Finfanfun.fi

Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Zarroc - 02.06.2015 15:58:59

Otsikko: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [30/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 02.06.2015 15:58:59
Author: Zarroc
Pairing: Gabriel/Tommi, Tommi/Jaakko, Karita/Rebecca, Maria/Nita muita
Rating: k-11
Genre: hömppädrama, slash, femme, voi olla angstiakin välillä
Warning: kiroillaan, poltetaan röökiä enemmän kuin sielu sietää, humallutaan stressikynnyksen alapuolella ja Violan marisätkät.
A/N. mitä taas teen.. kesästä on tulossa varmasti muutenkin stressaava ja ahdistava, mutta halusin jotain pientä kirjotettavaa sille ajalle. En tiedä mitä tästä tulee, mutta jonkinlaisesta ficletsarjasta on kyse. En tiedä edes osien lukumäärää, pitää katella sitä sitten myöhemmin. Tommi & Jaakko ovatkin tuttuja henkilöitä ainakin yhdestä ficistäni, myös muita ns. maailman hahmoja tulee esiintymään. Ja ennen kuin unohdan, Gabriel on Violan velipuoli, ettei jää niin isoa aukkoa tuonne väliin.
 Toivottavasti jotakuta kiinnostaa. Otsikon kappale on tosiaan Lord Estin Jään tuijottaan silmiin, mutta älkää antako sen häiritä 8'D

Eka osa Ficlet300:seen sanalla 38. Lyhyt.



Mä puhun sekavii kun me jutellaan
_ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _  _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _ _

1. Tiedät ettei must oo näytteleen

Ketä vaan kattot, heti lankee
Istuun sun viereen heti tunkee

”Gabe!” kuulin tutun äänen huutavan lempinimeäni ihmisjoukosta, joten pyörähdin ympäri ja yritin paikantaa äänen lähteen. Kohta huomasin Tommin pujottelevan luokseni ja hymyilin. Se kauhoi rastoja kasvoiltaan ja yritti samalla pitää roikkuvia housujaan ylhäällä.

”Vittu sut on hirveetä yrittää saaha kiinni”, se tuhahteli seisahtuessaan eteeni ja minä virnuilin. Varmasti oli, olihan Tommi peräti 170 senttinen ja minä huikentelin jossain 180 paremmalla puolella.
”Mitäs oot niin hidas”, vastasin ja esittelin voittajahymyäni. Sehän minä olin, Gabriel Lauri Niemi, entinen junnusarjan ampumahiihdon kultamitalisti ja nykyinen hippitulien ylläpitäjä. Kävin edelleen salilla ja juoksemassa, mutta se olikin kaikki mitä saatoin kutsua urheiluksi. Astman paheneminen oli lopulta vienyt minulta mahdollisuuden kilpailla. Omistin myös suomalaiseksi erittäin urpon etunimen, kiitos äitini jonka mielestä enkelit kuuluivat jokaisen elämään.

”Mites keuhkot voi?” Tommi kysyi kuin olisi lukenut ajatukseni ja kohautin olkapäitäni.
”Siinähän ne mukana roikkuu kuin etäpesäke”, vastasin ja vilkaisin ympärilleni. Koivu kukki kuin viimeistä päivää ja sai minut pohtimaan oliko minut palkittu astman lisäksi allergioillakin.
”Aijaa no kiva”, Tommi vastasi ja sytytti tupakan, ojensi askia minullekin. ”Siitä sulle sit syöpäkin, saat kaiken aluilleen.”

Otin röökin vastaan vähemmän vastahakoisesti kuin halusinkaan ja annoin rastapään sytyttää sen. Se seisoi niin häiritsevän lähellä, että halusin ottaa takapakkia kuten kunnon suomalaisen kuuluukin, mutta en tehnyt sitä.

”Mites Jaakko?” kysyin vaihtaen aihetta vähän väkisin, yritin muistuttaa sitä suhteen tuomista pakollisista asioista.
”Ihan hyvin, se on vaihdossa jossain.. Berliinissäkö se nyt on.”
Kohotin kulmaani imaistessani tupakastani.
”Ai?”
”Nii, kaks kuukautta se vielä siellä on.”
”Tarviiks laastaria?”
”Ai kaiken varalleko?” Tommi nauroi, mutta vakavoitui. Tosin vakavanakin sitä hymyilytti, tummanruskeat silmät kujeilivat. Vihreitä pilkkuja, sameaa vettä.
Se veti henkeä, painautui vasten. ”Aina sä kelpaat.”

Katsoin pois siitä, etten lankeaisi vahingossa ja rykäisin hieman. Otin hieman varovaisen askeleen taakse, jotta se tajuaisi vihjeen. ”Oliks sulla muuten jotain asiaakin?”
Aihe kävi vähän raskaaksi, koska en minä mikään julkihomo oikeasti ollut. Olin enimmäkseen kaapissa kaikille, varsinkin Violalle. Se ei minun käsittääkseni tiennyt mitä olin touhunnut Tommin kanssa sen selän takana, ainakaan kun ne vielä nai. Mielelläni pitäisin asiat juuri niin.
”No kai sua saa moikata muuten vaan”, Tommi hymähti, polki röökin sammuksiin. Huomasin omani palaneen loppuun tuulen mukana jo aikaa sitten, joten heitin sen pois välinpitämättömästi.
”Mut juoksit mut ihan kiinni?”
”No on mulla ollu vähän yksinäistä.”

Katselin Tommia nyt kunnolla, ei sillä ikinä ollut yksinäistä. Ei se ainakaan myöntänyt sitä. Tuuli puhalsi sen rastoihin ja sai sen näyttämään yhtä suloiselta kuin silloin joskus, vuosi vai pari sitten. Kun se oli tarjonnut ensimmäiset savut sätkästä ja hymyillyt kuin salaliittolainen.
Heräsin kuitenkin todellisuuteen, etten jäisi vain tuijottamaan pelottavan petollisiin silmiin.

”Missäs Viola sit menee?”
”Se mököttää.”

Sepä yllättävää. Vilkaisin kelloa ja tajusin, että olisin kohta myöhässä töistä jos en alkaisi kiireen vilkkaa menemään.

”Sori hei, mun pitää mennä. Soita mulle!”

Huikkasin ja lähdin harppomaan kirjastoa kohti, jättäen Tommin julmasti vain katsomaan perään.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [2/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 04.06.2015 17:50:19
A/N. F300 249. Kirjoitus


2.   Myrskyn lailla sä tulit ja menit ja revit mut mukaan

Kun näin ei pitänyt käydä,
yleensä mun suhteissa lähinnä vaan käydään

”Älä nyt näytä noin apealle”, työkaverini Marjo torui minua muutamaa päivää myöhemmin. Istuin tauolla kännykkääni levottomasti tuijottaen, jo osittain kylmennyt kahvikuppi naamani edessä.
”Apealle?” hätkähdin ja katsahdin naiseen, yrittäen puristaa naamalleni jotenkin vitsikkään hymyn.
”Oot näyttäny kaks päivää sille, että joku on vieny sun lempikaktuksen ja sit.. no tiedät kyllä mitä.”

Minun oli pakko purra huultani, etten olisi nauranut mielikuvalle, jonka naisen sanat nostattivat mieleeni. Se oli suunnilleen nelikymppinen ja punatukkainen, sellainen tiukka nutturamummo ensinäkemältä, mutta oikeasti se jutteli karskimmin kuin minä. Nytkin se oikoi purppuran värisiä silmälasejaan nenälleen varsin opettajamaisesti ja loi minuun paljonpuhuvan katseen niiden yli.

”Joku kyllä vei mun lempikaktuksen”, myönsin lopulta ja työnsin puhelimen taskuuni. Ei se Tommi soittaisi, ei se oikeasti minua tarvitsisi. Tai miksi minä sitä tarvitsisin? Minulla oli töitä koko kesän.
”No ei selvästikään ihan äsken.” Marjo kommentoi neutraalilla sävyllä.
”Niinkin voisi sanoa.”

Kävin kaatamassa kahvit tiskialtaaseen ja istahdin takaisin tiskin taakse. Vaikka nykyään kirjastossakin oli kaiken maailman itsepalvelulainauspisteet, mummot käyttivät edelleen meitä oikeasti tänne palkattuja. Nyt kuitenkin huomasin tuijottavani suoraan Tommia, joka istuskeli tiskillä sen näköisenä, että oli odottanut jo pidemmän aikaa.

”Mitä sä siinä teet?” kysyä töksäytin hämmentyneenä.
”Mitäs mä, kunhan istuskelen. Venaan sua.”
”Mua?”

Tommin silmät nauroivat minulle ja huomasin, että se oli sitonut rastansa ylös. Yleensä ne laineilivat vapaana, mutta huomasin pitäväni niistä myös kiinni. Yritin pudistella ajatukset päästäni vaivihkaa, mutta ne tuppasivat jumittamaan.

”Onks sulla kuuma?” kysyin rastoihin viitaten, aiheenvaihtelu taisi olla minulle aika tavallista.
”Ainahan mulla on”, Tommi virnisti ja sen intensiivinen katse tappoi. Vilkaisin taakseni ja huomasin Marjon kaikessa rauhassa selailevan varattuja lainoja, mutta tiesin sen kuuntelevan tarkkaavaisena.
Äkkiä alkoi pelottaa ja halusin työntää Tommin pois.

Läheltä, täältä, ovesta ulos.

”En oo menossa mihinkään”, se sanoi ja tajusin ajatelleeni ääneen. Purin huultani nolostuneena, mutta rastoja ei kiinnostanut. Ne heilahtelivat ilkikurisesti Tommin nauraessa minulle.
”Oot tyhmä. Tuu viikonloppuna messiin, oon lähös Joensuuhun.”
”Mitä mä siellä?”
”Osta vaikka lihansyöjäkasvi.”
”Mitä?”

Tommi vain heilautti minulle kättään ja häipyi sen siliän tien. En voinut kuin pudistella hitaasti päätäni ja laskin katseeni pöydän pintaan, johon Tommi oli ilmeisesti jättänyt lainauskuitin.

Ei mulla ole sun numeroa, soita mulle.

”Aika outo kaveri, miks sulla ois sen numero jos sillä ei oo sun?” Marjo kommentoi selkäni takaa ja minä säpsähdin. Olin kerennyt kokonaan unohtaa naisen olemassaolon ja katsahdinkin siihen sen näköisenä, että olin jäänyt kiinni jostain paljon vakavammasta.
”En mä… me tunnettiin joskus. Tai siis, tunnetaan vieläki mut…”

Marjo nyökkäsi ja näytti sille, ettei sitä enää kiinnostanut sen enempää. Yritin koota itseni ja ilmoitin lähteväni järjestelemään hyllyjä, saadakseni päänikin samalla jotenkin järjestykseen.

Sen verran minä tiesin, ettei minulla ollut Tommin numeroa itsellänikään. Eli pitäisi varmaan nähdä Violaa ja keplotella numero itselleni jotenkin.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [2/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Siunsäe - 04.06.2015 19:39:25
Heippa kommenttikampanjan puolelta.

Onneksi tätä ehti julkaistua vielä toinenkin luku, niin saan tähän kommenttiin ehkä vähän järkevämpää sisältöä. ^^

Jäin jotenkin heti ihan koukkuun! Luen ihan hävettävän vähän originaaleja... Yllätyin, miten hyvin Gabe ja Tommi on rakennettu hahmoina, ihan tuntui kuin heillä olisi jotain tosielämän vertauskuvia. Jotenkin heti halusin tietää heistä paljon enemmän. Nyt vielä varsinkin Tommi jäi aika etäiseksi, mutta eipä taida Gabekaan olla hänestä tässä alussa vielä niin kovin perillä (ainakaan enää nykyään?), jos oikein tulkitsin.

Gaben tunteet on kyllä kuvailtu niin hyvin, että ihan väkisinkin lukija hurahtaa sisälle tarinaan. Ja emmä tiedä... Jotenkin tuo poikien välinen jännite/ihastus on myös vaan niin luonnollisen tuntuista. Näin naispuolisena henkilönä en voi kuvitella, miltä tuntuu olla poika ja ihastua poikaan, mutta jotenkin nyt tämän jälkeen ehkä tiedän. :D ...Tarkoituksenani siis sanoa, että kirjoitat hyvin!

