Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Grenade - 01.02.2016 23:40:45
-
Kirjoittaja: Grenade
Nimi: Häntä on aivan liian irti
Ikäraja: S
Fandom: Nalle Puh
Päähenkilö: Ihaa
Disclaimer: A.A. Milne ja Disney omistavat Nalle Puhin, minä vain lainailen.
A/N: Tämä ficlet (kaksijapuoliraapale, mikä lieneekään :D) osallistuu Älyttömät otsikot vol. 4 -haasteeseen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41041.0).
Häntä on aivan liian irti
Se ei ollut Ihaan paras päivä. Hän oli varsin melankolinen aasi, joten parhaat päivät olivat melko harvassa. Tänään herätessään hän oli tiennyt sen; häntä oli aivan liian irti. ”Miten”, oli kysymys, mutta hän ei oikeastaan jaksanut miettiä asiaa. Hännän voitiin sanoa olevan liiaksi irti silloin, kun oli kadonnut täysin. Ja juuri siihen tilanteeseen Ihaa oli tänään ajautunut.
Aamu oli valjennut täysin sellaisena samanlaisena, joina ne hänelle usein valkenivat. Harmaana.
”Vai niin”, hän oli virkkonut itsekseen, kun oli huomannut olennaisen osan itseään kadonneen. Hän yritti pienimuotoisesti katsella ympärilleen, josko hännänpahanen olikin irronnut hänen vaihtaessa nukkumisasentoaan, mutta se totisesti oli nyt kadonnut.
Olisiko nyt tarpeen etsiä uusi roikkuva? Ihaa oli hämillään. Eihän hän tiennyt, mistä sellaisia olisi voinut löytää. Mistä hän oli alkuperäisen löytänyt? Oliko se aina siinä ollutkin?
Samassa hän kuuli nikottelevan naurun mäen alapuolelta. Hän nousi kohtaamaan kolmikon, joka taapersi mäkeä ylös.
”Katsos, Ihaa!” Puh piteli kädessään hänen häntäänsä. Tiikeri hyppelehti jojomaiseen tapaansa ympäriinsä, kun Nasu ojensi häntää Puhin kädestä Ihaalle.
”Halusimme pestä rusettisi, mutta koko häntä lähtikin irti”, Nasu tunnusti häpeillen.
”Mutta älä huoli, pefimme fenkin”, Tiikeri nauroi.
”Niin, nyt pinkki on entistä ehompi. Pesin sen erityisellä pinkinpesupulverilla”, Nasu vastasi.
”No, paljon kiitoksia.”
”Toimme myöf leipiä. Tänään on virallinen leivänmussutufpäivä”, Tiikeri ilmoitti ja veti esille korin, joka pursuili voileipiä. Oli niin hunajaleipiä kuin tavallisiakin.
”Ja tässä on Ihaalle ohdakeleipä”, Puh ojensi Ihaalle leivän, johon hän tarttui hämmentyneenä.
”Hienoa, että muistitte minuakin”, hän totesi ja Tiikeri läppäisi häntä olalle.
”Totta kai, kuomafeni!”
Ehkä tämä ei sittenkään ollut täysin huono päivä.
-
Awww, en kestä tätä hirmuista söpöyttä! ♥
Olit tavoittanut Ihaan melankolisuuden ja ponnettomuuden niin täydellisesti, etten keksi, mitä olisit voinut tehdä paremmin. Voi, kun se on tuollainen harmaa ressukka. Tähän sopi tuollainen toteava, kuivan humoristinen ja hivenen vanhanaikainen kerrontatyyli aivan loistavasti. Hyvin lämpöinen teksti, juuri sellaista alkuperäisteosta jäljittelevää leppoisuutta ja lempeyttä. Tykkään!
