mihin ovat päänsä pistäneet", Rowan ärisi pitkän tauon jälkeen ääni käheänä. Draco ei nähnyt häntä enää siinä pimeydessä.
"Laittamalla tänne Backwellin, he takaavat pelastumisemme."
Draco antoi katseensa kiertää pimeydessä: "Kuinka niin?"
"Backwelliä ei kauaa pidetä Azkabanissa, sen minä sanon! Kohta me pääsemme pois täältä!"
Vaikka Draco piti sitä melko epätodennäköisenä, hänen toivonsa nousi lähelle huippua. Backwell oli sentään aurorien pää ja tunnettu taidoistaan. Jos hän tosiaan pääsisi ulos sellistään, saattaisi Dracokin pelastua.
________
R&R!
-
JUMANKAUTA! Kerjään jatkoa enemmän kuin koskaan ennen, jätit niin jännään paikaan, että pakko saada tietää mitä tapahtuu seuraavaksi. JATKOAJATKOA! Olen pahoillani, en keksi muuta sanottavaa.
-
Voihan jumpeli! ;D Jännään kohtan jätit! (Kuva oli toooodella hieno siinä alussa<3)
Öö..Yksi juttu löytyi:
"Kiitos", Harry totesi leipäänsä haukaten Remuksen hymyillen leveästi.
Pitäiskö ton olla Remuksen hymyillessä leveästi?
No, mutta. Pidin tästä valtavasti! Mitään järkevää en saa nyt aikaseks, joten vielä tärkein asia eli:
JATKOA!!
-
Ei saa jättää tollaseen kohtaan! EisaaEisaaEisaa!
Ihana luku tämäkin 8) En malta odottaa miten Ron ja Hermione reagoivat nyt kun tetävät Dracosta! ;) :D
Ja hetkinen! Luinko oikein? Onko Dracolla viimeinkin mahdollisuus päästä pois Azkabanista? ;D
Tämän järkevämpää ei nyt saa irti, kun rakentavakin lähti jo juhlimaan vappua. Joten laita JATKOA ja mahdollisimman nopeasti, kiitos n__n :)
-
Voi Hemuli! Ei tohon saa jättää ??? Jos sanon et "<3" riittääkö? No höh. Tää oli kans aivan mahtava osa, ja saisit näitä kyl tuuppii tänne yhtä nopeesti ku ykköseen >:( Tiäkkö, voisin haluta kinuta sun mesee jos omistat semmosen, mutta en tee sitä, koska se ois töykeetä :-[ Jatkoaa <3
-
Sierra: ;D kiitus kommentista! Jatkoa olen saanut jo aloitettua, niin eiköhän sitä viimeistään sunnuntaiksi ole luvassa ^.^ Luulen että saattaisi tulla aiemminkin, jos kaikki toimii suunnitelmien mukaan.
Kata: oi kiitokset ^^ ite en tiiä mitä mieltä olisin siitä kuvasta...ehkä ne hiukset on vähän hassut. Ja Harry on lisäks vähän vinossa x__x
Juu, hymyillessä kuulostaisi paremmalta xD mut enhän mie tuommoisia tekstistä löydä, ku aivokoppa tuntuu korjaavan virheen iha ittestään.
Jaaatkoa tullee ^^ tackar kommentista!
Luthien: Ei saakaan x) mutta jätin silti. Dracolla on tai ei ole mahdollisuuksia päästä Azkabanista (en kerro!) =)
Oi, minäkin haluan rakentavan kanssa juhlimaan vappua! kiiitukseni kommentista ^^
savenvalaja: xD kyllä <3 riittää ihan hyvin. voihan hemuli tosiaan...nipsujakaan ei saa unohtaa! (....no comments) xDD ykköseen tuupin nopeesti jatkoa, jonka takia kärsitte super kaameista kirjotusvirheistä. Omistaahan tämä nappula yhden meseosotteenkin ~~ kyllähän meitsi sen voi sinulle lähettää, jos vaikka sen haluat tältä vähäjärkiseltä otukselta. Kiitokseni koooommentista!
-
Uhuuuu! Hieno toi kuva! Nättiih~!
Voiii kaauhiiaa! En ollut huomannut tuota Katan laittaamaa kohtaa. SHAME ON ME! x__x
Sanoin jo, mutta sanonpa uudestaankin: hiano luku. Nauroin.
Joo, eh? Niin! Jatkoa!
~April kiittää
-
Ensinnäkin tämä kuva alussa oli hienosti piirretty. Voi, kun osaisin piirtää. *Huokaus* Hyvä heitto tämä ”Hermione ei osaa siivousloitsuja”, kerrankin jotain mitä tämä lapsinero ei osaa! Hih^^ Ron ja Hermione kuitenkin jaksavat vielä huolehtia Harrysta... Vaikka tämä on moneen kertaan jo sanonut, ettei tarvitse huolehtia. Ihania ystäviä.
Tämä Remuksen ylipirteys oli ”tarttuvaa.” Heti kun luin tämän piristyin kummasti! Fred ja George... Voiko näitä kahta edes kuvailla sanoin? Rakastan heitä yleensäkin ja kun he vielä kiusaavat Harrya; ihania. Ginny on kyllä... Hmm. Eikö se nainen jo usko, että Harry on Dracon?! Silti tämä, että Ginny pitää Harrysta on hauskaa, koska Harry joutuu välttelemään tätä. Hih ^^
Ronin ja Hermionen tenttaus Harry/Ginnysta. Voi, Harrylla vaikea tilanne. Olisi aika hauskaa udella joltain pojalta tämän tyttöystävää, jos tämä yhtäkkiä sanoisikin toisen olevan poika. Voisin olla vähän aikaa hämmentynyt, mutta sitten olisin varmaan jälleen ”Kukakukakuka??” -kyselyssä. Uteliaisuuttani ei voi rajoittaa... *virnistys* Sitten tämä, että Harry kertoo kaikkea mitä Draco on tehnyt hänen hyväkseen, ollut tukena ja kaikkea, ennenkuin kertoo kuka tämä on. Ehkä Hermione ja Ron osaavat edes hieman paremmin suhtautua uutiseen kuultuaan ensin tämän huolehtivasta ja välittävästä puolesta. Voi, odotan niin seuraavaa osaa kun kuulemme miten nämä kaksi reagoivat! Vaadin jatkoa pian... Ole niin kiltti.
Tämä Azkaban-osio oli jälleen upea. Tämä Dracon repliikki oli upea, ihana, romanttinen, kaikkea siltä väliltä. Kaunis. Draco hengitti syvään sisään ja ulos ja avasi rohtuneita huuliaan: "On joku, jota minun täytyy suojella."
Erittäin kaunis. Tätä Rowania käy sääliksi. Ja saivat kiinni Blaisen... Poikaparka on vieläkin Mungossa. Ei Blaiselle saa tehdä pahaa! *Hirttää kuolonsyöjät* Blaise ja Draco ovat ihania kultapoikia kaikessa ilkeydessään jopa canonissa. Ihania. Hyvä, että tämä Backwell auttaa nämä pois. Auttaahan? *Puppy eyes*
Kirjoitusvirheitä tästä löytyi hieman... Melkein suosittelisin, että betasi tarkistaisi tämän uudelleen. En nyt muista oliko niitä paljon vai pari vain. Mitään muuta kritiikkiä ei löydy. Rakentava lähti raketilla kuuhun. Kiitos tästä ihan mielettömästi ja jatkoa kiitos! :)
-
April: Kiitoksia ;D Korjattavaa pistin tuossa sinulle menemään. Toivottavasti pääsi perille asti x)))
starry-eyed: erittäin paljon kiitoksia ^^ miusta Harry näyttää vaan hieman hassulta...se on se saamarin nenä...
Olet pistänyt tänne taas niin tarkasti tehdyn kommentin, etten tiedä mitä sanoa. Päätin tuossa juu. ettei Hermionekaan saa ihan kaikkea tietää :D
Jatkon olen saanut jo kirjoitettua. Eli vain tarkistus ja se on sitten tulossa!
Heh...Azkabanista on niin mukava kirjottaa ^.^ en tiiä miks...masentava mesta...
Backwell auttaa tai ei *grin* en kerro...
Mutta kiitokseni kommentista!!
jatkoa on kyllä tulossa ^____^ ennemmin tai myöhemmin!
-
Kiitos jälleen April ~~ :D
Ja jatkoa peliin...
Stage 6.
Hiljaisuus täytti Siriuksen äidin vanhan makuuhuoneen aina sen pölyisiin nurkkiin ja taittuneisiin tapetteihin asti. Alakerrasta kantautui etäinen naurun ja huudon humina, jota kolmikko ei siinä rappeutuneessa huoneessa rekisteröinyt.
Tunnelma oli tiivis ja kireä, kun kukaan ei sanonut mitään. Ronin kasvot olivat valahtaneet tuhkanharmaiksi ja hän availi suutaan kuin kala kuivalla maalla. Hermione ei näyttänyt järkyttyneeltä, vaan pikemminkin yllättyneeltä suurine silmineen.
"Draco?" Ron toisti heikosti pitkän ajan kuluttua, "me... mehän ei tunneta muita Dracoja kuin - "
Ron ei näyttänyt kuitenkaan kykenevän sanomaan sanottavaansa loppuun, vaan heilutteli ahdistuneesti käsiään kasvoillaan ahdistunut ilme. Hänen mielikuvituksensakaan ei näyttänyt yltävän siihen, että Harry voisi seurustella Draco Malfoyn kanssa.
"Ron - " Harry aloitti, mutta turhaan, sillä Ron aukaisi jälleen suunsa kesken hänen lauseen: "Se on Malfoy, eikö niin?"
Harry sulki hampaat kalahtaen suunsa ja nyökkäsi pikaisesti, iskostaen katseensa sitten pikaisesti lattiaan. Kahden lattianlankun välissä oli rako, josta kipitteli sisälle huoneeseen silloin tällöin muurahaisia. Harry huomasi niiden heiluttelevan tuntosarviaan ja törmäilevän toisiinsa luultavasti tervehtiäkseen, tai lähettääkseen jonkinlaista viestiä eteenpäin.
"Malfoy?" Ron rikkoi Harryn keskittyneen muurahaisten tarkkailun äänellä, joka oli täynnä epäuskoa, "Malfoy?"
"Ron", Harry aloitti peruuttaen samalla muutaman askeleen taaemmas voidakseen ottaa kiinni lipaston kulmasta, "ymmärrän kyllä reaktiosi, mutta hän ei ole - "
"Sellainen kuin luulen, vai?" Ron täydensi Harryn lauseen kulmiaan kohauttaen, kädet puuskaan laittaen, "hän on siis sinun mielestäsi mukavampi kuin Ginny?"
"Ron!" Hermione sähähti Harryn sisälmysten jäätyessä. Hän oli odottanut Ronilta sellaista suhtautumista, mutta nyt se kaikki tuntui vielä pahemmalta. Yhtäkkiä Harry tunsi jokaisen haavan käsissään. Hän tunsi kuinka vanhoja arpia poltteli ja pisteli vatsassa vellovan tunteen lailla.
"Mutta Hermione! Se on Malfoy, josta me puhutaan!" Ron parahti, "Malfoy! Se hilleri, joka haukkuu sinua kuraveriseksi, se joka on piinannut meitä aina ensimmäiseltä luokalta lähtien!"
Harry puristi entistä lujemmin pöydän kulmaa. "Hän on muuttunut, Ron."
Ron vaihtoi ärtyneesti painoaan jalalta toiselle: "Muuttunut?! Mistä sinä sen voisit tietää? Hänhän voi hyvinkin leikkiä kanssasi ja pelleillä saatuaan selville, että sinulla menee niin huonosti, että jopa viil - "
"Hän pelasti minut!" Harry parahti ja nosti leimuavan katseensa Roniin, joka siinä samassa sulki suunsa. Hermione hänen vierellään näytti järkyttyneeltä Harryn äkkinäisestä äänen korotuksesta.
"Hän pelasti minut silloin, kun olin pyörtynyt siihen saamarin vessaan! Hän oli se, joka sai minut lopulta syömään! Hän oli se, joka sai minut jälleen tuntemaan itseni onnelliseksi! Se oli hän, joka sai minut tuntemaan, että minulla oli viimein joku josta ottaa tukea!"
Ron katsoi kauhuissaan Harrya, joka äkkinäisen räjähdyksen jälkeen valahti puista lipastoa myöten lattialle istumaan. Hermione pinkaisi siinä samassa Ronin viereltä Harryn luokse, asettamaan kätensä tämän olkapäälle. Harry oli itse haudannut kasvot käsiinsä.
"Minulle on ihan se ja sama kenen kanssa sinä seurustelet", Hermione sanoi huultaan purren, "kunhan vaan pidät varasi."
Hermione siirsi ruskeiden silmiensä katseen Roniin huolestunut ilme kasvoillaan. Harry tunsi tytön otteen hänen olkapäällään kiristyvän.
Ron laski vaivaantuneena kätensä ja näytti hivenen häpeävän käytöstään: "E-en minäkään sillä, kamu. Se vaan on se, että Malfoy... en tiedä miten suhtautuisin - "
"Ei sinun tarvitse vielä tietää", Harry vastasi laskien samalla kätensä hivenen punaisten silmien päältä, "eikä välttämättä hyväksyäkään."
Ron puri huultansa ja asteli lähemmäs Harrya ja Hermionea. "No, tuota... enhän minä ole sitä kieltämään, mutta... ehkä se vaatii hieman... totuttelemista."
Harry hymähti pinnallisesti Ronin tuhahtaessa: "Mitä me kerrotaan Ginnylle?"
"Tai siis", Ron lisäsi äkkiä nähtyään Hermionen kummastelevan ilmeen, "aiotko sitten kertoa hänelle?"
"En vielä", Harry sanoi päätään pudistellen, "enhän minä edes tiedä sitä miten Draco voi. Onko hän edes elossa enää..."
"On hän", Hermione vakuutti heti äkättyään Harryn hiljalleen masentuvan olemuksen, "aivan varmasti hän on! Siitä olisi muuten juttua kaikissa lehdissä! Päivän profeettahan julkaisi silloinkin suuren artikkelin, kun hän joutui Azkabaniin!"
Harry nielaisi ja halusi uskoa Hermionen jokaista sanaa. Hän tarrautui niihin sanoihin ja toivoi pystyvänsä pitämään niistä kiinni, ennen kuin hänen kätensä löytäisi vartioimattoman veitsen.
"Sitä paitsi", Hermione sanoi hetken päästä hiljaisella äänellä katsahtaen vuoroin Harrya ja Ronia, "minusta se kuulostaa aika ihanalta."
Harry ja Ron käänsivät katseensa ystäväänsä. "Mikä niin?"
Hermionen kasvot punehtuivat retiisin punaiseksi: "Se, että Harry ja Draco seurustelevat."
Harry näytti hämmentyneeltä ja Ron suuresti järyttyneeltä. "Ai millä tavalla ihanalta?"
Hermione ryhtyi nyppimään paitansa kulmaa. "No, onhan se aika ihanan kuuloista. Tai siis ajatella heidät yhdessä."
Ronin silmät olivat aivan kaljuunoiden muotoiset Hermionen sitten jatkaessa: "Äh... älä viitsi, Ron! Eivätkö he sinusta sovi toisilleen täydellisesti?"
Oli Harryn vuoro katsoa Hermionea suu hieman raollaan. Hänen aivotoimintansa oli tyssännyt kokonaan.
"No ajattele nyt!" Hermione huikkasi Ronille aivan kuin olisi unohtanut Harryn olevan huoneessa, "Draco on pitkä ja vaaleatukkainen, Harry tummatukkainen ja lyhyt. Draco on sellainen pahapoikamainen, kun taas - "
Hermione keskeytti selontekonsa Ronin paukauttaessa häntä sängyltä nappaamallaan tyynyllä. Harry näytti yksinkertaisesti järkyttyneeltä Hermionen näkökulmasta.
"Lopeta!" Hermione nauroi saadessaan kiinni tyynyn kulmasta, "eivätkö he muka sinusta täydennä toisiaan?"
"Pää kiinni!" Ron parahti uskomatta korviaan, kasvoillaan leveä hymy, "siinä vaiheessa kun Malfoy ja Harry täydentävät toisiaan, en halua olla paikalla!"
Tässä vaiheessa myös Harry ponnahti lattian tasalta iskemään Ronia pidemmällä, makkaranmallisella ruutukuviota täynnä olevalla tyynyllä.
~*~*~*~*~*~*~*~*~
Harry oli onnellisempi, kuin olisi voinut kuvitella salaisuuden paljastettuaan. Ron ja Hermione olivat edelleen hänen tukenaan, eikä hänen hartioitaan painanut enää suuri huoli hylätyksi jäämisestä.
Tästä huolimatta silloin tällöin Harryn oli vallannut kova masentuneisuuden tunne, joka oli pakottanut hänet tarttumaan mihin tahansa terävään, mutta ainoina kertoina kun hän oli jopa aikonut toimia jotenkin, olivat Hermione ja Ron rientäneet hätiin.
Ginny ei ollut lopettanut Harryn tuijottamista, päinvastoin. Hän oli ottanut tavakseen seurata Harrya, Ronia ja Hermionea sinne tänne, ja istuutui väkisin joko Harryn viereen tai häntä vastapäätä heidän ruokaillessaan. Ginnyn oli pakko puhua Harryn kanssa aina jostain, ja jostain syystä hän näytti välillä nyrpeältä Harryn viihtyessä paremmin Hermionen seurassa.
Remuksen oli vallannut jonkinsorttinen hyvän tuulen jakso. Häntä näki enää harvoin suunpielet taipuneena alaspäin. Hän oli kuin kävelevä aurinko Kalmanhanaukion tunkkaisessa ja muuten niin pimeässä talossa.
"Herra Päivänsäde tulee!" Fredin ja Georgen oli tapana huutaa Remuksen lähestyessä.
Remuksen hyvä tuuli tuntui tarttuvan kaikkiin muihinkin nopeasti. Harry sai itsensä kiinni mietteistään, kun hän tuumaili mahtoiko Remuksella olla jonkinsorttinen suunnitelma siitä, että jos hän hymyilisi, Harrykin olisi hyvällä tuulella.
Harrylla itsellään asiat olivat kohtalaisen hyvässä jamassa. Hänen teki usein mieli tosin viillellä itseään, mutta syömisvaikeudet näyttivät suuntautuvan jo paranemaan päin. Lisäksi Harryn mielialat eivät enää heittelehtineet aivan yhtä rajusti kuin ennen.
"Harry?"
Ron ja Harry olivat majoittautuneet heidän huoneeseensa pelaamaan räjähtävää näpäystä, jonka ansiosta puinen lattia oli tummia palojälkiä täynnä. Ron oli sillä hetkellä viisi pistettä Harrya johdossa.
Hermione, joka oli juuri vetäissyt oven koputuksen jälkeen raolleen, kurkkasi huoneeseen. Hänen ruskea tukkansa oli sekaisin ja hänen kasvoillaan karehti mitäänsanomaton ilme. Osittain siinä näkyi häivä huolta.
"Hmm?" Harry kummasteli saadessaan katseensa irti pelistä, "mitä nyt?"
Hermione luikahti sisään huoneeseen sulkien oven perässään. Kädessään tytöllä oli Päivän profeetan senpäiväinen painos. Sen etukannessa komeili auroriviraston johtajan, Nick Backwellin, kuva.
"Oletko lukenut tämän?" Hermione nosti hivenen huolestuneesti lehteä ylemmäs.
Harry katsoi kummissaan ystävänsä huolestuneita kasvoja. "En. Miten niin? Miksi minä lukisin enää moista roskaa? Eihän siinä - "
Jokin loksahti paikalleen, ja se sai Harryn jähmettymään. Ensin hänet valtasi tyhjä tunne, joka peittyi kasvavan huolestuneisuuden alle. Päivän profeetta! Mitä Hermione olikaan hänelle juuri sanonut? Jos Draco kuolisi, siitä taatusti mainittaisiin - !
Harry ponnahti vikkelästi ylös nappaamaan lehden Hermionen löysästä otteesta.
"Sivu", Hermione puri huultaan, "sivu kolmetoista."
Harry tunsi kuinka hänen vatsaansa väänsi, hän tunsi ja näki kuinka hänen kätensä hikoilivat hänen repiessään sivuja löytääkseen etsimänsä. Viimein hän löysi sivun kolmetoista, jolla komeili suurin kirjaimin otsikko:
VIISI KUOLONUHRIA VIIKON SISÄLLÄ
Harry huokaisi syvään ja puristi lehteä rystyset valkoisina hillitäkseen täriseviä käsiään.
Hyväntekeväisyydestä ja ministeriössä ahkerasta työnteostaan tunnettu Axel Andrew Zabini, sekä hänen vaimonsa Phoebe Lucy Zabini menehtyivät myöhään perjantai-iltana Pyhän Mungon sairaalassa, ilmoitti ylilääkäri Theodor Koch. Heidän poikansa, Blaise Zabinin, tilaa Koch ei kuitenkaan kommentoi.
"Nuorilla on reilusti suurempi vastustus- ja sietokyky kuin vanhemilla", Koch sanoi ärtyneesti kovan suostuttelun jälkeen, "joten hoidamme häntä luottavaisin mielin."
Haastattelimme lisäksi herra Zabinin työtoveria taikalainviraston osastolta.
"Hyvä mies", kommentoi Graham Badminton silmät kyynelissä, "parempaa miestä saa hakea."
Zabinin perhe ei ole ainoa kuolonsyöjien hyökkäyksen kohde, vaan myös yliaurori Nick Backwellin perhe on löydetty kuolleena Backwellien kartanosta. Backwellin vaimo, Daphne, sekä hänen kuusivuotias lapsensa Melody, ja kymmenenvuotias poikansa Orion oltiin tutkimusten mukaan kidutettu kuoliaiksi.
"Aivan varmasti kuolonsyöjien tekosia", totesi aurori Hayan Hiwt, "todisteita ei tosin ole vielä löydetty, mutta olemme tulleet siihen tulokseen, ettei kukaan muu voi olla näiden murhien takana."
Harry rypisti lehteä lukematta sitä sen enempää, tuntien samalla sydämen tykytyksen korvissaan. Vaikka Harrysta tuntuikin pahalta Backwellia kohtaan, suurin huoli oli suuntautunut hänellä Blaiseen, joka oli menettänyt perheensä yhdessä illassa.
"Harry?" Hermione kysyi varovaisesti, "sinä... sinä olet siis ystävä... Blaisen kanssa?"
Harry nyökkäsi pienesti ja viskasi lehden lattialle lojumaan, tuntien olonsa turraksi. Hän osaisi kuvitella miltä Blaisesta mahtoi tuntua.
"Blaisen?" Ron huikkasi asentoaan parantaen, "Blaise Zabinin?"
"Niin", Harry mutisi.
Ron ei sanonut mitään, mutta katsoi Harrya hivenen huolissaan, kun tämä asteli istumaan takaisin paikalleen lattialle.
"Harry", Hermione sanoi hiljaa ja istahti Harryn ja Ronin lähelle, "hän paranee kyllä."
Harry ei sanonut mitään. Vaikka Blaise saattaisi ihmeen kaupalla jäädä henkiin, mikään tuska ei olisi yhtään niin kauhea kuin läheisen menettäminen. Harry oli kokenut sen tuskan kantapään kautta.
~*~*~*~*~*~*~*~*~
Puiden vihertävänharmaat lehdet havisivat tuulenvireessä. Pitkä soratie oli suurien lehtipuiden reunustama, ja sen loppupää oli kadonnut sakeaan sumuun. Puista tippuneet lehdet liisivät soratien yllä tuulessa, joka ääntelehti kuin kuiskien:
"Harry... Harry..."
Hän seisoi siinä, keskellä tietä eteensä katsellen. Hän oli unohtanut silmälasinsa, ne olivat luultavasti jääneet hänen yöpöydälleen, minne hän muisti ne laittaneensa.
Tuuli hyväili hänen kasvojaan, joista osa oli pimennossa raskaan hupun ansiosta. Pimeys lankesi myös oudon väriselle taivaalle, jonka ainoa valopilkku oli pelottavannäköinen aurinko. Se näytti aivan kuin paholaiselta itseltään.
"Harry... Harry..."
Hänen katseensa tähysi keskelle sumua, jonne hän päätti astella etsimään sitä, joka kutsui häntä luokseen. Hän asteli eteenpäin, mutta maisema ei muuttunut.
"Harry... Harry..."
Kun hän sitten päätti pysähtyä, hän kuuli soratien hiekan narskuvan, kun joku lähestyi häntä sieltä hohtavasta sumusta. Tumma varjo ilmestyi keskelle ei-mitään, ja pian hahmo selkeytyi selkeytymistään.
Hänen silmiään ei näkynyt, mutta hän avasi suunsa: "Sirius."
Hahmo asteli entistä lähemmäs ja viimein Sirius oli siinä, selkeänä, elävänä.
"Sirius", Harry äännähti tuulen kuiskauksen lailla Siriuksen seistessä siinä hänen edessään.
Pian myös toinen hahmo ilmestyi. Se oli Draco, platinanvaaleine hiuksineen. Hänen ja Siriuksen silmät olivat samat, puista tippuneiden harmaiden väriset. Mantelin muotoiset, Siriuksella kapeammat. Heidän tukkansa liehuivat samaan tahtiin tuulessa, Siriuksen pitkinä, Dracon lyhyinä.
Kumpikin Harrylle rakkaista ihmisistä avasi suunsa, mutta Harry ei kuullut heitä, hän oli liian kaukana. Tuulen kuiskaus oli ainoa asia, jonka Harry kuuli. Hän kuuli sen ulvovan hänen nimeänsä.
Harry yritti astella lähemmäs heitä, mutta aina askeleen otettuaan, myös Sirius ja Draco näyttivät siirtyvän askeleita ottamatta kauemmas.
"Draco... Sirius..!"
Harry ampaisi juoksuun, huppu valahti pois hänen kasvoiltaan, joilla kyyneleet valuivat vuolaina. Tuuli ulisi entistä lujempaa hänen korvissaan, sora narskui jokaisen askeleen kohdalla.
Siriuksen ja Dracon aavemaisen kalpeista kasvoista vuosi verta. Silmistä... suupielistä... nenästä -
"SIRIUS! DRACO!"
Harryn silmät rävähtivät ammolleen ja hän ponnahti istuma-asentoon niin nopeasti, että hetken hänen näkökenttänsä tuntui sumenevan. Hänen ja Ronin huone oli säkkipimeä, ja ainoat aavemaiset äänet lähtivät lujaa tikittävästä kellosta, sekä Ronin kuorsauksesta.
Harry nosti kätensä hikisille kasvoilleen ja hengitti raskaasti. Hänen kätensä tärisivät, ja pian hän huomasi jo tietävänsä osan hänen kasvoillaan olevista pisaroista olevan kyyneliä. Uni oli ollut niin todellisen tuntuinen, Harry oli ollut aivan varma siitä, että joku olisi oikeastikin kutsunut häntä.
Harry ei kestänyt sitä enää, vaan ponnahti äkkiä seisaalleen silmälasit mukaansa napaten, varoen kuitenkin herättämästä Ronia. Hänen oli päästävä pois sieltä.
Harry hiipi hiljaa ovelle, ja luikahti sitten kuolettavan hiljaiseen portaikkoon. Oli todella pimeää ja aavemaista. Kalmanhanaukio oli aavemainen päivisinkin, mutta yön pimeydessä ja hiljaisuudessa kaikki tuntui tuhat kertaa pahemmalta. Painajaisen jälkeen Harrya kaiken lisäksi pelotti, vaikka häntä hävettikin myöntää se.
Harry hiipi hiljaa narisevia portaita pitkin aulaan, josta hän pääsisi keittiöön. Keittiö, niin kuin aula ja portaikkokin, oli pimeä ja hiljainen. Suuri kaappikello kumisi heilurin tahdissa.
Harry nielaisi itseään halaten ja asteli edelleen raskaasti hengittäen peremmälle huoneeseen, ympärilleen tähyillen. Ulkona myrskyävä tuuli kuului sisälle asti, ja sen humina toi Harrylle tutun karmaisevan tunteen.
"Harry..."
Harryn sydän hypähti hänen kurkkuunsa, kun hän kuunteli sitä tuulen tuiverrusta. Se toi hänelle mieleen sen kylmän sihinän, joka tuntui jatkuvan jatkumistaan senkin jälkeen, kun Voldemort oli lopettanut puhumisensa. Vaistomaisesti Harry iskosti katseensa eteensä, keskelle pimeyttä. Pimeys sekä tuulen ja kaappikellon aikaansaamat äänet saivat Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.
Äkkiä pari kiiluvia silmiä ilmestyi Harryn näköpiiriin, ja Harry tiesi heti, ettei se ollut hänen mielikuvitustaan. Harry älähti kauhuissaan, hänen silmänsä suurenivat, ja hän peruutti taaksepäin sellaisella vauhdilla, että kompastui johonkin ja iskeytyi selkä edellä maahan.
"Harry!"
Harry tunsi kuinka hänen kätensä tärisivät hullun lailla tähtien pomppiessa hänen näköpiirissään. Hänen kätensä oli kaatumisen seurauksena osunut johonkin terävään, joka oli tehnyt pitkän ja syvän viillon aiempien arpien päälle. Se vihloi ja sattui enemmän kuin mitkään arvet, joita Harry oli itselleen tehnyt.
Valot räpsähtivät päälle ja pian Harry näki Remuksen kyykistyvän näkökenttäänsä. Remus nosti Harryn äkkiä istuma-asentoon, ja alkoi siinä samassa parantamaan loitsuin syvää haavaa.
"Luoja sentään, Harry! Säikäytit minut totaalisesti!"
Harry naurahti hienoisesti samalla kun sydän hakkasi tuskallisen kovaa hänen rintalastaansa vasten. "Itse asiassa se taisit olla sinä, joka säikäytit minut... mitä sinä ylipäätään täällä tähän aikaan..?"
"Nukahdin luultavasti", Remus huokaisi katse haavaa tähyillen, hän ei ollut vielä kertaakaan iskostanut katsettaan kunnolla Harryn kasvoihin. "Mitä sinä teet täällä?"
Tämän kysyttyään Remus nosti katseensa Harryn kasvoihin, ja näki viimein kuinka pelokkaannäköinen tämä oli.
"Harry?" Remus kysyi huolissaan, "mitä on tapahtunut?"
Remus nosti kätensä pyyhkimään Harryn kyynelistä ja hiestä märkiä kasvoja.
"M-minä", Harry kähähti, "näin... näin vain painajaisen. Ei sen enempää."
"Jos ikinä näet painajaisen", Remus sanoi hivenen määräävään sävyyn, "voit aina tulla herättämään minut. Ymmärrätkö?"
Harry hätkähti hieman Remuksen äänensävyä, mutta nyökkäsi silti. Remus huokaisi syvään ja veti Harryn halaukseen. "Painajaiset ovat peloista pahimpia. Ne herättävät pelot henkiin sillä tavalla, että melkein luulemme niiden olevan tosia, vaikka tietäisimme, etteivät ne ole."
Harry ei käsittänyt, mistä Remus hänelle puhui. Hän käsitti vain sen, kuinka hän hiljalleen rauhoittui, ja kuinka hänen silmänsä valuivat kiinni hänen päänsä levätessä Remuksen olkapäätä vasten.
_________________
Toivottavasti oli edes vähän hyvä...pikkiriikkisen edes?
R&R and I'll continue the story! :D
-
Oih, pidin tästä(KIN) luvusta valtavasti ^^
Tässä edettiin taas hieman eteenpäin.
Hänen teki usein mieli tosin viillellä itseään
Itse laittaisin ehkä Hänen teki tosin usein mieli viillellä itseään, sillä sanajärjestys on noin jotenkin hieman sekava.
En laske tätäkään virheeksi, sillä lauseen voi ihan hyvin kirjoittaa noinkin :D
Voi Harrya, sääliksi käy ;<
"siinä vaiheessa kun Malfoy ja Harry täydentävät toisiaan, en halua olla paikalla!"
Voi voi voi :'DD Ronilla aina välillä välähtää ;>
Jatkoa, jos saan pyytää? (Ei väliä, vaikken saisikaan, pyydän sitä silti ;>)
Kiitos.
-
Aww...Ihana. ;D
En kyllä tiedä mitä kommentoisin, koska tämä luku veti hiljaseks. (Hyvässä mielessä)
Siis, aivan ihana! <33
"Painajaiset ovat peloista pahimpia. Ne herättävät pelot henkiin sillä tavalla, että melkein luulemme niiden olevan tosia, vaikka tietäisimme, etteivät ne ole."
Kuulostaa niiiiin Remukselta ^^
Jatkoa pyydän. Jookos? <3
-
Hmmhmhmhmhmmm *blop*. Miks tän pitää olla näin hyvä? <3 Aiieevan mahtava luku. Saat tän jotenki niin hyvin todentuntuseks ja teksti on monivivahteista, sellasta on harvoin et siittä saa kaiken irti.
- sawi
-
;D Kiitoksia jälleen kommentteja antaneille!
Karakuriningyou: Nyt päätin etten mene sillä tavalla hätkiöidysti tätä läpi, joten luvut etenee vähän hitaampaa ^__^ mutta toivottavasti porukka pysyy kärryillä siinä missä mennään. Hmm, kyllähän tuo ehdotuksesi kuulostaisi järkevämmältä ^^;
xD no, piti sille Ronillekin välillä puheenvuoro antaa...
Kiitokseni jälleen sinulle kommentista ^.^
PS. Miten meni Virossa?
Kata: hyvässä mielessä hiljaseksi vetäminen kuulostaa lupaavalta :)
Ja mukava kuulla että pidit ja että haluat vielä lisää ^^
Eihän sitä ilman lukijoita huvita jatkaa :D
~~ kiitokseni ^^
savenvalaja: Oi, kiitoos ^^
No, on tässä vielä huimasti parantamisen varaakin. ^^
Kiiiitokseni kaikille teille jälleen ^^
__________________________
-
Aivan vitun ihana luku! ;D
Että jotkut osaa kirjottaa!! Nuo Ronin ja Hermionen reaktiot olivat niin aitoja. Olisin hyvin voinut kuvitella, että Hermione sanoo oikeastikin, että se on ihanaa ;)
Ronilta olisin toivonut ehkä hiukan kielteisyyttä...mutta hyvä noinkin. Se vaan että kai niiden tarvitse olla nyt heti mitään ystäviä, kun on koko elämänsä inhonnut toista. :-\
Ja Ginny vois vieläkin pitää ne tahmaiset näppinsä erossa Harrysta tai....grrrr....mrrr...
Miksei Draco voi päästä pois Azkabanista ja takaisin Harryn luo?!
Harry ajattelee vielä viiltelyä? Voisi kyllä olla ihan mielenkiintoista, jos hän sortuisi...
JATKOA, pliiiss!!! ;) :D
-
Tämähän oli mukaansatempaava luku. Ihan kamalaa toi Blaisen juttu, menetti vanhempansa ja itsekin ehkä kuolee : ( Seuraavassa luvussa on varmaankin tietoja Dracosta? Hope so.
Rakastan Remusta<3 Edelleen. Ja Ron oli jotenkin niin huvittava kun sai tietää Dracosta ;D
Harry ajattelee vielä viiltelyä? Voisi kyllä olla ihan mielenkiintoista, jos hän sortuisi...
Mitä hemmettiä ??? :D Minä en ainakaan halua, että Harry sortuu viiltelemään, oli se miten mielenkiintoista tahansa. Minä haluan, että Draco pääsee pois Azkabanista ja Harryn luokse, ja että he elävät elämänsä onnellisina loppuun saakka :)
Jatkoa, ja mahdollisimman nopeasti!
-
Luthien: ;D kiitos. Tämän otan suurena kohteliaisuutena.
Hmm...Aluks Ronin oli itseasiassa tarkotus olla vähän kielteisempi, mutta...se olis vähän hankaloittanu asioita.
:D katsotaan mitä Harrylle tapahtuu ~~
kiitokseni kommentista!
Sierra: Seuraava luku on valmis ja voin jo hieman paljastaa että on siinä hieman Dracoakin luvassa ^^
xDDD elämänsä onnellisina loppuun saakka...mulla on taipumus tehdä niin onnellisia loppuja yleensäkin ^^;
mutta enpäs paljasta miten tämä päättyy. Sehän olisi skandaalinen virhe xD
Kiiitos jälleen kommentista!
Seuraava luku on sitten lyhyt...-.-' anteeksi siitä.
-
The lines Between
Run as fast as a lightning with my wings to the place were we met
I want to be in the the same place where you are to get us back to where we were.
starry sky cries for him who is too far away.
My arm is dropping its red tears brightly as the sun.
I would let you save me if I do something that I would regret.
somebody lonely and shy with pitch black hair
the lines between you and me.
floating like in a dream to save you
I want to remember, but I've tried to forget and still I miss you
my mind tries to forget all the loss.
Would you be by my side if I felt too tired to go on?
somebody with shiny blond hair and icy cold eyes
meets me in my dreams that are like paradise.
Öm...runokoneella tuli pelleiltyä.
Stage 7. b.u.t.t.e.r.f.l.y
Seuraavana aamuna Harry heräsi Rouva Weasleyn herättelyyn Kalmanhanaukion olohuoneen sohvalta. Hänet oli peitelty suurella ja muhkealla täkillä, jonka ansiosta hänellä oli lämmin ja uninen olo.
"Huomenta", rouva Weasley sanoi hänelle hymyillen, ja siirtyi herättämään Remusta, joka oli vaipunut uneen nojatuolille, jonka hän oli vetänyt lähemmäs sitä sohvaa, jolla Harry oli nukkunut.
"Miksi ihmeessä nukuitte täällä?" rouva Weasley kysyi herätellen samalla Remusta, joka oli nukahtanut mitä eriskummallisempaan asentoon. Hänen jalkansa ja kätensä roikkuivat siellä täällä, ja hänen suunsakin roikkui avonaisena.
"Pitkä juttu", Harry haukotteli päätään raapien.
Pian Remuskin heräsi unisesti mutisten, silmiään hieroen.
"No joka tapauksessa minun oli pakko herättää teidät", rouva Weasley totesi anteeksipyytävään sävyyn. "Minun pitää tulla tänne kolistelemaan, voitte toki mennä takaisin nukkumaan."
"Ei se mitään, Molly", Remus hymyili unisesti, "ehkä sitä voisi jo herätä."
Harry nousi hitaasti istumaan sohvan reunalle ja äkkäsi tarpeeksi nopeasti sen, että hänen hihansa oli kääritty ylös vasemman käden päältä. Harry kiskoi hihan hätäisesti suoraksi, ja katsahti sivusilmällä Remusta, joka ei ollut kuitenkaan huomannut mitään.
Muistot viimeyön tapahtumista välähtivät elävästi Harryn mielessä, mikä sai hänet punehtumaan häpeästä. Minkä hän oli oikein kuvitellut hyökkäävän hänen päällensä pimeästä? Mikä oli oikein saanut hänet pelkäämään sillä tavalla kuin mörköä pelkäävä lapsi?
"Harry", Remus oli kyykistynyt sohvan vierelle ja katsoi Harrya merkitsevästi. Harryn siirtäessä katseensa Remukseen tämä nyökkäsi päätään oven suuntaan.
Harry nousi ylös saaden viltin valahtamaan päältään osaksi lattialle, ja asteli Remuksen perässä typötyhjään keittiöön. Rouva Weasleyn kolistelut kuuluivat tosiaan aina keittiöön asti, mikä sai Harryn uteliaaksi Weasleyn äidin puuhista. Vanha kaappikello, jonka kumina ei kuulostanut läheskään yhtä pahalta valoisessa huoneessa, jossa oli seuraa, näytti aamu kuutta. Käärmeiksi muotoiltut viisarit heilahtelivat hiljaa naksahdellen eteenpäin.
Remus pysähtyi pöydän viereen vetäisemään yhden tuoleista erilleen. Hän asetti sen tyhjään tilaan ja katsoi Harrya siihen malliin, että tämä tietäisi mitä tehdä. Harry huokaisi ja asteli tuolin viereen istuutuakseen siihen.
Heti siinä samassa, kun Harry istahti alas, Remus veti hänen vasemman kätensä hihan pois käden päältä. Mies päästi hampaidensa välistä samantyylisen inahduksen kuin koira, joka oli haavoittunut. Hänen sormensa siirtyivät silittämään hellästi Harryn kättä, eikä Harry voinut uskoa sitä, miten se kosketus ei sattunut yhtään. Harry ei ollut pystynyt koskettamaan viiltelyjälkiään moneen päivään niiden teon jälkeen.
Harry seurasi hypnotisoituneena Remuksen sormien liikettä, eikä huomannut miehen olevan surullinen, ennen kuin kyynel tipahti hänen arpiselle kädelleen. Harry nosti katseensa ylös Remukseen ja tunsi muljahduksen vatsassaan nähdessään Remuksen sillä lailla surullisena niiden monien päivien hymyilyn jälkeen. Efekti oli aivan kuin auringonpimennyksessä.
Aivan samalla tavalla kuin ennenkin, Remuksen onnistui tartuttaa huono olonsa flunssan lailla myös Harryyn, joka toivoi epätoivoisesti Remuksen olevan jälleen onnellinen. Hän toivoi sen tumman kuun siirtyvän takaisin paikoilleen onnellisuuden tieltä.
"R-Remus", Harry nosti toisen kätensä Remuksen käden päälle, joka oli lopettanut haavojen silittelyn. "Se ei ollut sinun vikasi. Se oli vahinko."
Remus nosti kummatkin kätensä Harryn poskille ja katsoi häntä surullisesti hymyillen. Hän kyykistyi polvilleen silmät kyynelissä ja sanoi: "Se saattoi olla vahinko, mutta ymmärräthän sinä, Harry, etten voi vain katsoa sivusta, kun teet tätä itsellesi."
Harry laski katseensa polviinsa Remuksen toisen käden silittäessä hänen poskeaan.
"Hermione kertoi minulle, että sinulla olet ollut aikeissa viillellä itseäsi jo muutamaan otteeseen tässä lähipäivinä", Remus kuiskasi Harryn kasvojen kuumottaessa häpeästä. "Olen tietenkin surullinen, ja ehkä jopa hieman pettynyt sinuun, mutta minusta toruminen ja huutaminen eivät auta tässä tilanteessa mitenkään. Uskon kyllä, että pääset tästä yli ystäviesi antamalla tuella."
Hieman pettynyt sinuun. Ne sanat painuivat Harryn mieleen pitkäksi aikaa. Hän oli sanonut Remukselle, että menisi vielä hetkeksi nukkumaan, muttei se oikeasti ollut hänen aikomuksenaan.
Pettynyt sinuun. Harry tiesi, että Remuksen tulisikin olla pettynyt häneen, mutta se, että hän kuuli jonkun sanovan sen...
Harry kierähti kyljelleen ja katsoi nyt kuorsaavan Ronin sijasta seinää, jonka tapetit eivät olleet enää parhaimmassa kunnossaan. Hänen mielensä muuttui alakuloiseksi, kun hän nosti kätensä kirjoittamaan sormella ilmaan nimen: Draco.
Mitäköhän Draco mahtaisi ajatella, jos tietäisi?
~*~*~*~*~*~*~*~
Pieni onneton, sininen perhonen oli jotenkin ihmeenkaupalla selvinnyt matkastaan kylmässä, mutta nyt sen siivet jaksoivat tuskin enää liikkua. Sen pitkät ponnistelut eivät loppuen lopuksi merkinneet mitään.
Dracon kylmä käsi kaappasi maahan uhkaavasti putoavan perhosen sitä puristamatta. Hän veti kätensä lähemmäs itseään ja katsoi siipiään värähdyttelevää perhosta. Se oli niitä ensimmäisiä elonmerkkejä, joita hän oli saanut maailmasta Azkabanin ulkopuolella.
"Mitä nyt?"
"Perhonen", Draco vastasi Rowanille, josta oli tullut jonkinsorttinen ystävä hänelle. Kaksi Azkabaniin syyttömänä heitettyä ihmistä, jotka saattaisivat huonommassa tapauksessa kuihtua sen perhosen lailla.
Rowan huokaisi Dracon katsoessa keskittyneesti perhosta tyhjyys päässään pyörien. Hän oli huomannut, kuinka sumu hiljalleen valtasi hänen mielensä, ja välillä hän saattoi tuijottaa yhtä seinää useita tunteja huomaamatta sitä itsekään. Sitä Azkaban ihmisille teki. Hiljalleen, mutta varmasti, jokainen tulisi hulluksi ja lopulta menehtyisi.
Draco sulki silmänsä ajatuksiensa harhaillessa tupsupipoiseen Harryyn, jonka kautta tämän kummisetään. Sirius Musta... hän ei ollut tullut hulluksi, hän ei ollut kuollut siellä. Se, jos mikä, osoitti suurta voimaa.
"Backwell hakee meidät pois täältä", Rowan mutisi äkkiarvaamatta, "Backwell auttaa meidät pois."
Rowan mutisi sitä nykyään monta kertaa päivässä. Hänkin alkoi menettää järkeään. Hänen ajatuksensa tuntuivat hyörivän vain poispääsemisessä, niin kuin useimmilla muillakin. Silloin tällöin hän saattoi lisäksi aloittaa korvia särkevän ulvomisen ja itkemisen. Silloin tällöin he kummatkin olivat järjissään.
Dracon hetkeksi kirkkaiksi muuttuneet silmät sumenivat jälleen, ja hänen katseensa iskostui perhoseen hänen kädessään. Sen sinisiin siipiin, jotka kiiltelivät hienoisesti ulkoa tulevassa kuun sinertävässä valossa.
Äkkiarvaamatta perhosen siivet rävähtivät ammolleen, ja se lennähti ilmaan ampaisten sitten kaltereiden välistä ulos. Dracon silmiin leimahti kiilto, kun hän jäi tuijottamaan kämmen avonaisena kalteroitua ikkunaa.
Ehkä sen ponnistelut olivat tuoneet sen sinne asti, ja sen vahvuus ja sinnikkyys saisi sen palaamaan kotiin. Riittäisikö Dracolla vielä vahvuutta ja sinnikkyyttä, jotta hänkin pääsisi kotiin?
Askeleet kajahtelivat hiljaisina yössä, saaden Dracon kääntämään kasvonsa kaltereita kohti. Hän olisi valmis uusiin kidutussessioihin, eikä hän varmasti taipuisi, he eivät saisi häntä murtumaan.
Oli hiljaista muiden vankien nukkuessa, minkä tähden askelten äänet kuuluivat paremmin Dracon selliin asti. Dracon uteliaisuus heräsi, ja ensimmäisen kerran pitkiin aikoihin hän nousi ylös. Hänen vapisevat jalkansa tuskin pidättelivät häntä pystyssä, ja hänen kylmästä tunnottomiksi jo aikoja sitten korventuneet paljaat varpaat uhkasivat katketa, tai siltä hänestä ainakin tuntui.
Hän asteli ensimmäisiä askeleitaan kuin uteliaasti kävelemään opetteleva lapsi, ja tarrasi sellinsä kaltereista kiinni. Nämä käytävillä kaikuvat askeleet eivät kuulostaneet tutuilta. Niistä puuttui se kalahteleva arvokkuus, kun ministeriöläinen asteli kovapohjaisilla kengillään kohti määränpäätään.
Pian askeleet olivat niin lähellä, että Draco pystyi näkemään oikealla puolellaan pimeään muodostuvan hahmon. Draco painoi päänsä aivan kiinni kaltereihin, ja katsoi oikealle, nähdäkseen toisen vangin astelevan eteemmäs ilman sukkia tai kenkiä.
Draco avasi rohtuneita huuliaan tunnistaessaan miehen, ja höyry nousi ilmaan samalla tavoin kuin kylmin talvipäivisin, kun hän huikkasi hiljaa: "Rowan..."
Käytävällä asteleva mies pysähtyi hänkin. Hänen jykevä leukansa kohdistui ensin Rowanin sellin suuntaan. Tämän sellin asukki ponnahti heti seisomaan, kyyneleet kasvoillaan vierien, kun hän työnsi toisen kätensä kaltereiden välistä miestä kohti. "N-Nick..!"
Nick Backwell kohotti yhden laihan sormensa huulilleen hiljaisuuden merkiksi, ja heilautti käsiään saaden molempien sellien ovet heilahtamaan auki. Draco ei ollut uskoa silmiään huomatessaan, että Backwell auttaisi hänetkin pakoon ilman sen enempää kyselemättä.
"Sinähän et ole tehnyt mitään?" Backwell kuiskasi Dracolle tämän pudistaessa päätään vastaukseksi.
Backwell nyökkäsi vankien astuessa molemmin puolin häntä. Onnen kyyneleet vierivät Rowanin kasvoilla, kun tämä katsoi Backwellia. "Tiesin, että teet sen. M-miten..?"
"Siinä kesti liian kauan", Backwell kuiskasi surullisesti päätään pudistellen, "mutta heti, kun löysin näiden sellien heikon kohdan, lopputulos oli selvillä. Pitkään ehdin jo luulla, ettei mitään olisi tehtävissä. Nämä kalterit alkavat kuitenkin vanhentua, ja niiden taika heikentyä."
"Me", Draco kuiskasi ääni käheänä aurorien suunnatessa katseensa häneen, "me... mekö pääsemme nyt... pois?"
Rowan sai kylmille huulilleen hymyn, joka lohkaisi hänen jäätynyttä alahuultansa, kun taas Backwell kääri hieman repaleisen viittansa hihoja sanoen: "Alituinen valppaus. Tämä ei ole vielä ohi."
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
"Minä EN syö tomaatteja!"
"Älä nyt viitsi! Tomaatit ovat - "
"Ällöttäviä limanuljaskoja!"
" - terveellistä syötävää ja - "
"Syön sitten jotain muuta terveellistä!"
Aamiainen oli edennyt vasta puoleenväliin asti, kun Bill Weasley jo kinasteli äitinsä kanssa siitä, söisikö hän tomaatteja vai ei.
Rouva Weasley laittoi kätensä puuskaan. "Syö nyt, äläkä nirsoile."
"Olen allerginen", Bill heitti vastalauseena saaden äitinsä kulmakarvat kohoamaan hiusrajaan asti.
"Tietääkseni sinä olet allerginen vain pavuille - "
"No nyt olen tomaateillekin", Bill totesi kuin asia olisi päivänselvä, ja heilautti ponihäntänsä pois hartialtaan. Tämä sai rouva Weasleyn vaihtamaan valituksen aiheensa toiseen.
"Tiedätkös... minusta tuntuu, että hiuksesi ovat kasvaneet hieman liian pitkiksi. Jospa sinä antaisit minun - "
"EN, äiti!"
Pöydän toisessa päässä oli käynnissä vakavampi puheenaihe aamulla saapuneesta Päivän profeetasta, jonka etusivulla oli suuri kuva aurori Orion Rowanista. Kuvan päälle oli painettu suurin punaisin kirjaimin: ETSINTÄKUULUTETTU.
"Hän siis murhasi kaksi auroria?" Charlie hämmästeli katse Kingsleyssä, "oikeasti?"
Kingsley nyökkäsi synkkänä. "Ikävä kyllä. Tapahtumalla oli useita silminnäkijöitä."
"Niin kuin oli Piskuilaninkin tapauksessa", Remus totesi leipää kädessään pyöritellen.
Kingsley huokaisi: "Ymmärrän, mitä haet tuolla Remus, mutta tästä tilanteesta ei edes voi syntyä väärinkäsityksiä. Rowanin nähtiin langettavan tappokirous ensin Hayan Hiwtiin, jonka jälkeen hän tappoi Lauren Wilkinsonin ja pakeni."
Harry nielaisi: "Miksiköhän hän tappoi heidät?"
Kingsley näytti lopen uupuneelta ja surulliselta. "En todellakaan tiedä. Orion on aina ollut erittäin mukava, ja täytyy myöntää, etten olisi ikimaailmassa osannut odottaa jotain tällaista."
"Saamme olla lisäksi erittäin varuillamme", totesi herra Weasley synkästi, "sillä Rowan kuuluu, tai siis kuului kiltaan, mikä tarkoittaa sitä, että hän tietää missä kokoonnumme."
"Ei kai hän nyt niin idiootti ole, että luulisi peittoavansa meidät kaikki?" Fred kysyi pilkallisesti.
Remus pudisti päätänsä: "Ei."
"Mutta hän voi kertoa siitä kuolonsyöjille", Hermione totesi pelokkaasti muiden kääntäessä katseet häneen, "jos hän on yhteydessä kuolonsyöjiin, he saattavat saada selville Kalmanhanaukiosta!"
"Mikä onkin suurin huolemme", Kingsley totesi, "Albus harkitsee vakavasti päämajan vaihtoa."
"Hänestä en olekaan kuullut pitkään aikaan", Ron totesi yllättäen haukotellen samalla makeasti.
Remus nyökkäsi hyväksyvästi. "Päämajan paikan vaihtaminen olisi varmin toimenpide, mutta tietääkseni meillä ei ole vielä muita vaihtoehtoja kuin Kalmanhanaukio."
"Mitä Rowanille käy, jos hänet saadaan kiinni?" Hermione kysyi kiinnostusta äänessään. Hän oli alkanut harkita vakavasti ministeriössä työskentelyä, ja yritti nyt oppia kaiken mahdollisen kaikesta.
"No, yksi taikalainviraston lakimiehistä, jos häntä aivan siksi voi kustua, Badminton, kertoi haastattelussaan heidän toimivan velhojen ja noitien lakipykälä kuusisataayhdeksänkymmentäkahden mukaan. Eli hänet lähetetään Azkabaniin loppuelämäkseen."
"Lakimiehet tietävät kaikenlaista", Ron tuhahti naurahtaen sitten itsekseen, "älysittekö? Lakimiehet tietävät kaikenlaista! Siis kaiken ja laista! Haha!"
Hermione katsahti murskaavasti Ronia Harryn nauraessa huonolle vitsille.
Tästä aihe vaihtui jälleen iloisempaan, kun Harry ja Ron keskustelivat Fredin ja Georgen kanssa tulevasta huispauskaudesta. Sekä Hermione että Ron olivat kannustaneet Harrya huispauksen jatkamisesta, joka kuulemma kohottaisi hänen mieltään, kun hän saisi jälleen tehdä jotain tuttua ja mielekästä. Harryn täytyi kyllä myöntää, ettei lentäminen kuulostaisi ollenkaan hassummalta.
"Kuulitko muuten siitä jo?" Hermione kysyi Harrylta hymy huulillaan nojauduttuaan ensin aivan Harryn korvan juurelle.
Harry käänsi kummastuneen katseen Hermionen puoleen. Tytön ilmeestä päätellen kyse ei ainakaan voinut olla mistään kamalasta.
"Mistä?"
Hermione hymyili valoisasti voidellen samalla leipäänsä: "Zabinin, Blaisen siis, hoito on onnistunut. Hän selviää."
Harrysta tuntui aivan siltä, kuin se päivä olisi pelastettu, eikä mikään voisi lannistaa hänen hyvää oloaan. Vielä kun hän saisi tietää, että Dracolla oli kaikki hyvin, voisi hänen elämänsä jälleen hymyillä Remuksen hymyn lailla.
..............
tämä ei ole HP/RL tarina ^^;
;D R&R
-
Ihhihii! Ihanaa! (Älä odota multa sitten mitään järkevää, nukkunu viime yönä alle kolme tuntia...)
Tuo runo alussa oli kiva.
Ja huolehtivainen Remus on se jota me rakastetaan.
Nyt kun vielä Harry saa jotenkin tietää Dracosta ja Draco löytäis Harryn... ;)
Äh, jatkoa? ;D
-
Jiiihhhaaa!!!! Draco pääsee (ehkä) pois ja Blaise selviää!!!! (Elämä on ihanaa)<33
Ihana luku <3
Harry seurasi hypnotisoituneena Remuksen sormien liikettä, eikä huomannut miehen olevan surullinen, ennen kuin kyynel tipahti hänen arpiselle kädelleen.
*nyyh* Remus on surullinen.. Minäkin olen BYÄÄÄH!
Noin se meni ohi ^^ Olen taas iloinen!
Oon jo vappu tunnelmis, joten miusta ei irtoa mitään järkevää.
Paitsi, että toivon
JATKOAAA!
-
Jatkoa ihanan nopeasti, hyvä niin.
Oi, Blaise selviää<3 Tosi hienoo! Ja Draco pelastuu, sekin on tosi hienoo :D
Sitten nämä peruslöpinät, eli kirjoitat tosi hyvin ja tykkään tästä tosi paljon ja sitten haluaisin vielä jatkoa!
-
Mun overreaction oli täysin tän arvonen... *tanssii* Iiiihana luku, ihan oikeesti. Eikä ees oo lyhyt, ja jos on nii laadussa korvattu.. "Toimintaa täynnä." Todellaki, Blaise parantu? <3 Draco pääs pois O_O Nopeeta hommaa, mut eipäs tuo mitään ;) En millään malta oottaa siihen et D ja H tapaa toisensa... *buahahah* Jos se nyt niin käy :-\ Kumminki käännät tän tohon H/RL ficciin x'D Joo, tiiän et jatkoo tulee, joten ei mun tarvi sanoo et ootan sitä ku, hmm... Kuuta nousevaa? Tackthankskiitos.
- savinenlaura
-
Tämä on tähän mennessä ehdottomasti paras luku!!
Blaise selviää ja Draco pelastuu ja ryntää heti Harryn luokse!! <33<3
Ei ole nyt aikaa kirjottaa pitempää kommenttia joten Jatkoa ja nopeasti!! ;D ;)
-
Hups. En kommentoinut viime lukua. Sanotaan vaikka, että minulla ei ollut aikaa kommentointiin *köhunohdinköh* Mutta nyt sitten pääsenkin kommentoimaan kahta lukua. Wihii! Ihania kumpainenkin näistä. Aika puhdasta, kirjoitusvirheitä ei tainnut näkyä kuin yksi ainoa. (Ainakin ainoa minkä huomasin)
Stage 6.
Ron! Poika oli ihana ollessaan melko järkyttynyt ja yrittäessään vielä hieman varmistella, että puhuuko Harry Malfoysta. Haluaa tämän sanovan sen ääneen uskoakseen. Tämä Ronin pieni purkaus tosin oli kuitenkin melko suloinen. En edes tiedä miksi ajattelen näin. Hän halusi vain suojella ystäväänsä, eikä haluaisi luottaa Dracoon. Hermionen reaktio oli kyllä hieman odottamaton. Kun tyttö yhtäkkiä alkaakin selittää jotain epämääräistä poikien suhteen suloisuudesta. Minulle tuli samanlainen 'Mitä?!' reaktio kuin Ronille ja Harrylle. Mutta Hermionen perustelu tälle ajatukselleen oli paras! Olen aina pitänyt juuri tätä tumma-vaalea kontrastia jollain tavalla ihanana. Mutta tämä täydentämis-keskustelu. *Reps* Ronin kommentti varsinkin asiaan. Aivan loistavaa, että tällaiseenkin tilanteeseen Ron keksii huumoria, eikä mene vakavaksi ja tylsäksi!
Mukavaa kun tämä Remuksen hyväntuulisuus jatkuu. Se on todella muuten tarttuvaa! Saa minut vain virnuilemaan täällä. Ja kaksoset edelleen; nämä kaksi ovat niin ihania tässäkin luvussa. Ginny; Harry kuuluu edelleenkin Dracolle! PISTE. Julmaa, Blaisen vanhemmat kuolivat. Apua! Hyväntuulisuuteni katosi. Miksi annat näin käydä niin suloiselle pojalle kuin Blaise? Julmaa. Sitten tämä Harryn uni. Aika pelottavaa. Ja voi raukkaa, kun Remus vielä säikyttää ja poika saa siitä vielä jonkin hirveän haavankin. :( Onneksi Remus kuitenkin lohduttaa poikaa. Remus on miltei kuin isä Harrylle. Kun Siriuskin kuoli niin hyvä, että pojalla on joku johon turvautua kuin isään. Suloista. ^^
Stage 7.
Alku, kun Remus ja Harry nukkuvat oli suloinen. Remus yrittää huolehtia pojasta... Ihan hyvä, että tämä seuraa Harryn viiltelytilannetta. Mutta Remus itkeekin vielä. *Nyyh* Kyllä Remuksella on toisaalta pieni oikeuskin olla pettynyt Harryyn. Voi kun tämä poika jo ymmärtäisi, että hänen ei kannata viillellä. Ja alkaisi poikakin syömään kunnolla! Hyvä kun Harry ajattelee Dracoakin, tämän mietteitä. Ehkä poika pääsee yli näistä viiltelyista niiden ajatusten voimasta. Voi Dracoa, kyllä sinulla on vain pakko riittää sinnikkyyttä! Ja nythän poika pääsee poiskin Azkabanista. Voi, Backwell saapui, wihii! Kunhan nämä kolme pääsevät pois täältä... *hieroo käsiään yhteen ja katsoo nälkäisesti näyttöä* Tämä perhoskohtaus oli omalla tavallaan muuten kaunis.
Hih^^ Bill käyttäytyy kuin pikkulapsi! Hyvä veto tämä allergia-juttu. Huumoria, mutta saa kuitenkin tämän vaikuttamaan pikkupojalta. Loistavaa! Mutta tämä Rowanin etsintäkuulutus... Oletan että vale-Rowan tappoi nämä ihmiset? No, sen saamme kaiketi tietää myöhemmin. Vai että Killan päämajan paikanvaihto. Hmm. Silloin Harry joutuisi lähtemään pois viimeisestä paikasta, joka tavallaan muistuttaa Siriuksesta. Apua. Toivottavasti tätä päämajan vaihtoa ei tapahdu. Onneksi paljon vaihtoehtoja ei ole... *ilkeää naurua* Tämä Ronin vitsi oli kyllä niin huono, että alkoi naurattaa! Ja Blaise paranee! Elämä on ihanaa! Hih ^^
Sitten tämä yksi ainoa virhe, jonka bongasin:
Sekä Hermione että Ron olivat kannustaneet Harrya huispauksen jatkamisesta, joka kuulemma kohottaisi hänen mieltään, kun hän saisi jälleen tehdä jotain tuttua ja mielekästä.
Tähän: mikä kuulemma kohottaisi hänen mieltään...
En nyt saa rakentavaa aikaiseksi, olen pahoillani. Odotan kuitenkin jatkoa erittäin suurella innolla ja odotan myös, että Draco pääsee Azkabanista Harryn luo. Ja Blaisen ilmaantumista odotan myöskin! Kiitos näistä ihan mielettömästi.
-
hienoo tekstii :) jatkoa odotan !
-
Hyvä vain kun ei edetä niin nopeasti :>
Itselläni on yleensä tapana joko kiirehtiä liikaa tai vitkuttaa ja vatvoa asioita liian kauan.
Yleensä vielä molempia.
Voi, voi, Remus on niin huolissaan, mutta Draco pääsikin pois Azkabanista ^^
että sinulla olet ollut aikeissa
Että sinä olet ollut aikeissa
tämä ei ole HP/RL tarina ^^;
Haha, välillä onkin käynyt mielessä, että Remus menee välillä hieman liian lähelle Harrya, mutta antaa miesrukan olla huolissaan ;>
Jos en ole vielä sanonut (ja olen aika varma, että olen), niin tiedoksesi vain, että rakastan ja kadehdin kirjoitustyyliäsi.
Teksti ei ole liian raskasta kaikesta vakavuudestaan huolimatta vaan olet onnistunut välillä keventämään sitä, kuten esimerkiksi Billin ja Mollyn väittely oli varsin piristävä :>
Se perhos-kohtaus oli aika klisee.
Mutta eipä sitä oikein enää nykyään voi kirjoittaa mitään, missä ei olisi muutamaa kliseetä.
Joten sallittakoon sinullekin omasi.
Jatkoa ^^
Kiitos.
Jaa miten Virossa meni?
En voi kieltää, ettei olisi ollut melko traumaattinen kokemus :'DD
Yksi ryhmämme suomalaisista hakattiin siellä ja muutamaa tyttöä kävi jotkut parikymppiset kourimassa.
Plus, että se perhe, jonka luona sen viikon asuin, ei omistanut suihkua.
Kävin siellä koulussa (ja yhdellä sen tytön kaverilla, kun oltiin siellä yötä) suihkussa.
Joka aamu piti herätä ennen kuutta, koska koulubussi lähti ennen seitsemää.
Olihan siellä halpaa (tai sitten se johtuu siitä, etten ollut aivan mukana hintasuhteista eurojen ja kroonien välillä) ja lämmintä, mutta huomasin kadehtivani niitä, jotka jäivät tänne kouluun :'DD
Ja sekin vielä, että kun palasin takaisin tein viisi koetta (joista yksi oli 2h kestävä äidinkielen valtakunnallinen) kahden päivän aikana.
Ja huomenna olisi vielä yksi koe.
Mutta nooh, ehkä opin joskus arvostamaan tätäkin kokemusta.
Ja muistakaa kaikki suihku on luksusta.
-
Mie namitan tätä ficciä<3 x>
Mie en vaan pysty lukkee Harryyy tuollasena ; / Dracooosta lisää, kiiiittos<3 Mie ihnutan Dracoo, too ; )
Ekoissa luvuissa oli sellanen tunne, et Remus ois jotenkin 'ihastunut' Harryyn tai jtn ; D
Se oli vaan niin huolehtivainen ja sellanen jänskä ; DD
Mutt joss pistäisit vaikkas jatkoo? Käviskös se sulle? Mulle kävis täydellisesti ; )
Sirre_
EDIT:// Hups, en huomannukkaan seiska lukuu x>
-
Winga: heh...oli hieman tylsää, joten päätin mennä pelleilee runokoneella '.'
yleensä siellä saa aikaseks vaan täyden sanasotkun ^^;
Jatkoa on tulossa...oon saanu jopa jonkuverran kirjotettua. Kiitos kommentista jälleen ^^
Kata: xDD nopea toipuminen sinulla. Päätin tässä että kyllä se Remuskin saa hieman surullinen olla : )
Jatkoahan tulee, no hätä! ^^ Kiitokseni jälleen sinulle.
Sierra: : )) Kiitoksia. (Btw. jos en oo jo muistanu mainita, niin mainitsen nyt et sulla on ihana nimimerkki ;D)
Peruslöpinät otettu onnellisena vastaan ^___^
savenvalaja: actiooon!! Joo, minun pirulliset suunnitelmani toteutuvat ja käännän ficin Harry/Remukseksi tapettuani ensin
Dracon ja Blaisen ja varmuuden vuoksi kaikki muutkin sivulliset (kuten Ginnyn.) (mwahahahahahaaa) Heh...Kiitoksia ^^
Luthien: oi kiiitoksia ^^ ja jatkoa tuleee...
starry-eyed: xDD heh...oli pakko laittaa Ron sanomaan se vitsi. En muista mistä oon lukenu sen, mut niinku sanoitkin, nii se on niin tyhmä, et naurattaa.
huh huh, taas kommenttisi veti sanattomaksi. Sinulla on tämmöinen jonkinsorttinen vaikutus...
mutta kiitos ihan älyttömästi kommentista jälleen ^^
Lumos: Kiitoksia ^^ jatkoa tulossa.
Karakuriningyou: xD kiirehtimisestä tulee just mieleen nämä ihanat ensimmäiset ficcini. Ai kamala mitä pikajunia.
että sinulla olet ollut aikeissa O.O ai kamala mikä virhe xDDD
Heh...Remus astelee tulisille hiilille, taitaa Draco mennä pian mustasukkaseksi jos kuulisi xD puhumattakaan Blaisesta.
Dx ei mun kirjotustyyliä tartte kadehtia ^^; se on semmosta harakanhammasta aina välillä.
Niinp. pikku hiljaa melkein kaikesta tulee kliseitä.
Huh huh, olipa tapahtumatäytteinen Viron matka O.O pitääkin harkita kahdesti ennen ku menee sinne mukiloitavaksi.
Kamalaa DX ei suihkua? Hui, himmeetä...ei voi muuta sanoa....
Toivottavasti meni kokeet hyvin! ^^ Ja kiitokseni kommentista!
Sirre_: kiiiitos ^.^ joo, heh...Remus on tämmöinen...hmmm...kaksipuoleinen xD en nyt keksisi mitä sanoa siitä häiskästä.
Hmm...jatkon pistäminen voisikin ehkä käydä tässä...katsotaan käykö ^^
Kiitokseni vielä kaikille teille ;D
Alotin tässä uuden projektin tähän tarinaan, ja tässä tulee ensimmäinen kuva.
En todellakaan osaa sanoa minkä näköseks oon Blaisen ajatellu, niin tuota noina...
Puoliveriseen prinssiin (leffaan) ilmestyvä Blaise on aika lailla sellanen jokska kuvittelin sen kirjassa...melkein...ehkä...
mutta minähän en halunnut tehdä hänestä TLB:niin kaljua! Noooooooooo!
Mutta kuiteski ^___^ alotan tämän Blaisesta, koska hänestä meillä ei ole paljoa tietoa Rowlingin kirjoitusten pohjalta.
Hieman extra informaatiota hänestä (turhaa, turhaa ja turhaa tietoa)
~~ anteeksi hänen silmät, hiukset, kädet ja väritys (iho vois olla tummempi).
(nimen Zolf olen pöllinyt Fullmetal Alchemistin henkilöstä Zolf J. Kimbley. Se vaan oli niin kiva nimi.)
// Kaapo poisti tästäkin toimimattoman kuvan c:
-
Ja viimein kun porukka sai huokasta helpotuksesta (JESH, toi linessi tippu tokalle sivulle(whoot, whoot)) saan murskata heidän ilonaiheensa nostamalla tätä jälleen ^^;
Eli seuraavaa lukua pukkaa...again thanksit Aprilille!!
Stage 8.
Muutamat seuraavat päivät vierähtivät nopeasti tuulen lailla, eikä Harry ollut aiemmin huomannutkaan sitä, miten pian loma päättyisi. Hän ei osannut ajatella elämää Tylypahkassa ilman Dracoa. Ennen hän olisi saattanut ajatella sen olevan elämänsä onnekkaimpia hetkiä, mutta nyt ajatuskin sai hänet masentumaan.
Etsintäkuulutettu Orion Rowan oli saanut killassa asiat sekaisin. Suunnitelmien ja huippusalaisten kokousten sijasta kiltalaiset olivat alkaneet vakavasti keskittämään huolensa uuden päämajan etsintöihin. Harrynkin mielestä olisi mukava päästä välillä pois Kalmanhanaukion tunkkaisesta, ränsistyneestä talosta, mutta osa hänestä halusi silti jäädä sinne. Melkein talon jokaisessa esineessä oli jotain, joka muistutti häntä Siriuksesta.
Toisaalta lähtö muualle auttaisi Harrya roimasti, sillä kuolonsyöjien hyökkäyksen pelossa myös Harrya vahdittiin entistä lujemmin. Remuksen, Ronin ja Hermionen lisäksi Harry oli nyt myös sekä herra Weasleyn, että Kingsleyn silmätikku. Joku olisi voinut luulla niiden vartioimisten rauhoittavan Harryn mieltä, mutta ne saivat Harryn enemmänkin ahdistumaan.
Hermione, joka otti asian vastaan vakavammin kuin kumpikaan hänen ystävistään, vetäisi aina taikasauvansa esiin jonkun koputtaessa ovea. Elphias Dodge, jolla oli tapana tulla illalliselle Kalmanhanaukiolle, säikäytti Hermionen joka kerta, vaikka hän jo varmasti tiesi miehen tulosta.
"Mitä ihmettä sinä huidot?" Ron oli kysynyt turhautuneesti, "meillä on täällä puoli kiltaa suojanamme, joten rauhoitu jo."
"Puoli kiltaa!" Hermione oli tähän älähtänyt, "puoli kiltaa, Ronald Weasley! Ja montakos kuolonsyöjää tänne mahtaisi hyökätä?"
Tästä aiheutunut Hermionen tuskakohtaus solmi Harryn ja Ronin välille sanattoman sopimuksen, jonka mukaan he eivät sanoisi enää halaistua sanaakaan Hermionen käytöstä vastaan.
Koulun alun lähestyminen oli saanut Hermionen huolen aiheet myös toisiin asioihin, kun hän kauhisteli kuolonsyöjävaaran lisäksi sitä kirjamäärää, joka hänen tulisi lukea. Rouva Weasley oli käynyt yhdessä herra Weasleyn kanssa ostamassa kaikkien koulutavarat tulevaa lukuvuotta varten, eivätkä he olleet ottaneet lapsia mukaansa hyökkäyksen vaaran vuoksi.
"Ei sinun tarvitse osata niitä ulkoa", Ron huokaisi hänen, Harryn, Hermionen ja Ginnyn istuessa Kalmanhanaukion olohuoneessa. Harry ja Ginny istuivat vierekkäin sohvalla, Ron jalat levällään lattialla, ja Hermione muhkealla tuolilla käsissään paksu kirja. "Koulu on sitä varten, että ne opettavat meille tuon kaiken."
Hermione heitti murskaavan silmäyksen Roniin, joka kohautti huokaisten olkiaan. Ginny hymähti leveästi katse Harryssa käyden. Harry, joka puristi käsiänsä nyrkkiin, tunsi kuinka hänen kasvoiltaan valui kaikki se vähäinenkin väri Ginnyn istuessa aivan hänen vierellään. Sillä hetkellä hän toivoi hartaasti, että olisi istunut sohvan sijasta tuolille.
"Oletko muuten lukenut sitä antamaani loitsukirjaa?" Hermione kysyi äkkiarvaamatta Harrylta, joka hätkähti.
"Öh, tuota", keksittyään sopivan verukkeen liuetakseen pois Ginnyn viereltä, Harry jatkoi: "En, mutta voisinkin hakea sen."
Ginny näytti hieman pettyneeltä Harryn ponkaistessa ylös, mutta ilme Hermionen kasvoilla oli kannustava: "Niin sitä pitää, Harry! Katso nyt Ron, ehkä sinunkin pitäisi lukea jotain?"
Ron päästi tuhahduksen vastalauseeksi, ja juuri kun Harry astui ulos huoneesta, Hermione aloitti kovan läksytyksen ja nuhtelun.
Harry asteli rivakasti portaisiin, ja juoksi ne käsi kaiteella leväten seuraavalle tasanteelle. Hänen ja Ronin sotkuistakin sotkuisempaan huoneeseen päästyään Harry ryhtyi kaivamaan vaatteiden ja muiden tavaroiden alta kahta kirjaa. Hänen oli jo pitkän aikaa sitten pitänyt tutkia lisää sitä Remukselta saamaansa kirjaa.