Minun on nyt vaikea sanoa, mitä tältä tulevaisuudessa odotan, koska en yhtään tiedä, mihin suuntaan tarina lähtee kehittymään.

Tai no ehkä osaan jotain sanoa... Toivon, että Gabe saa uuden lempikaktuksen. :>

Oon kyllä maailman huonoin jättämään kommenttia, mutta yritin ees jotain. Ota tästä sähellyksestä nyt selvää ja kirjoita pliis lisää! :D
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [3/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 06.06.2015 18:51:58
Siunsäe, kiitos ihanan positiivisesta kommentista 8'D kirjoitan todella vähän mitään fluffyyn taittavaa hömppää, joten saa nähdä mitä tästä tulee. Kiitos paljon kaikista kehuista, hihi, minäkin toivon että Gabe saa uuden lempikaktuksen :3

A/N. F300 35. Kova



3.   Pilvet on pääkalloja (pidä itsesi miehenä)

Mut älä pidä kii, vaan juokse
Jos ilmapallo karkaa, anna sen mennä

Olin osannut odottaa kärttyisää Violaa, kun se nilkutti avaamaan minulle oven.

”Mitä sä täällä?” se kysyi tympääntyneen näköisenä ja minä hieroin käsivarttani vaivaantuneena. Tummanpunaisen kauluspaidan hiha rypistyi ärsyttävästi.
”Mähän tekstasin sulle tulevani käymään?”
”Niinpä teit. Ei se selitä mitä sä täällä teet.”

Meillä ei koskaan ollut ollut kovinkaan läheiset välit, käsittääkseni Viola ei tullut toimeen enää Mariankaan kanssa. Vaikka ne oli täyssisaruksia, toisin kuin me.
”No siis… pääsenks mä sisälle?”

Hetken ajan se näytti sille, ettei päästä ollenkaan, mutta huokaisi ja poistui oviaukosta. En tiennyt kävelikö se tahallaan huonosti, vai koskiko siihen oikeasti noin paljon. Keittiössä savusi marisätkä kahvikupin aluslautasella, Viola otti sen ja veti henkoset. Pitkät kynnet olivat samanväriset kuin tukka, hempeän violetit.

”Miten sun jalka?” kysyin ja nainen naurahti, mikä kuulosti kyllä enemmän tuhahdukselta.
”No mitäpä veikkaat?” se kysyi vastakysymyksen ja istahti keittiönpöydälle. ”Ihan yhtä paska se on kävelinpä kepillä tai en.”

Nyökkäsin hitaasti ja etsin katseellani pakopaikkaa. Huomasin jääkaapin ovessa kuvan kahdesta naisesta ja kohotin hieman kulmaani. Toinen naisista, selvästi se vanhempi, näytti vähän Marialle.
”Karita ja Rebecca”, Viola totesi huomattuaan kiinnostukseni. Sen ääni oli muuttunut hieman leppeämmäksi, vaikka en uskonut sen johtuvan puheenaiheesta. ”Ne päätti laittaa mulle kuvan naamoistaan ku ite lähtivät käymään Islannissa.”
”Sepä huomaavaista”, hymähdin ja nojauduin tiskialtaaseen. Viola tarjosi minulle sätkää pienen hiljaisuuden jälkeen, mutta pudistin päätäni. Se tuhahti taas ja loi katseen ulos keittiön pienestä ikkunasta, joka oli upotettu suoraan tiskialtaan yläpuolelle. Kiva stalkata naapureita tuosta tietysti.

”Niin miks sä tulit? Ethän sä käy täällä ees jouluna?”
”Mä tarviisin Tommin numeron.”
”Tommin?”

Kohtasin varoen naisen katseen, se salamoi vähän ikävästi. Purin huultani ja hetken toivoin, että olisin tarttunut siihen sätkään.

”Se törmäs muhun kaupungilla ja meidän piti nähä mut eihän mulla sen numeroo ole”, selitin nopeasti. Viola tuijotti vielä hetken, mutta näkyi nielevän selityksen tikkuineen kaikkineen.

Numeron saatuani kiskoin kengät jalkaan eteisessä ja aikoessani sulkea oven, kuulin Violan hieman tukahtuneen äänen sanovan; ”Kerro Marialle että mulla on ikävä sitä.”
Seisahduin hetkeksi kynnykselle tasapainottelemaan ja katsoin sitten taakseni. Viola nojasi jalkaansa ja puri huultaan, vaikka en tiennyt mikä näistä asioista sattui eniten.
”Joo.” vastasin neutraalisti ja ulos päästyäni soitin Tommille.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [3/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 08.06.2015 18:46:56
No niin, kohta Tommi ja Gabriel tapaavat ihan tarkoituksellisesti! Mielenkiinnolla odotan mitä siitä tulee, rentoa vai kiusallisuuteen taipuvaa?
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [4/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 10.06.2015 17:59:08
takkuinen, eiköhän se ala selvitä viimeistään seuraavassa osassa :3

A/N. F300 226. Ystävällisyys



4.    Muista mitää näist viime vuosista

Lähin hetkeks, mut en lopullisest lätkii
Välil vaa unohtaa

”Tommi”, se vastasi rahinan jälkeen ja hetkeksi unohdin kokonaan miksi edes soitin.
”Öö se on Gabriel, moro”, sain kuitenkin kakisteltua ja suorastaan aistin Tommin hymyn, joka liikkui linjoilla.
”Ai moi! Soitit sitte.”
”Joo oli vähän tekemistä ni kesti.”
”Juu ei mitää, tosi kiva että soitit”, se sanoi ja taas kuului epämääräistä rahinaa ja kolahduksia.

”Mitä sä teet siellä?” naurahdin, koska kuulostihan se minun korvaani ainakin vähän oudolta.
”Sytytän nuotioo.”
”Nuotioo? Missä?”
”No siis tässä rannan tuntumassa, tiiäthän”, se hymisteli puhelimeen ja taisi pitää sitä pään ja olkapään välissä. Rannan tuntumassa… tarkoittiko se nyt sitä rantaa, mikä toimi festarialueena kesällä?
”Kai mä tiiän”, vastasin ja mietin, pitäisikö mennä sinne. Sattumalta, vahingossa, sanoa, että läheiseltä kojulta sai parhaat jäätelöt.

”Tuu moikkaa, ei meitä montaa oo.” Tommi luki taas ajatukseni ja hetken ajan minua turhautti. Olinko noin läpinäkyvä?
”No siis”, älähdin, mutta tajusin, ettei minulla ollut ainakaan mitään parempaa tekemistä. ”Voin mä tulla, menee varmaan hetki.”
”No kyllä sä urheilijana oot juosten täällä ihan kohta.”

Totta.

Hörähdin vielä jotain ja suljin puhelun, lyöden roskakatosta vieressäni. Vaikka en ollut enää varma miksi joskus olin pistänyt välit poikki Tommin kanssa, olin tiennyt sen vielä viime viikolla. Sen oli pakko olla ollut hyvä syy, pysyä niistä helvetin rastoista erossa niin kauan.

Joskus tosin mietin, olivatko asiat tuntuneet vain paljon raskaammilta silloin joskus. Kilpailukausi oli loppunut kuin seinään ja olin purkanut sen kaiken suuttumuksen ja turhautumisen Tommiin. Sillä jos kenellä oli syytä olla minulle vihainen, mutta ei se ollut. En voinut edes kuvitella sitä vihaisena.

Enkä halunnut antaa siihen mitään aihetta.

Ehkä juuri siksi tajusin ottavani ensimmäiset juoksuaskeleet eteenpäin, vaikka minun ja Tommin välissä oli kymmenen kilometriä. Bussipysäkki tosin olisi lähempänä, mutta todellakin toivoin, etten näkisi pelkkiä linja-auton takavaloja.

Olin kerennyt juosta juuri ja juuri pysäkille, kun näin bussin tulevan. Kerrankin minulla taisi onni pelata näiden asioiden kanssa, vaikka normaalisti kävi juuri päinvastoin. Tietysti jouduin tekemään vaihdon keskustassa, joten kyllähän tässä kerkeäisi vielä töpeksiä kaiken mahdollisen.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [4/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 12.06.2015 17:44:56
Oi oi, kohta alkaapi tapahtua! Suloisia kaipuun tunteita Gabrielilla.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [5/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 13.06.2015 22:00:14
takkuinen, tapahtui tai ei, here we go.

A/N. F300 180. Vesi



5.    En oo viel valmis sun kanssa

Sori, se oli refleksi
kun luulin itteeni onnelliseksi

Astuin alas bussista rannan tuntumassa, vaikka tiesin hippinuotion olevan jossain syrjemmässä. Lähdin astelemaan kevyttä hiekkatietä pitkin verkkaisin askelin, nauttien linnunlaulusta ja alkukesän lämpimästä tuulesta. Hiekalla näkyi märkiä länttejä äskettäin paikalla käyneistä vesikuuroista, mutta kuka nyt sadetta pelkäisi, kun järvi oli aivan kyljen tuntumassa.

”Gabe!” tuttu ääni huusi taas ja minua alkoi naurattaa, kun näin Tommin pomppaavan pystyyn käsillään huitoen. Minusta näytti sille, että sen housut jäivät vauhdissa jälkeen, mutta melko nopeasti se sai itsensä kasailtua. Punaiset tennarit vilkkuivat tummiin farkkuihin vaihtuneiden housunlahkeiden alta, mutta se sama oliivinvihreä takki sillä oli päällä kesät talvet.

En kerennyt reagoida mitenkään kun Tommi kapsahti kaulaani ja antoi minulle märän pusun poskelle.
”Sä tulit!”

Tajusin, että lempihippini oli kännissä, koska saatuani sen irti itsestäni tunsin repaleisten hihojen verhoamien sormien tarttuvan minua ranteesta.
”Oliks sulla noin ikävä?” hymähdin hieman vaivaantuneena kun se veti minua perässään hymyillen kuin naantalin aurinko.
”Totta kai”, se kujersi ja pudistelin päätäni huokaisten. Olisi kai tämä pitänyt jo arvata, miksi muutenkaan ne istuisi alkukesän vaillinaisessa lämmössä rannalla nuotion lämmössä? Kyllä nyt nuorisokriminaalitkin joivat, varsinkin nämä suloisimmat tapaukset.

Siirsin katseeni eteenpäin Tommista ja huomasin, että sen nimenomaisen lämmönlähteen ympärillä istui kuusi ihmistä, joista neljä oli tyttöjä. Tai nuoria naisia, tai mitä vaan.
”Joo hei, tässä on Mira, Heini, Tuomi ja Isa”, se esitteli ne nopeasti ja minä en kerennyt kuin nyökkäillä tahdissa. Heinillä oli punaruskea, kihara tukka ja se istui roséviinipullon kanssa keltasilmäisen Tuomin kyljessä.

En kerennyt edes kiinnittää muihin enempää huomiota kun Tommi puhui taas, istuutui maahan sen Isan viereen ja veti minut mukanaan.
”Tosiaan, Laineen sä tiiätkin ja sit on Mikko, se on baarimikkona siinä yökerhossa.”
Mikko baarimikko sai minut näyttämään hetken ajan huvittuneelta, mutta vein pian katseeni Laineen kasvoihin, vaikka olin aina tuntenut sen etunimeltä. Me oltiin joskus pelattu samassa jalkapallojoukkueessa, mutta siitä oli ainakin kymmenen vuotta.