Nuo Tiikerin reploihin lisätyt äffät toivat kyllä heti hymyn huulille ja heti pystyin kuvittelemaan sanat ääneen. Vaikutelma ei olisi ollut ollenkaan sama, jos olisit kirjoittanut sanat normaalisti. Kiva yksityiskohta Tiikerin hahmossa. Ja totta kai kaiken takana on hyväntahtoinen, mutta kömpelö ystävyyden ele, johon kaikki (paitsi missä Kani?) ovat osallistuneet, aww ^^
Pidin tästä vaivattomasta ystävyyden kuvauksesta ihan hirmuisesti. Todella herttainen toteutus ja otsikko on kuin tälle fandomille tehty :)
-
Voi ihanuus! <3 Ihaa parka on aina ollut minun suosikkini Nalle Puhin hahmoista. Se vain on niin liikuttava ja reppana! <3
Tämä ficci tosiaankin toi höpsön hymyn huulille ja muistui mieleen, miksi rakastan tätä fandomia. Kiitos!
zilah
-
Sokerisiipi: Awww, ihana kommentti! Olen samaa mieltä siitä, että otsikko oli kuin tehty tätä fandomia varten. Tuli heti mieleen Ihaa ja hänen häntänsä, enkä voinut jättää tätä kirjoittamatta. Kiva, että tyyli oli sopivaa! Mietin hetken, että voinko sittenkään jättää Tikrun reploja tuollaisiksi, mutta onneksi joku muukin tykkäsi niistä. ^^ Kiitos paljon kommentistasi!
zilah: Ihaa on reppana, mutta onneksi myös hurmaava omalla tavallaan. ^^ Kiitos paljon kommentistasi, se toi minulle höpsön hymyn huulille!
-
RAKASTAN TÄTÄ! ♥____♥
Olen ollut pari päivää ihan sydäminä ja lukenut uudelleen ja uudelleen ja koettanut saada aikaiseksi kommentoida jotain muutakin kuin, noh, niitä sydämiä. Mutta nyt olen että ihana sama, täältä pesee!
Tosiaan otsikko oli aivan kuin Nalle Puh -fandomiin tehty. Ja aws, Ihaa kyllä veti pisteet kotiin. Oli kyllä niin IC ja ah. Lempihahmoni muutenkin näistä kaikista Nalle Puh -hahmoista, voin samaistua ja ih. Kaikki repliikit kuulin niin Ihaan äänellä. :---D Ja ajatuksetkin. "Häntäni puuttuu. Mutta ehkä olen ansainnut sen" -tyyppistä.
Ja voi että mikä sulaminen sen jälkeen, kun selvisi, mitä ystävykset olivat tehneet! Ja sitten kun ne muuttuivat jotenkin juhliksi (tai no, kekkereiksi?) ja <3
Ainoa, mikä ehkä häiritsi, oli se, että Tiikerin kaikki s-kirjaimet olivat f paitsi leivänmussutufpäivässä. Ja ne f-kirjaimet sopi tosi hyvin, olin ihan inlööv kun ne näin ja olin että JIIHAA niin Tiikeriä niin Tiikeriä ja kuvittelin sen jo pomppimassa tuolla. Ja kun ystävät olivat muistaneet tuoda vielä ohdakeleivän Ihaalle!!
Olen oikeasti hyvin pahoillani tämän kommentin laadusta. :----D Olen edelleen ihan yhtä sydäminä ja tallennan tän kyllä ehdottomiin suosikkeihini. Tämä oli ihana ja rakastan tätä ja annetaan nyt vielä parit sydämet: <3<3
- Syksy
-
Neiti Syksy: Iiiiiih! <3 Et arvaakaan, kuinka iloiseksi tulin, kun luin kommenttisi! Tikrun tuossa replassa ajattelin, että Tikrun tuo puhetyyli ei tule täysin selkeästi esiin, joten jätin muutaman "normiässän" sinne. Ynh, en tiedä, mitä pitäisi sanoa, olen niin iloinen että pidit tästä ja kirjoitit niin kivan kommentin. Kiitos paljon! <3
-
Ei oo totta rakastan Nalle Puhia yli kaiken ja tää oli aivan ihana!
