-
Nimi: Kaikki on sinusta kiinni
Kirjoittaja: Sokerisiipi
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: slash, angst, hömppädraama
Paritus: Karri/Matias
Yhteenveto: Kahdenkeskiset, hellät hetket Karrin kanssa – niitä Matias oli toivonut jouluksi.
Muuta: On osana sarjaa Parempiin aamuihin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=22184.msg782850#post_KM), mutta toimii myös täysin itsenäisenä
Haasteet: Ficlet300 (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=22154.0), Vuosi raapalehtien V (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40728.0), Yhtyeen tuotanto II (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41009.0) Hans Zimmerin soundtrackilla ...And Then I Kissed Him (https://www.youtube.com/watch?v=hl2CduaVLGE) ja tietysti Jouluhaaste IX (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41279.0)
A/N: Leikin joulupukkia ja annoin Aurooran toivoa minulta jotakin hömppää Karri/Matiaksesta ja tämä on tuon toiveen toteutus. Kaikki muut parini alkavat olla aikuisia, paitsi nämä :'D mutta teinislash on joskus jees. Toivottavasti pidät, Auroora! Ja tietysti kaikki muutkin :>
Kaikki on sinusta kiinni
Yksi
(210. Pinnallisuus, 300 sanaa)
Matias
Matiaksen jalkoja särki. Hän oli vaeltanut edestakaisin Helsingin keskustassa jo monta tuntia, ja ranteisiin kasaantuneet kauppakassit alkoivat hiertää ihoa. Eivätkä ne edes olleet hänen ostoksiaan vaan Anniinan, joka jatkoi väsymättä eteenpäin kaupasta toiseen. Tyttö ei voinut olla ihminen.
Saadakseen pienen tauon Matias antoi Stockmannin jouluikkunan kiinnittää huomionsa. Siihen oli panostettu: kultaisia, valkoisia ja hopeaisia joulupalloja, kiiltäviä nauhoja, tuikkivia valoja ja kauniita paketteja pienen kuusen alla. Mitä pidempään sitä katsoi, sitä enemmän löysi pieniä yksityiskohtia. Matias olisi halunnut jäädä siihen etsimään niistä jokaisen, mutta Anniina palasi hänen luokseen ja rukoili jaksamaan.
”Tiedän, että sua jo väsyttää, mutta muutama kauppa vielä ja sit mä tarjoon sulle Starbucksista kahvit!” Anniina lupasi ja kiskoi häntä käsikynkästä mukaansa. Matias huokaisi sisäänpäin ja antoi tytön vetää häntä eteenpäin.
Olisi Anniinalla ollut poikaystäväkin näihin hommiin, mutta jätkä taisi olla liian ylpeä ryhtyäkseen tyttöystävänsä kassipojaksi. Matiaksella ei ollut mitään statusta, jota pilata, joten täällä hän oli.
Viimeisen vuoden aikana hän oli muuttunut näkymättömästä ja värittömästä pojasta joksikin todellisemmaksi. Matias ei itsekään ymmärtänyt, miten ja missä vaiheessa muutos oli tapahtunut. Karrilla oli siihen jokin osuus, siitä hän oli aivan varma. Karri ei kuitenkaan ollut hänen koulussaan, toisin kuin Anniina ja muutamat muut, joita Matias saattoi tervehtiä ja osallistua yleisiin keskusteluihin ilman, että häntä katsottiin torjuvasti.
Kaikki se oli hyvin pinnallista, kyllä Matias sen tajusi, mutta se oli paljon parempi kuin ennen. Matias oli ollut niin kauan syrjitty ja väheksytty, että hän kelpuutti kehnompaakin sosiaalista kontaktia.
Sitten oli tietysti Karri, mutta se oli vaikeaa. Tai ei se ennen ollut. Matias oli pitänyt heidän suhteestaan: inside-vitsejä, leffa- ja peli-iltoja, kaikenkirjavia keskusteluja, suudelmia huulille ja ihon herkimpiin kohtiin ja kaipaavia kosketuksia suljettujen ovien takana. Oli ollut joku, joka kaipasi. Kaikki se ihmeellinen oli murskaantunut, kun Karri oli tullut ja sanonut:
”Mä tapasin yhden jätkän.”
Ilmeisesti heilläkään ei ollut ollut mitään sen syvempää.
-
Kaksi
(42. Olematon, 150 sanaa)
Matias
”Sulla on heteroksi tosi hyvä maku”, Anniina kehui, kun he viimein pääsivät liian täyteen ahdattuun Starbucksiin. Anniina oli pitänyt lupauksensa ja ostanut Matiakselle suosittelemansa piparkakkulaten ja porkkanakakkupalan.
”Kiitti”, Matias sanoi. Hän ei viitsinyt tai edes halunnut korjata Anniinan käsitystä. Oli paljon helpompi olla hetero ja sinkku kuin se hämmentynyt tyyppi, joka oli turhan ihastunut kaveriinsa. Matias tiesi olevansa säälittävä ja naiivi, koska oli kuvitellut, että Karrin kanssa pussailu ja sängynlämmittäjänä oleminen tekivät hänestä automaattisesti jonkin poikaystävän kaltaisen.
”Onko sulla joulusuunnitelmia?” Anniina rupatteli.
”Ei kai mitään sen ihmeempää. Porukoiden kanssa vaan. Siskopuoli tulee perheineen joulupäivänä”, Matias selosti ja yritti kuulostaa rennolta ja vähän kyllästyneeltä, että sama meno vuodesta toiseen, voi vittu. ”Sulla?”
Anniina kertoi, että hän lähtisi perheensä ja perheystävien kanssa Lappiin joulunviettoon, jossa olisi tiedossa huskyajelua ja laskettelua. Matias oli vain aavistuksen verran kateellinen, koska ei hän oikeasti sellaista kaivannut.
Kahdenkeskiset, hellät hetket Karrin kanssa – niitä Matias oli toivonut jouluksi.
-
Kolme
(224. Vieraantuneisuus, 250 sanaa)
Karri
Koulun takana tupakoiminen oli ihan tavallista välituntisin, koska amis, mutta nyt Karri livahtanut pihalle kesken tunnin. Hän ei vain kestänyt tänään open kielen maiskuttelua lauseiden välissä.
Karri nojasi seinään, hengitti savua keuhkoihinsa ja kuunteli tympääntyneenä musiikkia. Kasvoja piiskasi tuulen ja tihkusateen viehättävä synteesi eikä kukaan tuntunut kaipaavan. Karrilla oli helvetin hieno olo.
Kymmenen harmaan minuutin jälkeen kännykkä helähti ja Karri tarkasti toiveikkaana viestin, mutta pettyi, kun lähettäjä oli vain Jani, hänen tämänhetkinen säätöjuttunsa. Karri jätti sen lukematta ja päätyi lukemaan Matiaksen viestejä. Hän ei ollut kuullut toisesta pariin viikkoon oikein mitään. Karri selasi lyhyet, kylmät sananvaihdot vanhempiin, joissa oli ihan erilainen sävy.
Karri
Bussissa on taas omaperäinen vapaamatkustaja: joku vanha pappa ihan pokkana lastenrattaat täynnä rojua.
Matias
Vanha konkari selkeestikin :'D pitäiskö meidänkin kokeilla?
