Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Odo - 01.12.2015 00:06:54

Otsikko: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: Odo - 01.12.2015 00:06:54
Ficin nimi: Jouluyö
Kirjoittaja: Odo
Genre: Draama, romance, angst, etc.
Ikäraja: S - K-11 (Ilmoitettu erikseen joka ficin alussa)
Vastuunvapaus: J.K. Rowling omistaa maailman ja sen hahmot, minä vain lainaan, enkä saa tästä rahallista korvausta.
A/N: Jeps, eli se olisi joulukalenterin aika! Joulukalenteri tulee sisältämään sekalaisesti Potterfandomin ficcejä, joista osan olen kirjoittanut joululahjaksi ja osa taas ihan vain yleiseksi iloksi! Kaikille mukavaa joulunodotusta! Siriusta ja Regulusta tulette näkemään paljon. (; // Kalenteri on nyt purkissa, toivottavasti löydätte tästä iloa myös joulun jälkeen!

(http://i592.photobucket.com/albums/tt4/sonjahei/jouluyouml_zpshbdeu2xp.jpg)

1. Luukku: 1. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg790502#msg790502) Sallittu, Sirius & Regulus, ficlet
2. Luukku: Odottaen aikaansa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg790643#msg790643) Sallittu, Charlie/Gabrielle, one-shot Hyvää joulua Keiju!
3. Luukku: Aavikkokaupunki (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg790751#msg790751) Sallittu, Harry/Draco, raapalesarja Hyvää joulua Lauchuo!
4. Luukku: 4. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg790933#msg790933) Sallittu, Sirius & Regulus, ficlet
5. Luukku: Muistoja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791073#msg791073) Sallittu, Harry/Cho, ficlet Hyvää joulua SparklingAngel!
6. Luukku: Ansaittu onni (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791177#msg791177) Sallittu, Severus/Hermione, ficlet Hyvää joulua FractaAnima!
7. Luukku: 7. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791296#msg791296) Sallittu, Sirius & Regulus, ficlet
8. Luukku: Joulutuli (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791476#msg791476) Sallittu, Harry/Charlie, one-shot Hyvää joulua Vilna!
9. Luukku: Lunta tupaan (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791639#msg791639) Sallittu, Weasleyn perhe, one-shot Hyvää joulua LillaMyy!
10. Luukku: 10. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791693#msg791693) Sallittu, Sirius & Regulus, ficlet
11. Luukku: Perillä (sinun luonasi) (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791818#msg791818) Sallittu, Luna/Rolf, raapaleita Hyvää joulua Saappaaton!
12. Luukku: Lahjoja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791912#msg791912) K-11, Hermione/Pansy, ficlet Hyvää joulua Syksy!
13. Luukku: 13. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg791984#msg791984) Sallittu, Sirius & Regulus, one-shot
14. Luukku: Lohduntuoja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792039#msg792039) Sallittu, Luna & Harry, raapale Hyvää joulua Winga!
15. Luukku: Kurjenmiekka (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792134#msg792134) Sallittu, Sirius/Remus, ficlet Hyvää joulua Azure!
16. Luukku: 16. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792540#msg7925409) S, Sirius & Regulus, ficlet
17. Luukku: Joululahja ostoksilla (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792438#msg792438) Sallittu, Harry/Draco, ficlet Hyvää joulua Ming!
18. Luukku: Jouluntaikaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792476#msg792476) S, Hermione/Neville, triplaraapale Hyvää joulua Nevilla!
19. Luukku: 19. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792540#msg792540) S, Sirius & Regulus, ficlet
20. Luukku: Suden aamu (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792640#msg792640) S, Sirius/Remus, 350 sanaa Hyvää joulua Vlad!
21. Luukku: Väärän polun valinneet (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792796#msg792796) K-11, Blaise/Draco, one-shot Hyvää joulua Natte!
22. Luukku: 22. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792824#msg792824) S, Sirius & Regulus, ficlet
23. Luukku: Lockhartin joulutervehdys (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792896#msg792896) S, Gilderoy Lockhart, one-shot Hyvää joulua finiläiset!
24. Luukku: 24. joulukuuta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg792962#msg792962) S, Sirius & Regulus, one-shot
Otsikko: Jouluyö - Joulukalenteri - Luukku I
Kirjoitti: Odo - 01.12.2015 00:07:16
Genre: veljesfluffi
Ikäraja: Sallittu


1. joulukuuta

Regulus hiipi hiljaa alas rappusia ja varoi vanhojen lautojen narahtelua. Hän  oli oppinut jo vuosia sitten astumaan oikeisiin kohtiin, jos ei halunnut päästää ääntäkään. Regulus pysähtyi hetkeksi kuuntelemaan, kun kuuli rahisevan hengityksen, jonka tiesi kuuluvan Oljolle. Kotitonttu käveli keittiötä kohti, eikä ollut huomannut häntä. Regulus jatkoi varovaisesti matkaansa ja aukaisi oven, joka narahti aina yhtä pahaenteisesti. Kukaan ei kuitenkaan herännyt.

”Regulus, mitä sinä teet täällä?” Sirius sihahti, kun näki veljensä astuvan huoneeseensa. Hän ei ollut vielä nukkumassa ja Regulus oli tiennyt sen.

”Nyt on ensimmäinen joulukuuta”, Regulus kuiskasi ja käveli muina miehinä istumaan Siriuksen viereen sängylle.

”Halusin viettää sen sinun kanssasi. Nyt, kun on melkein joulu”, Regulus sanoi puhuen edelleen hiljaa. Sirius kaivoi yöpöydän laatikostaan taikasauvan ja loitsi oveen vaimennusloitsun, jonka jälkeen he saattoivat puhua vapaasti. Yhdeksänvuotiaan pikkuveljen silmät tuijottivat häntä odottaen jotakin, eikä Sirius tiennyt mitä.

”Joo, nyt on ensimmäinen joulukuuta. Entä sitten?” Sirius sanoi ja istahti takaisin sängylle veljensä viereen, joka painoi samantien päänsä hänen olkapäätään vasten.

”Sinä et tule enää takaisin, et ensi jouluna, ethän?” Regulus sanoi äänessään surumieli. Siriuksella meni hetki ymmärtää, että ensi jouluna hän olisi jo Tylypahkassa, eikä hänen tarvitsisi palata Kalmanhanaukiolle.

”En tule”, Sirius sanoi haikeasti ja veti pikkuveljensä kainaloonsa. ”Mutta nyt olen täällä.” Regulus hymyili ja Sirius silitti veljensä mustia hiuksia, jotka Walburga oli vasta leikannut lyhyeksi.

”Minun tulee ikävä sinua”, Regulus sanoi ja Sirius puristi lujempaa. ”Minä tukehdun, Sirius!” Isoveli hölläsi otettaan, mutta piteli edelleen kiinni veljestään, joka painatui häntä vasten ja naurahti.

”Vietetäänhän joulukuuta joka päivä yhdessä? Aina jouluun asti?” Regulus pyysi, eikä Sirius hennonnut kieltäytyä. Kalmanhanaukiolla ainoa asia, josta hän todella piti oli hänen rakas pikkuveljensä.

”Vietetään”, Sirius sanoi ja suukotti veljensä päälakea. Regulus näytti onnelliselta ja sulki silmänsä tuntien veljensä lämmön vierellään. Ei mennyt kauaa, kun Regulus nukahti. Sirius peitteli hänet sänkyynsä ja meni itsekin nukkumaan hymy huulillaan. Tässäkin joulussa olisi jotain hyvää, kun Regulus olisi hänen kanssaan.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11
Kirjoitti: LillaMyy - 01.12.2015 11:52:34
Ääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääääää, ei näin saa tehdä!!!! Mä en näe edes kirjoittaa tätä kommenttiani juuri nyt, koska mä itken niin pirusti! Ilkeä Odo, ei joulukalenterilla saa itkettää ihmisiä! )))): En muistakaan lukeneeni veljesfluffya muista kuin Fílistä ja Kílistä (ja heistäkin todella vähän), joten ihan kivaa vaihtelua sinälleen, mutta törkeää saada ihmiset parkumaan sillä!

Lainaus käyttäjältä: Odo - 01.12.2015 00:07:16
”Sinä et tule enää takaisin, et ensi jouluna, ethän?” Regulus sanoi äänessään surumieli.
Tämä sai aikaan ensimmäisen sniff-reaktion...

Lainaus käyttäjältä: Odo - 01.12.2015 00:07:16
”Vietetäänhän joulukuuta joka päivä yhdessä? Aina jouluun asti?” Regulus pyysi, eikä Sirius hennonnut kieltäytyä.
...mutta vasta tämä sai mut vollottamaan oikein kunnolla (p.s. kursivoidussa kohdassa on yksi n liikaa, sen pitäisi olla hennonut).

Ensi alkuun ajattelin tuosta, että Sirius ei palaa kotiin enää ensi jouluna, että tämä olisi jotain siitä, kun Sirius karkasi kotoa Pottereille, mikä sai aikaan sniffaukset, koska Regulus olisi arvannut sen etukäteen, ja wääää, rupesin taas itkemään... ))): Mutta sitten myöhemmin tulikin ilmi, että seuraavana vuonna Sirius olisikin joulunsa Tylypahkassa, mikä (vaikka ei olekaan yhtään sen surullisempaa) sai mut hetkeksi taas rauhoittumaan, kunnes pääsin loppuun asti ja vollotin kuin pieni kakara. Ei hyvää päivää, mun piti sanoa jotain todella hienoa, mutta nyt mä vain jämähdin pyyhkimään silmiäni täällä, koska itkettää liikaa, mutta palaan astialle sitten muiden luukkujen myötä. <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11
Kirjoitti: Saappaaton - 01.12.2015 11:59:48
Mulle kävi vähän Lillat, tosin jäi vain pala kurkkuun ja kyyneleet silmiin. Tämä oli suloinen ja haikea ja en kestä. <3

Lainaus
”Nyt on ensimmäinen joulukuuta”, Regulus kuiskasi ja käveli muina miehinä istumaan Siriuksen viereen sängylle.
Tälle mä hymyilin, kun tuli mieleen kaikki "pian on joulukuu" hehkutukset irkissä, ja tää oli vain niin suloinen, tui tui pieni Regulus. <3

Ja ettei ihan menisi pelkästään tunteiluksi, pieni beta sisälläni nosti päätään:
Lainaus
Yhdeksän vuotiaan pikkuveljen silmät tuijottivat häntä odottaen jotakin, eikä Sirius tiennyt mitä.
Yhdeksänvuotias tulee yhteen. :-* (Muutenkin vähän mietin, että eihän alaikäiset saa taikoa? Mutta pikkuseikka, tuitui. <3)

Seuraavia luukkuja odo-tellessa. <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11
Kirjoitti: Azure - 01.12.2015 12:20:56
Apua, sähän sait mut itkeen! Ihana Sirius ja Regulus <3 Näistä kahesta on ihana lukee varsinki veljesrakkautta sitä ei oo tarpeeksi.  :)
Lainaus
"Sinä et tule enää takaisin, et ensi jouluna, ethän?” Regulus sanoi äänessään surumieli. Siriuksella meni hetki ymmärtää, että ensi jouluna hän olisi jo Tylypahkassa, eikä hänen tarvitsisi palata Kalmanhanaukiolle.

Tämä kohta on aws ja sai veet silmiin. <3
Seuraavia luukkuja odotellessa!  (:
Otsikko: Jouluyö - Joulukalenteri - Luukku II
Kirjoitti: Odo - 02.12.2015 00:37:41
LillaMyy, puolustaudun sillä, että mulla ei ollut aavistustakaan tämän itkettävyydestä! Sun kommenttisi vetää mut sanattomaksi, etten oikeasti voi sanoa mitään muuta kuin iso kiitos ja valtava halaus. ♥ Tässä mä ajattelin, ettei Sirius vielä tunne Jamesia vaan he tutustuvat vasta Tylypahkassa ja onhan 11-vuotias Sirius vielä aika pieni karkaamaan.

Saappis, Regulus on tuitui♥ Siitä taikomisesta siis: jäljestähän näkee ainoastaan, missä on taiottu. Orion ja Walburta taikovat talossa jatkuvasti, joten alaikäisen velhon taikomista ei huomata. Siriuksen synttärit on 3. marraskuuta ja uskon Siriuksen saaneen ensimmäisen sauvansa silloin syntymäpäivälahjaksi ja koska Walburga ei päästä kouluun typeriä kakaroita on hän opettanut lapsiaan kotona, koska Mustanhan pitää olla aina muita parempi, eikä pikkuiset Sirius ja Regulus saa olla poikkeuksia mahtisuvussa. (Okei, se on taas toinen juttu, miksi Walburga olisi opettanut vaimennusloitsun, mutta ehkä Sirius on salaa opetellut sen, koska kapinointi.) Sun kommenttisi oli ihana ja oot yhtä hupsu kun Lilla. Kiitos huisisti! ♥

Azure, sinuntkin! Voi ei, en oikeesti tiedä, mitä mä sanoisin noihin itkukommentteihin. En oo varautunut niihin. : D Näistä  kahdesta tulee lisää veljeilyä tämän joulukalenterin merkeissä ja toivottavasti muutenkin tulevaisuudessa. Sirius ja Regulus on vaan niin ihania. Kiitos paljon kommentista, oot mahti. ♥

Paritus: Charlie/Gabrielle
Genre: fluffi
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: Kauhean sokerista, erityisen makeaa.
Beta: LillaMyy <3
A/N: Hyvää joulua Keiju, tämä on omistettu sinulle! Toiveena oli Charlie/Gabriellea ja hetken aikaa mietittyäni syntyi tämä. Ensikerta tällä parituksella, mutta ovathan nämä kaksi aika söpöjä yhdessä.

Odottaen aikaansa

Kotikolon lämmin joulutunnelma kietoi sen asukkaat ja vieraat syleilyynsä.

Molly puuhasteli jouluaterian parissa touhukkaana. Bill ja Fleur istuivat sohvalla käsi kädessä, pieni tyttölapsi Fleurin sylissä, jolle Ron ilmeili saaden tytön hymyilemään. Hermione sipaisi sormellaan ripsen Ronin poskelta ja nauroi poikaystävälleen. Harry ja Ginny olivat kadonneet jonnekin, Ginny vetäen Harryn mukaansa virne kasvoillaan. Arthur auttoi Mollya kattamaan pöydän ja suikkasi kevyen suudelman vaimonsa poskelle. George huvitti Angelinaa vitseillään ja näytti monen joulun jälkeen vihdoin siltä, että pystyi nauttimaan joulusta, vaikka hän kaipasikin Frediä enemmän kuin kukaan muu. Percy tulisi vasta seuraavana päivänä vaimonsa kanssa sillä he olivat Audreyn kanssa päättäneet viettää ensimmäisen joulunsa avioparina kahdestaan.

Charlie oli katsellut illan perheensä puuhia ja tunsi tietynlaisen pistoksen rinnassaan. Hän tarvitsi hetken aikaa itselleen, joten hän lähti kenenkään huomaamatta pihamaalle, jossa pakkanen tervehti häntä raikkaana ja pisteliäänä.

Oli jo myöhäinen ilta, tähdet loistivat kirkkaana taivaalla, joten Charlie antoi katseensa levätä hetken aikaa taivaalla. Selestina Taigorin joululaulut kantautuivat ulos asti ja ikkunoilla olevien kynttilöiden kajo loi siltoja lumihankeen. Charlie käveli ulkona lämmetäkseen, pysähtyi luutavajan kohdalla ja antoi muistojen nousta mieleen. He olivat Billin kanssa lennelleet noilla kukkuloilla. Nyt Billillä oli perhe; Fleur ja heidän pieni tyttärensä Victoire. Charliella ei ollut ketään ja hän ymmärsi sen pienen pistoksen olleen kaipausta jostakin, mitä hänellä ei ollut. Lumi narskui toisten askeleiden alla ja Charlie kääntyi katsomaan  tulijaa.

Gabrielle oli seurannut häntä ulos, hymyili ujosti ja käveli hänen rinnalleen. Gabrielle kertoi, että yö oli kaunis ja niin se olikin. Vaikka Charlie oli halunnut hetken yksin, hän tunsi iloa naisen tullessa luokseen ja tarttuessa häntä kädestä. Kylmä oli kohmettanut Charlien sormet, mutta Gabriellen käsi oli lämmin ja hellä, kun hänen peukalonsa silitti miehen kämmenselkää. He seisoivat siinä hiljaa hetken aikaa ja Charlien huomaamatta hymy nousi hänen huulilleen. Gabrielle näytti rauhalliselle ja pakkastuulen kevyt vire heilutti hänen pitkiä vaaleita hiuksiaan. Hän käänsi päätään, katsoi sinisillä silmillään Charlieta, joka kääntyi tarttumaan kiinni naisen toisestakin kädestä. He seisoivat vastakkain katsoen toisiaan ja Charlie veti naisen syleilyynsä, sillä se tuntui miehestä oikealta. Gabrielle oli aina saanut hänet nauramaan ja hän oli kuunnellut Charlien tarinoita lohikäärmeistä ja Romaniasta. Parasta Gabriellessa oli, että hän oli seikkailumielinen ja sanoi matkustavansa joskus maailman ympäri, mutta ennen tätä iltaa Charlie ei ollut ymmärtänyt tunteitaan naista kohtaan.

Siinä yön pimeydessä heidän huulensa kohtasivat ensimmäisen kerran. Se oli pehmeä suudelma, johon he uppoutuivat ja tiesivät, että se oli ollut vain ajan kysymys milloin he päätyisivät yhteen. Se lämmitti heitä kumpaakin ympäröivästä pakkasesta huolimatta. Charlie ymmärsi, että hän oli kaivannut Gabriellen kosketusta ja nainen oli tiennyt sen koko ajan, odottaen, että Charlie ymmärtäisi. He unohtivat ajankulun ja vasta Mollyn huudettua heidät syömään he palasivat sisälle. He eivät istuneet vierekkäin, mutta pöydän yli he loivat toisiinsa katseita ja kun tuli aika avata joululahjat Gabrielle kuiskasi Charlielle ohi mennessään, että hänen tulisi avata lahjansa vasta myöhemmin. Charlie pisti lahjan, joka oli vain pieni kirjekuori, taskuunsa. Meni pitkään ennen kuin kaikki muut lähtivät nukkumaan ja he jäivät kahdestaan Gabriellen kanssa olohuoneeseen takkatulen ääreen. Charlie avasi kirjekuoren, pudotti sen sisästä kaksi lippua, joita katsoi hetken aikaa ihmeissään.

Matkalippu Reykjavikiin, Porttiavain lähtee 1.1. klo 13:00 Velhojen matkakeskukselta

”Matkaliput?” Charlie kysyi ja Gabrielle vain hymyili. Charlie katsoi hetken aikaa kahta lippua ja hymyili sitten itsekin, sillä Gabrielle oli tiennyt koko ajan, mitä hän tarvitsi. Charlie suuteli Gabriellea, kiitti kaikesta ja veti naisen syleilyynsä. Miten Charlie ei ollutkaan tajunnut tätä aiemmin?

”Olet ihmeellinen”, Charlie totesi hyvillään naiselle, joka oli osannut aavistaa hänen kaipaavan seikkailua ja matkustamista elämäänsä.

”Minä tiedän”, Gabrielle naurahti vastaukseksi. Yön viimeisimpänä tunteina Charlie veti Gabriellen makuuhuoneeseensa ja he nukkuivat vierekkäin tuntien toisen kehon lämmön ja onnen tunteen, joka oli vain odottanut aikaansa.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 2/24
Kirjoitti: Saappaaton - 02.12.2015 10:09:26
Ja minä muka kirjoitan sokeria! :D

Tämähän oli, huh huh, aivan eritavalla aivan ylitsevuotavan sokerinen ja hui. En osaa edes sanoa mitään järkevää. Tykkäilin tosta, kun kertoilit vähän kaikista. :D Tuo koko perhejoulun kuvailu oli kivaa ja tässä tapauksessa kyllä hieman taianomaistakin, oli oikein mukavaa päästä taas viettämään hetki Weasleyn perheen parissa. <3

(Ja joo siis tota jälkeä mä olen miettinyt ennenkin, että miten se oikein toimii taikaperheissä, mutta toi Walburgan logiikka kuulostaa kyllä enemmän kuin uskottavalta. :D)

Mutta joo siis, kiva söpö pieni, tykkäsin. :D <3 (Mikä järkevä kommentointi?)
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 2/24
Kirjoitti: LillaMyy - 02.12.2015 10:35:38
Mä nyt kommentoin tätä jo betatessani, mutta halusin silti sanoa täälläkin muutaman sanasen tästä (siispä tästä tulee varmaankin todella lyhyt ja kämäinen kommentti, mutta kommentti kuitenkin!). (:

Tiedän tunteen, niinhän se aina menee, että kun kirjoittaa jotain ylisöpöä, niin huomaa sen itkettävyyden vasta sitten, kun joku huomauttaa siitä, koska en itsekään aluksi tajunnut sen oman ekan luukkuni emotionaalisuutta ennen kuin kaikki sanoivat siitä... :: D 11-vuotias Sirius olisi kyllä todella nuori karkaamaan, mutta itse en ikinä muista kuinka monta vuotta Sirius on Regulusta vanhempi, joten omalta osaltaan sekin selittää tuota väärää luuloani tuolla alussa. (:

Tuo nimi on todella suloinen ja sopii kyllä tarinalle kuin nenä päähän! Tykkään edelleenkin aloituksesta ihan sikana, koska se osaltaan auttaa myös selittämään tuota pistoa Charlien rinnassa, kun lukijakin näkee saman asian, että kaikilla muilla Weasleyn perheestä on joku paitsi hänellä. Myötäilen kyllä Saappista siinä, että tämä oli oikein kunnolla sokerinen, mutta hei, nyt on joulu tulossa, että eiköhän pieni sokeriannos ole ihan sallittuakin! ;)
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 2/24
Kirjoitti: Lunalotta - 02.12.2015 18:06:50
Apuaaa miten söpö alku ainakin tässä joulukalenterissa on <3
En oo kovinkaan paljon lukenut Sirius/Regulusta, mutta tosi ihanasti kirjoitit heidän veljesrakkaudestaan, että minäkin kyynelehdin täällä juurikin niissä kohdissa, joista muut on jo täällä puhuneet. <3

Ja Charlie/Gabrielle! Gabris on yks mun lempihahmoista (joita on paljon) ja sä onnistuit kirjottamaan tästä kyllä niin ihanan sokerista fluffya, että <3
Yhden kirjotusvihreänkin löysin:
Lainaus
”Minä tiedän”, Garbielle naurahti vastaukseksi.
Kiitos, että oot tehnyt tämän, Odoskainen, ihana! <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 2/24
Kirjoitti: Neiti Syksy - 02.12.2015 22:31:04
Ensimmäisestä luukusta: ;__; sydämeni särkyi. Rip.

Nyt kun se ensimmäinen luukku on siloiteltu ja taputeltu (oikeasti se oli tosi hyvä ja itkuskelin tuhrustelin enkä saanut kommentoitua rehellisesti mitään, joten ihan hyvä että tuli tällainen sokerinen!).

Charlie on ihana. Ihana. Siis ihan henkilönäkin ja siitä on aivan liian vähän ficcejä varsinkin Suomessa (tosin positiivista kehitystä on tapahtunut). Gabrielle on jäänyt vähän etäisemmäksi hahmoksi ja oli kiva kun sai lisää sitäkin! Ja komppaan Saapsia, että oli aivan mahtavaa päästä Weasleyn joulun pariin. Ihan liian kauan siitä!

Ja täytyy kehua noita matkalippuja. Siis tosi kekseliäs ja ihana ja Reykjavik ja kaikki on ihanaa <3


Anteeksi tästä tyngästä kommentista, en osaa sanoa oikein mitään järkevää ja siis halusin vain sanoa että tykkäsin. <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 2/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 02.12.2015 23:13:40
Awawawawawawawwws <3<3

(Juu, varaudu säälittävään ja kömpelöön kommenttiin :D)

Ihania, siis todella aivan ihania luukkuja molemmat, keskenään hyvin erilaisia pätkiä mutta silti kummatkin miellyttivät, miellyttivät vieläpä oikein kovasti :3 Ekassa luukussa sitä tunsi sympatiaa veljeksiä kohtaan, kauheaa ajatella ettei sitten ensi vuonna pojat voi viettää joulua yhdessä :( Mutta sitten toi lupaus viettää joulu yhdessä oli niin ihana ja hellyyttävä, että sydämenihän siitä suli <3

Toinen luukku oli sitten sellainen romanttisempi, josta tykkäsin myös :3 Jotenkin surullista, että Charlie kokee olevansa vähän yksin, mutta ihanaa että Gabrielle piti seuraa :) Ja kuten muutkin ovat sanoneet, Weasleyn jouluhässäkästä oli ihana lukea, se perhe on vaan niin ihana ja taianomainen ja joulu Kotikolossa kuulostaa muutenkin hirmuisen ihanalta! Ja tosiaan, minustakin tuo Gabriellen joululahja oli aivan loistava!

Kirjoitat tosi kivasti ja ihanasti, sillä tavalla aidosti ja mutkattomasti :) Teksti on laadukasta ja elävää, tulee aina hyvä mieli kun pääsee lukemaan tällaista tekstiä. Tarinat ovat myös söpöjä, en osaa muuta sanoa kun että tykkään näistä luukuista ja tavastasi kirjoittaa hirmuisen paljon :3

Tämän parempaa kommenttia en näköjään osaa kirjoittaa, halusin nyt kuitenkin ilmoittaa että nämä ovat käsittämättömän ihania (taidan käyttää aivan liikaa sanaa "ihana" :D) ja odotan tosi kovasti jatkoa! :)

Kiitos vielä näistä ihanuuksista!  :-*

-DragonHeart58
Otsikko: Jouluyö - Joulukalenteri - Luukku III
Kirjoitti: Odo - 03.12.2015 00:11:02
Saappaaton ja LillaMyy, hymisin aamulla  noille teidän sokerikommenteille. Joo-o, myönnetään ehkä tämä on sokerinen. :D Molemmilta taas ihanat kommentit, jotka saa mut virnistelee typerästi.

Sparky, mukava kuulla, että tykkäät Gabriellesta. Monet pitää sitä vain etäisenä hahmona, joten kiva, että se on sulle vähän läheisempi kuin monille. Ihana kommentti. :3

Neiti Syksy, aww ei tarvii itkustaa ja en tahtonut särkeä sydäntäsi! Se oli vahinko! Charlie on ihana ja voin paljastaa, että Charlie saa toisenkin luukun hieman myöhemmin. (; Sun kommenttis oli söpö, hymyilen hassusti.

DragonHeart58, ei sun kommentti oo yhtään säälittävä tai kompelö! Se on oikein ihana ja saa mut hyvälle tuulelle, joten silloin se on tosi hyvä! Kiva kuulla, että oot tykännyt molemmista ficeistä. Jatkoa saat nyt ja luultavasti jatkossakin (melkein) aina yöllä kahdentoista jälkeen!

Kiitos kaikille yhteisesti kommenteistanne. <3 Oon otettu! Ja on kiva kuulla, että Weasleyn perhekohtaus on miellyttänyt, kun mietin aluksi, että selitinkö liian monesta hahmosta liian pienessä tilassa. Mahtia kuulla, että se sittenkin toimi!

Paritus: Harry/Draco
Genre: angst, romance
Ikäraja: Sallittu
Beta: Frac <3
A/N: Hyvää joulua, Lauchuo! Tämä on omistettu sinulle. <3 Osallistuu Vuosi raapalehtien V ja Spurttiraapale III haasteisiin sanoilla: hiekka, lasipullo, kolmas, salamat, hiirenhiljainen, kuolematon ja tyyny.

Aavikkokaupunki

Hiekkamyrsky raivosi ympärillä ja kiviset hiekanjyvät naarmuttivat ja raapivat kasvoja saaden ihon repeytymään. Draco ei tiennyt, miten oli päätynyt siihen paikkaan, jossa oli. Hän oli halunnut vain pois Englannista ja ilmiintynyt itsetuhoisesti ilman määränpäätä. Tuuli heitteli häntä puolelta toiselle, eikä hän kyennyt avaamaan silmiään, joita kirveli jo sen sekunnin seurauksena, jonka aikana hän oli katsonut mihin oli päätynyt. Dracolla ei ollut enää voimia tai tahtoa kaikkoontua, joten hän vain kävi maahan makaamaan maistaen hiekan ja tiedostaen loppumattoman janon. Kuumuus tuntui pakahduttavalta ja painoi keuhkoja kasaan, eikä Draco voinut hengittää hiekan täytteistä ilmaa. Hän luuli kuolevansa paikkaan, jonka nimeä ei tiennyt.

~*~

“Oletko kunnossa?” joku kysyi, mutta Draco ei tahtonut vastata hyvin etäisesti tuttuun ääneen, joka muistutti menneestä. Hetken aikaa hän oli uskonut olevansa kuollut, kun maailma oli hiljennyt ja hän oli vaipunut unettomaan uneen. Nyt hän tiesi olevansa elossa ja tunsi sen kaiken tuskan ja säryn, sekä kuumuuden. Hänellä oli jano ja hänen mieleensä nousi kuva lasipullosta täynnä vettä, mutta se oli täysin hänen saavuttamattomissa.

“Oletko hengissä?”
Draco olisi halunnut vastata epäröivään kysymykseen vain saadakseen tilkan vettä, mutta hän ei saanut aikaiseksi ääntäkään. Seuraavaksi Draco huomasi muukalaisen kumartuneen ylleen ja näki vihreät silmät ennen kuin sulki taas omansa ja vajosi pimeyteen.

~*~

Kolmantena päivänä Draco nousi vuoteesta, johon joku oli hänet kantanut. Huone oli pieni ja vähän kalustettu. Hän ei ajatellut kovin selkeästi, eikä uhrannut montaakaan ajatusta sille miksi oli siellä missä oli. Yöpöydälle oli jätetty vesikannu ja lasi. Oli edelleen tukahduttavan kuuma ja Draco joi tuntien virkistyvänsä hieman. Vesi oli kylmää, joten joku oli vaihtanut sen vain vähän aikaa sitten. Ikkunoista kajasti laskevan auringon viimeiset säteet ja Draco mietti hetken uskaltaisiko avata raollaan olevat verhot ja katsoa ympärilleen. Ovi aukesi narahtaen ja Draco säpsähti kuin säikähtänyt eläin. Huoneeseen astui mies, jonka kasvoille nousi varovainen hymy.

“Olet herännyt.”

Mies oli Harry Potter.

~*~

Draco oli tottunut huoneeseensa ja piristynyt sen verran, että suostui poistumaan silloin tällöin huoneensa vieressä olevalle parvekkeelle. Hän näki taivaalla välähdyksiä kuin salamoita, mutta tiesi niiden olevan vain juhlivien velhojen loitsuja. Parvekkeelta näki kadulla olevat hiekan pieksemät kivirakennukset ja kaistaleen taivasta. Harry liittyi hänen seuraansa. Draco mietti monesti ennen nukahtamistaan oliko jokin tuonut hänet Harryn luokse vai oliko heistä kumpikin päätynyt siihen Aavikkokaupunkiin vain halutessaan pois. Kauas kaikesta. Dracon kireä olemus rentoutui, kun Harry laski kätensä hänen kaiteella lepäävän kätensä päälle. Helteessä se tuntui viileältä.

“Nyt on jouluaatto.” Se oli ainoa asia, minkä Harry sanoi ennen kuin jätti Dracon taakseen.

~*~

Harryn olisi kuulunut inhota ja vihata häntä, sen Draco tiesi. Siitä huolimatta mies oli majoittanut hänet kotiinsa tai taloon, jossa nyt asui, ja tarjosi hänelle juotavaa ja syötävää. Harry oli aina rauhallinen ollessaan hänen kanssaan ja huoneessa oli aina hiirenhiljaista, kun Harry kävi katsomassa Dracoa.

“Hyvää joulua”, Harry rikkoi sen tutuksi tulleen hiljaisuuden miesten seisoessa vastakkain katsomatta toisiaan. Draco oli saanut tarpeekseen Harrysta, vaikka ei tiennyt, miksi. Hän tarttui Harryn paitaan rinnuksista ja kohtasi vihreät silmät. Draco halusi sanoa jotakin, mutta ei kyennyt. Kaikki oli liian raskasta ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Harryn sivellessä kädellään Dracon poskelta kyyneleiltä mies ei tiennyt, miten reagoida. Harry katsoi häntä kuin ymmärtäen ja painoi sitten huulensa vasten Dracon huulia ja suuteli tätä pehmeästi kuin ilmaisten välittävänsä. Dracon kädet päästivät irti paidasta ja valahtivat alas. Harry irrottautui ensimmäisenä suudelmasta ja kietoi hämmentyneen Dracon syleilyynsä.

Kun Harry ei nähnyt Draco hymyili vähän ensimmäistä kertaa moneen kuukauteen.

~*~

Menneisyys oli kuolematon, mutta Harryn kanssa satojen kilometrien päässä Englannista Draco tunsi voivansa paremmin. Hän näki yhä painajaisia Pimeyden lordista ja sodasta, mutta ne jäivät yö kerrallaan etäisimmiksi ja sumeammiksi. Draco oli huomaamattaan saanut elämänhalunsa takaisin. Hän söi, nukkui ja nousi uuteen päivään, jossa Harry oli häntä aina vastassa. Harry oli kertonut ettei joulu näkynyt Aavikkokaupungin kaduilla, kuten kotona, mutta se oli saanut Dracon vihdoin haluamaan ulos. He kiertelivät kaupungissa, jonka nimeä Draco ei tiennyt vieläkään, eikä oikeastaan edes halunnut. He tapasivat ihmisiä ja puhuivat harvoille. Harry osti hedelmiä, joita he illalla söivät parvekkeella, kun kuun valo heijastui utuisena ikkunoista.

~*~

Joulusta oli kulunut jo useampi päivä, kun Harry toi Dracolle joululahjan. Se oli kuulemma kotoa, jota Draco ei tahtonut ajatella. Paketti oli iso, mutta hyvin pehmeä. Jästikaupasta ostettu lahjapaperi viittasi siihen, että lahjakin oli ostettu jästikaupasta ja tuotu perille käyttämättä pöllöä. Tai Hermione Granger oli lähettänyt sen Harrylle, koska ainoastaan hän olisi saattanut valita jästien lahjapaperin, jossa kuvat eivät liikkuneet. Dracolle tuli ensimmäistä kertaa mieleen, että Harry oli jättänyt ystävänsä Englantiin ja lähtenyt yksin kauas pois kotoa Aavikkokaupunkiin. Draco avasi lahjapaperin hitaasti, mutta huomasi nopeasti lahjan olevan tyyny.

“Haluaisitko jatkossa nukkua minun vieressäni, Draco?” Harry kysyi odottaen vastausta, ja Draco nyökkäsi.

Yön tullessa he valvoivat maaten lähekkäin liian kapealla sängyllä ja juttelivat siitä, mikä oli saanut heidät lähtemään kotoa. Se oli ensimmäinen kerta, kun he puhuivat menneisyydestä, mutta Draco tiesi nyt, ettei se olisi viimeinen kerta.

He olivat olivat sattuman kautta päätyneet yhteen ja toistensa avulla eläisivät päivä kerrallaan tulevaisuutta.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: LillaMyy - 03.12.2015 11:23:31
Haistahan kukkanen, menit ohi! ._. No, kyllä mä sut vielä Spurttien määrässä voitan... ehkä... joskus... tai sitten en. : D No, anygays, tekstin nimikin lupaili kyllä jo mielenkiintoista luukkua, enkä todellakaan pettynyt! (:

Jotenkin ehkä hieman erikoista, että Draco lähtee ilmiintyilemään päämäärättä. En siis pidä sitä niinkään outona, että Draco lähtee pois Englannista, se on ihan loogista, koska varmasti sodan jälkeen siellä häviävällä puolella olleet haluavat pois sieltä, missä heitä pidetään enemmän tai vähemmän rikollisina, mutta tuo päämäärättömyys ilmiintyessä hämmensi. Tavallisin keinoin matkustaessa siinäkään ei olisi onkelmaa tai mitään, mutta ilmiintyessä se voisi olla aika katastrofaalista, joten en jotenkin osaa nähdä Dracoa pomppimassa tuolla lailla päämäättä mihinkään, muttamutta, en tiedä, joten hieman ehkä hämmentävä ratkaisu.

Tykkään kyllä todella paljon siitä, että tässä se parituksellinen osa tulee vasta tuolla myöhemmin, koska H/D:ssä on jotenkin sitä aspektia, että sille pitää olla joko hirveät pohjustukset tai sitten niin, että he ovat tarinan alkaessakin olleet jo pitkään yhdessä, että siitä saa oikeasti uskottavan. Johtunee kenties ihan vain siitä, että heillä on niin vastakkainen historia, tai jotain. Tuo loppu oli kyllä muutenkin alun synkkyyden jälkeen kauhean sokerinen, mistä tykkään ihan liikaa! (Pitää varmaan pestä hampaat tämän jälkeen, ettei tule reikiä liiasta sokerista, eikun siis... x)) Tykkäsin, ja odotan kyllä innolla, millaista tavaraa mun luukustani sitten joskus ilmaantuu, kun täällä on jo tällaisia helmiä! (:
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 03.12.2015 16:03:18
Ihanaa, lisää näitä! <3

Tämä luukku yllätti minut kovin, jotenkaan en osannut odottaa yhtään mitään tämänkaltaista. Minä yllätyin, mutta positiivisella tavalla! Tämä oli minusta eksoottinen mutta ei kuitenkaan omituinen, vaan tykkäsin tästä oikein kovasti! Draco kuuluu minun lempihahmoihini, ja oli ihana huomata hänen olevan toinen luukun päähenkilöistä :D Ja tykkäsin myös kovasti luukun nimestä; se viittasi jo aluksi johonkin epätavallisempaan ja oli muutenkin mukavalla tavalla mystinen :) (miks musta tuntuu että horisen jotain ihan kummaa? XD)

Kuten LillaMyy, minäkin ihmettelin aluksi tuota Dracon päätöstä ilmiintyä jonnekin ilman päämäärää. Itselle tuli kuitenkin sellainen tunne, että kyllähän sitä voi tehdä välillä harkitsemattomia päätöksiä, ja tuskin Draco on tästä mikään poikkeus. Ja jos ne sodan kauhut kummittelivat hänen mielessään (mitä ne varmastikin tekivät), pystyn ymmärtämään hyvin Dracon ratkaisun. Sitä vain haluaa pois kaikkien luota, eikä välttämättä ajatella sen pidemmälle että mitäs sitten sen jälkeen, koska tarve päästä pakoon kaikkea ja kaikkia on niin suuri :)

Harry oli puolestaan ihanan huolehtivainen ja hellyyttävä tässä luukussa, minusta se oli varsin söpöä <3 Ja no Draco on aina ihana x)<3 Tykkäsin tästä aivan kauheasti - aivan kuten aiemmistakin - ja loppu oli kovasti minun mieleeni :3

Kiitos taas oiiiiikein kovasti ihanasta luukusta!  :-*

-DragonHeart58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: Saappaaton - 03.12.2015 18:28:17
Oi tämä oli aika kivainen sarja!

Pidin siitä miten kuvailit tuota hiekkamyrskyä ja sitä Dracon hetkellistä tunnetta siitä, että hän olikin kuollut. Sitten tuli Harry ja herätti, hemmetti vie. :D Tosiaan, kuten jo irkissä selitin, minusta tuo päämäärätön ilmiintyminen ei ollut mitenkään irrationaalista edes Dracolta. Kummituksia kun on Englannissa varmasti enemmän kuin tarpeeksi ja pois halutessaan päätyi sinne, missä Harry on. Selkeästi on siis Draco hassu alitajuntaisesti suunnannut suoraan Harryn luo. <3

Raapaleiden hienous on siinä, että jokainen pätkä on niin lyhyt ja pitää valita, mitä siihen sataan sanaan sovittaa. Kivasti olit pitänyt replat lyhyinä ja keskittynyt kuvailuun, oiva tyylikeino tuo, että repliikin pituus on kahdesta kolmeen sanaan, ja sekin, että puhuja on aina Harry. Niinpä yksi betamainen tyylikommentti, joka minusta oli vähän harmillista. :D Viimeisen raapaleen kysymyksen olisi nimittäin saanut tiivistettyä siihen kolmeen sanaan! Tuo pidempi kysymys vähän rikkoi tunnelmaa ja tyyliä minusta (muttei ollenkaan niin paljon, ettenkö sitä antaisi anteeksi). (:

Tämä oli siis varsin kivainen, jään kyllä mielenkiinnolla odottamaan vielä 21:ta luukkua, jotka ovat tuloillaan! :D (Ja jossain siellä on minunkin luukkuni!)

Tuitui. <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: Mariaxoxo - 03.12.2015 20:44:17
Oi, tämähän vaikuttaa älyttömän mielenkiintoiselta! En osaa/jaksa nyt sen kummemmin kommentoida, mutta sanon vaan tykkääväni näistä raapaleista ja odottelevani innolla seuraavia:3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: tirsu - 03.12.2015 21:04:42
Heipparallaa!
 
Luin nyt nämä kolme ekaa luukkua putkeen ja tykkäsin jokaisesta todella paljon – jopa Drarrystakin vaikken en ylimpiin ystäviin kuulukaan. Jokaisessa ficceröisessä oli jotenkin verkkainen tunnelma, teksti soljui eteenpäin mukavalla tahdilla, että lopun tullessa vastaan tuli sellainen olo, että ”joko se loppui, olisin voinut lukea vaikka kuinka paljon lisää”. (Varsinkin vikan luukun jälkeen, koska sitten en voinutkaan hypätä lukemaan seuraavaa luukkua). Lukemisen jälkeen mulle jäi tosi rauhallinen ja miellyttävä olo.

1 luukku: Oli mukavaa lukea Reguluksesta ja Siriuksesta lapsina, silloin kuin he vielä olivat läheisiä. Tässä oli, mukana surumielinen vivahde – tai ehkä pikemminkin itselle tuli sellainen olo, kun tätä luki. Se kun oli Siriuksen viimeinen (vähään aikaa ainakin) joulu Kalmanhanaukiolla, viimeinen (tai no, yksi viimeisempiä) joulu pikkuveljensä kanssa ennen kuin he ajautuivat erilleen.

Mutta joo. Tämä oli todella suloinen luukku Blackin veljeksistä.

2 luukku: Enpä ole koskaan tullut miettineeksi Charlieta ja Gabriellea yhteen, mutta hyvin he näyttivät sopivan.  Tykkäsin siitä, miten he tässä olivat jotenkin samantapaiset tässä luonteeltaan. Seikkailua halajavia sieluja.

Tässä oli sellaista ihanaa koko perhe jouluna yhdessä-tunnelmaa, mitä mä rakastan henk.koht. todella paljon. Vaikkakin Charlielle tuli hieman yksinäinen olo, kun muilla oli joku muu. Onneksi loppua kohden
sekin tunne hävisi, kiitos suloisen Gabriellen. ^ ^

Kuvailu oli tässä aivan tavattoman ihanaa. Silmieni eteen maalautui kuva Weasleyn perheestä Kotikolossa, ulkona kyyhöttävästä Charliesta, tähtitaivaasta, kynttilän kajosta lumihangella ja kuvankauniista Gabriellesta.  Melkein kuin olisi itse ollut paikan päällä.

Tämä oli vain todella kaunista ja jätti lukijan ihaniin tunnelmiin. Tähän mennessä ilmestyneistä tämä on suosikkini. Rakastuin totaalisesti tähän.

(Btw, Fredin maininta sai mut surulliseksi. En vieläkään tahdo uskoa, että Fred meni ja kuoli.)

3 luukku: Tämä oli mielenkiintoista luettavaa - ja tämä erosi jollain tavalla kahdesta ensimmäisestä. Vaikken pahemmin tosiaankaan välitä Drarrysta, niin toisinaan tykkään lueskella kaikkia erilaisia tapoja, joilla kaksikko saatetaan yhteen. Tähän mennessä tämä on ehkä yksi parhaimpia kertomuksia miten he päätyivät yhteen. Eroaa muista kivasti – jopa niistäkin, joissa Draco ja Harry syystä tai toisesta päätyvät yhteen asumaan.

Sitä jäin vaan miettimään, että kuinka kauan aikaa tuossa oli kulunut siitä sodasta ennen kuin Draco ilmiinnytti itsensä sinne Aavikkokaupunkiin? Ja kuinka kauan Harry oli siellä jo ollut? Vaikka eipä sillä oikeastaan ole erityisemmin väliä.

Öh, tuota joo, pahoittelut heikkolaatuisesta kommentistani. Olen vain tosi huono jättämään kommentteja (ja siihen vielä kaupanpäälliseksi se, että mulla on jonkin sortin pakkomielle täydellisen kommentin jättöön, missä en koskaan onnistu ja se sitten aiheuttaa kamalia paineita kommentoimisvaiheessa, huoh.)  Jään seuraamaan tätä ja yritän saada seuraavista kommenteista hiukan parempia.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: Vlad - 03.12.2015 21:29:56
Heissan, päätin nyt sitten kommentoida siutakin :3

Ekassa luukussa on mulle vähän vieraampi hahmo - eli Regulus - mutta silti jotenkin koko ficci on ihan mielettömän söpö. Etenkin tämä:

”Halusin viettää sen sinun kanssasi. Nyt, kun on melkein joulu”, Regulus sanoi puhuen edelleen hiljaa
on ihan tajuttoman söpö. Koska tietenkin joulukuun ensimmäinen päivä tarkoittaa, että on melkein joulu (krhm, allekirjoittanut on hihkunut lokakuusta asti, että kohta on joulu). Tää on vaan jotenkin niin suloista Regulusta, että voi naws.

Eka luukku on muutenkin täynnä erityisen ihania ja kauniita kohtia. Reguluksen äänessä oleva surumieli pääsee kanssa ehdottomasti omien suosikkien joukkoon, se on vaan jotenkin niin ihanasti ilmaistu, että voi sentään. Mähwww, en ole tainnut koskaan Sirius-Regulus-veljesfluffya lukenut, mutta tässä sitä kyllä oli aivan ihanasti. Iiih, en osaa edes oikein kommentoida, koska voi ihanuus. Mulle kyllä kelpaisi tuollainen Regulus itsellenikin, liian suloinen <3

Toisen luukun kohdalla on heti ihan ehdoton pakko sanoa, että rakastan tuota nimeä ihan liikaa <3 En edes varsinaisesti tiedä, mikä siinä on sellaista, että se ihastuttaa, mutta syystä tai toisesta rakastan juuri tuollaisia otsikoita. Charlie/Gabrielle on myös itselleni täysin vieras paritus, en ole tainnut siihen koskaan aikaisemmin edes törmätä, mutta en anna sen(kään) häiritä.

Lapselle ilmeilevä Ron sai heti hymyn huulille, koska jollain tavalla voin niin kuvitella Ronin tuohon puuhaan - etenkin sukulaistytön kyseessä ollessa.  Tää on mulle syystä tai toisesta hieman vaikea kommentoitava, mutta koitan saada edes jotain aikaan. Tykkäsin tässä erityisesti tuosta matkalippu Reykjavikiin -kohdasta. Muutenkin oon nykyään vielä entistä enemmän sellainen yksityiskohtia rakastava ja melkein jopa täysin turhilta tuntuvat yksityiskohdat saavat mut lähes sekoamaan ihastuksesta (tyyliin ripsen Ronin poskelta pyyhkäisevä Hermione).

Kolmas luukku sitten. Harry/Dracoa, äää, ihanaa <3 Oon viime aikoina rakastunut kyseiseen paritukseen hieman liikaa ja löytänyt sen ihanuuden uudelleen (oon ollut vannoutunut sirreremppafani vuosia). Tykästyin tämänkin tekeleen otsikkoon heti hieman liikaa. Aavikkokaupunki on otsikkona sellanen, että ainakin mulla se maistuu suussa ihan mielettömän hyvältä, se on lyhyt ja ytimekäs, mutta jotenkin se vaan on jo ihan sanana kaunis.