Ja mur veit ton otsikon, olin suunnitellu kirjottavani siitä, mitäs olin hidas ;) Niin herttanen ja tää sai mulle ihan kamalan söpöysfiiliksen taidan tästä mennä halimaan koiraa.. En saa sanottua muuta kun että sydän suli <3
-
mursuhilleri: Oi ei, anteeksi! Voit kyllä käyttää tätä samaakin, ei ollut tarkoitukseni varastaa tätä kenenkään nenän edestä. ^^ Kiitos paljon kommentistasi!
-
Otin tämän, koska arvasin että tästä tulee jotain mukavaa luettavaa.
Pidin erityisesti siitä, kuinka tässä oltiin omaksuttu kaikki hahmot ja päästy niihin siten, ettei hahmot tuntuneet päälleliimatuilta ja teennäisiltä. Myös kerronta oli hyvin tekstiin sopivaa, simppeliä, suloista, ei liian koristeellista (vaikka yleensä olenkin todella runsaan kuvailun ystävä). Teksti eteni hyvässä temmossa, joka toi sellaista mukavaa rytmiä kerrontaan. Yleisesti ottaen se kuuluisa "flow" oli tosi jees, sujuvaa ja etenevää tekstiä. Kaiken kaikkiaan hahmot olivat suloisia, kuin olisi televisiosarjaa katsonut. Pidin myös onnellisesta lopusta, joka tavallaan kokosi kaiken yhteen.
Kaiken kaikkiaan hurjan suloinen ja ihanan iloinen teksti! Pidin kovasti <3
-
Aww, kiitos Emanuel kovasti kommentistasi! ^^ Hyvä, että hahmot olivat jokseenkin realistisia ja olen iloinen, että teksti eteni sujuvasti, sen kanssa sain aikani tahkoakin. Ei Ihaa halunnut aina toimia yhteistyössä kanssani. :D
-
No voihan nyt Ihaata. Häntä karkuteillä jälleen kerran. <3 Tässä oli jotakin ihanan autenttista ja ihaamaista tunnelmaa, tuli ripaus lapsuutta mieleen. Söpö ficcinen.
-
Olipa söpö teksti, harmittaa kun oli niin lyhyt. Tästä olis mielellään lukenut enemmänkin. Lyhyyteensä nähden tähän oli saatu hyvin tungettuu pieniä Nalle Puh -sarjalle ominaisia juttuja. Ihaan luonne meni ihan nappiin ja kaikki repliikit oli tosi uskottavia. Tykkäsin tosta yksityiskohdasta, että Tiikerin suomisarjan dubbiääni oli otettu huomioon. Tulipa hirveä halu lukea ihan oikeeta Nalle Puhia tähän perään.
-
Hahahaa, miten suloinen :D Nalle Puh ei ole oikein ikinä ollut mun juttu (äiti on lukenut mulle kirjat joskus kun oon ollut niin pieni, etten edes muista sitä, ja sarjasta en ole juuri tykännyt), mutta siitä huolimatta kaikki hahmot vaikuttivat musta ihan itseltään. En edes tiedä, miten se on mahdollista, kun en puhista juuri mitään tiedä, mutta jotenkin tässä tuli ihan kunnolla heitetyksi siihen maailmaan, jossa joskus pienenä lapsena vieraili.
Ihaa oli aivan ehdottoman ihana, just sellainen en-voi-millekään-mitään-reppana. Mun lempikohta oli se, kun Ihaa mietti, pitäisikö hankkia uusi roikkuva ja oliko vanha siinä aina ollutkin. Siinä oli jotain erityissuloista :)
-
Woah, kiitos Fiorella, Snouk ja nominal piristävistä kommenteistanne! <3 Ilahduttavaa, jos tosiaan hahmot ovat pysyneet ominaan, hermoilen siitä aina. Ja varsinkin tällaisessa fandomissa, jonka kaikki tuntee olisi kiva, jos hahmot tosiaan olisi tunnistettavissa omikseen. :D
-
Ah, täähän on ihana! Jo tuo nimi "Häntä on aivan liian irti", on hurmaava koska onhan se paradoksaalinen koska irti on periaatteessa on/off-juttu, ja sittenhän sen merkitys ekassa kappaleessa selviääkin :) Ihaan melankolisuus ja murheellisuus välittyvät hienosti ja ihanaa että häntä ei ollutkaan hävinnyt sen kauemmaksi!
