Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: LillaMyy - 24.08.2015 15:17:27
Otsikko: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 200/300
Kirjoitti: LillaMyy - 24.08.2015 15:17:27
Title: Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin) Author: LillaMyy Rating: S Fandom: Hobitti Pairing: Dís/OMC (Óttar) Beta: - Genre: tietynlainen fluffy ja humour, angst, sekä jossain hyyyyyvin kaukana tulevaisuudessa pientä romancea havaittavissa Disclaimer: En omista hahmoja itse keksimiäni lukuun ottamatta, enkä väitä minkään ficcissäni tapahtuvan asian olevan totta. En saa tästä myöskään minkäänlaista rahallista korvausta. Summary: Dís Holmvén tyttärelle annetaan tehtävä; hänen tulee mennä naimisiin Óttarin Vígmundrin pojan kanssa. Millainen avioliitosta tulee, kun se tapahtuu pakosta eikä rakkaudesta? Pystyykö Dís sopeutumaan tilanteeseensa, vai taisteleeko hän kohtaloaan vastaan? Challenges: Naimalaki (Dís/Óttar) ja Kolmensadan kerho (aiheella Thorin, Frerin ja Dís) A/N: En tiedä enää yhtään, miksi mä innostuin lähtemään Kolmensadan kerhon matkaan, mutta rupesin sitten pyörittelemään sitä ajatusta ympäriinsä ja sain sitten tuon idean Thorinista sisaruksineen lapsina Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), ja loppu on sitten historiaa. Tässä sitten tuota Tolkienin aikajanaa on vekslattu hieman, koska Smaugin piti saapua Ereboriin vuonna 2770, mutta Dís oli silloin 10, joten tietyistä asioista johtuen, Smaug päätyykin tässä tarinassa Ereborille vasta 2780. Käytän tässä samaa taktiikkaa kuin Yksinäisen vuoren varjostamissa, eli alusta löytyy taulukko, jossa ovat kaikkien kääpiöiden syntymä- ja kuolinvuodet ja jokaisen postauksen alusta löytyy vuosi ja päähenkilöiden iät. Myönnän, että tämän aloitus on HYVIN samanlainen kuin Yksinäisen vuoren varjostamienkin, mutta sen jälkeen tämä menee kyllä iiiihan toisille urille. :D Omistan tämän kaikille, jotka tykkäävät a) kääpiölapsista, b) kääpiöistä ylipäätään, c) Ereborista ja d) Thorinista, Frerinistä ja/tai Dísistä, koska näitä kaikkia tässä tulee olemaan PALJON! ♥
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 5/300
Kirjoitti: LillaMyy - 24.08.2015 15:18:08
A/N: Näissä ekoissa osissa on vuosi 2760, eli Thorin on 14, Frerin 9 ja Dís ihan vastasyntynyt. Inspiraatiosanat: #1 poika, #3 kiltti, #4 säkkipilli.
1
”Onko se poika? Onko se poika?” Frerin hihkui ja yritti voimiensa takaa kurkistella isoveljensä selän takaa. ”Ei, se on tyttö”, Thorin vastasi ja nuorempi huokaisi: ”Höhlä!” ”Älä vikise, kyllä tytöstäkin voi olla leikkikaveriksi”, vanhempi kääpiöpoika sanoi, ”koska ajattele nyt vaikka Hergunnria.” Frerinin katse kirkastui tämän muistellessa vanhempaa tyttöä, joka oli vähintään yhtä kova painivastus kuin hänen ikäisensä pojatkin.
Thráin ja Holmvé katsoivat poikiensa perään rakastavasti, kun nämä jättivät heidät kahden tuoreen tyttärensä kanssa. Pojat olivat menneet ovesta nahistellen siitä, kumman parta oli paremmassa kunnossa. ”Tästä tytöstä tulee vielä joku päivä Ereborin kaunein!” Thráin vannotti katsoessaan syvälle tyttärensä suuriin, syvänharmaisiin silmiin.
2
”ISÄ! En minä osaa olla se päälläni!” Thorin valitti yrittäessään kiskoa kilttiään ties kuinka monetta kertaa päälleen. Se ei jotenkin istunut hänen prinssilliseen korkeuteensa, minkä takia hänen ja Frerinin piti käyttää hametta, mutta Regnarin tai Unnarrin ei. Se ei tuntunut reilulta. Hänen päähänsä ei vain iskostunut se, että kiltti kuului kuninkaallisen perheen, ei kaikkien kääpiöiden, tapoihin. ”Kyllä sinä osaat olla. Jos et osaa, niin sittenpähän opettelet”, Thráin vastasi vailla rahtustakaan myötätuntoa vanhinta lastaan kohtaan. Hän itse oli jo sonnustautunut kilttiinsä ja seurasi nyt vain poikien valmistautumista partaansa naureskellen. ”Miten päin tämän kuuluu olla?” Frerin ihmetteli pyöritellen kilttiään kuin mitäkin väkkärää.
3
Thráin puri poskeensa, ettei vain olisi purskahtanut nauruun auttaessaan nuorinta poikaansa pukemaan kiltin ensimmäistä kertaa päälleen, ja vieläpä oikein päinkin. Eihän se nyt passannut, että hänen prinssillinen korkeutensa olisi astellut sisarensa nimenantojuhlaan kiltti nurin niskoin yllään! Sillehän nauraisivat jo Yksinäisen vuoren kivetkin!
Myös Thorin katseli (tosin hieman kauempaa) puolialasti kekkaloivaa pikkuveljeään ja naureskeli itsekseen kiskoessaan omaa kilttiään päälleen. Hän sentään osasi jopa laittaa sen itse päälleen oikein päin, vaikkei välttämättä halunnutkaan pitää sitä päällään erityisemmin. Thorin ei pitänyt siitä, että hänen jalkansa näkyivät kiltin alta, vaikka se muuten olikin mukavan ilmava. Se kuitenkin kuului tapoihin, joten hänen ei auttanut vastustella.
4
Muutamaa tuokiota myöhemmin kolmikko asteli kilteissään kohti suurta salia, jossa nuoren prinsessan nimi julkistettaisiin aivan tuota pikaa koko Ereborin väelle. He kohtasivat salin ovella Holmvén ja Thrórin, joka piteli tuoretta prinsessaa sylissään. Paikalle saavuttuaan Frerin alkoi heti esitellä äidilleen ja isoisälleen ylpeänä hienoa kilttiään. Thráin joutui taas puremaan poskeensa, jottei hän nauraisi ääneen. Thorin yritti myös parhaansa olla kihertelemättä katsellessaan pikkuveljensä ylpeätä patsastelua kiltti päällään.
Kuusikko asteli arvokkaasti sisälle suureen saliin suurten säkkipillien soidessa. Yksinäisen vuoren kääpiökansa teki tilaa kuninkaalliselle perheelle, ja he pääsivät helposti ja nopeasti salin keskellä olevalle kivipaadelle. Thrór laski pienen prinsessan lempeästi sille ja säkkipillit vaikenivat.
5
Thrór katsoi jokaista salissa olevaa kääpiötä vuorollaan ja näki näiden odottavan innokkaina. ”Tuoreen prinsessamme nimi”, hän aloitti kuuluvasti, ”on tästä päivästä eteenpäin tuleva olemaan…” Thrór piti tauon varmistaakseen jokaisen kuuntelevan häntä korvat höröllään. ”…Dís!” hän viimein ilmoitti ja vapautti kääpiöt juhlistamaan prinsessaansa. Kansa huusi Dísin nimeä, ja säkkipillit alkoivat soida uudestaan. Joku aloitti laulunkin, mutta se hukkui muun riemun alle.
Kuninkaallinen perhe seisoi iloisena ja ylpeänä kaiken riemun keskellä, eikä Thorinkaan muistanut enää valittaa kiltistään, vaikka hänen nuoret ystävänsä katsoivatkin häntä hymyillen ilkikurisesti. Tästä tulisi selkeästikin jotain sanottavaa jälkikäteen. Etenkään Unnarr ei voisi jättää käyttämättä näin hyvää tilaisuutta piikitellä kruununprinssiä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 5/300
Kirjoitti: päivänkukka - 24.08.2015 15:47:21
jee omistuksen kaikki kohdat täsmää muhun
Mulla on ilmeisesti joku ylitunteellinen päivä meneillään, koska päätin sitten näköjään tirauttaa pienet itkut ihan vaan sen takia että tää on vihdoin täällä + kaikesta tästä söpöydestä. Rakkauteni näihin kolmeen sisarukseen on aika melkoinen, ja oon ootellut tätä kyllä innolla siitä asti kun eka kertaa tästä mainitsit.
Mulla ei nyt ihan oikeasti ole mitään järkevää sanottavaa, haluan vain saattaa tietoosi että a) olen odottanut tätä & b) tää vaikuttaa hirmuisen lupaavalta. Kiltistä kieltäytyvä Thorin ja puolialasti kekkaloiva Frerin<3. En oikeesti ehkä pysty tähän söpöyteen.
Digaan noista säkkipilleistä ja kilteistä kääpiöiden käytössä! Tosijees. Ja tykkään kanssa sun nimivalinnoista, esim. Thráinin vaimon nimi on kiva! On mielenkiintoista muutenkin lukea ficciä ihmiseltä, jonka valkkaamat nimet samoille hahmoille on ihan erilaiset kuin omat. :D + tulee olemaan jännää nähdä, millaisiksi hahmoiksi sä miellät nää kääpiöitä joista Tolkien ei kirjoittanut muuta kuin nimen. Kun niihinkin on omat mielikuvat syntynyt niistä kirjoittaessa ja lukiessa.
Joo. Ei mulla tosiaan muuta. Frerin ylpeästi patsastelemassa kiltti päällään nousi ehkä päiväni kohokohdaksi & ootan kyllä innolla sitäkin vaihetta, kun päästän tuohon Dísin avioliittoon! Summaryn perusteella kun voin jo sanoa, että sun headcanonit siitä liitosta tulee poikkeamaan omista melkoisesti. Jännää! :D
Kiitos taas tästä. ❤ Tykkäsin todellakin.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 10/300
Kirjoitti: LillaMyy - 31.08.2015 09:51:48
päivänkukka: Voi ei, apua, joku, joka on odottanut tätä, nyt tuli paineita. :D Söpöyttä tulee lisää, vaikka tänne kyllä eksyy paljon muutakin kun vain pelkkää söpöilyä. Se on kyllä mielenkiintoista aina huomata, kuinka samalle hahmolle keksitään monia erilaisia nimiä, mutta tykkään, että tykkäät mun valinnoista! (: Mun headcanon Dísin ja Óttarin avioliitosta syntyi ihan vahingossa YVV:tä kirjoittaessani ja tämän matkan aikana se vakiintui aika nopeasti, mutta ei siitä sen enempää.
Tässä kohtaa on varmaan myös ihan hyvä mainostaa, että taisin just luvata itseni suohon, koska taisin ehkä keksiä juuri kaksi jatko-osaa tälle (lue: ette pääse musta ja mun Hobitti-ficceistä ikinä eroon!). Terkuin, 56/900 osaa kirjotettuna! \o/
A/N: Näissä osissa on vuosi 2761, eli Thorin on 15, Frerin 10 ja Dís 1. Inspiraatiosanat: #18 kaatua, #84 sisaruus, #300 hyrrä
6
Thorin katseli vierestä kuinka hänen pikkusisarensa, joka pysyi hädin tuskin pystyssäkään pienillä töppöjaloillaan, seurasi lasten hyrrän vimmattua pyörimistä. Heidän isoisänsä oli veistellyt pienikokoisen hyrrän lapsikolmikolle vähän Dísin syntymän jälkeen, ja sen jälkeen sitä oli viety kuin riivattua. Hyrrä oli kuninkaallisen perheen lasten suosikkilelu, ja Thráin oli kiitollinen siitä, koska sen takia hänen ei tarvinnut koko aikaa juosta lastensa perässä, koska nämä olivat kiinnostuneempia hyrrästä kuin pahanteosta. Ainakin suurimman osan ajasta.
Hyrrän valmistumisen jälkeen Frerin ja Dís pysyttelivät tiiviisti poissa isänsä jaloista, koska hyrrä vaati heidän kaiken huomionsa. Thorin onnistui kuitenkin välillä livistämään Regnarin ja Unnarrin kanssa tekemään kolttosia hyrrästä huolimatta.
7
Frerin pyöritti hyrrää vimmatusti Dísin seuratessa isoveljensä vieressä punaisen väkkärän liikettä. Pieni kääpiötyttö kyykisti polviaan päästäkseen lähemmäs hyrrän tasoa ja pamautti sitten hymyillen pienen kätensä hyrrän päälle pysäyttäen sen vipellyksen. ”Ei, Dís, ei! Ei sinun pitänyt pysäyttää sitä!” Frerin huusi. Tyttö katsoi vaalea veljeään kummissaan kuin kysyen tältä, että miksei hän olisi saanut pysäyttää hyrrän liikettä. ”Tyhmä sisko, sen pitää antaa pyöriä rauhassa, eikä pysäytellä sitä”, Frerin motkotti, ja Dís näytti ihan siltä, että hänen tekisi mieli antaa isoveljelleen kuonoon. Tyttö kuitenkin antoi asian olla ja heitti hyrrän lattialle odottaen sen lähtevän saman tien pyörimään kuin mitään ei olisi tapahtunut.
8
Hyrrä kuitenkin vain pomppi vähän aikaa ja jäi sitten retkottamaan kyljelleen, joten Dís töpsytteli sen viereen, kyykistyi ja puhalsi niin kovaa kuin pienillä keuhkoillaan pystyi. Hyrrä värähteli hetken aikaa ja kääpiötyttö taputti innoissaan, mutta sitten leikkikalu jämähti taas paikoilleen. Frerin seurasi tummahiuksista siskoaan vierestä päätään pyöritellen yrittäen ymmärtää, mitä ihmettä tämä oikein oli touhuavinaan. Kääpiöpoika katseli kuinka Dís istahti alas ja nappasi paikoillaan jököttävän hyrrän lattialta. Tyttöä turhautti kun lelu ei suostunut toimimaan. Tyttö puraisi hyrrää kuin odottaen sen reagoivan siihen jotenkin, jolloin Frerin räjähti nauramaan typerältä näyttävälle siskolleen. Sekös vasta saikin pienen prinsessan turhautumaan, joten hän heitti isoveljeään lelulla.
9
Thorin palasi sisarustensa seuraan juuri sopivasti nähdäkseen pienen punaisen hyrrän poksahtavan pikkuveljensä päähän. Hän katsoi siihen suuntaan, mistä hyrrä oli näyttänyt lentävän ja huomasi Dísin istuvan (tai lähinnä makaavan) lattialla kikattamassa. Siinä samassa sisaruksista vanhin tajusi nuorimman viskanneen Freriniä hyrrällä ja hänkin alkoi nauraa katketakseen. Keskimmäinen katsoi nauravia sisaruksiaan, hyrrää ja uudestaan sisaruksiaan ennen kuin hänenkin suupielensä alkoivat nykiä. Mahtoi näyttää aika mielenkiintoiselta, kun hädin tuskin omilla jaloillaan pysyvä ipana viskasi kymmenen vanhaa veljeään hyrrällä. Thorin joutui nojaamaan huoneen seinään, ettei hän kaatuisi nauraessaan, mikä sai puolestaan Frerinin nauramaan kahta kovempaa. Kaikki kolme nauroivat eri puolilla huonetta, mutta kuitenkin yhdessä.
10
Sisarukset nauroivat katketakseen; Dís kiemurteli lattialla naurusta, Frerin näytti siltä, että tukehtuisi hetkellä millä hyvänsä ja Thorin nojaili seinään hekotuksensa kourissa. Hyrrä lojui unohtuneena lattialla.
Yksitellen sisarukset toipuivat naurukohtauksestaan. Dís tuntui nyt vasta huomanneen toisen isoveljensä saapuneen paikalle, joten hän nousi kömpelösti ylös lattialta ja töpsytteli nyrkkeilemään Thorinin polvia. Isoveli katsoi tyttöä lämpimästi ja tönäisi tätä hennosti. Pikkuinen ei ollut odottanut tönäisyä, joten hän menetti tasapainonsa ja kaatui pepulleen. Dís kuitenkin vain irvisti rumasti isoveljelleen ja kompuroi uudestaan ylös. Thorin nappasi pienen irvistelevän prinsessan syliinsä ja viittasi Frerinille ennen kuin poistui huoneesta. Oli lasten nukkumaanmenoaika ja isoveli oli laitettu asialle.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 15/300
Kirjoitti: LillaMyy - 07.09.2015 10:17:09
A/N: Inspiraatiosana: #81 tupakka.
11
Eräänä päivänä, kun Dís ja Frerin juoksentelivat taas hyrrän perässä, Thorin etsi kaksi parasta ystäväänsä jostain Ereborin uumenista, ja kolmikko löi (muiden mielestä vähemmän) viisaat päänsä yhteen kovan kolauksen saattelemina. ”No, mitä teillä oli mielessänne?” Thorin kysyi muilta pojilta. ”Minä ajattelin, että voisimme hiukan pelleillä Fundinin kustannuksella”, Unnarr ilmoitti. ”Millaista pelleilyä oikein ajattelit?” Regnar tarkisti. Hän (samoin kuin kaksi muutakin) oli aina valmis pieneen hauskanpitoon, mutta hän ei kuitenkaan halunnut tehdä ihan tosissaan pahaa kenellekään. Joskus hän ja Thorin jättivätkin Unnarrin yksistään, kun tämän jekuista loppui heidän mielestään hauskuus. ”Minä ajattelin”, Unnarr aloitti ja viittasi sitten kahta muuta tulemaan lähemmäs.
12
”Oletko aivan varma, että tämä onnistuu?” Regnar kuiskasi Unnarrille. ”Tai että me emme jää kiinni?” Thorin jatkoi. Hän ei erityisemmin halunnut saada isältään taas satikutia sen takia ettei käyttäytynyt kruununprinssin arvolla sopivalla tavalla. ”Olen, olen. Koittakaa nyt olla vähän enemmän innoissanne tästä, älkääkä käyttäytykö koko aikaa kuin pahaiset kakarat”, vanhin kolmikosta jupisi kahdelle muulle, jotka vilkaisivat toisiaan hivenen hermostuneina, mutta pysyivät kuitenkin hiljaa. He eivät halunneet kuulostaa pelkureilta, mutta tällä kertaa he eivät olleet varmoja oliko jekku oikeastaan edes hauska. ”Ette ole tosissanne, taasko te aiotte jänistää?” Unnarr kysyi, kun kaksi muuta pysyivät hiljaa. Regnar ja Thorin pudistivat päitään kiivaasti.
13
Kaikki kolme kääpiöpoikaa hiipivät hiljaa vanhemman kääpiön selän takaa kirjaston hyllyjen väleissä, kunnes saapuivat perimmäisen hyllyn luokse. Fundinin piipusta tuprahtelevan piippukessun savu haisi koko kirjaston leveydeltä, ja pojat yrittivät parhaansa mukaan olla välittämättä siitä. Thorin jäi vartioon sillä välin kun veljekset hipsivät hyllyn taakse. Thorin päätteli kirjaston etuosasta kuuluvista äänistä, että Gróin oli liittynyt Fundinin seuraan ja meinasi jo juosta sanomaan muille, että heidän kannattaisi lopettaa hyvän sään aikana, kun hän kuuli takaansa hirveää kolinaa. Kruununprinssi kääntyi nopeasti ja ehti juuri parahiksi nähdä kuinka varmaan puolet hyllyn kirjoista tippui lattialle ennen kuin Unnarr ja Regnar jo kiskoivat häntä juoksemaan karkuun.
14
Fundin ja Gróin havahtuivat hirveään meteliin kirjaston takaa ja huokaisivat. Tämä ei voinut olla keidenkään muiden kuin Thorinin, Unnarrin ja Regnarin tekosia, joten kaksikko siirtyi tukkimaan kirjaston oviaukon. Eipä aikaakaan, kun kyseessä ollut kolmikko sukelsi kirjahyllyjen seasta esille, ja vanhemmat kääpiöt katsoivat näitä tuimina. Thorin ja Regnar sentään yrittivät näyttää olevansa pahoillaan, mutta Unnarr yritti juosta vanhempien kääpiöiden ohitse, joten Gróin tarttui tätä korvasta. ”Nytpä sinä vasta sopan keitit”, Regnar sihisi veljelleen, kun Unnarria talutettiin korvasta takaisin kirjaston takaosaan.
”Koska teistä oli niin hirveän hilpeää aiheuttaa tämä sotku, saatte luvan myös siivota sen”, Gróin totesi pojille heidän seisoessaan kirjakasojen keskellä.
15
”Mielellään vieläpä oikeassa järjestyksessä”, Fundin jatkoi veljensä jälkeen, ja pojat katsoivat vanhempi kääpiöitä kauhuissaan. ”Mutta siihenhän menee ikuisuus!” Unnarr parkaisi. ”Olisitte miettineet sitä ennen kuin sotkitte paikat”, Gróin totesi kylmänviileästi ennen kuin veljekset palasivat takaisin hommiensa pariin kirjaston etuosaan. Takana Regnar ja Thorin puolestaan kääntyivät katsomaan Unnarria vihaisina. ”Sinähän sanoit, että sinulla oli suunnitelma”, Thorin aloitti. ”Että me emme jäisi kiinni”, Regnar jatkoi. ”Älkää nyt olko noin lapsellisia”, Unnarr mutisi, ja kaksi nuorempaa katsoivat toisiaan. Sitten he istuivat kaikessa rauhassa lattialle ja ristivät kätensä. ”Ette ole tosissanne?” Unnarr valitti. ”Sinun idea, sinä siivoat!” tämän pikkuveli totesi, ja kruununprinssi nyökkäsi vieressä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 20/300
Kirjoitti: LillaMyy - 14.09.2015 10:35:22
A/N: Näissä osissa on vuosi 2763, eli Thorin on 17, Frerin 12 ja Dís 3. Inspiraatiosanat: #13 puutarha, #14 salattu.
16
Eräänä päivänä, kun Dís oli aivan vastikään täyttänyt kolme vuotta, Ereborilla raivosi varsinainen talvimyrsky; tuuli vinkui ja vihelsi ja lumi pöllysi joka puolella. Thorin ja Frerin olivat odottaneet innokkaina, että he olisivat voineet viedä pikkusiskonsa tämän syntymäpäivän kunniaksi ulos lumeen leikkimään, mutta myrsky oli yllättänyt heidät. Se oli jyllännyt ulkona jo useamman päivän, eikä sinne ollut menemistä ennen kuin tuuli laantuisi. Thráin oli käynyt ulkosalla, koska hänellä oli ollut tärkeää asiaa Laaksoon ja palannut takaisin parta niin solmussa, että häneltä oli mennyt useampi tunti sen setvimiseen. Senpä takia Thorin, Frerin ja Dís istuivatkin nyt tylsistymässä sisällä kuunnellen tuulen vinkumista luolissa.
17
Holmvé katseli lastensa mökötystä hetken aikaa mietteliäänä. ”Miksette lähtisi tutkimaan Ereboria? Varmasti täällä on vielä vaikka ja mitä paikkoja, joissa ette ole päässeet käymään”, hän ehdotti sitten. Dísin ilme kirkastui nopeasti ehdotuksesta, koska hän ei ollut ehtinyt vielä käydä juuri missään erikoisemmissa paikoissa, mutta pojat vain murahtivat jotain. He olivat aivan varmoja nähneensä jo joka ikisen kolkan Yksinäisestä vuoresta. ”Mutta äiti, me olemme käyneet jo kaikkialla!” Frerin väitti vastaan. ”Olette vai? No, oletteko te nähneet salaisen puutarhan?” Holmvé kysyi ja pojat katsoivat tätä ihmeissään. ”Niin että minkä?” he kysyivät yhtä aikaa. ”Ei Ereborissa ole mitään puutarhaa” Thorin väitti varmana asiasta.
18
”Kyllä Ereborissakin on aivan omanlaisensa puutarha”, Holmvé vastasi pojille, jotka vain tuijottivat äitiään kuin tämä olisi tullut hulluksi. ”Äiti, äiti, missä se on?” Dís kysyi nyt entistäkin innokkaampana. Hän janosi päästä ennen veljiään tämän mystisen puutarhan luokse, koska veljet kehuskelivat aina hänelle olleensa siellä, täällä ja tuolla ilman häntä. ”Osaatteko te pitää salaisuuden?” Holmvé kysyi lapsiltaan, jotka nyökkäsivät oikein vakavina. Nelikko kumartui lähemmäs ja kääpiönainen kuiskasi lapsille, miten salaisen puutarhan luokse päästiin. ”Kannattaa ottaa vähän evästä mukaan”, Holmvé muistutti lapsukaisia, ”ettei vain nälkä yllätä matkan aikana.” Thorin nappasi erään nurkassa lojuvan korin mukaansa ja heitteli sinne ruokaa sisarustensa odottaessa kiltisti.
19
Kun Thorinin kantama kori oli lastattu täyteen sämpylöitä, sisaruskolmikko lähti rämpimään pitkin Yksinäisen vuoren mutkaisia käytäviä ja kujia löytääkseen äitinsä mainitseman salaisen puutarhan. Pojat olivat kylläkin edelleen sitä mieltä, että heidän äitinsä oli huijannut heitä, mutta pitihän asia käydä tarkistamassa, koska he halusivat tutkia joka nurkan. Dís oli vain tyytyväinen, oli puutarha sitten olemassa tai ei, että hänkin pääsi tällä kertaa mukaan. Tytöstä tuntui aivan kuin hän olisi päässyt mukaan seikkailuun, vaikka he eivät lähteneetkään kotoa mihinkään.
Monen mutkan ja käännöksen jälkeen, kun sisarukset olivat juuri luopumaisillaan toivosta, he näkivät edessään sen, mitä heidän äitinsä oli kutsunut Ereborin salaiseksi puutarhaksi.
20
Sisarukset tuijottivat eteensä suut ammollaan. Heidän äitinsä ei ollut tarkoittanut mitään tavallista puutarhaa niin kuin he olivat kaikki luulleet. Hän oli puhunut tippukivipuutarhasta. Dís, Frerin ja Thorin katsoivat kohti kattoa, josta roikkui vähintään Thorinin paksuisia tippukiviä. He istuivat alas ja tuijottivat näkyä, jollaista eivät olleet voineet kuvitellakaan löytävänsä vuoren sisältä.
Sisaruskolmikko istuksi tippukiviluolassa useamman tunnin ja nälän yllättäessä he ahmivat korista sämpylöitä. Kukaan heistä ei osannut sanoa mitään, joten he vain katselivat luolaa hiljaisina.
Palattuaan viimein takaisin kääpiöiden ilmoille sisaruskolmikko etsi äitinsä keittiöstä. He selittivät kaikki kilpaa Holmvélle, kuinka heillä oli ollut elämänsä hauskin päivä tippukiviluolassa, ja Holmvé hymyili tyytyväisenä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 25/300
Kirjoitti: LillaMyy - 21.09.2015 09:25:29
A/N: Näissä osissa on vuosi 2764, eli Thorin on 18, Frerin 13 ja Dís 4. Inspiraatiosanat: #32 kuolema, #238 kumpu.