Karri
Laitetaan sut rattaisiin ja tutti suuhun. Toimii! Jos joku katsoo pahasti, huuda vaan ihan vitun lujaa. Luulis tulevan ihan luonnostaan. Sähän oot aika taipuvainen sellaiseen ;D
Matias
No just, itse kiljut sellaisella taajuudella, että vaan koirat kuulee :--D
Karri tirskahti ja naputteli uuden viestin:
Ehditkö näkemään koulun jälkeen?
Torjuva vastaus tuli nopeasti:
En mä ehdi, kun lupasin Anniinalle mennä keskustaan sen kanssa.
Kuka vittu on Anniina?
Matias ei vastannut enää. Hermostuneena Karri alkoi etsiä kyseistä muijaa Matiaksen Facebook-kavereista. Hänen olonsa helpottui huomattavasti, kun hän huomasi, että Anniina oli varattu.
”Voi vittu saatana”, Karri kirosi ääneen, kun tajusi, miksi oli hätäillyt. Eihän se hänen asiansa ollut, ketä Matias tapaili.
Nähdään koulun jälkeen, Karri laittoi Janille ja teeskenteli, että tämä oli tismalleen sitä, mitä hän halusi.
-
Teinislash!
//... huvituin aika kovasti kun näppäimistö sekosi ja laittoi pelkästään tuon sanan kommenttiin 8'D no eipä siinä sitten mitään, hetkinen niin kirjoitan jotain asiaakin.
No niin. En enää toista tuota huudahdusta, ettei käy jotain peruuttamatonta. Luen aika ajoin paljonkin jopa kliseistä teinislashia, koska se viihdyttää minua ihan erityisellä tavalla. Siksi varmaan olinkin niin iloinen kun huomasin tämän, koska miksi ei. Jouluinen -sana sai minut kyllä pikkuisen miettimään, josko käännyn heti pois, mutta ehkä kestän.
Vähän kyllä harmittaa, että pojilla on heti alusta alkaen sukset ristissä, mutta eiköhän se siitä. Pitäähän sitä nyt kunnon draamalla aloittaa, että mielenkiinto pysyy yllä lukijalla ja kirjoittajalla.
Jos joku katsoo pahasti, huuda vaan ihan vitun lujaa. Luulis tulevan ihan luonnostaan.
Tälle repesin kyllä ihan armotta ja vielä ääneen ja olen töissä iltavuorossa... no eipä siinä sitten mitään. Minusta tuntuu, että stalkkaan kaikki tekstit, mitä saat aikaiseksi luoda, mutta se voi johtua siitä, että kirjoittelet aika paljon raapale/ficletsarjoja. Lueskelen niitä kaikkein mieluimmin, helpommin nieltäviä ja niin edelleen.
Joka tapauksessa, olen kiinnostunut siitä mihin tämä johtaa ja mitenkä teinin saat tästä. Jes, kiitos!
~ Zarroc
-
Vai ovat nämä kaverit päätyneet tällaiseen tilanteeseen? Ihan aluksi olin lähinnä vihainen Karrille ja ajattelin, että voi kumpa se nyt polttaisi näppinsä oikein huolella sen uuden jampan kanssa... Mut siis minähän olin unohtanut sen, ettei niillä tainnutkaan silloin viimeksi olla mitään niin virallista. Äs, pitää palata niiden vanhojen tekstien pariin taas, että muistaa ylipäätään jotain!
Karrin pään sisälle päästiin nyt sitten kolmannessa osassa. Oli mukava huomata, ettei hänkään oikein tiedä, mitä tahtoo. Jotenkin jäi vähän sellainen fiilis, ettei Karri oikein ymmärrä, miksi Matias on yhtäkkiä muuttunut viileämmäksi. Elikä periaatteessa pientä toiveikkuutta on ilmassa. Kattoo nyt.
Pidän tästä joka tapauksessa, ja minusta joulutekstit ovat lähes aina kivoja. Ja niitä voi aivan hyvin lukea muinakin vuodenaikoina.
-
Zarroc: Olisitkin vaan jättänyt pelkän ton kommenttiin :D joo, en itsekään ennen ole mitään jouluista hömppää kirjoittanut enkä edes hirveästi tykkää, mutta yritetään nyt :'D Kliseinen teinislash sopii tämän luonnehdinnaksi varmaan oikein hyvin. Ja kunnon teinidraama heti alkuun, totta kai! Mitään tämän vähempää en olisi voinut tehdäkään. Katsotaan, miten teini tästä tosiaan tulee. Kiitos kommentista!
Räntsäke: Ei näillä ole ollut ikinä mitään virallista, kunhan ovat vaan peuhanneet keskenään. Yritän parhaani lunastaakseni tuon jouluisen mukaan tässä, vaikka en ole ennen mitään sellaista kirjoittanut (eikun olenpas, Eetun ja Jooan kanssa, hupsista.) Kiva että pidät ja kiitos kommentista!
A/N: Jani on jotain 19-20v ja Karri ja Matias ovat 17-vuotiaita, ihan näin selvennyksenä.
Neljä
(20. Harkittu, 350 sanaa)
Karri
Karri oli rööki huulessa Janin ranskalaisella parvekkeella. Oli varmaan kiva, kun oli oma kämppä, vaikkakin sitten jossakin Vantaalla. Karri ei olisi malttanut odottaa, että pääsisi omilleen, pois ahtaasta kolmiosta, jonne oli ängetty hän, porukat ja isosisko. Toisaalta Karri ei olisi kyllä halunnut asua keskenään porukoidensa kanssa, joten oli hyvä, että Helikin oli siellä.
Hän oli törmännyt Matiakseen viikko sitten Kampissa se helvetin suttura-Anniina käsipuolessaan. Matias oli nähnyt Karrin, mutta ei ollut viitsinyt edes moikata. Karri ei ollut sietänyt sellaista vaan retuuttanut Matiaksen kauemmas juttusille.
”Tiiän, että oot edelleen vihainen siitä jutusta”, Karri oli sanonut, ”mutta nyt sä et edes moikkaa mua? Mitä vittua?”
Matias oli vain jurottanut.
”Matias”, Karri oli käytännössä anellut, ”haluatko sä, että mä jätän Janin? Jos haluat, mä teen sen. Teen mitä tahansa, jotta me voitaisiin puhua taas.”
”Ei tässä ole kyse Janista vaan susta, idiootti”, Matias oli viimein ärähtänyt, ”mä en vaan tajua sua. Eka sä pelleilet mun kanssa jotain seitsemän kuukautta ja sit isket jonkun Janin. Se voisi olla siinä, ei se mitään, mutta sit sä halusit jatkaa munkin kanssa. Et sä voi kaikkea saada, Karri.”
Karri oli jäänyt sanattomaksi, ja Matias oli kiirehtinyt odottavaan bussiin. Sen jälkeen he eivät olleet jutelleet.
Janin hillitön nauru sisältä sai Karrin tumppaaman tupakan ja menemään ottamaan selvää, mikä sitä jätkää nyt niin helvetisti nauratti. Karri löysi Janin sängyltä hänen kännykkä kädessään.
”Voi luoja”, Jani hihitti, ”aattelin eka, että oon vaan sun laastarihoito, mutta tää kuvio onkin ihan mieletön!”
Se lukee mun ja Matiaksen viestejä, Karri tajusi ja veri hyökyi hänen kasvoilleen.