-
Ah, sun kommentti on ihana, kiitos kovasti! Nimestä on kiittäminen haastetta ja sen antamaa inspiraatiota, josta heti ensimmäisenä tuli mieleen Ihaa ja hänen satunnaisesti paikalla oleva häntänsä. :D
-
Voi eiii olin niin varma, että olen kommentoinut tätä D: Miten olen unohtanut, kun tämä oli niin ihana ;_; Nyt korjaan virheeni!
Ihaa on samaistuttavin hahmo ikinä ja tässä kyllä tulee niin hyvin esiin sen syvin olemus. Aasiparka on niin kovin alamaissa. Ihanaa, miten Ihaa pohtii, minne on hännän hukannut, mutta ei kuitenkaan jaksa tehdä mitään sen suurempaa hännän etsimiseksi. Ihaa tuntuu luovuttaneen jo heti alkuunsa. Mutta onneksi Ihaalla on ihanampaakin ihanammat ystävät, jotka pelastavat tilanteen <3 Nalle Puhin ehdottomasti parhaita puolia on se, että ketään ei haittaa Ihaan masennus vaan he haluavat tehdä Ihaalle kaikkia kivoja juttuja, jotta hän vähän piristyisi. Tässä hännän peseminen sopi hyvin kuvaan, ihana tapa pitää ihaasta huolta :3
Mistä hän oli alkuperäisen löytänyt? Oliko se aina siinä ollutkin?
Apua miten syvällisiä kysymyksiä!! Miksihän häntä edes on irroitettava, ei muilla Puolen hehtaarin metsän asukkailla ole irroitettavia ruumiinosia. En edes tiedä, mistä aasin hännän kiinnitys on pelinäkään saanut alkunsa. Kauheasti nyt aloin miettiä liian vaikeita kysymyksiä näin söpöön tekstiin :D
Voi en kestä tätä suloisuutta <3__<3 Ihan rupeaa itkettämään tuo loppu, kun Ihaan ystävät ovat niin ihania. Jokainen tarvitsee tuollaisia ystäviä elämäänsä! Vaikka Ihaa vähän alakuloinen aasi onkin, ei hänellä sentään asiat kovin huonosti ole. Olipa ihana lukea tämä taas uudestaan, tämä oikeasti toimii tosi kivana iltasatuna :> Kiitos paljon tästä mahtavuudesta <3
-
Harvoin tulee luettua muita kuin Potter-ficejä, mutta innostuinpa nyt sitten Nalle Puh -ficeistä.
Ihaa on mun suosikki, koska se on tollanen reppana :-* Onneksi Ihaan häntä ei kuitenkaan lopullisesti ollut kadonnut vaan hänen ystävänsä vain halusivat ilahduttaa Ihaata pesemällä rusetin. Ja toivat mukanaan vielä voileipiäkin.
-
Kiirsu: Aaaa, suuri kiitos kommentistasi! ^^ Olipa hämmentävää saada kommenttia yli vuoden vanhaan ficciin, mutten pistä ollenkaan pahakseni. :D Ihanaa, että teksti oli onnistunut, Ihaa on jotenkin niin lutuinen hahmo, että hänestä oli mielenkiintoista kirjoittaa. Haha, nyt aloin itekin miettiä, miksi se häntä ylipäätään on irroitettava, eihän siinä ole mitään logiikkaa. :D
maigaro: Kivaa, että innostuit Nalle Puh -ficeistä, tää on kyllä aika pieni fandom suomeksi. :D Voileivät on pakollisia, jos mennään ilahduttamaan kaveria! ^^ Kiitos paljon kommentistasi!