21
Dís juoksi Lagnlifin luokse heti, kun uutinen Herborgin synnytyksen käynnistymisestä oli kantautunut hänen korviinsa. Hän halusi olla parhaan ystävänsä seurana, kun tämän tähän astisen elämän tärkein hetki, pikkusisaruksen syntymä, oli käsillä. Jännitys huoneessa oli käsinkosketeltavaa kun tytöt vuorotellen istuivat ja vuorotellen kiersivät ympyrää. He halusivat innokkaina tietää, saisiko Lagnlif pikkusiskon vai pikkuveljen. Molemmilla oli hermot pettää odotukseen, etenkin kun Herborg piti tuskissaan niin kovaa meteliä, että tyttöjen teki mieli tukkia korvansa, mutteivät kehdanneet. Hallvor ja Holmvé olivat auttamassa synnytyksessä, mutta Dísistä ja Lagnlifistä tuntui, että he olivat vain enemmänkin muiden jaloissa koko ajan. Tytöistä molemmat oli kuitenkin erikseen pyydetty paikalle.
22
Viimeinkin huoneessa alkoi tapahtua, kun Hallvor siirtyi auttamaan vauvaa ulos ja Holmvé neuvoi Herborgia synnytyksessä. Dís ja Lagnlif eivät kumpikaan ymmärtäneet tapahtumasta mitään, mutta koska heidät oli pyydetty katsomaan, ei kumpikaan myöskään uskaltanut karata paikalta tai katsoa edes toisaalle. Joten he seurasivat toimenpidettä kaikessa rauhassa.
Pitkällisen ja puuduttavan tuokion jälkeen pienen pieni kääpiötyttö päätyi Hallvorin käsivarsille, mutta tunnelma huoneessa ei kuitenkaan noussut, vaan pikemminkin laski. Dís ja Lagnlif eivät ymmärtäneet yhtään miksi, mutta yhtäkkiä Hallvor ja Holmvé alkoivat jaella erikoisia käskyjä tytöille, jotka juoksivat nopeasti huoneesta; toinen etsimään isäänsä ja toinen hakemaan hoitajaa. Tytöt katosivat eri suuntiin juosten kuin tuulispäät.
23
Dísin palatessa takaisin paikalle hoitajana toimivan Dagrin kanssa tyttö viimein ymmärsi, mitä oli tapahtunut: Lagnlifin pienin pieni sisko oli syntynyt kuolleena. Se oli aivan ilmiselvää siitä päätellen, että huoneessa ei kukaan riemuinnut pienokaisen syntymästä, kukaan ei edes hymyillyt, vaan kaikkien kasvoja peittivät suruvaipat. Holmvé vieläpä ohjasti Dísin pois huoneesta Dagrin saavuttua paikalle, koska he kaksi eivät voineet tehdä enää mitään. Dís vilkaisi vielä viimeisen kerran parasta ystäväänsä, kun tämä oli polvillaan vanhempiensa välissä katsomassa kuollutta siskoaan ennen kuin Holmvé sulki oven tyttärensä nenän edestä. Nuori kääpiöprinsessa takertui äitinsä hameen helmoihin heti oven sulkeuduttua, aivan kuin hakien turvaa huoneessa roikkuvalta kuolemalta.
24
Holmvé kumartui halaamaan tytärtään tiukasti, kunnes tämän pienet nyyhkäykset lakkasivat. Sitten hän ojensi tytölle nenäliinaa, ja Dís pyyhki kasvonsa siihen ja otti sitten kasvoilleen jälleen prinsessamaisen jäykän ilmeen. ”Ei sinun tarvitse näyttää urhealta, jos olet surullinen”, Holmvé sanoi hymyillen pienen tytön järkähtämättömyydelle. ”Mutta minä olen prinsessa, eikä satujen prinsessat ole ikinä heikkoja”, Dís vastasi. ”Kyllä prinsessakin voi näyttää tunteensa”, Holmvé jatkoi. Dís katsoi äitiään kuin tarkistaen valehteliko tämä vai ei, totesi sitten tämän olevan oikeassa ja rentoutti kasvonsa. Nyt hänkin näytti varmaan melkein yhtä surkealta kuin Lagnlif ja hänen vanhempansa, koska hän oli nähnyt kuoleman sekoittuvan syntymään; surun sotkeutuvan onneen.
25
Ovi kolahti Holmvén ja Dísin takana, ja Dagr ja Hallvor astuivat myös käytävälle. Holmvé katsoi miesparantajaa, ja tämä pudisti päätään. ”Mitään ei ollut enää tehtävissä, tyttö oli kenties kuollut jo ennen syntymäänsä”, Dagr sanoi surullisena, ja Holmvé nyökkäsi. Dís katsoi vuorotellen äitiään ja Hallvoria, jotka molemmat näyttivät aivan yhtä surullisilta kuin pikkuprinsessa tunsi olevansa.
Seuraavana päivänä Dís, Frerin ja Thorin liittyivät mukaan pienen tytön saattueeseen. Dís parhaan ystävänsä takia ja pojat kunnioituksesta perhettä kohtaan. Pienelle kääpiötytölle rakennettiin ikioma pieni kumpunsa Ereborin uumeniin. Kummussa ei ollut nimeäkään, koska sitä tyttö ei ollut ehtinyt saada. Pieni kumpu näytti varsin yksinäiseltä suuressa kammiossa.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 30/300
Kirjoitti: LillaMyy - 28.09.2015 10:01:55
Seuraavat päivät kuluivat Ereborilla itkun ja surun merkeissä. Koskaan aikaisemmin ei Dís ollut nähnyt kaikkia Yksinäisen vuoren kääpiöitä niin surullisina, koska lapsen kuolema kosketti heitä kaikkia, jopa niitä, jotka eivät edes tunteneet menetyksen kokenutta perhettä kunnolla. Thorin ja Frerin puolestaan olivat valitettavasti kokeneet tällaisen tapauksen aiemminkin, joten he ymmärsivät pikkusisarensa haikeuden. Molemmat isoveljet pyrkivät mahdollisuuksiensa mukaan keksimään Dísille kaikkea muuta ajateltavaa, mutta aina sekään ei onnistunut piristämään pientä prinsessaa. Jotenkin koko Yksinäisen vuoren asujaimiston päälle tuntui laskeutuneen yksi iso tuskan verkko, joka löysi jokaisen ja kosketti jok’ikistä omalla tavallaan. Koko Erebor suri yhdessä pienen kääpiötytön menetystä korkea-arvoisimmasta aina alempiarvoisimpaan asti.
27
Päivien ja viikkojen vieriessä ohitse Ereborilla palattiin kuitenkin pikkuhiljaa takaisin arkeen. Thorinista tuntui, että heidän kansansa oli taas tästä yhdestä takaiskusta vahvistunut entisestään ja tiukentanut yhteisöllisyyttään, koska tragedian kohdattua heidät, jokainen kääpiö oli vahvistanut välejään naapureidensa kanssa. Thorinista tuntui, että tämän jälkeen he pystyisivät selviämään ihan mistä vain voittajina, koska tämäkään ei pystynyt nujertamaan kääpiöitä.
Frerin oli jokseenkin samoilla linjoilla isoveljensä kanssa, vaikka hän huomasikin kenties hieman veljeään paremmin, kuinka muutamat samanlaisen menetyksen kokeneet perheet olivat liuenneet heidän yhteiskuntansa rajamaille. Hän yritti tuoda heitä takaisin muiden pariin, mutta onnellisten kääpiöiden parissa oleminen näytti tuottavan vain enemmän tuskaa lapsensa menettäneille kääpiöille.
28
Dís puolestaan ei tiennyt yhtään, miten hänen tulisi reagoida tilanteeseen. Hänestä tuntui aivan siltä kuin kaikelta ilolta olisi pudonnut pohja pois, aivan kuin hän tekisi jotain väärin joka kerta kun hän tunsi itse iloa tai onnea jostain syystä, koska se pieni tyttö ei voinut tuntea samalla lailla.
Thráin ja Holmvé seurasivat tyttärensä tilanteeseen sopeutumisvaikeuksia vierestä haikeina. Kumpikaan heistä ei ollut aivan varma, mitä he voisivat sanoa tai tehdä auttaakseen Dísiä sopeutumaan siihen, että elämässä kaikki ei aina mennyt sen helpoimman kaavan mukaan. Joskus eteen tuli tilanteita, joita kukaan ei halunnut kohdata, mutta niistä täytyi vain päästä yli tavalla tai toisella.
29
Eräänä päivänä Holmvé päätti viimeinkin selittää Dísille kuinka tämä maailma ei aina ollut niin reilu kuin kaikki halusivat. Hän löysi tytön omasta huoneestaan halailemasta vanhaa resuista nalleaan, jonka Thráin oli ostanut tytölle Laakson talvimarkkinoilta tytön syntymälahjaksi. Kääpiönainen istahti tytön viereen lattialle, ja Dís katsoi äitiään edelleen hieman surkeana. ”Olisin halunnut antaa tämän Lagnlifin pikkusisarukselle tämän synnyttyä, olisi se sitten tyttö tai poika. Nyt se ei kuitenkaan tekisi tällä mitään”, Dís sanoi heiluttaen resuista nalleaan äitinsä edessä. Holmvé puristi silmänsä kiinni hetkeksi aikaa ennen kuin kääntyi taas tytön puoleen. ”Dís, rakas, millainen olo sinulla on nyt?” hän kysyi, ja Dís nyyhkäisi.
30
”Se ei ole reilua!” tyttö parkaisi. ”Se ei ole reilua, että se pieni tyttö joutui lähtemään Mahalin saleihin ensimmäisenä perheestään”, hän sanoi. Holmvé katsoi tyttöä surullisena. ”Maailma ei ole aina reilu”, hän vastasi tytölle. ”Miksi ei?” Dís ihmetteli. Hän ei ymmärtänyt sitten alkuunkaan, miksi maailman piti olla niin epäreilu, miksi Mahal oli niin epäreilu. Holmvé mietti pitkään ennen kuin vastasi: ”Maailmassa on niin paljon pahaa, että Mahal muistuttaa meitä menneisyyden teoistamme välillä epäreiluilla tavoilla. Me olemme joskus tehneet jotain, mistä meitä sitten myöhemmin rangaistaan.” ”Mutta eihän se pieni tyttö tehnyt mitään?” ”Ei, mutta hänen isoisovanhempansa saattoivat tehdä jotain”, Holmvé vastasi.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 35/300
Kirjoitti: LillaMyy - 12.10.2015 10:23:37
A/N: Näissä osissa on vuosi 2767, eli Thorin on 21, Frerin 16 ja Dís 7. Inspiraatiosanat: #30 aamu, #240 kirjekuori.
31
Eräänä aamuna kun Frerin oli taas pitkästä aikaa kävelemässä ulkona, hän huomasi korpin lentävän kohti Yksinäistä vuorta. Sen koipeen oli sidottu pienen pieni käärö, joten kääpiöpoika odotti linnun ennättävän luokseen. Hän antoi sen lehahtaa olalleen ja nappasi sitten sen koipeen sidotun käärön. Kirjeessä luki sen olevan osoitettu Thrórille, joten hän lähti kiikuttamaan kirjettä kuuliaisesti isoisänsä luokse korpin lennähtäessä pois hänen olaltaan. Frerin alkoi kävellessään pohtia, mitä ihmettä kirjeessä mahtaisi lukea, koska kaikesta päätellen se oli tullut Rautavuorilta, koska vain Rautavuorten ja Yksinäisen vuoren kääpiöiden kesken vaihdettiin uutisia korppien välityksellä. Isoisän työhuoneen ovella vaaleahiuksinen poika pysähtyi ja koputti kuuluvasti suljettuun oveen.
32
Isän äänen kutsuttua Frerinin sisälle hän avasi narisevan oven ja asteli huoneeseen, jossa Thrór ja Thráin istuivat molemmin puolin kirjoituspöytää. ”Joku korppi kävi tuomassa tämän”, hän sanoi ja ojensi pienen käärön isoisälleen, joka otti sen vastaan tottunein sormin. Hän rullasi käärön auki ja luki hetken aikaa. ”Nähtävästi Náinille on syntynyt poika”, Thrór sanoi luettuaan käärön. ”Mitä se meille kuuluu?” Frerin ihmetteli, ja vanhemmat kääpiöt katsoivat häntä pitkään. ”Mitä?” poika parkaisi aivan kuin häntä olisi kuulusteltu katsein. ”He ovat meidän sukulaisiamme, joten heidän hyvät uutisensa ovat meidän hyviä uutisiamme”, Thráin valisti poikaansa ja jatkoi, ”vastasyntynyt poika on sitä paitsi sinun pikkuserkkusi.”
33
”Entäs sitten?” Frerin ihmetteli ymmärtämättä vieläkään ihan täysin. ”Sitä sitten, että heidän sukulaisinamme meillä on oikeus mennä tervehtimään vastasyntynyttä”, Thrór selitti. ”Mutta eiväthän hekään tulleet tervehtimään Dísiä”, Frerin protestoi. ”Eivät tulleetkaan, mutta he lähettivät tervehdyksensä, kun eivät päässeet paikalle”, Thráin myönsi. Tähän Frerin ei osannutkaan sanoa enää mitään, joten hän pysytteli hiljaa. Mutta kuitenkin vain hetken aikaa. ”Lähdemmekö me nyt sitten Rautavuorille?” hän kysyi innoissaan. Nuori kääpiöpoika ei ollut vielä kertaakaan päässyt käymään kovin kaukana Ereborista (kauimmillaan hän oli käynyt Laakson kaupungissa ja se oli kivenheiton päässä vuoresta). Thráin mietti jonkun aikaa vastaustaan: ”Kyllä, minusta tuntuu, että me lähdemme Rautavuorille.”
34
Ilmoitusta, että osa kuninkaallisesta perheestä lähtisi Rautavuorille vierailemaan, seurasi kova hässäkkä ja mylläkkä. Mukaan lähtevä nuoriso oli erityisen innoissaan, koska heistä ainoastaan Thorin oli vanhimpana päässyt ikinä kauemmas Yksinäisestä vuoresta (Dís ei ollut käynyt edes Laaksossa!). Vanhemmat naiset puolestaan hössöttivät matkatavaroiden takia, koska matka tulisi olemaan pitkä ja kaikkeen tuli varautua aivan vain kaiken varmuuden vuoksi. Eihän sitä ikinä tiennyt, mitkä vaarat odottaisivat nurkan takana, etenkin kun seurueeseen liittyisi kääpiöprinsessakin, joka ei ollut suostunut kuuntelemaankaan ehdotusta jäämisestään kotiin. Aivan suoraan sanottuna Dís oli nostanut elämänsä kovimman metelin, kun Thráin oli kehdannut edes ehdottaa, että tyttö olisi jäänyt kotiin odottamaan muita.
35
Seuraavien päivien aikana Ereborissa varustettiin kauhealla kiireellä Rautavuorille lähtevää kuninkaallista perhettä. Thrór ja Jófast jäisivät vuorelle, koska jonkun kuninkaallisesta perheestä oli jäätävä, ja Jófast oli vieläpä napannut itselleen oikein kunnon flunssan, jota hän ei halunnut siirtää vastasyntyneelle. Niinpä Thráin ja Holmvé lähtivät sitten vain pesueensa ja muutaman ylimääräisen auttajan kanssa matkaan. Muiden muassa Fundin oli lähdössä mukaan, mutta hänen vaimonsa Hallvor jäi pienen nelivuotiaan Balinin kanssa kotiin.
Matkapäivän koittaessa Dís nousi poninsa selkään riemuissaan siitä, että oli lähdössä, vaikka istuminen niin korkealla tuntuikin hieman kummalliselta. Hän katseli taakseen kunnes Erebor näytti enää pieneltä nyppylältä ja katsoi vasta sitten kunnolla eteensä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 40/300
Kirjoitti: LillaMyy - 19.10.2015 17:01:10
Viimeinkin parin päivän ratsastuksen jälkeen matkaseurue näki edessään vuorijonon, jonka puolessa välissä Rautavuorten kääpiökansa asusti. Dís tiirasi eteensä tarkkaavaisena ja tokaisi sitten isälleen: ”Miksi heillä on enemmän vuoria kuin meillä?” ”Koska heillä on vuorijono, kun taas meillä on pelkkä yksittäinen vuori”, Thráin vastasi epämääräisesti. ”Niin, mutta miksi?” Dís intti. Siihen isä ei enää osannutkaan vastata, joten tyttö jäi kihisemään uteliaisuudesta.
Seurue ratsasti rauhallisesti kohti vuoria ja saapui seuraavana iltapäivänä suuren ja koristeellisen portin luokse. Thorin riensi oitis poninsa selästä noustuaan auttamaan ratsastamiseen tottumatonta pikkusiskoaan alas. Samaan aikaan ovista tulvahti ulos tusinan verran kääpiöitä tervehtimään vastatulleita ja ohjaamaan heidät hallitsijansa luokse.
37
Thráin, Holmvé, Thorin, Frerin ja Dís seurasivat nuorta kääpiötä sisälle muun seurueen viedessä ponit talliin. Heidät johdatettiin vuoren uumenissa olevaan pieneen kammariin, jossa heitä pyydettiin odottamaan hetken aikaa. Kääpiö katosi viereisestä ovesta ja palasi hetken kuluttua takaisin mukanaan vanhempi punapartainen kääpiö. ”Serkku!” Thráin hihkaisi ja kopautti otsansa vastatulleen kanssa yhteen. ”Lapset, tässä on Náin-serkkuni, teidän tuoreen pikkuserkkunne isä”, Thráin esitteli punapartaisen kääpiön. Thorin ja Frerin kumarsivat ja kertoivat omat nimensä, kun taas Dís yritti parhaansa niiata hienosti, vaikka hänen jalkansa tuppasivatkin menemään aina ihan solmuun. Náin tervehti prinssejä ja prinsessaa kohteliaasti takaisin ja kysyi sitten haluaisivatko nämä kenties tavata pikkuserkkunsa.
38
Vastaus Náinin kysymykseen oli korvia riipivä kyllä, koska senhän takia sisaruskolmikko oli istunut poniensa selissä useamman päivän. He seurasivat punapartaista kääpiötä vieressä olevaan makuukammariin, joka näytti aluksi tyhjältä. Sitten kuitenkin jostain kuului rääkäisy, ja erään toisen oven takaa ilmestyi kääpiönainen hiljentämään valittajaa. ”Tässä on puolisoni Ragna”, Náin esitteli tulijan lapsikolmikolle, ja nainen niiasi napatessaan samalla kehdosta pikkuruisen pojan. ”Ja hänen sylissään on teidän pikkuserkkunne Dáin”, mies jatkoi kuulostaen erittäin ylpeältä. Sisarukset menivät peremmälle kammariin ja tutkailivat pikkuserkkuaan kaikessa rauhassa. Thorin ja Frerin olivat toki aiemminkin nähneet pieniä lapsia, mutta Dísille tämä oli ensimmäinen kerta, joten hän tuijotti hentoa lasta ihmeissään.
39
”Miksi se on vaaleanpunainen?” Dís ihmetteli tarkastellessaan äitinsä sylissä kököttävää kääpiölasta. Thráin puri kieleensä, ettei olisi nauranut ääneen, mutta Freriniä sellainen ei kiinnostanut, vaan hän hekotti niin kovaa, että pelkäsi halkeavansa kohta. Thorin puolestaan yritti pidätellä nauruaan ja katsoi pikkusiskoaan. ”Paraskin puhuja, itse olit pikemminkin tummanpunainen syntyessäsi”, hän totesi, mikä sai Frerinin haukkomaan ilmaa naurunsa keskeltä. Dís katsoi isoveljeään, näytti tälle kieltä ja iski sitten pienen nyrkkinsä suoraan Thorinin vatsaan, ja veljestä kirposi erittäin tyydyttävä inahdus. Holmvé pyöritteli päätään. Olikohan sittenkään ollut niin hyvä ajatus lähteä tämän rasavillin lapsikatraan kanssa vierailulle? Heidän kuitenkin pitäisi olla kuninkaallisia, vaikkei ihan siltä vaikuttanutkaan.
40
Muutaman tuokion kuluttua seurue jätti pikkuisen Dáinin nukkumaan päiväuniaan siirtyessään takaisin viereiseen kammariin. ”Oletan, että viivytte seuranamme jonkun aikaa?” Náin kysyi vanhemmilta kääpiöiltä, johon Thráin vastasi myöntävästi. ”Niin ajattelinkin. Sillä välin toivoisin, että sallisitte sisarenpoikani opastavan teitä ympäriinsä täällä”, Náin jatkoi kääntyen puhuttelemaan Thorinia, Freriniä ja Dísiä. ”Se olisi suuri kunnia”, Thorin vastasi niin kohteliaasti kuin häntä oli opetettu. Nuoremmat vain katsoivat tätä aivan kuin tämän suusta olisi ryöpsähtänyt sammakoita. ”Missähän se poika taas viilettää?” Náin ihmetteli ja oli juuri pyytämässä erästä kääpiötä etsimään sisarenpoikansa, kun kammarin ovi aukeni ja sisään asteli nuori vaaleahiuksinen kääpiö. ”Ahh, Óttar, siinähän sinä olet.”
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 45/300
Kirjoitti: LillaMyy - 27.10.2015 09:31:32
A/N: Inspiraatiosana: #37 päättäväisyys.
41
Kun Óttar pääsi viimein kammariin, jonne hänen enonsa oli hänet pyytänyt, hänen katseensa kiinnittyi oitis huoneessa olevaan nuoreen kääpiöneitoon. Tytön tummat, kiiltävät hiukset kehystivät hänen kulmikkaita kasvojaan kauniisti. Tyttö kääntyi katsomaan vastatullutta, ja Óttar huomasi tämän syvänharmaiden silmien loistavan kuin tähdet yötaivaalla. Poika ei kuullut eikä nähnyt mitään muuta kuin tuon tytön seisomassa kammarissa, katsomassa häntä. Yhtäkkiä Óttar hätkähti, kun jonkun käsi heilahti aivan hänen nenänsä edessä, ja hän kääntyi katsomaan enoaan. ”Heräsithän sinä, luulin sinun nukahtaneen pystyyn”, eno sanoi hymyillen, ja Óttar nolostui hieman. ”Tässä ovat pikkuserkkusi Thorin, Frerin ja Dís”, eno esitteli, ja vasta nyt poika huomasi muutkin.
43
Thorin seurasi nuorta kääpiötä, jota Náin oli kutsunut Óttariksi, kun tämä astui huoneeseen ja kiinnitti heti ensimmäisenä huomion Thorinin pikkusiskoon. Kuultuaan oman nimensä olevan esittelyvuorossa Thorin kumarsi kohteliaasti, vaikka pitikin samalla poikaa puoliksi silmällä. Tätä ei tuntunut kovin erikoisemmin kiinnostavan pikkuserkkujensa nimet, jos tämän katseen harhailu kertoi yhtään mitään. ”Óttar, oletan, että pystyt kierrättämään pikkuserkkujasi heidän ollessaan luonamme”, Náin sanoi, ja poika nyökkäsi hieman poissaolevasti. Sitten vanhempi kääpiö kääntyi muiden aikuisten puoleen, ja nuoriso enemmän tai vähemmän ajettiin pois kammarista omille teilleen nuoren kääpiön opastamina. ”Mitä te haluaisitte nähdä tai tehdä ensimmäiseksi?” Óttar kysyi muilta katsoen kuitenkin vain pelkästään Dísiä.
43
Thorinin teki mieli melkein astua sisarensa ja heidän pikkuserkkunsa väliin, kun Frerin ehdotti, että keittiö olisi ensimmäisenä vierailulistalla. Sitten he kuitenkin lähtivät kävelemään pitkin käytäviä, ja vaaleahiuksisen pikkuserkunkin katse kiinnittyi taas valitsemaansa reittiin Dísin sijaan.
Seuraavien parin päivän aikana Óttar kierrätti Thorinia, Freriniä ja Dísiä ympäri Rautavuoria keittiöstä lähtien aina pienten kääpiölasten lempipiilopaikkoihin asti. Kolmikosta tuntui, että he kolusivat Rautavuoret kenties jopa tarkemmin kuin Yksinäisen vuorenkaan, koska niin moneen eri paikkaan Óttar heitä johdatti. Thorin oli myös oppinut pitämään pojasta koko ajan enemmän kun tämä esitteli heille aina vain uusia paikkoja. Liian pian tuli kuitenkin kolmikon aika lähteä takaisin kotiin.
44
Kun viimein tuli kotiinlähdön aika, Thorin, Frerin ja Dís olivat niin pyörällään päistään, että heidät sai melkein taluttaa ulos Rautavuorilta. He olivat käyneet siellä, täällä ja tuolla, ja loppujen lopuksi he eivät osanneet enää edes yksinkertaisinta reittiä ulos, koska joka nurkka näytti tutulta. He eivät olleet nähneet vanhempiaan kuin vain oikeastaan ruoka-aikoina, koska muulloin aikuiset olivat olleet ”kokoustamassa” kuten isä sitä kutsui, kun taas nuoriso oli rellestänyt ympäri Rautavuoria.
Nyt seurue nousi taas poniensa selkään ja käänsivät selkänsä sukulaistensa asumukselle. Dís katsoi taakseen ratsastaessaan, kunnes vaaleahiuksinen kääpiöpoika näytti enää pieneltä pisteeltä. Sitten hän kääntyi eteenpäin ja toivoi palaavansa pian takaisin.
45
Óttar puolestaan seurasi joukon katoamista horisonttiin hieman pettyneenä. Hän oli toivonut pääsevänsä tutustumaan tyttöön, Dísiin, tarkemminkin näiden ollessa heidän luonaan kylässä, mutta tämän isoveljet olivat olleet koko ajan paikalla häiriköimässä. Poika kuitenkin toivoi törmäävänsä kolmikkoon pian uudestaan, sillä ainakin Thorin oli tehnyt häneen suuren vaikutuksen.
Óttar käveli takaisin sisälle vasta kun ei nähnyt enää yhtä ainutta ponia tai ratsastajaa kaukaisuudessa. Serkku oli selvästikin valinnut mitä loistavimman ajan putkahtaa maailmaan, koska sen takia hän pääsi tutustumaan Dísiin. Ja tietysti myös Thoriniin ja Freriniin, eihän heitä sopinut unohtaa. Óttar hymyili kävellessään huoneeseensa onnellisena siitä, että oli saanut uusia ystäviä toivottavasti pidemmäksikin aikaa.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 50/300
Kirjoitti: LillaMyy - 02.11.2015 11:50:16
A/N: Näissä osissa on vuosi 2768, eli Thorin on 22, Frerin 17 ja Dís 8. Inspiraatiosanat: #11 talvi, #12 jää.