Sen hymyssä oli jotain outoa, mutta sentään hymyili. Minä kätkin ahdistukseni kun Tommi nojasi paremmin minua vasten ja ojensi ringissä kiertävää viinapulloa.
”Juotko sä edelleenkään?” hippiäinen virnisti minulle härnäävästi, minä huokaisin ja siemaisin kerran, ehkä toisenkin. En ollut ollut absolutisti enää pariin vuoteen, miksi kieltäytyisin kaikesta tietäen samalla, etten saisi tärkeimpiä asioita enää takaisin?
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [5/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 17.06.2015 23:58:04
Miten Laine saa minussa aikaan epäluuloa? Hmm. Saa nähdä, kuinka avoimeksi Tommi alkaa humalan ansiosta.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [5/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Siunsäe - 18.06.2015 12:19:04
Uuu, tämähän menee kiinnostavaksi. ^^
Edelleen jaksan ihailla hahmojen aitoutta. Tähän on niiin helppo päästä mukaan.
Hetken jo luulin, että Gabe oikeasti juoksisi sen jumalattoman matkan Tommin luo, mutta ottikin sitten bussin. Näkn jo sieluni silmin sen awkward momentin, kun se saapuu paikalle hikisenä huohottaen.  ;D
Jatkoa odottelen ja ehkä myös vähän sitä, että tämä pääsisi vielä paremmin vauhtiin.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [6/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 19.06.2015 18:34:29
takkuinen ja Siunsäe, kiitokset kommenteista :3

A/N. F300 256. Tähti



6.    Mulla on hyvä näin (katsot muhun päin)

Kaiken varalta, jos ei enää tavata
en halua, että kadun jos oisinkin saanut sinut rakastumaan

Makasin selälläni nurmella, nuotio oli kerennyt sammua jo aikaa sitten. Tommi makasi vierelläni takkiinsa kääriytyneenä, enkä edes tiennyt oliko se hereilläkään enää. Meitä ei ollut jäljellä enää muita, Mira, Isa ja Mikko olivat lähteneet ensimmäisenä. Kai ne oli menneet jonnekin jatkoille, minua ei ollut kiinnostanut liikkua. Heini, Tuomi ja Laine olivat lähteneet nukkumaan joskus yhden aikaan yöllä.
Meidän kyljet melkein kosketti toisiaan, mutta vain melkein. Yritin pitää jotain väliä, vaikka tiesin sen olevan kohtalaisen toivotonta. Jos Tommi haluaisi jotain, se ottaisi sen niin suloiseen tapaan, etten tajuaisi panna vastaan.

”Miks me sillon joskus lopetettiin?” Tommi kysyi hiljaisella sävyllä, mutta siitä huolimatta säikähdin hiljaisuuteen ilmaantuneita sanoja. Sydän hakaten vilkaisin siihen ja vain katsoin, kun se tuijotti taivaalle. Laskuhumala tuntui turruttavalta, mutta kai se tyynnytti minua omalta osaltaan. En halunnut juosta karkuun kaikesta huolimatta.

”En mä tiiä”, vastasin sille ja siirsin itsekin katseeni taivaalle. En vain saanut kiinni mitä se oikein tuijotti. Ehkä se ei tiennyt sitä itsekään, mutta ei se tuntunut haittaavan. Joskus kadehdin Tommia, kuinka rauhallinen se oli, huoleton. Enkä osannut miettiä asioita sen enempää sen kanssa, halusin vain vaihtaa aihetta. ”Miks sä oot täällä mun kans?”

Tommi naurahti, ensimmäistä kertaa ikinä sen sävyssä oli jotain katkeraa. Hämmennyin.

”Missä mun pitäs olla? Kotona tuijottamassa kattoo ja miettimässä onks Jaakolla kivaa Berliinissä?”
Sillä oli pointtinsa tuossa, mutta niin minä olin tehnyt silloin. Tuijottanut kattoa ja miettinyt oliko Tommilla kivaa ihan kenen tahansa kanssa missä vain.
”Vaikka”, vastasin tyhjällä sävyllä. ”En tiiä onks tää yhtään parempi.”
”On täällä sentään tähtiä”, Tommi tokaisi tyhjentävästi ja mietin, mitä se edes teki Jaakon kanssa kun ei tuntunut kaipaavan sitä lainkaan. Vai oliko se ollut liikaa Violan, unohtanut, mitä tarkoittaa välittää?

Nousin toisen käteni varaan ja käännyin katsomaan sitä tarkemmin, Tommin silmät olivat kiinni ja minun teki mieli työntää käsi sen rastoihin. Koskea niitä, tuntea taas miltä ne tuntuivat kättä vasten.

”Tiiäthän sä, ettei täällä mitään tähtiä näy”, huokaisin sille, vaikka joskus toivoin, että näkyisi. Tommin tähdet olivat varmaan parempi kuin tämä muu maailma.
Se avasi silmänsä ja katseli minua, halusin upota niihin vihreisiin pisteisiin, joita oli muun värin seassa. En edes huomannut kallistuvani sitä kohden, ennen kuin upotin sormeni rastoihin, jotka tuntuivat karheilta kämmentä vasten ja suutelin sitä. Tommin huulet olivat lempeät, se hymyili vasten ja minä tajusin kaivanneeni sitä.

”Mä tiesin, että sä näet ne”, se kuiskasi, kun painauduin sen kylkeä vasten ja jäin odottamaan aamuaurinkoa.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [6/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Räntsäke - 26.06.2015 14:43:42
Olen nyt tätä aikani seuraillut, joten jos nyt olisi sopiva aika laittaa puumerkki?
Mä harvemmin jään seuraileen raapale- tai fiklet -sarjoja, mut tämän tulin joskus sitten avanneeksi ja koukkuunhan minä jäin. Tykkään tästä, mukavan aito ja sitä rataa. Violan haluan erityisesti nostaa esille, se on esiintynyt tasan kerran mutta piirtynyt mieleen näistä hahmoista kaikkein selkeimmin. En nyt saa tästä tämän laadukkaampaa kommenttia aikaiseksi, mutta halusinpahan mainita, että seurailen tätä ja olen tykästynyt... : )
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [7/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 30.06.2015 19:15:29
Räntsäke, paljon kiitoksia ihanasta kommentista ja muistutuksesta, että en näköjään ole lisäillyt tänne jatkoa. :3 ja Viola on hauska hahmo kirjoittaa, se on niin uppiniskainen kärttykasa.

A/N. Ohoh, vahingossa aikaa vähän kului vaikka onhan tämä ollut jo kauemman aikaa valmis. F300 257. Turvallisuus



7.    Vuoristorataa (tää tekee pahaa)

Nollast sataan, saat mut kiljumaan
mä haluun maahan, mut en voi lopettaa

Me käveltiin hiljaisina kohti keskustaa, kello oli jotain puoli seitsemän aamulla. Busseja ei mennyt kuin kuudelta ja seitsemältä ja jotenkin silti tuntui paremmalle kävellä. Olimme nukkuneet laskuhumalat pois nurmikolla, vaikka nurmikko oli kastellut paidanselkämyksen ja takaraivon.

Tommi poltteli aamun ensimmäistä tupakkaa, minä selasin puhelinta vaikka akku veteli jo viimeisiään.

Jostain syystä halusin laittaa viestiä ihan kenelle tahansa, halusin tivata joltakulta syytä omaan käytökseeni. Miksi, mitä, mihin. Mikä minua vaivasi.
Facebookissa oli kaksi uutta kaveripyyntöä, Laine ja se yksi muija, Isa. Hyväksyin molemmat poissaolevana.

”Kissako kieles vei vai miks oot noin kivee?” Tommi kysyi heittäessään röökin autotielle, näin sen näpeltävän rastaansa kevyesti hymyillen. Irvistin hieman, varmaan vähän rumastikin ja rastapää nauroi.
”Sitä vaan, että mulla alkaa työt yheksältä”,  mumisin tajuttuani sen vasta ihan äskettäin.
”Noo kerkesithän tuota nukkua ku pikkupossu pari tuntia”, Tommi hörähti huvittuneen oloisena ja minä pudistelin päätäni.
”Vois vaan kävellä sinne kirjastolle suoraan ja kolkuttaa ovee niin kauan, että joku tulee avaa.”
”Tai sit tuut mun kämpille nukkuu sekunniks.”

Katsahdin Tommiin, se oli vakavoitunut ja ilme oli vähän mietteliäs.

”No sekunti ei kuulosta kovin houkuttelevalta…”
”Okei, tähän suuntaan.”

Huomasin, että se kiskaisi minut taas peräänsä kuin aasin ja nauroi mennessään. En edes huomannut kun sen sormet lomittuivat omiini ja pitkästä aikaa minä oikeasti hymyilin.

Tommin kämpässä oli ihan yhtä sotkuista kuin olin jo odottanutkin. Tälle Violankin asunto oli aikanaan näyttänyt, vaatteita, tavaroita ja tyhjiä pitsalaatikoita lojui ympäri lattiaa. Pieni polku oli kuitenkin raivautunut eteisestä vessaan, keittiöön ja sänkyyn, joista viimeiseen raahauduin kiitollisen näköisenä.

Nukahdin lähes saman tien kun löin pääni tyynyyn, koska en halunnut todellakaan ajatella kuinka kauan se oli ollut pesemättä.

Herätessäni tajusin, että pääni oli painautunut kokonaan Tommin rastoja vasten ja niitä oli kaikkialla. Yritin nousta mahdollisimman hiljaa, koska äkkiä mikään tästä ei tuntunut hyvältä. Hain katseellani kelloa, kunnes tajusin kaivaa puhelimen taskustani ja tajuta, että kello oli puoli yhdeksän.

Taakseni katsomatta poistuin asunnosta ja lähdin juoksemaan, en voinut enää kestää tavanomaisuutta. Ehkä jäisin matkalla linja-auton alle, kun kunnolla yrittäisin.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [7/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 04.07.2015 23:04:12
Gabriel taisi saada joitakin vastauksia mietintöihinsä, mutta ei tainnutkaan olla vielä valmis ottamaan loppulausuntoa vastaan. Nukkuminen rastatyynyn seassa herätttää huokailuja. Intiimiä.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [8/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 05.07.2015 19:09:42
takkuinen, minullekin kyllä kelpaisi rastatyyny. 8'D kiitos kommentista jälleen kerran.

A/N. F300 71. Älykäs



8.    Vaikket huomaa, läsnä aina

Joku herää täällä kohmeestaan,
toiset ei nukkuu voi ollenkaan.

Marjo ei vaikuttanut kamalan iloiselle löytäessään minut jo toisen kerran kolmen tunnin sisällä makoilemasta lastenosaston takaseinällä. Sinne oli sopivasti jätetty kaksi sohvaa selätysten, joten torkuin hiljaa siellä toisella puolella. Eipä minulla ollut toivoakaan olla tulematta nähdyksi, koska jalkani menivät metrin verran sohvasta yli, mutta ei kai sen niin väliä ollut.

”Gabriel”, Marjo huokaisi tullessaan toista kertaa luokseni. ”Sun puhelin on latautunu täyteen.”
Sen ääni oli aika tympääntynyt, joten koin parhaaksi ideaksi nousta ylös. Olo tuntui vielä huomattavasti väsyneemmälle kuin aamulla, mistä en tosiaankaan osannut olla yllättynyt.

”Okei”, vastasin ja estin vaivoin haukotuksen. Silmien auki pitäminenkin oli jo ihan työn ja tuskan takana, mutta ehkä onnistuisin siinä. Jos saisin käyttööni tulitikkuja ja jesaria.
”Sun pitäs kyllä mennä kotiis täältä”, nainen sanoi kävellessään takaisin tiskin taakse. Yritin kompuroida sen perässä jokseenkin järkevästi, mutta ei se oikein tahtonut ottaa onnistuakseen.

Pudistelin hitaasti päätäni, vaikka kieltämättä naisen ajatus kuulosti harvinaisen houkuttelevalta. Sain itseni kuitenkin tiskin taakse istumaan, josta yllätyin periaatteessa itsekin. Marjo katsahti minuun tuskastuneena, mutta ei kieltänytkään.

Kahden tunnin mummojen palvelemisen jälkeen minusta alkoi vihdoin tuntua sille, että jollen saisi nukuttua nyt heti, kuolisin. Käänsin katseeni vieressäni istuvaan naiseen, jonka pettämätön kestohymy sai minut lähes voimaan pahoin.

"Musta tuntuu, etten mä ehkä pysty tähän", huokaisin Marjolle, joka vilkaisi minua miettivästi kirjapinon takaa.
"Pystyminenkin on aika suhteellinen käsite", se tokaisi. "Vaihda osa-aluetta."

Kohotin naiselle kulmaani, mutta en jaksanut kysyä mitä se sillä taas tarkoitti vaan jatkoin lastenkuvakirjojen koomaista lajittelua.