Tätä luukkua lukiessa omat fiilikset oli hieman ristiriitaiset. Toisaalta vain hihkuin luukun ihanuudelle, mutta toisaalta olin hämmentynyt, koska miksi Harry on keskellä hiekkamyrskyä. Tämä teksti oli jotenkin vain niin ihana, että woah. Oot kyllä hyvin onnistunut jokaiseen raapaleeseen sisällyttömään niin paljon kaikkea ilman, että mitään on liikaa tai liian vähän. Ne ovat vain täydellisiä, juuri sopivia. Tätä olisi voinut lukea paljon enemmänkin, ehkä se on tuo raapalemitta, joka tekee tästä niin helpon lukea - tai ehkä se on vain sun kirjoitustyylisi. Mutta oli miten hyvänsä, niin tykkäsin erittäin paljon :3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: Odo - 04.12.2015 03:27:19
LillaMyy, tästä yllättävästä ilmiintymisestä puhuttiinko jo irkissä. Dracolla oli tosiaan niin kauhean kurjaa, että se mistään (elämästäänkään) välittämättä päätti ilmeentyä määränpäähän: pois, ja sillä on tekemistä, että viideltä aamuyöstä se tuntui ihan loogiselta. Eikä sataan sanaan olisi mahtunut "Draco matkusti junalla tarkoituksella keskelle hiekkamyrskyä" onnistunut. :D Harry/Draco on kyl sellanen paritus, että se vaatis pohjustusta ja siks sitä en oikeestaan kirjotakaan paljoa. Hienoa, että oot tykännyt tästä kumminki!

DragonHeart58, jotain tuollaista minäkin ajattelin sen ilmiintymisen suhteen. Itsetuhoinen ilmiintyminen oli vain seuraus siitä, että Englannissa oli todella kurjaa, jota en sitten päätynyt selittämään raapalemitassa oikeastaan enempää. Hienoa kuulla, että on miellyttänyt. :)

Saappaaton, joo oot kyllä ihan oikeessa tuon replan kanssa! Jos tää tosiaan ei ois raapalemittaan jo kirjoitettu (enkä olisi laiska) niin tuo ois kyllä semmonen juttu, mikä kannattaisi vaihtaa. Kiitän huomautuksesta niin yritän jatkossa kattoa ettei tuollaisia satu. "Nukkuisitko vieressäni, Draco?" olisi ajanut asian yhtä hyvin tai muu vastaava. Kiva, että sä sentään ymmärsit ilmiintymisjutun (vaikka myönnettävä on etten kauheasti itse miettinyt sitä päättäessäni sen olevan niin). Toivottavasti sun oma luukkuski sit lopulta miellyttää!

Mariaxoxo, ei sitä kummempia tarvitsekaan kommentoida! Se riittää, että sanoo lukeneensa ja vielä kivempaa on, kun näistä on pidettykin!

tirsu, ei Drarry kuulu minunkaan suosikkeihini, lähellekään, mutta ihan Lauchuota varten sitä rustasin ja jostain syystä Aavikkokaupunki syntyi itsestään Drarryna. :D Sama juttu Gabrielle/Charlien kanssa, sekin tuli pyydettäessä. Keijulla itseasiassa on sillä parituksella jatkis, jos kiinnostaa! Ihana kuulla, että se tunnelma, mitä oon yrittänyt kirjoittaa on tullut lukijalle asti. Olin itse hieman epävarma tuon ficin kanssa, joten sun kommenttisi tuosta saa hymyilemään oikein leveästi! Huhh, kun totesit kirjoittamani Harryn ja Dracon yhteen menemisen parhaimpina tapoina, olin ihan hämmentynyt (oon vieläkin), koska en oo uskonut, että noin hienoja kehuja saisin. Ihan mahtavaa, et voi kuvitella, miten otettu oon siitä. Tosiaan raapalemitan takia tuossa ei ole paljoa selitelty asioita, mutta lukija saa ajankulun päättää itse. Mun päässäni Harry lähti sinne sodan jälkeen, Draco meni vasta myöhemmin, ehkä vuoden kuluttua (uskon vahvasti, että Draco on kärsinyt lyhyen tuomion Azkabanissa.) Eikä sun kommentti ollut yhtään huonolaatuinen, se oli varsin mainio ja sai mut todella hämmentyneelle, mutta hyvälle tuulelle! Kiitos, että päätit seurata tätä. :)

Vladdy, Regulus on liian suloinen. <3 Musta on jännä, että oot tykästynyt toisen luukun nimeen, koska vetäisin sen ihan hatusta noin sekunnin miettimisen jälkeen "no lykkäämpä tämän", enkä asiaa sen enempää pohtinut. Kerrankin mun hatusta vedetty otsikko toimii, kiitos! Musta on kiva kuulla, että yksityiskohdat on miellyttäneet, koska tykkään upottaa niitä tekstiin jos suinkin vain voin! Ja viimeisimmästä sitten: aavikkokaupungeissa hiekkamyrskyjä voi olla ihan kaupungissakin, eli Draco ei ollut kovin kaukana asutuksesta, vaikka mitään ei  nähnyt. Eikä Harry oikeastaan ollut myrskyssä, koska tämä kohta: "Hetken aikaa hän oli uskonut olevansa kuollut, kun maailma oli hiljennyt" oli alunperin näin: "Hetken aikaa hän oli uskonut olevansa kuollut, kun myrsky oli lakannut", mutta rupesin sitten jostain syystä kääntelemään siitä tuollaista 'hienompaa'. Raapaleet on vaikeita siinä, kun kaikkea ei voi selittää. Mutta ymmärrän hämmennyksesi. :D Mahtia kuulla, että oot tykännyt näistä!

Kiitos kaikille suuresti kiitos kommenteista! <3 Ootte aivan mahtavia ja saatte mut todella hyvälle tuulelle! En ois ikinä uskonut, että tuun saamaan näin paljon kommentteja ja oon ihan "vou, siistiä." :D Kiitos, oikeesti. Arvostan. Paljon.

Paritus: Sirius/Regulus
Genre: romance
Ikäraja: Sallittu
Varoitukset: insesti
A/N: Mestariteos, omistettu DulzGramille ja Wingalle. <3 Hyvää joulua!


Tositarina

Olipa kerran. Ei ollut toiste. Sirre ja Regsu rakastivat toisiaan 4ever (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41239.msg790933#msg790933). Loppu.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: Saappaaton - 04.12.2015 07:34:48
Olen tästä hyvin hämääntynyt. :D Ja samalla nauran täällä, sä olet kyllä niin ihana pieni pölvästi, että oksat pois! <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: LillaMyy - 04.12.2015 12:09:00
No se on kyllä ihan totta, että sataan sanaan ei mahdu mitään hirveitä selityksiä, miksi asia X tapahtuu juuri kuvailemallasi tavalla. :D

Mutta sitten tämä uusin... MITÄ. HITTOA. ODO?! :D Tähän ei oikeasti VOI kommentoida mitään tämän enempää, koska oikeasti, mitä hittoa?! Peräti 12-sanainen tarina. :D Tämä on taas vähän näitä, että mitä ihmettä mä oikeasti luin just äsken?! :D No, jaa saat tästä mestariteoksesta nyt sitten ehkä elämäni lyhyimmän (ja kämäisimmän) kommentin, koska mitä muuta mä muka voin sanoa tästä.

En kehtaa työntää edes mun ja Laun kommenttikisaankaan, koska tämä on niin lyhyt ja sukka ja kaikkea... xD
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 3/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 04.12.2015 14:40:08
Tämä on hyvin hämmentävää ja epätavallista, mutta kuitenkin jotain äärimmäisen hupaisaa ja nerokasta :D Rupesi naurattamaan toi "ei ollut toiste" - kohta, pitäähän se nyt tietää että se oli vain kerran :D :D Ja tietysti luukun otsikko kertoo kaiken tarpeellisen ja tiivistää luukun sisällön, juonen ja sanoman tyylikkäästi, ytimekkäästi ja koruttomasti ilman turhaa rönsyilyä. Muutenkin luukku oli loistavasti tiivistetty yhteen, kaikki tarpeellinen oli kerrottu totuudenmukaisesti :D Ja tykästyin tietysti käyttämiisi lempinimiin, toivat tähän mukavaa tuttavallisuutta ja hymyn huulille nostattavaa suloisuutta :3 . Sekä alku että loppu olivat ajattomia klassikkoja, ihanaa että sait tämän elementin ujutettua toimivasti mukaan tähän luukkuun :)

Ja tietysti minun pitää nostaa hattua, sillä tämä luukku on kaikista yllättävin teksti jonka olen täällä pyöriessäni koskaan lukenut :D Mutta siis, hienosti tiivistetty, suloinen ja hauska luukku :D

Kiitos kovasti! :3

-DragonHeart58 
Otsikko: Vs: Jouluyö - Joulukalenteri - Luukku IV
Kirjoitti: Odo - 04.12.2015 14:49:45
Saappaaton, joskus pitää olla hieman pölvästi. <3

LillaMyy, hienoa, eikö! Olen nero. Ja voithan nyt sanoa, että olet edes jonkunlaisen kommentin rustannut ehkä kaikkien aikojen lyhyimpään ficciin. Moni ei olisi vaivautunut!

DragonHeart59, ohhoh teitpä hienon kommentin minun  nerokkaaseen mestariteokseeni!

Ähäkutti, huijasinpas! ;D Voitte kiittää Wingaa ja DulzGramia, jotka kannustivat mua mestariteokseni julkaisuun. Hieman pidemmän ja oikean neljännen luukun saatte nyt! Niin ja kiitokset teille, jotka kaikesta hämmästyksestänne huolimatta kommentoitte Mestariteostani! Oon varma, että ansaitsisin Pikarin tuosta hyvästä. Miten olisi vaikka Vuoden HP-ficci?

Genre: veljesfluffi
Ikäraja: Sallittu
A/N: Taas päästään Siriuksen ja Reguluksen joulun odotukseen! Tästä on selitettävä sen verran, että halusin tuoda osittain esille sitä, että jo noin pienenä Siriuksella oli uteliaisuutta muuhunkin kuin velhoperinteisiin ja tavallaan jästeihin.

4. joulukuuta

Ilta oli jälleen hämärtynyt yöksi, kun Regulus tuli tapansa mukaan Siriuksen huoneeseen.

”Tulit taas”, Sirius totesi, vaikka oli arvannutkin Reguluksen saapuvan. Pikkuveli oli tullut jokaisena iltana hänen huoneeseensa joulukuun aikana. Vaikka Sirius tuhahtelikin asialle, hän oli oikeasti mielissään ja tunsi joulumielen hiipivän omaankin mieleensä Reguluksen ansiosta.

”Luuletko, että saisimme laittaa joulukoristeita?” Regulus kysyi toiveikkaana. He olivat käyneet pari päivää sitten serkkujensa luona, joiden koti oli koristeltu mitä erikoisimmin koristein ja Regulus oli pitänyt niistä valtavasti.

”En”, Sirius vastasi ja häntä harmitti totuus. Pikkuveli riiputti päätään surkeana ja Siriuksen teki mieli sanoa jotain lohduttavaa. Kalmanhanaukiolla ei koskaan näkynyt joulu millään tavalla.

”Voimme me tietysti kysyä. Ehkä tänä vuonna saisimme jotain pientä”, Sirius sanoi ja Reguluksen kasvoille nousi surullinen hymy.

”Äiti ei halua vouhotusta joulusta”, Regulus sanoi rauhallisesti ja niin tottuneesti, että yllätti Siriuksen.

”Aina voi kokeilla”, Sirius sanoi, mutta Regulus pudisti päätään.

”Kyllä minä tiedän, ettemme me oikeasti saa koristella taloa, mutta kiitos, kun ajattelit minua sanoessasi noin”, Regulus totesi hymynkare huulillaan ja hän nojautui sängyllä istuvaan Siriukseen. Isoveli naurahti karkeasti ja pörrötti pikkuveljensä hiuksia.

”Oikeastaan minulla on idea”, Sirius sanoi ja nousi ylös sängyltä. Hän penkoi hetken aikaa laatikoitaan, kunnes löysi pergamenttikäärön. Siinä oli vähän kirjoitusta, mutta se ei haitannut. Sen jälkeen Sirius otti taikasauvansa ja Regulus katsoi vierestä, kun isoveli kurtisteli kulmiaan ja mittaili pergamenttia katseellaan.

”Koristeus!” Sirius sanoi epävarmasti ja sauvasta lähti savupöllähdys, eikä mitään muuta tapahtunut, mutta Sirius ei luovuttanut. Regulus katseli uteliaana ja hieman typertyneenä, kun isoveli alkoi taas penkomaan laatikoitaan löytäen niistä sakset. Regulus ajatteli, että ”koristeus” ei ollut mikään loitsu ja Sirius oli vain keksinyt sen päästään.

”Mitä sinä teet?” Regulus kysyi, mutta Sirius vain pudisteli päätään. ”Kohta näet.”

Regulus odotti malttamattomana, kun Sirius venytti ensin rullalla olleen pergamentin suoraksi ja sitten taitteli sitä moneen kertaan. Sirius alkoi leikkaamaan taiteltua pergamenttia saksilla ja Regulus hypisteli peiton reunaa sormillaan odottaessaan.

Jonkun ajan kuluttua Sirius vihdoin avasi leikellyn pergamentin ja Regulus henkäisi syvään.

”Se on joulutähti!” Regulus hihkaisi innoissaan, vaikka koriste muistuttikin vain etäisesti tähteä.

”Niin on”, Sirius sanoi ylpeänä, vaikka oli itse huomannutkin ettei koristeesta ollut tullut ihan sellainen kuin hän oli suunnitellut.

”Sirius, olet maailman paras isoveli!” Regulus sanoi ja kipitti Siriuksen luokse tarkastelemaan lähempää askarreltua joulutähteä.

”Miten sinä osasit?” Regulus kysyi ihaillen.

”No, kun kerran menimme Viistokujalle vähän ennen joulua  niin näin yhdessä Lontoon jästikaupan näyteikkunassa tällaisen ja ajattelin, että se tehtäisiin näin. Yritin kyllä ensin loitsua, mutta se ei toiminut”, Sirius sanoi ja haroi mustia hiuksiaan yllättyneenä siitä, miten paljon Regulus piti hänen tähdestään.

”Voimmeko laittaa sen jonnekin?” Regulus kysyi, ja Sirius harkitsi hetken.

”Tietysti, mutta äiti ei saa tietää. Odotahan, otan narua –”, Sirius sanoi tutkiessaan pöytänsä päällä olevia tavaroita, jotka oli purkanut laatikoista aiemmin. ”Löysinpäs. Kiinnitetään se tuonne verhotankoon”, Sirius tokaisi.

Isoveljenä Sirius kiipesi tuolille ja kiinnitti tähden melkein katonrajaan, kun Regulus katsoi vierestä.

”Se on niin nätti… Tai no oikeastaan hieman hassu, mutta se on meidän ainoa joulukoristeemme”, Regulus sanoi ja halasi Siriusta, joka punastui.

”Ihan tavallinen se on”, Sirius mutisi innostuneelle pikkuveljelleen.

”Hyvä se on”, Regulus vakuutti. ”Kiitos.”

”Nyt mene nukkumaan siitä”, Sirius komensi pehmeästi pikkuveljen päästäessä irti halauksesta. Regulus lähti hyvän tuulisena toivotettuaan hyvät yöt ennen kuin katosi käytävälle.

Sirius kävi makaamaan omalle sängylleen ja katseli tekemäänsä joulukoristetta, joka ei ollut järin ihmeellinen. Se oli kuitenkin ainoa joulukoriste Kalmanhanaukiolla ja ainoa se tulisi olemaankin. Sirius hymyili miettiessään Reguluksen innostuneita kasvoja, ja mietti, mitä muuta voisi veljelleen tarjota. Sirius ei ollut koskaan erityisemmin pitänyt  joulusta, mutta Regulus oli herättänyt hänessä joulumielen ja ennen nukahtamistaan Sirius ajatteli, että hänen joulutähtensä oli sittenkin ihan kaunis.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 04.12.2015 15:20:51
Kerkesin näköjään juuri sopviasti langeta metkuusi :D :D Ei se mitään, minusta Mestariteoksesi on pelkästään loistava :D

Miten olisi vaikka Vuoden HP-ficci?
Kannatan ehdottomasti! :D

Mutta niin, sitten tähän aitoon nelosluukkuun :D Osaat kirjoittaa noista pojista niin söpöjä ja ihania <3 Sirius yrittää olla kaikin puolin hyvä isovli (ja onnistuu siinä minusta upeasti) ja Regulus on niin symppaattinen pikkuveli :3 Ja tämä luukku... ai että :3 Se oli vaan niin hellyyttävää kun Sirius teki sen joulutähden, varsinkaan kun se muistutti tähteä vain hyvin etäisesti :D Mutta silti Regulus oli ihan haltioissaan siitä ja tosi iloinen, että heillä oli lopulta edes jokin joulukoriste :) Tykkäsin myös kauheasti ajatuksesta, että Regulus on se joka tykkää joulusta ja hän onnistuu saamaan Siriuksenkin paremmalle joulumielelle :3 Muutenkin tämä ficci huokui sellaista veljesten välistä lämpöä ja huolenpitoa, tykkäsin (taas kerran :3) hirmuisen paljon!

”Ihan tavallinen se on”, Sirius mutisi innostuneeelle pikkuveljelleen.
Yksi ylimääräinen e-kirjain on päässyt livahtamaan tuonne väliin :)

Kaiken kaikkiaan järjettömän ihana luukku, kiitos oikein kovasti jälleen kerran! :3

-DragonHeart58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: Saappaaton - 04.12.2015 16:19:07
No nyt päästiin asiaan! :D Senkin metkuilija. <3

Olen täällä aivan silmät sydäminä, koska Regulus on niin söpö, että haluan vain halata sen lyttyyn. <3 Jos sä et tykkää lapsista, niin miten kirjotat niistä noin pirun söpöjä? :D

Lainaus
”Niin on”, Sirius sanoi ylpeänä, vaikka oli itse huomannutkin ettei koristeesta ollut tullut ihan sellainen kuin hän oli suunnitellut
Naurahdin tälle, koska Sirius on niin itsensä - ylpeä aikaansaannoksestaan, vaikkei se ollutkaan ihan sellainen kun piti. :D

Tää oli vain niin lutuinen, etten kestä taas. <3 Tuitui, jään kattoo mitä metkuja meille vielä keksit. :D
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: FractaAnima - 04.12.2015 16:20:59
1. luukku: Nawwww, kuinka lutua. Nyt on selkeästi meneillään joku sisarusfluffy-buumi. Tai ainakin minä olen törmäillyt sellaisiin alinomaa. Mutta ei se haittaa, nämä on niin kovin lutuja. :3 Musta oli tosi kivasti kerrottu se, että Regulus osas astua juuri oikeisiin kohtiin ja vielä enemmän tykkäsin, että Oljo oli mainittu, koska kaikki mikä liittyy fandomiin kiinnittää tapahtumia aina kivasti niiden oikeaan paikkaansa. Jee! Oli muuten todennäköisesti ensimmäisiä ellei jopa se ihan ensimmäisin Regulus-ficsu jonka luin! :)

2. luukku: Kyllä, tämä todellakin oli sokerikuorrutettu, mutta sillä tavoin myös kaunis. Tykkäsin siitä, miten aloitit tekstin kertomalla muista ensin ja näin se alkoi jo päässä kehkeytyä, ennen kuin tekstissä sanottiin, että totta tosiaan, Charlie on yksin ja ehkä myös yksinäinen? Myös Gabrielle siinä itsekseen sitten on hengaillut mukana, niin täytyyhän sen olla ollut vain ajan kysymys. Musta tämä: Charlie ymmärsi, että hän oli kaivannut Gabriellen kosketusta ja nainen oli tiennyt sen koko ajan, odottaen, että Charlie ymmärtäisi. oli erityisen kaunis ajatus. Se, että Gabrielle on jo tiennyt omista tunteistaan, mutta on antanut miehelle oman aikansa ymmärtää ja herätä samoihin ajatuksiin. Kaunista. :)

3. luukku: Tätä olenkin aiemmin jo vähän kommentoinut ja yhä edelleen tästä tykkään. Tässä on tosi kivoja kuvailuja ja tunnelma on erikoinen. Aavikkokaupungin mystisyys ja nuorten miesten sinne päätyminen on jotenkin - no - mystistä ja sitä tehostaa se, ettei ficin kuluessa ole juurikaan dialogia. Tilanne kasvaa, vaikkei siitä juuri puhuta ja se se on toimivaa. Noms noms. Vasta nyt hoksasin, että mistä se tyyny sinne tipahti (spurttiraapaleistapa tietenkin), mutta jo ekalla kerralla tykkäsin siitä, että siinä oli myös idea. Hyvä tapa saada toinen viekkuun nukkumaan, arvostan. :D

4. luukku, part 1: Äänestän tätä vuoden HP-ficiksi, kyllä!

4. luukku, part 2:
Lainaus
vaikka oli itse huomannutkin ettei koristeesta ollut tullut ihan sellainen kuin hän oli suunnitellut.
No hiivatti, ei niistä ikinä tuu! I FEEL YOU SIRRE! Eiku siis. Aww?
Regulus on niin kovin suloinen, kun hän arvostaa Siriuksen tähteä (*badumtsss*), vaikkei se suinkaan ole täydellinen. Tai ehkä hänelle se on? Toisaalta on myös aika surullista, että pienten poikien suurin salaisuus on pergamentista leikelty joulutähti eikä mikään tavanomainen kolttonen, joka on suunnilleen verivalalla vannottu salaisuudeksi hautaan saakka.

Kiitos hurjasti näistä luukuista, jään odottelemaan tulevia. :)

- Frac

// Tällä kertaa se oli Saappis, joka kiilasi. Aika tylyä!
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: tirsu - 04.12.2015 21:28:53
Huijausluukku oli aivan loistava! Nauroin vedet silmissä, kun luin sen.  ;D

Ja sitten varsinainen luukku. Aaawww, miten suloinen se oli. ^ ^ Sulin. Pidin siitä, että se oli miltei suoraa jatkoa ekalle luukulle (olin siinä luulossa, että nämä kaikki tulisivat olemaan hieman toisistaan irrallisia ficceröisiä, mutta olin väärässä).

Pikkuiset Sirius ja Regulus ovat niin ihania. Niiden nämä kaksinhetkiset joulunvietto hetket ovat sydäntä pakahduttavia. Varsinkin, kun muutoin he eivät saisi joulua viettää (miten harmillista, mutta täysin Blackin perheeseen sopivaa, nyt kun sitä ajattelee).

Luulin jo, että Sirius on ikäisekseen hyvä taikomaan, kun se otti taikasauvan esille ja yritti taikoa koristeen veljensä iloksi, mutta eipä se sitten onnistunutkaan vaa saksilla se tähti piti sitten tehdä, vaikkei se sitten täysin onnistunutkaan. Ajatushan se on tärkein ja Regulus oli tyytyväinen, niin eihän muulla sitten väliä olekaan.  :D

Aivan ihana luukku. Jään odottelemaan uutta luukkua innolla!  :)

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: Vlad - 04.12.2015 21:36:12
Hajosin minäkin huijausluukulle, tosin sen jälkeen menin numeroissa sekaisin :D

Varsinainen luukku taas oli sellainen, että olisi vain tehnyt mieli awwitella ihan jatkuvasti. Sirius ja Regulus on varsin ihania veljeksiä ja voi vitsit, miten ihana Sirius, joka taikoo joulutähden ja on ylpeä, vaikka tähti ei ihan putkeen menekään. Sirius on kyllä ihana isoveli, kun on jotenkin niin ihana Regulusta kohtaan. Varsinkin kun ajattelee, millaisiksi Siriuksen suhde veljeensä menee myöhemmin. Ja hymyilin suunnattomasti sille, että Mustan talossa ei saa koristella joulua varten <3 Nawwws, oon itekin ajatellut Mustien olevan sellainen perhe, joka ei joulua vietä.

Äääh, tämäkin oli taas niin ihana luukku, että ei tähän oikein osaa kommentoidakaan mitään <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: LillaMyy - 04.12.2015 21:45:23
Olet todellakin nero, ei hitsit, mä ihan oikeasti LUULIN, että se oli se kalenterin luukku, mutta ihan hyvä, että saatiin sitten kuitenkin vähän lisää veljesfluffya, koska veljesfluffy on ehkä parasta ikinä!! (: Totta, totta, maailmankaikkeuden lyhyin ficci on nyt virallisesti saanut multakin kommentin! :D

Iii, tui tui! Pieni Regulus on ihanan söpö (kai sitä voi sanoa vielä pieneksi? :D)! Haluaisin vaan halirutata koko pojan ihan lyttyyn just nyt! ((: Ja Sirius on söpö, kun piristää pikkuveljeään joulutähdellä, vaikkei se tähti hänestä ehkä ollutkaan kovin kummoisen näköinen. (:

Krääh, nyt ei kyllä kommentoiminen kulje, tiedä sitten johtuuko se juuri tunti sitten päättyneestä Hobitti-maratonista vai mistä, mutta ei vaan lähde, joten palaan astialle sitten seuraavan luukun merkeissä toivottavasti vähän paremman kommentin kanssa. : D
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: Hazyel - 05.12.2015 00:06:44
Noniin, tuun nyt vihdoin kommentoimaan tuota mulle osoitettua luukkua! Anteeksi kauheasti että tää on vähän venähtänyt, ollut niin paljon muuta :D Mutta parempi kommentti myöhään kuin ei milloinkaan, eikö niin! Tuun varmaankin vielä erikseen jossain vaiheessa ainakin lukemaan ja toivottavasti myös kommentoimaan noita muitakin luukkuja, mut tällä kertaa nyt vain tuota yhtä.

Heti ensimmäisestä raapaleesta jäi varsin hämmentynyt fiilis, että mistä tää oikein lähtee liikkeelle. Miksi ihmeessä Draco tahtoo pois Englannista, miksi hän ylipäätään vaikuttaa niin hirveän epätoivoiselta? Ensimmäisessä raapaleessa ei oikeastaan ollenkaan selitellä mitään taustatarinoita, joten tää tuntuu nappaavan heti mielenkiinnon, kun tekee mieli tietää lisää tästä konseptista ja kaikesta!

Tokassa raapaleessa ilmeisesti Harrykin tulee mukaan kuvioihin, miten suloista, että hän tulee tuolla tavalla pelastamaan! Valitettavasti kuulin jo ennen lukemista vähän teidän puheita irkistä, joten tässä kohtaa oon melko varma, että Draco pelastuu tuolta autiomaasta, jonne vahingossa joutui, eikä mua enää jännitä niin paljon :D Mut odotan yhä, kerrotaanko tässä vielä, että miksi alunperinkään Draco halusi pois Englannista - mitä ilmeisimmin hänelle on kuitenkin tapahtunut jotain fyysistä, kun puhutaan "särystä". Hmm, tässä vaiheessa voisi ehkä arvata, että joku ois vaikka hakannut Dracon ja Draco olisi halunnut mahdollisimman kauas...

Kolmannessa raapaleessa Draco onkin yhtäkkiä autiomaan sijaan jossain huoneessa sängyssä, mikä on vähän yllättävää ja jättää aika ison aukon tarinaan. Mutta koska kyse on kuitenkin Potter-universumista, niin otan vapauden olettaa, että Harry on ilmiintynyt Dracon kanssa jonnekkin pois autiomaasta. On tosi suloista, että Harry pitää huolta entisestä vihamiehestään (tai ainakin olettaisin että tää menee jotenkin canonin mukaan, kun muuta ei oo sanottu), vaikka mua häiritseekin, että mihin se on oikein Dracon vienyt. Mutta ehkä se selviää!

Neljäs raapale hämmentää kyllä vielä edellistäkin enemmän. Mitä ilmeisimmin Draco on ollut jo hyvän aikaa siellä talossa, jonne Harry hänet toi. Miksi Draco on jäänyt sinne, onko tässä taustalla tapahtunut jotain muuta, miksi Harry on antanut Dracon jäädä sinne? Ja miksei Draco suostuisi poistumaan huoneesta, muualle kuin parvekkeelle? Jätit nyt tällä raapaleella niin paljon ilmaan leijuvia kysymyksiä, että oon ihan hämmentynyt :D Mua jäi myös häiritsemään, missä ihmeessä nää ovat, kun kerran on jouluaatto ja silti hellettä. Ilmeisesti eivät ainakaan siellä Englannissa, vaan jossain eteläisen pallonpuoliskon maassa. Vai hetkinen, onko nää jossain aavikolla olevassa kaupungissa? Hmmm...

Uu jea, nythän tässä päästiin asiaan! On hassusti ilmaistu, että Draco kokee saaneensa tarpeekseen Harrysta, mutta ei kuitenkaan pane vastaan Harryn suudellessa tai ottaessa toisen syliinsä. Käsitän tän niin, että Draco on saanut tarpeekseen siitä, että Harry on lähellä, mutta he eivät silti ole muuta kuin kavereita, tuttavia tai jotain sellaista. Ja jotenkin suloista, että raapaleen lopussa Draco hymyilee.

Noniin, tuli ainakin varmistus sille, että nuo tosiaan ovat jonkinlaisessa Aavikkokaupungissa! Tai ainakin oletan, että tuo jollain tapaa tarkoittaa edellä mainitsemaani kaupunkia keskellä aavikkoa (koska mitä muutakaan se voisi tarkoittaa?). Suloista kuinka Harry vie Dracoa ulos ja koittaa ilmeisesti muutenkin saada Dracoa elämään taas hieman normaalimpaa elämää.

Höh, odotin jo, että tässä raapaleessa olisi kerrottu jotain menneisyydestä ja siitä, miten nuo loppujen lopuksi päätyivät poiis Englannista, kun raapaleen alussa jo vähän tunnuttiin vihjaavan siihen suuntaan! Tykkään kuitenkin tästäkin päätöksestä, sillä tää jättää lukijan mielikuvituksen varaan sen, mitä lopulta tarinan taustalla onkaan. Tykkäsin tästä raapalesarjasta kyllä hurjan paljon, ja vaikka tää jättikin ilmaan paljon kysymyksiä, niin ei se haittaa! Saa ainakin itse täyttää aukot haluamallaan tavalla.

Tahdon vielä kiittää ihan hurjan paljon siitä, että teit mulle osoitetun luukun ja vielä Drarrya! <3 Lupaan tästä hyvästä julkaista vielä lisää Vietyjä vuosia joulukuun aikana!
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: DulzGraham - 05.12.2015 16:39:54
Täytyy tunnustaa etten vielä ihan ehtinyt kaikkia näitä lukea, mutta kyllä minä vielä. Nämä omistukset minut tänne kommentoinnin ääreen nyt kyllä pakottivat.

Koska herraisä

TOSITARINA
- ehkä herkin, ytimekkäin ja kaunein tarina ikinä. Äänestän muuten tosissani vuoden parhaaksi HP-ficiksi, ja olen ylpeä susta.

4. JOULUKUUTA part 2
- Sanoinkin tän jo kerran, mutta sanon toiste: aww. Ihan Siriuksen tapaista ottaa veli siiven alle. Turhankin karu kuva siitä millainen monen kodin joulu todellisuudessakin on :/


lupaan kommentoida aiemmat ja myöhemmätkin vielä, usko pois!  :D
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: Odo - 05.12.2015 22:55:32
DragonHeart58, hehe hyvä metku oli. ;) Sirius ja Regulus on kyl aina sulosia! Kiitos virheen pongaamisesta, on näköjään lipsahtanut.

Saappaaton, mä en oikeastaan tiedä. :D Sirius ja Regulus vaan on söpöjä. Ja nyt on kyl myönnettävä, että oon lukenut söpöjä lapsificcejä, mm. sulta. Ehkä lapset on kivoja vaan ficeissä? Oon kyl aina miettinyt, miten ees onnistun kirjoittamaan lapsista, kun niiden kaa on tekemisissä niin vähän.

tirsu, se onkin mestariteokseni! Mutta niin mulla ois tarkoitus saada nämä joululahjojen välissä olevat luukut rakennettua yksittäinkin toimivana jatkiksena Siriuksen ja Reguluksen joulusta, joten jatkoa on vielä luvassa! Mustien joulusta kirjoitin yhden näkökulman luihuisten joulukalenteriin (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=41196.msg791015#msg791015), jos kiinnostaa. ;)

Vlad, se on kyllä surullista, kun tietää mihin veljien välit menee myöhemmin. Oon aina ajatellut, että Siriuksella ja Reguluksella on saattanut ollakin lämpimät välit, mutta he ovat sitten etääntyneet ja lopulta joutuneet kokonaan eri teille. Mustien joulusta tosiaan kirjoitin Luihuiskalenteriinkin, jos haluat käydä vilkaisemassa!

LillaMyy, Hobitti-maraton selitys hyväksytty! Regulus on kyl söpö ja pikkuinenkin vielä, kun ei ole edes Tylypahkassa!

Lau, huhhuh tuo sun kommas, ainaki kilsan mittanen!<3 Siis älyttömän pitkä ja sait aika pirun monta kysymystä aikaan, joihin mulla on vastaukset, mutta oon kirjoittaessa ajatellut ilmeisesti lukijoiden olevan ajatustenlukijoita tai jotain. :D Voin joskus selventää noita vastauksia sulle (osaan oonki jo vastannut kommenteissa). Kiva, että oudoista aukoista huolimatta on miellyttänyt! Ehkä mä joskus teen jonkun täydennysosan tälle, prologin tai jotain!

DulzGram, hienosti huomattu, että tosiaan monien joulu oikeastikin saattaa olla vähän karumpi. Se nimittäin on, valitettavasti. Ja tietysti mun mestariteos on herkin, ytimekkäin ja kaunein tarina ikinä! (Mut pliis, älä oikeesti äänestä. ;D Pikarit saa nykyään niin vähän ääniä, että ois surku viedä mestariteoksella pysti joltain isommalta ficiltä. Tai siis oikeastihan mun mestariteos on vaan liian hyvä pikarille, kun tarkemmin miettii! Tai ehkä vuoden huumorific? :D)

Frac (meinasin vahingossa hypätä sun ohi :<), mä oon kanssa huomannut tän buumin! Mut sisarusfluff on jees. Ja eka Regulus!? Sun on luettava sitä lisää, koska Regulus on mm. paras. Jee, mäkin nimittäin tykkään siitä, että Gabrielle on ollut ajan tasalla jo pidempään omien kuin ehkä osittain Charlienkin tunteista. Kiva, että se Drarryki on maittanut! Se tyyny tuli tosiaan sieltä, oli haastavaa saada se mukaan! Ja samat kuin Dulzille, älä oikeesti äänestä ainakaan vitsillä Vuoden HP-ficiksi, koska ääniä annetaan nykyään niin vähän niin olisi kurjaa viedä pysti joltain oikeasti sen ansaitsevalta ficiltä. Tää vois olla vuoden huumori, ehkä? (Onko sellasta pystiä ees?) :D Tosin mun Mestariteos on kyl liian hyvä kaikille pikareille! Kiva, että vikakin luukku on miellyttänyt ilmeisesti!

Kiitos jälleen valtavasti kaikille kommentoijille. <3 Ootte mahteja ja kiva, että tykkäätte pikkuisista Siriuksesta ja Reguluksesta! Pahoittelen, että tämä luukun kanssa on kestänyt. Sain tänään ennen töitä julkaistua muut luukkuni (Finin joulukalenteri ja Luihuiskalenteri), sitten olin töissä ja sen jälkeen kirjoitin tähän ficciä. Ihan oikeasti, mutta se ei läpäissyt K-11 -tasoa, joten se julkaistakoon jossain muualla kuin tässä kalenterissa korkeamman ikärajan osastoilla. Parempi kuitenkin myöhään kuin ei milloinkaan, joten viides luukku, olkaa hyvät!

Genre: angstfluffi
Paritus: Harry/Cho
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua Sparky, joka tätä paritusta pyystit! Toivottavasti kelpaa, vaikka ihan suoraa paritusta ei ookaan tai semmosta hempeetä silleen. Niin no tajuat, kun oot lukenut! (Harryhan kuuluu Charlielle ja siks tää paritus ei suju.)

Muistoja

Cho katseli ikkunasta taivaalta leijailevia lumihiutaleita ja yön pimeyttä. Hän tunsi olonsa haikeaksi ja muisteli monen vuoden takaista joulua Tarvehuoneessa, kun hän oli suudellut Harrya. Ikävän tunne puristi rintalastaa, mutta siihen oli sekoittunut myös häivähdys onnellisen muiston iloa.

Silmät olivat kostuneet ihan huomaamatta ja Cho pyyhki silmänurkkiaan, kun kuuli ulko-oven aukeavan. Takin kahina kantautui olohuoneeseen ja pois heitettyjen kenkien kopina kertoi, että Harry oli tullut kotiin. Pian vahvat käsivarret kietoutuivat naisen ympärille rakastavasti.

”Olet kylmä”, Cho totesi hiljaa pakkasessa matkustaneelle miehelleen.

”Sinä olet lämmin”, Harry naurahti ja piteli Chota tiukemmin syleilyssään.

Sitten Cho aukaisi silmänsä ja haavekuvien Harry katosi. Oikeasti kukaan ei ollut tullut kotiin, johon Cho oli leiponut pipareita ja vain muistojen vuoksi ripustanut mistelin. Hän asui yksin, edelleen.

”Hyvää joulua”, Cho kuiskasi, kun kello löi kaksitoista lyöntiä keskiyön merkiksi. Cho kaipasi Harryn kosketusta ja mietti, millainen heidän suhteensa olisi voinut olla. Joskus aikoja sitten he olivat nauraneet Harryn kanssa, pitäneet toisiaan kädestä ja hymyilleet toisilleen kuin vasta ihastuneet.

”Miksi minun pitäisi varoa tonttuja?” Cho kysyi nauraen, kun Harry oli vakuuttanut, että hänen tulisi olla kiltisti tonttujen varalta.

”Tontut tarkkailevat ovatko lapset kiltisti vai eivät, tietenkin. Velhoperheissä tosin ei taideta kertoa tontuista”, Harry kertoi ja Cho painautui lähemmäs häntä.

”Niin kuin kotitontut? Kuulostaa hieman hassulta”, Cho virnisti.

”Ei, vaan sellaisia pieniä ukkoja, joilla on hiippalakki”, Harry sanoi tietäen, että kuulosti Chosta varmaan typerältä, mutta tyttö suukottikin häntä nauruhelmiä huulillaan ja lupasi olla kiltisti.

Muisto nauratti Chota ja sai hänet hymyilemään haikeudenkin keskellä. He kirjoittelivat joskus Harryn kanssa ja mieheltä saatu joululahja lepäsikin hänen sohvapöydällään odottaen avaamistaan. Siinä oli kaunis tummansininen lahjapaperi ja hopeaa hohtava koristenauha.

Cho hipaisi sormellaan korttia, josta lähti kaunis jouluinen sävelmä koskettaessa. Se hiipui pois, kun hän päästi siitä irti, kuten oli aikoinaan päästänyt Harrysta.

Uusivuosi toi mukanaan toivoa, ja kirjeessä lahjan mukana oli lukenut: ”Minulla on ikävä sinua.” Cho uskoi mahdollisuuteensa, suukotti kirjekuorta ja lähetti myöhään pöllönsä pimeään yöhön.

”Hyvää joulua, Harry. Minullakin on ikävä sinua.”


A/N2: Julkaisin tämän ja tajusin, että täästä puuttui otsikko. Keksin sen noin 30 sekunnissa, sori.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 5/24
Kirjoitti: Lunalotta - 05.12.2015 23:35:15
Ääww, voi Odo. ;__; Ihana tarina! Harry/Cho toteutui tässä vaikkei konkreettisesti. Hetken jo herättelin toivoa kun Cho kuvitteli tilanteen jossa Harry tulee kotiin, mutta sitten se paljastuikin vain tosiaan kuvitelmaksi. Aww. ;_; Sanaton olen, niinku oon täs lähiaikoina ollutkin jo aika tavalla, mutta tää oli vaan jotenkin niin suloinen ja ihana angstitarina! Todellakin vähän erilainen kuin ne tavanomaiset iloiset joulutarinat, mutta tää ei kuitenkaan ollut sitä liian angstista, vaan just sopivalla tavalla. Ihan liikutuin tätä lukiessa ja piti lukea ihan kahteen (vai kolmeen) kertaan kun oli niin ihana. Kiitos Odo! Oli myös suloista kun Harry kertoi Cholle tontuista... Ei kertakaikkiaan oon niin sanaton. :D Jos pitäis lainailla jotain parhaita kohtia niin lainaisin tän koko tekstin. <3
Oon kiitollinen, kiitoskiitoskiitos!
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 5/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 06.12.2015 10:28:43
Ääää <3 (Siis kyllä, osaan aloittaa nää kommentit aina varsin loistavalla tavalla :D)

Tämäkin luukku oli niin hyvä! Haikea ficci sokerilla koristeltuna, ja en oikein osaa kuvailla sitä millainen olo minulle tuli tämän jälkeen; sellainen positiivisesti jännä :D Tavallaan oli hiukan surullista lukea, että Cho joutui viettämään joulunsa yksin Harrya kaivaten, mutta silti tuo tonttumuisto (jolle muuten repesin :D) teki siitä lohdullisen. Minua kosketti myös toi kohta, missä Cho kuvitteli Harryn vierelleen, mutta hän ei sitten kuitenkaan ollut siinä :( Mutta sitten tuo, että Harry oli lähettänyt Cholle joululahjan ja -kortin <3 Ele oli vähän kuin näyte siitä, ettei Harry ollut unohtanut Chota tai jättänyt häntä täysin oman onnensa nojaan, eikä Cho siis ollutkaan loppujen lopuksi ihan yksin. Oli siis kiva elementti, että Harry ja Cho olivat edelleen toisiinsa yhteydessä, minä tykkäsin :3

Pidin myös tästä tunnelmasta, jonka olit saanut tähän tekstiin aikaan, sellainen haikean jouluinen :) Kirjoitat myös ihan hirveän hyvin, ja tätä kalenteria on myös siitä syystä aivan ihana lukea! Ja hei, ei toi otsikko oo minusta ainakaan huono, sopii tähän luukkuun mainiosti! :)

Kiitos jälleen ihanasta luukusta, tätä kalenteria on ilo lukea! :3

-DragonHeart58

 
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 5/24
Kirjoitti: Saappaaton - 06.12.2015 11:55:34
Olen itse tällä kertaa vähän myöhässä, mutta tuo on tosi kivaisa pieni luukku taas. <3 Harry/Cho ei ole jotain, mille hirveästi lämpeäisin, mutta tämä pätkä toimi, vähän kävi sääliksi jopa Cho-ressukkaa.

Lainaus
Harry sanoi tietäen, että kuulosti Chosta varmaan typerältä, mutta tyttö suukottikin häntä nauruhelmiä huulillaan ja lupasi olla kiltisti.
Tuo on ehdottomasti ficin paras kohta, nauruhelmiä huulillaan oli todella kekseliäästi sanottu.

Muutenkin hauska ajatus, että Harry kertoili Cholle joulutontuista, tykkäsin ideasta ihan sikana. :D Pitkät kommentit kunniaan, kiitos taas tästäkin pätkästä. <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 5/24
Kirjoitti: tirsu - 06.12.2015 17:36:12
Olipas haikea luku - vaikken edes välitä Harry/Chosta. Cho-raukka, kävi ihan sääliksi. Varsinkin siinä vaihessa, kun selvisi että hän oli kuvitellut sen koko Harry-kohdan.

Kiva yllätys kuitenkin se, että Harry ja Cho pitivät yhteyttä yhä toisiinsa. Ja että he vaihtoivat joululahjoja. Tosin, Harryn viimeisemmän lahjan kortti taisi antaa Cholle ehkä vääränkäsityksen...?

Lainaus
Harry sanoi tietäen, että kuulosti Chosta varmaan typerältä, mutta tyttö suukottikin häntä nauruhelmiä huulillaan ja lupasi olla kiltisti
Aivan ihana tuo nauruhelmiä huulillaan kuvaus. Rakastuin siihen täysin.  :D

Otsikko oli tällä aivan sopiva, se kuvasi tätä täydellisesti. Välillä yksinkertainen on kaikkein paras.

Pahoittelut lyhyestä kommentista. Jään odottelemaan seuraavaa luukkua jälleen. :)

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 5/24
Kirjoitti: Azure - 06.12.2015 18:32:28
Oho, venähtipä mulla nyt kommaaminen pahemman kerran, anteeksi. :D

Luukku 2

Tämä oli ihana, vaikka harvemmin tulee Charlie/Gabriellea luettua saatika yleensäkään Charliesta, vaikka hän kyllä kuuluu suosikkeihini Weasleyn perheestä. Alussa oli kivasti kuvailtu joulunviettoa Kotikolossa :3 Tää oli kyllä ihanan sokerinen luettava ja Gabrielle on mahtava ihminen kun tiesi, mikä Charlieta vaivasi <3

Luukku 3

Aavikkokaupunki jo nimenä on mahtava! Vaikka täytynee myöntää, että ensimmäisenä tuli mieleen Varjojen kaupungit kirjasarja tosta nimestä, eh. :D
Mutta tämä oli aivan mahtava ficci! Alku oli jännittävä ja vähän jo mietin, että nyt Draco alkaa hourailemaan Harrysta mutta eihän se sitten niin mennytkään vaan Harry tuli ja pelasti Draco-paran. <3 Kiehtovaa ajatella, että Harry ja Draco pakeni molemmat sodan jälkeen niitä muistoja, painajaisia ja kipua ja pääty lopulta samaan paikkaan. Ja löysi toisensa. Sitä ei sovi unohtaa. Kiitos tästäkin luukusta!

Tositarina
Täähän on kyllä ehdottomasti vuoden paras HP-ficci -materiaalia :D

Luukku 4

Siriusta ja Regulusta! Tän jatkoa onkin jo odotettu, eikä kyllä ollut mikään pettymys tämäkään pätkä. :) Surullista aatella, että Mustan veljekset ei koskaan saaneet ns. oikeeta joulua kun niiden vanhemmat (lähinnä kai äiti?) oli mitä oli.
Sirius on kyllä niin mahtava isoveli kun yrittää saada veljensä piristymään ja askarteli tälle joulutähdenkin, vaikkei siitä ehkä tullutkaan ihan sellainen kuin oli tarkoitus. :3
Siriuksen ja Reguluksen veljesfluffi on kyllä vaan niin aww <3

Luukku 5

Ensin menin hieman hämilleni, että miksi Cho muisteli Tarvehuoneen joulua haikealla mielellä jos kerran Harry oli nyt hänen miehensä, mutta selvisihän se sieltä kun kaikki paljastuikin vain Chon harhaksi.
Tuo tonttu kohtaus oli aivan ihana (:
Ja tuo nauruhelmiä huulillaan on aivan mahtavasti keksitty ilmaus!
Kiitos näistä!
Anteeksi kun en ole ehtinyt kommentoida aikaisemmin :/
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 5/24
Kirjoitti: FractaAnima - 06.12.2015 20:31:31
Luukku 5: Hyvin erikoinen ficci, en ehkä koskaan ole törmännyt Cho-ficciin, jossa tämä haikailee Harryn perään jälkikäteen. Mikä mahtava idea, tästä saisi varmasti aikaan isommankin projektin. (Hemmetin inspiraatiokukkaset, kun leviävät kuin rikkaruohot :::: D) Mutta siis, tosi kiva ja kauniita kuvailuja, kuten: mutta tyttö suukottikin häntä nauruhelmiä huulillaan. Tosi kaunis. :)

Tykkäsin jostain syystä kovasti alun toivekuvasta, joka olikin lopulta ei vain osin vaan kokonaan tytön päänsisäinen. Hieno, erilainen aloitus. Parituksesta huolimatta, kovin miellyttävä teksti. :)
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 5/24
Kirjoitti: Odo - 06.12.2015 21:05:24
Sparky, mukava kuulla, että lahja oli mieleinen! Ole hyvä, ei kestä kiittää!

DragonHeart58, on hienoa kuulla, että on hyvä kirjoittaja! Arvostan tosi paljon, että tykkäät mun tyylistä!