”Mikä vittu sua riivaa?” Karri karjahti ja hyökkäsi sieppaamaan kännykkänsä itselleen.
”Kunhan vaan otan selvää, mihin olen sekaantunut”, Jani vastasi rennosti vailla minkäänlaista häpeää tai katumusta. ”Valvon omia etujani ja semmosta.”
”Et sä voi vaan – ” Karri ähisi, mutta oli niin kuohuksissa, että lauseen päättäminen oli mahdotonta. Jani katseli häntä huvittuneen näköisenä ja se loukkasi Karrin tunteita entisestään. Saatanan kusipää.
”Tää oli tässä”, Karri lopulta sanoi ja alkoi kerätä kamojaan.
”Selvä”, Jani hymähti. ”Aika sotku sulla ja sillä jätkällä.”
”Sä et tiedä meistä vittuakaan!” Karri ärähti ovelta ja lähti. Oven lukko naksahti pehmeästi eikä Karri pitänyt meteliä.
A/N2: Teinislashiin huvittuneesti suhtautuvat voivat liittyä Team Janiin :'D
-
Oh god.
Heti pakko tulla huvittuneisuuttani liittymään Team Janiin, vaikka se aiheuttaakin minussa juuri nyt kauheaa inhon hyökyaaltoa. Ei nyt jumalauta kenenkään viestejä mennä lukemaan. Jos oman perseen sattumisosuus on noin pelottavaa, niin sitten pitää olla lähtemättä koko leikkiin mukaan >8C hyi Jani.
Mutta öhähh Karri... en ehkä kestä 8'D se lähti nyt niin hallitusti teineillen pois, että hykertelen ja hieron käsiäni yhteen täällä. Ihanaa kun osia tulee näinkin nopeasti. Kiitos taas.
~ Zarroc
-
Ääää, karrimatiasta! :D Tää on oikeesti yks mun lemppariparituksista! Oon tähän kaksikkoon törmännyt pariinkin kertaan ellen nyt ole sekoittanut näitä johonkin toiseen samannimiseen pariskuntaan. :D tää on tosi söpö teksti tosi söpöllä parituksella ja onneksi karri sai heivattua sen typerän janinkin tieltä pois. Jatkoa pian kiitooos ;D
-
Zarroc: Team Jani, jei! :D vaikka jätkä kyllä teki tosi paskamaisen tempun, missähän lie tuommoiseksi oppinut, pff. Hallitun teineillen, nimenomaan. Kiva, että julkaisutahti miellyttää. Tätä on kiva kirjoittaa. Kiitos kommentista!
tupsupipo: Ääk, ihan tosi? Ajattelin tätä julkaistaessani, että Auroora on ainoa, joka on näihin mieltynyt eli ihan mahtavaa kuulla! ^^ Juu, olen heistä kirjoittanut ennenkin. Kiitos kommentista!
A/N: Ehkä teen Egot ja laitan tähänkin jotain 3 osaa päivässä, pff :D Ei voi mitään, inspaa vaan (jestas, missä se jouluisuus on, no ehkä jatkoraapaleissa sitten :--D)
Viisi
(127. Vuosi, 300 sanaa)
Matias
Ne eivät ole vieläkään korjanneet katuvaloja, Matias mietti seisahtuessaan sille hämärälle kadunpätkälle, joka oli syrjässä ja vähän käytetty, aivan kuten toiset pojat olivat halunneet sen olevan. Tismalleen tässä näin he olivat käyneet Karriin käsiksi. Ensin oli haukuttu vitun homoksi, tönitty ja lopulta lyöty maahan. Muut olivat katsoneet joko hiljaa tai huudelleet lisää. Matias oli ollut ainoa, joka oli mennyt väliin, ja se oli kostautunut hänelle. Ei Matias silti mitään katunut.
Siitä oli vähän reilu vuosi, käräjillä oltiin oltu elokuussa. Käsittelyaika oli ollut nopeampi, kun tekijöinä ja uhreina olivat olleet alle 18-vuotiaat. Yksi syytetyistä oli otettu kesken käsittelyn huostaan. Ilmeisesti pahoinpitely oli ollut jonkin sortin avunhuuto yhteiskunnalle. Joo, mun naaman ja kylkiluiden kustannuksella, kiitti vaan, Matias ajatteli katkerana ja siveli peukalollaan leuassa kulkevaa arpea.
”Nääks vielä painajaisia siitä illasta?” tuttu ääni huikkasi Matiaksen takaa. Sieltä tuli Karri kädet nahkatakkinsa taskuissa. Kiiltävänmusta tukka oli tuulesta pörrössä ja kova, viileä katse haaleansinisissä silmissä saivat sähikäiset tanssimaan Matiaksen vatsassa.
”Etkö itse sitten?” Matias kysyi. Häntä hermostutti, kun Karri tuli vieläkin lähemmäs ja he mittailivat toisiaan. Matias yritti olla vielä vihainen, mutta hänellä ei ollut voimavaroja sellaiseen pitkävihaisuuteen, ja kaikesta sekavasta paskasta huolimatta hänellä oli ollut ikävä Karria. Olosuhteet olivat Matiaksen tahtoa vastaan.
”Totta kai”, Karri vastasi hiljaa, ääni vakavoituen. ”Mun ja Janin juttu on muuten ohi.”
”Ai, ikävä kuulla”, Matias sanoi.
”Ja vitut on”, Karri puuskahti ja virnisti, ”sä olit mustis, etkö?”
Matias tuhahti pahastuneena Karrin kiusoittelusta ja voitonriemuisesta äänensävystä eikä suostunut myöntämään mitään.
”Mäkin olin”, Karri tunnusti epävarmasti kuin miettien, että kehtaako sanoa. Karri oli hukannut viileän itsevarmuuden maskinsa. Matias oli hyvillään. ”Anniinasta.”
Matias tyrskähti, vaikka sydän hakkasi vuosi sitten perusteellisesti runneltuja kylkiluita vasten, ja kaikki se vain Karrin, silloin aivan tuntemattoman pojan, takia. Karri huomasi Matiaksen lämmenneen ja hymynkare hiipi suupieleen.
Karri otti Matiaksesta kiinni, veti lanteilta itseään vasten ja he suutelivat.
-
NO NIIN. Minun piti ihan oikeasti kommentoida jo eilen, mutta kinda tosiaan menin nukkumaan heti koulun jälkeen ja en sitten herännytkään kunnolla ennen kuin kuuden jälkeen aamulla, joten jooo. :'D jfc. Anygays, I'm here now! (välttelen siivoamista, as you might see.)
Anniinasta plussapisteitä, muuten oikeastaan ensimmäinen osa jätti vähän sellaiset "Karri mitä vittua nyt" -fiiliksen. :'D Toisaalta get (back) together -tekstit on ehkä parhaimpia koskaan, joten i'm here for this.
”Sulla on heteroksi tosi hyvä maku”
Ah. No niin. Asian ytimeen. Matias on vähän idiootti. :DD Tai siis, jumalauta nyt, olisit nyt hankkinut edes kunnon kavereita Karrin tilalle, mutta eiiii kun pitää tuollaisten Anniinoiden kanssa hengailla jotka laukoo mitä sattuu. Ah, teinit. Ah, heteronormitiivisuus. Ah, Anniina ja sen semisti seksistiset kommentit.