46
Sinä vuonna ensilumi tuli tavallista aikaisemmin Ereborille ja sekös vasta saikin riemullisen vastaanoton Yksinäisen vuoren kääpiölasten joukossa. Thorin oli jo niin vanha, ettei kehdannut riemuita lumesta yhtä paljon kuin nuoremmat lapset, mutta aikuiset kyllä huomasivat kruununprinssinkin iloitsevan talven saapumisesta. Tämä vei nuoremmat sisaruksensa päivittäin Korppikalliolle tarkistamaan, josko sieltä alkunsa saavan joen pinta olisi jäätynyt ja päivittäin Thorin, Frerin ja Dís palasivat myrtyneinä takaisin, kun jää ei ollut vielä kantavaa laatua. Välillä Regnar ja Lagnlifkin liittyivät kuninkaallisen perheen lasten kanssa jäätarkastusreissuille ja he palasivat aivan yhtä pettyneinä takaisin. Niinpä Thráin, Geilir ja Siólfr laittoivat toimeksi eräänä iltana lastensa mentyä jo nukkumaan.
47
Seuraavana aamuna kääpiöiden herättyä he juoksivat aamupalalle, jotta pääsisivät mahdollisimman pian ulos tarkistamaan joen pinnan jäätymistilanteen. He ehtivät kuitenkin hädin tuskin ulos Ereborista, kun lapsista etummaisimpana juossut Frerin luiskahti pepulleen. Thorin puri kieleensä, ettei olisi nauranut ääneen, mutta sitten hänkin joutui keskittymään pystyssä pysymiseen, koska jotenkin kummasti yön aikana Ereborin ja Laakson väliselle tasangolle oli ilmestynyt valtavan kokoinen jääkenttä. Regnar, Lagnlif ja Dískin kävelivät varovasti ulos. Kääpiölasten tietämättä Thráin, Geilir ja Siólfr olivat edellisenä iltana tasoittaneet tasangon maastoa parhaansa mukaan ja heitelleet sille sitten ohuen kerroksen vettä, jotta se jäätyisi mahdollisimman tasaiseksi. Nyt kääpiöillä olikin sitten ikioma jääratansa luistelemista varten.
48
Kääpiöviisikon liukastellessa jääkentällä läheisestä Laakson kaupungista purkautui ulos ihmislapsia, jotka seurasivat kääpiöiden liukastelua kauempaa. Hetken aikaa Dís ja Lagnlif katselivat kauempana seisovia lapsukaisia. Sitten he vilkaisivat toisiinsa ja luistelivat kahden vierekkäin seisovan pikkutytön luokse. He ojensivat käsiään ja tytöt tarttuivat niihin hieman epäröiden ennen kuin kääpiötytöt lähtivät luistelemaan takaisin jäälle päin. Pikkuiset ihmistytöt kulkivat aluksi hieman jännittyneinä, mutta rentoutuivat sitten kun he oppivat liukumaan jäällä kääpiöiden tahdissa. Kahden ensimmäisen uskallettua jäälle loputkin Laakson ihmislapsista uskaltautuivat luistelemaan kääpiöiden sekaan.
Hetkeä myöhemmin joku pojista keksi, että irtonaisia jääkimpaleita oli mukava potkiskella kavereiden kesken. Kääpiöt seurasivat vierestä ihmislasten pallotteluja, kunnes heidätkin pyydettiin mukaan.
49
Lopulta kun pelkkä pallottelu ei ollut enää hauskaa joku keksi, että eräiden isojen lohkareiden väliin jäi sopivan kokoinen aukko, jossa joku voisi seisoa samalla kun muut yrittivät potkia jääkimpaleita tämän selän taakse. Thorin lupautui vanhimpana kokeilemaan ensimmäisenä aukon vartiointia sillä välin, kun muut pääsivät kokeilemaan hänen ohittamistaan. Hetken kuluttua kruununprinssi alkoi kuitenkin katua lupaustaan, koska aukon vartiointi ei ollut kovin helppoa, kun välillä viisikin jääkimpaletta lähti tulemaan häntä kohti kerralla. Niinpä sääntöjä muutettiin hiukan, että aukossa olisi kaksi vahtia, koska se oli tarpeeksi iso siihen ja että vain neljä kimpaletta saisi olla yhtä aikaa liikenteessä, joten Frerin liittyi isoveljensä seuraan.
50
Kääpiöveljekset siis vahtivat aukkoa rinta rinnan ihmislasten yrittäessä kilpaa ohittaa heitä. Jotkut onnistuivatkin siinä, jotkut eivät, mutta kaikilla oli silti aivan yhtä hauskaa jääkentällä. Dís ja Lagnlifkin kävivät välillä kokeilemassa onneaan, vaikka suurimman osan ajasta he luistelivatkin toisaalla jutellen niitä näitä ihan vain pelkästään tyttöjen kesken. Välillä jotkut ihmistytöistäkin liittyivät kaksikon seuraan kyllästyttyään potkimaan jääkimpaleita pelkkien poikien kanssa.
Kaiken kaikkiaan Thráin, Geilir ja Siólfr olivat tehneet hyvää työtä jäädyttäessään kenttää, koska nyt lapsilla riitti hauskaa tekemistä useaksi iltapäiväksi, eikä heidän tarvinnut lähteä kiipeilemään vaaralliselle Korppikalliolle sen takia. Siispä kääpiökolmikko sekä järjesti lapsille tekemistä että samalla vähensi omia huoliaan näiden hyvinvoinnista.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 55/300
Kirjoitti: LillaMyy - 09.11.2015 14:39:13
Eräänä päivänä, kun eräskin kääpiöviisikko oli taas luistelemassa Ereborin jääkentällä, pohjoisesta puhaltava tuuli äityi jäätäväksi viimaksi. Thorin, Frerin ja Dís kiersivät vain turkiksiaan tiukemmalle ja jatkoivat luisteluaan, kun taas Lagnlif alkoi suunnitella palaamista takaisin sisätiloihin. Ennen kuin hän kuitenkaan ehti siirtyä tuumasta toimeen oli Regnar ojentanut hänelle mukaan raahaamansa huovan. Regnar oli tapansa mukaan varautunut kaikkeen mahdolliseen ja hän oli huomannut Lagnlifin hytisevän, joten hän ajatteli tarjota tälle lisälämmitystä huovallaan. Lagnlif katsoi tätä kiitollisena hymyillen kietoessaan huovan tiukasti ympärilleen, ja Regnarin sisällä läikähti lämpimästi. Hän ei tiennyt yhtään, mitä oli juuri tapahtunut, mutta jotenkin hän ei osannut olla hymyilemättä sille.
52
Regnar luisteli kauemmas pohtien itsekseen, miksi ihmeessä hänen sydämensä oli alkanut hakata hirveään tahtiin. Hän katseli kauempaa, kuinka Lagnlif luisteli hieman kömpelön näköisesti paksun huopansa sisällä, kunnes Thorin tökkäsi häntä kylkeen. Regnar kääntyi katsomaan ystäväänsä kysyvänä ja sai vastaansa erittäin leveästi virnuilevan kruununprinssin. Hänen poskensa punehtuivat, mutta hän toivoi, ettei se näkynyt pakkasen nostattaman punan alta. ”No mitä?” Regnar kysyi viattomasti. Eihän hän ollut tehnyt mitään kovin erikoista. ”Ei mitään. Huomasin sinun tuijottavan Lagnlifia”, Thorin nauroi. ”Enpäs tuijottanut”, Regnar protestoi, mutta kruununprinssi vain katsoi häntä kulmiensa alta, eikä Regnar voinut olla myöntämättä toisen olleen sittenkin oikeassa. ”Entäs sitten, jos tuijotinkin?”
53
”Sitä sitten, että taidat olla pihkaantumassa”, Thorin nauroi ja luisteli sitten kauemmas ystävästään. Frerin katsoi nauravaa isoveljeään kummissaan, kunnes hän huomasi punaisen Regnarin, joka vilkuili edelleen Lagnlifin suuntaan. Tämä sai nuoremmankin prinssin naureskelemaan käsiensä takana, mikä sai puolestaan Regnarin punastumaan entistäkin pahemmin.
Thorin ja Frerin luistelivat kauemmas nauramaan, mistä Regnar oli kiitollinen, vaikka hän ei erityisemmin pitänytkään prinssien naurun kohteena olemisesta. Hän ei kuitenkaan voinut sille mitään, että hän oli alkanut tuntea tietynlaista vetoa Lagnlifia kohtaan. Nyt hän katseli, kuinka tämä luisteli Dísin kanssa iloisesti hymyillen paksun huopansa sisältä. Regnar huomasi kruununprinssin olleen oikeassa hänen tuntemuksistaan, kun hänen sydämenlyöntinsä nopeutuivat.
54
Lagnlif piteli huovastaan kiinni molemmin käsin, ettei se vain tipahtaisi hänen yltään, mutta se vaikeutti hänen luisteluaan, kun hän ei voinut käyttää käsiään tasapainonsa säilyttämisessä. Dís teki kuitenkin parhaansa auttaakseen parasta ystäväänsä pysymään pystyssä. Häntä oli enemmän tai vähemmän lämmittänyt jo pelkkä ajatuskin, että Regnar halusi huolehtia hänen olostaan. Nyt hän vilkuili aina silloin tällöin tämän suuntaan Dísin katsellessa ystäväänsä vierestä. Prinsessa huomasi heti tarkkanäköisenä, että hänen ystävällään oli tunteita poikaa kohtaan, mutta hän pysytteli vaiti. Hän halusi Lagnlifin mainitsevan asiasta ensin itse ennen kuin hän sanoisi asiaan yhtään mitään. Dís kuitenkin toivoi, ettei Lagnlif odottaisi turhan kauan asiasta puhumista.
55
Hetken kuluttua kääpiöviisikko palasi takaisin sisälle, kun viima alkoi käydä luihin ja ytimiin. Jonon hännillä kulkeva Dís huomasi heti, kuinka Regnar ja Lagnlif kävelivät varmaan aivan huomaamattaan vierekkäin vain muutaman askeleen päässä toisistaan. Prinsessa katsoi veljiään, jotka pudistelivat lunta vaatteiltaan huomaamatta selvästikään mitään muuta. Hän ei ymmärtänyt, miten Thorin ja Frerin saattoivat olla niin sokeita, etteivät he huomanneet ystäviensä välistä kemiaa, mutta kenties se johtui ihan puhtaasti siitä, että nämä olivat täysiä tolloja. Lagnlif otti huovan yltään päästyään viimein sisälle ja ojensi sen Regnarille, ja he molemmat hymyilivät vienosti heidän käsiensä hipaistessa toisiaan. Heidän takanaan Dísiäkin hymyilytti, mutta eri syystä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 60/300
Kirjoitti: LillaMyy - 16.11.2015 14:36:45
A/N: Näissä osissa on vuosi 2769, eli Thorin on 23, Frerin 18 ja Dís 9. Inspiraatiosana: #17 omatunto.
56
Thorin katseli vierestä, kuinka pikkuhiljaa Regnarin ja Lagnlifin ystävyys sai uusia muotoja. Ensi alkuun kaksikko saattoi istua yhdessä iltaa vierekkäin takkatulen ääressä lämmittelemässä ja seuraavassa hetkessä he saattoivatkin lähteä käsi kädessä kiertelemään pitkin Ereborin kiemuraisia käytäviä. Regnar näytti päivä päivältä onnellisemmalta kuin aikoihin, ja Thorin tiesi, että hänen pitäisi olla onnellinen hyvän ystävänsä puolesta, mutta jostain syystä hänen omallatunnollaan oli tapana kolkutella aina silloin tällöin. Kruununprinssi ei ollut aivan varma, johtuiko se vain siitä, että hän kadehti ystäväänsä ja sitä, kuinka helppo siirtymä tällä ja Lagnlifilla oli ollut ystävyydestä joksikin hieman syvemmäksi, vaikkei sitä vielä ehkä voinutkaan ihan rakkaudeksi kutsua.
57
Toisaalta, selitys voisi myös olla siinä, että Regnarin keskittyessä pitämään Lagnlifin tyytyväisenä ja seurassaan, Thorin menetti päivä päivältä enemmän ja enemmän otetta ystäväänsä. Tottahan kruununprinssi sen ymmärsi, ettei toinen voisi viettää enää jokaista vapaahetkeään hänen kanssaan, kun tämän piti ajatella Lagnlifiakin, mutta silti se kirpaisi. Aikaisemmin Thorin, Regnar ja Unnarr olivat olleet tiiviisti yhteen nivoutunut kolmikko ja nyt, kun siihen oli muodostumassa Regnarin kokoinen reikä, oli Thorininkin aika kääntää katseensa toisaalle. Hän ja Unnarr jatkoivat edelleen samaa menoa kuin aikaisemminkin niin paljon kuin mahdollista, mutta se ei vain ollut samanlaista kahdestaan, kun koko ajan tiesi syvällä sisimmässään, että kolmas puuttui.
58
Siispä Thorin käytti tilaisuutta hyväkseen, ja alkoi viettää hieman enemmän aikaa sisarustensa kanssa. Etenkin Dísin, koska tämä tuntui kärsivän samanlaisesta ongelmasta, koska Lagnlifin aika tuntui nykyisin jakautuvan prinsessan ja Regnarin väliseksi taistoksi.
Sekään ei kuitenkaan tuntunut Thorinista samalta kuin aiemmin, koska Dís ei ollut enää se pieni tytöntyllerö, joka kaipasi isoveljeään lastenvahdiksi, vaan tästä oli kovaa vauhtia tulossa varsin kovapäinen (useammassa merkityksessä kuin yhdessä!) nuori kääpiöneito. Kruununprinssi ei jostain kumman syystä tuntunut osaavan olla enää paikoillaan, eikä hän ollut aivan varma, johtuiko se vain siitä, että hänen ystävänsä alkoi asettua aloilleen vai oliko sen taustalla kenties jotain muuta ja suurempaakin.
59
Eräänä päivänä, kun Thorin, Frerin ja Dís istuivat ruokasalissa aamupalalla pohtimassa mitä ihmeen tekemistä he oikein keksisivät tulevaksi päiväksi, Regnar ja Lagnlif pölähtivät paikalle hieman hämmentyneen näköisinä. Lagnlif kiskoi välittömästi Dísin erilleen veljistään samalla kun Regnar istahti prinssien seuraksi. Kaikki kolme sisarusta seurasivat toimenpidettä ihmeissään, koska juuri sisään astelleella parivaljakolla oli selkeästi jotain sanottavaa heille, mutta ilmeisesti sitä ei voinut sanoa kuitenkaan kaikkien kuulleen tai muutoin sisaruskolmikkoa ei olisi ollut tarpeen erottaa toisistaan.
Thorin ja Frerin katsoivat molemmat Regnaria silmät ja korvat tarkkoina, mutta tämä vain hymyili koko purukalustonsa leveydeltä avaamatta suutaankaan. ”Mitä sinulla oikein oli asiaa?” Thorin kysyi viimein.
60
”Me sovimme juuri Lagnlifin kanssa lupautumisseremoniamme ajankohdasta”, Regnar sanoi suu edelleen leveässä hymyssä. Thorin ja Frerin eivät osanneet tehdä muuta kuin tuijottaa tätä suut ammollaan.
Samaan aikaan toisella puolella ruokasalia Lagnlif puri sormiaan ja katseli edessään istuvaa Dísiä, jonka leuka oli loksahtanut ammolleen hänen ilmoituksensa jälkeen. ”Et ole tosissasi?” prinsessa sihahti, eikä toinen osannut tehdä muuta kuin vain nyökätä. Dís päästi pienen innostuneen vinkaisun ennen kuin nosti kätensä suunsa eteen. Hän oli arvellutkin, että kaksikon välillä oli jotain suurempaakin menossa, mutta hänkään ei ollut osannut odottaa aivan näin nopeaa toimintaa. Hän alkoi kuitenkin nopeasti pulputtaa Lagnlifin kanssa innoissaan tulevasta seremoniasta.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 65/300
Kirjoitti: LillaMyy - 30.11.2015 14:50:12
A/N: Inspiraatiosana: #21 apua.
61
”Apua, Dís, mitä ihmettä minä oikein olen tekemässä?” Lagnlif pamautti eräänä päivänä, kun hänen ja Regnarin lupautumisseremoniaan oli enää muutama viikko aikaa. ”Miten niin?” prinsessa, joka ei ymmärtänyt yhtään mistä nyt oikein tuuli, ihmetteli. ”Me olemme kuitenkin vielä niin nuoria…” Lagnlif aloitti hermostuneena. ”Niin?” Dís ihmetteli, kun toinen ei jatkanutkaan pidemmälle. ”Entä jos tämä onkin elämäni suurin virhe?” Lagnlif lopetti näyttäen siltä, että hän olisi valmis melkein haastamaan Hergunnrin painikisaan mieluummin. Dís katsoi ystäväänsä huolissaan ja pohti pitkään vastaustaan ennen kuin sanoi yhtään mitään. ”Minusta tuntuu, että sinun ja Regnarin pitäisi jutella asiasta”, hän totesi Lagnlifille, joka nyökkäsi kiitollisena neuvosta.
62
”Mitä minun pitäisi sanoa hänelle?” Lagnlif kysyi kuitenkin hetken kuluttua. Hän oli ollut jo lähdössä etsimään Regnaria, kunnes olikin sitten tullut toisiin aatoksiin. ”Sanot hänelle niin kuin asia on; sinua on alkanut hieman pohdituttaa asia, että kiirehdittekö te sittenkin hieman liikaa lupautumisenne kanssa. Muista kuitenkin painottaa, että haluat sitä edelleen, olet vain huolissasi siitä, tapahtuuko se liian nopeasti”, Dís pohdiskeli ääneen, ja Lagnlif nyökytteli vieressä. ”Sinähän kuitenkin haluat edelleen naimisiin Regnarin kanssa?” Dís tarkisti vielä nopeasti. ”Totta kai haluan, en vain tiedä, olenko valmis siihen juuri nyt”, vanhempi kääpiötytöistä sanoi. ”Hyvä, ehdin jo hetkeksi huolestua, että haluat peruuttaa koko jutun.”
63
”Miksi ihmeessä minä haluaisin peruuttaa sen?” Lagnlif ihmetteli. ”En tiedä, mutta piti kuitenkin tarkistaa vielä, koska jos olisit halunnut peruuttaa sen, olisin joutunut keksimään jotain ihan muuta sanottavaa”, Dís vastasi. ”No, ihan turhaan huolehdit sellaisia, koska minulla ei ole käynyt mielessänikään peruuttaa koko seremoniaa. Haluan vain varmistaa, että tämä on ihan oikeasti se oikea aika sille, ettemme me molemmat sitten myöhemmin kadu näin aikaista seremoniaa”, Lagnlif selitti, ja Dís oletti ymmärtävänsä toista. Kaiketi hänkin haluaisi vastaavassa tilanteessa olla varma siitä, että aika oli kypsä, koska avioliitosta ei päässyt irti kääpiöiden keskuudessa kuolemassakaan. Siispä seremonian alkaessa molempien oli oltava varmoja siitä.
64
Dís ja Lagnlif keskustelivat vielä hetken tulevasta seremoniasta ja, kuinka sen uhkaava lähestyminen sai toisen hermoilemaan, vaikka Lagnlif olikin tuntenut Regnarin pienestä pitäen. Silti seremonian odottaminen oli vanhemmalle kääpiötytölle todella hermojaraastavaa aikaa, koska hän mitä lähemmäs se päivä tuli, sitä enemmän hän pelkäsi tekevänsä elämänsä suurimman virheen kiirehtimällä liikaa. Hän halusi kyllä naimisiin, ja vieläpä Regnarin kanssa, mutta tapahtuiko tämä kaikki silti liian nopeasti. Dís yritti parhaansa mukaan rauhoitella ystäväänsä, vaikkei hänellä itsellään ollutkaan aiheesta kokemusta. Hänen mielestään kuitenkin paras tapa saada toinen rauhoittumaan olisi, jos tämä juttelisi tulevan puolisonsa kanssa rehellisesti asiasta. Ehkä se saisi toisen uskomaan taas itseensä.
65
Vielä viimeiset neuvonsa saatuaan Lagnlif lähti etsimään Regnaria Ereborin sokkeloista jutellakseen tämän kanssa tulevasta seremoniasta. Dís jäi katsomaan ystävänsä perään toivoen, että kaikki menisi niin kuin pitää, ja että Regnar ymmärtäisi asian oikein. Siitä ei seuraisi mitään hyvää, jos nyt koko lupautumisseremonia laitettaisiin jäihin, koska sitten varmaan kaikki Ereborilla alkaisivat katsoa pariskuntaa (ja Dísiä, jos he tietäisivät hänen liittyvän asiaan mitenkään) kieroon. Lagnlifin ja Regnarin pitäisi kuitenkin saada kaikki takaisin kuntoon ennen kuin seremonia voitaisiin pitää, joten Dís toivoi parasta ja pelkäsi pahinta.
Dísin pelko osoittautui kuitenkin turhaksi, koska muutamaa tuntia myöhemmin Lagnlif tuli ilmoittamaan seremonian tapahtuvan kahden viikon päästä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 70/300
Kirjoitti: LillaMyy - 08.12.2015 10:25:35
Niinpä kaksi viikkoa myöhemmin Dís odotti jännittyneenä Ereborin juhlasalin ovien takana tuttuakin tutumpaa säkkipillien säveltä. Kun se alkoi viimein soida, salin ovet aukenivat, ja Dís, Finna ja Ginna kävelivät Lagnlif perässään saliin. Regnar odotti tulevaa morsiotaan salissa Thorinin, Frerinin ja Unnarrin välissä, Ereborin kääpiökansa ympärillään. Dís, Finna ja Ginna pysähtyivät vähän matkan päähän mieskolmikosta, ja Lagnlif käveli heidän ohitseen. Regnarkin otti muutaman askeleen lähemmäs tulevaa morsiantaan, ja muut kuusi asettuivat puoliympyrään näiden taakse. Geilir alkoi messuta khuzduliksi kovaan ääneen, ja Dísin jännitys raukeni jokaisen lausutun sanan myötä. Oli ihan turha jännittää ystävän puolesta, koska tämän olemus muuttui koko ajan rauhallisemmaksi.
67
Hetken kuluttua Siólfr liittyi Geilirin seuraan lupautuvien puolisoiden väliin. Molempien isät ojensivat kätensä eteen, ja Regnar ja Lagnlif tarttuivat niihin. Kun kaikkien neljän kädet koskettivat toisiaan, Geilir kysyi khuzduliksi yleisöltä, oliko jollain jotain tulevaa liittoa vastaan. Dís katseli ympärilleen salissa tuimana aivan kuin haastaen jonkun vastustamaan Regnarin ja Lagnlifin lupaamista toisilleen, jotta hän saisi huitaista jotakuta. Kukaan ei kuitenkaan sanonut mitään, joten Geilir ja Siólfr irrottivat otteensa nuorten käsistä, ja Geilir liitti Regnarin ja Lagnlifin kädet yhteen julistaen heidät luvatuiksi toisilleen. Ereborin salissa alkoi kaikua kääpiöiden riemu, ja Thorin, Frerin, Dís, Unnarr, Finna ja Ginna ryntäsivät onnittelemaan ystäviään kaiken keskellä.
68
Kun kaikki läheisimmät ystävät ja sukulaiset olivat käyneet onnittelemassa Lagnlifia ja Regnaria, Geilir ja Siólfr ilmoittivat juhlinnan alkaneeksi. Jos mahdollista, niin tämä jälkimmäinen ilmoitus sai aikaan suuremman metelin kuin pariskunnan lupautumisen julistus, sillä kääpiöiden juhlinta tarkoitti viikon kestävää ruoalla ja juomalla ilottelua.
Dís, Frerin ja Thorin siirtyivät muiden juhlijoiden perässä ruokalajien äärelle ja unohtivat kaiken muun kaiken sen riemun ja ilottelun keskellä. He olivat kaikki erittäin iloisia hyvien ystäviensä puolesta, vaikka he olivatkin ehkä hiukkasen kateellisia toisten onnesta. Dís oli kuitenkin vielä niin nuori, ettei hän edes ajatellut vielä lupautumista tai naimisiinmenoa, mutta Thorinin olisi suonut kruununprinssinä jo löytäneen jonkun.
69
Regnar ja Lagnlif unohtivat onnensa huumassa kaikkien muiden olevan edes paikalla, sillä he huomasivat vain toisensa. Dís oli harvinaisen iloinen nähdessään pääpöydässä istuvan tuoreen lupautuneen parin tuijottelevan toisiaan lumoutuneina, sillä hän muisti edelleen Lagnlifin paniikin muutama viikko sitten. Kaikki oli kuitenkin onneksi kääntynyt parhain päin, sillä nyt nuoresta kääpiöneidosta ei näkynyt vilaustakaan siitä epätietoisuudesta, joka oli vallinnut hänen ympärilleen aikaisemmin. Nyt neito oli selvästikin täysin sinut tapahtuneen kanssa, ja se sai Dísinkin hymyilemään ruokailunsa lomassa.
Thorin ja Frerin eivät puolestaan suuremmin kiinnittäneet huomiota lupautuneeseen kaksikkoon, sillä heillä oli liian kiire syödä hyvin. Kääpiöprinssit pyrkivät keskittymään tarjottaviin ja unohtamaan kaiken muun.
70
Se ei kuitenkaan ollut aivan niin helppoa, sillä eräätkin seremonian hurmoksissa olevat nuoret kääpiöneidot yrittivät parhaansa mukaan vikitellä joko Thorinia tai Freriniä. Kumpikaan prinsseistä ei osoittanut yhtään mitään kiinnostusta muuta kuin lautasensa tai kolpakkonsa sisältöä kohtaan, mutta se ei tuntunut hidastavan heidän ihailijoitaan, jotka hääräsivät heidän ympärillään. Nuorista kääpiöneidoista oli kyllä sen takia hyötyä, koska nämä tunsivat sanonnan ’tie miehen sydämeen käy vatsan kautta’ ja toteuttivat sitä varsin tarmokkaasti täyttäessään vuoroittain prinssien lautasia tai kolpakoita.
Dís oli tukehtua piiraaseensa, kun hän sattui vilkaisemaan veljiensä suuntaan ja huomaamaan, kuinka Finna kiikutti parhaillaan täyttä lautasta Frerinin eteen. Tästä tulisi vielä sanottavaa myöhemmin!
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 75/300
Kirjoitti: LillaMyy - 14.12.2015 14:26:03
A/N: Inspiraatiosana: #96 retkahdus.
71
Kesken juhlinnan Thorin pisti yhtäkkiä merkille, että Unnarr ja Ginna tuntuivat kadonneen jonnekin. Se tuntui prinssistä todella kummalliselta, sillä kaikki muut olivat kyllä salissa, mutta nämä kaksi olivat mystisesti hävinneet hänen näköpiiristään. Hän ei kuitenkaan ehtinyt ihmetellä asiaa kovin kauaa, kun Dagrún työnsi hänen naamansa eteen täyden olutkolpakollisen. Thorin kiitti neitoa hivenen hämillään ja nosti sitten kolpakon huulilleen ja yritti unohtaa ystävänsä mystisen katoamisen.
Frerin puolestaan oli Finnan kestittävänä, eikä hän jaksanut kiinnittää mihinkään muuhun mitään huomiota niin kauan kuin hänen edessään vain oli ruokaa ja juomaa. Siispä prinssi ei myöskään huomannut isänsä tutkivan katseen seuraavan häntä (ja Thorinia) huoneen toiselta puolelta.