Saappaaton, mä mietin pitkään nauruhelmien pois jättämistä, koska se on aika koristeellinen verrattuna muuhun tekstiin. Oisin käyttänyt sen joskus toisaalla, mutta hyvä jos se on toiminut tässäkin, kun sen kerran päätin jättää!

tirsu, mullekaan Harry/Cho ei ole mikään ykkösparitus, mutta pyynnöstä sitäkin tuli kirjoitettua. Hyvä, että parituksesta huolimatta on miellyttänyt. Tuo loppu tosiaan on sellainen jännä, että sitä voi tulkita miten tykkää. Ikävää voidaan käsitellä ystävinä, tai että Cho sai väärinkäsityksen, tai yltiöfluffisesti että Harry kaipasi Chota samalla tavalla. Ken tietää.

Azuu<3, älä pahoittele! Kiva, että tulit kumminkin nyt kommentoimaan. Charlie/Gabriellea en itse ole varsinaisesti lukenut yhtään tai prologin jatkista, mutta siinä paritus ei esiinny vielä ollenkaan. Jos sä oot ees harvoin törmänny siihen niin linkkaa mulle, jos löydät ne! Hienoo, että oot tykännyt näistäkin luukuista! Ja kun sanoit niin Aavikkokaupungista tulee vähän Varjojen kaupungit mieleen, mutta hups.

Frac, aika viime tippaan jätit kommentoinnin! Olin viimeistä esikatselukertaa klikkaamassa, kun tuli ilmoitus uudesta viestistä. :D Luin muuten inspiraatiorukkaset. Hienoa, että fic miellytti parituksesta huolimatta! (Oikeasti ehdit ihan hyvin kirjoittaa tämän kommentin, koska tajusin sen puuttuvan otsikon.)

Kiitos taas kaikille kommentoijille. <3 Oli mukava kuulla, että hatusta repäisty otsikko edellisessä on toiminut, nauruhelmet miellyttäneet ja tontut olleet hauskoja! Kuten Saappikselle sanoinkin nauruhelmet meinasi jäädä pois, mutta hyvä, että niistä on tykätty! Tontut oli mustakin aika hauskoja, koska miettikää nyt miltä kuulostaa hiippalakkiset pikku-ukot kurkkimassa sun ikkunan takana?

Paritus: Severus/Hermione (Severus/Lily)
Genre: draama, romantiikka
Ikäraja: Sallittu
Beta: Saappaaton
A/N: Elämäni ensimmäinen Snarmione! En ole mikään suurin tämän parituksen ystävä. Oon nähnyt todella hienoja Snarmione-ficcejä, mutta jotenkin tää paritus itsessään ei vaan sytytä kauheasti. Mietin monta tuntia, miten mä saan kasaan jotain, mutta lopulta syntyi tämä. Lyhyt, mutta Snarmioneapa kumminkin. Tällä ficillä toivotan Hyvää joulua FractaAnimalle! <3 Otsikosta ja betauksesta kiitokset Saappikselle, ilman sitä tää ei ois varmaan ikinä päässyt tänne asti.

Ansaittu onni

Lumipeite verhosi hautoja joululaulujen iloisten sävelien kantautuessa Godricin notkon kirkosta. Ilta oli hämärä ja tähdet tuikkivat taivaalla. Lumihiutaleet takertuivat Hermionen hiuksiin, kun kirpeä pakkanen pisteli poskia ja Severus oli kietonut kätensä Hermionen ympärille tuntien tämän lämmön kehoaan vasten.  He kävelivät tuttua polkua ja saapuivat haudalle, jolla Severus oli käynyt joka joulu – tähän asti yksin. Nyt Hermione oli hänen rinnallaan ja matka tuntui kevyemmältä kuin ennen. He saapuivat haudalle, joka oli puhdistettu lumesta ja katsoivat, kun kynttilän lämmin valo lepatti hiipuvassa tuulessa. Severus päästi irti Hermionesta. Nainen hymyili hänelle lämpimästi kasvoillaan se sama haikeus, joka heijastui hänen omiltakin kasvoilta. He laskivat yhdessä joulukukat haudalle, jonka kiveen oli upotettu koristeellisin kirjaimin: Lily Potter.

Hermione kietoi kätensä Severuksen ympärille, mutta antoi hiljaisuudella tilaa Severukselle, jolle Lily oli merkinnyt niin paljon ja merkitsi edelleen. Hermione ymmärsi sen ja kunnioitti sitä kaipausta. Kun Severus oli saanut hetkensä hän veti Hermionen syleilyynsä ja puristi tätä tiukasti kiittäen siitä, että nainen oli hänen rinnallaan.

Hermionen lämpö rauhoitti Severusta ja hän haistoi naisen ruskeista kiharoista piparit, joita nainen oli leiponut aiemmin heidän yhteisessä kodissaan. Se oli ensimmäinen joulu, jota Severus ei viettänyt yksin lapsuutensa jälkeen. Hermione katsoi kostuneisiin silmiin ja pyyhkäisi sormellaan miehen poskea. Severus hymyili ja halusi kiittää kaikesta muttei keksinyt oikeita sanoja tunteidensa ilmaisuun. Hermione kuitenkin ymmärsi ja vastasi miehensä hymyyn. He olivat löytäneet sodan jälkeen yhteisen onnen ja he jakoivat ilot ja surut toistensa tukemina. Lilyn haudalla käyminen oli tärkeää Severukselle, joten niin se oli myös Hermionellekin. Hän ei koskaan ajatellut pahaa Severuksen tunteista Lilyä kohtaan, eikä hänen tarvinnutkaan. Severus rakasti häntä nyt, tässä maailmassa, tässä hetkessä.

Ennen lähtöään haudalta Severus kumartui hautakiven äärelle ja hymyili saadessaan kertoa kuiskauksin Lilylle, että oli vihdoin löytänyt sen onnen, jonka Lily oli vuosia sitten kertonut hänen ansaitsevan. Lumihiutaleita tanssittava tuulenhenkäys oli kuin kuolleen kuiskaus, joka kertoi Severukselle Lilyn olevan iloinen hänen puolestaan.

”Hyvää joulua, Lily”, Severus toivotti tuuleen ja veti Hermionen lähemmäs itseään, kun he jättivät hautausmaan taakseen.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 6/24
Kirjoitti: FractaAnima - 06.12.2015 21:30:01
SUCK IT LILY! (eiku, oli pakko :D)
 
Nawwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwwww. <3____<3
Rakastan tätä pientä tunnelmapalaa ja rakastan sua, kun teit niin suuren työn vain mun takia, että kirjotit ihan ensimmäisen snarmione-ficcisi ja ja ja. Iiiiih. <3

Lainaus
Kun Severus oli saanut hetkensä hän veti Hermionen syleilyynsä ja puristi tätä tiukasti kiittäen siitä, että nainen oli hänen rinnallaan.
Mmmmh, voin vain kuvitella tämän kauniin hiljaisen hetken näiden välillä. Ei sanoja, vain toisen lämpö ja läsnäolo. Nam. <3
Lainaus
Severus kumartui hautakiven äärelle ja hymyili saadessaan kertoa kuiskauksin Lilylle, että oli vihdoin löytänyt sen onnen, jonka Lily oli vuosia sitten kertonut hänen ansaitsevan.
En ehkä kestä. <3 Oon ihan. liian. tunnelmissa. kommentoidakseni.

Kiitos, kiitos, kiitos, kiitos, kiitos.  :-*  :-*  :-*  :-*  :-*
<3: Frac
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 6/24
Kirjoitti: tirsu - 06.12.2015 21:44:22
En oikein tiedä, että miten kommentoisin tätä, kun Hermione/Snape on mulle suuri ei, ei (koska Severus kohteli Hermionea niin inhottavasti kirjoissa, etten pysty sitten mitenkään näkemään heitä parina). Yritän kuitenkin saada jotain aikaiseksi.

Tämä oli haikea että kaunis. Ja se tunnelma, joka tekstissä oli, se välittyi lukijalle asti. Sä se kyllä osaat kirjoittaa - ja saat mut sietämään paritusta kuin paritusta. Jopa myös tätä. Se on ensimmäinen kerta se.  :P

Pidin siitä, että tässä kävi selväksi se, ettei Hermione ollut mustasukkainen (se voisi olla helppoa tuollaisessa tilanteessa) kuolleelle naiselle, koska hänen miesystävällään oli yhä jonkinnäköisiä tunteita - tunteita jotka eivät koskaan katoaisi - Lilyä kohtaan. Se oli todella hermionemaista.

Tuota joo, en nyt oikein osaa kommentoida tätä muuten. Pahoitteluni. Pidin tästä paljon, ihan jo tunnelman takia, joka tästä välittyi.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 6/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 07.12.2015 16:43:08
Minä taas hymyilin onnellisena huomatessani että tähän oli tullu uus luukku :3

Ja ihana luukku olikin. Minulle Severus/Hermione on vähän erikoisempi paritus, enkä ole usein lukenut heistä kertovia ficcejä, joten tämä oli mukavaa vaihtelua :) Minusta sait nämä kaksi toimimaan hyvin parina, ja kuten tirsu mainitsikin, minusta oli ihanaa ettei Hermione kantanut kaunaa Severukselle tämän tunteista Lilyä kohtaan - se on ihanan kypsää ja aikuismaista käytöstä, juuri sellaista jota minä miellän Hermylle :)

Tämä oli kaunis tunnelmapalanen, jonka tunnelma kohosi aivan uusiin sfääreihin - kaihoisa mutta silti rakastava ja levollisen rauhallinen. Sulla oli taas tosi paljon kauniita sanavalintoja, jotka saavat ihon kananlihalle :3

Ääh, anteeksi hiukan rupu kommentti, en oikein osaa löytää sanoja sille kuinka paljon tästäkin luukusta tykkäsin! Toivottavasti annat sen kuitenkin anteeksi :D Mutta en voi muuta sanoa kun että tykkäsin (taas) hirmuisesti, ootan taas innolla jatkoa! :3

-DragonHeart58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 6/24
Kirjoitti: Odo - 08.12.2015 00:10:39
Frac, aww hienoa että kelpas! Ole hyvä! <3

tirsu, vau mitä kehuja! Oon otettu siitä, jos saan sut sietämään inhokkiparituksia. Ehkä se johtuu siitä, kun en itsekään erityisesti pidä parituksesta niin osaan kirjoittaa sellaista, mikä kelpaa muillekin, jotka ei siitä pidä? Kenties. Tämän ajatus oikeastaan lähti nimenomaan noista Hermionen ajatuksista Lilya kohtaan, joten hyvä kuulla, että se sopi hahmolle.

DragonHeart58, saat anteeksi! Sun kommenttis piristää mua, joten älä pahoittele niistä! Severus/Hermione on mullekin vähän vieraampi paritus, enkä siitä suuremmin perusta, mutta kannattaa vilkuilla esimerkiksi sellaista ficciä kuin Perillisvala, jonka FractaAnima on kirjoittanut! Se on hyvä!

Kiitos jälleen valtavasti kommenteista! Pahoittelen, että tämän päivän (7.12.) luukku on myöhässä! Tulin töistä kotiin 23:24, eikä luukkua ollut kirjoitettu, joten aika vauhdilla tämän väsäsin ja rupesin heittämään tänne. Ficci oli oikeastaan valmistui juuri ennen vuorokauden vaihtumista, joten tämähän hyväksytään, eikö? ;D Huomenna yritän saada luukun kirjoitettua ennen töitä, mutta muuten menee taas samoihin aikoihin tai jopa myöhempään jos en ehdi (koska työt).

Genre: draama
Ikäraja: Sallittu
A/N: Jälleen Siriusta ja Regulusta! Sori kauhealla vauhdilla ja sen suurempia suunnittelematta kirjoitettu tuotos, mutta tämä tavallaan sopii mun tuleviin suunnitelmiin. Alphard on siis Walburgan veli.

7. joulukuuta

Viistokujalla oli paljon noitia ja velhoja jouluostoksilla. Regulus käveli kiinni Siriuksen kyljessä, kun he seurasivat Walburgaa, joka kulki ripein askelin heidän edellään. Sirius hidasteli näyteikkunan kohdalla, jossa näkyi huispausvarusteita, mutta Regulus suorastaan liimautui ikkunaan kiinni. Nuoremman intohimona oli ollut huispaus siitä lähtien, kun hän oli nähnyt ensimmäisen pelinsä. Orion sai suhteilla vapaalippuja huispausotteluihin aina toisinaan, joten Sirius ja Regulus olivat päässeet näkemään pelejä huippuaitoista.

Walburga hoputti heidät jatkamaan, joten Regulus loi viimeisen haaveilevan katseen kilpaluutiin. He menivät ensimmäisenä Irvetaan. Pojat saivat molemmat vähän hopeaa, koska olivat hoitaneet kotiläksynsä hyvin ja Alphard-setä oli aina vannottanut, että poikien on hyvä opetella käyttämään rahaa jo nuorella iällä. Orion oli samaa mieltä, joten veljeksillä oli jonkun verran omaa rahaa. Walburgalla ei kuitenkaan ollut aikaa tällä kertaa siihen, että pojat  pääsisivät käyttämään taskussa kiliseviä kolikoitaan.

”Regulus, menemme ostamaan sinulle uuden juhlakaavun. Olet kasvanut sen verran, että vanha ei enää sovi sinulle”, Walburga sanoi, kun he astuivat ulos Irvetasta. Walburga oli päättänyt järjestää juhlat, joissa Siriuksen ja Reguluksen piti aina käyttäytyä maltillisesti ja näyttää hyvältä. Sirius ei pahemmin välittänyt juhlista, mutta hänestä oli ihan mukavaa nähdä serkkujaan ja Alphard-setää.

He astuivat Matami Malkinin liikkeeseen ja Sirius katseli ympärilleen. Walburga vei Reguluksen matami Malkinin luokse ja tilasi juhlakaavun mittatilaustyönä. Kun mittanauha alkoi kiertää Regulusta ja Walburga tutki eri kangasvaihtoehtoja Sirius sai tilaisuutensa jota oli odottanut. Sirius tarkkaili äitiään hetken ennen kuin uskoi olevan turvallista livahtaa takaisin Viistokujalle.

Siriusta jännitti hieman karata sillä tavalla, mutta hän oli rohkea poika, eikä pelännyt äitiään. Sitä paitsi hänellä oli tehtävä, jonka hän saattoi suorittaa vain nyt, kun he olivat Viistokujalla. Sirius lähti reippaasti kävelemään pitkin Viistokujaa ja antoi katseensa harhailla hieman, vaikka määränpää olikin selvillä, eikä hänellä ollut aikaa hukattavaksi.

~*~

”Missä sinä olet ollut?” Walburga kivahti, kun  sai taas Siriuksen näköpiiriinsä.

”En missään”, Sirius valehteli sujuvasti katsoen silmiin äitiään, joka mulkoili häntä pahantuulisena.

”Me olemme nyt valmiita. Reguluksen kaapu toimitetaan parin päivän päästä”, Walburga totesi Siriukselle, joka yritti näyttää mahdollisimman viattomalta. Hän oli onnistunut hoitamaan salaisen tehtävänsä ja peitteli hymyään ettei herättäisi epäilyksiä. Walburga hoputti poikansa takaisin kadulle ja he lähtivät takaisin kohti Kalmanhanaukiota.

Kotiin päästyä Regulus yllätti Siriuksen kysymyllä, mihin Sirius oli livahtanut aiemmin päivällä. Isoveli tuhahti ja mietti hetken aikaa vastaisiko ollenkaan. Regulus kuitenkin tapitti häntä vaativasti, joten Sirius kohautti hartioitaan ja hänen kasvoilleen levisi virne.

”Se on yllätys.”

Sirius oli onnistunut hankkimaan Regulukselle joululahjan, mutta pikkuveli saisi tietää siitä vasta jouluna. Regulus kinusi vastausta, mutta Sirius piti pintansa ja lopulta komensi pikkuveljensä nukkumaan väittäen olevansa väsynyt. Päästyään eroon pikkuveljestään Sirius kömpi peiton alle ja mietti, miten malttaisi olla paljastamatta yllätystä. Hän saattoi jo kuvitella Reguluksen innostumisen  ja pikkuveljen onni olisi paras joululahja, minkä Sirius voisi saada.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 7/24
Kirjoitti: Azure - 08.12.2015 08:32:53
Luukku 6
Harvemmin tulee luettua itsellänikään Severus/Hermionea vaikka kyllähän nämä kaksi toimivatkin yhdessä ihan kohtuu hyvin. Tässä oli ihanan haikiasti kuvailtuna tapahtumat ja tunnelma välitty hyvin lukijalle. Mustakin on ihanan Hermionemaista, ettei hän ollut Severukselle yhtään mustasukkainen siitä että miehellä yhä oli tunteita Lilya kohtaan. Tuo loppu oli upea. :)

Luukku 7
Ihana Sirius! Livahtaa nyt tuolla tavalla Walburgalta ja käydä ostamassa pikkuveljelle joululahja, tui <3 Ja Regulus on söpö kun yritä kinuta lisää tietoa veljeltään.
Eikä yhtään haittaa vaikka venähtäiski luukun laitto hieman. Hyvää jaksaa odottaa! :)

Pahoitteluni lyhyestä ja kämäsestä kommentista. Syytän vuorokaudenaikaa ja sitä että en taida olla vieläkään hereillä kunnolla. (Onneksi ekalla tunnilla ei oo matikkaa :D)

Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 7/24
Kirjoitti: tirsu - 08.12.2015 12:15:16
Aaww! ^ ^ Nämä Sirius ja Regulus pätkät ovat aina niin tavattoman suloisia. Niitä lukiessa melkein sulaa.

Ihan yksi juttu näin alkuun. Jos Alphard on Walburgan veli, niin eikös hän silloin ole eno? Kun tekstissä häneen viitattiin setänä. Eipä niin, että sillä olisi oikeastaan mitään väliä.

Siriuksen pikkuisesta seikkailusta yksinään Viistokujalla olisi ollut kiva lukea enempikin. Jotenkin kiva yksityiskohta (voiko sitä edes kutsua yksityiskohdaksi?) se, että lukijallekaan ei vielä selvinnyt, että mitä Sirius veljellensä osti lahjaksi. Saa lukija hieman jännitääkin (yhdessä Reguluksen kanssa), että mitä sieltä lahjasta paljastuu. On mulla omat epäilykseni, mutta taidan olla aika varmasti väärässä. Tuskin Sirius kuitenkaan ihan niin paljon rahaa sai.

Lainaus
Siriusta jännitti hieman karata sillä tavalla, mutta hän oli rohkea poika, eikä pelännyt äitiään.
Tämä nousi suosikkikohdakseni. Siitä ilmeni jotenkin koko Siriuksen olemus.   :)

Uutta luukkua (ja tälle ihanuudelle jatkoa) innokkaasti odotellen. Eikä haittaa vaikka luukut tulisivatkin myöhässä. Julkaiset ne aina kun ehdit. Ja kuten Azure totesi, hyvää jaksaa odottaa.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 4/24
Kirjoitti: LillaMyy - 08.12.2015 13:23:27
Hupsis, hupsis, olenpas minä ollut nyt laiska kommentoimaan, mutta nyt yritän taas parantaa tapani ja kommentoida tavalliseen tyyliini.

Muistoja oli hienosti kerrottu tarina, jossa olin kyllä vähän aikaa ihan totaalisen pihalla tuon Harryn ilmestymis-katoamistempauksen takia, mutta sitten sekin aukeni kunhan vain pääsi loppuun asti tarinassa. Itse tarinasta ei kyllä mitenkään huomannut, ettet pidä parituksesta, koska tarina oli varsin nätti haikeudestaan huolimatta, tai kenties jopa osittain sen takiakin. Mun mielestäni tuosta nimestäkään ei mitenkään huomannut, että se on vain nopeasti kokoon kyhätty, koska se sopi mun mielestä tälle tarinalle kuin nenä päähän, koska muistoistahan tässä nimen omaan on kysekin! (:

Ansaittu onni sitten sai ehkä pienoiset kyyneleet kohoamaan silmiini, koska tui, niin suloista ja haikeaa! Voin kyllä sanoa, että tämä oli todella hyvä ensimmäiseksi Snarmioneksi! Hautausmaalla vierailu on muutenkin todella haikea aihe kirjoitettavaksi, mutta sitten kun tähän oli liitetty tuo onnellinenkin puoli, niin eihän tästä voi olla herkistymättä! Jotenkin vain tuo koko idea, että Severus käy Hermionen kanssa Lilyn haudalla oli mielestäni todella nätti, koska molemmat naiset olivat/ovat omalla tavallaan tärkeitä Severukselle, joten heidän yhdistäminen tällä tavalla oli todella kaunis ajatus! (:

Jeee, lisää Sirius&Regulusta! <3 Yksi pieni typo oli kuitenkin eksynyt tuonne:
Lainaus käyttäjältä: Odo - 08.12.2015 00:10:39
Kotiin päästyä Regulus yllätti Siriuksen kysymyllä, mihin Sirius oli livahtanut aiemmin päivällä.
Iiihiihii, Sirius on kyllä ehkä yksi maailman söpöimmistä isoveljistä näissä sun luukuissasi! <3 Jotenkin arvasin jo tuosta, kun Sirius luikahti kaapukaupasta, että hän oli menossa ostamaan jotain jouluyllätystä, mutta en kyllä ole vieläkään ihan varma, että MIKÄ se yllätys sitten loppujen lopuksi on, joten sitä odottelen vielä jännityksellä. Muutenkin näitä Sirius&Regulus luukkuja on todella kivaa lukea, koska täällä tulee enemmänkin Mustan suvusta yms. mikä on hyvin kiehtova aihe. En nyt yhtään yritä väheksyä näitä muita luukkuja, mutta niissä kerrotaan vain yhden parin tarinaa (ja useimmiten vain yhden kohtauksen verran), kun taas näissä Sirius&Regulus luukuissa tulee niin paljon enemmänkin, kun niitä tulee useampia ja jokainen viittaa laajempaankin asiaan kuin vain veljeksiin. (:

Jään kuitenkin vielä odottelemaan, että mikä kaikkea sä oikein keksitkään tänne, niin Mustan veljesten kuin muidenkin suhteen! (:
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 7/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 08.12.2015 15:36:12
Äwäwäww, Regulus ja Sirius on niin ihania!

Ihana Sirius kun lähtee tuolla tavalla karkuun pikkuveljelle lahjaa hankkimaan <3 Kuten muutkin ovat sanoneet, kirjoitat näistä kahdesta tosi hyvin, ja heidän välisensä veljeytensä on samaan aikaan ihailtavan ainutlaatuista ja sydäntä sulattavan söpöä <3. Sirius on niin ihana isoveli, huolehtii ja toimii pikkuveljensä parhaaksi ja haluaa aina ilahduttaa häntä, naws :3 Regulus on puolestaan tosi suloinen pikkuveli, joka selvästi kunnioittaa Siriusta ja on aina niin vilpittömän ilahtunut kun Sirius on tehnyt hänen vuokseen jotakin :3 Walburga puolestaan vaikuttaa pahantuuliselta ja ikävältä hahmolta, sellanen hapannaamainen räksyttäjä. En kyllä ihmettele ettei Sirius pahemmin äidistään perustanut :D

Ja hei, ei tää mun mielestä vaikuttanut mitenkään kiireesti kirjotetulta ja suunnittelemattomalta, joten älä siitä suotta hermoile :> Eikä sinun tarvitse murehtia siitä, että joudut ehkä julkaisemaan näitä hiukan myöhemmin, sillä kuten Azure ja tirsu totesivatkin, hyvää jaksaa odottaa :>

Ficci oli oikeastaan valmistui juuri ennen vuorokauden vaihtumista, joten tämähän hyväksytään, eikö? ;D
Tietysti tämä hyväksytään! :D Ei mitään näin ihanaa voi olla hyväksymättä ;)

Kiitos taas hyvää mieltä nostattavasta luukusta!

-DragonHeart58
 

Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 7/24
Kirjoitti: Odo - 09.12.2015 03:34:08
Azu, sun kommenttisi on oikein mainio! Älä pahoittele, koska jokainen kommentti on huippu. <3

tirsu, totta äidin veli on eno. Jostain mulle on juurtunut päähän, että se on setä, vaikka tiedän sen olevan nimenomaan Walburgan veli. Pitääpä tuo muistaa jossain vaiheessa korjata. Mukava, että tykkäsit tuosta kohdasta! Halusin sen välttämättä siihen tuomaan hieman Siriuksen kapinallista luonnetta ja rohkelikon rohkeutta. (:

LillaMyy, kiitti! On hienoo kuulla onnistuneensa kahden vähän nihkeämmän parituksen kanssa. Vielä parempaa on se, ettei sitä nihkeyttä ole huomannut. : D Sirius&Regulus-ficeistä tykkään itekin. Niitä tulee tupsahtelemaan tänne joululahjojen väliin. Oon tosi otettu, kun tästä ratkaisusta on tykätty. Mietin ensin, onko se vähän hassua kirjoittaa tavallaan jatkista kaikkien muiden luukkujen väliin, mutta päätin sitten kuitenkin tehdä niin. On muutenkin kivaa, kun tykkäät lukea Mustista, koska ne on huippuja!

DragonHeart58, Walburga on kyllä aika ikävä hahmo. Senhän huomaa jo Feeniksin kiltaa lukiessa. : D Mutta mä tykkään Walburgasta hahmona ja siitä on mukava kirjoittaa. Kieltämättä mun oma headcanon kaipaa vähän viilaamista vielä, mutta pääpiirteistä pidän. Sitä on hauska kirjoittaa ja jos se vaikuttaa ikävälle uskon onnistuneeni siinä, mitä hain! Hienoa, että Sirre&Regsu-pätkät kelpaa. (:

Kiitos jälleen mahtavista kommenteista! <3 Kuten arvelin oon tänään taas myöhässä, mutta mulla on huomenna vapaapäivä, joten yritän saada luukkuja jemmaan, että pysyn jatkossa aikataulussa. Kuten tuossa jo muutamille sanoin niin oon tosi otettu, että Sirius&Regulus-sarjasta on tykätty! Mietin aluksi, että onkohan se tyhmää laittaa tavallaan jatkis keskelle kaikkia muita luukkuja, joten oon todella todella positiivisesti yllättynyt, että tää ratkaisu on miellyttänyt! Siriusta&Regulusta on luvassa jatkossakin ja voin paljastaa sen verran, että herrat valtaavan myös 24. päivän luukun. (;

Nyt siis esittelen teille 8. päivän luukun; omistettuna Vilnalle!

Paritus: Harry/Charlie
Genre: draama, romance
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua Vilna! <3 Sinulle Harry/Charlieta, kuten lupasin! Toivottavasti tämä kelpaa. c:

Joulutuli

Harry ja Charlie olivat seurustelleet jo viisi vuotta, kun he saivat vihdoin ensimmäisen kokonaan yhteisen joulunsa. Tähän asti he olivat viettäneet joulut Kotikolossa perheen ja ystävien kesken, mutta tämä joulu oli erilainen. Charlie oli pitänyt päänsä ja päättänyt, että he viettäisivät joulun Harryn kanssa Romaniassa. Molly oli suostunut siihen pitkin hampain, mutta lähtöä edeltävä iltana nainen oli herttaisesti hymyillen toivottanut heille hyvää matkaa ja onnellista joulua.

Harry katseli uteliaana ympärilleen, kun Charlie veti hänet tupaansa. Mies oli pannut parastaan jouluvalmisteluissa, sillä joka puolella tuikkivat jouluvalot ja kuusen metsäinen haju sekoittui rätisevän takkatulen tuoksuun. He olivat matkustaneet eri päivinä, sillä Harry oli viettänyt etukäteen joulua Ronin ja Hermionen kanssa. Charlielle oli jäänyt hyvin aikaa valmistautua poikaystävänsä saapumiseen.

”Täällä on kodikasta”, Harry totesi lyhyesti ja suukotti Charlien poskea.

”Älä heitä vielä takkia pois. Meidän pitää tehdä yksi juttu”, Charlie sanoi, kun Harry oli jo riisuutumassa. Harryn kysyvään katseeseen ei vastattu, joten hän päätti olla kyselemättä enempää. Charlie oli sellainen, salaperäinen, ja häneltä saattoi odottaa mitä vain. Siksi Harry pitikin poikaystävästään niin paljon. Kaiken kokemansa jälkeen Harry oli päättänyt viettää loppuelämänsä rauhassa, mutta hänen mielensä kaipasi aina pientä seikkailua, jonka Charlie oli hänelle pystynyt tarjoamaan.

He lähtivät takaisin ulos, vaikka oli jo myöhäinen ilta. Tähtitaivas näytti loputtomalta ja paljon ihmeellisemmältä kuin Englannissa ja Harry lumoutuikin katselemaan sitä hetkeksi. Hirsitalon lämpö jäi heidän taakseen, kun he lähtivät tarpomaan ylärinteeseen, joka nousi suoraan talon takana. Harry seurasi Charlieta harvan kuusimetsän halki hiljaisuuden vallitessa. Välillä Harry näki maassa jäniksen jäljet, joita pysähtyi katselemaan ja mietti näkisivätkö he metsän eläimiä yöllisellä kävelyllään, jonka tarkoitusta hän ei vieläkään tiennyt.

Charlie tarttui Harrya vapaalla kädellään kädestä, sillä toisessa hän piteli sauvaansa, jonka valo loi heille polun lumipeitteeseen. Mollyn kutomien lapastenkin läpi he saattoivat tuntea toistensa käsien lämmön.

Noustuaan rinnettä ylös ylös ylös se viimein loppui ja he olivat saapuneet huipulle. Toisella puolella rinnettä oli kallioinen jyrkänne ja näkymä järvelle, jonka jäisen pinnan oli peittänyt paksu lumivaippa. Kuusien lomasta saattoi erottaa Charlien hirsitalon ja sen savupiipusta kohoavan savupylvään, jonka kitkerä tuoksu ei yltänyt sinne asti.

”Olemme perillä”, Charlie totesi, kun he olivat pysähtyneet.

”Miksi me oikeastaan olemme täällä?” Harry kysyi, vaikka pelkästään jo niin kaunis näkymä oli hyvä syy tulla sinne. Hän antoi katseensa levätä maisemassa.

”Me sytytämme joulutulen”, Charlie sanoi ja viittasi puihin, jotka oli aseteltu nuotiota varten lumihankeen. Puita ympäröivät huurteen peittämät kivet. Harry ei tiennyt, mikä oli joulutuli ja Charlie huomasi sen hänen kasvoiltaan.

”Joulutulet ovat tulia, jotka sytytetään jouluaattona. Ne tuovat metsän olennoille valoa ja lämpöä. Jotkut sanovat, että ne houkuttelevat lohikäärmeitäkin”, Charlie kertoi ja veti Harryn lähemmäksi nuotiopaikkaa.

”Onko se romanialainen perinne?” Harry kysyi uteliaana.

”Se on harvinainen ja unohdettu perinne velhojen ja noitien keskuudessa, mutta minä pidän siitä. Täällä metsän ja vuorien keskellä minä tunnen olevani kotona. Olen nähnyt paljon erilaisia olentoja, joiden kanssa saatan elää rinnakkain. Tämä on kiitokseni ja lahjani niille”, Charlie sanoi ja hymyili lämpimästi. Harry rakasti sitä hymyä, koska siitä heijastui Charlien vapauden kaipuu ja rakkaus maailmaan.

”Kuulostaa hyvältä”, Harry sanoi, vaikka hänestä tuntuikin sen jälkeen, että ehkä hiljaisuus olisi ollut parempi. Charlien puhuessa metsän hiljaisuus ei rikkoutunut vaan se sulautui siihen. Harrysta tuntui, että hän särki jotain hyvin herkkää puhuessaan. Se ei kuitenkaan vaivannut Charlieta, joka veti hänet aivan vierelleen ja kietoi kätensä hänen ympärilleen.

”Hyvää joulua”, Charlie toivotti enemmän metsälle kuin Harrylle ja hänen sauvastaan lehahti sininen liekki, joka sytytti nuotion, jonka liekit loivat tanssivia varjoja. Se oli vain nuotio, mutta Harrysta se oli hyvin kaunis. Ehkä se johtui siitä, mitä Charlie oli kertonut joulutulista. He seisoivat tulen äärellä hetken aikaa halaten toisiaan. Se oli taianomainen hetki, jonka he jakoivat kahdestaan metsän syleilyssä.

Charlie painoi huulensa Harryn huulille ja suuteli tätä pehmeästi, johon Harry vastasi kaikella rakkaudellaan. Joulutuli leimusi heidän taustallaan ja Harry tiesi, että tästä tulisi kaikin puolin upea joulu.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 8/24
Kirjoitti: LillaMyy - 09.12.2015 10:58:08
Oi vitsit, tui tui! En taida olla lukenut aiemmin yhtään ficciä tällä parituksella (tai sitten en vaan muista), joten tällä oli kyllä kiva aloittaa! (: En ole jotenkin ikinä osannut ymmärtää, miksi jotkut parittavat näitä kahta, koska en itse näe sitä, mutta tämä kohta Kaiken kokemansa jälkeen Harry oli päättänyt viettää loppuelämänsä rauhassa, mutta hänen mielensä kaipasi aina pientä seikkailua, jonka Charlie oli hänelle pystynyt tarjoamaan karisti kyllä kaikki epäilyni näitä kohtaan. Voin vain kuvitella, että kaiken sen seikkailemisen ja vaarantunteen jälkeen tarvitsee lepoa siitä, mutta että kuitenkin aina silloin tällöin iskee pienen pieni kaipuu seikkailemaan (ihan niin kuin Hobitti/LotR:issa Bilbolla!), koska ei vaan enää osaa istua 24/7 paikoillaan, kun on tottunut seikkailuun. (:

Tuo Charlien esittelemä joulutuli-perinne oli myös hyvin suloinen, en tiedä keksitkö sen itse vai nappasitko sen jostain, mutta tykkäsin siitä silti ihan silmittömän paljon! (: Jotenkin se myös sopii velhoille ja noidille (ja etenkin juuri Charlielle) kuin nenä päähän, koska luonnostahan valtaosa esim. liemien aineksista juuri tulee, joten tavallaan noidat ja velhot sitten samalla kiittävät luontoa omista taikavoimistaan. (: Tuo myös toimii, että Harry tuntee särkevänsä jotain metsän hiljaisuudessa sanottuaan jotain, koska Harry on uusi, tavallaan jopa 'tunkeutuja', metsän keskelle, jossa Charlie on varmasti tuttu vieras, mutta Harry on vielä täysin tuntematon tapaus tuolla. Se kuvaa sopivasti näiden kahden hahmon välisiä eroja, vaikka heissä on selkeästi jotain samaakin, koska molemmat pitävät tästä perinteestä, vaikkakin varmaan eri syistä. (:
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 8/24
Kirjoitti: Vilna - 09.12.2015 13:37:06
Ooh. ♥__♥ Ja kysytkin vielä, että kelpaako!!

Tosiaan mun kommenttitaidot ei oo vieläkään pitkän tauon jälkeen palautuneet (ikään kuin ne kovin hyvät olisivat olleet alunperinkään), joten älä odota mitään kovin syväluotaavaa analyysia, vaikka sun teksti sellaisen ansaitsikin. :c Oon huono, anteeksi. Meinasin kuitenkin hypätä kattoon, kun huomasin sun yksärin, koska jotenkin oon onnistunut ignooraamaan tän topan kokonaan (??). Mut jee, oot kivsu.

Charlie/Harry kelpaa aina, sitä näkee ihan liian harvoin, minkä takia mun sydän itkee usein verta, koska nää kaksi on vaan niin kovin hurmaava pari! Yksi mun suosikki post-war Harry-headcanoneista (ja niitähän on monta, köh) on se, että velhomaailman pelastamisen jälkeen se katoaa vähäksi aikaa maisemista ja keskittyy pelkästään omaan itseensä plus plus kaikkea. Charlie on musta jotenkin senkin takia niin sopiva kumppani Harrylle, koska oon aina kuvitellut sen sellaisen rauhallisena ja tasapainoisena tyyppinä, syntisen coolina mutta kuitenkin omissa oloissa elävänä. :D Tää oli aika onnistunut kuvaus mun fanon!Charliesta, koska se on helppo kuvitella asumaan yksin jossain metsän keskellä erakkona. Tai ainakin pitävän siellä jotain mökkiä, jonne mennä rauhoittumaan, jos jokin asia käy hermoon. :D (Tarvisin itsekin sellainen mökin.)

Rakastan joulua, mut en oo ikinä oikein jostain syystä syttynyt jouluficeille, mutta tää oli kyllä oiva joulukalenteriluukku. ♥ Tuli ihan lämmin olo, sun kuvailu oli jotenkin tosi eläväntuntuista ja tykkäsin siitä, että vaikka tässä ei periaatteessa tapahtunut mitään sen kummoisempaa niin tuli silti tosi kylläinen olo, kun kuvailu oli kovin täyttävää, haha. Joulutuli oli muutenkin tosi kiva idea ja just sen tyyppinen juttu, jota Charlie voisi tehdä. Awwww. Tää on niin kovin romanttinen teksti -- siis ihan muutenkin. Jos tästä poistettaisiin koko paritus niin pitäisi tätä romanttisena, koska tää oli hyvin yksityiskohtiin kauniisti menevä kuvaus. Okei joo anteeksi, ylistän sun kuvailua ihan liikaa mutku. ;__; Tykkään hirveesti.

Oon yleensä sellanen DIALOGI!ihminen, mutta tässä mua ei lainkaan häirinnyt sen vähäisyys, päinvastoin pikemminkin. Ehkä liiallinen juttelu olis häirinnyt tunnelmallista hetkeä. (Tosin melkein jo odotin milloin hömppä-Harry sanoisi jotakin, joka latistaisi tunnelmaa, koska no. Harry on Harry vaikka voissa paistais. Ihan hyvä kuitenkin, että osasi käyttäytyä.) Ehkä Charlie on vähän opettanut sille tapoja tai jotain, lol.

Lainaus
Puita ympäröivät huurteen peittämät kivet.
Lainaus
Kuusien lomasta saattoi erottaa Charlien hirsitalon ja sen savupiipusta kohoavan savupylvään, jonka kitkerä tuoksu ei yltänyt sinne asti.
Lainaus
Mollyn kutomien lapastenkin läpi he saattoivat tuntea toistensa käsien lämmön.
Ai että. Ihan lemppareita.

Tää on kyllä ihan perfect mun tän hetkiseen mielentilaan, kun tuntuu, ettei joulufiilistä ole juuri nimeksikään, eikä jaksa juuri kiinnostaa, mutta tää kyllä sai mutkin jo vähän odottamaan joulua ja sen fiilistelyä. Voiks kirjottaa mulle joskus lisää, kilttiiiii. okei joo. Kiitos tosi paljon tästä luukusta, oot täyttä kultaa, kun jaksoit kirjoittaa mulle tämmöisen pikku joululahjan. ♥ (Kukaan ei oo vissiin ikinä kirjoittanut mulle mitään joululahjaksi, jee.) Oon vähän sekaisin ja vieläkin innoissani tästä, joten pyydän anteeksi asiaköyhästä kommentista. :'D

Ps.
Lainaus
En ole jotenkin ikinä osannut ymmärtää, miksi jotkut parittavat näitä kahta --
>:(
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 8/24
Kirjoitti: tirsu - 09.12.2015 14:42:34
Oooh! Harry/Charlie (kas, sitä on olemassa paritus, josta minä tykkään :D)! Harry ja Charlie ovat niin mahtavia yhdessä, että tui tui! ^ ^

Ja voi että, kun tämä oli niin suloinen ja romanttinen. Se tunnelma, joka tässä oli, oih! ^ ^ Rakastuin. 

Luettuani tosta joulutulesta mulle tuli heti mieleen muumien joulukalenteri, jossa ne sytyttivät myös kokon. Tosin, ne sytyttivät sen auringon vuoksi, ei joulun. Joten en oikein tiedä miksi se joulutuli toi mulle muumit mieleen...  ::)
Anyway. Aivan mahtava ja mielenkiintoinen tuo joulutulesta kertominen ja sytyttäminen.

Mä jo ehdin ajatella siinä kohtaa, jossa oli puhetta Mollyn hymyilemisestä (tämän ensin nyrpisteltyä kaksikon kahdenkeskiselle joululle Romaniassa) Harryn ja Charlien lähtiessä, että tämä suunnitteli tulevansa perässä myöhemmin muiden kanssa. Ihan vain, jotta voisi viettää joulun koko perheen kanssa. Mutta ei sentään käynyt niin. :D

Pahoittelut lyhyestä kommentista. Haluaisin sanoa muutakin, mutta nyt ei pysty, kun on niin kamala kipukohtaus päällä, että se estää hiukan ajattelemista.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 8/24
Kirjoitti: FractaAnima - 09.12.2015 16:07:03
Lainaus
mutta kannattaa vilkuilla esimerkiksi sellaista ficciä kuin Perillisvala, jonka FractaAnima on kirjoittanut! Se on hyvä!
Awwww, Odo. <3  :-*

Ja voihan Sirius ja Regulus, niin lutuja. Sirius on jo pienenä taattu rohkelikko! Ja kovin samaistuttavaa pojan pohdinta siitä, miten malttaisi olla paljastamatta joululahjaansa etukäteen. Minulla tuppaa aina olemaan sama ongelma. :D
Pakko muuten huomauttaa, että jos Alphard on Walburgan veli, hän on silloin poikien eno, ei setä. (Ai oho, siitä olikin jo huomautettu.) Muuten aivan ihana luukku taas, enkä malta odottaa jo jouluaattoa, jotta saadaan tietää, mitä Sirius hankki veljelleen. :3

Nawskis, ensinnäkin Charlie <3 ja toisekseen ihan hirmu kiva ajatus tuo joulutuli. Oliko tämä sinun oma keksintösi vai tuleeko se jostain olemassaolevasta perinteestä (muunnelma jouluhalosta?) ? :) Kuvailu on kaunista ja tässä ihan uppoaa itsekin keskelle lumista maisemaa ja nuotion varjoleikkiä ja sen savuista tuoksua. Ihana tunnelmapalanen. <3

Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 8/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 09.12.2015 18:06:31
Wiiih, uusi luukku! <3

Harry/Charlie on paritus, jonka olen mystisesti onnistunut skippaamaan (mitenköhän olen onnistunut siinä :P), joten en ole tähän kaksikkoon kehnon muistini mukaan juuri törmännyt (: .

Mutta tämä oli taas aivan upea luukku :3 Charlie on mulle ehkä hiukan etäinen hahmo, mutta pidän hänestä , koska hän on samaan aikaan cool, rauhallinen ja seikkailunhaluinen sekä salaperäinen ja persoonallinen. Harrykin on mukava hahmo, utelias ja rohkea mut välillä vähän höppänä :D

Tykästyin kauheasti tohon otsikkoon, joulutuli kuulostaa samaan jouluiselta mutta silti salaperäiseltä ja kiehtovalta :> Ja joulutuliperinne oli minustakin jotain, joka soveltui aivan loistavasti Charlielle, hänelle hyvin sopiva tapa kiittää maailmaa ja sen salaisuuksia :) Olit taas kirjoittanut mielettömän hyvin, lukeminen on mutkatonta ja mukavaa, ja käyttämäsi kieli on herkkää ja kaunista :3

Mollyn kutomien lapastenkin läpi he saattoivat tuntea toistensa käsien lämmön.
Hauskaa kun Mollyn lapaset kelpaavat vielä :3 Tosi kiwasti sanottu pätkä :>

Harry rakasti sitä hymyä, koska siitä heijastui Charlien vapauden kaipuu ja rakkaus maailmaan.
Tosi kaunista kuvailua <3

Siriusta&Regulusta on luvassa jatkossakin ja voin paljastaa sen verran, että herrat valtaavan myös 24. päivän luukun. (;
*hyppää kolme metriä ilmaan hihkuen äärimmäisen onnellisena* Hih, ne on vaan nii lutuisia söpöläisiä<3

Ihana luukku jälleen kerran, kiiitos <3

-DragonHeart58

Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 8/24
Kirjoitti: Azure - 10.12.2015 08:11:23
Pelkkä Charlie on jo lutunen mutta mies yhdessä Harryn kanssa on jo paljon enemmän. :))

Tämä on taas niitä pätkiä jotka mä pystyn näkemään täydellisesti mielessäni lähestulkoon jokaista yksityiskohtaa myöten. Harry/Charlieta on harvemmin luettu (tuntuu että yleensäki Pottereita on tullu luettua nykyään harvemmin - tämä siis ennen näitä kalentereita :D) mutta nää kaks kyllä sopii toisilleen kuin nenä päähän.
Pystyn täydellisesti kuvittelemaan kuinka vaikea Mollylla on sulattaa sitä ettei poika vietäkään joulua rakkaansa kanssa Kotikolossa vaan kaukana Romaniassa. :D
Ja jotenki tuo joulutuli perinne on hieno keksintö ja Charliemainen. Se että se pitää unohdettua perinettä elossa <3

Ihana Harry/Charlie pätkä oli kyllä tämä taas. Kiitos. :3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 8/24
Kirjoitti: Odo - 10.12.2015 14:06:22
LillaMyy, hyvä että ymmärrät nyt Harry/Charlieta! Niin, seikkailu-Harry kaipaa seikkailu-Charlieta! On mahtia, että sain sut lukemaan tällä parituksella ja suosittelen palaamaan tän pariin. Tykkään tosiaan selittää ficeissä edes parilla lauseella, miten pari on päätynyt yhteen/miksi niiden suhde toimii. Kiva, että mun pikkuselitys on kelvannut. (:

Vilna, <3 ihanaa, että on kelvannut! Ja hurjan romaanikommentin kirjoitit o: Et oo yhtään huono! Musta on hauskaa, että meidät Charliet vastaa jonkun verran toisiaan. Se vaan on sellanen Charlie. <3 Hömppä-Harry oli onneksi ihan kiltisti, koska ehkä sekin tajusi sen verran, että nyt pitää olla hissunkissun! Oon tosi otettu, miten paljon oot tykännyt mun kuvailusta, huh! Lupaan kirjoittaa sulle toisteki Harry/Charlieta c:

tirsu, jee kerrankin sattu paritus, josta kumpiki tykätään! Meillä vaikuttas olevan jonkun verran sama paritus maku. : D Ja voi ei, toivottavasi kipukohtaus on nyt jo helpottanut :< Oon tosi kiitollinen, kun siitä huolimatta kirjoitit kommentin!

FractaAnima, kiva että oot taas tykännyt luukuista ja mun kuvailusta! Mulla on kyllä sama ongelma, että lahjat tekis mieli antaa jo etukäteen, joten tuttu juttu. Tällä hetkellä mun tekis mieli antaa teille 24. päivän luukku, mutta kun. Ei saa. : D

DragonHeart58, Harry/Charlieta on valitettavan vähän, mutta jos vain törmäät siihen lue ihmeessä! Hieno paritus. Oon ihan ihmeissäni, miten paljon ylistät mun tyyliä. Ihanha tässä virnistelee typerästi ja on ihan "vau", joten kiitti!


Azure, Charlie on Harryn kanssa oikein ihana, totta ja nää sopii toisilleen!

Sitten vielä yhteiset sanat eli kiitos kaikille taas valtavasti kommenteista. <3 Kaikki ootte sanoneet jotain joulutulista, joten niistäkin teille nyt yhteisesti. Joulutuli on siis omaa keksintöäni. Istuskelin ulkona ja mietin, mitä ihmettä kirjoitan joulukalenteriin. Olin päättänyt kirjoittaa Hermansya, mutta ei vain sytyttänyt. Sit rupesin miettimään joulujuttuja. "Joule tulee, joulu tuli (tulla) -- Joulutuli!" Siinäpä vasta kiva otsikko, josta mieleeni juolahti Charlie. Sitten Harry/Charlie, jonka lupasin Vilnalle ja itse perinne syntyi kuin itsestään, kun hahmona oli Charlie. tirsu mainitsi Muumit kommentissaan, ja myönnettävä on, että tässä on tietysti jotain samaa heidän kokkonsa kanssa. En tosin ajatellut Muumeja ollenkaan perinnettä kehitellessäni, mutta se voi olla joku alitajuinen juttukin, kun tykkäät Muumeista. Kiitos, että piditte joulutulesta! Tulen tätä varmaan käyttämään joskus tulevaisuudessa uudestaan, koska on tää aika kiva. c:

Ja enhän minä mitään ficcejä saanut aikaiseksi kirjoitettua eilen, kun heräsin vasta viiden jälkeen päivällä. Istuin toki koneella, mutta juonaroin, irkkasin, sitten pitikin lähteä kaupungille, irkkasin ja kello olikin 00:00. Hups. Mutta tänään lupaan ja vannon, että saatte kaksi luukkua ja ensimmäisen aika on nyt!