Ja sitten, ehdottomasti lempikohtani, jollle nauroin ääneen.
Koulun takana tupakoiminen oli ihan tavallista välituntisin, koska amis
pffffft. Koska amis. :'D Toisaalta tuli mieleen se yksikin tauko (meillä ei puhuta edes välitunneista, meillä on taukoja) kun oli 75% luokasta tupakalla, nauran sille edelleen koska amis.
Kuulostaa heti alusta asti hirveän terveeltä ja hyvältä säätösuhteelta tuo Karrin ja Janin asia (ai jumalauta että vihaan nimeä Jani, tunnen liikaaaaa ja ne on kaikki vähän ksjfsa), kun Karri pettyy saadessaan viestin siltä. c: Tämähän on aivan selvä peli alusta asti, ei kamalasti sytyttänyt kyllä, mutta koskapa teinilyyn ei liittyisi joku kolmas osapuoli. Lähinnä ihmetyttää, mistä Karri on saanut noin paljon vanhemmat poitsun. :--D
Oli varmaan kiva, kun oli oma kämppä, vaikkakin sitten jossakin Vantaalla.
Niin helsinkiläinen lause, että aloin itkeä. Vanda hoods on toki aika pyllystä t. sinne menossa, mutta ei kukaan muu paitsi joku helsinkiläinen ole tuolla tavalla Vantaa-vihainen. Gotta love.
En kyllä liity Team Janiin! :--------D halusin teinislashia, sain teinislashia, en ala perääntyä nyt. (Vielä.) Mutta eipä tuolla Karritsulla tainnut anygays olla kamalan syviä tunteita Jania kohtaan, pfft. Mikähän lie silläin ollut taas motiivit, tuskin mikään homokriisi koska Jani mahtoi olla poitsu kanssa, mutta siis teinipojat, otapa niistä nyt sitten selvää.
Kinda en halua, että noilla oli mukamas noin helppoa sopia, pliis. Joku draamankaari tähän vielä, koska muuten voi olla, että Team Jani kutsuu. Jajaja, vaikka sydän hakkasi vuosi sitten perusteellisesti runneltuja kylkiluita vasten kuulostaa ihan siltä ko mie oisin kirjoittanut tuon, pfft.
Anygays, Karri ja Matias on a++, teinit on a++ (NO EI OLE KYLLÄ) ja kuka tarvii joulua kun ei sitä kuitenkaan ole etelässä. Oon semisti katkera, että meillä on sata pakkasta ja tulee lunta ja parin tunnin päästä pitää lähteä sinne hiton Vantaalle. Kiitos ja anteeksi hiljaisuus.
- Auro
-
Auroora: "Karri, mitä vittua" sopii aika lailla koko tarinaan :--D Olet sisäistänyt Anniinasta kaiken oleellisen ja kyllä, Matias on seurankaipuinen idiootti. Amisjutut on kaikki sulta, oot mun amiskonsultti :'D joten hyvä, jos on autenttista tekstiä. Karri ja Jani tapasivat toisensa kavereiden kautta, what a true love story <3 Helsingissä ollaan kyllä hyvin Espoo- ja Vantaa-vastaisia, ettei mitään rajaa. Kuulin montakin huvittavaa kommenttia, kun sielläpäin vuoden asustelin, yh, helsinkiläiset :D Ihanaa, että teinislash on vaihteeksi kivaa ^^ ja tunnetko sä mua yhtään? Milloin minä olisin jättänyt tilaisuuden olla draamailematta? Duh, never. Ei, oikeasti Karri ei vain alistu helppoihin ratkaisu. Se poika on teini ja teinit kapinoi, jopa luojiaan vastaan :D mihin me vielä päädytään? Vielä mä sitä jouluisuutta yritän, mutta ihmissuhdedraama tunkee tielle, äää :< Kiiiitos ihanasta kommentista! ♥
A/N: Oon vääntänyt kahta raapaletta koko päivän. En muista, milloin kirjoittaminen on viimeksi ollut näin vaikeaa. Mutta kyllä ne valmistuivat!
Kuusi
(273. Epätietoisuus, 200 sanaa)
Matias
Matiaksesta syrjäiset, hämärät kadunpätkät sopivat paremmin pussailuun kuin väkivaltaisiin purkauksiin. Karri maistui sinisiltä Mynthon-pastilleilta ja niiden alla vähän tupakalta, mutta Matias ei pannut enää pahakseen. Pojalle tärkeämpää oli se, miten varmasti Karri piti hänestä kiinni eikä suudelmassa ollut rippustakaan välinpitämättömyyttä. Matiakselle tuli kaivattu olo. Se tuntui niin hyvältä.
Karri naurahti pehmeästi, kun he viimein erkanivat. Kaikki viileys oli toisesta poissa ja tilalla oli säkenöivää iloa.
”Sä tuut meille”, Karri päätti ja kietaisi kätensä Matiaksen harteiden ympäri.
”Näköjään”, Matias virnisti ja he lähtivät bussipysäkille jutellen jo luontevasti ihan kuin ennen.
Matkalla Karrin luo Matias alkoi kuitenkin miettiä, että oliko mikään sittenkään paremmin? He eivät olleet mitään. Ennen pitkää tulisi taatusti joku uusi Jani, ja Matias tiesi, ettei hänestä ollut sellaiseen enää toista kertaa. Hän halusi Karrin vain itselleen. Matias halusi tunnustusta omasta erityisyydestään.
Ei Matias ollut missään vaiheessa halunnut heille mitään friends with benefits -suhdetta, mitä heillä ilmeisesti nyt sitten olikin. Hän oli vain ajatellut, että Karri tarvitsi aikaa myöntääkseen itselleen asioiden oikean laidan, mutta ehkä toinen ei nähnyt heitä samoin. Ehkä he eivät olleet Karrille mitään sen kummempaa.
Se oli silti mustasukkainen musta, Matias ajatteli ja katseli poikaa vieressään, joka imitoi parhaillaan jotakin sketsiä katsomastaan gameplaystä.
Mut tarkoittaako se mitään?
-
Seitsemän
(248. Sana, 350 sanaa)
Karri
Karri suunnitteli kaivavansa pleikkarin esiin, mutta kun Matias oli siinä ja huoneen ovi painettiin kiinni, pelaaminen oli viimeinen asia, mitä hän ajatteli.
Hän ajatteli liu’uttavansa käsiään Matiaksen kylkiä pitkin lanteille. Karri mietti, miten nostaisi paidan helmaa ja hyväilisi vatsaa. Kaulan pehmeä iho tuntuisi suloisen lämpimältä huulia ja nenänpäätä vasten. Matias tuoksuisi viattomasti puhtaalle pyykille, raikkaalta ja kotoisalta. Hupparin vetoketjun ääni hiljaisuudessa ja yllättyneen ilahtunut ynähdys, kun Karri saisi Matiaksen itseään vasten. Mielikuvat olivat eläväisyydessään houkuttelevia, mutta todellisuus ei sitten sopinutkaan niitä vasten.
Matias istui sängyn laidalle huolestuneen näköisenä. Ilmapiiri tuntui oudolta ja vieraalta. Karri luopui mieluisista suunnitelmistaan, koska hetki ei ollut oikea ja istui Matiaksen viereen.