”Etkä sä nyt tainnut ihan tarkottaa lajittelua”, se kuitenkin totesi hetken kuluttua, jälleen väläyttäen uskomatonta tilannetajuaan. Hymähdin hieman apeasti vastaukseksi ja se riitti naiselle oikeudeksi passittaa minut samoin tein kotiin nukkumaan.

Vaikka enpä minä tietenkään osannut sinne asti vaappua. Itse asiassa löysin itseni ihan väärältä puolelta kaupunkia kiroamasta omaa tyhmyyttäni jonnekin maailmankaikkeuden taakse, mikäli sieltä sille sopiva paikka ylipäätään löytyisi.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [9/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 21.07.2015 17:41:40
A/N. F300 51. Sairas


9.    Oot saanut olla poissa särkyneiden sydänten kulmilta

Sä et tullu tänne ensimmäistä kertaa
mut luulin ettet palaiskaan

Koputin Marian oveen hiukan vastahakoisesti, mutta en aikonut enää takaisinkaan kääntyä. Hetken kuluttua nainen tuli avaamaan, pitkät hiukset nutturalle sitaistuna ja mietin, miten paljon Viola näyttikään sille. Sävy hiuksissa oli vain melko erilainen, siinä missä Viola oli niin violetti, Maria oli enemmänkin punainen.

"Viola käski sanoa, että sillä on ikävä sua", hengähdin ennen kuin nainen kerkesi suutaan avata. Maria selkeästi hämmästyi, mutta pysytteli hymyilevänä. Ei suuria tunteita siis.
"Niinpä tietenkin. Tuu sisälle, Nita lähti käymään kaupassa."

Sille minä kohotin väkisinkin kulmiani. Kyllä lähes kaikki heidät tuntevat tiesivät Nitan luusyövästä, mutta kukaan ei osannut siihen ikinä reagoida oikein. Tämäkään hetki ei ollut poikkeus, sillä näin Marian katseen synkentyvän.
"Se on aikuinen", se muistutti minua vakavalla sävyllä. "En voi kieltää siltä kaupassakäyntiä."

Nyökkäsin ja vilkaisin Mariaa hieman epätietoisena kun nainen päästi minut sisään.
"Ja se voi ihan hyvin, niin kuin epäilemättä meinasit kysyä."

Minä huokaisin. Joskus Maria tiesi kaiken rasittavuuteen asti pelkästään ihmisten elekielen perusteella. Toisaalta, joskus se oli myös helpompaa. En halunnut sanoa aina kaikkea ääneen.

"Mieshuolia?"

Säpsähdin ja katsahdin siihen ahdistuneena. Marialta en ollut koskaan kyennyt peittämään suhtautumistani Tommiin. Olihan se ironistakin, perheeseen oli syntynyt kolme homoa lasta, vaikka äitimme oli uskovaisempi kuin jeesus aikoinaan. Rauha sen sielulle tietysti jo nyt, mutta kuitenkin.

"Kahvia?" nainen kysyi seuraavaksi ja havahdutti minut ajatuksistani.
"Joo, vaikka", vastasin poissaolevasti ja tajusin vihdoin ottaa kengätkin jalastani. Jätettyäni ne eteiseen kävelin keittiön puolelle ja katselin pöydälle unohtunutta muumimukia.
"Oota saat oman, Nita ei kato hyvällä jos sen mukista juodaan", nainen hymähti ja ojensi minulle täydestä kaapista toisen muumimukin. Niillä taisi olla pelkästään sellaisia, en ainakaan ollut koskaan nähnyt mitään muuta.

Saatuamme kahvit eteemme, Maria loi minuun tutkivan katseen.

"No, miten menee?"
"Ihan hyvin", sanoin. "Kai."
"Ookei", Maria virnisti ja joi kahvistaan varovasti. "Ootko töissä?"
"Joo, kirjastolla."
"Kirjastolla?" nainen pärskähti ja minuakin hymyilytti. Olihan se kieltämättä hiukan outo uravalinta minulle.
"Ei lukiopellet muualta saa töitä", kohautin olkiani.
"Et oo miettiny kouluun hakemista?"
"No en mä oikeestaan."

Joimme jälleen hiljaisena kahvejamme, kunnes Maria kohotti katseensa kupin reunalta.

"Kerro nyt, mikä sulla on hätänä. Viimeks kun tulit tänne naama ihan norsunvitulla, olit eronnu Tommin kans."
"Öääh", mumisin ja huokaisin heti perään. En tiennyt äkisti ollenkaan, oliko tämä sittenkään ollut kovin hyvä idea.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [9/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 01.08.2015 13:34:52
Voi Maria. Ei syy ole muuttunut miksikään tälläkään kertaa. Tommihan se.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [10/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 06.08.2015 22:48:10
takkuinen, hih, sepä se.

A/N. F300 90. Sisko



10.    Tää voi olla vähän naiivia

No kylhän se vittu korpee, ku mä annoin vaa pikkusormen,
se veiki koko käden ja oon koukus

"Me tavallaan, öö.. suudeltiin?"
"Ihan yhtäkkiä keskellä toriako?" Maria kysyi huvittuneen oloisena.
"Ei vaan me no törmättiin kaupungilla ja sit se tuli kirjastolle ja me nähtiin illalla tai siis mentiin juomaan ja siellä oli muitakin ja tänä aamuna heräsin sen sängystä!"
"Ja ainoo mitä panikoit, on se, että te suutelitte? Niinkö?"
"Niin..."

Marian suu vääntäytyi ensin irvistykseen ja mietin, mikä sille tuli. Tajusin kuitenkin pian, että sen oli pakko pidätellä naurua. Ennen kuin huomasinkaan, isosiskopuoleni nauroi minulle vedet silmissä ja täristen. Tuijotin sitä täysin hämmentyneenä, kunnes ovi yhtäkkiä kävi ja näin Nitan tulevan sisään.

Naisella oli olkalaukku ja kävelykeppi, mutta muuten se näytti samalle kuin silloin, kun sen ekan kerran näin. Vahvalle ja kauniille, ainoalle, joka osasi pitää Marian aisoissa.

Nimenomainen nainen loksautti leukansa kiinni ja oli yhtäkkiä täysin vakava.

"Moi muru", Maria huikkasi ja kaatoi kahvit tiskialtaaseen. "Mitä toit?"
"En mä tiiä", Nita huokaisi, mutta hymyili. "Moi Gabe."

Nyökkäsin suu täynnä kahvia ja nainen asteli keittiöön. Se istahti minua vastapäätä Marian paikalle ja näin, että sillä oli kipuja. Se oli vain liian vahva edelleen.
”Sun pitäs kyllä käydä täällä enemmän, kun toi kerran nauraa tolleen”, se totesi ja viittasi päälleen nyökäten Mariaan, joka touhusi ostoskassin parissa. Kohautin mitäänsanomattomasti olkiani, mutta hymyilin kuitenkin hieman. Nitassa oli jotain jäyhää, mutta en osannut olla pitämättä siitä. Se oli kuin ihmisiä vierastava kissa, kaikki halusivat sen lähelle, mutta vain yhden se hyväksyi.

Katseeni kulkeutui jälleen siskoni suuntaan miettiväisenä.

"Sun pitää muuten toimia ennen ku kaikki on myöhästä", Nita totesi yhtäkkiä ja minä ikään kuin säikähdin. Säpsähtäen siirsin katseeni takaisin naiseen ja mietin, oliko se joku lesbojuttu. Oliko kaikilla naisilla joku telepaattinen yhteys toisiinsa, kun sanoit jotain toiselle, se kulki koko piirille sadasosasekunneissa?
"Nita", Maria sanoi varoittavasti minun vielä pällistellessäni naista hieman ymmälläni ja Nita naurahti kevyesti. "No et ois kuitenkaa sitä sanonu."
”Totta”, Maria hymähti ja painoi nopean pusun sen otsalle. ”Ja ens kerralla kun käyt kaupassa, vilkase sitä ostoslistaa.”
”Ai mulla oli semmonenkin?” Nita hymähti ja pudisteli sitten päätään. ”Lääkitys vie multa järjen.”

Nähdessäni Marian katseen, toivoin, että se ei tapahtuisi vielä pitkään aikaan. En tiennyt, kestäisisikö se sitä.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [10/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Siunsäe - 09.08.2015 21:28:19
Vitsi. Tää on tosi ihana. Sulla on tosi hyvät hahmot. En kestä, kui loistavia nää kaikki on.
Nitan sairaus ahdistaa kovasti, mutta osaat kyllä käsitellä asiaa niin aikuisesti. Luen kaikki luvut. Nyt on vain niin paljon kaikkia elämänmuutoksia, etten ehdi jokaista kommentoida. Koitan reipastua, lupaan sen. :)
Tarina on koukuttava ja hieno, toivottavasti jatkat pian <3 kiitos tästä.
Odotan kovasti, mihin Gaben elämä kehittyy.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [10/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 10.08.2015 21:52:42
No niin, viimein tulin kommentoimaan. Lueskelin tätäkin viimeisenä päivänä töissä, mutta kommentointi jäi. Nyt kuitenkin muistin tulla raapustamaan edes jonkinlaista kommenttia tänne.

Nämäkään pojat eivät olleet mulle ennestään tuttuja, mutta lukaisinkin kyllä Eikä kukaan nähnyt hänen pakoaan ficin, koska huomasin samojen henkilöiden esiintyvän niin siinä kuin tässäkin ja sen lukeminen avasi jokseenkin heidän menneisyyttään. Viola onkin taasen tuttu, koska siitä muistelen lukeneeni aiemminkin.

Mutta tämä vaikuttaa hyvältä ja hömppädraama puree aina. Mun mielestä oot kivasti viljellyt "vihjeitä" Gabrielin ja Tommin menneisyydestä tähän, niistä paljastuu pala palalta asioita ja mun mielestä se toimii. Kumpikin vaikuttaa kiinnostavalta henkilöltä, haluan tietää heistä lisää.

Lainaus
”Mä tiesin, että sä näet ne”, se kuiskasi, kun painauduin sen kylkeä vasten ja jäin odottamaan aamuaurinkoa.
Kuudennessa ficletissä aivan ihana kohta! Tykkäsin koko lopusta, mutten kehdannut lähteä lainaamaan niin montaa riviä :D

Ja musta on myös kiva, että jaat sivuhenkilöidenkin elämästä palasia tässä, esim viimeisimmässä Marian ja Nitan elämästä.

Lainaus
Säpsähtäen siirsin katseeni takaisin naiseen ja mietin, oliko se joku lesbojuttu. Oliko kaikilla naisilla joku telepaattinen yhteys toisiinsa, kun sanoit jotain toiselle, se kulki koko piirille sadasosasekunneissa?
Tälle oli vähän pakko hymyilläkin.

Juu, jään seurailemaan, kiitos tästä tähän asti :)
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [11/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 11.08.2015 11:35:20
Siunsäe, kiitos paljon kommentistasi :3
Tuhisija, saa nähdä kuinka kauan tämä pysyy hömppädramana koska en ole siinä kauhean hyvä.. 8'D mutta aww, kiitos ihanasta kommentistasi! ♥

A/N. yritän nyt olla jumittamatta tätä montaa viikkoa kerrallaan, kun lukuja on kuitenkin välillä odottamassakin. F300 12. Asiallinen



11.    Atomeiks miljooniin eri suuntiin

Joten pliis hymyile takas vaan
Tää on liian kylmä maailma jos kaikki tunteensa pakastaa

Minulla meni päälle viikko siihen, että kykenin jälleen ottamaan yhteyttä Tommiin edes jotenkin. Tai no, ei se minusta ollut edes johtuvaa, olisin vain luistanut karkuun jos olisin suinkin pystynyt. Mutta rastat ilmestyivät yhtenä tiistaiaamuna tiskille ja nostettuani katseeni näppäimistöstä, näin vain Tommin kohti kumartuneen olemuksen.

”Et oo soitellu mulle”, se sanoi viatonta ilmettä tavoitellen ja minä vähän väkisin hymyilin.
”En niin”, totesin. ”On ollu kiireitä.”
”Ai sellaisia, on-niin-tylsää-että-luen-töissä-iltalehteä –tyyppisiä kiireitä?”
”Kind of”, huokaisin. Ketä minä muka edes huijasin?