Genre: draama
Hahmot: Weasleyn perhe
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua LillaMyy! <3 Pyysit jotain suloista ja kieltämättä olin ihan pihalla, mitä mä sulle kirjoitan. Viime yönä tuli kuitenkin tällainen idea ja ajattelin, että tämän idean voisin omistaa sinulle. En tiedä, miten söpö tämä on, mutta ainakin tunnelman pitäisi olla iloinen!
Lunta tupaan

“Arthur, sinä toit taas lunta sisälle!” Molly huudahti katsoessaan, kun hänen miehensä ravisteli lunta saappaistaan Kotikolon eteiseen. Molly kuitenkin suukotti hymyillen miestään, joka ei ollut ehtinyt vielä tervehdystä kummempaa sanoa.

Fred ja George sattuivat olemaan samaan aikaan alakerrassa, mutta Mollylta jäi huomaamatta pahaenteinen virnistys, jonka kaksoset keskenään vaihtoivat.

~*~

Kaksoset olivat olleet koko päivän huoneessaan ja viis veisanneet kehotuksista mennä ulos muiden kanssa. He jopa väittivät tuntevansa olonsa hieman sairaiksi, vaikka huoneesta kuuluvat äänet viittasivatkin ihan kaikkeen muuhuin kuin lepäämiseen.

”Luulen, että tämä toimii”, George sanoi, kun he vihdoin olivat saaneet hommansa päätökseen. Fred nyökytteli vieressä ja molempien kasvoilla oli innostunut virne. He olivat juuri kehitelleet ehdottomasti talven parhaan kepposen.

~*~

Molly oli ollut ruokkimassa kanoja, kun hän astui takaisin sisälle Kotikolon lämpöön. Mutta mitä hän näkikään! Keittiössä ja olohuoneessa häntä oli vastassa paksut lumikinokset, jotka peittivät kattilat, pöydät ja sohvan alleen – puhumattakaan kaikista muista huonekaluista ja lattiasta. Hän luuli hetken aikaa, että ei ollut tullut sisälle ollenkaan. Katosta sateli hentoja lumihiutaleita, jotka kieppuivat leikkisästi ilmavirrassa, joka avoimesta ulko-ovesta pääsi sisään.

Kaiken lumen keskellä seisoivat Fred ja George katselemassa ympärilleen kuin eivät olisi huomanneetkaan äitiään.

”Sulamaton lumi oli nerokas keksintö”, Fred tokaisi.

”Niin oli”, George tuumasi vastaukseksi. Yksimieliset kaksoset kääntyivät hitaasti ympäri kohtaamaan äitinsä, jonka kasvoille kohosi koko ajan enemmän räjähdystä enteilevä puna.

”Fred ja George Weasley! Mitä tämä on olevinaan?” Molly puhisi ja kaksoset ottivat kasvoilleen viattomimman ilmeensä eivätkä pelänneet leimuavaa katsekontaktia ollenkaan. Molempien hiuksiin oli takertunut lumihiutaleita.

“Me ajattelimme, että pitäisit tästä. Vaikutit niin ilahtuneelta –” George aloitti puolustuksen.

“– ja annoithan oikein suukonkin isälle, kun hän kopisteli kenkiään. Niimpä päätimme, että on hyvä hetki saada lunta tupaan!” Fred jatkoi veljensä lauseen loppuun ja kertoi heidän neronleimauksestaan. Molly oli juuri avaamassa suunsa, kun Georgen takaraivoon lävähti lumipallo.

”Hei!” George huudahti ja kaikki kohdistivat katseensa Ginnyyn, joka nauroi heleästi ja pyöritteli jo uutta lumipalloa käsissään. Sisätiloihin sopiva – ja tietysti sulamaton – lumi oli kaiken lisäksi lämmintä, eikä paleltanut paljaitakaan sormia.

”Tämä on niin kaunista!” Ginny hihkaisi ja heitti tarkasti tähdätyn pallon vuorostaan Fredin suuntaan.

”Ahaa! Sinä haastat meidät –”, George naurahti ja kumartui itsekin ottamaan lunta käsiinsä vastaiskua varten. Fred teki samoin ja kaksoset unohtivat Mollyn kokonaan, joka näytti ainoastaan hölmistyneeltä. Lapset olivat innoissaan ja riemuun liittyi vielä yöpaitaisillaan oleva Ron.

”Mitä ihmettä? Lumisotaa!” Ron huudahti, eikä hänkään uhrannut sen enempää ajatuksia sille, että heidän tupansa oli täynnä lunta. Sellainen saattoi olla Kotikolossa ihan normaalikin asia, kun kerran kaksoset majailivat sen katon alla. Tämä oli sitä paitsi oikein mainio kepponen. Molly valmistautui jo korottamaan ääntään, mutta hänen sydämensä suli. Lapset näyttivät niin onneliselta leikkiessään, joka lämmitti pakostikin sydäntä. Sitä paitsi eihän lumi voinut olla pahasta ja se olisi helppo poistaa nainen ajatteli, mutta silloin –

– lumipallo osui suoraan Mollya rintaan!

”Pojat!” Molly huudahti ja kaikki lapset jäätyivät paikalleen kuin lumiukot. Myös Ginny, joka uskoi kuuluvansa samaan "pojat"-kategoriaan tässä tapauksessa.

”Anteeksi, äiti”, Ron mutisi ensimmäisenä, vaikka ei ollut mitään varmuutta siitä, kenen harhapallo oli osunut Mollyyn.

Kaikkien yllätykseksi Molly nauroi.

”Voi pojat, nyt saatte katua!” Molly hihkaisi, mutta ei pahasti vaan nauravaisesti ja lähti leikkiin mukaan. Selvisi, että Molly oli oikeastaan aika hyvä lumisodassa ja lapset saivat osuman jos toisenkin äitinsä heitoista. Ei mennyt kauaa, kun Percykin hieman kulmiaan kurtisteltuaan päätyi mukaan leikkiin ja Arthur saapui sisälle pitäen poikiaan varsin kekseliäinä.

Weasleyn perheen kasvoilla posket punoittivat ja hymy oli noussut korviin asti. Talvi oli tullut heidän kotiinsa kirjaimellisesti ja he nauttivat siitä täysin rinnoin. Heidän perheellään oli jokaisella yhtä sun toista joulupuuhaa tai muuta askaretta, joten he yhdessä asumista huolimatta viettivät koko perheen voimin harvoin yhteistä aikaa lukuun ottamatta aterioita. Bill ja Charlie tietysti puuttuivat, mutta Fred ja George vakuuttivat, että voisivat järjestää sisälunta isoveljilleenkin.

Kun leikkiä oli kestänyt yli tunnin ja kaikki puuskuttivat hengästyksestä Molly laittoi pelin poikki.

”Eiköhän tämä riitä tällä kertaa. Fred ja George – siivotkaa tupa”, Molly komensi, mutta hymynkare pysyi hänen huulillaan. Kaksoset tottelivat kerrankin mukisematta ja hoputtivat kaikki takaisin ulos tai yläkertaan, koska heidän ”ammattisalaisuutensa” ei saisi paljastua.

”Olipa hauskaa”, Ron totesi Ginnylle, kun he kiipesivät portaita ylös takaisin yläkertaan.

”Minustakin. Fred ja George ovat neroja”, Ginny sanoi vastaukseksi ja hänen kasvoillaan oli ihaileva ilme. Kaksoset tosiaan osasivat asiansa.

”Enpä olisi ajatellut, että he onnistuisivat tekemään lunta”, Ron nauroi ja Ginny oli samaa mieltä.

Pihamaalla Molly ja Arthur juttelivat samansuuntaisia ja molempien oli myönnettävä, että heidän pojillaan oli älyä enemmän kuin toisinaan vaikutti.

”Olihan se ihan hauskaa”, Molly myönsi, vaikka olikin aluksi meinannut pitää Fredille ja Georgelle oikein jykevän saarnan.

”Se oli todella hauskaa. Saimme vihdoin tehdä jotain yhdessä”,  Arthur sanoi ja suukotti vaimonsa poskea. Molly hymyili ja suukotti vuorostaan miestään, eikä heistä kumpikaan voinut kieltää, etteikö joskus ollut ihan hauskaa saada lunta tupaan.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 9/24
Kirjoitti: tirsu - 10.12.2015 17:51:13
Tää oli aivan MAHTAVA! Lukiessa kasvoille nousi erittäin leveä hymy ja naureskeltuakin tuli muutamassa kohtaa.  ;D

Luukku oli tosiaan sitä mitä otsikko lupasi. Ei olisi kyllä tullut mieleen, että lunta olisi tuvassa ihan kirjaimellisestikin. Siinä vaiheessa sitä rupesi epäilemään, kun kaksoset vaihtoivat keskenään pahaenteisen virneen. Mutta ei se mennyt ihan niin kuin sitä kuvitteli. Ei, se oli jotain paljon, paljon parempaa.
Fred ja George ovat mahtavia! Kaikkea ne (sä) kyllä keksivätkin.

Kaikkein parasta (kaksosten lisäksi, tietty) oli se, kun Molly liittyi vähän lastensa yllätykseksi mukaan lumisotaan - vaikka meinasikin ensin pitää kaksosille saarnan. :D Oli myös mukavaa, että Percykin liittyi mukaan, koska Percysta olisi helppo ajatella, ettei hän ryhtyisi moiseen. Ei Percy nyt aina tiukkapipo ole, kyllä hänkin hauskaa osaa pitää toisinaan.
Olisi ollut mahtavaa päästä itsekin mukaan.

Mä sitten rakastan tällaisia, missä (melkein) koko perhe tekee jotain yhdessä. Weasleyn perhe on yksinkertaisesti suosikkini kaikista Potter-kirjojen perheestä. Kun on itse kasvanut samantyyppisessä perheessä (läheisessä, että suur), niin heidän perhe-elämäänsä/väleihinsä on todella helppo samaistua.

Lainaus
”Minustakin. Fred ja George ovat neroja”.
Täysin totta. Harmi vain, että kaikki eivät ole samaa mieltä.

Tää varasti nyt ihan täydellisesti mun sydämeni.  :) Sanoinko jo, että rakastan tätä? Sillä mä todella, todella rakastan tätä!

-tirsu (ja joo, kipukohtaus on helpottunut. se on vähän sellaista jatkuvaa ylä- ja alamäkeä hermosäryn kanssa.)

Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 9/24
Kirjoitti: 4forever - 10.12.2015 17:53:30
Kommenttikamppanjasta iltaa!
Luin sitten koko joulukalenterin tähän mennessä ja ajattelin jäädä seuraamaan.
Kokonaisuutena todella söpö kalenteri. Jokaista lukiessa olin ihan aww.
Suosikkejani oli Harry ja Charlie paritus sekä Siriuksesta ja Reguluksesta oleva useampaan otteeseen jatkuva tarina.
Sait kaikista osista jotenkin ihanan eläviä ja tuntui siltä kuin itsekkin olisi mukana paikanpäällä. Niin todentuntuisia ne olivat.

Harryn ja Charlien tarinassa joulutulen sytytys oli aivan ihana ajatus.
Lainaus
”Se on harvinainen ja unohdettu perinne velhojen ja noitien keskuudessa, mutta minä pidän siitä. Täällä metsän ja vuorien keskellä minä tunnen olevani kotona. Olen nähnyt paljon erilaisia olentoja, joiden kanssa saatan elää rinnakkain. Tämä on kiitokseni ja lahjani niille”, Charlie sanoi ja hymyili lämpimästi. Harry rakasti sitä hymyä, koska siitä heijastui Charlien vapauden kaipuu ja rakkaus maailmaan.
Pidin erityisesti tästä ja siitä kuinka se kertoo Charlien luonteesta.

Kiitos tästä lukukokemuksesta
4forever
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 9/24
Kirjoitti: LillaMyy - 10.12.2015 18:23:41
Tämä oli kyllä kieltämättä jotain suloista, joten tämä kelpaa varsin mainiosti! ((: Oli tässä myös sellaisia söpöjä momentteja, mm. tuo lopetus, koska tuitui. (: Weasleyn perheen rakkauden ja lämmön voi aistia tästä kyllä aivan täydellisesti, etenkin, koska Percykin liittyi lumisotaan, vaikken sitä ehkä olisi hänestä heti uskonutkaan. Kenties kuitenkin pelkän perheen läsnäollessa voi hänkin vähän rentoutua, kun oletettavasti tuossa on loma-aikakin ja kaikkea. Olisi ollut toisaalta mielenkiintoista tietää, miten kaksoset väsäsivät tuon sulamattoman lumen, mutta kyllä tämä näinkin toimii. (:

Täytyy kyllä olla tirsun kanssa siinä samaa mieltä, että vaikka otsikko olikin 'Lunta tupaan', niin en osannut odottaa, että se toteutuisi luukussa ihan kirjaimellisestikin. :D Oli myös todelle suloista, että Mollykin lähti lumisotaan mukaan, vaikka olikin ehkä aluksi ajatellut saarnaavansa kaksosille. Tuli kyllä ehkä hieman yllätyksenä (mutta positiivisena sellaisena!), koska Molly ei jotenkin kirjojen perusteella ehkä kovin nopeasti rupeaisi lumisotasille, mutta näin tämä oli paljon mukavampi kuin jos sieltä olisi oikeasti tullut se saarna! (:

Tui tui, oli kyllä erittäin söppänä joululahja, minä kiitän ja kumarran! (((: <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 9/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 10.12.2015 22:08:31
Mä oon kirjaimellisesti yhtä hymyä tän luukun jälkeen!

Ensinnäkin, otsikko oli loistava, sopi täydellisesti tähän luukkuun <3 Hih, Weasleyn perhe on minusta ihana, ja tällaiset perhehetket ovat minusta niin lämmittävää ja hymyilyttävää luettavaa. Olet osannut kirjoittaa tämän niin aidosti ja elävästi, että Weasleyn perheen välinen rakkaus ja lämpö ulottuivat vaivattomasti tänne lukijalle :3 On aina hauskaa, kun koko perhe on koossa ja kaikki pitää hauskaa yhdessä, sellaisesta jää aina hirveän hyvä mieli :)

Fred ja George on aivan ihania ja neroja, tuoda lämmintä mutta sulamatonta lunta Kotikoloon! :D Ilahduin kovasti siitä ettei Molly ruvennut räyhäämään vaan oli ihan liekeissä mukana, oli myös kivaa että Percy liittyi mukaan (kulmien kurtistelusta huolimatta) hauskanpitoon :D Mua rupes kovasti huvittamaan se, kun Ron tuli mukaan pelkässä yöpaidassa, tiivistää hyvin yksinkertaisesti Ronin olevan perso nukkumiselle :D

En voi muuta sanoa kun että kirjoitat järjettömän hyvin ja tää luukku sulatti sydämen :> Kiitos kovasti :3

-DragonHeart58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 9/24
Kirjoitti: Odo - 10.12.2015 22:17:59
tirsu, ooh kiitti! Hämmennyin ihan, kun tuli capsilla tuo MAHTAVA! Percynkin halusin mukaan ja mietin sitä, joten laitoin sen ensin kurtistelemaan vähän kulmiaan ja lopulta heltymään. Kyllä silläkin niitä huvipäiviä perheen kesken voi olla silloin tällön. c: Ihanaa kuulla, miten paljon tykkäsit tästä!

4forever, oon tosi otettu, kun luit kaikki! Kommenttikampanjasta ei olisi tosiaan tarvinnut napata kuin yksikin, mutta kaikki! Kiitos! Kiva, että oot tykännyt näistä ja jäät seurailemaan. c:

LillaMyy, päätin jättää lumenteon salaisuudeksi. Fred ja George puuhailevat kirjoissakin salaa ties mitä, kun ovat saaneet aikaan kaikki ne pilailutarvikkeet. Ja olen aina kuvitellut, että taikuuttahan siellä on omin luvin käytettykin ja aimo annos mielikuvitusta. En usko, että kaksoset ovat kaikki valetaikasauvat sun muut valmistelleet lomilla ilman taikuutta, joten tässä tukeudun siihen ajatukseen jonkun verran, vaikka alaikäisten taikuus onkin kielletty. : D Hienoa, että luukku kelpasi ja tämä meni siihen suloinen-kategoriaan! Mollykin innostuu aina toisinaan, joskus vain on niitä hetkiä ja onhan lasten kanssa telmiminen äidille varmasti tuttua puuhaa, vaikka edellisestä kerrasta olisikin kauan!

// DragonHeart58 kiilasit kommentillasi, kun just olin julkasemassa tätä! Hienoa, että se perhefiilis on välittynyt sinnekin asti!

Kiitos jälleen mahtavista kommenteista ja kärsivällisyydetä, kun oon ollut hidas näiden kanssa. <3 Musta on hauskaa, että Lunta tupaan nimi pääsi yllättämään! Otsikosta tää ficci lähti liikkeelle, joten harvisesti pidän otsikosta, joka kuvaa ficciä ja on samalla hieman leikkisä, kun sitä ei oteta ensi alkuun kirjaimellisesti. Siriusta ja Regulusta jälleen luvassa, joten olkaa hyvät! Nyt ollaan taas aikataulussa. c:

Genre: draama, veljeily
Hahmot: Sirius ja Regulus
Ikäraja: Sallittu
A/N: Mun piti oikeasti miettiä, millä idealla mä lähden taas näistä kahdesta kirjoittamaan. Näitä ei nimittäin ole suunniteltu etukäteen ja mulla alkaa joulupuuhat olla jo pikkuhiljaa lopussa, kun Mustien talossa ei edes joulua vietetä. Ei hätää kuitenkaan, veljeksistä on luvassa vielä lisää! Oon tosi ilahtunut siitä, että näistä pätkistä on tykätty.

10. joulukuuta

”Pysykää poissa jaloista”, oli ollut Walburgan käsky pojilleen juhlavalmisteluita tehdessä. Hän oli ärtyneellä päällä, koska Reguluksen juhlakaapu ei ollut vielä saapunut. Sen lisäksi Druella oli valitellut Narcissan flunssaa ja juhlat siirtyisivät vasta 13. päivälle. Sirius ei pistänyt sitä pahakseen, mutta Regulus näytti hieman apealta.

”Älä välitä äidistä”, Sirius lohdutti hieman kyllästyneen kuuloisesti. Hänestä itsestään oli vain mukavaa, kun he saivat niin sanottua omaa aikaa, mutta Regulus oli toista maata. Pikkuveli ilahtui aina, kun saattoi auttaa heidän vanhempiaan ja siinä hän erosi Siriuksesta. Regulus halusi, että hänestä pidettäisiin ja pienellä pojalla oli haave olla joskus yhtä suuri ja mahtava velho kuin isänsä, vaikka Siriusta se vain nauratti. Regulus oli liian herttainen sellaiseen.

”En”, Regulus mutisi. He makoilivat Reguluksen sängyllä, koska heillä ei ollut oikein muutakaan tekemistä.

”Mennään ulos”, Sirius ehdotti, kun hänen mieleensä oli tullut idea. Olihan se vähän uhkarohkea, mutta oikeastaan hän kaipasikin jotain jännitystä. Sitä paitsi ajoitus jännitysellä oli täydellinen, kun Walburga oli keskittynyt juhlavalmisteluihin.

”Mitä me siellä?” Regulus kysyi, mutta näytti heti paljon pirteämmältä.

”Mennään nyt vain”, Sirius sanoi, vaikka tiesikin jo, mitä hänellä oli mielessään. Regulus suostui ja pojat pukivat talvivaatteet ylleen ja kertoivat Orionille, että menisivät ulos ”leikkimään”. Oikeasti Sirius ja Regulus eivät paljoakaan leikkineet, mutta eivät he keksineet oikein muutakaan sanaa. Orion käski palata illalliseen mennessä.

”Me ei saada lähteä kauas”, Regulus huomautti, kun Sirius veti häntä perässään jo aika pitkän matkan päässä heidän kotoaan. He olivat jo ohittaneet puiston, joka oli heidän talonsa läheisyydessä.

”Ei sitä tarvitse äidille kertoa, missä me olemme olleet”, Sirius virnisti, eikä Regulus pistänyt vastaan. He jatkoivat matkaansa ja päätyivät kauppakadulle, jolla Regulus ei ollut ennen käynyt. Walburga ei vienyt heitä koskaan jästialueille ja molemmille veljeksille oli tullut selväksi, että jästit olivat varsin typeriä. Sirius oli ollut aina hieman utelias heistä, mutta sellaista ei heillä sanottu kotona ääneen.

”Täällä on erilaista. Aika rauhallista Viistokujaan verrattuna”, Regulus sanoi katsellessaan ympärilleen.

”Se johtuu siitä, että on ilta ja kaupat on kiinni”, Sirius sanoi pitäen veljeään hieman hölmönä. He kävelivät kauppakatua katsellen ympärilleen, kunnes Sirius  huomasi jotain mielenkiintoista.

”Hei, mennään katsomaan mitä tuolla on!” Sirius sanoi ja veti Reguluksen mukanaan kädestä pitäen ennen kuin pikkuveli ehti vastata edes myöntävästi. He saapuivat suuren näyteikkunan eteen, jonka yläpuolella oli kyltti: ”Edwardin sekatavarapuoti.” Näyteikkunassa oli kirkkaat jouluvalot ja poro, joka nyökytteli mekaanisesti päätään. Sen vieressä seisoi pari hiippalakkiin pukeutunutta pikkumiestä, jotka naurattivat Siriusta.

”Jästit ovat hassuja. En tiedä, miksi heillä on poroja ja kääpiöitä joulukoristeina. Mutta tämä on minusta aika hieno siitä huolimatta”, Sirius nauroi ja Reguluskin hymyili katsellessaan poroa ja hiippalakkisia miehiä, joiden posket punoittivat. Niiden ympärillä oli paljon lahjapaketteja, joulupalloja ja pieniä lumiukkoja, joista lähti hento valo.

”Onhan ne hassuja”, Regulus myönsi ja painoi lapasensa vasten ikkunalasia. ”Mutta pidän enemmän Viistokujasta.”

Sirius oli hieman pettynyt siitä, mutta toisaalta Regulus oli oikeassa. Olihan Viistokuja paljon jännittävämpi, vaikka oli jästeienkin kauppakatu ihan mielenkiintoinen.

”Kiitos, että toit minut tänne. Mutta nyt meidän pitää mennä takaisin”, Regulus sanoi, eikä Sirius vastustellut. Pikkuveli oli jo hieman paremmalla tuulella. Eikä heidän ollut sopivaa harhailla kovin kauaa siltä varalta, että Walburga kaipaisi heitä ja olihan se hieman erikoista, että kaksi lasta seikkaili ihan yksikseen.

”Voidaan tulla toistekin”, Sirius sanoi reippaasti ja tarttui uudelleen pikkuveljensä kädestä. He lähtivät kävelemään kotia ja miettivät mitä lennokkaimpia juttuja jästeistä ja heidän joulunvietostaan.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 10/24
Kirjoitti: tirsu - 11.12.2015 16:39:41
Uh, en kyllä sitten yhtään tykkää Walburgasta. Se on vaan sellainen ihminen, jolle ei olisi pitänyt suoda/antaa lapsia. Olen kamala ihminen, kun tykkään siitä, että Sirius tekee kaikkensa aiheuttaakseen sille harmaita hiuksia. Kaupasta karkailua, jästikylään menemistä jne. Vaikkeivat ne Walburgan tietoon ole ihan kaikki tulleetkaan.

Kuten edeltäjänsäkin, tämä oli oikein suloinen. Tuo Siriuksen ja Reguluksen pikkuinen seikkailu jästikylään oli aivan ihana.

Pidin siitä miten tässä tuli hieman enempi selville Siriuksen ja Reguluksen luonteet ja miten paljon eroa niissä on. Sirius ei välitä vaikkei kaikki pitäisi hänestä, mutta Regulukselle se oli (tuossa iässä ainakin) tärkeää, että kaikki pitäisivät hänestä.

Voi luoja, mulla meni hetki, kun ihmettelin, että miksi Cruella oli valitellut Narcissan flunssaa, että mitä tekemistä tällä oli tämän kanssa. Sitten tajusin, että olin lukenut nimen väärin. Siinä luki Druella eikä Cruella (ja kun olin lukenut Cruella, ajattelin Cruealla de Vil:ä), hups  ::)

Tästä nyt tuli tällainen lyhyt kommentti, pahoitteluni. Jään odottelemaan innolla seuraavaa luukkua.

-tirsu



Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 10/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 11.12.2015 19:21:25
Sirius ja Regulus on vaan niin kiwoja :3

Minusta oli hauskaa, että tässä eriteltiin veljesten luonteenpiirteitä, vaikka olit minusta osannut tuoda ne jo hyvin esille aiemmissa Sirius-Regulus - luukuissa. Minusta Regulus on jotenkin kovin söpö ja herttainen, joka toivoo että hänestä pidetään ja auttaa mielellään esimerkiksi vanhempiaan. Sirius on taas vähän kuin cool isoveli, joka on kuitenkin tosi ihana Regulukselle :> En edellenkää tykkää Walburgasta, hän on liian äkäinen ja pahantuulinen tiuskija.

Sirius oli taas ihanassa isoveljen roolissaan kun halusi piristää Regulusta viemällä hänet jästien kauppakadulle (tai joku vastaava :P), ja Regulus oli taas mukana hänen suunnitelmissaan, vaikka Sirius ei hänelle mitään aluksi paljastanutkaan. Minusta näiden veljesten välillä yksi ihana juttu on tuo sanaton kommunikointi ja luottamus toiseen: Regulus on yleenä täysillä mukana Siriuksen juonessa (toki isoveljen ihailu voi vaikuttaa asiaan) ja luottaa siihen, että Sirius tarkoittaa teoillaan jotain hyvää :> Nämä pikkuherrat ovat kerrassaan niin kovin söpöjä, ja sydämeni sulaa jääpalan tavoin heistä lukiessani :>

Minua kiinnostaa se, minkä ikäisinä kuvittelet Siriuksen ja Reguluksen näissä luukuissa? Olen vain utelias tietämään kirjoittajan ajatukset tästä seikasta :) (Ja tosiaan en ole varma oletko maininnut asiasta, jos olet niin pyydän anteeksi puusilmäisyyttäni :D) Ei sen nyt tarkka ikä tarvitse olla, noin suurinpiirtein vain :)

Kiitos kovasti söpöstä luukusta! <3

-DragonHeart58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 10/24
Kirjoitti: Odo - 11.12.2015 23:46:19
tirsu, joo ei tullut tästä crossover Potter/101 dalmatialaista yllättäen. ;D Walburga tosiaan on inhottava, mutta ihan mukava kirjoitettava. Siriuksen ja Reguluksen luonteita oon kyllä kuvannut aika vähän, mutta pikkuhiljaa yritän parantaa tapojani! Hyvä, että tässä on tullut vähän enemmän jo selville.

DragonHeart58, ensimmäisessä osassa oli tosiaan iät mainittuina. Regulus on 9-vuotias ja Sirius täyttänyt marraskuussa 11-vuotta ja aloittaa Tylypahkan syyskuussa. :) Kiva, että tykkäät näistä ja oot huomannut hahmoluonteita jo aiemmissakin osissa!

Kiitos molemmille kommenteista. <3 Ootte ihanan ahkerasti jaksaneet kommentoida tätä! Tiukille meni, mutta sainpas luukun oikeana päivänä ulos. Huomenna taas iltavuoro, eikä luukku ole valmiina, joten saa nähdä onnistuuko huominen vai venähtääkö taas. Kiitän jo etukäteen teidän kärsivällisyydestä!

Genre: draama/fluff
Paritus: Luna/Rolf
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua Saappaaton! <3 Piti kirjoittaa jotain söpöä Lunasta ja tässäpä olisi kolmen raapaleen verran Lunaa ja Rolfia, koska rakastan sitä paritusta. Toivottavasti sinäkin tykkäät! Otsikointi oli taas vaihteeksi kamalaa, mutta menkööt. Osallistuu Vuosi raapalehtien V.

Perillä (sinun luonasi)

I

”Luulen, että täällä on tuiskukiitäjiä”, Luna sanoi Rolfille lumipeitteisellä aukiolla, jolla tuuli viskoi lumihiutaleita vinhoissa kierteissä. Rolf katseli taivaalle näkemättä mitään sen erikoisempaa.

”Hyvin mahdollista”, Rolf totesi. Luna oli luonnonlahjakkuus taikaolentojen löytämisen suhteen. Rolf oli päättänyt kirjoittaa uudelleen isosänsä kirjan Ihmeotukset ja niiden olinpaikat. Tutustuminen Lunaan oli ollut oikea onnenpotku. Luna kertoi tuiskukiitäjistä, jotka olivat pieniä siivettömiä olentoja, jotka kulkivat tuiskujen mukana. Ne liikkuivat nopeasti, mutta tuulen laantuessa ne piiloutuivat lumipeitteen alle pieniin pesäkoloihinsa.

”Isä sanoo, että ne näyttävän tien, jos eksyy lumipyryyn”, Luna sanoi ja Rolf hymyili. Kohta he tosiaan tarvitsisivat tuiskukiitäjiä, koska lumipyry voimistui.

”Minä luotan sinuun, Luna.”

II

Rolf selasi muistiinpanojaan ruutupaperilta ja kirjoitti päätelmiään sitten nahkakantiseen vihkoon, josta hän viimeistelisi tietonsa isoisänsä kirjan uusintapainokseen. He olivat Lunan kanssa majoittuneet pieneen mökkiin jonnekin Norjan pohjoisille seuduille, jossa he aikoivat viettää ainakin pari päivää. He olivat vuokranneet jästien mukaan kesäkäyttöön tarkoitetun mökin pikkurahalla, koska taikuudella he saattoivat tehdä siitä lämpimän pakkasista huolimatta.

Luna istui takkatulen äärellä hyräillen ja vaikka Rolf halusikin keskittyä työhönsä, hänen mielensä karkaili yhtenään Lunaan ja itselle tuntemattomaan sävelmään, joka kuulosti haikealta.

”Mitä sinä hyräilet?” Rolf lopulta kysyi ja sulki luonnosvihkonsa.

”Unia”, Luna vastasi hymyillen. Rolf meni Lunan viereen istumaan ja kietoi kätensä tämän ympärille.

”Kaunista.”

III

Suomessa ei ollut yhtä kylmä kuin Norjassa ja lumikerros oli ohuempi, mutta oli siellä silti kaunista. Koivujen oksat olivat huurteessa ja kylän talojen ikkunoissa oli jouluvalot.

”Mitä luulet, että löydämme täältä?” Rolf kysyi, mutta Luna vastasi uneliaasti ettei tiennyt. Jokaisessa paikassa oli omat salaisuutensa ja naisella oli hyvä tunne siitä paikasta. Rolf tarttui Lunan käteen ja he kävelivät käsikkäin pitkin kylän tietä ilman sen suurempaa määränpäätä. Siitä huolimatta Rolfista tuntui, että hän oli päässyt jo perille.

Rolf veti Lunan lähelleen, mutta ei tiennyt, kuinka ilmaista tunteensa naista kohtaan.

”Minä tiedän”, Luna sanoi, nousi varpailleen ja suuteli miestä hellästi ja rakastavasti.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 11/24
Kirjoitti: tirsu - 12.12.2015 11:37:49
Aaawws! ^ ^ Niin suloista luettavaa, että sitä ihan sulaa. IHANA, IHANA, IHANA!!!  :D Tässä oli jotain lumoavaa, samaan tapaan kuin Lunassakin on.

Mä luulin jo olevani ainoa, joka pitää Luna/Rolfista. En ole koskaan törmännyt aikaisemmin kaksikosta kertoviin ficceihin. Ja jos joku parituksesta puhuu, niin he ovat pettyneitä, että he päätyivät yhteen. (Nyt tekee kamalasti itsekin mieli kirjoittaa Luna/Rolfista ficci. Mulla on kansioiden syövereissä keskeneräiseksi jäänyt ficci kaksikosta, voisi kaivaa sen esiin ja jatkaa sen kirjoittamista tämän innoittamana.)

Oli todella kivaa, että tämä oli kirjoitettu Rolfin näkökulmasta. Siitä miten tämä näki Lunan. Siitä miten tämä ei pitänyt Lunaa outona vaikka tämä näki jotain sellaista mitä muut eivät nähneet. Miten tämä piti Lunaa luonnonlahjakkaana taikaolentojen löytämisen suhteen.

Pidin todella paljon siitä, että kun Rolfilla oli vaikeuksia ilmaista tunteitansa Lunaa kohtaan, Luna aavisti sen ja sanoi tietävänsä. Olen aina ollut sitä mieltä, että Luna on erittäin tarkkanäköinen, vaikkei siltä muiden silmässä vaikutakkaan.

Ai kamala, olen koko ajan täällä vain aawws, miten suloinen tämä olikaan, että se vaikeuttaa jo kommentinkin jättämistä.  :D

Tekisi mieli lainata tähän jokin suosikkikohta, mutta parempi jättää se tekemättä. Tulisi muuten lainattua koko teksti. Olisin voinut lukea näistä kahdesta vaikka kuinka paljon. Toivottavasti kirjoitat joskus lisää Luna/Rolfia.

Eikä otsikko ole mitenkään kamala. Se on aivan loistava. Sopii tälle oikein hyvin mun mielestä.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 11/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 12.12.2015 16:51:30
Kylläpä tän luukun lukemisen jälkeen jäi sellainen kotoisa ja lämmin olo :3

Tämä oli hirmuisen ihana. Tykkään niin kovin Lunan hahmosta, hän on vain niin ainutlaatuinen, kiltti ja uniikki. Rolf oli myös ihana, sellainen rauhallinen ja lempeä. Nämä hahmot sopivat loistavasti toisilleen, ja tässä he olivat suorastaan vastustamattoman ihania yhdessä :3 Minä tykkäsin juuri siitä, että Rolf kuuluu niihin hahmoihin, jota eivät näe Lunaa outona vaan omaperäisenä ja sellaisena, joka kykenee näkemään sellaisia asioita mitä muut eivät näe <3. Ja Luna taas tiesi tarkalleen, mitä Rolf ajatteli, vaikka hän ei osannut ajatuksiaan tai tunteitaan sanoiksi muodostaakaan :3

Tunnelma oli kaunis ja ihana, enkä osaa sanoin kuvailla kuinka upeasti osaat - siis ihan oikeasti - kirjoittaa. Lumoudun joka kerta kun luen näitä tekstejä, ja sitä unohtaa kaiken muun ympäriltä. Ihanaa kun osaat kirjoittaa sillä tavalla, että pystyn oikeasti uppoutumaan siihen mitä luen ja unohtaa hetkeksi muut asiat ja keskittyä vain näihin ihanuuksiin <3 Kirjoitat niin kauniisti ja elävästi, enkä minä voi kuin nostaa hattua :> Ja hei, ei toi otsikko minusta oo huono, se on hyvä juuri noin :)

Kiitos taas :3

-DH58

P.S. Rakastuin noihin tuiskukiitäjiin <3 Keksitkö ne itse? :3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 11/24
Kirjoitti: Azure - 12.12.2015 20:11:27
Lunta tupaan
Joskus se välähtää Fredillä ja Georgellakin niin, ettei tarvitsekaan kärsiä seuraamuksia :D Kivatunnelmainen perheficci ja sai kyllä hymyn huulille kun Mollykin yhtäkkiä ryntäsi mukaan lumisotasille ja lopulta koko perhe oli yhdessä mukana. Sulamaton, lämmin sisälumi olis kyllä hieno keksintö, sellasta pitäs saada oikeastikin jostain. Mulle kelpais  :D
Percykin päätti liittyä mukaan, mikä on kyllä ihan hyvää vaihtelua sille tiukkapipolle :P

Lainaus
Fred ja George ovat neroja.
Miksei muutkin voi huomata tätä? Fred ja Georgehan on ilmiselviä lahjakkaita ja älykkäitä neroja!

10. joulukuuta
Pelkästään se että tämä on Sirius & Regulus ficci sai mut ahmimaan tän luukun suoraan sanottuna :) Eikä turhaan.
Sirius on aivan ihana isoveli kun yrittää aina vain piristää Regulusta. <3 Ja vaikkei ne näyteikkunat ja jästien omituiset joulukoristeet ihan pojille auenneetkaan niin ainakin Regulus tuli paremmalle tuulelle. Oon kyllä samaa mieltä veljesten kanssa siitä, että Viistokujalla on jännempää kuin tavallisella kauppakadulla, mutta kenenpä mielestä ei. :)
Regulus on kyllä ihana kun se käyttäytyy välillä niin paljon ikäistään vanhemmalta ja huolehtii siitä että kaksikko lähtee ajoissa kotiin, vaikka onko tuo loppujen lopuksi ihmekään jos käyttäytyy ikäistään kypsemmin kun on kasvanut Mustien luona.
Ihana ficci oli kyllä taas. Pidin suuresti <3

Perillä (sinun luonasi)
Ensimmäinen rapsu oli ihanan sulonen <3 Ja Luna oli jotenki niin oma itsensä tässä että hymyilyttämään pisti (:
Toinen ja kolmas raapale oli ihan yhtä suloisia kuin ekakin. Söpöä kun Rolfin ajatukset karkailee rakkaaseen. Ja oi, ne pääty Suomeenkin vielä :3
Olit saanu kyllä luotua aivan ihanan tunnelman näissä! <3
Eikä otsikointi ole kamala vaan sopii tälle juuri hyvin. :) Äh, enhän minä osaa enää muodostaa mitään järkevää tälläisen suloisuuden jälkeen :D

Ihania luukkuja jälleen kerran. (: Kiitoksia Odo :))
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 11/24
Kirjoitti: Odo - 12.12.2015 23:39:27
tirsu, aww. :3 Mulla itseasiassa on ennestään jo yks Luna/Rolf: Päiväkirja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=40331.0), S. Käy vilkasemassa, jos kiinnostaa!

DH58, noi sun kehut saa mut virnistelemään typerästi! Aivan ihanaa palautetta :> Tuiskukiitäjät on tosiaan ite keksitty juttu. Kiva, että oot tykännyt niistä! Halusin tuoda mukaan jotain omaa pientä, joten päädyin tuiskukiitäjiin.

Azure, mulleki kelpais sulamaton lumi! Voisin vuorata sillä puoli kämppää :D Fred ja George tosiaan on neroja, mutta liian vähän sitä muistetaan. Halusin ihan välttämättä tuoda esille sen, että edes Ginny ja Ron ajattelevat niin! Regulus tosiaan on vähän pikkuvanha, koska Musta. Walburga pitää kovaa kuria ja kasvattaa lapsiaan kovilla otteilla. Se on hienoa, että sen huomaakin! Toin Lunan ja Rolfin Suomeen jo senkin takia, että saisin vihdoin aikaiseksi kirjoitettua niistä pidemmän ficin Suomessa. Ehkä mä nyt inspaantusin siihen tarpeeksi!

Kiitos jälleen valloittavista kommenteista. <3 Hienoa, että otsikko on kelvannut! Taas aika viime tingassa tämä julkaisu, mutta nyt mulla on viikko vapaata, jee! Lupaan kirjoittaa sen ajan ahkerasti luukkuja.

Genre: romance
Paritus: Hermione/Pansy
Ikäraja: K-11 (varmuuden vuoksi)
A/N: Hyvää joulua Syksy. <3 Tässäpä on sun toinen joululahja! Anteeksi, että kasasin tän kiireessä. Tulin vasta töistä ja päätin saada tämän valmiiksi ennen vuorokauden vaihtumista. Toivottavasti Joulutar korvaa sen, mitä tästä puuttuu. : D Enkä taaskaan pidä otsikosta, mutta niin. Osallistuu FF50 (048.Joulu.), Femme10 #5, Kerää kaikki hahmot (Pansy Parkinson) ja Ficlet300 (237. Joulu) Miljoona haastetta, mutta minkäs teet. Pakko saada noita pois päiväjärjestyksestä.

Lahjoja

”Hyvää joulua”, Hermione sanoi lempeästi hymyillen ja näytti jännittyneeltä ojentaessaan pakettia.

”Mistä hyvästä?” Pansy pisti takaisin ja se sai toisen naisen kurtistamaan kulmiaan. Hermione ojensi pakettia, jonka oli varta vasten hankkinut tyttöystävälleen.

”Nyt on joulu, Pansy”, Hermione sanoi terävästi.

”Niin? Se on jästien juhla”, Pansy sanoi, mutta tarttui tarjottuun pakettiin.

”Velhot ovat viettäneet joulua iät ajat ja kehitelleet siitä omanlaisensa”, Hermione totesi, johon Pansy vain tuhahti. Sanoistaan huolimatta hän oli utelias avaamaan lahjan. Lahjapaperit tippuivat revittynä palasina lattialle ja heidän kissansa kiirehti niillä leikkimään.

”Tämähän on –”, Pansy sanoi, mutta ei saanut loppuja sanoja ulos suustaan. Hermione hymyili voitokasta hymyä, kun huomasi naisen haltioituneen edes jonkun verran.

”Se kaulakoru, josta olet haaveillut.”

”Kiitos”, Pansy sanoi lyhyesti ja ojensi kaulakorua Hermionelle, joka asetti sen hänen kaulaansa.

”Minullakin on sinulle lahja”, Pansy sanoi yllättäen tyttöystävänsä täysin.

”Oikeasti?” Hermionen suusta lipsahti epäuskon sanat, vaikka hänen ei ollut tarkoitus olla epäkohtelias. Pansy naurahti ja lähti kävelemään vaatehuoneeseen. Hermione ei käynyt siellä juuri koskaan, koska hänen vaatteensa mahtuivat vanhaan vaatekaappiin, mutta Pansy sai hyvin tilan käytettyä yksinkin.

”Tuossa. Avaa se”, Pansy tyrkkäsi lahjan Hermionelle, kun oli sen käynyt hakemassa piilosta. Hermionelle ei ollut tullut edes mieleen, että talossa saattaisi olla piilotettuna lahja hänelle.

”Se on kirja”, Hermione tunnusteli ja aukaisi lahjapaperin nätisti teipeistä. Pansy hymyili leveästi, mutta ei sanonut mitään.

”Tämähän on Ougen Mahtipuron Syvän veden salaisuudet!” Hermione kiljaisi innoissaan. Hän oli katsellut sitä kirjaa kauan, mutta ei ollut raaskinut ostaa. Pansyn lahjaan oli mennyt sievoinen summa kaljuunoita, joten Hermione oli elänyt varsin säästeliäästi.

”Huomasin, että selailit sitä joka kerta, kun raahasit minut kirjakauppaan”, Pansy totesi kuin ei olisi tehnyt mitään ihmeelistä. Hermione ei osannut sanoin kuvata, miten ilahtunut oli jo ajatuksesta saati sitten kirjasta.

”Kiitos”, Hermione sanoi kietoen kätensä Pansyn ympärille ja suuteli tätä.

”Minä laitan meille glögiä”, Hermione sanoi vasten huulia ja päästi tyttöystävänsä vapaaksi halauksesta. Pansy hymähti ja meni sohvalle odottamaan. Hän katseli lumottua joulukuusta, jonka kynttilöiden siniset liekit lepattivat. Hermionen loitsima tuli ei polttanut, joten oli turvallista pitää niitä kuusessa, jonka oksilla oli hopeita ja punaisia joulunauhoja. Koristepallot vaihtoivat hitaasti väriään ja neulasiin oli takertunut lumihiutaleita. Se oli oikeastaan aika sievä.

Hermione saapui keittiöstä mukanaan kaksi höyryävää mukia ja glögin tuoksu täytti olohuoneen.

”Tässä”, Hermione sanoi ojentaen Pansylle mukin, jossa jästien joulupukki vilkutti. Pansysta se oli naurettava, mutta Hermione oli välttämättä halunnut heille kaksi joulumukia. Pansy otti glögimukin Hermionen istuessa aivan hänen viereensä ja nojasi olkapäähän.

He joivat glöginsä puhumatta, mutta taustalla soi velhoradion joululaulut. Jonkun ajan kuluttua Hermione vei mukit takaisin keittiöön ja veti sen jälkeen Pansyn ylös sohvalta.

”Minulla on sinulle vielä yksi joululahja”, Hermione sanoi vihjailevasti.

”Mikä?” Pansy töksäytti, mutta Hermione kietoi kätensä hänen ympärilleen ja painoi huulensa naisen huulille suudellen rohkeasti.

”Makuuhuoneessa”, Hermione kuiskasi suudelman lomasta ja Pansy virnisti.

”Kuulostaa miellyttävältä”, Pansy vastasi ja antoi tyttöystävänsä vetää itsensä makuuhuoneeseen. Illan pimentyessä ja kehojen koskettaessa toisiaan Pansyn oli myönnettävä, että joulu oli sittenkin ihan mukava juhla.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 12/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 13.12.2015 10:23:18
Jess, näitä on tullut lisää <3

En ole tainnut lukea mitään ficciä aiemmin Hermione/Pansy - parituksella, joten tämä oli loistava tapa korjata sekin epäkohta! (Oikeasti, olen ollut näköjään äärimmäisen ahdasmielinen kun tuntuu etten ole lukenut mitään millään parituksella :-[). Olit taas onnistunut loistavasti pitämään hahmot IC:nä, Hermione on niin hermionemainen, itsepäinen ja kirjoja rakastava, haluaa juhlia joulua huolimatta Pansysta, joka ei vaikuta olevan ihan samalla aaltopituudella tämän asian suhteen :D Minusta Hermione sopii oikeastaan jouluihmiseksi :> Pansy vastaa minun omia mielleyhtymiäni hänestä, tuhahtelee ja töksäyttelee, tyrkkää paketin Hermylle eikä vain anna sitä - toisin sanoen melko töykeä ja hapan :D Mutta se vastaa kuvitelmiani Pansysta, eikä hän nyt tässäkään mikään läpikotainen röyhkimys ole, vaan vaikuttaa hänelläkin olevan sydän paikallaan :>

Taidan toistaa näissä kommenteissa melkoisesti itseäni (toivottavasti et pistä sitä pahaksesi :P), mutta kirjoitat niin hirveän hyvin ja pidän tästä kalenterista ja tästä luukusta kovin kovin paljon :> Tämän lukemisesta tulee kovin jouluinen ja lämmin olo, pistää hymyn huulille :>

Kiitus lämmittävästä joulupalasesta :3

-DH58

P.S. Oliko toi Ougen Mahtipuro sun oma keksimä? :> Musta tuo nimi oli nimittäin hauska ja kekseliäs, tykkäsin! :3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 12/24
Kirjoitti: tirsu - 13.12.2015 11:39:06
Hermione/Pansy onkin mulle uusi tuttavuus. Kaksikko yhdessä on kyllä hyvin mielenkiintoista, mulle ei olisi tullut ihan heti mieleen laittaa heitä yhteen. Mutta hyvin he näyttävät yhteen sopivan, ainakin tässä. Mutta sä osaatkin kirjoittaa parituksen kuin parituksen niin, että se ei tunnu lainkaan pöljältä tai vastaavalta.

Pansy oli tässä juuri sellainen kuin miksi olen hänet mieltänyt. Kaikki ne tuhahtelut, tokaisut ja jästien jouluperinteiden hölmönä pitäminen ja välinpitämättömyys niitä kohtaan. Mutta siitä huolimatta Pansy oli kuitenkin laittanut merkille, mitä Hermione halajasi ja ostanut sen sitten tyttöystävälleen lahjaksi. Siinä kohtaa pääsit kyllä aawwsit.

Kylläpäs kaksikolla oli hieno kuusi. Nyt rupesi tekemään itsekin mieli sellaisia väriä vaihtavia joulupalloja. Eikös sellaisia (jästiversioita) jossain myydäkin? Mulla on ainakin sellainen mielikuva... No, anyway.

Kuten edeltäjänsäkin, tämä luukku oli oikein ihastuttava. Pidin todella paljon. Seuraavaa luukkua odotellen.  :)

Pahoittelut tyngästä kommentista.