72
Thráin ei ollut aivan varma mihin suuntaan Thorinin ja Frerinin tilanne oli sillä hetkellä kehittymässä, mutta hän alkoi olla sitä mieltä, että kohta tilanteeseen olisi puututtava. Molemmat veljekset vaikuttivat varsin tyytyväisiltä niin kauan kuin heidän itsensä ei tarvinnut nousta täyttämään kolpakkoaan tai lautastaan, mutta Thráin tunsi kääpiönaisten metkut poikiaan paremmin. Finna ja Dagrún selvästikin yrittivät juottaa hänen poikansa niin tukevaan humalaan, että heidät olisi helppo houkutella naimakaupoille. Thráin hykerteli asiasta yhdessä Thrórin kanssa, kunnes Jófast muistutti aviomiestään kääpiömiehen itsensä joutuneen samanlaisen kohtelun ansaan Náinin lupautumisseremonian juhlinnoissa vuosia sitten, mikä sai Thráinin melkein tukehtumaan olueensa, ja Thrórin punastumaan hieman.
73
Samalla kun muut juhlivat tuoretta lupautunutta pariskuntaa Ereborin suuressa salissa, Unnarr ja Ginna käveleskelivät pitkin ja poikin käytäviä. Ginna oli jostain syystä, jota hän ei itsekään oikein ymmärtänyt, hakeutunut Unnarrin lähelle jo heti seremonian alettua. Kuitenkin vasta muiden kaikottua juhlintoihin oli hän uskaltanut lähestyä kääpiötä.
Unnarr ei puolestaan vieläkään ymmärtänyt, miksi Ginna oli halunnut hänen seuraansa, koska Thorinhan oli heidän poikakolmikostaan aina ollut se, jota tytöt piirittivät eikä hän! Mikä ihme siis ajoikaan tämän yhden yksilön hänen luokseen, oli täysi mysteerio pojalle itselleen. Kaksikko pysähtyi erään nurkan taakse käännyttyään, ja Ginna jäi katsomaan Unnarria ripsiensä alta. ”Unnarr, minä…” hän aloitti.
74
”Niin?” Unnarr avitti toista pitkän hiljaisuuden jälkeen. Häntä vaivasi hieman, mitä toisella oli oikein asiaa. Selviäisikö nyt, miksi hänet oli kiskottu erilleen muista, ja tulisiko hän pitämään tytön paljastuksesta? Ginna tuijotti hetken aikaa jalkojaan mietteliäänä ennen kuin katsoi taas toista silmiin. ”Minusta tuntuu, että meidän olisi jo korkea aika ottaa seuraava askel”, Ginna jatkoi, mutta Unnarr keskeytti tämän: ”Thorin pisti sinut asialle, eikö vain?” ”Mit… Ei! Hänen kruununprinssillisellä korkeudellaan ei ole mitään tekemistä tämän asian kanssa!” Ginna tokaisi mutristaen suutaan hieman. Eikö toinen uskonut häntä, vai eikö tämä vain halunnut uskoa häntä? ”Mitä tämä sitten on oikein olevinaan?” Unnarr ihmetteli.
75
”Minä olen seurannut pikkuveljesi ja Lagnlifin lähentymistä liian pitkään sivusta uskaltamatta tehdä itse mitään, mutta nyt ajattelin seurata Lagnlifin näyttämää esimerkkiä”, Ginna vastasi, ja Unnarr tipahti lopullisestikin kärryiltä. ”Mitä?” kääpiöpoika kysyikin huuli pyöreänä. ”Unnarr, minä pidän sinusta!” Ginna totesi lyhyesti ja ytimekkäästi, ja jos Unnarr olikin ollut aikaisemmin epävarma tunteistaan kääpiötyttöä kohtaan, niin nyt hän viimeistään retkahti… ja pahasti!
Samaan aikaan suuressa salissa Thorin ja Frerin ahtoivat edelleen juhlaruokaa ja –juomaa napoihinsa niin paljon kuin suinkin ehtivät. Dís seurasi veljiään hieman kauempaa hihittäen heidän idiotismilleen, kun he eivät näyttäneet tajuavan tyttöjen käyttävän ruokaa reittinä kääpiöprinssien sydämiin ja vieläpä erittäin taitavasti.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 80/300
Kirjoitti: LillaMyy - 22.12.2015 14:45:49
A/N: Inspiraatiosana: #171 laskea.
76
Viikon kestäneiden juhlintojen jälkeen, kun Regnar ja Lagnlif olivat siirtäneet tavaransa yhteen kammariin, Dís seurasi vierestä isoveljiensä tolloa keskustelua. ”Oletko huomannut, että viime aikoina on ollut jotain ihmettä ilmassa?” ”Mitä niin?” ”No, kun kaikki ovat alkaneet yhtäkkiä pariutua!” ”Totta kyllä. Mikäköhän siinäkin on, että kaikki tällainen tapahtuu aina ryhmittäin?” ”Mitä tarkoitat?” ”No sitä tietysti, että silloin kun porukka alkaa pariutua, niin se ei ole vain yksi siellä täällä, vaan se tapahtuu laumoittain. Samoin, kun tyypit alkavat lisääntyä, niin sekin tapahtuu yhdessä lössissä.” ”Totta, totta. Pitäisiköhän meidänkin etsiä itsellemme kääpiönaiset?” ”Eiiii kai nyt sentään.” ”Miksi ei? Mehän olemme kuitenkin Ereborin halutuimmat!”
77
Tässä kohtaa Dís ei pystynyt estämään itseään tuhahtamasta erittäin kuuluvaan ääneen, jolloin Thorin ja Frerin kääntyivät katsomaan siskonsa suuntaan. ”Oliko sinulla jotain asiaa?” Frerin kysyi herttaisesti. ”Ei minulla kai mitään tärkeää ollut, mutta te kaksi ette ole kyllä halutuimpia nähneetkään!” Dís tokaisi, ja Thorin katsoi tätä esittäen syvästi järkyttynyttä. ”Dís, miten ihmeessä sinä voit sanoa noin?” hän kysyi dramaattisesti pidellen sydänalaansa aivan kuin häntä olisi sattunut, ja puhuteltu neiti pyöritteli silmiään. ”Draamakuningatar”, hän tuhahti saaden Frerinin hekottamaan. Thorinin huumorintajusta kertoi se, ettei hänkään pystynyt estämään hymynkaretta nousemasta huulilleen. ”Mutta vakavasti puhuen, eikö meilläkin pitäisi olla joku?” Frerin jatkoi aiempaa keskustelua.
78
”En tiedä, mutta miksi ihmeessä pitäisi?” Thorin kysyi. ”Koska isä ainakin puhuu koko ajan ’suvun jatkumisesta’ ja muuta vastaavaa soopaa”, Frerin sanoi irvistäen hieman, ja Dís huokaisi. ”No ei kai sentään. En usko, että meidän varsinaisesti pitäisi tehdä mitään”, Thorin vastasi. ”Toivottavasti olet oikeassa. En haluaisi joutua laskemaan standardejani kääpiönaisten suhteen ihan vain sen takia, että pääsisin jatkamaan sukua”, Frerin tokaisi, ja Thorin nyökkäsi vieressä. Epäonnekseen veljekset eivät huomanneet sisarensa ilmettä, joka kertoi tukahdutetusta naurusta, vaan he jatkoivat keskusteluaan samalla linjalla. ”Aivan, miksi turhaan tyytyä karvattomaan tai muuten rumaan kääpiönaiseen pelkästään suvun jatkamisen takia”, Frerin jatkoi yksinpuheluaan veljensä nyökytellessä vieressä.
79
Siinä kohtaa Dís ratkesi liitoksistaan ja alkoi nauraa niin kovaa kuin pieni tyttö suinkin pystyi. Thorin ja Frerin vain tuijottivat hekottavaa sisartaan kuin tämä olisi tullut hulluksi, koska mitä hauskaa tässä nyt muka oikein oli. Veljekset eivät ymmärtäneet yhtään siskonsa saamaa naurukohtausta, joten he odottivat ihmeissään, jotta Dís saisi itsensä ja nauruhermonsa takaisin kuriin.
Kun neiti oli sitten vihdoin ja viimein rauhoittunut tarpeeksi pystyäkseen puhumaan, veljekset kysyivät tältä oitis, mikä ihme oli synnyttänyt niin valtavan naurun remakan. ”Te kaksi”, oli lyhyt ja ytimekäs vastaus, mikä aiheutti vain entistä enemmän kysymyksiä. ”Me?” Thorin ihmetteli. ”Mitä me nyt olemme tehneet?” Frerin jatkoi.
80
”Te…” Dís aloitti, veti syvään henkeä ja jatkoi, ”te puhuitte naisstandardeistanne.” Thorin ja Frerin katsoivat siskoaan odottavasti. Kun tämä ei kuitenkaan jatkanut pidemmälle Frerinin oli pakko kysyä: ”Niin? Mitä niistä?” Dís katsoi veljiään ja alkoi nauraa uudestaan. Tällä kertaa hän kuitenkin kasasi itsensä nopeammin. ”Ihan kuin teillä kahdella edes olisi mitään ’standardeja’”, hän totesi veljiensä kysyvien ilmeiden tähden nauraen. ”Totta kai meillä on”, Thorin sanoi. ”Kaikillahan on standardit”, Frerinkin myönsi. ”Tiedättekö te edes, mitä se tarkoittaa?” Dís kysyi hymy edelleen herkässä. ”Ei…” veljekset myönsivät, mikä sai Dísin riemun repeämään jo kolmannenkin kerran. Veljekset vain pudistivat päitään siskolleen ja jatkoivat keskusteluaan.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 85/300
Kirjoitti: LillaMyy - 28.12.2015 11:23:12
A/N: Näissä osissa on vuosi 2770, eli Thorin on 24, Frerin 19 ja Dís 10. Inspiraatiosana: #44 syy.
81
Sinä vuonna, kun Dís juhlisti kymmenettä vuottaan, saapui Ereborille korppi tärkeän viestin kera. Se kantoi koivessaan kirjettä Náinilta, että hän oli perheensä kanssa matkalla Yksinäiselle vuorelle. Niinpä vuorella aloitettiin valmistelemaan sopivaa vastaanottoa Rautavuorilta saapuville kääpiöille, joita olisi todennäköisesti ainakin yhden naisen mukanaolon takia useampi tusina.
Thráin ei kuitenkaan kertonut lapsilleen, että kirjeessä oli mainittu, että Náin ja Grór olivat joukon mukana, koska heillä olisi tärkeää, poliittista puhuttavaa Thráinin ja Thrórin kanssa. Ainoastaan miehet vaimoineen tiesivät tästä asiasta, eivätkä he aikoneetkaan vaivata muiden päitä sillä. Vain kaksi asiaa olivat kääpiöille niin tärkeitä, että hallitsija ja hänen perillisensä molemmat lähtisivät viralliselle vierailulle.
82
Ereborilla oli kova vilinä ja kuhina, kun tieto Rautavuorten hallitsijaperheen saapumisesta levisi kulovalkean lailla ympäri vuorta. Keittiöllä valmistauduttiin ruokkimaan ties kuinka monta ylimääräistä suuta, makuukammareita valmisteltiin asuttavaan kuntoon ja talleilla varustauduttiin vastaanottamaan juhdat vierailun ajaksi.
Thorin, Frerin ja Dís olivat myös innoissaan tulevasta vierailusta, sillä nyt heidän pikkuserkkunsa Dáin, jonka he olivat nähneet aivan vastasyntyneenä, oli jo tomera kolmivuotias. Pojat odottivat myös seitsemäntoistakesäistä Óttaria, johon he olivat tutustuneet myös Rautavuorilla vieraillessaan. Dískin muisti nuorukaisen, muttei muistanut tästä juuri muuta kuin sen, että tämä oli kierrättänyt heitä monet kerrat ympäri Rautavuoria. Thorinilla oli myös paha tapa muistuttaa Dísiä tytön ensireaktiosta Dáiniin.
83
Kun odotettu päivä sitten viimein saapui, leijui Ereborin yllä odottavat tunnelmat. Kaikki oli saatu valmiiksi ja nyt vain pitäisi odottaa itse vieraiden saapumista portille. Dís hytkyi jalkojensa päällä hieman hermostuneena, koska tämä oli ensimmäinen kerta hänen elinaikanaan, kun Ereborille tuli ”valtiollisia vieraita” kuten isoisä oli tulevia vieraita kutsunut. Thorin ja Frerin olivat hieman vanhempina kokeneet tämän ennenkin, mutta silti heitä molempia hieman kutkutti, koska tämän luokan vierailuja ei tapahtunut kovinkaan usein.
Kun horisonttiin sitten ilmestyi viimein liikkuva rivistö jotain, oli Dís hypätä vieressään seisovan Thorinin niskaan jännityksestä. Hän joutui kuitenkin odottamaan vielä hyvän tovin, kun seurue ratsasti mäkeä verkkaisesti alas.
84
Tulijoiden lähestyessä Ereborin kääpiöt huomasivat Rautavuorilta saapuvan vain noin kolmisenkymmentä kääpiötä, joista osa ratsasti Thorinin, Frerinin ja Dísin mielestä kummallisesti porsailla. Frerinin ja Dísin suupielet alkoivat nykiä sen huomattuaan, mutta Thorin piti pokkansa, vaikkakin vain vaivoin, sillä hän halusi näyttää prinssilliseltä, kuten hänen kuuluikin lapsista vanhimpana. Ratsastava seurue lähestyi lähestymistään, ja Dís huomasi purevansa poskeaan jännityksestä, joten hän tarrasi molemmin puolin seisovia isoveljiään käsistä. Thorin ja Frerin esittivät aivan kuin mitään erikoista ei olisi tapahtunut samalla kun puristivat hellästi siskonsa pieniä käsiä lievittääkseen tämän jännitystä parhaimpien kykyjensä mukaan.
Thrór ja Thráin odottivat tulijoiden laskeutuvan ratsailta ennen kuin toivottivat nämä lämpimästi tervetulleiksi Ereborille.
85
Vasta kun kaikki muodollisuudet oli saatu hoidettua pois alta, saattoivat Thrór, Thráin, Grór ja Náin siirtyä syrjemmälle keskustelemaan Rautavuorten kääpiöiden matkan todellisesta syystä. ”Mikä oli niin polttava asia, jotta teidän molempien läsnäoloa vaadittiin?” Thrór kysyi. ”Itse asiassa, jos totta puhutaan, niin tämä ei ollut ollenkaan meidän ajatuksemme”, Grór aloitti. ”Vaan sisareni pojan”, Náin jatkoi. ”Mitä tarkoitatte?” Thráin kysyi samalla kun huoneen ovi avautui ja sisään asteli nuori kääpiöpoika, jonka Thráin muisti nähneensä aiemmin Rautavuorilla vieraillessaan. Kuitenkin ennen kuin hän ehti kysyä pojalta mitään, tämä tokaisi komean kumarruksen kera: ”Koska minä matkasin tänne pyytämään tyttärenne kättä Thráin Thrórin poika.”
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 90/300
Kirjoitti: LillaMyy - 04.01.2016 21:55:50
A/N: Inspiraatiosana: #295 rauhoittaa.
86
Nuoren kääpiöpojan suoranaista julistusta seurasi syvä hiljaisuus, kun tämän sanat rekisteröityivät Thrórin ja Thráinin aivojen syövereihin. Kukaan ei puhunut mitään sillä välin, kun Ereborin kaksikko sulatteli kuulemaansa. Lopulta Thrór sai itsensä takaisin kasaan, jotta sai suunsakin avattua. ”Sinä. Siis. Haluaisit. Naida. Dísin”, hän sanoi yksi sana kerrallaan. Thráin nojasi vieressään olevaan pöytään aivan kuin häntä heikottaisi. ”Kyllä. Mitä nopeammin, sitä parempi”, Óttar vastasi, ja Thráin alkoi haukkoa henkeään kuin kala kuivalla maalla. Kääpiöiden keskuudessa oli tavanomaista kysyä tytön isältä lupaa naida tämän tytär, se oli totta, mutta useimmiten se tapahtui kääpiönaisen ollessa yli kuusissakymmenissä, ja Dís oli kuitenkin vasta kymmenvuotias!
87
”Óttar, on ehkä parempi, jos me hoidamme tämän asian”, Grór toppuutteli tyttärenpoikaansa samalla kun Thrór auttoi oman poikansa istumaan ja Náin kiikutti tälle juotavaa. Óttar myönsi vanhemman kääpiön olevan oikeassa ja kumarsi kaikille neljälle ennen kuin poistui kuuliaisesti huoneesta. ”Oletko kunnossa, Thráin?” Grór kysyi oven sulkeuduttua hänen tyttärenpoikansa selän takana. Thráin ei ollut saada sanoja suustaan, joten hän vain nyökkäsi hieman epävarman oloisesti. ”Joten, Óttar siis haluaisi naida pojantyttäreni”, Thrór mutisi partaansa kuin itsekseen. Grór ja Náin nyökkäsivät samalla kun Thráinin läpi kulki kylmä väristys. ”Dís on vasta kymmenen!” tytön isä protestoi saaden viimein taas äänensä toimintakuntoonkin. Muut nyökyttelivät tahdissa.
88
Kääpiöiden keskuudessa näin aikainen naimisiinmeno oli todella epätavallista, mikä selitti osaltaan Thráinin suurta järkytystä. Oli kuitenkin totta, että Dís kuului kuninkaalliseen linjaan, joka oli tunnettu erikoisista naimakaupoistaan. Durin III oli nainut veljensä vaimon siskon ja Thorin I oli puolestaan mennyt naimisiin viisikymppisenä kaksitoistavuotiaan kanssa, joten Dísin naittaminen toisen hallitsijasuvun vesan kanssa nuorena ei olisi sinälleen mitenkään suuren suuri asia. Se ei kuitenkaan auttanut Thráinia sulattelemaan ajatusta kymmenkesäisestä tyttärestään avioliiton satamassa yhtään sen paremmin.
”Tiedämme kyllä, että tämä on varmasti varsin suuri järkytys teille, mutta meidän mielestämme Óttarin ajatuksessa on ideaa”, Náin sanoi varovasti hetken hiljaisuuden jälkeen. Thráin katsoi toista silmiin.
89
”Mitä tarkoitat, serkku?” Thráin kysyi. ”Tarkoitan sitä, että Óttar ja Dís kuuluvat molemmat kääpiöiden hallitsijasukuihin; Dís on Ereborin ja Durinin suvun prinsessa, kun taas Óttar voisi toisissa olosuhteissa nousta Rautavuorten hallitsijaksi, joten olisi molempien sukujen etu yhdistää linjamme” Náin selvensi ajatuksenjuoksuaan toisille. Veljekset Grór ja Thrór tuumivat asiaa hetken keskenään. ”Kenties olet oikeassa”, Thrór totesi, ja Thráin katsoi isäänsä aivan kuin tämä olisi juuri pettänyt lupauksensa tai jotain vastaavaa. ”Älä ole lapsellinen, Thráin, vaan ajattele asiaa ulkopuolisen kuninkaan silmin. Tämän kaltainen liitto olisi poliittisesti erittäinkin järkevä vaihtoehto”, Thrór selitteli. Thráin ei halunnut uskoa isäänsä, mutta hänkin joutui myöntämään sen hyödyt.
90
”Kukaties olettekin oikeassa, mutta onko se aivan pakko tapahtua näin aikaisin?” Thráin joutui lopulta myöntymään. ”Uskallatko odottaa siihen asti, että tyttäresi kasvaa vanhaksi ja alkaa saada enemmän ja kenties hänen kannaltaan toivotumpia kilpakosijoita?” Grór kysyi. ”Tai, että Óttar muuttaakin mieleensä ja päättääkin naida jonkun toisen?” Thrór heitti. ”Tai, että Óttar ehtii saada surmansa taisteluissa?” Náinkin jatkoi. ”Mutta Dís on kuitenkin vasta kymmenkesäinen, ei kai hänen vielä tarvitse ottaa tällaista taakkaa kantaakseen?” Thráin yritti vielä viimeiseen asti säästää tytärtään. ”Totta, mutta kuinka monta kertaa eteesi tulee tällainen tarjous?” Thrór kysyi pojaltaan. ”Aivan. Useimmiten tytöt valitsevat puolisonsa mieluummin ulkonäön kuin aseman perusteella.”
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 95/300
Kirjoitti: LillaMyy - 11.01.2016 12:25:18
A/N: Inspiraatiosana: #43 tekosyy.
91
”Sinun täytyy koittaa ajatella tätä asiaa objektiivisemmin, serkkuseni, koska tällä hetkellä ajatuksiasi hämärtää se tosiasia, että kyseessä on juurikin sinun nuori tyttäresi. Jos matkamme olisi johtunut siitä, että Valdís olisi iskenyt silmänsä Freriniin tai Thoriniin, et vastustelisi läheskään näin paljoa”, Náin huomautti, ja Thráinia inhotti myöntää serkun olevan aivan oikeassa. ”Mistä tulikin mieleeni, että pojanpoikieni olisi jo aikakin saada vaimo riesoikseen, niin he rauhoittuisivatkin ehkä hiukkasen enemmän”, Thrór heitti välihuomautuksensa suupielet nykien, ja Thráinkin hymähti hieman. Totuuden nimissä kumpikaan heistä ei odottanut Thorinin tai Frerinin rauhoittuvan tippaakaan, vaikka näille vaimo jostain lykättäisiinkin, se riehuminen vaan kenties suuntautuisi hieman toisella lailla.
92
”Mutta…” Thráin aloitti jälleen kerran, mutta muut keskeyttivät hänet. ”Kyllä, me tiedämme varsin hyvin, että Dís on vasta kovin nuori kääpiöneito, mutta kuinka usein tällaisia tilanteita sattuu?” Grór sanoi. ”Kuinka usein muutenkaan edes jossain määrin järjestetyssä avioliitossa puolisot näkevät toisiaan ennen hääpäiväänsä?” Thrór jatkoi. ”Ja mikäli muistan oikein, niin Dískin nautti enemmän tai vähemmän Óttarin seurasta teidän vieraillessanne Rautavuorilla, kun hän kierrätti lapsiasi ympäri paikkoja”, Náin totesi. Vaikka häntä kuinka inhotti, oli Thráinin pakko myöntää, että kolmella muulla oli väkevät argumentit Óttarin ja Dísin avioliiton puolesta. Jokin kuitenkin hänessä harasi vielä asiaa vastaan, vaikka se kuinka poliittisesti fiksulta ratkaisulta vaikuttikin.
93
”Entä jos Dís ei suostukaan naimakauppoihin?” Thráin kokeili toista tapaa lopettaa keskustelu. ”Sinä olet hänen isänsä, ja hän on kansamme prinsessa, joten kyllä sinä saat hänet taipumaan, jos niikseen tulee”, Thrór kuitenkin tyrmäsi poikansa yrityksen. ”On sitä ennenkin pakotettu prinssejä tai prinsessoja kansaansa hyödyttäviin naimakauppoihin, joten miksi juuri sinun tyttäresi olisi erilainen? Etenkin, kun tässä ei edes olla naittamassa häntä kuusikymppiselle sotakarjulle!” Grór lisäsi. ”Sinuna olisin enemmänkin riemuissani, että edes joku lapsistani olisi astumassa kunniallisesti avioliiton satamaan, joka vielä hyödyttäisi kansaani”, Náinkin sanoi. ”Sanokaa, mitä sanotte, mutta minä en pidä ajatuksesta, että nuorinta lastani ollaan tässä työntämässä puolitutun kääpiön syliin!”
94
”Ymmärrän kyllä tilanteesi, serkku, ihan oikeasti ymmärrän, mutta tässä on enemmänkin laudalla kuin vain Dís ja hänen tulevaisuutensa; tässä on kyseessä myös koko Durinin heimon tulevaisuus”, Náin sanoi irvistäen hieman. ”Olen pahoillani, poikaseni, mutta serkkusi on oikeassa. Durinin suvun kuninkaina meidän on ajateltava välillä koko heimoa, eikä vain omaa perhettämme, vaikka se tekeekin välillä kipeää”, Thrór myönsi. ”Sinun on nyt laitettava hetkeksi isän rooli syrjään ja astuttava hallitsijan saappaisiin”, Grór selitti, ”ja pohdittava sitä kautta, mikä olisi järkevin ratkaisu kaikkien Durinin suvun kääpiöiden kannalta.” ”Te asetatte minut nyt aivan kamalaan välikäteen tässä”, Thráin marmatti, samalla kun kolme muuta kohauttelivat olkiaan.
95
”Pahoittelen, mutta joskus hallitsijan, tai tulevan hallitsijan, on tehtävä vaikeita päätöksiä”, Grór totesi. ”Vaimoni syö minut, jos pakotan tyttäremme onnettomaan liittoon”, Thráin sanoi irvistäen. ”Mistä päättelit, että liitosta tulee onneton?” Thrór kysyi. ”Óttar ainakin on enemmän kuin ihastunut tyttäreesi, joten hänestähän voisi tulla mitä mainoin aviomies Dísille”, Náin sanoi hymyillen rohkaisevasti empivälle Thráinille. ”Hyvä on, hyvä on! Tapahtukoon sitten niin, mutta minä ilmoitan asiasta Dísille sitten, kun minusta tuntuu sopivalta ja te pidätte nokkanne erossa siitä!” Thráin luovutti viimein. Muiden perustelut olivat niin kumoamattomia, että hänen oli pakko taipua niiden edessä, vaikka häntä inhottikin naittaa tyttärensä niin nuorena puolitutulle kääpiöpojalle.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 100/300
Kirjoitti: LillaMyy - 19.01.2016 14:20:29
A/N: Inspiraatiosana: #7 pudotus.
96
Dís istuskeli yksistään Ereborin ulkoportilla, kun Thráin pari päivää myöhemmin etsi hänet käsiinsä. Kääpiötyttö tervehti isäänsä iloisesti, mikä sai Thráinin mielialan laskemaan hiukan. Miten hän nyt voisi pudottaa pomminsa tytön niskaan, kun tämä oli niin iloinen ja viaton pieni tyttönen? Hän kuitenkin tiesi, että olisi kaikkien kannalta parasta, että Dís kuulisi uutisen isänsä, ei jonkun muun suusta. Niinpä Thráin päättikin kaikkien suureksi yllätykseksi istahtaa alas kivisillan reunalle tyttärensä viereen. Dís katsoi isäänsä silmäkulmastaan, muttei sanonut mitään. Kaksikko istuksi reunalla hiljaa pitkän aikaa, kunnes Thráin karaisi viimein kurkkuaan. ”Tyttäreni”, hän aloitti virallisen kuuloisesti, mikä sai Dísin hihittämään. ”Adad?” Dís kysyi hymyillen.
97
”Minulla olisi vähän asiaa sinulle”, Thráin jatkoi kangerrellen. Tämä alkoi mennä sen verran erikoiseksi, että Dískin lopetti hymyilynsä, vaikka hän olettikin isällä olevan jotain täysin arkipäiväistä kerrottavaa hänelle. ”Dís… Sinä… Óttar…” Thráin takelteli sanoissaan, ja Dís meni koko ajan vai enemmän sekaisin. ”Óttar? Se kääpiöpoika Rautavuorilta, joka kierrätti meitä ympäri, kun kävimme katsomassa Dáinia?” Dís tarkisti päästään pyörällä, ja hänen isänsä nyökkäsi lyhyesti. ”Miten hän liittyy minuun?” Dís ihmetteli, koska eihän hänellä ja vaalealla kääpiöpojalla ollut yhtään mitään yhteistä keskenään. ”Koska Rautavuorten kääpiöt eivät tulleet vierailulle luoksemme aivan pelkästään huvin vuoksi”, Thráin mutisi vastaukseksi, mikä ei selventänyt asiaa prinsessalle yhtään.