Tommin hymy oli ilkikurinen, mutta se vaihtui hetkessä hieman vakavampaan kuullessamme sen puhelimen soivan.

”Etkö vastaa?” kysyin huomatessani sen välttelevän olemuksen.
”En mä. Jaakko tulee suomeen ens maanantaina ja mä…” Rastat heilahtelivat surullisesti kun se pudisti päätään ja loi minuun sitten yhden intensiivisimmistä katseista ikinä. Ja me oltiin kuitenkin joskus tehty kaikkea, mistä naapurit tuppasivat seinän takana hermostumaan.
Yritin avittaa sitä saadakseni mielikuvat pois päästäni. ”Sä et halua sitä takas?”
”Nii.”

Nielaisin raskaasti ja katsahdin Marjoon, joka näytti sentään vähän armeliaammalle kuin viikko sitten. En oikeasti tiennyt mitä minun olisi nyt pitänyt tehdä. En tiennyt olinko valmis ottamaan Tommia takaisin vai kannattaisiko minun työntää se pois.

Valitsin sen ainoan vaihtoehdon, jossa olin hyvä.

”No tiiätkö, mun pitää jatkaa töitä”, totesin viileällä sävyllä. Tommi kuului sen Jaakkonsa luokse, ei lähellekään minua. Ei olisi pitänyt unohtaa hetkeksikään, että se oli tuollainen epämääräinen suhteilija.
”Sun ois parasta mennä ennenku…” en kuitenkaan saanut edes lausetta loppuun, en tiennyt miten päättää se. Tommin katse sai muuttamaan käsitystäni kaikesta joka hetki, joten painoin pääni. Nähdessäni pelkkää tympeänruskeaa pöytää, en voinut estää Tommin huulien käväisyä hiuksissani ennen kuin paino pöydänreunalta katosi.
”Mä tiiän.”

Nostin katseeni vasta monta minuuttia askeleiden hiljennyttyä ja tajusin purreeni huuleni melkein verille. Marjo läimäytti lastenkirjan pöytään vähän turhan kovaa ja sai minut vilkaisemaan itseään.
”En sano mitään”, se sanoi ensin ja meinasin jo huokaista helpotuksesta. ”Mutta sä oot kyllä tyhmä jätkä Gabriel.”
Sen jälkeen se loi hymyn kasvoilleen ja kääntyi keskustelemaan paikalle tulleen mummon kanssa. Minä mutisin itseni tukehduttamisesta mangaan ja pakenin takaseinän sohvannurkkaan.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [11/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Räntsäke - 11.08.2015 11:56:26
Kiva luku! : )
Mariasta ja Nitasta oli mukava välissä lukea, samoin kiehtovaa on tämä Gabrielin jahkailu. Se ei tunnu oikeen ittekään tietävän, mitä tahtoo Tommista. Vähän kyllä silloin tällöin tuntuu siltä, että tämä toinen osapuoli on koko ajan selvillä vesillä siitä mitä hän tahtoo. Varmaan Tommia ittäänki vähän mietityttää pyöritellä toista jätkää samaan aikaan ku tämä Jaakko on muualla, vaikka ei se niinkään ole tässä esille tullut. Liekö siksi kun Gaben näkökulmastahan tämä kerrotaan.
Ihan hyvä tuo, kun se sanoi ettei taho enää jatkaa Jaakon kans. Mää oon oikeestaan vähän miettinyki, että haluaako Tommi oikeesti Gaben takas vai onko se pelkkä korvike Jaakon poissaolon ajaksi.
Musta tuntuu, että mä alan ehä pikkuhiljaa saada kiinni näistä hahmoista. Siinä on hetken aikaa kestäny, mut hiljaa hyvä tulee.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [11/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 11.08.2015 19:05:55
Voi Gabriel ja voi Tommi. Kieltämättä vähän ja vähän enemmänkin kinkkinen tilanne, kun ottaa huomioon, että heillä on jo yhteinen menneisyys, eikä ilmeisestikään kovin valoisa sellainen (noh, ei Gabrielin osalta, jos Tommi on suhteillut samalla muidenkin kanssa). Mutta silti vain se Tommi vetää puoleensa, mikä on toisaalta ymmärrettävää. Ei taida Gabriel olla päässyt eroon kaikista tuntemuksistaan toista kohtaan. Mutta pohdin samoja juttuja kuin Räntsäkekin pohti kommentissaan, siis siitä että mitähän Gabriel mahtaa olla Tommille. Hmm.

Marjo on muuten kiva. Jotenkin se on sellainen symppis, tai mun mielestä ainakin. En osaa sanoa miksi, mutta se nyt vain on :D
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [12/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 14.08.2015 16:20:17
Räntsäke, uhh, hyvä että joku saa jotain selvää näistä hahmoista. Minulla ei nimittäin ole mitään hajua mitä nämä säätää, ne vie minua ihan satanolla. Kiitos ihanasta kommentista ♥
Tuhisija, jes, joku huomasi Marjonkin! 8'D en siihen ole kyllä paljoa huomiota edes kiinnittänyt tekstillisesti, mutta hyvä sivukomppaajaätätipersoona se on. Kiitos jälleen :3

A/N. F300 212. Ponnettomuus



12.    Sun takii mä oon näin saatanan sekasin
 
Sori beibi ei pitäny tehä numeroo
Mut koska sä eroot?

Istuin viikon lopun ajan oman sohvani nurkassa ja tuijotin tympääntyneenä television tyhjää ruutua. En halunnut katsoa telkkaria, en lukea kirjaa enkä kuunnella musiikkia. Halusin hankkiutua humalaan ja nuolla Tommilta luulot pois, mutta olin siihenkin liian pelkuri. Saamaton. Vätys. Onneton reppana.

Hiton pelkuri, Antti Tuisku lauloi päässäni ja minua ärsytti.

”Oot perseestä”, totesin puhelimeen ennen kuin tiesin kuka soitti ja kuulin ärähtävän naurunrippeen. Viola siis.
”Joo mulla on se tiedossa”, se tokaisi turhautuneen oloisena. Mutta ei samalla tavalla kuin minä olin. Se vaikutti sille, ettei se halunnut puhua minulle, mutta ei kenellekään muullekaan. Minä halusin vain ryömiä kuoppaan kuolemaan.

”Arvatenkin”, vastasin, en tiennyt mitä tehdä. Heitin kaukosäätimen jonnekin kauemmas ja halusin huutaa. ”Mitä sä haluut?”
”Tuu mun luo, saat kaikkee mitä tarviit.” Violan äänessä oli jotain, mitä en halunnut kuulla ja työnsin itsepäisenä kaikki ajatukset pois.
”Mistä sä tiiät mitä mä…” en kerennyt saada lausetta loppuun, kun Viola oli jo lyönyt luurin korvaan ja minä huokaisin.

Keräsin itseni kasaan sohvalta ja lähdin Violalle yksinäni kiroillen. Oven taakse asti kuului musiikki ja puheensorina, minä vähän varkain mietin miten se aina lahjoi kaikki naapurin mummot. Ehkä se oli liian ihastuttava eikä kukaan halunnut valittaa siitä. Tai sitten se oli vaan perseestä ja muut oli kuuroja. Taisin liputtaa enimmäkseen jälkimmäisen teorian puolesta.

Oven avautuessa olin kerennyt juuri ja juuri saada naamalleni jonkinasteisen neutraalin ilmeen. Tai edes sen tapaisen.
”Moi beibi”, Viola nauroi minulle jonkun tummahiuksisen naisen kaulasta käsin ja minä vähän hämärästi tajusin, että se oli se joku Karita. Sen lanteilla oli sormet, mitkä varmaan kuuluivat tyttöystävälle tai jollekin. Ahdistuin lisää tajutessani, etteivät edes hyvinkin kauniisti esiin tulevat rinnat herättäneet minussa mitään kiinnostusta.

Violaa ei tuntunut mikään kiinnostavan, se hymyili vain siksi, että joku tajusi pitää sen pystyssä. Keppiä en nähnyt missään, vaikka jalka arvatenkin oli yhtä kipeä kuin ennenkin.

”Miks sä ees halusit mut tänne”, huokaisin, kun Viola riistäytyi kannattimistaan ja ripustautui hetkeksi kaulaani. Kai se olisi ollut ihan okei, jollei se olisi ollut ainakin osittain sisareni. Äh, jollei olisi ollut nainen ollenkaan. Kiedoin kuitenkin käteni sen vyötärölle, nostin sitä vähän ilmaan ja annoin sen painaa pusun poskelleni. Ällöä. 

”Maria haluu sut käväsemään siellä, kai”, tuhahdin ja se pudisteli päätään. Se ei halunnut muistaa riitoja, Nitaa – jota kohtaan se tunsi kai myötätuntoa – eikä mitään muutakaan.

”Mä halusin vaan näyttää sulle jotain”, Viola hymyili kuin en olisi koskaan mitään sanonutkaan ja kohta Tommi astui niiden takaa eteeni. Sen rastoissa oli helmiä ja se hymyili minulle hellästi, vaikka näin varovaisen surun sen katseessa.

En osannut kuin hengittää hiljaa, melkein päästäen Violan tippumaan.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [12/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 16.08.2015 21:54:54
Lainaus
En osannut kuin hengittää hiljaa
Oi.

Kyllä se tästä.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [13/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 17.08.2015 17:44:43
takkuinen, kyllä se joskus :)

A/N. F300 42. Olematon



13.   Tanssit lasinsirpaleissa (aikaa on)

Kuin savukkeet kupeissaan, sun sydän palaa pikkuhiljaa
Yökerhon valokyltin alla sä siitä karistelet tuhkaa

He väistyivät hiljaa syrjemmälle meidän tieltämme, kun Tommi tuli lähelleni. Aivoissani ei liikkunut mitään katsellessani sitä, minusta tuntui sille, kuin koko maailma olisi hiljaa pysähtynyt. Eikä se johtunut suinkaan siitä, että olisin ollut niin iloinen nähdessäni Tommin, vaan siitä, että näin Jaakon astuvan hitaasti esille sen takaa. Tai ainakin arvelin sen olevan se Jaakko, sopi ainakin kuvaukseen.

Äkisti huomasin, että Tommi oli jäänyt oikeasti huomattavasti kauemmas kuin yleensä. Purin huultani ja katsoin sen pään yli Jaakkoon, joka oli sekin aika lyhyt. Mistä näitä kääpiöitä oikein sikisi?

”Mä…” Tommi ei tuntunut saavan sanaa suustaan, tuijotti vain minua hiljaa. Ihan kuin se olisi koittanut kertoa jotain. Jaakko astui eteenpäin, kietoi kätensä sen vyötärölle ja hymyili kiintyneesti.
”Me ajateltiin julkistaa meidän kihlaus”, blondi tokaisi kuin vettä vain ja särki koko maailmani pieniin pirstaleisiin.
”Mitä?!” ärähdin, Tommin neutraali ilme oli vaihtunut pieneen pelkoon.
”Gabriel…”
”Älä”, pyysin siltä, vaikka ääneni kalskahti teräkseltä. Katsahdin Violaan, joka tuntui hieman yllättyneen käytöksestäni.

Minun oli pakko saada ilmaa.

Käännyin ympäri ja kävelin pois heidän luotaan, paiskaten oven kiinni perässäni. Kävelin portaat alakertaan ja viimein alaovesta ulos, uskomatta vieläkään näkemääni. Hetken kuluttua ovi kolahti uudestaan, mutta en kääntynyt katsomaan.
”Voit vaikka suksia suohon”, ilmoitin tietämättä vieläkään kuka siellä oli. Kuulin – uskomatonta kyllä – pienen naurahduksen ja se sai minut pysähtymään ja kääntymään ympäri.

Katselin sitä Karitaa, joka oli piikkikoroissaan yhtä pitkä kuin minäkin ja se hymyili.
”Mitä sä täällä teet?” kysyin siltä paljon vihaisemmin kuin tuntemattomille oli edes yleensä tarkoitus.
”Tulin tuomaan sulle röökiä ja viinaa, koska miehethän ei itke”, se kohautti olkiaan. ”Vaikka tuskinpa sä ees poltat, junnumestari.”