-tirsu



Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 12/24
Kirjoitti: Saappaaton - 13.12.2015 12:00:08
Onpas multa jäänyt paljon kommentoimatta, ohhoh. Jospa tästä tulisi pieni romaanikommentti sitten. :D

Ansaittu onni
En muista paljonko sanoin betaillessani, joten höpisen nyt kaiken mitä mieleen tulee. ::) Musta tää on tunnelmaltaan todella kaunis pätkä, olet saanut sen hautausmaan rauhan ja hiljaisuuden ficin taustalle. Myös tuo Sevin ja Hermyn suhde on tässä ihanan vastavuoroinen; Hermione kunnioittaa sitä, mikä on Severukselle tärkeää ja rakasta, luottaen siihen, ettei saa itse sen takia kuitenkaan vähempää. Ja se, etä Severus todellakin tukeutuu Hermyyn. <3

Lainaus
Lumihiutaleita tanssittava tuulenhenkäys oli kuin kuolleen kuiskaus --
Tämä on ehkä ehkä kaunein ja samalla jotenkin vilunväreitä selkärankaa pistin laittava kohta.

7. joulukuuta
Sirius ja Regulus, tuiii. <3 Ensinnäkin pakko sanoa, miten kivasti pohjustat canon tapahtumia näissä; Regulus on miellyttämisenhaluinen ja vaikka pitääkin veljestään (joka on aika bad ass), haluaa silti tehdä vanhemmilleen mieliksi. Kunnon tuleva pieni Kuolaripoika. <3

Suloinen Sirius kun sillä lailla karkaa joululahjaa ostamaan. <3
Lainaus
--  mutta hän oli rohkea poika, eikä pelännyt äitiään. Sitä paitsi hänellä oli tehtävä --
Jotenkin hymyilin tolle pätkälle ihan hulluna. En kestä miten oot oikeesti tehnyt näistä kahdesta aivan ylisuloisia. :D Ja sitten Regulus vielä on saanut veljensä "rysän päältä" kiinni, huomannut kun tämä karkaa ja pakkohan sitä on udella. <3

Joulutuli
Heti alkuun, harry/Charlie ei tosiaan sovi mun päässä mitenkään päin, mutta kappas perkele, teit tästä toimivan. En välitä Harrysta liiemmin, joten keskityin Charlieen, joka oli tässä(kin) aivan ihana. <3

Joulutuli itsessään on aivan ihana perinne ja ajatus, olet kyllä nerokas aina silloin tällöin. :D Ja se sopii Charlielle kuin nenä päähän. (Saata joskus lainata tätä jossain, jos sellainen sopiva väli tulee, ettäs tiedät.)

Lunta tupaan
Haha, tässä oli kunnon Weasleyn kaksosten meininkiä kyllä taas. :D Jo heti ficin alusta jäin naureskelemaan, että o'ou, mitäs ne nyt keksii ja enpä vähempään olisi tyytynytkään. x) En tiedä oliko Mollylta ihan hirveän IC liittyä lumisotaan ja jättää meuhkaaminen väliin, mutta tämän tunnelmaan se sopi paremmin, ja oli kiva miten muutenkin toit koko perheen siihen. Ginnystä erikoismaininta, koska hän menee aloittamaan koko sodan, kiltti tyttö. ;) Jos olisi oikein joululomann aikaan osunut, ninin olisihan se ollut hauskaa, että siellä ne perusvieraat (eli Harry ja Hermy) olisivat olleet myös, mutta toimii totta totisesti näinkin.

Lainaus
-- heidän pojillaan oli älyä enemmän kuin toisinaan vaikutti.
:D

10. joulukuuta
Taas päästään lempi-Mustiini. <3

Tässä on oikein kiva ajatus, että Sirius piristää Regulusta viemällä tämän katsomaan jästien kauppakatua. Ja kivasti olit saanut noita jästi/velho-kärjistyksiä tuonne, kun Regulus ja Sirius pohdiskelee miten hassuja jästit on kummallisine joulukoristeineen. :D Olen täällä vaan tuitui ja purrurr. <3

Perillä (sinun luonasi)
TUI! <3

Ensinnäkin, otsikossa ei tosiaankaan ole mitään vikaa! Sitten toisekseen, ensimmäinen kerta kun oikeasti lämpesin Rolfille. :D

Lainaus
Luna kertoi tuiskukiitäjistä, jotka olivat pieniä siivettömiä olentoja, jotka kulkivat tuiskujen mukana. Ne liikkuivat nopeasti, mutta tuulen laantuessa ne piiloutuivat lumipeitteen alle pieniin pesäkoloihinsa.
Keroo mulle lisää tuiskukiitäjistä, jookos kookos? <3 Haluan tietää lisää. :D

Lainaus
”Mitä sinä hyräilet?” Rolf lopulta kysyi ja sulki luonnosvihkonsa.

”Unia”, Luna vastasi hymyillen.
Voi Luna. <3

Ihanaa, kun kaksikko seikkaili vaihteeksi Pohjolassa ja eritoten Suomessa, tuli siitä jotenkin hyvä fiilis. <3 Ja Luna oli todella Luna, ja koska Winga on pönttö, olen rakastunut siihen hahmoon aika täysillä. <3 Kuvailet kivasti Rolfin tunteita ja tuo oli ihana, että Luna tietää.

Kiitos kiitos tästä ihanasta luukusta, tuitui. :-*

Lahjoja
Tämähän oli oikein mielenkiintoinen. Tykkäsin eritoten siitä, miten Pansy on vähän niin kuin ei välittäisi, eli se luihupuoli näkyy vahvana ja muutenkin olet tuonut eriin kaksikon eroavaisuuksia; Hermionen vaatteet mahtuvat vanhaan vaatekaappiin ja Pansy täyttää helposti vaatehuoneen itsekseenkin. Kaikki tuollaiset pienet yksityiskohdat on niin makoisia. :D

Osoitit hienosti mitä multa uupuu, kun kirjoitan nuista Luihuisen kasvateista. ::) Tykkäsin.

(Sarjassamme pitkät ja sisällöttömät kommentit. <3)
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 12/24
Kirjoitti: Odo - 13.12.2015 19:19:23
DH58, en pistä mitään pahakseni, älä huoli. :) Kiva, että hahmot on ollu susta IC. Kannatan tutustumista Hermansyyn enemmänkin. Se on oma OTP, vaikka oon kirjoittanutkin sitä aika vähän. Ehkä ensivuoden mittaan taas innostuisin enemmän. Ja musta on hyvä, että oot rohkeasti uskaltanut lukea tätä kalenteria, vaikka paritukset on ollut outoja. Niin ja Ougen Mahtipuro oli tosiaan oma keksintöni, samoin kirjan nimi. Ougen tuli oikeastaan siitä, että mulle tuli ekana mieleen Odgen (joka on oikeasti Pottereissa mainittu hahmo), josta sitten väänsin jotain muuta. Mahtipuro taas tuntui sopivalta ja leikkisältä, kun kirja kertoo veden syvyyksistä.

tirsu, Hermansy on hieno paritus ja niistä on jonkun verran ficcejäkin finissä. Musta oli hassua kerrankin kirjoittaa parituksesta lyhyt pätkä, jossa ne on valmiiksi yhdessä (viime kerrasta on aikaa), kun viimesimmät on kauhean massiivia järkäleficcejä, joissa monenkaan luvun jälkeen nämä ei oo päätynyt yhteen, vaikka mulle on siihen oikein luonteva ja pikkuhiljaa etenevä selitys. Erikoinenhan tämä on, mutta silti OTP. ♥

Saappaaton, huh mikä rommaanikommentti! Just hyvä, vaikka ite mutisit muuta. <3 En oikeastaan edes tiedä, mitä sanoa. On mahtia kuulla, että oot tykännyt näistä luukuista ja varsinkin omastasi, koska jännitin sen kanssa. :D Luihuistytöistä kirjoittaminen on ihanaa ja oon taas heräillyt kirjoittamaan niistä paremmin, ensivuonna runnon FF50 valmiiksi niin saatte paljon luihuisia!

Kiitos mahtikommenteista, ootte uskomattomia. <3 Täällä on jo useampaan kertaan otettu esille, miten oon saanut toimimaan erikoisempiakin parituksia. Luulen, että se johtuu siitä että oon aina rakastanut rareparituksia ja niitä on tullut kirjoitettua paljon. Listauksesta löytyy jopa Dolores Pimento/Matami Rosmerta, että kaikki on mahdollista. :D

Genre: draama
Hahmot: Sirius&Regulus, paljon muita
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hiphei, saatiin juhlat, joista en sitten kirjoittanut mitään. : D Tää venähti ihan muutenkin liian pitkiin mittoihin niin itse juhlallisuudet jäi sitten välistä. Tässä on enemmän eri hahmojen välisiä suhteita ja muuta, joita varmaan tulee myöhemminkin esille. Toivottavasti kaikki pysyivät kärryillä, kuka on kuka. Dorea tosiaan on Musta tyttönimeltään, mutta nai Charlus Potterin. Niin ja Tylypahkaan mennään aina, kun on jo täyttänyt 11-vuotta. Sirius on -59 syntynyt, James -60, mutta koska hän täyttää jo ennen Tylypahkan alkamista 11-vuotta niin hän menee samaan aikaan kuin Sirius.

13. joulukuuta

13. päivä koitti Siriuksesta liian nopeasti. Hän oli todennut itselleen jo monta kertaa, että juhlat voisivat olla ihan mukavat, mutta siihen oli vaikea uskoa. Walburga sentään oli ollut hieman paremmalla tuulella Reguluksen juhlakaavun saapumisen jälkeen ja siinä puvussa Regulus nyt katseli isoveljeään.

”Sinunkin pitäisi laittaa juhlakaapu”, Regulus sanoi viisaasti, vaikka Sirius kyllä tiesi sen.

”Niin varmaan”, Sirius vastasi ja alkoi penkomaan suurta mahonkista vaatekaappiaan. Hän löysi nopeasti etsimänsä. Pullonvihreä juhlakaapu oli yksinkertainen, mutta tarkkaan muotoon leikattu ja siinä oli häivytettyjä kuvioita, jotka saattoi nähdä vain tietyssä valossa.

”Pue se päällesi”, Regulus komensi veljeään ja hänestä tuntui hassulta olla se, joka määräsi. Toisaalta Regulus oli hyvin tarkka siitä, että äidin käskyjä noudatettiin. Hän kyllä tiesi, millaisen rangaistuksen Sirius voisi saada tottelemattomuudesta.

”Hyvä on”, Sirius tuhahti ja alkoi riisua mustaa kaapuaan, joka sekin oli mittatilaus työnä valmistettu. Walburga hankki heille vain parasta, eikä mikä tahansa kaapu kelvannut. Saatuaan juhlakaavun ylleen Siriun tunsi itsensä vieraaksi.

”Mennään alakertaan odottamaan”, Regulus ehdotti ja Sirius suostui vastahakoisesti.
~*~

”Druella, kuinka hurmaavaa, että saavuitte”, Walburga toivotti hymyillen, vaikka sanoihin ei sisältynyt samanlaista lämpöä kuin muiden tavatessa sukulaisiaan. Druella oli luonteeltaan huomattavasti pehmeämpi, mutta hän olikin vain avioliiton kautta Musta.

”Ja Cygnus, Orion odottaa sinua kirjastossa”, Walburga lisäsi nyökättyään tervehdykseksi veljelleen.

”Hyvä, minulla onkin neuvoteltavaa hänen kanssaan ongelmista maahisten kanssa”, Cygnus totesi, eikä puhunut sen enempää lähtiessä kohti yläkertaa.

Sirius katseli jo 19-vuotiasta Bellatrixia, joka tuijotti häntä takaisin viileästi. Narcissa ja Andromeda tervehtivät veljeksiä, jotka vastasivat heille opetetun etiketin mukaisesti. Druellan luona he saivat olla vapaammin, mutta äitinsä lähettyvillä kummallekaan ei tullut mieleen kutsua heitä lempinimillä. Nyt he olivat ”Andomeda neiti” ja ”Narcissa neiti”, kuten he taas kutsuivat Siriusta ja Regulusta nuoriksi herroiksi. Se oli kaavamaisuutta, jota Sirius ei ollut koskaan ymmärtänyt. Käytöstavat Regulus taas osasi paremmin kuin hän, vaikka oli nuorempi. Kaiken lisäksi Regulus tuntui kunnioittavan sisaruksia enemmän kuin Sirius ja varsinkin suhde Bellatrixiin oli erilainen.

15-vuotias Narcissa ja häntä kaksi vuotta vanhempi Andromeda olivat edelleen Tylypahkassa. Sirius kyseli heiltä mielellään tulevasta koulustaan, johon odotti jo malttamattomana pääsemistä.

”Olette ajoissa, tiesin voivani luottaa sinuun ja Cygnusiin. Dorea ja Charlus eivät ole vielä tulleet ja kuten epäilen Alphard on taas myöhässä. ’Hoitamassa asioita’, niin kuin hän väittää. En ole koskaan pitänyt erityisemmin hänestä, mutta häneen voi luottaa raha-asioissa”, Walburga sanoi hyvillään siitä, että edes hänen toinen veljensä noudatti hyviä käytöstapoja. Kaikki kyllä tiesivät Walburgan nihkeästä suhtautumisesta keskimmäiseen veljeensä, joten sitä ei olisi tarvinnut sanoa erikseen.

”Tulevatko Dorea ja Charlus?” Druella sanoi vaihtaakseen puheenaihetta. Dorea ja Charlus tapasivat harvoin muita Mustan suvun jäseniä, joten oli yllättävää, että he saapuisivat.

”Kyllä, ja ottavat mukaan poikansa”, Walburga kertoi. Siriuksen uteliaisuus heräsi. Hän ei ollut tavannut poikaa, mutta tiesi hänen olevan vain vuoden itseään nuorempi. He menisivät samaan aikaan Tylypahkaan, koska Sirius oli marraskuun lapsi.

”Siirrytään oleskeluhuoneeseen. Tässä eteisessä seisominen on typerää”, Walburga sanoi ja viittasi yläkerran suuntaan. Druella ja hänen tyttärensä jättivät takkinsa eteisen naulakkoon. Jokaisella heistä oli kauniit iltapuvut ja Siriuksen oli myönnettävä, että Narcissa vaaleine hiuksineen ja sinisessä iltapuvussa oli hyvin kaunis. Se oli hieman typerää, joten hän käänsi katseensa pois. Regulus kulki heidän edellään ja avasi kohteliaasti naisväelle oven, jonka takaa paljastui joukko mukavia nojatuoleja, leimuava takkatuli ja avara tila, jota koristivat vitriinit täynnä mitä upeimpia esineitä. Satunnaisia valokuvia riippui seinillä Siriuksesta ja Reguluksesta, sekä Walburgan ja Orionin hääkuva. Oli myös suuri taulu heidän suvustaan koko komeudessaan, eikä Sirius voinut olla vilkaisematta Doreaa ja Charlusia. Häntä jännitti.

Walburga ja Druella alkoivat vaihtaa kuulumisia istuttuaan alas. Tyttäret olivat vaiti, kunnes Druella osoitti sanansa heille.

”Jutelkaa serkuillenne. Turhaan te istutte siinä hiljaa”, Druella enemmän käski kuin kehotti. Regulus istui aivan Bellatrixin vieressä ja alkoi kysellä tältä loitsuista, joita hän oli oppinut. Kiroukset kiehtoivat Regulusta, vaikka hän ei tiennyt ketään, jonka olisi halunnut kirota. Mutta voimakkaat velhot osasivat kirota ja sellainen Regulus tahtoi olla – kuten isänsä, jota kaikki kunnioittivat.

”Kertokaa, mitä Tylypahkaan kuuluu”, Sirius pyysi Narcissalta ja Andromedalta unohtaen kutsua heitä neideiksi. He kertoivat mielellään vuodestaan, joka oli ollut molemmille raskas. Narcissa oli jo V.I.P.-vuodella ja Andromeda valmistuisi. Siskoksista vanhempi oli lukenut koko syyslukukauden tentteihin öitä myöten, koska S.U.P.E.R.-kokeet lähenivät koko ajan. Sirius totesi, ettei hänen tarvitsisi lukea kokeisiin ja se nauratti Narcissaa ja Andromedaa.

”Sinulla ei ole vielä pitkään aikaan näin tärkeitä kokeita, mutta sitten sinäkin luet varmasti”, Andromeda sanoi.

”Niin kai”, Sirius mutisi. Häntä oikeastaan kiinnosti enemmän uudet ystävät, joita voisi koulusta saada. Hänellä ei ollut juuri ketään ikäistään ystävää, kun Narcissakin oli jo niin vanha. Tietysti oli Regulus, mutta joskus olisi ollut kivaa olla jonkun muunkin kuin veljen kanssa. Andromeda alkoi juuri kertoa vuodestaan, kun ovikello soi. Sirius jännittyi päästä varpaisiin ja pomppasi ylös tuolista.

”He tulivat!” Sirius kiljahti ja Reguluskin näytti uteliaalta. Walburga katsoi tuimasti Siriusta, joka oli käyttäytynyt ’liian innostuneesti’, mutta veljeksistä vanhempi ei välittänyt vaan juoksi alakertaan kauhealla kyydillä. Regulus seurasi maltillisemmin Walburgan kanssa.

Sirius odotti ovella ja marisi hiljaa, miksi Walburgan piti tulla niin hitaasti aukaisemaan ovi. Regulus kiirehti Siriuksen vierelle ja suoristi kaapuaan, joka oli rypistynyt nojatuolissa istuessa. Hän ei muistanut juuri mitään Doreasta ja Charluksesta, koska oli ollut niin pieni viime tapaamisella. Ei Siriuskaan paljoa muistanut, mutta sen verran, että he olivat ihan mukavia. Varsinkin Charlus.

Walburga avasi oven ja Potterit astuivat sisään mukanaan poikansa, jonka hiukset olivat kesyttämättömästi sekaisin niin pahasti, että Walburga nyrpisti nenäänsä.

”Anteeksi, että tulemme näin viime tinkaan. Ihastuttavaa nähdä sinua, Walburga”, Dorea sanoi ja halasi Walburgaa, joka näytti ärsyyntyvän niin läheisestä tervehdyksestä. Charlus kätteli reippaasti Walburgaa ja kääntyi sitten Siriuksen ja Reguluksen puoleen.

”Olette kasvaneet. Tässä on poikani James”, Charlus esitteli pojan, joka haroi hiuksiaan ja näytti hieman vaivaantuneelta. Siriuksen silmät loistivat katsoessaan poikaa, joka virnisti hänelle. Sirius hymyili leveästi takaisin.

”Minä olen Sirius, ja veljeni on Regulus”, Sirius esitteli ja kätteli kuin aikuinen mies Jamesia.

”Moi”, James sanoi ja Sirius odotti, että he saisivat lähteä hänen huoneeseensa. Walburga ei varmasti antaisi lapsien häiritä aikuisten asioita, vaikka hän ihmettelikin, miksi Mustan siskokset saivat olla läsnä. Bellatrixia lukuunottamatta he eivät kuitenkaan olleet täysi-ikäisiä.

”Sirius, ohjaa nuori herra Potter huoneeseesi ja Regulus, mene heidän kanssaan”, Walburga sanoi ystävällisemmin kuin tavallisesti. Ehkä se johtui Dorean ja Charlusin seurasta. Siriusta ei tarvinnut kahdesti käskeä.

”Kyllä, äiti”, Sirius sanoi nopeasti ja katsoi Jamesia. ”Mennään.”

Pojat lähtivät, eikä Sirius pystynyt peittämään innostustaan. Regulus katseli varovaisemmin Jamesia, josta ei tiennyt mitään. Häntä hieman harmitti, että Sirius kiinnitti huomionsa ainoastaan vieraaseen poikaan, eikä uhrannut ajatustakaan sille, että Regulus jäi kaksikosta jälkeen. He nousivat rappusia ylös Siriuksen huoneeseen, johon he astuivat perätysten.

”Tervetuloa”, Sirius toivotti mahtipontisesti ja hyppäsi istumaan sängylleen. James seurasi rohkeasti esimerkkiä ja Regulus veti itselleen tuolin työpöydän luota lähemmäs sänkyä.

”No, kerro itsestäsi”, Sirius hoputti, kun ei malttanut enää käyttäytyä Walburgan opettamilla tavoilla. Olivathan he nyt sitä paitsi lasten kesken eli eikai käytöstavoilla niin ollut väliä?

”No, minä olen 10-vuotias”, James aloitti ja haroi taas hiuksiaan. Sirius pisti tavan merkille ja muistiinsa, koska se tuntui hänestä tärkeältä.

”Sinä aloitat Tylypahkan myös ensi vuonna”, Sirius sanoi ja Regulus tunsi itsensä hieman ulkopuoliseksi. Hän ei saisi aloittaa Tylypahkaa Siriuksen ja Jamesin kanssa.

”Joo. Sinäkin?” James kysyi ja virnisti. ”Kuulostaa hauskalta.”

Sirius ei malttanut olla hiljaa, joten hän kertoi kaiken itsestään ja siinä sivussa Reguluksesta. Silloin pikkuveli tunsi taas kuuluvan joukkoon, joka oli ensin tuntunut vieraalta. Kesken selityksen Regulus nousi myös istumaan sängylle kahden muun viereen.

”Hauska tutustua, James”, Regulus sanoi muodollisesti. Ehkä heistä kaikista voisi tulla hyvät kaverit, siltä Reguluksesta ainakin tuntui.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 12/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 13.12.2015 19:56:59
Vai tuli tänne jo uusi heti kun silmä vältti? :D Hyvä vaan, saanpahan lukea lisää <3<3

Hiphei, saatiin juhlat, joista en sitten kirjoittanut mitään. : D
 ;D ;D ;D Ei se mitään, tämä pätkä oli oikein hyvä juuri näin ;)

Khihih, lisää Sirius/Regulusta <3 Tykkään näistä nuorista herroista aivan kamalasti, kiitos sinun :3 Sirius on niin Sirius, sellainen huoleton ja itsepäinen, seikkailunhaluinen ja utelias, ehkä pikkasen itsekeskeinen mutta omistaa kuitenkin suuren sydämen :3 Regulus on vaan niin herttainen ja söpö, vähän maltillisempi ja aikuismaisempi kuin Sirius, pitää parhaansa mukaan Siriuksen jalat maassa mutta ei kuitenkaan ole mikään ilonpilaaja, ja haluaa selvästi että ihmiset pitävät hänestä :3

Minusta oli hauska lukea tällaista pätkää, missä näkyy kaikenlaisia hahmoja vähän nuorempina (mm. Bellatrix, Narcissa ja Andromeda), ja sitten toi Jamesin ja Siriuksen ensikohtaaminen! Siriuksen innostus ulottui tänne asti, ja heidän tapaamisensa oli minusta tosi mukavaa luettavaa - tosin kävi pikkuisen sääliksi Regulusta, joka koki ainakin hetken ajan jääneensä ulkopuolelle :<. Hyvä kuitenkin, että Sirre muisti kertoa Reguluksesta, niin pikkuvelikin tunsi kuuluvansa taas joukkoon :>

Minä olen ihan onnessani täällä, kiitos taas mahtiluukusta <3

-DH58 
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 13/24
Kirjoitti: tirsu - 13.12.2015 22:03:33
Mä vähän odotin niitä juhlia, mutta eipä mua haittaa vaikkei niistä sitten ollutkaan mitään muuta mainintaa kuin se, että oli juhlapäivä ja ensimmäisten vieraiden saapumisesta. Siriuksen ja Jamesin ensitapaaminen innosti mua melkein yhtä paljon kuin Siriusta. Odotin jo itsekin hiukan malttamattomana, että koskas se James sieltä tulee.  ;D

Mä olen aina luullut, että Andromeda olisi ollut Blackin siskoista vanhin, mutta olen sitten ollutkin ihan väärässä. Enpä ole tainnut koskaan mistään sitä edes katsoa, että kuka kolmikosta on vanhin. Mikä on jännää, sillä tykkään aina tarkastella sellaisia nippelitietoja.  ::)

Mutta joo. Tää oli aivan mahtava luukku. Tykkäsin todella paljon. Oli todella mahtavaa päästä lukemaan Siriuksen ja Jamesin (ah James ja sen tukan harominen :P - mistä tulikin mieleen, kiva yksityiskohta, että Sirius laittoi sen muistiin pitäen sitä tärkeänä asiana) ensitapaamisesta. Regulusta kävi hieman surku, kun hän tunsi ensialkuun itsensä ulkopuoliseksi, mutta onneksi tunne lopulta katosi Siriuksen kertoillessa veljestänsäkin Jamesille.

Tästä kävi taas jälleen enempi esille veljesten luonteen erot. Reguluksen miellyttämisen halun lisäksi tässä tuotiin esiin sitä, miten kiroukset kiinnostivat häntä ja ehkä jopa pimeät voimatkin.

Lainaus
Jokaisella heistä oli kauniit iltapuvut ja Siriuksen oli myönnettävä, että Narcissa vaaleine hiuksineen ja sinisessä iltapuvussa oli hyvin kaunis. Se oli hieman typerää, joten hän käänsi katseensa pois
Pidin siitä miten tuossa kohtaa käy ilmi se, että Sirius on jo sen ikäinen, että tytöt (ja miksei pojatkin - olen itse sitä mieltä, että Sirre oli bi) alkavat kiinnostaa eri tavalla kuin aikasemmin. Mutta silti hän on kuitenkin vielä siinä rajoilla, että hyi, "tyttöbakteereja".

Tuli muuten hieman haikea olo vikan lauseen kohdalla, kun tietää mitä tapahtuman tulee veljesten elämässä. Miten he ajautuvat erilleen. :(

Ihana luukku jälleen kerran. Jään odottelemaan seuraavaa luukkua mielenkiinnolla.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 13/24
Kirjoitti: Odo - 14.12.2015 12:59:14
DH58, joo kävi vähän hassusti niiden juhlien kanssa. Hyvä, että oot onnessasi luukusta. :)

tirsu, minäkin luulin pitkään, että Andromeda on vanhin. Potterwikin mukaan hän on kuitenkin keskimmäinen ja olen luottanut siihen Mustista kertovissa ficeissäni. En sitten tiedä, mistä se ajatus Andromedasta on tullut. (Ellei sitten Pottereissa oli mainittu sitä Andromedan esiintyessä.) Mäkin itseasiassa odotin juhlien kirjoittamista, mutta tämä meni sitten tällaiseksi jotenkin. En oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta näin vaan kävi. Toisaalta halusin Siriuksen ja Jamesin ensikohtaamisen tuoda esille, mutta olisihan se juhlissakin onnistunut. Mustakin on aika surullista kirjoittaa Siriuksen ja Reguluksen väleistä nuorempana, kun tulevaisuus on mitä on. Uskon kuitenkin, että heillä on ollut joskus hyvät välit.

Genre: draama
Hahmot: Luna & Harry
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua Winga! <3 En muista lupasinko sinulle luukkua tai oliko jotain toiveita, mutta halusin kirjoittaa sinullekin lahjan, koska oot ihan huippu tyyppi. Sinua ajatellessa tuli ensimmäisenä mieleenn Luna, joten toivottavasti tämä kelpaa. Osallistuu Vuosiraapalehtien V.

Lohduntuoja

Luna käveli joulupäivällisen jälkeen Tylypahkan käytävillä hyräillen joululauluja, jotka hänen isänsä oli hänelle opettanut. Ne erosivat paljonkin tavallisista, mutta Lunasta ne olivat nätimpiä. Huomatessaan Harryn erään ikkunan ääressä Luna meni hänen luokseen.

”Murhekirput taitavat vaivata sinua”, Luna aloitti keskustelun ja Harry hätkähti.

”Mitkä?” Harry kysyi ja yritti muuttaa surullisen ilmeensä aidosti hämmentyneeksi. Lunan tarkat silmät kuitenkin olivat huomanneet jo tarpeeksi.

”Murhekirput. Ne asuvat murhemailla ja hiipivät huonoina päivinä ihmisten mieliin. Ne kiusaavat monia, jotka ovat surullisia”, Luna selitti ja Harry oli ymmällään. Hän ei ollut koskaan kuullut murhekirpuista tai murhemaasta, joista Luna puhui.

”Ei minua mikään vaivaa”, Harry valehteli, mutta Luna tiesi. Hän halasi Harrya, joka ilahtui lohduttavasta eleestä, jolla Luna ilmaisi välittävänsä.

”Ne yleensä pakenevat halauksia”, Luna sanoi ja Harrysta tuntui heti paremmalta. Ehkä hänen mielessään oli ollut murhekirppuja, kun hän oli muistellut joulujaan Dursleyden luona, vaikka ei tiennyt sille syytä. Ehkä se oli johtunut käytetystä vihkosta, jonka hän oli saanut joululahjaksi. Siitä oli pyyhitty suurin osa, mutta sinne tänne oli jätetty Dudleyn kirjoituksia, kuten ”Harry on mäntti”, ja muuta vastaavaa.

”Tule kanssani ulos”, Luna ehdotti lämpimästi ja Harry suostui. Ulkona Luna veti Harryn tanssiin, joka sai hänet hymyilemään. Se oli oikeastaan aika hauskaa, vaikka se oli tuntunut aluksi hölmöltä. Lunan nauravaiset kasvot piristivät häntä ja hyvä tuuli oli tarttunut häneen kadottaen murhemaiden asukit kokonaan pois – jos sellaisia oli edes olemassa. Luna oli kuitenkin monesti oikeassa, vaikka harva uskoi häneen.

”Hyvää joulua, Harry”, Luna sanoi ystävällisesti. Hymy, jonka tyttö loi häneen kevensi Harryn mieltä. Jouluyö oli sittenkin aika kaunis.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 14/24
Kirjoitti: Winga - 14.12.2015 15:59:09
En oo lukenu tätä kalenteria oikeesti, sori. Ehkä voisin lukee. Mut NUUUUUUU. En kans oo varma pyysinkö joululahjoi kuin paljo mut jeeeee
Oot ihana.

Tää on ihanan haikea ja lohdullinen ja Luna on just tommonen ihana awaw. Lunan ja Harryn ystävyyden pitäis toimiiki jotenkin noin ainakin mun mielestä.

Ää, oot paras. Luna on ihana. Tykkään kauheesti!!
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 14/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 14.12.2015 16:45:07
Huuuu <3

Luna on vaan yksinkertaisesti ihana hahmo, ja luukun otsikko (mikä on muuten minusta oikein onnistunut ;)) kuvaa Lunaa äärimmäisen hyvin. Luna on taas niin Luna kuin hän voi olla, hyräilee omanlaisia laulujaan ja puhelee murhekirpuista, hänen tarkkanäköisyytensä ja se että hän vain tietää :3 Harrya kävi kovin sääliksi, totta kai se olisi äärimmäisen masentavaa saada joululahjaksi käytetty vihko johon oli kuitenkin vielä jätetty ikäviä mollaustekstejä :< Luna tosiaan oli varsinainen lohduntuoja, hyvä kun hän sai siirrettyä surullisuuden pois Harryn mielestä (tai ne murhekirput ;) ) ja Harrysta tuli iloisempi :> Pystyn hyvin näkemään Lunan ottamassa Harrya mukaan omaan tanssiinsa, ja Harry tanssii mukana vaikka se tuntuikin aluksi hölmöltä :>

Kuten Winga sanoikin, minusta Harryn ja Lunan ystävyys on juuri jotain tällaista. Useimmiten se on varmaankin Luna joka lohduttaa Harrya, uskon että se toimii paremmin niin päin :D Mutta kyllähän Harry tarjosi apuaan silloin Feeniksin killassa (ainakin leffassa :D) etsiäkseen niitä Lunan kadonneita tavaroita, joten minusta heidän ystävyytensä on melko paljon toistensa auttamista ja piristämistä, tavalla tai toisella :>

Olipa jälleen ihana ficci, kirjoitat tosi tosi hyvin ja en voi muuta sanoa kuin kiitos siitä että jaksat tätä kirjoitella, piristää päivää mukavasti! :>

-DH58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 14/24
Kirjoitti: tirsu - 14.12.2015 17:42:32
Oih, ihana luukku, joka sai jälleen lukijansa hyvälle tuulelle. Tässä oli haikeasta vireestä huolimatta jotenkin lämmin ja jouluinen tunnelma.

Itse olen sitä mieltä, että Luna on vaikeasti kirjoitettava hahmo - hän on niin uniikki, hiukan omissa maailmoissaan elävä, uneksija ja hyvin tarkkanäköinen. Mutta sä osaat kirjoittaa Lunan juuri omanlaisenaan.

Voi Harry-parkaa. Kyllä se vetäisi ihan kenen tahansa mielen matalaksi, jos saisi lahjaksi toisen käytetyn vihon, johon on jätetty solvauksia. Onneksi Luna sai piristettyä Harrya ja karkotettua murhemaiden asukit pois. Mullekin kelpaisi Lunan hali, se olisi takuuvarma piristäjä niinä päivinä, kun kipu on ylimimmillään.

Mä rakastan Harryn ja Lunan ystävyyttä. Ja olen siinä uskossa, että kaksikosta tuli Tylypahkan jälkeen vielä läheisempiä ystäviä kuin mitä he kouluaikoina olivat. Jokainen tarvitsee Lunan kaltaisen ystävän - Harry ja kumppanit ovat kyllä onnekkaita. :)

Ihana tuo otsikko. Todella lunamainen.  :D

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 14/24
Kirjoitti: Odo - 15.12.2015 00:57:13
Winga, hienoa että tykkäät! ♥ Ois kiva, jos lukisit muitakin muttei oo pakko! Mulle riittää, että oot omastas tykänny. Harryn ja Lunan kaveruus on kiva aihe ja Luna ihana.

DH58, tykkään kerrankin itekin otsikosta, kiva että sinäkin! Ihanaa kuulla, että oot taas tykännyt. Sun kommentit saa hyvälle tuulelle. :>

tirsu, samaa sanon kuin DragonHeart58:lle: sun kommentit piristää ja saa hyvälle tuulelle! On mukava kuulla, että lunamaisuus on tullut esille. Tykkään kirjoittaa siitä hahmosta, vaikka teen sitä aika harvoin nykyään. Minäkin uskon siihen, että niiden ystävyys on syventynyt entisestään. Tulihan Harryn tyttärestäkin Lily Luna Potter. Kiva, että säkin tykkäsit otsikosta - kerrankin pidän siitä itsekin!

Genre: draama, romance, angst
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: Sallittu
A/N: Uskokaa pois, tämä on ensimmäinen Sirius/Remukseni, joka on puhtaasti sitä. Tätä lahjaa varten jouduin tekemään vakoilua ja tutkimustyötä, koska lahjan saaja ei antanut toiveita. Ensin mietin jotain hullua rarea vapailla käsillä, mutta luotin lopulta tutkimustuloksiini. Hyvää joulua Azure ja kiitos kaikista sodista, joita olemme yhdessä tänä vuonna käyneet! <3 Tämä ficci syntyi otsikosta, joka on harvinaista; siksi varmaan pidan siitä jonkun verran. Kerään Remus Lupinin ja Ficlet300:n (162.Violetti, koska siperiankurjenmiekat on violetteja tietysti.)

Kurjenmiekka

Remus seisoi Siriuksen tyhjän haudan äärellä. Oli kesä, mutta ilma tuntui kylmältä ja sai ihon kananlihalle. Kukaan ei ollut Remuksen seurana, sillä hän oli halunnut tulla sinne yksin. Hän istutti siperiankurjenmiekan haudalle, koska tiesi sen olleen Siriuksen lempikukka tai niin hän oli aikoinaan väittänyt.

”Taikakukat ja niiden käyttötarkoitukset! Remus, voisitko kirjoittaa tämän esseen puolestani?” Sirius kerjäsi, mutta Remus pudisti päätään.

”Minä en edes pidä taikakukista. Kurjenmiekat ovat siistimpiä”, Sirius marisi. Remus kohotti kulmiaan sille, että jästikasvi voitti hyödylliset taikakasvit.

”Miksi?”

”Niillä on siisti nimi. Kurjenmiekka”, Sirius perusteli. Remus nauroi, mutta hyväksyi vastauksen.

Remus loitsi kukan pakkasen kestäväksi, että se kukkisi talvellakin. Talvi oli ollut Siriuksen lempivuodenaika,  jota hän oli odottanut aina lapsekkaalla innolla. Se oli aina huvittanut Remusta. Ensilumen sataessa Sirius oli vetänyt Remuksen mukanaan salaa ulos, kun pimeä oli jo laskeutunut Tylypahkan maille. He katselivat tähtiä, jotka näyttivät talviöisin kirkkaammilta kuin tavallisesti. Lumihiutaleet takertuivat heidän hiuksiinsa, jotka Sirius sitten pyyhki lapasellaan Remuksen päästä. Sen jälkeen he olivat suudelleet ja Remus muisteli niitä hetkiä lämmöllä. Ennen nukkumaan menoa he olivat hakeneet glögiä itselleen ja vieneet sitä Jamesille ja Peterillekin kiitoksena siitä, että he antoivat kaksikolle omaa aikaa. Kelmien kesken ei ollut salaisuus, mitä Remus ja Sirius tunsivat toisiaan kohtaan.

Jouluisin Sirius oli ollut vielä enemmän innoissaan kuin lumen tullessa. Sirius heräsi vasten tapojaan aikaisin avaamaan joululahjat, nautti jouluruuasta ja jopa lauloi joululauluja. Remus tiesi, että jouluisin hänen ikävänsä olisi suurimmillaan ja vanhat muistot tekivät hänet haikeaksi. Nauravainen Sirius olisi kuitenkin kieltänyt häntä olemasta murheellinen, jos olisi voinut haudan takaa kertoa sen miesystävälleen.

”Remus, tämä on mahtava lahja!” Sirius hihkui. Hän halasi Remusta veljellisesti suukottaen sitten poskea kuiskatessaan samalla tuhmuuksia hänen korvaansa. Remus virnisti vastaukseksi.

”Hyvä, että se kelpaa”, Remus totesi, vaikka oli tiennyt jo etukäteen Siriuksen ottavan lahjan onnellisena vastaan. Siriuskin oli hommannut Remukselle lahjan. Raidalliset lapaset, suklaata ja kirjan, jonka Remus oli halunnut jo pitkään. Sirius oli sanonut, että Remus kuluttaisi kirjaston kappaleen vielä puhki joku päivä.

Remus katseli kurjenmiekkaa ja sanoi hyvästinsä Siriukselle. Se tuntui katkaisevan lopullisesti sen yhteyden, joka heidän välillään oli ollut. Rakkaus oli silti jäljellä, eikä Remus päästäisi siitä irti. Oli silti aika jatkaa elämää ja Remus tiesi, että niin Sirius olisi halunnut.

”Toivottavasti voit hyvin siellä jossain”, Remus sanoi. Hänen teki mieli toivottaa hyvää joulua, mutta se sai odottaa. Remus ehtisi käydä vielä monta kertaa haudalla ja jouluna toisi kynttilän tuomaan valoa.

”Remus, minä rakastan sinua”, Sirius hempeili vasten tapojaan. Remusta huvitti.

”Aika imelää sinulta, Anturajalka”, Remus vastasi. ”Niin minäkin sinua.”

”Toivottavasti tämä ei jää meidän viimeiseksi jouluksi”, Sirius sanoi vakavampana, kun he olivat Kalmanhanaukiolla Feeniksin killan päämajassa.

Se oli ollut viimeinen yhteinen joulu, eikä Remus unohtaisi sitä.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 15/24
Kirjoitti: tirsu - 15.12.2015 11:21:36
Mä itkeä vollotan täällä. Varsinkin tuo lopetus sai kyynelkanavat aukeamaan (oon ikuisesti vihainen siitä, että Rowling meni ja tappoi Siriuksen ja Fredin ja Dobbyn – ymmärrän toisaalta miksi hän teki niin, mutta hyväksy en silti). :'( Tää oli niin surullinen.

Nuo Remuksen muistelukohdat olivat ihania ja suloisia, ne nostattivat hymyn huulille. Mutta niissä oli myös haikeutta. Varsinkin viimeisessä kursivoidussa kohdassa.

Olen sanonut tämän aikaisemminkin (olenhan?), ja sanon sen nyt uudelleen, että sä kyllä osaat kirjoittaa. Nää tekstit vie vaan lukijan mukanaan. Tekstiin uppoutuu niin, että sitä pystyy kuvittelemaan olevansa itsekin paikalla.

Siriuksen perustelut sille, että hän tykkäsi kurjenmiekoista juuri nimen takia, oli todella siriusmaista. Mulla on vähän sama homma myrskykeijujen kanssa. Niillä on vaan niin siisti nimi, että tykkään niistä jo ihan senkin takia.

Lainaus
Ensilumen sataessa Sirius oli vetänyt Remuksen mukanaan salaa ulos, kun pimeä oli jo laskeutunut Tylypahkan maille. He katselivat tähtiä, jotka näyttivät talviöisin kirkkaammilta kuin tavallisesti. Lumihiutaleet takertuivat heidän hiuksiinsa, jotka Sirius sitten pyyhki lapasellaan Remuksen päästä. Sen jälkeen he olivat suudelleet ja Remus muisteli niitä hetkiä lämmöllä.
Aaawws. Totaalisen suloinen kohta. ^ ^

Pahoittelut lyhyestä kommentista. Menen tästä nyt nurkkaan itkemään vähän lisää.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 15/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 15.12.2015 17:09:07
Katkeraa ja kaunista  :'(

Otsikko oli minusta ihana, ihmettelin tietysti ensin mihin kasvi liittyy, mutta hyvinhän se selvisi :D Hauskaa että Sirius pitää kurjenmiekasta sen takia että siinä on sana miekka, hyvin siriusmainen selitys tälle väitteelle :D Yllättävää että Sirius edes tietää kurjenmiekkaa, mutta ehkä Sirre on sivistyneempi mitä oletetaan ;) Ja Remus oli oma itsensä, rauhallinen, älykäs ja kovin kiltin oloinen :) Minusta oli koskettavaa kun Remus muisteli Siriusta, hänen iloisuuttaan ja rakkauttaan talveen ja jouluun :3 Tykkäsin kamalasti myös tosta kohdasta, minkä tirsu jo lainasikin: yksinkertaisen söpö ja silti täynnä taikaa :>

Tässä luukussa kulki käsi kädessä lämpöä hehkuva rakkaus sekä surumielinen haikeus. Teksti oli taas äärimmäisen kaunista ja miellyttävää luettavaa, tykkäsin kauheasti :>. Nyyh, toi loppu oli kauhean surullinen *pyyhkii silmäkulmaansa nenäliinaan*, kun Sirius oli oikein toivonut viettävänsä vielä lisää jouluja Remuksen kanssa :'( Sen muisteleminen varsmasti sattui Remusta, eteenkin joulun aikaan :( Mutta hyvä kun Remus ymmärsi, että hänen on jatkettava eteenpäin, mutta hänen ei tarvitse unohtaa Siriusta :>

Kauhean kaunis ja herkistävä luukku <3 Kiitos kamalasti, ihana saada pala ihanuutta tähänkin päivään :3

-DH58 
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 15/24
Kirjoitti: FractaAnima - 16.12.2015 15:45:05
Lunta tupaan on suloinen ja ah niin weasleymäinen pätkä, että ihan Mollyn tavoin, minunkin sydämeni sulaa, toisin kuin tuo lämmin ikilumi. Musta on hauskaa muuten, miten Mollyn sydän todella sulaa ja harhapallon mätkähtäessä päin äitiä, lapset jäätyvät. Kivaa teemaan sopivalla sanastolla leikkimistä. Kaiken kukkuraksi kaikki Weasleyt ovat kovin IC tässä tekstissä (okei, en osannut kuvitella Percyä lumisodassa, mutta muuten).
Lainaus
”Sulamaton lumi oli nerokas keksintö”, Fred tokaisi.
Todellakin, todellakin, todellakin.
Lainaus
Arthur saapui sisälle pitäen poikiaan varsin kekseliäinä.
Aww, Arthur. <3

10. joulukuuta ja iiiiiiip, lisää Siriusta ja Regulusta! Sirius on niin suloinen isoveli, etten ehkä kestä. Poikien seikkailu jästikadulle on supersulo ja voi Regulus parkaa, kun on niin surku ja kovin alakuloinen. Tykkäsin tästä(kin) pätkästä tosi tosi paljon, vaikken osaakaan mitään jännää mainita. Nämä pojat on vaan ihania. :3 Mua jäi mietityttämään, että eikö velhojen joulussa tiedetä millä joulupukki lentää? Eikö ne myöskään tiedä joulutontuista vaikka tietää kotitontuista? Vai johtuuko tämä siitä, etteivät juuri Mustan pojat tiedä joulusta, koska sitä ei heillä vietetä?

Perillä (sinun luonasi) ei voi olla muuta kuin kaunista, koska Luna on sellainen untuva ja koska Rolf kuulostaa seikkailulta.
Lainaus
”Mitä sinä hyräilet?” Rolf lopulta kysyi ja sulki luonnosvihkonsa.

”Unia”, Luna vastasi hymyillen. Rolf meni Lunan viereen istumaan ja kietoi kätensä tämän ympärille.

”Kaunista.”
Tykkään siitä miten Rolf ei edes kyseenalaista Lunaa millään tavalla vaan on silleen, hyvä on, aivan, niin tietenkin. Kaunista. <3 Nawww, muutenkin. Näillä kahdella vain on tässä juuri sellainen oikeanlainen kemia ja yhteisymmärrys ja aaltopituus. Naw. :3

Lahjoja, musta on kiva miten Pansy avaa pakettinsa vähän muka närkästyneenä ja nopeasti repien, kun taas Hermione tunnustelee pakettiaan ennen kuin avaa sen. Oikeasti lahjojen avaamis tapa voi kertoa hahmosta/ihmisestä jotain. Tässä sitä on käytetty kivasti. Jes, mahtavaa. Tykkään myös huisin paljon joulukuusen kuvailusta. Se on ihan tyttöjen molempien näköinen, vaikka uskon kyllä kaiken aikani siihen, että Hermione on sen koristellut. Tekstin loppu on myös mukavan ja etenkin jouluisen lämmin. Mmmh. :3

13. joulukuuta, JES LISÄÄ REGULUSTA JA SIRIUSTA! <3 Eiku.
Pullonvihreä on ehkä hienoin kuvaus taas pitkään aikaan! Täysin uusi ja ennennäkemätön minun silmääni, mutta ymmärsin silmänräpäyksessä, mistä on kyse. Erittäin mahtavan upea ja tyylikäs. Ja siis huh, Mustan suku on niin moninainen ja niin mielenkiintoinen, musta oli mahtavaa, että olit kirjoittanut niin monet mukaan. Musta oli myös mielenkiintoista tehdä valinta, että Dorean ja Charluksen poika olisi James (mitä on siis ehdoteltu netissä mahdolliseksi, muttei varmaksi). Tällöinhän Sirius ei nuoruudessaan olisi lähtenyt vain Potterin vanhempien luokse asumaan vaan omien sukulaistensa, nopean tarkistuksen jälkeen isotätinsä? Tosin netissä olevat sukupuut osaavat olla hiukan hämmentäviä, eräänkin mukaan Pollux Musta olisi ollut vain kolmentoista vanha tullessaan isäksi. o_O
Mutmutmut, awwww-itku tuli. En taaskaan kestä miten suloinen pikku Regulus on, kun se niin kovasti haluaa kuulua joukkoon ja olla jotain suurta ja mahtavaa ja sitten tulee James, joka on Siriuksesta niin kovin mielenkiintoinen ja pikku-Regu on ihan yyh ja hyäääh, menin ihan sekaisin. :( Alahuuleni on ehkä pysyvästi mutrussa. Nyyh.