-
Tervehdys Kommenttikampanjasta! :) Valitsin tämän tekstin listauksestasi siksi, että Nalle Puh fandomina vaikutti sympaattiselta ja tekstin nimikin houkutteli suloisuudellaan. Kukapa ei muistelisi lämmöllä herttaista, häntäänsä hukkaavaa Ihaata!
Ja voi, mikä ihana lukupala tämä onkaan! :-* Tästä välittyy niin vahvasti ystävyyden voima, että omaakin sydäntä lämmittää. On aivan ihanaa, että hännän katoamisen takana onkin ystävien kiva aie, ja että ystävät huomioivat leivänmussutuspäivänä Ihaankin ja tuovat tälle aasin ruokavalioon sopivasti ohdakeleipää. Voi, näin hyväsydämisiä ja pyyteettömiä ystäviä soisi jokaisella olevan! Ihaa on vähän surkea eikä aina varmaankaan kovin mieltäylentävää seuraa surkeudessaan, mutta ystävät näkevät surkeuden taakse. Ihanaa, ettei Ihaan päivä lopulta ehkä olekaan täysin onneton. ♥
Erityismaininta täytyy antaa "hännänpahaselle" (mainio nimitys!) ja sille, miten Ihaa ikään kuin sivulauseessa pohtii, mistä häntä on peräisin vai onko se vain aina ollut hänellä. Suloista hämminkiä, heh.
Kiitos paljon aivan ihanasta ja piristävästä luettavasta! :-* -Walle
-
Awww, fluffykuolema. <3 Ihaa on niin halattavan söpö! Tuo alakuloinen hämmennys siitä, että oho, nyt se häntä on sitten tosiaan kadonnut, ja pitäisikö sitä tehdä jotain vai viitsiikö... <3<3
Ihanaa, että taustalla olikin hyväntekeväisyys. Nasun pinkinpesupulveri kuulosti myös hirvittävän söpöltä, ja kaiken kruunasi Ihaan häkellys siitä, että joku oli ajatellut häntäkin. Voi, kiitoksia tästä. <3
-
No voih, olipas tämä söpö. Ihaa on todella sympaattinen hahmo kaikessa alakuloisuudessaan, välillä tekis mieli vain halata sitä. Onneksi häntä ei ollutkaan kadonnut tyystin, koska ikävähän se olisi ollut. On se hyvä että on noin ajattelevaisia ystäviä :3 Eihän sellainen voi mitenkään olla huono päivä.
Hännän voitiin sanoa olevan liiaksi irti silloin, kun oli kadonnut täysin.
Jostain syystä tää kuulosti mun mielestä söpöltä :D Erittäin itsestäänselvä päätelmä, mut mun mielestä sopi tekstiin ja sen tyyliin erinomaisesti, että se oli kirjoitettu auki.
Tää otsikkokin sopii erinomaisesti Ihaa-ficille, en oikeestaan edes tiedä, mitä muutakaan se vois olla, vaikka samaan aikaan ajatus Nalle Puh -ficistä tuntuu jännältä. Senkin jälkeen, kun on lukenut vuosien aikana kasapäin ficejä, jotka on pohjautunut mainoksiin, nettisivuihin ja esineisiin :__DD Nalle Puh fandomina tuntuu kyl todella söpöltä, sellaselta, mistä saa helposti kevyitä hyvän mielen ficejä, just sellaisia kuin tämäkin on!
-
Onnea Kommenttiarpajaisten voitosta! Tämä on jo nyt vähän vanhempi teksti, mutta koska suorastaan rakastan tätä, annan nyt kommenttini tälle. :)
Ensinnäkin Ihaan flegmaattinen luonne on jotain niin liikuttavaa, etten kestä!