”Mikä on?” Karri kysyi vaivaantuneena. Poika vihasi tällaisia tilanteita. Häntä ei kiinnostanut vittuakaan mikään tunteista lätiseminen. Matias kiemurteli eikä halunnut vastata, ehkä jätkä tiesi Karrin olevan vastahakoinen kuulija.
Karri huokaisi ja pukkasi Matiasta olkapäällään.
”Kerro nyt.”
”Mä en halua – ” Matias sopersi, ” – en enää halua olla näin niinku me ollaan.”
Aijaa, hänen seuransa ei enää kelvannutkaan? Karri oli nousemassa loukkaantuneena, mutta Matias laski kätensä hänen reidelleen.
”En halua olla mikään kakkosvaihtoehto joidenkin Janien rinnalla”, Matias jatkoi, ”haluan olla sun, ehm – poikaystävä?”
”Mä en harrasta mitään poikaystäviä”, Karri täräytti eikä pysähtynyt miettimään, että ehkä sen olisi voinut paremminkin sanoa. ”Mut jos sä haluat, ettei mulla ole muita sun lisäksi, se onnistuu.”
”Mut poikaystävänä oleminen pelottaa liikaa, vai?” Matias ärähti.
”En halua olla sun poikaystävä”, Karri sanoi ja katui sanoja saman tien, koska ne tulivat ulos väärällä tavalla.
”Koska en kelpaa? En ole tarpeeksi hyvä sulle?” Matias sanoi hiljaa ääni murtuen useamman tavun kohdalla. Karri pudisti vihaisesti päätään.
”Sä olet liian hyvä, liian erityinen mulle”, Karri yritti selittää. ”Oot tuhat kertaa parempi kuin kaikki jätkät, joita olen ikinä katsellut.”
”Ei tossa ole mitään järkeä!” Matias ärähti ja nousi ylös. ”Joko sä haluat mut tai sit et. Miten on?”
”Haluan sut”, Karri sanoi heti, jo vähän hätääntyneenä, kun tilanteen kontrolli liukui uskomatonta vauhtia hänen käsistään. Matias näytti itkuiselta. Hän ei ymmärtänyt tai uskonut Karria.
”Olenko mä sulle – mitään?” Matias kysyi ponnettomammin, ääni käheytyen itkuiseksi kuiskaukseksi.
”Matias”, Karri sanoi avuttomasti eikä hänellä ollut muita sanoja, joilla vakuuttaa.
-
Voi ei, apua, Karri on loistava! : D
Okei, ehkä vähän kummalllinen reaktio just nimenomaan tähän kohti. Mut näin kokonaisuutenaan. Voin olla siihen välillä vähän kyrsääntynyt, mutta siitä ei päästä mihinkään, että hahmo on aivan huippu. Pikkusen juron olonen, mutta lähinä päältäpäin. Ja sit tää, miten tuo ei näy yhtään tietävän, mitä haluaa vai haluaako mittään. Ja juuri siksi se ei ole niin helposti tulkittavissakaan. Täydellistä.
Hienoa, että Matias sai puserrettua omat ajatuksensa ulos. Edistystä sekin, koska nyt ainakin Karri tietää.
-
Voi eii, karri tosiaankin on loistava! :D ihan mahtava hahmo. Ihanaa kun sait laitettua kaksikin osaa vaikka olikin työn ja tuskan takana. Ja mun kävi sääliksi tuo matias. Kun kyllähän se karri itselleen aina jonkun janin itselleen löytää :D no ehkä ei kumminkaan ja tuntuihan tuo karri selvästikin välittävän matiaksesta vaikka ei muka suhteesen ole kykeneväinen. Tai on , mutta " ei harrasta mitään poikaystäviä." Mä en kyllä näe siinä mitään maata mullistavaa eroa, että ei olla poikaystäviä, mutta ei olla kenenkään muiden kanssa myöskään. Tai sitten sillä on vaan joku ihmeen sitoutumiskammo tai poikaystävä fobia, en tiedä :D mä en nyt enempää viitsi leikkiä psykologia tai mitälie kun oon kuitenkin taas ihan hakoteillä niinkun aina. Joten ei mulla muuta, uutta jatkoa odotellessa! ;D
-
Räntsäke: Karri on ihana ♥ mahtavaa kuulla, että pidät! Se ei tosiaan oikein tiedä mistään mitään. Poikaparka on hyvin hämmennyksissään. Kiitos kommentista!
tupsupipo: Team Karri selvästikin saa kannatusta :D Matias on ressukka ja itsekin haluaisin vaan antaa sille halin (koska Karri ei kykene, pff) ja sanoa, että olet ihana ja arvokas. Hyvin psykologisoit Karria! Siinä todellakin on ristiriitaisuuksia, että miksi poikaystävänä oleminen on ehdoton nounou, mutta silti se on valmis olemaan "yksiavioinen" Matiasta kohtaan? :'D Kiitos kommentista!
A/N: Karri on niin reilu ja Matias, Matias ei oikein kestä.
Kahdeksan
(142. Lukemattomia, 350 sanaa)
Karri
Matias ei ollut niitä, jotka myrskysivät suutuspäissään ulos. Karri alkoi toivoa, että toinen olisi, koska tämä oli – no, aika vitun perseestä.
Matias istui lattialla selkä vasten seinää pää polvien välissä. Jätkän itsetunto oli pettänyt aivan totaalisesti ja tuossa se nyt oli angstannut ja vetistellyt jo jonkin aikaa.
Karri oli oppinut tuntemaan Matiaksen vuoden aikana niin hyvin, että hän tiesi toisen itsetunnon olevan häilyväinen ja joissakin tilanteissa se ei kestänyt ollenkaan. Se johtui varmaan siitä, ettei Matiaksella ollut ollut oikein koskaan kunnon kavereita, jotka olisivat tukeneet ja kertoneet, että hei, sä olet hyvä tyyppi ja me tykätään hengata sun kanssa. Eikä Matias osannut käsitellä sitä – tai puolustautua – kun hänet torjuttiin.
Karri tiesi ja ymmärsi, mitä se teki ihmiselle, ja silti hän toivoi itsekkäästi, että Matias olisi painunut jonnekin muualle angstaamaan, koska hän ei jaksanut katsella toisen itsesääliä. Se sai hänet tuntemaan epämääräisiä omatunnontuskia, kun hän näki Matiaksen noin.
”Anteeksi”, Matias vaikeroi ja kätki kasvonsa kämmentensä taakse, ”en halunnut tehdä sun oloa vaivaantuneeksi, mutta halusin vaan – en osaa ajatella sua enää vaan kaverina ja halusin tietää, tunnetko sä jotakin mua kohtaan. Ei se mitään, vaikket tunnekaan – anteeksi, kun mä en – ”
”Voi luoja, nyt vittu lopetat”, Karri ärähti ja konttasi Matiaksen yksityiseen surkeuden ympyrään. Hän tarttui toista olkapäistä ja repi tämän kädet kasvojen edestä. ”Matias, katso muhun.”
Matias pudisti päätään, hautasi päätään vieläkin alemmas ja luomien alta vierähti lisää kyyneleitä.
Karri puristi turhautuneena sormensa Matiaksen ihoon ehkä tarpeettoman lujaa, mutta hän ei tiennyt, mitä olisi tehnyt. Mitä ihmettä hän voisi sanoa, että Matias vakuuttuisi omasta tärkeydestään ja erityisyydestään?