”Mitä sä siitäkään tiedät”, sylkäisin.

Karita vain hymähti ja minusta tuntui, että se oli vähän kuin immuuni kaikelle. Se oli siirtynyt harppomaan viereeni ja vilkaisin sitä synkästi silmäkulmastani. Silti ihmettelin edelleen, mitä se teki täällä. Eihän se edes tuntenut minua millään tavalla.

”Viola ois tullu, mut se ei ehkä oo hyvä idea”, se totesi hetken hiljaisuuden jälkeen ja ojensi minulle röökiaskia. Otin sieltä yhden sanomatta mitään ja annoin naisen sytyttää sen. ”Ja Rebecasta ei oo missään mitään hyötyä, ne muut oli liian kännissä ja Tommi…”
Sen nimen kuuleminen sai minut vavahtamaan ja Karita vilkaisi minua tutkimaton ilme kasvoillaan. Se sytytti itselleen röökin ja hetken ajan seurasimme savun leijailua sen hiuksiin.

”Joten mä tulin. Ei auta valittaa.”
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [13/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 18.08.2015 00:26:52
Apua, mitä? oli mun ajatukset kun luin kahdennentoista, koska ajattelin hetken aikaa, että ei kai Violalla ja Tommilla nyt ole taas jotain meneillään, mutta ei sittenkään onneksi :D

Mutta... Mitä Tommi olet mennyt tekemään? Kihlaus Jaakkoon? Mitä, milloin, missä näin kävi? Voi apua, eikä se edes vaikuta innostuneelta. Nyt on kyllä draamaa (jee, draamaa !) ja voi apua, mihinkäs tästä nyt edetään?

Ihanaa kun nuita tyttöjä joistain siun kirjoittamista tarinoista pompahtelee esiin tässä, Karitastakin muistelisin lukeneeni joskus. Mutta nyt ei olekaan mitään sen kummallisempaa sanottavaa, odottelen tässä, että mitä Gabe mahtaa tehdä ja selitteleekö Tommi vai palaako se vaan Jaakon kainaloon vai mitä. Kiitos :)
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [13/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 24.08.2015 20:23:27
Mitä tässä oikein tapahtui? Kihlaus? Taisin pudota kärrystä ja iskeä pääni kovaa. Johonkin sattui nyt ja eittämättä kohta johonkin toiseenkin.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [14/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 25.08.2015 19:49:20
Tuhisija, äläpä muuta viserrä. Olen itsekin vähän ulapalla, mutta kyllä tämä tästä.. 8'D kiitoos :3
takkuinen, epäilemättä kohta koskee kaikkiin c:

A/N. F300 47. Pitkä



14.    Pahan pojan rauhottaa se kun saa vaan lyödä

Pelastakaa mut, jos mä vangiksi jään.
Jos sä kuulet mun huudon melun alle jääneen.

Karitan sanoja seurasi hiljaisuus, minkä aikana se sai poltettua röökinsä loppuun. Minä olin jo puolivälistä lähtien antanut sen vain olla, tuijottaen hiljaa eteeni. Vauhtimme oli hidastunut verkkaiseksi, vaikkei toisella ilmeisesti ollut ollut mitään vaikeuksia pysyä rinnallani äskenkään.

”Niin oliks sulla sitä viinaa”, kysyin lopulta hitaasti, ajatuksiani järjestellen. Se ojensi minulle salmaripullon, jolle irvistin vähän. Totta kai nämä tytöt joivat väkeviä, ei kai nyt mitään muutakaan voinut olettaa. Enkä tiennyt ollako siitä edes pahoillani.

Ottaessani ensimmäisen kulauksen olin ehdottomasti pahoillani, mutta toisen jälkeen en jaksanut enää välittää.

”Ei varmaan kannata koko pulloa juoda kerralla”, Karita kommentoi ja tajusin antaa sillekin. Se hymähti, joi hieman ja pisti sitten pullon takaisin nahkatakkinsa sisälmyksiin. Ihmettelin, oliko sillä muka noin suuret povitaskut vai tisseihinkö se sen työnsi. En kuitenkaan uskaltanut kysyä.

”No, kerropa mikä sun ongelmas Tommin suhteen on”, se totesi lopulta kun olin juuri kerennyt miettiä, että alkoholi alkoi kiertää kivasti elimistössä. Vilkaisin siihen kulmaani kohottaen, mutta en halunnut tivata kuka sillekin oli mitään kertonut.

Eihän Violakaan tiennyt.

”Se alko taas lämmittää muhun suhdettaan ja sano ennenku Jaakko tuli takas, ettei halua sitä enää”, purskautin suustani kaiken, mitä en meinannut edes sanoa. ”Mä pääsin siitä jo kerran yli, mut vittu ne rastat tekee mut hulluks.”

Karita naurahti hiljaa, mutta olin jo tajunnut, että se oli vain sen tapa kommentoida asioita. Itseironiaa, ehkä. Sen vihreät silmät näyttivät tummilta iltahämärässä, kun se katseli mietteliäänä ympärilleen.
”Ihmisillä on vähän paha tapa tehä tommosta paskaa”, se totesi. ”Eikä ne lopulta ees ite tajuu miks ovat niin perseestä.”

”Tai sit tajuuvat ja ovat ihan megaperseestä”, tuhahdin ja Karita nauroi tällä kertaa oikeasti.

”Okei, mun pitää ehkä kertoo sulle miks mä ja Rebecca ollaan yhessä. Ehkä sit alat tajuta miks mulla on paljon pohjaa tälle keskustelulle.”

Katsahdin siihen tietämättä haluaisinko edes kuulla jonkun toisen ongelmia, mutta en osannut kieltäytyä siitä salmarista. Eikä sitä minulla ollut, jos lähtisin vain lätkimään Karitan seurasta.

Se heilautti jumalattoman pitkät hiuksensa selän puolelle, sytytti uuden tupakan ja veti henkoset selkeästi miettien, millainen versio minulle kannattaisi edes kertoa.
”No niin, kaikkihan lähti siitä että mä varastin Rebecan sen poikaystävältä”, se aloitti ja minua huvitti ihan vähän.

Tästähän tulisi opettavainen tarina.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [14/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 27.08.2015 20:55:46
Lohduttaminen on vaikea laji. Jotkut alkavat heti kertoa kuinka itse on ollut samassa tilanteessa, toiset ovat vain läsnä jne. Kuitenkin lohdutettavan osa on aina yksilöllinen, riippumatta siitä vaikka sata lähimmäistä olisi kokenut saman. Tuska on kuitenkin käytävä läpi itse, toiset voivat sitä helpottaa, mutteivät ottaa pois.

Miesten tilanne on tiukassa jumissa, eikä minulla ole mitään ymmärrystä, kuinka tästä vielä pari saadaan. Voi.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [14/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 30.08.2015 19:25:56
Mun pitää selvästi mennä tutkimaan sun ficcilistaa, koska nyt jäi mietityttämään, että oonko lukenut Karitasta ja Rebecasta ja jos oon, niin mitä. Kyllä mä hämärästi muistan, että olisin, mutta sitä on varmaan sen verran aikaa, että apua. Jäi vaan mietityttämään tuo Karita alkoi kertoa siitä ja Rebecasta :D

Mutta no niin, hienoa että Gabe sai nyt edes jollekin avattua suunsa, koska kieltämättä tuossa tilanteessa haluaa ehkä vähän jo avautuakin ja pohdiskella. Vaikkei se pohdiskelu mitään auttaiskaan.

Lainaus
Ihmettelin, oliko sillä muka noin suuret povitaskut vai tisseihinkö se sen työnsi. En kuitenkaan uskaltanut kysyä.
Mua välillä naurattaa nää Gaben tekemät huomiot :D Ne on vaan niin jotenkin ihania pieniä piristyskohtia tekstissä. Tai niin, jotenki. Hymyilen ja hymähtelen täällä ainaskin niille.

Mutta kiitos jatkosta, jään odottelemaan lisää :>
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [15/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 02.09.2015 18:10:12
takkuinen, lohduttaminen on aika kamalaa osaltaan. Mutta jumissa ollaan pahemmin kuin täi tervassa, katsotaan päästäänkö irti... :)
Tuhisija, Karitasta ja Rebecasta mulla onkin aimo annos kaikkea, ne taitaa olla mun rakkaimmat hahmot.. 8'D niiden suhteesta tosin ei taida oikeasti edes kunnollista tekstiä olla. Mutta he, hyvä että huomiot huvittaa ja kiitos paljon kommentista ♥

A/N. F300 17. Erakko



15.    Ota mun takki, ei palella sun tarvii

Sit baaripöydässä, kerroit sun miehestä sun eksästä, teidän väleistä kylmistä
olit nähny sen aulassa, toinen nainen kaulassa

Puolikasta salmaripulloa myöhemmin Karita oli kertonut puolikkaan elämänkertansa ja kuulemma senkin vain pääpiirteittäin. Minä urahdin jotain sekavaa, olimme päätyneet jonnekin metsänreunaan istumaan puita vasten kuin kunnon hipit aikanaan. Se pirun nuotio vain puuttui ja äkisti toivoin, että minulla olisi ollut päällä jotain muutakin kuin puolipitkähihainen kauluspaita.

En minä kauhean herkästi palellut, mutta pitkään istuminen lähes kosteassa maassa nyt ei tehnyt kenellekään hyvää. Alkoholikaan ei lämmittänyt muualta kuin vähän sisältä päin.

Karitalla ei näkynyt olevan mitään ongelmaa nahkatakissaan, pillifarkuissaan ja koroissaan. Uskalsin jopa kevyessä humalassa myöntää itselleni, että vaikka se näytti kuinka kauniille, en osannut tuntea siihen yhtään minkäännäköistä seksuaalista vetoa.

Voisin toki yrittää vitutukseen asti, mutta se oli vähän turhaa.

Hauskinta koko jutun kertomisen aikana oli se, että Karita oli kutsunut Rebeccaa tasan kerran tyttöystäväkseen. Ja senkin menneessä aikamuodossa.
”Siis mikä se sulle ees on, jos te ootte kerran yhessä?” lipsautin kysyä, vaikka olimme olleet hiljaa aiheesta jo jonkin aikaa.
”Se on mun… elämänkumppani. Mun rakastettu, mun kihlattu, mun vaimo, vielä joskus.”

Karitan syntisen vihreät silmät paloivat ihan eri tavalla kun se puhui Rebecasta.

"Mä ehkä ymmärrän nyt", totesin lopulta hiljaa, kun Karita poltti taas ja katseli jonnekin taivaalle. Sen katse viivähti minussa hetken ajan, mutta muuta merkkiä kuuntelemisesta en erottanut siitä.
"Siis, miks sä lähit mun perään."

Karita naurahti savua ja katsoi minua nyt kunnolla. "Älä erehy luulemaan että kykenisin tuntemaan jotain empatiaa, koska siihen nää jutut aina vaan kaatuu."
"Mä epäilen että sä oot vaan sekasin päästäs", virnistin sille ja se tuntui hyväksyvän syyni mukisematta.

Eli sille kelpasi mikä tahansa muu paitsi se, että sen luultiin tuntevan jotain.

Katseeni seurasi lähes välinpitämättömästi, kun se nyki ruohonkorsia korkojensa piikeistä. Äkisti minua hymyilytti, halusin tanssimaan. Mieluiten jonnekin, missä oli musiikkia.
"Eli sä et itke, mutta sä tanssit?" Karita kommentoi ideaani esitettyäni sen ja hetkeksi mielialani melkein latistui.
"No, piru vie. Mennään tanssimaan kun tälle tielle lähdettiin", se kuitenkin ärähti hetken kuluttua puolittain hymyillen ja kohta minua vietiin kuin pässiä narussa.