”Vai niin”, hän oli virkkonut itsekseen, kun oli huomannut olennaisen osan itseään kadonneen. Hän yritti pienimuotoisesti katsella ympärilleen, josko hännänpahanen olikin irronnut hänen vaihtaessa nukkumisasentoaan, mutta se totisesti oli nyt kadonnut.
Tuo ollennaisen osan itseään on niin mainiosti ilmaistu ja sitten se, että Ihaa reagoi asiaan vain hiukkasen vilkuilemalla ympärilleen. Ihaan päättelyn looginen lakonisuus on myös huvittavaa: jos häntää ei löydy, se tosiaan on aivan liian irti! Eipä se voisi enempää irti ollakaan. :D
Mistä hän oli alkuperäisen löytänyt? Oliko se aina siinä ollutkin?
Tosi Nalle Puh -kirjamaisia mietteitä! Ollaan kyllä syntyjen syvien äärellä! En ole ikinä lukenut ficciä tästä fandomista, mutta olet kyllä tavoittanut sen hyvin.
Oot myös kivasti kuvannut muita hahmoja: Tiikerin jojomainen hyppely ja Nasun pinkinpesupulveri ovat tosi valloittavia kuvauksia, joille ei voi muuta kuin hymyillä. Ja tosi osuvaa, että kun muut mussuttavat makeita herkkujaan, on Ihaalle varattu ohdakeleipä :D Loppu on suorastaan riemastuttava! Ja vähän opettavainenkin, sillä tässä voi pohtia, milloin avuliaisuus menee liian pitkälle. Enpä haluaisi aamulla herätä ja huomata, että olennainen osa itseäni puuttuu ;D Tuskin pysyisin yhtä rauhallisena kuin Ihaa.
Voi sentään, tämä on kyllä veikeimpiä tekstejä, mitä on hetkeen tullut vastaan!<3 Kiitokset!
-
Kommenttiarpajaisista hei!
Olipa ihana pieni tunnelmapala Ihaasta! Arpajaisten kautta löytää todellisia helmiä. Sopivan puhmaisesti selvisi lopussa, että ystävät olivat vain vieneet hännän (ja rusetin) pesuun eikä se ollutkaan kadonnut.
Kiitos tästä päivän piristyksestä ja kiva, kun kirjoitit!
-Kel
-
Voi kun tämä oli ihananinen! ^^ Löysin tämän arpajaisissa joku aika sitten listaustasi penkoessasi, enkä ole koskaan lukenut ficcejä Nalle Puhista, joten tämä oli pakko pistää talteen. Aivan ihana pikkuinen väliapala! Upeaa, mistä kaikesta sitä voikaan keksiä ficata. :) Ihaassa on jotain tosi sympaattista, vaikka Nalle Puh ei koskaan hirveän isosti kuulunut lapsuuteeni. Mutta eniten tykkäsin aina Ihaasta ja varsinkin siitä, miten hän oli aina maansa myynyt, mutta ystävät eivät välittäneet. Tässäkin se oli juuri kaikkein ihaninta, että ystävät halusivat tehdä jotain kivaa Ihaalle, vaikka sitten miten pientä. <3
Mistä hän oli alkuperäisen löytänyt? Oliko se aina siinä ollutkin?
Huh, siinä mentiin vähän eksistentiaalisen kriisin puoleen, tuli mieleen ne teoriat, että puolen hehtaarin metsä ja sen asukkaat ovat Risto Reippaan keksintöä, koska hän on yksinäinen tai jotain muuta synkkää ja dramaattista, mikä ei yhtään sovi maailmaan. Sopi kyllä Ihaan persoonaan pohtia tällaistakin asiaa ja saada minutkin epäilemään, että mistä Ihaa ja hänen ystävänsä ovat tosiaan tulleetkaan. ^^ Mutta lopetus oli onneksi ihanan höttöinen ja täydellinen siten. Kiitos tosi paljon tästä makupalasta! ^^