Lohduntuojassa on kivoja yksityiskohtia kuten murhekirput ja kovin IC joululahja Dursleylta ja vieläkin IC:mpi Dudleyn kirjoitus "Harry on mäntti". Koska oikeasti, ei oikeassa elämässä kukaan käytä sanaa mäntti. Pottereihin se sopii just hyvin ja voin kuvitella monenkin hahmon käyttävän sitä. Etenkin Dudleyn. Ja koska mulla on gif joka väliin, niin mulla on gif myös mielikuvaan Harrysta tanssimassa (https://media.giphy.com/media/Bs4FaW6S50D1m/giphy.gif). Jos tilanne näytti kummalta Hermionen kanssa, niin Lunan kanssa askeleet löysivät varmasti saman yhteisen rytmin. :D Voin vain kuvitella. :D

Sitten seuraavaan:
Lainaus
Tätä lahjaa varten jouduin tekemään vakoilua ja tutkimustyötä, koska lahjan saaja ei antanut toiveita.
Odo pieni salapoliisi. :D <3
Mutta! Kurjenmiekka on ihan mielettömän kiva sana ja en siis ihmettele, jos itsekin pidät otsikosta. Herättää mielenkiintoni. Ja sitten kuolin. Sun pohjustuksesi parituksesta "kerrankin sitä itseään" oli lupaava ja "PAM! Sirius on kuollut, muista se!"
Lainaus
”Niillä on siisti nimi. Kurjenmiekka”
Haha, jotenkin niin Siriusta.
Lainaus
”Toivottavasti voit hyvin siellä jossain”, Remus sanoi. Hänen teki mieli toivottaa hyvää joulua, mutta se sai odottaa.
Awwww, what the hell, Remus? Aina voi toivottaa hyvää joulua Siriukselle! ;___; Tästä jäi tosi haikeat fiilikset ja vähän sellaiset, pitisi kirjoittaa näistä itsekin. Koska. Yhyy.

Huokaus. Nyt luukut loppuivat. Onneksi näitä tulee vielä lisää, sillä jouluun on vielä aikaa. Namnamnam.
En nyt osaa koota mitään jännää tähän loppuun, joten sanon vain kiitos!

- Frac

Ps. En jaksa oikolukea kommenttia, jos siellä on jotain sekavaa, niin oho.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 15/24
Kirjoitti: Odo - 17.12.2015 22:48:39
Kiitos kaikille jälleen mahtavista kommenteista. <3 Pahoittelen, etten nyt jaksa yksitellen teille vastata vaikka kaikki sen ansaitsisittekin. :< Nyt tulee siis eilisen luukku ja ollaan päivä jäljessä aikataulusta. Tänään en toista luukkua ehdi raapustamaan, mutta pyrin ottamaan menetetyn ajan kyllä takaisin!

Beta: Saappaaton <3
Genre: draama, romance
Paritus: Harry/Draco
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua Mingi! <3 Drarry-fanille palanen drarrya, ole hyvä! Tää paritus on ihan liian vaikea, mutta sainpahan jotain aikaiseksi! Osallistuu FF50 aiheella Luihuiset (029.Talvi.) ja Ficlet300 (46.Pehmeä)

Joululahja ostoksilla

”Minulla on kylmä”, Draco marisi, kun he Harryn kanssa kävelivät Tylyahon päätiellä. He olivat tulleet tekemään jouluostoksia velhokylään toivoen, että siellä olisi hieman rauhallisempaa kuin Viistokujalla.

”Olisit pukeunut lämpimämmin”, Harry totesi ja tarttui Dracon käteen saaden toisen hymähtämään. He olivat ostaneet ystävilleen joululahjoja. Enää oli jäljellä ne, jotka he ostaisivat toisilleen. Molemmat olivat odottaneet tilaisuuttaan, mutta nyt alkoi olla jo kiire. Jouluun oli enää pari päivää.

”Mennään Kolmeen luudanvarteen”, Harry ehdotti ja hänen poikaystävänsä suostui.

Baari oli täynnä ihmisiä, jotka olivat olleet samalla asialla kuin hekin. Pakkanen oli houkutellut monet juomaan lämmintä kermakaljaa tai kaakaota. Draco ja Harry tilasivat jälkimmäiset, istuivat vapaaseen pöytään ja katselivat toisiaan hetken.

”En ole hankkinut sinulle vielä mitään jouluksi”, Draco sanoi suoraan.

”En minäkään sinulle”, Harry joutui myöntämään ja hetken he olivat vaiti.

”Ehkä meidän pitäisi mennä eri suuntiin, kun olemme juoneet nämä”, Draco ehdotti. Se kuulosti ihan hyvältä suunnitelmalta. Harry kuitenkin epäili, että Draco halusi vain tietää joululahjansa etukäteen.

”Mennään vain, mutta toista ei saa sitten seurata”, Harry painotti ja mietti, miten heidän suunnitelmansa toimisi käytännössä. Tylyaho oli loppujen lopuksi aika pieni kylä.

”Ei tietenkään”, Draco sanoi ja lisäsi naurahtaen, ettei koskaan tekisi sellaista.

*

Kuten Harry oli arvellutkin ei mennyt kauaa, kun hän näki vilahduksen Dracon karvahatusta. Harry päätti, että kävisi mahdollisimman monessa liikkeessä, että Dracon yritys saada tietää lahjansa etukäteen epäonnistuisi.

Harry astui lähimpänä olleeseen Hunajaherttuaan ja katseli ympärilleen. Ikkunasta hän näki, että Draco oli tosiaan seurannut häntä, mutta esitti kuin ei huomaisikaan. Harry hymyili katsellessaan valikoimaa, josta löytyi kaikkea mahdollista. Lopulta hän päätti ostaa muutaman suklaasammakon, koska jouluunhan kuului suklaa. Maksettuaan ostoksensa Harry astui takaisin pakkaseen, joka pisteli hänen kasvojaan. Dracoa ei näkynyt, mutta Harry epäili toisen piilottelevan jossain lähellä olevista liikkeistä.

Sama toistui monta kertaa. Dracosta näkyi vilahdus ja sitten mies taas oli kadonnut. Harry oli jatkanut kierrostaan ja kiertänyt jo melkein jokaisen Tylyahon kaupoista.

He olivat sopineet tapaavansa kolmelta taas Kolmessa luudanvarressa, joten Harry suunnisti sinne. Jälleen hän huomasi poikaystävänsä, joka seurasi häntä. Tällä kertaa ihan näkyvästi ja vilkuttikin Harrylle, kun tämä oli huomannut hänet.

*

Joulupäivänä Draco seisoi hämmästyneenä kuusen äärellä.

”Harry… Taisit hieman liioitella!” Draco puuskahti katsoessaan kasaa hänelle osoitettuja lahjoja. Joukossa oli tietysti Harryn lahjat ystäviltään ja pari Dracon ostamaa pakettia, mutta kaikki muut…

”Näitä on ainakin kymmenen, joissa lukee minun nimeni!” Draco huusi, kun Harrya ei kuulunut olohuoneeseen. Lopulta Harry raahautui pyjamassaan olohuoneeseen hieroen silmiään ja haukotellen. Nähdessään Dracon hämmästyneen ilmeen Harry ei mahtanut mitään sille, että purskahti nauruun.

”Taisin innostua liikaa”, Harry myönsi. ”Seurasit minua, joten päätin kiertää kaikki kaupat. Ja jokaisesta lähti mukaan jotain pientä.”

”Olet ääliö”, Draco tokaisi, mutta Harry vain suuteli poikaystäväänsä vastaukseksi.

”Mene nyt avaamaan ne”, Harry kehotti. Draco meni pakettien luokse ja avasi ensimmäisenä pehmeän paketin, josta paljastui Luihuisen värein neulottu kaulahuivi.

”Nyt sinua ei pitäisi paleltaa enää niin paljoa”, Harry sanoi Dracon kääntyessä takaisin hänen puoleensa. Harryn vedettyä poikaystävänsä halaukseen tämä kietoi kaulahuivin heidän molempien ympärille.

”Ei sinullekaan”, Draco sanoi ja painoi huulensa toisen huulille.

”Hyvää joulua”, Harry toivotti suudelman lomasta.

”Hyvää joulua. Ja kiitos”, Draco vastasi ja rutisti Harryn halaukseen.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 16/24
Kirjoitti: tirsu - 18.12.2015 11:36:08
Mua ei haittaa yhtään vaikka luukut onkin myöhässä. Myönnettäköön, mulla oli vähän oma lehmä ojassa. En olisi ehtinyt millään keskiviikkona ja eilen kommentoimaan, kun on ollut sen verran kiirettä. Olin kauhuissani siitä, ettei mulla ole aikaa tulla vilkaisemaan uusimpia luukkuja ja siitä tuli hieman paineitakin.  :P

Sitten itse luukun sisältöön. Ihastuttava luukku jälleen. Huulille levisi leveä hymy lukiessa.

Kylläpä kaksikko teki joululahjaostoksensa viime tippaan. Vaikka se taitaa olla aika monilla tapana... Ite ostan joululahjoja (ja muita lahjoja) pitkin vuotta, niin pääsee helpommalla. :D

Oli kyllä niin dracomaista kuin olla ja voi, että tämä seurasi (vaikkei kovin onnistuneesti) Harrya saadakseen selville, mitä tämä aikoi ostaa hänelle lahjaksi. Draco on niin niitä ihmisiä, jotka käyvät salaa urkkimassa, mitä muut ovat ostaneet hänelle. Pystyin näkemään silmieni edessä Dracon vakoilemassa ikkunoiden, pensaiden ja vaikka minkä takana, mahdollisia lahjojaan poikaystävältään.

Periaatteessahan Draco onnistui urkkimaan mitä lahjaksi sai, kun Harry kerran osti joka kaupasta jotain tälle. Harry ei tainnut ajatellut suunnitelmaansa ihan loppuun. Ei sitä joka kaupasta ihan olisi lahjaa tarvinnut ostaa. Hän olisi voinut ostaa jotain muuta, yhteiseen käyttöön vaikkapa. :D
Pahoittelut kommentin lyhyydestä. Ja siitä, että se taisi mennä ihan omien höpöttelyyn kuin että olisi keskittynyt luukun sisältöön.

Uusia luukkuja odotellessa.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 16/24
Kirjoitti: LillaMyy - 18.12.2015 15:07:01
...niin että kuinka monta luukkua mulla olikaan jäänyt kommentoimatta..? Ööö, apua, anteeksi kamalasti, mutta nyt ihan oikeasti yritän parantaa tapani ja kommentoida jokaista ihan oikeasti jopa ajallaankin... : D

10. joulukuuta oli aika söpötys palanen Siriuksen ja Reguluksen joulun vietosta taas kerran. Jotenkin mä olen ruvennut aivan erityisesti odottamaan näitä veljespätkiä täällä väleissä, koska nämä vaan ovat aina ihan älyttömän lutusia. (: Jos sitä joulumieltä ei saakaan mistään muualta, niin vähintään sitten näistä pienistä pätkistä, koska Sirius ja Regulus osaavat olla niin söpöjä jouluvalmisteluissaan. Tykkään siitä, kuinka veljeksistä huomaa jo nyt, että he ovat erilaisia, mutta he silti tykkäävät viettää aikaa keskenään enemmän kuin ehkä muiden perheenjäsentensä kanssa. Tämä on aivan kuin tällaista söpöä pientä esivalmistelua siihen, että Sirius valitsee Killan ja Regulus Kuolonsyöjät, koska täällä on välillä havaittavissa sellaisia pieniä asenteellisia eroja veljesten välillä.

Perillä (sinun luonasi) sai kyllä taas hirveän tunnekuohun aikaiseksi (olen selkeästikin muuttumassa joksikin tunnehirviöksi täällä!). :D Aloitus oli vain ihanan söpöä tavaraa, ja sitten tuli tämä Siitä huolimatta Rolfista tuntui, että hän oli päässyt jo perille, ja mä taisin ehkä vähän vinkaista tai jotain. :'D I-H-A-N-A-A!!! En ole ehkä ikinä ollut mikään Luna/Rolfin suurin fani, mutta tässä tuo paritus oli kyllä vaan todella suloinen, enkä olisi voinut keksiä mitään parempaa paritusta tähän pätkään! Tämän jälkeen alan myös ehkä hieman paremmin ymmärtää, miksi tämä kaksikko sopii niin hyvin yhteen, koska aiemmin tämä pari vain tuli hieman puskista.

Lahjoja olikin sitten hieman erilaista tavaraa muuhun kalenteriin verratessa... :D Tästä näkyi kyllä ihanasti Pansyn ja Hermionen saama erilainen kasvatus, kun toiselle joulun vietto on ihan normaalia ja toinen taas pitää sitä 'jästien juhlana', vaikka onkin sitten ostanut toiselle joululahjan. Jotenkin tuossa lopussa olisin ehkä ennemminkin olettanut, että Pansy kiskoisi Hermionen makuuhuoneeseen kuin toisin päin, mutta kyllä se näinkin päin toimii. (:

13. joulukuuta sai taas vaihteeksi kyyneleet nousemaan silmiin, ihan vaan koska Silloin pikkuveli tunsi taas kuuluvan joukkoon! Onnistuin muuten taas vaihteeksi kiljaisemaan kuin mikäkin pieni sika kun pääsin tekstissä tuonne asti, koska tui tui! <3 Sirius on ehkä maailman ihanin fiktiivinen isoveli (jollei Fíliä lasketa...)! Tässäkin huomaa taas noita pieniä hienovaraisia eroavuuksia, kuten se, että Sirius ei tunne oloaan kotoisaksi vihreässä juhlakaavussaan, Regulus osaa etikettisäännöt paremmin kuin vanhempi veljensä ja kuinka Sirius on paljon enemmän innoissaan Jamesin saapumisesta paikalle kuin Regulus. Tuli tätä lukiessa kyllä mieleeni, että Druella ja Dorea on liian samankaltaisia nimiä, koska menin hetkeksi sekaisin niissä... x) Jotenkin jäi kyllä jännä fiilis tuosta, että Cissa, Bella ja Dora saavat jäädä aikuisten seuraan, mutta Sirius ja Regulus passitetaan yläkertaan juhlien ajaksi, vaikka tytöt ovatkin vanhempia...

Lohduntuoja oli kyllä niitä sellaisia Luna-ficcejä, joista mä tykkään. Jotenkin mun henk.koht. mielestä Lunalle sopii paremmin tällaiset ihan puhtaan kaverilliset ficcit kuin sitten välttämättä ne paritukselliset. En sitten tiedä, olenko jotenkin outo tai jotain, mutta näin mä vaan ajattelen. Muutenkin kaikki tällaiset, joissa on jotain outoja taikaolentoja, joihin muut eivät edes usko, tuovat sitä kirjoissa esiintynyttä Lunaa enemmänkin esille, kun joskus tuntuu, että etenkin enkkupuolella Lunasta yritetään välillä tehdä turhan tavallista ja se erikoisiin asioihin viehtyminen yritetään sivuuttaa jotenkin. Tässä kuitenkin tuli mielestäni todella hyvin esille tuo Lunan viehtymyt erikoisiin otuksiin ja lahjomaton ystävällisyys! (: Tykkäsin kyllä erittäin paljon tästä pätkästä! (:

Kurjenmiekka sai mut kyllä kiroamaan sua, koska prkl, sait mut taas parkumaan! :'( Ensimmäiseksi Sirius/Remukseksi tämä oli kyllä todella onnistunut ficci. Tässä tuli kivasti noita iloisia muisteluja tuonne muuten surullisen tekstin väliin, niin ei sentään mennyt koko teksti pelkästään surkutteluksi. Voin niin kuvitella, kuinka Sirius pelmuaa lumessa vuosi toisensa jälkeen ihan vain, koska hän voi tehdä niin, ja muutenkin uskon, että siinä on ehkä vähän sitäkin takana, että Kalmanhanaukion vuosina sitä ei olisi Walburga varmaan katsonut turhan hyvällä. Sirius oli sanonut, että Remus kuluttaisi kirjaston kappaleen vielä puhki joku päivä. Tsih, hyvin mahdollisesti kuluttaisikin. :D

Joululahjaostoksilla oli taas näitä Mingille osoitettuja H/D-joululahjajuttuja, jollaiset sinä, minä ja Saappaaton kaikki taidettiin kirjoittaa... x) Hupsis? :D No, on ne nyt kuitenkin tarpeeksi erilaisia, ettei ihan viety sanoja toistemme suista, vaikka niissä jotain samaa ajatsusta onkin. (: Anyhow, tykkäsin ihan silmittömästi tuosta, että Draco hiiviskelee Harryn perässä yrittäessään urkkia lahjansa selville, vaikka onkin juuri sanonut, ettei hän sellaista tekisi. Se tuo jotenkin sellaista lapsenomaista innostusta Dracoon, mitä ei hänestä kirjoissa paistanut (obviously, koska kirjat on Harryn näkökulmasta ja siellä hän inhosi Dracoa, joten hän ei olisi varmaan edes huomannut koko juttua). Tykkäsin myös tuosta ideasta, että Harry ostaa sitten jokaikisestä kaupasta jotain Dracolle, ettei tämä vain tiedä, mitä hän saa joululahjaksi, vaikka tuo olikin ehkä hiukkasen yliampuva ratkaisu, mutta no, se on Harry tekemässä päätöstä, joten mitä mä oikein kuvittelin. :D
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 16/24
Kirjoitti: Odo - 18.12.2015 15:18:11
tirsu, mä taas olen niitä, jotka jättää joululahjaostokset viime tinkaan. Ehkä se siks näkyy Harryn ja Draconkin kohdalla. :D Ja älä pahoittele lyhyydestä, tykkään kaikista kommenteista. Hyvä kuulla, ettei mun myöhästelyt haittaa.

// LillaMyy apua! Just olin julkaisemassa tätä niin tuleekin kilometrikommentti. :D  Vedit mut kyllä aika sanattomaksi. Mahtava kommentti, mahtavampaa, että jaksoit kommentoida kaikkea! Kiitos! Ja kiva, että oot tykännyt. Ja varsinkin, että Sirius&Regulukset kelpaa tuolla väleissä. Tuo drarrylahja-homma oli muuten hyvä huomio. :D Näköjään drarryyn kuuluu lahjat.

Kiitti kommenteista. <3 Tässä jouduin hieman tekemään muutoksia eli Joululahja ostoksilla on siis nyt 17. päivän luukku (eli eilisen, kuten se on julkaistukin). Nyt puuttuu 16. luukku siis välistä, jonka julkaisen samaan aikaan huomisen luukun kanssa. Tämä siksi, että 16. päivä ja 19. päivä ovat Sirius&Regulus-luukkuja, joten laitan ne sitten samaan viestiin. Harmillisesti mulla on kuitenkin huomenna taas töitä, mutta yritän saada luukun kirjoitettua tänään valmiiksi niin ei mene yömyöhiin julkaisu (tai seuraavan päivän puolelle).

Genre: draama, romance
Paritus: Hermione/Neville
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua Nevilla! <3 Tiedän, että tyksit hurjasti parituksesta niin toivottavasti tykkäät ficistäkin! Osallistuu Vuosiraapalehtien V ja Kerään tällä Nevillen.

Jouluntaikaa

Hermione oli koristellut hänen ja Nevillen yhteistä kotia jo marraskuun lopulta. Nevillestä tuntui, että hän oppi kokoajan uutta jästien joulusta, josta ei ollut tiennyt aikaisemmin yhtään mitään.

”Mitä nämä esittävät?” Neville kysyi, kun Hermione kiinnitti ikkunaan kartongista leikattuja tonttuja, jotka oli askarrellut aiemmin päivällä.

”Ne ovat tonttuja”, Hermione sanoi ja Neville kohotti kulmiaan.

”Ne tarkkailevat ikkunoista ovatko lapset kiltisti ja auttavat joulupukkia lahjojen valmistamisessa”, Hermione selitti miesystävälleen.

”Joulupukki taas oli se, joka toi lahjoja lapsille? Minusta se on hieman huvittava ajatus. Ja miksi noita hiippalakkisia kutsutaan tontuiksi? Eivät ne minusta kotitonttuja muistuta, vaikka ilmeisesti ovatkin aika avuliaita”, Neville kysyi ihmetellen.

”Jästien keskuudessa tontut ovat erilaisia. He eivät tiedä kotitontuista vaan ainoastaan pienistä miehistä, jotka auttavat joulupukkia”, Hermione sanoi hymyillen. ”Mutta tietysti joulupukki ja tontut on keksitty vain lapsia varten, johon monet pieninä uskovatkin. Joulupukissa on taikaa, joka saa lapset odottamaan joulua – ja olemaan kiltisti edes joulun alla”, Hermione selitti ja muisteli selvästi omia lapsuuden joulujaan.

”En aina ymmärrä jästejä, mutta on mukavaa oppia heistä lisää”, Neville sanoi ja meni suukottamaan Hermionea, joka vastasi hänelle hymyllä.

”Se on mukava kuulla”, Hermione sanoi ja suuteli miestään huulille. Neville nappasi Hermionen halaukseen ja rutisti oikein lujaa.

”Sinussa on taikaa – jouluntaikaa”, Neville sanoi pehmeästi ja painoi otsansa vasten toisen otsaa.

”Niinkö?” Hermione kysyi hieman huvittuneena.

”Kyllä! Sinä olet tuonut joulun meille kotiin ja sinusta huokuu joulumieli. Minäkin alan kohta uskomaan joulupukkiin”, Neville sanoi katsoen Hermione syvälle silmiin onnellisena. Monet joulut olivat olleet hänelle vaikeita, kun hänen vanhempansa olivat Pyhässä Mungossa. Hermione oli saanut hänet taas pitämään joulusta ihan eri tavalla.

”Olet hassu”, Hermione nauroi ja oli kiitollinen Nevillen sanoista. Hän oli iloinen, että oli saanut miesystävänsä nauttimaan joulusta.

”Minä rakastan sinua, Hermione”, Neville sanoi yllättäen ja suuteli Hermionea.

”Minäkin sinua”, Hermione vastasi.

Neville tiesi, että hänellä olisi onnellinen joulu, koska viettäisi sen Hermionen kanssa.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 17/24
Kirjoitti: tirsu - 18.12.2015 16:20:52
Aaawwws! ^ ^ Mä sulasin täällä - jälleen kerran. Tämä oli niin mahdottoman herttaista luettavaa, että tuitui. Sä se kyllä vain osaat.

Todella ihastuttavaa tuo miten Neville oli kiinnostunut jästien joulusta ja kyseli siitä Hermionelta. Eikä hän yhtään suhtautunut jästien jouluperinteisiin ivallisesti (mun piti käyttää jotain toista sanaa, mutta juuri kun piti kirjoittaa se, unohin mikä se oli, joten tuo on nyt vain korvaavana sanana). Mutta sellainen ei olisikaan yhtään nevillemäistä.  :P Neville on kunnon tyyppi ja tarvitsisi enemmän arvostusta.

Pidin tuosta yksityiskohdasta, että Hermione alkaa koristella heidän kotiaan joulua varten jo marraskuun lopulla. Ja muutenkin aivan mahtia, että Hermione koristeli heidän kotiaan myös jästien joulukoristeilla eikä vain ole hyljännyt niitä. Mutta, taaskaan, se ei olisi yhtään hermionemaista. Hermione arvostaa perinteitä, mutta on silti valmis luomaan uusia perinteitä.
Lainaus
Monet joulut olivat olleet hänelle vaikeita, kun hänen vanhempansa olivat Pyhässä Mungossa. Hermione oli saanut hänet taas pitämään joulusta ihan eri tavalla. ]
Tuo kohta sai huulet väpättämään hieman. Tuli surku Nevilleä. Onneksi Hermione on kuitenkin saanut joulun tuntumaan erilaiselta Nevillelle. Ettei se ole pelkästään surullista ajankohtaa tälle.

Olisin voinut lukea tätä vaikka kuinka paljon. Ja sanon nyt vielä, kun muistan, että tässä(kin) oli ihana jouluinen tunnelma.  :)

Oh, ja tuo lopetus. Voi että, ihan tavattoman suloista! ^ ^ Vähän ehkä siirappista, mutta niin sen kuuluu ollakin.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 17/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 18.12.2015 20:50:19
Siis mitä?  :o Miten multa on muka jääny yks luukku välistä? Korjataanpa asia saman tien :D

Joululahja ostoksilla: Awws <3 Kylläpä suloisen luvun kirjoitit! Dracolle sopii tollasen ihme urkkijan rooli, en yhtään ihmettele että hän yrittää tiirailla mitä Harry hänelle ostaa :D Kummatkin hahmot olivat minusta tässä ihania (tai no Draco on aina ihana <3), ja minua rupesi huvittamaan se, kuinka Draco seuraa Harrya ja haluaa tietää mitä tämä osti lahjaksi :> Hauskaa kun Harry päätyikin ostamaan Dracolle vähän kaikkea, ja Draco tuijotteli sitten silmät pyöreinä lahjakasan määrää :D Tunnelma oli mukavan rauhallinen ja suloinen, ja teksti pisti hymyilemään :>tykkäsin oikein paljon! <3

Jouluntaikaa: Ihana :3 Minusta oli suloista, kuinka Neville ihmetteli jästejä ja heidän tapojaan sekä hiippalakkisia tonttuja ja joulupukkia :D Neville oli muutenkin mukavan nevillemäinen :3 Hermionekin oli täysin oma itsensä, joulun valmistelu alkaa jo marraskuussa ja kotia koristellaan niin että sekä jästien että velhojen jouluperinteitä kunnioitetaan. Voi Neville-raukkaa, joulut ovat varmasti olleet pahimpia aikoja olla ilman äitiä ja isää :< Mut hyvä että Hermione on saanut hänen ajattelemaan joulua toisella tavalla, eikä Neville koe olevansa yksin :> Tässäkin oli mukavan suloinen tunnelma, täynnä joulun taikaa ;)

Kiitos kovasti kummastakin luukusta <3

-DH58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 17/24
Kirjoitti: Odo - 19.12.2015 00:11:29
tirsu ja DH58, ihanaa kuulla taas, että ootte tykänny.<3 Kiitos molemmille kommenteista!

Tässä tuleekin nyt se 16. päivä ja tämä (19.) päivä samalla kertaa. (Hitto mun näppäimistöllä on taas jotain ongelmia niin en tarinoi enempää.) Siriusta&Regulusta siis. ♥ Hurjaa, että kohta on jo joulu!

Genre: draama
Hahmot: Sirius&Regulus
Ikäraja: Sallittu

16. joulukuuta

Sirius ei ollut viime päivinä puhunut mistään muusta kuin Jamesista. Regulus oli alkanut jo kyllästyä siihen, mutta oli hänkin iloinen uudesta ystävästä. Ei tosin ollut tietoa, milloin he tapaisivat Jamesin seuraavan kerran. Juhlat olivat menneet tavallisen kaavan mukaan: lapset olivat puuhastelleet omiaan aikuisten keskustellessa ja nauttiessa viiniä. Sitten oli illallinen, jonka aikana Walburga oli useaan otteeseen joutunut komentamaan Jamesia ja Siriusta käyttäytymään kunnolla.

Regulus makoili sängyllään, eikä osannut aavistaakaan, että Sirius järjestäisi hänelle yllätystä ennen kuin isoveli pamahti huoneeseen koputtamatta laisinkaan.

”Regulus, mennään ulos!” Sirius sanoi reippaasti talvivaatteet jo päällä. Regulus katseli hämmästyneenä veljeään, mutta suostui harkittuaan hetken oliko se ihan viisasta. Jotenkin Jamesin tapaaminen oli tehnyt Siriuksesta varsin mahdottoman. Sirius hoputti Regulusta pukeutumaan ja he olivat ulkona varsin nopeasti. Sirius veti Regulusta jälleen samalle jästien kadulle, jolla he olivat olleet aiemmin. Regulus mietti, missä isoveli oli oikeastaan ollut koko päivän.

”Eikö ole upea?” Sirius sanoi haltioissaan, kun he vihdoin olivat tulleet perille. He seisoivat suuren kuusen äärellä, joka oli koristeltu loisteliaasti palloilla, nauhoilla ja värillisillä jouluvaloilla. Latvassa komeili valtava tähti.

”Tuollaisia on kuulemma Tylypahkassa joka vuosi!” Sirius kertoi ja oli epäilemättä kuullut asiasta Jamesilta ennen pojan lähtöä. Regulus henkäisi syvään.

”Se on… hieno!” Regulus sanoi ja käveli hieman lähemmäs katselemaan. Lapasellaan hän kosketti yhtä joulupalloa, joka roikkui matalalla olevalla oksalla. Pallosta hän näki heijastuksen omista hämmästyneistä kasvoistaan.

”Niin on! Ilmeisesti se on alun perin jästiperinne, eikä siksi Druella-tädin luona ole kuusta. Tylypahkassa kuitenkin on, joten kyllä tämä minusta velhojuttukin on”, Sirius kertoi Regulukselle.

”On paljon sellaista, mitä emme tiedä joulusta”, Regulus sanoi hieman harmissaan. Sirius taputti veljensä selkään.

”Minä otan kyllä selvää ja kerron sinulle sitten kaiken, kun tiedän. Kun olen Tylypahkassa –” Sirius aloitti, mutta hänen lauseensa jäi kesken. Hän muisti taas, että ei viettäisi seuraavaa jouluaan Reguluksen kanssa. Sirius saisi nauttia Tylypahkan joulukuusista, kun Regulus taas olisi yksin Kalmanhanaukiolla vailla joulumieltä.

”Sinä voit lähettää minulle vaikka kirjeen”, Regulus sanoi yrittäen hymyillä.

”Varmasti lähetän. Ja näpistän jouluherkkuja, jotka voin lähettää sinulle”, Sirius lupasi virne kasvoillaan. Hymy ei kuitenkaan ylettänyt ihan silmiin asti.

”Kiitos”, Regulus sanoi katsellen lapasiaan, kun katsekontaktin ottaminen oli vaikeaa. Häntä suretti.

Sirius puri huultaan ja mietti, miten piristäisi pikkuveljeään.

”Minä olen täällä nyt. Sinun kanssasi”, Sirius sanoi ja meni rutistamaan pikkuveljensä tiukkaan halaukseen. Regulus tunsi toisen lämmön ja se sai hänet hymyilemään. Olihan heillä vielä yhdeksän päivää aikaa ennen kuin joulu olisi ohi.

Joulukuusen valojen loisteessa he halasivat toisiaan pitkään ennen kuin päästivät irti. Ennen lähtöä Sirius kuitenkin kähvelsi yhden joulupalloista taskuunsa, kun  Regulus ei huomannut.

~*~

19. joulukuuta

”Isä, saisinko Päivän profeetan?” Sirius pyysi löydettyään isänsä kirjastohuoneesta.

”Mihin sinä sitä tarvitset?” Orion kysyi kulmiaan kurtistaen.

”Yllätys Regulukselle”, Sirius sanoi välttelevästi. Hän oli saanut aamulla Reguluksen lahjan, mutta se piti paketoida. Hänellä ei ollut lahjapaperia, joten Päivän profeetta sai ajaa sen asian. Ainakin se olisi omaperäinen.

”Hyvä on”, Orion sanoi ja ojensi viereiseltä pöydältä edellisen päivän lehden.

”Kiitos”, Sirius kiitti ja poistui nopeasti ennen kuin Orion ehti kysellä enempää. Sirius kihisi jännityksestä. Joka päivä tuntui vain pidemmältä, kun hän ei saanut jo antaa lahjaansa pikkuveljelleen.

Päästyään lehden kanssa huoneeseensa Sirius kaivoi pahvilaatikon vaatekaapistaan, jossa se oli ollut piilossa. Sirius taitteli lehden auki ja irrotti sen sivuja toisistaan. Teipillä hän kyhäsi sivuista lahjapaperin, jolla peitti pahvilaatikon. Hän oli valinnut huispaus-artikkeleita ja hymyili katsellessaan huispaajien kuvia.

”Sirius?” Reguluksen ääni kantautui oven takaa ja Sirius säpsähti.

”Mene pois! Tai ei – odota – mutta älä tule tänne vielä!” Sirius huusi ja nousi tunkemaan paketin takaisin vaatekaappiinsa piiloon. Meni hetki ennen kuin hän oli saanut piilotettua lehden ja teipin pöytälaatikkoonsa ja kutsui Reguluksen huoneeseen.

”Mitä sinä oikein teet?” Regulus kysyi uteliaana, mutta Sirius mulkaisi häntä ”älä kysele”-katseelleen, joka vaiensi pikkuveljen.

”Sinä salaat jotakin”, Regulus sanoi, johon Sirius vaan kohautti olkiaan.

”Enkä salaa. Kuunnellaanko radiota?” Sirius ehdotti vaihtaakseen puheenaihetta. Hänellä oli huoneessaan velhoradio, jota hän kuunteli aina toisinaan.

”Joo, mutta minä selvitän vielä, mitä sinä salailet”, Regulus sanoi ovelasti. Sirius ei epäillyt sitä hetkeäkään, sillä nuoresta iästään huolimatta Regulus oli terävä. Hän kuitenkin aikoi pitää yllätyksensä visusti piilossa uteliaalta pikkuveljeltään.

Sirius napsautti taikasauvallaan radion päälle, josta alkoi kuulua velhojen talvisia joululauluja. Sirius innostui laulamaan ja Regulusta nauratti. Musiikki toi kaivattua joulutunnelmaa, josta he nauttivat.

”Minäkin odotan, että pääsen Tylypahkaan”, Regulus sanoi ottaen taas aiheeksi Tylypahkan.

”Ei siihen onneksi loputtoman kauan ole. Sitten voidaan taas viettää jouluja yhdessä”, Sirius sanoi reippaasti. He miettivät, mitä muuta Tylypahkassa olisi kuin joulukuusia. Serkut eivät olleet puhuneet paljoakaan Tylypahkan jouluista, koska viettivät ne aina kotonaan.

Puheet yhteisistä jouluista Tylypahkassa saivat Reguluksen hyvälle tuulelle ja odottamaan tulevia jouluja.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 19/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 19.12.2015 09:46:42
Minä hymyilen täällä hölmösti ja äärimmäisen onnellisena <3

Ai että, sinä se kyllä osaat. Rakastan niin kovasti lukea lämpimistä sisarussuhteista, joista oikeasti välittyy se välittäminen ja huolenpito, että toinen on tärkeä vaikka onkin vuosia nuorempi tai vanhempi. Se saa minut hymyilemään ja hyvälle tuulelle, ja näiden kahden luukun aikana (kuten muissakin sisarusluukuissasi ;)) olet onnistunut tässä erittäin loistavasti. Olet osannut tehdä näistä pikkuherroista niin ihania, ja veljeys heidän välillään on jotain aivan omaa luokkaansa :>

16. joulukuuta: Aww, Sirius on minusta tavattoman sympaattinen isoveli, joka haluaa aina piristää Regulusta ja jaksaa aina yllättää pikkuveljensä :3 Tässäkin luukussa hän halusi viedä Reguluksen katselemaan joulukuusta, ja kähvelsi vielä joulupallonkin Reguluksen iloksi (tai näin mä ainakin oletan :>) Sekä Sirius ja Regulus olivat pitäneet mainiosti omat persoonansa, Regulus miettien mitkä Siriuksen tempaukset ovat viisaita, ja Sirius sellainen herkästi innostuva hurjapää :3 Tässä Tylypahkasta keskustelu oli haikeaa, koska se tarkoitti sitä että veljekset eivät voineet viettää ensi joulua yhdessä :< Mutta oli taas isoveljeltä siriusmaista luvata, että hän kähveltäisi jostain karkkeja jotka lähettäisi Regulukselle :3

19. joulukuuta: Luukussa jatkui samanlainen suloinen tunnelma, ja Sirius on taas esimerkillinen isoveli :> Aika kekseliästä käyttää sanomalehteä, kun ei löydy joululahjapaperia, ja vieläpä kerätä ne artikkelit jotka kertovat huispauksesta :) Sitten oli hyvä kun Regulus oli tulossa sinne huoneeseen ja Sirius käski odottaa, ja sen jälkeen yrittää muina miehinä vakuutella ettei tehnyt mitään :D Regulus, malta sinne jouluaattoon asti, ei saa pilata Sirren yllätystä ;) Tässä luukussa Tylypahkasta keskustelu ei ollut niin haikeaa, vaan Reguluskin tuli hyvälle mielelle heidän pohtiessa, millainen Tylypahkan joulu voisi olla. :>

Kiitos valloittavista luukuista <3 Kirjoitat tajuttoman hyvin, jatka samaan malliin! :>

-DH58 
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 19/24
Kirjoitti: tirsu - 19.12.2015 17:35:31
Oikein mukavat luukut, kuten oli odotettavissakin. Ja ne olivat vieläpä kivasti, poikkeuksellisesti, tuplaluukut Siriusta ja Regulusta. Oi, oi! :)

16. joulukuuta:Mulle tuli tässä vähän sellainen olo, että vaikka Reguluskin oli innoissaan Jamesin tapaamisesta, niin hän saattoi olla hieman mustasukkainen siitä, että Sirius on hölöttänyt pitkälti Jamesista. Ehkäpä Regulus pelkää hieman, että Sirius unohtaa hänet Tylypahkassa, jossa tämä on Jamesin kanssa enemmän tekemisissä kuin Reguluksen itsensä kanssa. En tiedä, mulle vain tuli sellainen olo tuossa alussa.
Ja nyt rupesi tuo pohdinta olemaan hiukan masentavaa, joten jätetään se tähän ja siirrytään eteenpäin.

Reguluksen harkinta, että suostuisiko Siriuksen ideoihin, nostatti leveän hymyn huulille. Regulus ei ole ihan yhtä villi kuin isoveljensä.
Tämä on taas juuri niitä hienoisia, pienoisia eroja veljeksissä, jotka tulevat esille tekstissä vähän kuin ohimainintoina. Pidän siitä, että kaksikon eroavaisuuksia ei ole mitenkään korotettu vaan ne ovat juuri tuollaisia ripauksia tekstin joukossa.

Siriuksen innostus joulukuusesta oli tavattoman söpöä. Hän varmaan hullaantuu ensimmäisestä joulustaan Tylypahkassaan. On se varmaan erilaista, kun saa viettää joulua kunnolla eikä salassa peläten, että vanhemmat, varsinkin Walburga, saa tietää asiasta.

Sitä oli hetkellisesti mieli maassa, kun Sirius ja Regulus muistivat jälleen, etteivät olisi ensi jouluna yhdessä. Kävi kaksikkoa sääliksi. :( Onneksi Sirius sai kuitenkin piristettyä veljeään ja itseään (ja tilannetta).  :)

Mitähän varten Sirius mahtoi pölliä sen joulupalloista? Olen samoilla linjoilla Dragonheart58:n kanssa, että Regulusta varten Sirius sen teki. Tai ainakin heidän salaista joulun juhlistusta varten.

Oli miten oli. Pystyn hyvin kuvittelemaan Siriuksen näpistävässä kuusenkoristeen. Ei niin, että Sirius varas olisi.  ::)

Lainaus
Sitten oli illallinen, jonka aikana Walburga oli useaan otteeseen joutunut komentamaan Jamesia ja Siriusta käyttäytymään kunnolla.
Hahah. Pystyn niin näkemään Siriuksen ja Jamesin illallispöydän ääressä metkuilemassa/käyttäytymässä sopimattomasti.  ;D Säälisin Walburgaa, ellen tietäisi miten kamala ihminen hän on. Oliko tuo kamalasti sanottu?

19. joulukuuta: Siriuksen lahjan paketointi tuokio oli hupaisaa luettavaa. Tai no, ehkä hupaisa on hieman väärä sana. Mutta kuitenkin. 

Suloista miten hän valitsi juuri sellaisia sivuja, joissa oli juttua huispauksesta, paketointi tarkoituksiinsa. (Ja Siriushan oli ekologinen, kun käytti lehteä lahjapaperina.) Se sai mut myös hieman vakuuttuneemmaksi siitä että arvaukseni lahjan sisällöstä saattaa olla oikea. Mutta ei kuitenkaan niin vakuuttuneeksi, että kertoisin mikä arvaukseni on. :P

Aivan mahtavaa, kun Regulus meinasi tulla kesken kaiken paikalle. Onneksi Regulus oli tarpeeksi kohtelias ilmoittaakseen tulostaan huhuilemalla veljeään, niin Siriuksella oli edes hieman varoitusaikaa lahjan piilottamiseen.

Saa nähdä, että saako Regulus selville, mitä Sirius salaa häneltä. Uskon, että ei. Sillä vaikka Regulus on ovela, niin Sirius on, no, Sirius.
Mutta tuo tuo nyt tähän pientä jännityselementtiä mukaan. Heh. :D

Suloista tuo Siriuksen ja Reguluksen radion kuunteluhetki. Ja mietintä siitä kaikesta mitä Tylypahka toisi tullessaan.

Puhe yhteisistä jouluista Tylypahkassa sai kyllä vähän herkistymään, kun sitä alkoi taas ajatella miten veljesten väleille käy ajan saatossa. Mutta yritän unohtaa sen nyt ja leikkiä edes hetken ajan, että he eivät ajautuneet erilleen vaan saivat viettää monta onnellista joulua yhdessä Tylypahkassa ilman salailua vanhemmilta.

Eli joo, ihanat luukut. Pidin kovasti. Jään odottelemaan seuraavaa luukkua taas kerran mielenkiinnolla.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 19/24
Kirjoitti: Odo - 20.12.2015 13:28:49
DH58, musta on kiva, että näistä on tykätty vaikken oo kovin pitkälle näitä pätkiä miettinyt. Ainoastaan 24. luukku on mietitty etukäteen ja pikkuhiljaa tarina etenee siihen suuntaan. Se on aika haikeaa, mitä näillä kahdelle vuosien päästä tapahtuu, mutta haluan tuoda esille sitäkin, mitkä asiat tulee erottamaan niitä vuosien kuluttua. Joulupalloa nähdään kyllä myöhemminkin näin pikkuisen paljastaakseni.

tirsu, hui miten pitkä kommentti! 16. joulukuuta on tosiaan vähän haikea, kun siinä käydään taas vähän tulevaisuutta. Haluan tosiaan tuoda pikkuhiljaa esille veljesten eroja, vaikka lapsuusvuosissa se ei ole niin vahva kuin myöhemmissä vaiheissa. Onhan se surullista ajatella, miten näille käy lopulta. Ja kyllä, Walburga on kamala :D Mutta oikeastaan siitä pidänkin hahmossa. Tai eihän hänestä kirjoissa kerrota kuin kiljuvana maalauksena. 19. joulukuuta taas on vähän positiivisempi luukku, kun ainahan sitä voi haaveilla tulevista Tylypahkan vuosista yhdessäkin. Oishan se ihana ajatus, että nämä kaksi voisivat olla ikuisesti läheisiä, mutta harmi kyllä etteivät ole.

Jiphei, oon töistä huolimatta ollut ajallaan näiden kanssa. Kiitos jo hiljalleen parantuneen unirytmin!

Beta: Saappaaton <3
Genre: romance, draama
Paritus: Sirius/Remus
Ikäraja: Sallittu
A/N: Hyvää joulua Vladdy! <3 Toivottavasti tyksit tästä Sirius/Remuksesta! Tää on vasta toinen ficci tällä parituksella niin hieman hakusessa, mutta ehkä tää tästä alkaa sujumaan hiljalleen. Ilkeä betani muuten nillitti liian usein Sirius-sanan käytöstä, mutta koetin karsia niitä pois (Saaps oot oikeesti kiva). Toivottavasti niitä ei jäänyt korjailusta huolimatta sinne liikaa. : D Tuikataanpa tämäkin Ficlet300 (116. Aamu), Vuosi raapalehvien V ja Kerätään Sirius Musta. Pyh pah taas kankea otsikko, mutta onpahan ainakin kuvaava. Ja pitkät turinatkin tuli A/N:ään.

Suden aamu

Sirius makasi koiran hahmossa ihmissuden vierellä saamatta unta. Sirius kuuli raskaan hengityksen ja murahdukset, joita uinuva peto päästi hänen lähellään. Peter oli animaagihahmossaan kiertynyt kerälle nukkumaan nurkkaan ja James kierteli jossain ulkona hirvenä. Sirius oli jäänyt Remuksen viereen ja toivonut, että voisi tuoda lohtua nukkuvalle. Aamu alkaisi pian sarastaa ja pedon hahmo väistyisi.

Täysikuu oli sattunut jouluaaton- ja päivän väliselle yölle. Se oli ollut harvinaisen hankala muodonmuutos ja Remuksen ystävät olivat parhaansa mukaan yrittäneet rauhoittaa petoa, joka oli raapinut ja purrut itseään. Se oli ollut tuskaista katseltavaa, mutta he olivat pysyneet ihmissuden rinnalla.

Laudoitetuista ikkunoista pääsi sisään aamun ensimmäiset auringonsäteet. Talviyöt olivat pitkiä, mutta vihdoin se oli ohi. Sirius katsoi, kun ihmissuden muoto muuttui hitaasti takaisin ihmiseksi. Hän oli nähnyt sen monta kertaa aiemminkin, mutta joka kerta se sai helpotuksen aallon kulkemaan kehon läpi. Remuksen ollessa ihmishahmossa Sirius lipaisi kielellään pojan poskea. Remus hieraisi silmiään ja ynähti kivusta särkevässä kehossaan.

”Huomenta, Anturajalka”, Remus pakottautui sanomaan pysyessään edelleen makuulla pidellen haavoilla olevaa kylkeään. Sirius muutti muotonsa koirasta takaisin ihmiseksi ja asettautui Remuksen viereen lattialle vetäen illalla mukanaan tuomansa viltin heidän molempien päälle.

Sirius kietoi kätensä varovasti Remuksen ympärille, toisen vaivoin hymyillessä hänelle.

”Taisi olla rankka yö”, Remus sanoi karkeasti.

”On ollut pahempiakin”, Sirius totesi, vaikka se ei ollut täysin totta. Poika veti Remuksen tiukempaan syleilyyn lämmittäen toisen kylmää kehoa.

”Kiitos, että olet siinä”, Remus kuiskasi, kun toinen painoi suudelman toisen rohtuneille huulille.

”Missä muuallakaan?” Sirius naurahti niin, että se kuulosti haukahdukselta. Remus hymyili painaessaan päänsä vasten poikaystävänsä rintaa. Kipu tuntui hellittävän, vaikka haavat olivat tuoreita.

”Hyvää joulua, Kuutamo”, Sirius sanoi yllättäen. Remus oli unohtanut kokonaan sen, että oli joulu.

”Samoin”, Remus vastasi. Muodonmuutoksen jälkeen oli vaikea ajatella joulun iloja, mutta Siriuksen läheisyys korvasi sen puutteen.

He makoilivat siinä lähekkäin puhumatta sen enempää. Remus rakasti sitä, miten hän saattoi rankan yön jälkeen vain tuntea Siriuksen läheisyyden ja arvosti sitä, että kelmit olivat luopuneet joulun vietosta hänen takiaan.

”Sinut pitää kohta viedä sairaalasiipeen”, Sirius huomautti.

”Niin varmaan”, Remus myötäili. Sirius oli oikeassa, mutta hän ei halunnut nousta ihan vielä.

”Sitten kun olet kunnossa saat joululahjasi”, Sirius sanoi vihjailevasti, eikä Remuksen tarvinnut kysyä tarkennusta.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 20/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 20.12.2015 14:45:01
Hei, ei toi otsikko oo huono! :> Se sopii tälle luukulle, ja minua se miellyttää :)

Kelmein ystävyys on/oli (miten sen nyt ottaa) tosiystävyyttä. Siksi minä pidänkin heistä niin paljon: heidän välillään on ihailtavan aitoa ystävyyttä, ja kaveria ei jätetä vaikka mikä olisi. Aivan kuten tässä ficissä. Vaikka Remus ei muistakaan mitään ollessaan ihmissusimuodossa, muut Kelmit pitävät hänelle siitä huolimatta seuraa. Käy sääliksi kaikkia Kelmejä, Remusta ihmissuteuden ja Peteriä, Jamesia ja Siriusta siksi, että on varmasti vaikea katsella vierestä kun toinen kärsii :<.

Sirius ja Remus ovat kieltämättä suloisia tässä :>. Sirius on ihana kun pitää huolta Remuksesta, huomannut ottaa mukaan viltinkin ja kaikkea. Remus vaikuttaa olevan pahoillaan ihmissuteudestaan, ja selvästi arvostaa sitä että muut Kelmit ovat hänen tukenaan ja Sirius hänen vierellään. Myös tuo Siriuksen huolehtiminen siitä että poika pitää saada sairaalasiipeen kirvoitti awws-reaktion huulilleni :3 Jäin miettimään, mikähän se Siriuksen joululahja Remuskelle mahtaakaan olla? ;)

Kiitos ihanasta luukusta! <3

-DH58   
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 20/24
Kirjoitti: tirsu - 20.12.2015 18:28:02
Ihan ensi alkuun on pakko pahoitella, että kommentti tulee olemaan lyhyt. On taas vaihteeksi ollut koko päivän sellaiset kivut, että ei ajatuksenkulku juokse ihan normaalisti. Toki olisin voinut jättää kommentoimisen huomiselle, mutta pakko päästä kommentoimaan nyt, kun huomasin uuden luukun ilmestyneen. Olen jäänyt koukkuun näihin ja kauhistuttaa jo vähän, että loppu alkaa olla vääjäämättä käsillä.