”Älä itke”, Karri pyysi voimattomana ja puoliksi hieroi ja taputteli Matiaksen harteita. ”Sä olet mulle tosi tärkeä. Sä merkitset mulle – lukemattomia asioita.”
”Sanot noin, kun et oikeasti keksi yhtäkään”, Matias tuhahti.
”En ees!” Karri ärähti. ”Mä tarkoitan, mitä sanon. Sä oot – voi vittu nyt!”
Karri kirosi ja loikkasi seisomaan, kun tuskastumisen tunne tiivistyi kestämättömäksi ja sanat olivat edelleen hukassa. Kukaan ei ollut ennen vaatinut häneltä mitään tällaista, ja nyt kun vaati – Karrilla oli vain tunteita, joita hän ei osannut nimetä, puhumattakaan niiden selittämisestä jollekulle toiselle. Eikö Matias tajunnut, etteivät nämä olleet helppoja asioita kertoa?
-
Yhdeksän
(36. Liian vähän, 250 sanaa)
Matias
Bussi skippasi Matiaksen päätepysäkin pysähdysmerkistä huolimatta. Matias oli niin lamaannuksissa, ettei hän jaksanut edes närkästyä. Hän veti takin hupun päähänsä ja astui ulos kylmään ja pimeään iltaan. Takkia vasten ropisi pienet, hajanaisesti satavat pisarat. Matias käveli haluttomasti kotiin, koska ei hän sinne olisi halunnut palata. Mutta ei ollut mitään muutakaan paikkaa. Ehkä hän voisi vain sulkeutua omaan huoneeseensa. Matiaksesta ei ollut tällä hetkellä mihinkään joulusiivoukseen tai piparinleipomispuuhiin.
Kännykkä surisi vaativasti hänen taskussaan, mutta Matias ei jaksanut vastata. Hän piti katseensa märällä, katuvaloja vasten kiiltävällä asfaltilla ja kieltäytyi näkemästä adventtikynttelikköjä ikkunoissa ja jouluvaloja kiedottuna pihapensaisiin. Kun ei katsonut ympärilleen, oli helppo kuvitella joulun olevan jo ohi. Matias ei halunnut ajatella vaatekaapin pohjalle piilotettua pakettia, jonka hän oli suunnitellut antavansa Karrille. Ei, sitä hän ei ajatellut.
Kotona ei ollut ketään. Keittiön pöydällä oli lappu, jossa äiti ilmoitti, että he olivat jääneet mummin ja ukin luokse yöksi ja käski laittaa viestiä, kun Matias olisi kotona. Hän sammutti valot, ryömi sänkyyn, lähetti äidille tekstarin, että hän oli kotona ja heitti sitten koko vehkeen lattian vaatekasaan.
Karrista ei ollut lopulta irronnut mitään. Ei ainakaan mitään olennaista. Rauhoituttuaan Matias oli lähtenyt, koska hän ei ollut kestänyt katsella Karrin räpiköintiä. Ajatella, että vuoden jälkeenkin toisen piti oikein pinnistellä keksiäkseen jotakin mukavaa sanottavaa. Sen arvoinen Matias siis oikeasti oli.
Karri ei kysellyt vaan piti kiinni siitä, mitä oli. Puoliksi Matias toivoi, että hänkin olisi ollut sellainen, mutta se ei riittänyt hänelle. Hän halusi jotakin enemmän, ja jos heistä ei ollut siihen, ehkä – ehkä olisi vain parempi päästää irti.
-
A/N: Jaa! Tämä meni nyt näin ja päätti itsensä. Olen ihan ällistynyt, että sain kaiken olennaisen kymmeneen osaan, koska minulla on kamala tapa jaaritella ja pitkittää asioita. Ei tällä kertaa. Paitsi vähän, koska erityispitkä päätösosa, hah. Kiitos, kun luit ja hyvää joulua! (näin smoothisti etuajassa, mutta kuitenkin!)
Kymmenen
(40. Monenlainen, 250 + 300 sanaa)
Matias
Jouluaaton jälkeisenä yönä Matias ei saanut unta, vaikka päivä oli ollut kaikessa hektisyydessään uuvuttava. Siskonlapset olivat roikkuneet hänessä koko ajan ja vaatineet leikkimään. Aina oli joku huutamassa hänen nimeään. Iskä, äiti, Venla, lapset – Matiaksen korvat soivat. Häntä oli ikävystyttänyt lahjojenkin jako. Hän ei vain ollut tänä jouluna oikein fiiliksessä mukana. Koko päivä oli tuntunut kestävän aina vaan ja omaan sänkyyn päästessään Matias oli vain kiitollinen, että aatosta oli päästy.
Matias pani napit korviin ja yritti rentoutua, koska huomenna olisi edessä reissu mummolaan ja hänen pitäisi jaksaa vielä vähän. Mitenköhän Karrin joulu oli mennyt? Ei, sitä jätkää et mieti nyt, Matias komensi, mutta ajatteli silti. Hän oikein velloi kaikissa muistoissaan. Hän mietti sitä mustaa tukkaa, joka tuntui yllättävän karhealta sormien alla, kulmalävistystä ja vaaleansinisiä silmiä, jotka olivat niin monta kertaa katsoneet hänen omiinsa, läheltä, kaukaa ja vielä lähempää. Se musta nahkatakki, joka Karrilla oli kesät talvet.
Hän oli kerran kokeillut sitä takkia, huvin vuoksi vain. Hän oli näyttänyt peilissä niin vieraalta ja oudolta, mutta Karri oli ollut aivan ihastunut.
”Toi sopii sulle”, poika oli kehunut ja pörröttänyt hänen hiuksiaan sekaisemmiksi. ”Mm, vielä rööki suupieleen. Ei sun tarvii polttaa. Otat nyt vaan vaikutelman vuoksi. Oh yeah. Me likey.”
”Otan susta kuvan”, Karri oli sanonut. Matias oli kieltänyt, mulkoillut ja yrittänyt saada Karria lopettamaan, mutta suostunut lopulta poseeraamaan. Karri oli kiskaissut häntä kauluksesta lähemmäs ja kuiskannut:
”Voin sit runkata tälle iltaisin.”
Matias oli punastunut hämmennyksissään, mutta saanut myös sellaisen itsetuntopiikin, että oli painanut Karrin alleen lattialle ja antanut toiselle lisää materiaalia yksityisiin hetkiin.
*
”Mä oon siis sun mielestä kuuma?” Matias oli kysynyt myöhemmin.
”Sä oot hyvin monenlaista, mutta et samalla kertaa. Sä vaihdat väriä kuin kameleontti”, Karri oli vastannut raukeana ja puheliaana, ”se on ihmeellistä. Oot niin kivan ja ystävällisen näköinen ja oloinen, mutta noiden kasvojen takana on paljon muutakin. Sä et paljasta kaikkea heti. Tykkään siitä.”
Karri oli hymissyt ja suudellut häntä sillä tavalla, että Matias oli unohtanut montakin asiaa, kuten vaikka sen, että hän oli ollut edelleen alasti. Mutta myös jotakin tärkeämpää.
”Voi luoja”, Matias henkäisi muistaessaan. Hän kiskaisi napit korvistaan ja soitti Karrille. Kello oli puoli neljä, mutta hän oli varma, että Karri oli vielä hereillä. Joskus he vain tiesivät toisistaan asioita, joiden tietäminen oikeasti oli mahdotonta, kuten se kerta, kun Karri oli löytänyt hänet sieltä kadulta. Ei Matias ollut sitä hänelle kertonut.
