Pakkasenpuremia ja polttomerkintöjä
katkelmia pistävästä pakkasesta polttavaan rakkauteen
Ikäraja: K11
Tyylilaji: Katkelmat ovat kuvauksia ja pohdintoja mm. Tammerkosken reunalta, valossa kylpevästä makuuhuoneesta, öisistä kaupungeista ja vuodenajoista.
Beta: Teksteissä minua on autettu tuttujen ja tuntemattomien taholta paljon - suuri kiitos kaikille tekstejä lukeneille ja niitä kanssani pohtineille!
A/N: Joskus sitä on elämässä heittäydyttävä. Teen paluuta pitkältä blokilta, saan idean pieneen tekstinpätkään, kirjoitan sille jatkoa ja keksin
että nyt jos koskaan julkaisen jotain. En tiedä, mitä tästä tulee vai tuleeko mitään, mutta kokeilla pitää.
Kuohu, S
Tammerkosken kylmä vesi ryöppyää, kieppuu pitkin kivikkoa raivokkaasti, pitäen otteessaan kaikkea ympärillä olevaa. Sen kuohunta
kuuluu ainoana huutona Tampereen yössä, peittää alleen kaupungin voimattoman elon. Kaupunki on lopen uupunut joen vimmaan.
Vain katulamppujen tähtitaivas kahlitsee veden alleen, piilottaa kosken kuohuvan raivon.
Koetan koskettaa kylmää kyynelikköä allani, kurotan sormeni kohti sitä, kapuan yli tuhannenvanhan metallikaiteen. Pysyn vaiti, ojennan
käteni kohti aallokkoa. Vihaisesti korahteleva joki saa minut tuntemaan itseni pieneksi rinnallaan, mutta se tarjoaa minulle myös
mahdollisuuden uhmata yönsinistä, kimmeltävää, ryöpsähtelevää taivasta.
Kylmä yö ympärilläni, tunnen sen hehkun. Kaupungin satunnaiset valot koettavat epätoivoisina pakahduttaa ympärillä leimuavaa
pimeyttä. Pakkanen puree kiinni, pitää Tampereen yön otteessaan. Kuuluu vain kosken hurja pauhuna, mutta yö pysyy vaiti. Ja mietin,
etten koskaan lakkaa rakastamasta pakkasen poltetta kasvoillani, Tammerkosken huutavaa raivoa, yön hiljaista kohmetta, tyhjänä
pimeänkäyvää kaupunkia.