Tämä oli mielenkiintoinen luettava. En ole tainnut lukea kuin kerran aikaisemmin sellaisen ficin, jossa käsitellään Remuksen muutosta. Siitä on aina kyllä surullista lukea, kun se on Remukselle aina niin kivuliasta. Onneksi hänellä on (meinasin ensin kirjoittaa oli, mutta kun se oli kuitenkin tässä luukussa nykyhetkeä, niin muutin mieleni, elossahan kaikki kelmit tässä oli) kolme upeaa ystävää, jotka pitivät hänelle seuraa välittämättä siitä, mille päiville täysikuut sattuivat osumaan.

Suloista tuo miten Sirius piti Remuksesta huolta. Toi huovan, helli, oli vain toisen lähellä ja muistutti siitä, että sairaalasiivessäkin pitäisi käydä. Ja sitten siihen vielä lupaus joululahjasta - kunhan Remus vain olisi siinä kunnossa, että pystyisi ottamaan sen vastaan. Ei siinä kyllä kenenkään tarvitse kysyä tarkennusta, heh.  ;)

Otsikossa ei ole mitään vikaa. Se on oikein loistava ja siistikin.

Lainaus
”Kiitos, että olet siinä”, Remus kuiskasi, kun toinen painoi suudelman toisen rohtuneille huulille.
Kiva yksityiskohta tuo rohtuneet huulet.

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 20/24
Kirjoitti: Odo - 21.12.2015 21:15:51
DH58, taitaa lahja olla jotain tuhmuuksia makuusalin puolella, kenties. ;) Kelmit on kyllä ihan mahtavia. Oon liian vähä kirjoittanut niistä, kun tuntuu etten osaa vangita niiden hienoja luonteenpiirteitä tarpeeksi hyvin. Mukava kuulla, että oon onnistunut!

tirsu, hienoa, että yksityiskohta on miellyttänyt! Lisäsin sen vasta, kun olin tuikkaamassa ficciä finiin "koska tämä kuuluu tähän", joten hienoa et nappasi. Kommenttisi on oikein mainio, ei tarvii pahoitella! Oon tosi otettu, kun kivuista huolimatta oot tullut kirjoittamaan. Toivottavasti voit jo paremmin. Eipä ole kyllä mullekaan sattunut vastaan ficcejä Remuksen muodonmuutoksesta, joten tästä oli mukava päästä kirjoittamaan. Hienoa kuulla, että oot koukuttunut. :D Enpä aloittaessani olisi uskonut, että saan noin mahtavan kommentoijan ja vielä koukuttumaankin tähän. Katsotaan kehittelenkö jotain muuta joulun jälkeen. Oon tykännyt itsekin tahdista julkaista kerran päivässä.

Kiitos teille jälleen ihanista kommenteista. <3 Teidän avulla oon jaksanut tätä julkaistakin melkein aina ajallaan! Pelkäsin, että lysti jää kesken, mutta tässä sitä ollaan!

Genre: synkkä draama
Paritus: Blaise/Draco
Ikäraja: K-11
A/N: Nyt mennäänkin synkemmälle puolelle tässä kalenterissa. Hyvää joulua Natte! Pahoittelen ettei OTP:stasi tullut fluffuista höttöä vaan lähdettiin vakavammalle ja parin kautta surullisemmalle linjalle. Toivottavasti silti tykkäät! FF50 aiheella Luihuiset (043.Miksi?) ja Kerään tällä Blaise Zabinin.

Väärän polun valinneet

Tylypahka oli muuttunut. Carrowit hoitivat pimeyden voimilta suojautumisen ja jästitiedon opetuksen valvoessaan samalla järjestystä. Joidenkin mielestä se muutos oli oikea.  Draco oli nähnyt jo liikaa pimeyttä astuttuaan polulleen kuolonsyöjänä. Hän oli nähnyt, miten Pimeyden lordi kidutti ja tappoi – ilmekään värähtämättä ellei laskettu satunnaisia hymyjä ja kylmää naurua. Dracokin oli joutunut kiduttamaan palvellessaan ja nyt koulussa.

Pimeyden voimilta suojautumisen oppitunti alkoi samalla tapaa kuin aiemmin. Rankaisemalla niitä, jotka olivat rikkoneet sääntöjä. Luihuisten ja rohkelikkojen tunnit järjestettiin yhdessä ja erityisesti rohkelikot syyllistyivät rikkeisiin, jotka olivat pienistä hyvin suuriin. Draco katsoi, kun Amikus asteli luokan eteen kasvot vihasta vääristyneenä. Se tarkoitti, että useampi kuin yksi oppilas oli ollut tottelematon. Ei hän koskaan iloiselta näyttänyt, mutta tämä päivä oli silti erilainen kuin muut.

”Hyvää päivää, oppilaat”, professori aloitti koruttomalla äänensävyllä. Kuten kuului oppilaat vastasivat siihen tervehdykseen. Jostain syystä se muistutti jollain tapaa Pimennon ajoista ja Draco muisteli, miten oli auttanut häntä rankaisemaan oppilaita. Se tosin ei ollut mitään verrattuna tähän. Draco voi pahoin, mutta sitä ei huomannut kukaan. Kuolonsyöjäksi liittymisen jälkeen Draco oli näyttänyt koko ajan enemmän tai vähemmän sairaalta.

”Joudun harmikseni ilmoittamaan, että meillä on taas sääntöjen rikkojia”, Amikus aloitti, mutta ei näyttänyt ollenkaan siltä, että oli pahoillaan. Ilkeä ja mielipuolinen virne kohosi hänen kasvoilleen, kun Crabbe ja Goyle raahasivat ensimmäisenä Seamus Finniganin luokan ulkopuolelta sen eteen. Luihuiset nauroivat rehvakkaasti katsoessaan Seamusia joka oli vasta vähän aikaa sitten ollut kidutuksen uhrina. Ilkeä ruhje poskessa oli saanut violetin ja vihreän sävyjä. Rohkelikot kalpenivat ja osa puri hampaitaan yhteen inhosta. Blaise tökkäsi Dracoa kylkeen, joka ei ollut kyennyt muuta kuin tuijottamaan ensimmäistä uhria.

”Katso, tuo ansaitseekin rangaistuksensa. Aina aiheuttamassa hankaluuksia”, Blaise naurahti, johon Draco vain nyökkäsi vastaukseksi. Ei hänkään erityisemmin pitänyt rohkelikoista tai heidän vastaiskuistaan Carroweja vastaan, mutta tämä oli jo liikaa.

”Brown, tule tänne”, Amikus käski ja Lavender näytti sille, että pyörtyisi. Amikus nautti siitä, kun sai käskeä rohkelikkoja vahingoittamaan omiaan. Siitä seurasi monesti se, että tekijä joutu itse rangaistavaksi. Tunneilla ei paljoa muuta käsiteltykään kuin vahinkojen korjaamista, kuten Amikus oli asian ilmaissut. Lavender nousi täristen pulpetistaan ja näytti saavan paniikkikohtauksen hetkenä minä hyvänsä.

”Ole hyvä, kidutus kirous”, Amikus sanoi ja Draco katsoi, kun Lavender itki avoimesti. Kyyneleet valuivat vuolaina virtoina poskilla ja niiskutus kaikui luokassa, joka oli hiljentynyt. Se oli kuoleman hiljaisuus ennen rangaistusta, kuten Draco oli nimennyt sen hetken kun kukaan ei sanonut sanaakaan. Hän huomasi sivusilmällä, että Blaise hymyili ja niin teki moni muukin luihuinen. Crabbe ja Goyle virnistelivät toisilleen. Dracoa ahdisti, mutta hän piti kasvonsa kurissa. Häntä ihailtiin ja kunnioitettiin pimeän piirron vuoksi, mutta jos hän olisi näyttänyt heikkouden merkkejä Kalkaros olisi saanut tietää siitä. Ja Draco pelkäsi, että tieto välittyisi aina Pimeyden lordille asti.

”En pysty”, Lavender vaikersi sauvakäsi vapisten rajusti. Amikus näytti turhautuneelta.

”Haluatko sinä joutua itse tuon saastan paikalle? Sekin sopii”, Amikus murahti ja Lavender nyyhkäisi äänekkäästi.

”En, professori”, Lavender melkein parkui sanansa. ”Anteeksi, Seamus. Olen niin pahoillani.”

Lavenderin kirous oli vain heikko yritys. Seamus valahti polvilleen, mutta huutoa ei kuulunut. Muuta ei tapahtunut kuin se pieni horjahdus, joka sai Amikusin ärähtämään Lavenderille vihaisesti. Lavender yritti uudestaan, mutta entistä heikommalla tuloksella. Niin kävi aina, kun rohkelikon piti tehdä se. Kirouksia piti tarkoittaa, eikä rohkelikoilla ollut riittävää tahtoa. Vain jotkut harvat pelkäsivät omaa rangaistustaan niin paljon, että he onnistuivat kirouksessa.

”Säälittävää. Sietäisi joutua itsekin rangaistavaksi”, Blaise tuhahti. Kuoleman hiljaisuus oli särkynyt, kun Lavender oli rikkonut sen vaikerruksellaan. Draco ei vastannut vieläkään Blaiselle, koska hän toivoi ettei niin kävisi. Hän ei tuntenut Lavenderia – tiesi vain, että hän oli ärsyttävä ja lemmenkipeä. Se ei kuitenkaan ollut riittävä syy sellaiselle kohtalolle, mihin heidät kaikki oli vedetty.

Amikus huolehti itse Seamusista ja Lavender sai jälki-istuntoa, joka oli vähintään yhtä kamalaa kuin ystävänsä vahingoittaminen. Yleensä silloin jouduttiin katsomaan vierestä, kun rikkojia kuulusteltiin. Rikkojiksi kutsuttiin niitä, jotka eivät olleet totelleet sääntöjä ja kuulustelu ei ollut koskaan kaunista.

”Kukahan seuraavaksi tulee?” Blaise kysyi, mutta Draco arvasi jo vastauksen. Amikus oli puhunut aiemmin hänelle asiasta, kun he olivat keskustelleet Pimeyden lordin suunnitelmista. Crabbe ja Goyle lähtivät taas hakemaan rikkojaa, joka oli Neville Longbottom – kuten Draco oli tiennyt. Oli vain ajan kysymys, kun poika pääsisi hengestään Carrowien käsittelyssä. Hänet piti hengissä ainoastaan puhdasveri, jota Pimeyden lordi tahtoi varjella.

”Zabini! Katsotaan onko sinusta siihen, mihin tuo typerä tyttö ei kyennyt. Älä tuota pettymystä”, Amikus sanoi ja Blaisen kasvoilla kävi ilme, jota Draco ei olisi halunnut nähdä. Se oli täynnä ylpeyttä ja intoa. Aikoinaan Draco oli rakastanut Blaisea, mutta liittyminen kuolonsyöjiin oli erottanut heidät. Dracon tunteet eivät kuitenkaan olleet lakastuneet kokonaan ja heillä oli vielä jäljellä lyhyitä hetkiä, jotka he nauttivat toistensa seurasta. Blaise oli kuitenkin muuttunut vuoden edetessä päivä kerrallaan eteenpäin. Tietysti viimeinen vuosi oli ollut hankala suhteelle, koska linnassa oli Carrowit ja Kalkaros valvomasssa järjestystä. Pimeyden lordi ei olisi koskaan hyväksynyt miesten välistä suhdetta – varsinkaan omalta kuolonsyöjältään. Blaise oli rohkeampi kuin Draco ja siihen poika yritti öiden pimeinä tunteina tukeutua. Nyt hän tavallaan pelkäsi Blaisea, niitä katseita, jotka ihailivat häntä ja muita kuolonsyöjiä.

Blaise nousi luokan eteen ja hoiti tehtävänsä. Neville huusi ja ruumiinosat vääntyivät irvokkaasti. Draco oli saanut osansa kidutus kirouksesta, joten hän tiesi millaista tuskaa se aiheutti. Nevillen huuto repi huoneen ilmapiiriä saaden rohkelikot kalman kalpeiksi ja toiset itkemään avoimesti. Monet olivat niin kauhuissaan, että eivät kyenneet siihenkään. Blaisen lopetettua hän tuli takaisin Dracon viereen.

”Loistavaa. Sai, mitä ansaitsikin. Tunnen itseni niin voimakkaaksi, kun saan tehdä tuon”, Blaise sanoi tyytyväisenä itseensä. Dracoa oksetti, mutta naamio pysyi hänen kasvoillaan.

”Hienoa”, Draco sai todetuksi ja Blaise läimäisi häntä hartiaan. ”Olisit iloisempi, Draco.”

Pulpetin alla Blaise hivelsi Dracon reittä ja kääntyi sitten aivan lähelle Dracoa kuiskaamaan tämän korvaan: ”Tuo on oikeastaan aika kiihottavaa. Meidän pitää ehkä vallata makuusali tunnin jälkeen.” Viimeistään ne sanat saivat Dracon menettämään toivonsa ystävänsä ja rakastettunsa suhteen. Blaisesta oli tullut samanlainen kuin Carroweista – tai pahempaa Bellatrixista. Kivusta nauttiminen puistatti Dracoa ihan näkyvästi, mutta Blaise ei kiinnittänyt siihen huomiota.

”Joo, ehkä meidän pitäisi valloittaa se”, Draco sanoi täysin vieraalla äänellä, jota ei ollut itse tunnistaa. Blaise hymyili hänelle ja taputti hänen reittään. Luokkaan tuotiin taas uusi oppilas, jonka nimeä Draco ei edes olisi muistanut ellei Amikus olisi sitä kertonut. Tunti jatkui tuttuun irvokkaaseen tapaan, mutta loppuajasta Blaise kuiskaili Dracon korvaan tuhmuuksia siitä, mitä he voisivat tehdä.

Draco ei kuullut puoliakaan vaan mietti: ”Miksi sinäkin valitsin tämän väärän polun? Blaise, ainoa, jota rakastan.” Dracon olisi tehnyt mieli itkeä, mutta naamion takaa se oli mahdotonta. Joskus tulevaisuudessa kaukana kaikesta hän itkisi ne kyyneleet, jotka oli varastoinut jo liian pitkän ajan.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 21/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 21.12.2015 21:43:24
Täytyy heti aluksi kehua otsikkoa: erilainen ja kiinnostava, joka sopii tekstiin mutta ei kuitenkaan paljastanut kaikkea. :>

Vou, tää teksti oli aika rankkaa luettavaa. Ihan hirveetä ajatella, millaista toi on ollut, katsella vierestä kuin ystäviä sattuu. Ja sitten vielä se, kun jotkut näyttivät iloitsevan siitä. Pistää kieltämättä hiljaiseksi.

Sääliksi kävi Dracoa. Hänellä oli selvästi muutenkin rankkaa, mutta sitten vielä Blaise ja kaiken kestäminen kaksikymmentäneljä tuntia per vuorokausi - ei taatusti ole helppoa. Dracon sisäinen tuska välittyi tänne asti, se väsymys ja turtumus siihen että piti esittää että on kaikki hyvin, vaikka oikeasti voi niin pahoin että voisi milloin tahansa oksentaa. Tuntui tosi pahalta lukea kuinka Dracoa sattui, kuinka hän tunsi menettänensä kaiken, kuinka hän joutui peittelemään tunteensa ja hautaamaan ne niin syvälle mieleensä, ettei ne kuvastu kasvoista tai silmistä.

Hyvin erilainen luukku, joka oli kirjoitettu tosi taitavasti, ja tunnetilat välittyivät tänne tosi voimakkaasti. Teksti jäi niin vahvasti pyörimään mieleeni, etten oikein enää löydä sopivia sanoja tätä kuvailemaan. Jään pohtimaan tätä luukkua seuraavaa odotellessa :>

Kiitos!

-DH58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 21/24
Kirjoitti: Odo - 22.12.2015 00:16:43
DH58, kiva, että tykkäät otsikosta! Noi otsikot on mun ikuinen murhe ja tuska, joten piristää aina kuulla positiivista palautetta niistä. Tässä tunnelma oli tosiaan synkkä ja halusin tuoda esille sitä, että Dracon mieli pimeyden voimien suhteen muuttui jo kuudentena vuotena. Hyvä kuulla, että kuvailu on ollut onnistunutta.

Kiitos  kommentista! Seuraava tuleekin nyt ja voin ilokseni kertoa, että 23. luukku on jo valmiina myös! Yritän julkaista sen 00:00, koska sinä aamuna lähden töihin ja sieltä suoraan äitin luokse, joten koneaikani rajoittuu huomattavasti. 24. luukkua en ole vielä kirjoittanut, mutta toivotaan, että saan sen huomenna ennen töitä purkkiin jotta senkin julkaisu onnistuisi ajallaan. En tosiaan osaa sanoa, miten äitin luona pystyn olemaan koneella. Mutta älkää huoliko, kyllä me loppuun asti päästään! :>

Genre: draama, veljesfluff
Hahmot: Sirius & Regulus
Ikäraja: Sallittu
A/N: Toisiksi viimeinen Sirius&Regulus. On haikeaa päästää näistä irti, mutta onneksi mulla on alkamassa iso Mustan suvusta kertova projekti - jossa tosin kestää vielä kauan ennen kuin pääsen näihin kahteen asti, mutta onpahan ne potkimassa tuosta alusta eroon, haha. Kerään tällä Reguluksen ja FF50 aiheella Luihuiset (017.Lapset.)

22. joulukuuta

”Jouluun on enää kaksi päivää ja sinä olet taas hiippaillut omilla teilläsi. Lupasit olla minun kanssani”, Regulus marisi, kun Sirius saapui vasta illalla hänen huoneeseensa.

”Se on yllätys – joten et saa olla mukana, kun teen juttuja. Älä ole rasittava, Reg”, Sirius sanoi pyöräyttäen silmiään. Joskus pikkuveljet osasivat olla rasittavia. Sirius oli nähnyt vaivaa jouluyllätykseen, joten se ei saisi mennä pilalle.

”Hmph, saat vielä kuulla äidiltä saarnan, kun hiippailet ties missä”, Regulus sanoi terävästi. Sirius kohautti olkapäitään välinpitämättömänä. Ei olisi ensimmäinen saarna Walburgalta, joten hän kyllä sen kestäisi.

”Anna jo olla”, Sirius sanoi. ”Sen sijaan voitaisiin tehdä jotain hauskaa.”

”Mitä hauskaa?” Regulus kysyi uteliaana, vaikka esitti edelleen harmistunutta. Sirius nauroi ja viskasi tyynyllä pikkuveljeään.

”Sirius!” Regulus parahti ja heitti tyynyn takaisin, joka tömähti Siriusta päähän. Pian Sirius kosti sen ja alkoi hulvaton tyynysota, joka vei Reguluksen kasvoilta viimeisetkin rippeet ärtymyksestä.

”Se oli hauskaa”, Sirius sanoi, kun heittäytyi sodan jälkeen selälleen sängylle.

”Oli joo”, Regulus myönsi, mutta kurtisteli taas kulmiaan. ”Etkö voisi kertoa sitä yllätystä?”

”En.”

”Milloin minä saan tietää?” Regulus kysyi jo luovuttaneena.

”Jouluaattona, minä lupaan. Joulupäivänä on taas illalliset, joten olen aaton varannut kokonaan sinulle”, Sirius sanoi ja Regulus mietti, että hänellä olisi edessään kaksi pitkää päivää. Ensin huominen ja sitten pitäisi odottaa iltaan asti.

”Hyvä on”, Regulus sanoi. Sirius naurahti uudemman kerran, koska häntä huvitti Reguluksen malttamattomuus. Sellainen pikkuveli oli, malttamaton. Ei tosin  niin levoton sielu kuin Sirius, mutta tahtoi saada sen, mitä halusi mielellään heti.

”Voisin tehdä uusia joulukoristeita”, Sirius pohdiskeli ääneen.

”Yksikin riittää. Ei kannata suututtaa äitiä”, Regulus vastasi. Sirius kierähti vatsalleen sängylle.

”Voisin kertoa sinulle joulutarinan”, Sirius sanoi ja Regulus nyökkäsi innoissaan. Pienen pojan kasvoille nousi leveä hymy ja hän asettui paremmin sängylle.

”Kauan sitten oli sankari, joka kiersi maata auttaen noitia ja velhoja”, Sirius aloitti.

”Ja hän matkusti ja matkusti, mutta joulun aikaan hänen oli pakko pysähtyä ja huokaista matkan rasitukset pois niskastaan. Silloin hän ilmiintyi metsämökkiinsä, jossa piti majaa talvisin – silloin, kun ei matkustanut. Illan tullen hän kävi hakemassa joulukuusen, jonka koristeli taion. Sitten hän avasi kassinsa, johon oli kerännyt mahtavia esineitä matkoiltaan. Hän jätti pari esinettä kuusen alle lahjaksi taikaolennoille, jotka asuivat mökin savupiipussa! Usko tai älä, mutta semmoisia olentoja on", Sirius vakuutti Regulukselle, joka tuijotti häntä epäuskoisena.

Suljettuaan silmänsä matkalainen nukahti rauhalliseen uneen, mutta sitten tapahtui jotain jännittävää, jota matkalainen ei ollut todistamassa! Seuraavana aamuna nimittäin hänen lahjansa savupiipussa asuville olennoille olivat kadonneet ja tilalle oli ilmestynyt yhtä monta pientä pakettia! Sieltä paljastui kauniita esineitä paikoista, joista matkalainen saattoi vain haaveilla. Se oli jouluntaikaa, että paketit ilmestyivät”, Sirius lopetti tarinansa ja Regulus katsoi haltioissaan Siriusta.

”Se oli hieno tarina”, Regulus sanoi. ”Luuletko, että jouluntaika tuo meillekin paketteja?”

Sirius virnisti ja totesi: ”Kyllä minä taidan luulla.”
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 22/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 22.12.2015 10:44:54
Hymyilen täällä taas hölmön ihastuneena - sä se osaat tehdä näistä pojista suloisia!

Nyyh, ei saa sanoa että tää on tokavika ficci näistä veljeksistä! :'( Mä oon ihan totta rakastunut näihin hahmoihin, oot kirjoittanu niistä niin hyvin ja ihanasti, en voi sille mitään että mun rakkaus näihin veljeksiin syttyi heti ekasta näistä kertovasta luukusta (Siriuksesta oon pitäny jo aiemmin, mutta Regulus on ollut mulle vähän etäinen hahmo :/). Kiitos että tutustutit minut poikiin (eteenkin Regulukseen ;))näin suloisella tavalla! :3

Sellainen pikkuveli oli, malttamaton. Ei tosin  niin levoton sielu kuin Sirius, mutta tahtoi saada sen, mitä halusi mielellään heti. 
Tässä <3 Loistavasti tiivistetty tämä poikien eroavaisuus: Regulus on malttamaton, Sirius levoton :) Loistavaa! *taputtaa käsiään*

Muutenkin tässä näkyi se Reguluksen varovaisuus Siriuksen tempausten suhteen ja se, miten hänen äitinsä mahdolliset reaktiot vaikuttivat hänen ajattelutapaansa ja käytökseensä. Regulus haluaa selvästi olla kaikille mieliksi, ja yrittää toppuutella Siriustakin hillittyympään muottiin. Sirius on taas paljon itsevarmempi, eikä hän niinkään piittaa siitä mitä mieltä hänen äitinsä on hänen tekemisistään. Sirius on kyllä niin söötti kun se järjestelee Regulukselle yllätystä :3 Minä huokaisin helpottuneena kun Regulus suostui lopulta odottamaan ne pari päivää jouluaattoon, koska sitten ei käy silleen että Sirren yllätys menisi pilalle :>

Oi, tuo tarinatuokio! Mullakin oli tapana pitää tuollaisia tarinatuokioita iltaisin, toi siis kovasti muistoja mieleen :3 Ja Regulus kuuntelee silmät suurina Siriuksen tarinointia, se on koko sydämellään mukana joissain Siriuksen jutuissa ja se saa minut väkisin hymyilemään :) Tykkäsin myös kauheesti tosta lopusta, Siriuksen lupauksesta että ehkä se joulun taika eksyy heidänkin kotiovelleen lahjoja tuomaan :>

Kiitos taas lumoavasta luukusta, tulin huomattavasti paremmalle mielelle! :-*

-DH58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 22/24
Kirjoitti: tirsu - 22.12.2015 12:54:27
Hui. Kyllpäs eilisen pvän luukku oli ahdistava. Kylmät- ja inhonväreet kulkivat selkää pitkin.

Dracoa kävi sääliksi (vaikkei niin paljon kuin Seamusta, Lavenderia ja Neville ja muita, joita  kidutettiin - tai no, Lavender pakotettiin kiduttajan roolin).  Hän joutui käymään sisäistä kamppailua siitä, että puuttuisiko asiaan, jonka ymmärsi vääräksi, vai jatkaako esitystä siitä, että oli yhtä menetetty tapaus kuin Blaise oli.  Uskon, että valitessaan aina pysyä vain hiljaa, olla puuttumatta pelastaakseen nahkansa (henkensä), Draco valvoi yön pimeinä tunteina syyllisyyden kourissa.

Pidin siitä, miten tässä tuli ilmi se, että Draco oli lopulta tajunnut, ettei se ollutkaan mitään leikkiä  (katsokaa kun mä olen kova kaveri) tai siistiä olla kuolonsyöjä vaan totisenta totta ja aivan helvetin sairasta. Mutta pelastaakseen itsensä ja perheensä, hän ei voinut ilmaista tulleensa toisiin aatoksiin.Olet saanut hyvin tuotua tähän sen kahdessa viimeisessä kirjassa olleen Dracon, joka kärsi päätöksestään liittyä kuolonsyöjiin.

Tän pvän luukku olikin sitten oikein mukava ja suloinen luukku. Se sai karkotettua edeltäjänsä tuoman ahdistuksen.

Siriuksen ja Reguluksen tyynysota oli suloinen (piti sanomani jotain muuta kuin suloinen, mutta unohdin, joten suloksella mentiin sitten). Ja aivan sööttiä, kun Regulus koettaa tivata veljeltään, mikä se yllätys on. Voi se tunne, joka Reguluksella on. Muistan niin omasta lapsuudestaan, kun odotti jotain, niin aika tuntui kamalan, kamalan pitkältä. Ja sitten kun sen aika tuli, niin sittenhän se kello kulki nopeasti.  :P

Siriuksen kertoma tarina oli mahtava. Ja todella siriusmaista vakuuttaa, että kyllä sellaisia olentoja on olemassa, kun Regulus oli epäuskoinen. (Mä uskon, Sirre - ja ajattelen muumien päästäisiä.)

En malta odottaa Reguluksen reaktiota, kun hän saa lahjan Siriukselta. Se tulee olemaan varmaan mahtava! Ja ehkäpä Regulus on saattanut itsekin tehdä jotain pikkuisilla kätösillään Siriukselle. Tai sitten ei, jolloin hän varmaankin saattaa tuntea olonsa kiusalliseksi, kun hänellä ei ole antaa mitään veljelleen. Mutta Sirius nyt tuskin välittää siitä, Regulus on hänelle lahjoja tärkeämpi. ^ ^

Mutta unohdetaan arvailu, ylihuomennahan se selviää. Uskomatonta. Enää kaksi luukkua jäljellä. Kyllä se aika vain kuluu nopeasti, kun kyseessä on loistavat asiat. :)

Pahoittelut, jos kommentissa on luvattoman paljon kirjoitusvirheitä/kummallisia sanoja, jotka eivät käy järkeen.Olen tabletilla ja se piru on aina korjaavinaan sanat oikeiksi. Enkä ole pakosti huomannut kaikkia sen "korjauksia".

Ja joo, voin paremmin. Kipu ei ole yhtä pahana kuin edellispvänä. Kiitti, kun kysyit. :)

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 22/24
Kirjoitti: Odo - 23.12.2015 00:39:52
tirsu, hienoa kuulla, että oon saanut vangittua sen Dracon ahdistuksen. Pahaan tilanteeseenhan koko Malfoyn perhe joutui, eikä heillä ollut mahdollisuutta perääntyä. Suloinen toimii aina, kun puhutaan Siriuksesta ja Reguluksesta. :D Taas näköjään oon alitajuisesti ajatellut Muumeja. Ensin oli joulutuli ja nyt ne päästäiset! En muuten huomannut ainakaan virheitä, hieno kommentti oli!

DH58, joskus pitkän ajan päästä tulevaisuutta multa on tulossa Regulus-trilogia. ;) Mutta sitäkin ennen varmaan saan aikaiseksi luettavaa näistä veljeksistä, vaikka joulukalenteri loppuisikin. Ja kyllä Reguluskin lopulta malttaa, vaikka kuinka jännittäisi! On Walburga vähän opettanut kärsivällisyyttäkin - epäilemättä. Veljekset on tosiaan ihania ja kiva, että tykkäsit jouluntaika-yksityiskohdasta.

Kiitos jälleen valtavasti kommenteista. <3 Ootte mahtavia!

Genre: huumori
Hahmot: Gilderoy Lockhart + finiläisiä
Ikäraja: Sallittu
Vastuunvapaus: Natte, Sparky, Lillis ja Saappaaton omistavat itse itsensä. Rowling Lockhartin ja minä kirjakaupan.
A/N: Tämä on kaikille finiläisille, jotka joulukalenteristani unohtuivat. <3 Tässä mennään jo toiseksi viimeisellä luukulla ja tämä on tosiaan omistettu ihanille finiläisille ja kiitos joukkoon eksyneille irkkaajille, jotka tekivät tästä mahdollisen! Tätä oli hauska kirjoittaa, joten toivottavasti teilläkin on hauskaa. Osallistuu Genrehaasteeseen huumorilla.

Lockhartin joulutervehdys

Gilderoy Lockhart oli järjestänyt elämänkertansa julkaisun kunniaksi Euroopan kiertueen Maaginen minä Euroopassa. Harmi vain, että Tylypahkaan lähtö oli viivästyttänyt viimeiseen maahan lähtöä. Tylypahkan joululoma oli kuitenkin mitä erinomaisinta aikaa matkustaa Suomeen!

Kirja ja Kompassi – seikkailullinen kirjakauppa oli paikka, jossa Lockhart esiintyisi ja hänen sinne saapuessaan innokkaat fanit olivat jo odottamassa. Totta puhuessa siellä tosin oli niitäkin onnettomia, jotka olivat tulleet vain hoitamaan joululahjaostoksia. Koskaan ei ollut kuitenkaan myöhäistä rueta faniksi, joten Lockhart hymyili leveästi jokaiselle paikalla olijalle.

”Hyvää päivää, arvoisat ihailijani!” Lockhart julisti kovaan ääneen. Kaikki käänsivät katseensa julkkista varten rakennetulle korokkeelle.

”Tämä on ”Maaginen minä Euroopassa”-kiertueen viimeinen esiintyminen ja mikä olisikaan parempi ajankohta kuin joulu tälle mahtavalle kohtaamiselle teidän kanssanne? Vielä ehditte ostamaan  joululahjaksi koko tuotantoni!” Lockhart huudahti leveästi hymyillen – tietysti voittajahymyllään. Osa taputti käsiään innokkaina – toiset ei, mutta sitä kuuluisuus ei huomannut.

”Ah, loistavaa! Olette niin onnellisia tapaamisestani, että se on oikein tarttuvaa, mutta kukapa ei olisi?” Lockhart myhäili. Hänen suunnitelmaansa kuului jututtaa suomalaisia fanejaan eli niitäkin onnettomia, jotka olivat sattuneet paikalle vain väärään aikaan.

”Kas, sinuthan minä tunnen!” Lockhart huudahti tytölle, joka oli keskittynyt tutkimaan seikkailukirjoista notkuvaa hyllyä. Tyttö hätkähti saadusta huomiosta.

”Sinähän olet se kirjailija LillaMyy? Olen kuullut sinun kääpiöistä kertovista kirjoistasi. Jos mieli kuuluisaksi – kuten minä – sinun on kiinnitettävä huomiosi suurempiin asioihin! Jättiläisiin nimittäin! Opettajana minulla ei ole enää niin paljoa aikaa kirjoittaa kuin tavallisesti, joten annan oikeudet mielelläni sinulle! Yksinoikeudella Gilderoy Lockhart ja jäätiköllä jättiläisten kanssa! Etpä tänne tullessasi arvannut, että saisit tällaisen erinomaisen mahdollisuuden nousta julkisuuteen!” Lockhart sanoi sen verran lujaa, että kaikki varmasti kuulivat ja monet taputtivatkin. Lockhart ravisti LillaMyyn kättä ponnekkaasti.

”Tästä saat nimikirjoituksellani varustetun valokuvan. Osoitteenihan on tietenkin Tylypahka, joten lähetä vain kirje niin annan yksityiskohtaisen selvityksen matkastani”, Lockhart sanoi ja tyrkkäsi valokuvan hämmentyneen LillaMyyn kouraan. Kääpiö-kirjailija ei totisesti ollut osannut odottaa sellaista huomiota suomalaisessa kirjakaupassa. Lockhartin huomio kääntyi kuitenkin nopeasti toisaalle, sillä hänen silmiinsä oli sattunut oikein erikoinen tapaus.

”Voi sentään! Uskomatonta! Sinähän olet saapunut tänne ilman saappaita! Kuinka hurmaavaa omistautuneisuutta minulle”, Lockhart julisti nähdessään yhden faneista, joka oli etsinyt tiensä väkijoukosta hieman lähemmäs tapahtuman keskipistettä.

”Saappaaton ystäväni, olet erinomainen esimerkki fanista, jotka saavat minut aina hyvälle tuulelle – toki kaikki muutkin saavat, erityisesti ne, jotka lähettävät suklaata - mutta kuitenkin ilahduttavaa! Riemastuttavaa suorastaan, että olet saapunut noin kovalla kiireellä paikalle”, Lockhart sanoi löydettyään tiensä Saappaattoman luokse.

”Katsokaa te muutkin! Eikö olekin mainiota? Etpä olisi osannut arvata tänne tullessasi, että minä lähetän sinulle pöllöpostissa saappaat ja kaiken lisäksi kokoelman nimikirjoituksella varustettuja valokuviani – kehystettyinä! Kerrohan osoitteesi, ystäväni”, Lockhart puhui taas sen verran kovaa, että kaikki muutkin varmasti kuulivat ja katsoivat Saappaatonta, joka oli häkeltynyt suorastaan. Huomion keskipisteeksi päätynyt Saappaaton mutisi osoitteensa kuuluisuudelle ja sai reippaan taputuksen olkapäälle.

”Erinomaista! Joululahjasi saapuu pikapöllöllä! Täällä on oikein mainio kenkäkauppa ja tiedän, mitä sinä tarvitset. Luota vain pettämättömään makuuni”, Lockhart sanoi ja kääntyi taas uuden fanin puoleen saatuaan kiitokset tältä veijarilta, joka oli tullut niin kiireessä, että oli unohtanut saappaansa. Toisaalta sukista päätellen kyseinen henkilö ei käyttänyt saappaita laisinkaan.

”Kukas sinä olet, tyttöseni?” Lockhart sanoi kääntyessään tytön puoleen, joka näytti pyörtyvän pian silkasta innostuksesta. Lockhart tietysti oli pannut merkille, että tytöllä oli kädessään Maaginen minä ja muita hänen tarinoitaan. Hieman myöhäänhän tämä fani oli herännyt ostamaan hänen kirjojaan, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan sanotaan!

”SparklingAngel”, tyttö puuskahti niin haltioissaan huomiosta, että oli pudottaa kirjansa. Lockhart päästi ”ohhoh!” äännähdyksen kuullessaan toisen vastauksen.

”Sparky, Sparky, Sparky… Et taida olla vielä urasi siinä vaiheessa, että voisin sanoa itseäsi ihan säkenöiväksi! Taidat janota kuuluisuutta, tyttöseni! Sitä varten pitää tehdä töitä, tiedäthän, kuten minä. Kuuluisaksi pääsee vain ahkeruudella ja taidolla, mutta epäilemättä sinulla on kykyjä. Odotahan vielä muutama vuosi niin ehkä saat tuulta siipiesi alle, Enkeli!  Hieno sanaleikki – enkeleillähän on siivet – vai mitä?” Lockhart sanoi väläyttäen voittajahymynsä ja iski silmää.

”Voi sentään, kello on jo paljon! Kyllä aika rientää teidän seurassanne. Te ihailijani olette aivan uskomattomia – ette tietenkään yhtä uskomattomia kuin minä – mutta saatte ajan lentämään!” Lockhart osoitti sanansa koko yleisölle. Joukossa oli kuitenkin yksi, joka tuntui Lockhartin sijaan keskittyvän lohikäärmeiden kasvatusoppaaseen, joten Lockhart kiiruhti viitta hulmuten tytön luokse.

”Vai kiinnostavat lohikäärmeet? Kenties sinusta tulee vielä jotain suurta, tyttöseni!” Lockhart sanoi hakien toisen huomion.

”Mikäs sinun nimesi on?” Lockhart kysyi kohteliaasti, mutta hieman näreissään siitä, että ei ollut saanut heti ansaitsemaansa täydellistä huomiota.

”Öö… Natte”, tyttö vastasi ja Lockhart huudahti: ”Tässä on Natte – fanini, josta tulee vielä jotain suurta! Suosittelen lukemaan koko kirjasarjani, jonka epäilemättä jo omistat. Siitä voit saada vinkkejä valitsemallesi uralle lohikäärmeiden parissa!” Lockhart sanoi reippaasti viitaten valtavaan kirjakasaan omaa tuotantoaan.

”Öö… okei”, Nateksi esittäytynyt tyttö totesi laiskasti. Lockhart antoi Natelle läjän nimikirjoituksella varustettuja valokuviaan, joissa hän poseraasi voittajahymy huulillaan. Niinkin komea mies kuin Lockhart saisi varmasti kunniapaikan kenties takan päältä kehystettynä.

”Ääliö”, Natte tuhahti pyöräyttäen silmiään, kun kuuluisuus käveli pitkin askelin takaisin korokkeelle. Harmi vain, että Lockhart sattui kuulemaan sen – ainakin melkein oikein.

”Sanoitko ällistyttävä? Olet oikessa!” Lockhart huudahti. ”Nyt minä – ällistyttävä ja mahtava Gilderoy Lockhart – nimittäin paljastan teille yllätyksen, joka saa sukat tutisemaan jaloissa!” Lockhart sanoi hypättyään takaisin korokkeelle ja iskettyään näyttävästi silmää Natelle, joka oli keksinyt niin osuvan sanavalinnan tätä puhetta varten.

”Saatte kaikki riemuita, sillä tulen kesällä tapaamaan teitä uudestaan! Kiertueeni suuren suosion myötä olen päättänyt matkustaa halki Euroopan kesälomalla ja minulla on teille silloin yllätys, jota voitte odottaa kuin kuuta nousevaa! Se on erinomainen ja ällistyttävä yllätys, jollaisesta olette vain haaveilleet! Nyt minun on kuitenkin aika toivottaa teille rauhallisia ja iloisia pyhiä, mutta sitä ennen – aivan kohta – tulee loppuhuipennus!” Lockhart huusi yleisölleen, joka jälleen taputti hänelle suosion osoituksia.

”Te kaikki olette aivan mahtavia ja ihania ihmisiä. Toivon teille kaikkea hyvää tulevaisuudessa! Älkää stressatko joulusta, sillä olen antanut teille uskomattomat lahjavinkit ja onhan nyt jo 23. päivä! Enää pari päivää ja pääsette nauttimaan lahjoista ja hyvästä ruuasta sekä kenties Odgenin parhaasta tuliviskistä, jota voin suositella jokaiselle! Rauhaa ja rakkautta – sitä minä teille toivotan. Ja nyt – yllätys!” Lockhart kiljahti viimeisen sanan samaan aikaan, kun ulkoa kuului valtava pamaus ja ihmiset rynnistivät katsomaan suurista ikkunoista, mitä siellä tapahtui.

Värien loisto täytti kauppakadun taivaan ja useat ilotulitteet poksahtelivat ja pyörivät vinhoissa kierteissä. Kaikkien ”ooh”-huudahduksien jälkeen tuli vielä mainittu loppuhuipennus, kun jättimäinen raketti jysähti taivaalle muodostaen tekstin:

HYVÄÄ JOULUA JA ONNELLISTA UUTTA VUOTTA!

Kaikki taputtivat – jopa ne onnettomat, jotka olivat sattuneet vahingossa paikalle – ja Lockhart hymyili leveämmin kuin koskaan. Ilotulitteet kruunasivat hänen mahtavan esityksen ja se oli ehdottomasti upein esitys, jota Suomessa on koskaan nähty.

”No niin, nyt on aika sanoa hyvästit! Aika hurahtaa nopeammin kuin arvaattekaan ja olen täällä taas teidän ilonanne piakoin ja pääsette kokemaan sen yllätyksen, jota en vielä paljasta! Olette kaikki mahtavia ihmisiä, oikeita höpönassuja, joten arvostakaa itseänne – vaikka ette ylläkään ihan minun tasolleni!” Lockhart sanoi hakien taas faniensa huomion, jotka tuijottivat edelleen taivaalle.

”Pahoittelen, että minun aikani on rajallinen, enkä ole ehtinyt jutella henkilökohtaisesti teidän kaikkien kanssa, mutta lupaan vastata jokaiselle lähettämäänne fanipostiin! Ja tietysti saatte nimikirjoituksella varustetun valokuvan jokainen! Nyt on tarjolla myös erikoiserä jouluaiheisia kuvia! Nyt joudun sanomaan kuitenkin hyvästit – ja toivotan teille oikein rauhaisaa joulua ja hyviä lukuhetkiä kirjojeni parissa!” Lockhart huudahti ja kumarsi fanijoukolleen, jonka huomion oli saanut takaisin. Sitten kuuluisuus katosi takahuoneeseen, jossa ajatteli, että oli Suomessa oli oikein erinomaisia faneja, jotka kaikki olisivat ansainneet pienen palan hänen aikaansa.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 23/24
Kirjoitti: tirsu - 23.12.2015 11:05:13
Bahahahha!  ;D Tää oli aivan hervoton. Nauran täällä kyyneleet silmissä. Onneksi olen yksin, muuten joku luulisi mun tulleen hulluksi. Tämä oli kyllä niin MAHTAVA luukku! Aivan loistavaa, loistavaa.

Olit saanut Lockhartista täysin omanlaisensa. Lockhartin kaltaisen hahmon kanssa on helppo mennä liiallisuuksiin, mutta sä olet onnistunut pitämään sen juuri sellaisena kuin kirjoissa oli (mikä ei ole mikään ihme, kun sä olet kyseessä, olet loistava kirjoittaja).

Ja voi niitä onnettomia poloisia, jotka olivat olleet muuten vain kirjakaupassa ja joutuivat Lockhartin ahdistelemiksi. Taisi vain yksi heistä olla Lockhartin fani, joka sai kunnian jutella tämän kanssa. Tai no, jutella ja jutella, Lockharthan oli itse vain äänessä tapansa mukaan.

Mutta voi, voi. Ei tainnut kyllä siitä kesän kiertueesta tulla mitään. Siitä piti Ronin vahingoittunut taikasauva huolen. No, onneksi Lockhart ehti kerran ainakin käydä tapaamassa fanejaan myös Suomessa.

Lainaus
Kirja ja Kompassi – seikkailullinen kirjakauppa oli paikka, jossa Lockhart esiintyisi ja hänen sinne saapuessaan innokkaat fanit olivat jo odottamassa. Totta puhuessa siellä tosin oli niitäkin onnettomia, jotka olivat tulleet vain hoitamaan joululahjaostoksia. Koskaan ei ollut kuitenkaan myöhäistä rueta faniksi, joten Lockhart hymyili leveästi jokaiselle paikalla olijalle.
Tämä on yksi suosikkikohdistani tässä. Tuossa kohtaa purskahdin ensimmäisen kerran nauruun eikä siitä sen jälkeen meinannut loppua tullakaan.  :D (Muuten, tuosta rueta-sanasta puuttuu v-kirjain.)

Kiitos tästä mahtavasta luukusta! Sen kanssa oli aivan loistava aloittaa päivänsä. Hyväntuulen takaaja, sitä tämä on.

-tirsu

(aak! huominen luukku on viimeinen! voi ei! niisk.  :'( )

Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 23/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 23.12.2015 14:14:55
*purskahtaa äänekkääseen nauruun*

Siis hyvä tavaton Odo, kuinka oot saanu Lockhartista näin loistavan? Hänen hahmonsa on juuri sellainen kuin kirjoissakin (ja elokuvissa): täynnä itseään, puhuu paljon mutta vain itsestään :D Siis kyllähän Lockhart on rasittava hahmo, joka ei tosiaan osaa ajatella muuta kuin itseään, mutta hän on kuitenkin niin hyväntuulinen ja hilpeä hahmo, ei sellainen häijy :D Tätä luukkua oli ihan hirveän hauska lukea!

Mahtavaa, Lockhart Suomessa! :D Rupesi naurattamaan, kuinka herra Itsekeskeinen luulee kaikkien tulleen kirjakauppaan (hyvä nimi kirjakaupalla muuten ;)), mutta sitten on niitä onnettomia jotka olivat sattuneet vain eksymään paikalle ;D Ja Lockhartille on niin tyypillistä se, että hän puhelee riemurinnoin itsestään ja kuuluisana olemisesta, hymyilee voittajahymyään ja jakelee niitä iänikuisia valokuviaan nimikirjoituksilla - ihan totta, eikö sitä heppua ala jo kyllästyttää puhella vain itsestään? :D

Hihhih, mä vaan edelleen nauran täällä ;D Tää oli ihan totta aivan loistava, kiitos kovasti päivän piristyksestä - juuri tätä minä kaipasinkin! :-* (ja äää, huomenna on vika luukku, yyy :'<)

-DH58
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 23/24
Kirjoitti: Azure - 23.12.2015 14:59:27
Noniin rakas Odo, ensinnäkin haluan syvästi pyytää anteeksi etten ole aikasemmin ehtinyt kommentoda tätä vaikka luin kyllä heti kunahn sain yksityisviestin. Kiitos kuuluu myös sulle kun olit sanasotakaverini (ja nanobuddy ainakin alussa, mutta siitä ei sitte puhutakaan enempää  :-X)

Kiitos tästä ihanasta joululahjasta! <3

Nyt kun luin tätä toiseen kertaan niin tippa tuli silmään, joka tosin saattanee osittain johtua siitä, että olen harvinaisen tunteellisella päällä tänään, mutta onhan tämä kyllä yhtäaikaa suloisen katkeran haikea ja rakkaudentäytteinen tarina :3
Hieman jännityksellä kyllä odotin, että mitkälöhän sä oot keksiny ku annoin sulle kerta täysin vapaat kädet mutta olin varma etten tulis pettymään mitä ikinä olisitkaan keksinyt - ja oikeassa olin! Tämä oli aivan ihana, vaikka Remusta käykin sääliksi kun miespolo joutuu viettämään joulunsa ilman rakastaan, niin silti pidin tästä valtavasti eikä mulla riitä sanat kuvaileen kuinka kiitollinen olen tästä hyvästä ja kuinka piristit päivää! <3

Kurjenmiekkahan on nätti kasvi ja Siriuksella on kyllä hyvä pointti sille, miksi kurjemiekka on parempi kuin yksikään taikakasvi :D Nuo Remuksen pienet muistot Siriuksen kanssa yhdessä vietetyistä hetkistä on ihania :3

Lainaus
Jouluisin Sirius oli ollut vielä enemmän innoissaan kuin lumen tullessa. Sirius heräsi vasten tapojaan aikaisin avaamaan joululahjat, nautti jouluruuasta ja jopa lauloi joululauluja. Remus tiesi, että jouluisin hänen ikävänsä olisi suurimmillaan ja vanhat muistot tekivät hänet haikeaksi. Nauravainen Sirius olisi kuitenkin kieltänyt häntä olemasta murheellinen, jos olisi voinut haudan takaa kertoa sen miesystävälleen.
Tämä kohta on ihanan surullinen mutta myös suloinen kun Remus muistelee minkälainen Sirius tapasi jouluisin olla. Ja sitä paitsi Sirius olisi todellakin kieltänyt Remusta murhetimista ja käskenyt jatkaa elämää :)

Lainaus
Remus katseli kurjenmiekkaa ja sanoi hyvästinsä Siriukselle. Se tuntui katkaisevan lopullisesti sen yhteyden, joka heidän välillään oli ollut. Rakkaus oli silti jäljellä, eikä Remus päästäisi siitä irti. Oli silti aika jatkaa elämää ja Remus tiesi, että niin Sirius olisi halunnut.
<3  :'(

Lainaus
”Toivottavasti tämä ei jää meidän viimeiseksi jouluksi”, Sirius sanoi vakavampana, kun he olivat Kalmanhanaukiolla Feeniksin killan päämajassa.
Tässä kohdassa aloin jo hieman kyynelehtiä kun ymmärsin, että joulu jäi todellakin viimeseksi jo ennen kuin luin lopetuksen.