98
”Miksi he sitten tulivat?” Dís kysyi, kun isä ei näyttänyt jatkavan puhettaan muutoin. ”Koska heillä oli tärkeää, poliittista asiaa meille”, Thráin vastasi hieman väistellen, mikä sai prinsessan kurtistamaan kulmiaan. Tämä oli todella erikoista isälle, joka yleensä sanoi ihan suoraan asiansa, oli se kuinka vaikea tahansa. ”Ja tämä tärkeä, poliittinen asia liittyy jotenkin minuun?” Dís kysyi, ja Thráin nyökkäsi vaikeana. ”Ja Óttariin?” Dís jatkoi, ja Thráin nyökkäsi uudemman kerran. Tyttö suipisti suutaan pohtiessaan asiaa kuumeisesti, muttei kuitenkaan keksinyt mitään järkevää lopputulemaa asialle, joten hän joutui kysymään asiasta, vaikka aavistikin, ettei pitäisi vastauksesta kovin paljoa. ”Mikä tämä meitä koskettava asia sitten on?”
99
Dísin kysymys oli varovainen ja hämmentynyt, eikä Thráin pitänyt sitten ollenkaan siitä, että hänen piti kertoa asiansa tällä lailla, mutta miten muutenkaan hän olisi sen esittänyt. Ei ollut olemassakaan helppoa tapaa kertoa kymmenkesäiselle tytölle, että tälle oli puoliso jo valittuna, ja että tämän pitäisi vielä naida tämä ennemmin kuin myöhemmin. Thráin nieleksi pari kertaa ennen kuin sai avattua suunsa uudemman kerran. ”Avioliitto”, hän rykäisi kolmannella yrittämällä ulos, ja Dísin kasvoilta kuvastui suunnaton järkytys. Tyttö katsoi isäänsä silmät suunnilleen lautasen kokoisina, ja Thráin tunsi pistoksen sydämessään. Dís nousi seisomaan hieman huterille jaloilleen ja lähti kävelemään takaisin sisälle, eikä Thráin estänyt tätä.
100
Dís hortoili epävarmasti ympäri Ereborin käytäviä. Hän oli arvannut Óttarin noustessa esiin, että isän asia ei olisi mukavaa, mutta hän ei ollut voinut kuvitellakaan mitään tällaista. Kääpiöiden avioliitot solmittiin rakkaudesta, ei pakosta, joten miksi häntä oltiin nyt pakottamassa tähän! Eihän hän edes tuntenut Óttaria kunnolla; hän oli tavannutkin tämän vain kerran aikaisemmin. Nyt, pojan ollessa Ereborilla, Dís oli törmännyt tähän kerran tai kaksi, mutta poika oli aina antanut hänelle kohteliaasti omaa tilaa, joten he eivät olleet viettäneet juuri aikaa keskenään. Viimein Dís myös ymmärsi miksi niin, koska poika oli varmasti myös halunnut välttää häntä, jos tämä tiesi jo heidän tilanteestaan.
A/N2: Käännökset khuzdulista suomeksi: adad = isä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 105/300
Kirjoitti: LillaMyy - 26.01.2016 11:45:29
A/N: Inspiraatiosana: #120 viiltää.
101
Dís vaelteli ympäri Ereboria päämäärättä. Hän oli edelleen varsin suunniltaan siitä, että hänen pitäisi mennä naimisiin puolitutun kääpiön kanssa. Hän tunsi myös melkein viiltävää kipua, kun hän vain ajattelikin sitä, että juuri isä oli kaikista maailman kääpiöistä kertonut tuon uutisen hänelle, koska isä oli aina ollut hänen puolellaan kaikessa, oli sitten ollut kyse vain sisarusten välisestä kinasta tai jostain suuremmasta. Nyt prinsessasta kuitenkin tuntui, että hänen isänsäkin oli kääntynyt häntä vastaan. Dís ei tiennyt yhtään, mitä hänen pitäisi tehdä tai ajatella sillä hetkellä, joten hän teki sitten samaa kuin aina epävarmuuden iskiessä; metsästi molemmat isoveljensä tuekseen jostain Yksinäisen vuoren uumenista.
102
Dís löysi kuin löysikin molemmat veljensä istuksimasta harjoitustilojen luota. Hänen epäonnekseen vain heidän isänsä oli poikien seurana. Epäonneksi, koska Dís ei juuri nyt halunnut nähdä isäänsä, koska hän oli edelleen pettynyt tähän. Dís istahti muitta mutkitta Thorinin viereen, eikä isoveljen tarvinnut edes katsoa häntä nähdäkseen jonkin olevan vialla. Tavanomaiseen tyyliinsä kruununprinssi nosti vain toista kulmakarvaansa kysyvästi. ”Isä haluaa naittaa minut Óttarille”, Dís murahti viiltävästi, mikä sai molemmat pojat kääntelemään päitään vuorotellen Dísiä ja Thráinia kohtaan ymmällään. ”Mitä? Adad?” Frerin ihmetteli, ja Thorinkin yhtyi veljen ihmetykseen. Isähän oli yleensä pitänyt pientä prinsessaansa kaukana pojista, jottei tämä vain kasvaisi aikuiseksi liian nopeasti.
103
”Älä väännä sanoja suussani, tytär”, Thráin murahti lyhyesti. ”Mutta niinhän sinä itse sanoit”, Dís väitti vastaan. ”Olet väärässä. Minä nimenomaan en halunnut naittaa sinua yhtään kenellekään, mutta kaikki muut tuntuivat olevan sitä mieltä, että tulevana Durinin heimon kuninkaana olisi minun velvollisuuteni naittaa Dís Óttarille”, Thráin vastasi. ”Muut? Ketkä muut?” Frerin ihmetteli. Hän ei pitänyt yhtään ajatuksesta, että hänen pikkusiskoaan oltiin noin vain naittamassa pois jollekin. Thorin puolestaan pysytteli hiljaa ajatustensa keskellä. ”Thrór, Grór ja Náin”, Thráin sanoi. ”Ugmil’adad?” Frerin melkein parkaisi sanan suustaan, ja Thráin nyökkäsi. ”Mutta hänenhän pitäisi myös olla Dísin puolella!” Frerinin ääni kohosi jo oikein kunnolla korkeuksiin.
104
”Emme me voi vain työntää Dísiä jollekin ummikolle Rautavuorilta!” Frerin kailotti. ”Itse asiassa me emme ole työntämässä Dísiä yhtään kenellekään”, Thráin pisti väliin varovasti, ja samassa kaikkien sisarusten katseet kääntyivät tätä kohti. ”Mitä tarkoitat, adad?” Thorin kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Sitä, että tämä ei ollut meidän ideamme. Óttar itse saapui Ereborille varta vasten pyytämään Dísin kättä, ja minut sitten puoliksi työnnettiin siihen asemaan, että minun piti suostua kyseiseen naimakauppaan”, Thráin selitti väännellen samalla käsiään kuin osoittaen, ettei hän ollut pystynyt estämään tilanteen syntyä. ”Mitä? Siis Óttar pyysi itse minua puolisokseen?” Dís varmisti kuulleensa isänsä sanat oikein. ”Se ketku!” Frerin karjaisi.
105
”Mitä ketkua siinä on?” Thorin ihmetteli. ”Sitä, että hän uskaltaa viedä meiltä meidän siskomme”, Frerin totesi aivan kuin se olisi ollut itsestään selvää. ”Ei Óttar ole viemässä Dísiä minnekään vielä moneen aikaan”, Thráin sanoi väliin. ”Ai ei vai?” Frerin kysyi, ja Dískin kääntyi katsomaan isäänsä kummeksuen. Hän oli luullut lähtökäskyn tulevan saman tien. ”Ei, koska kuninkaalliset häät pitää järjestää kuninkaallisissa tiloissa, eikä Rautavuorilla ole sellaisia”, Thráin sanoi, ”puhumattakaan siitä, että kuninkaallisten häiden järjestämiseen menee vuosi jos toinenkin.” Sisarukset katsoivat ensin isäänsä ja sitten toisiaan ennen kuin purskahtivat nauruun. ”Mitä? Minä vain totesin tosiasioita”, Thráin totesi nauraen lastensa mukana kuin salaliittolainen.
A/N2: Käännökset khuzdulista suomeksi: adad = isä, ugmil’adad = isoisä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 110/300
Kirjoitti: LillaMyy - 01.02.2016 20:07:15
A/N: Inspiraatiosana: #197 puristaa.
106
Seuraavana aamupäivänä Thorin samoili vuorostaan Ereborin käytävillä. Hän etsi erästä tiettyä kääpiöpoikaa, mutta jotenkin kummasti tämä onnistui välttelemään häntä. Óttar oli kuitenkin vain vieraana Ereborilla, kun taas Thorin oli kasvanut koko ikänsä siellä, joten oli varsin erikoista, että nuorempi onnistui pysyttelemään piilossa kruununprinssiltä. Hän ei kuitenkaan aikonut luovuttaa aivan näin helposti, sillä hänellä oli asiaa kääpiöpojalle.
Kun Thorin vihdoin ja viimein löysi Óttarin, tämä istui nenä kirjassa Yksinäisen vuoren kirjaston uumenissa. Thorin hämmentyi hieman, koska ei ollut olettanut nuoren pojan olevan lukuintoisia kääpiöitä, mutta näköjään hän oli ollut väärässä tämän suhteen. Kenties siis Frerin olisi väärässä erään toisen asian suhteen.
107
”Hei”, Thorin sanoi varovaisesti käveltyään lähemmäs toista. Óttar kuitenkin hätkähti hieman yhtäkkistä tervehdystä nostaessaan päänsä kirjastaan nytkähdyksen kera. ”Hei”, hän vastasi kruununprinssiäkin varovaisemmin. ”Mitä luet?” Thorin kysyi. Tämä keskustelu olisi kenties helpointa aloittaa varovaisesti, ettei hän säikäyttäisi toista tiehensä. ”Luen Durinin suvun historian Ereborin osaa”, Óttar vastasi, ja Thorin räpytteli silmiään. Hän ei itsekään ollut varmaan edes avannut tuota paksua opusta kuin joskus kääpiöpoikasena Fundinin pitämillä tunneilla. ”Meillä Rautavuorilla on meitä koskettavat osat, mutta halusin lukea teikäläistenkin historiaa, että ymmärtäisin paremmin Ereborin kääpiöiden tapoja”, Óttar selitti nähtyään kruununprinssin kysyvän ilmeen. Thorin nyökkäsi edelleen hieman ihmeissään, koska Óttar vaikutti yllättävänkin kypsältä.
108
”Minä muuten tiedän, miksi etsit minut käsiisi”, Óttar sanoi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Tiedät vai?” Thorin ihmetteli. Hän kun ei itsekään ollut tiennyt sitä vielä pari sekuntia sitten. ”Kyllä. Etsit minut sanoaksesi, että minä en paini samassa sarjassa kuin Dís”, Óttar vastasi. ”Olet väärässä”, Thorin kuitenkin sanoi päätään pudistellen, ja nyt oli toisen vuoro olla ymmällään. ”Miksi sitten?” hän kysyi. ”Myönnän, että olin aluksi hieman skeptinen suhteesi, mutta jo pelkästään se, että olet kiinnostunut muidenkin kääpiöiden tavoista kuin vain Rautavuorilla asuvien, kertoo, että sinusta tulee varmasti oikein mainio aviopuoliso sisarelleni.” ”Minun piti kuitenkin varmistaa, että aikeesi olivat kunnialliset, kuten varmasti ymmärrät.”
109
”Totta kai, olisin itse tehnyt varmasti aivan samalla tavalla, jos minulla olisi nuorempi sisar ja joku kummallinen kääpiö tulisi aivan tyhjästä pyytämään hänen kättään”, Óttar myönsi. ”Arvelinkin, että näkisit asian minun tavallani”, Thorin totesi hymyillen toiselle lämpimästi oikeastaan ensimmäistä kertaa sen jälkeen, kun hänelle oli valjennut miksi toinen oli saapunut Yksinäiselle vuorelle. Óttar vastasi hymyyn hieman varoen aivan kuin epäillen sen aitoutta, mutta Thorinin ojentaessa kätensä hänelle, hän tarttui siihen hymyillen tällä kertaa aidosti ja sydämensä pohjasta koko kasvojensa leveydeltä. Hän ei ollut odottanut kovinkaan lämmintä vastaanottoa Ereborin prinsseiltä asiansa vuoksi, joten hän oli todella aidon iloisesti yllättynyt tästä käänteestä.
110
”Onko kukaan muuten esitellyt sinulle paikkoja?” Thorin kysyi hetken kuluttua. ”Ei ole, olen enimmäkseen yrittänyt vain pysytellä pois sinun ja veljesi tieltä, koska ajattelin teidän syövän minut, jos törmäisin teihin”, Óttar vastasi. ”Frerin saattaa vieläkin syödä sinut”, Thorin naurahti, ”mutta jos haluat, niin minä voin esitellä sinulle paikkoja. Pidä sitä vaikka kiitoksena siitä, että sinä itse kierrätit meitä Rautavuorilla. On jo aikakin, että saat sopivan kompensaation siitä, koska Frerin oli kova poika kuittailemaan sillä kerralla. Toki, hän kuittailee aina ja joka asiasta muutenkin, mutta sinä et ollut vielä tottunut siihen.” ”Kiitos, olisi todella mukavaa nähdä, millainen kansamme helmi oikeasti on.”
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 115/300
Kirjoitti: LillaMyy - 15.02.2016 11:29:51
A/N: Inspiraatiosana: #220 paikka.
111
”Kirjaston nyt selkeästikin olet jo nähnyt”, Thorin aloitti seuraavana päivänä, kun hän tapasi Óttarin sovitusti kirjaston liepeillä, ”joten ajattelin näyttää sinulle jotain ihan muuta sitten.” ”Kuulostaa suunnitelmalta, koska olenkin jo kolunnut kirjastoanne sen verran monta päivää, että tulee mukavaa vaihtelua nähdä jotain muutakin täällä”, Óttar myönsi nauraen. ”Sitähän minäkin”, Thorin naurahti lähtiessään johdattamaan nuorempaa kääpiötä kohti Ereborin kuuluisia pajoja.
Kävellessään Thorin kertoili sieltä täältä Ereborin historiasta tarinoita, joita hän itse oli kuullut isältään ja isoisältään nuorempana. Óttar kuunteli tämän turinointia enemmän tai vähemmän innostuneena, sillä tarujen kuuleminen oli myös hänen mielestään paljon mielenkiintoisempaa kuin niiden lukeminen vanhasta ja kuivasta opuksesta.
112
Pajoille päästyään Thorin pyysi Farinia esittelemään tulevalle Ereborin prinssille paikkoja. Farin kumarteli Óttarille ja Thorinille ylpeänä siitä, että juuri hänet oli valittu tähän tehtävään ennen kuin lähti johdattamaan kääpiökaksikkoa sinne, tänne ja tuonne. Seuraavien tuntien ajan Óttar oppi pajoista, niiden toimintatavoista ja pajoilla työskentelevistä kääpiöistä enemmän kuin hän oli kuvitellut mahdolliseksikaan niin lyhyessä ajassa.
Kierroksen viimein päätyttyä Thorin ja Óttar kumarsivat kohteliaasti Farinille kiitokseksi esittelystä ja suuntasivat sitten takaisin ylempiin kerroksiin. Matkallaan he ohittivat muutamia pajoille suuntaavia kääpiötä, jotka kumarsivat aina kohteliaasti kruununprinssille. Thorin vastasi jokaiseen kumarrukseen omalla, pienemmällä kumarruksellaan ja jälkeenpäin hän aina valitti Óttarille, kuinka hänen niskojaan särki.
113
Aina välillä kulkiessaan Óttar kyseli Thorinilta Ereborin tavoista, erikoisuuksista tai naapurisuhteista, mutta jotenkin kummasti tämä melkeinpä jopa vältteli Dísistä puhumista. Thorin kyllä oletti sen johtuvan siitä, ettei nuorempi ollut vieläkään aivan satavarma, ettei hän nostaisi tätä seinälle, jos tämä puhuisi hänen sisarestaan. Se Thorinin oli kyllä myönnettävä, että jos Óttarin suusta tulisi sanakaan negatiivista palautetta Dísistä, löytäisi nuorempi kääpiö itsensä aika nopeasti roikkumasta lähimmältä seinältä, mutta mikäli hän oli yhtään oppinut tuntemaan toista, ei tämä ikinä kuuna päivänä sanoisi yhtään mitään epäkohteliasta Ereborin prinsessasta. Óttar vaikutti nimittäin enemmän kuin vähän ihastuneelta Thorinin sisareen, aivan samoin kuin Regnar oli pihkassa Lagnlifiin.
114
Johdatettuaan Óttarin tutkimaan Ereborin laajoja asevarastoja Thorin ajatteli ottaa vihdoin hukkaa korvista. ”Miksi juuri Dís?” hän kysyi lyhyesti ja ytimekkäästi, kun Óttar tutkaili erästä kuninkaallisen kaartin kilpeä. ”Anteeksi?” kääpiö hätkähti ja oli tipauttaa kilven sylistään. ”Miksi juuri Dís?” Thorin toisti kysymyksensä. ”Anteeksi, mutten ymmärrä, mitä tarkoitat”, Óttar mutisi ja katseli ympärilleen epätietoisena kuin etsien pakoreittiä. ”Olet korkeassa asemassa Rautavuorilla, joten varmasti olisit löytänyt sopivan puolison lähempää kotoasikin, joten miksi valitsit juuri Dísin?” Thorin selvensi ajatustensa juoksua. Óttar mietti hetken aikaa hiljaa aivan kuin hän olisi pohtinut, mitä hänen olisi soveliasta vastata. ”Koska minä pidän hänestä”, oli lopulta kääpiöpojan hermostunut vastaus.
115
Óttarin silmistä loisti päättäväisyys tämän sanoessa pitävänsä Dísistä, joten Thorin vain nyökkäsi. Juuri sen hän oli toivonutkin kuulevansa, sillä hänen sisarensa ansaitsi vain parasta, mitä maailmalla oli tälle tarjota, ja avioliitto puolituntemattoman kääpiön voisi monen mielestä olla jotain ihan muuta. Thorin alkoi kuitenkin olla jo melkein varma siitä, että Óttarista tulisi kelpo aviomies Dísille, koska tämä oli rehti, kiinnostunut muistakin kuin vain omista tutuistaan, sekä selvästikin korviaan myöten ihastunut tulevaan vaimoonsa. Nyt kruununprinssin pitäisi vain vielä saada itse prinsessa sekä tämän nuorempi isoveli huomaamaan sama asia, mikä ei tulisi olemaan missään nimessä helppoa. Etenkin Frerin osasi olla aivan älyttömän jääräpäinen.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 120/300
Kirjoitti: LillaMyy - 22.02.2016 14:10:08
A/N: Näissä osissa on vuosi 2771, eli Thorin on 25, Frerin 20 ja Dís 11. Inspiraatiosanat: #58 pelko, #201 hikoilla.
116
Regnar kyhjötti eräässä tuoreen kammarinsa nurkista samalla kun Geilir kierteli ja kaarteli ympäri kyseistä kammaria. Nuoren kääpiöpojan kädet hikoilivat hermostuksesta, kun isän kasvoilla risteili vuoroin epäuskoa, vuoroin jotain, mitä Regnar ei tunnistanut. Jokin isän asennossakin tuntui viittaavan liikaa tyytymättömyyteen pojan kädenjälkeen, tai sitten se kaikki vain oli Regnarin korvien välissä, mutta hän hermoili ja hikoili koko ajan. Mikään ei olisi ikinä voinut valmistella Regnar Geilirin poikaa isän tarkastuskäynnille hänen tuoreessa kammarissaan.
Kun Geilir sitten viimein sai kierroksensa päätökseen, oli Regnar valmis jo melkein pyörtymään jännityksestä. Isän ilme ei paljastanut yhtään, mitä tämän pään sisällä tapahtui sillä hetkellä, joten Regnar odotti.
117
Thorin ja Unnarr seisoskelivat samaisen kammarin ulkopuolella odottamassa kärsimättöminä kammarin saamaa tuomiota. Molemmista pojista tuntui, että Geilir ja Regnar olivat olleet sisällä jo ainakin viikon, kun he nojailivat käytävän seinään. Muutaman tuokion kuluttua kaksikko kuitenkin astui taas takaisin käytävälle. Vanhempi kääpiö vain nyökkäsi lyhyesti ulkopuolella seisoville ennen kuin poistui paikalta jättäen nuorison keskenään, joten Thorin ja Unnarr kääntyivät katsomaan Regnaria, joka näytti valmiilta oksentamaan. ”No, miten meni?” Thorin kysyi kärsimättömänä, kun tämän ystävän ilme ei paljastanut yhtikäs mitään. ”Hyväksyikö isä sen vai ei?” Unnarrkin kysyi veljeltään. ”Älkää vain ikinä ajautuko tähän tilanteeseen…” Regnar kuitenkin mutisi, joten kaksi muuta toistivat utelunsa.
118
Regnar seisoi hetken aikaa nojaten seinää vasten, kunnes hän viimein virnisti. ”Läpi meni”, hän totesi. Unnarr ja Thorin katsoivat tovin ystäväänsä kuin tämä olisi juuri oksentanut sammakkoja, kunnes he tajusivat, mitä tämä oli juuri sanonut. ”Siis…” Thorin aloitti. ”…se meni läpi?” Unnarr lopetti kruununprinssin puolesta. ”Se meni läpi!” Regnar myönsi innoissaan ja hymyili sangen leveästi. ”Vau!” Unnarr sanoi. ”Nyt siis mikään ei enää estä sinua ja Lagnlifia menemästä naimisiin”, Thorin totesi, ja Regnar nyökkäsi. ”Vau!” Unnarr toisti. Hän ei jotenkin osannut asennoitua pikkuveljensä olevan oikeastikin menossa naimisiin ennen häntä. Muutenkin ajatus naimisiinmenosta tuntui Unnarrin mielestä todella oudolta yhtään kenenkään kohdalla.
119
”Hei, torvi!” Thorin totesi yhtäkkiä tajuttuaan viimein, mitä seuraavaksi tapahtuisi. ”Aivan!” Unnarrkin heräsi horroksestaan. ”Toisen teistä pitäisi käydä soittamassa sitä”, Regnar ohjeisti kaksikkoa, jotka vain seisoivat edelleen paikoillaan. Kun mitään ei kuitenkaan tapahtunut, hän lisäsi vielä: ”Mielellään nyt.” Vasta sitten Thorin ja Unnarr molemmat palasivat takaisin pilvistään. He ravistivat päitään kuin karkottaakseen oudot, sotkevat ajatuksensa ja lähtivät sitten yhdessä taivaltamaan kohti Ereborin pääporttia, jonka luona kääpiöiden suurta käyrätorvea säilytettiin. Regnar katsoi kaksikon perään päätään pudistellen ja lähti sitten itse etsimään tulevaa vaimoaan.
Thorin ja Unnarr kävelivät rinta rinnan kohti porttia, kunnes he viimein muistivat, että soitettavia torvia oli vain yksi.
120
Lopulta, vaikka Thorin kuinka yritti pysytellä toisen perässä, ehti Unnarr kuitenkin muutamaa vuotta vanhempana aavistuksen verran ennen häntä portille. Tämä suorastaan pomppi portaat ylös torven luokse, nosti sen ylös ja soitti siitä sellaisen töräyksen, että portaiden alapäässä odottava Thorin joutui peittämään korvansa.
Samaan aikaan toisaalla Dís ja Lagnlif olivat parhaillaan keittiöllä auttamassa ruoanlaitossa, kun ilmaa halkoi suuren käyrätorven kovaääninen töräys. Jokainen keittiöllä oleva kääpiö lopetti hetkeksi tekemisensä ja taputti Lagnlifia iloisesti olalle, sillä tämä ja Regnar olivat sillä hetkellä ainoa lupautunut pariskunta Ereborilla, joten kaikki tiesivät tulevien häiden olevan heidän. Dís ja Lagnlif vain virnistelivät keskenään palatessaan takaisin töidensä pariin.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 130/300
Kirjoitti: LillaMyy - 27.03.2016 14:10:12
A/N: Ohoh, tämä onkin jäänyt vähän hunningolle, joten nyt otetaan sitten vähän omaa tahtia taas kiinni. :D Inspiraatiosanat: #176 valo, #256 kiitollinen.
121
Viikkoa myöhemmin Ereborissa juhlittiin Regnarin ja Lagnlifin häitä säkkipillien soidessa. Dís, Frerin ja Thorin katselivat vierestä, kuinka heidän lapsuudenystävänsä astelivat aikuisuuden kynnyksen ylitse yhdessä, eikä heistä kukaan tiennyt, mitä se tarkoitti heidän osaltaan. Dísillä itsellään olisi vielä oma seremoniansa edessä, mutta Thorin tai Frerin olivat vielä molemmat vapaita. Oliko tämä kenties lopun alkua? Alkaisiko Ereborissa nyt sitten puolison metsästys prinsseille, vai saisivatko he edelleen jatkaa huoletonta elämäänsä? Sitä ei kukaan tiennyt, ja sekös vasta saikin Thorinin ja Frerinin varpaisilleen muiden kääpiöiden seurassa sillä hetkellä. Dís oli sisaruskolmikosta ainoa, joka osasi seurata ystäviensä hääseremoniaa rauhallisena, sillä hänen tulevaisuutensa oli jo päätetty.
122
Veljesten tietämättä Dagrún ja Finna seurasivat prinssejä hieman sivummalta suunnitellen samalla näiden päiden menoksi ties mitä. Molemmat kääpiötytöt tiesivät, että jos he vain saisivat jallitettua jompaa kumpaa prinssiä sopivalla tavalla, toisesta heistä voisi tulla Ereborin seuraava kuningatar ja kaikkihan nyt tiesivät, että suorin tie kääpiömiehen sydämeen kävi vatsan kautta. Etenkin, jos sinne vatsaan työnsi tarpeeksi monta kolpakollista olutta! Niinpä Dagrún ja Finna seurasivat puolella silmällä hääseremoniaa samalla kun suunnittelivat, kuinka saisivat parhaiten jallitettua Thorinin tai Frerinin mukaansa myöhemmin. Molemmien mielissä siinsi sama päämäärä, mutta he erosivat siinä, että toinen halusi kumman vain, kun taas toisella oli kiikarissaan vain toinen prinsseistä.
123
Finna oli nimittäin jo pidemmän aikaa katsellut Freriniä sillä silmällä nuoren prinssin huomaamatta ja nyt hän huomasi tilaisuutensa koittaneen. Kääpiöpoika oli niin hääseremonian lumoissa, ettei hän tajunnut ollenkaan, että häntä katseltiin, joten Finna sai kaikessa rauhassa juonitella tämän pään menoksi.