Heitettyään yhden viitan syrjään muiden tavaroiden päältä, Harry kuuli kolahduksen, joka ei olisi mitenkään voinut syntyä viitan osuessa lattiaan. Harry katsoi olkansa yli lattialle heittämäänsä viittaa, ja huomasi sen taskusta pudonneen veitsen kimaltelevan pölyisellä lattialla.
Harryn ajatukset tuntuivat lakkaavan kokonaan, eikä hän tuntunut muistavan sitä, mitä hän oli tullut tekemään, vaikka Hermionen hänelle antama kirja oli aivan siinä hänen käsissään. Harrysta tuntui aivan siltä, kuin jokin olisi syönyt hänen ajatuksensa, kun hän katsoi sitä veistä. Sen kärkeen upotettu viilto näytti nauravan hänelle, ja pinttynyt tahra viillon yläpuolella muistutti Harrysta ihan silmää.
"Harry?"
Harry hätkähti transsistaan ja nosti katseensa ovensuussa seisovaan Ginnyyn.
"Mitä sinä teet? Ja miksi sinulla on täällä veitsi?"
"Ai, tuota", Harry mumisi, "tulin hakemaan näitä kirjoja, ja pysähdyin juuri itsekin miettimään, miksi minulla on täällä - "
Ginny naurahti. "Ei sinun tarvitse selitellä enempää."
"Öh", Harry kaappasi nopeasti kirjat lattialta ja nousi kasvot punoittaen ylös, "k-kuinka niin?"
"Et näytä viihtyvän seurassani", Ginny totesi ykskantaan saaden Harryn entistä punaisemmaksi.
"Miten niin? K-kyllähän sinä olet ystäväni ja - "
"En sitä vastaan väittänytkään", Ginny keskeytti Harryn hymyillen ja asteli peremmälle huoneeseen, "et vain tunnu viihtyvän kanssani. Karkaat aina nopeasti paikalta."
Harry tunsi kuinka hänen kätensä muuttuivat nihkeiksi Ginnyn astellessa lähemmäs.
"Ei se siitä johdu, ettenkö viihtyisi - "
"Eikö?" Ginny oli pysähtynyt aivan Harryn eteen, kädet puuskassa, hymy kasvoillaan, "arvelinkin niin."
"Öh", Harry meni aivan sanattomaksi, kun hän katsoi samalla tasolla hänen kanssaan olevaa Ginnya. Jotenkin Harrysta tuntui epäpoikamaiselta olla saman pituinen häntä vuotta nuoremman tytön kanssa.
Harry puristi tiukemmin kirjoja käsisään. "Juurihan sinä sanoit - "
"Halusin vain varmistaa, ettei asia ollut niin", Ginny totesi napakasti.
Harry sulki hämmentyneenä suunsa, eikä oikein tiennyt mitä sanoa. Hänen katseensa oli keskittynyt maassa pyöriviin pölypalloihin, jotka pomppivat sinne tänne ja jäivät välillä kiinni lattialautojen rakoihin. Lämmin auringonpaiste, joka tuli ikkunasta sisälle, poltteli Harryn selkää ja valaisi Ginnyn punaisten hiuksien ylärajan.
"E-ehkä meidän pitäisi mennä", Harry totesi viimein epämukavan hiljaisuuden langettua huoneeseen, "Ron ja Hermione varmaan ihmettelevät missä - "
Loppu Harryn lauseesta muuttui epämääräiseksi mutinaksi, kun Harry äkkäsi sen, miten lähellä Ginny häntä oikeasti olikaan. Harryn silmät laajenivat, eikä hän tiennyt mitä tehdä Ginnyn painaessa mansikan makuiset huulensa Harryn huulille. Kirjat Harryn käsissä tippuivat lattialle hänen otteensa hellittäessä, ja niistä toinen osui ikävästi hänen varpailleen.
Harry aukaisi suunsa ähkäistäkseen kivusta, mutta vain sillä tuloksin, että Ginny sai syvennettyä suudelmaa, joka tuntui särkevän jotain Harryn sisältä. Miksei hän pystynyt tekemään mitään? Miksei hän työntänyt Ginnya pois, kun hän ei kerta halunnut sen enää jatkuvan?
Ikuisuudelta kestäneen ajan jälkeen, Ginny viimein vetäytyi irti Harrysta, ja juoksi pois huoneesta kasvot helottaen, leveä hymy kasvoillaan. Harry sen sijaan jäi seisomaan huoneeseen yksin, silmät suurina, suu raollaan ja kädet täristen.
Hermionen antama kirja oli tippunut avonaisen, sulan suklaasammakon päälle sillä tuloksin, että kirjan takakansi oli suklaan peitossa. Remuksen ostama kirja oli puolestaan osunut Harryn varpaille, ja se makasi nyt viattomana sivut auki yhden sellaisen oudon kuvion kohdalta.
Harry nosti järkyttyneenä toisen kätensä koskettamaan hänen huuliaan, eikä hän tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Hän ei edes tiennyt pitäisikö hänen itkeä vai nauraa. Nauraminen tosin ei tullut kysymykseenkään.
~*~*~*~*~*~*~*~*~
Satoi kaatamalla, ja se pauhu, joka syntyi tuhansien sadepisaroiden hakatessa talon kattoa, täytti koko Kalmanhanaukio kahdentoista. Sateen luja ropina rauhoitti Harrya, joka istui jalkojaan halaten sängyllään pää seinään nojaten, katse ikkunassa.
Kauempana ulkona välähti, kun salama iski pilvestä pilveen. Välädystä seurasi kumea jyrinä, joka sai Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn. Ei olisi uskonut, että aiemmin päivällä oli ollut niin kaunis ilma.
Harry nousi hitaasti ylös avaamaan ikkunan raolleen, päästääkseen kaatosateeseen joutuneen sinisen perhosen sisään. Perhonen lenteli hetken siipiään räpsyttäen ympyrää Harryn ja Ronin huoneessa, ennen kuin se lehahti ovesta ulos rappukäytävälle.
Harry sulki makeasti haukotellen ikkunan, jolloin myös hetken entistä kovempana pauhanut sade hiljeni kumeaksi rapinaksi. Harry rakasti sadetta, mutta vihasi ukkosta ja salamointia.
Seuraava välähdys valaisi Harryn kasvot, jolloin Harry nosti vaistomaisesti kätensä otsan arven päälle. Muutaman sekunnin päästä kuului niin korvia särkevä jyrähdys, että Harry hätkähti ja vajosi takaisin paikalleen sänkynsä nurkkaan. Hän käpristyi pieneksi nojaten samalla kahden seinän välissä olevaan nurkkaan.
Harryn ajatukset vaelsivat Ginnyssa, kun hän yritti epätoivoisesti keksiä keinoa, kuinka saisi tapahtuneen tapahtumattomaksi. Hän oli kauhuissaan, kun hänen aivonsa tuntuivat viimein ymmärtävän sen, että hän olisi voinut itse vetäytyä pois, ja vaikka kertoa, ettei olisi vielä itse valmis seurustelusuhteeseen. Mitä Dracokin ajattelisi? Harry ei halunnut missään nimessä luopua Dracosta.
"Harry", Hermione oli ilmestynyt ovelle, "rouva Weasley sanoi ruoan olevan valmista."
Harry nousi mitään sanomatta ylös, ja asteli Hermionen luokse hätkähtäen äkillistä salaman tuottamaa välähdystä.
"Harry?" Hermione kysyi huolissaan Harrylta tämän astellessa hänen ohitseen rappukäytävälle. "Onko kaikki kunnossa?"
Harry käännähti nostamaan katseensa Hermioneen hymähtääkseen vastaukseksi. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt riittävän Hermionelle, joka senkun vain jatkoi Harryn huolestunutta tähyilyä.
"Mitä tapahtui? Et tullut takaisin olohuoneeseen silloin - "
"Ah, hyvä, kun tulette!" rouva Weasley oli astunut portaiden alapäähän, josta hän katsoi kannustavasti kaksikkoa, "olin juuri tulossa huutamaan teille ruoan olevan valmista."
Harry katsoi kulmat kurtussa seisovaa Hermionea päätään pudistaen.
"Nopeasti nyt, ennen kuin se jäähtyy!" rouva Weasley vielä huikkasi saaden Harryyn ja häntä seuraavaan Hermioneen vauhtia.
"Tuoksuu todella hyvältä, rouva Weasley", Hermione hymyili Weasleyn äidille, joka hymyili takaisin kättään ilmassa heilauttaen.
Harry astui Hermione perässään jo täyteen keittiöön, jossa illallinen oli jo valmiiksi katettu pitkälle pöydälle. Harry istuutui vakiopaikalleen Ronia vastapäätä Hermionen istuutuessa Ronin viereen. Harryn oikealla puolella oleva paikka oli usein ollut Fredin, mutta nyt Ginny oli istunut siihen Koukkujalka sylissään.
"Moi", Ginny huikkasi Harrylle, kun tämä asettui kunnolla aloilleen kanakeittoaan vastapäätä.
Harry nyökkäsi vaivaantuneesti Ginnylle, ja pisti merkille sen, miten Ginny oli laittautanut ruokaa varten. Tyttö oli panostanut hiuksiinsa ilmeisesti jonkinlaisella suoristusloitsulla, ja hän oli laittanut ensimmäisen kerran Harryn nähden ripsiväriä ripsiinsä. Lisäksi hänellä oli päällään ihoamyötäilevä kukkatoppi.
Harry katsahti nopeasti Ronia, joka puri huultaan olkiaan kohauttaen. Hermione hänen vieressään näytti melko ahdistuneelta, tosin Harry oli varma siitä, ettei Hermione voinut olla yhtään häntä ahdistuneempi.
Harry vilkaisi nopeasti Ginnya, jonka kasvot helottivat punaisina, kun hän näpräsi suoria hiuksiaan huulillaan leveä hymy. Harrysta tuntui pahalta kummankin, sekä Ginnyn että Dracon puolesta. Miksei hän ollut tehnyt mitään? Miksi hän oli päästänyt tilanteen turpoamaan niin pahaksi? Nyt hänen oli pakko murskata Ginnyn toiveet, sillä vaikka se tuntui Harrysta pahalta, niin Ginny ei koskaan täyttäisi sitä kohtaa Harryn sydämmessä, jonka Draco oli varastanut.
"Kanakeittoa", Remus huikkasi pöydän toisesta päästä iloisena keskeyttäen siten Harryn ajatukset. "Lempiruokaani."
Weasleyn äiti hymyili iloisena ja kauhoi keittoa ensin Harryn lautaselle. Harry ei voinut sille mitään, kun hän tunsi pahan olon nousevan hänen kurkkuunsa. Hän ei ikimaailmassa pystyisi syömään niin paljoa ruokaa.
"Tuleeko Elphias tänäänkin?" rouva Weasley kysyi tarjottuaan kaikille pöydässä istujille keittoa.
"Luultavasti", Kingsley vastasi keittokulhonsa äärestä. Remus hänen vieressään litki keittoa lusikastaan valoisa hymy kasvoillaan. Fred ja George nauroivat hänelle ja lauloivat epävireisesti Päivänsädettä ja menninkäistä.
Harry oli ottamassa viidettä lusikallistaan keittoa, kun hän yhtäkkiä tunsi kosketuksen polvellaan. Hänen nielaisemansa keitto meni väärään kurkkuun, ja hänen kasvonsa lehahtivat kirkkaanpunaisiksi. Ginny hymyili pienesti lautaselleen käsi Harryn polvella.
Harry köhi pitkään Ronin ja Hermionen katsoessa häntä kummastuneina.
"Se on varmaan Elphias", Kingsley nousi pöydästä koputuksen kaikuessa keittiöön asti. Hermione oli jälleen ponkaissut seisomaan sauva ojossa, saaden Ronin säikähtämään ja sylkäisemään maidot pöydälle.
"RONALD WEASLEY!" rouva Weasley parkaisi Harryn tökkiessä lusikallaan sitä maitotilkkaa, joka oli lentänyt hänen keittonsa sekaan. Ginny kikatti hänen vieressään sekä Ronille että Harrylle.
"Remus", Kingsley huikkasi oven suusta muiden säheltäessä, "tulisitko tänne?"
Remus asteli pois pöydästä muiden huomaamatta.
"Mutta kun Hermione - " Ron yritti selitellä rouva Weasleyn katsoessa häntä vihaisesti.
"Alituinen valppaus", Hermione sanoi vastalauseena Ronin selityksien päälle.
Pian Harryn katse löysi Remuksen tyhjän paikan, ja hän mietti mihin tämä oli mahtanut mennä.
"Mistä on kyse?" Harry kysyi siinä samassa, kun hän näki Remuksen ilmestyvän uudestaan keittiöön, vakavahko ilme kasvoillaan. Harryn kasvoille nousi jälleen heleä puna, kun Ginnyn käsi oli löytänyt uudestaan hänen polvensa.
Remus asteli kaapille hakemaan sieltä jonkin pikkuruisen pullon ja rätin. Sitten hän kääntyi hymyillen Harryn puoleen. "Ei hätää. Elphias saapui. Hänellä on hieman ruhjeita kasvoissa, joten minun täytyy puhdistaa ne."
Remus heilautti pikaisesti pulloa ja kiirehti sitten keittiön ovesta ulos.
"Hän näytti melko vakavalta", Hermione totesi heti oven mentyä kiinni, "kuinkakohan pahassa kunnossa herra Dodge on?"
"Oli asia sitten miten vain", rouva Weasley sanoi ärtyisästi, "eikö teidän pitäisi huolehtia siitä, että nuo lautaset tyhjenevät."
Kaikki kääntyivät hätäisesti lautastensa puoleen rouva Weasleyn tiukan katseen alla.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Harry sipsutti rappusia kohti hiukset vettä valuen. Hän oli käynyt ruoan jälkeen pesulla, ja pieni syyllisyyden tunne vainosi häntä, kun hän ei ollut vieläkään uskaltanut kertoa Ginnylle Dracosta. Tai kun hän ei ollut uskaltanut sanoa tytölle mitään muutakaan veruketta.
" - viikossa?"
Harry pysähtyi siinä samassa kuullessaan Remuksen äänen vasemmalta puoleltaan. Harry käänsi katseensa raollaan olevaan oveen, josta saapui pimeälle käytävälle oranssi valojuova. Sekunin murto-osan mietittyään Harry päätti astella hiljaa oven taakse kuuntelemaan.
"Käytimme minun taloni tulisijaa", Harry kuuli hänelle tuntemattoman äänen sanovan. "Taloni sijaitsee aivan siinä lähellä. Saimme tosin kävellä melko pitkän aikaa. Siinä kesti useita päiviä."
"Oletko varma siitä, että ministeriöön on soluttauduttu?" Harry kuuli Kingsleyn vakavan äänen kysyvän.
"Olen", sanoi se, jota Harry ei ollut varmaan koskaan tavannut. "Ja se hulttio heidät murhasi! Teidän täytyy uskoa minua! Minähän - "
"Me uskomme sinua", Remus sanoi rauhoittavasti, "kerroit meille kaiken totuusseerumin alaisena."
"Ja sanoit sen olevan kipulääkettä", se mies tuhahti hivenen naurahtaen, "fiksua, Remus. Ihmettelinkin miksei itse kipu lähtenyt..."
Harry kurkisteli oven raosta sisälle huoneeseen, ja hätkähti äkkiä seinää vasten Remuksen kävellessä erittäin läheltä ovea.
Hetken kolistelujen jälkeen Harry kuuli kuitenkin Remuksen astelevan ilmeisesti takaisin sen miehen luokse.
"Tässä on kipulääkettä", Remus sanoi Harryn asettuessa takaisin oven raosta kurkkimaan. "Anteeksi, että epäilimme - "
Harry katsoi, kuinka sängyllä makaava mies heilautti kättänsä korkealla. "Ei se mitään, Remus. Teidän tuleekin olla varovaisia."
Mistä tässä on kyse? Harry ihmetteli katse kierrellen huolestuneessa Kingsleyssä, vakavassa Remuksessa ja siinä sängyllä makaavassa miehessä, jonka kasvoja hän ei nähnyt.
"Sanot siis, että Backwell on kuollut? Oikeasti kuollut?" Kingsley kysyi tuskastuneena, silmät sulkeutuneina.
"Niin", mies vastasi surullisesti huokaisten, "hän kuoli jo sinä yönä kun pääsimme karkuun... kuolonsyöjät saivat meidät kiinni. Backwell sai heidät kaadettua, mutta kuoli pian itsekin siihen haavojen ja - "
Mies ei kuitenkaan pystynyt jatkamaan.
Oven toisella puolella Harryn aivot raksuttivat kiihkeästi. Backwell? Eikö hän ollut se auroriviraston päällikkö, joka oli päätösvallallaan saanut Dracon Azkabaniin?
"Päivän profeetassa kerrottiin sinun murhanneen Hiwtin ja Wilkinsonin", Kingsley huokaisi, "johtuukohan se siitä, että pääsit pakoon?"
"Luultavasti", mies sanoi vihaisesti, "halusivat saada minusta etsintäkuulutetun, etten vain ilmestyisi ministeriöön ja paljastaisi sen minua esittävän hulttion huijariksi! Ei kukaan minua usko, jos menen ja sanon, että myös se, joka esittää Backwellia, on huijari!"
"Aivan", Remus totesi, "tapauksella olikin silminnäkijöitä. Sinulle ei tuskin suotaisi edes kuulustelua. Niin kuin ei suotu Siriuksellekaan."
Harry tunsi kuinka hänen sisälmyksensä kiristyivät, kun Remus mainitsi Siriuksen. Mutta myös paljastus poltteli hänen rinnassaan. Eikö se ollut Rowan, joka oli murhannut ne kaksi auroria? Oliko tämä mies siis Rowan, ja se murhaaja huijari?
"Mitä taas Backwelliin tulee", Kingsley totesi, "minullakaan ei ole varaa mennä sanomaan muille jotain hänestä. Saisin vielä lähtöpassit, tai jopa paikan hautausmaalla."
Mies, jonka Harry oletti olevan Rowan, huokaisi surullisesti sängyltään. "Ei puhuta nyt siitä, jooko? Miten poika voi?"
Harry katsoi kun Remus käänsi katseensa toiselle seinälle johonkin, jota Harry ei nähnyt. Sitten mies asteli tämän jonkun, ilmeisesti pojan, luokse, ja Harry kuuli hänen kuiskaavan:
"Voitko sinä hyvin?"
"Ihan hyvin", Harry kuuli käheän äänen sanovan sen verran hiljaa, että Harry joutui siristämään keskittyneesti silmiään kuullakseen sen. "Jalkoja särkee..."
"Jouduit kulkemaan kauan paljoin jaloin siellä kylmyydessä ja ties missä kallioilla", Harry kuuli Remuksen sanovan, "en ihmettele yhtään sitä, että niitä särkee. Olen itseaisiassa yllättynyt, että sinulla on kaikki varpaasi jäljellä."
Harry puristi silmänsä kiinni irvistäen mielikuvalle siitä, että jonkun varpaat lähtisivät naksahtaen irti.
"...voi?"
Harrylta oli mennyt puoli kysymystä ohi inhottavan mielikuvan takia.
"Hän voi... no, en nyt sanoisi hyvin, mutta hän on vahva", Remuksen ääni vastasi. Harry pystyi kuulemaan siinä sen pienen hymyn, joka luultavasti ilmestyi miehen kasvoille.
Poika yskäisi kurkkuaan selvittäen muutaman kerran, jolloin myös hänen äänensä selkeni: "Tiedän, että hän on."
Harryn silmät suurenivat, hänestä tuntui aivan siltä kuin aika olisi pysähtynyt. Hän oli kuin naulittu paikoilleen siihen ovensuuhun, jonka toisella puolella olevasta huoneesta saapuva valo valaisi hänen kasvojensa oikean puoliskon silmän kohdalta.
Hän tunnisti sen äänen. Sen oli pakko, aivan pakko, kuulua Dracolle.
Ja juuri kun Harry oli rynnistämäisillään ovesta sisään, Remuksen ääni totesi: "En tosin kertonut hänelle vielä saapumisestasi."
Harry pysähtyi kesken oven avaamisen. Tosiaan, miksi Remus oli valehdellut hänelle?
"Ai jaa", Dracon ääni vastasi hivenen pettyneen kuuloisesti, mikä sai Harryn tuntemaan olonsa kurjaksi.
"Hän on kaivannut sinua todella paljon", Remus sanoi, "mutta arvelin, että sinäkin kaipaat ensin lepoa, ja olet sitten paremmassa kunnossa, kun hän näkee sinut. En usko, että hän olisi täysin iloinen, jos näkisi sinut tässä kunnossa."
Tässä kunnossa? Harry kauhistui. Miten niin? Millaisessa kunnossa Draco oikein oli?
"Voisitteko viedä minut toiseen huoneeseen?" Rowan kysyi sängyltään, "haluaisin antaa hänen levätä. Kuorsaan itse niin järkyttävän lujaa - "
"Se tuli huomatuksi", Draco naurahti kähähtäen.
Harry katsoi, kun sekä Kingsley että Remus ottivat Rowanista kiinni ja auttoivat hänet seisaalleen. Rowan katsoi silmät säteillen huoneen toisella puolella olevaa Dracoa. "Sinä se vasta olet sisukas poika! Parane pian."
"Samoin", Dracon ääni vastasi.
Harry katsoi, kun Remus ja Kingsley veivät hitaasti Rowanin huoneen toisesta ovesta ulos nauraen samalla jollekin. Remuksen laitettua oven kiinni, Draco jäi yksin huoneeseen. Harry kuuli hänen huokaisevan.
Harry ei pystynyt enää pidättelemään itseään, vaikka Remus ei olisikaan halunnut hänen näkevän Dracoa vielä. Hän avasi oven hiljaa auki ja suuntasi katseensa huoneessa olevaan petiin, jossa Draco makasi pää toiseen suuntaan kääntyneenä, rintakehä tasaisessa tahdissa kohoillen.
me loves cliffhangers.
-
Oh no, hon, you shouldn't love cliffhangers!
Jeps, luku oli kerrassaan mahti. Ja aah... Homoset saavat kyllä nyt odottaa.
H/G oli EW. Draco oli aaah! Ginny oli double!EW. Ehh... Harry oli dumbass.
Siinä thö moust attractivet kommenttini luvusta. Sait tarpeeksi järkevää kommenttia yksärillä.
Döynt wörii, hömöböitsyt, hiöörr ai caam~!
~Äprîll säger tack [Oh! Osaan ruotsia!]
-
DRAACOOOOO<3<3
Ihanaa, että Draksutin tuli takaisin Harryn luo ^^
Olen ekstaasissa ^^
Ginny oli inhottava bitch, hävitetään se maan päältä, jooko?
Eikö olisikin kivaa, jos Ginny vain yhtäkkiä kuolla kupsahtaisi? ::)
Tämä oli ihana luku (jos Ginnya ei lasketa) <3
Ei mitään mahdollisuuksia kirjoittaa järkevää kommenttia, anteeksi, tyydyn siis ihkuttamiseen. (Sori, sori, sori ^^')
Jatkoa pianpianpian ;>
Kiitos.
-
Iih, me loves cliffhangers too! ;)
H/G, ew, ew, ew. Tosin mitä Ginnylta joskus voi odottaakaan... (Mutta mä tykkään Ginnysta, jos se paritetaan jollekin muulle ku Harrylle eikä siitä tehä ärsyttävää hahmoa...) Ginny on julma ja ilkee ja käyttää vaan tilaisuutta törkeesti hyväkseen (hmm, saisinkohan mä tehtyä noin yhelle jätkälle joskus...)
Minä odotan innolla seuraavaa lukua ja sitä, kun Harry ja Draco juttelee, näkee, tai mitä ne nyt ensin tekeekään. Ja sitä, kun Ginnylle selviää, mitä on meneillään *evil grin*
Kiva luku jälleen kerran! ;D
-
Draco tuli takas? Ei.Voi.Olla.Totta! Se tuli takas!!<33 JEEEEEE!!!
Ginny oli ilkee, tyhmä, ällöttävä,lähentelevä lehmä! *Hakkaa Ginnyn päätä pöytään*
Oliko toi liian ilkeesti sanottu? Nääh..Ei ollu.
Niin joo, muuten! Sie oot ilikiä! Henkikultasi on vaarassa kun jätit tuollaiseen kohtaan! (Todella vaarassa.)
Missä se kirves on...?..HAHAAA löytyi! Varo vaan, täältä minä tulen!
//: JATKOA ja NOPEESTI ;D
-
Minä tulen Katan ja kirveen mukana jos et laita pian jatkoa!! ;D
Aivan ihana luku ja DRACO TULI TAKAS!! :D ;D :P (anteeksi capsin raiskaus...)
Söpöä kun Harry ja Draco pääsevät taas viimeinkin yhteen ja voivat näyttää sille helvetin ahdistelija Ginnylle, että olisi todellakin kannattanut pitää näppinsä erossa! Grrr...!! ;) :D
H/D <3 Jatkoa!
-
Murrr.... Säästytte hengissä vielä :D Toi oli muuten just sopiva kohta jättää tää. Ihana oli, kannatti pelotella :'D Kevätrullia, namm... Pelottaa pikkasen se Dracon "kunto"... Auts. Jooh, jatkoo <3
- savi
-
DRACSULIINSKÄMURUPUPULINEN CAME BÄCK!!! Joo, en yhtään oo innoissani taas tänään. :D
Loistava jatko, tuo RaksupoksuDracon ilmestyminen tuo jännitystä elämään.
Kirjoitusvirheitä en huomannut, enkä liity Katan ja Luthienin kirvesrintamaan, vaan tulen sinne tökkimään nimettömän kynnellä, viilaan vain ensin sen kynnen teräväksi :D
No ei, pistäppähän jatkoa, niin pääsen taas kuolaamaan ihanalle ficillesi.
Sori rivitys, rr:ssä taas on tullut oltua ja krijoitulta YKSI mahtavan surkea runo, niin rivittäminen vähän hakusessa.
-Myyrä thö taitelijasielu nro 68393902
-
Herranjestas. Draco tuli takaisin... Mutta siis, ymmärrätkö kuinka onnellinen mä nyt olen? Siis aivan uskomattoman ihanaa! Miksei Harry vain rynnännyt sinne ja halannut ja pussannut Dracoa ja Ginny olisi siinä samassa kadonnut maan alle? Ah, mutta sittenhän muutkin olisivat saaneet tietää heidän seurustelustaan... Toivottavasti ensi luvussa kaikki saavat tietää ja he voivat seurustella ihan avoimesti.
Jätit kyllä liian jännään paikkaan, eli jatkoa niin nopeasti kuin pystyt!
// kiitos nimimerkkini kehumisesta, itselläsikin on hieno :)
-
Oi, tämä oli paras kappale pitkään aikaan. Varmaan arvaatkin miksi; Draco is back! Luin tämän eilen illalla, mutten jaksanut kommentoida, joten päätin nyt sitten jättää jälkeni tännekin. Sinulla on hyvä beta; tässä tekstissä ei ole näkynyt muistini mukaan vielä kertaakaan yhtään virhettä. Lukuja on kuitenkin jo kahdeksan, joten melko hyvä suoritus! Mutta päästään sitten näistä tavallisista alkuselostuksistani tähän lukuun jälleen kerran. Ihanaa kun uusia lukuja tulee melko usein! Muuten tuo kuva Blaisesta oli hieno! Voi kun osaisin itse piirtää yhtä hyvin. *Huokaus*
Aika hauskaa, kun Hermionesta on tullut vainoharhainen. Hih^^ Ron parka taitaa olla kyllästynyt tytön "huitomiseen." Harry parka joutuu juoksemaan Ginnya pakoon. Canonissa tämän parituksen sulatin, koska en oikein tietä kenelle muullekaan Harry oltaisiin voitu laittaa; tuskimpa Rowling olisi hänestä homoa tehnyt, vaikka fanit olisivat kirjoittaneet adressin. Mutta fanfictionissa en ole lukenut yhtään ficciä tällä parituksella... Mikä tarkoittaa melko luonnollisesti sitä, että olen jo matkalla hirttämään Ginnysi. ;D
Ronin purskautan-maidot-pöydälle... tämä oli hauskinta mitä olen vähään aikaan lukenut. Kunnon ketjureaktio! Hih^^ Hermionen alituinen valppaus... Nautitko siitä, että vatsalihakseni ovat kipeänä nauramisesta?! Hyvä, kun tämä karkausporukka saapui Killan päämajaan. Harmi, että Backwell kuoli. En tiedä miksi, mutta tavallaan pidin tästä hahmosta. Onneksi hän ei ollut keskeisemmässä osassa, muuten olisin hermorauniona! :D Voi, kuinkahan huonossa kunnossa Draco on... Apua. Melkein jo pelkäsin, että Harry olisikin mennyt kiltisti takaisin alakertaan odottamaan, että Remus kertoo pojalle Dracon olevan talossa. Hyvä, että tämä meni heti sisään. Tosin jätit kyllä niin inhottavaan paikkaan tämän, kun joudumme jälleen odottamaan ennen kuin saamme lukea missä kunnossa Draco on.
No, nyt tuli hieman lyhyehkömpi kommentti, mutta en pysty sanomaan muuta kuin; Rakastan tätä! Loistavaa tekstiä, ei hätiköintiä, ihana tarina... Kaikkea. Kiitos tästä ihan mielettömästi ja toivottavasti et anna meidän odottaa seuraavaa osaa kauaa! ;)
-
Kiitokseni taas ihan huipulti näistä kommenteista!
En oo ehtiny oikein jatkamaan tarinaa ku kokeet tulee päälle -.-'
anteeksi siis siitä.
Tiivistettynä näistä ihanista kommenteistanne...taitaa olla aika moni laittamassa
Ginnya hirttopuuhun :,D
Mut tuota nuina juu...nyt ei oo paljoo aikaa pyörii tässä, nii eipä muuta '-'
jatkoa on kyllä jossain vaiheessa luvassa.
-
Kerkesin luulla et oot paennu jonnekki Grönlantiin ku ei oo susta kuulunu mtn... :S Huhhuh, ei tarvi pelätä ilmeisesti mtn :'D
-
Tämä oli ihana tahdon jatkoa....
Ihanaa että Draco pääsi takaisin Harryn luo
Pidin myös Ronista sillä osasit kuvailla häntä juurisellaiseksi kun hän oikeasti on
samoin Weasleyn kaksosia
Fikkisi on upea joten odotan innolla lisää luettavaa
Toivottavasti en toista itseäni, mutta tämä vaan on niin upea
Luihuinen kiittää ja kumaltaa ;D
-
Aijaijai!! <3<3 Että minustkaa ei taida irrota mitään kovin järkevää taaskaan (huomioikaa kellonaika myös!) :'D Harry ja Draco pääsevät viimein taas yhteen! ^_^ Ja Ginnyn olen minäkin valmis saattelemaan hautaan, mokomakin ilkeä seireeni ahdistelija! ò.ó
Että odotan minäkin kovasti, mitä seuraavassa luvussa tapahtuukaan! Toivottavasti Draco ei ole kovin huonossa tilassa, sydämeni särkyisi muuten!
Ja voi Blaiseakin ;/ Ehdin tykästymään hahmoon ykkösosassa, vaikka onkin melko lailla OC, enkä olisi toivonut hänelle vanhempien menettämistä! Mut kyllähän sodassa toisaalta pitää jonkun aina kärsii :( No mut onneks ei itse ole ainakaan heittämässä henkeään, eihän? ^^
Nyt vielä lopuksi muutama pilkunviilausjuttu (usko pois, etten nauti niistä valittamisesta, kun on niin hieno ficci muuten!) Eli siis löysin useampiakin pilkkuvirheitä ja ehkä parisen muutakin virhettä (en nyt muista tarkasti, kun huomio oli enimmäkseen itse tarinassa :) ), mutta eivät ne sillä lailla jääneet kaivelemaan niinkään, kun ei niitä paljon ollut tms.! Ja sit tuli mieleen, että ehkä minulta jäi jotain välistä tms., mutta miks Remus niin kauhisteli tuolla aiemmin niitä Harryn arpia? Kun sehän sai tietää Harryn viiltelystä jo ykkösosassa, joten ei sen ainakaan yllätys sille pitäis olla. Vai oliko Harry Kalmanhanaukiolla ehtiny taas jossain välisse viiltelee ja minä olen jotenkin onnistunut missaamaan sen? Oikeastaan muuta epäjohdonmukaista ei ainakaan muistu mieleen. On kiva, kun erottelet selkeästi eri paikoissa/aikaan tapahtuvat asiat tässä kakkososassa, niin ei mene sekaisin!
Kiitoksia ihanasta ficistäsi ja jatkoa toivoisin minäkin mahdollisimman pian! (Vaikkakin ymmärrän kyllä myös sataprosenttisesti nuo koulukiireet, itsekin tuskailen liian monen viime tingan äikän työn kanssa, enkä ole kokeisiinkaan oikein valmistautunut -_-)
Ja tsemppiä koulun ja muunkin kanssa! *ojentaa sille voimajuomaa*
- Ja Fallen kiittää ja kumartaa lyöden päänsä seinään poistuessaan paikalta
P.S. Ja tuo kuvasi on taas älyttömän hiano! :)
-
Ensin ahihihihi<3tämänkyläntytötovattilulilulei tämänkyläntytötovat tilulilulei!
hhuuhhuh. Päivä sen jälkeen kun olen lukenut TLB I ja II putkeen uskallan kirjoittaa kommenttia. Ensinnäkin sanon, että olen ääärimmäisen laiska kommentoimaan mihinkään ficciin : D tai ylipäätänsä mihinkään mitä luen, mutta tämä sai tipan linssiin! Mutta plöää yritän jättää TBL I kommentoinnin kokonaan tästä pois ja pitäytyä tässä kakkososassa. Ensinnäkiin.. Iiihana<3 Jätit ykkösen niin mehukkaaseen kohtaan, että jäin oikein himoamalla etsimään kakkos osaa. Kuolin kun piti syödä välissä.. Aloitit tarinan niiin ihanasti. Olisin kyllä halunnu että dracopupuliini kituis vielä vähän aikaa sellissä tai, että olisit kertonut tärkemmin tästä huikeasta pako suunnitelmasta. Mutta annan anteeksi sillä muuten tämä on ollut oikein mehukas.
(lisäksi että olen laiska olen myös äärimmäisen surkea kommentoimaan, mutta lainailen lempikohtiani<3)
Loppu Harryn lauseesta muuttui epämääräiseksi mutinaksi, kun Harry äkkäsi sen, miten lähellä Ginny häntä oikeasti olikaan. Harryn silmät laajenivat, eikä hän tiennyt mitä tehdä Ginnyn painaessa mansikan makuiset huulensa Harryn huulille. Kirjat Harryn käsissä tippuivat lattialle hänen otteensa hellittäessä, ja niistä toinen osui ikävästi hänen varpailleen.
AAHGGH"!)#?!&¤%#!!@!!?
Harry tukahdutti oman itkunsa omituiseen, tukkoiseen äännähdykseen, ja kietoi kätensä Remuksen ympäri. "Anteeksi, anteeksi."
ahii<3 Kaikki kohtaukset missä Remus lohduttaa Harrya ja välittää siitä on ihan top listan kärjessä. Välillä tuli semmonen '' SE ON DRACON EI SINUN REMUS SE ON DRACOOOOON! '' mutta sitten annoin anteeksi. Antaa vanhan lohduttaa ja huolehtia ^^
Joka aamu herättyään esineen viereltä, Draco muisti elävästi parhaimman ystävänsä, ja sen, joka oli astunut hänen elämäänsä aivan odottamattomalla tavalla viime vuonna Tylypahkassa.
yhyy<3 Rakastan Blaisea tässä tarinassa.
"Neville!" Ron parahti, "sori nyt vaan kamu, jos murskaan sinut sanomalla, etten voi uskoa sen olevan Neville!"
Aww, tyypillistä Ronia! Anteeksi mutta nämä lainaukset on ihan turhia mutta minee vaan tykkäilee^^
Pieni onneton, sininen perhonen oli jotenkin ihmeenkaupalla selvinnyt matkastaan kylmässä, mutta nyt sen siivet jaksoivat tuskin enää liikkua. Sen pitkät ponnistelut eivät loppuen lopuksi merkinneet mitään.
Dracon kylmä käsi kaappasi maahan uhkaavasti putoavan perhosen sitä puristamatta. Hän veti kätensä lähemmäs itseään ja katsoi siipiään värähdyttelevää perhosta. Se oli niitä ensimmäisiä elonmerkkejä, joita hän oli saanut maailmasta Azkabanin ulkopuolella.
--
Harry nousi hitaasti ylös avaamaan ikkunan raolleen, päästääkseen kaatosateeseen joutuneen sinisen perhosen sisään. Perhonen lenteli hetken siipiään räpsyttäen ympyrää Harryn ja Ronin huoneessa, ennen kuin se lehahti ovesta ulos rappukäytävälle.
Sniif. Sniif.
Joo en jaksanu alkaa kommentoimaan yksityiskohtasesti lukuja kun luin kaikki putkeen enkä oikein erota mikä on mikä, kaikki on vain yhtä isoa tarinaa: Dd hyvä niin! Nyt nyt haluaisin lisää ja pian kun vaivauduin ihan kommentoimaan^^
-
aivan ihana!!! tahtoo heti lukee lisää!!! Ja niinkuin muutkin niin minäkin kehun Remusta. Se on niin ihana ku se huolehtii ja on huolissaan Harrystä<3 Panikki iski ku Draco on pois... Millos hän tulee takaisin kuvioihin?? Tää on just sellane ficci mitä ei voi lopetaa ennenku loppu tulee vastaan. :D :D
-
Oisko jatko mitää? ;D TAHTOO LISÄÄ TÄMMÖSTÄ HOMOKAKKAA VAIKKA ONKI HYVÄ FIC!!!!! ( Leikin 5 vuotiast pentuu :P)
-
*kop kop* *tulee sisään*
Saakos häiritä? No hyvä. Ei minulla mitään muuta kuin, että tuleeko sitä jatkoa pian?
*Yrittää pitää kirveen piilossa seläntakana huonolla menestyksellä*
Ei sillä, että minulla olisi yhtään taka-ajatuksia, vaikka ei tulisikaan. Ei yhtään ^.~
-
Juu aattelin tässä vaan kysästä, että missä vi- ihmeessä se yhdeksäs luku viipyy? :D Sitä kuule odotetaan ihan hirveästi, ja tähän aikaan vuodesta koulussakaan ei pitäisi mitään kokeita olla... Joten, anna tulla paras selityksesi, ja mieluiten päivä milloin luku ilmestyy :) Kiitos!
-
Vääh, kyttäilen tätä odottaen uutta lukua... Tää on niin ihana tarina. Hei, oonko mä ees kommentoinu uusinta lukua? *selaa viestejä* olen. No, kuitenkin, mä tahdon tietää, miten Ginnylle kerrotaan Dracosta ja muutenkin, mitä seuraavaksi tapahtuu? Kirjota pian, jooko?
(Ja muuten Sierra: jos on lukiossa, niin nyt on koeviikko, mulla on ainakin vielä yks koe huomenna.)
-
Ah, anteeksi mokailuni, ite kun olen vasta menossa lukioon niin en voi tietää ;D
Joo ja jotta ei mene liian offiksi, kerron vielä että pidän tästä ficistä todella paljon :)
-
;D tulin nyt tänne selvittämään aikatauluni ettei kirvesmiehet iskisi...
joo, niinku Wingallakin, nii mullakin on tässä koeviikko. Huomenna on viimenen koe (Japania, Japania...)
ja sit Lauantaina on tämä ihana ""kevätjuhla""/Ylioppilassössöt siellä täällä. Ja sit Perjantaina oon niinku menossa hesaan
koko päiväks. Toivottavasti saan tekstii Sunnuntaiksi(?)
mut juu...x.x
anteeksi siis tämä!
Tänne on tullu taas paljon ultrakommentteja, kiitokseni kaikille!!! ^^
-
tulin nyt tänne selvittämään aikatauluni ettei kirvesmiehet iskisi
*Loukkaantuu syvästi* Minä olen kyllä nainen.... *menee itkemään nurkkaan*
Sunnuntaina ehkä jatkoa? JUUHHUU!
-
Kivaa jatkoa tiedossa ;D
-
Olen pahoillani, etten ole aikaisemmin tullut kommentoimaan. Saahan Sirre anteeksi? ???
Mutta nyt kun Sirre taas tuli, olit onneksi kirjoittanut mukavan jatkon ; )
Huu, Sirre on katsos nykyään enemmän Draco/Felton-fani, joten Sirre melkein itkee, kun Draco on noin huonossa kunnossa.
Arvasin heti, että se on Draco. Jotenkin vain tuli sellanen olo ; ) Mutta toivottavasti saat postattua sunnuntaihin mennessä jatkoa.
Sitä odotellessa ; D
Sirre_ kiittää ja kumartaa... Niia.. Kumartaa.. ihan sama ; D
-
Jessus Hallow, sä sit petit meidät kaikki :(
Toivoisin, että jatkoa tulee torstaihin mennessä, koska perjantaiaamuna lähden mökille enkä tule viikkoon koneelle... Sori offaus ;D
// Okei, eeet pettänytkään :D (tänks savenvalaja huomautuksesta :) )
-
Hei, Sierra äläs sitä syytä... :D 9 luku on valmiina! Nyt vaan uhkaillaan Aprilia >:(
offoff :'D
-
Missä se jatko on.
Onko se hukkunut mustaan aukkoon.
(heh yrittää olla vitsikäs, vaikka onkin hyyyyviiin pettynyt kun sitä jatkoa ei tullutkaan ja nyt kun olen töissä ei sitä enää koneella ehi oleen muuta kun illalla ja silloinkin pitäs olla nukkumassa) >:(
Mutta minä odottelen ja hypin riemusta sitten, kun se jatko löydetääs sieltä mustatta aukosta. ;)
-
öh, tuota noin, olisi vähän asiaa.... Okei, Myönnetään!! Olen epätoivoinen!! :o Koska tulee jatkoa?! ???
Pitäisi kieltää lailla jättämästä tuollaisen kohtaan.... ;) :D
-
Äääh, kohta näyttää lentävän ne kirveet päähän. (Ja anteeksi Kata; jos haluut, niin saat arvonimen kirvesnainen)
Eli tuotaaaa...olen saanut stage ysin valmiiksi, mutta laitan sen tänne vasta sitten, kun oon saanu sen tarkastettuna. Jos oon tsiikannu oikein, niin
betani ei pääse koneelle (ei muista)-10.6 välisenä aikana. Eli en oo tarinaa hylännyt, no panic, no panic.
((En muuten takaa sit mitään seuraavasta osasta...aivan kamala))
Ja niitä kaikkia, joita en oo viel kiittänyt kommenteista, kiitän nyt. Kiiiitoksia! Tack så mycket! Arigatou! Merci! Gracias! Danke! (..ja niin edelleen..)
vastailen kysymyksiin ja muutenki viesteihin paremmin sit ku saan sen seuraavan luvun tänne ^^;
-
Oho oho, sanot Aprilille että onki sitte nopee! Muuten käy kevätrullat kylässä.
-
sanot Aprilille että onki sitte nopee!
mutta samalla myös huolellinen XD
-
millo jatkoa on tulossa??? *karsii, itkee, huutaa, hymyilee* tää on nii hyvä ficci et haluis vaa lukee je lukee koko aja!! ;D ;D :D :D :) :)
-
Kerranki tuun tänne todisteiden kanssa, et oon siis tehny ees jotain ^.^
Kiitokseni kaikille kommenteista!!!!
April: oh yes, but I surely do love 'em ~~ (cliffhangers)
xD H/G ei ole kyllä todellakaan lemppareita - - - - - -
~~ Hallow säger: varsågod!
Karakuriningyou: xDD Katsotaan pommitetaanko Ginny Englannin ylittävillä pommikoneilla...
~~ mukava et tykkäsit luvusta ^^ seuraavasta en takaa...aika karseeta tekstiä hetken kirjotustauon jälkeen. Sen siitä saa ku ei kirjota. :D Eipä mittää, ihkuttaminen kelpaa aina!
Kiitokseni kommentista!
Winga: Yei! Cliffhangereita on ihana kirjottaa omiin tarinoihin, mut se on inhaa ku joku muu lopettaa tarinan semmoseen, eikä sit vaivaudu enää jatkamaan...
Joo siis Ginny on ok hahmona munki mielestä, mut...eeeeei Harry/Ginny paritusta...kirjassa se viel menee...olis ollu aika yllätys jos J.K olis laittanu Harryn ja Dracon yhteen :'D
Oeee, tack!!!
Kata: En voinu pidentää tätä paluuta enää xDD olisinki jättäny Dracon paluun sinne lukuun 20 asti...Ginny on...(ei keksi tarpeeksi kuvaavaa sanaa noiden jo keksittyjen lisäksi)
xDD mä luulen et et oo ainoo, joka on heilunu kirveen kanssa, ku ottaa huomioon kauan tässä nyt lopulta kesti.
Jatkoahan tässä! (nopeesta ei sit puhutakaan ^^;)
Luthien: Joo, tässä tuota *heh* 'vähän' kesti ^^; Kirveitä lentelee siis myös sieltä suunnasta...
Niinku jo tos sanoin...nii joo, en voinu pitää Dracoo enää Azkabanissa xDD tai tää olis menny semmoseks etanan vauhdilla eteneväks ficiks.
xD katotaan mitä nyt tolle Ginnylle keksin...(vaikka onhan se jo mulla tiedossa -.-)
Sippo: xD aivan, enää en voi vaan nauttia Azkabanin kuvailusta *sigh*
^^ hyvä et on sujuvaa tekstiä (((((((((seuraava luku EI ole, joten..sori ^^;))))))))))
Savenvalaja, sinä suuri ja mahtava, kevätkääryleiden paistaja: XD taidat olla tappanu mut mielessäs jo aika monta kertaa sinäkin. Kesti vähän....
Tunnelimyyrä: xDD mäki oon aika helpottunu et sain tarinan jo siihen vaiheeseen, et Draco pääsi pois. XD ok, eli mun päätä uhkaa kaks kirvestä, yks japanilainen kokkiveitsi, ja nyt vielä terävät kynnet.
Sierra: x)) hmmm...stage 9 oli kaikkee muuta paitsi helppo kirjottaa. Heti alussa tuli ongelmia. Mun mielestä nää jälleennäkemiset on kamala kirjottaa xD (joten älä odota liikoja...)
//PS. Mun nimimerkki oli semmonen kahden sekunnin 'öö öö öö' päätös xDD olis ehkä kannattanu vähän keksiä jotain muuta....
starry-eyed: (sormet tönkköinä tästä kommentteihin kirjottamisesta)
oi, arigatou ^^ se Blaise nyt vähän epäonnistu mun mielest värityksen kohalla, mut kiva et joku tykkää! xDD Ginnya uhkaa jo vaikka kuinka monen hirttoköydet, giljotiinit ja pommikoneet...
JEESH! Mä en uskois, eti ikinä mun ficit onnistuis naurattaa ketään xD
Täytyy kyl myöntää, et mäki tykkäsin jo heti alussa Backwellista, mut se oli pakko tappaa. Ei täst ois muuten tullu mitään : (
Luihuinen_89: Taaaack!!! Poimin jatkon tosta mustasta aukosta...missäs oot muutes töissä? Mä en ehi, ku pitää lukee. *lyö hissankirjalla päähän*
Fallen angel: :'D seireeni ahdistelija...Ginny saa näitä 'ihania lempinimiä' oikein roppakaupalla
Toivottavasti Draco ei ole kovin huonossa tilassa, sydämeni särkyisi muuten!
...ömmmm no en nyt tiiä miten huonoks/hyväks kunnoks sä sen Dracon tilanteen sitten otat...^^;....nii...
No mut onneks ei itse ole ainakaan heittämässä henkeään, eihän? ^^
......*no comment*
miks Remus niin kauhisteli tuolla aiemmin niitä Harryn arpia? Kun sehän sai tietää Harryn viiltelystä jo ykkösosassa, joten ei sen ainakaan yllätys sille pitäis olla.
Eli tuota (mites tämän nyt selittäisi...) Siis juu, eihän se tietenkää Remukselle yllätys ollu, eikä Harry oo ehtiny viiltelemään Kalmanhanaukiolla (vaikka yrittänyt on). Remus vaan on nyt niinku ""ottanu isän paikan""" (jos niin voi sanoa). Tottakai sitä harmittaa ku Harry viiltelee itteensä, eikä oo vieläkään kokonaan lopettanu aikeitaan. Eli siiiiis Remusta surettaa yleensäki se, että Harry on joutunu siihen tilaan, että se viiltelee itteensä.
***kelaa kelaa kelaa kelaa katsomaan mistä kuvasta puhutaan***
Ai Blaiseako nyt tarkoitetaan? Tack! (*muminaa* se vyö on kamalaaaa....)
Vivilah: O.O I ja II putkeen lukem--- yiii, kiitoksia! ^^ *otettu kun jaksoit kommentoida, ja tuli oikein tippakin linsiin*.
Mä olen puolestani äärimmäisen surkea kommentteihin vastaaja, joten anteeksi siitä ^^; *todella otettu, hakee pyyheliinan*
Ok, ekasta lainauksesta saan sen käsityksen, et yks liittyy tähän tapetaan Ginny kerhoon mukaan xD
aivan, aivan, ^^; tämä ei ole HP/RL ficci....
Aaaa, sori siis ^^; jatkossa kesti aika kauan, mut toivottavasti sekin on mieleen!
Endless: ^.^ oi tack! Ei tartte enempää kirota, tässä nyt tulee lisää tekstiä ---
Merimoi: : ) jatkoa tuleeeeee! Kiiiituksia kommentista!
Sirre_: Saa sirre anteeksi *pat, pat*
---heh, no nyt ei oo sunnuntai, mutta sain sentään aikaseks jatkoa!
Loppuu kohden nää vastaukset meni ihan oudoiks ^^; anteeksi siitä. Ihan ufoa saada näin monelta kommentteja, saa oikein paineita...
Tack så mycket again April!
Mut finally, jatkuu.
Stage 9.
Harry oli ehtinyt ottaa vain viisi hiljaista askelta huoneeseen, ennen kuin jokin oli saanut hänet jähmettymään paikoilleen. Hänen silmänsä loistivat uhkaavasti. Ne tuntuivat kuumilta, mutta kyyneleet eivät olleet saaneet vielä tarpeeksi syitä vieriäkseen hänen poskilleen.
Harry avasi suunsa, tietämättä mitä sanoa. Viikkojen ja taas viikkojen odotus. Viikkojen ja taas viikkojen loputon huoli siitä, olisiko Draco enää elossa. Harrysta tuntui käsittämättömältä, että se, jota hän oli kaivannut, oli nyt siinä muutaman askeleen päässä. Harrysta tuntui käsittämättömältä nähdä Draco elossa.
"Draco?" Harry kysyi käheästi, varmistaen, olisiko se todella hän.
Jos Draco ei olisi reagoinut Harryn ääneen niin nopeasti, ja jos hänen kasvoilleen ei olisi muodostunut sitä tuttua merkkihymyä, niin Harry ei olisi kauhukseen tunnistanut häntä.
Pojan hiukset olivat muuttuneet maantienvärisiksi, hänen kasvonsa olivat mustelmilla ja naarmuilla, ja lisäksi toisen säkenöivän harmaan silmän päällä oli samanlainen silmälappu kuin merirosvoilla. Hänen ennen niin vitivalkoiset hampaansa olivat kellastuneet ienrajoista, ja hänen huulensa olivat rohtuneet niin pahasti, että niissä saattoi nähdä syviä halkeamia.
Harryn silmät laajenivat järkytyksestä, joka sai kyyneleet kirpoamaan viimein hänen silmistään pesun jäljiltä märille poskille.
"Harry", Draco kähähti nostaen samalla toisen kätensä järkytyksestä lamaantunutta Harrya kohti.
Sen enempää ajattelematta, Harry asteli rivakasti eteenpäin Dracon sängyn vierelle ja otti pojan kylmän käden omien käsiensä puristukseen.
Harry tunsi hallitsemattomien kyynelten vierähtävän hänen poskilleen, kun hänen katseensa vaelsi Dracon turmeltuneissa kasvoissa.
"Älä katso minua noin", Draco sanoi äänellä, joka kuulosti aivan siltä, kuin hän ei olisi koskaan sitä käyttänytkään. "Saat minut tuntemaan itseni rumaksi."
Harry pyyhki silmänsä yöpukunsa hihaan päästämättä irti Dracon kädestä.
"Voitko sinä hyvin?"
Harry nyyhkäisi. "Tuon pitäisi olla minun kysymykseni."
"Mutta minä ehdin ensin, joten haluaisin vastauksen."
Harry nosti katseensa Dracoon. "Voin samalla lailla kuin ennenkin - Draco? Mitä sinä - ?"
Draco oli alkanut nousta vaivalloisesti istuma-asentoon. Hänen kätensä tärisivät hänen yrittäessä nousta niiden varassa pystyyn.
Harry ponnahti auttamaan varoen samalla, ettei satuttaisi Dracoa. "Mitä sinä oikein teet? Eikö sinun pitäisi levätä -?"
"Voitko sinä hyvin?"
Kysymys oli lyödä Harrylta jalat alta, kun Draco katsoi häntä sillä tavalla, toinen harmaa silmä huolesta kiillellen.
"S-sinähän kysyit jo", Harry vastasi hetken päästä tietämättä miksi Draco toisti kysymyksen. "Voin hyvin - "
"Sanoit juuri, että voit niin kuin ennenkin", Draco huomioi vakava sävy käheässä äänessään.
Harry huokaisi ärtyneenä, kun hän tajusi viimein sen, mitä Draco haki.
"Sinun ei pitäisi huolehtia minusta nyt!" Harry parahti kättä Dracon suuntaan heilauttaen. "Katso nyt millaisessa kunnossa itse olet!"
"Sinä satut olemaan tärkeysjärjestyksessäni ennen minua itseäni", Draco totesi vakavasti ja osoitti etusormellaan syyttävän oloisesti Harrya. "Tiedän, että paranen, mutta sinusta en tiedä."
Harry availi suutaan kuin kala kuivalla maalla, eikä enää tiennyt mitä sanoa. Hän istahti sanaakaan sanomatta sängyn laidalle varoen, ettei istuisi Dracon käden päälle.
"Oletko viillellyt itseäsi?" Se oli kysymys, jota Harry oli osannut odottaa.
"Kerran", Harry myönsi ja kyyristyi pelokkaana, "mutta se oli vain pieni veto... sen jälkeen kun jouduit Azkabaniin..."
Harry tunsi Dracon käden hiuksissaan. "Kiitos siitä, että myönsit. Ymmärrän kyllä syysi, vaikken haluaisikaan, että olisit tehnyt sen. Sinähän lupasit minulle, ettet viiltelisi enää koskaan."
"Mitä sinun silmällesi on käynyt?" Harry kysyi vaihtaen mahdollisimman nopeasti puheenaihetta.
Draco virnisti: "Ei hätää, ei minusta ole tulossa seuraava Vauhkomieli. Lappu täytyi laittaa, jotta haava saataisiin tyrehdyte - tai siis."
Draco selvensi kurkkuaan Harryn silmien suurentuessa huolestuneesti.
"Se on vain hieman tulehtunut", Draco hymyili. "Ei hätää."
Harry nyyhkäisi päätään pudistellen. "Älä valehtele minulle, Draco."
"Se joko tervehtyy, tai sitten ei", Draco sanoi hetken emmittyään, siirtäessäään sitten sormensa silittämään Harryn huulia.
"Mitä sitten tapahtuu", Harry kysyi huolestuneesti, katse Dracon kasvoja tähyillen, "jos se ei parane?"
Draco hymähti surullisesti ja siirsi toisen kätensä Harryn vasemmanpuoleiselle poskelle, toisen käden siirtyessä oikealle. "Sitten en näe enää kuin vain vasemmalla silmälläni."
Laittaessaan sormensa silmälapun päälle, Harry nielaisi suolaiset kyyneleet, jotka vierivät hänen raollaan olevaan suuhunsa. "Kyllä se paranee..."
Draco hymyili iloisesti. "Ei se minua huoleta. Näen kuitenkin yhä toisella silmällä."
Harry tunsi kätensä tärisevän, kun hän antoi sen vaeltaa Dracon kasvoilla. Kyyneleet kirpoilivat hänen silmistään hänen poskiaan silitteleville käsille, eikä hän tiennyt olivatko ne ilon, surun vai niiden kummankin kyyneleitä. Ja kaikki se turhautuneisuus, pelko ja huoli, jotka olivat Harryn sisälle niiden viikkojen ja taas viikkojen aikana pakkautuneet, purkautuivat hänestä ulos, kun hän hautasi kasvonsa käsiinsä ja antoi kyynelten valua hänen sormiensa välistä polvilleen.
Draco, joka nojasi selkäänsä sängyn päätyä vasten, veti Harryn makuulle syliinsä ja pyyhki pojan kyynelistä märkiä poskia. Pieni hymy muodostui Dracon rohtuneille huulille, kun hän silitti kylmillä sormillaan sitä lämpöä, jollaista hän ei ollut saanut Azkabanissa kokea. Loputon kylmyys ja yksinäisyys lamaannutti tuntoaistin tehokkaasti, eikä Draco ollut enää muutaman viikon jälkeen muistanut millaiselta lämpö tuntui. Draco katsoi, kun Harryn laihat kädet puristuivat ottamaan tiukan otteen Dracon yöpaidasta, ja Harry yritti selvästi hillitä itkuaan.
Draco antoi Harryn hetken vain olla siinä, puristamassa hänen pyjamansa helmaa, ja itkemässä huoltansa pois. Dracon hymy leveni entisestään, kun hän huomasi sinisen perhosen lehahtavan sängyn toisessa päädyssä olevan puukaiteen päälle. Huoneen pimeästä nurkasta paikalle lehahti toinen samanlainen, joka laskeutui lajitoverinsa vierelle. Molemmat niistä levittivät siipensä ja ryhtyivät poukkoilemaan ilmassa toistensa ympärillä pienten siitepölyhiukkasten joukossa.
Draco hymyili ja laski katseensa perhosten tanssista Harryyn, joka oli jo alkanut rauhoittumaan Dracon silittäessä hänen kasvojaan. Pojan sulkeutuneista silmistä valui edelleen yksittäisiä kyyneleitä, jotka Draco pyyhkäisi yksi kerrallaan pois.
"Ei sinun tarvitse itkeä, olen jo tässä."
"Mistä tiedät, etten itke juuri sen takia?" Harry naurahti ääni itkemisen jäljeltä maassa.
"Auts", Draco parahti leikkisästi, "tuo sattui."
Harryn kasvoilla ollut hymy muuttui kuitenkin jälleen vakavaksi. "Sanot nyt, että olet aina siinä. Voit luvata sen kuinka monta kertaa vain, muttet voi koskaan olla siitä varma."
"En tietenkään voi olla aina tässä", Draco huokaisi saaden Harryn nostamaan katseensa häneen. "Mutta ajasta pitää ottaa kaikki ilo irti, vai mitä?"
Dracon silmään ilmestyi outo hehku leikkisän hymyn karehtiessa hänen huulillaan. Harry katsoi häntä epäillen pyyhittyään nopeasti kasvonsa. "Sinulla on jotain mielessäsi, vai mitä?"
Draco kostutti alahuultansa kielenkärjellään: "Ehkä..."
Harry hymyili ja nousi polvilleen ollakseen Dracon kasvojen kanssa samalla tasolla. Jottei Harry satuttaisi Dracoa, hän päätti laittaa jalkansa Dracon jalkojen molemmin puolin, ja varoa, ettei istuisi niiden päälle. Heti paikoilleen päästyään Harrya alkoi hävettää hänen asentonsa, jonka tähden hänen kasvoilleen nousi kaulasta asti leviävä puna. Hänen kätensä roikkuivat toimettomina sivuilla, kun hän ei tiennyt, mitä niille tekisi.
"Hmh", Draco hymyili painaessaan etusormensa sivelemään huuliaan. "Pidän enemmän siitä, että olet minua alempana. Se sopii sinulle paremmin."
"Mitä tuo oli tarkoittavinaan?" Harry kysyi muka loukkaantuneena.
Draco virnisti ja panoi Harryn istumaan jalkojensa päälle saadakseen heille edes hieman pituuseroa.
"Paljon parempi", Draco kehräsi saaden Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.
Draco otti vielä Harryn käsistä kiinni asettaakseen ne hänen hartioilleen ja vetäisi sitten tummatukkaisen pojan kasvot omiaan vasten suudellakseen niitä sileitä huulia omilla rohtuneillaan. Draco tunsi Harryn hätkähtävän hänen äkillisestä hyökkäyksestään, mutta hän, he kummatkin, olivat joutuneet odottamaan uudelleen tapaamistaan liian kauan. Siitä hetkestä oli otettava kaikki ilo irti.
Lamaantumisesta toivuttuaan Harry avasi auliisti suunsa antautuakseen Dracolle, joka virnisti hänen suutansa vasten ja veti hänet niin lähelle, että poikien rintakehät painautuivat toisiinsa kiinni, ja Harryn polvet osuivat ikävästi kolahtaen sängyn päätyyn. Päästäkseen pois siitä epämukavasta asennosta (ja kivusta polvissaan) Harry joutui koukistamaan jalkansa, ja painautui siten entistä tiiviimmin Dracoa vasten. Harryn kasvot hohtivat kuin neonvalo, kun Draco vielä ujutti kätensä hänen paitansa alle.
Harryn täytyi myöntää, että se oli yksi pahimmista asennoista, joissa hän oli koskaan ollut. Ei sillä, etteikö siinä olisi mukava olla. Hänen ajatuksensakin saivat hänen kasvoilla olevan punan muuttumaan sävyltään magentaksi.
Juuri kun Draco oli saamassa siitä hetkestä kaiken irti, juuri kun hänen aikeissaan oli vetää Harryn paita pois pojan yltä, vihlova kipu iski hänen leukaansa. Draco irrotti huulensa Harryn huulilta ja kiristi hampaitaan yhteen painaen toisella Harryn paidan alta vedetyllä kädellään oikeaa poskeaan.
"Mitä nyt?" Draco kuuli Harryn kysyvän häneltä kauhuissaan.
Draco avasi silmänsä ja hymyili rauhoittavasti Harrylle, jota se ei näyttänyt kuitenkaan rauhoittavan.
"Sattuuko sinua paljon? Haluatko jotain? Pitäisikö minun hakea Remus tai - ?"
Draco keskeytti Harryn hätäilyt laittamalla kätensä takaisin sinne missä se oli ollutkin. "Se menee ohi. Älä huoli. Täytyy vain hoitaa homma loppuun joskus toiste."
Harry nielaisi epäuskoisesti, ja syystäkin, sillä vihlova kipu Dracon leukaluissa tuntui vain yltyvän, mutta Draco, joka oli tottunut kovempaankin kipuun, asetti kasvonsa peruslukemille. Pieni kipu ei saanut pilata sitä hetkeä, kun hän sai viimein olla kahden Harryn kanssa.
"Hrhm", Draco tuhahti, "juuri kun olimme pääsemässä vauhtiin..."
"Voitko varmasti hyvin?" Harry kysyi häneltä huolestuneet vihreät silmät välkkyen. Se katse ja huolenpito saivat hymyn Dracon huulille. Hymyn, joka ei hyytynyt, vaikka hänen leukaluihinsa sattui entistä kovemmin.
"Niin kauan kuin sinä olet siinä."
Tämä sai magentan sävyn muodostumaan jälleen Harryn kasvoille, ja vihreät silmät siirsivät katseensa pois Dracosta. "Älä sano tuollaisia - "
"Romanttisia kliseitä?" Draco virnisti saaden Harryn nyökkäämään.
"Ne eivät sovi sinulle."
"Ai jaa", Draco nosti kulmakarvojaan, "mikseivät?"
Harry hymähti ja painoi päänsä Dracon olkapäätä vasten. "Sinä olet pahis."
"Minäkö? Pahis?" Draco nauroi ja asetti huulilleen virnistyksen, joka paljasti hänen kellertyneet hampaansa. "Haluatko tietää mitä pahikset tekevät tuollaisille uhkarohkeille sankareille niin kuin sinä?"
Harry hymyili leveästi. "Olen tainnut nähdä sen jo aika monta kertaa. Esimerkiksi silloin, kun sinä ja Blaise sidoitte minut siihen puuhun!"
Draco virnuili ilkeästi. "Se ei ole vielä mitään, Harryseni."
Harry punastui entisestään ja irvisti: "Älä kutsu minua enää ikinä tuolla nimellä."
"Ai miksi?"
"Se kuulostaa kauhealta."
"Se vain tarkoittaa sitä, että sinä kuulut minulle."
Harry nosti katseensa Dracoon, jonka toisessa silmässä välkkyi omistava katse. Sellainen, joka ilmestyi Dudleyn silmiin, kun tämä sai lahjapakettikasan hyppysiinsä.
"Kuulun sinulle?" Harry kysyi epäuskoisesti.
Draco siirsi molempia käsiään ylemmäs, saaden Harryn tuntemaan sellaiset kylmät väreet, jotka nostivat pojan miltein näkymättömät käsikarvat pystyyn. "Vai ethän ole heittäytynyt poissa ollessani Weasleyn helmoihin?"
Harry pamautti kädellään Dracoa hymynkaarre huulillaan. "Ronin?! Senkin idiootti!"
"Äläkä sinä enää kutsu minua tuolla lempinimellä. Se ei oikein sovi imagooni", Draco sanoi maireasti ja siirsi toisen kätensä Harryn paidan alta tämän huulille, "saat nyt tyytyä sormeeni."
Harry katsahti virnuilevaa Dracoa toinen kulmakarva koholla, posket punottaen, mutta siirtyi silti imeskelemään kylmää sormea.
Pitkän aikaa Draco ja Harry vain olivat siinä, hiljaa, toisiinsa painautuneina. Harry, joka totta vie halusi pois siitä asennosta oli viimein luovuttanut pakoyrityksensä kanssa ja painanut päänsä Dracon harteille. Draco, joka oli puolestaan varsin tyytyväinen sen hetkiseen tilanteeseen, silitteli Harryn selkää ja hiuksia.
"Oletko kuullut mitään Blaisesta?" Draco kysyi äkkiä kähisevällä äänellään pitkän hiljaisuuden jälkeen.
Harry avasi suljetut silmänsä. "Olet siis kuullut siitä mitä hänelle kävi? Hmm... olen kuullut, että hän selviää."
"Se on hyvä."
"Mitä he halusivat sinusta", Harry kysyi äkkiä ja nojautui taaksepäin nostaakseen katseensa paremmin Dracoon, "kuolonsyöjäthän tämän takana olivat? Jos kerta sinä, se Rowan ja auroriviraston johtaja olitte kaikki Azkabanissa, ja toiset, Rowan ja Backwell, olivat ministeriössä - ja hehän kävivät tarkistuskäynneillä Azkabanissa! Remus kertoi, että Rowan ja Backwell hoitivat tarkistuskäynnit! Hehän olivat kuolonsyöjiä, vai mitä? Draco - "
"Harry", Draco sanoi hiljaa keskeyttäen Harryn sekavan selonteon. Draco kyllä ymmärsi jo sen, ettei Harry uskonut enää siihen selitykseen, jonka Draco oli antanut hänelle silloin kauan sitten siellä sairaalasiivessä.
Harry katsoi Dracoa niillä vaativilla vihreillä silmillä, jotka leimusivat jonkinlaista kostonhimoa. Draco ei muistanut, milloin hän olisi viimeksi nähnyt sellaisen katseen pojan silmissä.
"Ei puhuta siitä nyt, Harry", Draco totesi hiljaa, "ei nyt."
Harry puri huultaan, mutta nyökkäsi silti. Hänellä olisi aikaa saada kuulla asia perin pohjin myöhemmin.
"Sinä olet muuttunut", Draco totesi hetken päästä erikoinen katse silmässään. "Et ole läheskään yhtä ujo kuin ennen."
Harry naurahti pienesti painaen päänsä takaisin Dracon olkapäälle. "En minä Ronin, Hermionen, Remuksen tai muiden kiltalaisten kanssa."
"Olenko minä kiltalainen?" Draco kysyi virnistäen. "Et ole niin ujo enää minunkaan kanssa."
Harry punastui retiisinpunaiseksi ja jätti sanomatta sen asian, joka hänen mielessään pyöri.
"Ahaa..." Draco virnisti ilkikurisesti, ja puristi Harrya tiukemmin itseänsä vasten.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Harry oli herännyt seuraavana aamuna onnellisena ja lämpöisenä Dracon viereltä, mutta oli saanut heti perään häädön huoneesta, kun Draco oli pitänyt huonona ideana sitä, että hän olisi jäänyt pidemmäksi aikaa.
Harryn onneksi Ron oli ehtinyt nukahtaa ennen kuin oli ehtinyt huolestua siitä, mihin Harry oli pesun jälkeen jäänyt, ja kun Harry oli astellut aamulla iloisena huoneeseen, Ron oli nukkunut edelleen sikeästi.
"Näytät onnelliselta", Hermione totesi mielissään istuessaan Ronin sängyllä poikien pienessä harmaassa huoneessa.
Harry hymyili leveästi vastaukseksi ja nosti sormen koskemaan huuliaan. Ron katsoi häntä epäilevästi. "Mistä on kyse?"
Harry ei sanonut mitään, vaan näpräsi sen maton reunaa, jonka päällä istui. Se sai sekä Ronin että Hermionen entistä uteliaammaksi.
"Mitä sinä olet tehnyt?"
"Mitä on tapahtunut?"
"Ahaa!"
Sekä Harry että Hermione kääntyivät Hermionen vieressä istuvan Ronin puoleen, joka löi kätensä yhteen ja näytti siltä, että hehkulamppu olisi syttynyt hänen päänsä päällä.
"Mitä?", Hermione kysyi innokkaasti, "tiedätkö sinä mistä tässä on kyse?"
Ron nyökkäsi leveä virne kasvoillaan, saaden Harrynkin kiinnostuneeksi. Voisiko Ron todella tietää?
"No? Kerro!"
Ron nosti etusormensa virnistellen ilmaan. "Harry on tainnut yöllä nähdä jotain mielenkiintoisia unia - "
"RON!" Hermione parkaisi ja vetäisi esiin sen makkaranmallisen tyynyn, jolla oli helppo kumautella Ronia.
Harry tyytyi vain hymyilemään, mikä sai Hermionen silmät suurentumaan. "Onko se siis totta? Näitkö sinä - "
"En", Harry huokaisi.
"Mitä sitten?" kysyivät Ron ja Hermione kuorossa.
"Hän... hän tuli eilen takaisin."
"Öh", Ron näytti kummastuneelta, "kuka?"
Hermione puolestaan pamautti kätensä suunsa eteen. "Tarkoitatko... että, että, että se on hän..?"
Harry nyökkäsi iloisena saaden Hermionen kasvoille valoisan hymyn. Ron katsoi ilmeiden ja ymmärryksen vaihtoa sivullisena. "Mistä ihmeestä on kyse? Kuka, kuka?!"
Harry hymyili kääntäen katseensa takaisin maton puoleen: "Draco."
"Hienoa, eikö?" Hermione huudahti valoisasti ja taputti muutaman kerran käsiään yhteen. "Kun hän on täällä, sinäkin paranet varmasti! Eikä teidän tarvitse salata seurusteluanne enää!"
Harry hymyili Hermionelle ja oli kiitollinen siitä, että tämä oli niin onnellinen hänen puolestaan. "Kyllä meidän silti pitää yhä varovaisia olla. Jos Fred ja George saisivat tietää..."
Harryn ääni vaimeni kuulumattomiin, kun hänen katseensa oli viimein osunut Roniin, jonka kasvoilla oli nyrpeä ilme, ja kädet olivat puristuneet nyrkeiksi. "R-Ron?"
"Ai haluatte siis tietää myös minun mielipiteeni?" Ron totesi nyrpeästi katse Harryssa. Hermione katsoi häntä kauhuissaan, Harry heikosti nielaisten.
"Mutta", Hermione sanoi hivenen hätääntyneenä, "sinähän sanoit, että Harry on ystäväsi, oli hän kenen kanssa tahansa! Sanoit, että se on hänen valintansa!"
"Mutta Hermione, etkö sinä muka huomaa sitä?!" Ron karjaisi raivostuneena saaden Hermionen hätkähtämään ja Harryn vajoamaan kyyryyn, "etkö sinä huomaa, että hän on näyttänyt unohtavan meidät kokonaan! Etkö huomaa sitä, kuinka paljon iloisempi hän on siitä, että Malfoy on täällä, kuin että me olemme! Me voisimme yhtä hyvin olla kuolleita hänelle, kunhan vain se valehteleva, raivostuttava pomppiva hilleri on täällä!"
"Älä sano noin, Ron", Hermione kauhisteli Harryn lamaantuessa tyystin.
"Ehkä minä oletin, ettei hän pääse sieltä Azkabanista pois ollenkaan", Ron huudahti, "ethän sinä voi tietää, mitä Malfoy yrittää! Manipuloida Harryn helmoihinsa ja viskata sitten tiedät-kai-kenelle!"
Ja niin Ron lampsi raskain askelin Harryn ohitse, ulos huoneesta.
"Ron! RON!" Hermione syöksyi Ronin perään jättäen Harryn yksin huoneeseen, joka tuntui imeävän hänen onnellisuutensa ankeuttajan lailla pois. Harry oli jo ehtinyt uskoa siihen, että Ron saattaisi oppia elämään sen kanssa, että Harry ja Draco seurustelivat. Oliko Ron todella vain kaiken sen aikaa luottanut siihen, ettei Draco pääsisi koskaan pois Azkabanista?
Hetken yksin istuttuaan, Harry ponkaisi ylös juostakseen alakertaan, ei etsiäkseen veistä, tai lähteäkseen Ronin perään, vaan mennäkseen Dracon luokse.
Harry juoksi portaat alas Dracon sen hetkisen makuuhuoneen ovelle, ja vetäisi sen auki sen enempää kuuntelematta, olisiko huoneessa Dracon lisäksi joku muu vai ei.
"Harry?" Dracon iloinen, vaikkakin käheä, ääni tervehti häntä. "Harry... mikä hätänä?"