"Meinasiks saada sen salmarin muka sisään tonne?" kysyin mietteliäänä tuijottaessamme baarin aukinaista oviaukkoa, mistä kuului varsin erehtymätöntä rumpujen pauketta.
"Luuleksä että nää kattoo täällä?" Karita tuhahti ja veti minut perässään humaltuneeseen musiikin maailmaan.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [15/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Siunsäe - 03.09.2015 11:27:52
Tämä käy vaan entistä kiinnostavammaksi. Tommi käyttäytyy kovin kummallisesti... Ja toivon, ettei Gabe sen takia nyt ihan kokonaan romahda. Karita on hyvin rakennettu henkilöhahmo.
Jatkoa!
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [16/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 04.09.2015 17:56:48
Siunsäe, totta puhuen minua hirvittää milloin tämä alkaa vain toistaa itseään.. en ole jatkisten kirjoittaja. Mutta heh, Gabe on vahvempi kuin luulemmekaan! ainakin toivon niin 8'D kiitos paljon kommentista ♥

A/N. F300 55. Surkea



16.   Mutten jätä sua vaik avain ei toimi

Piti taas pitkittää aamuu, kaunis ajatus känniin kaatuu
Saatan väärälle ovelle vaappuu, mut aina mä palaan

Päässäni humisi kuin karusellissa ripustautuessani kiinni Karitaan, kun sen itsevarmuus loi ympärillemme vapaata tilaa olla. Minua olisi hävettänyt oma vakauteni päätyä koko ajan kontilleni, jos olisin välittänyt yhtään enempää senhetkisestä elämästäni tai olemuksestani. Niinpä hoipertelin sen rinnalla ja yritin pitää kädet niissä kohti, etten ottaisi ensimmäisenä turpaani.

En kyllä pitänyt sitä mahdottomuutena noin muutenkaan, vaikken sanottavasti hiplaisikaan.

Karitaa selkeästi huvitti lääppivä käytökseni, se oli juonut piilopullonsa tyhjiin minun vetäessä välillä välistä ja ihmettelin, kuinka helvetissä se pysyi edelleen pystyssä. Se ei horjunut vetäessään minua perässään ulos, se tarvitsi röökin ja minä happea ihmismassan seasta. Tai saattoi se huojuakin, mutta minä olin liian onnellinen omassa sumeassa maailmassani tajutakseni sellaisia asioita.

Olin kysynyt mihin se sulloi sen pullon, kun ei kai niiden tissien lisäksi takkiin mitään mahtunutkaan. Se oli nauranut ja murjaissut jotain salataskuista, joita en kuitenkaan millään nähnyt.

"Mikä sua vaivaa", ulisin sille ulkona seinää vasten nojaillessani, minulla oli ihan täysi työ pysytellä pystyssä, vaikka olin huomattavasti pidempikin kuin Karita. Miten sille ei viina mennyt päähän sitten mitenkään, ei tuo ollut edes mahdollista enää. Ainoastaan silmistä näki, että se oli nauttinut muutakin kuin kansalaisluottamusta ja se siitä.
"Voi kuule, toleranssi", se virnuili minulle. "Enkä mä oo mikään pikkutyttö enää."

Samassa sen puhelin soi, kun meinasin jo väittää vastaan ihan mihin tahansa, vaikken ollut enää ihan varma siitä mistä me ylipäätään puhuimme.

"Karita. Mm, joo. Gabe on ihan okei, mä vein sen vähä tanssimaan. Joo me tullaan sinne takas jahka toi taas kävelee, joojoo. Sä tunnet mut, ei meillä tässä mitään hätää ole. Ootsä kunnossa? Violako? Raahaa se sisälle, mä oon kohta siellä. Joo, pysyn. Oo kunnolla, moi."

Karita työnsi puhelimen taskuunsa katsottuaan ensin kelloa. Minulla ei ollut hajuakaan paljonko se mahtoi olla, mutta en välittänyt kysyäkään. Nainen poltti savukkeen pikavauhtia loppuun, tallasi sen päkiällään ja katsahti minuun. Arvasin sen naamasta jo, vaikken olisi sitä puhelua kuullutkaan, että meidän iloinen tanssi-ilta oli päättymässä.
"Nyt ois kiva ku voisit liikkua, siellä se Viola vollottaa parvekkeella marihuuruissaan kun on niin paska sisko."

"Voi vittu", huokaisin, otin Karitaa kädestä ja me lähdimme taivaltamaan seuraavaan määränpäähän, vaikka halusin harata vastaan koko 80 kilon painollani.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [16/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 06.09.2015 21:37:18
Kannattaakohan Gabrielin mennä takaisin, hänelle ei ehkä tee hyvää nähdä ihan kaikkia/kaikkea asunnossa. Tai jos Tommi olisi löytänyt järkensä ja ainakin täksi yöksi häipynyt.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [16/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Räntsäke - 06.09.2015 23:45:42
Hmm... Tää kommentti tulee varmaan vähän myöhässä ku kihlausuutisesta on jo näinkin pitkä aika, mut sitä onkin pitänyt pureskella jonkin aikaa. Miulla on omat päätelmäni siitä, miten tällaiseen tilanteeseen päädyttiin, tai oikeastaan kaksikin, mutta saa nyt nähä oonko lähelläkään oikeaa. Musta tuntuu, että tässä on käyny joko niin että Tommi on suuttunut Gabelle, tai sitten äijä on täys mulkvisti ja on käyttänyt Gabea vain törkeästi hyväkseen oman ukon korvikkeena. No, jälkimmäinen vaihtoehto ei omiinkaan korviini kuulosta todennäköiseltä, mutta kattoo nyt miten tässä loppupeleissä käy ja miten asiat oikeesti ovat.
Mie odotan kyllä ihan innolla sitä kun nää menee takasin... Saas nähä, mitä tapahtuu. : )
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [17/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 07.09.2015 16:43:37
takkuinen, hehe. Tuut ehkä vihaamaan mua tän takia.
Räntsäke, 8'D saapa nähdä mitä tapahtuu, tosiaan. Minulla on takataskussa tätä viisi lukua lisää ja silti ei meno parane. Kertoo paljon tekstistä. Kiitos jälleen kerran! :3

A/N. F300 197. Inho



17.    Haluun karkuu äkkii

En tiedä mitä tapahtuu, en tiedä mistä herään
taas täs kävi näin, mul on paita väärin päin

Heräsin aamulla siihen helvetin outoon tunteeseen, että joku tuijottaa minua. En saanut aluksi edes silmiäni auki kunnolla, kun jo aistin tuijotuksen tulevan ihan vierestä. Sitten älysin hetkittäin, että joka kohtaan kehossani koski aivan saatanasti, puhumattakaan siitä, että joku selkeästi makasi jalkojeni päällä.

Räpyttelin silmiäni epävarmana ja ensimmäinen asia, mistä sain suunnilleen kiinni, oli Jaakon pistävänsiniset silmät, kun se tuijotti minua sängynreunalta.
"Mitä?" korahdin sille osittain hämmentyneenä, osittain ärtyneenä ja se pudisti päätään lievästi hymyillen. Minun täytyi tosiaan näyttää aika perseeltä kun se katseli minua noin.
"Sulla oli melkonen ilta”, Jaakko totesi, heitti minulle buranaliuskan ja hävisi. Miksi sen piti muka olla noin ystävällinen? Kuka edes käyttäytyi noin kun muut makasivat krapulassa? Eikö sillä sitten ollut?

Tykkäsin koko jätkästä hetki hetkeltä vähemmän.

Tajusin vasta sen mentyä katsoa vähän paremmin ympärilleni. Vieressäni oli Viola sikeässä unessa, kietoutuneena sängyn toiseen peittoon kuin jonkin sortin kevätkääryle. Jalkojeni päällä oli Tommi, jonka rastat kutittivat reittäni harvinaisen ikävästi. Ja myös todella häiritsevästi aamuseisokin kannalta mietittynä.

Pudistin ajatuksen äkkiä päästäni, vaikka sen liikuttaminen sai kyllä katseeni sumentumaan ärsyttävästi. Siirsin siis katseeni vierelleni, yrittäen kovasti unohtaa päänsärkyni ja sen aiheuttajat.

Vasemmalla puolellani oli Laine. Siinä kohti minun teki mieli kirkua kuin tyttö, koska tajusin, että olimme ainakin puolittain saman peiton alla. Eikä minulla ollut mitään hajua miten, miksi ja oliko minulla vaatteita päällä noin ylipäätään.

Yritin saada itseni ylös sängystä potkimatta Tommia juurikaan päähän ja luojan kiitos, minulla oli sentään bokserit jalassa. Etsin katseellani muita vaatteitani, mutta en nähnyt muuta kuin housuni lattialla. Vedin ne jalkaani äristen päänsärkyäni ja onnistuin herättämään Violankin buranaliuskaa etsiessäni.

"Mitä sä rymyät täällä tähän aikaan", se mutisi minulle selkeästi tietämättä kuka edes olin. Sen silmät olivat sameat, kun se räpytteli muutaman kerran.
"No etin buranaa saatuani oikein sivistävän aamuherätyksen", ärähdin sille omaa pahaa oloani, mutta ennen kuin kerkesin edes katua, Viola oli jo nukahtanut uudestaan.

Katsoessani uudemman kerran sängylle näin, että Tommi oli kietoutunut johonkin, mikä muistutti erehdyttävästi kauluspaitaani.

Kasvot kevyesti hehkuen painelin ulos huoneesta varoen paiskaamasta ovea kiinni perässäni.

Keittiöstä löysin Jaakon, Karitan ja Rebecan aamukahvilta. Kahdesta viimeisestä välittämättä käänsin katseeni suoraan Jaakkoon, päänsäryn tuomaan ärtymykseen turvautuen.
”Mitä vittua jätkä stalkkaa nukkuvia ihmisiä?” murisin sille paikallani seisten. Tunsin Karitan katselevan minua, mutta en halunnut tietää miltä se tänään päätti näyttää.

”Mitä --”, Jaakko aloitti, mutta minä sihahdin hiljaa. Tunsin vatsani kääntyvän ympäri yhtä äkillisesti kuin mielialanikin tuntui vaihtelevan ja jouduin pinkomaan vessaa kohden epätoivo silmissä kiiltäen.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [17/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: haryu - 07.09.2015 18:27:08
Huu, vähänkö jännä  :P oon monesti tuota otsikkoa tiiraillut ja miettiny että jospa nyt vilkaisisin että miltäs tää näyttää mutta niin. Oon kyllä tosi ilonen että päädyin lukemaan.

Tosi simppeliä kieltä ja mukavaa luettavaa. Tässä ei mun mielestä turhia höpötellä ja hyvä niin, tykkään tän tyylistä. Hahmot on kaikki tosi kivaisia ja Gabe niin sulonen :D tosiaan menee vaan hetki hetkeltä kiemuraisempaan suuntaan ja vähän kauhunsekaisella mielenkiinnolla odotan että miten tää kaikki tulee päättymään.

Jään seurailemaan :)
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [17/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 07.09.2015 21:51:35
Mäkin mietin, että mitä ihmettä Jaakko nyt siellä tuijotteli Gabea, mutta ehkä se vain oli katselemassa, että sen kihlatulla on kaikki hyvin (kihlatulla, joka on kietoutunut Gaben kauluspaitaan!). Tästä ei kyllä yhtään nyt osaa sanoa, että mihin suuntaan tää on menossa ja mitä Tommi ja Jaakko miettii ja apua. Täähän voi edetä vaikka mihin suuntaan, joten propsit siitä, että ainakin osaat pitää tämän yllätyksellisenä ja arvaamattomana.

Tykkäilen Karitasta, se vaan jotenkin iski muhun noissa osissa, missä se seikkaili Gaben kanssa ulkona ja baarissa :D Ja kyllä mä oon itse asiassa siitä ja Rebecasta joskus lukenut, kun selailin vähän, että mitä oot niistä kirjoittanut.