Frerin katseli vierestä, kuinka Regnar polvistui Siólfrin eteen, ja pohti samalla, tulisiko hän itse joskus osoittamaan samalla tavalla kunnioitusta tulevan vaimonsa isää kohtaan. Jos prinssiltä itseltään kysyttiin, hän pysytteli mieluummin vain tavoittelun arvoisena, mutta tuskinpa häneltä kysyttäisiin, jos Ereboriin ilmaantuisi joku kääpiönainen, joka haluaisi juuri hänet puolisokseen. Eihän Dísiltäkään oltu juuri kysytty, haluaisiko hän mennä naimisiin Óttarin kanssa vai ei.
124
Thorinkin seurasi ystäviensä hääseremoniaa vierestä. Hän oli onnellinen sekä Regnarin että Lagnlifin puolesta, mutta kyllä häntä harmittikin, sillä Regnarilla olisi tästä lähtien velvollisuuksia perhettään kohti, eikä tällä olisi enää välttämättä ihan yhtä paljon aikaa kruununprinssille. Thorin yritti kuitenkin siirtää negatiiviset ajatuksensa syrjään ja keskittyä vain niihin positiivisiin, sillä tätähän Regnar oli itse halunnut, pidemmänkin aikaa, eikä ollut hänen asiansa pilata toisilta näiden elämän yhtä onnellisimmista päivistä. Ainakin, sikäli mikäli muiden puheisiin oli uskominen, sillä Thorin ei itse ollut kokenut mitään sellaista. Eikä varmaan tulisikaan, sillä kukaan ei sytyttänyt hänessä sitä valoa, mitä Regnarin silmissä loisti aina kun tämä katsoi Lagnlifia.
125
Thorin ei oikein tiennyt, oliko vika hänessä itsessään vai tarjonnassa, mutta kukaan Ereborin naispuolinen (tai sen puolin miespuolinenkaan) asukki ei ollut saanut hänessä sen suurempia tunnereaktioita kuin ystävyyttä aikaan. Toki, kuten Dísin kohdalla kävi, se ei välttämättä tarkoittanut sitä, etteikö hänkin päätyisi joskus naimisiin. Se vain tarkoittaisi sitä, että hän ei itse saisi valita puolisoaan, jos tämä meno jatkuisi, sillä Durinin sukuhaaraa oli jatkettava. Thorin myös oli sen verran kunniantuntoinen kääpiöprinssi, että jos hänen sukunsa sitä pyytäisi, hän menisi naimisiin, vaikkei välttämättä itse sitä tahtoisikaan. Hän halusi tehdä kansansa kannalta oikeita ratkaisuja, sillä jonain päivänä hän tulisi nousemaan Vuorenalaiseksi kuninkaaksi.
126
Dís seurasi seremoniaa kiitollisena siitä, että sai ensiksi seurata jonkun läheisensä seremoniaa ennen kuin joutuisi itse käymään sen läpi. Jotenkin sen näkeminen teki seremoniasta helpomman sisäistää kuin vain pelkkä askelten ja sanojen ulkoa opetteleminen. Siitä voitiin kuitenkin olla edelleen montaa mieltä, oliko tämä tarpeeksi valmistamaan nuorta prinsessaa omia häitään varten, vai saiko tämä hänet vain entistä enemmän hermostuneeksi tulevasta tilaisuudesta.
Kaiken kaikkiaan Dís piti tätä kertaa kuitenkin erittäin opettavaisena, sillä hän sai seurata lähietäisyydeltä seremoniaa vaihe vaiheelta, minkä vuoksi se jäi paremmin hänen mieleensä kuin aikaisemmin. Dísin silmät alkoivat kostua, kun hän katseli vierestä Regnarin pujottavan kultaisen sormuksen Lagnlifin sormeen.
127
Kun Regnar ja Lagnlif kohottivat kuohuvat tuopit huulilleen, Dís tunsi raskaan käden laskeutuvan olkapäälleen. Hän kääntyi katsomaan viereensä ja huomasi Thorinin ottaneen pari askelta lähemmäs häntä ja laskeneen kätensä siskonsa olalle. Dís nojasi isoveljensä kylkeä vasten kiitollisena tämän läheisyydestä, sillä hänen päässään pallottelivat sillä hetkellä onnellisuus ystäviensä puolesta ja hermostuneisuus oman tulevaisuutensa takia.
Frerinkin huomasi sisaruskaksikkonsa ja katsottuaan hetken Dísin sekavaakin sekavampaa ilmettä, hän kiersi näiden toiselle puolelle, kietoi sitten kätensä pikkusiskonsa ympärille ja laski leukansa tämän olkapäälle. Sisaruskolmikko vain seisoi siinä seuraten seremonian viimeisiä hetkiä, tietäen näyttävänsä varmasti typerältä, mutta joskus sisaruus tarkoitti typerältä näyttämistä koko Ereborin kääpiökansan edessä.
128
Regnarin ja Lagnlifin laskettua tuoppinsa alas sisaruskolmikko katsoi toisiian, virnisti leveästi ja kirjaimellisesti sanottuna hyökkäsi sitten vastanaitettujen niskaan onnittelemaan näitä. Loppujen lopuksi viidestä nuoresta kääpiöstä muodostui sekalainen kasa, josta ei erottanut, mihin yksi loppui ja mistä toinen alkoi, joten muut kääpiöt taputtelivat lähimpänä olevan selkää onnitteluiksi, tietämättä yhtään kenen selkää he taputtelivat. Osa saattoikin jopa tuurilla osua hääparin selkiin, mutta suurin osa taisi vahingossa taputtaa hääparia onnittelevan sisaruskolmikon selkiä. Eipä sillä, että asialla olisi ollut juuri merkitystäkään, sillä Regnar ja Lagnlif eivät edes huomanneet onnittelijoitaan siinä hullunmyllyssä, sillä ainoa millä oli mitään väliä sillä hetkellä, oli toisen käsi puristamassa omaasi.
129
Kun onnitteluhumu viimein hälveni hieman, lähtivät Regnar ja Lagnlif johdattamaan kääpiökansaa ruokasaliin hääjuhlallisuuksiin kuuluviin viikon kestäviin juhlintoihin. Thorin, Frerin ja Dís antoivat muiden mennä edellä ja jättäytyivät itse joukon hännille, sillä Dís halusi hetken rauhaa, eikä sellaisesta voinut juuri puhuakaan kääpiöjuhlintojen keskipisteessä. Thorin ja Frerin olivat ihan muuten vain jämähtäneet sitten siskonsa viereen ja nyt he vain odottivat, että nuorimmainen ottaisi ensimmäiset askeleet kohti juhla-ateriaa.
Dísin päässä pyöri sillä hetkellä ihan liikaa kaikkea hämmentävää, sillä hänen mietteensä kiisivät jo tulevaisuudessa ja siinä, kuinka hänen pitäisi joku päivä olla tämän kaiken pyörityksen keskellä Óttarin kanssa, ja se jos mikä hermostutti häntä.
130
Tottahan Dís oli koko lyhyen elämänsä ajan tiennyt, että jonain päivänä saattaisi koittaa se kohtalokas hetki, jolloin hänen tulisi mennä naimisiin jonkun kanssa, mutta hän oli aina ajatellut, että se päivä tulisi paljon myöhemmin. Ja että hän saisi itse valita oman puolisonsa! Niin ei kuitenkaan ollut käynyt, mutta joskus asiat eivät vain menneet niin kuin itse halusi tai kuvitteli. Dís katsoi ympärilleen ja huomasi hänen olevan veljiensä kanssa lähes ainoina enää paikalla, joten hän veti syvään henkeä, nosti itsensä pystyyn hieman kumarasta asennostaan ja lähti sitten Thorin ja Frerin rinnallaan muiden kääpiöiden perässä kohti ruokasalia ja siellä odottavaa suurta juhla-ateriaa.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 135/300
Kirjoitti: LillaMyy - 07.04.2016 14:04:44
A/N: Näissä osissa on vuosi 2772, eli Thorin on 26, Frerin 21 ja Dís 12. Inspiraatiosana: #61 kilpailu.
131
Eräänä päivänä Thorin oli käveleskelämässä ympäri Ereborin käytäviä päämärättä, kun hän törmäsi Óttariin harjoituskentän läheisyydessä. Kruununprinssi käveli nuoremman kääpiön luokse ja kääntyi sitten katsomaan, mitä tämä seurasi niin tiiviisti. Hän huomasi Óttarin seuraavan Frerinin, Regnarin ja Unnarrin taisteluharjoituksia, mutta tämän ilmeessä oli jotain, mikä sai Thorinin avaamaan viimein suunsakin. ”Haluaisitko sinäkin päästä kokeilemaan?” hän kysyi. Vasta nyt Óttar huomasi toisen tulleen viereensä ja hän nyökkäsi. ”Olen istunut liian pitkään, joten pelkään olevani jo ihan ruosteessa.” Thorin käveli peremmälle ja viittoi Óttarille, että tämä tulisi hänen perässään. Thorin nosti maasta puisen miekan ja kääntyi Óttarin puoleen heittäen tälle samanlaisen. ”Oletko valmis?”
132
Thorin ja Óttar ottelivat toisiaan vastaan samalla kun Frerin, Regnar ja Unnarr ottelivat kolmistaan. Muutaman kerran he vaihtoivat niin, että Regnar liittyi Thorinin ja Óttarin seuraan, jolloin Frerin ja Unnarr ottelivat kaksistaan. Loppujen lopuksi kuitenkin muutaman tunnin kuluttua kaikki viisi olivat niin uupuneita ja hikisiä, että he päättivät lopettaa siltä kerralta.
”Miten niin olet muka ruosteessa?” Thorin valitti Óttarille heidän palautettua puumiekat oikeaan paikkaan. Thorinin jokaista jäsentään särki niin paljon, että hän oli varma, ettei hän pääsisi seuraavana aamuna sängystä ylöskään ilman apua. ”Ajattelin niin, mutta olin ilmeisesti väärässä”, Óttar virnisti vastaukseksi. Hänenkin lihaksiaan särki ja hän ontui toista jalkaansa.
133
“Ensi kerralla kokeilemme, oletko yhtä kätevä kirveen kanssa!” Thorin sanoi ja läimäytti kätensä Óttarin olkaa vasten. Toinen kääpiöpoika irvisti ehdotukselle. ”Olen parempi jousen kuin kirveen kanssa”, hän vastasi totuudenmukaisesti. ”Oikeasti?” Thorin kysyi, ja Óttar nyökkäsi lyhyesti. ”Sitten sinun on kokeiltava taitojasi Freriniä vastaan! Hän on Ereborissa yksi harvoista kääpiöistä, joka hallitsee jousen kunnolla”, Thorin vastasi. ”Oletko varma, että hän haluaa sitä?” Óttar kysyi viitaten siihen, kuinka nuoremmalla prinsseistä tuntui edelleen olevan jotain hampaankolossa häntä vastaan. ”Pidämme sinun ja Frerinin välisen jousiammuntakilpailun, siitä hän ei osaa perääntyä millään. Hän inhoaa häviämistä ja kisasta perääntyminen olisi luovutusvoitto”, Thorin virnisti saaden Óttarin nauramaan.
134
Thorin ja Óttar jatkoivat matkaansa kohti kylpyluolaa naureskellen samalla. Óttar ontui edelleen toista jalkaansa hieman, kun Regnar oli onnistunut heittämään tämän selälleen samalla kun Thorin oli sivaltanut puumiekallaan. Thorinin oli ollut tarkoitus osua Óttarin pehmustettuun ylävartaloon, mutta toisen kaatuessa hän olikin osunut suoraan tämän pehmustamattomaan polveen, ja osuma oli sitten saanut tämän ontumaan vasenta jalkaansa.
Kylpyluola oli autio lukuun ottamatta viittä nuorta kääpiötä, jotka rentoutuivat lämpimässä vedessä taisteluharjoitustensa jälkeen. Kukaan heistä ei puhunut mitään, sillä he olivat kaikki uupuneita harjoituksistaan. Jos joku toinen olisikin eksynyt sillä hetkellä kylpyluolaan, olisi hän yllättynyt paikan hiljaisuudesta, sillä viisikko oli yleensä paljon äänekkäämpi kylpiessäänkin.
135
Lyhyen rentoutumistuokion jälkeen kääpiöpojat lähtivät edelleen vaitonaisina kapuamaan takaisin ylös. Frerin, Regnar ja Unnarr kävelivät edellä, ja Thorin ja Óttar pitivät perää heidän vaeltaessaan kohti keittiöitä pihistääkseen itselleen jotain pientä naposteltavaa ennen varsinaista ruoka-aikaa. Hiljaisuus vallitsi edelleen kääpiöpoikien keskuudessa, sillä harjoituksista palautuminen oli rankkaa puuhaa, eikä kenelläkään ollut mitään puhuttavaa sillä hetkellä. Thorin pohti, miten ihmeessä saisi veljensä houkutelluksi seuraavana päivänä takaisin harjoitustiloihin, jotta tämän ja Óttarin välinen jousiammuntakisa voitaisiin järjestää. Frerinillä kun oli tapana loisia sängyssä puoli päivää harjoitustensa jälkeen. Kisapäivänä se ei kuitenkaan olisi mahdollista, sillä muutoin kisa täytyisi järjestää hirveän myöhään, eikä kukaan jaksaisi tulla katsomaan sitä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 145/300
Kirjoitti: LillaMyy - 06.05.2016 16:12:56
A/N: Inspiraatiosana: #79 jousi.
136
Seuraavana aamuna Thorin heräsi valtavaan lihassärkyyn. Hänestä tuntui, että jokaista lihasta hänen kehossaan särki sillä hetkellä ja hänen teki mieli viettää koko loppupäivä sängyssä. Se ei kuitenkaan ollut mahdollista kruununprinssille, joten hän nousi vaivalloisesti ylös ja venytteli jäseniään hitaasti ja tuskaisesti. Sinä päivänä ei tulisi siis tehtyä mitään kovinkaan ruumiillista, Thorin pohti kiroillessaan jäseniensä jäykkyyttä. Edellisestä kerrasta oli tainnut venähtää jo liiankin pitkä aika, koska ei hän yleensä ollut aivan näin jumissa harjoitusten jälkeen. Hitaasti, mutta varmasti kruununprinssi keräsi itsensä ja lähti sitten kiskomaan pikkuveljeään sängystä ylös. Frerin oli tunnettu siitä, että hän ei erityisemmin pitänyt aamuherätyksistä, etenkään harjoitusten jälkeen.
137
Thorin hiippaili erittäin varovasti Frerinin kammariin, sillä hän halusi järjestää veljelleen oikein kunnon aamuherätyksen, eikä halunnut tämän heräävän oven avaamiseen tai sulkemiseen. Askel askeleelta vanhempi kääpiö lähestyi kuorsaavaa pikkuveljeään hymyillen ilkikurisesti. Päästyään veljensä sängyn vierelle Thorin kumartui aivan Frerinin lähelle ja puhalsi sitten tämän korvaan. Frerin kuitenkin vain vääntelehti hetken sängyssään ja käänsi sitten itsepäisesti kylkeään. Thorin ei kuitenkaan antanut veljensä olla vielä paikoillaan, sillä tämän oli herättävä nyt tai koko suunnitelma menisi päin seiniä. Niinpä Thorin kohautti olkiaan, huokaisi syvään ja odotti Frerinin lopettavan kiemurtelunsa. Sitten kruununprinssi ihan suoraan sanottuna törkkäsi sormensa erittäin nätisti pikkuveljensä korvaan ja kutitti tätä.
138
Frerin pomppasi istuma-asentoon nopeammin kuin Thorin kerkesi kunnolla edes alta pois, joten veljesten otsat kolahtivat yhteen saaden molemmat näkemään hetkeksi tähtiä. Frerin hieroi vuoroin otsaansa ja vuoroin unisia silmiään yrittäessään saada selvää, kuka hänen kammariinsa oli tunkeutunut ja miksi. Kun hänen katseensa suostui viimein tarkentumaan ja hän huomasi isoveljensä hierovan otsaansa, Frerin tuhahti. ”Miksi ihmeessä minut piti oikein herättää?” hän murahti edelleen hieman unisena. ”Koska en halua, että loisit taas koko päivän sängyssä”, Thorin vastasi. ”Mitä se sinulle kuuluu, vaikka loisisinkin”, Frerin marisi ja oli jo kömpimässä takaisin peittonsa alle, kun Thorin keskeytti hänen pyörimisensä sanomalla: ”Koska meillä on jousiammuntakisat.”
139
”Jousiammuntakisat? Koska? Missä? Miksi?” Frerin ihmetteli pompattuaan taas pystyyn pystymättä muodostamaan kokonaisia lauseitakaan innostuksensa keskellä. ”Heti, kun saan osanottajat hereille, harjoitussalissa, koska minä keksin sen eilen”, Thorin vastasi ja heitti sitten varmemmaksi vakuudeksi pikkuveljensä peiton lattialle, ettei nuorempi vain yrittäisi palata enää unten maille. Frerin murahti, mutta nousi kuitenkin sängystään hitaasti pukeutumaan. ”Ketkä kaikki osallistuvat kisaan?” Frerin kysyi kiskoessaan paitaa päänsä yli. ”Sinä ja Óttar”, Thorin vastasi. ”Ja?” ”Vain sinä ja Óttar.” Thorinin vastaus sai Frerinin keskeyttämään pukeutumisoperaationsa hetkeksi. ”Miksi?” hän kysyi. ”Koska hän sanoi olevansa hyvä jousiammunnassa ja haluan testata hänen taitojaan”, Thorin vastasi valehdellen vain puoliksi olkiaan kohauttaen.
140
”Mitä me vielä oikein odotamme?” Frerin kysyi saatuaan viimein vaatteet niskaansa, kun Thorin vain seisoi paikoillaan. Thorin ei vastannut, vilkaisi vain veljeään ja lähti sitten kävelemään edeltä harjoitussalia kohti. Ilmeisesti Frerin oli valmis saamaan pitkän nenän, tai ainakin Thorin toivoi sen olevan kilpailun lopputulos, sillä Frerin oli jo ihan liian pitkään päässyt hehkuttamaan parhauttaan jousiammunnassa. Toki, kukaan Ereborissa ei suuremmin uskaltanut haastaa prinssiä ihan tosissaan, joten sekin saattoi olla osasyyllinen siihen, miksi Frerin oli ’paras’. Veljekset kävelivät hiljaisuudessa harjoitussalille, sillä nuorempi oli edelleen liian uninen pitääkseen keskustelua yllä. Thorin kulki edellä ja Frerin maleksi veljensä perässä haukotellen aina välillä makeasti.
141
Harjoitussalille oli kerääntynyt jo pienimuotoinen yleisö, kun Thorin ja Frerin viimein saapuivat paikalle. Óttar oli jo valmiina odottamassa heitä ja hän tervehti kruununprinssiä iloisesti. Thorin vastasi tervehdykseen aivan yhtä iloisesti ja Frerinkin nyökkäsi Óttarille lyhyesti aivan kuin hän olisi halunnut saada kisan vain pois alta mahdollisimman nopeasti.
Frerin ja Óttar molemmat lämmittelivät omia aikojaan odottaessaan Thorinin ilmoitusta kisan luonteesta. Ennen kuin kruununprinssi ehti kuitenkaan sanoa mitään, Thráin saapui harjoitussaliin ja etsi vanhimman poikansa muiden kääpiöiden seasta. ”Mitä ihmettä sinä olet oikein saanut päähäsi?” hän kysyi. Thorin vain kohautti olkiaan ja totesi halunneensa järjestää pienen leikkimielisen kisan, ei mitään sen enempää.
142
”Anna nuorison leikkiä, serkku hyvä”, Náinin ääni sanoi jostain Thráinin ja Thorinin selkien takaa, joten nämä pyörähtivät nopeasti ympäri nähdäkseen tämän seisovat harjoitussalin ovella. ”Sinäkinkö?” Thráin kysyi. ”Me olimme samanlaisia tuon ikäisinä, joten anna poikien kisailla. Eivät he siitä mitään taistelua saa aikaiseksi. Ja jos saavatkin, niin ainakin he oppivat siitä jotain”, Náin jatkoi filosofisesti, ja Thráin pyöräytti silmiään. ”Miksi kysyinkään sinulta yhtään mitään?” hän pohti ääneen, ja Thorin puri poskeaan, ettei olisi nauranut. ”Jos tämä kisa ei olisi Óttarin ja Frerinin välinen, minäkin voisin ottaa osaa”, Náin totesi. ”Sinä? Osaatko sinäkin ampua jousella?” Thráin hätkähti. ”Kenen luulet opettaneen Óttaria?”
143
Thráin tuijotti leveästi hymyilevää serkkuaan ja pudisti päätään aivan kuin karistaen siten ei-toivotut mielikuvat pois päästään. ”En olisi ikinä osannut kuvitella sinun käyttävän jousipyssyä”, hän myönsi. ”Olen täynnä yllätyksiä”, Náin vastasi nauraen. ”Haluatteko te kenties siirtyä toisaalle pohtimaan toistenne asevalintoja, vai voisimmeko kenties aloittaa jo?” Thorin pisti väliin serkusten ihan selkeästi unohtaneen, miksi he olivat paikalla harjoitussalissa. ”Voi, aloittakaa toki, palan halusta seurata tätä kisaa”, Náin ilmoitti ja Thráin oli samaa mieltä serkkunsa kanssa. ”Kiitoksia kovasti”, Thorin totesi kuivasti ja käveli sitten Frerinin ja Óttarin luokse. ”Kun olette valmiit, voisitte siirtyä valitsemaan jousenne”, hän sanoi kaksikolle, joka teki työtä käskettyä.
144
Kun kaksikko oli valinnut jousensa, Thorin kehotti heitä asettumaan maalitaulujensa eteen. ”Se, kumpi teistä saa kymmenestä nuolesta useamman osumaan keskelle taulua, voittaa. Jos saatte yhtä monta nuolta yhtä lähelle, nopeammin nuolistaan eroon päässyt voittaa”, kruununprinssi kertoi kilpailijoille säännöt. ”Ovatko säännöt selvät?” hän kysyi. Óttar ja Frerin nyökkäsivät ja ottivat kunnollisen asennon jouset käsissään. ”Kilpailu alkakoon!” Thorin julisti ja siirtyi sitten kauemmas pois nuolten tieltä. Frerin ja Óttar molemmat tiirailivat maalitaulunaan toimivia porkkanasäkkejä, joihin oli piirretty örkin kasvot ennen kuin päästivät ensimmäiset nuolensa lentoon. Molemmat osuivat hyvin, mutta enempää ei ollut aikaa tarkastella osumia, kun kääpiöpojat nostivat uudet nuolet joustensa jänteille.
145
Harjoitussalissa suhisi, kun nuolet lentelivät kohti porkkanasäkkejä. Thorin seuraili kisaa vierestä salaa kannustaen Óttaria voittoon, sillä hän halusi samalla opettaa pikkuveljelleen hieman nöyryyttä. Kun Óttar ja Frerin vapauttivat viimeiset nuolensa, Thorin, Thráin ja Náin kävelivät maalitaulujen luokse. He tutkailivat säkkejä tovin ja mutisivat keskenään ennen kuin Thorin kääntyi takaisin kilpakumppanien puoleen. ”Ja voittaja on…” Thorin aloitti, mutta jätti sanansa roikkumaan hetkeksi ilmaan jännityksen luomiseksi. ”…Óttar!” hän kuulutti ja kääpiöt kääntyivät onnittelemaan poikaa. Frerin irvisti, mutta onnitteli hänkin tuoretta voittajaa. ”Hävisin paremmalle…” hän mutisi ojentaessaan kätensä Óttarille. Kilpakumppanit kättelivät lyhyesti, kun Thorin saapui onnittelemaan voittajaa. ”Kerrankin hän hävisi”, kruununprinssi mutisi Óttarille.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 150/300
Kirjoitti: LillaMyy - 29.11.2016 13:38:29
A/N: Whoop, se elää sittenkin! :D Ja, PUOLIVÄLI! \o/ Inspiraatiosana: #282 arvio.
146
”Miten sinä voit puolustaa häntä?” Frerin kysyi eräänä päivänä isoveljeltään. ”Miksi muka en puolustaisi?” Thorin heitti takaisin. ”Koska hän yrittää viedä meidän siskomme!” ”Ei Óttar ole Dísiä yhtään mihinkään viemässä.” ”Mistä voit olla niin varma?” ”Koska keskustelin hänen kanssaan asiasta.” ”Ihan niin kuin hän muka sinulle tunnustaisi aikovansa kiikuttaa Dísin mukanaan Rautavuorille.” ”Miksi hän valehtelisi asiasta, koska me vain hakisimme Dísin takaisin, jos Óttar valehtelisi?” Nyt Frerinkin jämähti miettimään asiaa. Olisiko kääpiöpojalla tosiaankaan mitään syytä valehdella asiasta? Hän ei lopulta tiennyt vastausta, mutta hän tiesi, että tekisi mitä vain pitääkseen pikkusiskonsa lähellään, missä hän voisi suojella tätä kaikelta mahdolliselta pahalta.
147
Thorin katseli vieressään istuvaa pikkuveljeään, joka näytti olevan syvällä ajatuksissaan. Ainoa, mikä kuvasta puuttui oli Frerinin korvista nouseva savu ajatustyön merkkinä. Tämän kulmatkin olivat rutussa, mikä kertoi siitä, ettei tämä pitänyt pohdinnoistaan, mikäli Thorin yhtään tunsi pikkuveljeään. Hän ei kuitenkaan keskeyttänyt tai muuten häirinnyt toisen ajattelua, sillä Frerin ei pitänyt sellaisesta. Joten Thorin vain istui seuraamassa veljensä kulmien rypistymistä ja suoristumista ja odottamassa, koska tämän pää poksahtaisi ajattelun määrästä. Tai, koska se savu alkaisi viimein oikeasti jopa nousta tämän korvista, sillä niin pitkään Frerin istui mietteissään, ettei sellaista ollut tapahtunut koko tämän elämän aikana vielä kertaakaan. Tai ainakin hyvin harvoin!
148
Kun Frerin ei osoittanut mitään merkkejä heräämisestään takaisin tähän todellisuuteen, alkoi Thorin itsekin pohdiskella asioita. Hänen pikkusisarensa oli kuitenkin mitä todennäköisimmin astumassa ennemmin tai myöhemmin avioliiton satamaan, mutta hänellä itsellään ei ollut edes ketään potentiaalista puolisoa tiedossa. Hän oli kuitenkin Ereborin kruununprinssi heti isänsä jälkeen, joten hänellä olisi Dísiä suurempi vastuu suvun jatkamisesta, mutta sillä hetkellä se näytti siirtyneen nuorimmaisen harteille. Thorin ei ollut itsekään aivan varma, oliko se hyvä vai huono juttu, joten hän mietti kuumeisesti, pitäisikö hänenkin alkaa etsiä itselleen puolisoa, vaikkei hän ollut sellaista ikinä ennen ajatellutkaan. Nyt kuitenkin näytti siltä, että hänen olisi pakko ajatella asiaa.