Harry ampaisi Dracon luokse ja vajosi hänen vierelleen puristamaan hänen kättään. Kyyneleet vierivät Harryn silmistä Dracon edelleen niin kovin kylmille sormille, joita Harry hieroi silmiään vasten.
"Mikä nyt? Mitä tapahtui?"
"S-sinähän olet sanonut... että minun täytyy turvautua sinuun, eikä - "
"Mitä on tapahtunut, Harry?"
Harry kertoi Dracolle Ronista ja Hermionesta aina siitä asti, kun hän oli kertonut heille ensimmäisen kerran heidän suhteestaan.
"Kuinka Ron voi luulla, että minulle olisi ihan se ja sama, olisiko hän kuollut vai ei? H-hänhän on paras ystäväni!" Harry nyyhkäisi Dracon silittäessä hänen päälakeaan.
"Hän on ollut kanssani aina ensimmäiseltä luokalta lähtien..."
"Sinun pitää kertoa se hänelle, eikä minulle", Draco totesi saaden Harryn nostamaan katseensa häneen. "Weasley haluaa, että kerrot sen hänelle, etkä minulle. Sinun pitää kertoa hänelle kuinka tärkeä hän sinulle on, vaikka olisitkin minun kanssani. Luulen, että Weasley on vain kateellinen siitä, että minä sain sinut onnelliseksi. Hän luultavasti luulee, että sinusta minä olen häntä tärkeämpi."
Harry katsoi Dracoa hetken, suu hivenen auki. "Kuulostat ihan Remukselta."
"No, mutta eikös Lupin ole yleensä oikeassa?" Draco hymyili kulmakarvojaan nostaen, saaden siten Harrynkin hymyilemään.
"Siinä olet oikeassa."
Draco hymyili ja silitti sormellaan Harryn kättä, ja juuri kun Harryn olo oli kääntymässä taas parempaan päin, Draco oli vetäissyt hänen paitansa hihan ylös hänen kätensä päältä. "Harry..."
Draco siveli sormeaan ison viilloin päällä. "Harry, mikä tämä on? En ole nähnyt sitä aiemmin. Milloin - ?"
"Ai se", Harry naurahti pienesti saaden Dracon siirtämään tuiman katseen häneen. "Se on itse asiassa aika outo juttu..."
Draco kuunteli Harryn tarinan loppuun asti, miettien koko ajan sitä, miksi Harry keksi niin typerän tarinan salatakseen viiltelynsä. Draco oli jo olettanut, että Harry olisi rehellinen hänelle!
"Kerrataanpa vielä", Draco huokaisi Harryn lopettaessa puhumisen. "Eli sinä siis näit pahaa unta, menit alakertaan, luulit pimeään ilmestyneitä silmiä jonkinsorttiseksi paholaiseksi, kaaduit ja osuit samalla johonkin terävään, ja Remus tuli paikalle."
Harry nyökkäsi naurahtaen. "Aivan, ne silmät kuuluivat Remukselle, ja minä kun luulin - "
"Tiedätkö mitä minä luulen, Harry?" Draco kysyi hiljaa. Hän joutui keräämään kaiken itsehillintänsä, ollakseen korottamatta liikaa ääntään. Draco tiesi sen, että hänet sai aivan liian herkästi suuttumaan, mutta hän todella halusi, että Harry olisi edes kertonut totuuden.
Harryn hymy hyytyi Dracon äänen kylmyydestä. "Mitä..?"
"Luulen, ettet taaskaan kerro totuutta", Draco totesi katsoessaan Harrya toinen silmä viiruna.
"Totuutta..to-to...", Harry sopersi, "se on totuus, Draco!"
"Luuletko oikeasti, että uskoisin tuon?!" Draco parkaisi.
"M-mutta se on totta!" Harry huudahti takaisin, "näin pahaa unta, joten päätin käydä keittiössä - "
"Voidaksesi hakea jonkin terävän esineen?" Draco kysyi ehdottavaan sävyyn haluten saada totuuden irti Harrysta.
Harry pudisti kauhuissaan päätänsä. "Minähän kerroin jo! Menin keittiöön, näin ne silmät - "
"Ja miksiköhän juuri keittiöön?" Draco kysyi ilkeästi painottaen viimeistä sanaa. "Ehkäpä siksi, koska tiedät mitä siellä olevista kaapeista yleensä löytyy - "
Harry ponkaisi pystyyn ja katsoi silmät lasisina Dracoa. "Mitä minun pitäisi sitten sanoa?! Senkö sinä haluat kuulla, että tein sen itse?!"
Harry kääntyi ympäri ja asteli nopein askelin ovea kohti kuullen vielä Dracon ärähtävän: "Minä haluan totuuden!"
Harry paiskasi oven perässään kiinni kyynelten valuessa hänen kasvoilleen, eikä hän huomannut Remusta, johon hän olisi törmännyt, ellei Remus olisi ollut häntä valppaampi.
"Harry?"
"Anna minun olla!" Harry ärähti ja juoksi portaisiin kättä suunsa päällä pitäen.
"Luulin, että Harry olisi hieman iloisempi nähdessään sinut."
Draco käänsi päätään nähdäkseen Remuksen astuvan huoneeseen. Miehen kasvoilla kaarteli hämmentynyt ilme. "Saanko kysyä, mitä tapahtui?"
Draco huokaisi. "Haluaisin, ettei hän valehtelisi minulle. Onko se liikaa vaadittu?"
Kuului riipivä ääni Remuksen vetäessä puisen tuolin lattiaa pitkin seinän viereltä Dracon sängyn luokse. Mies istui siihen ja katsoi ilottomasti hymyillen Dracoa. "Menenkö liian uteliaaksi, jos kysyn mistä hän on sinulle valehdellut?"
Draco katsoi hetken kulmat kurtussa Remusta, ennen kuin kysyi. "Miten Harry sai käteensä sen pitkän arven?"
Remuksen kulmakarvat kohosivat miehen hiusrajaan asti. "Arven?"
"Niin", Draco huokaisi ja veti esiin oman kätensä demonstroidakseen sen, missä arpi oli.
"Aah", Remus lattoi käden kasvoilleen, "puhut siis siitä arvesta..."
Draco odotti kärsivällisesti, ja viimein Remus laski huokaisten käden kasvoiltaan.
"Se oli itse asiassa vahinko. En itsekään huomannut, että se oli Harry, joka tuli keittiöön. Hän säikähti kamalasti nähdessään minut, ei varmaan nähnyt kasvojani..."
"Hetkinen!" Draco keskeytti Remuksen, "onko se siis totta? Harry oli nähnyt painajaisen, meni keittiöön, näki sinun silmäsi, säikähti, ja kaatui osuen samalla johonkin terävään?"
Remus katsoi Dracoa silmiään räpsytellen hymyn muodostuessa hänen huulilleen. "Tosiaan. Se saattaa kuulostaa hieman epäuskottavalta kun sanot sen noin, mutta aivan, niin siinä kävi."
Draco ei tiennyt mitä sanoa. Hän oli juuri suuttunut Harrylle ihan turhasta, kun tällä oli jo muutenkin huono päivä.
"Minun täytyy mennä", Draco sanoi nopeasti ja nousi ylös välittämättä jalkojensa protestoinnista.
Remus kuitenkin otti hänestä kiinni huolestunut katse silmissään. "En usko että sinun kannattaa vielä rasittaa jalkojasi - "
"Minun täytyy mennä!" Draco sanoi Remukselle vaativasti, "minulla on aikaa levätä myöhemminkin, mutta nyt minun on pakko mennä!"
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Harry istui Siriuksen äidin vanhan huoneen sängynlaidalla. Hän tuijotti maassa pyöriviä pölypalloja tietämättä, mitä ajatella. Hänen ajatuksensa sinkoilivat Dracossa, Ronissa ja Ginnyssa, vaikka hän tiesi, ettei hän saisi ajatella niitä häntä itseään syöviä ajatuksia, mutta hän ei tuntunut voivan niille mitään.
Mitä hänen olisi pitänyt sanoa? Draco halusi totuuden, ja hän kertoi sen. Olisiko Draco uskonut häntä, jos hän olisi sanonut sen olevan hänen oma tekemänsä? Totta kai hän olisi...
Harry sulki silmänsä huultansa purren. Hän tunsi ikävän tunteen leviävän hänen sisällään, kun hän ymmärsi sen nyt paremmin kuin koskaan, ettei Draco vieläkään luottanut häneen täysin. Hän ei itse tiennyt mitä Draco odotti häneltä, tai miten hän saisi Dracon luottamaan itseensä. Harry ei tiennyt mitä hänen kannattaisi Dracolle sanoa tai jättää sanomatta. Vasta sillä hetkellä Harry viimein ymmärsi, ettei hän tiennyt Dracosta oikein mitään. Hän ei ollut ikinä oikeastaan vaivautunut ottamaan pojasta mitään selvää. Luuliko hän, että tuntisi Dracon niiden vuosien vihamielisyyden perusteella?
Vielä enemmän Harryn sai masentumaan se, että jossain vaiheessa hänen oli pakko kertoa Dracolle Ginnysta, ennen kuin tyttö itse hyökkäisi Dracon nähden Harryn kimppuun. Harry pelkäsi Dracon reaktiota, kun kerran tämäkin asia sai hänet suuttumaan. Hän pelkäsi enemmän kuin koskaan, että Draco jättäisi hänet.
Ovi huoneeseen avautui hiljaa naristen, ja Harry oli aivan varma siitä, että tulija oli Remus. Harry pyyhkäisi silmät hihaansa ja odotti selkä ovelle päin jonkinlaista kysymystä siitä, oliko hän kunnossa, siitä että ei kai hän ollut tehnyt mitään typerää, tai siitä mitä oli tapahtunut.
"Sinä se et sitten yhtään kunnioita ystäviäsi."
Ääni sai Harryn nostamaan katseensa lattiasta hänen edessä olevaan seinään.
"Pistit minut kävelemään koko kerroksen ympäri."
"Mitä..?" Harry katsoi kummissaan Dracoa, kun tämä istui hänen vierelleen. "Mitä sinä teet ylhäällä? Sinun pitäisi levätä!"
"Tulin pyytämään anteeksi", Dracon totesi saaden Harryn jähmettymään. "Remus kertoi sen tarinasi olevan totta."
Harry laski katseensa jälleen lattiaan. "Muttet uskonut minua..."
"Sinunkin täytyy myöntää, että se kuulosti hieman epäuskottavalta", Draco totesi toinen kulmakarva koholla.
Harry hymähti pienesti ja tunsi tunteen vatsassaan helpottuvan. Mutta entä jos toinen samankaltainen tapahtuma sattuisi, uskoisiko Draco silloinkaan hänen sanaansa?
"No, mikä on kohtaloni?" Draco kysyi virnuillen. "Päivä ilman ruokaa?"
"Miten niin?" Harry kysyi kummissaan nostaen katseensa Dracoon.
"Sinun pitäisi olla todella pettynyt minuun", Draco totesi Harrylle painaen samalla kätensä hänen kätensä päälle.
Harry hymähti hennosti. "En minä halua."
"Mutta sinun pitäisi", Draco totesi virnuillen, "minäkin raivostun aina ja olen kuin mikäkin idiootti, kun teet jotain, mitä en halua. Sinunkin tulisi olla tuosta vihainen."
"En halua", Harry toisti tietäen kuitenkin, että hänen tulisi olla vihainen. Ehkä hän olikin jonkin verran, mutta se ei tuntunut hänestä järkevältä. Olihan Draco osoittanut teollaan sen, miten vähän hän luotti Harryyn, mutta ehkä hän oppi vielä luottamaan, kunhan Harry ei valehtelisi hänelle. Niin kuin Draco oli jo aiemmin sanonut, heidän tulisi ottaa ajastaan kaikki ilo irti, eikä olla vihaisia toisilleen.
Draco hymyili. "Sinä olet liian kiltti, tuolla asenteella et pääse mihinkään."
Harryn silmät välähtivät. "Haluatko sitten, että olen pettynyt sinuun?"
"Ehkä haluankin", Draco totesi hiljaisella äänellä olkiaan kohauttaen ja nojautui lähemmäs Harrya.
"Hyvä on!" Harry pamautti äkkiä pilaten tunnelman. "Saat tämänpäiväisestä suutelukiellon! Et saa painaa huuliasi edes sormelleni seuraavaan viikkoon", Harry nosti etusormensa pystyyn.
Draco räpsäytti muutaman kerran silmiään katse Harryn etusormessa. Jos hänen molemmat silmät olisivat näkyneet, hän katsoisi sillä hetkellä kieroon.
"Hei". Draco naurahti ja otti kiinni Harryn kädestä, "tuo on epäreilua!"
"Eihän ole", Harry nauroi. "Nyt ainakin tiedät miten käy, jos et käyttäydy tahtoni mukaisesti!"
"Käyttäydy tahtosi mukaisesti?" Draco toisti kulmakarvat koholla, ääni nousten loppuvirkettä kohti. "Tahtosi mukaisesti? Kohta saat nähdä, Potter, kenen tahdon mukaan me toimimme."
Draco otti kiinni Harrya tämän olkapäistä ja kaatoi hänet selkä edellä sängylle.
"Hei!" Harry huudahti Dracon ottaessa tiukan otteen hänen ranteistaan ja istuessaan Harryn jalkojen päälle niin, ettei Harry päässyt rimpuilullakaan irti.
Pitkän toivottoman hyörinnän ja pyörinnän jälkeen Harry viimein valahti huohottaen sängylle.
"Aivan", Harry sulki silmänsä, "sinähän se pahis olit."
Draco nosti kulmakarvojaan. "Nytkö sinä vasta muistit sen?"
"Tunnut olevan parempaan päin", Harry hymyili avatessaan silmänsä, ja yrittäessään vielä päästä irti Dracon tiukasta otteesta tuloksetta.
Valkoinen virne muodostui Dracon huulille. "Näyttää siltä, että lääkkeet vaikuttavat tehokkaasti. Ja sitä paitsi kyllä voimani ovat edelleen tallella, vaikka naamani onkin kuin hevoskotkalauman kohdannut."
"Hampaasikin ovat taas vitivalkoiset", Harry hymyili punastuen, kun Draco nojautui alemmas.
Draco virne muuttui toispuoleiseksi hymyksi.
"Onko...", Harry aloitti kuumaa ilmaa henkäisten Dracon nenänpään koskettaessa hänen omaansa, "onko leukasi kunnossa? Onko tämä viisasta?"
Draco katsoi hymyillen Harrya, tietäen, että tämä oli oikeassa. Se ei ollut viisasta.
Nyrpeä ilme muodostui Dracon kasvoille. "Hmh, pilaa kaiken... saamarin leuka."
Harry naurahti ja kurotti päätänsä saadakseen suikattua Dracon nenänpäälle pienen suukon.
___________
Soo desu...R&R???
Jos kukaan on niin tylsistynyt että jaksaa vastata typeriin
kyselyihin, niin senkus vaan! ~~' ' ~~
Jotta muotoilisin tämän lauseen mahdollisimman kauniisti, niin
kumman seuraavista henkilöistä haluaisit jäävän mieluummin henkiin?
1. a) Draco b) Harry?
2. a) Draco b) Remus?
3. a) Draco b) Blaise?
4. a) Draco b) Ron?
5. a) Harry b) Remus?
6. a) Harry b) Ron?
7. a) Harry b) Blaise?
8. a) Blaise b) Ron?
9. a) Blaise b) Hermione?
10. a) Blaise b) Remus?
11. a) Ron b) Hermione?
12. a) Ron b) Remus?
13. a) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione b) Harry?
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
Ite voin jo sanoa, et tiedän miten lopussa suunnilleen kullekin käy, mutta
kaks hahmoista keikkuu lankulla, enkä tiedä pitäiskö ne tiputtaa haitten sekaan vai ei...
joten, päätös alkaa valua teille! *evil grin*
-
VAAAHHH!
Ainakaan Dracoa, Harrya tai Blaisea ei saa tappaa, se tekisi minut hyvin surulliseksi ;<<<<
Mutta Ginnyä saa hakata muutaman kerran lekalla ennen kuin heittää sen haiden sekaan *puppyeyes-naamarin taakse piilotettu evil grin*
Oih, olin onnellinen huomatessani että olit saanut jatkon tänne ^^
Ja lukukin oli oikein mukavan, ihana, älä suotta yhtään vähättele :D
En jaksa vastata tuohon kyselyjuttuun kolmea ensimmäistä riviä enempää, mutta eivätkö ne kerrokin mielipiteeni melko selvästi? ;D
Jatkoa pianpianpian ^^
Kiitos.
-
*Vie kirveen lukolla varustettuun laatikkoon odottamaan seuraavaa kertaa*
IHANA! *ihkutuskohtaus* Ja pitkä osa ^^ Ron oli tyhmä..murrrrrrrr... Haukkuu Harryn Dracoa! *Menee nurkkaan pillittämään maailman vääryyksistä*
Ehehe.. ^^'
Pojan hiukset olivat muuttuneet maantienvärisiksi, hänen kasvonsa olivat mustelmilla ja naarmuilla, ja lisäksi toisen säkenöivän harmaan silmän päällä oli samanlainen silmälappu kuin merirosvoilla. Hänen ennen niin vitivalkoiset hampaansa olivat kellastuneet ienrajoista, ja hänen huulensa olivat rohtuneet niin pahasti, että niissä saattoi nähdä syviä halkeamia.
Q_Q Draco parka.. Paitsi, että Dracolle sopisi silmälappu..
No mutta, laitahan jatkoa (ja tällä kertaa nopeesti ^^)
*wink* Kirves on teroitettu...
-
1. a) Draco b) Harry?
2. a) Draco b) Remus?
3. a) Draco b) Blaise?
4. a) Draco b) Ron?
5. a) Harry b) Remus?
6. a) Harry b) Ron?
7. a) Harry b) Blaise?
8. a) Blaise b) Ron?
9. a) Blaise b) Hermione?
10. a) Blaise b) Remus?
11. a) Ron b) Hermione?
12. a) Ron b) Remus?
13. a) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione b) Harry?
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
Ihanaa jatkoa kysyit missä olen töissä. Päiväkodissahan minä XD ihania lapsia ;D
Tosin joskus käy hermoille mutta ei enempää siitä
Tämä ficcisi on niin ihana. Rakastettava ja.. ja ääähh.. en mä osaa edes sanoo mitään järkevää
Mun mielestä Ginnyn voi upottaa tarinasta pois kun se on oollut hiukan ilkeä /Ei saa lavastaa suutelu kohtausta *Heristää nyrkkiä Ginnylle*) Toinen on Blayse, mutta kun aattelee että se on Draksun paras ystävä niin unohda se Remus ei ei ei ja vielä kerran ei se on niin isällinen että sitten Harryllä menee miehen malli :D Hermione ei sekään, koska sitten Ron menettää tulevan vaimonsa...
Nojoo päätä ite. Kun tää on niin vaikeaaaaa.. ::)
-
En voi sanoo muutakun että Harrya, Dracoa, Remusta, Hermionea, Ronia, Blaisea ei saa missään nimessä tappaa! Ginny vois olla mun puolesta jo nyt maan alla.
Oih, tää oli ihana luku. Jostain syystä tykkäsin siitä kun Ron suuttui. Harrylla ja Ronilla kun ei ole ollut kunnon riitaa sitten neljännen luokan. Ja Dracolle on tapahtunut kauheita nyyh :'( :o Toivottavasti hän paranee... Ja vaikka sanoit, että tämän luvun kanssa oli ongelmia, niin minusta tämä oli oikein hyvä luku, tykkäsin älyttömästi. Sitä vaan mietin, että mikä tässä on se juoni nyt kun Draco palasi. Taisiis, kun Dracokaan ei ole Azkabanissa ja Harry ei ole sort - AHAA. Nyt tajusin että tässä onkin vielä paljon PALJON asioita. Nyt lopetan ennen kuin puhun itteni pussiin.
Kiitos KIITOS paljon tästä luvusta, sait mut piristymään :)
-
Oho... Sulosta, pakko sanoo :D Draco parka. Nojoo, ei tää todellakaan mikään huono kappale ollu! Ehkä ihan ihan ihan pikkusen toistoa ja kliseistä keskustelua, muttah, ei ilman semmosta pärjää :P By the way, ihanaa ettei Ron hyväksy Harryn ja Dracon suhdetta, se on jotain mitä oon halenu ficeistä aika kauan, ihme kyllä, en oo löytäny!
1. A) Draco B) Harry? = En vastaa, en pysty :S
2. A) Draco b) Remus?
3. A) Draco b) Blaise?
4. A) Draco b) Ron?
5. A) Harry b) Remus?
6. A) Harry b) Ron?
7. A) Harry b) Blaise?
8. A) Blaise b) Ron?
9. A) Blaise b) Hermione?
10. A) Blaise b) Remus?
11. A) Ron b) Hermione?
12. a) Ron B) Remus?
13. A) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione B) Harry?
15. a) Ginny B) Draco?
16. a) Ginny B) Harry?
17. a) Ginny B) Ron?
18. a) Ginny B) Blaise?
19. a) Ginny B) Hermione?
20. a) Ginny B) Remus?
-
Ihanaa! Voi Harrya, kun joutui kohtaamaan Dracon niin huonossa kunnossa. Dracon ihanat hiukset maantienväriset?! Miten saatoit?! Tämä on julminta mitä olen vähään aikaan kuullut. *virn* Draco senkun jaksaa huolehtia Harrysta ollessaan itse tuollaisessa tilassa. Hmh. Keskittyisi nyt siihen parantumiseen, jotta sitä leukaakin voisi jälleen käyttää... *vinkvink* Draco käyttää romanttisia kliseitä. Aww. *Pikkulinnut kujertavat*
Ron. Olen pettynyt Roniin. En siis tähän ficciin, tai muuten, mutta yksinkertaisesti tämän reaktioon. Ronin pitäisi olla tukeva ystävä, ei tuollainen pässi. Hänen olisi pitänyt tukea Harrya, eikä kääntyä tätä vastaan. Ainakaan ei olisi saanut sanoa suoraan uskoneensa Dracon viettävän loppuelämänsä Azkabanissa. Olin jo aivan varma, että Harry juoksee viiltelemään, mutta onneksi ei. Tosin, ei Dracokaan sen paremmin kohdellut Harrya syyllistäessään. Mikä ihmeen 'hyökätään Harryn kimppuun'-päivä heillä oli? :D
Remus on yhtä ihana kuin aina ennenkin. Draco kyselee omaa rangaistustaan, mutta jättää tottelematta? Hyvä! Harryn rangaistus oli ihan kohtuuton. ;) Ja Draco ON pahapoika. Minkäs luihuinen luonteelleen voi?
Sitten tähän kyselyysi... Täytyy sanoa, että olet julma! JULMA! Ei näin saa tehdä! Jos sinun on pakko tappaa joku, etkö voisi kehitellä tähän jonkun sivuhahmon joka heittäisi veivinsä? *toiveikas ilme* Olet julma, julma, julma... *mutisee itsekseen ja murisee avatarillesi*
No, tosiaan aika moni tuntuu olevan sillä kannalla, että Ginnyn pitäisi kuolla... Itse olen ehkä sitä mieltä, - vaikken todellakaan pidä Ginnysta! - että Remus voisi olla sellainen hyvä lopputulos... Tarkoitan sitä, että Remus on läheinen Harrylle, mutta Harry pärjäisi ilman Remusta, toisin kuin ilman Dracoa, Ronia tai Hermionea. Ginnyn kuolema taas saattaisi olla liian "helpotus" monelle, vaikka nämä olisivatkin pahoillaan. Weasleyn perhe kärsisi. Remus olisi sellainen, jolle itselleen kuolema saattaisi olla kohtalaisen "hyvä" vaihtoehto. Hänen ystävänsä ovat kuolleet, eikä hänellä oikein ole jäljellä enää ketään, jos Harrya ei lasketa. Hän pääsisi Jamesin ja Siriuksen kanssa pois... En siis vastaa tähän kyselyyn, mutta jos pakko on sanoa jotain, niin ole kiltti äläkä tapa Harrya tai Dracoa. Mielelläni säilyttäisin myös Hermionen, Ronin ja Blaisen. Eli kyselystäsi jää jäljelle Remus, josta mielipiteeni olen jo sanonut ja Ginny, josta mielipiteeni myös tiedät. Tosin toivoisin, ettet tappaisi ketään, vaan vihdoin ja viimein saisimme ihanan Happy Ending:in! Kiitos tästä luvusta ihan mielettömästi ja ole niin kiltti, että kirjoitat jatkoa pian!
-
Ihanaa! <3 Jatkoa! ;D
Tämä luku oli todellakin odottamisen arvoinen! :D
Minulla on ristiriitaisia ajatuksia tuon Ronin suuttumisen suhteen. :P Se hankaloittaa Harryn ja Dracon tilannetta, mutta toisaalta se on hyvä asia koska se on uskottavaa. Minusta ei ainakaan olisi kovin uskottavaa, jos Ron suvaitsisi suhteen heti ilman mitään. Kunnon riita päälle vaan! ;)
Onneksi Dracolle ei ollut käynyt tuon pahemmin. Säikähdin siinä viime jakson lopussa kun Remus sanoi jotain, ettei halunnut Harryn näkevän häntä siinä kunnossa...
Siitä kyselystä sen verran, että Ginny voisi minun mielestäni olla jo kuollut! >:(
Dracoa, Harrya, Blaisea tai Remusta et saa sitten missään nimessä tappaa ja parempi muistaakin se! ;)
JATKOA!!
-
Karakuriningyou: hmm...osasinkin jotenkin odottaa tätä Ginny vastaista liigaa...*mistäköhän syystä...*
oukei, eli puolustuksia tuli Dracolle, Harrylle, ja Blaiselle...
Oli hyvä luku? *faints* thnk got! Ittestäni tuntu aiva siltä, et tää luku ois menny sioille.
^^ joo, en ihmettele et tohon ei pakolla jaksa porukka vastata.
Kata: maailma on niin julma *huoh* (tai tässä tapauksessa Ron). Maailma on myös niin julma,
kun porukka juonii Hallown murhaa, jos jatkoa ei tule x))
~~~eheheh...aluks mul oli tarkotus katkasta pari Dracon sormee jne. mut ajattelin, et ehkä
jätän väliin, et pääsee pienemmillä vaurioilla ^^; (ja että mä pääsisin pienemmillä vaurioilla!)
Joo, eihän Draco+silmälappu kuulosta niin hirveen pahalta...
Luihuinen89_: Oho, tämä oli yllätys! Varmaan eka, joka näyttää haluavan Blaisen pois pelistä.
Jaa jaa jaa...päiväkodissa ^^ ei ollenkaan paha paikka. Viime kesänä olin ite töissä tietokoneen
parissa. Puuduttavaa hommaa seittemän tuntia! Onneks oli taukoja välissä...no okei. Aina ku oon
tarhassa tetissä, kaikki piirittää mut ja huutaa jotain tähän tapaan:
"PIIRRÄ MULLE POKEMON! PIIRRÄ MULLE DIGIMON! TRANSFORMERS ROBOTTI!"
Mut juu, kiiiitoksia erittäin paljon!
Sierra: xD jaaaaaa, jaaaaaa. Saa ny nähä ketkä tiputan lankulta. Hmmm, Dracolle ei tapahtunut läheskään
yhtä kauheita, kuin mitä mul oli suunnitelmissa ;D
;D Joo tässä on vielä iha kauheesti kerrottavaa niin juonen, kuin muunkin turhan *köh* kohdalla.
Ihanaa et sain piristettyä päivääsi, ja et luku oli sittenkin hyvä ^^
Savenvalaja: Huomasin itekki tossa et toistelen liikaa tota pölypallo juttua O.o (mut pölypallot on suuuuloisia!! ... ... ...)
Ja ilman kliseitä ei voi elää xDD niitä tulee, vaikkei sitä haluiskaan. Joo, ei Ron voi hyväksyy Dracoa ihan suoraan
kaikkien niiden vuosien jälkeen, ku ne on tapellu. No, no.
xD mietinki, et kuinka moni vastaa kohtaan 1. Draco vai Harry...
Tämän näköinen lista näyttääki oikeestaan siltä, mitä kuvittelin porukan laittavan xD
starry-eyed: Aivan, kaikista kamalin asia, mitä Dracolle sattu, oli platinanvaaleiden hiusten muuttuminen maantienvärisiksi. Mut voin
jo kertoa, et siitä Draco paranee, ei hätää ^^
xD eiköhän se leukakin jossain vaiheessa parane...
Hmm Ron ei vaan vielä voi hyväksyä Dracoa, mutta mutta en takerru tähän nyt vielä ollenkaan...
xDDD juuri se, hyökätään Harryn kimppuun päivä! Dracon hyökkäys olis kuulunu vasta suraavaan lukuun, mut pistin sen
jo tähän...
Joo, no eihän 'pahis' voi moisia käskyjä totella xD Oli muuten aivan kamalaa kirjottaa ficciin sana: pahis. Mut juu, en halunnu
käyttää sanaa pahapoika, vihollinen (no joo ei nyt se ainakaan!), ilkiö jne.
Tiedetään, olen julma, mutta sehän nähtiin jo TLB I:sen lopussa. Ei mun pikku pikku lutunen avatarilleni saa murista! Pikkunen on niin ujo!
Hyvä idea toi sivuhenkilöiden tappaminen, mutta minä suorastaan rakastan tätä päähenkilöiden napsimista tulipätsiin *eeevil grin*
Täytyy kyl myöntää, et paria henkilöö en haluais tappaa...
~~Ohhoh, sinäkin yllätit! Remus? Virkistävää....mutta se selviää sitten joskus...KIITOS kommentista!
Luthien: Nii-i, nii-i. Ron on sellanen raidetta vaihtava tyyppi. Eihän se voi heti Dracoa hyväksyä, tai kaveerata sen kanssa. Harryn suhteen
tää vaikeuttaa asiaa, mutta Dracon suhteen? Voi ei, ei, ei...tuskin Draco yhestä Weasleysta välittää.
xDD joo, niinku sanoin jo, Dracon kunnon oli tarkotus olla pahempi, mut sit ei olis onnistunu nii mukavasti nämä *köh* jälleennäkemisen
riemut...Kiiiiitokseni kommentista!!! (ruksaa ultra-salaiseen-ja-lukkojen-takana-säilytettävään-vihkoon rukseja)
-
Oivoivoi... Anteeksi kauheasti kaikille kun tämä nyt viivästyi näinkin paljon. x__x
Toivottavasti kuitenkin kelpaa. n__n'
Jeps, oli hieno luku joo.
Vastailen tohon kyselyhommeliin sitten myöhemmin yksärillä. Niin että voin kommentoida jokaista valintaani perusteellisesti. >D
~April
-
Noni. Nyt olen miettinyt tätä, joten voin vastata ^^
1. a) Draco b) Harry?
2. a) Draco b) Remus?
3. a) Draco b) Blaise?
4. a) Draco b) Ron?
5. a) Harry b) Remus?
6. a) Harry b) Ron?
7. a) Harry b) Blaise?
8. a) Blaise b) Ron?
9. a) Blaise b) Hermione?
10. a) Blaise b) Remus?
11. a) Ron b) Hermione?
12. a) Ron b) Remus?
13. a) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione b) Harry?
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
Kjeh kjeh! Ginny saa painua..ööh...jonnekki..
-
Loistava luku taas! Suru-uutisia: yksi kynsistäni katkesi :'( sniif.. Mutta hei, tykkäsin, ja olen tekemisen puutteessa, sateeseen meneminen ei huvita, kummin koira pitäisi käyttää lenkillä, iso ja ukkosta pelkäävä lapinkoira.. tässä kuitenkin kysely:
1. a) Draco b) Harry?
2. a) Draco b) Remus?
3. a) Draco b) Blaise?
4. a) Draco b) Ron?
5. a) Harry b) Remus?
6. a) Harry b) Ron?
7. a) Harry b) Blaise?
8. a) Blaise b) Ron?
9. a) Blaise b) Hermione?
10. a) Blaise b) Remus?
11. a) Ron b) Hermione?
12. a) Ron b) Remus?
13. a) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione b) Harry?
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
ja puolusteluita sen verran, että tässä ficissä vihaan Ginnya ja inhoan Ronia. Ei sillä, että Weasleytä vastaan jotakin olisi, nuo kaksi vain ärsyttävät..
Äärimmäisen mehukas kommentti, muuta syytetään tästä kommentista sitä, että isomummo kuoli.. Kunnioitettavassa 96-vuoden iässä.. R.I.P.
- Myyrä
-
April: xD oi en malta odottaa sitä, miten pitkän yksityisviestin sitten saan.
Kata: Ohhoh, tässäkin tuli muutamia yllätyksiä ;D paitsi Ginnyn kohdalla tietenkin.
Sippo: ^^ erittäin hurja määrä kiitoksia! xD eli siis saan tehdä joukkomurhan, kunhan vaan
jätän Dracon ja Harryn henkiin? o,o oooo, pakkomielle? Kuulostaa hyvältä! Kiitos, kiitos, kiitos!
Jatkoa olenkin jo jonki verran kirjoittanut, mut yritän tehä pitkän, kun on kerta stage 10 seuraavana xD
Tässä ykkös kohassa on kai kaikki tähän mennessä siihen vastanneet tappanut Harryn (jos oikein muistan).
Hehheh, voi Ginny raukkaa.
Tunnelimyyrä: >< toivottavasti pieni kasvaa taas pian. Aaah, meidänkin koira pelkää ukkosta, eikä täällä saakeli
mitään muuta ku ukkosta tunnu enää olevankaan. Oho, Remusta ei saa siis sun mielestä missään nimessä tappaa...
ja Hermione jää henkiin mieluummin kuin Harry (se oli yllätys).
:'D mikäs Ronissa inhottaa? Paukapäisyys?
: ( osaanottoni! Miunkin isomummoni on myös sitä päälle yhdeksänkymmenen ikäluokkaa...
Kiitokseni jälleen kaikille! Kyllä näistä kyselyn vastauksista jotain saa revittyy ^__^ vaikka onkin vähän erilaisia.
-
Hmm, mä tykkäsin tästäkin luvusta enkä näköjään saanut mitään aiemmin viel sanottuu ;D
Musta oli ihan hyvä, että Ron käyttäyty, miten käyttäyty. Vaikka se onkin kanssa aika yleistä.
Ja Dracon epäusko oli uskottavaa. Ja ymmärrettävää, en minäkään ketään uskoisi ihan heti tuossa tilanteessa. Remus kyllä pelastaa tilanteen loistavasti.
Draco toimii oikein pyytäessään anteeksi.
Gah, kiitos luvusta.
1. a) Draco b) Harry?
2. a) Draco b) Remus?
3. a) Draco b) Blaise?
4. a) Draco b) Ron?
5. a) Harry b) Remus?
6. a) Harry b) Ron?
7. a) Harry b) Blaise?
8. a) Blaise b) Ron?
9. a) Blaise b) Hermione?
10. a) Blaise b) Remus?
11. a) Ron b) Hermione?
12. a) Ron b) Remus?
13. a) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione b) Harry?
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
-
Ron on paukapää. Se on turhan - no, turhan Ronmainen eli idiootti jätkäksi. Ja hei, eihän Remusta saa tapaa. Kun Remus on Sirren tai Luccen oma pikku susi ;) Ja hei, kyllä näistä saa jotakin revittyä kasaan, tietenkin, ja jätä se Remus rauhaan, sitä ei tökitä kuoliaaksi kai käytetä Voldun takanedus mattona!
- Myyrä, joka suree konettaan ja kiroaa mesevirukset alimpaan h**vettiin..
-
Winga: ;D kiitus! (ei keksi muuta sanottavaa.... ^^;)
Tunnelimyyrä: :'D voldun takanedus mattona...voi raukkaa, jos sen sille tekisin. Kiitokset jälleen kommentista!
PS. Liittyy mukaan tähän mesevirusten kiroamiseen.
~~~~~~~~~~
Arigatou, April!
~~~~~~~~~~
Stage 10.
Harry ja Draco makasivat lähekkäin Siriuksen äidin vanhalla ja pölyisellä sängyllä naureskellen huolettomasti toistensa jutuille. Kummankin huolet olivat siirtyneet taka-alalle sen lämpimän olon tieltä, kun he saivat olla kahden kaikessa rauhassa.
Harry ei tuntunut edes muistavan sitä, miten huolissaan hän oli vasta vähän aikaa sitten ollut Ronista ja Ginnysta, kun Draco tuhahteli muutamien vuosien takaisille muistoilleen. Vasta nyt, kun Draco kertaili Harrylle muistojaan, Harry alkoi oppia pojasta joitain pieniä yksityiskohtia.
Draco oli jo kertonut Harrylle hänen ja Blaisen välillä sattuneesta vahingosta, josta Harry sai selville Dracon pakkomielteen vaniljajäätelöön. Lisäksi Harry oli oppinut pojan lempivärin olevan vihreän sijasta valkoinen, hänen pitävän sormuksista, ja että hän oli joutunut protestoinneistaan huolimatta opettelemaan nuorempana pianon soittoa, tai pimputtamista, joksi Draco sitä kutsui.
"Kaikkihan sen tietävät, etten minä käytä jo valmiiksi käytettyjä viittoja! Päivän, viikon, tai kuukauden! Sillä ei ole mitään merkitystä..."
"Miksi olet noin tarkka vaatteittesi suhteen?" Harry kysyi uteliaana Dracon jo monia minuutteja kestäneen muotisivistyksen jälkeen, hieroen samalla kasvojaan pojan rintaa vasten.
Harry sulki onnellisena silmänsä Dracon pyöritellessä hänen hiuksiaan sormiensa ympärille.
"Kuinka niin?"
"Mitä väliä sillä on, jos joku muu on käyttänyt viittaa päivän", Harryn olisi tehnyt mieli pyöräyttää silmiään, muttei jaksanut avata niitä.
"Sillä on se väli, Harryseni, että se viitta on silloin käytetty", Draco vastasi.
Harry hymyili Dracon paitaa vasten raottaen silmiään ruudulliselle kankaalle. "Sinulla on juuri nyt ylläsi ties kuinka monta vuotta vanha pyjama. Se on Ronin, ja hän on saanut sen käytettyjen vaatteiden kaupasta."
Käsi lopetti Harryn hiuksien hyväilyn, mikä sai Harryn toivomaan, että hän olisi pitänyt leipäläpensä kiinni.
"Weasleyn? Miksi sain Weasleyn pyjaman?"
Harry huokaisi puskiessaan vaativasti päätänsä kättä vasten. "Sait Ronin pyjaman, koska hän on kanssasi saman pituinen. Ainakin melkein."
"Hmmh", Draco tuhahti, ja näytti viimein älyävän, mitä Harry halusi, kun käsi jatkoi mustatukkaisen pojan päälaen paijaamista. "No ei kai se haittaa, kun naamakin näyttää tältä. Mutta heti kun pystyn kävelemään pitempiäkin matkoja, kuin tuolta alhaalta tänne, menen ostamaan itselleni vaatekaapillisen vaatteita."
Harry hymyili leveästi.
"Sinulle myös."
Tämä sai Harryn nostamaan hämmentyneenä katseensa Dracoon: "Minulle? Miksi?"
Draco virnisti: "Oletko oikeasti koskaan katsonut itseäsi peilistä, kun pukeudut niihin ylisuuriin vaatteisiisi? Näytät siltä, kuin sinulle olisi heitetty norsunnahka päällesi. Värikin on samanlainen."
Harry punastui painaessaan kasvonsa takaisin ruudullista kangasta vasten, josta pystyi erottamaan etäisesti Ronin tuoksun. Se, jos mikä, sai Harryn olon hieman oudoksi.
"Joka tapauksessa… mihin jäinkään? Aivan! Sitten se myyjä, se viiksekäs ja ärsyttävä, lupautui alentamaan hintaa! Eikö hän muka tiennyt kuka olen? Kyllä minä pystyn kokohinnan maksamaan! On minulla enemmän rahaa, kuin Wea - tai siis..."
Harry löi Dracoa hellästi kädellään, vaivautumatta sen enempää puuttumaan asiaan. Juuri nyt hän ei jaksanut alkaa kinastelemaan Dracon kanssa siitä, että tämän pitäisi edes yrittää tulla toimeen Ronin kanssa.
"Hän tulee kyllä järkiinsä", Draco tuhahti äkkiarvaamatta. "Pian hän jo tulee häntä koipien välissä pyytämään sinulta anteeksi. Ei Weasley niin idiootti ole, että hän ryhtyisi vihaamaan sinua tämän takia. Minuahan hän vihaa."
Harry huokaisi raskaasti hänen silmiensä valuessa jälleen kiinni. "Ei puhuta siitä nyt."
Tämän sanottuaan Harry sai kuunnella seuraavat puoli tuntia siitä, miten hänen tulisi itse pukeutua. Talvella hänen piti kuulemma poikkeuksetta pitää päässään tupsullista hattua.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Huoneen lattia oli ruskeaa puuta, joka oli osalti punaisten mattojen peitossa. Seinien alaosa oli puuta, ja suurempi yläosa tapettia. Muhkeat punaiset kangassohvat oli sijoitettu takan lähettyville, ja ruskeille puupöydille oli kerätty kasoittain erivärisiä liljoja. Myös puisen kaappikellon päälle oli saatu laitettua yksi suuri valkoinen lilja pyöreän malliseen lasimaljaan.
Huoneen seinille oli ripustettu useita kuvia. Suurin kuva, joka oli kehystetty koristeellisilla kultakehyksillä, esitti onnellisen näköistä hääparia, ja suurin osa muista kuvista esitti joko neljää kaverusta tai pikkuista vauvaa.
"Näytät pärjäävän hyvin."
"Huh? Ai, Remus! Miten menee?"
"Tulin itse asiassa kysymään sitä sinulta. Kuulin, että olet joutunut lapsenvahdiksi."
Pähkinänruskealla, uutuuttaan kiiltelevällä puulattialla istuva mies nauroi iloisesti heilauttaen samalla pitkät mustat hiukset pois harmaiden silmiensä tieltä. Miehen edessä istui häntä suurin sinivihrein silmin tuijottava tummatupsuinen vauva, jonka kasvoilla karehti hämmentynyt ilme.
Vauva äännähti lyhyesti ja osoitti Remusta katse Siriuksessa.
"Niin", Sirius leperteli. "Tuliko Remus kylään?"
Remuksen kasvoilla karehti hellä hymy, kun hän katsoi poikavauvaa, joka laittoi sormen suuhunsa, ja katsoi häntä ja mustatukkaista miestä vuoronperään.
"Hyvinhän minulla", Sirius Musta virnuili siirtäessään katseensa Remukseen. "Pikku James on vielä oikein kiltti poika."
Remus hymyili katse pojassa, joka katsoi vaativin silmin hänestä poispäin katsovaa kummisetäänsä. Kymmenen kuukautinen poika puristi pienet kätensä nyrkkiin ja löi niitä vaativasti polviaan vasten saadakseen huomiota.
"Oi, oi!" Sirius kääntyi hymyillen vauvan puoleen, joka lopetti heti paikalla polviensa hakkaamisen, ja hymyili miehelle takaisin muutama pieni hammas välkkyen. "Ei saa lyödä, Harry. Jos saat itsellesi mustelmia, Lily kuristaa minut."
Harry nauroi jokeltavasti vastaukseksi ja ojensi molemmat pienet kätensä Siriusta kohti. Poika hytkyi vaativasti aina niin kauan, kunnes Sirius otti hänet viimein syliinsä.
"Harry on totisesti porautunut sydämeesi", Remus hymyili istahtaessaan Siriuksen vierelle, joka hieroi nenäänsä Harryn pientä nenänpäätä vasten. "Mitä mahtaa hänestäkin tulla, kun sinä olet kasvattamassa Jamesin kanssa?"
"Voi Sarvihaara ja minä kyllä opetetaan Harrylle kaikki tarpeellinen", Sirius vannoi kääntyen sitten vielä Harryn puoleen lässyttäen: "Vai mitä, pikkuinen? Opetetaan sinulle kaikki, vai mitä?"
Harry jokelsi iloisesti ja nosti pienet sormensa ottamaan peukalo-etusormi-otteella Siriuksen nenästä kiinni. Remus nauroi Siriuksen tuhistessa ja yrittäessä kammeta hellästi Harryn sormia irti tavattoman lujasta otteesta.
"No ei ainakaan voimaa puutu", Sirius totesi Harryn ottaessa seuraavaksi molemmin käsin kiinni hänen hiuksistansa. "EI, ei revitä, Harry!"
Remus pudisti hymyillen päätänsä Siriuksen laskiessa, ensin hiuksensa Harryn kynsistä saatuaan, pojan takaisin lattialle. Harry konttasi kovaa kyytiä olohuoneen sohvaa kohti, ja katsahti monta kertaa matkallaan taaksensa, tietääkseen miten hänen lähtöönsä reagoitaisiin.
"Minne hän nyt noin kovasti haluaa?" Remus kysyi katse Harryssa, joka oli jo päässyt sohvan vierelle.
"Hakemaan luultavasti pehmoleluaan", Sirius vastasi, ja tosiaan, pian Harry jo konttasikin takaisin pieni hirvipehmolelu mukanaan.
Harry istahti miesten väliin ja tunki pehmolelun sarven suuhunsa.
Remus antoi katseensa kiertää huoneessa, jota koristivat useat kauniit liljat. Se oli lämpimin huone, johon Remus oli koskaan jalallaan astunut. "Mitä varten täällä on näin suuri määrä liljoja? Tiedän, että Lily rakastaa niitä, mutta miksi James on niitä näin paljon hommannut?"
Sirius nauroi. "Tiesit sentään, että tämä on Jamesin tekosia. No, hän kyllä osti ne, muttei varsinaisesti Lilylle, vaan Harrylle. Haluaa pitää hänelle syntymäpäivät aina, kun poika saa kuukauden lisää ikäänsä."
Remus hymyili ja siirsi katseensa takanreunaa koristaviin kuviin mustatupsuisista vauvoista. "Hän hemmottelee Harryn vielä pilalle."
"Miten sinulla menee?" Sirius kysyi hymyillen Remukselta silittäessään Harryn päälakea.
"Hyvin", Remus totesi katse yhtälailla Harryssa.
Siriuksen silmät välähtivät, kun hän nosti katseensa Remukseen. "Hyvin?" Hän toisti epäuskoisesti. "Hyvin? Pitäisikö minun uskoa tuo, kun joudut roikkumaan Harmaaselän
lähettyvillä!"
Remus nosti katseensa Siriukseen. "Kaikki on hyvin, Anturajalka. Harmaaselkä ei ole epäillyt vielä mitään. Älä huoli."
"Tata!" Siriuksen seuraava vastalause jäi kuulematta, kun Harry nosti pehmoleluaan iloisesti ilmaan sanoen epämääräisiä tavuja.
"Mitä?" Sirius kysyi uteliaasti lässyttäen Harrylta, päätänsä sivulle kääntäen. "Mitä on pikkuisella asiaa, mitä?"
Harry taputti käsiään yhteen hirven tippuessa siten lattialle hänen polviensa eteen.
"Kuulitko jo muuten sen, mikä hänen ensimmäinen sanansa oli?" Sirius kysyi innokkaasti Remukselta, joka pudisti päätänsä.
"Isi", Sirius vastasi katse Harryssa, joka oli ottanut kiinni varpaistaan, ja heilui nyt paikallaan. "Tai iti, niin kuin hän sen sanoo."
Remus nauroi. "James mahtoi olla innoissaan."
"Itse asiassa ei", Sirius totesi virnistäen. "Meinasi vetää minua kuonoon. Harry sanoi sen nimittäin väärälle henkilölle."
Remus nauroi saaden Harryn hämmentyneeksi. Poika katsoi miesten iloisia kasvoja vuoron perään, ennen kuin päätti matkia heitä asettamalla kasvoilleen leveän hymyn.
"Nyt hän on kyllä jo oppinut kutsumaan Jamesia 'itiksi', ja minä saan opettaa häntä minun nimeni kanssa", Sirius totesi ja katsoi pitkään Harrya saadakseen vauvalta katsekontaktin.
Pian poika jo kääntyikin keskittyneenä Siriuksen puoleen, suu raollaan ja silmät suurina.
"Si-ri-us", Sirius sanoi selvästi ja tavuttaen.
Harry jokelsi iloisesti ja käänteli päätään.
"Si-ri-us."
Harry työnsi yhden sormistaan mietiskellen suuhunsa ja katsahti nopeasti Remusta.
"Taidat vaatia häneltä vielä liikoja", Remus totesi hymyillen ja ojensi sormensa Harrylle, joista poika otti tiukasti kiinni. "Sirius voi olla vielä hieman hankala sanoa."
"Ääh", Sirius huokaisi. "Harry?"
Harry käänsi siinä samassa kasvonsa takaisin Siriuksen suuntaan, silmät suurina.
"Missä on Harryn lelu, missä?"
Harry päästi irti Remuksen sormista, kaappasi lelun maasta ja ähkäisi iloisesti.
"Löytyikö lelu?" Sirius kysyi hymyillen Harryn päästäessä jälleen hirvestä irti, ja ottaessaan otteen varpaistaan. Harryn nyökkäili ponnekkaasti hymy kasvoillaan. Sitten poika näytti viimein hoksaavan jonkin puuttuvan.
"Iti!" Harry taputti polviaan ja antoi katseensa kiertää huoneessa, kuin toivoen Jamesin pomppaavan jonkun kirjahyllyn tai sohvan takaa, niin kuin hänellä oli usein tapana tehdä.
"Ei ole isi kotona, Harry", Remus vastasi Harryn suunnatessa sitten katseensa häneen.
"Iti!" Harry vaati ja löi käsiään muutaman kerran polviaan vasten. "Ääti!"
Sirius silitti Harryn päälakea. "Ei ole äiti, eikä isi kotona. Tulevat illalla."
Kyyneleet muodostuivat pojan silmiin, kun hän löi polviaan ja hoki sanoja 'ääti' ja 'iti' yhä uudestaan ja uudestaan.
"Shhh", Sirius nosti pojan syliinsä ja silitti hänen poskeaan. "Ei ole pikkuisella hätää, isi ja äiti tulevat kyllä kotiin."
Harry alkoi itkemään täyttä kurkkua.
"Remus", Sirius huikkasi ystävälleen Harryn parkunan ylitse. "Toisitko taikasauvani sieltä pöydältä?"
Remus nousi seisomaan ja asteli yhdelle liljatäytteiselle pöydälle hakeakseen sieltä Siriuksen sauvan, joka maastoutui hyvin puupöydän väriin. Remus ojensi sauvan omistajalleen ja mietti mitä Sirius mahtaisi tehdä rauhoittaakseen Harryn.
Sirius heilautteli sauvaansa ilmassa, saaden aikaan erivärisiä tähtiä, jotka leijuivat hitaasti alemmas ja alemmas kohti maata. Harry nosti uteliaan katseensa tähtiin ja kurotti kätensä läppäistäkseen niistä yhtä. Tähti meni rikki kuin saippuakupla, ja päästi ilmoille kauniin, heleän äänen. Poika hämmentyi ja tuntui unohtaneen itkemisen kokonaan. Harry kurkotti punaisen tähden suuntaan, poksautti sen, ja sai aikaan aiempaa matalamman äänen.
Harry nauroi iloisesti ja ryhtyi rikkomaan tähtiä, jotka väristään riippuen päästivät erilaisia ääniä. Harry tuntui pitävän vihreistä eniten, sillä aivan kuin tarkoituksenmukaisesti, poika yritti pamauttaa ensin vihreät pois alta.
Sirius nauroi: "Tiedätkin jo miten luihuisille pistetään hanttiin, vai mitä, Harry?"
Remus hymyili kaksikolle. Sirius todella tiesi, miten Harrya tuli käsitellä. Tiesi, miten pojan sai iloiseksi.
Harry jokelsi iloisesti: "I-li-ut!"
Remus huokaisi kädet kasvoillaan, kun hänen ajatuksensa karkailivat vuosien takaisiin muistoihin.
Remus oli majoittautunut yksin Kalmanhanaukion olohuoneeseen polvillaan yksi avonainen kirja, joka kertoi liemistä ja niiden käyttötarkoituksista. Kirja olisi yhtä hyvin voinut olla hyllyssä, sillä Remus ei pystynyt keskittymään siihen ja sen uuvuttavaan sisältöön.
Sinä tiesit aina sen, mitä Harry halusi. Tiesit sen silloin kun hän oli vielä vauva, ja silloin, kun hän oli koulussa. Sinä tietäisit, mitä nyt tulisi tehdä. Minä en tiedä.
"Remus?"
Remus nosti unisen katseensa ovensuussa seisovaan Hermioneen.
"Ai, Hermione", Remus hymyili, "oliko sinulla jotain asiaa minulle..?"
Hermione pudisti päätänsä ja veti oven kiinni perässään. Tyttö asteli sohvalle sen tuolin lähelle, jolla Remus istui. "Tahdoin vain päästä hetkeksi eroon Ronista."
"Ai", Remus hieroi silmiään katsoen sitten ihmeissään tyttöä. "Mitä hän on tehnyt?"
Hermione huokaisi vetäen samalla polvensa syleilyyn. "Hän käyttäytyy kuin ääliö! Hän vain ei osaa ajatella Malfoysta mitään hyvää. Voisi edes yrittää Harryn nähden."
Remus hymähti ymmärrettyään asian ytimen. "Osaatko sinä ajatella Dracon hyviä puolia?"
Hermione katsahti vaivaantuneena Remusta. "Se on eri asia, minä sentään yritän! Uskon kyllä Harrya, muttei Roninkaan mielipidettä voi jättää kokonaan huomioimatta! Mitä jos Draco ei oikeasti välitäkään Harrysta - "
"Usko minua, kun sanon, että se poika välittää Harrysta enemmän kuin itsestään", Remus totesi rauhallisesti.
"Et sinäkään voi olla siitä täysin varma", Hermione totesi päätään pudistaen. Tyttö näytti ahdistuneelta ja näpräsi lakkaamatta sormiaan.
Remus huokaisi ja nojasi päätään tuolin selkänojaan kiinnitettyyn tyynyyn: "Olen kuullut, että olit itsekin sitä mieltä, ettei Draco voi olla kuolonsyöjä."
"Ja olen edelleen sitä mieltä", Hermione tuhahti, "mutta olen huolissani Harrysta! En voi olla Dracon aikomuksista sataprosenttisen varma! En minä osaa lukea toisten ajatuksia..."
"Sinähän tiedät, että olin itsekin silloin siellä kuolonsyöjien tukikohdassa viime kouluvuotenne lopulla", Remus totesi hieman kysyvään sävyyn saaden Hermionelta vastaukseksi nyökkäyksen.
"Mitä olet kuullut tapahtuneesta?"
Hermione katsahti Remusta kummissaan, ennen kuin vastasi: "Olitte päässeet kuolonsyöjien tukikohtaan, saitte kiinni Malfoyn, ja tämän isä kuoli. Herra Malfoy oli lopussa kuitenkin taistellut meidän puolella."
"Tiedätkö miten pääsimme tukikohtaan? Miksi menimme sinne, ja miksi herra Malfoy taisteli meidän puolellamme?"
Hermione katsoi pitkään Remusta, sanomatta sanaakaan.
"Olimme viettämässä melko rauhallista iltaa täällä Kalmanhanaukiolla. Kingsley, minä, Tonks ja Villisilmä. Sitten yhtäkkiä Kalkaros ilmoitti meille takan välityksellä Harryn ja sen Zabinin pojan ilmaantuneen kuolonsyöjien tukikohtaan."
"Mitä -?"
"Se, miten pojat sinne pääsivät, ei ole nyt tärkeää, vaan se, että he olivat siellä. Kalkaros oli nähnyt heidät vilaukselta, kun he olivat astumassa siitä ovesta sisään, joka vei heidät Voldemortin luokse. Sinä tiedät miten Voldemort toimii. Pomminvarma keino hänelle Harryn saamiseksi oli saada Draco luokseen. Saatuaan hänet, Harry seurasi kiltisti perässä."
Hermione kuunteli lamaantuneena Remuksen selvennystä. Kumpikaan ei ollut huomannut myös Ronin astumista huoneeseen.
"Mutta miten hän sai Ma- Dracon luokseen?", Hermione kysyi, "jos Draco ei kerran ollut kuolonsyöjä ja tullut itsestään."
"Kysyin sitä itsekin häneltä", Remus sanoi. "Voldemort oli uhannut tappaa hänen vanhempansa, jos Draco ei toisi Harrya hänelle. Draco ei kuitenkaan tähän suostunut, vaan kohtasi Voldemortin itse, yksin."
Hermione laski katseensa jalkoihinsa Remuksen jatkaessa: "Se tukikohta ei ollut vakinainen, minkä takia sillä ei ollut salaisuudenhaltijaa, tai vastaavaa, mistä syystä Kalkaros pystyi kertomaan meille sen olinpaikan. Saavuimme paikalle oikeaan aikaan Kingsleyn kutsuttua mukaamme ensin muutaman aurorin, ja Lucius Malfoy poikansa kanssa auttoi meidät paikkaa suojaavasta kehästä lävitse. Sen läpi pääsivät vain ne, joilla on pimeydenpiirto, mutta Malfoyt pystyivät purkamaan kehän."
Hermione oli hiljaa Remuksen huokaistessa: "Emme pystyneet pelastamaan herra Malfoyta, mutta muut saimme turvaan. Niin Harryn, Zabinin, kuin Draconkin. Ministeriöläiset aurorit olivat sitä mieltä, että Draco, jonka käteen oli painettu pimeydenpiirto, oli yksi syyllinen kuolonsyöjien puuhiin. Pimeydenpiirto ainoana todisteenaan Backwell antoi määräyksen Dracon joutumisesta Azkabaniin."
"Mikä siis oli syy", Hermione kysyi, "siihen, että hänet tuomittiin Azkabaniin."
"Kuolonsyöjä ei tarvitse muuta syytä, kuin sen, että hänet on todistettu kuolonsyöjäksi."
"Mutta eihän pimeyden piirto voi olla tarpeeksi vakuuttava syy! Voldemorthan voisi painaa pimeyden piirron vaikka kenelle, jonka kiinni saisi!"
"Voisitteko olla sanomatta sitä nimeä?"
Remus nosti katseensa, ja Hermione kiepahti ympäri nähdäkseen Ronin, jolla oli kädessään leipä, josta oli haukattu vain kerran.
"Milloin sinä siihen ilmestyit?" Hermione kivahti.
"Jonkin aikaa sitten", Ron vastasi ja asteli hieman syyllisen oloisena istumaan Hermionen vierelle. "Jos se oli ainoa todiste, niin miten taikalainneuvosto sai oikeudenkäynnissä yksimielisyyden? Tai ylipäätään enemmistön? Azkabaniin heittämisessä tarvitsee olla vedenpitävä todistusaineisto."
Hermione katsoi hyväksyvästi Ronia ja kääntyi Remuksen puoleen.
"Auroriviraston johtaja on saanut erikoisasetuksen myötä luvan heittää ne Azkabaniin, jotka hän katsoo vaaraksi yhteisölle."
"Ja Backwellkö katsoo Dracon olevan vaaraksi yhteisölle?" Hermione kysyi epäuskoisena. "Oletteko kuulleet, että hänetkin on laitettu etsintäkuulutetuksi sen Rowanin ohella!"
"Kumpikaan heistä ei ole sen enempää vaaraksi yhteisölle, kuin kumpikaan teistä", Remus huokaisi Hermionen ja Ronin katsoessa häntä ihmeissään.
"Rowan ei ole murhannut ketään, eikä Nick Backwell ole koskaan antanut käskyä heittää ketään Azkabaniin. Ministeriössä työskentelevä Backwell on kuolonsyöjä, samoin kuin se Rowania esittänyt mies, joka ne aurorit tappoi."
Hermione pamautti kätensä suunsa eteen.
"Se, miksi kuolonsyöjät halusivat Dracon Azkabaniin, on vielä epäselvää. Tiedän sen verran, että Rowan ja Backwell hoitivat tarkastuskäynnit, joten kuolonsyöjillä oli useasti mahdollisuuksia kuulustella Dracoa."
"No", Hermione siirsi uhmaavan katseensa Roniin, "mitä mieltä sinä olet hänestä nyt?"
Ron nielaisi ja katsoi leipäänsä. "Hän ei ehkä ole kuolonsyöjä, muttei se tarkoita, että pystyisin olemaan hänen ystävänsä."
Hermione huokaisi, mutta tiesi samalla, että Ronin puheissa oli perää. "Lupaa edes käyttäytyä. En minäkään usko, että voisin vielä ystävystyä hänen kanssaan."
Hermione puristi kätensä nyrkkiin kasvoillaan erikoinen ilme. "Minä kuitenkin yritän. Uskon, että hän on muuttunut."
Ron huokaisi ja haukkasi palan kinkkuvoileivästään.
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*~
Harry oli kavahtanut taemmas karatakseen siltä kaamealta lemulta, joka täytti hiljalleen koko sen huoneen, jonka Draco oli nyt leimannut omakseen. Sängyssään makaava Draco nyrpisti inhoten nenäänsä hopeiselle lusikalliselle vihertävänruskeaa liejua, joka haisi tuplasti pahemmalta kuin miltä näytti.
"Sano 'aaa'", kiltaan vastikään liittynyt sairaanhoitaja Moe sanoi kuin lapselle, ja avasi omaa suutaan.
"Voit syödä sen vaikka itse, sillä se ei tule lähellekään minua!" Draco ärisi irvistäen yhä vain pahenevalle lemulle.
Harry hihitti nurkassa kädet nenänsä edessä, aivan kuin hän yrittäisi estää hajun pääsemisen sieraimiinsa.
"Älä sinä siellä kuule - " Draco murisi ja heristi Harrylle sormeaan katse tiukasti lusikassa. "Tule vaikka itse syömään se!"
"Luulenpa, herra Malfoy, ettei siitä olisi sinulle paljoakaan hyötyä", Moe Kahlesalpa sanoi hymyillen (nimestään huolimatta mies ei ollut mitään sukua Kingsleylle), "joten avaa suu."
"EN!"
Harry nauroi ja asteli lähemmäs Dracoa ja sitä kamalaa hajunlähdettä, kädet yhä vain lujemmin nenälleen puristuen.
"Mitä se edes auttaa?" Draco kysyi nenäänsä nyrpistäen.
"Se korjaa rikkoontuneita luita", herra Kahlesalpa totesi. "Se ei kasvata uusia niin kuin Luurankoko, mutta korjaa halkeamat, murtumat ja erilaiset pienten palasten puutteet tehokkaasti."
"Hmmh", Draco tuhahti irvistäen.
"Ajattele nyt", Harry sanoi ääni omituisen kuuloisena, kun hän puhui kädet osittain suunsa päällä. "Saisit sen hampaasikin takaisin."
Harry oli huomannut vasta muutama tunti sitten yhden Dracon alahampaan olevan irti.
"Aivan niin", herra Kahlesalpa hymyili ja antoi lusikan Dracon käteen.
Harry ja sairaanhoitaja odottivat kärsivällisesti. Heidän kummankin katseet olivat porautuneet Dracoon, joka irvisti vielä viimeisen kerran, ennen kuin tunki lusikan suuhunsa ja nielaisi epämääräisen litkun kurkkuunsa.
Dracon ilmeestä päätellen litkun täytyi maistua vähintäänkin yhtä pahalta, kuin se haisi.
Harry otti kätensä pois nenänsä edestä aivan kuin olisi varma siitä, että paha haju häviäisi litkun hävittyä lusikasta. Harry puristikin uudestaan nenäänsä herra Kahlesalvan napatessa tyhjän lusikan Dracon kädestä ja siirtyessä silmälapun puoleen.
"Mitenkäs täällä hoituu asiat?" Remus oli avannut oven, ja jähmettynyt sitten sekunnin murto-osaksi ovelle haistaessaan mitä kauheimman hajun. Harry ei edes halunnut tietää miten pahalta huone Remuksesta haisi, kun tällä oli ihmissuden aistien myötä tarkempi hajuaisti.
"Tässähän ne", herra Kahlesalpa vastasi Harryn kääntyessä katsomaan sisälle tullutta Remusta. "Eiköhän tämä hankaluus kohta parane..."
"Miltä näyttää?" Draco kysyi tuhahtaen, saaden Harryn hätkähtämään, ja kääntymään pojan puoleen.
Herra Kahlesalpa oli ottanut silmälapun pois Dracon silmän edestä ja tutkaili silmää kumihanskoilla. Harryn vatsassa muljahti, kun hän katsoi silmää, jonka reunat olivat mitä syvemmän punaiset, ja jonka luomi oli irronnut puolestavälistä kokonaan. Silmän jäänharmaan värinen iiris oli haalentunut elottomaksi, samoin kuin normaalisti mustan värinen pupilli. Iiriksen ja pupillin välinen raja oli lähes erottamattomissa.
"Noh, älä pidä minua jännityksessä", Draco totesi huokaisten, kaikkea muuta paitsi jännittyneenä.
"Luomen saan korjattua", herra Kahlesalpa totesi painaen samalla erittäin varovaisesti luomen tervettä puolta. "Saat jopa ripsesikin takaisin."
Draco virnisti. "Ilman niitähän en voi elää."
Herra Kahlesalpa katsahti Dracoa kulmat koholla. "Annamme silmällesi nyt happea, ja näemme sitten myöhemmin, tehoavatko lääkkeet siihen."
"Katso nyt", Draco huikkasi Harrylle, "ei ongelmia!"
Harry hymyili hivenen epävarmasti, kun hänen katseensa osui Dracon kovia kokeneeseen silmään.
Draco otti kiinni Harryn kädestä ja hymähti, kääntäen sitten katseensa Remukseen. "Sinulla on jotain kysyttävää, vai mitä?"
Remus hymyili hivenen surullisesti ja asettui istumaan taikasauvallaan piirtämälleen tuolille. "Halusivatko kuolonsyöjät sinulta jotain, kun he hoitivat Azkabanin tarkistuskäynnit?"
Harry käänsi huolestuneena katseensa Remuksesta Dracoon.
"Halusivat."
Remus katsoi merkitsevästi Dracoa, jolloin kummatkin, sekä Draco että Harry, tiesivät mitä hän seuraavaksi kysyisi.
"Voisitko kertoa siitä minulle?"
Draco oli hetken hiljaa, ennen kuin asettui parempaan asentoon ja virnisti. "Jos välttämättä haluat."
___________________________________
Kommentit on aika ihana keksintö ^.^
-
Oi jatkoa tösin nyt en ehi lukea, mutta jes nyt tiedän mitä luen kun tuun töistä ;D
Laitan kommentin sitten tähän samaan osaan Kiitooooos ihanaaa. ::)
Nonniin nyt olen tullut töistä ja lukenut tämän.
Pidin kovasti va varsinkin se kun Remus muistelee menneitä Pikku Harry oli ihana ^-^
Jatkoa odotellaan.
PS. kiitos jälleen. ;D
-
Ihana! *Vie kirveen piiloon* Tuo oli suloinen kohta, jossa Remus muisteli sitä kun Harry oli vielä vauva ^^
Aivan ihana!!
Hahaa, Ron on tulossa järkiinsä!
Jatkoa tuli todella nopeasti ja toivottavasti 11:kin osa tulee pian ^^
Eli Jatkoa!
-
Iihanaa, lisää! Ja mitä ihanin luku!
Ron sentään jotain tajusi kuunnellessaan, kun Hermione keskusteli Remuksen kanssa ja viimein kuuli, mitä todella oli tapahtunut. Ja Hermione tietysti tajusi enemmän.
Draco, toivottavasti paranet pian! Ja toivottavasti saadaan sitten nähdä Harry Dracon valitsemissa vaatteissa.
Hieman häiritsivät muutamat pilkut, joita ei pitäisi olla, kuten vertauksissa, kahden sanan (joista kumpikaan ei ollut verbi eikä ollut luettelointia) molemmin puolin, saman tekijän ollessä kyseessä molemmin puolin... Ottivat vain silmiin...
Ymh, jatkoa kiitos?
-
Aww... Repesin aika pahasti tolle Remuksen muistolle :''D Tää oli sulonen osa ^^
Hitto, en osaa sanoo muuta... Aijoo! Keksin jonku uuden kevätrullan valmistusohjeen, mut unohin sen. :'D
Joo, jatkoa kiitos :D
!!! By the way, lisäsin 5. osan Fairytale gone badiin, jos miteenkään haluat lukea...
-
Oi, Harry oli niiin sulonen vauvana<3 Vedit mut ihan sanattomaks.
Sä sitten jätät nää luvut aina tosi jänniin paikkoihin, haluaa aina lukea seuraavan luvun, jotta tietää mitä tapahtuu. Sä kirjotat edelleen todella hyvin, alkoi muuten tekemään mieli kinkkuleipää :D Ron muuttui parempaan päin silmissäni, hyvä niin!
On tosi hienoa, että sä kirjoitat monipuolisesti. Tarkoitan sillä esimerkiksi sitä, että kun Remus tuli huoneeseen, jossa haisee pahalta, niin kerroit kuinka haju tuntuu vielä kamalammalta Remuksesta koska hän on ihmissusi ja näin. Keskivertokirjoittaja olisi luultavasti kirjoittanut vain, kuinka Remus tuli sisään, ja sanoi... Ymmärsitköhän? :)
Kiitos tästä luvusta, ja yhdestoista luku voisi tulla nopeasti!
-
Do itashimashite, Hallow.
Jeeeesh, hieno luku oli toki.
Muistathan ottaa erityisesti huomioon miun kuoleeko vai elääkö? -lomakkeen. :'D
Älähän nyt jookos tee tällä viikolla uutta lukua... Kun joudunkin lähtemään mökille käytännössä koko viikoksi. Keskiviikkona käväistään kotona (=pääsee koneelle).
En välttämättä ehtisi betailemaan... *väistelee kokkiveitsiä*
HAA! Tässä luvussa oli jossain kohtaa semmoinen sana kuin kokohinta. Se kirjotetaan erikseen. Mai bääd.
~Aprillisi
-
Jatkoa haluan ja vähän äkkiä, koska tämä on todella hyvä ficci ja haluan tietää, kuinka tässä ihanassa ja kirjoitusvirheettömässä ficissä käy! Tässä on niin paljon ihania asioita, että oikein meinasi jo itku tulla, varsinkin siinä kohdassa, jossa Harry sai tietää Dracon
tulleen palanneen, koska silloin Harry tiesi Dracon ainakin olevan kunnossa. :)
Innolla jatkoa odotellen
Paha tytteli
-
Luihuinen_89: Kiitoksia kovasti kommentista! :) lte pidin sen muiston kirjottamisesta, joten on kiva kuulla et se onnistu edes jotenkuten :)
Kata: ^^ Kiitokset jälleen sinullekin kommentista! ^^; jatkossa nyt taas vähän kestää (sowwy..) Tässä tuli oltua mökillä, ja pitää vähän lueskella jne jne.
Winga: : D saa nähdä laitanko Harryn jossain vaiheessa Dracon kanssa vaatekauppoihin....:S
Piiilkkuvirheitä...(en yhtään ihmettele jos niitä löytyy). Pirut sais poistaa maan päältä xD...yritän niittenki kanssa vähän petrata.
Mutta kiitos siis jälleen kommentista ^^
savenvalaja: waa, kiitoksia jälleen ^^
Sierra: Kiitos ^.^
Heh, mä rakastan jättää osat jänniin kohtiin, jos niitä on tarjolla. Kiiitoksia! No eikun vaan kinkkuleipää syömään...damn, munki pitää mennä nyt näitten vastausten jälkeen syömään yks.
Juuh, ymmärsin mitä tarkotit tolla 'haju-jutulla', mutta korjauksena, mä olen vielä keskivertokirjottaja xD
April (thö betah): Taaack, taack. Tottakai sun kuoleeko/elääkö lomake on otettava erityisen tarkasti huomioon.
Kooookoooohinta, oookkei....(missäköhän vaiheessa mä sellasen sanan oon tonne tunkenu O.o )
Paha tytteli: Oi, mukava saada uusia lukijoita ^^
Kiitoksia, kiitoksia. Enköhän mä sitä jatkoa tässä jossain vaiheessa saa aikaseks ^^;
Kiitokset jälleeen kaikille....-.- meitsi on ollut vähän laiska kirjottamaan, ku on paljon muutakin hommaa. Lukemista lähinnä.
Oon jo sentään alottanu vähän (....neljä riviä kai...) seuraavaa lukua xD
-
Offtopic!
Ehh, kuka on menny kanteleen Aprilille kokkiveitsistä? >:(
-
savenvalaja: April ei halua kokkiveitsiä. Enkä sen puoleen minäkään, kiitos kuitenkin tarjouksesta ^^;
Stage 11.
Harry seisoi jähmettyneenä paikoillaan. Hänen kätensä oli valahtanut veltoksi Dracon tiukassa otteessa, ja hänen katseensa oli iskostunut Dracoa rauhallisesti katsovaan Remukseen.
"He halusivat tietoa", Draco totesi mietittyään ensin mitä sanoisi.
"Voitko kertoa mistä asiasta he halusivat tietoa?" Remus kysyi hiljaa.
"Sinä olet varmaan kuullut siitä", Draco sanoi hetken päästä enemmänkin itselleen kuin Remukselle. Hänen katseensa vaelsi melkein haastavasti Remuksessa, joka ei tiukasta katseesta huolimatta sulkenut silmiään tai katsonut muualle.
"Mistä niin?"
"Vieragrammista", Draco sanoi, jolloin Remus sulki ymmärtäneen näköisenä silmänsä, ja nyökkäsi. Harry oli sen sijaan ymmällään. Kyllä hän oli anagrammeista ja hologrammeista kuullut, mutta sana vieragrammi ei saanut hänen aivoissaan mitään valaisevaa reaktiota.
"Mikä grammi? Kyllä minä holog - "
"Harry", Remus keskeytti Harryn, ennen kuin hän ehti sanoa enää sanaakaan. "Hakisitko sen kirjan, jonka sait minulta syntymäpäivälahjaksesi."
Harry katsoi huultaan purren Remusta kokonaiset viisi sekuntia, ennen kuin lähti kiireen vilkkaa ulos huoneesta. Hän ei tiennyt oliko Remuksen taktiikka ollut hänen saamisensa pois huoneesta, vai tarvitsiko tämä oikeasti sitä epäselvää suojautumisopasta. Joka tapauksessa Harry päätti toimia nopeasti, sillä hän ei halunnut, että häneltä jäisi jotain kuulematta.