”Matias”, Karri sanoi puhelimeen melko purevaan sävyyn kuin perusteellisesti vittuuntunut kaveri ainakin, ”hyvää joulua.”
”Sä olet spontaani”, Matias sanoi ohittaen täysin toivotuksen. Hänen täytyi vain kertoa se, mitä hän oli tajunnut. ”Sä olet niin spontaani, että sä sanot ihania, kivoja asioita silloin, kun susta tuntuu siltä. Jos joku kysyy tai niinku mä vaatii vastausta, sä menet lukkoon etkä saa mitään ulos. Sä olet kertonut mulle pitkin vuotta, mitä sä ajattelet musta, mutta mä en ole kuunnellut. Anteeksi.”
”No, mietinkin, etten mä nyt niin kusipää ja toivoton tapaus voi olla, mitä sä annoit mun ymmärtää”, Karri sanoi leppyneemmällä äänensävyllä, ”mä oon tämmönen, valitettavasti. Et ota tai jätä.”
”Kai mä sut otan”, Matias sanoi hymyillen niin leveästi, että oikein kipeää teki. ”Mut pidät musta kiinni sit kans, joohan?”
”Aivan helvetin lujaa”, Karri lupasi. ”En edes tiedä, missä olisin ilman sua. Sähän pelastit mun hengen ja kaikkea. Ei sulle ole edes sanoja tai niitä on liikaa.”
Matias nauroi eikä hän tarvinnut enempää.
Ehkä he vielä joskus osaisivat sanoa asiat oikein.
-
Vai oli Karrilla sittenkin musta tukka? Olen vissiin joskus skipannut sen ulkonäkökuvaukset ja aina ajatellut sille sellaset maantienvaaleat pystyt. Noo, siitä tuli just astetta komeampi mun silmissä.
Mut siis. Tässä ehti jo alkaa surra nuiden takia. Selasin tätä kännykällä joskus yöllä ja olin ihan varma, että se oli nyt siinä. Mut onneksi Matias tuli järkiinsä.
Karri tiesi ja ymmärsi, mitä se teki ihmiselle, ja silti hän toivoi itsekkäästi, että Matias olisi painunut jonnekin muualle angstaamaan, koska hän ei jaksanut katsella toisen itsesääliä. Se sai hänet tuntemaan epämääräisiä omatunnontuskia, kun hän näki Matiaksen noin.
Erittäin samaistuttava kohta! Muaki on nimittäin lukijana sillon tällön ärsyttänyt Matiaksen alituinen itsesääli, mut eihän sitä ole voinut sanoa kuulostamatta mulkvistilta omissakin korvissa. Koska Matiasta samalla myös säälii.
Mut siis. Kiva kokonaisuus, jossa ei sitten kuitenkaan käynyt ihan niin huonosti. Viimeisen luvun muistelmat... Niissä oli jotenkin niin lopullinen kaiku, että ajattelin Matiaksen lopuksi summaavan ne vain jotenkin "Nyyh... Oli meillä joskus kivaakin. Nyt se on sit ohi." Mut tosiaan, se sit heräskin miettimään, voisko jotain vielä korjata.
-
Räntsäke: Värjätty, mutta juu, musta on :> Ulkonäkökuvaukset on hämäävän helppo skipata, tiedän, mut hyvä, jos korjaus oli mielikuville eduksi :D Itse tykkäsin tästä lopusta just sen takia, että se on Matias, joka havahtuu, että hetkinen, on Karri joskus sanonut jotain ihania asioita ja se vaan on tommonen. Vähän niinku äkkijarrutus just ennen onnettomuutta. Oikeassa elämässäkin saa tuollaisia oivalluksia, kun tajuaa ja täytyy toimia sen mukaan. Sai Matiaskin noustua sieltä itsesäälin suosta, sitten lopulta :3 Kiva, että pidit ja kiitos kommentista!
-
Luin koko tarinan, vaikka tarkoitus oli lukea Jouluhaasteen tarinat. Mutta onneksi luin, sillä tykkäsin tästä kovasti. Tässä oli sitä hömppädraamaa, mutta myös elämän rosoisuutta, mistä tykkäsin. Se teki ikään kuin todellisemman tuntuisen tästä. Ja tietysti kiva, että oli haasteessa muitakin slashereita.
-
singu: Olen hyvin iloinen, että luit koko tarinan! Ja vielä piditkin, oi että! ^^ Olisin ehkä itse halunnut enemmän sitä rosoisuutta, mutta piti myös yrittää saada se joulu sinne jotenkin. Olen varmaan ikuinen slashari, sitä tulee eniten ainakin kirjoitettua :D Kiitos kovasti kommentista!
-
Että mulla nyt kesti saada ajatuksia johki kuosiin, että saisin kommentinkin kirjoitettua. Tällä hankaluudella ei ole mitään tekemistä tekstin laadun kanssa, sillä minusta tämä kokonaisuus oli raapalesarjaksi harvinaisen ehjä. Sellainen, joka pitäytyy teemassaan, lähtemättä kovin monille sivu-urille, joka usein on ehkä muodon helmasynti. Toisaalta lyhyet pätkät antaa vaihdella näkökulmaa ja hyppiä luonnollisesti ajassa eteenpäin. Lopputolos on sillee, niinku, snappy-snappy, ei mitään turhaa tyhjäkäyntiä, vaan on the point.
Tai no, vähän hassua sanoa, että niinku kirjoitusteknillisesti niinku tiivis, kiteytetty meininki aiheesta teinien eestaas vatuloivat ihmissuhdeongelmat ;D Jotenkin musta tuntuu et mä joskus olen tuntenut just näitä ihmisiä, jokka ei tiedä ollaanko vaiko eikö olla ja kun ei tiedetä edes mitä ite ollaan ja sitä sitten väännellään. Voi olla, että teineilyn sisin olemus olisi lyönyt sydämeen lujempaa, jos olisin vielä itse olisin teini, mutta tunteet ja oli minusta Karrin ja Matikasen (ja Anniinan ja niin pois päin) suhteen niin tunnistettavia ja realistisia, että pääsin melkein leveleille. Joka on jo itsessään hirveä saavutus, minä kun henkilökohtaisesti melko harvoin viitsin lukea juttuja teineistä, kun en edes omaa nuoruuttani jaksanut ;D Mut siis, tässä oli jotenkin, hyvä ote. Lienee se, että hahmoilla selkeästi on elämä näiden raapaleiden ulkopuolella, hahmot, joissa on syvyyttä. Tuli jotenkin sellanen fiilis et, joo, luen tässä oikeista ihmisistä, enkä "hahmoista", jos ymmärrät mitä tarkoitan?