149
Thorin ja Frerin istuivat siis molemmat aatoksissaan, kunnes nuorempi veljeksistä koki valaistumisen. Hänen kasvojensa rypyt suoristuivat ja ilme kirkastui, kun hän kääntyi hymyillen veljensä puoleen. ”Minä keksin sen!” Frerin riemuitsi. ”Minkä niin?” Thorin ihmetteli. ”Sen, mitä minä mietin äsken”, Frerin vastasi. ”Mitä sinä sitten mietit äsken?” Thorin kysyi.
Hetkeksi Frerin hiljeni taas pohtiakseen, mitä hänen päässään oikein olikaan vielä jokunen tovi sitten pyörinyt. ”Keksin, miten saamme varmuuden siitä, ettei Óttar aio kiikuttaa Dísiä Rautavuorille!” hän sanoi sitten. ”Sitäkö sinä koko ajan mietit äsken pää savuten?” Thorin ihmetteli. ”Kyllä”, Frerin vastasi röyhistäen ylpeänä rintaansa. ”Olet toivoton törppö”, Thorin tokaisi päätään pudistaen.
150
”Enkä ole! Itse olet törppö!” Frerin protestoi. ”Minä tiedän jo valmiiksi, ettei Óttarilla ole mitään aikomuksiakaan viedä Dísiä Rautavuorille, joten vietit juuri elämäsi pisimmän pohdintatauon aivan turhan takia!” Thorin väitti vastaan. ”Mistä voit olla niin varma?” ”Koska siinä ei ole mitään järkeä, että Óttar kiikuttaisi Dísin pois täältä. Täällä he molemmat olisivat kuitenkin korkeammassa asemassa kuin Rautavuorilla!” ”Aahaa! Sanot siis, että Óttar haluaa naimisiin Dísin kanssa tämän korkeamman aseman vuoksi!” ”Enkä. Uskon Óttarin oikeasti pitävän Dísistä. Perustelen tällä vain sen, että heidän on parempi jäädä tänne kuin lähteä. Rautavuorilla ei ole mitään kummallekaan heistä.” ”Paitsi Óttarin perhe.” ”Paitsi Óttarin perhe.”
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 155/300
Kirjoitti: LillaMyy - 15.01.2017 18:42:00
A/N: Inspiraatiosana: #281 virhe.
151
Seuraavana päivänä Thorin lähes kirjaimellisesti työnsi Freriniä edelleen tapaamaan Óttaria. Hän halusi veljensäkin tutustuvan tähän, koska heistä tulisi todennäköisesti sukulaisia kuitenkin jossain kohtaa, eikä sukulaisten kanssa sopinut olla riidoissa. Ei ainakaan, mikäli halusi sukurauhan säilyvän.
Óttarin löytäminen ei ollut kovinkaan vaikeaa, sillä tämä istui, kuten tavallista, Ereborin kirjaston uumenissa. Paikasta tuntui muodostuneen melkein jonkinlainen turvasatama Rautavuorilta saapuneelle kääpiölle. Kenties hän tunsi olevansa siellä enemmän kotonaan, kuin outojen kääpiöiden ympäröimänä muualla Ereborissa. Tai, kenties hän vain koki siellä vähemmän paineita ulkopuolisuudestaan.
Óttar oli kuitenkin ottanut tavakseen istua kirjastolla niin usein, ettei Thorin yllättynyt vähääkään löytäessään hänet taas kerran sieltä lukemasta jotain.
152
”Hei”, Thorin sanoi istuttaessaan Frerinin Óttarin vieressä olevalle tuolille. ”Hei vain”, Óttar vastasi tervehdykseen toinnuttuaan hetkellisestä hätkähdyksestään, jonka veljesten yhtäkkinen ilmaantuminen oli aiheuttanut. ”Täällä taas, vai?” Thorin huomautti viitaten kirjastoon. ”Täällä on vähemmän muita kääpiöitä, joten saan olla enemmän omassa rauhassani”, Óttar vastasi. ”Me jätämmekin sinut sitten rauhaan”, Frerin mutisi ja oli jo nousemassa, kun Thorin pamautti hänet takaisin takamukselleen tuoliinsa. ”Sinä et ole menossa yhtään mihinkään”, Thorin murahti veljelleen. Óttar seurasi veljesten toimia kummissaan, muttei sanonut mitään. Hänellä itsellään ei ollut sisaruksia, joten hän ei tiennyt yhtään, millaiset välit sisaruksilla saattoi olla tai mikä oli normaalia käytöstä sisarusten välillä.
153
”Me ajattelimme Frerinin kanssa lähteä käymään Laaksossa ja ajattelimme, että voisit haluta liittyä seuraamme”, Thorin ehdotti. ”Ajattelimme vai?” Frerin päivitteli, mutta veljeksistä vanhempi jätti tämän huomiotta. ”Ulkoilma voisi kyllä tehdä terää”, Óttar myönsi ja sulki vaivihkaa edessään pöydällä olevan opuksen. ”Sitä minäkin ajattelin”, Thorin vastasi. Frerin vain murahti jotain epäselvää yrittäessään nousta. Thorin kuitenkin piteli vielä pikkuveljeään istuma-asennossa.
Vasta kun Óttar nousi seisomaan, salli Thorin veljensäkin nousta pystyyn. Hän kuitenkin nappasi varmuuden vuoksi Freriniä tunikan hihasta kiinni, ettei tämä karkaisi sillä välin, kun Óttar vei kirjansa paikoilleen. ”Mitä ihmettä sinä oikein luulet tekeväsi?” Frerin sihahti veljelleen Óttarin käännettyä selkänsä veljeksille.
154
“Sitä kutsutaan ystävällisyydeksi, rakas veljeni”, Thorin vastasi hiljaa. ”Aivan kuin Óttar itse osoittaisi meille ystävällisyyttä, jos hän ei olisi täällä vikittelemässä siskoamme”, Frerin murahti takaisin. ”Älä nyt taas aloita tuota”, Thorin huokaisi. Frerin ei ehtinyt heittää kuitenkaan mitään takaisin, sillä Óttar palasi juuri samalla hetkellä. ”Mennäänkö sitten?” Óttar kysyi, ja Thorin vastasi nyökkäyksellä, ennen kuin lähti veljensä kanssa edellä.
Kolmikko käveli hiljaisuuden vallitessa Ereborin käytäviä pitkin, kunnes he saapuivat suurelle ovelle ja odottivat vartijoiden avaavan sen heille. ”En olekaan montaa kertaa mennyt näistä ulos”, Óttar totesi rikkoen hiljaisuuden. ”Eivät nämä varmaan sen kummemmat ole kuin missään muissakaan kääpiökodeissa”, Thorin vastasi.
155
Matkallaan Laaksoon pojat juttelivat niitä näitä, ja jopa Frerin osallistui keskusteluun omaksi ihmeekseen. Mitä enemmän prinsseistä nuorempi keskusteli Óttarin kanssa, sitä enemmän hän huomasi pitävänsä tästä. Kenties hän olikin erehtynyt pitäessään tätä täysin törppönä, joka halusi vain hänen siskonsa tämän aseman vuoksi.
Laaksossa kääpiöpojat puikkelehtivat ihmisten joukossa kuin kalat vedessä. He esittelivät Óttarille kaupungin torin, jossa kääpiöillä oli tapana kaupustella tekemiään esineitä ja koruja; harjoituskentän, jossa kääpiötkin kävivät välillä mittelemässä voimiaan ihmisten kanssa; sekä tietenkin erään kaupungin torneista, jonka huipulla komeili kääpiöiden tuulenhalkoja. Se oli aikoinaan ollut kunnianosoitus Thrórilta Laakson ensimmäiselle valtiaalle, ja lupaus, että kääpiöt auttaisivat ihmisiä sodan syttyessä.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 160/300
Kirjoitti: LillaMyy - 24.02.2017 10:15:12
A/N: Inspiraatiosana: #234 peli.
156
Pari viikkoa myöhemmin Thorin ja Frerin vaeltelivat pitkin ja poikin Ereboria. Veljeksillä sattui olemaan tylsä hetki, sillä kukaan ei tuntuvat kaipaavan heitä missään, mutta harjoitussalillakaan ei ollut tilaa heille. Niinpä kaksikko vaelsikin etsimässä itselleen jotain mielekästä tekemistä, kun he tapasivat pikkusisarensa. Dís näytti olevan täysin omissa maailmoissaan, kun Frerin nykäisi tätä leteistä ansaitsen sillä ärtyneen mulkaisun osakseen. ”Mitä sinä täällä oikein vaellat?” Thorin kysyi jättäen sisarustensa kinastelun omaan arvoonsa. ”Pakenin Fundinilta”, kaksitoistakesäinen prinsessa vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi. ”Niin sitä pitää”, Frerin totesi ylpeänä, aivan kuin olisi ollut jonkinlainen saavutus paeta oppituntejaan. Thorin pyöräytti silmiään nuoremmille, mutta antoi asian kuitenkin olla.
157
”Mitäs te täällä oikein pyöritte?” Dís heitti pallon takaisin veljilleen. ”Tylsää”, Frerin vastasi yksioikoisesti, samaan aikaan kuin Thorin totesi: ”Etsimme itsellemme jotain tekemistä.” ”Tekemisenpuutetta minullakin olisi”, Dís sanoi. ”Niin, kun karkasit sieltä, missä sinun pitäisi olla...” Thorin mutisi niin hiljaa, ettei kenenkään toisen ollut tarkoituskaan kuulla sitä. ”Voin vain kuvitella. Fundin osaa olla niin kovin tylsä, kun hän pitää riimutunteja”, Frerin myönsi. Hän oli itsekin aikoinaan karkaillut enemmän kuin vähän kyseisiltä oppitunneilta. ”Joten. Mitäs nyt sitten?” tyttö kysyi veljiltään haastaen nämä kiskomaan hänet takaisin kirjastolle oppitunneilleen. Pojat kääntyivät katsomaan toisiaan mietteliäinä, aivan kuin pohtien, mikä olisi paras tapa edetä asiassa.
158
Thorin sai vihdoin ajatuksen, kun hän näki erään tutun kääpiön samoilevan myös käytävillä. Hän vilkaisi Freriniä viestittääkseen tälle sanattomasti suunnitelmaansa osoittaen katseellaan ensin uutta tulijaa ja sitten siskoaan. Frerinin silmien väliin muodostui ajatusryppy, kunnes hän viimein valaistui isoveljen nerokkuudesta. Samalla kun Thorin viittoi neljättä kääpiötä luokseen, alkoi Frerin selittää Dísille jotain, mitä hän ja Thorin olivat muka olleet tekemässä aiemmin pitääkseen tämän ajatukset kiireisinä. Joten, kun neljäs kääpiö sitten viimein yhytti heidät, hätkähti Dís tuttua ääntä. ”Hei, pojat, prinsessa.” ”Óttar.” ”Edellisestä kerrasta onkin aikaa”, Óttar sanoi epäröiden. He olivat tavanneet harvakseltaan sen jälkeen, kun Óttar oli esittänyt toiveensa naida prinsessa.
159
”Totta”, Dís vastasi lyhyesti ja hieman jäykästi. Hän ei edelleenkään ollut aivan varma, mitä hänen tulisi ajatella rautavuorilaisesta. Osittain juuri sen takia hän olikin lievästi vältellyt toisen seuraa ja yrittänyt saada ajatuksiaan raiteilleen. ”Kuinka olet voinut?” Óttar kysyi yrittäen epätoivoisesti hajottaa epämukavuuden pilveä, joka oli noussut heidän välilleen. ”Hyvin...” Dís vastasi muistaen vasta sitten, että oli kohteliasta vastata kyselyyn samalla lailla, ”entä sinä?” ”Hyvin minäkin olen voinut. Veljesi ovat esitelleet minulle vähän paikkoja täällä”, Óttar vastasi riemuiten siitä, että hän ystävällisyyttään ei ollut ainakaan suoraan torjuttu. ”Aivanko totta? Mitä he ovat oikein näyttäneet sinulle?” Dís kysyi, tällä kertaa aidosti kiinnostuneena.
160
Samalla kun Óttar selitti Dísille, missä kaikkialla hän oli käynyt veljesten opastamana, Frerin kääntyi Thorinin puoleen. ”Mikä se sinun nerokas ideasi oikein oli?” hän sihahti isoveljensä korvaan. ”Muistatko sen yhden kammarin, jonka huoneen ovi jämähtää aina kiinni? Sen, jonka ovea täytyy vetää ja työntää yhtä aikaa, että sen saa auki?” Thorin kysyi puolestaan. Frerin tyytyi vain nyökkäämään edelleen varsin pihalla. ”Jos saamme nämä kaksi jotenkin jekutettua sinne, Dísin täytyy käyttää aikaa tutustuakseen Óttariin”, Thorin sanoi aivan kuin se selittäisi kaiken. Frerin ei kuitenkaan vieläkään aivan täysin ymmärtänyt. ”Sitten Dís ei ehkä inhoa koko ajatusta avioliitosta niin paljoa!” Ja Frerin ymmärsi!
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 165/300
Kirjoitti: LillaMyy - 02.03.2017 10:30:16
A/N: Inspiraatiosana: #128 haaste.
161
”Sangen nerokasta, veliseni”, Frerin totesi saaden Thorinin paistattelemaan ylpeänä vieressään. ”Mutta miten me saamme heidät houkuteltua sinne? Dís tietää paikan liian hyvin, eikä lankea ansaan”, Frerin jatkoi kuitenkin. ”Tiedän. Sen takia tarvitsemmekin todella hyvän suunnitelman”, Thorin myönsi hieman vastahakoisesti. ”Ja vedenpitävän. Jos Dís epäilee meitä hetkenkään verran jekusta, ennen kuin oikeasti saamme hänet sinne, hän nostaa niin kovan metelin asiasta, että koko Erebor raikaa”, Frerin lisäsi. Thorin vain murahti kiitokseksi muistutuksesta, sillä erään kerran jotain sen suuntaista oli käynytkin, kun veljekset olivat yrittäneet jekuttaa Dísiä, joka oli saanut asiasta vihiä. Ei ollut kestänyt kauaakaan, kun koko Erebor oli tiennyt asiasta.
162
Niinpä veljekset löivät viisaat päänsä yhteen (eivät kuitenkaan kirjaimellisesti) ja alkoivat pohtia asiaa tarkistaen aina silloin tällöin, että kahdella muulla oli edelleen muuta ajateltavaa. Kun suunnitelma oli sitten saatu kasattua, Thorin ja Frerin kääntyivät taas Dísin ja Óttarin puoleen. Óttar oli parhaillaan kertomassa, kuinka pojat olivat käyneet Laaksossa kääntymässä, kun Frerin keskeytti hänet. ”Tiedän tarinan olevan erityisen mielenkiintoinen, mutta Thorin ja minä saatoimme keksiä juuri tekemistä meille kaikille.” ”Ellei sinulla ole jotain parempaakin puuhaa”, Thorin lisäsi katsoen Óttaria, joka pudisti nopeasti päätään. Ei hänellä ollut mitään tekemistä, ainakaan, jos oli mahdollisuus viettää enemmänkin aikaa Dísin seurassa. ”Niin ajattelinkin”, Thorin naurahti.
163
“Mitä tekemistä?” Dís kysyi innoissaan, sillä näytti siltä, että hänen ei tarvitsisi ainakaan kovin nopeasti palata takaisin tylsien riimutuntiensa pariin. ”Eräänlainen seikkailu”, Frerin vastasi epämääräisesti, ja Thorin vain nyökkäsi vieressä selventämättä itsekään asiaa sen enempää. Dís katsoi molempia isoveljiään pitkään tarkistaakseen, jekuttivatko he häntä, mutta kun hän ei huomannut mitään erikoista, hän myöntyi. Óttar puolestaan olisi tehnyt varmaan ihan mitä tahansa, jos vain Dískin oli paikalla, joten häneltä ei tarvinnut edes kysyä. ”Selvä sitten. Jos seuraisitte meitä”, Frerin jatkoi myhäillen ja kääntyi johdattamaan joukkoa isoveli rinnallaan. Dís ja Óttar kävelivät vanhempien poikien perässä tietämättä yhtään, mihin olivat juuri päänsä työntäneet.
164
”Minne te oikein viette meitä?” Dís kysyi, kun he olivat kävelleet jo ties kuinka kauan. ”Seikkailuun, kuten jo aiemmin sanoin”, Frerin vastasi. ”Missä tämä seikkailu oikein on?” Óttarkin ihmetteli, kun ei tunnistanut enää ympäristöäänkään. ”Älkää huoliko, emme me teitä eksyttää aio”, Thorin sanoi. Nelikko jatkoikin matkaa hiljaisuudessa, kunnes he saapuivat päätepisteeseensä. Dís katsoi veljiään ymmärtämättä mistään mitään, kun hän viimein tunnisti paikan. ”Mitä me täällä teemme?” tyttö kysyi. ”Seikkailemme”, Thorin vastasi. ”Mitä seikkailullista täällä oikein on?” Óttar ihmetteli, kun ei nähnyt mitään erikoista paikassa. ”Sittenpähän näet”, Frerin mutisi hiljaa, kun Thorin viittasi nuoremmille, että he voisivat astua ensimmäisinä peremmälle kammariin.
165
Dís vilkaisi vielä viimeisen kerran epäluuloisena veljiään, mutta käveli sitten Óttarin jäljessä peremmälle kammariin. Hän oli juuri kääntymässä kysymään veljiltään, mitä heidän oli tarkoitus tehdä siellä, kuna Thorin ja Frerin yksissä tuumin työnsivät kammarin oven visusti kiinni. Oven loksahdus kuulosti kamalan lopulliselta muutoin tyhjällä käytävällä, kunnes sen takaa kuului Dísin kova ääni. ”Avatkaa tämä ovi, senkin typerykset!” tyttö huusi. ”Pahoittelen, siskoseni, mutta saat nyt viettää siellä hetken aikaa!” Frerin kailotti takaisin. ”Te... Te järjestitte minut ansaan!!!” Dís karjui, kun hän viimein ymmärsi, mitä oli tapahtunut. ”Niin taisi käydä!” Thorin huikkasi. ”Tämä ei jää tähän!” Dís huusi, kun veljekset istuivat odottamaan.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 170/300
Kirjoitti: LillaMyy - 10.03.2017 18:19:10
A/N: Inspiraatiosana: #266 ääliö.
166
Kun kammarin ovi sulkeutui hänen ääliöveljiensä takia, Dís vietti ensimmäiset hetket hakkaamalla sitä ja kiroilemalla. Se ei kuitenkaan saanut aikaan mitään muuta kuin sen, että hänen kätensä kipeytyi ja ääni käheytyi. Niinpä Dís istahti alas. Vasta nähdessään pojan hän muisti Óttarinkin jääneen ansaan. ”Miksi hakkasit ovea niin vimmatusti? Eivät kai veljesi lukinneet sitä?” Óttar kysyi, kun Dís oli selvästikin rauhoittunut. ”Ei sitä tarvitse lukita. Tämä ovi on jotenkin viallinen, en tiedä, miten. Geilir osaisi varmaan kertoa tarkemmin asiasta. Joka tapauksessa, tämä ovi jumittuu aina, kun se suljetaan ja se avautuu vain, jos sitä vedetään ja työnnetään yhtä aikaa”, Dís selitti.
167
”Ai”, Óttar vastasi lyhyesti, ”me emme taida sitten ihan hetkeen olla pääsemässä täältä pois?” ”En usko. Tuskin tyhmät veljeni olisivat jättäneet meitä tänne, jos aikoisivat päästää meidät saman tien ulos”, Dís murahti. Vain ja ainoastaan hänen veljensä voisivat olla niin tyhmiä, että jättäisivät kaksi kääpiötä käytännössä lukkojen taakse kahdestaan.
”Mitäs me sitten oikein tekisimme tällä välin?” Óttar kysyi hetken hiljaisuuden jälkeen. ”Mitä tarkoitat?” Dís ihmetteli. ”Sanoit itsekin, että tuskin pääsemme täältä kovinkaan pian pois, ja tunnet varmasti veljesi paremmin kuin minä. Joten, mikäli oletamme joutuvamme olemaan täällä pidemmänkin aikaa, mielestäni voisimme yhtä hyvin keksiä itsellemme jotain tekemistäkin”, Óttar vastasi hymyillen.
168
”Niin. Kaiketi olet aivan oikeassa”, Dís myönsi. ”Josko sitten leikkisimme vaikka eräänlaista tutustumisleikkiä?” Óttar ehdotti. ”Millainen se on?” Dís kysyi, mutta hänen silmiinsä syttynyt loisto myöntyi leikkiin samoin tein sanattomasti. ”Siinä leikissä minä kerron kolme asiaa itsestäni ja sinun tehtäväsi on kysellä minulta ja sillä tavoin selvittää, mitkä kaksi niistä on totta ja mikä on valetta”, Óttar selitti. ”Entä jos arvaan väärin?” Dís kysyi. ”Sitten jatkamme niin pitkään, että osut oikeaan”, poika vastasi hymyillen arasti. ”Kuulostaa hyvältä”, tyttö sanoi hymyillen leveästi. ”Jos minä sitten vaikka aloitan”, Óttar ehdotti ja kun toinen ei selvästi vastustanut ajatusta, hän alkoi pohtia omia väitteitään.
169
”Katsotaanpas sitten... Selvä, väitteeni ovat: yksi, pidän sinusta, kaksi, veljesi ovat idiootteja, ja kolme, minulla ei ole sisaruksia”, Óttar sanoi pohdittuaan hetken. ”Aloitit helpoilla väitteillä”, Dís syytti nauraen. ”Syyllinen”, Óttar myönsi liittyen mukaan nauruun. ”Selvä siis, ensimmäinen nyt selvästi on totta, koska muutoin et olisi täällä. Toinen on minun mielestäni totta, mutta se ei tarkoita, että olisit samaa mieltä, ja kolmas taitaa olla totta, koska en ainakaan ole kuullut sinulla olevan sisaruksia”, Dís pohti ääneen. ”Muista, että saat kysellä minulta myös. Sinun ei tarvitse vain päätellä oikeaa vastausta”, Óttar muistutti. ”Arvaan silti, että kakkonen on valetta”, Dís heitti toivoen parasta.
170
“Ohoh, kerrasta oikein!” Óttar onnitteli nauraen. ”Olet siis hassu, koska minusta kakkonen oli ihan selvästi totta”, Dís nauroi takaisin. ”Kenties niinkin”, Óttar naurahti, ”nyt on sinun vuorosi.” ”Selvä.” ”Yksi, parhaan ystäväni nimi on Lagnlif. Kaksi, en pidä viinimarjoista, ja kolme, minua hermostuttaa seurassasi”, Dís sanoi huultaan purren. ”Sinäpäs aloititkin sitten vaikeammilla”, Óttar myhäili alkaessaan pohtia väitteitä. ”Olen kuullut Lagnlifin nimen aiemminkin, joten uskon ensimmäisen olevan totta. Toivon, että kakkonen ei ole totta, koska viinimarjat ovat herkkuani, mutten tiedä, haluanko kolmannenkaan olevan totta”, Óttar pohti.
Samaan tapaan kaksikko heitteli väitteitä puolin ja toisin ja arvaili niistä tosia ja valheita tuntien kuluessa.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 175/300
Kirjoitti: LillaMyy - 28.03.2017 11:03:29
A/N: Inspiraatiosana: #283 kirosana.
171
Oven toisella puolella Thorin ja Frerin istuivat kuuntelemassa pikkusiskonsa kiroilua oven sulkeuduttua. ”Mahal sentään, mistä ihmeestä hän on oppinut kiroilemaan tuolla lailla?” Thorin päivitteli. ”Meiltä, villi veikkaus”, Frerin vastasi olkiaan kohauttaen. ”Minä en varmasti ole käyttänyt noin montaa kirosanaa hänen kuultensa”, Thorin väitti vastaan, mutta pikkuveli vain katsoi häntä pitkään ja syyttävästi. ”Ainakaan kovinkaan usein”, vanhempi lopulta myönsi. ”Ei sitä varmaan kovinkaan montaa kertaa tarvitakaan, että joku nappaa ne talteen”, Frerin totesi, kun Dís viimein vaikeni oven toisella puolella. ”Häneltä loppui selvästi ääni kesken”, Thorin huomioi. ”Siltä vaikuttaa”, nuorempi veljeksistä myönsi. Käytävälle laskeutunut hiljaisuus tuntui tavallistakin syvemmältä aiemman metelin jälkeen.
172
Samaan aikaan kun Óttar ehdotti tutustumisleikkiä Dísille, oven toisella puolen Frerin ja Thorin parantelivat asentojaan käytävän lattialla. ”Mitä luulet heidän tekevän tuolla?” Frerin kysyi asettaessaan toista kättään päänsä alle tyynyksi. ”En todellakaan tiedä. Toivottavasti jotain positiivista, tai tämä koko tempaus on ollut yhtä tyhjän kanssa”, Thorin vastasi ristiessään jalkansa alleen. ”Entä jos koko juttu meneekin päin lohikäärmeen puota?” Frerin kysyi hieman huolestuneena isoveljensä sanojen johdosta. ”Sitten Dís on omillaan. Jos hän ei tämän innostamana jaksa tutustua tulevaan puolisoonsa, minulta alkavat loppua keinot kesken”, Thorin vastasi totisena. ”Mutta toivottavasti tämä ei pääty siihen”, hän kuitenkin jatkoi, kun Frerin irvisti lattian tasolta.
173
Tuntien kuluttua, kun pojat olivat jo nukahtaneetkin odottaessaan jotain (he eivät itsekään oikein tienneet, mitä he odottivat), Frerin heräsi hätkähtäen, kun hänen toinen kätensä tipahti hänen naamalleen. Toivuttuaan säikähdyksestä, että joku olisi lyönyt häntä, Frerin potki seinän viereen kuukahtaneen veljensäkin hereille. ”Mitä täällä tapahtuu?” Thorin vaati tietää hieroessaan silmiään. ”Heräsin äsken ja tajusin vasta, että he ovat olleet tuolla jo aika kauan”, Frerin murahti. ”Mistä niin päättelet?” Thorin kysyi, koska hän ainakin oli unohtanut ajan kulun aivan tyystin. ”Mahani päättelee, että nyt on ruoka-aika”, Frerin vastasi suoraan. ”Taidat olla oikeassa”, Thorin myhähti, ”kenties meidän tulisi päästää heidät ulos jo viimein?”
174
”Ehkä odotamme vielä hetken? Ihan vain varmuuden vuoksi?” Frerin ehdotti. ”Kuulostaa hyvältä. Parasta varmistaa, ettei Dís hyökkää oven takaa heti, kun avaamme sen”, Thorin myönsi. Niine hyvineen pojat hiipivät aivan oven luokse ja painoivat korvansa sitä vasten kuulostellakseen, mitä sen toisella puolen tapahtui. Mitään ei kuitenkaan kuulunut, joko siksi, että ovi oli liian paksu, tai siksi, että mitään ei ollut kuultavissakaan. ”Pitäisikö meidän sittenkin vain avata ovi jo nyt? Ihan vain tarkistaaksemme, ettei mitään ole sattunut?” Frerin kysyi. ”Niin, emmehän me tokikaan halua aiheuttaa vahingossa hengenvaaraa kenellekään”, Thorin totesi. ”Niin”, Frerin sanoi, mutta kumpikaan veljeksistä ei noussut vieläkään avatakseen ovea.