"Ah, Harry", keittiön oven luona seisova rouva Weasley hymyili nähdessään Harryn pöllähtävän ulos huoneesta, jossa Remus ja Draco olivat. "Olisitko kiltti ja sanoisit Remukselle, Ronille sekä Hermionelle ruoan olevan valmista?"
Harry ryntäsi portaisiin sanomatta sanaakaan, jättäen erittäin hämmentyneen näköisen rouva Weasleyn keittiön oven suuhun.
Päästyään ylätasanteelle, Harry vetäisi huoneensa oven auki sellaisella voimalla, joka sai huoneessa olleet hätkähtämään.
"Harry!" Hermione huudahti laskiessaan kätensä sydämensä kohdalle. "Älä enää koskaan - "
Harry ei kuitenkaan välittänyt Hermionesta, eikä Ronista, joka istui sängyllään luultavasti tietämättä mitä sanoa. Sen sijaan Harry kyykistyi nappaamaan Remukselta saadun kirjan maasta, jonne se oli tippunut silloin, kun Ginny oli viimeksi vieraillut siinä huoneessa. Muisto sai aikaan kylmät väreet Harrylle, sillä hän tiesi, että hänen olisi pakko kertoa tapahtuneesta Dracolle mahdollisimman nopeasti.
"Harry", Hermione sanoi varovasti, nousten sitten hitaasti seisomaan. "Me... me kuulimme siitä, mitä viime lukuvuoden lopussa tapahtui."
"Aha", Harry mutisi tajuamatta oikein, mitä Hermione oli juuri hänelle sanonut. Harry heilautti kirjaa ilmassa ja katsahti Ronista Hermioneen. "Minä, tuota... täytyy mennä!"
Poistuttuaan huoneesta, Harry kuuli juuri ja juuri Hermionen tuhahtavan: "Katso nyt, Ron! Saat luvan pyytää häneltä pian anteeksi!"
Vaivaantumatta kääntymään kannoillaan ja selittämään kiirettään, Harry ryntäsi rappuset alas sellaisella vauhdilla, että oli ihme, että hän pääsi alas pystyasennossa.
Hänen sitten viimein palatessa huoneeseen, hän kohtasi täydellisen hiljaisuuden. Remus istui paikoillaan katse käsissään, kun taas Draco otti rennosti sängyllään. Harryn sulkiessa oven, Remus nosti katseensa ja ojensi kätensä. Harry antoi kirjan Remukselle, ja istahti Dracon sängyn reunalle.
Oli edelleen hiljaista, kun Remus käänteli kirjan sivuja löytääkseen etsimänsä. Harry ei viitsinyt sanoa sellaisessa hiljaisuudessa mitään. Hän ei viitsinyt edes kysyä mistä oli kyse. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan vierasgrammista, vai mikä se nyt taas olikaan.
Sivujen kääntelystä aiheutunut rapina lakkasi, kun Remus laski kätensä yhden aukeaman päälle. Hän katsoi merkitsevästi Harrya, ennen kuin ryhtyi lukemaan: "Vieragrammina tunnettu kuvio on mysteeri, joka on saanut jo vuosisatojen ajan vallanhimoiset noidat ja velhot pariinsa. Vieragrammi itsessään ei anna voimaa tai viisautta, vaan se on eräänlainen ohjeistus mortegrammin aktivoimiselle. Sen on jo todettu olevan hyödytön, sillä siitä ei ole missään täydellistä versiota, jossa jokainen merkki olisi lukukunnossa. Jotta kuvion koko merkitys saataisiin selville, tulisi jokaisen merkin tässä mysteerisessä kuviossa olla selvillä."
Harry rypisti otsaansa. Remuksen lukema teksti oli hänestä yhtä tyhjän kanssa.
"Mortegrammi", Remus jatkoi sulkiessaan kirjan, "on kuvio, jonka aktivoiminen antaa ihmiselle niin kutsutun sanoinkuvaamattoman voiman. Niin on ainakin kerrottu."
Harry katsoi Remusta ihmeissään.
"Vieragrammi on lähinnä siis ohje sille, miten mortegrammin saisi aktivoitua."
"Mutta sehän sanottiin jo kirjassa", Harry sanoi. "Tai siis siinähän sanottiin sen vieragrammin olevan hyödytön, kun siitä puuttuu jotakin. Miten tämä liittyy kuolonsyöjiin -"
"Voldemort", Draco keskeytti saaden Harryn kääntämään katseensa häneen. "Voldemort on luultavasti jo jonkin aikaa tutustunut vieragrammiin, ja se, miksi hän halusi minut Azkabaniin, johtuu juuri tästä."
Draco huokaisi. "Hän haluaa tietää, mitä siitä kuviosta puuttuu."
Harry katsoi Dracoa ymmällään. "Mutta ethän sinä voi tietää..."
"On sanottu", Remus totesi, "että vain Malfoyt tietävät mitkä merkit vieragrammista puuttuvat."
"Mutta", Harry katsoi Remuksesta Dracoon tuntien olonsa hieman sekavaksi. "Minä en ymmärrä..."
"Xavier Malfoyn, Dracon kauan kauan sitten eläneen sukulaisen, on sanottu kehittäneen mortegrammi."
Harry katsoi pitkään Remusta tämän edelleen jatkaessa. "Kun hän sitten viimein onnistui, hän alkoi pelätä sitä, mitä oli saanut aikaan. Hän ei kuitenkaan halunnut pitkän työnsä menevän hukkaan, joten hän jätti jälkeensä vieragrammin, josta hän poisti kaksi merkkiä, jottei kukaan enää saisi mortegrammia aktivoitua. Tämä kaikki tieto on löydetty hänen itse kirjoittamanaan, mutta on huhuttu, että hän kertoi salaisuutensa lapselleen, joka taas hänen lapselleen, ja niin edespäin."
Harry siirsi katseensa Dracoon, joka pyyhkäisi otsahiuksiaan.
"Kukaan meistä Malfoyista ei ole vielä ollut niin tyhmä, että kokeilisi huvin vuoksi mitä tapahtuu, jos mortegrammi aktivoidaan", Draco totesi laiskasti. "Isä kertoi niistä merkeistä minulle. Se on muodostunut melkeinpä joksikin perinteeksi. Vähän niin kuin se, että annamme sukuvaakunalla koristetun kaulakorun sille, jonka kanssa uskomme viettävän lopun elämämme."
Tässä vaiheessa Harry tunsi niskansa kuumottavan.
"Mutta merkeistä emme saa puhua kenellekään. Se on ehdoton salaisuus. Edes minä en tiedä mitään mortegrammin aktivoimisesta", Draco totesi. "Tiedän vain ne puuttuvat kaksi merkkiä, en mitään muuta."
"On yksi asia, joka on kuitenkin luettavissa", Remus totesi katse Dracossa, joka nyökkäsi. "Yksi takuuvarma asia, jonka mortegrammi tarvitsee aktivoituakseen."
"Minkä?" Harry ei tiennyt halusiko edes kuulla sitä.
"Sydämen", Draco vastasi rennosti, saaden Harryn vatsan muljahtamaan.
"Anteeksi, mutta minkä?"
"Sydämen", Remus vahvisti asian. "Ei tiedetä tarvitseeko se todella sydämen vai onko sana sydän jotenkin kuvainnollinen. Voi kuitenkin olettaa, ettei se joka tapauksessa tarkoita hyvää. Morte jo itsessään tarkoittaa kuolemaa."
"Voldemort on jo päättänyt sen aktivoimisesta", Draco tuhahti mennäkseen suoraan asiaan, "kun olimme siellä tukikohdassa, näin seinällä suuren kuvion, joka ei voinut olla mikään muu kuin mortegrammi."
Nyt kun Harrykin oikein mietti asiaa, hän muisti jonkin ihmeellisen kuvion, johon hän ei ollut kuitenkaan kiinnittänyt paljoa huomiota.
Harry nielaisi tietämättä mitä sanoa. Hän otti Remuksen ojentaman kirjan käteensä ja avasi aukeaman siitä kohtaa, jossa komeili vieragrammin erikoinen kuvio. Se oli kuin kaksi yhteen liitettyä lumihiutaletta, josta lähti neljä viisarin näköistä nuolta, tai oikeastaan kuusi, jos kaksi sotkettua laskettiin mukaan. Jokaisen selkeän nuolen päässä oli kuvio, joka ilmeisesti merkitsi jotakin.
Harry tunsi kylmien väreiden nousevan hänen niskaansa, eikä se johtunut mitenkään siitä kuviosta tai tarinasta, joka hänelle oli juuri kerrottu. Draco oli ilmeisesti löytänyt kädelleen peiton suojista hyvän tien, jotta hän saisi sen Harryn paidan alle Remuksen huomaamatta.
Harry katsahti nopeasti Dracoa, joka piti ilmeensä peruslukemilla.
"Asiasta toiseen", Remus huokaisi. "On luultavasti odotettavissa, että joudumme kaikki lähtemään Kalmanhanaukiolta."
Harry nosti katseensa Remukseen, yrittäen olla piittaamatta kädestä, joka härnäsi häntä kärpäsen lailla. "Miksi?"
"Albus sanoi ainoan jäljellä olleen Mustan kuoleman vaikuttavan ratkaisevasti tämän paikan suojaloitsuihin. Huomasimme vasta viime viikolla sen, miten loitsut ovat alkaneet rappeutumaan."
"No", Harry totesi hetken päästä toivuttuaan uutisesta. "Mehän pääsemme Tylypahkaan."
"Te ette mene Tylypahkaan", Remus totesi hiljaa, saaden Harryn näyttämään järkyttyneeltä.
Hän tunsi sydämensä hypähtävän rajusti muutamaan otteeseen. "Miten niin me emme mene Tylypahkaan?!"
"Se ei ole varsinkaan teille kahdelle enää turvallinen paikka", Remus vastasi vakavasti. "Albuskin on sitä mieltä. Tylypahkan turvatoimet, jotka olivat ennen Tylypahkan rehtorin ja taikalainvartijaosaston käsissä, on siirretty auroriviraston ehdotuksesta pääaurorille."
Harryn suu loksahti auki. Dracon ilme ei värähtänytkään.
"Mikä tarkoittaa sitä, että kuolonsyöjillä on suora yhteys Tylypahkaan. He tulevat pääsemään sisään kouluun, jos haluavat."
Harry laski katseen käsiinsä. "Minne me sitten menemme?"
Harry tunsi olonsa kaameaksi, sillä vaikka Tylypahka olikin koulu, se tuntui lähinnä hänen kodiltaan. Hän ei halunnut uskoa sitä, ettei hän välttämättä enää koskaan palaisi sinne.
"Emme vielä tiedä", Remus huokaisi noustessaan seisomaan. "Yritämme keksiä jotain."
Harry, jonka ajatukset olivat siirtyneet Tylypahkaan, hätkähti Dracon kylmän käden pujottautuessa hänen löysien housujensa, ja saman tien bokseriensa lomitse. Harry ponnahti seisomaan niin äkisti, että sai Remukselta hämmentyneen katseen. Harry tunsi kasvojensa kuumottavan, kun hän katsahti varkain Dracoa, joka yritti selvästi olla virnuilematta.
Harry kiitti onneaan, kun koputus oveen keskeytti Remuksen, joka oli ilmeisesti aikeissa kysyä jotain siitä mitä oli tapahtunut.
Ovi aukesi, ja rouva Weasley kurkisti sisään.
"Ai, Molly", Remus hymyili. "Ruoka on siis valmista?"
Rouva Weasley nyökkäsi hymyillen.
"Teidänkin on jo parasta tulla syömään, ennen kuin ruoka jäähtyy. Pääseehän... herra Malfoykin?"
"Draco", Draco korjasi mahdollisimman nopeasti ansaiten rouva Weasleyltä valoisan hymyn.
"Luulen, että hän pääsee", Remus totesi Dracon nyökätessä. "Kaikkihan tietävät jo hänen olevan täällä?"
Rouva Weasley nyökkäsi huultaansa purren. "Toivon vain, etteivät lapset... kerroin heille vasta äsken. Ihmettelen kyllä, etteivät edes Fred ja George olleet nähneet häntä edes vilaukselta."
Rouva Weasleyn kadottua oven suusta, Remus kääntyi vielä kerran Dracon puoleen. "Oletan, että voin kertoa killalle Voldemortin suunnitelmista."
Draco nyökkäsi nousten sitten seisomaan. Harry hätkähti ja oli valmis tukemaan Dracoa, jos tämä ei jaksanut vielä kävellä.
"Ei hätää", Draco nosti kätensä taputtamaan Harryn päälakea. Yhtäkkiä pojan kasvoille muodostui omituinen virnistys, josta Harry päätteli hänen suunnittelevan jotain.
"Kukaan Grangerin ja Weasleyn lisäksi ei vielä tiedä meistä", Draco totesi itsekseen virneen karehtiessa hänen huulillaan.
"D-Draco", Harry sanoi äkkiä, sillä hän aavisti tietävänsä sen, mitä pojan mielessä liikkui. "Minun pitää kertoa sinulle jotain."
Harry tunsi solmun kiristyvän hänen vatsassaan, kun Draco laski katseensa häneen. Harry katsahti merkitsevästi Remusta, joka ymmärsi, ja lähti pois huoneesta.
Harry nielaisi ja asteli sitten hetken emmittyään istumaan sängyn reunalle. Hän pelkäsi Dracon reaktiota, minkä pystyi huomaamaan hänen tärisevistä käsistään.
Draco rypisti kulmiaan ja asteli lähemmäs Harrya, joka painoi katseensa polviinsa, ja kyyristyi pienemmäksi.
"Mistä on kyse?" Dracon äänensävy kuulosti epäilevältä.
"Minä", Harry aloitti, "minä en halunnut, oikeasti, en halunnut - "
"Mitä sinä olet tehnyt?" Draco kysyi äkkiä. Hänen äänensä oli muuttunut vahvemmaksi ja vaativammaksi. Se ei koskaan tietänyt hyvää.
Harry huokaisi syvään, hautasi kasvonsa käsiinsä, ja kertoi mitä hänen ja Ginnyn välillään oli tapahtunut. Hän kertoi asian perin pohjin aina siitä asti, kun Ginny oli luultavasti saanut päähänsä Harryn pitävän hänestä.
Lopettaessaan puhumisen, Harry ei uskaltanut katsoa Dracoa, joten hän tyytyi pitämään kätensä kasvojensa edessä. Dracon pysyessä vaarallisen hiljaa, Harry tunsi kyynelten vierivän hänen käsilleen, ja vaikka hänen hengityksensä alkoi tuntua raskaalta, hän päätti pitää sen tasaisena, jottei Draco huomaisi hänen itkevän.
"Te siis suutelitte?"
Harry nyökkäsi, uskaltamatta päästää sanaakaan suustaan. Hän ei tiennyt miksi hän pelkäsi niin paljon Dracon reaktiota, sillä olihan se ymmärrettävää, jos hän suuttuisi. Harry tiesi, että hän ansaitsisi sen, mitä ikinä Draco hänelle sanoisikaan.
Harry tunsi Dracon kyykistyvän eteensä, ja tarttuvan kiinni hänen kylmillä sormillaan Harryn käsistä. Harry ei halunnut katsoa Dracoa, tai sulkea silmiään, joten hän päätti pitää katseen polvissaan Dracon vetäessä hänen kätensä pois hänen kasvojensa edestä. Se sai Harryn tuntemaan kasvonsa ihmeellisen kylmiksi.
"Katso minua", Draco sanoi ja Harry joutui käyttämään kaiken voimansa nostaakseen katseensa
Dracoon. Hän puri huultaan, ja yritti pitää ryhtinsä Dracon tiukan katseen alla.
"Se, että Weasley hyökkää kimppuusi kuin mikäkin kiimainen mehiläinen, ei ole sinun syytäsi", Draco totesi.
Harry tunsi hämmentyvänsä Dracon sanavalinnasta, sillä hän oli odottanut jotain aivan muuta.
"Se, mitä kerroit, ei tunnu kuulostavan siltä, että haluaisit lähteä Weasleyn matkaan ja jättää minut kuin nallin kalliolle, vai?" Draco hymyili nostaessaan kätensä pyyhkäisemään Harryn kyynelisiä kasvoja. "Minusta se kuulosti enemmän siltä, että Weasley käytti sinua hyväksesi."
"Mutta minä en edes tehnyt mitään, vaikka - " Harry aloitti Dracon keskeyttäessä hänet sitten katseellaan.
"Sinä säikähdit. Se on ymmärrettävää, ettet tehnyt mitään", Draco totesi. "Mutta vaikka kuinka haluaisit minun ystävystyvän ystäviesi kanssa, et voi odottaa minun luovan minkäänlaisia hyviä välejä hänen kanssaan." Dracon äänensävy kuulosti jokseenkin murhanhimoiselta.
Draco painoi huulensa Harryn otsalle ja kuiskasi: "Voi kuinka tulenkaan nauttimaan hänen unelmiensa murskaamisesta."
Harry katsahti Dracoa hieman paheksuvasti, muttei voinut olla hymyilemättä.
"Tämä on vain vastine siitä, että päästit minut viimeksi pälkähästä", Draco totesi venytellen. "Varokin, jos tämä tapahtuu toiste."
Harry hymyili ja pyyhki silmiään hihaansa. Draco kosketti huultaan kielenkärjellään, ennen kuin nojautui painamaan huulensa Harryn huulille. Draco tiesi, ettei hän saanut vielä venyttää suutansa liikaa, mutta tuskin pieni suukko mitään tekisi. Se kuitenkin teki, sillä vetäydyttyään pois, Dracosta tuntui erittäin vajaalta. Aivan kuin hän olisi saanut juuri vain pienen suklaakikkareen suuresta levystä.
"Luulin, että suuttuisit", Harry totesi totuudenmukaisesti.
Draco nosti toista kulmakarvaansa. "Totta kai minä olen vihainen."
Harryn kasvoilla ollut hymy valahti.
"Mutten sinulle", Draco lisäsi silittäen Harryn poskea. "Nyt ainakin tiedetään, että jos Voldemort alkaa painaa päälle, voimme lahjoittaa hänelle ilmaiseksi yhden sydämen."
Harry pamautti leikkisästi kädellään Dracon käsivartta. "Ei noin saa sanoa!"
Draco kohautti olkiaan katse oikean käden kynsissään. "Minähän olen 'pahis'."
_________________________________________________
Harry oli vielä asettunut vastaan, eikä halunnut paljastaa muille hänen ja Dracon suhdetta, mikä harmitti Dracoa suuresti. Hän antoi asian kuitenkin olla, sillä hän tiesi miten ujo Harry loppuen lopuksi oli, vaikka tämä välillä esittikin kovin rohkeaa.
Niinpä Harry asteli keittiöön ennen Dracoa, saaden sitten rouva Weasleyn nuhtelut myöhäisestä saapumisesta. Dracolle oli varattu paikka Remuksen vierestä, joten Harry joutui kauhukseen Ginnyn viereen. Hänen istumapaikkansa näytti olevan suunniteltu juttu. Hermione katsahti häntä surullisesti hymähtäen, ja Fred ja George virnuilivat pöydän toiselta puolelta.
Draco asteli keittiöön vähän sen jälkeen, kun Harry oli saapunut. Nuorten keskuudessa syntyi kireä tunnelma, ja Harry kuuli Ginnyn sähähtävän hiljaa hänen vieressään. Harry huomasi Hermionen katsovan järkyttyneenä Dracon kasvoja.
"Sinä haluat varmaan mieluummin keittoa kuin lihaa?" rouva Weasley kysyi saaden vastaukseksi pienen nyökkäyksen.
Ruokailu jatkui Dracon saapumisen jälkeen normaaliin malliin. Kiltalaiset juttelivat keskenään ja Remus piti seuraa Dracolle, kun taas Harry jutteli ystävilleen. Vaikkei Ron ollutkaan pyytänyt häneltä vielä anteeksi, Harrysta tuntui aivan siltä, ettei tämän enää tarvinnutkaan.
Harryn syötyä mitättömän ateriansa, hän oli saanut Dracolta niin tuiman katseen, että hänen oli ollut pakko ottaa lisää syötävää. Hän oli ikävä kyllä liioitellut, sillä puolessa välissä uutta annostaan, Harrylle alkoi nousta ikävä pahan olon tunne. Ginny ei auttanut asiaa ollenkaan. Tyttö oli jälleen asettanut kätensä Harryn polvelle ja hymyili hänelle silmiään räpsytellen. Draco, joka katsoi tilannetta pöydän toisesta päästä, näytti aivan siltä, kuin voisi puristaa hänen kädessään olevan lusikan poikki.
Viimein kaikki olivat syöneet ruokansa. Kaikki paitsi Harry, joka oli jättänyt lautaselleen kolme perunaa ja palan kalaa. Rouva Weasley katsoi häntä huolestuneena. "Etkö pitänyt siitä?"
"Pidin", Harry vastasi siinä samassa. "En vain jaksa enempää."
"Oletko varma?" rouva Weasley kysyi ottaessaan kiinni Harryn lautasesta. Harry nyökkäsi ponnekkaasti pitäen samalla toisella kädellä kiinni vatsastaan.
Kun rouva Weasley oli vielä avaamassa suutansa, Ginny pisti väliin: "Hän ei jaksa enempää, äiti."
Harry oli kiitollinen Ginnylle, ja heti kun rouva Weasley oli ottanut lautasen pois hänen edestään, Harry asteli nopein askelin pois keittiöstä.
Rouva Weasley katsoi huolestuneena Harryn matkaa keittiöstä ulos. "Mikäköhän häntä vaivaa? Raukka näyttääkin niin laihalta."
Draco, joka luuli vallan hyvin tietävänsä, mistä oli kyse, nousi seisomaan.
"Jälkiruoka!" Rouva Weasley huomautti puukauha ojossa.
"Käyn vain vessassa."
Draco asteli hitaasti ulos huoneesta muiden katseiden saattelemana, ja heti kun hän oli saanut keittiön oven kiinni, hän melkein juoksi vessan ovelle, joka oli lukossa.
"Harry", Draco kuiskasi tietäen, että Harry kuulisi hänet. "Harry, avaa ovi."
Hetken päästä kuului pieni naksahdus oven avautuessa, ja Draco änkesi sisään pieneen värittömään ja ahtaaseen vessaan. Harry istahti vessanpöntölle kädet vatsaansa puristaen. Pieni mitätön ja melkein sammunut kynttilä oli ainoa valo synkässä vessassa.
Draco kyykistyi Harryn vierelle, ja silitti hänen poskeaan. "Oksettaako?"
Harry nyökkäsi ja pudisti päätään heti perään.
"Ei siis vain onnistu?" Draco kysyi saaden vastaukseksi nyökkäyksen.
Draco huokaisi ja nousi seisomaan sillä tuloksin, että löi päänsä matalaan kattoon. Harry nauroi hieman vatsaansa pidellen Dracon samalla ihmetellessä sitä, miten hänen oli täytynyt tulla vessaan hieman kyyryasennossa.
Draco ahtautui pää kumarassa vessanpöntön ohitse astuakseen pesualtaan luokse. Ollessaan pesualtaan ääressä, hän pystyi tuntemaan vessanpöntön jalkojaan vasten.
Draco otti yhden puhtaan rätin, kasteli sen kylmään veteen, ja kääntyi ympäri silmiään kiinni puristavan Harryn puoleen. Draco kyykistyi uudestaan painelemaan rättiä Harryn otsaa vasten.
Hetken Harryn otsaa kylmällä rätillä taputeltuaan, Draco heitti rätin pesualtaaseen. Harry katsahti Dracoa, joka nyökkäsi hiljaa, ja asteli pois ahtaasta vessasta. Suljettuaan oven Draco siirtyi nojaamaan selkäänsä seinää vasten pimeässä ja ahtaassa käytävän päädyssä. Pöly kävi ikävästi Dracon nenään, mikä saikin hänet aivastamaan useaan otteeseen.
Draco huokaisi, ja yritti epätoivoisesti keksiä miten pystyisi auttamaan Harrya. Hänen pitäisi luultavasti kysyä Severukselta jonkinlaista lientä sen hetkiseen ongelmaan. Draco, joka oli tottunut hoitamaan asiat omin päin, tunsi raivostuvansa siitä, että hän ei voinut tehdä yhtään mitään auttaakseen Harrya.
Pian vessanovi kalahti auki, ja kalpeakasvoinen Harry astui ulos hymähtäen sitten Dracolle.
"Kaikki on pysynyt hyvin alhaalla ennen tätä", Harry totesi.
"Totta kai on", Draco huokaisi päätään hieman pudistaen. "Jos olet syönyt vain sellaisia annoksia kuin jolla äsken aloitit."
Harry hymähti, mutta hymy ei pysynyt hänen huulillaan kauaa, vaan valahti pois melkein saman tien.
Draco asteli Harryn luokse, ja veti hänet halaukseen.
gomen kudasai ><
kesti vähän.
heh.
..heh..
comments = happi.
R&R niin saattaa ilmestyä jatkoa x))
-
Aijaaaij! Unohdin mainita! Arvaa muuten kuka luki vieragrammin aluksi viagrana. Kyllä, Remus, Harry ja Draco keskustelevat aaaaaina viagrasta.
Eijei! Kyllä kokkiveitsiä sittenkin! Jeeeij! Kokkiveitset on paljon ihkumpia kuin kirveet.
Ahem, ei enää ikinä saa jättää tälläsen kohtaan! Mwahhahhaa, voitkin vaikka kertoa miulle mitä tulee tapahtumaan ja kaikki muut saisivat tietää vasta paljon myöhemmin! Toimiva järjestely, eikös?
*KÖH KRÖÖH* Tykkäsin luvusta joo. (Jo toinen kerta kun mainitsin! Samoilla sanoilla vieläpä. ;O) En kyllä vieläkään tajunnut mikä se yksi kohta oli. Jäi häiritseen. Sinä... Sinä ilkeä... kakara!
~Eipröl
-
April: :o kakara?? Take it back!!
xDDD viagra...itse asiassa sen grammin nimen keksiminen on yks syy siihen, miks täs osas kesti. Kerran keksin yhen (HEI tää on hyvä!) mut sit katoin tarkottaisko se jotain muilla kielillä...no joo-o, se nimi jäi sit siihen.
Ai jaa, no savenvalaja! Tääl ois näämmä yks vapaaehtonen kokkiveitsien keräilijä!
*mwahahahaaa* .... enpäs nyt taida kuitenkaan paljastaa mitään. Ehkä.
Hyvä, a-ri-ga-to-u. Hähääää, enkä kerrokaan mitä kohtaa meinasin. *evil grin*
- *hipsii jälleen muualle*
-
Oivoi, aivan liian ihana<3
Sanon tämän varmaan miljoonannen kerran, mutta rakastan luomaasi Harrya. Poika on niin pieni, angstinen ja suloinen ^3^
Ja Dracokin on vain niin naminaminam<3
Uuu, meneepä jännäksi ;o
Tässä luvussa pidin erityisesti kohdasta, jossa Harry kertoi Dracolle Ginnyn suudelleen häntä. Harry käyttäytyi juuri sillä tavalla, millä olisin kuvitellutkin hänen käyttäytyvän (eli pysyi luonteelleen uskollisena, suom. huom.) ja Draco oli aivan ihana ;>
(Ahaha, Dracon vaeltelevat kädet<3 Ja Harryn punastumiset<3)
Siinä vaiheessa, kun tuli se pitkä viiva, ehdin jo haikeana ajatella, että nytkö se loppui, mutta sitten rullasin alaspäin lähes hihkaisin riemusta, huomatessani sen jatkuvan. Onneksi kukaan ei nähnyt ilmettäni, kun rullasin ylöspäin ajtellen; 'Sitä on mennyt jo näin paljon ja se jatkuu vielä.' Olisin luultavasti saanut lähetteen pieneen, pyöreään huoneeseen tai jonnekin yhtä mukavaan paikkaan :'DD
Jatkoa mahdollisimman pian ja pitkästi ::)
Kiitos ^^
-
No tota, ehhh... Se oli eka mikä tuli mielee. Koska 'senkin brat' kuulosti tyhmältä niin se on sitten kakara.
Oh noes, toimiva järjestelyni ei ollutkaan niin toimiva sittenkään?
Eiii, paljastaaa~ se kohtaa~! Wanna know!
Jap jap, offailen aika runsaasti tänään.
-
Kun rouva Weassley oli vielä avaamassa suutansa
Mm, minusta ois kyllä aika hauskaa suhista tuota nimeä enemmänin... :D
Oi, että oli ihana luku taas. Harmi vaan, etteivät Harry ja Draco suudelleet kaikkien nähden ja saaneet Ginnya pyörtymään (itse asiassa hyvä, etteivät, toinen mahdollisuushan olisi tietty, että Ginny olis ollut Dracon kurkussa kiinni, vai?).
Minä tykkäilin kovastikin, ja nyt Harrynkin on pakko syödä edes hieman enemmän, ei Draco pojan kuihtumista salli (vai?).
Muttei saa jättää noin... Mwääh, tahtoo jatkoa, tahtoo sitä heti (öhm, älä sano mitään, katoan tästä...)
-
Uu April, miten ois iilimadot?
SQUEEEE Ihana luku! Awweli :D
Ja minkäänmoisia rakentavia ei tuu, koska et niitä tartte!
Ja kaikki kommentoi, Hallow myönsi olevansa pettynyt vähäiseen palaute määrään!
:D Snif, jatkoa!
Tacktack!
- savi
-
a.ri.ga.tou.
Karakuriningyou: ^^ kiituksia. Kyllä Harry niihin lempihahmoihin kuuluu, vaikka tykkäänki vähän kiusata/kiduttaa/rääkätä jne. ^^; (power to the writer!)
sitä oliki ihan kiva kirjotella (ku Harry kerto Ginnysta.) Harryn hahmona oon jo sisäistäny silleen kohtalaisesti.
Njaa ~~ kiitoksia hirveästi ^.^
alottelin jo tuossa uutta lukua. Kommentti piristi, tack tack.
April: senki brat vois hyvinki olla mun kirjottama :'D enkku suomi yhdistelmät on alaani.
eeeei paljastaa (vielä ei jaksa)
Winga: oho xDDD kunnon voldu suhinaa. Joo, en usko et Draco haluu Harryn kuihtuvan.
Jatkoo tulee, tulee ^^ kiitokseni.
savenvalaja: oha tässä joooo neljä lukijaa...hmm...on se tippunut, mutta sillehän ei mahda mitään xD
katotaan sit kesäloman jälkeen uudestaan.
kiitus, kiitus kommentista sinä kevätrulla.
-
hui.... hui... hui....
Dumpidum. Diudiu.
tampurelli manturelli dampidamdaa.
Okei sekosin. Siiiiiiiiis niiiiiiiiiin iiiiihaaaaaanaaaa.<3
I love it.
Baij, baij.
Sirre_
Ehkä hieman sekava viesti 8>
-
Jälleen kerran ihana luku
pidin kovasti taas Dracosta joka huolehtii Harryn hyvin voinnista ::)
-
Ihana luku taas <3 :D
Draco on ihanan suojelevainen Harrya kohtaan ja se luvun loppu oli todella suloinen. Toivottavasti Ginny löytää heidät sieltä käytävästä halailemasta... *kieroja ajatuksia*
Remuskin on yhä oma ihana itsensä! ;)
Tuo ihme mortegrammi tai mikä nyt olikaan on kiva keksintö. Mietinkin, että mitä ne kuolonsyöjät Dracolta niin kovasti halusivat siellä Azkabanissa. :P
Jotenkin arvasin, ettei Draco suuttuisi niin kamalasti Harrylle siitä suutelujutusta, vaikka en tiennyt että Harry kertoisi sen niin aikaisin.
Mahtoi Dracosta muuten tuntua ulkopuoliselta siellä syömässä kun Harrykin istui Ginnyn KÖHHlutkanKÖHH vierssä. Onneksi Remus piti sille seuraa :D
JATKOAA!!!
-
:o
Sirre_: ^^ kiituksia! Ei sekava viesti ollenkaan, tähän vaan ei nyt osaa
sanoa muuta kuin paljon kiitoksia!!
Luihuinen_89: Tack! (miksi...miksi mä kirjotan ruotsia?)
Luthien: arigatou!! (ei nyt keksi ollenkaan mitä sanoa...)
xD Ginny vastarintaa huomattavissa..?
-
Jaahas. Minulla on jäänyt jälleen yksi luku välistä kommentoimatta. *Huoh* Mutta nyt kommentoinkin sitten kumpaakin lukua. Jälleen hienoa tekstiä, mutta mitäpä muutakaan sinulta voisi odottaa. Tarina eteni jälleen mukavasti ja hieman yllätyksellisestikin. Olen positiivisesti yllättynyt näistä uusista käänteistä tässä ficissä ja odotan jälleen innolla uutta lukua!
Luku 10.
Alussa heti mukava pieni yllätys oli se, että Draco kertoi Harrylle vihdoin ja viimein itsestään. Lukijatkin saivat viimein tietää enemmän Dracosta sinun ficissäsi, eikä heidän tarvitse enää itse tehdä sen suurempia johtopäätöksiä. Tämä Dracon ja Blaisen välillä sattunut vahinko tosin oli hieman mielenkiintoinen... ;) Draco opetellut soittamaan pianoa?! MITÄ?! Tämä oli sellainen, että purskahdin nauramaan. En voi sille mitään, mutta pidän melko outona sitä, että puhdasverinen velho soittaisi pianoa. Hih ^^'
Tämä vaatekeskustelu oli ihan mahtava. Ja tämä Dracon ”jos viittaa on käytetty toisen päällä, se on käytetty, eikä sitä silloin voi käyttää itse” -periaate kuulosti melko hauskalta näin ajateltuna, mutta toisaalta; poikahan on sentään Malfoy. Lisäksi on vain hauskaa, että joku ärsyyntyy siitä, että myyjä suostuu alentamaan hintaa, vaikka kuinka olisi varaa ostaa vaikka koko kauppa!
Remuksen muistelukohta oli ihanin kohta tässä ficissä ikinä. Tämä fic on ihana, mutta tämä Remuksen muistelukohta oli vain niin ylimaallisen suloinen! Kuvailit Harryn niin suloisena vauvana, että silmäni olivat todennäköisesti aivan sokeriset. Tuli vain tällainen täydellinen aww-tunne. Kuulostaa melko pelottavalta, kun Sirius lupaa hänen ja Jamesin opettavan Harrylle kaikki tarpeellinen... Apua, minkälainen pojasta olisikaan tullut jos James olisi elossa ja Sirius ei olisi ikinä päätynyt vankilaan? Todennäköisesti pahempi, kuin Weasleyn kaksosista. ;D
Oi, ihana isä James, kun haluaa pitää pojalle syntymäpäivät niin usein! Pojasta olisi todennäköisesti tullut yhtä hemmoteltu kuin Dracosta. ;) Ja tämä hirvipehmolelu oli vain niin suloinen! Ihana, IHANA poika Harry on ollut!
"Kuulitko jo muuten sen, mikä hänen ensimmäinen sanansa oli?" Sirius kysyi innokkaasti Remukselta, joka pudisti päätänsä.
"Isi", Sirius vastasi katse Harryssa, joka oli ottanut kiinni varpaistaan, ja heilui nyt paikallaan. "Tai iti, niin kuin hän sen sanoo."
Remus nauroi. "James mahtoi olla innoissaan."
"Itse asiassa ei", Sirius totesi virnistäen. "Meinasi vetää minua kuonoon. Harry sanoi sen nimittäin väärälle henkilölle."
;D Tämä oli ihan paras. Mahtaa olla Jamesparka kauhuissaan Harryn kutsuessa Siriusta isäkseen. Hiih! ^^ Voi, nuo Siriuksen loihtimat tähdet olivat jälleen sellaisia, että tekisi mieli huutaa ja parkua ”miksei minulla ollut velhovanhempia?!” Epäreilua. *Mutisee ja silmäilee synkästi ympärilleen* Remusta käy sääliksi kun tämä miettii sitä, mitä Harryn kanssa voisi tehdä ja miten Sirius olisi tiennyt vastauksen. Minäkin voisin muuten äänestää sittenkin Ginnyn kuoleman puolesta. Tai sitten pliis tee poikkeus ja tapa joku merkityksetön sivuhenkilö!
Hyvä, kun Ronkin tulee lopulta järkiinsä. Mutta jotenkin kuitenkin niin Ronmaista ensin epäillä Dracoa ja sitten vain jatkaa syömistä! ^^ Ja Draco kiukuttelee kuin pikkulapsi, kun hänen pitäisi syödä tämä lääke! *Räkätystä* Ja ole kiltti ja anna Dracon parantua aivan täysin. Silmäkin entiselleen! Käy niin sääliksi poikaa.
Luku 11.
Melko Harrymaista tämäkin, että hän haluaa kuulla kaiken, eikä menettää yhtään mitään. Siitä huolimatta nämä Mortegrammit kuulostavat melko omituiselta, vaikka tässä selitettiinkin sitä, että mitä ne ovat. Mutta eiköhän tämäkin selviä minulle myöhemmin paremmin. Mahtavat toiset ihmetellä, kun poika säntää pää kolmantena jalkana hakemaan yhtä kirjaa ja juoksee yhtä nopeasti takaisin. Tämä Hermionen reaktio oli näistä tosin paras, kun hän vain syytti Ronia siitä, että Harry oli vieläkin vihainen. Muistahan korjata trion välitkin tässä pian. ;)
Malfoyt tietävät miten tämä mortegrammi aktivoidaan...Hmm. Tästä tulee vielä mielenkiintoista. Mutta pojat eivät mene tylypahkaan! :o Mihinköhän Kilta sitten siirtää päämajansa? Minulla tosin on oma pieni arveluni mihin sen aiot siirtää. Nimittäin Malfoyn Kartano. Draco kiusaa Harryparkaa! Hih^^ Remus vain katsoo hieman oudostaen kuitenkaan huomaamatta mitään. ;D Ja Draco pyytää Mollya kutsumaan itseään etunimellä. Tästä tuli vain hymy kasvoille.
Hyvä, ettei Draco vihoitellut Harrylle tästä suudelmasta. Ja tämä Ginnyn sydämen uhraaminen... ;D Oi, odotan niiiiiin innolla, kun saamme lukea kohtaa, jossa Ginny näkee Harryn ja Dracon. *hieroo käsiään yhteen kostonhimoisena* Toivottavasti Harrykin parantuu nopeasti bulimiastaan. Ja pystyy pian jälleen syömään kunnolla. Eli siis, Harryhan paranee pian bulimiastaan ja Draco paranee muuten, eikö?
Nyt kun päädyin raapustamaan varmaan pisimmän (ja varmaan sekavimman...) kommenttini ikinä, kirjoitat jatkoa nopeasti joohan? Ole kiltti ja palkitse minut jatkolla tästä hyvästä. ;) Jatkoa siis odotan PIAN! Kiitos näistä luvuista!
-
Vuhuu! (Ginny oli tyhmä, mutta sen me jo tiedämmekin)
Hihii, Draco ja Harry olivat suloisiiia! (Niin kuin aina ^^)
Osaan muuten hyvin kuvitella Dracon murhaavat ilmeet, kun Harry istui Ginnyn(lähentelevän lehmän) vieres! ^^,
Laita pian jatkuuuaah! Juukusta?
-
http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/kiitokset.jpg (http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/kiitokset.jpg) kiitoksia kaikille ;D oli tylsää, piirsin. (yllätys)
starry-eyed: :o ei voi muuta sanoa.
;D kiitoksia.
Dracosta oli hauska keksiä kaikkee epämäärästä xD Ja se pianon soitto...kuvittele semmone pikkune liisteritukkanen poika soittamassa valkosta flyygeliä ja heiluttelemassa samalla jalkojaan. Jaloissa kiiltelevät kengät, ja päällä siisti juhlaviitta xD Ehkä Narcissalla on pakkomielle pianoihin.
Niin, niin, aivan. Ei Malfoyn sovi pukeutua ''käytettyihin'' vaatteisiin, mahtaa olla järkytys Ronin vanhoissa pyjamissa.
Aeee, kiitos ^^ tämä muistelu oli sellanen 'täytekohta', ku halusin siihen väliin jotain erilaista. Harry oli huomionkipeä pallero.
Apua, minkälainen pojasta olisikaan tullut jos James olisi elossa ja Sirius ei olisi ikinä päätynyt vankilaan? Todennäköisesti pahempi, kuin Weasleyn kaksosista.
Eiköhän Lily olis tullu tässä välissä opettamaan jotain itsekin pojalleen käyttäytymisestä...mutta toisaalta...tuskin se olis mitään hyödyttäny ^^;
Mahtaa olla Jamesparka kauhuissaan Harryn kutsuessa Siriusta isäkseen.
Juu tämä Harryn sanominen Siriusta isäkseen oli ihan pakko laittaa xD
Minäkin voisin muuten äänestää sittenkin Ginnyn kuoleman puolesta. Tai sitten pliis tee poikkeus ja tapa joku merkityksetön sivuhenkilö!
Eiköhä niitä sivuhenkilöitäki lähe ku karjaa pellolta. No okei...ei saa liiotella myöskään.... *evil grin* Ja lisää Ginny hirteen kannattajia.
Mihinköhän Kilta sitten siirtää päämajansa?
Aika hyvä veikkaus sinulla tähän, mutta enpäs mene sanomaan muuta ^___^
Harryhan paranee pian bulimiastaan ja Draco paranee muuten, eikö?
no comments.
*kädet turtana* kiitoksia tosi paljon taas kommentista : ) anteeksi nämä sekavat vastaukseni, mut eiköhän kelloki kerro jo sen verran, etten voi saada kovin järkevää aikaseks.
Kata: Ginny on jotain niin...erityistä ja mahtavaa näemmä kaikkien mielestä.
No jaa, saa nähä millaseks nämä vihamielisyyskerhot ajan myötä muuttuvat.
^^ Kiitoksia jälleen! Itse asias mä oon saanu ton seuraavan osan kirjotettua. Täytyy ite tehä
viel aika paljon korjailuja ja täyttämistä, ja sit käyttää betan kriittisten silmien alla.
-
Toi oli ihana kuva joku osaa piirtää
-
Jippii, jatkoa! :) Siis tämä osa oli todella hyvä, varsinkin se, miten Draco reagoi siellä ruokapöydässä siihen, että Ginny lähenteli hänen poikaystäväänsä. Voin kuvitella Dracon ilmeen. Ja toivon, että se Ginny vähintään uitetaan tervassa ja sen jälkeen pussi höyheniä päälle. xD
Kirjoitusvirheitä en löytänyt, eikä pilkkuvirheitäkään tainnut olla. :) Lisäksi teksti oli helppolukuista, ja pidin jaksotuksesta, se selvensi paljon lukemista.
Jatkoa odotellen
Paha tytteli
-
Luihuinen_89: :D kiitoksia. (huomasin tossa et unohin siltä kulmakarvat, ja kaulaliinaa ei oo kokonaa väritetty xD)
Paha tytteli: Kiitos! Tämä Ginny vastaisuus on täällä huipussaan ;D
Seuraava osa onkin jo tuossa kirjoitettu, vielä pitää läpästä tarkistus ;D
-
...
...
...
Stage 12.
Harry ja Draco istuivat vierekkäin Kalmanhanaukion olohuoneen pölyisellä sohvalla. Kummatkin olivat kuin sanomattomasta sopimuksesta hiljaa, eikä huoneessa kuulunut mikään muu, kuin vanhan kaappikellon rikkinäiseltä kuulostava kalahtelu.
Harry katsahti sivusilmällä Dracoa, jonka hopeanharmaiden silmien katse oli iskostunut harmaantuneen vitriinin hyllyille, ja sen omituisesti kimaltelevaan sisältöön. Yhtäkkiä Dracon kasvoille ilmestyi hymy kuin tyhjästä, ja hän kääntyi Harryyn päin silmät kiillellen. Ne näyttivät
kuin sulalta hopealta.
Yhtäkkiä, kun Harryn ajatukset olivat keskittyneet vain niihin upeisiin silmiin, hän huomasi Dracon työntäneen hänet makuulleen. Harryn silmät sulkeutuivat Dracon painautuessa häntä lähemmäs. Pojan painaessa huulensa hänen huulilleen, Harry tunsi hapuilevat kädet kyljillään. Niiden liikkeet saivat Harryn niskakarvat nousemaan pystyyn.
Harry tunsi olonsa niin rentoutuneeksi, ettei mikään tuntunut haittaavan häntä. Eivät edes ne pitkäsormiset kädet, jotka olivat vetämässä hänen housujensa vetoketjua auki.
Harry ponnahti istumaan niin nopeasti, että läheisen hyllyn päällä kököttävän Hedwigin valkoisen sulat pörhistyivät säikähdyksestä. Pöllö katsoi omistajaansa murskaavasti.
Harryn silmät olivat lähes yhtä suuret kuin hänen linssiensä kehykset. Hän hengitti muutaman kerran raskaasti sisään ja ulos ennen kuin hänen katseensa osui yöpöydällä seisovaan kelloon. Käärmeiksi muotoillut viisarit osoittivat kello kahta yöllä.
Harry painoi kätensä otsalleen, ja oletti, että hän olisi kipeä. Hän oletti, että hänellä olisi kuumetta ainakin neljänkymmenen asteen verran, sillä juuri nyt hänestä tuntui aivan liian kuumalta.
Harry nielaisi, ja yritti ajatella mitä tahansa muuta kuin vasta tapahtunutta. Mistä lähtien hän oli muka nähnyt muunlaisia unia kuin painajaisia? Saatika sitten sellaisia kuin äsken. Harry pudisti päätään saadakseen ajatuksensa muualle, mutta aivan niin kuin hän oli olettanutkin, se ei auttanut yhtään.
Harry päätti nousta ylös ja käydä juomassa niin jäistä vettä kuin vain saisi. Ainoa ongelma Harryn suunnitelmassa oli se, että Kalmanhanaukiolla vesi tahtoi aina olla vain yhden asteista, ja se oli ainakin kädenlämpöistä. Hyvinä päivinä vesi saattoi olla jopa viileää.
Harry hiippaili niin hiljaa ulos huoneesta kuin vain pääsi, vaikkei hän olettanutkaan Ronin heräävän syvästä unestaan hänen askeliinsa. Päästyään ulos Harry sulki oven, ja ryhtyi astelemaan varovaisesti rappusia alas. Hän oli aivan varma, että silloin 15-vuotiaana, kun hän oli Kalmanhanaukiolla käynyt, kolmas rappu ylhäältä oli narissut hänen painonsa alla. Nyt se pysyi hiljaa, aivan kuin mikään ilmaa painavampi ei olisi juuri koskettanut sitä. Harrya hävetti myöntää se, että se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun hän ymmärsi todella sen, miten paljon hän oli laihtunut. Yksi vaivainen ikäloppu rappu sai hänet viimein ymmärtämään sen.
Harry asteli muut raput alas hiljaa, ja toivoi, ettei Remus yllättäisi häntä samalla tavalla kuin viimeksi. Päästyään alatasanteelle Harry asteli keittiön ovelle, ja kurkisti sisään tähyilläkseen näkyisikö missään silmiä tai muuta vastaavaa, joka paljastaisi Remuksen tai jonkun muun läsnäolon. Kun mitään epäilyttävää ei näkynyt, Harry astui sisään keittiöön, ja suunnisti tiensä kaapille napatakseen sieltä vesilasin.
Harry valitsi vaihtoehdoista sen mahdollisimman puhtaan lasin, johon oli maalattu erivärisiä kukkasia. Tarkistettuaan vielä, ettei lasissa ollut mitään epämiellyttävää, Harry avasi vesihanan, ja tunki lasin sen alle.
Kalmanhanaukiolla ei auttanut, jos vain odotti toiveikkaasti veden muuttumista kylmemmäksi. Paras mahdollisuus saada kylmää vettä oli yksinkertaisesti lasin tyrkkääminen mahdollisimman nopeasti hanan alle, ja vetää se mahdollisimman nopeasti pois.
Harry katsahti nopeasti hitusen kellertävää vettä, ennen kuin painoi lasin huulilleen. Hän antoi veden valua ylähuulensa päälle, jotta hän tuntisi miten kylmää se oli. Hänen tavanomaista tuuriaan; vesi oli tylysti lämmintä.
Harry laski lasin huuliltaan, ja katsoi hetken keskittyneesti veden väreilevää pintaa. Hän ei käsittänyt mitä oli tapahtunut, ja miksi hänestä tuntui niin epämukavalta, vaikka itse uni ei sitä pohjimmiltaan ollut. Harry punehtui, ja päätti juoda veden kerralla alas.
"Sinun löytämisesi tähän aikaan täältä - "
Harry säikähti niin, että hän pärskäytti vedet suustaan osan mennessä väärään kurkkuun.
" - saa minut miettimään perimmäisiä syitäsi."
Harry yski rajusti, ja kääntyi silmät vetisinä keittiöön astuneen Dracon puoleen. Pojan kasvoilla
oli jokseenkin vakava ja samaan aikaan huvittunut ilme.
"Halusin juotavaa", Harry kähisi yskimisen välissä.
Draco nosti ohuita kulmakarvojaan ja asteli hitaasti lähemmäs Harrya. Yhtäkkiä Harryn katseen osuessa Dracon sulan hopeanvärisiin silmiin, uni välähti salamannopeasti hänen näkökentässään. Harryn oli pakko kääntää katseensa pois Dracosta, ja hän asetti hieman tärisevin käsin lasin takaisin pöydälle.
"Mitä sinä täällä teet?"
"Halusin juotavaa", Draco sanoi, jolloin Harryn oli pakko katsahtaa häntä edes nopeasti. Tyhmäkin osasi sanoa hänen valehtelevan.
Harry ei kuitenkaan sanonut mitään vastaan. "Se on aika lämmintä, niin kuin aina."
"Näitkö sinä pahaa unta?" Draco kysyi äkkiä saaden Harryn retiisin punaiseksi. Onneksi huone oli pimeä.
"J-jotain siihen suuntaan", Harry vastasi saaden Dracon hieman epäilevän näköiseksi.
Jotain siihen suuntaan, Harryn aivot rääkkäsivät häntä. Jotain siihen suuntaan! Oletatko hänen uskovan sinun nähneen pahaa unta, kun vastaat, että ’jotain siihen suuntaan’?
"Tai siis joo, näin minä", Harry suoristautui uhmakkaan näköisenä, mikä sai Dracon kummatkin kulmakarvat nousemaan lähelle hänen hiusrajaansa.
Harry mietti hartaasti, mitä hän teki silloin, kun oli nähnyt pahaa unta.
"Se... se oli aika kamalaa", Harry painoi päänsä ja näpräsi sormiaan toivoen, että se tepsisi. "Hedwig oli siinä… ja joku jättimäinen lintu, ja - mitä sinä naurat?"
Draco oli joutunut painamaan päänsä ja laittamaan toisen kätensä kasvojensa peitoksi, mutta hytkyi silti naurusta. Harry katsoi häntä hieman loukkaantuneena. Miksi Draco käyttäytyi sillä tavalla, vaikka hän kertoi nähneensä painajaisen?
"Anteeksi, jos keskeytin, Harry", Draco sanoi viimein huulillaan juuri sellainen hymy, joka sai Harryn jalat veltoiksi. "Näytit erittäin uskottavalta."
Harry räpsäytti muutaman kerran ihmeissään ripsiään, ennen kuin huokaisi: "Olinko minä niin epäuskottava, ettei sinun tarvinnut saada edes pientä kohtausta siitä, että satuin näkemään painajaisen?"
Draco virnisti. "Sanotaan nyt vaikka näin, että sinulla on täysin erilainen tapa käyttäytyä painajaisen jälkeen ja toiseksi, mikä se painajainen taas olikaan?"
Harry punastui ja laittoi kätensä puuskaan Dracon katsoessa häntä pää hieman kallellaan.
"Kyllä minä Hedwigistäkin välitän", Harry mutisi, eikä huomannut Dracon astuvan lähemmäs.
"Haluatko minun sitten saavan sen 'pienen kohtauksen' ja lohduttavan sinua?" Harry tunsi Dracon käden poskellaan, jonka jälkeen kaikki tuntui tapahtuvan salamannopeasti. Harryn silmät laajentuivat, hänen ihokarvansa nousivat sojottamaan pystyyn, hänen mielessään välähti muutama pätkä hänen unestaan, ja hänen oli pakko kavahtaa Dracosta poispäin.
Draco katsoi Harrya ihmeissään käsi edelleen ojennettuna siinä kohdassa, jossa Harryn poski oli hetki sitten ollut.
Harry kiiruhti nappaamaan vesilasin takaisin käteensä. "Minulla on vielä jano."
Harry ei voinut olla tuntematta Dracon katsetta hänen selässään, kun hän täytti lasin uudelleen entistä lämpöisemmällä vedellä. Harry maiskutti vettä nenäänsä nyrpistäen suussaan. Hän joi lasissa olevasta vedestä vain puolet, ja ojensi loput Dracolle katsomatta kuitenkaan häneen.
"Eikö sinullakin ollut jano?"
Harry tunsi Dracon ottavan lasin käteensä hipaisten samalla hänen sormiaan. Harry käänsi katseensa Dracoon, kun tämä heilutteli lasia katsellen samalla veden pintaa. Poika nyrpisti hieman nenäänsä, ennen kuin joi loput vedestä yhdellä kulauksella. Draco irvisti, ja ojensi lasin takaisin Harrylle.
"Eikö täällä sitten ollut kurpitsamehua tai vastaavaa?" Draco kysyi pyyhkäisten sitten huuliaan oikean käden kämmeneensä.
Harry tyrkkäsi lasin ylösalaisin lavuaarin yläpuolella olevalle ritilälle, ja piti kasvonsa poispäin Dracosta.
"Ei tullut mieleen katsoa", Harry vastasi rehellisesti. "Teki mieli vettä."
"Ihmeellinen maku sinulla, jos tuota tekee mieli", Draco totesi olkiaan kohauttaen.
Harry ei sanonut mitään.
"Et nähnyt siis ainakaan kovin pahaa unta?" Draco totesi kysyvästi, jolloin Harryn kasvot tuntuivat jälleen kuumenevan.
"...En."
"Hyvä", Draco totesi yksinkertaisesti. "Mikä sai sinut sitten tulemaan alas? Lasillinen kuravettä?"
Harry katsahti Dracoa huultansa purren. "Eikö se ollut sinunkin syysi tänne tulemiseen?"
"Ei", Draco totesi. "Mutta sinä et kerro minulle jotain. Et uskokaan, kuinka paljon se häiritsee."
Harry piti katseensa ritilällä ylösalaisin olevassa lasissa. Hän ei tiennyt miksi häntä hävetti se sillä tavalla, ettei hän halunnut kertoa siitä ikimaailmassa edes Dracolle.
Yhtäkkiä Dracon käsi oli hänen olkapäällään, ja poika kiepautti Harryn ympäri.
"Mitä - ?"
"Näin minun on helpompi tietää valehteletko sinä vai et", Draco totesi virnistäen. "Epäilin itse, että sinulla oli muita suunnitelmia tullessasi tänne kahdelta yöllä, mutta käytöksesi ei tunnu
kovin katuvalta..."
Harry siirsi katseensa muualle kuin Dracoon.
"Etkä ole nähnyt pahaa unta. Tokihan olet voinut tulla juomaan, mutta onko sille syynsä?"
Harry ei voinut olla hymyilemättä. "Tarvitseeko se muun syyn kuin sen, että on jano tai että kurkku on kuiva?" Draco osasi kanssa olla kaikesta epäileväinen.
Draco virnuili: "Itse asiassa kyllä, se tarvitsee. Ei olisi tarvinnut, jos olisit sanonut sen heti, mutta käytöksesi viittaa epäilyttävästi johonkin muuhun syyhyn."
Harry punehtui, ja mietti, miksei hän ollut vain sanonut aiemmin, että hänen kurkkunsa oli kuiva. "En saanut unta."
"Hmmm", Draco näytti mietteliäältä. "Voi olla, mutta ei jälleen käy järkeen käytöksesi kannalta."
Dracon silmät välähtivät, kun hän iskosti ne Harryyn. "Tunnut nolostuneelta, miksi?"
Harry katsoi heti muualle. "Onko sinun pakko kiusata minua, eikö sinun pitäisi olla nukkumassa?"
Draco kohautti olkiaan. "Miksi, jos minulla voi olla parempaakin tekemistä? Tämä on sentään mielenkiintoista."
"Mitä mielenkiintoista kuivassa kurkussa on?" Harry mutisi kääntäen päänsä alas oikealle. Draco kuitenkin otti hellästi kiinni hänen poskistaan, ja pakotti Harryn kääntämään päänsä hänen puoleen. Se ei kuitenkaan estänyt Harrya suuntaamasta katsettaan pois Dracosta.
"E-päi-lyt-tä-vää", Draco totesi venytellen.
"Mitäs täällä tapahtuu?"
Harryn ja Dracon päät kääntyivät yhtä nopeasti ovelle päin.
Ovensuussa seisoi leveästi hymyilevä Remus, ja hänen takanaan Kingsley, joka oli vetänyt sauvansa esiin ilmeisesti luullen, että Draco uhkaili Harrya.
"Draco kiusaa!" Harry pamautti, saaden Dracon rämähtämään nauruun.
Kingsley katsoi kysyvästi kaksikkoa sauvaansa laskien, kun taas Remus pudisti päätänsä ja asteli peremmälle keittiöön.
"Ettekö tekään saaneet unta?" Remus kysyi istuutuessaan pöydän ääreen.
Draco pudisti päätään. "Silmää kirveltää."
Harryn huomio ponnahti siinä samassa Dracoon. "Mitä? Mikset kertonut minulle?"
"Ei se niin suuri juttu ole", Draco pyöräytti silmiään ja siirsi katseensa Harryyn. "Ei sinun tarvitse huolehtia minusta."
Harry laittoi kätensä itsepäisesti puuskaan. "Saman voisi sanoa sinulle! Ja sitä paitsi voin minäkin olla huolissani - "
"Mistä tässä on kyse?" Kingsley keskeytti poikien väittelyn syvällä, rauhallisella äänellään.
"Me seurustelemme", Draco vastasi sen enempää kiertelemättä, saaden Harryn jälleen punaiseksi.
Kingsleyn kulmakarvat nousivat todella korkealle, ja hän katsahti Remusta nähdäkseen miten tämä reagoisi. Remus kuitenkin jatkoi hymyilyään, ja veti korttipakan taskustaan.
"Oletan, ettei tämä tullut sinulle yllätyksenä?"
Remus pudisti päätänsä, ja viittasi häntä vastapäätä olevaa tuolia.
Kingsley asteli paikalleen Remuksen kysyessä: "Entä sinä, Harry? Mikä sai sinut näin yöllä hereille?"
Harry sanoi sen niin automaattisesti, ettei hän edes ehtinyt ajatella mahdollisia seurauksia. "Uni."
"Sinä näit siis unta?"
Harryn teki mieli lyödä päätään seinään Dracon katsoessa häntä sillä tavalla erikoisesti.
"Ei kuulu sinulle!"
"Painajaista?" Remus kysyi huolestuneesti korttipakan jakaessa itsekseen kortteja hänen, Kingsleyn ja kahden olemattoman pelaajan kesken.
"Ei nähnyt", Draco vastasi Harryn puolesta, mikä sai Harryn kiepahtamaan uudestaan ympäri, ja ottamaan lisää vettä.
Remuksen ja Kingsleyn nostaessa korttinsa pöydältä, kaksi muuta korttipinoa lennähtivät ilmaan, aivan kuin joku pitelisi niitä.
"Ristiseiskaa?" Remus kysäisi Kingsleylta, joka nyökkäsi pikaisesti, ja asetti kortin pöydälle. Kingsley, joka toimi paljon jästien pääministerin kanssa, oli oppinut ristiseiskan pelaamisen Skotlannin matkallaan.
"Hyvä, ettet nähnyt painajaista", Remus totesi iloisesti, ja asetti pöydälle herttaseiskan. "Toisaalta hyvätkin unet ovat rasittavia, sillä sitten kun niistä herää, huomaa, ettei mitään tapahtunutkaan oikeasti."
"Sanos muuta", Kingsley totesi Harryn punehtuessa. "Se tapahtuu turhankin monta kertaa."
Kingsley katsoi odottavasti Remuksen vieressä lentelevää pakkaa, josta ikään kuin näkymätön käsi nappasi yhden kortin ja asetti sen pöydälle.
"Kappas, ruutukahdeksikko."
Harry otti vesilasillisen vesilasillisen perään, ja toivoi Remuksen ja Kingsleyn vaihtavan puheenaiheen pois unista. Hän tiesi, ettei hänen onnensa voinut kestää enää kauaa, eikä se totta tosiaan kestänytkään.
Draco virnisti, ja nojautui lähemmäs Harryn korvaa. Harry tunsi pojan lämpimän hengityksen kutittavan hänen korvalehteään Dracon kuiskatessa: "Ehkä kylmä suihku tepsisi paremmin vai mitä?"
Harry katsahti murskaavasti Dracoa, jonka silmät kiiluivat voitonriemuisesti.
"Pantti."
"Hmm", Kingsley hymisi syvään, ja työnsi hiotun mustan kiven Remukselle. "Huonot kortit?"
"Älä muuta sano", Remus hymyili, ja siirsi katseensa vasemmalla puolellaan lentelevään pakkaan.
Harry, joka oli siirtynyt nojaamaan seinää vasten, hehkui retiisin punaisena Dracon virnuillessa hänelle. Harry tiesi kuulevansa tästä vielä pitkään.
"Lopeta jo", Harry mutisi saaden vastaukseksi viattomuutta tavoittelevan virnistyksen.
"Ah, herra Kahlesalpa. Tänäänhän ollaan levottomia", Kingsley tervehti rauhallisesti oven avautuessa jälleen.
Sairaanhoitaja Moe astui sisään ja hymyili Kingsleylle. "Siltä näyttää, herra Kahlesalpa."
"Moe", Harry sanoi heti herra Kahlesalvan laittaessa oven kiinni. "Dracon silmää kirveltää, onko se normaalia?"
Herra Kahlesalvan otsa kurtistui, ja hän näytti yhtäkkiä hyvin huolestuneelta, mikä ei auttanut Harryn oloa yhtään. Yhtäkkiä Harry tunsi pulssinsa kiihtyvän.
"Herra Malfoy, onko se totta?" Herra Kahlesalpa asteli rivakasti muiden katseiden seuraamana Dracon eteen.
Harry hämmentyi Dracon virnistäessä. "On se, her- Moe. En vain puhu nyt tästä", Draco osoitti huonossa kunnossa olevaa silmäänsä, "vaan toisesta silmästä."
"Aaah", herra Kahlesalpa taputti Dracon olkapäätä. "Varmaan kuivunut."
Herra Kahlesalpa käveli läheiselle kaapille, ja ryhtyi etsimään sieltä jotain.
Harryn suu loksahti auki, kun hän tuijotti Dracoa. "Mikset kertonut minulle, että tarkoitit - "
"Et kysynyt yksityiskohtia", Draco virnisti, ja kuiskaisi vielä, "minä kyllä haluaisin kuulla."
Harry ei uskonut, että oli koskaan ollut yhtä nolostunut, kuin sinä yhtenä yönä.
"Herra Malfoy", herra Kahlesalpa oli palannut Dracon ja Harryn luokse. "Saisinko vilkaista sitä silmääsi?"
"Toki."
"Pantti", kuului ihmeellinen, miltei olematon tuulen suhahdus, ja pöydän ääressä Kingsley siirsi mustan kiven Remukselta leijuvalle korttipakalle hänen vieressään.
Tutkailtuaan hetken erittäin keskittyneen näköisenä kynttilän valossa Dracon silmää, herra Kahlesalpa suoristautui vakava ilme kasvoillaan. Harry tunsi sydämensä jyskyttävän tuskallisen lujaa.
Herra Kahlesalvan kasvoille muodostui hymy. "Onnitteluni. Silmäsi paranee kohisten."
Dracon ilme ei paljoa vaihtunut, mutta Harry hänen vieressään näytti siltä, kuin voisi valua huojentuneena lattialle. Draco katsoi häntä huvittuneena.
"No hyvähän se on", Draco totesi maireasti, "että kaunis ulkomuotoni saadaan täyteen kukoistukseensa."
Herra Kahlesalpa pudisti nauraen päätänsä, ja siirtyi painelemaan sormillaan hellästi Dracon leukaa. "Hmm, leukasikin paranee nätisti kasaan."
Draco ei voinut olla hymyilemättä.
"Luulen, että ne ovat täysin terveet viikon parin päästä", herra Kahlesalpa hymyili, saaden Harryn hymyilemään onnellisena, ja Dracon kasvoille järkyttyneen ilmeen.
"Viikko, pari?" Draco kähähti, "pitääkö minun sinnitellä näillä vielä viikko tai kaksi?"
Herra Kahlesalpa näytti hämmentyneeltä. "Aivan. Et saa venytellä suutasi liikaa. Olisit onnellinen, sillä pahimmassa tapauksessa voisit joutua odottamaan kuukauden."
Tämä sai Dracon sulkemaan suunsa.
"Hyvä on sitten", Draco murahti herra Kahlesalvan kääntyessä kortinpelaajiin päin.
Harry katsoi Dracoa säälivästi. "Kyllä sinä keitolla kestät parikin viikkoa."
"Luuletko, että ruoka tässä minua haittaa?" Draco kysyi toinen kulmakarva koholla, mikä sai Harryn pamauttamaan suunsa kiinni.
"Se on siinä", Remus totesi iloisesti pöydän äärestä.
Kingsley pudisti päätänsä katse korteissaan. "Sinä teet sen aina."
~*~*~*~*~*~*~*~*~*~*
Aamun sarastaessa keittiö alkoi hiljalleen täyttyä väestä, ja Draco ja Harry olivat asettuneet toisistaan eroon. Harrya, jota Draco jaksoi edelleen kiusata, välimatka ei haitannut, mutta Draco olisi halunnut istua Ginnyn paikalla, Harryn vieressä.
Tosiaan Harrya ei välimatka haitannut, mutta hän olisi halunnut istua kenen tahansa muun vieressä. Katseet, joita Draco lähetti pöydän toisesta päästä, olivat sen verran intensiivisen murhaavia, että Neville olisi juossut pienemmästäkin karkuun.
"Tiedätkö mitä, Harry?" Draco kuuli Ginnyn kysyvän Harrylta typerä sokerinen hymy kasvoillaan.
"Hmm?" Draco katsoi, kun Harry kääntyi tytön puoleen hieman epäilevä katse silmissään.
"Ajattelin, että voisimme vaikka pelata tänään Ronin ja Hermionen kanssa jotain peliä sillä aikaa kun muut menevät Viistokujalle."
Draco katsoi, kun Harryn epäilevä ilme vaihtui hymyksi.
"Kuulostaa hyvältä."
Weasleyn tytön silmät kiiluivat ilosta, ja hän nojautui painamaan huulensa Harryn poskelle.
Draco tunsi sisällään palavan roihun, kun hän katsoi Weasleyn tytön nojautuvan poispäin Harrysta sokerinen hymy huulillaan. Harry oli hänen poikaystävänsä! Draco tunsi hyökyvän vihan nousevan hänen ohimoonsa asti, ja ennen kuin hän ehti kontrolloimaan itseään, pieni lusikka hänen kädessään napsahti kahtia.
Kaikki sillä hetkellä huoneessa olijat kääntyivät katsomaan Dracoa, joka oli rauhoittunut saadessaan lusikan katki.
Remus katsoi häntä yllättyneenä. "Etkö pitänyt siitä? Ei sen puoleen Siriuskaan, hän inhosi kaikkea, johon oli painettu Mustan sukuvaakuna."
Draco katsoi ihmeissään lusikkaa, ja kosketti kohtaa, josta se oli mennyt halki. Se oli todella kuuma.
Rouva Weasleyn ojennettua Dracolle uuden lusikan jogurttia varten, Remus nojautui häntä lähemmäs kuiskatakseen: "Taisit tulla melko vihaiseksi vai?"
"Kysytkin vielä", Draco tuhahti siirtyen jogurttinsa puoleen katse Harryssa ja Weasleyn tytössä poukkoillen.
"Huomenta!"
Tällä kertaa ovenavauksella astuivat sisään kaikki puuttuvat nuoret. Hermione etunenässä, sekä Fred ja George Ronia kiusaten.
"Päästäkää irti!" Ron ärähti kaksosille, jotka virnuilivat veljelleen tottelematta hänen käskyään.
"Hyvä, että tulitte", pöydän ääressä istuva herra Weasley huikkasi kahvikuppinsa äärestä. "Meillä on tärkeää puhuttavaa."
Hermione ja Ron istuivat Harrya ja Ginnya vastapäätä Fredin ja Georgen istuutuessa mahdollisimman lähelle Dracoa, joka katsahti kaksosia epäilevästi.
"Ron, Hermione, Ginny", herra Weasley katsoi nuoria yksi toisensa perään. "Te ette vielä tiedä tästä, joten luulen, että nyt olisi otollinen hetki kertoa."
Katsottuaan vielä kysyvästi muita aikuisia, herra Weasley kääntyi nuorten puoleen. "Feeniksin killan tulee vaihtaa päämajaa tätä paikkaa suojaavien loitsujen heikkenemisen vuoksi."
"No", Ron nojautui eteenpäin, "minne te meinaatte sitten mennä?"
"Asiasta ei ole vielä päätetty", siksi päiväksi paikalle saapunut Vauhkomieli murahti haudan vakavasti.
"Mutta asia, joka koskee teitä erityisesti, on se", herra Weasley veti syvään henkeä, "että te ette voi palata Tylypahkaan."
Syntyi hiljaisuus, jonka rikkoi ääni, joka lähti Ronin lusikan tippuessa lattialle pojan höllentyneestä otteesta.
"Hei!" Fred ja George huudahtivat yhteen ääneen, "ei me tästä oltu kuultu!"
"Te olette jo valmistuneet", Kingsley sanoi silmiään pyöräyttäen.
"Miksi?!" Ginny kysyi kauhuissaan, "miksemme saa palata Tylypahkaan?"
"Sinä tiesit tästä?" Hermione kysyi hiljaa Harrylta, joka nyökkäsi.
Remus otti ohjat siinä vaiheessa käsiinsä, ja selvensi asiat Ronille, Hermionelle ja Ginnylle. Remus kertoi eritoten Ginnylle ministeriöön soluttautuneista auroreista, sillä Ron ja Hermione olivat siitä jo tietoisia. Hän kertoi myös Backwellin kohtalon, sekä Dracon ja Rowanin saapumisesta Kalmanhanaukiolle. Kerrottuaan Tylypahkan turvatoimien siirtymisestä auroriviraston käsiin, kukaan ei pannut vastaan päätöksestä olla lähtemättä Tylypahkaan.
Hermione huokaisi pitkään ja painoi kasvot käsiinsä. Ron taputti hänen selkäänsä muutamaan otteeseen.
"Moe?" Molly Weasley rikkoi hiljaisuuden, ja aivan pöydän päädyssä istuva Moe Kahlesalpa nosti katseensa häneen. "Onko herra Rowan jo tarpeeksi hyvässä kunnossa, jotta hän voisi liittyä seuraan?"
"Olisi vielä parasta antaa hänen levätä", herra Kahlesalpa vastasi. "Hänen jalkojensa tulisi antaa parantua kunnolla."
Pitkän aikaa oli vielä hiljaista, ennen kuin puheensorina alkoi hiljalleen nousta.
"En voi uskoa tätä!" Hermione huokaisi ja viittoi Harryn ja Ronin lähemmäs itseään. Onneksi Ginny oli keskittynyt Fredin ja Georgen kanssa keskusteluun, eikä siis tuppautunut heidän seuraansa.
"Ensin Draco - " Harry huomasi Ronin vaihtavan vaivaantuneena asentoaan, " - herra Rowan ja Backwell heitetään Azkabaniin. Rowan ja Backwell siksi, että kuolonsyöjät saisivat hyvät
paikat auroriosastolla."
"Sillä he varmistivat Tylypahkan turvattomuuden", Ron mutisi haukatessaan samalla leipäänsä.
"Aivan. Tällä tavoin he saivat myös Dracon ongelmitta Azkabaniin", Hermione huokaisi. "Mutta jos he saivat niin helposti maaniteltua ministerin antamaan turvatoimet heidän käsiinsä, he saavat läpi taatusti monia muitakin ehtojaan, joista olisi heille hyötyä!"
Hermione veti syvään henkeä, ennen kuin jatkoi selontekoaan: "Ja kun Rowan, Backwell ja Draco karkasivat, Backwell saatiin tapetuksi, mutta Rowan ja Draco pääsivät karkuun. Silloin kuolonsyöjät lavastivat Rowanin murhaajaksi tehdäkseen hänestä etsintäkuulutetun. Draco saatiin etsintäkuulutetuksi, koska hän oli Azkabanista karannut 'kuolonsyöjä'."
"Miksi he halusivat Rowanin ja Malfoyn etsintäkuulutetuiksi?" Ron ihmetteli.
"Jos aito Rowan olisi ilmestynyt ministeriöön ja sanonut sen toisen olevan huijari, niin totta kai asia oltaisiin tutkittu", Hermione tuhahti. "Tällä tavoin hänet saadaan helposti hiljaiseksi. Kukaan ei usko häntä nyt, jos hän menee ja sanoo Backwellia huijariksi."
"Voldemort puolestaan haluaa saada Dracon käsiinsä", Harry kuiskasi ystävilleen. "Selitän myöhemmin miksi."
"No niin", rouva Weasley yskäisi saadakseen muiden huomion häneen. "Minä, Remus, Arthur ja Alastor lähdemme käymään Viistokujalla yhdentoista aikoihin. Kahdelta on sitten ruoka. Bill ja Charliekin pääsevät tulemaan. Tonks samoin, jos oikein muistan."
Pöytä alkoi tyhjenemään hiljalleen väen lähtiessä kukin omiin touhuihinsa. Remus veti korttipakkansa jälleen esille. Ristiseiskaan liittyivät mukaan toiveikkaat Fred ja George sekä Kingsley. He kaikki olivat valmiita voittamaan Remuksen edes kerran.
Draco nousi pöydästä saaden monien katseet itseensä.
"Miksi hän edes on täällä?" Ginny sähähti katse Dracon selässä, kun tämä käveli pois keittiöstä. "Mikä saa kaikki uskomaan, ettei hän ole kuolonsyöjä? Hänhän voi valehdella!"