Kaikesta haikeudestaan huolimatta - ja olihan mukana myös söpöstelyä ja lämpöä - tämä oli aivan ihana ja minä kiitä vielä kerran halauksen kera! :)
Kiitos, Odo että olet ihana ihminen!

Ja vielä sen verran sanon, että lupaan lukea ja kommentoida lopputkin luukut heti kunhan vain ehdin :) Tosin, yli joulun tulee menemään.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 23/24
Kirjoitti: LillaMyy - 23.12.2015 15:10:20
Lainaus käyttäjältä: Odo
”Sinähän olet se kirjailija LillaMyy? Olen kuullut sinun kääpiöistä kertovista kirjoistasi. --”
OI VITTU, OI VITTU! OON NIIN KUULUISA, ETTÄ LOCKHARTKIN TIETÄÄ MUT?!!!!!!! Nyt pitää kyllä varmaan repäistä ja kirjoittaa suuremmista olioista kuin kääpiöistä, kelpaisiko vaikka Smaug-lohikäärme näin alkuun? ;) Ei mutta siis ihan oikeasti, aivan älyttömän siisti tämä uusin luukku, ja kiiiiiiiiiitos, että pääsin paistattelemaan hetken Lockhartin huomiossa! Plus, että tuo kuvaus meikäläisestä osuu kyllä kuin nenä päähän, koska jos joku mulle ihan irl kailottaisi tuolla tavalla, niin mä olisin kyllä ihan oikeastikin kuin puulla päähän lyöty, että 'kuka, mitä, missä, milloin'. x)

Olit myös saanut mielestäni Saappaattoman (upea oivallus muuten nickin kautta tuoda tämä tapaus näyttämölle! ;)), Sparklyn ja Natenkin tänne vallan osuvasti, vaikka aloinkin jo hiukkasen pohtia, että miten sä oon tämän toteuttanut kun huomasin tässä olevan Lockhart pääosassa. Osoitit kuitenkin 'huoleni' turhiksi, koska tämähän onnistui varsin saumattomasti, eikä mistään kyllä huomannut, että huutelit vain irkissä, että ketkä haluavat mukaan. :D Olisi voinut kenties jopa kuvitella, että tämän oli alunperinkin mennä juuuri tällä tavalla, eikä mikään olisi voinut olla toisin. :D Lockhartilla on kyllä varsin valikoiva kuulo, kun ääliöstä tulee ällistyttävä, mutta sopii kyllä varsin mainiosti hahmolle, koska eihän nyt kukaan voisi sanoa mahtavaa Lockhartia ääliöksi! :D Voihan hitsin vitsit, oikeasti, olen tällä hetkellä ihan liian innoissani tästä, koska eihän tämä kommentti nyt tainnut mennä oikein muuta kuin hehkutukseksi (vaikka tämä toki kaiken hehkutuksen ansaitseekin ;)), mutta josko saisin itseni takaisin maan pinnalle, niin voisin kommata nuo muutkin missaamani luukut tässä samalla, kun nyt kerta tämänkin raapustelun aloitin. :D

Jouluntaikaa oli aikas tuitui! Tykkäsin paljon siitä, että Hermione kertoi Nevillelle jästien joulunvietosta tuossa, koska se sopii hahmoille hyvin. Jotenkin voin hyvin kuvitella, että Neville haluaisi tietää kaiken kumppaninsa jouluista, etenkin, koska hänellä itsellään ei varmaan ole ollut kovin kivoja jouluja vanhempiensa Mungossa olon takia, ja Hermione taas on tietysti innokas jakamaan tietoa toisen kanssa, oli kyse sitten mistä vain. (: Tykkäsin myös tuosta, että Hermione kutsui Nevilleä juuri hassuksi, koska se on yhtä aikaa samalla hellittelytermi että ilmaisee sitä, että Hermione pitää Nevillen käytöstä jotenkin 'erikoisena' tuossa kohtaa. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla, siis, ja hassu nyt on muutenkin vain aivan loistava sanavalinta! <3

16. joulukuuta oli taas taattua Odo-laatua. Lapasellaan hän kosketti yhtä joulupalloa SQUEEEEEEEEEEEE! IHANA REGULUS!!1! Hän muisti taas, että ei viettäisi seuraavaa jouluaan Reguluksen kanssa. Sirius saisi nauttia Tylypahkan joulukuusista, kun Regulus taas olisi yksin Kalmanhanaukiolla vailla joulumieltä. :'( Snif, snif. Voi Regulus-parkaa, toivottavasti hänelläkin olisi kiva joulu, vaikka isoveli onkin Tylypahkassa eikä Reguluksen kaverina. :'( Äwwäwwäwwäww, liian söpöä, että Sirius pöllii joulukuusesta yhden pallon, koska villi veikkaus, että hän kehittelee siitä jotain kivaa Regulusta piristämään sitten myöhemmin!

19. joulukuuta jatkaa aika lailla samoilla linjoilla. Se alkoi kyllä todella erikoisesti, koska mitä ihmettä Sirius tekisi isänsä Päivän profeetalla, mutta sitten hän vain tarvitsikin sitä Reguluksen lahjan paketointiin. x) Lol, mitäköhän mä taas oikein odotinkaan siltä. :D Hahah, Sirius ensiksi komentaa Reguluksen pois ja sitten vain odottamaan, tuttu tunne! Olen itsekin piilotellut siskoni lahjoja ja sitten vain toivonut, ettei hän löydä niitä, mikä ei ole ihan helppoa hommaa. :D

Suden aamu oli aika awwitus pawwitus. Näistä on kiva huomata, että Sirius on erittäin suloinen sekä poikaystävän että sitten isoveljenkin roolissa. (: (Mistäköhän sitä oikein voisi repäistä itselleen ikioman Siriuksen? :D) En olekaan varmaan aikaisemmin lukenut mitään ficcejä, joissa kerrottaisiin Remuksen muuttumisesta TAKAISIN ihmiseksi, toisin päin siihen onkin törmännyt useammin, mutta tämä oli ihan hauskaa vaihtelua näin päin. (:

Väärän polun valinneet menikin sitten taas iiiiihan toiseen päähän tunneskaalaltaan. Sait mut melkein fyysisesti voimaan pahoin tällä tekstillä, mikä kertoo oivaa kieltään siitä, että olet onnistunut vangitsemaan tuon ällöttävän ilmapiirin täydellisesti. Tästä suorastaan huokuu se irvokas ja suorastaan järjenvastainen tapa, jolla Carrowit hallitsivat Tylypahkassa. Blaisesta en ehkä olisi odottanut ihan tuollaista, mutta hahmosta on kerrottu niin vähän kirjoissa, että mistäs sitä ikinä tietää, millaiseksi hän kasvoi tuon ilmapiirin keskellä, mulla vain on eri mielikuvat hänestä kuin sulla tämän tekstin osalta. Mutta siis, oikeasti, hyi olkoon, kamalaa tuollainen. ):

22. joulukuuta palasikin sitten onneksi vielä takaisin vähän kivempiin tunnelmiin. (: Iiiii, mä haluan lisää Sirius&Regulus-tarinoita! Juuri jotain tällaista pientä ja söpöä, missä ei tarvitse edes tapahtua mitään, ollaan vain! (: Koska siis, tui tui tui! Tiedän kyllä niin tuon Reguluksen tunteen, kun haluaisi vaan saada saman tien tietää yllätykset, eikä jaksa odottaa sitä paria päivää, koska odottaminen on kidutusta! :D Etenkin, mitä pienempi oli, niin sitä vaikeampaa oli odottaa sitä, että pääsi repimään ne käärepaperit auki ja ihmettelemään, mitä niiden alta paljastuikaan. :D
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 23/24
Kirjoitti: Odo - 24.12.2015 01:08:49
!Rajallisen nettiajan takia (akku lopussa) en ole esikatsellut tätä viestiä kertaakaan, sori!

tirsu, jep taisi Lockhartin reissut jäädä siihen. :D Mutta kerta sentään! Mahtavaa, jos tää on naurattanut. Huumori on mulle tosi vaikea genre, eikä multa oikeastaan suju mikään muu kuin Lockhart-huumori.

DH58, mulla on oikeastaan vastaus siihen, miten osaan tehdä Lockhartista näin loistavan. :D Vähän aikaa sitten finissä oli OTP-juonittelupeli, jossa pelattiin jollain valitulla hahmolla. Pelasin Lockhartia ja varmaan sata viestiä tuli kirjoitettua Lockhartina. Joten tää on mulle tuttua juttua. Sen pelin myötä tykästyin Lockhartiin ja siitä on hauskaa kirjoittaa. Hienoa, että oon sutki saanut nauramaan. :D

Azu, anteeksipyyntö hyväksytty! :D Mua jännitti ihan kauheasti se "vapaat kädet" mahdollisuus. Mietin ensin, että kirjoitan uhallani jotain tosi rarea, mutta päätin sitten tehdä tutkimustyötä ja huomasin sun tykkäävän S/R:stä, joten päätin lähteä kokeilemaan siipiäni sillä saralla! Tästä luukusta tuli aika surullinen tosiaan, mutta hyvä että se lämpökin on sieltä välittänyt. Ole hyvä, ihanaa, että kelpasi! <3

LillaMyy tottakai sun kääpiöstooris on niin tunnettuja, että Lockhart tietää ne!!1 ;) Smaug käy, jos minulta kysytään, mutta Lockhart varmaan haluaa niitä jättiläisiä - ja tarinan, jossa on itse pääosassa. :D Tosiaan tuohon luukkuun oli sen verran ideaa, että Lockhart tapaa suomalaisia faneja ja samalla toivottaa joulutervehdyksen. Mutta siitä ei ois tullut mitään ilman teitä<3 Eli suurinosa syntyi oikeastaan vasta, kun sain teidät mukaan. Sua olin jo kaavaillut hieman etukäteen, josta idea sitten muidenki pyytämiseen lähti eli... kaikki kiitos periaatteessa kuuluu sulla ja Hobitti-ficeille! :D Hyvä, että on naurattanut ja kelvannut! Hienoa, että oot noista muistaki tykännyt. Sirius ja Regulus on kyllä ihania. <3 Tuosta D/B:sta pitää sanoa sen verran, että mä tosiaan alunperin suunnittelin fluffia, mutta sitten se menikin vakavammaksi ja  niin. Näin kävi. Blaisesta mulla on itsellä vielä hyvin sekava mielikuva, koska oon lukenut ja kirjoittanut sitä ihan älyttömän vähän. En oikein tiedä, millainen se on ja kai se tässä muotoutuu hiljalleen. Tällä kertaa kuitenkin näin, hieman synkkää joo, mutta hups!

Ootte kaikki niin ihania, että en kestä. <3 Lueskelin näitä töissä ja olin ihan aww ja uudemman kerran nyt, kun vastasin teille. Oisitte kaikki ansainneet romaanit, mutta mulla alkaa tulee nukkumaanmenoaika vastaan, enkä tiedä joudanko luukkua julkaisee huomenna. Tän kalenterin pitäminen on ollut aivan mahtavaa ja uskomaton kokemus kirjoittajana, kun oon saanut palautetta ja kirjoitellut itselleki hankalampia parituksia ja muuta. Kiitos kaikille, jotka olette lukeneet ja erityiskiitos kommentoineille! <3

Genre: draama
Hahmot: Sirius & Regulus
Ikäraja: Sallittu
A/N: Viimeistä viedään. Pyydän anteeksi nyt, koska tämä loppui näin. Odotitte varmasti muuta, mutta älkää suuttuko! Kaikki pienet yksityiskohdat on vieneet kokoajan tätä tähän suuntaan. Kiitos Siriuksen ja Reguluksen tarinaa seuranneille! Tässä on viimeinen osa ja kalenterin viimeinen luukku!

24. joulukuuta

”Sirius? Saanko tulla sisään?” Regulus huuteli oven takaa, kun Sirius oli viettänyt huoneessaan jo ainakin tunnin kieltäen kaikkien tulemisen sinne. Jouluaatto oli tullut ja Regulus odotti sitä yllätystä, jonka Sirius oli onnistunut pimittämään loppuun asti.

”Nyt voit tulla”, Siriuksen ääni  kuului oven takaa ja Regulus astui sisään. Ensi vilkaisulta huone näytti samalta kuin aina, mutta isoveljen siirtyessä hieman hänen takaansa paljastui yllätys. Regulus katsoi sitä ihmeissään, mutta juoksi sitten lyhyen matkan halaamaan Siriusta.

”Olet mahtava”, Regulus sanoi tiukentaen otettaan. Se oli kuitenkin nopea halaus, koska pikkuveli halusi malttamattomasti tutustua yllätykseen lähemmin.

Sirius oli hankkinut kuusen oksan, johon oli ripustanut yhden joulupallon. Katonrajassa roikkui se koriste, jonka isoveli oli tehnyt aiemmin, mutta nyt sillä oli seuralaisia. Kolme joulutähteä roikkui ikkunan pielessä, joista jokainen oli toistaan parempi. Kaikkein kiinnostavin oli kuitenkin paketti, jonka käärepaperissa – Päivän profeetasta väsätyssä – kiisivät huispaajat luudillaan tai kohottivat ilmoille juuri nappaamansa siepin.

”Lahja?” Regulus kysyi epäuskoisesti ja Sirius nyökkäsi merkkinä, että pikkuveli voisi katsoa sitä tarkemmin. Regulus meni paketin luokse ja huomasi pian pienen pergamentin palan, johon oli kirjoitettu:

    Hyvää joulua, Reg.

”Minulle? Sirius… Olet mahtava, oikeasti”, Regulus mutisi ja alkoi avata varoen käärepapereita lahjan ympäriltä. Paketti oli neliskanttinen ja aika iso, eikä pikkuveljellä ollut aavistustakaan sen sisällöstä. Sirius myhäili ja virnisteli paketin hiljalleen auetessa. Regulus kurkisti pahvilaatikkoon ja henkäisi syvään vetäessään lahjansa esille.

”Se on taktkointikenttä”, Regulus sanoi. Se oli huispauskentän pienoismalli, jossa pienetpelaajanuket seisoivat keskellä odottaen komentoja. Se oli suunniteltu taktiikoiden suunnitteluun ja monet kapteenit käyttivät sellaisia. Se toimi vähän niin kuin velhoshakki, että pieniä huispaajia ohjattiin yksinkertaisilla käskyillä. Mukana oli ohjekirja tunnetuista tekniikoista, joita saattoi ohjatessa hyödyntää. Regulus katseli sitä lumoutuneena.

”Tämä on uskomaton. Miten sinä sait tämän?” Regulus kysyi, eikä saanut katsettaan irti lahjastaan.

”En minä siitä mitään tiedä. Se on sitä jouluntaikaa”, Sirius nauroi, vaikka eihän se täysin totta ollut. Kuusen oksan  hän oli hakenut pari päivää sitten, vähän aikaa sitten kähveltänyt joulupallon ja lahjan hankkinut Viistokujalta. Joulutähdet hän oli väsännyt vain hetki sitten ja siitä todistusaineistona oli paperisilppu, joka oli levällään hänen työpöydällään.

”Meillä on joulukuusikin, vau. Ja joulupallo”, Regulus sanoi ja arvosti sitä yhtä paljon kuin lahjaansa.

”Tiedän, että sinä olet tehnyt tämän kaiken”, pikkuveli sanoi katsoen veljeään virnistäen.

”Kiitos, Sirius. Olet maailman paras isoveli”, Regulus sanoi ja halasi uudemman kerran isoveljeään, tällä kertaa pidempään ja rutistaen lujaa. Sirius vastasi halaukseen ja pörrötti pikkuveljensä hiuksia.

”Hyvä, että pidät”, Sirius sanoi ja antoi kevyen suukon Reguluksen päälaelle.

”Tämä on paras jouluni ja tulen muistamaan tämän aina. Aina, Sirius”, Regulus vakuutti hymyillen leveästi.

Se oli muisto, joka oli  hiipinyt Siriuksen mieleen. Vain muisto, ei sen enempää. Eikä Regulus ollut muistanut aina, kuten oli sanonut. Siriuskin oli unohtanut sen joulun ajan kanssa. Vuosien jälkeen se taas palasi varoittamatta hänen mieleensä.
Hautausmaalla oli muitakin omaisia tuomassa joulukukkia ja kynttilöitä haudoille. Siriuksen lähellä ei ollut ketään, sillä siinä hänen ympärillään olivat Mustan sukuhaudat. Tyhjässä haudassa ei ollut Reguluksen ruumista, mutta hän oli silti saanut paikkansa sieltä, missä muut lepäsivät ikiunessa.

Siriuksen ja Reguluksen tiet olivat eronneet pian sen lapsuuden joulun jälkeen. Vaikka Sirius sanoi, että Tylypahka ei heitä erottaisi oli se silti tullut heidän väliinsä. Ensin hän oli lähettänyt kirjeitä, joihin Regulus oli vastannutkin. Mutta pikkuveljen tullessa Tylypahkaan, Siriuksella oli jo kelmit seuranaan. Eikä Regulusta lajiteltu Rohkelikkoon vaan Luihuiseen. Se oli muodostanut ensimmäisen huomattavan kuilun heidän välilleen koulussa ja heillä kotonakin. Reguluksesta oltiin niin ylpeitä, kun taas Sirius oli tuottanut pettymyksen ja löytänyt oman polkunsa, sen joka ei sopinut Mustalle.

Viimein lopullisen eron oli aiheuttanut Regulus. Se pieni poika, joka sanoi ettei unohtaisi koskaan joulua yhdessä isoveljensä kanssa. Kuolonsyöjäksi liittyminen sai kuilun repeämään entistä laajemmaksi ja syvämmäksi. Ehkä pohjattomaksikin, sillä Sirius ei enää tavannut veljeään. Sirius oli vihannut Regulusta ja taisteli Feeniksin killassa ylpeänä siitä, että saattaisi antaa paremman tulevaisuuden onnettomille, jotka kärsivät eniten kuolonsyöjien ja Voldemortin sorron alla.

Reguluksen kuolemasta kuullessaan Sirius ei ollut itkenyt, mutta oli tuntenut sydämessään jotakin. Kaipausta ehkä, mutta silloin hän ei osannut nimetä sitä. Regulus oli lopulta pettänyt Voldemortin jopa oman henkensä uhalla ja se merkitsi Siriukselle paljon. Hän sääli pikkuveljeään, joka oli hairahtunut oikealta tieltä ja lopulta saanut maksaa siitä hengellään. Inhosi vanhempiaan, jotka olivat kannustaneet valitsemaan sen väärän tien. Sirius syytti myös itsään, kun oli jättänyt pikkuveljensä yksin Kalmanhanaukiolle.

Jouluntaika oli kuollut, kuten oli Reguluskin. Ei ollut enää yhteistä joulua, onnetonta yritystä, joka sai pikkuveljen hymyilemään leveämmin kuin yhtenäkään aiempana jouluna. Halausta, joka sai Siriuksen sydämen sulamaan ja nauttimaan elämästään kotona.  Regulus oli ollut Siriukselle tärkeä. Vaikka hän oli kieltänyt pikkuveljensä kaikille, se ei ollut aivan totta. Jossain syvällä sisimmässään piilossa kaikilta Sirius oli rakastanut pikkuveljeään loppuun asti. Toivonut, että tämä palaisi hänen  luokseen takaisin. Lopultahan Regulus oli päättänyt kääntää selkänsä Voldemortille, mutta se vanha valinta oli jo erottanut heidät pahemmin kuin nuoruusvuosina syntynyt kuilu. Se oli vienyt Reguluksen kokonaan Siriuksen ulottumattomiin. Pimeään, josta ei enää palattu isoveljen tarjoamaan turvapaikkaan. Sirius toivoi, että Regulus olisi kuollessaan hyvittänyt ne synnit, joita oli tehnyt ja saanut rauhan.

Kyyneleet valuivat Siriuksen poskille, kun hän muisteli joulutähteä katonrajossa, tyynysotaa ja kiellettyä käyntiä jästien kauppakadulla. Yhteisiä päiviä ennen aattoa ja yllätystä, jota Sirius oli salaillut. Reguluksen uteliaita ja ihailevia katseita, jotka saivat omatunnon kolkuttelemaan. Sirius olisi voinut pelastaa pikkuveljensä ja hän syytti itseään siitä, että oli kääntänyt tälle selkänsä. Mies haudalla puri huultaan välittämättä siitä, että verenmaku kihosi suuhun. Hän ei halunnut huutaa hiljaiseen yöhön vaan antaa kaikille sen oman hiljaisen tilan läheistensä hautojen äärellä.

”Ethän sinä koskaan unohda minua?” Regulus pyysi ja Sirius nauroi. ”En tietenkään.”

Se oli totuus, jota Sirius oli peitellyt. Nyt hän katui sitä salailua ja halusi kertoa kaikille, että oli ylpeä veljestään. Siihen hän ei kuitenkaan ollut tarpeeksi vahva. Oli parempi päästää irti Reguluksesta ja unohtaa. Jättää pikkuveli kuoleman syleilyyn ja taivaaseen, jossa saisi taas hymyillä ja nauraa ilman taakkaa harteillaan. Viimeiset sanat pikkuveljelle hukkuivat jouluyön tuulen vireeseen, eikä Sirius ollut varma oliko sanonut sanoja edes ääneen.

Siriuksella oli mukanaan kuusen oksa, jonka neulasissa oli huurretta. Sen hän laittoi vasten hautakiveä ja katsoi korutonta oksaa, jonka vihreät neulaset olivat kirkkaat kynttilän valossa. Sitten Sirius kaivoi taskustaan joulupallon, vanhan ja kuluneen, jonka kiilto oli hiipunut. Sen hän ripusti kuusen oksalle ja toivoi, että Regulus näkisi hänen joulutervehdyksensä.

Jätettyään haudan Sirius tunsi tyhjyyden ja kaipuun, joka rutisti hänet kylmänä syleilyynsä. Sen kylmyyden kuitenkin työnsi pois lämmin väristys, joka tuntui samalta kuin Reguluksen halaus vuosia sitten. Kyyneleet eivät ottaneet loppuakseen, kun Sirius ymmärsi pikkuveljen saaneen hänen lahjansa kuolleekin.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: DragonHeart58 - 24.12.2015 11:25:21
Nyyh toi loppu ja nyyh tää kalenteri loppu! :'(

Voi ei Sirius ja Regulus, miksi teille piti käydä niin köpelösti? :( Sydäntä raastavaa lukea ja seurata, kuinka niin vahva veljeys poikien välillä mureni tomuksi ja katosi tuuleen :< Jotenki niin haikeaa, ja vaikka veljesten tarinan loppu olikin surullinen, oli se silti lohdullista, että he taisivat joka tapauksessa antaa (ainakin tässä) toisilleen anteeksi toistensa virheet. Toi Siriuksen vierailu siellä haudalla oli kovin liikuttavaa, varsinkin kun hän laski haudalle sen kuusenoksan ja vuosien kuluttaman joulupallon.

Mutta olihan tässä suloinen ja hilepä alku, ja saipahan se Regulus vihdoin tietää (niinku mäki, heh ;)) mikä Siriuksen yllätys oikein oli - ja hei, mahtava lahja tollanen taktikointikenttä! :D Alkupätkässä huokui tosiaan sellainen lämmittävä rakkaus, joka kirvoitti hymyn huulille :) Reguluksen ilahtuneisuus ja Siriuksen tyytyväisyys todisti, että nämä veljekset todella välittivät toisistaan :'>

Voi oikeasti, en voi uskoa että tää kalenteri oli tässä! :( Tätä oli niin ihanaa ja palkitsevaa lukea ja seurata, että oloni on nyt vähän tyhjä. Kirjoitat ihan tajuttoman hyvin, tosi aidosti ja elävästi, ja minun oli mutkatonta päästä käsiksi tarinaan ja asettua ikään kuin yhdeksi ulkopuoliseksi henkilöksi tarinan sisään :) Pidin oikeasti kaikista luukuista, oli hauska tutustua uusiin henkilöihin ja erilaisiin parituksiin, ja tilanteesta tekee parempaa se, että pääsin tutustumaan heihin taitavan kirjoittajan ficeistä ;) Vaikea tästä on mitään lempiparituksia tai ficcejä nostaa esiin, sanon nyt kuitenkin että Sirius ja Regulus - ficit olivat tosi suloisia ja nappasivat minut heti mukaansa :3 Oon tosi iloinen, että uteliaisuudesta tulin tutustumaan tähän ficciin, ja ryhdyin myös kommentoimaan - minusta on hauska kuulla kuinka kiitollinen olet kommenteista, se tavallaan inspiroi kirjoittaman niitä lisää :3

Kiitos kovasti tästä kalenterista Odo! Ihanaa kun jaksoit kirjoittaa tätä, ja aikatauluongelmista huolimatta sait tämän päätökseen :) Tämä on ollut sellainen päivän piristys, vähän kun saisi avata yhden joululahjan joka päivä aina tähän päivään saakka :) Minulla on oikeasti ollut tosi hauskaa tämän kanssa, ja tämä kalenteri on ollut erittäin monipuolinen, laadukas ja suloinen!

Kiituksia kauheasti ja Hyvää joulua! :-*

-DH58

P.S. Toivottavasti tää mun kommentti on tarpeeks hyvä päätöskommenttini tällaiselle mahtikalenterille, koska mä ihan totta pidin tästä ja tää ansaitsee ihan totta tosi hyvän kommentin :3 Toivon siis että tää kelpaa :>

 
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: tirsu - 24.12.2015 12:10:26
Ooh, tuota en osannut ollenkaan odottaa. Onnistuit yllättämään mut täysin. Ei ollenkaan tullut mieleen, että se kaikki olisi vain Siriuksen muistelua.

En mä ainakaan suutu. Tää toimi oikein hyvin näin. Alku oli ihanan suloinen ja loppu todella haikea.

Suloista miten paljon Sirius oli nähnyt vaivaa hänen ja Reguluksen yhteiseen salaiseen jouluvieton hetkeen. Lahjan lisäksi oli hieman koristeita ja ihastuttava kuusenoksasta tehty pikkiriikkinen joulukuusi. Ja nyt kun siitä on puhe, niin totean tähän samaan syssyyn, että pidin todella paljon siitä, miten Sirius vei sen kuusenoksan ja pöllimänsä koristepallon Reguluksen haudalle. 

Ja Reguluksen innostus lahjastaan! Voi, se sulatti sydämen. ^ ^

Meni kyllä hiukan metsään se mitä lahjan sisältä paljastui, mutta niin vähän epäilinkin. Sen verran ainakin osuin oikeaaseen, että se lahja liittyi huispaukseen.  :P Loistava keksintö tuo taktikointikenttä.

Lainaus
Jouluntaika oli kuollut, kuten oli Reguluskin.
Auts. Tämä lause särki sydämeni.  :'(

Lopun surullisuudesta huolimatta, oli mukava päästä lukemaan Siriuksen mietteitä hänen ja Reguluksen välirikosta. Siriuksen tuska, katumus ja kaipaus Regulusta kohtaan oli käsin kosketeltavaa.

Teki mieli rutistaa Sirius tiukkaan halaukseen ja lohduttaa tätä sanomalla, ettei se ollut Siriuksen syytä. Regulus teki itse valintansa, mutta jos jotakuta haluaa syyttää, niin kaksikon vanhempia sitten.

Viimeiset lauseet nostattivat jälleen hymyn lukijan huulille. Ja se nousikin suosikkikohdakseni tästä vikasta luukusta.

Kiitos tästä aivan mahtavasta joulukalenterista! Tätä lukiessa on ollut mukavaa. :)

Iloista joulua! :)

-tirsu
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: LillaMyy - 27.12.2015 15:57:59
Hahah, ehkä mun sitten pitää aloittaa siitä Smaugista ja jatkaa sitten jättiläisten ja Lockhartin luokse? :D Tietenkään siitä luukusta ei olisi tullut mitään ilman meitä, koska mehän ollaan aina kaiken a ja o... eikun siis. : D Eheheehheh, kaikki kiitos mulle vai, no voi kun kiva, nyt sitten pitää vissiin keksiä vastalahjaksi jotain jännää. (;

Mä nyt itse asiassa irkkispoilerien takia tiesin jo jotain tuosta lopusta, mutta sai se kyllä siltikin mut herkistymään (taas!). En oikeastaan edes tiedä, että mitä tähän pitäisi sanoa, koska mäwww, ihanan kamala luukku, kun siellä tuli esiin se kuinka paljon Sirius Reguluksesta välitti, mutta kuitenkin murheellisen sävyisenä, koska Regulus oli jo kuollut. Tuo lopetus oli kyllä aivan älyttömän ihana, kun Sirius vei kuusenoksan ja joulupallon (se sama vanha, jonka Sirius oli pöllinyt kenties?) Reguluksen haudalle ja sitten vielä tämä Sen kylmyyden kuitenkin työnsi pois lämmin väristys, joka tuntui samalta kuin Reguluksen halaus vuosia sitten. <3 !!

Lopetan tynkäkommenttini tällä kertaa ihan vain edelläolevien komppailuun, koska he sanoivat kaiken jo sopivasti ennen mua. :D Siispä voit tässä kohtaa palata lukemaan yllä olevat pari kommenttia. :D
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: Saappaaton - 01.01.2016 23:23:59
Hei minä täällä taas, kommentoin nyt loppupätkät kerralla (huihui). :D

13. joulukuuta
Regsutin on niin söpö kommennellessa Siriusta, ihihi. <3 Muutenkin tuot (edelleen) kivasti noita eroavaisuuksia Siriuksen ja Reguluksen välillä luoden samalla yhä selkeämpiä henkilökuvia myös muista perheenjäsenistä. Oli hauska lisä myös tuoda muita sukulaisia tähän, lisää mielenkiintoa.
Siriuksen jännitys tosiaaan välittyi kivasti lukijalle asti, teit hänen ensikohtaamisestaan Jamesin kanssa mukavaa luettavaa (vaikka nämä sukujutut eivät tainneet ihan näin mennä kuitenkaan loppupeleissä?). Tässä teit taas sellaista tulevaa ennakoivaa pesäeroa Siriuksen ja Reguluksen väliin, mikä on ihan ymmärrettävää, kun tietää miten eri teille veljekset loppupeleissä päätyivät. (:

Lohduntuoja
Tämä oli niin Luna, että olin täällä aivan tuitui. <3 Murhemaa ja murhekirput sentään. Se oli myös kiva, etei tässä ollut mitään parituksentynkää, vaan yksinkertaisesti ystävä piristämässä toista omilla omalaatuisilla keinoillaan. Oikein ihanainen Luna-pätkä. <3

Kurjenmiekka
Tämäpä olikin siten haikea pätkä. Sirrem<3 Um, en keksi tästä mitään järkevää sanottavaa. :D Sirius on juuri niin pönttö, että saattaisi pitää jostain kukasta vain koska sillä on siisti nimi - ja on jotain niin Odomaista keksiä sellainen höhlä yksityiskohta. Remus jättämässä hyvästejä on aina jotain, mihin sydämeni särkyy, sille en voi mitään.
Ihanan haikea pätkä. <3

Joululahja ostoksilla
Oi hyvänen aika, onko sun betasi antanut sun kirjoittaa ton otsikon erikseen?! Hanki parempi. ::)
Tämä on jotenkin niin lutu ja Draco on niin itsensä, etten kestä. :P Niin suloinen ajatus, että vähän vahingossa ostaa kauhean kasan lahjoja toiselle, kun tulikin sitten kierrettyä enemmän liikkeitä kun oli tarkoitus. :D Aivan sairaan suloinen lopetus tuo, että kietoo kaulahuivin kummankin kaulalle, hihi. <3

Jouluntaikaa
Kylläpäs mentiin siirapin puolelle. :P Tämä on varsin suloinen ja eritoten pidän tässä hyvin esille tuodusta jästi- ja velhomaailman yhteentörmäyksestä. (Ainoa mikä tässä ja jossain aiemmassa pätkässä - en muista missä, kun ei pitänyt nillittä siitä - häiritsee on se, ete osaa kirjoittaa alkaa-verbin jälkeen verbin perusmuotoa. ::)) Tää oli kyllä täynnä joulun taikaa ja sokeria ja. Tui. <3

16. joulukuuta
Voi Regulus, kun olet niin suloinen, etten tahdo kestää. .__. Äww, voi raasu pieni, kun tykkää isoveljestään niin paljon, vaikka he niin erilaiset luonteeltaan ovatkin. Ihana Sirius, kun oikein yrittää tuoda pikkuveljelleen joulun taikaa ja joulumieltä, sääli että muituttaa vahingossa jatkuvasti, ettei viettäisi seuraavaa jouluaan enää Reguluksen kanssa. </3

19. joulukuuta
Tässä oli onneksi jo parempi mieli. <3 Ihana Sirius ja salamyhkäiset puuhastelut Päivän Profeetan kanssa. :D "Minä selvitän vielämitä sinä salailet." Voi utelias söpö pieni Regulus, haluan halia sen lyttyyn. <3

Suden aamu
Ah, taas vanhoja tuttuja. En jotenkaan muistanut ollenkaan, että olen näitä useammankin betaillut. :D Mutta tässä on kyllä Siriuksen lojaaliutta parhaimmillaan. <3 On koko yön toisen vierellä ja on tuonut viltinkin mukaansa, huolehtii vielä että Sairaalasiipeenkin pitäisi mennä - ja mikä parasta, muistaa, että on joulu. <3 Ihanaa, että Remuksella on hyvä paikka missä rauhoittua ja hengittää rankan täysikuun jälkeen. <3
(Sirrem = Saaps unohtaa älykkään kommentoinnin.)

Väärän polun valinneet
Huu, tästä tykkäsin, eritoten siksi, että tässä tuotiin sitä inhoa ja kauhua, joka vyöryy Dracon sisällä, vaikka hän on yksi Kuolonsyöjistä ja tehnyt itsekin jos jotain. Tämä oli tekstinä voimakas ja aihe oli ehkä jopa vähän kyseenalaisen synkkä joulukalenterin muihin pätkiin verrattuna, mutta hei, vaihtelu virkistää.
Dracon inhimillisyys tosiaan vetosi allekirjoittaneeseen todella hyvin ja se, miten tässä vähän käytiin läpi sitä, kuinka Draco menetti Blaisen on upea lähestymistapa, vaikken ehkä itse Blaisea ihan noin sadistiseksi mielläkään. Mutta tässä se toimi.

22. joulukuuta
Haha, onpas ovela Sirius taas. <3 Ihanan tarinan on sepittänyt ja pohjustaa vähän sitä joulun taikaa, joka tuo Regulukselle yllätyksen. <3 En kestä, niin ihana on, ja Reguluksen haluan yhä ja edelleen vaan rutistaa lyttyyn. <3 (Näihin pätkiin tulee yhä vähemmän itse asiaa ja enemmän sytämmiä. <3)

Lockhartin joulutervehdys
Tämä. <3 Tämän kävinkin silloin välissä lukemassa, koska en kestä. :D <3 Lockhart on niin ihanan Lockhart, haha. <3 Hauska idea, että hän on kuullut LillaMyyn kirjoittajanurasta (ja vielä hauskempaa on suunnata huomionsa kääpiöistä jättiläisiin - ja tietenkin Lockhartiin itseensä). x) Ja sitten tulin minä, hihi. <3 :D Ihanan höpsön setin keksit pelkästään nimimerkistä, tui. <3 Hihittelen täällä edelleen. <3 Sparksin osuus vasta osuikin! Mistä sä näitä hyviä ideoita aina saat? :D
Natte kuitenkin kruunasi koko kokonaisuuden, ei tässä muuta voi sanoa. <3

24. joulukuuta
Lainaus käyttäjältä: Odo
Kaikki pienet yksityiskohdat on vieneet kokoajan tätä tähän suuntaan.
Kieltämättä.

Tämä oli kaikessa surullisuudessaan täydellinen päätös tälle tarinalle ja tälle kalenterille ja haluan (vaikkakin vähän myöhässä) vain kiittää tästä. <3
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: Vlad - 04.01.2016 18:37:55
Kommenttikampanjasta helloota.

Blaise/Draco on itselleni hieman vierampi paritus, molemmista oon kyllä ficcejä lukenut, mutta en toisilleen paritettuina. En ole myöskään aikaisemmin lukenut mitään, mikä sijoittuisi Kalkaroksen ajan Tylypahkaan, mikä tekee tästä vain mielenkiintoisemman tapauksen.

Tykkään siitä, miten tässä ficissä Blaise tuntuu olevan huomattavasti Dracoa innokkaampi ja ottaa aktiivisempaa roolia kuolonsyöjissä, kun taas Draco on enemmänkin kahtiajakautunut ja jopa pelokas siitä, mitä hän joutuu näkemään ja tekemään ollessaan osana kuolonsyöjiä. Blaisen sadistisuus tuo kivaa kontrastia Dracon inhimillisyydelle, mikä on musta aina kiva juttu.

Gaah, en jotenkin osaa kommentoida tätä, koska oikeasti hyvien ficcien kommentoiminen on ihan turkasen vaikeeta, mutta sen ainakin voin sanoa, että tykkäsin tästä. Tykkäsin tästä ihan mielettömästi, osaltaan sen takia, että tämä on näin synkkä hetkipalanen Tylypahkassa ja osaltaan sen takia, miten selkeästi Blaisen ja Dracon erot tulevat esiin. Ja kuinka tunteiden sotkuisuudesta huolimatta Draco suostuu valtaamaan oleskeluhuoneen Blaisen kanssa tämän innostuttua ehkä vähän liikaakin rohkelikkojen kiduttamisesta, vaikka sisimmässään Draco on rikki, vaikka ilmeettömänä yrittääkin pysyä. Äh, en osaa edes kuvailla, miten paljon tykkään niistä ficeistä, joissa Draco on rikki, koska se tarjoaa kivasti mahdollisuuksia varsin syvällisiinkin teksteihin - eikä tämä ficci tee siihen nähden poikkeusta, koska tämäkin on niiin kiva. Mikäli edes näin synkkä ja karu teksti edes voi tulla kuvailluksi sanalla kiva.
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: Lyra - 08.01.2016 15:39:50
Kommenttikampanjasta päivää! Sattuneesta syystä en lähde kommentoimaan 23 muuta luukkua, vaan vaan tuota yhtä jolle kommenttini lupasin :)

Kommentti siis luukkuun 23.

Ensiksikin. Tällainen virhe hyppäsi silmään
Lainaus
Koskaan ei ollut kuitenkaan myöhäistä rueta faniksi, joten Lockhart hymyili leveästi jokaiselle paikalla olijalle.
Rueta? Ruveta?

Lainaus
Täällä on oikein mainio kenkäkauppa ja tiedän, mitä sinä tarvitset. Luota vain pettämättömään makuuni”
Lockhart kuvalliset saappaat?

Juu oli aivan pakko. Tykkäsin tosi paljon siitä kuinka Lockhart oli niin omanlaisensa. Itsekeskeinen idiootti, jos nätisti sanotaan.  Sen tapa puhua on uniikki ja olit hyvin onnistunut tuomaan sen esille. Tosin oot tainnu jostain saada harjoitusta asiaan.... :)

Kokonaisuutena tykkäsin tosi tosi paljon. :)

Lainaus
Saatte kaikki riemuita, sillä tulen kesällä tapaamaan teitä uudestaan! Kiertueeni suuren suosion myötä olen päättänyt matkustaa halki Euroopan kesälomalla ja minulla on teille silloin yllätys, jota voitte odottaa kuin kuuta nousevaa! Se on erinomainen ja ällistyttävä yllätys, jollaisesta olette vain haaveilleet!

Yllätys? Ja kirjotathan sä siitä toisestakin tapauksesta I mean tapaamisesta.

En tähän hätään osaa rustata mitään mahti kommenttia

mutta toivottavasti tää kelpaa
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: Odo - 17.12.2020 15:46:45
Voi luoja, miten vanhoja, mutta hurmaavia kommentteja! :D Nostetaanhan tämäkin joulukalenteri nyt joulun kunniaksi tapetille, sillä aikanaan olin tästä ylpeä! Ja ansaitsette kaikki kommenttivastaukset, oikeen ihania ovat.♥

Lyra, Lockhart-kuvalliset saappaat olisi aika päheät. :D mutta kiitos kommentista ja virheidenkin pongailusta, se oli oikein kivaa, että ne saattaisin vaikka jossain kohtaa korjata. :D Ihana, että tykkäät minun Lockhartistani, samalla linjalla olen mennyt tänäkin vuonna, ettei Lockhart hiuksistaan pääse (tiikeri raidoistaan?). ;D

Vlad, heipahei Kommiksesta!
Lainaus
Mikäli edes näin synkkä ja karu teksti edes voi tulla kuvailluksi sanalla kiva.
Sallin kuvauksen kiva! Kiva, että nakkasit aikanaan kommentilla ja pidit. ♥

Saappaaton, hurrrrjan paljon kiitoksia! Oletpa seurannut aktiivisesti kalenteriani, että vähän joka lukuun (vai jopa joka luukkuun!) on kopsahtanut kommentti. ♥ Aivan mahtavaa. Makustelin kommenttiasi ja muistelin tekstejä ajalta, kun niitä syntyi kuin sieniä sateella. :D Hassua lukea noin monta "kommenttia" samasta kommentista, jos saat ajatuksesta kiinni! :D

Kiitos hurjasti kommentoinnista ja betailustakin aikanaan, Saaps! Joululahja _ ostoksilla on kivaa! Kiitos myös muille tätä kalenteria aikanaan lukeneille ja kommentoineille! Harmi, ettei tänä jouluna tullut kalenteria väsättyä, mutta ottakaa tästä neljä vuotta vanaha. :D
Otsikko: Vs: Jouluyö | Joulukalenteri 2015 | K-11 | 24/24
Kirjoitti: Altais - 27.10.2022 18:24:59
Onpa hyvä, kun on tuollainen upea haaste kuin Ihailijakaarti, koska miten ikinä muuten olisin löytänyt tämän jouluisen ihanuuden pariin, joka oli oikea salainen aarreaitta veljesfluffyn ystävälle. ❤️ En kestä, miten ihanan suloinen, pehmoinen ja toisaalta sydäntä pakahduttavan surullinen ajatus oli Siriuksen ja Reguluksen (viimeinen ja ainoa) yhteinen oikea joulu, ja se, miten innoissaan pieni Regulus siitä oli, ja sitten ihana Sirius halusi tehdä veljelle parhaansa mukaan joulun salaa vanhemmilta. Pahoittelut jo etukäteen, että tämä on nyt tällainen Musta-fanin kommentti ja aihepiiri sen mukainen, mutta ehkä saan anteeksi.  ;D Juu mutta siis poimin tämän alun perin siksi, kun olen hiukan ajatellut kirjoittaa tänä vuonna jonkin joulukalenterin, ja halusin hiukan kurkata, millaisia niitä on ollut. Tämä pääsikin sitten yllättämään ihan loistavasti. ❤️

No mutta siis, tuo alku jo sulatti sydämen, kun voin niin kuvitella pienen Reguluksen hiipimässä salaa veljen huoneeseen, niin se varmaan tietäisikin täsmälleen, mihin pitää astua, jos ei saa kuulua ääntäkään. Ja voi tuota suloista vetoomusta, että ollaanko Sirius joka päivä yhdessä tämän joulukuun ajan, kun se on sitten viimeinen. Tämä jo laittoi itkettämään, ihanaa kun Siriuskin sitten heltyi, ja veli oli sille noin tärkeä. Feikille nelosluukulle tipahdin tosi pahasti, ensin olin ihan että ihan tosi, mutta sitten kun vastaan tulikin se oikea nelonen, tipahdin vielä pahemmin.  ;D Mutta sitten Siriuksen joulutähti seiskaluukussa oli niin ihana ettei sanat riitä kertomaan, ja miten Regulus oli niin onnellinen ainoasta joulukoristeesta. Voi toisia. Ja sitten Sirius livahti seuraavassa (10.) luukussa ostamaan salaa lahjan Regulukselle, tämä oli juuri niin sen tapaista, ja samalla jälleen kerran niin ihanaa. Samoin kuin että se halusi piristää veljeä salakuljettamalla sen katselemaan jästien joulupuuhia joulukadulla. ❤️

No sitten oli nuo aivan upeat 13. luukun Mustien juhlaillalliset, joissa olikin tosi kiinnostava tavata hiukan enemmän Mustan suvun porukkaa, ja tosi jännä että Jameskin päätyi olemaan siellä, onhan se tosiaan etäistä sukua Mustan veljeksille. Tuli taas tippa linssiin tuosta, kun Reguluksella oli ensin ulkopuolinen olo Siriuksen ja Jamesin kanssa, mutta sitten yritti kuitenkin parhaansa niellä sen, ja tutustua Jamesiin avoimin mielin. Voi, miten kaikki sitten kuitenkin meni, kun olisi voinut mennä paljon onnellisemminkin, voi Regulusta ja näitä kaikkia oikeastaan.  :'( Ja sitten myöhemminkin, tuolla 19 luukussa Regulus parka murehti Jamesia, Siriuksen lähtöä Tylypahkaan, ja vaikka Sirius kuinka yritti piristää, jäi silti jäljelle sellainen surumielinen lopullisuuden fiilis, ja ihan sydän taas särkyi poikien takia.

22. luukussa oli jo niin malttamatonta aaton odotusta, ettei Regulus tainnut muistaa edes olla niin surullinen, ja pieni poikahan se vielä on tässä, ja tottakai lahjat ja joulusadut on tärkeitä. Ihana, kun Sirius kertoi hänelle tuon joulusadun, ja sai veljen sitten vielä enemmän innolla odottamaan aattoa ja lahjoja. Ja sitten... minulle tuli kyllä ihan oikeasti tuossa aattoluukun kohdalla itku, kun ensin oli tuo poikien ehkä maailman suloisin yhteinen, salainen jouluaatto kahdestaan, mutta sitten päädyttiinkin vuosia eteenpäin ihan toisenlaisiin tunnelmiin. Tekee niin pahaa ajatella, miten kaikki voikin mennä tuolla lailla rikki, vaikka rakastettiin toista ja luvattiin, ettei jotkut asiat ikinä katoa. Mutta niinhän se meni, että maailma tuli ihanien veljesten väliin, eikä niillä varmaan enää myöhemmin ollut yhteisiä, onnellisia jouluja, ja pahimpina aikoina varmaan tuntui ihan varteenotettavalta unohtaa se mennytkin yhteinen aika.

Mutta juuri niin kuin tuossa, minäkin uskon, että kumpikin rakasti silti toistaan loppuun asti, vaikka olisi miten väittänyt muuta. Tuo Siriuksen viimeinen joulutervehdys veljen haudalle oli sitten se juttu, joka viimeistään särki sydämeni, jos se vielä sitä ennen olikin ehjä, mutta kaiken kaikkiaan tämä oli niin kaunis, suloinen, pehmoinen, haikea, surullinen ja lohduton samaan aikaan, etten oikein löydä sanoja. Mutta sellainenhan joulukin on, ei mikään onnellinen aika kaikille, ainakaan pelkästään, vaan nostaa esiin myös kipeät muistot ja menetykset. Kiitos tästä! ❤️