175
”Kumpi kysyy?” Frerin kysyi, kun veljekset olivat kuulostelleet jo hetken oven takana. ”Varmaankin minä”, Thorin lupautui vanhemman ristinä. ”Dís?!” hän sitten huikkasi hieman kovempaa, jotta hänen äänensä varmasti kuuluisi oven taakse. ”Voitko luvata, ettet lyö meitä, jos avaamme oven?!” ”En uskalla luvata mitään muuta kuin, että olen hyvin vihainen, jos joudun vielä hetkenkin kailottamaan tämän oven läpi!” Dís huusi takaisin oven toiselta puolelta. ”Parempi varmaan siis avata se?” Frerin varmisti, ja Thorin nyökkäsi. ”Työntäkää sieltä, niin me vedämme oven auki!” Thorin huusi, ennen kuin nousi seisomaan ja alkoi kiskoa Frerinin kanssa samalla kun Óttar ja Dís työnsivät ovea toiselta puolelta.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 180/300
Kirjoitti: LillaMyy - 07.04.2017 18:24:20
A/N: Inspiraatiosana: #138 saada.
176
Kun ovi saatii viimein kiskottua auki, Thorin ja Frerin hypähtivät useamman metrin taaemmaksi. Ihan vain varmuuden vuoksi. Óttar ei näyttänyt olevan millänsäkään, vaikka oli ollut jumissa heidän sisarensa kanssa useamman tunnin, mutta Dís puolestaan katsoi veljiään niin tuimasti kuin pieni kaksitoistavuotias kääpiötyttö vain taisikaan. ”Senkin idiootit! Mistä ihmeestä te oikein keksitte noin typerän ajatuksen?! Tuo oli jopa teidän mittapuullanne tavallistakin aivottomampi idea!” Dís huusi melkein pää punaisena. Thorin ja Frerin vain seisoivat kuuliaisesti parin metrin päässä kuuntelemassa, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana, ettei Dís ylttäisi lyömään kumpaakaan heistä. ”En ymmärrä, mistä te oikein aina revitte nämä tolkuttomat tempauksenne!” Dís lopetti viimein.
177
”Saitko jo suusi puhtaaksi?” Frerin arasteli. ”En tiedä!” Dís tiuskaisi takaisin saaden isoveljensä vaikenemaan nopeasti. ”Oliko siellä kovinkin kamalaa?” Thorin kysyi katsoen kuitenkin enemmän Óttaria kuin siskoaan. ”Ei...” Óttar aloitti, mutta Dís puhui hänen päälleen: ”Ai. Että minulta ei sitten edes kysytä, vai? Se riittää, että Óttarilla on hauskaa, mutta ketään ei kiinnosta, millaista Dísillä oli?” ”En...” Thorin aloitti, mutta sulki sitten kuitenkin suunsa, kun näki sisarensa ilmeen. ”Odottakaas vain, jos adad kuulee tästä”, Dís totesi, lopettaen lopulta huutamisensa. ”Et kai sentään...?” Frerin yritti kysyä, mutta taas siskon ilme sulki hänen suunsa. ”En tiedä. Ehkä minun pitäisi, koska minua kiusattiin!”
178
”Kenties olisi kaikkien kannalta parasta vain jättää tämä paikka taaksemme? Sekä henkisesti että fyysisesti?” Óttar ehdotti, kun sisarusten kinasteluun tuli sopivan mittainen tauko. Dís mulkaisi poikaa nopeasti, mikä sai tämän hätkähtämään hieman, mutta Thorin tarttui ajatukseen erityisen hanakasti. ”Erinomainen idea. Frerin muutenkin huomautti, että kohta taitanee olla ruoka-aika, joten senkin kannalta lienee parempi siirtyillä asutumpiin osiin, ettemme vain jää ateriatta”, nelikon vanhin totesi. Dís oli jo melkein valmis väittämään vastaan, mutta lopulta hänkin totesi, että ruokailu voisi tosiaan tulla tarpeeseen. Frerin oli sen jälkeen jo puoliksi menossa jättäen loput kolme jälkeensä. Thorin kohautti vain olkiaan ja lähti sitten veljensä perään.
179
Óttar vilkaisi ensin kahden muun pojan perään ja sitten Dísiä, ennen kuin päätti hänkin lähteä pois paikalta. Niinpä Dís jäi hetkeksi aikaa yksin ajatustensa kanssa, mistä hän oli erityisen kiitollinen. Hän oli ehkä raivonnut veljilleen hänen jekuttamisestaan, vaikka oikeasti hänellä oli ollut enemmän tai vähemmän hauskaa Óttarin kanssa. Jos ei muuten, niin ainakin hän sai tilaisuuden tutustua tähän hieman paremmin ja hälventää hermostumistaan pojan seurassa. Tämän kertaisen perusteella ei kenties ollutkaan niin kovin kamala ajatus päätyä naimisiin tuon pojan kanssa, vaikkei Dís sitä vielä kenellekään myöntäisikään. Hänen olisi itsekin totuteltava vielä ajatukseen, ennen kuin uskaltaisi puhua siitä ääneen, edes Lagnlifille.
180
Dís seisoi vielä hetken katsomassa poikien nopeasti katoavia selkiä, kunnes hänen mahansa murahti. Kenties Frerin oli ollut sittenkin oikeassa, ja aikaa olikin vierähtänyt enemmän kuin hän oli aavistanutkaan. Vaikka olikin hyvin harvinaista, että Frerin oli oikeassa yhtään missään. Dís kuitenkin odotti vielä hetken, ennen kuin lähti kävelemään hitaasti poikien perässä, koska hän ei halunnut heidän ajattelevan, että hän seurasi heitä. Kenties jatkossa hänen pitäisi pohtia enemmänkin poikaa nimeltä Óttar, sillä vaikutti siltä, että hän ei ollutkaan enää aivan täysin perillä omista tunteistaan tätä kohtaan. Hän oli aikaisemmin inhonnut tätä ihan periaatteesta, mutta tämän päiväisen seikkailun jälkeen sellainen oli täysin mahdotonta.
A/N2: käännökset khuzdulista suomeksi: adad = isä
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 185/300
Kirjoitti: LillaMyy - 25.04.2017 12:38:52
A/N: Näissä osissa on vuosi 2774, eli Thorin on 28, Frerin 23 ja Dís 14. Inspiraatiosana: #94 riita.
181
Kun Dísin neljästoista syntymäpäivä lähestyi, saapui Rautavuorilta taas vieraita Ereboriin. Tällä kertaa jopa seitsemänvuotias Dáin pääsi isänsä ja isoisänsä mukaan. Óttar otti pienen serkkunsa vastaan iloisena, sillä hän ei ollut nähnyt muuta sukua kuin vanhempiaan useampaan vuoteen. Edellisen kerran Rautavuorien kääpiöitä oli nähty enemmänkin nelisen vuotta sitten, kun Óttar tuli pysyvästi Ereboriin pyydettyään Dísin kättä Thráinilta.
Muodollisuuksien jälkeen Náin ja Grór vetäytyivät taas kerran Thráinin ja Thrórin kanssa syrjemmälle keskustellakseen syvällisemmin asioistaan. ”No, serkkuseni, sinunkin täytyy myöntää, että neljä vuotta on pitkä aika”, Náin aloitti melkein heti ovien suljettua nelikon keskenään työhuoneeseen. ”Ei tarpeeksi pitkä selvästikään”, Thráin vain murahti takaisin.
182
“Neljä vuotta olemme antaneet sinun ajatella asiaa, mutta nyt on jo tekojen aika”, Náin jatkoi serkustaan piittaamatta. ”Viimeksi lupasit suostua naimakauppaan, josta ei sittemmin ole kuulunut yhtään mitään”, Grór lisäsi. ”Valitan, poikaseni, mutta he ovat oikeassa”, Thrór myönsi. Thráin vilkaisi isäänsä aivan kuin tämä olisi ryhtynyt maanpetturiksi. ”Häiden ei ole pakko tapahtua heti, ei edes tänä vuonna, mutta sinun on annettava meille edes lupautuminen, että voimme luottaa siihen, että noudatat sopimustamme”, Náin tokaisi. ”Senkö takia matkasitte tänne asti? Eikö tätä olisi voitu sanoa kirjeitse?” Thráin murahti. ”Selvästikään ei. Haluan nähdä sisarenpoikani lupautuneena, ennen kuin lähden takaisin Rautavuorille!” Náin suorastaan vaati.
183
Thráin tuijotti serkkuaan mykistyneenä. Missä välissä Náin oli muuttunut tuollaiseksi öykkäriksi, joka tuli hänen kotiinsa vaatimaan häneltä jotain? Tai tarkemmin sanottuna hänen tyttäreltään, mikä oli vielä törkeämpää. ”Oletko varma, että tämä on oikea keino saavuttaa haluamasi?” Thráin puolestaan heitti lievästi ärtyneenä. ”Yritätkö sanoa, ettei sinulla ole aikomustakaan noudattaa sopimustamme?” Náin haastoi takaisin. Kääpiömiehet näyttivät siltä, että kävisivät kohta kiinni toisiinsa, joten Thrór ja Grór asettuivat heidän väliinsä. ”Rauhoitutaanpas nyt”, Grór murahti vakavana. ”Poikaseni, olet selvästikin liian henkilökohtaisella asenteella mukana tässä. Sinun on pystyttävä ajattelemaan neutraalisti, jos aiot pitää pääsi kylmänä”, Thrór selitti. Thráin jatkoi mulkoiluaan, mutta piti ainakin suunsa kiinni.
184
”Jos nyt yritetään ajatella tätä järkevästi, niin koittaisit, Thráin, miettiä, miltä itsestäsi tuntuisi vastaavassa asemassa”, Grór jatkoi veljensä hiljennyttyä. ”Mitä tarkoitat?” Thráin ihmetteli. ”Ajattele millaista sinulla olisi ollut, jos olisit itse joutunut odottamaan neljä vuotta Holmvén suostumista”, Thrór heitti. ”Tai millaista sinulla olisi Vígmundrin housuissa, kun joutuisit isänä katsomaan vierestä, kun joku lapsistasi joutuu odottamaan”, Náin jatkoi. ”Tai Márin, koska tuskin äidilläkään on kovin helppoa katsella vierestä, kuinka ainoa lapsi pakotetaan odottamaan ja odottamaan”, Grórkin lisäsi. ”Hyvä on, hyvä on. Olette liian hyviä suostuttelemaan minua. Óttar saakoon siis Dísin, oletteko nyt tyytyväisiä?” Thráin luovutti. ”Melkein”, Náin vastasi. ”Melkein?” Thráin ihmetteli.
185
”Haluan sinun päättävän päivämäärän, ennen kuin annan asian olla”, Náin totesi. ”Päivämäärän”, Thráin murahti. ”Niin. Varmistaakseni, että tällä kertaa et voi liueta sopimuksesta”, Náin selitti. Thráin oli jo sivaltaa serkkuaan sanallisesti, kun Thrór heitti väliin: ”Hyvä on, saat päivämääräsi, kunhan odotat hetken.” Nyt Thráin kääntyi puolestaan katsomaan isäänsä, joka vain vastasi katseeseen vakaasti. Lopulta nuoremmalla kääpiöllä ei ollut muuta vaihtoehtoa, kuin sopeutua tilanteeseen ”Sopiiko kahden viikon päästä?” hän kysyi. ”Kaksi viikkoa kuulostaa varsin sopivalta, kiitoksia”, Náin vastasi hymyillen. ”Óttar tulee olemaan iloinen uutisesta”, Grór myönsi. ”Dísistä en menisi vannomaan”, Thráin voihkaisi. Häntä kauhistutti ajatuskin siitä, millaisen vastaanoton uutinen saisi prinsessalta.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 190/300
Kirjoitti: LillaMyy - 28.05.2017 09:13:12
A/N: Inspiraatiosana: #67 ongelma.
186
Myöhemmin samana päivänä tuli käsky, että kaikkien Yksinäisellä vuorella olevien kääpiöiden tulisi kerääntyä valtaistuinsaliin Vuorenalaisen kuninkaan suurta ilmoitusta varten. Käytävillä kuhistiin, sillä tällaista ilmoitusta ei ollut tullut sitten Dísin syntymän jälkeen, eikä tällainen todellakaan ollut tavallista. Óttar kuunteli puolella korvalla muiden kääpiöiden tohinaa jaksamatta keskittyä sanoihin sen kummemmin. Hän arveli ilmoituksen liittyvän siihen, miksi Rautavuorilta oli saapunut kääpiöitä taas kerran vierailulle, mutta sen enempää ei hänkään tiennyt vielä asiasta. Thorin, Frerin ja Dís olivat puolestaan täysin pihalla siitä, miksi heidät oli kutsuttu valtaistuinsaliin. Hekin olivat nähneet vieraat, mutta ei Ereborin vieraat olleet aikaisemminkaan aiheuttaneet suuria ilmoituksia. Mikä siis oli toisin?
187
Kun sitten Ereborin suuri valtaistuinsali oli pakkautunut niin täyteen kääpiöitä kuin suinkin mahdollista, nousi Thrór seisomaan valtaistuimeltaan. Aikaisempi mutina ja kuhina hiljeni yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin salissa. ”Minulla on ilo ja kunnia ilmoittaa”, Thrór aloitti hitaasti ja rauhallisesti, ”että tästä päivästä, tasan kahden viikon kuluttua, pojantyttäreni Dís ja veljeni tyttärenpoika Óttar tulevat lupautumaan toisilleen.”
Ilmoitusta seurasi ensin hiljaisuus, kun kääpiöt pureksivat uutista, minkä jälkeen salissa nousi korviahuumaava meteli, kun kaikki alkoivat puhua yhtä aikaa. Óttar yritti parhaansa mukaan etsiä Dísiä väkijoukosta nähdäkseen tytön ilmeen siinä kuitenkaan onnistumatta. Poika suorastaan tunsi itsensä hymyilevän kasvojensa koko leveydeltä, niin että poskiin sattui.
188
Tätä Óttar olikin odottanut jo neljä vuotta. Nyt sen saavuttaminen vaan ei tuntunutkaan niin hyvältä, kuin olisi voinut kuvitella, sillä hän halusi tietää, mitä Dís ajatteli asiasta. Jos tyttö ei haluaisikaan hänen kanssaan naimisiin, ei hän missään nimessä haluaisi pakottaa häntä, mutta oli vaikea kysyä toisen mielipidettä, jos tämä oli hukassa. Frerin tai Thorin olisi saattanut tietää sisarensa sen hetkisen olinpaikan, mutta pojat olivat itsekin jossain tungoksen keskellä, ettei Óttar nähnyt heistä kumpaakaan. Poika yritti parhaansa mukaan varvistella kääpiöiden seassa, muttei nähnyt missään ketään lievästikään tuttua. Tai ainakaan sellaista, jonka hän olisi tunnistanut hiustupsuista, koska juuri muuta hän ei nähnyt.
189
Kun Óttar vihdoin ja viimein oletti paikallistaneensa Thorinin ja Frerinin, oli aivan liian myöhäistä tehdä mitään. Pojat olivat nimittäin parhaillaan poistumassa valtaistuinsalista, ja heidän ja Óttarin välissä oli niin monta kääpiötä, ettei hän millään saisi heitä kiinni. Kun hän ei mitään muuta kuitenkaan keksinyt, päätti Óttar joka tapauksessa lähteä etenemään samaan suuntaan. Kenties hän jopa jossain vaiheessa löytäisi siltä suunnalta veljekset (tai jopa näiden sisaren!) uudestaan.
Eteneminen oli kovin hankalaa, kun edessä oli viiden muurin verran kääpiöitä, mutta Óttar teki kuitenkin parhaansa. Hän pyyteli anteeksi joka ikiseen suuntaan samalla kun hän työntyi kääpiöiden välistä yrittäen olla tönimättä ketään turhan paljoa.
190
Pitkän ja vaivalloisen urakan jälkeen Óttar löysi itsensä viimeinkin valtaistuinsalia kiertävältä käytävältä. Siellä oli myös paljon vähemmän kääpiöitä, joten oli helpompaa löytää etsimänsä. Ainoa ongelma vain oli, että hänen etsimänsä kohteet olivat jälleen kadonneet häneltä. Óttar puuskahti turhautuneena. Miten hänellä saattoikaan käydä näin tavattoman huono tuuri?
Nyt ei kuitenkaan auttanut jäädä manaamaan, joten Óttar lähti kävelemään pitkin käytäviä tietämättä edes itsekään, mihin suuntaan hänen nenänsä osoitti. Jossain vaiheessa hänen olisi kuitenkin pakko törmätä joko johonkin tuttuun tai johonkin, joka osaisi kertoa hänelle, mistä hän voisi löytää tuttujaan. Tässä vaiheessa Óttar olisi kelpuuttanut tutuksi ihan kenet tahansa, jonka hän vain tunnistaisi!
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 195/300
Kirjoitti: LillaMyy - 24.07.2022 17:38:40
A/N: It's alive! :D Pakko saada tämä joskus vielä pois jaloista pyörimästä, joten jatketaas vähän eteenpäin, siitä mihin viimeksi jäätiin. Inspiraatiosana: #19pilkullinen.
191
Kaksi viikkoa oli kovin lyhyt aika, jos Dísiltä kysyttiin, vaikka tietenkään häneltä ei kysytty. Ja kahden viikon päästä hänen tulisi luvata itsensä toiselle. Kaikeksi onneksi Dís oli Óttarin saapumisen jälkeen oppinut tuntemaan poikaa paremmin. Ei hän silti kuitenkaan voinut sanoa tuntevansa toista hyvin.
Nyt se tuntui kuitenkin toissijaiselta, kun hän tiesi, että lupautuminen olisi joka tapauksessa edessä. Kun se oli kerran jo julistettu, ei siitä pääsisi eroon mitenkään. Dís tiesi, että hänet vietäisiin seremoniaan vaikka pää kainalossa, jos ei muu auttaisi. Tässä oli koko Vuoren kunnia kyseessä, eikä sitä sopinut tahrata vain, koska ei ollut tutustunut tarpeeksi paljon tulevaan puolisoonsa.
192
Dís pyöri ympyrää kammarissaan liian levottomana istuakseen paikoillaan. Hän olisi halunnut, tarvinnut, enemmän aikaa tottua ajatukseen lupautumisesta ja sitä väistämättä seuraavasta naimisiinmenosta. Hän olisi halunnut jutella asiasta Lagnlifin kanssa, joka oli käynyt omat seremoniansa jo läpi, mutta hän oli kadonnut valtaistuinsalista niin nopeasti, ettei tiennyt, missä toinen tyttö oli. Edes toisen veljistä läsnäolo olisi helpottanut hänen oloaan, mutta Thorin ja Frerinkin olivat molemmat jossain teillä tietymättömillä. Dís huomasi kammarinsa nurkassa lojuvan vanhan pilkullisen tilkkutäkin ja nosti sen syliinsä. Täkki oli isoäidin rakkaudella tekemä, joten sen halaaminen helpotti nuoren prinsessan oloa. Hän ei kuitenkaan saanut karistettua hermostuneisuuttaan, joka oli syntynyt ilmoituksesta.
193
Dís istahti alas halailemaan täkkiään mietteliäänä. Hänen ajatuksensa kiersivät ympyrää, kun hän yritti päästä sinuiksi lupautumisensa kanssa. Lopulta hän päätti kuitenkin nousta, jättää täkkinsä ja lähteä etsimään Lagnlifia, koska tuntui mahdottomalta saada mitään selkoa ajatuksistaan yksin. Hän halusi saada toisenkin mielipiteen tilanteestaan ja keskustella siitä jonkun kanssa. Mielellään vieläpä jonkun sellaisen kanssa, joka oli käynyt saman jo kertaalleen läpi, minkä vuoksi Lagnlif oli paras vaihtoehto siihen.
Kaikeksi onneksi Lagnlif löytyi helposti vain vähän matkan päästä Dísin omasta kammarista, aivan kuin tämä olisi tiennyt prinsessan kaipaavan ystävästään keskustelukumppania itselleen. Yhdessä he palasivat takaisin Dísin kammariin ja istuivat pilkullisen tilkkutäkin päälle lattialle.
194
“Mitä mieltä olet Óttarista?” Lagnlif kysyi heti aluksi. ”Pidän hänestä”, Dís vastasi hiljaisena. ”Mutta?” Lagnlif jatkoi. ”Mitä mutta?” Dís kysyi. ”Kuulostit siltä, että lauseesi perään olisi kuulunut mutta.” Dís myhähti vastaukseksi, mutta vaikeni sitten taas hetkeksi.
”En tiedä. En tunne häntä vielä kunnolla”, hän sai kuitenkin lopulta sanottua. ”Tiedän. Et ole koko tänä aikana tainnut aivan hirveästi viettää aikaa hänen kanssaan”, Lagnlif tuumi. ”En oikeastaan. Hän on viettänyt enemmän aikaa Thorinin kanssa, nykyisin myös Frerinin”, Dís myönsi. ”Ehkä sinun pitäisi siis aloittaa siitä, että tutustut häneen kunnolla, ennen kuin teet mitään muuta”, Lagnlif ehdotti. ”Niin, ehkä minun pitäisi”, Dís myönsi.
195
Niinpä kaksikko lähti Dísin huoneesta etsimään Óttaria, jotta Dís voisi viettää aikaa tämän kanssa. Tehtävä ei osoittautunut kuitenkaan aivan niin helpoksi kuin he olisivat voineet kuvitella, sillä Óttar tuntui kadonneen kuin tuhka tuuleen.
Dís ja Lagnlif etsivät poikaa Ereborin uumenista niin pitkään kuin suinkin jaksoivat, ennen kuin luovuttivat. Óttar oli hävinnyt jonnekin, joten tämän ja Dísin tutustuminen sai odottaa. Dís oli pettynyt asian vuoksi, muttei kuitenkaan halunnut käyttää koko päivää vuoren koluamiseen.
Illansuussa Óttar kävelikin sitten Dísiä vastaan tytön palatessa kammariinsa. Hän kuitenkin oli niin hämillään kohtaamisesta, ettei osannut muuta kuin tervehtiä poikaa ja kiiruhtaa tiehensä, mikä hävetti häntä jälkikäteen.
Otsikko: Vs: Hobitti | Seikkailua Ereborissa (ja vähän sen ulkopuolellakin), S, 200/300
Kirjoitti: LillaMyy - 24.07.2022 17:39:55
196
Pari päivää Thrórin ilmoituksen jälkeen koitti Durinin päivä, jonka juhlia oli valmisteltu Ereborilla jo viikkoja. Dískin oli käynyt edellisenä päivänä markkinoilta ostamassa itselleen uudet vaatteet sitä varten. Hän oli päättänyt, että tänään olisi viimein se päivä, kun hän tutustuisi Óttariin kunnolla. He voisivat sitten aloittaa uuden vuoden kunnolla totuttautumalla toisiinsa ennen lupautumistaan.
Jälleen kerran Dís yritti etsiä Óttaria vuoren uumenista, mutta kävi ilmi, ettei hänen olisi tarvinnutkaan, sillä poika etsi itse häntä. Tämän vuoksi he kohtasivatkin toisensa yllättävän nopeasti kammareihin johtavalla käytävällä, mistä seurasi hieman vaivautuneisuutta, kun kumpikin yritti ensin puhua toisen päälle ja antaa sitten toiselle tilaa sanoa asiansa.
197
“Etsin siis sinua kysyäkseni, tulisitko seurakseni Durinin päivän juhlaan?” Dís kysyi valmiina hihittämään nolona pienen vaivaantuneen hiljaisuuden jälkeen. ”Tulisin oikein mielelläni”, Óttar vastasi hymyillen, mikä sai Dísin viimein rentoutumaan. Ehkä se ei ollutkaan niin jännittävää olla pojan seurassa yksin. Kenties kaikki voisikin mennä ihan hyvin, jos hän vaan suostuisi rentoutumaan, eikä olisi niin jäykkänä koko aikaa.
Nyt tilanne alkoi kuitenkin uhkaavasti kääntyä taas vaivautuneeksi, kun kysymyksen ja vastauksen jälkeen kumpikaan ei oikein osannut jatkaa keskustelua luontevasti. Dís ja Óttar vain katselivat toisiaan ja yrittivät miettiä jotain sanottavaa. Tai ainakin Dís yritti kuumeisesti pohtia jotain. Se vain oli aivan turkasen vaikeaa.
198
Lopulta, heidän pelastuksekseen paikalle osui Frerin, joka oli tapansa mukaisesti heti suuna päänä, eikä osannut edes ajatella tuppautuneensa keskusteluun. Tai sen puutteeseen. ”Mitäs te kaksi täällä puuhailette? Ei sen väliä, oletteko valmiit lähtemään ulos täältä vuoresta edes hetkeksi?” Frerin ei kuitenkaan jäänyt odottamaan kaksikon vastausta, vaan lähti suoraan marssimaan kohti uloskäyntiä selvästi odottaen muiden seuraavan. Óttar vilkaisi nopeasti Dísiä, joka kohautti olkiaan, ennen kuin he lähtivät nuoren kääpiöprinssin nopeasti katoavan selän perään. Kun heille oli kerran annettu jotain muuta tekemistä ja ajateltavaa, ei ollut mitään syytä olla käyttämättä sitä. Olisi vain paljon parempi, jos he saisivat aikaansa kulumaan ennen iltaa.
199
Frerin höpötteli edellä kävellessään jotain, mistä Dís ei saanut aivan täysin selvää, mutta veljensä tuntien hän ei myöskään ollut ihan varma, halusikokaan. Frerinistä kun ei koskaan aivan täysin tiennyt, mitä kaikkea tämä suolsi ulos suustaan. ”Oletko varma, että se on siellä vielä?” Dís kuuli Óttarin kysyvän, ja hän höristi korviaan kuullakseen veljensä vastauksen, jos se antaisi jotain osviittaa siitä, mistä oikein oli kyse. ”Melko varma, en usko kenenkään löytäneen sitä vielä. En ainakaan ole kuullut kenenkään toisen puhuvan siitä”, Frerin vastasi. ”Entä jos joku löysi sen, muttei ole puhunut siitä?” ”Miksi joku ei puhuisi siitä? Minä ainakin kailottaisin sen kaikille!”
200
“Sinä oletkin suurisuinen juoruseula!” Dís heitti väliin tietämättä yhtään sen enempää kuin aiemminkaan, mistä oli edes puhe. Óttar naurahti kevyesti, ja Frerin kohautti olkiaan. ”Kaikesta jännästä pitää tietenkin ilmoittaa aina kaikille!” prinssi totesi. ”Tietenkin, mutta kaikki eivät ajattele samalla lailla kuin sinä”, Óttar tokaisi. ”Suurin osa onkin pölvästejä”, Frerin myönsi saaden Óttarin naurahtamaan uudestaan. ”Itse olet!” Dís tuumi saaden veljensä näyttämään kieltä. ”Mutta uskot sen siis olevan yhä paikoillaan?” Óttar varmisti vielä kertaalleen. ”Kyllä, melko varmasti. En ymmärrä, miksi joku ylipäänsä edes haluaisi siirtää sitä.” Frerin tokaisi, ja Dísillä paloi viimein hermot. ”Siirtää MITÄ?” hän kailotti hyvin kovaäänisesti käytävän raikuessa.