"Totuusseerumi", Hermione valehteli. "Kiltalaiset kuulustelivat häntä totuusseerumin alaisena."
Harry pujahti pöydän äärestä ystäviensä katseiden seuraamana.
"Minne sinä olet menossa?" Ginny kysyi pettyneen kuuloisena.
"Vessaan", Harry vastasi totuuden mukaisesti, ja asteli itsekin ulos keittiöstä kuullen vielä Fredin ärähtävän sanan 'pantti'.
Harry asteli vessaan vievään kapeaan käytävään, jolle oli saatu viimein kynttilöitä, jolloin se ei ollut enää läheskään yhtä pimeä kuin ennen.
Harry ehti juuri ja juuri laskemaan kätensä ovenkahvalle, kun hän jo tunsi käden olkapäällään.
"Luulin, että tulisit suoraan huoneeseeni."
Harry kurkisti olkansa ylitse nähdäkseen Dracon, jonka kasvoilla oli mitäänsanomaton ilme.
"Ajattelin tulla heti sen jälkeen, kun olen käynyt vessassa", Harry totesi hymähtäen.
Draco huokaisi, ja veti Harryn pois vessan oven luota vastakkaiselle seinälle. Draco työnsi Harryn seinää vasten, ja laittoi kätensä pojan poskille. Harry hämmentyi Dracon painaessa otsansa hänen otsaansa vasten.
"Minä en enää kestä tätä, Harry", Harry kuuli Dracon kuiskaavan. "Minä en kestä enää katsoa sitä, kun se Weasleyn tyttö roikkuu kimpussasi. Minä en enää kestä sitä, että joudun istumaan melkein toisella puolella huonetta kuin missä sinä olet!"
Harry ei tiennyt mitä sanoa. Hänen täytyi häpeissään myöntää, ettei hän halunnut muiden tietävän. Hän ei tiedä pelkäsikö hän muiden reaktiota, vai mistä se johtui.
Draco painautui lähemmäs Harrya ja katsoi hopeisilla silmillään kuinka Harryn silmien katse oli suunnattu lattiaan heidän alapuolellaan. Hymy ujuttautui Dracon huulille.
"Sinun täytyy kertoa ne yksityiskohdat, kun on aikaa."
Harryn poskille nousi heleä puna, ja hän iskosti rohkeasti smaragdinvihreät silmät kohtaamaan ne jäisen hopeat.
Draco nosti Harryn leukaa ylemmäs, ja painoi huulensa niin lähelle, että ne hipoivat Harryn omia. "Tuskin kerta mitään tekee. Kuka hän luulee minun oikein olevan, kun luulee, että kestäisin kaksi viikkoa."
Sen sanottuaan, Draco sulki heidän huuliensa välillä olevan lopun välimatkan, ja painoi Harryn kädet seinää vasten. Draco tunsi Harryn avaavan suutaan, jolloin hän otti kutsun vastaan ja ujutti kielensä Harryn suuhun. Draco näki Harryn sulkevan sumuisiksi muuttuneet silmänsä, ja yritti itse olla näyttämättä merkkejä kivusta, kun hänen leukansa oli koko ajan hänen toimiaan vastaan.
Harry ei voinut mitään sille, että hänen silmänsä sulkeutuivat kuin pakosta. Häntä itseään pelotti hieman se, että sattuiko Dracoa enemmän kuin hän antoi näyttää. Harry tunsi Dracon vaihtavan asentoaan paremmaksi, ja yhtäkkiä Harry tunsi jalan jalkojensa välissä. Harry äännähti jotain epämääräistä Dracon suuhun saaden platinanvaaleatukkaisen pojan virnistämään.
Yhtäkkiä heidät keskeytti kauhea kolina, joka sai Harryn kääntämään katseensa oikealle, ja Draco vasemmalle puolelleen. Harry veti syvään henkeä silmiensä suurentuessa. Dracon silmät puolestaan kaventuivat hänen huomattuaan käytävällä seisova Ginnyn, joka oli tiputtanut lattialle pienen laatikollisen haarukoita ja veitsiä. Tytön kasvoilla oli epäuskoinen, järkyttynyt ilme. Harry tunsi hänen käsiensä pääsevän vapaiksi Dracon otteesta.
...
...
...
comments =) ?
me <3 cliffhangers
-
:'''D Tuo loppu <3
Ylitit ittes, tää oli aivan mahtava!
Oikeesti, wau :D *Piilottaa kokkiveitset*
En saa sanottuu mtn järkevää, mut tää oli oikeesti tooodeeellla hyvä, ääh, jatkoo! ^^
Thhhannks, savi.
Muoks! Niijoo piti sanoo viel et ristiseiskaa on aika paska pelata kahestaan :'''D Ja haluun syyä Ginnyn... Se on aivan kamala.
-
Oiiiihhh<3
Ihanaa ihanaa ihanaa!
Jatko ilmestyi todella nopeasti ^^
Kihihihihii, olisinpa ollut näkemässä Ginnyn ilmeen ;D
Ja saanut siitä valokuvan. Tai koko tilanteesta suuri valokuva kehystettäväksi Ginnyn huoneen seinälle (tai omani) ;D
Todella, todella loistavaa tekstiä, ihanaa kuvailua, ihana Draco, awwelis Harry ja sen likaiset unet, Remus ja ristiseiska... Teksti on täynnä suloisuuksia<3
Ei mitään mahollisuutta järkevälle kommentille, gomen ^^'
Jatkoa?
Kiitos.
-
Hei hou.
Jap jap, se piirros oli muuten aika sulo. ^^
Jaa-aa... Miksihän aina tungen itseni tännekin kommentoimaan.
Pitäisikö rajoittaa? Taas piti kertoa siulle jotain maailmoja mullistavaa, mutta unohin jo. *köh krööh*
~Äpsylid44
-
ooo jatkoa :o
Tää oli jälleen kerran ihana luku.
Pidin erityisesti niistä korteista sinulla on mielikuvitusta ja tietenkin tuo loppu oli älyttömän hyvä
koko 12 luku oli ihana ::)
-
^.^
savenvalaja: ;D erittäin suuret kiitokset. (ei saa itsekään mitään muuta
järkevää aikaseks)
Karakuriningyou: kiitoos, kiitoos. ;D Osa oli helppo kirjottaa,
nii tuli nopeemmin. Ei hätiä, ei nää munkaan vastaukset kovin
monipuolisia/järkiperäisiä ole ^^;
April: Ai, tackar...paitsi et juu kulmakarvat jäi. Sanotaan ny
vaikka, et Tom ajaa aina kulmakarvansa pois.
Eihän kommentit mitään haittaa ;D
no kerroppas mullistava juttu sitten, kun taas tulee mieleen.
Luihuinen_89: Kiitos! Mä en ees tiiä mistä se kortinpeluu tuli
mun mieleen x) mutta siis huikeasti huikeita kiitoksia.
-
Tämä uusi luku oli todella hyvä. Ja voin kuvitella Ginnyn ilmeen, joka on varmana ollut :o (<--- tuollainen). Mutta siis, luku oli selkeä, ja kirjoitusvirheitä ei minun silmiini osunut. Laatu oli aivan yhtä hyvää niin kuin aina. :)
Jatkoa odotellen
Paha tytteli
-
Suurkiitos siitä, että jatkoa tuli näin nopeasti! Tämä fic on yksi suosikeistani, tämä on vain niin anteeksiantamattoman suloinen. ^^ Alku oli mielestäni hieman ehkä sekava. Jouduin lukemaan sen pariin kertaan ennen kuin tajusin, että Harry näki unta. Aluksi mietin vain, että mitä tässä tapahtui? Ensin Harry ja Draco ovat siinä sohvalla ja yhtäkkiä Harry pomppaakin Hedwigin tuijottaessa poikaa murhaavasti. ”Häh?” oli reaktioni näin yhdellä sanalla sanottuna. Vasta luettuani tämän kohdan, missä Harry miettii uniaan/painajaisiaan, ymmärsin mistä tässä oli kysymys. Voi tosin olla, että muille tämä oli itsestäänselvyys ja minulle vain tuotti hieman hankaluutta aluksi ymmärtää mitä tässä tapahtui. Itse tosin laittaisin tähän uneen mieluummin vaikka kursivoinnin, mikä mielestäni selkeyttäisi tätä. :)
Jos Harry ei kerran muuten tätä ymmärrä, niin hyvä, että edes 'ikäloppu rappu' herättää pojan todellisuuteen. Tyly paikka mahtaa olla asua, kun vesi on lämmintä. Lämmin vesi on varsinkin kesäisin aika epämiellyttävä yllätys, jos sitä tulee juotua sen paremmin ajattelematta. Draco! Ei Harrya saa säikytellä! Sain aikaan naurunpärskähdyksen kun ajattelin Harryn purskauttamassa vedet suustaan silmät mitä todennäköisimmin ympyrän muotoisina. Lisäksi tämä Harryn selitys tästä ''painajaisesta'' oli kyllä melko... omalaatuinen. O.o Ihmeellinen painajainen. :D
Hihittelin itsekseni koko tämän Harryn ja Dracon sanailun ajan. Draco on ihana kiusatessaan Harrya. Harrylla taas nyt tuntuu tulevan näitä hieman napakampia vastauksia kysymyksiin, kuin aiemmin. Hieman ihmettelin tätä Kingsleyn reaktiota, mutta sitten muistinkin, etteihän monikaan tiedä Harryn ja Dracon seurustelusta. Kun nyt sitten vain muistaisi että ketkä kaikki tietävät... Blaise, Hermione, Ron, Remus...
Dracon vihjailu kylmästä suihkusta oli ihana. Draco on niin ihanalla kierolla tavalla ilkeä."Et kysynyt yksityiskohtia", Draco virnisti, ja kuiskaisi vielä, "minä kyllä haluaisin kuulla."
^^ Jotain aivan mahtavaa! Ja Draco joutuu jälleen olemaan mustasukkainen Ginnylle. >:( No eipähän tarvitse enää! Ja toivottavasti Mollyn mainitsemista Bill'stä ja Charliestakin kuullaan hieman enemmän. Pidän kummastakin hahmona, mutta heistä kerrotaan sekä originaalissa vähän, että myöskin ficeissä.
Kyllähän Draco sen verran kipua kestää, että yksi suudelma saadaan aikaiseksi. Ja HA! Kiinni jäivät! Busted! Ginny on lievästi järkyttynyt. :o Ha! *I'm walking on sunshine, woowoo!* Ei, en ole yhtään iloinen siitä, että pojat jäivät kiinni. Mistä niin päättelit? *Näyttää viattomalta* Seuraavaa lukua äkkiä kehiin, jotta pääsemme lukemaan lisää tästä Ginnyn reaktiosta JA kun kaikki muut kuulevat... Ginnyhan tottakai kertoo kaikille, joohan? *Puppy eyes* En edes tiedä miksi haluan, että pojat paljastuvat. Haluan ehkä vain tietää, miten kaikki reagoivat uutiseen.
Yhden pikku "virheen" pongasin.
Harry ei tiennyt mitä sanoa. Hänen täytyi häpeissään myöntää, ettei hän halunnut muiden tietävän. Hän ei tiedä pelkäsikö hän muiden reaktiota, vai mistä se johtui.
Tuohon mieluummin ”Hän ei tiennyt pelkäsikö.”
Kiitos tästä ja sitä jatkoa niin nopeasti kuin mahdollista!
-
Paha tytteli: ;D kiitoksia!
starry-eyed: ^^ 'ww, kiitos.
^^; aijaa...ehkä kirjottajana ei silleen osaa ajatella sitä niin sekavaks. Voin laittaa sen kurvisoiduks sit ku jaksan ja muistan...
xD Harry raukka nyt vähän yritti selitellä omiaan siihen painajaiseen. Ei halunnu mainita Siriusta, nii piti vetää jotain omaa.
Harry on jo vähän rohkeempi ku TLB ykkösessä, nii eiköhän jo niitä napakampia vastauksiaki ala tulla. Ja kyllä, Draco on ilkeä.
Tykkää kiusata Harrya.
Ginnyhan tottakai kertoo kaikille, joohan?
Nooo, se nähään sitte :D
Kiitos jälleen kommentista...tuli vähän vajaa vastaus, ku o kiire xDD
-
Muhahhahhhahhaaa.... voi Ginny raukkaa *vahingoniloinen* ;D sääli, sääli.
ihanaa luettavaa <3 Draco ja Harry on vaa nii söpöjä!!! Jatkoa pyydän :)
kuinkas pitkä tästä mahtaa tulla??? ihan vaan uteliaisuudesta kysyn että onko vielä matkaa loppuun.
mut kaikin puolin mahava luku (taas vaihteeks) :D
-
Aivan ihana luku! <3
Draco on ilkeä Harrylle kun se kiusaa sitä koko ajan ;)
Toivottavasti Ginny kuolee järkytyksestä... *haaveileva ilme* Se ansaitsis sen >:(
Paljastuuko Harryn ja Dracon suhde seuraavassa luvussa? Hope so.. Haluaisin tietää miten muut reagoivat. Minua kiinnostaa jostain syystä varsinkin kaksosten reaktio ;)
Toivoisin vain, että pian tulisi jo vähän enemmän toimintaakin...
Tuli aika sekava ja lyhyt kommentti, mutta minulla on hieman kiire, joten siirryn nyt tähän vakiopyytööni: JATKOA!!! :D
-
Dracon silmät puolestaan kaventuivat hänen huomattuaan käytävällä seisova Ginnyn, joka oli tiputtanut lattialle pienen laatikollisen haarukoita ja veitsiä.
Autss. Voi Ginny-parkaa. Hänellä oli jo suuret unelmat Harrysta ja sitten paljastuu, että Harry olikin varattu. Ja vielä Dracon kannsa. No, Ginny kyllä sai ansionsa mukaan, mitäs lähenteli Harrya..
Minä muuten pidän tästä Harrysta, hän ei ole niin ujo. Ja Dracokaan ei ole enää niin suojeleva, mitä oli ykkösosassa.
-
Ohooi(: En muista olenko aikaisemmin kommentoinut mitään tähän ficciin? : D Nojaa, olen niin hajamielinen, että en ihmettele vaikke en olisikaan. Olen kuitenkin seurannut uskollisesti tätä ficciä pitkäänpitkään! Ajatukset ei riitä nyt miettimään tarkkoja kohtia mitä piti kehua, kirjotan joskus oikeasti rakentavaa palautetta vähän näistä kaikista kappaleist,a kun jaksan lukea tämän uudestaan :p
Mutta oi, eikö ginnylle voisi vaikka tehdä jotain. Kuten vaikkapa se voisi tapella Dracoliinin kanssa ja Draco kävis väkivaltaiseksi ja poistais sen pelistä? No ei saa olla ilkeä. Keksi lisää hyviä juonenkäänteitä ja kaikkea kivaa jatkoon niin jaksan jatkossakin kehuskella. Ja mikä on uus päämaja ;o
Ainiin ja ihana luku<3
Seeya!
-
Ihana, ihana, iiiihaanaa! ^^ Hah! Nyt Ginny saa lopettaa Harryn lähentelyn! (Ja Dracolla on ihmeen kovat voimat, kun katkaisi sen lusikan ^^)
Laita jatkoa pian!!
-
Endless: Ömmm en osaa sanoa kuinka paljon lukuja tulee, mutta on siis vielä matkaa loppuun ^.^
Kiitoksia hurjasti ;D
Luthien: no juu...Dracohan on sentään Luihuinen, kiusaamisen tarve pitää tyydyttää.
voiii eeiiii, kaksosten reaktio on se joka on musta hankalin kirjottaa xDD
mun aivoja ei oo luotu keksimään vitsejä, joita kaksoset vois asiasta
päästää.
~~ kiitoksia ^-^
Siralmas: oi joi joi..*ei halua edes ajatella koko ykkös osaa*
Mulla on hitusen onkkelmia joittenkin hahmojen kanssa, mut hyvä tietää
et edes Harryn kohdalla onnistuu ;D
Kiiiitokseni!!
Vivilah: ^-^ Kiitos! xD no tuota...Harry saattais kyllä kattoa vähän pitkään
jos Draco poistais Ginnyn pelistä....
~~ kiitoset kommentista, yritän keksiä juonenkäänteitä :D
Kata: Kiitos, kiitos, kiitos. x) juu-u, taisi tulla taika mukaan auttamaan siinä lusikan katkaisu kohdassa.
jatkon kanssa jälleen hieman ongelmia, mutta eiköhän se siitä...
-
no chapter I'm afraid ^^;
(http://i45.photobucket.com/albums/f86/yrg/HarrryTLBII.jpg)
-
Ihana KUVA ii sä osaat piistää
-
En osaa sanoa muuta kun että Rakastan tätä. Sitä jatkoa, miten Ginny suhtautuu?
Kiitos tästä aivan ihanasta, mahtavasta, täydellisestä ja suloisesta ficistä, jota sanat eivät pysty kuvaamaan.
-
Aww. n_n
niiin kuolen tuohon Dracon söpöyteen. aivan ihana ficci, aivan jumalattoman ihana!
voi kiitos kiitos kun jaksat kirjoitella jotain tällaista. (:
vähän vain välillä häiritsee nuo kirjoitusvirheet, mutta niistäkin selvitään. olisi kyllä ihan hyvä jos pariin kertaa luettaisiin ennen tänne lähettämistä. mutta eipä tuo nyt mitään. (:
rakentavat kommentit jäi jonnekkin tuonne nurkan taakse, mutta toivottavasti sitä jatkoa silti heruu aika pian. (: <3
DracoDracoDraco. <3<3
-
Olet kerrassaan mahtava kirjoittaja! :D
Ihastuin tähän juoneen samantien ja pidän niin kovin tästä Harry, heikompi ja naisellisempi, kun Draco taas on voimakas ja miehinen (yleensä se on toisin päin).
Luin tämän Lines Between I:sen ja nyt olen seuraillut sitten tätä II:sta, mutta olen tässä välillä pohtinut, miten Blaiselle on oikein käynt sairaalasta pois pääsyn jälkeen. Hänestä olisi kiva kuulla vielä lisää...
Olet myös todella taitava piirtäjä, täytynee vielä huomauttaa. :D
Hah, aivan oikein Ginnylle, että sai tietää Harrysta ja Dracosta! ;D Tosin Draco on hyvin voimakas kun lusikankin sai katki ja vielä toipilaana... :)
Noh, jatkahan samaan malliin, odottelen jo innolla jatkoa!
~Nikki kiittää ja kumartaa.
-
Luihuinen_89: :D kiitoksia! Harryn pää on vaa hitusen liian leveä....
LND: hurjasti kiitoksia, toivotaan ettei seuraavan osan kirjottamisessa kestä näin kauaa ;D
coward: mulla on juu joskus se ongelma, etten jaksa lukee hirveen moneen kertaan mitä oon kirjottanu...(laiska)
mutta voishan sitä ottaa itteensä niskasta kiinni ja lukee useempaan otteeseen. Jatkossa kesti aika kauan ^^;
mut toivottavasti seuraavassa ei yhtä pitkään.....
Kiitoksia älyttömästi sinnekin kommentista ^^
Nikki: Kiitoksia ^^ on kyllä vielä hurjasti parannettavaakin. Joo, mä tykkään tästä parituksesta enemmän silloin kun
Harry on se 'naisellisempi'. Blaisesta saamme kuulla kohta ^^
Oi kiitoksia ^^ naamoja on huisin hauska piirtää, mut anatomiassa oon aivan surkea.
Joo, lusikan katkaisussa taisi taika tulla helppimään :D
Stage 13.
"Mi-mitä sinä teet?" Ginny kysyi vahvalla äänellä toivuttuaan ensijärkytyksestä, ja asteli vauhti hiljalleen kiihtyen poikia lähemmäs. "Senkin perverssi!"
Harry yllättyi Ginnyn reaktiosta, ilmeisesti tämä luuli Dracon ahdistelleen häntä.
Ginny otti, Dracoa ensin murskaavasti katsottuaan, kiinni Harryn kädestä vetääkseen hänet mukaansa. "Onneksi satuin paikalle. Mennään pois tuon luota, Har- "
Yhtäkkiä Draco asteli Ginnyn luokse, ja repäisi tämän otteen irti Harrysta.
Dracon silmät kaventuivat vaarallisesti hänen astuessa Harryn eteen. "Älä sinä koske Harryyn."
Syntyi pitkä hiljaisuus, jonka aikana Ginny tuijotti Dracoa kasvoillaan osin epäuskoinen, osin vihainen ilme. Dracon kasvot olivat muuten ilmeettömät, mutta kaikki hänen tunteensa pystyi lukemaan hopeanharmaista silmistä, joissa paloi kylmä tuli.
Harry, joka piteli vasemmalla kädellään oikeasta ranteestaan kiinni, katsoi hieman pelokkaan näköisenä Dracon selkää. Hän tiesi Dracon olevan enemmän kuin vihainen Ginnylle, minkä takia hän pelkäsi, että tämä tekisi jotain typerää.
"Hän on minun ystäväni", Ginny totesi viimein ääni vihaa tihkuen. "Toisin kuin erään!"
Dracon huulille muodostui ilkeä hymy, ja hän katsoi Ginnya hieman ylenkatseellisesti.
"Hän saattaa olla ystäväsi, mutta siinä kaikki. Minulle hän voi olla enemmän."
Tässä vaiheessa Ginny katsahti nopeasti Dracon ohitse nähdäkseen Harryn, jonka katse ei ollut irronnut Dracon selästä.
"Mitä sinä haluat hänestä?! Luuletko, että hän pitäisi sinusta?" Ginny naurahti ilkeästi, "hän on minun poikaystäväni!"
Oli Dracon vuoro nauraa. "Poikaystäväsi? Sinun poikaystäväsikö? Tuon kaikenko revit siitä, että satuit suutelemaan häntä?"
Ginny punehtui, mutta samalla hänen kasvoilleen ilmestyi jokin hymyntapainen.
"Me suutelimme," Ginny totesi painottaen ensimmäistä sanaa.
Draco ärähti ja otti tiukalla otteella Ginnyn paidan kauluksesta kiinni. Ginny ähkäisi säikähdyksestä Dracon vedettyä hänet sitten lähemmäs itseään, silmät uhkaavasti
kiiluen.
"Draco! Draco, lopeta!" Harry syöksyi ottamaan kiinni Dracon kädestä ja katsoi häntä anelevasti. Vaikkei Draco ollut tehnyt vielä mitään vahingoittaakseen Ginnya, Harry tiesi tilanteen riistäytyvän käsistä, jollei hän tekisi mitään.
"Tuo ei hyödytä mitään, lopeta jo!" Harry parahti ja huomasi Ginnyn katsovan häntä
oudosti silmät suurina.
Draco katsoi sivusilmällä Harrya ja mietti hetken, ennen kuin laski Ginnyn irti otteestaan.
Ginny kompuroi muutaman askeleen taaksepäin ja siirsi kauhistuneen katseensa Harryyn, käsi kaulaansa hieroen. "Mitä tämä on, Harry? Mistä tässä on kyse? Et kai sinä oikeasti ole - ?"
Draco nyrpisti nenäänsä. "Me seurustelemme... onko sinulla ongelmia sen kanssa?"
Ginny katsoi kauhuissaan Dracoa Harryn astellessa hitaasti häntä lähemmäs. "Ginny... minä… minun olisi pitänyt kertoa sinulle, mutta - "
Ginny siirsi epäuskoisen katseen Harryyn, joka jähmettyi paikoilleen, eikä enää tiennyt mitä hänen pitäisi sanoa. Ehkä tässä oli syy siihen, miksei hän halunnut muiden tietävän. Hän ei yksinkertaisesti osannut sanoa mitään.
"Mene, Harry", Draco sanoi hiljaisemmalla ja rauhallisemmalla äänellä kuin aiemmin. "Tulen kohta perässä."
Harry katsoi takanaan seisovaa Dracoa, jonka silmät lämpenivät heidän katseiden kohdatessa. Harry asetti kasvoilleen hieman anovan ilmeen, jolle Draco nyökkäsi lähes olemattomasti. "Mene nyt."
Harry puri huultaan, ja päätti vessan sijasta mennä suoraan Dracon huoneeseen, jotta hän pääsisi mahdollisimman kauas siitä tilanteesta. Hän painoi päänsä matalaksi, ja käveli reippaasti Ginnyn ohitse vilkaisemattakaan häneen. Hän oli kuitenkin tuntevinaan tytön katsahduksen, kun hän saapasteli tämän ohitse outo tunne vatsassaan.
Harryn kadottua näkyvistä Dracon silmät välähtivät jälleen, ja Ginny kavensi omiaan. Kaksikon ylle lankesi entistä kireämpi ja viileämpi tunnelma, ja jos Dracolla olisi vielä sauvansa, hän tietäisi minkä kirouksen tyttöön langettaisi.
"Sinulla on jonkinlaisia taka-ajatuksia, enkä minä anna sinun satuttaa Harrya", Ginny sähähti. "Vain unissasi voit olettaa, että tämä jää tähän!"
Dracon kasvoille muodostui samanlainen ilkeä hymy kuin aiemmin. "Pieni haaste kuulostaa aina hyvältä. Luuletko tosissasi, että tuollaisella pikkutytöllä on minkäänlaisia
mahdollisuuksia?"
Ginnyn kasvoille lehahti vihainen puna, ja tyttö kyykistyi maahan kerätäkseen raivokkaasti haarukat ja veitset takaisin laatikkoon.
"Paljon parempi paikka sinulle, Weasley", Draco hymähti, saaden Ginnyn nousemaan nopeasti ylös kasvot vihaisesti punottaen ja hiukset hieman sekaisin. Vielä vihaisen katseen Dracoon luotuaan, Ginny heilautti hiukset taakseen ja pyörähti ympäri kohteenaan keittiö.
"Jos olisin sinä harkitsisin kahdesti mitä tehdä", Draco huikkasi tytön selälle.
Punaisten hiusten kadottua näkyvistä, Draco huokaisi tyytyväisesti ja tunki kädet taskuihinsa. Hän oli astunut tuskin neljää askeltakaan, kun sai jo seuraa. Draco katsoi ylös Hermione Grangerin kiireiseen olemukseen. Tytön hiukset olivat sekaisin, hän kantoi käsissään hurjaa kirjapinoa, ja hän oli selvästi hengästynyt.
"Granger", Draco totesi itsekseen, ja oli juuri kävelemässä tytön ohitse, kun tämä pysäytti hänet.
"Draco - " Draco häkeltyi hieman kuullessaan Grangerin kutsuvan häntä hänen etunimellään, " - ajattelin, että voisimme yrittää hieman tutustua toisiimme tänään. Uskoisin, että se tekisi Harryn onnelliseksi."
Draco kääntyi tytön puoleen tämän jatkaessa: "En voi tietenkään pakottaa sinua, mutta... jos puhuisit Harrylle asiasta tai jotain."
Draco nyökkäsi pikaisesti, ja jatkoi sitten matkaansa.
~*~*~*~*~*~*TLB~*~*~*~*~*~*
(...aikamatka ajassa taaksepäin...)
Maassa lojuvat kuivat lehdet rapisivat ja oksat katkeilivat, kun juoksin metsän pimeässä siimeksessä epänormaalin lujaa vauhtia. Yksikään ihminen ei pystyisi juoksemaan sellaista vauhtia hengästymättä, katse edestään herpaantumatta.
Metsän maa oli peittynyt paksuihin juurakoihin, muhkuraisiin kiviin ja erilaisiin esteisiin, jotka hidastaisivat juoksijan kuin juoksijan vauhtia. Minun vauhtiani ne eivät kuitenkaan hidastaneet. Sivustakatsoja voisi luulla, että juoksisin tasaisella maalla.
Pysähdyin äkkiä kuullessani tuttuja ääniä kadulta, joka kulki melko lähellä sitä tiheää metsää, jossa olin juossut saatuani vainun saaliistani. Kuulin vihellyksen, joka sai minut kyyristymään, ja siirtymään lähemmäs metsän laitaa. Kuulin tuttujen äänien kuiskaavan toisilleen, mutta vaikka olinkin heistä vielä melko kaukana, ja vaikka he puhuivat niin hiljaa, pystyin erottamaan jokaisen yötä lähenevään iltaan lausutun sanan.
"Taivaan vallat, Tonks!" rahiseva ääni äyskähti, ja viimein pystyin erottamaan ihmishahmoja minua suojaavien puiden lomitse.
Velhojen hajuista päätellen yksikään heistä ei ollut Remus Lupin, mikä helpotti toimiani huomattavasti. Minä nimittäin tiesin, että pentu äkkäisisi minut siinä samassa.
Pääni liikahti vaistomaisesti uusien lähes erottumattomissa olevien äänien suuntaan, ja pian huomasin kissan jolkottavan jonkin matkan päässä velhoista, ja pysähtyvän aina välillä katsoakseen taakseen aivan kuin varmistaakseen, ettei heitä seurattu.
Silmäni kaventuivat. Tunnistin sen naisen hajun.
"Luulin jo ettette hakisi minua pois ollenkaan."
Silmäni kaventuivat ja välähtivät kun kuulin saaliini heiveröisen, rohkeutta tavoittelevan äänen. En voinut olla kääntämättä kasvojani saaliini puoleen ja olla nuolaisematta kuivuneelta vereltä maistuvia huuliani.
"Jos emme olisi hakeneet sinua aiemmin, niin huomenna olisi jo ollut pakko", sanoi seuraava ääni, jonka tunnistin etäisesti, mutta jonka omistajaa en osannut nimetä. "Sinua suojaava taika raukeaa sinun täyttäessäsi seitsemäntoista."
Kuljin metsän vierustaa pitkin katse niin tiiviisti laiheliinissa saaliissaani, etten älynnyt varoa olla pitämättä ääniä.
Viimein se kovia kokenut aurori äkkäsi jonkun liikkuvan metsässä. Näin, kun aurori seisahtui äkisti ja vetäisi taikasauvansa eteensä katse metsässä. Tämä sai minut kyyristymään äkisti juurten tasolle, sillä minun ei tehnyt mieli vaarantaa niskaani, kun vastassani olisi kolme auroria.
"Mitä nyt?" Kuulin tutun, Kingsley Kahlesalvan, matalan äänen.
"Ääh", joukosta nuorin aurori tuhisi. "Jatketaan vaan jo matkaa paikkaan, jossa voi ilmiintyä! Ei siellä mitään ole."
Tunsin virneen muodostuvan kasvoilleni, ja nuolaisin kielen kärjelläni yhtä suussani kiiluvaa terävää hammasta. Kokenein aurori ei ollut kuitenkaan yhtä typerä kuin nuorin, mikä tarkoitti sitä, että hän tähyili vielä pitkään metsään varmistaakseen heidän olevan yksin. Kaavin kynsilläni kärsimättömästi mutaista maata, ja viimein se vanha typerä aurorikin luovutti pimeään tähyilemisen ja velhot jatkoivat matkaansa yhden rikkinäisen katulampun luokse. Taikasilmällä ei taida tehdä mitään jos on pimeää? Turha kapistus.
Heidän perässään paikalle lähestyi hiljalleen se heitä seurannut katti, joka muuttui pian tiukan näköiseksi naiseksi. Minerva McGarmiwa, Tylypahkan professori.
"Aah, Minerva. Meitä ei siis seurattu?"
"Ei, Arthur", naisääni vastasi saaden huulilleni ilkeän hymyn. "Mikä on melko kummaa, ottaen huomioon miten kovasti tiedät-kai-kuka on Potterin perässä. Voisi luulla, että täällä olisi ollut edes joku vahtimassa."
"Mietin juuri samaa", se vanha aurorin kääppä murahti. Totta kai sinä mietit...
"Mutta nyt ei ole tämän aika. Potter! Sinä ilmiinnyt Kingsleyn kanssa."
Katsoin ärsyyntyneesti, kun tumma aurori ojensi pojalle kätensä, jotta he voisivat ilmiintyä rakkaaseen piilopaikkaansa. Hampaani kiristyivät. Minne? Minne he menevät?
"Näemme sitten Kalmanhanaukiolla!" nuorin aurori huikkasi, mikä sai minut kohentamaan asentoani. Kalmanhanaukiolla..?
En jäänyt edes katsomaan mitä seuraavaksi tapahtui, vaan pyörähdin ympäri juostakseni takaisin metsään. Kalmanhanaukio. Tiesinkö missä Kalmanhanaukio ylipäätään sijaitsi? Tiesinkö mistä velhot olivat puhuneet? Totta kai tiesin. Hetkeen en ollut mistään muusta rakkaalta Lestrangen akalta kuullutkaan kuin Kalmanhanaukiosta, jossa Mustien talo sijaitsi.
Lontooseen. Matkasta tulisi pitkä, mutta minun juoksuvauhdillani matka taittuisi helpommin. Sinnikkyyttä tulisi lisäksi lisäämään hyvin määränpäässä odottava palkinto. Ehkä näkisin hyvällä tuurilla Lupininkin.
Fenrir Harmaaselän kasvoille muodostui virne, kun hän kyyristyi enemmän etukenoon, ja juoksi sellaista vauhtia, mikä saisi pikajuoksijatkin kalpenemaan alta aikayksikön. Kuka sanoi, ettei ihmissutena olemisessa ollut yhtään hyviä puolia?
~*~*~*~*~*~*TLB~*~*~*~*~*~*
Toisten lähdettyä viistokujalle ja Kingsleyn lähdettyä omille asioilleen, Harry ja Hermione olivat tarttuneet tilaisuuteen ja asettuneet Ronin sekä Dracon kanssa olohuoneeseen. Dracon kerrottua Harrylle Hermionen suunnitelmasta, Harry oli ollut erittäin mielissään, mikä oli saanut epäilevän Draconkin suostumaan tulevaan kidutukseen, joksi hän sitä kutsui.
"Öh", Hermione keskeytti vaivaantuneen hiljaisuuden heiveröisellä äänellä. Hänen sen hetkistä rohkeuttaan ei auttanut ollenkaan se, että Dracon katse suuntautui häneen. "Meidän pitäisi varmaan... tuota..."
Hetken emmittyään Hermione ojensi kätensä Dracon suuntaan, joka istui sen verran kaukana tytöstä, ettei olisi ylettynyt ottamaan kiinni hänen kädestään.
"Hermione Granger", Hermione pamautti, saaden Ronin katsahtamaan häntä sivusilmällä, ja Dracon nostamaan toista eleganttia kulmakarvaansa.
Vaikka Hermione piti itsepintaisesti kättään ojossa, Draco ei tarttunut siihen vaan käänsi kasvonsa toiseen suuntaan silmät suljettuina. "Tuo on typerää. Me tunnemme toisemme, ja on turha yrittää aloittaa puhtaalta pöydältä, jos sinä sitä haluaisit."
"Draco", Harry, joka istui lattialla Dracon tuolin vieressä, siirsi katseensa poikaan. "Yrittäisit edes. Hermione haluaisi sentään yrittää unohtaa menneet ja oppia tuntemaan sinut."
Draco tuhahti vastaukseksi. "Menneitä ei voi noin vain unohtaa. Jos hän haluaa oppia tuntemaan minut paremmin, niin se on aivan sama minulle."
Hermione laski hieman lannistuneen näköisenä kätensä, muttei silti luovuttanut. "Tuota... me... minä ja Ron kuulimme siitä, mitä viime lukuvuoden lopussa tapahtui."
Harry käänsi nopeasti katseensa Ronin ja Hermionen suuntaan. "Mitä? Te tiedätte? Miksette kertoneet minulle - ?"
"Mutta minähän kerroin sen sinulle, Harry", Hermione huokaisi. "Silloin kun ryntäsit sinun ja Ronin makuuhuoneeseen hakemaan sitä kirjaasi."
Harry muisteli tapahtunutta, muttei muistanut Hermionen kertoneen hänelle siitä. Ehkä hän ei kiireeltään ollut rekisteröinyt sitä, mitä Hermione oli hänelle sanonut.
"Entä sitten?" Draco tokaisi.
"No ainakin me tiedämme sen, ettei aikeenasi ole luultavasti satuttaa Harrya", Hermione totesi, ja Harry tiesi heti, ettei hänen olisi pitänyt sanoa sitä.
"Luultavasti?" Draco toisti kylmästi ja siirsi katseensa Hermioneen, "luultavasti?"
Hermione ei kuitenkaan Dracon käytöksestä välittänyt, vaan laittoi kätensä puuskaan. "Mekin olemme huolissamme Harrysta, emmekä me voi tietää sinun aikeitasi."
Draco tuhahti. "Minun aikeenani ei ole viedä Harrya Voldemortille, usko pois. Jos olisi, niin miksen olisi vienyt häntä viimeksi, kun minulla oli siihen mahdollisuus?"
Hermione hymyili pienesti. "Hyvä saada kuulla se sinulta."
Ronin suu loksahti auki, ja hän käänsi katseensa Hermioneen. "Mistä kummasta sinä tiedät, että tuo puhuu totta?"
"Ron", Harry sähähti lattian rajasta ja tunsi Dracon käden asettuvan näpräämään hänen hiuksiaan.
"Minulle on se ja sama, uskotko sinä minua vai et, Weasley", Draco totesi vihasta punehtuvalle Ronille.
Ron näytti ärsyyntyvän. "Minä en oikeasti ymmärrä miten kestät tuota, Harry. Et voi olla niin idiootti, ettet huomaa - "
"Älä -", Draco ärähti ja lopetti hetkeksi Harryn hiuksilla leikkimisen voidakseen nojautua edes hieman lähemmäs Ronia, "älä sinä nimittele häntä. Minulle on aivan sama miksi kutsut minua, mutta Harrya sinä et nimittele!"
Ron näytti häkeltyneeltä, kun taas Hermione osin tyytyväiseltä Dracon reaktioon. Harry itse ei ymmärtänyt miksi Draco oli reagoinut sellaisella tavalla sanaan idiootti.
"Ei se haittaa, Draco", Harry nosti katseensa poikaan, joka valahti takaisin löysään asentoon jatkaakseen Harryn hiuksien hyväilyä.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Hermione yritti aloittaa puhumisen uudestaan. Hän veti syvään henkeä ennen kuin jatkoi.
"No minusta meidän pitäisi nyt tutustua toisiimme. Jos vaikka kerromme toisistamme jotain vuoronperään?"
Idea ei näyttänyt saavan kannatusta muilta kuin Harrylta ja Hermionelta, jotka halusivat epätoivoisesti jonkinlaista edistystä. Ainoa edistys tässä vaiheessa Dracon ja Ronin välillä oli se, että he olivat ainakin yhdessä asiassa samaa mieltä. Nimittäin siinä, että kuinka kovasti heistä kumpikin näytti haluavan pois toisen luota.
Hermione näytti epätoivoiselta. "Älkää viitsikö! Voisimme vaikka tehdä yhdessä koulutehtäviä, niin ne olisivat nopeasti pois alta. Se olisi hyvää tiimityöskentelyä!"
Harry ihmetteli sitä, miten helposti hän suostui jopa tähän Hermionen esittämään ehdotukseen.
"Kuulostaa suoraan sanottuna sikamaisen tylsältä", kuului matala, mutta hilpeä ääni olohuoneen oven suusta, jolloin kaikkien päät kääntyivät tulijaan päin.
Ron näytti epämieluisasti yllättyneeltä, Hermione räpsäytti muutaman kerran silmiään, Harryn suu loksahti auki,
ja jopa Dracon silmät suurentuivat hieman yllätyksestä.
"Tai siis hei haloo! Koulutöitä lomalla? Kuulostaa turhalta aivojen rääkkäämiseltä… vai onko vika sitten minussa?"
Selvästi pituutta kasvanut Blaise Zabini hieroi käsiään yhteen valkoinen virne kasvoillaan. "Miltä kuulostaisi erä pullonpyöritystä?"
R&R
-
Tämä oli taas niin ihana ja kiva kun Blaise kin pääsi mukaan tarinaan eikä kuollut.
Ja nuo Dracon reaktiot ovat niin ihania voin vain kuvitella mitä seuraavaksi tapahtuu..
Olen taas sanaton ;D
Luihu kumastaa ja kiittää
-
BLAISE! JES!
Uhm... siis... joo, mä rauhotun!
Ginny, Ginny, älä yritä mennä rakastavaisten väliin! Kyllä tulet vielä huomaamaan, Draco on Se Oikea Harrylle. (Ja vaikkei olisikaan, niin et sinäkään ole.)
Tuo flashbackikin oli kiva ja mielekäs.
Ja mä tykkään Hermionesta, se kun aina tahtoo kaiken onnistuvan. Ja Ronista, koska mä näen helposti Ronin olevan tollanen. Ja Ronin ja Dracon riidat on aina jees.
Ja Blaise! JES, se tuli ja ehdotti paljon kivempaa tapaa tutustua. Me like spinning the bottle.
Mmh, odotellen seuraavaa lukua.
-
Blaise! <3 Fenrir, aww *paijaa*. Okei joo... Täähän oli hyvä luku, mitä sä selostat?
Näyttää vähän siltä et kohta rupee tapahtuun, joo jatkoa ;D
- savi
-
Kiitos jatkosta. Tämä on parhaita ficejä mitä olen ikinä lukenut. Tässä on selvä juoni, jossa on juuri sopivan yllättäviä käänteitä.
Ginny oli kyllä niin ärsyttävä, antaisi Harryn olla kenen kanssa huvittaa :D
Draco oli kyllä niin suloinen sanoessaan Ronille, ettei tämä saa nimitellä Harrya.
Mutta eihän Draco ja Harry kuole? Kiltti...
-
oih<3 mä niin rakastan tätä. blaise, draco ja harry <3 ihan parhaita :) ihanaa että blaise palasi maisemiin. <; kaipasinki jo sitä. :)
jatkoa pian.
rakentava tais jäädä pois. >:
-
Blaiseee!!! <3<3 See tuuli taakas lallallallaa!
Hyvä kommentti Blaiselta ^^
Hah, Ginny sai turpaansa! (Henkisesti.. Meilkein kirjaimellisestikin ^^)
Toivottovasti seuraava osa tulee nopeasti!
-Kata
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
-
*kjäh kjäh* Tiesinhän, että tää saa positiivista palutetta.
Muistakin vielä ne miun Blaisenparitussuunnitelmat, ha.
Öh köh... En kyllä koskaan kirjoittele turhia viestejä. T__T
~Hihhulimaakari
-
Ensinnäkin tämä piirroksesi Harrysta oli erittäin hieno. Sitä vain ihmettelin miksi etunimissä lukee ensin James ja sitten Harry? Eikös se nimi ole Harry James Potter? No, pikkuseikoista viis. Itse luvusta sitten. Tämä Ginnyn reaktio tuli hieman yllätyksenä, että tämä yritti etsiä syytä Dracosta tälle kohtaukselle, jonka sattui näkemään. Hyvä, että Draco tekee (tai ainakin yrittää tehdä) Ginnylle selväksi ketä Harry tapailee.
Avada Kedavra saattaisi olla tämä Dracon pohtima kirous. Siinäpä olisimme päässeet siitäkin ongelmasta, kenet päädyt tappamaan tässä ficissä. Hyvä, että Hermione edes yrittää tehdä pientä sovintoa kaikkien välille. Toivottavasti Draco ja Ronkin yrittävät hieman enemmän.
Tämä aikamatka hieman häkellytti minua, koska siitä on niin kauan kun TLB on tullut luettua. Ymmärsin vain sen, että Harmaaselkä tietää missä Feeniksin Kilta oleilee. Toisaalta, ehkä tämä olikin pointtisi, mutta kummastuin vain siitä, miksi tätä tietoa ei ole käytetty hyväksi jo aiemmin. Toivottavasti Kilta ehti muuttaa piilopaikkaansa ennen Kuolonsyöjien hyökkäystä Kalmanhanaukiolle. Minä ainakaan en jaksaisi enää kidnappausta kenenkään kohdalle...
Tämä Hermionen kättely-yritys oli ihan hauska. Miksi ficeissä monesti näkee sitä, että joku tuttu yrittää aloittaa täysin puhtaalta pöydältä esittelemällä itsensä uudestaan? ;D Minusta tämä on vain hauskaa ja tässä ficissä suloista. Harmi vain, että Draco torjuu tämän heti. Dracon suojelevaisuus Harrya kohtaan jo tuossa pienessä nimittelyssä on yksinkertaisesti erittäin suloista.
Loppu oli sitten ihana. Blaise is back! *Hyppii kattoon ilosta* Blaise yhtä ihanana, kultaisena, Harrya ahdistelevana, mahtavana Blaisena tuli takaisin. Party time! Celebrate good times come on! Wohoo! Hyvä on, taidan rauhoittua. Mutta pullonpyöritys kuulostaa erittäin hyvältä ainakin minun korvissani. Kehittelehän tästä jotain erittäin mielenkiintoista! Kiitos tästä jälleen ja jatkoa toivottavasti tulee pian. En millään malttaisi odottaa tätä pullonpyöritystä. ;D
//Ou. En muistanut tuota alkua, mutta nyt kävin vähän kurkkimassa ykköslukua ja näinkin tämän kohdan siellä. Tämä selvitti paljon, kiitos. :)
-
Ihanaa, pitkästä aikaa jatkoa. :) Minusta nuo Dracon reaktiot olivat ihania, koska hän halusi, ettei kukaan nimittele Harrya.
o__O Osaan taas kirjoittaa, sitä se 2 tunnin yöunet tekee. :) (Kirjoitin ensin tuon Harrya tilalle Dracoa. ;D)
Paha tytteli
-
Luihuinen_89: :D ei ollut sydäntä kuitenkaan tappaa Blaisea heti näin alkuun. Myöhemmästä en sitten kerrokaan...
Hurjat kiitokseni kommentista jälleen.
Winga: thank's for the comment! Flashback oli tosi kiva kirjottaa...johtuu varmaan siitä, et tykkään Harmaaselän hahmosta.
Joo, kyl pullonpyöritys aina läksyt voittaa.
savenvalaja: no tuota nuin, minusta tuli hieman lyhyehkö osa tälläkertaa ^^;
Tästä se lähtee, tästä se lähtee. Kiitos jälleen sinullekin kommentista!
LND: ^^ Kiitos hurjasti (olen sanaton.)
Osaa Ginny kyllä raivostuttava olla....en myönnä että mä tein siitä näin raivostuttavan....
enpäs spoilaa kuka kuolee ja kuka ei ;D <--- evil grin.
Chikyo: Kiitos, kiitos! No ei se mitään, ettei rakentavaa tullut. Kunhan vaan saa kommentteja,
että tulee puhtia kirjottamiseen ^___^
PS. kiva nimimerkki sulla :D
Kata: Täytyy myöntää et teki mieli muokata tota alkua silleen, et laittaisin Dracon vetämään
Ginnya turpaan xD enpä sitten laittanutkaan...toivon itsekin et seuraavassa osassa ei mee mulla
näin kauaa...
April: kjähit sinnekin. Katsotaan miten nämä sinun Blaisen paritus suunnitelmat sulautuvat
tarinaan...sellaisia ei olekaan kuin turhia viestejä ..... tai no oikei on niitä, muttei tämä kuulu
niihin ^__^
starry-eyed: sinä jaksat aina hämmästyttää näillä pitkillä kommenteilla.
Ensinnäkin tämä piirroksesi Harrysta oli erittäin hieno
Kiitoksia erittäin paljon. Ja tuohon Harry James juttuun...huomasin et olin kirjottanu noi nimet
väärin päin siinä Blaisen kuvassakin, niin kirjotin tähänkin xD
Ginnyllä on yksinkertaisesti jonkinlainen pakkomielle Harryyn, eikä se halua uskoa et Harry seurustelisi
Dracon kanssa. Aikamatka oli suoraan TLB II ekasta luvusta, kun kiltalaiset haki Harryn Dursleylta...
Blaise oli jo pakko ottaa mukaan ^^ sillekin syynsä. Pullonpyörityksestä on kiva lukea ficeissä...niistä
on vaan tosi paha kirjottaa. Yritän olla nopeempi ens luvun kanssa ^^ Kiitokseni jälleen kommentista!!
Paha tytteli: xD tässä on ittelläkin kirjotuksessa ongelmia. Kauankohan näitten vastausten kirjottamiseen
on jo menny. Hurjasti kiitoksia!!!
-
Awwww Blaise<3
Rakkaani on palannut keskuuteemme<3
Tai no siis, toinen rakkaani, sillä Draco palasi jo aiemmin<3
Ja no, Harry-kulta on ollut mukana alusta lähtien<3
Alussa pelkäsin, että olit ottanut sen jonkun (anteeksi en muista kommentoijan nimeä) vinkistä onkeesi ja laittanut Dracon teilaamaan Ginnyn.
Luojan kiitos, niin ei tapahtunut. (Ei millään pahalla! :'DD)
Jotenkin kerkesin myös odottaa, että Ginny olisi hyökännyt jostakin kulman takaa ja iskenyt haarukan Dracon selkään.
En tiedä mistä mielikuva tuli, mutta jotenkin odotin sitä tapahtuvaksi :'D (Hyvä vain, kun ei tapahtunut xD)
Muutama omituinen/ylimääräinen kappaleen vaihto, joissa oli esim. yksi sana seuraavalla rivillä ja kaksi edellisellä, tekstistä löytyi. Ne olivat hieman kummallisia ja suosittelisin ottamaan ne pois :'DD
Luku oli kamalan lyhyt ;o Ehdin jo toivoa pidempää ;< Mutta ehkä seuraava sitten ;D
Ginny on niin kovin ärsyttävä ;< Mutta ei se mitään, Blaise teki comebackin ^^ Se korvaa ;D
Nyt odottelemaan vain Blaisen flirttiä<3
Tämä ihastuttavan loistava kirjoitus tarvitsee nyt kyllä nopeasti jatkoa ^^
Sori epäselvästä/täysin päättömästä kommentista, joka jäi nyt suurimmaksi osaksi ihkutukseksi. Toivottavasti se ei haittaa :'D
Kiitos.
-
Blaise tuli takaisin! JES! Ihanaa ;D Ja pullonpyöritys kuulostaa taas pitkästä aikaa erittäin hyvältä ;)
Ginny sai mitä ansaitsikin, kehtasikin väittää Harrya poikaystäväkseen!
Tykkään siitä että Draco ja Ron riitelevät koko ajan. Ei sillä että riitely olisi kivaa, mutta se tuntuu kaikkein realistisimmalta, että hän ei voi hyväksyä Dracoa. Hermione voisi taas hyvinkin olla sellainen niin kuin tässä että hän yrittää ystävystyä.. n__n
Ääh, en tiedä mitä muuta sanoa, paitsi: JATKOA!
-
Karakuriningyou: aaa juu, niitä omituisia kappaleenvaihtoja on tullu, vaikka oonki kirjottanu niin, ettei niitä pitäisi oikeesti olla.
Muutamia oon poistellu, koska niitä tulee aina iha ihmeellinen määrä ^^; sit aina jää joku jotenki hoksaamatta.
Joo, tästä tuli lyhyt, koska oli pakko jättää tuohon kohtaan xD seuraavasta pitäis tulla pidempi. Ainakin siltä juuri nyt vaikuttaa.
Kiitos hurjasti kommentista jälleen kerran ^^ ihkutus kelpaa vallan mainiosti.
Luthien: aaah, pullonpyöritys on mukavaa, mutta siitä on huisin paha kirjottaa > . <
Kiitokseni jälleen kommentista!!
-
blaise<3
jatka vain samaa rataa.
jatkoa odotan! :)
-
Aaww-reaktio käynnistyi, kun bongasin Blaisen tekstistä. Hän tuli takaisin! Rakastan sua Hallow :D Luku eteni ihanasti, Ron ja Draco sotajalalla tietää vaikeuksia, on yhtäkuin sait mut koukkuun :D Joo, rakentavaa taas löytyy. Piirros oli todella ihana, kuvat ovat ihania piristeitä aina välillä tänne. Hyvä idea! Nyt vaan jatkoa kehiin niin saan tulla taas ihkuttamaan.
-
romance91: ;D kiitoksia kommentista. Jatkoa yritän väkertää...writers block vaan kiusaa.
Jokuwannab: ;D voi hurjasti kiitoksia! Piirtelen suurin piirtein aina kun pitäisi tehä jotain muuta,
niin eiköhän jokunen kuvaki tule lisää.
-
Eijjei haluisin jatkoa(; Sekä more pictures.
Lyhyt ja ytimekäs kommentti.
-
Neiti Felton: : ) Kiitoksia ytimekkäästä kommentista! More pictures on their way!
-
Ihanaa, Blaise tuli!! *hyppii ympäri huonetta* Ihana ficci muutenkin, jatkoa sais tulla pian!! ;)
-
Yu: ;D Blaise rokkaa parhaiten. Oon kyllä jonkin verran tuossa jo jatkoa kirjoitellut,
niin että hyvällä tuurilla saan sen tänne ens kuun sisällä ^^;
Suurkiitokset kommentista ;D
-
Aijai! Onko jatkoa siis tulossa? Tän kuun aikana! YAY! Miulle hommia! ♥
Mitää? Emmie offaa like nevah.
-
Jatkoa, jatkoa jatkoa :DD
-
BLAISE ON ELOSSA!<3 öh siis joo...
Elikkäs aloin siis lukea The Lines Between ykköstä toissa iltana. Ajankohta oli mitä surkein ja olen harmitellut moneen kertaan, että löysin tämän ficin tuolloin, juuri ennen eilisen päivän kestänyttä nettikatkosta, mikä oli minulle yhtä tuskaa tämän aloittamisen jälkeen. Eli kerkesin sunnuntaina lukea viisi ensimmäistä lukua, ja siihen mennessä ihastuin jo täysin.
Asiaa on paljon, joten en oikein tiedä mistä aloittaisin. Toivottavasti tämä ei nyt kovasti haittaa, että kommentoin samalla myös tuota lukemaani ykkösosaa.:>
Elikkäs, eka osasta sen verran, että huuu, Harry viiltelee. Olin kieltämättä vähän yllättynyt tästä lukiessani, sillä en muista aikaisemmin lueskelleeni (ainakaan kovin usein) sellaista ficciä missä Harry viiltelisi, mutta minun on pakko kyllä myöntää, että en millään voi muistaa kaikkia viimeisen kolmen vuoden aikana lukemiani ficcejä. Kumminkin tämä idea oli minulle ihan uusi, aluksi tavallaan vähän hankala ymmärtää ja hieman outoa luettavaa, jotenkin se ei vain mielestäni ensimmäisen osan aikana oikein sopinut Harrylle, vaikeaa selittää.:> Noh, kuitenkin tarinan edetessä totuin tähänkin ja sinänsä tosi mielenkiintoisen idean olet tähän kehitellyt.
Blaise taas "aivopesee" Dracoa useammassakin lukemassani ficissä ajattelemaan Harryä, mikä ei tietenkään ole mikään paha juttu.: D Koska Blaisehan onnistuu tehtävässään aina ja minä niin rakastan Hoodeetä.:>
Nyt, kun Blaisesta muutenkin tuli puhetta, voisin kommentoida häntä näin hahmona hieman. Minusta hänen käyttäytymisensä, repliikkinsa ja ajatuksensa ovat kieltämättä melko outoja, kun mietitään sitä kuvaa mikä minulle on Blaisesta kirjojen perusteella jäänyt. Ne ovat niin epäblaisemaisia. En kuitenkaan sanoisi tätä pahaksi asiaksi, sillä Blaise on oikeasti todella suloinen tuollaisena, yksi lempihahmoistani tässä ficissä, vaikka tavallisesti Blaise jääkin täysin vaille huomiotani. Ja nyt viimeisimmässä osassa, kun Blaise vihdoin viimein saapui takaisin kuvioihin tein Harryt ja loksautin minäkin suuni auki.:D Mutta sitä se Blaise teettää. Ja pullonpyöritys on <3.:D
No, tykkäsin kovasti kuitenkin tästä tavasta miten Draco löysi Harryn Myrtin vessasta viiltelemästä itseään ja miten hän tästä huolestui, vaikkakin se meni Dracon kohdalla ehkä hitusen liian yli. Tai siis tarkoitan sitä, että Draco on monta vuotta vihannut Harryä ja pitää tätä syyllisenä siihen, että hänen isänsä on Azkabanissa ja sitten, kun hän näkee Harryn satuttamassa itseään, hän on heti valmis antamaan anteeksi ja alkaa huolehtia tästä saman tien. Mutta joka tapauksessa tykkäsin tyylistäsi kirjoittaa tuo, vaikkakin se meni jopa minun makuuni jotenkin vähän ylisokeriseksi, suloista silti.:)
Samaa kuin Dracosta, voisin sanoa myös Kalkaroksesta. Missä vaiheessa hänestä on tullut noin avulias Harryä kohtaan? Draco vielä menee ja sen hyväksyn melko helposti, mutta tätä minun oli vaikea saada mahtumaan tajuntaani. Kaikista järkyttävin oli kenties kuulla Kalkaroksen edes ficissä sanovan jollekin Harryyn liittyen lause: "Sinä välität hänestä eikö totta", mutta toisaalta en keksisi itse parempaa tapaa auttaa Harryä tämän toiveiden mukaan ilman, että kaikki saisivat tietää tästä ja ficci eteni tämän jälkeen tosi hyvin, joten en nipota tästä sen enempää.
Kasiosan melkein-suukko oli suloinen kohtaus, pakko sitä on vielä tähän hehkuttaa, vaikka yritänkin selvitä mahdollisimman lyhyellä ja vähän aikaa vievällä kommentilla. Että jaksat lukea ja sillee.: D Tämän osan lopetus, ensimmäinen suudelma näiden kahden välillä oli myös ihana.:) Tähtitorni tosin on jo vähän kulunut juttu H/D ficeissä. Joulu ja uusivuosi - osat olivat myös varsin suloisia, sokerisia ja ihania, mukavaa luettavaa.8) Nevillen hyminäkasville ja sen yöllä aiheuttamalle keskustelulle repesin, loistavaa.:' D
Myös nämä kohtaukset joissa Draco painui Voldun luokse ja Harry ja Blaise perässä pelastamaan häntä, onnistuivat kiitettävästi pitämään mielenkiintoani yllä. Harryn kysyessä Dracosta Blaiselta, hänet oli ehkä vähän liiankin helppo saada paljastamaan totuus. Mielestäni Harry olisi voinut joutua näkemään vastauksen saamisen eteen ehkä hiukan enemmän vaivaakin. Jostain kun minulle oli jäänyt sellainen kuva, että Blaise ei sentään ihan NOIN surkea valehtelija ole, mutta näyttää vähän siltä, että olin pahasti väärässä.:D
Sitten taistelukohtaukseen tarkemmin puuttuen; Tässä taas yksi "pahis" pehmeni mielestäni aivan liiankin helposti. En voi kuvitella melkein mitään noista repliikeistä Luciuksen suuhun. "Sinä olet varmasti ihan mukava poika." jopa hieman huvitti minua. Siis jollain tavalla taas mielestäni olisikin ollut kiva saada Luccen hyväksyntä Harryn ja Dracon suhteelle ennen tämän kuolemaa, mutta tuntuu vain, että se ei voi käydä noin nopeasti ja helposti. No, jokainen tavallaan.
Ensimmäisen viimeinen (:D) osa olikin sitten tämä jossa Draco päätyi Azkabaniin ja hyvästeli Harryn. Olit tehnyt hyvästeistäkin sellaiset, että ne jaksoi helposti lukea. Tässä sen sijaan ei mielestäni ollut turhaa liikaa kliseitä, mikä oli tietysti varsin hyvä juttu. Tämän luettuani olin todella onnellinen siitä, että löysin tekstisi vasta nyt, kun en joutunut odottamaan, miten ficci tuosta jatkuu.
Tai jouduin, TET päivän verran. Etkä uskokaan miten hankalaa se oli, jättää tämä aamulla kesken ja painella töihin paikkaa, jossa en muutenkaan jaksaisi olla. Ajattelin tätä ficciä sitten jatkuvasti ja kotimatkalla minuun sai yllättävän paljon vauhtia, kun mietin, että heti kun pääsen kotiin, voin jatkaa tämän lukemista eteenpäin.:)
Ja koska nyt on pakko häipyä, muokkaan huomenissa tähän kommenttiin sitten jatkoa.
-
Amnesiac: :o voi et arvaakaan miten suureks tää kommentti sai silmät näin aamutuimaan (kun silloin tämän satuin ekan kerran huomaamaan)...
Mutta siis tiivistettynä tulee mun vastaus, koska järki ei liiku x)
Mut juu, oon aika lailla samaa mieltä näistä mitä sanoit esim. Severuksesta ja Luciuksesta.
En usko et mun järki liikku silloinkaan kun ne kohdat kirjotin -.-' mä oon ylipäätä nykyään sitä mieltä,
et vältän TLBI kaikin jäljelläolevin voimin. Se tuntuu aivan järkyttävältä...kauhiaa ;D Etenin siinä
aika nopeesti, siitä siis johtuu mm. Dracon nopea ''''myöntyvyyspolitiikka'''' harrya kohtaan (okei, luettu liikaa hissaa kun en keksiny muuta sanaa tohon)
TLBI on kuin suolaa haavoihin XD
mut siis jooooo...nyt ei näemmä must saa oikeesti yhtään mitään irti ;D pistetään
mun piikkiin vähäjärkinen vastaus, mutta siis HURJANPALJON kiitoksia kommentista!!
menin ja unohdin tämän viimeluvun alusta : D oli tylsää...
(http://i525.photobucket.com/albums/cc338/chunchillaXx/stage13.jpg)
Stage 14.
Blaise Zabini seisoi virnuillen oven suussa. Hänellä oli olallaan laukku, jonka suusta pilkisti ulos vaaleanpunaisen kirjan kansi. Poika ei ollut muuttunut paljoakaan sitten viime lukuvuoden, ei olisi arvannutkaan hänen olleen sairaalassa. Pituutta hän oli kasvanut ja roimasti, hän ei ollut edes laihtunut, vaan näytti jopa lihaksikkaammalta kuin ennen.
"B-Blaise?" Harry sopersi katse tummaihoisessa luihuisessa, joka virnisti, ja ryntäsi siinä samassa hänen luokseen. Laukkunsa hän tiputti matkalla lattialle.
"HARRY!" Blaise veti Harryn luita musertavaan halaukseen ja painoi huulensa pojan otsalle.
Hermione katsoi tilannetta hämmentyneenä, kun taas Ron suu avonaisena ja silmät suurina. Hän näytti totaalisen järkyttyneeltä sisään tulleen luihuisen käytöksestä. He näyttivät kummatkin luulevan, että Draco ei ollutkaan Harryn ainoa poikaystävä.
Draco, joka oli viimein toipunut tilanteesta sen verran, että hän ymmärsi mitä Blaise juuri hänen poikaystävälleen teki, nappasi tuolin viereiseltä pöydältä yhden niistä monista kirjoista joita Hermione oli kantanut, ja pamautti sillä ystäväänsä päähän.
"Aijai!" Blaise uikutti ja päästi irti Harrysta, voidakseen nostaa kätensä päälaelleen. "Miksi sinä noin teit, Draacoo? Eikö me ollakaan enää kavereita?"
Dracon huulille muodostui kiero hymy. "Riippuu siitä, miten pitkälle meinaat itsehillintääni vetää."
Blaise näytti Dracolle kieltä, ja veti Harryn lähemmäksi itseään. "Ihan tökeröä sinulta, kun et suostu edes vähän jakamaan. Eikö ystävien pitäisi jakaa iloaan toisilleen?"
Draco katsoi Blaisea kulmat koholla Harryn pyristellessä irti pojan otteesta. Taustalla Hermione ja Ron katsahtivat kummallisesti toisiaan.
"Mitä sinä täällä teet?" Harry kysyi positiivisesti yllättyneenä päästyään irti.
"Aaah, se Kingsley hemmo toi minut tänne Mungosta. Pistin aluksi aika rajusti hanttiin, kun en tiennyt, että te olette täällä. Ajattelin, että Feeniksin kiltaa nyt vähiten kaipaan, kun sitten vasta henki lähteekin", Blaise raapi niskaansa. "Mukava jätkä kyllä, täytyy myöntää. No mutta, asiaan..."
Blaise ponnahti innoissaan pystyyn, ja kiiruhti tiputtamalleen kassille.
"Pullonpyöritystä?" Blaise kysyi innoissaan vedettyään kassista puoliksi tyhjän colapullon sillä tuloksin, että puolet kassin sisällöstä lojuivat lattialla. Harry kurtisti kulmiaan vaaleanpunaiselle kirjalle, jonka sivut oli värjätty kyljestä kultaisiksi.
Draco nyrpisti nenäänsä. "Mitä ihmettä sinä olet juonut?"
"Coca-colaa", Hermione vastasi Blaisen puolesta. "Se on jästien virvoke."
"Se on superhyvää!" Blaise vakuutti Dracolle, joka pyöräytti jääräpäisesti silmiään. Draco ei ilmeisesti uskonut minkään jästien tekemän olevan hyvää. "Mutta missasit pointtini, kamu. Pullonpyöritystä?"
Harry tiesi, ettei hän aikaisempien kokemuksiensa perusteella suostuisi Blaisen pyyntöön, mutta koska hän halusi Dracon tutustuvan ystäviinsä, ja koska hän halusi Blaisen viihtyvän perheensä menetyksen jälkeen, hän nyökkäsi. "Kyllä se minulle sopii."
Draco käänsi ihmeissään katseensa Harryyn, ja Blaise näytti säteilevän onnesta.
Harryn suostuttua peliin mukaan Draco vanavedessään, Hermionekin nyökkäsi hyväksyvästi.
"Minä en kyllä tule", Ron mutisi, mutta Blaise nosti kätensä pystyyn.
"Eipäs nyt luisteta Weetos-patukka - " kaikki käänsivät kummastuneet katseensa Blaiseen, " - sillä tilanne on neljä vastaan yksi, eli pelataan!"
"Weetos-patukka...", Draco katsoi toinen kulma koholla Blaisea, joka asetti pullon heidän keskelleen, ja istui itse Harryn viereen lattialle.
"Häh?" Blaise katsoi Dracoa, "ai juu. Ne on jotain jästimakeisia!"
Draco katsoi järkyttyneenä parasta ystäväänsä pullon ryhtyessä pyörimään oma-aloitteisesti hurjaa vauhtia heidän keskellään. "Mitä ne tekivät siellä Mungossa sinulle, aivopesunko?"
Blaise naurahti: "Jos vaikka valitsen totuuden, niin voit kysyä!" Draco tiesi varsin hyvin, ettei ikinä Blaise valitsisi totuutta pullonpyörityksessä.
Pullo lopetti pyörimisen, jolloin sen punainen korkki osoitti selvästi Dracoa. Pulloon langetettu taika näytti havaitsevan pelaajien olinpaikat, jottei se osoittaisi tyhjää.
Draco suoristautui. "Totuus."
Hän kyllä tiesi sen miten miellyttäviä Blaisen tehtävät voisivat olla, mutta hänen leukaansa sattui vielä siihen malliin, ettei hän pystyisi luultavasti täyttämään tehtäväänsä. Blaise näytti hieman pettyneeltä Dracon valintaan.
"Miten sinä olet sitten täällä? Tai siis näin Profeetassa etsintäkuulutuksen... miten karkasit?"
Aiheesta syntyi pitkä kymmenen minuutin selvennys, johon Hermione ja Harrykin osallistuivat. Ron ei itsepäisyyttään sanonut sanaakaan. Viera- ja mortegrammeista Harry ja Draco eivät vielä jaksaneet selittää muille.
Dracon vastattua totuudenmukaisesti hänelle esitettyyn kysymykseen, pullo pyörähti osoittamaan uutta uhriaan. Hermione liikahti epämukavasti tuolillaan katse Dracossa. "To-totuus."
Draco huokaisi, hänellä ei ollut oikeastaan mitään kysyttävää Grangerilta. "Miksi haluat niin kovasti tutustua minuun?"
Hermione näytti häkeltyneeltä. "Koska minusta olisi hyvä oppia tuntemaan sinut. Jos kerran olet Harryn poikaystävä - ", Draco näki silmäkulmastaan Harryn niskan punehtuvan, " - niin minusta meidän pitäisi tulla toimeen."
Draco jäi pohtimaan Hermionen sanoja pullon osuessa seuraavaan uhriin, Roniin, joka näytti tyytyväiseltä, että Hermione oli se, joka antaisi hänelle tehtävän tai kysyisi häneltä jotain.
"Totuus."
Blaise vaikeroi taustalla: "Onpa tylsää porukkaa."
"Oletko tehnyt Kalkaroksen määräämän esitelmän?" Hermione kysyi siinä samassa, katse tiukasti Ronissa, jonka korvat punehtuivat vastaukseksi.
"RON! Sinä sanoit minulle, että teit sen jo aikoja sitten!"
"Mutta - "
"Älä sinä mutise siinä, saat luvan tehdä sen tänään!"
Hermionen pauhatessa Ronille tekemättömistä tehtävistä, pullo osui jälleen Dracoon.
"Totuus."
Blaise näytti kerrassaan järkyttyneeltä osallistujien tylsistä valinnoista.
"Miksi seurustelet Harryn kanssa?" Ron kysyi siinä samassa, saaden Harrynkin hieman kiinnostuneeksi. Miksi Draco tosiaan seurusteli hänen kanssaan? Hänhän oli kaiken aikaa masentavaa seuraa. Itki, angstasi, eikä jääräpäisyyttään kuunnellut muiden neuvoja. Harry kyllä tiesi, että Ron oletti Dracon vain leikkivän Harrylla, mutta Harry itse ei uskonut siihen.
Draco nosti toista kulmakarvaansa. "Koska hän on äärimmäisen ihana, ujo, avuton ja suloinen. Lisäksi häntä on kiva kiusata. Vai haluatko vielä tarkemman vastauksen kysymykseesi?"
Tämä sai sekä Harryn että Ronin korvat punehtumaan, ja pullo pyörähti osoittamaan Blaisea.
"TEHTÄVÄ!" Blaise karjaisi jokseenkin voitonriemuisena, saaden Hermionen hätkähtämään.
"Pidä näppisi irti Harrysta tämän päivän ajan", Draco totesi, saaden Blaisen suun loksahtamaan auki, ja pullon pyörimään osoittaakseen jälleen Ronia. Harryn täytyi myöntää, että hänellä oli satumaista tuuria, kun pullon korkki oli pysynyt hänestä erossa.
"Totuus."
Blaise nyrpisti nenäänsä, mutta vajosi sitten mietteisiinsä. "Seurusteletko sinä Grangerin kanssa?"
Ronin posketkin punehtuivat, ja Hermione liikahti epämääräisesti hänen vieressään.
"En."
Pullon ryhdyttyä pyörimään, Blaise laittoi kätensä puuskaan mutisten: "Hitsi. Olin aivan sataprosenttisen varma..."
Pullo osoitti Hermionea. "Totuus."
"Oletko sinä sitten tehnyt sen esitelmän Kalkarokselle?"
"Totta kai olen!"
Harry pyöräytti silmiään, ja seuraavaksi pullo osui Blaiseen.
"Tehtävä!"
Hermione vajosi mietteisiinsä. "Ääh, en tiedä. Punnerra neljä kertaa."
Harry hymyili muistaen ensimmäiset pullonpyörityspelinsä luihuisten kanssa. Ei hän tosin vieläkään keksisi sen parempaa tehtävää kuin punnertaminen, vaikka hän tiesikin Dracon ja Blaisen pommittavan häntä mitä mielikuvituksellisimmilla tehtävillä.
Blaisen palattua jälleen istumapaikalleen, pullo pyörähti osoittamaan viimein Harrya. Blaise näytti suorastaan palvovan tuuriaan, kun juuri hän sai uhrikseen Harryn.
"Totuus", Harry sanoi siinä samassa, luottamatta ollenkaan Blaisen enkelimäiseen hymyyn hänen kasvoillaan. Harryn valitsema kohtalo ei näyttänyt masentavan kiiluvasilmäistä Blaisea.
"Oletko neitsyt? Tiedät kyllä varsin hyvin mitä sillä tarkoitan."
Hermione näytti hieman vaivaantuneelta, Ron valmiilta paljastukseen, ja Draco yksinkertaisesti hitusen yllättyneeltä kysymyksestä.
Blaisen silmät kiiltelivät voitonriemua Harryn niskan kuumentuessa. "Olen."
Blaise virnisti tietäväisesti, mutta pullon ryhdyttyä pyörimään varmistaen siten Harryn puhuneen totta, Blaisen suu loksahti auki. "Mitä?" Poika kysyi käheällä äänellä.
"Mitä, mitä, mitä tämä on Draco? Miten niin hän ON neitsyt?"
Harryn teki mieli vajota lattiasta läpi Dracon virnuillessa vastaukseksi. Pullon pää pysähtyi osoittamaan Dracoa.
"Tehtävä."
Blaise toipui siinä samassa ja hytkyi innoissaan paikallaan, suurien silmien anova katse Harryssa. Hän tuntui janoavan toimintaa.
"Jos ikinä tulee piano vastaan", Harry sanoi hetken mietittyään. "Saat luvan soittaa minulle, okei?"
Draco käänsi hämmästyneenä katseensa Harryyn ja nyökkäsi pienesti. Blaise mutisi epämääräisiä sanoja pullon osoittaessa sitten Ronia. "Totuus."
Draco nosti kätensä hieromaan ohimoaan. "Mikset halua minun seurustelevan Harryn kanssa?"
Hermione, Harry ja Blaise käänsivät katseensa Ronin suuntaan, ja tämä asetti kätensä puolustavasti puuskaan. "Siksi koska… ainakaan minä en olisi valmis antamaan sinulle anteeksi kaikista niistä asioista, joita teit meille koulussa. Ja sitä paitsi minä en ole vielä valmis uskomaan sitä, että olet meidän puolella, ja ettei aikeenasi ole satuttaa Harrya."
Draco nosti toista eleganttia kulmakarvaansa, minkä Harry oli huomannut tapahtuvan melko usein. Hän rakasti niitä kulmakarvoja, ne eivät olleet sellaiset sotkupehkot niin kuin hänellä itsellään. Harry huomasi miettivänsä sitä, että nyppikö Draco kulmakarvojaan.
Pullo ryhtyi pyörimään itsekseen hiljaa suhisten. "Sinua ei siis haittaa se, että olen poika?" Draco kysyi kiinnostuneena katse porautuneena hiljalleen punehtuvassa Ronissa. Pullo pysähtyi Hermionen kohdalle.
"Totuus", Hermione totesi Koukkujalan astuessa kehräten huoneeseen.