Mutta siis, hirveän hyvä kokonaisuus. Juonellisesti ei ehkä tapahdu paljon, mutta niinku tunne-elämä piti hyvin otteessaan. Ja vaikka aiheena on ihastuminen/rakkaus/wtf, niin tunnelma ei ollut kuitenkaan siirappinen. Ton ikästen poikien kanssa ois vähän tyylirikko jos koko systeemi ois liian sokerinen, kyllä siinä pitäkin vähään rumaa höpöhöpösäröä. Naljailua, kettuilua, angstaamista, yms. Pikkasen söpöä siellä välissä, tui <3
Ööö, anteeksi jos kommentti tässä on vähän sekava, vähän tämmöstä tajunnanvirranmakua ilmassa. Mutta kiitos paljon tästä, ei voi sanoa muuta kun että kyllä tää nyt mieleen jäi erittäin positiivisella tavalla kaiken teinislashin seassa :)
jjb
-
Voi ei, mää luin tämän töissä tauolla yhdeltä istumalta ja olin ihan tunnevuoristorataa ja kaikki varmaan katto, että mitä se ilmeilee siinä.
Mutta kuten jossujb sanoikin, tämä oli miusta myös hyvin ehjä kokonaisuus ja jokainen rapsu kuljetti tarinaa kivasti eteenpäin. Kymmenen rapsua tuntui hyvältä pituudelta ja lopetuskin tuli miusta sopivaan kohtaan. Olisihan tätäkin voinut jatkaa varmasti vielä paljonkin, mutta tämä napsahti sopivasti loppuun tuohonkin. Aina voi kirjoitella sitten uusia juttuja näistä ;>
Mutta voi ei, heti ekassa rapsussa tuli niin kurja olo Matiaksen puolesta. Kun se kertoi, että kaikesta oli tullut vaikeaa, vaikkei ennen ollut. Ja sitten kerrottiin, mitä kaikkea se oli tehnyt Karrin kanssa, muttei oikeastaan enää. Möh. Ja kun Matiaksen Karrin kaipuu on tässä niin läsnä, niin väkisinkin itsellekin tuli ihan möh olo ja sellainen, että nyt Karri teet jotain, jotta Matsku ei ole ihan sad :< Toki Matias oletti asioita, mutta se ei tainnut puhua niistä asioista Karrin kanssa, joten vähän pöh Matiaksenkin puolelta. Toki Karrikin olisi voinut aiemmin ilmaista omia ajatuksiaan, mutta hyvä että pojat saivat suunsa avatuksi tämän kaiken pienen kiukuttelun ja surkuttelun jälkeen.
Ja Karri. Kun hokasin, että sehän kaipaa Karria, niin olin ihan että mitä ihmettä sinä sitten sen jonkun Janin kanssa pyörit? Varmaan Karri halusi vähän yrittää muidenkin kanssa olemista, luulisin, kun sellainen mahdollisuus tuli vastaan. Makustella jotakuta toista, mutta pitää silti Matiaksen siinä, koska se kuitenkin tykkää tai no tuntee vetoa Matiakseen (tai jotain, needs him anyway). Naurahtelin vähän, kun Karri oli mustasukkainen Anniinasta ja helpottunut, kun hokasi sen olevan varattu :'D Voi Karria, se niin haluaa Matiaksen.
Mutta siis hienoa, että molemmat pojat saivat sanottua asiansa toisilleen, vaikkei se ihan suruitta mennytkään. Pisteet Matiakselle, kun uskalsi sanoa, että haluaa olla Karrin ainoa ja propsit myös Karrille siitä, että myönsi, ettei halua mitään poikaystäväkuviota (vaikka se kind of satuttikin Matiasta). Äh, joskus asioista on hankala puhua, mutta kyllä se puhuminen vain auttaa ja puhdistaa lopulta ilman. Ja pieni ajattelukin. Onneksi Matias hokasi, ettei Karrista voi "pakottaa" niitä kivoja asioita, vaan ne tulee siltä itsestään sitten kun tulevat. Mutta nämä nyt siis päätyivät järjestelyyn, että eivät ole poikaystäviä, mutta Matias on kuitenkin Karrin ainoa (ja toisinpäin). Toivottavasti homma toimii näille kahdelle. Luulisin että toimii. Koska ne kaipaavat toisiaan ja ääw.
Kuitenkin siis oli kyllä pieni vuoristorata tämä, kun sai pelätä että mitä tulee eteen ja apua. Mutta tykkäsin tästä tosi paljon, hyvin kirjoitettu ja wää. Kiitos ♥
-
jossujb: Joskus minäkin onnistun näiden raapalesarjojen kanssa :D että ne ovat tiiviitä ja eheitä, koska myönnän auliisti syyllistyneeni tuohon, että lähden ihan sivupoluille ja sivupolkujen sivupoluille. Ja siellä sitten ollaan :'D Mahtavaa, että tuli tunne hahmojen syvyydestä. Sitä on joskus tavattoman vaikea välittää, vaikka olisikin vahva pohja siellä alla. Aww, upeaa, että tämä oli myönteinen kokemus teinislashin parissa! Lämmittää mieltä erityisesti, jos ei muuten oikein lue, jee! ^^ Kiitos hurjasti kommentista!
Tuhisija: Tämä loksahti 10 osaan oikeastaan vahingossa. Kun olin 10. rapsun tehnyt, tajusinkin, että oho, sehän oli siinä. Joskus se kolahtaa näinkin nätisti. Useimmiten ei :'D *huokaus* On se vaan niin vaikeaa, kun ei osata puhua/ei olla samalla aaltopituudella toisen kanssa, vaikka puhutaankin. Tykkään silti tavattomasti näiden kahden kompuroinnista toistensa ja tunteidensa kanssa. Pitää homman mielenkiintoisena. Joo, Karri just halusi kokeilla muita (tai siis Jania) ja fiilistellä, että millaista olisi pyöritellä useampaa jätkää kerralla, mutta Matias ei tykännyt semmoisesta ollenkaan. Pojat löysivät toimivan järjestelyn itselleen, jee, pisteet heille siitä, vaikka Matias ei aivan saanutkaan sitä, mitä Karrilta halusi. Mut ei aina saakaan. Selvisit vuoristoradasta ja toivottavasti nautitkin matkasta. Kiitos kommentista! ^^
-
Nonni! :) Toivottavasti luit tätä kommenttia ennen noi mun aiemmat latteehkot kommentit aiempiin osiin, koska kivempihan se olis jos ihkutuskommentti jäis kermana kakun päälle ::) Tokihan oon tykänny näistä teinihöppänöistä koko ajan, mutta kuten kerroin niin kaipasin kipeesti draamaa. Nyt mä sitä sain, en liialti mut tässä tapauksessa ihan tarpeeksi. Nää kymmenen osaa oli niin sulosia, ja tykkäsin tosi paljon. Lyhyt ero oli just täydellinen ja teki näille mun mielestä hyvää. Tosin mietin vaan että miten hittolaisessa Karri oli edes mennyt vaihtamaan Matiaksen Jarin (Janin? Vai mikä lie olikaan) kaltaiseen törppöön ??? Matias oli kyllä ihana kun se vähän piti puoliaan ja vaati omia oikeuksiaan. Voi raasua häntä silti. Karrikaan ei ehkä oo niin vahva sit kumminkaan kun mitä ulospäin näyttää. Nää kyllä täydentää toisiaan ihanasti.
Tää olis toiminut pidempänäkin versiona, mutta hyvä myös näin. Tykkään kovasti näiden poikien keskusteluista, oot kirjoittanut näille niin herkullisia repliikkejä että ihan sulin moneen kertaan. Vielä mulla kumminkin olis näistä näköjään jokunen osa lukematta, jeee :) Kiitos tästä, ihanaa kaivella sun arkistojas! T. kuihtumaton fanisi