Ron nyppi huultaan purren sormiaan, mikä sai Harryn silmät kaventumaan epäilyksestä. Blaise virnisti tietäväisesti.
"Öh... pidätkö sinä... tuota... minusta?"
Hermione näytti häkeltyvän tyystin, kun hän käänsi katseensa sormiaan hypistelevän Ronin puoleen. "Tuota..." Hermione nielaisi ja siirsi katseensa muualle. "Kyllä minä... pidän sinusta."
Blaise virnuili ja Draconkin huulille muodostui hitusen liian ilkeän näköinen hymy pullon pyörähtäessä osoittamaan sitten häntä. "Totuus, totuus."
"Harry sanoi Voldemortin haluavan sinut käsiinsä", Hermione totesi yrittäessään toipua edellisestä kysymyksestä kasvot helakan punaisina. "Miksi? Miksi sinut haluttiin Azkabaniin?"
Sekä Draco että Harry huokaisivat, ja aloittivat selittelyn muistellen jokaista Remuksen kanssa vaihdettua sanaa. Tarinan lopuksi Hermione näytti kauhistuneelta pullon alkaessa pyörimään kuin hyrrä. Se osoitti Blaisea. "Tehtävä."
"Mutta, mutta..." Hermione laski kätensä suunsa edestä. "Voldemorthan ei voi saada sitä tietoasi irti sinusta, eihän?"
Draco pudisti päätänsä. "Voldemort ei saa tietää siitä, tapahtui mitä tahansa."
"Tehtävä", Blaise katsoi odottavasti Dracoa.
"Sen takia meidän pitää olla varovaisia, Harry. Sinunkin pitää varoa, ettei hän saa sinua ansaan. En tuskin pystyisi pitämään suutani kiinni, jos hän uhkaisi tappaa sinut."
"TEHTÄVÄ!" Blaise huudahti kädet ylhäällä saaden kaikkien katseet häneen. "Ei nyt kiitos mitään masentavia puheenaiheita!"
Dracon silmät kaventuivat. "Istu kauemmas Harrysta." Blaise oli hiljalleen muiden huomaamatta kaventanut Harryn ja hänen välissään olevaa matkaa.
Blaise vaikeroi istahtaessaan kauemmas Harrysta. "Sinähän käskit jo minua pitämään näppini irti hänestä - " pullo vinhahti käyntiin, " - enkö voisi edes istua hänen vieressään?"
Pullo osui jälleen Dracoon, joka huokaisi raskaasti pudistaen ensin päätänsä vastaukseksi. "Totuus."
Blaisen suu aukesi järkytyksestä. "Mikä ihmeen totuus-linja sinulla oikein on, Dracooo? Sinähän tiedät, että antaisin sinulle vain - " Blaise katsahti nopeasti Harrya " - mieluisia
tehtäviä."
Hermione katsoi Blaisea toruvasti Dracon hymähtäessä. "Ottaisin mieluusti tehtäväsi vastaan Blaise, mutta olen satuttanut leukani, eikä se pidä liiasta venyttelystä."
"Äääh", Blaise huokaisi myötätuntoisesti, minkä jälkeen hänen silmänsä välähtivät. "Voin antaa sinulle muitakin tehtäviä... eihän niihin tarvitse aina suu liittyä."
Dracon ja Blaisen katseet kohtasivat, ja ystävysten välille syttyi jonkinlainen yhteisymmärrys. Kummankin kasvoilla oli pahaenteinen virne, mikä sai Harryn toivomaan, ettei pullo enää koskaan pysähtyisi Dracon kohdalle.
Seuraavan reilun viidentoista minuutin aikana pullo osui vielä neljä kertaa Harryyn, aivan kuin kostoksi aikaisemmasta välittämättömyydestä, muutaman kerran Roniin, ja kerran jopa Koukkujalkaan, joka sähähti ja ponnahti lipaston alle pullon osuessa sen jalkoihin. Erityisen pahaan pinteeseen Harry oli mielestään joutunut, kun Draco oli halunnut kuulla totuuden erään tietyn yön tapahtumista, tai tarkemmin sanottuna yksityiskohdista. Kukaan muu ei ollut tiennyt mistä Draco oli udellut yksityiskohtia, paitsi Harry, joka oli lupautunut kertomaan asiasta kun he olivat kaksin.
Voi ei, Harry ajatteli, kun pullon kiepahti osoittamaan Dracoa. Voi ei, ei, ei.
Blaise katsoi odottavasti Dracoa, joka valitsi sen vaihtoehdon, jota he kummatkin odottivat: "Tehtävä."
Harry lähetti varoittavan katseen Blaisen suuntaan, joka ei hätkähtänytkään. Häntä ei näyttänyt huolettavan Harryn reaktio.
"Teen sinulle pienen listan, jonka kaikki kohdat saat luvan täyttää uuden vuoden aattoon mennessä", Blaise virnisti, mikä ansaitsi epäileviä katseita kaikilta paitsi Dracolta, joka näytti tyytyväiseltä kohtaloonsa.
"Pojat, Hermione, Harry", rouva Weasley huikkasi kurkistaessaan huoneeseen. "Ruoka on valmiina."
Syntyi pientä tohinaa, kun nuoriso vetäytyi pelistä, ja Koukkujalka ponnahti pullon kimppuun sen ollessa vaarattoman näköisenä paikallaan.
Rouva Weasleyn kadottua oven suusta, Draco pamautti Harrya leikkisesti päähän. "Pojat, Hermione, Harry... näyttää siltä, että sait tytön osan, pikkuinen."
Harryn kasvot lehahtivat punaisiksi Blaisen nauraessa. Ron ei näyttänyt tietävän mitä mieltä olisi, kun taas Hermione nousi päätään pudistellen hitaasti seisomaan mutisten samalla jotain sen tapaista, kuin 'pojat'.
"No kaikkihan sen nyt näkevät", Blaise pyöräytti silmiään noustessaan seisomaan, "että Harry saa sen tytön osan teidän suhteessanne."
Harry ihmetteli miten hän tulisi ikinä kestämään Blaisen vihjailuja kasvot normaalin värisinä. Jopa Hermione ja Ronkin punehtuivat Harryn puolesta. Ronin kasvoilla olevasta ilmeestä pystyi päättelemään sen, ettei hän kaivannut itselleen lisää mielikuvia.
Harry nousi tuhisten seisomaan tuntien sitten Dracon kädet ympärillään. Hän tunsi Dracon kuuman hengityksen niskassaan, mikä sai hänen niskavillat nousemaan ylös. "Eikö se kuulosta sinusta hyvältä?"
Ron vaikeroi: "Voisitteko tehdä tuon jossain muualla, kiitos."
"Hä?" Blaise katsahti ihmeissään Ronia. "Meillähän on aitiopaikat!"
Hermione katsoi hieman hämmentyneenä Blaisea, eikä näyttänyt tietävän mitä ajatella hänestä. "Mutta... sinähän pidät Harrysta - "
"Totta kai minä pidän!" Blaise huokaisi, "kuka ei pitäisi?" Hän osoitti käsillään merkitsevästi Harrya, joka ei edes yrittänyt päästä irti Dracon otteesta. "Mutta olen aina tiennyt Dracon pitävän hänestä, joten tyydyn katseluun. Ehkä saan joskus pienoisen palkinnonkin..."
"Blaise", Draco sanoi hiljaa, mutta varoittavalla äänellä Harryn niskaan, mikä sai Harryn värähtämään.
Blaise virnisti kädet ylös nostaen.
Hermione katsoi vielä ihmeissään Blaisea, eikä näyttänyt tietävän mitä hänestä ajatella. Ron lähti kiitollisena ensimmäisenä huoneesta, ja matkallaan ovelle päin Harry katsahti nopeasti Blaisen vaaleanpunaista kirjaa, joka lojui viattomana maassa. Etukannen kuva sai Harryn punehtumaan, ja nostamaan katseensa äkkiä muualle. Draco oli ikävä kyllä huomannut Harryn reaktion.
"Voin lainata sitä, jos haluat", Draco kuiskasi Harryn korvaan.
_______________________________________________
Arthur Weasley yskäisi hiljaisuuden merkiksi ruokapöydässä, jonka ääressä oli käynnissä kauhea tohina. Fred ja George olivat ystävystyneet Blaisen kanssa niiden viidentoista minuutin aikana, joina pojat olivat jutelleet keskenään. Draco ja Harry olivat viimein istuutuneet vierekkäin, mikä oli herättänyt hieman kummastusta.
"Oletteko te tehneet sovinnon tai jotain?" Fred oli kysynyt kulmat koholla.
"Joo", Harry oli vastannut hymähtäen. "Joo, jotain sellaista."
Siinä vaiheessa Ginny oli katsahtanut häntä nopeasti Charlien viereltä.
Herra Weasley yskäisi aiempaa kovemmin, mikä sai pöytäläisten äänet hiljalleen hiljenemään.
"Niin kuin te kaikki jo tiedättekin, Feeniksin killan on muutettava piilopaikkaansa, ja Tylypahkaan astuminen on ehdottomasti huono idea näinä aikoina."
Harry tunsi Dracon ottavan hänen kädestään kiinni.
"Meillä olisi jo ehdotus sille, minne te - " herra Weasley osoitti Harrya, Ronia, Hermionea, Dracoa, Blaisea ja Ginnya " - menisitte."
Harry katsoi kulmat kurtussa herra Weasleyta.
"Jos se olisi mahdollista", herra Weasley kääntyi Dracon puoleen. "Niin sinun kotisi olisi luultavasti tällä hetkellä yksi turvallisimmista paikoista."
"Kuinka niin?" Hermione kummasteli. "Tai siis Dracohan on etsintäkuulutettu! Aivan varmasti ministeriöläiset tekevät tarkistuskäyntejä hänen kotiinsa."
Herra Weasley oli avaamassa suutansa, mutta Draco ehätti häntä edelle: "Olemme asettaneet mitä voimakkaimmat suojaloitsut kotimme ympärille Pimeyden Lordin palattua. Ne estävät muiden paitsi jonkun Malfoyn sisälle tulon. Tietysti kuka tahansa voi päästää suojausten sisälle sen ulkopuolella olevia."
"Aivan niin", herra Weasley nyökkäsi. "Olisitte siis turvassa, sillä näitä yksityisalueen suojaloitsuja ei ministeriö voi purkaa."
Draco nyökkäsi. "En usko, että äiti pahastuisi."
Herra Weasley hymyili helpottuneena. Harry kuitenkin nielaisi, sillä hän älysi tämän takaavan vain heidän turvansa. "Minne te sitten menette? Miksette tule kanssamme?"
Kingsley hymähti Harrylle ruokapöydän päädystä. "Jos me kaikki asetuttaisimme sinne, se olisi liian riskialtista, ottaen huomioon myös sen miten usein meidän täytyy käydä muualla hoitamassa asioitamme. Kuolonsyöjä voisi päästä helposti meiksi naamioituneena suojusten sisäpuolelle. Haluamme taata varsinkin sinun turvallisuutesi, me löydämme kyllä uuden piilopaikan."
Draco nyökkäsi hyväksyvästi, mutta Harry ei olisi halunnut asian jäävän siihen. Hän ei ymmärtänyt miksi se olisi muka niin riskialtista, hehän voisivat käyttää jonkinlaista koodia tai vastaavaa huijareiden paljastamiseksi. Harry olikin väittämässä vielä vastaan, mutta Dracon puristettua nopeasti hänen kättään, Harry tyytyi kohauttamaan olkiaan.
"Se on siis sovittu", Kingsley sanoi rauhallisesti herra Weasleyn näyttäessä erittäin tyytyväiseltä. Katsahdettuaan sivusilmällä hänen vieressään istuvaa Dracoa Harry huomasi tämänkin näyttävän tyytyväiseltä aikuisten valintaan. Hän katsahti Harrya siihen malliin, että Harry pystyi melkein lukemaan Dracon ajatteleman lauseen hänen kasvoiltaan: ainakin sitten tiedän, että olet turvassa.
"Suunnittelimme lähtöä jo huomiseksi. Suojat ovat jo niin heikot tämän talon ympärillä, että meidän on pakko lähteä."
Harry laski katseen käsiinsä puheensorinan alkaessa jälleen. Hän olisi turvassa. Hän, Draco, Blaise, Ron, Hermione ja Ginny, mutta entä muut? Olisivatko he turvassa? Kaikki tiesivät sen, että Harry asetti muut itsensä edelle. Miten he olettivat Harryn hyväksyvän tämän niin helposti?
Harry huokaisi, ja ryhtyi tökkimään puoliksi syötyä perunaa haarukallaan silmien katse kohdistettuna mietiskelevästi tyhjyyteen.
***
"Ja oletan, että KAIKKI menevät SUORAAN petiin", rouva Weasley katsoi erityisen tiukasti Frediä ja Georgea. "Koska minun on ryhdyttävä aamuvarhain kolistelemaan, haluan että te kaikki saatte hyvin unta ennen lähtöä, ajattelin, että sinun olisi hyvä nukkua yläkerrassa."
Rouva Weasley katsoi merkitsevästi Dracoa, joka nyökkäsi ymmärtäväisesti.
"Entä minä?" Blaise kysyi melkein säälittävällä äänellä Billin vierestä. Hän oli ollut juuri kiistellyt kovasti siitä, mistä Bill oli ostanut nahkatakkinsa ja vasemmassa korvassa roikkuvan korvakorunsa.
"Voit nukkua Ronin kanssa. Käsittääkseni Harry haluaa yöpyä Siriuksen vanhassa huoneessa."
Harry nyökkäsi hajamielisesti Ronin näyttäessä kauhistuneelta. Harry ei huomannut Dracon katsovan häntä laskelmoivasti kulmat kurtussa.
"Ja Draco, sinä voit ottaa Siriuksen äidin vanhan huoneen. Tiedäthän missä se on, no hyvä!"
"Mutta äiti - " Ron marisi, ja ansaitsi äidiltään tiukan katsahduksen.
"Ei mitään muttia, Ronald! Ja varokin aiheuttamasta hämminkiä! Olen varma, että herra Zabini - " "Blaaaiseee!" " - niin, siis, Blaise, osaa käyttäytyä, mutta sinusta en ole varma."
Blaise näytti tyytyväiseltä itseensä, Ron puolestaan nyrpisti nenäänsä ja katsoi hieman moittivasti Harrya.
"Nukkukaakin sitten kunnolla", rouva Weasley sanoi siirtäen tiukan katseensa pojasta toiseen. "Ei mitään yöllisiä kävelyretkiä." Tässä vaiheessa rouva Wealseyn katse osui erityisen pitkäksi aikaa Harryyn, joka virnisti syyllisen näköisenä.
Puheensorinan yltyessä jälleen, Draco nojautui lähemmäs Harrya ja sanoi sanottavansa niin nopeasti ja viiltävästi, että Harry uskoi asian muhineen hänen mielessä jo melko kauan. "Miksi Weasleyn tytön täytyy ylipäätään tulla mukaamme? Hänestä on vain harmia."
Harry pamautti leikkisästi Dracon jalkaa. "Älä sano noin."
"Mikä teillä nyt ylipäätään on menossa?" Fred kysyi kummissaan Billin vierestä.
"Aika nopeaa toimintaa tämä teidän sovinnon tekeminen", George pisti väliin Billin ja Blaisen välistä.
"Hoi", Blaise virnisti juotuaan kurpitsamehun loppunsa yhdellä kulauksella alas. "Ketkä kaikki eivät oikein tiedä?"
"Mistä?" Sekä Fred ja George iskostivat siinä samassa katseensa Blaiseen.
Blaisen virnuillessa kaikkitietävästi Harryn teki mieli muuttua aaveeksi pystyäkseen vajoamaan lattian lävitse. Harry tiesi, ettei hänen vieressään istuvaa Dracoa asia haitannut pätkääkään.
Blaise myhäili itsekseen ansaiten erityisen kiinnostuneita katseita kaikilta niiltä läsnäolijoilta, jotka eivät tienneet Harryn ja Dracon välillä seilaavista tunteista.
"Hei!" George näytti kerrassaan järkyttyneeltä. "Onko jokin ohittanut meidän kaiken kuulevat korvat - "
" - ja kaiken näkevät silmät", Fred lopetti katse Harryn ja Dracon välillä poukkoillen.
"Hmm", Draco kallisti hieman päätään kulmakarvat mietiskelevässä asennossa. Hän nosti toisen kätensä nyppimään Harryn hiuksia, mikä sai kaksosten, ja muutaman muun kiltalaisen, näyttämään kummastuneilta.
Tonks oli kuitenkin ensimmäinen, joka ymmärsi täysin missä mennään. Hän laittoi kätensä yhteen kuin itämaalaiset ennen kumartamista. "Aww, miten ihanaa!"
Melkein jokaisen katseet kääntyivät Tonksiin, joka näytti kertakaikkiaan ihastuneelta. "Miten suloista!" Harry tunsi kasvojensa kuumentuvan epämiellyttävästi jälleen kerran. Se alkoi jo suoraan sanottuna kyllästyttää häntä.
Vasta nyt kaikki tuntuivat saavan saman käsityksen kuin Tonks, kun kumpikaan pojista ei yrittänyt peitellä mitään. Harrykin alkoi olla sitä mieltä, että ehkä oli parasta, että salaileminen loppui siihen.
"Tämäpäs on yllättävää", herra Weasley totesi siirtäen katseensa Remukseen, joka hymyili hänelle hymyä, joka kertoi selvästi, että hän oli saanut tietää asiasta aikoja sitten.
Kukaan ei näyttänyt olevan uutisesta moksiskaan, vain Mundungus Fletcher näytti jokseenkin huonovointiselta, ja rouva Weasley hitusen huolestuneelta. Harry uskoi rouva Weasleyn käytöksen johtuvan siitä, ettei tämäkään vielä täydestä sydämestään luottanut Dracoon.
Aikuisten alkaessa puhumaan muista asioista kuin Harryn ja Dracon rakkauselämästä, Fredillä ja Georgella ei muuta puheenaihetta ollutkaan.
"Miten tämä onkaan voinut mennä ohitsemme", Fred läimäytti kätensä teatraalisesti rinnalleen.
"Ah, nuorta lempeä", George sanoi erittäin runollisella äänensävyllä päätänsä pudistellen. Blaise virnuili kaksosille katse toisesta toiseen siirtyen.
"Onko hän ilkeä sinulle?" Fred kysyi yhtäkkiä nojautuen samalla eteenpäin katse Harryssa.
"Teettää sinulla likaisia suunnitelmiaan?" George ehdotti katsahtaen nopeasti Dracoa.
"Käyttää hyväksi meidän pientä ja avutonta kultapoikaamme?"
"Pakotti sinut tähän?"
"Kiristää sinua?"
"Hiuksiesi tilasta päätellen hyvä säng - "
"Ei hätää", Harry vakuutti siinä samassa haluten keskeyttää Georgen. "Hän ei ole ilkeä minulle, ei teetä minulla likaisia suunnitelmiaan - " mikä ei ollut täysin totta, " - hän ei käytä minua hyväksi - " tämä sai Harryn korvalehdetkin kuumiksi, " - enkä minä ole pieni ja avuton, eikä hän ole pakottanut minua tähän, eikä hän kiristä minua."
Harry joi mehunsa kerralla alas. Draco jatkoi edelleen hänen hiuksiensa koskettelemista harmaiden silmien katse kaksosissa.
"Vältit viimeisen Harryseni", George totesi virne kasvoillaan. Tämä kommentti sai jonkin Harryn sisällä nytkähtämään ja Dracon naurahtamaan pienesti.
Harry piti suunsa kiinni. Oliko kaikilla jokin pakkomielle kiusata häntä?
"Älä ujostele, Harry", Fred ja George painostivat häntä. "Mitä tuo luihuinen on päähäsi istuttanut? Laittanut juomaan jotain ison lepakon liemiä?"
Harryn ei edes tarvinnut kysyä kenestä 'isosta lepakosta' Fred puhui. Vastaamiseltakin hän säästyi Dracon pistäessä venyttelevällä äänellä väliin: "Voin vakuuttaa, etten ole tehnyt hänelle mitään vahingollista."
Sekä Fred että George aukaisivat samaan tapaan suunsa ja nostivat kulmiansa ylöspäin. "Aah, miksi kaikesta huolimatta minulla on tällainen epäilevä kutina..."
"Se johtuu siitä kokeilemastamme pulverista", Geroge huomautti veljelleen. "Varmaan jonkinsorttinen sivuvaikutus, joka pitäisi korjata."
"Ai joo, aivan", Fred nyökytteli niskaansa raapien. Draco pyöräytti silmiään Blaisen naureskellessa.
Harry, joka oli erittäin huojentunut muiden ottaessa uutiset niin neutraalisti vastaan, tunsi Ginnyn polttavan katseen itsessään, mikä jostakin syystä pahensi hänen oloaan.
"No niin, nyt nukkumaan", rouva Weasley katsoi merkitsevästi nuorisoa, joka alkoi siinä samassa nousta seisomaan. "Ja muistakaa mitä sanoin yöllisistä hiippailuista."
Tällä kertaa tiukan katsahduksen saivat Draco ja Harry, joka rapsutti korvat punaisina niskaansa.
"Niin, aivan… kyyhkyläiset", Fred totesi astuttuaan ulos keittiön ovesta Harryn perässä. "Ei mitään yöllisiä retkiä toisten huoneeseen tai muuten me muut emme saa unta."
Harry ei katsahtanutkaan kaksosten suuntaan astuessaan Dracon perässä rappusiin. Draco kuitenkin pysähtyi ja käänsi katseensa Frediin antaen Harryn astella hänen ohitseen.
"Lupaan olla pitämättä meteliä, Harrysta en tiedä."
Harry katsahti murskaavasti Dracoa, joka kohautti hänelle olkiaan Blaisen naureskellessa iloisesti. Fred ja Georgekin virnuilivat Harryn ilmeelle, mutta Ron ei näyttänyt yhtään huvittuneelta. Hermione tyytyi pyöräyttämään silmiään ja lampsimaan Harryn ohitse kohti omaa makuuhuonettaan.
"Öitä!" Fred huikkasi Harryn päästyä Siriuksen huoneen ovelle. "Varo käärmeitä!"
Harry huokaisi päätään pudistellen vetäessään oven auki. Hän astui sisään huoneeseen, sulki oven perässään, ja toivotti tervetulleeksi ihanan, rauhoittavan hiljaisuuden. Hetken päästä se tosin ei ollutkaan enää mukava hiljaisuus. Harrysta alkoi tuntua jotenkin ontolta, kun hän nyt astui yksin peremmälle hiljaiseen huoneeseen sieltä mukavasta, lämpimästä hälinästä.
Harry asteli sängyn vierelle, ja iskosti katseensa loivaan kattoon kiinnitettyihin kuviin. Hän katsoi yhtä isoa kuvaa muiden joukossa. Kuvasta hymyilivät hänelle nuoret Sirius, James, Remus ja Peter. Tai siinä heidän kaikkien tulisi hymyillä, mutta Sirius oli ilmeisesti palattuaan laittanut Piskuilanin kasvojen peitoksi kuvan, jossa hän seisoi yhdessä Harryn kanssa. Heidän kummankin kasvoilla oli valoisat virneet, ja aina silloin tällöin Sirius nosti kätensä vilkuttaakseen kameran toisella puolella olevalle Remukselle.
Harry hymyili kuvalle. Hän muisti kun he olivat ottaneet sen siellä samaisessa pölyisessä talossa. Alakerran keittiössä.
Yhtäkkiä Harry muisti yöpukunsa jääneen hänen ja Ronin huoneeseen, mutta koska hänen ei huvittanut lähteä hakemaan sitä, hän riisui vaatteensa jättäen jalkoihinsa vain alushousut. Huoneen kylmyys iski häneen kuin tuhat tikaria.
Harry haukotteli mahtavasti, ja rojahti hänen painostaan natisevalle sängylle, joka uhkasi rysähtää maahan. Hän kaivautui peittonsa sisään hytisemään senkin kylmyyttä.
Harryn katse osui uudestaan kattoon teipattuihin kuviin, joissa joissakin oli bikiniasuisia tyttöjä, moottoripyöriä tai kuvia neljästä kaveruksesta. Harry siristi silmiään yhdelle liikkuvalle kuvalle, jossa vauva keikkui pörröisen maton päällä pienet sormet varpaiden ympärille puristettuina. Sen alla olevassa kuvassa oli ilmeisesti sama vauva vielä pienempänä. Se makasi valkoisen peiton uumenissa silmät suljettuina. Pienet kädet pilkistivät vällyjen välistä. Kuvan alanurkkaan oli kirjoitettu kultaisin, kiehkuraisin kirjaimin: Harry James Potter.
Harry katsoi kuvaa huultansa purren, ennen kuin hänen katseensa osui kuvaan hänen isästään. James Potter hymyili iloisena hänelle käsissään pieni poika, joka yritti matkia isänsä ilmettä hampaattomalla hymyllään. Taustalla kukki hurja kasa erivärisiä liljoja.
Harry sulki silmänsä tuntiessaan niiden kuumenevan, vaikka hänellä oli muuten niin kylmä. Hän veti rahisevan henkäyksen, ja kierähti kyljelleen vetäen samalla peittoa paremmin yllensä. Hän nosti peiton niin ylös, että vain hänen otsansa näkyi, minkä jälkeen hän antoi kyynelten valua salassa hänen poskilleen.
Harry sulki mielensä kaikelta muulta hänen ympärillään. Hänestä tuntui aivan siltä kuin hänen aivonsa eivät yksinkertaisesti jaksaneet keskittyä mihinkään muuhun kuin niihin hänen silmiensä takana viliseviin muistoihin. Harry muisti yhä millainen Siriuksen nauru oli, hän pystyi kuulemaan sen siinä talossa. Se kaikui tyhjissä huoneissa, kimpoili seinästä seinään.
Harry tunsi unisen olon sumentavan hänen ajatuksensa, ennen kuin hän viimein vaipui syvään uneen.
----------------
Harry ei tiennyt näkikö hän unta vai ei. Hän tunsi käden silittävän hänen kasvojaan, mutta tunne oli niin etäinen, että se olisi voinut olla vain tuuli, joka kutitteli ihoa ja nosti käden karvat pystyyn. Hänellä oli vieläkin kylmä, niin kovin kylmä, aivan kuin hän olisi vasta noussut jääkylmästä vedestä.
Harry ynähti unisesti, ja kääntyi toiselle kyljelleen hymyillen kutittavalle tunteelle. Jospa se kutittava tunne johtuisikin siitä, että hänen isänsä oli siinä huoneessa. Katsomassa katosta alas Harrya iloinen hymy kasvoillaan, pieni vauva sylissään. Harry tunsi erillisen kyyneleen vierähtävän yksinäisesti hänen poskelleen. Sen matka päättyi kuitenkin lyhyeen, kun hellä tuulahdus pyyhkäisi sen pois.
"Sinun ei pitäisi nukkua täällä", Harry kuuli hiljaisen äänen sanovan ilmeisesti hänelle. "Sinun ei pitäisi edes olla täällä yksin."
Harry raotti unisia silmiään nähdäkseen epämääräisen, sumean hahmon pimeässä huoneessa. Hän oli vielä niin uninen, että mikään ei tuntunut yltävän hänen aivoihinsa asti.
"Isä", Harry mutisi epämääräisen paksulla äänellä, jolloin käsi tarttui kiinni hänen omastaan. Hymy ujuttautui Harryn kasvoille.
"Ei nyt aivan, Harry", Harry kuuli äänen toteavan hiljaa. "Mutta minä olen täällä."
Hymy katosi Harryn kasvoilta hiljalleen, samalla kun hänen silmänsä valuivat kiinni. Harry tunsi sängyn vajoavan painosta, kun joku asettui hänen vierellensä paksun peiton alle. Kädet vetivät Harryn syleilyyn, ja hymy palasi hänen huulilleen. Hän tunnisti sen tuoksun. "Draco."
Muutamat kyyneleet vierähtivät Harryn poskille, kun hän painautui niin lähelle Dracoa kuin vain pystyi. Hänellä oli niin kylmä, ja Draco hänen vieressään tuntui suorastaan säteilevän lämpöä.
Vahvat kädet puristuivat Harryn ympärille ja pitivät häntä lähellä. "Sinä olet kylmä, varo ettet vilustu."
Harry ynähti unisesti hieroessaan päätänsä Dracon rintaa vasten.
"Onko sinulla kylmä?"
Harry nyökkäsi Dracon aloittaessa siten hänen selkänsä hieromisen. Se tuntui Harrysta hyvältä, kun joku oli siinä kylmässä huoneessa hänen kanssaan, kun hänen ei tarvinnut olla yksin.
Harry ei ymmärtänyt miten hän oli kestänyt Siriuksen kuoleman jälkeistä aikaa yksin, ilman Dracoa.
____________________________
olipas harvinaisen tylsä luku O_O
-
Jaa että tylsä? En kyllä sanois.
Oli kyllä kiwa saada pitkästä aikaa töitä. (Joo, ihan kuin oisin saanu oikeen työpaikan. Lol.)
Siun pitää alottaa lisää suurprojektificcejä, koska en selviä ilman, jos ja kun tää loppuu.
Miksihän mie aina tungen itteni tänne kommentoimaan? Toivottavasti ei häiritse suuresti.
EHHEH. Mii nou offata.
Lisää. Jatkoa. Heti. Paikalla.
~Betasi kaunehiiiin~ (hmm, aloin laulaa tota.. :'D)
-
Viimein jatkoa! Taidampa lukeakin koko TLB 2:n alusta tähän asti... Tylsä ei luku todellakaan ollut, pidin kovasti siitä että rakkaat hanipupumme saivat julkistettua suhteensa muiden awwailtaviksi (minäkö muka sekaisin tänään). Jatkoa heti kun pystyt! Janoan lisää. Taas.
p.s. Huomaat varmaan, että rakentava otti lopputilin. Rankka paikka.
-
Jaa tylsä? Ei lähelläkään!
Aww, Blaise on aivan ihana :D
Ja loppukohtaus oli todella suloinen :>
Mukavaa, että muutkin saivat tietää Dracon ja Harryn suhteesta ja oli hienoa, että kaikki ottivat sen niin hyvin.
Malfoyn kartano on myös hyvä keksintö odotan innolla, että pääsen lukemaan siitä ajasta, kun nuoriso on päätynyt sinne :D
Harmi, että ikäraja on niin alhainen >;D
Mitään rakentavaa en saa aikaan. Siellä taisi olla yksi hieman ylimääräinen "kappalejako"/entteri, jossakin päin pullonpyöritystä, kai niillä paikkeilla, kun Blaise lupasi antaa Dracolle miellyttäviä tehtäviä >;D
Tyydyn siis mielikuvituksettomasti (mutta odotuksesta täristen) pyytämään tähän jatkoa ^^
Kiitos.
-
Aaww tuo loppu oli niin ihana, kokoajan odotin jotain tuollaista, mutta silti se yllätti
"Ah, nuorta lempeä", Geroge
ja joo pitäisikö tuon sanan olla George?
vai oliko se ihan tarkoituksella noin, kun piti oikein miettiä mitä se tarkoittaa ::)
kiitos taas, kun jaksoit piristää päivääni
LuIhU
-
olipas harvinaisen tylsä luku O_O
Tylsäkö?! :o Ei ollenkaan!! Mahtava luku oli! Reaktioni, kun huomasin että uusi luku oli tullu oli jotain" AAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!!!!"n tapaista.. ;D Nyt innolla odottelen, mitä kaikkea hauskaa pikku Blaisemme keksiikään kaikkien päiden menoksi.. ::) Tuota.. Jatkoa pyytelisin myös mahdollisimman pian. :) Vaikka ymmärrän tietysti, että koulu sun muu vie (liian)paljon aikaa.. :-\ Mutta vielä: RAKASTIN TÄTÄ(kin) LUKUA!!! <333
-
Jaa, että tylsä? Olet erehtynyt!!
Aww, Blaise oli ihana! Ensimmäisenä Harrya halaamaan ^^
Ja muutenkin! *miljoonia stiljoonia sydämiä*
Onneks herrat paljastuivat.. Blaisen ansiosta.
Loppu oli ihana myös! Harry raukka luuli Dracoa isäks... Raukkaparka..
Jatkoa!
-Kata
<3<3<3<3<3<3<3<3<3<3
-
Aaww, ihana luku. Hienoa, että pojat paljastivat rakkautensa viimein kaikille! Ja kuinka kaksoset Fred ja George ovat voineet sen missatakaan, he huomaavat kaiken.
Yksi pieni typo tuolla oli: Tässä vaiheessa rouva Wealseyn katse osui erityisen pitkäksi aikaa Harryyn, joka virnisti syyllisen näköisenä.
On hauska lukea tätä, tämä kun on niin ihana fic. Ja tähän taustalle kun laittaa soimaan surumielistä musiikkia (joka kertoo tytön itsemurhayrityksestä ja saa mun jotenkin Ginnya murhaamaan), on ihana yleisvaikutelma parhaimmillaan. Katsoin yllättyneenä (siis positiivisesti yllättyneenä), että tähän oli tullut jatkoa kun ilmestyin taas koneelle. Vitsi, elä väitä, että tää olis ollu tylsä, tää oli justiinsa ihana luku!
Piä tätä tasoa vaan yllä ja kirjottele Malfoyn kartanon tapahtumista (minä en tykkää, ko Ginny tulee mukaan, eäh, olen Dracon kanssa samaa mieltä, että se on niin turhaa, niin turhaa).
Kiitos ja kumarrus!
-
Heheee.. En tiedä muistatko minua, joka ensimmäisessä osassa innokkaasti kommentoi kaikkiin lukuihin täydessä hurmiossa? :D No myöhemmin en ehtinyt enään kommentoida, mutta luin kuitenkin uskollisesti kaikki luvut ja olin täydellisessä ekstaasissa kun huomasin että jatkoa on tullut! Kiirehdin heti lukemaan tätä.. ja pitää sanoa.. että tämä on aivan IHANA ja ainakin yhtä hyvä kun ensimmäinen osa! Kerronta on edelleen hyvää ja virheitä ei ollut ym. blaablaaa. Isoksi ilokseni ja plussaksi Harry on muuttunut varmemman oloiseksi, mutten silti voisi olla miettimättä mikä piiloperverssi Harry oikeasti onkaan... *girn* Tai muiden ilmeitä jos Harry vahingossa lipsauttaisi jotain todella mielenkiintoista. :D
Mutta jälleen uskolliseen kommentoija kaartiisi (faniclubiin) liittyen Pati kiittää ja toivoo pikaisesti herkullista jatkoa!♥
-
*Tökkii nenään* Sait sit uuen luvun väsättyä :D Hmm, tää oli tosi kiinnostava ja ...semmone. Blaisesta tuli kyl mieleen minä sokerikännissä ja miks sillä on vasemmassa korvassa koru O.o Muuten, olit laittanu mun ja yhen kaverin inside vitsin tonne, ni kyl repes :'D Oli hyvä =) Voi iik, seuraavaa lukua odottaen ;)
-savi
-
Oijjoij, uusi luku! Oon niin onnellinen nyt. :)
Mutta joo, todella hyvä luku! Tykkäsin älyttömästi siitä ruokapöytäkohdasta... :) Ja Hermione sai tietää että Ron tykkää hänestä oi<3 Söpöä. Tää on jotain niin parasta tää ficci, joten seuraava luku voisi tulla nopeammin kuin tämä 14. luku ;D Thänks moi.
-
ei minusta ollut tylsä luku...ihan mahtava!
blaisea oli ikävä:D
laitahan sitä jatkoa kunhan kerkeät.
jos virheitä oli niin niitä en huomannut.
jakoa odotellessa......XD
-
Lisää jatkoa! *köhköh* siis tämä oli aivan ihana ficci ja Harry ja Draco ovat todella suloisia<3 Mutta mii pidän kuitenkin Blaisesta ehkä eniten, se on loistotyyppi! *virn* öö.. joo ja tähän aikaan ei enää irtoa rakentavaa, joten huomenna aamulla tulen lisäämään tekstiä. Ja vielä kerran; Jatkoa?! :)
Eli en halua, että tapat Harrya tai Dracoa ja jos tapat niin saat tappaa molemmat ja huom(!) tapatat ne onnellisina, ei minkään taistelun keskellä, että molemmat kuolevat näkemättä toisiaan/että toinen kuolee, eikä mitään itsemurhia! Itse ainakin pitäisin siitä, että jonkun taistelun jälkeen molemmat joutuvat pyhään mungoon ja kuolevat sitten käsi kädessä, Huom(!) käsi kädessä! Vierekkäin, jos he kuolevat (jolloin tietysti itken silmät päästäni!) niin heidän pitää kuolla niin, että nukkuvat vierekkäin samassa sängyssä!
Tulipas käskevää tekstiä, mutta itse en haluaisi kummankaan kuolevan, sillä olen lukenut niiin paljon tarinoita jossa on surullinen loppu ja itken nykyään tosi herkästä lukiessani ficcejä.
Ja kyllä, itkin lukiessani tätäkin ficciä. Itkin siinä kohtaa, kun Remus oli niin hellä ja näki sen Harryn viillon sen jalassa. Kylläkyllä. ja itkin vielä jossain kohtaa sen jälkeenkin. Kuuntelin vielä samaan aikaan onnellista/surullista musiikkia, joten ei mikään ihme! Kirjoitat todella hyvin ja huomaan kuinka olet kehittynyt, kun luin eilen sen ykkösosan tästä. Tulen jatkossakin lukemaan ficcejäsi, sillä haluan itkeä, eikunsiis ne ovat niin hyviä. :D
Sitten taas asiaan. Eli mielestäni Harry on niin heikko ja kärsinyt tässä ficissä jo tarpeeksi, Remusta ei saa tappaa, eikä Dracoa,(eikä Harrya!) kaikkien muiden kuoleman hyväksyn. Ehkä Ginny ei ansaitse kuitenkaan kuolla, se ei mielestäni sovi tähän ficciin, vaikka kaikki muut sitä haluavatkin. Harry ei saa kuolla, koska en tiedä miten Remus kestäisi sen! ;< Ja sitten Remukseen, josta olet tehnyt todella surullisen hahmon ja samaan aikaan niin iloisen ja onnellisen. Kuvailet hyvin Remuksen kiltteyttä ja sitä tuskaa, mitä Remus on kokenut. Se on pärjännyt erittäin hyvin. Ja olet onnistunut Remuksessa.
Eli haluan, että teet ficillesi onnellisen lopun. Ainiin, älä tapata myöskään Blaisea!!! Se on hyvä tuki Dracolle ja tuo eloa ficciisi. Blaisen pullonpyöritys on kyllä jotain todella ihanaa ja melkein aloin itkeä, kun se saapui kalmanaukiolle ja ehdottaa pullonpyöritystä. Älä siis tapata, Remusta, Harrya, Dracoa, äläkä Blaisea!
Sitten niihin kuviin, eli olet superuberhyvä piirtämään! ja se Blaise, (namm!). ;) Ja Harryn pipo<3 :'D Eli, ne kuvat ei näkyny mulla siinä ykkösosassa, joten olisko mahdollista, että voisit vielä näyttää ne tässä ficissä? Kun haluun nähä niitä kohtauksia. :)
-
Harvinaisen tylsä? No ei nyt aivan...
Se oli mahtavan suloista. Nytkin vuodatan kyyneleitä.
Jatkossa kesti harmittavan kauan, mutta ihanaa että sitä ilmestyi :)
Pyytää lisää.
-
TYLSÄ? Tämä ei ole tylsää nähnytkään, kuules nyt. Tuollaiset ficcisi aliarvioinnit saat saman tien heittää roskapönttöön. Jos tämä oli tylsä, ei Finistä siinä tapauksessa taida löytyä kuin muutama mielenkiintoinen osa.:D Tuo piirtämäsi kuva<3 Se on niiin suloinen, varsinkin Blaise. ^.^
Muttamutta, taas on jonkin verran asiaa. Toivottavasti edellinen kommenttini ei tylsistyttänyt sinua niin paljoa, ettet jaksa lukea tätä. Paha tapa sanoa samat (ja turhat) asiat monen monta kertaa ja poiketa aina välillä aiheesta. Eli, aloitan.
Tämä The Lines Between II on ehdottomasti ykköstä paremmin kirjoitettu ja kuvailua mielestäni löytyy myös jonkin verran enemmän ja se on tarkempaa. Tämä on myös paremmin suunniteltu, kuin ykkösosansa siltä kohdin, että tässä ei ole niitä edellisessä kommentissa mainitsemiani superpikamuutoksia (joo, toivottavasti ymmärrät. : DD). Eli esim. vaikkapa Ginny ei yhtäkkiä antanut täyttä siunaustaan Dorcon ja Harryn suhteelle jne. tällaisia pieniä, vaikka tosin sanoitkin vastaukseksi edelliseen kommenttiini, että et itsekään pidä enää tyylistä miten kirjoitit Dracosta, Sevviestä ja Luciuksesta, mutta kumminkin. Eli kehitystä parempaan suuntaan on kirjoitustyylissäsi tapahtunut näiden kahden välillä, vaikka pidin ensimmäisestäkin moitteistani huolimatta.
Sen sijaan ykkönen oli tätä TLBII hitusen mielenkiintoisempi tapahtumiltaan jne. Sitä oli jännempi lukea. Toivottavasti tämä nyt ei kuulosta siltä, että pidän tätä kakkosta tylsänä, sillä sitä en todellakaan tarkoita. Mielenkiintoinenhan tämäkin on, mutta tässä on ollut vähän enemmän sellaista paikallaan junnaamista, vähemmän uusia tapahtumia, kuin ykkösessä. Tällä en kuitenkaan tarkoita, että eteneminen tässä kakkosessa olisi ollut liian hidasta. Kyllähän nämä kommentit jo puhuvat puolestaan, että olet tämänkin aikana onnistunut pitämään yllä niin minun, kuin monen muunkin lukijan mielenkiintoa.:)
Siirrytäänpäs sitten syynäämään vähän tarkemmin lävitse tätä The Lines Between kakkosta, kun ykkösestä edellisessä kommentissa jo päästiin.<:
Ensimmäistä osaa en viitsi sen tarkemmin käydä läpi, siinä ei tainnut olla mitään erityistä huomionarvoista. Tavallisen ja tasaisen hyvää tekstiä, ei mitenkään erityisen mielenkiintoinen, mutta tarpeeksi kuitenkin, jotta osan jaksoi vaivattomasti lukea. Myöskään mitään erityistä ei tainnut kahdesta seuraavasta osasta mieleen. Sen verran kuitenkin, että siitä oli mukava lukea, kun Harry uskoutui Hermionelle ja Ronille omista ongelmistaan. Kolmososan alussa, joka keskittyi Dracoon Azkabanissa, olit pistää pääni oikein kunnolla sekaisin ficilläsi kirjoittaessasi vale-Rowanista ja aidosta Rowanista ym. vastaavasta ja Azkabanin tapahtumista. Täytyy myöntää, että taisin joutua lukemaan tuon kohdan kolmeen kertaan, ennen kuin olin varma, että ymmärsin. Eli siinä, että ainakin jotkut blondit ovat tyhmiä täytyy olla jotain perää..8D
Nelosessa Harry sitten sanoi suorat sanat Remukselle, jonka huolenpito oli alkanut ärsyttää hieman jopa minua. Joissain asioissa siis olen Harryn kanssa samalla aaltopituudella ja kuitenkin päädyin lopulta toivomaan, että Harry pyytäisi Rempalta anteeksi, niin kuin tämä tekikin. Fred ja George ovat tavallisesti suurinpiirtein jotain ykköslempparihahmojani, mutta tässä osassa en jostain syystä pitänyt heistä niin paljon. Tämä tosin korjaantui myöhemmin roimasti uusimmassa osassa, kun Harryn ja Dracon suhde selvisi ja Blaise oli palannut. Siinä jostain enemmän tai vähemmän kummasta syystä rakastuin kaksosten suhtautumiseen asioissa. ^.^ Tässä kohtaa en tykännyt Ronista oikeastaan ollenkaan, vaikka pidänkin hänestä nykyään vähän enemmän tämän ficin hahmona ja pelkästään se, että Ginny oli sitä mieltä, että oli oikein Blaiselle joutua sairaalaan, sai savun nousemaan korvistani. Yksinkertaisesti vihaan Ginnyä aina ja ikuisesti, piste.
Osa vitosen alusta tykkäsin oikein kovasti. Tai siitä jotenkin huomasi, että Hermione ja Ron olivat Harrystä huolissaan, minusta se on aina suloista - ehkä sen vuoksi, että itselläni ei ole koskaan tuollaisia ystäviä ollut, en tiedä, mutta suloista kumminkin.: > Ginny kuolaamassa Harryn perään taas ärsyttää minua niin, että olisin valmis heivaamaan koko neitokaisen pois tästä ficistä pikimmiten. Ja tuokin oli kiva, kun Harry paljasti Ronille ja Hermionelle, että seurustelee Dracon kanssa. Piti purra paidan hihaa etten olisi kiljaissut, kun Harry uskaltautui sanomaan heille hänen poikaystävänsä olevan Draco.: D Minun on vähän vaikea välillä ymmärtää itseäni. Azkaban kohtaus ja Dracon repliikit olivat upeita, tykkäsin. Kuudes osa, kaksikon reaktioista ja suhtautumisesta Harryn kertomaan asiaan oli jänskä lukea ja odotinkin sitä edellisen osan siitä kohdasta asti, kun asia heille paljastui. Ron joka tapauksessa ärsytti minua, vaikka hänen reagointinsa olikin odotettavissa.
"siinä vaiheessa kun Malfoy ja Harry täydentävät toisiaan, en halua olla paikalla!"- kommentti oli kyllä loistava.: DD Nauratti. Ja tuo Ronin lakimiehet tietävät kaiken laista repeilytti myös, kenties sen takia, että se oli niin köyhä vitsi.:D
Tuo perhoskohtaus oli jollain tavalla ihan kauniisti kirjoitettu, tykkäsin vaikka vähän klisee olikin.
Billin ja Mollyn tomaattitaistelu oli myös huvittava, suloinen.:)
tämä ei ole HP/RL tarina ^^;
Välillä kävi minullakin lukiessa mielessä tuo, Remuksen käyttäytyminen ja suhtautuminen asioihin on välillä niin tähän viittaavaa.<:
Ja seuraava osa, saan jälleen kerran vihata Ginnyä sydämeni kyllyydestä! Ärsyttävä ahdistelija, hyi kamala. Olet tehnyt Ginnystä kieltämättä kyllä aika hirveän tässä ficissä.<: Tai sitten se johtuu vain siitä, että en itse pidä hänestä tässä ollenkaan, oli miten oli. Saisi pysyä erossa Dracon Harrystä nyt kumminkin. murrrh.>:(
Mutta ihanaa, Draco tuli takaisin<3 Tästä kohtauksesta saat ehdottomasti kunniaa ja ylistystä. Tavallisesti nämä salakuuntelukohtaukset ficeissä on kirjoitettu niin, niin kuin huoneessa olevat suorastaan selittäisivät Harrylle tapahtumien kulun, vaikka eivät tiedä tämän kuuntelevan. Silti asiat tässä tulivat Harrylle selviksi niin, että he oikeasti keskustelivat eivätkä kerranneet tapahtumia - se on nimittäin oikeasti minua kovasti häiritsevää. Pakko myöntää, että jänskätti kyllä tossa vaiheessa, kun Harry meni sinne huoneeseen, jossa Draco oli. Mutta yääää, voi Draco raukkaa, se on niin surkeassa kunnossa.:/
Ron ärsytti minua taas. Juuri, kun olin alkanut pitää hänestä hieman enemmän, hän suhtautuu Dracon palaamisen tuolla tavalla. Argh.:< Ja kehtaa vielä sanoa, että hän kai jotenkin odotti, että Draco ei pääsisi koskaan pois Azkabanista, vaikka Harry on juuri niin iloinen, kun hänen poikaystävänsä on tullut takaisin. Ron on törkeä.>:
Tuo paluu menneisyyteen Remuksen mielessä, siihen, kun Harry oli vauva - se oli aika mielenkiintoinen ja kieltämättä ihan suloinenkin pätkä. Sinä tietäisit, mitä nyt tulisi tehdä. Minä en tiedä. yhhh. Tämä sai minunkin Sirius-ikäväni palaamaan rytinällä takaisin. Tässä osassa Remuksen huolehtiminen ja ajatukset kuitenkin olivat lähinää mukavaa luettavaa, eivätkä enää ärsytä yhtään. Ja nyt on pakko ihkuttaa Hermionea, ihanaa, kun hän vain jaksaa puolustella Harryä ja Dracoa, vaikka Draco on ollut hänenkin kimpussaan koko kouluajan. Hermione on muutenkin niiiin mukava hahmo tässä ficissä, vaikka hän ei normaalisti ihan ykkössuosikkeihini lukeudukkaan.
Ja Draco on taas huolehtimassa Harrystä ja siitä, että tämä syö kunnolla, suloista, suloista, suloista! Nuo kaksi sopivat niin täydellisesti toisilleen.:)
Ojj, kahdestoista osa ja Harryn uni.8))<3 Minusta tätä kohtausta, kun Harry meni keittiöön ja Draco tuli sinne oli aivan älyttömän mukavaa lukea. Se oli kaikessa yksinkertaisuudessaan loistava, vaikka en osaakaan oikeastaan kertoa mikä siitä teki sellaisen. Ja Draco kärttämässä Harryltä yksityiskohtia unesta.8 >> Ja se, kun Draco sanoi Kingsleylle ja Remukselle sen, että he seurustelevat - Remus suhtautui asiaan niin hyvin, että se sai minut lähes palvomaan häntä hahmona. Minusta on ihanaa, että hän voi hyväksyä asian noin.:)
HAHAA, saipas Ginnykin nyt tietää noiden kahden suhteesta, oikein sille.>: D Tässäkin osassa Hermione oli aivan ihana hahmo yrittäessään tutustua Dracoon. Ja viimeisimmästä osasta Blaisen palattua.
Palatakseni vielä tuohon tylsään, meillä on selkeästi aivan erilainen maku, koska minun mielestäni tämä osa oli yksi koko ficin parhaista. En oikeastaan tiedä miksi, mutta täytyy silti sanoa, että tämäkin oli yksi niistä, joita oli mukavaa ja sujuvaa lukea, tämä oli l-o-i-s-t-a-v-a. Tuo pullonpyörityskohtaus, sitä oli oikeasti niin kiva lukea, mielestäni se oli oikeasti ihana.
Kiva, että kaikki ottivat tiedon Harryn ja Dracon suhteesta vastaan niin hyvin. Nyt vain sitten odotellaan, että Dracon leuka paranee...; )
Mutta siis tälleen näin yleisesti vielä, sinulla on mielestäni aivan mahtava kirjoitustyyli. Tekstisi ei ole missään vaiheessa ollut tylsää ja toistoa ei ole liiaksi. Kuvailua on mukavasti ja eteneminen tässä tarinassa on ollut hyvää, juuri sopivaa.
En tiedä onko sinulle tästä enää mitään hyötyä, onhan siitä jo jonkin aikaa kun kyselit kumman näistä haluaisimme mieluiten tässä ficissä selviytyvän, mutta mikäli on niin teinpäs tämän nyt. Ja ainakinhan saat tietää, mistä hahmoista sinun kirjoittamanasi pidän.:> Joihinkin kohtiin en vain pystynyt valitsemaan.
Ja en nyt siis ole varma oliko se, että kumpi selviytyy vai kumpi kuolee, joten laitoin kumman haluan selviytyvän.:>
1. a) Draco b) Harry?
- Jos on ihan pakko valita, niin Harry. Perusteluna on se, että olen lukenut monia H/D ficcejä, joissa Draco kuolee. Haluan mieluummin lukea tällä kertaa toisinpäin. Sen lisäksi olisi minusta mielenkiintoisempaa nähdä miten Draco selviytyisi Harryn kuolemasta, kuin toisinpäin. Ratkaisu on paljon ennalta-arvattavampi, jos se on Draco, joka tästä parista kuolee.
2. a) Draco b) Remus?
- En tiedä, en osaa valita. Toisaalta haluaisin Dracon selviytyvän, rakastan häntä tässä ficissä hahmona ja sen sijaan Remuksesta en jostain syystä pidä niin paljoa kuin tavallisesti, mutta toisaalta Remus on Harrylle myös tärkeä ja yhdessä upeassa suosikkificissäni se oli juuri Remus, joka lohdutti Harrya Dracon kuoleman jälkeen, mikä oli mielestäni toimiva juttu ja jäänyt mieleen siitä ficistä, jostain syystä. Tosin tämä sotii ykköskohtaan laittamaani mielipidettä vastaan, koska tässä taas ajattelin niin, että jos Draco kuolisi ensimmäisenä... Nojooihansama, en tiedä.:>
3. a) Draco b) Blaise?
- Draco ehdottomasti. Tai molemmat selviytyvät, jommin kummin. Sori, en jaksa kirjoitella enää mitää perusteluja tähän, koska siitä tulisi oikeasti piiiiitkä selostus.:D
4. a) Draco b) Ron?
- Minen oikein tykkää Ronnieponniesta tässä. Vaikka tykkään kyllä enemmän kuin ficin alussa, mutta en siltikään niin paljon, että säästäisin hänet mieluummin, kuin Dracon, joka on aina ja ikuisesti lempihahmoni.<3 :>
5. a) Harry b) Remus?
- En tiiä tätäkää.: D Ku jos Harry kuolis, nii kai Draco vielä olis kuitenki Remuksen kans tekemisissä ja haluaisin tietää, mitä Remus sanoo Dracolle Harryn kuoleman jälkeen siinä tapauksessa jos he vielä jotain toisilleen puhuvat. Toisaalta taas mieluummin antaisin ehkä Harryn selviytyä ja elää Dracosensa kanssa onnellisena elämänsä loppuun asti, koska tykkään niin onnellisista lopuista.: )
6. a) Harry b) Ron?
- Samanlainen perustelu, kuin nelosessa.
7. a) Harry b) Blaise?
- Blaise on ihana hahmo, kirjoittamanasi vielä ihanampi ja haluaisin mielelläni säästää hänet, mutta tässäkin vertailussa hän jää kakkoseksi sen onnellisen lopun vuoksi.:D
8. a) Blaise b) Ron?
- Koska tykkään Blaisesta enemmän.
9. a) Blaise b) Hermione?
- En tiiä. Tykkään Hermionesta tosi paljon tässä ficissä, ihana hössöttäjä, että pitää tutustua ja yrittää hyväksyä Draco Harryn takia ja sellasta.:) Mutta tykkään Blaisestakin. En halua valita heidän väliltään.
10. a) Blaise b) Remus?
- No, mutta tahdon taas tappaa näköjään Blaisen.:< Tai ei, en tahdo, mutta Remus menee taas edelle. Hänet vain on säästettävä.:D
11. a) Ron b) Hermione?
- Hermione samantyylisillä perusteluilla, kuin ysissä. Ja Ronista en edelleenkään pidä niin paljoa.
12. a) Ron b) Remus?
- Perustan Säästämme Remuksen - operaation.
13. a) Hermione b) Remus?
- No voi hitsin vitsit.>: Sori Remus, operaatio keskeytetty, mun on pakko säästää tuo Hermione jo aikaisemmin hänestä sanomiani asioita perusteena käyttäen.
14. a) Hermione b) Harry?
- Se onnellinen loppu ja semmosta, vaikka Hermionesta edelleen paljon tykkäänkin.
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
- Because Ginny on kamala ämmä.>:
Noniin, sori, että kommentti oli joiltain osin vähän hutaistu, olen vähän laiska kirjoittamaan näitä. Kiitos kumminkin ihanasta uudesta osasta, jatkoa kaipaillaan taas.:)
Ai niin ja piirroksesi ovat ihania, tykkään niistä. ^.^
-
:o
:o
:o
aijai hurjasti kiitoksia kaiiiikille jo tässä vaiheessa! Tuli hurjasti kommentteja, joten vastaukset
ovat aika vähäiset, anteeksi siitä. Olis pitäny vastata osaan aiemmin xD
aaaaaaa 200 kommenttia <3 kiitoksia suuresti (vaikka osa siitä onki meitsin höpötystä jne.)
Osuinkin täyteen kahteensataan enkä 200 + ... mutta ihan sama!
http://s525.photobucket.com/albums/cc338/chunchillaXx/?action=view¤t=harryTLB_0001.flv (EI toimi aina kunnolla, että saa muutaman kerran painaa replay)
April: no tässähän on sinulle oikein hyvä työpaikka ;D (...minulla ei ole kyllä antaa rahaa...)
Eijei, et häiritse ^__^ turhia kommentteja ei olekaan!
Jokuwannab: ;D mukava kuulla ettei ollu tylsä, ite en hirveesti pitänyt (itsekritiikkiä parhaimmillaan)
Karakuriningyou: oi well damn niitten entterien kanssa :O niitä tulee saamari soikoon aina...
;D kartanossa sattuu ja tapahtuu, mutta ikäraja pysyy ikävä kyllä tässä samassa, koska en osaa kunnolla kirjottaa
K15 tai ylempää.
Luihuinen_89: ...oho... mutta tottakai siinä oli salainen merkitys siinä nimessä! Ihan tarkoituksellahan mä...(korjaamaan --> )
Yu: :D oi kiitoksia! Koulu vie juu vähän hervottomasti nyt just aikaa *noituu* mut ens osan kanssa ei totellakaan pitäis
kestää yhtä kauan.
Kata: ^^ taaack så mycket jälleen!
Winga: No voi vattuset sentään, ei tommosia typoja huomaa kirjottaessa ^^;
mut kiituksia! Hmmm no musta tää tuntu vähän tylsähköltä, mutta onneks ollaan erimieltä ;D
Voi olis munki tehny mieli jättää Ginny pois, mutta enpäs voinutkaaaan.
Pati: muistaa, muistaa, hallow muistaa nimen : D
;D piiloperverssi Harry...
savenvalaja: nöy nöy nöy nöy, kirjotinkohan sen epäselvästi... siis Billillä on vasemmassa korvassa
korvakoru, tai sitä mä ainakin halusin sanoa XD
o.o minkä? minä? minne?
Sierra: ;D kiitooos! Seuraava luku tulee kyllä nopeammin, en vaan mene vannomaan koska.
romance91: Blaisesta on kyllä jälleen mukava kirjoitella ;D kyllä, kyllä, jatkoa tulee!
Servetti: Eli en halua, että tapat Harrya tai Dracoa ja jos tapat niin saat tappaa molemmat ja huom(!) tapatat ne onnellisina, ei minkään taistelun keskellä, että molemmat kuolevat näkemättä toisiaan/että toinen kuolee, eikä mitään itsemurhia! Itse ainakin pitäisin siitä, että jonkun taistelun jälkeen molemmat joutuvat pyhään mungoon ja kuolevat sitten käsi kädessä, Huom(!) käsi kädessä! Vierekkäin, jos he kuolevat (jolloin tietysti itken silmät päästäni!) niin heidän pitää kuolla niin, että nukkuvat vierekkäin samassa sängyssä!
o.o oho, no siinähän tuli juu tarkat ohjeet. ;D oon jo tässä näin ihan varma mitä lopussa tapahtuu, niin että näet sitten.
...oijoijoi ykkösosa .... se on niin .... mut siis juu, ;D mukava tietää et on kehittynyt, sitä kun ei itse oikein huomaa (paitsi jos tietenki vertaa ykköstä ja tätä kakkosta)
Älä siis tapata, Remusta, Harrya, Dracoa, äläkä Blaisea!
ah, siinä sanoit kiteytettynä omat lempparini tässä ficissä :D en mene kyllä sanomaan tässä vaiheessa mitään,
eihän sitä saa spoilata ;D
Jaaaa ykkös osan kuvista. Mun pitää eka jaksaa pöllii ne tuolta vanhalta koneelta tänne, et sitte ku jaksan (ne on muuten kauheita)
;D jei, kuvista tykätään...haluisin ehkä joskus päästä taikkiin, mutta ku sinne on niin mahotonta ...
LND: samaa mieltä; jatkossa kesti. Yritän olla nopeampi nyt ku koulukiireetki helpottaa. Koeviikko kyllä tulossa, damn it!
Amnesiac: Tässä kun tätä vastattavaa oli näin huikeasti, tämä kommentti on vielä piste iin päälle. En tosin valita, mutta täältä
voi tulla vajaatakin vajaampi vastaus xD
hehehe...mun tavaramerkki on kaikkien töitteni aliarviointi (kirjotus/piirrustus jne.)
Tämä The Lines Between II on ehdottomasti ykköstä paremmin kirjoitettu
Pelkäisin jos ei olisi xD
apuva apuva en oikeesti tiedä mitä pitäis vastata xD mut siis juu yllätyin siitä et tää viimekertainen osa oli sun mielestä
yks parhaista, kun mulla se tippu kategoriaan yksi huonoimmista. Mutta siis todella hyvä kuulla et se ei mennykkään niin
tylsäks kun luulin.
Ja sitten vielä tähän ken kuolee jutskaan...
Mulla on jo yleiskäsitys siitä ketkä kuolee/jää henkiin aivan taatusti (eli niitä ei voi enää muuttaa, halusitte tai ette *evil grin*), mutta yksi tuottaa ongelmia, joten
nämäkin oli mukava selailla lävitse.
Äääh, oikein paljon suuria kiitoksia hurjasta kommentista, johon aivokapasiteettini ei saa väsättyä järkevää, täyteläistä vastausta ;D
-
o.o Kysyinki et miks se koru on vasemmassa :'D En mä ny insideja kerro =)
-
Toi video oli kiva ja ihana ;D
-
savenvalaja: koska vasen korva on hauskempi.
no voe höhlä.
Luihuinen_89: kiitoksia ;D
-
Onko kenelläkään tän ykkös osaa, kun haluasin lukea sen ekana... ???
Itse en nyt vain sitä löydä...
Hakuja olen yrittänyt..
Sitten kun olen saanut sen luettua tulen lukemaan tämän
Kiitos jos jouku löytää sen minulle
-
Kalmatus, kävin vähän Hunajaherttuan sivuja läpi (iihan muutaman vaan) ja kyllä tää sentään löyty: The Lines Between I (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=2269.0)
//No joo, helppoahan se on, jos sen on jo lukenut ja useammastikin kommentoinut.
Ai juu, Hallow, kai siä kirjoittelet jatkoja? *puppy eyes*
-
Kiiitos sinulle...
En katsos edes tietänyt mistä etsiä
KIITOS :D
---------------------------------------------------------------
Nyt on luettuna ykkönen ja kaikki kakkosen tähän mennessä ilmestyneet luvut. En voi tehdä muuta kun istua huulet pyöreinä tästä tekstin laadusta...
Olen erittin iloinen kun kauitenkin vaivauduin lukemaan tämän, sillä pitkään olen vain avannut ekan sivun ja laittanut kiinni, koska siinä luki jotain ykkös osasta, jota en löytänyt. Sunnuntaina kuitenkin ajattelin kysäistä täältä ja ilokseni Winga vaivautui löytämään minulle TLB:n ykkös osan
Nyt olen täällä vinkumassa lisää luetavaa....
Kalmatus kuittaa
-
Ihan ku et tietäis mitä mä oon tästä mieltä =)
KEKSI:
Siin oli semmone rapee kuoli jota ois ollu kai tekohampailla vaikee purra. Mut sit siel sisällä oli semmone pehmee suklaa joka oli aika hauska yhistelmä sen kuoren kanssa. Sitä ei saanu heti alas, mutta se oli toooossssiii hyvä =)
Ei saanu heti alas = jää pyöriin mietteet päähän.
-
Winga: ;D kiitos tästä muiden auttamisesta, kun itse olen hääräillyt muualla. Jatkon kanssa kestää koska on ihan kamala writers blockki päällä. Mikään ei yksinkertasesti nyt onnistu... kiitoksia kommentista ^^
Kalmatus: :D mukava kun tykkäsit ja et Winga sai autettua sua ykkösosan löytämisessä. Niinku jo tossa sanoin, niin jatkon kanssa on ongelmia. Eiköhän se tästä kun sais jonkun tosi hyvän inspiksen...kiitokseni kommentista ^^
savenvalaja: :D iltaa jälleen. Keksi kuulostaa ihan mukavalta...
-
Toivottavasti saisit jostain inspiksen, ja me saisimme uuden luvun luettavaksi tähän uskomattoman hienoon ficciin. :)
-
Whitegirl: ;D tässä sitä oon itsekin inspiksiä odotellut, että pääsisi jatkamaan sitä paria lausetta pidemmälle.
-
Millon tää hanipöö oikeen jatkuu? Tuun hulluks :D
Ykkösosan on lukenut joskus aikoja sitten, ja täytyy kyllä sanoa että tämä on much better! Lähettelen sulle sähköisiä inspiraatioita!
Ainii rakentava ja minä erosimme. Oikein sille.
-
Jatkoa, jatkoa. Minä haluan jatkoa, koska tää on niin hyvä ficci.
-
äwäwäw, tahtoo jatkoa :'(
Mahdollisimman pian vielä, oon ihan täysin 100 % rakastunut tähän
Oot aivan loistava kirjottamaan, jatka samaan malliin. ;)
-
hmm, ssirrekin (nyk. Neiti Felton) odottelee täällä jatkoa ;pp
toivotaan, ett hallow keksisi jotain ja saisisi rustattua edes pientä jatkoa (:
-
Hihihii, kutittaa... Muista et kalamalja on vaihtoehtona! xD Vähän käy sääliks jos on vaikee kirjottaa ja muut vaan kinuu jatkoo :D
-
;D kiitokseni kaikille kommenteista, tässä taas tulee pitkän tauon jälkeen. Hyviä joulun odotuksia ~~
Stage 15.
Oli tullut lähdön aika. Harry oli tarkistanut paikat moneen otteeseen varmistaakseen, että kaikki oli varmasti mukana. Hän olisi halunnut ottaa mukaansa yhden Siriuksen huoneen kaltevaan kattoon kiinnitetyistä valokuvista, mutta vaikka hän oli kuinka yrittänyt irrottaa sitä, kuva ei ollut hievahtanutkaan. Harry oli kysynyt Dracolta tietäisikö tämä loitsua, jolla kuvan olisi saanut irti, mutta Draco oli katsonut häntä siihen tapaan, että Harrysta tuntui, että vaikka Draco olisikin tiennyt loitsun, hän ei olisi kertonut sitä.
Sillä hetkellä Harry seisoi yksin hänen ja Ronin tyhjässä huoneessa, joka näytti kovin alastomalta ilman sitä vastasiivottua sotkua, ja niitä Ronin kirkkaanpunaisia pussilakanoita, jotka oli vaihdettu vanhoihin harmaisiin.
Päävärinä siinä huoneessa oli ehdottomasti juuri se pussilakanoiden likainen harmaa, joka sopi Harryn sen hetkiseen mielentilaan. Osa hänestä halusi jäädä, mutta suurempi osa tuntui tyytyväiseltä, kun hän sai viimein hyvästellä sen ankean huoneen, jossa Siriuksen muisto käveli haamun lailla toisesta seinästä toisen lävitse.
Harry kuuli hiljaisuutta halkovan pienen koputuksen, joka sai hänet katsomaan taakseen. Draco seisoi oven suussa käsi oven karmissa. Harry hymähti pikaisesti, ja käänsi sitten katseensa takaisin suoraan eteensä, nähdäkseen Phineas Nigelluksen mustan muotokuvan.
"Etkö haluaisi lähteä?"
Harry nyökkäsi tarkoittaen sillä sitä, että hän halusi ehdottomasti jättää Kalmanhanaukion taakseen. Ehkä hiljalleen hän oppisi katsomaan eteenpäin, eikä taakseen ikään kuin toivoen, että jotenkin ihmeenkaupalla Sirius tulisi takaisin.
Harry tunsi yksittäisen kyyneleen valuvan hänen poskelleen, kun hän ajatteli Siriusta. Hän pystyi lähestulkoon näkemään miehen kasvot jonkin verran korkeammalla hänen edessään, hän pystyi kuulemaan erittäin kaukaisesti kuin jonkin savuverhon takaa kuuluvan naurahtelun.
Harry tunsi kädet olkapäillään, mikä sai hänet painamaan päänsä alas siitä kohdasta, jossa hän oli mielikuvana nähnyt kummisetänsä komeat kasvot.
"Mennään, Harry", Harry kuuli Dracon sanovan hiljaisella äänellä, ja antoi sitten pojan ohjata hänet pois siitä huoneesta, joka ei enää koskaan sen jälkeen kuuluisi hänen elämäänsä.
-------------
Hyvästelyt olivat lähdön kamalin asia, sillä Harry tiesi, että ne saattoivat todellakin olla viimeiset. Viimeiset sanat, jotka vaihdettiin pikaisesti kaikkien välillä.
Rouva Weasleyn kädet tärisivät, kun hän halasi jokaista lähtijää silmissään kyyneleitä, jotka eivät olleet vielä valuneet hänen kasvoilleen. Hänen oli jo onnistunut rikkoa kaksi Ginnyn hajuvesipulloa tiputtamalla ne lattialle sen sijaan, että olisi saanut toimitettua ne ehjinä omistajalleen. Huoneeseen levisi melkoisen voimakas silmiä vetistävä haju, jonka varjossa pystyi naamioimaan kyyneleet hajun syyksi. Herra Weasley, joka oli itse ehdottanut Malfoyn kartanoa turvallisimmaksi piilopaikaksi, varmisteli vielä Dracolta talon suojien tehokkuudesta ääni heikkona.
Tonksin halauksien ja onnen toivotusten jälkeen Harry huomasi halaavansa sitä, jonka turvallisuudesta hän oli eniten huolissaan. Harry oli huomannut Remuksen ottaneen lähestulkoon Siriuksen aseman hänen elämässään, ja nyt kun hän halasi miestä toivoen, ettei se olisi viimeinen kerta kun he näkivät, hän vasta ymmärsi sen miten tärkeä Remus hänelle oli.
"Onnea matkaan, Harry", Harry kuuli Remuksen sanovan heidän edelleen halatessa. Sillä välin Charlie avasi oven Hermionelle ja Ginnylle. "Älä huolehdi meistä, pidä pääsi matalana, mutta toivosi korkealla."
Harry nyökkäsi heidän asettuessa sitten erilleen.
"Sinä olet siellä turvassa", Remus sanoi hänelle rauhoittavaan sävyyn. "Se on tärkeintä."
"Mutta etkö sinäkin voisi - " Harry aloitti epätoivoisesti, mutta Remus keskeytti hänet asettamalla hänen kätensä Harryn olkapäälle.
"Olen pahoillani, Harry", Remus kuiskasi. "Minun on hoidettava killan asioita."
"Mutta - "
"Harry", Remus keskeytti hänet uudestaan surullinen hymy kasvoillaan, "älä huolehdi. Me näemme vielä."
"Harry."
Harry käännähti katsomaan etuoven suussa seisovaa Dracoa. "Aika lähteä."
Harry kääntyi vielä kerran Remuksen puoleen huoli kasvoillaan paistaen. "Lupaatko?"
Remus hymyili hänelle rohkaisevasti, ja veti Harryn vielä kerran tiukkaan halaukseen. "Lupaan."
He erkanivat toisistaan jälleen, ja pikaisen nyökkäyksen väsyneen näköiselle miehelle annettuaan, Harry asteli Ronin ja Dracon perässä ulos talon ovesta. Hän sulki oven perässään kuin lukiten siten kohtalonsa, jättäen samalla kaiken taakseen.
Hänen edessään Ginny, Blaise ja Hermione hääräsivät Kingsleyn kanssa auton luona, änkivät tavaroita takakonttiin. Ron asteli heidän luokseen ja Draco odotti selvästi Harrya.
"Onko kaikki mukana?" Draco kysyi Harrylta, joka naurahti: "Eihän minulla edes ole oikein mitään. On, on, kaikki on mukana."
Harry avasi vielä takkinsa vetoketjua tarkistaakseen Dracon hänelle joululahjaksi antaman korun olevan tallella.
"Loistavaa", Kingsley huokaisi pamautettuaan takakontin kiinni. "Jos pääsemme pahimpien ruuhkien ohitse, olemme perillä iltaan mennessä."
"Ai", Hermione sanoi kuulostaen jokseenkin yllättyneeltä. "Onko matka niin pitkä?"
Kingsley nyökkäsi.
"Olisin voinut kuvitella teidän asuvan jossain Lontoon keskustassa", Hermione totesi nostaen samalla katseen Dracoon, joka nyrpisti nenäänsä.
"Keskellä pakokaasuja? Ei kiitos. Harvemmin sitä muutenkaan näkee suuria kartanoita jästien kauppakeskusten liepeillä."
"No niin, kaikki", Kingsley keskeytti puheet syvällä äänellään. "Meidän pitää nyt lähteä. Kuka teistä tulee etupenkille?"
Tästä syntyi pienimuotoinen väittely etenkin Ronin, Blaisen ja Dracon välillä. Harry tyytyi pudistamaan Hermionen kanssa päätään.
----------------------------
"Voisitteko vielä kerran kertoa - ", Harry aloitti tuskastuneen kuuloisena, " - miksi meidän täytyy matkustaa autolla?"
Väittelyn tulos oli se, että Harry istui nyt mitä epämukavimmassa lytyssä mitä pienimmän auton takapenkillä Dracon ja Ronin välissä. Hänen täytyi kyllä sääliä Hermionea ja Ginnya, jotka joutuivat nojaamaan kovia ovia vasten. Blaisea hän puolestaan kadehti; mokoma sai istua etupenkillä sairaalakäyntiinsä vedoten.
"Minun rintaani sattuu vielä", Blaise oli sanonut, ja tökkinyt demonstroivasti oikeaa kylkeään. Draco oli näyttänyt murhanhimoiselta.
"Sulaudumme näin hyvin joukkoon", autoa ajava Kingsley totesi. "Kuolonsyöjät saattavat tarkkailla hormiverkkoa, eikä porttiavaimen saaminen yksityisten suojien sisään onnistu."
Harry huokaisi, ja yritti olla välittämättä siitä kaameasta uuden auton hajusta, joka sai hänet voimaan pahoin. Tilannetta ei yhtään auttanut tiukassa puristuksessa oleminen ja kauhea kuumuus.
"Kartanolle on pitkä matka", Kingsley huokaisi saaden Harryn lähes epätoivon partaalle. "Joten ajattelin, että pysähtyisimme matkalla."
Takapenkiltä kuului hyväksyvää mutinaa, Blaise virnuili tyytyväisenä omaan osaansa ja räpläsi nappeja, joista sai vaihdettua radiokanavia. Mikään kappale ei ehtinyt edetä kuin kahden säkeen verran, kun Blaise jo vaihtoi kanavaa.
"Pysähdytäänkö me piankin?" Hermione kysyi Harryn oikealta puolelta. Se oli ensimmäinen kerta pitkään aikaan, kun Hermione sanoi jotakin. Äänestä päätellen hänenkään olo ei ollut parhaimmillaan.
Kingsley vilkaisi nopeasti sivusilmällä takapenkkiläisiä. "Haluatteko ulos?"
"Joo", takapenkkiläiset sanoivat kuorossa.
Ei onneksi kestänyt enää kaukaakaan, kun Harry jo nousi haparoiden seisomaan raikkaaseen ulkoilmaan, ja pisti vaistomaisesti käden suunsa eteen Hermionen ja Ginnyn tapaan. Draco näytti yllättävän hyvinvoivalta, Ron lievästi vihertävältä.
Autosta ulos astuttuaan, Draco oli vetänyt hupun päähänsä, jottei kukaan jästeistä tunnistaisi häntä vankikarkuriksi.
Kingsley oli parkkeeranut auton pienen kuppilan parkkipaikalle. Terassilla olevan pöydän ääressä istuvat miehet tarkkailivat hivenen huvittuneena huonovointista nuorisoa tuopit käsissään.
Kingsley katsoi mietiskellen huonovointista porukkaa. "Pitäisikö meidän keksiä jotain..."
"Ehdottomasti", Draco totesi rauhallisesti huppunsa uumenista Ronin valahtaessa maahan kyykylleen. "Takana on tukala istua. On kuuma ja ahdasta."
"Puhumattakaan hajusta", Harry lisäsi Hermionen nyökytellessä ponnekkaasti.
Kingsley kurtisti kulmiaan Blaisen vihellellessä ja pyöriessä paikoillaan.
"Harry voi istua minun syliin", Draco totesi olkiaan kohauttaen saaden Blaisen täyden huomion.
"Tai minun, etupenkillä on tilaa!"
Draco ja Hermione siirsivät tiukat katseet olkiaan kohauttavaan Blaiseen.
Alkoi uusi yritys. Tällä kertaa auton toista ovea vasten joutui Ron, hänen viereensä Ginny, jonka viereen Hermione. Draco istui toista ovea vasten Harry sylissään. Vieläkin oli hiukan ahdasta, mutta se ei tuntunut juuri miltään ensimmäisen tunnin aikaiseen matkaan verrattuna. Tässä asennossa Harry tosin huomasi, että auto ei ollut vain kapea, vaan myös katto oli matalalla.
Auton ilmastointi oli täysillä, mikä viilensi mukavasti ilmaa. Lemu oli yhä hajuaistia kuohauttavaa, mutta muiden pahaa oloa aiheuttavien tekijöiden poistuessa, haju tuntui pienemmältä pahalta. Yhdessä kuuman ilman kanssa se oli ollut suorastaan sietämätön.
Blaisekin oli viimein lopettanut rasittavan kanavien vaihtamisen, kun hän oli löytänyt kanavan, jolla laulettiin lastenlauluja. Harrysta tuntui siltä, että Blaise halusi näin vain kiusata Dracoa, jonka mutinat Harry kuuli vain epäselvästi takaansa.
---------
Hiljalleen päivä oli vaihtunut iltaan monien pysähdyksien jälkeen, ja Harry oli uupuneena nukahtanut Dracon syliin suu auki retkottaen. Ron hytkyi ovea vasten. Hänen silmänsä sulkeutuivat hitaasti, jonka jälkeen hän aina hätkähti yrittäessään pysyä hereillä. Hänen vieressään olevilla Ginnylla ja Hermionella oli molemmilla silmät auki. Etupenkillä istuvasta Blaisesta ei tiennyt, nukkuiko poika vai ei. Hänen silmänsä olivat joka tapauksessa kiinni.
Draco silitteli epämääräisesti Harryn hiuksia katse ikkunassa. Hän näkisi pian äitinsä, jonka reaktion hän pelkäsi olevan mitä hysteerisintä hössötystä.
"Perhonen - ", Blaise aloitti venytellen, mikä todisti hänen olevan hereillä, " muni munasen - "
Draco sulki ärtyneenä silmänsä Blaisen loilotukselle. Hän vihasi, vihasi sitä laulua. Sillä typerällä kakaroiden kanavalla oltiin hoiloteltu sitä varmaan yli kymmenen kertaa sen automatkan aikana.
" - munasta kuoriutuu toukanpoikanen! Toukka kotiloituu, kotilosta kuoriutuu peeerhonen - "
"Blaise... "
" - muni munasen! Munasta kuoriutuu - "
"BLAISE, PÄÄ KIINNI!"
Harry läimäytti unisesti kädellään Dracon rintaa ja avasi rähmäiset silmänsä.
"Samat sinulle", Harry mumisi nostaessaan hieman päätään. "Olemmeko kohta perillä?"
"Ei kestä enää pitkään", Kingsley huikkasi vaihtaessaan kaistaa. "Kartanon tulisi näkyä jo kohta."
Harry huokaisi ja antoi päänsä valahtaa takaisin Dracoa rintaa vasten.
Ron, joka päästi helpottuneen huokaisun, kohensi unisesti ryhtiään ja painoi kasvonsa kylmää ikkunanruutua vasten. Ulkona oli jo säkkipimeää, vain taivaalla olevat miljoonat tähdet ja kuunsirppi valaisivat näkymää.
"Siinä se sitten on", Kingsley totesi helpottuneena saaden jokaisen kohentamaan ryhtiään. Vain Blaise, joka oli ilmeisesti nukahtanut, ei reagoinut millään tavoin.
--------------
"Draco!"
Oli sellaisia asioita, joita Draco ei halunnut muiden todistavan. Yhteen niistä kuului ehdottomasti hänen äitinsä raivostuttava hössötys ja ylisuojelevaisuus. Silläkin hetkellä, auton äänen kuultuaan, Narcissa Malfoy juoksi tohvelit jaloissaan tulijoita vastaan nähtyään poikansa vaalean päälaen, joka hehkui oudosti lyhdynvalossa.
"Minä olin niin huolissani!" Narcissa Malfoy huudahti kaapattuaan poikansa tiukkaan syleilyyn. Harry, joka oli noussut autosta heti Dracon jäljessä, ei voinut olla kadehtimatta Dracoa.
"Joo, joo, voisitko päästää irti", Draco mumisi äitinsä korvaan sulkiessaan silmänsä ärtyneesti. Hänen äitinsä huokaisi, ja vetäytyi irti itseään pidemmästä pojastaan pitäen kätensä tämän olkapäillä. Rouva Malfoyn kasvoille ilmaantui kovin huojentunut ilme, eikä hän tuntunut välittävän muista paikallaolijoista, jotka purkivat tavaroita autosta.
"Sinä saatat ehkä pitää minua ylisuojelevana, Draco, mutta sinä olet minun ainoa poikani!" rouva Malfoyn ääni värähti hänen jatkaessa, "perheeni..."
Draco huokaisi katsoessaan äitiään, ja laski tämän kädet olkapäiltään. "Enkä minä ole menossa minnekään."
Rouva Malfoy naurahti jokseenkin väkinäisesti, ja viimein hänen katseensa osui muihin paikallaolijoihin. Hän risti kätensä ja näytti odottavan jonkinlaista selitystä kiertäessään katsettaan muissa, joilta hänen ei kuitenkaan onnistunut saada katsekontaktia.
"Mistä tässä on oikein kyse..?"
"Ehkäpä minä voisin selventää?" Kingsley asteli rouva Malfoyn luokse Ronin ja Ginnyn yhteinen matkalaukku kädessään.
Rouva Malfoy laski kätensä ja nyökkäsi varovaisesti kivinen ilme kasvoillaan, minkä jälkeen hän ja Kingsley kävelivät vähän matkan päähän selventelemään asioita.
Draco, joka oli jäänyt vielä hetkeksi katsomaan äitinsä ja Kingsleyn sananvaihtoa, kääntyi muiden puoleen. Ginny ja Hermione katsoivat ylös ja osoittelivat joitain tähtikuvioita, Ron nojasi autoon ja katsoi silmät suurina ja suu auki edessään komeilevaa kartanoa, ja Harry päästi Hedwigin ja sen pöllön, jonka nimeä Draco ei muistanut, ulos häkeistään.
Pieni pöllö vinkui kuin hiiri, ja lensi ympyrää kylmähkössä ilmassa näyttäen lievästi järkensä menettäneeltä. Dracolle linnusta tuli mieleen koira, joka ajoi häntäänsä takaa.
"Voitko hyvin, Hedwig?" Draco kuuli Harryn kysyvän vaimeasti huhuilevalta pöllöltään hänen astellessa kaksikkoa lähemmäs.
"Odotatko siltä vastausta?" Draco hymähti ansaiten sekä pöllöltä että sen omistajalta tiukat katsahdukset. Draco nosti kätensä ylös, ja kurkisti nopeasti autoon sisään nähdäkseen etupenkillä sikeässä unessa olevan Blaisen.
"Teillä on upea koti", Harry sanoi hänelle hiljaa silitellessään kädellään nököttävää lintua.
Draco katsahti kartanoa ja kohautti olkiaan.
"Monta huonetta siellä on?" Harry kysyi katse edelleen Dracossa, joka kuunteli hiljaisuudessa äitinsä ja Kingsleyn kuiskailuja.
Draco käänsi vinosti hymyillen katseensa Harryyn. "Kiinnostaako sinua tosiaan?"
Harry naurahti vastaukseksi, ja käänsi katseensa edelleen kartanoa suu auki tuijottavan Ronin suuntaan.
"Sinua pelottaa."
Se ei ollut kysymys, ja vaikka Draco ei saanut vastausta, hän tiesi olevansa oikeassa. Harry vähät välitti itsestään, mutta muista senkin edestä.
"He ovat aikuisia", Draco totesi. "He pystyvät pitämään huolta itsestään."
Harry käänsi katseensa nopeasti Dracon suuntaan. Hänen kasvoillaan paistoi huolen ja vihan sekainen ilme.
"Tämä on sotaa, Draco", Harry totesi ääni lähempänä sitä, mitä se oli ollut silloin kuin he olivat vielä kinastelleet keskenään. "Ihmisiä kuolee, myös aikuisia."
Draco huokaisi ja katsoi jokseenkin väsyneen näköisenä Harrya, joka suuntasi katseensa taas nopeasti lemmikkilintuunsa.
"Draco?"
Draco nosti katseensa äitiinsä, joka asteli hänen luokseen Kingsleyn hölkätessä auttamaan tavaroiden kantamisessa sisälle.
"Meidän täytyy laittaa huone heille neljälle", rouva Malfoy katsahti Hermionea, Ginnya, Ronia sekä heidän luokseen astelevaa Harrya.
"Blaisekin on täällä", Draco huomautti, ja osoitti taakseen auton etupenkille. "Eikä Harrylle tarvitse laittaa huonetta, hän voi nukkua kanssani."
Tälle rouva Malfoy nosti hyvin dracomaisesti oikeaa kulmakarvaansa.
--------
"Tämäkö on huoneesi?"
Draco tuhahti. "Minun, miksi minä muuten sinut tänne toisin? Mennään nyt nukkumaan."
Harry antoi katseensa kiertää kauniissa, melko yksinkertaisessa ja isossa huoneessa. Tavaroiden ulkonäöstä ja määrästä päätellen pystyi tosin selvästi päättelemään sen, kuinka hemmoteltu Draco oli.
Harry katsoi Dracon selkää, kun tämä touhusi vaatekaappinsa vierellä onnellisesti, kun pääsi viimeinkin käsiksi omiin vaatteisiinsa.
"Anteeksi", Harry sanoi hiljaa. "En olisi saanut vastata sinulle sillä tavalla. Tai siis... kyllähän minä tiedän, että sinä tiedät sen, että aikuisetkin - "
Dracon lähettämä katse sai Harryn sulkemaan suunsa. "Tiedätkö miten epämääräiseltä tuo kuulosti? Eikä sinun tarvitse mitään anteeksipyydellä. Mene vain vaihtamaan yöpuku päälle."
Harry hymähti, ja laski kantamansa matkalaukkunsa kolahtaen maahan.
"Tai ei sinun ole tietenkään pakko", Draco totesi venyttelevästi saaden Harryn pudistamaan hymyillen päätänsä.
"Miten minä osasinkaan arvella, että sanoisit noin."
Harry vetäisi punaisen yöpukunsa matkalaukustaan ja lampsi ovelle, jota Draco oli osoittanut sanoessaan, että Harryn kannattaisi vaihtaa yövaatteet ylle.
Oven takana, niin kuin Harry oli epäillytkin, sijaitsi Dracon oma vessa, jonka yhteyteen kuului myös suihku, ja syvennyksessä oleva, lumotuin kynttilöin valaistu poreallas. Harry pudisti haukotellen päätänsä, ja ryhtyi vaihtamaan yövaatteita ylleen. Sillä välin Draco veti huoneessaan yöpaitansa ja -housunsa päälleen, ja asteli sängylleen tuuditellen samalla siinä autuaassa ajatuksessa: hän oli viimein kotona. Ei kylmässä Azkabanissa, eikä synkässä talossa Kalmanhanaukiolla. Hänen ainoa ongelmansa oli Harry, sillä Draco tiesi, ettei Harry halunnut olla siellä kaiken ulkopuolella.
Pesuhuoneen ovi avautui, ja Harry asteli sisälle huoneeseen askelet pehmeinä.
"Kummalla puolella haluat nukkua?" Draco kysyi uninen hymy kasvoillaan.
Harry ei vastannut, vaan läsähti oikealle puolelle sänkyä kuin sätkynukke, jonka narut katkaistiin yhdellä kertaa. Draco naurahti ja mutisi jotain siihen suuntaan, kuin että hän nukkui yleensä oikealla puolella.
Draco kuitenkin asettui Harryn vierelle, heitti peiton heidän ylleen, veti Harryn itseään vasten, ja nukahti ehtimättä toivottaa hyviä öitä.
-
Jee, vihdoinkin uusi luku. :) Olin todella tyytyväinen tähän lukuun, ja varsinkin Narcissa-Draco kohtaus oli hyvä. Toivottavasti jatkoa tulee pian.
-
Ihana saada tähän jatkoa, sitä on kaivattukin :D
Tyksin tosi paljon ja nyt vaan odotellaan innolla lisää.
Aww, Blaise on vaan niin ihana :D
Auto-kohtaus muutenkin tosi hyvä, raukka parkoja :'D
Voin kuvitella Blaisen laulamaan sitä perhoslaulua ja Dracon kiroamaan takapenkille :'DD
Kiitus tästä ja tarviiko edes sanoa, että jaaatkoa, kiitos ^^
-
Jei, uusi luku!
Ah, rakas Blaise, joka voi käyttää sairaalassaoloaan hyväkseen ja päästä etupenkille. Ja hänen lapsenmielinen toivonsa, että saisi Harryn syliinsä vaikka tietää, että tämä on Dracon 'omaisuutta', ei kenenkään muun. Minusta Blaise vain on niin loistavasti luotu!
Harry ikävöimässä jo valmiiksi Remusta, huolehtimassa tästä ja kärsimässä autossa. Ahihi, auto oli kyllä ehkä hieman liian pieni kaikille, jotka sinne joutuivat.
Ja Draco... Kotiinsa viimein palaava ja äitinsä rakkautta ja hellää hoivaa saava Draco. Ja Narcissan kulmienkohotus Dracon todetessa, että Harry voi nukkua hänen huoneessaan.
Voi voi, että mä rakastan tätä ja noita nuoria ja aikuisia ja ja... Blaise <3 Kai hän muuten löytää rakkauden tässä, joooooohan?
-
Ihana <3 Blaise on aivan mahtava henkilö!
Olen kateellinen Harrylle ^^ Minäkin olisin voinut istua (tai nukkua) Dracon sylissä. No, ainahan on Blaise ^^ *juoksee Blaisen luo*
Pystyn kuvittelemaan Narcissan juuri tuollaiseksi ^^
Holhoavaksi äitiksi kun taas Lucius on niiiiin cool jätkä, ettei voi tunteitaan osottaa.
Hei muuten, mä oon kuullu ton tyylisen perhoslaulun ^^ Ja nyt se soi mun päässä... *pui nyrkkiä Blaiselle*
Yyyyyyh, Remus jäi pois kyydistä =´( Nyt mä saan pelätä sen puolesta.
-Kata
-
Jeij!! Uusi kaunis luku! Narcissa olikin juuri sellainen kuin miksi hänet kuvittelinkin, ja Dracon reaktio kotiinpaluusta tosi hellyyttävä. Automatkakin oli niin awws, Blaise ja sen ärsyttävä lastenlaulukanava :D
Hyvä luku, ja hyvää joulunodotusta sulle!
Btw meikä täytti tänään vuosia.
-
awww!
kiitos uudesta ja ihanasta luvusta.
blaise on aivan huippu....ja narican voi kuvitella tohveli äidiksi...
mutta kiitän ja toivotan ihanaa joulua!
-
! Sulla ei oo aavistusta kuinka paljo repeilin Dracolle... Krhm, joo siis... Mä nyt vasta huomaan et sä osaat pitää hahmot samanlaisina tosi hyvin! :D Siis ei voi sanoo mitään ku sä kumminki tiät et mä tykkäsin tästäkin osasta yms. ... Hmm... Mitäköhän unta potter näkee... Danke tästä!
KETKÄ EI HALUA ET HALLOW POISTAA TLB'N YKKÖS-OSAA, TAASU PYSTYYN!
-
Mitä!? Onko Hallow poistamassa TLB ykkösen! TASSUNI ON PYSTYSSÄ! :D
Niin, ja nyt se oikea kommentti...
Rakastanrakastanrakastan!
En ole ehtinyt kommentoida pitkään aikaan, eli paria viime lukua, mutta olen kuitenkin seurannut ficciäsi koko ajan :)
Tuo autokohtaus oli ihana ja pystyn helposti kuvittelemaan Blaisen laulelemaan jotain lastenlaulua siellä etupenkillä, kun muut litistyvät takana. ;)
Niin, ja ihmettelen yhä miten pystyt kuvaamaan kaikki hahmot niin hyvin ja niin aidosti, siis sellaiseksi miksi kuvittelen heidät. :D
JATKOA!
-
TBL:n ykkös osaa ei missään nimessä saa poistaa!!! hulluko hää on?? :O
Niin mutta asiaan, oli yksi asia mikä mua ärsytti yli kaiken, kun kirjoitat esim: hän rakasti toista koko sydämestään,
ni kirjoitat tuon sydämestään sanan kahdella m:llä eli näin: sydämmestään.
Tuo oli esimerkkilause ja en nyt jaksa alkaa ettiä kaikkia nuita "sydän" sanoja, mutta se otti pattiin sillä ala-asteen maikka opetti päähän jäävän lausunnan:
Sydämeen mahtuu vain yksi ämmä. ;D Tuo on oikeasti hyvä lause ja se kyllä muistuttaa niin kieliopillisesti, sekä ihmissuhteesta ^^
Mutta MUUTEN RAKASTIN FICCIÄSI YLIKAIKEN <3 (sry caps raiskaus)
Sanoinkuvailemattoman häikeä ficci <33333
Tuun lähipäivinä kirjottaa oikein kunnon rakentavan kommentin, mut nyt se ei onnistu jostain kumman syystä (kello on 20 yli kaks yöllä ^^).
Jatkoa odotellessa,
♥ Minnahh
-
JATKOA!!! :o Jejee~~~ Mitäköhän kaikkea hauskaa Malfoyiden kartanossa tapahtuukaan.. :D Aww, Blaise oli suloinen, kun lauloi niitä lastenlauluja. ;D Ginny oli yllättävän.. Hiljainen. Toivoisin kyllä pientä(tai vaikka isoakin ;D) riitaa Ginnyn ja Dracon välillä.. ::) Bongasin muutaman pienen kirjoitusvirheen, mutta ei se mitään! :P Luku oli MAHTAVA! Laitapa jatkoa taas kun kerkeät~~ :-*
P.S. TLB ykköstä ei saa MISSÄÄN NIMESSÄ poistaa!! >:(
-
Ai ai, ollaankos sitä TLB I:stä poistamassa? Ehei, ei käy.
Mie voin vaikka betata sen. Oh, what a jättebra idea!
...ja sanoinhan, että vastaanotto olisi hyvä. ^^
~Äp toivottaa hyvät joulut
-
IHANA LUKU mä en osaa sanoo tähän mitään Draco ja Harry on vaan niin ihanii <3 Harry nukahti autoos se oli oikeesti niin suloinen kohta, että mä täällä vaan ihqutan... Näin joulun aikaan ei tunnu enää olevan mitään järkevää päässä (voiskohan se johtuu siitä että mä pääsin vihdoin kotiin :)) mutta siis jokatapauksessa oli ihanaa huomata että tänne oli tullut jatkoo ja lisää otetaan
MULLA ON MOLEMMAT TASSUT PYSYSSÄ älä poista ekaa osaa Hallow
täällä taas...
Luihu
-
TASSUNI OVAT PYSTYSSÄ.
Menikö tää vähän offiksi? :D
No luen nyt tässä samalla tämän uusiksi..
-
oon lukenu molemmat The Lines Between osat (1 sekä 2) ja täytyy sanoa, et tää on suorastaan mahtava tarina !!!!!
En vaan ymmärrä miten joku osaa kirjoittaa näin koukuttavaa ja ihanaa tekstiä^^
Tässä on mun mielipiteet näihin kysymyksiin:
1. a) Draco b) Harry? en vaan osaa päättää^^
2. a) Draco b) Remus?
3. a) Draco b) Blaise?
4. a) Draco b) Ron?
5. a) Harry b) Remus?
6. a) Harry b) Ron?
7. a) Harry b) Blaise?
8. a) Blaise b) Ron?
9. a) Blaise b) Hermione?
10. a) Blaise b) Remus?
11. a) Ron b) Hermione?
12. a) Ron b) Remus?
13. a) Hermione b) Remus?
14. a) Hermione b) Harry?
15. a) Ginny b) Draco?
16. a) Ginny b) Harry?
17. a) Ginny b) Ron?
18. a) Ginny b) Blaise?
19. a) Ginny b) Hermione?
20. a) Ginny b) Remus?
Ps. toivon todella paljon et Ginny lakkaa änkemästä Dracon ja Harryn väliin ja häipyis kokonaan kuvioista!!!!!!!!!!
Pps. mut Blaisen isku yrityksiä on suorastaan hauskaa ja jännittävää seurata^^
-
Onko TLB poistumassa keskuudestamme? :o Olen karvaiset käteni ojossa sen pelastamisen puolesta!
Offia? Ehei, nyt kyllä erehdyitte.
-
:o täällä on taas ihan hurjasti kommentteja! Kiitoksia niistä näääin paljon *levittää käsiä*
Niinkun luultavasti huomaatte... heh... olen jälleen hieman jäässä. Mutta luku on melkein valmis : D
ei pitäisi kauan mennä kirjottamisessa kunhan vaan jaksaisin alottaa...
-
No.... yritä vaan aloittaa sitä uuden osan kirjoitusta^^
täällä odottaa lauma TODELLA nälkäisiä susia, että heität niille kehään uuden makupalan purtavaksi ;D
-
uuuu, uus luku, kyllä kiitos, ja pian.. Blaise on aivan MAHTAVA!!
-
;D oi suuria kiitoksia teille kommentoijille!!
Yritän ens kerralla vastata kaikille henk.koht ^^
Stage 16
Nousin hitaasti ylös tuolin jalat lattiaa raapien. Astelin erittäin heikon, mutta tutun hajun suuntaan silmät eri suuntiin tähyillen, käsi taikasauvani kahvaa puristaen. Olin vetänyt sauvan eteen suojakseni, kun huomasin astelevani avonaisen ikkunan eteen.
Silmäni kaventuivat, kun haistamani haju punoutui yhteen muistojeni kanssa. Päätin käydä tarkistamassa ulkona, ettei mikään ollut vikana, joten vedin syvään henkeä, ennen kuin käänsin oven nuppimaista kahvaa, ja astuin ulos viileään yöilmaan. Olin jo heti valmiina hyökkäämään, mutten kuitenkaan nähnyt ketään.
Astelin portaat hitaasti alas silmät ympärilleni tähyillen, korvat tarkkana. Vain hajuaistini paikansi paikalla joko olevan tai olleen Harmaaselän, jonka käväisykään sillä alueella ei tiennyt hyvää. Kalmanhanaukio ei nimittäin kuulunut Harmaaselän reviiriin.
Laskin sauvani ja kummastelin, miksi Harmaaselkä oli käynyt siellä. Viileä tuuli hiveli kasvojani, kun vielä katsahdin varmistavasti ympärilleni Harmaaselän varalta.
Yhtäkkiä kysymys heräsi mieleeni: mitä jos Harmaaselkä tiesi Harryn olinpaikasta?
Mutta eihän se olisi mahdollista. En päättänyt jättää asiaa mahdollisuuksien varaan, vaan käännähdin ympäri mennäkseni kiireen vilkkaa sisään raportoidakseni yläkerrassa olevalle Kingsleylle, joka oli jo joku aikaa sitten ehdottanut ristiseiskan pelaamista. Ehkä yksi peli rauhoittaisi hermojani.
Sitten kuulin sen viimein, mutten ollut tarpeeksi nopea Harmaaselän jo repäistessä sauvani pois, ja asettaessaan vasemman käden kyntensä kaulalleni. Pystyin kuulemaan inhottavan napsahduksen, kun sauvani katkaistiin raa'alla voimalla kahtia.
Tunsin rahisevan hengityksen kaulallani, ja pystyin inhokseni haistamaan vahvana Harmaaselän hien ja veren sekaisen hajun.
"Näyttää siltä, että olet voinut hyvin, pentu."
Hymähdin päättäen pysyä paikoillani, sillä minulla ei tuntunut olevan muuta mahdollisuutta. "Olen, ei kiitos sinun Fenrir."
Harmaaselkä nauroi käheästi takanani. "Olet rohkea puhutellessasi minua tuohon tapaan, ottaen huomioon tämän hetkisen asemasi, mutta ehkäpä juuri siksi pidän sinusta."
Huokaisin tuntiessani kynsien painautuvan uhkaavasti kaulaani vasten. "Mitä sinä teet täällä, Fenrir?"
"Tuliko koskaan mieleen, että saattaisin haluta vain tervehtiä suosikkipentuani?"
Hymähdin, ja olin varma siitä, ettei siinä voinut olla kaikki. "Mitä sinä haluat?"
"Ai haluan? Haluan monia asioita, Lupin, mutta juuri nyt haluan vain tervehtiä sinua."
Tunsin kuinka kärsivällisyyteni suurempaa ihmissutta kohtaan alkoi huveta. "Miksi olet täällä, Fenrir?" kysyin uudestaan.
Syntyi hetken hiljaisuus.
"Tulin katsomaan rakasta pentuasi", Harmaaselkä vastasi maiskauttaen.
Rypistin kummastuneena otsaani. Pennuilla Harmaaselkä tarkoitti niitä, joita hän oli itse purrut, mutta olin varma, etten ollut itse koskaan purrut ketään. "Kenestä sinä puhut?"
"Voi kyllä sinä tiedät", Harmaaselkä nauroi. "Kuulin herkät hyvästelynne tuolta piilostani. Luulet siis, että hän on turvassa minulta yhdessä hitusen suuremmassa talossa?"
Silmäni laajenivat järkytyksestä. En ollut haistanut aikaisemmin Harmaaselkää niiden rikkinäisten hajuvesipullojen takia. Niiden voimakkaat tuoksut olivat täyttäneet arat sieraimeni.
"Minunhan täytyy vain puhkua ja puhista se kasaan", Harmaaselkä virnuili korvaani.
Viha yltyi sisälläni. "Puhkut ja puhiset? Sinä et voi päästä niistä suojista sisään."
Harmaaselkä tuhahti takanani nautiskellen ilmeisesti tilanteesta suuresti.
"Voi Lupin, Lupin. Miksi sinun täytyikään tehdä tilanne näin hankalaksi."
Kuristin kulmiani tietämättä mistä mies puhui. Jossain kauempana kuulin ukkosen jyrinän.
"Nythän tietysti kerrot kaikille tuolla sisällä odottaville rakkaille ystävillesi minun suunnitelmistani. En voi antaa sinun pilata tätä, pentu..."
Yhtäkkiä, kun Harmaaselkä otti minusta kovan otteen, ja asetti taskusta vetäistyn veitsen kaulalleni, tunsin kylmän hien nousevan iholleni. Tyhmäkin tiesi mitä suurempi ihmissusi aikoi. "Ei..."
"Sanoinhan, että olen pahoillani", Harmaaselkä kuulosti melkein pettyneeltä. Pieni vesitippa tipahti hänen nenänsä päälle. "Mutta en voi antaa sinun laulaa, enhän? Joudut nyt rikkomaan viimeisen lupauksesi pennullesi."
Yritin päästä epätoivoisesti irti miehen otteesta Harmaaselän painaessa päänsä olkapäälleni. "Mutta ei hätää, lupaan välittää rakkaat terveisesi."
Ajatuksieni joka ikinen kolkka täyttyi kuviin Harrysta. Toivoin, ettei hän jäisi suremaan minua, voin vain toivoa, sillä muuta mahdollisuutta minulle ei annettu. Ehdin kertoa mielessäni hänelle anteeksi vain kolmeen otteeseen, kunnes tunsin kivun kurkkuni kohdalla.
Veitsi uppoutui kaulaani ja hitaasti syvemmälle, Kalmanhanaukio kahdentoista rappuset saivat väriä, ja huusin kurkku suorana suuni eteen laitettuun käteen, ja tunsin vielä hetken jonkin valuvan kaulaltani, kunnes kipu ja kaikki muu tunne alueelta hävisi puutuneen olon alle. Rappusiin heidän alapuolellaan valunut veri laimeni hiljalleen sateen alkaessa yltyä.
Harmaaselkä tiesi jonkun tulevan pian valojen syttyessä talojen ikkunoihin, joten hän vetäisi nopeasti veitsen takaisin taskuunsa, ja asetti pentunsa varovasti rappusille. Hän katsoi vielä hetken Remus Lupinin kasvoja, ennen kuin hymy valaisi hänen omansa. Hän asetti kätensä rinnalleen. Levätköön hänen pentunsa rauhassa.
Remuksen näkökenttä hänen edessään pimeni hiljalleen, ja viimeinen asia jonka hän näki, oli hymy sen miehen kasvoilla, joka oli vienyt hänen elämänsä kahdesti.
Harmaaselkä pyrähti juoksuun juuri oikeaan aikaan. Hän ehti juuri ja juuri piiloon, kun kahdentoista ovi aukesi, ja itkuinen kirkuna täytti yöilman.
------------------
Toisaalla, suojaavien taikavallien sisällä olevan upean kartanon kolmannessa kerroksessa vihreät silmät rävähtivät auki, ja Harry, joka oli herännyt ukonilmaan, nousi hiljaa istumaan varoen, ettei herättäisi hänen vieressään rauhallisesti nukkuvaa Dracoa.
Harry nosti katseensa Dracon huoneen suureen ikkunaan ja huomasi vasta sitten menneensä nukkumaan lasit päässä. Valo välähti, Draco päästi unisen tuhahduksen, jyrähti niin lujaa, että koko ikkuna tärisi, ja Harry hätkähti taaksepäin vetäen samalla peittoa paremmin ylleen.
Illalla ja yöllä oli kummallinen vaikutus. Juuri niihin aikoihin inhottavat, huolestuneet ja pelokkaat ajatukset ryöppysivät Harryn mieleen, mikä sai pojan nostamaan peittoa leukansa korkeudelle.
'Onkohan kaikki kunnossa?' Harry ajatteli tuskastuneena. 'Totta kai on! Vastahan sinä lähdit. Mitä nyt olisi voinut sattua näin lyhyessä ajassa?'
Harry puri huultaan. 'Lakkaa murehtimasta. Dracokin sanoi, että he osaavat huolehtia itse itsestään.'
Huoneen valaisi uusi välähdys, jota seurasi kammottava pamaus ja ikkunan helinä. Harry kaivautui hänen ja Dracon peiton sisään, eikä edes huomannut sitä, miten paljon hän oli varastanut peitettä sen oikealta omistajalta, jolla sitä oli enää vain yhden nurkan verran. Draco tuhahti unissaan.
Harry pyöri peiton alla kuin talviunipaikkaa valmisteleva jyrsijä, ja veti samalla kaiken pesätarvikkeen, toisin sanottuna peiton, itselleen.
Ei kestänyt kauaakaan, kun Draco jo heräsi. Hän ei ollut tottunut nukkumaan ilman mitään peiton tapaista päällään. Hänellä kesti hetken, ennen kuin hän rekisteröi sen tärähtelevän möykyn peittoa hänen vieressään.
"Mitä ihmettä sinä oikein teet?" Draco mumisi unisesti silmät puolitangossa.
Harry työnsi päänsä esiin piilopaikastaan saaden silmiään hierovan Dracon naurahtamaan.
"Miksi ihmeessä tarvitset itsellesi kahdelle tarkoitetun peiton?"
Harry punehtui ja tuntiessaan sen hän ajatteli, että onneksi oli pimeää. "En pidä ukkosesta."
Draco räpäytti muutaman kerran silmiään, mitä seurasi aikaisempia hiljaisempi jyrähdys ulkoa. Virne muodostui Dracon kasvoille, ja sen Harry sattui näkemään välähdyksen valossa, samoin kuin sen kiillon pojan silmissä.
"Mitä? EI ole hauskaa!"
"Ei tietenkään", Draco totesi maireasti. "Antaisitko sitä vähän tännekin?"
Salamoiden välkehtiessä ja ukkosen jyristessä, Harry ja Draco selvittivät peiton suoraksi ja sukelsivat kumpikin sen alle lämpimään. Draco veti Harryn lähemmäs itseään ja silitteli hänen hiuksiaan. "Ei se mitään tee, ukkonen siis."
"Tiedetään", Harry mumisi sulkien samalla silmänsä.
----------------------------
Harry oli huomannut, että kartanon suojien sisällä oleminen oli kuin asuisi toisella planeetalla, kuin sillä millä käytiin sotaa. Uutisen uutista ei vuotanut niiden seinien sisäpuolelle, mikä sai Harryn hieman ahdistuneeksi. Edes Remus ei ollut lähettänyt hänelle yhtäkään kirjettä. Muuten kartanossa oli varsin mukavaa.
Harry, Ron, Hermione ja Ginny olivat jo tottuneet niiden seitsemän päivän Malfoyiden luona olon aikana talon neljään kerrokseen ja ullakkoon, jonne Ron ja Harry olivat kolmantena päivänä kaksin eksyneet. Huoneet tahtoivat tosin olla edelleen hukassa. Kerran, kun Harry oli yöllä marssinut alakerrasta helposti löydettävään suureen keittiöön juomaan vettä, hän ei ollut löytänyt takaisin Dracon huoneeseen, ja oli siksi luovutettuaan mennyt myös alakerrassa sijaitsevan olohuoneen sohvalle nukkumaan. Draco oli aamulla saanut hienoisen paniikkikohtauksen huomattuaan Harryn olevan poissa.
Narcissa Malfoy, Dracon ylihuolehtivainen äiti, oli jutellut Harryn kanssa kaksin heidän kartanoon saapumisen jälkeisenä päivänä. Harry oli ollut silloin yhtä jännittynyt ja kankea kuin jäässä oleva orava.
Hän oli tuijottanut niin intensiivisesti seinää rouva Malfoyn takana, että muisti yhä minkä muotoinen pieni likatahra puhdasta tapettia koristi.
"Draco tuntuu pitävän sinusta hurjasti", rouva Malfoy totesi katse Harryssa seilaillen. "Ja minun täytyy myöntää, ettet vaikuta yhtä kauhukakaralta, kuin mitä oletin..."
Harry nyökkäsi typerästi ja hypisteli sormiaan.
Rouva Malfoy huokaisi. "Voi kun minä odotin, että saisin ainakin viisi lapsenlasta. Olen aina haaveillut suurperheestä, mutta Lucius ei halunnut Dracon jälkeen toista lasta. Hän sanoi, että hänen hermonsa eivät kestäisi sitä... Ymmärrän kyllä, Draco oli toivoton vauvana."
Harry tuijotti muistoihinsa hukkunutta rouva Malfoyta, joka siirsi aivan yhtäkkiä taas katseensa häneen. "Mutta olen lukenut jostain liemestä, jonka avulla miespuolisenkin olisi mahdollista saada vauvoja. Sinähän olet myös varmasti aina unelmoinut suurperheestä?"
Harry ei ollut edes rekisteröinyt sitä kaikkea, mitä rouva Malfoy oli juuri hänelle sanonut, mutta nyökkäsi silti.
Rouva Malfoy hymyili sädehtivästi.
Draco oli ryhtynyt kotiin tulon jälkeen ruksaamaan kalenterista päiviä yli aina siihen päivään asti, kunnes hänen leukansa kuuluisi olla parantunut. Dracon oli mahdoton syödä muuta kuin keittoruokaa, eikä hän omaksi harmikseen pystynyt antamaan Harrylle suudelman suudelmaa. Ilmeisesti se häikäilemätön tapaus silloin siellä Kalmanhanaukiolla kostautui hänelle kalliisti. Aikaa leuan paranemiseen ei ollut enää kauaa jäljellä, mutta Harry ei pysynyt siinä asiassa enää laskuissa.
Hermionelle Draco oli näyttänyt toisessa kerroksessa sijaitsevan suuren kirjaston, josta oli tullutkin Hermionelle kuin toinen huone. Siellä hän etsi kiihkeästi tietoa mortegrammeista ja muusta asiaan liittyvästä. Harryllekin hän oli tyrkännyt kasan kirjoja, joista kaikki liittyivät pimeyden voimilta suojautumiseen. Hän oli samalla varoittanut tekevänsä testin siitä, oliko Harry lukenut kirjoja. Tässä vaiheessa Ron oli toivottanut Harrylle onnea.
Sillä hetkellä Harry seisoi huoneessa, jossa hän ei ollut aikaisemmin käynyt. Muihin huoneisiin verrattuna se oli melko pieni, ja samalla jotenkin nostalgisen tuntuinen. Huoneen katosta roikkui kultainen kattokruunu, puulattiaa koristi suuri ja upeasti kirjailtu pyöreänmuotoinen matto, seinää vasten seisoi puinen lipasto, ja kaunis tumma flyygeli paistoi huoneen kunniapaikalla. Soittimen vieressä oli komea ja pehmeän näköinen sohva.
Harry asteli lipaston luokse katsomaan sen päällä komeilevia kultakehyksisiä valokuvia. Suurimmassa osassa kuvista oli sama vaaleatukkainen poika joko isänsä, äitinsä, tai ystäviensä seurassa. Harry hymyili pojalle, joka virnisti kameralle näyttääkseen kuinka hän oli saanut etuhampaansa irti. Seuraavaksi hänen katseensa kiinnittyi kuvaan, jossa pikkuiset Draco ja Blaise seisoivat vierekkäin talvitakit yllään. Blaisen kasvoilla paistoi ilkikurinen virne, kun taas Draco näytti melko nyrpeältä.
"Tänne sinä siis katosit."
Harry ei kääntänyt katsettaan oven suuntaan, vaan tihrusti kuvaa, jossa pikku-Draco näytti nyrpeältä valkoisessa juhlapuvussaan. Pojan kaulalle oli laitettu musta rusetti.
"Olet ollut suloinen lapsena", Harry virnisti kuvalle, jossa Draco halasi uutta luutaansa kasvoillaan, yllätys yllätys, nyrpeä ilme.
Draco tuhahti hänen takanaan. "Kauhukakara minä olin. Ja enkö muka enää ole suloinen? Kiitos vaan."
Harry naurahti, katsahti olkansa yli nähdäkseen Dracon, ja osoitti sitten pikaisesti flyygeliä.
"Etkö sinä luvannut jotain minulle?"
Draco irvisti jokseenkin epämieluisa ilme kasvoillaan. "Taisinpa luvata... tosin eihän minulla ollut pahemmin valinnanvaraa."
Harry hyppelehti innoissaan sohvalle flyygelin viereen, ja asettui mukavaan asentoon Dracon istahtaessa soittimen ääreen. Harry katsoi, kun poika viiletti nyrpeä ilme kasvoillaan pitkiä sormiaan koskettimien yllä.
Pienen huokaisun jälkeen Draco alkoi soittaa heleäsävyistä kappaletta, joka lähetti kylmät väreet Harryn niskaan. Kuka olisikaan uskonut, että Draco Malfoy osasi soittaa niin hienosti?
Dracon soittaessa erittäin sivistyneen näköisesti selkä suorassa, ja musiikin täyttäessä huoneen, Harry sulki silmänsä ja kuunteli sointuja kunnes viimein tovin päästä nukahti huonosti nukuttujen öiden tähden.
Draco soitti epämääräisesti muistamiaan kappaleita, jotka hän oli viimeksi soittanut joskus kaksitoistavuotiaana. Hän kuitenkin lopetti äkisti kuullessaan unisen tuhinan, ja käänsi kasvonsa Harryyn, joka nukkui sohvalla uninen hymy kasvoillaan. Draco heilautti päätään saadakseen hiuksensa pois silmiensä edestä, nousi ylös ja kyykistyi sohvan äärelle.
"Sinulla taitaa olla vielä oma tehtäväsi tekemättä?" Draco tuhahti viimekertainen pullonpyöritys mielessään ja siirsi karanneen hiuksen Harryn lasien päältä tämän korvan taakse.
----
-
Se kuoli Q_Q Ihan oikeesti kuoli.. *pyyhkii silmiä*
Nyt aloitetaan suruaika
...............
*snif*
Nyt se on ohi.
JEEEEE! Pitkästä aikaa jatkoa! <3 Tätä on odotettu.
Harry ja Draco ovat niin suloisia kuin vain voi odottaa.
Alussa tuli tippa linssiin, mutta lopussa hymyilin
suu korvissa asti ^^
Nyt hirvittää vähän, että miten tuo Harry tähän reagoi... Kyllä Draco varmaan huolehtii siitä sit.
Huolehtiihan se nytki. <3 ^^
Kiitos
-Kata
-
OOOOOOOH!
En oo aivan varma, että oonko kommentoinu tätä sun ficciäs aikasemmin, mutta olen seurannut tätä jonkin aikaa ja ykkösosan olen myös lukenut... :)
Mutta REMUS! Kuoliko se?! :o Olen hivenen järkyttynyt, mutta asia ei kuitenkaan maailmaani kaada. Toivoisinkin todella kovasti jatkoa. Tiedätkö muuten ollenkaan, että monta osaa aijot tälle kirjoittaa?? ;D
Jatkoa! :D
-Yumi :-*
-
EIII!! Eihän Lupin oikeesti kuollu, eihän?? Kyllä se vielä nousee ja virnuilee.. sen on pakko.. Mikä se Harryn tehtävä oikeen oli? En muistaakseni ole lukenut siitä mitään (ei tosin kauhee ihme, dementia iskenyt :D ) Harryhan tulee olemaan ihan romuna.. eiei...
Toivottavasti laitat jatkoa.
-
eihän lupin kuollut? eihän!? :'(
*silmien kuivaaminen*
kannatan suruaikaa..
mutta kiitos pitkästä aikaa jatkosta...Harry ja Draco on niin ihania että... :D
ja sitä vielä, eihän ginny änkeä enää sotkemaan ihanan parin välejä?!
-romcu-
-
Oi, nyt laitoit tän kohan tänne minkä sain jo joskus lukee mesessä =) Remus polo, ihan hyvä etten tykkää hahmosta kovin ! :D Harry the jyrsijä, en ees hajonnu ja tokin tämäkin todella hyvä kappale on, tosin tuntu vähän täytteeltä :D Hyvä jos muistan koko mortegrammi mikä onkaan systeemistä mitään ja pitää lukee se kohta uusiks. Säälin Harrya ku se saa kuulla Remuksesta, mutta sit se turvautuu johonki muuhun näin järjen mukaan ja sitä ootan :---P
Suihkauta site writersblockkia raidilla sinne laukkuun nii kai se katoaa =)
Jatkoa kiitos =)
-Loora
-
Kata: : < Remus on lempparihahmojani, mutta tämä nyt oli tehtävä.
;D kiitoksia kärsivällisyydestäsi, toivottavasti seuraavan osan vääntämisessä
ei tule kestämään yhtä kauan ^^'
Eiköhän Draco tosiaan huolehdi Harrysta 24/7
Yumi: Ömmm en osaa ollenkaan sanoa moneen osaan tää ficci kehittyy. En haluu edetä
liian nopeeta tahtia vaikka tiiänkin mitä tulee tapahtumaan, niin väleihin pitää kehitellä
jotain tyhjänpäivästä ja turhaa... eli siis pullonpyöritystä, epämääräisiä keskusteluja, Blaisen
vikisemistä ja sitä rataa :D
Kiitoksia kommentista ~~
salazar_: ikävä kyllä luulenpa nyt että Remus on poissa ficistä :< sääli sinäänsä, että lempihahmoihin
lukeutuu. Mietin kyllä yhessä vaiheessa toistakin kohtaloa, niin että saa nähdä : )
Harryn piti kertoa totuudessa Dracolle 'yksityiskohdista' ;D ..... ... eihän se oo vielä kertonu.. ööh...
*vilkuilee ympärilleen*
Yritän kiristää jälleen tätä kirjotustahtia ^^'
romance91: taas jälleen joudun toteamaan, että luultavasti Remusta ei enää tässä ficissä pahemmin näy :<
*krhm* luulen että Ginnysta vielä kuullaan.
Liar: Joo viimein sain ängettyä ;D äääääh, en ymmärrä sua. Mikä vika Remuksessa on? Tää kappale oli osaks
täyttä asiaa, osaks täytettä. Ei saa kiirehtiä. Toi blockki on tiedäksä kova kaveri, eikä karkotu ihan raidin avulla :D
Kaikkitietävä: Kiitoksia kommentista ;D yritän kiirehtiä jatkon kanssa.
Kaikille suuria kiitoksia jälleen ;D ;D
-
suorastaan mahtava osa taas ;D mä en ymmärrä miten jotkut osaavat kirjoittaa noin koukuttavaa ja samalla äärettömän mielenkiintoista tekstiä!!!!! kiitos todella paljon ja toivon, että seuraava osa ilmestyy pian.
Ps. rakastan Harrya ja Dracoa ne on niin mahdottoman suloisia yhdessä
Harry tuijotti muistoihinsa hukkunutta rouva Malfoyta, joka siirsi aivan yhtäkkiä taas katseensa häneen. "Mutta olen lukenut jostain liemestä, jonka avulla miespuolisenkin olisi mahdollista saada vauvoja. Sinähän olet myös varmasti aina unelmoinut suurperheestä?"
Ja tää kohtaus oli suorastaan loitava! aloin nauramaan ajatukselle "Harry äitinä ja Draco isänä " jotenkin se vaan kuulosti samalla sekä hauskalta että äärettömän suloiselta ajatukseta. Jatka vaan samaan malliin!!!!!!!!
-
Nyt sä vaan piruilet ): Rupesin itkemään.
Mutta muuten. Aivan loistava ja tosi surullinen kappale (ja minä tyhmä menin vielä kuuntelemaan "Pidä musta kii":tä). Harry on ihana, mutta toivotaan nyt ettei sekin ala innostua suurperheestä, Dracoparka ei varmaan kestäis :D Eli jotakin hauskaa ja jotakin surullista, jotakin kevyttä ja jotakin raskasta.
AAAAW
Terveisin Jokuwannab
muoks// Ainii perkele. Jatkoa!
-
EIiiii Remus kuolii :'(
Harry oli ihana, kun se oli pieni jyrsiä rakentamassa pesää.. Draco soittamassa Flyygeliää mahtava kohta.. mä en osaa sanoo mitään rakentavaa se karkasi lämpimään maahan lomalle. eikä tiiä koska se tulee takaisin ::)
Luihu kiittää ja odottaa jatkoo.. niinkuin aina ;D
-
EIIIIIIII!!! :o Miten sinä kehtasit! En voi uskoa, että tapoit Remuksen! En tule ikinä antamaan tätä anteeksi! :o
En tule ikinä pääsemään tästä yli! :'(
Eihän se oikeasti kuollut? eihäneihäneihän...
Voi Harry-parkaa mitenhän hän suhtautuu, kun saa tietää? Onneksi on Draco pitämässä huolta hänestä :D
Hieman enemmän toimintaa toivoisin ficciin myös nuorten osalta ;)
Enkä muuten saa mieleeni mikä se Harryn tehtävä oli...?
JATKOA !
-
Luin tän taas ja perhoset vaan lentelee vatsassa! :D
Voi kunpa tulisi pian jatkoa.. ;)
Mutta juu, ole ihan rauhassa, älä kiirehdi turhia (mutta älä ihmettele, jos jonain päivänä löydät minut ovesi takaa haulikon kanssa vaatien sinua kirjoittamamaan jatkoa ;D)
Kiitos kovasti tästä ficistä, ihanaa, että olet jaksanut kirjoittaa näin monta osaa ja osat ovat viel ilmestyneet aika nopeasti. Toivottavasti et unohda tai kyllästy tähän. Varmaankin kuolisin, jos en saisi tietää miten ficissä lopulta käy. Angstia ja pientä viiltelyä voi minun puolestani ficissä vielä olla, mutta TOIVON KOVASTI, että tässä on onnellisempi loppu kuin TLB:n ykkösosassa! :)
Jatkoa kovasti odotellen, Yumi
-
ää apua ihanaa! nyt ku ohjasit mut tänne TLB II ni piti lukee koko kakkos osa alusta tänne saakka! aivan ihana! ihanaa että pojat pysty viimein kertomaa kaikille seurustelustaa!! :) oon ihan onnesta soikeena täällä, äkkiä jatkoa tulemaan! en malta odottaaaaaaa! :) draco ja harry on niiiiin sulosia! ^^ hyi ron on kamala:D ja ginny vois painuu johkuu norjaa häiriköimästä, ärsyttävä ämmä. JA MITÄ TEITKÄÄN REMUKSELLE!!!!! (sori capsin raiskaus :p) ei sitä tolleen vaa varottamatta saa tappaa:D no mut.. mieluummin se ku draco, harry tai blaise. ^^ blaisen ainaiset iskuyritykset on niin hauskoja lukea että voi hitto ku vaa naureskelen yksin ja äiti ihmettelee et mikä mua vaivaa. :D oikeesti musta on tullu ihan riippuvainen H/D- ficeistä, pakko lukea joka ainoo päivä ainaki pien pätkä jossain välis ku koulun ja töitten lisäks kerkeää. ja tykkään lukee varsinki sun tekstiä; sujuvaa kerrontaa ja mahtavaa tilanteitten kuvailua.. AH IHANAAAAA! :D<3 oon ihan in lööv näihi sun TLB juttuihis! toi nimikii on jotenkii niin kiva ja kutsuva. mööööööööö en osaa sanoo taas mitää. äkkiä sitä jatkoa et pääsen ihkuttamaaaaaa! :)<3
N kiittää ja kumartaa
-
mmillooos ttähä tullee sitä kauan odotetttuu jatkoo?:o
Neiti Felton
-
;D äääh joo, tässä on taas "vähän" kestäny, en vaa oo ollu kirjotustuulella ties kuinka pitkään aikaan - pitäis taas inspiraatio jostain repiä.
mutta aivan älyttömästi kiitoksia taas näistä kommenteista joihin en oo vastannu ;D
Tässä pitää ens viikolla tehä ennakkotehtävät valmiiks ja sit lähenki jo matkalle että saatte luultavasti odotella vielä jonki aikaa ^^''''
...hehe...
mutta ei oo aikomuksissa hylätä tätä.
-
Remus oli kiva tyyppi ei sitä olis saanut tappaa! :'(
Toivottavasti pian tulee taas jatkoa.Tää on ihana tarina!ja harry ja draco sopii täydellisesti yhteen ;)
-
no voi apua! kuin kauan oot siellä matkalla? joutuu kauheen kauan oottamaa, ei kohta kykene enää.. pitää vissiin lukee ykkös osa uudestaa ja tää kakkonenki ku unohan kohta mitä täs on tapahtunu! :( koitahan nyt kirjotella sielä.. no mut joo ei saa olla ilkee. hyvää matkaa sulle! :))
-
Tosiaan juu hyvää matkaa ja takaisin tullessasi tuun hönkimään sun niskaan että varmasti kirjotat jatkoa! ;D
-
heini14: Jatkoa tulee, kun tulee... enää ei uskalla lupailla mitään ku ne on nyt tahtonu mennä
kaikki vähän mönkään ;D yritän saada heti lomilta palattuani.
Narcy: 20 päivä hipsin pois ;D joo no tässä ajassa mun ois jo kyl pitäny saada ties kuinka monta
osaa jatkoo, että kyllä saa jo vähän ahdistellaki. Kiitoksia, toivottavasti vaan ei tulivuoret pössähtele >:D
Jokuwannab: Kiitoksia ;D ehkä se niskaan hengittely voisikin saada muhun vähän enemmän vauhtia.
-
hei sulla on 9 päivää aikaa ennen sitä.. hyvin kerkee yhen osan toimittaaa ;);) no möö piä hauskaa sielä reissussa. ei saa kauheesti ahistella, mut vähä pitää. :)
-
Volleeyy!
Hyvää tekstii hey!
Ne viiltelyr ei kyl ollu kauheen
hyvää angastii, mut se oli hyvä.
Draco ja Harry on söpö pari. :-*
Kirjota toki lisää tän tyyppisii.
Lukija luvut nousee.
-_- 3<
-
;D Täällä taas ja voin onnekseni ilmoittaa että uusin luku on valmis, pientä kiillotusta ja hiomista vaille siis.
Koska meseni säätää, joudun täällä ilmottaa rakkaalle betalleni, että postilaatikon tyhjennys olis aika kova juttu :D
toivottavasti sulle tulee mieleen täällä kipaisu.
Ja kiitoksia saarapaskalle kommentista ;D - juu, viiltely ei oo kauheen hyvää angstii, mutta jostain syystä siitä halusin silloin joskus
aikojen alussa alkaa kirjottamaan.
-
^^ Oi, oi ihanaa, jatko on jo kirjoitettu? :D
En malta odottaa tulevaa! Saakohan Harry pian tietää Remuksesta..? Olisi kivaa jos saisi ja sitten hänelle tulisi pieni ´masennus´. Täydellistä! << Olenpas julma, mutta angsti on elämän suola.
No se siitä riimittelystä. Toivoisin siis, että uusi osa ilmestyisi mahdollisimman nopeasti! ;D
Kiitos jo etukäteen,
Yumi
-
Oi, on todellinen onni että satuin selailemaan Hunajaherttuaa - muuten olisi jäänyt kokonaan lukematta sekä tämä että ensimmäinen osa :3 Toisaalta taas olisin ehkä vähän paremmin voinut lukea kokeisiin, mutta ei se mitään haittaa.
Humm... pakko sanoa, että kun aloin lukemaan sitä ensimmäistä osaa - jonka löysin sen jälkeen kun olin lukenut tästä toisesta osasta ensimmäisen luvun - silmiin pisti aika häiritsevästi ne ne... puheenvuorot? Tuntuivat aika kankeilta silloin, mutta kun olen nyt eilen ja tänään lukenut kummankin osan tähän asti, huomaa selvästi että olet kehittynyt ficin edetessä : )
Huumoria, fluffya, angstia, söpöilyä... mitä muuta ihminen enää kaipaa? Juoni on pysynyt mukavasti kasassa ja tapahtumat on edenneet kivalla vauhdilla. Ihan ensimmäisissä luvuissa siinä ensimmäisessä osassa särähti vaan aika pahasti se, miten Draco niin nopeasti alkoi suhtautua Harryyn niin hyvin (joo en ole lukenut yhtäkään kommenttia niin en tiedä mitä muut ihmiset ovat sanoneet, niin että voi olla että toistelen). Kuitenkin se alkoi tuntua pian vain luonnolliselta, että Draco kohteli Harryä siten kuin kohteli, ja ilokseni huomasin, että kykenit, ja kykenet, kaikesta paljastuneesta herkkyydestä huolimatta pitämään hänet luihuisena - se on ihailtavaa, ja oikeastaan toivon sitä vähän jatkossakin, se on jotain niin nautinnollista luettavaa... ^^
Mitä tästä nyt yleisesti enää voi sanoa? Aivan mahtavaa luettavaa, enkä kirjoitusvirheisiinkään ole oikeastaan törmännyt. Kiitän upeasta lukukokemuksesta, joka toivottavasti jatkuu taas pian n3n
-
Yumi: ;D juu jatko on kirjotettu, kunhan vaan saisin sen vielä lähetettyä betalleni... mese on iha sekasin ja finin
postilaatikko täynnä ^^' .... APRIIIIIIIIIIL!!
;D ... kylläh, eihän se hauskaa luettavaa olis jos ei löytyis yhtään angstia.
Mayelia: Suuuresti kiitoksia ;D
iteki oon tässä todennu että ensimmäinen osa meni ihan hutasten alusta loppuun... silloin ei juur tullu mietittyä : D kirjotin vaan
mitä sylki suuhun toi....mukava kyllä kuulla että juoni on pysyny kasassa, koska oon siitä ollu tässä vähän huolissani....
Suuresti siis jälleen kiitoksia piiiitkästä kommentista, johon en osaa kirjottaa aivan yhtä järkevää tai pitkää vastausta ^^'
-
Aaawww!! Ihana ficci! En ole vielä ehtinyt lukemaan ykkösosaa, mutta senkin kiirehdin löytämään :D Laita ihmeessä jatkoa pian.
-
... pitkästä aikaa uuden luvun merkeissä -.-' toivottavasti pidätte.... ...
humourass: ;D kiitoksia... varotan että se ykkösosa on... noh... aika nopeesti tehty ja siltä se 'näyttääkin'.
stage 17
"Saamarin moottoritiet!"
Fenrir Harmaaselkä seisoi kallionkielekkeellä katsomassa alapuolellaan vilisevää öistä liikennettä, joka näytti kauempaa lähinnä valovirralta. Repaleinen liivi liehui tuulessa ja alhaalla loistavat valot toivat näyttävästi esille miehen arpisen rintakehän. Upea teräksinen, ristinmuotoinen korvakoru, johon oli upotettu muutama jalokivi, kimmelteli ihmissuden vasemman korvan alla. Harmaaselkä oli kähveltänyt sen kerran eräältä velholta, jonka oli joutunut tappamaan. Hän varasti itse asiassa usein uhreiltaan jotain, mutta ikävä kyllä Lupin-raukalla ei ollut mitään annettavaa... ellei tämän pentua laskettu.
Virnistys ilmestyi Harmaaselän kasvoille, mutta se haihtui pian, kun hän tuhahti uudestaan jästien liikenteelle ja sylkäisi maahan. Jos hän jotenkin pääsisi tien ylitse, hänen matkansa olisi lyhyempi.
Kokenut ihmissusi istuutui huokaisten kalliolle, tunki taskustaan vedetyn hammastikun suuhunsa, ja nosti katseensa punertavaan taivaaseen. Hän voisi yhtä hyvin levätä siinä hetken ja odottaa liikenteen rauhoittumista.
Harmaaselkä tökki takahampaitaan silmät kiiluen. Hänen täytyi keksiä suunnitelma. Vaikka hän oli uhonnut Lupinille puhkuvansa Malfoyn kartanon kasaan, oli sanomattakin selvää, että se oli mahdotonta. Harmaaselällä ei ollut aavistustakaan siitä miten hän pääsisi suojien läpi. Hän tiesi, että jonkun olisi päästettävä hänet sisään, mutta koska se ei ollut mahdollista, hänen täytyisi saada poika suojien ulkopuolelle.
Harmaaselkä heitti ärtyneenä hammastikun maahan sammaleiden sekaan ja siristi silmiään. Hänen huulensa olivat kaikesta huolimatta kaartuneet ilkeään hymyyn. No, eipä se mitään, hän rakasti haasteita. Hyvällä tuurilla hän saattaisi saada jopa palkkion Pimeyden lordilta. Poika tuoksui niin hyvältä... tuskin 'oi suuruutta' pieni huvittelu haittaisi.
Harmaaselkä venytteli raajojansa ja lysähti kalliolle sulkien sitten silmänsä. Taustalla kuuluva autojen hurina oli kuin musiikkia hänen korvilleen. Se voitti lintujen iloisen lauleskelun.
Saalistajamainen hymy kasvoillaan Harmaaselkä hyräili itsekseen ajatukset mustatukkaisessa pojassa pyörien.
++++
Harry oli joutunut niinä päivinä useasti mitä omituisimpiin tilanteisiin, ja se oli ajaa hänet hulluksi. Sinäkin päivänä tapahtui jotain hyvin - epätavallista.
Harry asteli ulos vessasta ja ryhtyi kävelemään käytävää eteenpäin hymy kasvoillaan, ajatukset jossain kaukana karkaillen, kunnes yhtäkkiä ruusu tupsahti aivan hänen nenän eteensä saaden Harryn kavahtamaan taemmas.
Tarkemmin katsottuna ruusu ei ollut kävellyt paikalle itsekseen, vaan sitä piteli hellällä otteella kukas muukaan kuin Draco, joka oli polvillaan maassa ja katsoi Harrya kimaltelevin silmin.
"Dra - "
"Harry", Draco sanoi yhtäkkiä erittäin epädracomaisella äänellä saaden Harryn katsomaan häntä oudosti, niskavillat pystyssä. "Poimin tämän ruusun kaikkien niiden tuhansien muiden joukosta, omin kätösini valitsin sen suurimman, punaisimman ja kauneimman, jotta voisin antaa sen sinulle. Mutta vaikka tämä olisikin se kaunein päällä maan, ei se, eikä mikään muukaan, voisi loistaa ja häikäistä minua yhtä paljon kuin sinä..."
Harry tunsi inhottavasti kuinka hänen silmänsä pullistuivat ja kuumuus nousi hänen kasvoillensa Dracon sulkiessa ruusu hänen käteensä. Draco otti sitten hänen ranteestaan kiinni ja vetäisi hänet lähemmäs. Toisen kätensä hän laittoi Harryn pakaralle, mikä sai Harryn kananlihalle. Hän oli menettänyt totaalisesti puhekykynsä.
Puna alkoi ikävästi jo vallata Harryn kasvot, kun Draco vielä jatkoi sanottavaansa hitusen liian dramaattisen kuuloisesti. Dracon osalta tilanne oli kuin suoraan näytelmästä, ja Harry pilasi kohtauksen liiloine naamoineen ja suurine silmineen, jotka olivat kohta lasien kehysten kokoiset ja muotoiset. Harry ei kuullut puoliakaan siitä, mitä Draco sanoi, ja paikka, jossa pojan käsi lepäsi, kihelmöi oudosti.
Yhtäkkiä Draco sitten painoi huulensa Harryn nenänpäälle ja poistui väläyttäen ensin mitä kauneimman hymynsä.
Harry ei voinut liikkua, hän seisoi vain typerästi paikoillaan, suu hivenen raollaan, ruusu puristettuna velttoon käteensä.
Nämä epätavalliset tapaukset, kohtaukset Dracon kanssa, saivat Harryn pään pyörälle. Ruusun lisäksi hän oli jo saanut nallepehmolelun - varsin ison sellaisen saanen huomauttaa, rasiallisen suklaata runon kera, ja yhtenä aamuna hänet oli yllättänyt aamiainen pedissä.
Harry ei osannut osoittaa sormellaan syytä Dracon siirappisen romanttiseen ja omituiseen käytökseen, joka ei suinkaan ärsyttänyt Harrya, vaan pikemminkin se muutti hänet ihmispunajuureksi, ainakin väriltä. Joka tapauksessa hän oli varma siitä, että jotain oli meneillään.
"Tuota, Hermione..."
Harry oli majoittautunut kirjastoon yhdessä Hermionen, Ronin ja Ginnyn kanssa. Kirjasto oli kahden kerroksen korkuinen ja muodoltaan pyöreä. Se oli upea ja valoisa, ja korkealla oleviin kirjoihin ylettyi pitkien tikkaiden avulla.
"Hmm?" Hermione ei edes vaivautunut nostamaan katsettaan paksusta kirjasta.
"Tuota... oletko sinä huomannut mitään outoa Dracossa viime aikoina?"
"Sinäkin olet siis huomannut?" Hermione katsahti Harrya. "Tai no, totta kai sinä olet... minustakin hän näyttää kovin väsyneeltä, aivan kuin hän ei olisi nukkunut moneen päivään."
Harry katsoi kummissaan Hermionea. "Vä-väsyneeltä?"
Hermione katsahti hivenen kummissaan Harrya ennen kuin nyökkäsi. "Niin. Etkö tarkoittanutkaan sitä?"
Harry laski katseen käsiinsä. Hän ei ollut huomannutkaan. Miten hän ei ollut huomannut sitä? Siitäkö hänen kummallinen käytöksensä johtui? Oliko hän kipeä? Romantiikankipeä ainakin...
"Minusta hän on samanlainen kuin aina ennenkin", Ginny pisti piikikkäästi väliin. "Jos hänessä jotain vikaa on, niin se on korjaamatonta, kuten vika aivoissa."'
Harry ei jaksanut pistää mitään vastaan. Toisaalta pojan käytös saattaisi hyvinkin johtua ruuvien löystymisestä, mutta siitä viis, niinä päivinä Ginny oli käyttäytynyt mitä mustasukkaisimmin. Hänen käytöksensä Dracoa kohtaan oli muuttunut sitä ilkeämmäksi ja ilkeämmäksi, mitä kauemmin he olivat kartanossa olleet. Harry oli varma siitä, että tytöllä oli mielessään jotain.
Hermione katsahti kulmat kurtussa Ginnya ennen kuin palasi takaisin kirjansa pariin.
"No", Ron haukotteli ja vaihtoi asentoaan sohvalla. "Löytyykö mitään?"
"Ei mitään uutta", Hermione tuhahti turhautuneen kuuloisesti. "Missään ei kerrota mitä oikeasti tapahtuisi, jos mortegrammin aktivoisi. Lisäksi tosiaan vain Draco tietää mitä aktivoimiseen tarvitaan, sillä ainakaan kirjoissa sitä ei kerrota."
"No mitä siitä sitten enää mitään etsimään?" Ron huokaisi käsiään venytellen. "Kunhan vaan Malfoy pitää turpansa kiinni, meillä ei ole mitään huolta, vai mitä?"
Harry näytti hieman huolestuneelta, samoin kuin Hermione. Kun oli tekemisissä sellaisen kuin Voldemortin kanssa, pelkkä leipäläven kiinni pitäminen ei ollut tarpeeksi.
"Joka tapauksessa", Hermione aloitti laskelmoiva katse Ronissa. "Meidän tulisi ainakin opiskella jotain suojaavia loitsuja ja erilaisia manauksia. Se on nimittäin väistämätöntä... lopulta me, tai ainakin Harry, joudumme kasvotusten Voldemortin kanssa."
Ron värähti kuullessaan nimen, ja mattoa nyrpeästi nyppivä Ginny katsahti hivenen huolestuneena Harrya, joka oli alkanut hivuttautua ovea kohti aiheen vaihtuessa loitsujen opetteluun.
"Mistä tulikin mieleeni", Hermione pyyhkäisi silmiensä eteen valahtaneet hiukset korvansa taakse. "Olethan sinä jo Harry aloittanut lukemaan - "
Hermione käänsi katseensa siihen kohtaan, missä Harry oli hetki sitten ollut. Hermione huokaisi raskaasti harryttömälle huoneelle ja siirsi tiukan katseensa Roniin, joka katseli kiinnostuneena kattoa. Ginny pyöräytti silmiään ja päätti jatkaa murjottamistaan.
Harry kulki käytäviä pitkin määränpäinään keittiön jääkaappi ja olohuoneen sohva. Hän asteli rivakasti upeiden portaiden yläpäähän jääden hetkeksi ihailemaan suurta ja koristeellista kattokruunua.
Alas hän asteli käsi rappusten, yhtälailla koristeellista, kaidetta hipoen, hän oli juuri kääntymässä keittiön suuntaan, kun pääovet avautuivat. Harry nosti katseensa Narcissa Malfoyhin, joka asteli sisälle hiukset liimautuneina kasvoille. Hänen takkinsa turkis näytti uitetulta koiralta - tai pikemminkin minkiltä.
Kädessään Narcissalla oli kasa lehtiä, kirjekuoria ja muovikassi.
"Kas Harry!" Narcissa hymyili valkoista hymyään ja huikkasi yhden kotitontuistaan luokseen.
Pian Devi-niminen innokas tonttu ilmaantui paikalle auttamaan emäntäänsä tavaroiden kantamisessa.
"Kuinka on päivä mennyt?"
"Hyvin, kiitos kysymästä", Harry vastasi ja epäröi pitäisikö hänenkin auttaa. Narcissa ilmeisesti huomasi pojan katseesta, mitä hänellä oli mielessään.
"Kyllä me Devin kanssa pärjäämme, ei huolta. Eikä sinun tarvitse olla noin muodollinen kultaseni."
Hetken ympärilleen tähyiltyään Narcissa siirsi katseensa takaisin Harryyn. "Ohhoh, missäs poikani luuraa? Häntä ei nykyään muualla näekään kuin sinun kanssasi."
Harry hymähti ja kohautti olkiaan. "Ehkä hän on jossain Blaisen kanssa."
"Hpmh", Narcissa tuhahti ja lähti astelemaan keittiötä kohti Harry kannoillaan. "Kun he kaksi ovat yksin keskenään, voin melkein luvata, ettei heillä ole hyvät mielessään. Ja kannattaa pitää mielessä, Harry - ", Narcissa katsoi merkitsevästi poikaa, " - luihuisten kepposet painivat eri sarjassa rohkelikkojen temppujen kanssa."
"Voin uskoa", Harry huokaisi epäröivän oloisena.
Putipuhtaassa keittiössä Devi hääräsi ostosten kanssa neljä muuta tonttua vierellään.
"Ai, aivan", Narcissa pamautti kätensä yhteen laskettuaan lehdet ja kirjekuoret pöydälle. "Olet ollut täällä jo pitkään, mutta et ole tavannut apulaisiamme."
Jokaisen kotitontun persoonalliset kasvot kääntyivät siinä samassa Harrya kohti, ja pian koko joukko marssi hänen eteensä - ostokset oli unohdettu maahan lojumaan ja jääkaapin ovi sojotti auki.
"Minä olen Devi, hauska tutustua hyvä herra!" sanoi pirteä tonttu, jolla oli pienet kasvot ja suuret silmät. Korvat sillä oli pienemmät kuin Dobbylla.
"Ja minä olen Jasdero", sanoi tontuista pisin.
"Olen N, hauska tutustua", sanoi tonttu, jolla oli yllättävän pitkät kädet.
"Libby!" Tällä oli tuuheat, pumpulimaiset kulmakarvat.
"M-minä olen Larry", viimeinen, lyhyin tonttu, jonka korvat olivat kaikista suurimmat, sanoi ujosti sormiaan hypistellen.
"Libby on minun tonttuni, samoin kuin N", Narcissa sanoi Harrylle, joka nosti katseensa häneen tonttujen kipittäessä takaisin töihin. "Devi oli Luciuksen, ja Jasdero saapui kun Draco syntyi."
"Larryn", Narcissa viittoi lyhyimpään tonttuun, joka kurkotteli sokerihyllylle, "Draco hankki itselleen neljätoistavuotiaana. Vaikka hän ei itse kerro syytä nimivalinnalleen, minusta sille voisi olla yllättävän selkeä syy."
Harry punehtui hieman.
"Jos kaipaat siis apua, voit kutsua jotakuta heistä. He nimittäin rakastavat työtä. Larrylle en antaisi hirveän vaativia töitä, sillä se on vielä melko uusi ja nuori, eikä se hallitse taikaansa kunnolla."
"EI, SENKIN PÖLKKYPÄÄ!" Kiljaisi yksi tontuista saaden sekä Narcissan että Harryn kääntämään katseensa jääkaapin suuntaan.
Sokerihyllylle kurkotteleva Larry oli kuin olikin saanut yhden sokeripurnukan käteensä, ja nyt sen koko sisältö oli valahtanut tontun päälle. Vaikka kippo ei ollut kovin suuri, sen sisälle oli mahdutettu muutamien taikojen avulla niin paljon sokeria, että koko tonttu oli nyt kuorrutettu.
"Mitä minä olen tuhat kertaa sinulle sanonut!" pitkäkätinen N kiljui sokeriselle Larrylle, joka puri huultaan. "Sinä pilasit rouvan sokerit!"
"Ei hätää, N", Narcissa vakuutti ja asteli tonttujen luokse. "Vahinkoja sattuu."
"Niin sattuukin rouva hyvä", N vahvisti, "mutta tuolle aivan liian usein."
"Larry", Narcissa siirsi katseensa tonttuun, jonka korvat olivat pettyneinä matalalla. "Saattaisitko Harryn Dracon huoneeseen sillä välin kun selvitän nämä asiat?"
Larry laahusti tottelevaisena sokereiden seasta Harryn luokse ja sitten tämän ohitse, olettaen pojan seuraavan häntä.
Hienoinen sokerivana seurasi Larrya sinne minne hän meni, Harry nyt takanaan. Tonttu ei puhunut mitään ja näytti niin pettyneeltä, että Harryn kävi sitä sääliksi.
"Tuota... olet siis Dracon tonttu?"
"Kyllä, herra", tonttu sanoi pienesti. "Ollut jo muutaman vuoden. Nuori herra Malfoy on ollut hyvin tyytyväinen Larryyn."
"No se on hyvä", Harry totesi typerästi ja lisäsi vielä, "voit muuten kutsua minua ihan Harryksi."
Tonttu pysähtyi kuin naulattuna ja Harry melkein törmäsi siihen. Larry käänsi pöllömäisen katseensa Harryyn. Sen silmät olivat hurjan suuret ja vihreät.
"Mutta eihän Larry voi - "
"Totta kai sinä voit", Harry hymähti tontulle. "Pitäisin siitä."
Tontun kasvoille levisi hymy ja se nyökkäsi suuret korvat heilahdellen. "Onko jotain muuta mitä herra Harry haluaisi?"
"Ei kai", Harry vastasi. "Ja kutsu ihan vain Harryksi, ilman sitä herra-liitettä."
Tonttu nyökkäsi jälleen syvään. "Harry on hyvin kiltti."
Johdatettuaan Harryn Dracon huoneen ovelle, Larry kumarsi syvään hymy kasvoillaan ja katosi vaimeasti poksahtaen. Tontusta tuli Harrylle elävästi mieleen Dobby, joka oli luultavasti edelleen töissä Tylypahkassa myssyineen päivineen. Harry haukotteli päätään hieman pudistellen ja avasi oven huoneeseen olettaen näkevänsä Dracon, Blaisen, tai kummatkin, mutta huone ammotti tyhjyyttään.
Huone oli kovin kaunis, Harry ei ollut nähnyt sellaista missään, ei edes televisiossa. Syytä siihen, miksi se oli niin upea, oli hyvin vaikea sanoa. Harry piti siitä, ettei se ollut liian moderni ja pelkistetty, eikä kuitenkaan liian röyhelöinen ja koristeellinen.
Vasta hetken huonetta tarkkailtuaan Harryn katse kohtasi pöydällä olevan kipollisen mansikoita, ja sen vierellä olevat useat eri lisukevaihtoehdot. Pojan huulien välistä pääsi huokaisu, hän oli aivan varma herkkujen ilmestymisen olleen Dracon tekosia. Harrya alkoi jo todella huolettaa poikaystävänsä mielenterveys.
Harry asteli sisemmälle huoneeseen pohtien mitä tekisi nyt kun sitten oli siellä. Hänen suunnitelmansa kuumasta kupillisesta kaakaota olohuoneen sohvalla oli jotenkin jyrännyt muutama kotitonttu ja kipollinen sokeria. Mansikat kyllä näyttivät vastustamattomilta. Tuskin Draco huomaisi, jos hän nappaisi muutaman.
Yhtäkkiä, täysin arvaamatta, vahvat kädet ujuttautuivat Harryn käsien välistä vetääkseen hänet rintaa vasten. Toinen käsistä asettui Harryn suun päälle. Harry tunnisti kuitenkin vaniljamaisesta tuoksahduksesta takanaan olijan Dracoksi.
Jekut sun muut olivat opettaneet Harryn tunnistamaan tietyt henkilöt hajun perusteella. Draco käytti taatusti jonkinsorttista miesten hajustetta, sillä kukaan maalla kävelevä ihminen tai eläin ei voinut tuoksua niin selkeästi vaniljalta. Tai ehkä se olikin jotain naisten hajuvettä. Blaisen ympärillä saattoi puolestaan haistaa lievästi jotain miehekkäämpää tuoksua. Ginny käytti silmiä vetistävän vahvoja hedelmäisiä tai marjaisia hajuvesiä.
"Sinullapa kesti kauan", Draco myhäili Harryn korvaan puraisten hellästi pojan korvalehteä.
"Hmph", Harry tuhahti ja yritti olla välittämättä kädestä, joka luikahti hänen paitansa alle. "Oletko ollut täällä kauankin?"
Harry tunsi virnistyksen korvaansa vasten ja hänen niskavillansa nousivat pystyyn Dracon puhallettua hänen korvaansa. "Liian kauan."
"Luulin, että tulisit aikaisemmin juhlistamaan tätä päivää."
Yhtäkkiä jokin kylmä ryöppysi Harryn vatsaan ja hänen silmänsä rävähtivät ammolleen. Oliko nyt jokin erikoinen päivä? Miten hän oli saattanut unohtaa! Oliko kenties Dracon syntymäpäivä? Nimipäivä? Joulu nyt ei ainakaan voinut olla, tai muuten Harry oli nukkunut todella pitkään.
"T-tätä päivää?" Harry kysyi sydän pamppaillen. Hän ei halunnut unohtaa mitään Dracolle tärkeää päivää, eikä näemmä aivojen rääkkääminen auttanut muistamisessa.
"Niin. Et kai vain ole unohtanut?"
Harry pysyi hiljaa, ja se näytti riittävän vastaukseksi.
Harry kuuli pitkän huokaisun takaansa, mikä sai hänen suolistonsa solmulle.
"No, eipä mitään. Ehkäpä minun täytyy muistuttaa sinua."
Yhtäkkiä Harry kiepautettiin niin nopeasti ympäri, ettei Harry ehtinyt rekisteröidä Dracoa tai muuta huonetta ympärillään, kun Draco jo painoi huulensa Harryn huulille. Muuten Harrylla ei ollut mitään sitä vastaan, mutta -
Harry irrottautui Dracon otteesta ja katsoi häntä hivenen huohottaen, kulmat kurtussa. "Odotetaan vielä, Draco. Haluan, että leukasi on täysin terve - "
"Ja sitä se on", Draco virnisti ja veti heti sen sanottuaan Harryn takaisin itseään vasten.
Vai että sellainen merkkipäivä, Harry ajatteli yllättyneenä, mutta onnellisena.
Dracon onnistui ohjata Harry sängylle samalla kun hänen kielensä tutkiskeli pojan hampaita ja kitalakea. Harry kaatui selkä edellä sängylle ja ihmetteli hetken, kun Draco ei kavunnut hänen ylleen. Se olisi ollut jotenkin hyvin dracomaista.
Harry asettui paremmin sängylle ja istui siinä jalat rintaansa vasten Dracon saapuessa hänen luokseen kädessään kupillinen täydellisen punaisia mansikoita.
"Mitä haluaisit niiden kanssa?"
"Hmm", Harry ei muistanut milloin oli viimeksi syönyt mansikoita, ja hänen oli vaikea päättää mitä ottaisi lisukkeeksi. "Sokeria vain."
"Sokeria?" Draco hymyili viekkaasti. "Kermavaahtoa sen olla pitää."
Harry pyöräytti silmiään, kun Draco kutsui kutsuloitsulla heidän luokseen sokerikipon ja kermavaahtoa.
Syödessään mansikoita he juttelivat keskenään niitä näitä, ja Draco tuntui nauttivan jokaisesta puraisusta ainaisten keittoruokien jälkeen. Lisäksi hän tuntui pitävän siitä, että sai itse syöttää Harrylle mansikoita.
"Tiedätkö mitä minulle tuli silloin pianoa soittaessa mieleen?" Draco kysyi heittäessään mansikan kannan takaisin kippoon.
"Hmm?" Harry kysyi dipatessaan mansikkaansa sokeriin.
Draco tutkaili uteliaana, silmät kiiluen Harrya. "Sinun tehtäväsi on tekemättä."
Harry nosti kysyvän katseen Dracoon haukatessaan samalla sokerista mansikkaansa. Hän oli valinnut oikein, sokerin kanssa mansikat maistuivat parhailta.
"Mikä tehtävä?" Harry kysyi dipatessaan puoliksi syödyn mansikan uudestaan sokerikippoon, jossa oleva sokeri oli jo vaaleanpunaista. Sokeri tarttui sokeri mansikkaan hyvin, kun se oli märkä.
Draco myhäili. "Tai totuus, miten haluat. Lupasit kertoa minulle siitä unestasi."
Harry kurtisti kulmiaan ja söi loput mansikastaan.
"Tiedäthän. Siitä 'viattomasta' unestasi."
Yhtäkkiä Harry muisti, mistä oli kyse, ja hän tunsi kasvojensa helottavan. Draco huomasi hänen reaktionsa, eikä antanut Harryn vaihtaa aihetta. "Kerro nyt. Ei se mitään kovin kamalaa voi olla."
Harry raapi niskaansa.
"Harry", Draco sanoi venytellen. "Sinä lupasit..."
"No", Harry mutisi mansikkakipolle. "No... minä olin siinä, ja sinä - "
"Luojan kiitos", Draco keskeytti Harryn virne kasvoillaan. "Et arvaakaan mitä olisin tehnyt jos olisit nähnyt likaisia unia Blaisesta."
Harry katsahti Dracoa huultaan purren keksimättä mitä sanoa.
"Ja me... olimme sohvalla, Kalmanhanaukiolla... ja - no - minä heräsin - "
"Harry", Draco pyöräytti leikkisä ilme huulillaan silmiään. "Minä pyysin yksityiskohtia, en tiivistelmää."
Harry punehtui ja tunki kokonaisen, sokerittoman mansikan suuhunsa vältelläkseen aihetta ja hankkiakseen itselleen lisää armon aikaa. Hän ei pitänyt sellaisten asioiden puhumisesta.
Draco hymyili jokseenkin ilkeästi Harryn kärsimykselle ja päätti armahtaa hänet sanomalla: "Myöhemmin sitten. Voit kertoa vaikka pienissä osissa, mutta en aio jättää tätä tähän. Usko pois."
Harry oli kiitollinen Dracolle, ja palasi takaisin rentona mansikoiden syöntiin, eikä kulunut kauaakaan, kun kippo oli jo tyhjä. Draco näytti hitusen pettyneeltä.
"No", Draco huokaisi. "Kyllä me aina muutakin tekemistä keksitään." Tässä vaiheessa hän katsoi Harrya merkitsevästi.
"Lisukkeitakin jäi vielä noin paljon", Draco nyökkäsi viekas ilme kasvoillaan suklaa- ja kinuskikastikkeiden suuntaan. "Pidätkö suklaasta? Kermavaahtoakin on vielä."
Harry tunsi kasvojensa palavan.
Draco huokaisi hitusen dramaattisesti. "Minusta se oli ihan hyvä idea."
Dracon käden heilautuksella tyhjä mansikka-astia ja muu turha katosi sängyltä kuin tuhka tuuleen ja siinä samassa Harry löysi itsensä makuuasennosta Draco yllään. Jotenkin vasta siinä vaiheessa Harry huomasi Dracon hienoisen tummat silmänaluset, jotka eivät olleet olleet siinä vielä Kalmanhanaukiolla.
Harry ei ehtinyt kuitenkaan udella mahdollisista syistä, kun Draco oli jo nojautunut alaspäin ja kohdannut Harryn huulet omillaan. Heti mahdollisuuden tullen Draco ujutti kielensä Harryn suuhun antamatta Harrylle minkäänlaisia mahdollisuuksia sen estämiseen - muttei Harry sitä vastustanutkaan. Dracon toinen käsi oli hänen tukenaan ja toinen Harryn paidan nappien kimpussa, kun taas Harry piti omiaan Dracon kaulan ympärillä.
Harry tunsi kylmien väreiden viilettävän hänen ihollaan sen paljastuessa vähitellen ilmalle paidan suojista. Perhoset lentelivät hänen vatsassaan hullun lailla, niitä oli varmaan kokonainen armeija.
Toisiksi viimeisen napin kanssa Dracolle tuli ongelmia, ja kärsimätön kun oli, hän repäisi sitä niin kovasti, että nappi irtosi kokonaan. Vähät välittäen hän siirtyi viimeisen napin pariin.
Saatuaan Harryn paidan auki, Draco ei vaivautunut heittämään sitä kokonaan sivuun, vaan ryhtyi juoksuttamaan sormiaan Harryn vatsan yllä lähes tulkoon ollenkaan ihoa koskettaen. Aina tietyssä kohdassa Harry tunsi vatsansa tekevän oudon, nopean liikkeen, ikään kuin kuopan.
Suuteleminen oli käynyt raskaaksi, ja he kummatkin tarvitsivat happea, minkä tähden Draco irrotti huohottaen huulensa Harryn huulilta, muttei kuitenkaan nostanut kasvojaan ylemmäs. Hänen nenänpäänsä kosketti Harryn omaa.
Harry nieleksi mansikoiden ja kermavaahdon makua ja huohotti heistä kokemattomampana raskaammin, rintakehä kohoillen.
Draco sai lataamisesta tarpeekseen ja siirsi huulensa Harryn kaulalle, josta aina alemmas hänen rintakehälleen. Välillä hän pysähtyi imeskelläkseen ihoa, erityisesti Harryn kaulanseudulta. Hyökkäyksen kohteena oleva Harry tunsi naamansa punottavan, osalta kuumuudesta. Hän huohotti ja painoi päänsä tyynyä vasten. Draco oli siinä välissä ottanut toisen Harryn nänneistä hellästi hampaidensa väliin, ja hänen kätensä oli viilettänyt jossain välissä Harryn huomaamatta hänen haarojensa väliin.
Harry sulki huuruiset silmänsä ja puri huultaan jännittäen välillä vatsaansa. Melkein tiedostamatta hänen varpaansa koukistuivat ja suoristuivat vuorotellen, ja jossain välissä hänen ennestään suorina olleet jalat olivat nousseet koukkuun.
//// ********* /////
Dracon yöpöydän ja sängyn välissä lattialla makaava hopeinen kello, jonka pintaa koristi muutama suklaapisara, osoitti iltayhdeksää. Aika ei ollut todellakaan hyvä heräämiseen päivätorkuilta, mutta siinä silti Harry oli avaamassa silmiänsä tihrustaakseen sitten edessään olevaa tasaisen vaaleaa väriä. Hänen silmälasinsa ilmeisesti taas lojuivat jossain.
Kesti hetken ennen kuin Harry muisti sen missä, miksi ja milloin hän oli. Tilannetta selvensi erittäin paljon se, ettei hänen yllään ollut muuta kuin vanhat punaiset bokserit.
Harry nousi naama boksereiden värisenä, hiukset sinne tänne sojottaen istuma-asentoon, ja mietti minne hänen lasinsa olivat lentäneet. Hänen kylkeään kutitti, mikä sai hänet raapimaan sitä... siinä oli jotain tahmeaa.
Harry nosti kätensä nenänsä lähelle ja nuuhkaisi - suklaata.
Harry raapi nolostuneena niskaansa, ja nousi huterasti ylös sängystä. Lasit hän löysi yöpöydältä. Saatuaan ne ylleen ja katsottuaan sitten itseään hän ymmärsi miksi hänen olonsa oli ollut niin likainen, ja hän päätti, että sillä hetkellä suihkussa käynti olisi suositeltavaa. Hän ei edes huomannut harmaiden silmien katsetta, joka seurasi häntä, kun hän asteli kylpyhuoneen puolelle.
****= poistettu kohtaus
_________________
ääääh... toivottavasti piditte.
-
Oi inaha että tähän on tullut jatkoo. Draco on kyllä hassu, mutta miks se on niin väsyny. Mä säikähdin jo tota alkuu, luulin että harmaaselkä oli tehnyt jo jotain pahaa Harrylle. Onneks ei. Tosin emmehän me sitä tiedä alkoi epäilyttään että se on jo jossain vaiheessa ehtinyt tekeen jotain Dracolle. Mutta siis tosin hyvin kirjoitettu tykkään tästä tooosi paljon ja toivon että jatkoo tulee vielä jatkossakin
Luihu kiittää ja kumartaa (toivottavasti ei tullut mikään kamala ihkutus viesti)
-
O_O Se keski-ikänen mies ois kyllä saattanu järkyttyä jos oisit lähettäny ^^
Vai että kotitonttu nimeltä N o_ô... Osa ei kyllä vieny tätä yhtään mihinkään vaan päähän jäi sen sokerikasan kokonen joukko kysymyksiä joihin saa sitte oottaa vastausta. =( Tosin hyvin tehty, as always :D Järkevää kommenttia en kyllä saa aikaan, mutta jatkoa ja nopeesti! :D + Ei saa kirjottaa että on poistettu kohtaus, jossei heti perässä oo linkkiä että sen voi lukea *Glare*
- Loora
-
Ei oo totta! Jatkoa! ^^ Ihanaa.
Mua jäi häiritsemään Draco parka :( Miksi raukka oli väsyny.. ehkä se sai tietää Remuksesta ^^ Tai sit mä oon aika tyhmä.
Mut tää oli tosi hyvä osa, jälleen kerran<3
Toivottavasti 18 osa tulee vähän nopeammin x]
En nyt viitti sekoilla enempää joten
-Kata kiittää ja kuittaa
-
OMG! Ihanaa jatkoa on saapunut! hauskasti muuten kuvailit Harmaaselkää alussa, "aarteidenmetsästys" vois hyvinkin olla juttu mitä herra harrastais.
Miks Draco on väsynyt?! Älä kuluta sitä loppuun nyt, ethän? Mansikkakohtaus oli ihana, Harry on hassu ku punastelee koko ajan :D Lisää vaan tulemaan! Piristi mun päivää tajusti kyllä.
Pahoittelen tekstin laatua, sain alkuiltapäivästä jonkinlaisen paniikkikohtauksen ja on vieläkin vähän lujilla olo.
p.s. Ginny on BITCH. TAPA se,
terveisin ~Jokuwannab
-
hihiii.. hehheh.. Draco on mahtava :)
-
oiooi....
Ajattelin eilen illalla(jolloin luin ykkös osaa) että luen koko ykkös osan mutta sitten kello alkoi tulla lähemmäs kahta joten luovuin ja nyt olen lukenut koko ihanan ykkös ja kakkos osan. Sain sydänkohtauksen kun äiti tuli kotiin enkä kuullut sitä ja sitten hän seisoikin ovella vieressäni, naapuritkin kuuli että säikähdin. Olisiko jatkoa tulossa?
-
oioi jeejee jatkoo tullu ja nyt vasta huomasin!!!<3 ihana. että mä rakastan tätä(kin) ficciä ihan mielettömästi!!!!<3 pian lisää jatkoaaaa<3 en osaa sanoo taas mitään järkevää. :D
-N kiittää ja kumartaa
-
olisikohan jatkoa odotettavissa lähiaikoina? mahtavaa tekstiä, joka kerta :)
-
Tää on yhtä ihana ku TLB 1<33
Toivottavasti sitä jatkoo oikeesti tulis pian, sillä tää on vaan jotain niin ihanaa<33
-
Luin TLB ykkösen ja tykkäsin ihan älyttömästi (anteeks, en kommentoinu sinne) ja mietin vaikka kuinka kauan luenko tän vai en kun on kesken, vihaan jatkon odottamista, mutta päädyin kuitenkin lukeen ja hyvä niin ^^ Tää on vähintäänkin yhtä hyvä kun ykkönen ja toivon pikaisesti jatkoa ;D
-
Luin eilen TLB 1 ja tänään alotin tän TLB 2.
SÄ ET VOI TEHDÄ NÄIN.Sun on pakko jatkaa nopeasti, muuten mä kuolen tänne.
P.S. Tahtoo enemmän Blaisea. Enemmän niitä hassuja kohtauksia=)
~Kyöstintytär
-
jatkoa<3 mä RAKASTAN tätä jatko osaa <3 ;) eka TLB tuntu menevän kauheen nopeesti ja ja.. mut siis rakastan tätä ficciä!
osaat kirjoittaa kauhean hyvin, mulla on niin kieroutunut mieli, kun tykkään lukea,että draxutin kärsii, ja lopussa kuitenkin (ehkä) happy end.
pitäis pian mennä nukkuun.
awwwww draco on tässä tarinassa ihana!(ihme ja kumma,draxufani ;) )
ja blaise<3 (miks sen käytöksestä tulee vaan jotenkin mä mieleen xD )
rakastin sitä autokohtausta ja pystyin jo kuvittelemaan laulun ja dracon vittumaisuuden.. ;D ;D miten se kapale menikään.. nojaa, IHANAN persoonan oot jotenkin tehnyt, ennenku en oo ees huomannu paljoo tätä henkilöä :) pitää ruveta tutustuun tyyppiin enemmän, mielenkiinto nousi tästä sun ficistäsi <3
muistathan jatkossakin kirjoittaa dracon tollaseks ihanan arvotukselliseks (mmm<3 ;) ) ja Blaisen tollaseks lapselliseks huumorintajuiseks pervoutuneeks söpöliiniks :)<3
ja kirjoitusvirheitä ittelläni tässä kaikkialla, väsymyksen piikkiin, kello jo 04.15... ;D ::) luin TLB 1 ja tän 2 putkeen tänään :)
jatkoa kiitos :)<3
-
Ennenkuin alan kirjoittamaan pitkää arvostelua tähän tästä ficistä, niin sanonpa aluksi että 16. luvun lopussa ärähdin itsekseni että "v**** jos Remus kuoli, jätän tän ficin lukemisen kesken!". Sain sitten naurahdukset isukilta. En vaan voi sille mitään, mun mielestä Remus ja Sirius olis saanut elää lopullisesti, Siriuksen kuoleman nyt otin vitosessa aika kohtalaisesti mutta vielä se että Remus kuoli seiskassa... Toivoin oikeasti että ne sais pidettyä Remuksen hengissä :--D Tässä ficissä siis, meinaan.
Noniin. En minä nyt kuitenkaan aio mitään kilometrivalitteluja kirjoitella. Tai valitteluja laisinkaan.
Heti alusta asti mulle oli aika selvä että tässä on tosi hyvin mietitty juoni, ja kaikki on suunniteltu ilmeisen tarkkaan. Kaikki hahmot on ihan samanlaisia kuin kirjoissa; Draco kujeileva tuhmis, Ron hermoileva punapää, Hermione jäkättävä lukutoukka... ja Ginny sama lapsekas, itsekeskeinen bitch (anteeksi Rowling). Mutta siis ymmärsit varmaan mitä hain takaa.
Oli ihana huomata, että joku viimeinkin tajuaisi Lupininkin osuuden Harryn lapsuuteen! Useimmissa ficeissä on tuntunut aina, että Remus on joku... kaukainen sukulainen Siriukselle tai jotain :--DD Ja se on oikeasti ollut tosi ärsyttävää! Ekaa kertaa luen jotain tekstiä, missä Remus on oikeasti Harrylle myös tärkeä ihminen, niinkuin sen pitäisi olla, koska vaikka eihän tämä ollut hänen kummisetänsä, mutta läsnä kuitenkin kokoajan, valmiina auttamaan. Rakastuin tähän TLB-Remukseen. ♥
Ainoa joka on ollut vähän OoC, on ollut itse Harry James Potter! Aina niin tarmokas Harry on ollut jotenkin... ujo ja hiljainen. Siis tottakai poika on käynyt läpi kauheuksia (en ole lukenut TLB ykköstä, mutta takaumat kertovat tarpeeksi), mutta tuntuu jotenkin oudolta, että Voldun kultapoika on menettänyt sisukkuutensa (tai siltä se ainenkin tuntuu) D: snif, poor Harry. Draco saa luvan pitää Harryn erossa viiltelyistä sun muista masennusoireiluista.
Ja nyt itse yksityiskohtaisempiin juttuihin. En nyt ensimmäisiä osia kommentoi sen kummemmin, tuntui vain hyvältä että Blaise saapui piristämään ilmapiiriä! Ja eritoten se ettei Ron ollut heti luihuisten kimpussa...
Draco sai taas aikaiseksi ihastuneita huokaisuja täältä päin, ihme ettei autossa käyneet olotilat...kuumiksi kun Harrykin sillä lailla sylissä istui (GRRRR). Nojoo, minun likainen mielikuvitukseni ♥
Mutta mä kuule tulen hutkimaan sua pajunvitsalla jos saat päähäs laittaa Blaisen ja Harryn/Dracon hommailee jotai >8(( (p.s. eiks Ron / Blaise olis aika hyvä paritus? ::-D)
Tekninen osio on taas erinomaista, kyllä sielä jokunen kirotusvirhekin tais olla, mutta en jaksanut kiinnittää kauhiasti huomiota kun teksti vei mukanaan niin pirun nopsasti. Hyvät kappalejaot, jollain on selvästi kirjoitus hallussa!
Eli jatkoa, jatkoa, jatkoa vain nopiaan...! : o
-
MAHTAVAA!
Tää on aivan sairaan hyvä ficci. Alotin ekaa osaa eilen illalla ja sain loppuun joskus kahden aikaan yöllä (mun piti mennä nukkuu puoli yheltätoista. XP Hups!) Tänään oon lukenut meilkein koko päivän. Se ykkösosa oli täydellinen, ja tää on vähintäänkin saman veronen. Tai ehkä eka oli parempi, kun siinä oli niin paljon Blaisea. Pullonpyöritys on kyllä loistava keksintö!
Kun Blaise palasi pyhästä mungosta, mä sain hirveen kohtauksen ja juoksin varmaan koko talon läpi huutaen, että "BLAISE IS BÄCK!" Mun perhe pikkasen ihmetteli, ja sain oudoksuvia katseita siskojeni suunnalta.
Niin, sä kysyit jossain vaiheessa niistä tapettavista henkilöistä. Mun mielipide on, että Dracoa, Harrya tai Blaisea ei saa tappaa. Remuskin (rauha hänen sielulleen) kuulu tohon joukkoon, ennen kuin se kupsehti. Harry parka. Eka Sirius ja sitten Remus. Et saa viedä siltä vielä Dracoakin!
Ja sitten vielä palatekseni äskeiseen aiheeseen, mä liityn kaikkiin niihin, jotka haluaa tappaa Ginnyn. (Tulee mieleen ihan se, kun joskus koulussa suunnitellaan kavereitten kanssa tapoja tappaa opettajia. Jotain vois ehkä soveltaa Ginnyyn)
Tää ficci on tooosi ihanan fluffyinen. Kun mä tätä (tai siis ekaa osaa) luin eilen... tänään... eilen... mutta kuitenkin yöllä, mun teki välillä mieli kieriskellä lattialla tai juosta ympäri taloa kiljuen (huono idea, kun kaikki muut nukku ja munkin ois pitäny :P). Tyydyin kuitenkin pelkästään ihkuttamaan Dracoa ja Blaise ja päivittelemään Harryn söpöyttä ääneti. Ja laita please jatkossa lisää pullonpyöritystä?!
Jatkoa kiitos. (odottaa jo kärsimättömänä)
Mucha Gracias! (ei ole varma, kirjoittiko oikein)
-
Kadun, että aloin lukemaan keskeneräistä ficciä, kehittyi addiktio tähän. Siis oikeasti, miten ihminen voi kirjoittaa näin koukuttavaa tekstiä ja samalla piinata meitä tauolla.
Aloitin, eilenkö, vai peräti toissapäivänä.. Toissapäivänä, lukemaan ykkösosaa, luin sen kerta hujauksella ja oli todella pettynyt kun se loppui. Mikä onni, että tälläinen löytyi, kyllä uusi tarina peittoaa yhden epilogin : D
Draco on niiiin ihana, Harry on niiiin ihana, Blaise on niiiiin ihanaa, ja katson maailmaa ruusunpunaisten lasien läpi. Mutta hyvä niin. Noita et ainakaan tapata ainuttakaan, tai saat suuret mulkoilut minulta. Remustakaa, ei ois saanu 8'( Rauha kuitenkin hänelle.
Bwahaha, Harrylla ja Dracolla on ollut selvästi kivoja suklaisia askareita.
~ R
Banaanikärpänen yritti häiriköidä kirjoittamistani.
-
Rakastan tätä ficciä!
Luin ykkös osan ja Draco on niiiiin ihanan huolehtivainen ja awww!!!!!! Harrykin oli niin iiihanan ujo, söötti ja kaikki mitä Draco mainitsikin toisen osan pullonpuyrityksessä.
Luin ykkös osan 6. lukuun asti illalla kunnes oli jo hieman myöhää ja piti mennä nukkumaan, mutten saanut unta kun joskus 2 aikaa yöllä kun ajatukset pyöri ficissä! :D No aamulla ryntäsin tietskal lukee ykkös osan loppuun, ja tuli hieman typertynyt olo kun se loppui niin surulliseen kohtaan, mutta pidin kirjoitus tyylistäsi joten etsin lisää ficcejäsi ja löysin toisen osan. :D
Teki aina mieli murhata Ginny aina kun se flirttaili harrylle!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Piiaaan jatkoa!!!!!!!!!!!
-
Mä luin yhteen menoon TAAS TLB:n 1 ja 2-osan ne on niin hyviä,mut jatkoa sais tulla taas pian ei muuten pysty keskittymään koulus mitä ihanimpiin oppeihin, joita ei muutenkaan jaksa pahemmin kuunnella 8)
Mut Blaisea saa rutkastiolla enemmän ja sen pullonpyöritystä niitä kohtia jaksaa aina lukea varsinkin jos pelis on mukana vain Harry, Draco ja Blaise.. ;D
kuten varmasti huomaat rakentavaa kommenttia ei synny sit millään joten lopetetaanpas tämä sitten tähän..
-
Ah..
Luin TLB 1 ja 2, ja oon ihan sairaan koukussa tähän.
Jatka nopeasti. Hiww, draco/harry on nam.
Kiit♥s, ja anteeksi ah-niin-rakentava kommenttini.
Suklaamurunen
-
Ajattelimpa nytten tylsän lauantai päiväni takia tehdä pienen urakan, lukea tämän taas huolella
ja nytten kommentoida jokaista lukua. Ainekin yritän, katsotaaan miteen pitkälle pääsen, ennen
kuin kyllästyn:) En kyllä kauheasti laita jokaisesta luvusta, vähän mielen mukaan. Tietenkin olisi
helpompaa, jos olisin silloin, ku tätä kirjoitellut niin viitsinyt kommentoida, nyt jälkeenpäin on
hankalempi/pitkäveteisempi kommentoida jokaista lukua, eikä nyt sitten tule niin pitkiä kommentteja luvuista.
Vieläkin voin ihkuttaa, hehkuttaa, mitä muuta, että olet vit- siiis todella hyvä kirjoittaja,
tarinasi ovat aiiiiivan ihania. KIITÄN<3
Mutta joo, asiaan;
Stage 1
Tuo alku saa aina jotenkin kyyneleen silmäkulmaan ja sellaisen säälimisfiiliksen päälle. Ja tulee sellainen
olo, että eikö Harry voi koskaan onnellinen : < Hah, Dursleyt ovat aina Dursleyitä.
Mitä lopusta kommentoisi, hyvin kirjoitettu, tulee helposti J.K Rowlingin kirjoitustyyli mieleen,
Remus kohta oli jotenkin suloinen :)
Stage2
Hih, joka kerralla 'säikähdän' tuota voisveitsi kohtaa:--) Jotenkin aina onnistun unohtamaan,
ton hopea-ihmisusijutun. Mollyn perushössötys, hihi. Ja Remus aina niin tarkkaavainen.
///iih, oliko hyvä/aivan kamala? o.o EHOTTOMASTI HYVÄ!
Stage 3
vooooiih dracoo : <
ohhoh, ehkä ensimmäisen virhe, jonka silmilläni huomasin olisi tässä lauseessa:
Hänen suurin toiveensa, unelmansa, oli se, ettei hänelle tärkein ihminen maailmassa satuittaisi itseään.
Satuttaisi.
Oh, draco on niin epäitsekäs. Niiiiin ihana.
Mutta säälittää sekä Dracon ja Harryn puolesta.
Ja vihdoinkin Harry viitsii kertoa totuuden.
Virheitä lisää:
"Sinä sanoit että se riisätytyi käsistäsi. Kuka sinut sitten löysi?"
Harry vaihtoi vastaustaan sekunin murto-osassa:
onkse sekunnin vai sekuntin vai sekunin?:D
Stage 4
voooiii Zabinii. Eipä näemmä Harryn oloo tehhä yhtään paremmaks, ku lisää sen rakkaita kärsii.
AINIIIN, eihän Hermione ja Ron tienneetkään Dracosta.
Eikä kyllä näemmä muutkaan, paitsi tietty Remus ja nää.
Siitä on aikaa, kun viimeksi tätä luin (en edes uskalla miettiä, että miten paljon),
joten en oikein muista kaikkea ja sitten tulee vähän yllätyksenä:D
Ei mitään erikoista sanottavaa, vieläkin hyvää, monipuolista tekstiä. Moony tykkää.
Stage 5
ah, tuo kuva on niin ihana<3
jooh, ssamalla linjalla mennään, aivann mahtava ficci!
Aina tulee pienoinen hymy huulille, kun lukee tuota kohtaa mis 'Mione ja Ron
arvuttelee Harryn seurustelukumppania.
Voooi Rowan parkaa, säälittää senki puolesta. Pyh, laitat kaikki surullisiks,
SIITÄ MIINUSTA JA PAHA MULKASU SINNE SUUNTAAN;)!
Stage 6
Ron ei oo kyllä hyvä tälläsissä:D sanoisinko jopa että Ron on tahditon.
"Pää kiinni!" Ron parahti uskomatta korviaan, kasvoillaan leveä hymy,
"siinä vaiheessa kun Malfoy ja Harry täydentävät toisiaan, en halua olla paikalla!"
:'DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Tää saa kyllä nauramaan. Vähän huumoria synkkyyden keskelle, JES.
"Nuorilla on reilusti suurempi vastustus- ja sietokyky kuin vanhemilla"
Yks m-kirjain puuttunee viimeisestä sanasta.
Stage 7
jees, vihdoinkin alkaa tapahtua.
Bill kuullostaa ihan 4-vuotiaalta pojalta, joka ei suostu syömään vihanneksia.
Hih, näemmä kaikissa ihmisissä on jotain lapsekasta.
Ja vihdoinkin Harry sai positiivisiä uutisia, Blaisen tapausta tarkoittaen.
Stage 8
Muuten, tuo Zabinin kuva on IHANA<3
Ah, jotenkin tuntuu, että tähän tämä jääi, ehkä heruu vielä kommenttii noista myöhemmistä,
mutta nyt en jaksa kommentoida. Haluan vain keskittyä lukemiseen, kun äsken luin&poimin samalla
word sivulle noita kohtia, kommentteja ynnämuu juttuja.
Mutta täyttä positiivisuutta tämä suurinpiirtein on, kritiikkiä ei pysty näin hhyvään ficciin laittamaan.
Tai ehkä olen vain niin laiska miettimään mitään:---------)
Mutta Alias Moony kiittelee.[/color]
-
Ensinnäkin pyydän anteeksi sitä että kirjoitin TLB 1 että pitää kirjoittaa jatkoa. ennen kuin huomasin että jatkoahan on jo tehty. :P Anteeksi siitä että jotkin meistä ovat idiootteja, SUMIMASEN!!! (kirjoitinkohan oikein)... ... No anygays, ficci oli ja on sairaan hyvä (mitä muutakaan voisi odottaa kun se onTLBn jatkoa) Juups, eipä tässä oikein muuta kuin että jatkoa kiitos ja toivoisin myös vähän enemmän näitä Harryn ja Dracon yksityistuokioita (kuullostaa pervolta, ehkä vähän olenkin) ja varsinkin tämän viimeisen luvun, viimeisen kohtauksen tapaisia <3 *rykii hieman* Ja niin että kiitos jo etukäteen ja tsemppiä!!!
Keep on going, Hallow (oli muuten kivaa, ku Blaisekin palasi kuvioihin... ... Mutta kyllä se Harry on kuitenkin Dracon <3<3)
KIITOSKIITOSKIITOSKIITOSKIITOS!!!!!<3<3<3
::: Deatha kuittaa:::
-
Oi, oi. Rakastan tätä fickkiä, mutta tein vasta tunnukset joten tulin heti laittamaan kommenttia! Oon siis lukenu ykkösen ja nyt myös tätä kakkosta. Tää on todella kiva ja hauska lukea. Toivon pikaista jatkoa! <3
-
Anteeksi jälleen tämä pitkä tauko tässä. Oon tehny kyllä seuraavaa osaa melko paljon,
mutta en saa sitä taas tänne hetkeen laitettua, kun kone on koululla.
Mulla on siis sellainen ongelma, että kun asun arkipäivät koululla (jossa ei oo vielä nettiyhteyttä), niin en saa pistettyä tänne uutta osaa. ://
Mutta hei, ihan älyttömästi kiitoksia kommenteista, joita on tuntunu satavan tänne monia taas tässä poissaoloni aikana!! On ollu tosi piristävää lukea näin paljon positiivisia (ja pitkiä!!) viestejä :D Huh huh, pitää jossain vaiheessa vastata jokaiseen erikseen ;D
-
Hih. Hui, apua. Sentään mä löysin tän kakkosen *huh*
Hmm. Mä olen liian väsynyt kommentoimaan kauhean pitkästi, forgive me.
Ensinnäkin, mä olen ihan suuuunnattoman ilonen että Draco pääs pois Azkabanista. Tosin tapahtumat hetkeä ennen pakoa oli vähän sekavaa ja muuta, tuli semmonen prison break tunne. Sitte ku se tyyppi tuli sinne ja avas ne kalterit, nii tuli kauhee mielikuva jostain tyypistä, jolla oli musta viitta ja se ei kenkiä ja hyrr. Semmonen Voldemort tunne o.o
Ja sitten toiseks, tää fic aiheuttaa mulle kaikenlaisia tunteenpurkaumia, joissain kohissa tunnen oikeastaan varmaan kaikki maailmassa olevat tunteet samaan aikaan. Ja se on aika pelottavaa, tiesitkös. Eh, viha on kuitenkin ehkä se ykköstunne, mitä tunnen kun luen tätä. Ärsyttää vaan kun kaikki käyttäytyy niin tyhmästi Dracoa kohtaan :c Parka.
Ja kolmanneksi. Ginny on ärsyttävä. Ja niin on muuten Ronkin o.o
Larry on sulonen. Ja Draco oli kyllä ihan yli-ihastunut Harryyn kun hankki Larryn :D (häiritsevää muuten, yhen mun kaverin lempinimi on Larry, tai ainakin sitä sanotaan Larryks, ja nyt kuvittelen sen kotitontun sen näköseks. Nouuu)
Ja se, että mä sain näinkin pitkän kommentin aikaan ottaen huomioon kellonajan, on aika ihme. Tosin se viestii vain sitä, että sun kirjotustyylis on mieleenpainautuvaa ja niin erilaista, että tekstiin pystyy eläytymään ja se jää mieleen.. Ja luulempa, että jos mä hetken miettisin, pystyisin luettelemaan tästä paljon asioita (enkä nyt puhu vaan kakkososasta, vaan myös ykkösestä).
Kone rupee (tai sitten tää sivusto) kuitenkin nyt niin paljon protestoimaan mun yödatausta, että on ehkä parempi mennä nukkumaan (toisinsanoen hipisiä sänkyä kohti, hypätä siihen ja huutaa "Dracon sänky" :D).
Annan anteeksi, kommentti oli mitä lyhyin ;(
~ Nuga
-
Tuleeko tähän millonka jatkoa?:)
-
voi vittu (ihan suoraan sanottuna) anteeks, tiedän et oon ollu yks laiska munakoiso tän kanssa,
mutta ei oo taas löytyny fiilistä kirjottaa tätä -.-' ja jos kirjotan silloin ku ei oo fiilistä ollenkaan,
jatko on yhtä karmea kuin pari edellistä lukua xDD (varmaan juuri niiden takia ei ole löytynyt fiilistä)
forgive me, guys! *puppy eyes*
-
Eikä! Aivan ihanaa! Meni melkein kaks päivää kun luin tuon ykkösen ja sitten löysin tämän kakkosenki.
Sitten tässä oli yksi aivan ääretön epäkohta. SIE TAPOIT REMUKSEN!! >:( Ei niin ois saanu tehä. Se oli just paras. No ehkä mie siitä vielä toivun :D.
Perhooneen muni munaseen... Kiitos, nytten soi päässä ;D. Blaise on vaan täyrellinen.
Jatkahan vaan ja ole kiltti äläkä tapa Dracoa tai Blaisea... Varsinkaan Blaisea.
-
Noniin nyt on urakka lopulta valmis *phiff*
Ja oon niin väsyny että ei tuu rakentavasta inahustakaan, sorry ;)
Noniin! *terästäytyy* *hömhöm, avaa ääntään*
EEEEEIII MITEN SÄ VOIT OLLA NIIN JULMA! REEEEEMMMUUUUUUSSSSS NÖYYY *tears*
*RIP ja se ristijuttu käsillä*
MAHTAVA AASINSILTA:
Mulla on ihan totaalinen lööv tohon Dracoon ja kaikkeen niin Dracomaiseen käytökseen että ajattelin sekaantua sun fikkiin ja raahata sen omaan kotiini.*virnn*
Ja jos totta puhutaan ni ei Blaisekaan olis kovin paha vaihtoehto ainakaan sun piirustusten perusteella ;D
Ja siitä tuliki mieleen että haluaisin lisää niitä sun teoksii ku ne on melko upeit ;D
JAAA ois kiva jos esim Draco alkais vähän lämmetä Hermylle ku Hermy vaan tahtoo olla sen 'kaveri'.
JA pirukun olen niin ois kiva jos vois vähän sekottaa pakkaa esim. Blaise tekis jotain tyhmää? Mutta sinullahan se päätösvalta on :)
Ja koita kerätä tsemppii tähän koska ois vähintään rikollista jättää tää pitkääkin pitemmälle tauolle!
Tässäpä tämä oli, lähen mettästään sitä rakentavaa >>
~PiKi kiittä ja kuittaa! *kuitt*~
<3
-
Aivan ihanaa tekstiä.. täytyy myöntää!! ;)
Harry/ Draco <3
Blaise on aivan ihana tässä etkä sinä saa antaa hänen menehtyä missään vaiheessa! Etkä saan antaa Harryn ja Draconkaan!
Voi Harrya kun se kohta varmaan kuulee Remuksesta.. noh sill on Draco johon turvautuu :)
Piirustuksesi ovat myös todella upeita. Piirteleppäs lisää!
Pikaisesti jatkoo, kiitos!! :D
-
Oi, tää on aivan ihana<3 Luin tässä yks päivä ykköstä kai kolme tuntia putkeen ja jäin koukkuun=) Nyt oon täs sit lukenu koulussa tunneilla ja muuten aina ku mahollista, on kaikki kaveritki varmaan jo kyllästyny ku aina selitän mitä on tapahtunu...
jonkun pienen virheen bongasin, mut enää ei mitään hajuu missä mahto olla... jatkoo odotellen, inspistä lähettäen
CrazyFrogg
-
paras H/D ficci, jonka olen ikinä lukenyt
jatkoa pliis pian.
-
Saisko tähän milloin jatkoa? Tää on nimittäin aivan ihana! Oon ihan koukussa :) eli jatkoa pian pliis!
-
Saisko tähän milloin jatkoa? Tää on nimittäin aivan ihana! Oon ihan koukussa eli jatkoa pian pliis!
Sama juttu!! Sopisko että jatkoo tulis pian? ;D
-
^^' kiitoksia.
Kyllä sitä jatkoa vielä tulee, uskokaa tai älkää.
Oon jopa kirjotellut tässä :D
-
Oi, oi, kiva kun Hallow olet lukujakin kirjoitellut.
Aloin jo suunnitella tulevani joku yö sua vähä patistamaan pesäpallomailan kanssa:D
Mutta, jos saamme lukuja luettavaksi, voin jättää nämä hieman väkivaltaiset keinot pois.
Yritäppä ahkerasti kirjoitella ((: Tiedän, että kirjoittaminen ei todellakaan ole helppoa.
~ Alias M.
-
VOI EI HALLOW. Minä todella, todella rakastan tätä. Elän tästä! :)
Odotan kovasti jatkoa ja pyyyyydän, Draco ja Harry kuuluu toisilleen ikuisesti. :----(
Olen jo todella epätoivoinen, en löydä mitään rakentavaa. Rakastan kerrontaasi ja Draco ja Harry ovat kauniita yhdessä.
Kirjoita minulle pian tähän jatkoa, älä piinaa meitä enää, äläkä anna tämän loppua vielä pitkiin aikoihin. Vannon sinulle; Tämä on parasta mitä olen koskaan lukenut ja kuullut.
Lainatakseni erästä sadusta;
"Sinun olisi hyvä tulla joka päivä samaan aikaan. Silloin tiedän, milloin sinua kannattaa odottaa. Jos tulet joka päivä kello neljä, alan jo kolmelta olla onnellinen. Ja mitä lähemmäs kello neljää aika juoksee,sitä kärsimättömämpi minusta tulee. Mutta jos tulet aina eri aikaan, mistä tiedän, milloin voin valmistella sinulle sydämeni?"
Ikuisella rakkaudella; Sonja
-
Lainaus^-^
"Harry", Draco sanoi yhtäkkiä erittäin epädracomaisella äänellä saaden Harryn katsomaan häntä oudosti, niskavillat pystyssä. "Poimin tämän ruusun kaikkien niiden tuhansien muiden joukosta, omin kätösini valitsin sen suurimman, punaisimman ja kauneimman, jotta voisin antaa sen sinulle. Mutta vaikka tämä olisikin se kaunein päällä maan, ei se, eikä mikään muukaan, voisi loistaa ja häikäistä minua yhtä paljon kuin sinä..."
aaaaaw<3<3<3 toi kohta sai mut miettimään että onko Blaise ottanut dracosta vallan XD
kirjoitat todella hyvin vaikka vähäisiä virheitäkin oli :o
no... rakentava jäi tonne lukemaan sun tekstejäs ;D ;D ;D
-
Tää on niin ihana! Hmm... Mitäs sitä nyt sanois. Oon lukenu tän joskus aikasemminki tohon asti ja tää oli jo sillon yli ihana, miksköhän en kommannu sillon mtn. No jaa, öö.. tää kommentti voi olla vähän puutteellinen, ku nukuin viimeyönä kolmetuntia. Mut en voinu sille mitään, tää oli vaan niin koukuttava. Ja silti jäi eilen illalla vika luku kesken.
Niin ainakin siinä ykkös osassa ku se vaihto jtn paikkaa tai aikaan nii siä ois voinu olla esim ***** tai jtn vastaavaa, selkeyttä ois tuonu niissä kohissa hiukan.
Nyt on pakko viä hehkuttaa et se alun viiltelykohdat oli niin ihanan surullisia, en tiä miks jtnki vaa. Muuten siä alussa ku ne tapas ja alko seurusteleen, niin Harry vaikutti jotenki tosi pikku pojalta. :) Söpöö.
Tää on ihana ja toivottavasti jatkoo tulee pian ;)
-
Ei vieläkään jatkoa...Ikävää kyllä seuraan niin pitkään kunnes tulee.Toivottovasti tulee nopeesti lisää.
-
Heiii, laiska munakoiso, jatko olis kiva... Aion kyl oottaa niin pitkään, et jatkoo tulee, mut sitä onnellisempi oon mitä nopeemmin sitä tulis=)... Ettei tarvis ruveta lukeen ykkösestä alkaen uudestaan ja sit taas olla onneton=( mut toivottavasti ei mee enää kauaa... Hullu sammakko odottaa nälkäsenä=)
CrazyFrogg
-
Et haluais joululahjaks antaa uutta lukua? ;) Pitää kai aloittaa lukee alusta ja toivoa että jatkoa tulee.
-
Juuuuu!!!! Hallow kiltti, uusi luku uudenvuodenlahjaks vois olla tosi kiva :)
Pliiiiiis!!!!
-
Joo! Pliis, pliiss! *puppyeyes* Pliis! Jooko? Etkö vois? Se ois toosi ihana. Nii ja Remus vois selvitä siinä. Ei kuolla.
-
itse asiassa mun oli tarkotus laittaa joululahjaks .... .... mut sit se vähän jäi -.-'
kärsin täällä vakavasta writers blockista, että jos joku keksis keinoja sen deletöimiseen,
ottaisin ideoita vastaan : )
-
Oih ja voih sekä sokerina päällä aaaaww ♥
Ei voi olla totta, että kaverini sai minut lukemaan TLB I vasta vähän aikaan sitten, no arvatkaas kuka jäi koukkuun ja aloin äkkiä lukemaan kakkosta, ja tämä on kyllä ehdottomasti paras tähän astisista H/D ficeistä jotka olen lukenut!
Aww, Draco on nii ihana, ja tän tarinan myötä aloin raksuttamaan kans Blaisea (:: ♥
God, rakentavat jäi nyt kyllä kuuseen.
Jatkoa TODELLAKIN odottelen (:
-
Voivoivoivoivoivoi...
Tää on vaan niin ihana :D
Olen tässä odotellut jatkoa jo vähän aikaa, mutta anteeksi että hoputan nyt :(
-
minä pyydän polvillani jatkoa.
en kestä jos jatkoa ei tule, pliis
-
itse asiassa mun oli tarkotus laittaa joululahjaks .... .... mut sit se vähän jäi -.-'
kärsin täällä vakavasta writers blockista, että jos joku keksis keinoja sen deletöimiseen,
ottaisin ideoita vastaan : )
Mä en oo hyvä siinä..
Mut jos sä laitat tänne sen mitä oot kirjoittanu jotenkin sopivalla lopulla ;D
-
Mäkin kaipailen täällä jatkoo.. Oon hätää kärsimässä kun ei saa lukee tätä.. Pitänee varmaan taas alottaa alusta.. mä varmaan kyllä osaan tän kohta ulkoa.... ::)
~L~
-
ÄÄH, JATKOAAA! ;o Omhh, mun on pitäny aina koulusta tultuani juosta heti koneen ääreen lukemaan tätä. ;) Joo, tää on tosiaankii ihanin ficci mitä oon koskaan lukenu. Se on jo aika hyvä suoritus. DRACO ON IHAN SIKA HYPER MAHTAVAN IHANA♥ aawwss<3 Ja Blaisekinn.. Remus parka, vollotin kyllä ihan kunnolla O_o Pakotin kaikki kaverit lukeen ykkösen :D Jaa, joo, älkää antako mun pilata iloanne. JATKA JA HETI!
-
Ihana ficci, onneksi satuin lukemaan ensimmäisen osan ensiksi, lukukokemus on paljon parempi niin. Äidinkielen kielioppini on sen verran huono etten edes viitsi alkaa syynätä tekstistä virheitä, eli ei mitään rakentavaa palatetta tulossa tältä sunnalta, pahoittelen. :) Toivottavasti saataisiin pian jatkoa!!
-
VoiLuojaVoiLuojaVoiLuojaVoiLuojaVoiLuojaVoiLuojaVoiLuoja
ja vielä kerran voi Luoja...
Löysin tämän, ja päätin kehotuksesi myötä lukea ensin ensimmäisen osan tarinasta. Huhhuijjaa.. Luin koko tarinan yhdessä päivässä, ja arvaa vain puutuiko takamus siinä vaiheessa. No, pikku vikoja, sillä tarinasi aiheutti minulle vaarallisen tilanteen monesti lähellä sydänkohtausta. Voi että on posketkin ihan kipeinä kun leveä virne/hymy/ sanoin kuvaamaton ilme kohosi kasvoille vähän väliä. Harry ja Draco olivat jo niin söpöjä ensimmäisessä osassa ! Vaikka tosin minulta meni ihan ohi sitä lukiessa, milloin Draco tajusi tunteensa Harrya kohtaan. Tai sitten en vain muista enää, mutta eilen illalla tarinan loputtua olin ihan pihalla siitä kohdasta. Mutta aivan sanoin kuvaamattoman ihana oli.
Ja sitten tämä.. Oh God.. Mitähän tähän keksisi? Ärsyttää kun en nähnyt niitä piirroksiasi, kun minulle vain linkkiä napsautettaessa väitettiin jotain kummaa. Että kuva olisi poistettu tai jotain. En tiedä. Mutta itse teksti....
Siis... En yksinkertaisesti keksi mitään sanottavaa. Olen ihan pihalla. Tai ei, en pihalla. Olen SEKAISIN! En ole tajunnut ympäristöstä yhtään mitään lukiessani tätä toista osaa, sen kaikkia osia. Viime yö meni pitkälle kun en voinut jättää konetta rauhaan. Nyt tuntuu taas kiitettävästi takamuksessa jatkuva istuminen.. o__o Posket ovat taas kramppaamis vaiheessa ilmeilyn takia. Harry ja Draco.. Ah.. Voi että. Uskomattoman söpö pari. Ja saatan tietää syyn Dracon äkilliselle romantiikanhalulle ;) Mutta jäi ärsyttämään nyt tämä taukosi...!!! Nyyh..
Haluaa jatkaa lukemista, takamuksen ja poskilihasten puuduttamista! Jätit sen vielä noin... ah.. selkäpiitä värisyttävään kohtaan.
Parempi olisi että sitä jatkoa tulee pian, tai tämä neiti palkkaa yksityisetsivän ja etsii sinut käsiinsä, pakottaa kirjoitamaan lisää!
Tosin itsekkin kirjoittaneena tiedän että jatkoa on hankala kirjoittaa jos ajatukset eivät vain yksinkertaisesti kulje.
-
Aaahhh! Tämä on....... HELVETIN IHANA! Eikai Lupin kuollu! :'< Mutta Harryn ja Dracon kermavaahto-mansikka-kinuski-suklaahetki = YUM! ♥ Ainiinnn, Ginny sais lähtee jo jonnekkin hevon.......
♥ Aquatulio kiittää ja kumartaa! XOXO
-
mä alan kohta itkemään jos jatkoo ei tuu :'(
mä rukoilen polvillani << tapahtuu erikoistilaisuuksissa :D
se jäi vielä niin pahaan kohtaan... :-X
-
mä en näköjään kommentoinut viimestä lukua....kai.. :-\
mutta pidin ja tykkään edelleen tyylistäsi.... ;D
Ginnyn voi tunkea jonnekkin muualle....
ja ja
rakentava jäi matikantunnille :)
-
OMG! OMG! OMG!
Mikä tarina<3333 Rakastan! Jatkoo! Rakentava lähti Kreikkaan joten en saa hirveesti aikaseks..
Elikkäs Ginny on ihan ***! Ja sä oot ihan ***! Koska sä TAPOIT Remuksen!!!!
Ykkös osan luin eile illal (tai yöllä riippuu kummaks klo 12 otetaa:)) Ja tän osan alotin heti tänä aamuna! Mutten ihan suoraan voinu lukee kaikkee koska välil piti käyttää mun surkeita piirtämis lahjoja Dracon Harryn ja niitten yhteisen lapsen (Drarryn) piirtämiseen.... IHihihihihihio
-
Ei mitään tietoa oonko kommentoinu tätä jo aikasemmin, mutta tää on aivan IHANA!
Toivoisin sitä jatkoa.
Rakentavat on nyt jossain lomailemassa.
-
AAAAAAAAAH TÄÄ ON NIIN IHANA<3 :D
Tai okei, Draco ja Harry kohtaukset on niiiin ihania. Tai okei, TUNNUSTAN. En ole oikeasti lukenut tarkasti tätä ficciä, vain ja ainoastaan H/D kohtaukset, hävettää ihan myöntää, koska tämä varmasti ansaitsisi tulla kokonaan luetuksi :-[ Mutta jäi kyllä aika jännään kohtaan mun mielestä... (1.6.2010 voin kertoa, että koko ficci on luettu ;) )
Mä en halua kuitenkaan, että tää saa surullista loppua Harryn ja Dracon osalta sitten kun tulee päätökseensä. Ihan sama vaikka kaikki muut heittäisi henkensä, mutta kunhan H ja D pysyvät hengissä yhdessä eläen elämänsä loppuun asti <3 ;)
-
Melkein vuosi viime luvusta.... :'(
Kai sitä tulee pian
-
Voi etä kun saisi jatkoa... :( Harmittaa kun ei pääse lukemaan tätä enempää. Ole päässyt aikoihin.
-
eieiei, tää oli toooosi hyvä!! :D
Mää en oikeesti osaa kommentoida mitään oon niin hurmiossa! :P
No... olit huomattavasti kehitynyt kirjottamisessa tän ja TLB I:sen välissä :))
Oioioi, tää on ihanaaaa<3 Aloin melkeen itkeen tossa kun Lupin kuoli :'( Tyhmä tyhmä tyhmä harmaaselkä! >:(
Älä älä älä vaan tapa Harrya tai Dracoo!! </3
Noi sun piirtämän kuvat on TOSI hienoja! :D Harmi ettei noi sun ykkösosan kuvat näy meijän koneilla jostain syystä :(
Mut heii toivottavasti tää palaa pian tauolta :)
P.S Blaise on hauska!
Perhonen...muni munasen...trallalalaa
~Missy~ :)
-
Tajuatko kuinka pahasti olet koukuttanut minut tähän ?
Eilen illalla minulla oli tylsää, joten kaivoin ykkös osan esille, no tietenkin piti jatkaa tähän kakkos osaan. Ymmärrätkö kuinka kauan siihen meni, mutta ei se mitään mukavasti vietettyjä tunteja.
Muistin juuri että tässä lopussa tapahtuu jotakin aivan kamalaa. Sinä ilkeä menit ja tapoit Remuksen Harmaaselän välityksellä! ääää...
No joo, ehkä selviän sen kanssa. Mutta vain jos jatkat tätä ficciä ennen kuin saan hermoromahduksen.
Toivon todella että löydät muusasi, jotta saat inspiraatiosi takaisin...
Lähden tästä etsimään jotakin muuta luettavaa siksi aikaa, että sat jatkettua tätä, vaikka tehtävä on melkein mahdoton, sillä ficit jotka painivat samassa sarjassa kuin TLB, on harvassa.
Joten Kalmatus kiittää ja kumartaa, sekä poistuu takavasemmalle leikkimään voodoo nukella
-
voi voi eiii! ei tauolle! ääh, pistä jatkoa nopeasti tulemaan haluan tietää mikä Dracolla on !!
Niin siis tämä ficcihän on uskomattoman hyvä ja kaikinpuolin hyvin virheetön ;D en osaa sanoa mitään rakentavaa nyt, mutta lisää jatkoa ja nopeasti! *anelee*
-
Alotin tossa aamuyöstä lukemaan TLB 1 ja sain nyt muutaman kerran nukahdettuani luettua kanssa tämän jatkon...
mutta tuota noin siis oikeasti olet aivan mahtava kirjoittamaan; vain muutamia virheitä löytyi ! :o
rakastan ylihuolehtivaa draxua ♥ niin ihana (:
joo ja jatko olisi ihan kiva; suosittelen kirjoittamaan loppuun nyt ja nopeasti, me varmaa etitään kohta sun osote käsiin ja
tullaan häiritsemään (: no eiiiii, se oli vaa vitsi ;D
JATKOA ! JATKOA ! JATKOA ! JATKOA ! JATKOA ! JATKOA ! JATKOA ! JATKOA ! JATKOA ! JATKOA !
ja mä rakastan suaaa ku oot kirjottanu jotai näi ihanaa ja taianomaista ! ♥
SWEETLITTLECUPCAKE kuittaa ja lopettaa häiritsemisen >
-
Milloin, oi milloin, tämä erinomainen ficci palaa tauolta? ;D
Ja hei, nyt kun luin TLB ykkösen ja kakkosen uudestaan läpi niin MÄ ARVASIN, MÄ ARVASIN mikä Dracoa vaivaa!!
Vähän oon ylpee ittestäni, oon melko varma et oon oikeessa ;)
Mut hei, jatkoa ja vähän äkkiä sittenkin :D
-
Tämä on niiiiin mahtava, rakastan tätä!
Tulisipa joskus vielä jatkoa... ???
-
Oisko Hallow mahdollista että jatkoa tulisi joskus jouluna. <3
Vaikka joululahjana tai jotain. :)
Kato ku mä sekoon koht jos en saa jatkoo...
-
Apua, apua! Sain luettua just kaikki osat putkeen ja oon täällä ihan hermona :D
Sinun on _pakko_ jatkaa tätä vaikka siitä onki kohta vuosi ko viimeks kirjotit tätä! Oikeasti ei näin hyvää ficciä saa jättää tällä tavalla kesken!
Oot kehittyny kauheasti kirjottamisessa, huomasin jo tämän jatkon ekassa osassa sen. Ja nyt oikeasti hirvittää ajatus siitä, että jos et laita tähän enää minkään näköistä jatkoa... :( Ja pitihän minun alunperin kommentoida tähän kaikkea muutaki mutta nyt on pää ihan tyhjä :/
Yyyyh, ole kiltti ja jatka tätä oikeasti??? *koiranpentu ilme*
JATKOA?
-
Hui kauhia. En muista täst mitää enää. Huomenna otan projektiks lukee ykkösen ja kakkosen uusiks :)
-
JATKOA! ihan oikeasti, ois todella julmaa jättää näin hyvä ja muutenki ihana ficci kesken! luin eilen ton 1 osan ja pari kpl 2 osasta ja tänään luin loput ja oli tietysti pakko tulla anelemaan jatkoa : D eli olisitko nyt kiltti ja laittasit jatkoa
-
Ooooi! Tää on nii ihana :) Toivottasti et lopeta kirjottamista tääl koska nää sun ficit on ihanii :D Siis tää ykkös osa oli ihan paras! ja samoin tää! Draco on kuvailtu ihan nappiin mutt Harryn ujous häiritsee ehkä se on vähän liiankin ujo ku koko_ajan punastelee ja tällee mut sillee tosi söpöö :D En voi muuta ku ihmetellä miten joku voi kirjottaa näi hyvii ficcei, parhaimpii mitä oon lukenu ylivoimasesti! ja toivottavasti et lopeta/ kyllästy kirjottaa ;) Kiiitos kun oot keksiny jotain näin ihanaa! Tää tosiaa piristää ku tuolla ulkona tupruttaa lunta aika ikävästi mutt ei muuta ku koneelle lukee tätä ni johan mieli paranee! :D
-
Harryn ujous häiritsee ehkä se on vähän liiankin ujo ku koko_ajan punastelee ja tällee
mä taas tykkään aivan älyttömästi siitä miten se oli ykkös osaski ihan hermostuneena blaisen edessä ja kaikkee. :)
Hauska lukee ficciä, jossa Harry ei ole niin puhelias ja rohkea.
-
Yhyy!! :'( Onko tähän tulossa jatkoa!?
Oon iha epätoivonen! joo hieno komentti mut haluun jatkoo!
-
Palaahan tämä tauolta? *puppy eyes*
Ei tällasta vaan voi jättää kesken :D
Kyllä sää sen kirjoitusinnon saat takasin ;) Vai mitä????
-
Tää nyt ei oo ihan huominen, mut ihana tää on silti <3
Tykkään hirveesti tosta Blaisesta ja säikähin jo et se olis kuollu... Jos meet senki tappamaa ni et tiiä mitä teen...
P.s lähti täs välis vahingos..
Harry on söpö ku se punastelee koko ajan ja Draco on ihana noine romanttisine kohtauksinee <33 Mikäköhä Dracoa väsyttää?? Toivottavasti ei mtn pahaa...
Ginny on ärsyttävä.. Ron kanssa vähäsen. Hermione on kiva ku se yrittäää tutustuu Dracoon. Jaah en taida nyt kirjottaa pidempää mut lupaan pidemmän jos vedät tän pois tauolta :DD (Kiristystä)
-
Oi että. Luin molemmat TLB putkeen ja jatkoa kaipailisin minäkin <3 Pitkästä aikaa tuli luettua hyvä ja erittäin kiinnostava tarina Harrysta ja Dracosta, erilainen tarina mitä on tähän mennessä tullut skaalattua läpi.
Osittain pidin tästä siitä syystä että pystyin rinnastamaan itseni Harryyn ja hänen pahaan oloonsa.
Jatkoa, jatkoa, jatkoa, pliis? Löydä jostain inspiraatiosi ja kirjoita uusia lukuja :)
-Peque-
-
No niin rakas Hallow, eiköhän täällä ole jo tarpeeksi kauan taivasteltu sitä jatkoa? Ha?
Aivan mahtava fic plaa plaa plaa...
Vinkkejä?
- Pakota itsesi kirjoittamaan (huono, unohda)
- Heitä sekaan uusia henkilöitä
- Lue kaikki miljoona kommenttia uudelleen ja huomaa miten paljon jatkoa kaivataan
- Kehitä uusi sivujuoni
- Kirjoita tajunnanvirtana kaikista tyhmistäkin asioista ja siivoa vähän jälkeen päin (eiköhän sekin riittäisi meille?)
- Väliluku tosi runsaalla fluffylla ;D
En tiedä miten siitä pääsee irti :) Itselläni tyssää yleensä sen takia, että ei ole menossa mitään suurta juonenkäännettä...mutta ei mun inspisvajaukset kyllä kahta viikkoa kauempaa kestä ::) Pitkään olet uurtanut tämän kanssa ja uskon että se ansaitsee arvoisensa lopun, joten pyydän...
JATKOA
-
Äähhh....
LAITA NYTHERRANJUMALA JO SITÄ JATKOA!!!
Joo ei mikäään niin hirveen hyvä kommentti mutta jatkoa kiitos.
(Alan jo luopumaan toivosta että sitä saisimme)
-
Veikkaan ettei jatkoo tuu sillä käyttäjä on ollu paikal viimeks yli puol vuotta sit. :'( Luin tänään koulussaki kännykäl tätä ficcii ku siit on niin pitkä aika ku viimeks luin tän.
Hallows mä rukoilen ja polvistun sun eteen ja pyydän et tee vielä jatkoa. Kyllä se inspiraatio sieltä löytyy kun kovasti yrittää. :'(
-
Aivan i h a n a ficci!
Luin eilen TLB:n ensimmäisen kokonaan ja hiukan tätä kakkosta (jonka takia nukkuminen meni TODELLA myöhään) ja tänään luin sitten loppuun nämä luvut jotka oli jo kirjoitettu.
Toivon että kirjoitat jatkoa, sillä rinnastaisin tämän ficin yhtä ihanaksi kuin muutosten tuulen<3
Toivon vain, että tälle ei käy samalla tavalla (en meinaan löydä muutosten tuulta mistään :'( ) kuin muutosten tuulelle. Olisi sääli menettää näin hyvä ficci ja oikein kunnon luku nautinto.
Joten jatkoa, KIITOS!
-
Hallow, sun on pakko jatkaaa pian ! sä et tiädä kuin paljo rakastan tätä ficciä, niinku monet muutkin ! älä anna meidän kärsiä :(
JATKAJATKAJATKAJATKAJATKA !
-
Hmm... On toi Hallow ollu edes täällä finissä niin kauan aikaa sitten(elokuussa 2010), että jää varmaan toi jatko aika epätodennäköseks... :/
-
Jatkoa, jooko Hallow? :<< Olet viimeksi ollut täällä elokuussa, josta on jo liiankin monta kuukautta aikaa...
Täällä on monta ihmistä, jotka haluavat enemmän kuin mielellään lukea tämän tarinan loppuunsa asti. Eikö ideoita synny jatkon kannalle, vai mikä on? Eikö kirjoittaminen enää innosta? Toivottavasti innostaisi, ja tämä johtuisi vain idean puutteesta.
Lisäideoita pitää jostain saada. Jos nyt ensimmäiseksi johdat loppuun tämän hetkisen ideasi, elikkä paljastat lukioille jotenkin, mistä Dracon romantiikannälkä johtuu, samoin kuin väsymys ja tummat silmän aluset. Monella on varmasti villejä veikkauksia niiden suhteen ja nyt haluttaisiin tietää se totuus.
Tämän jälkeen ei muuta kuin uutta ideaa kehittämään. Tapahtuisiko läpimurto Malfoyden kartanolle? Harmaaselkä pääsisi sinne ja syntyisi tappelu, jonka myötä vaikka koko Malfoyden kartano tuhoutuisi? Joku kidnapataan? Esimerkiksi Ginny, jonka kaikki haluavat pelastaa, eikä Draco ymmärrä mustasukkaisuudeltaan Harryn halua pelastaa Ginny. Draco voisi vaikka tulla oikeasti tosi mustasukkaiseksi tästä ja kieltäytyä auttamasta, jolloin muut lähtevät ilman blondia, kunnes Draco tulisi apuun viime tingassa, Voldemort kukistetaan ja päätät tarinan siihen? Ihan oikeasti, MITÄ TAHANSA, kunhan vain tarina saa päätöksensä.
Pyydän tätä nöyrimmästi ja rukoilen sinua muiden lukijoiden kanssa yhteisrivissä polvillamme jatkamaan. Edes käymään täällä ja ilmaisemaan, että olet yhä elossa.
-
Tämän jälkeen ei muuta kuin uutta ideaa kehittämään. Tapahtuisiko läpimurto Malfoyden kartanolle? Harmaaselkä pääsisi sinne ja syntyisi tappelu, jonka myötä vaikka koko Malfoyden kartano tuhoutuisi? Joku kidnapataan? Esimerkiksi Ginny, jonka kaikki haluavat pelastaa, eikä Draco ymmärrä mustasukkaisuudeltaan Harryn halua pelastaa Ginny. Draco voisi vaikka tulla oikeasti tosi mustasukkaiseksi tästä ja kieltäytyä auttamasta, jolloin muut lähtevät ilman blondia, kunnes Draco tulisi apuun viime tingassa, Voldemort kukistetaan ja päätät tarinan siihen? Ihan oikeasti, MITÄ TAHANSA, kunhan vain tarina saa päätöksensä.
Toi ois vaik kui hyvä lopetus/jatko tarinalle. <3 Hallow kilttii jatka vielä kirjoittamista. Täällä monien ihmisten sydämet särkyy jos jatkoa ei tule ollenkaan. Varsinkin kun viimeinen luku jäi tuollaiseen kohtaan. :,<
Ei näin voi tehdä, kohta kaksi vuotta ollut tauolla.
Paitsi jos ei oo ollu yli puoleen vuoteen paikalla ni en usko että jatkoa tulee. :<< *niisk
-
Hei vou ou! Eei tää näin voi mennä - sun TÄYTYY jatkaa *murhanhimoinen katse* tätä ficciä jos vaikka.........pian? Tiiän kyllä että aika mahdottomalta kuulostaa, mutta aaaaa :( DISLIKE. Noh, josko sitten --- IHANA FICCCIIII! Luin 1&2 osat putkeen (kheheh) jaja nyappyyy<3 Täydellinen tai jotain<3?
Okei. Tykkään paaaljon kun Voldemort on tässä mukana ja kaikkine juttuineen että maailma ei pyöri pelkästään Dracon ja Harryn ympärillä. En tiiä miksi, mutta jotenkin pidin siitä kun Harry viilteli... Blaise on ihana, Blaise on täääydellinen, Blaise Zabinilla on IHANA luonne tässä ficissä ja minärakastuinsiihen<3 Ah, mutta tiedäthän hyvä Hallow että minä _en_ anna sinulle lupaa tämän ficin keskeyttämiseen tai johonkin sellaiseen mikä viittaa siihen että sä et jatkaisi tätä!
Miksi, miksi, miksi olet niin kauan poissa finistä ollut, miksii? Ja MIKSI tätä ficciä on jatkettu viimeksi (mitä se nyt oli) 2009 vuonna. ARG. Jos tuntisin sut irl - noh, mä olisin pakottanut sut kirjottamaan tän loppuun! *evil grin*
Nyt mua suorastaan HUOLESTUTTAA sinun tilanteesi Hallow miksi et ole tätä jatkanut tai edes käynyt finissä D:::: Jahas, nyt oon tässä vaan valittanut kun jatkoa ei oo tullu :D Taino - en mä mitään järkevää oikein osaisikkaan sanoa.........
JATKA HERRANJUMALA<3
...tai saat tuntea minun kylmän vihani - hrr. Okei, ei mitään syytä huoleen, oikeasti älä pelkää (jos tätä kommenttia nyt ikinä luetkaan), Hallow, oon susta ylpee kun oot tämmösenkin tekstin väsännyt ja tää onkin mitä upeimpaa tekstiä. *bow*
-
EEEEIIIIIIIIIIIIiiiiiiiii miten sä voit jättää tän tollaseen kohtaan. Liityin vasta ja oon nyt hulluna lukenu tätä ficcii joka päivä yö myöhään astiii! sun on pakko jatkaa PLIIIIIIS!!!! tulin tänne tällai anelemaan jatkoa muiden tän ficin fanien seuraks, mitä mä nyt muka luen?!?! Hallowwwwwwwwwwwwwww älä tee tätä meille. Onneks luin tätä vast nyt en ois kestäny jos joutuis oottaa useesti tän jatkooo. nyt oon vaan voinu lukee hulluna ku en oo saanu silmiäni irti tästä - ennen ku selkään ja päähän alko särkee ku istuin huonossa asennossa ja tillitin tietokoneen näyttöö varmaa 5h putkeen- auts
joooooh.... olipa vaan epämääräinen sanaryöppy...*selaa sivut loppuun asti ja tajuaa ettei jatkoa ole tullut, menee kommentoimaan eikä saa mitään järkevää ulos suustaan* ku en järkytyksekseni muuhunkaan pysty :o
järkyttynyt olen siis sen takia kun tämä oli niin ihana ja kaikkein paras ja sitten joutuunkin odottamaan kun muut luvut lukenu melkee putkee aina kun on vaa koneelle päässy! <3
-
Heyyyyyyyyy!!! Millon sä oikeen meinaat jatkaa tätä, koska mä rakastuin tähän ficciin :)
Tää on ehkä yksi parhaista mun lukemista h/d:eistä ja olisi mukavaa jos tätä jatkettaisiin :)
Mä tiivistän mun pointin tähän;
ÄLÄ UNOHDA TÄTÄ, TAI MAAILMA KÄRSII! MÄ PYYDÄN, RUKOILEN, ANELEN! Jatka!
Love, my96
Olen samaa mieltä my96 kanssa. Maailma tosiaan kärsii jos hallow unohtaa tän ja rukoilen ja anelen (ja itken tän puolesta jos tää ei jatku) myös.
-
Luin joskus aiemmin ykkösosan ja rupesin nyt lukemaan tätä... voi itku, ei ois pitänyt tehdä sitä kun nyt harmittaa aivan mielettömästi kun tajusin, että tähän ficciin on tuskin jatkoa tulossa :( ajattelin että kyllähän tämä ficci loppuun menee, mutta kirjoittaja ei tosiaan ole ollut finissä vuoteen.. :( Mutta aivan mahtava tarina kuitenkin! Ehkä minäkin tokenen tästä harmituksesta :D ehkä :D
-
Noniin... Luin tämän koko stoorin.
Et voi jättää tällaista ficciä keske!!!
[/size][/color]
Pointti tuli varmaan selväksi. Jatkoajatkoavain, kyllä me lukijat annamme anteeksi monen vuoden tauon...!
-
Samaa mieltä edellisen kanssa, Tämä tarina HUUTAA jatkoa!!!! :)
Kirjoitat todella hyvin ja juoni on ihana <3<3<3<3
Jatka ole kiltti!!
-
Tämä on aivan ihana ficci ja juoni kulkee hyvin!! Yksi suosikeistani<3<3<3 Toivon jatkoa nopeasti :)
-
Lensin suunnilleen läpi katosta kun huomasin et tässä on toinenkin osa. Voi ketti Hallow, tää on ihan mahtava, vielä parempi kuin TLB ykkönen. Apua. Mä toivon että palaisit eloon täällä finin puolella, koska niin moni kaipaa jatkoa tälle ihanalle tarinalle. Kiitos.
Hm. Onko kellään Hallowin yhteystietoja? Jos löytyy niin KYSYKÄÄ et mikä on tän ficin tuomio...