Enivei, kiitos :>
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [18/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 09.09.2015 19:44:23
Otaku, ooo uusi lukija! :3 hih, mahtavaa että miellyttää ja tervetuloa joukkoomme pieneen seurailemaan miten matka etenee.
Tuhisija, haha, jee. Hyvä ettei ainakaan vielä ole käynyt tylsäksi. Ja Karita on ♥. Joku ikuinen rakkauteni, joten jees, kiitos sinulle :3

A/N. turhauttaa pitää tätä julkaisutahtia yllä kun odotan itse tulevia tapahtumia niin kovasti.. (nolo) 8'D mutta en silti luista ettei mene spämmiksi. F300 228. Kihlat



18.    Oothan niin kaunis ja vittumainen

Laulat yhden laulusi, joku itkee vieressäni
Ja otsikoissa lehtien sä kerrot jos tahdot jonkun myös saat sä sen

Halailtuani vessassa patteria suurin piirtein varttitunnin ajan koin kykeneväni nousemaan edes ylös. Hieman haparoiden sain itseni ensin kontilleni ja siitä seisaalleni, tunnustellen olotilaani varovasti. Hyvä, mitään ei tuntunut lentävän kaaressa ainakaan ensimmäisen askeleen ajan, joten ehkä selviäisin keittiöön asti.

Tai sitten en, nähdessäni Tommin naaman eteisessä heti astuttuani ulos vessan ovesta, minun teki mieli vain kääntyä ympäri ja yrjötä kaikki ulos heti tunteistani lähtien. Tommi oli edelleen kietoutunut homonviolettiin kauluspaitaani, sen rastat olivat vielä enemmän pörrössä kuin tavallisesti ja poskessa oli kuvioita helmistä, jotka olivat painautuneet yöllä sen naamaa vasten.

”Ööm”, totesin älykkäästi ja sen ilme vaihteli neutraalista tuskastuneeseen hymyyn.
”Ööm?” se kysyi kuitenkin huvittuneena ja minä odotin Jaakon pölähtävän koko ajan jostain paikalle.
”Sulla on mun kauluspaita”, tokaisin sitten kun en muutakaan keksinyt.
Se kohotti minulle kulmaansa ja vilkaisi alaspäin, kuin todetakseen, että niinpäs näköjään oli. ”Sulla on mun kihlasormus.”

Tuijotin sitä jonkin aikaa täysin sanattomana, kiitos muistutuksesta ja sitä rataa. Mutta miksi sen sormus oli minulla? Kaivelin kuitenkin taskujani hetken ajan, mutta en löytänyt sitä mistään.
”Eikä ole?”
”Sun sormessa, Gabriel…” se huokaisi ja minä jäin tuijottamaan vasenta pikkusormeani. Selkeästi sormus ei ollut mahtunut lähellekään nimettömääni.

Naama punaisena ojensin sormuksen Tommille, mutta se ei näyttänyt halukkaalta antamaan paitaani vastalahjaksi. Katseli vain vatsalihaksieni muotoa mietteliään näköisenä, enkä minä todellakaan halunnut kysyä miksi sormus oli minulla. En halunnut myöntää, että muistikuvia yöstä oli pyöreähkö nolla sen jälkeen, kun olimme Karitan kanssa lähteneet kävelemään baarista tänne.

Katselin Tommin ruskeita silmiä, joiden vihreät pilkut vain korostuivat violetin paidan vaikutuksesta ja hymyilin vähän tahtomattani sille. Se hymyili takaisin ja kiilasi ohitseni vessaan, mutta tunsin sen käden pyyhkäisevän kylkeäni arvioivasti.

Yritin jättää sähköiset aallot ihollani huomioimatta ja päätäni pudistellen palasin keittiöön.

Rebecan jalat olivat Karitan sylissä ja se nojasi päätään ikkunaan. Otin jo varmaan aika kauan keittimessä seissyttä kahvia kuppiin ja ahdoin takapuoleni tiskipöydälle sille kohdalle, missä Violakin aina istui.
”Jaakko meni tuulettamaan tunteitaan”, Karita kommentoi pöydän äärestä, sen pitkä tukka oli puolikkaalla nutturalla, josta laskeutui selkeitä kiharoita selkää pitkin.

Teki mieli kysyä, kuinka kauan noiden suoristamiseen meni, mutta en oikeastaan halunnut edes tietää. Kahvia maistettuani kaadoin sen tiskialtaaseen irvistyksen kera.

”Jaa?” totesin kuitenkin hetken kuluttua naisen sanoihin ja Karita hymähti.
”Niin, että voit joko jatkaa ykspuolista väittelyäs sen kanssa tai karata hyvän sään aikaan.”
”Mun paita on Tommilla”, tuhahdin.
”No, eikös Tommin paidan sitten pitäisi olla jossain?”

Ihme jos sellainen edes menisi päälleni, mutta otin neuvosta vaarin ja menin makuuhuoneeseen penkomaan vaatekasaa kiinnittämättä suurempaa huomiota Violaan, joka katseli toimiani kuorsaavan Laineen vierestä mietteliään näköisenä.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [18/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Cazi - 09.09.2015 21:29:40
Ooh, tämähän on kiva :3 Itse en ole vielä pahemmin originaaleja finissä lueskellut, mutta tämä osui silmiin, ja luin kaiken kerralla läpi. Tykkäsin kyllä.
Yleisesti ottaen mua itseäni häiritsee kun ihmisistä käytetään sanaa se, enkä rupea väittämään ettei se nytkään häiritsisi. Parissa kohdassa olen mennyt juurikin tuon takia hieman sekaisin, mutta loppujen lopuksi se sopii tekstin tyyliin.
Pidän kirjoitustyylistäsi, sillä et jää junnaamaan liiaksi paikalleen, vaan teksti etenee sopivaan tahtiin. Kuvailua on tarpeeksi, ja tykkään Gaben ajatustenkulusta. Hahmot ovat kaikki omalla tavallaan mielenkiintoisia, jokaisella on selkeä ja jollain tapaa erilainen persoona. Oma suosikkini on Karita, ihanan karkeakäytöksinen hahmo.
Yksi asia mua on muuten häirinnyt alusta asti, nimittäin hahmojen ikä. Itse oletan Gaben ja Tommin ainakin pyörivän jossain 18 ikävuoden paikkeilla, mutta jos se oikea ikä onkin jossain välissä mainittu, niin se on mennyt multa täysin ohi.. :'D

Mutta seurailemaan jään, vaikken joka luvun jälkeen kommentoisikaan :3
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [18/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: haryu - 10.09.2015 20:22:41
OHO mitäs ihmettä. Mitä tapahtuu. Tämmöset kolmiodraamanpoikaset (tai onko tää nyt enää poikanwn) on niin inhottavia ja hämmentäviä. Vaikka kauluspaita-kihlasormus-sekaannus naurattikin niin toisaalta voi Jaakkoa. Ja itse asiassa kyllä tuo tilanne on aika kusinen kaikille.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [18/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 10.09.2015 20:34:16
Miksi Gabella oli Tommin kihlasormus? Oliko Tommi kenties yön hämärinä tunteina mennyt kosimaan Gabea omalla kihlasormuksellaan? No tuskin, mutta tuli vain ekana mieleen tuommoinen skenaario tuosta kohtauksesta :D Niin awkward, toisella on toisen paita ja toisella sormus, ääh.

Olisi nyt Tommi kuitenkin antanut paidan takaisin, mutta ehkä se vain halusi pitää sen, jotta voi halia sitä öisin salaa Jaakolta ja tuoksutella Gaben tuoksua? Kaikkea mäkin pohdin, mutta eihän sitä tiedä :>

Haluan vaan tietää, mitä nää kaikki miettii.

Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [19/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 11.09.2015 18:38:42
Cazi, oohh jee, uusi lukija. ._. hahmojen ikä, mitäs minun siitä pitikään sanoa. Tosiaan, Gabe on omissa virallisissa kirjoissani 22, Viola on 20 ja Tommin kohdalla en ole ajatellut asiaa lainkaan. Putoaa varmaan siihen 19-21 väliin jonnekin. 8'D toivottavasti helpottaa lukemista siltä osin... mutta kiitos paljon kommentista! :3
Otaku, oho, niinpä... 8'D tää on kamalaa. Odotellessa mitä vastaan tulee, kiitos!
Tuhisija, rehellisesti syy on vielä kehitteillä, joten en tiedä yhtään enempää kuin tekään. Minäkin haluaisin tietää mitä nuo miettii...

A/N. F300 262. Krapulainen



19.   Tulen joka ilta samoilla eväillä

Olo välillä on kuin kerjäläisen
Miten paljon minun sieluni sietää kilometrejä ja taukopaikkoja?

Olin löytänyt paidan päälleni ihmeellisen nopeasti ja saanut itseni jopa kämpästä ulos. Karita ja Rebecca lähtivät samoihin aikoihin kanssani. Katselin kun Karita kapusi jumalattomissa koroissaan mustaan mersun maasturiin ja virnisti minulle vetäessään oven kiinni perässään.

En ollut kerennyt kävellä pihatietä kuin muutaman metrin, kun maasturi jo rullasi vierelleni pehmeästi (jumalauta sykähdyttävän eläimellisesti) hyristen ja siirsin katseeni siihen.
”Et ois kyytii halunnu?” Karita kysyi minulta ikkunan avautuessa ja minä mietin, miten kummassa se ajoi niillä kengillä. Oliko sillä automaattiauto vai mitä helvettiä, ei se silti käynyt järkeen.
”Emmä viiti teille lenkkii tehä”, vastasin osittain mutisten ja Karita nauroi.
”Sullahan on älytön krapula, kiipee kyytiin.”
”Okei…”

Rebecca istui etuistuimella Karitan peililasit päässään ja näytti sille, että halusi pidellä nenänvarttaan. Eli en vissiin ollut ainoa, jolla oli krapula. Ihmettelin kyllä, miten toinen näistä naisista oli niinkin ajokuntoinen, että uskalsi lähteä autonrattiin hetimiten.

En ollut kuullut Rebecan puhuvan kuin muutaman sanan koko iltana, joten lievästi sanottuna hätkähdin, kun se käänsi naamaansa minua kohti ja kysyi: ”Onks sulla edelleen jotain juttua Tommin kans?”
Jos olisin juuri sillä hetkellä yrittänyt nakertaa jotain muutakin kuin itsetuntoani ja terveydentilaani, olisin todennäköisesti vetänyt sen henkeen.
”No en mä kihlattuja miehiä deittaile”, murahdin ja Rebecca päästi samanlaisen ironisen naurahduksen kuin Karita aina teki.
”En mäkään”, se totesi ja huomasin niiden vaihtavan oudon katseen keskenään. En jaksanut keskittyä siihen sen kummemmin, vaan nojasin päätäni ikkunaan ja nautin sen viileydestä.

Ja Karitan tasaisesta ajotyylistä.

”Onks tää automaatti?” kysyin hetken kuluttua ja Karita katsahti minuun kummastuneena taustapeilin kautta.
”Ei?”
”Miks tää ei sit nyi ku vaihtaa vaihetta?”
Karita huokaisi ja Rebecca nauroi, nyt oikeasti. Näin kun se otti kiinni Karitan kädestä ja totesin ihan hiljaa itselleni, että ne oikeasti kuuluivat toisilleen. Pitäisi olla jo aviossa ja kolme lasta tai jotain.
”Karita on taksikuski”, Rebecca kuittasi asian ja minua hävetti väkisin. Kai tuo olisi pitänyt arvata. Mutta silti ne korot, ei kai kukaan sellaisilla aja, ainakaan tällaista autoa.

Mutta Karitapa ajoi, hyräili jopa mennessään kun radiosta tuli Led Zeppeliniä ja minua melkein itketti niin kuin kasarihomoa aikanaan. Nousin autosta ollessamme lähimpänä kotiani, mitä kannatti mennä, ettei tarvinnut älyttömästi kiertää.

Kiitin kyydistä ja kävelin kämpilleni varmaan edelleen vähän horjuen. Pääni sisällä Robert Plant lauloi and she is buying a stearway to heaven ja minun oli ihan pakko laittaa soimaan JettBlackia ja mennä nukkumaan.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [19/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 11.09.2015 21:57:18
Kihlasormus-paita-Jaakon tuohtuminen -yhdistelmä sai minut täysin hiljaiseksi. Edellisien tavoin aloin miettiä, että Tommi on koettanut sormustaa Gabrielia yöllä tai että Tommi on riisunut Gabrielin yöllä ja että Jaakko on vain heivattu sivuun. Epäilen vahvasti, että jälkijunassa alkaa osapuolille palautua tietoa yön tapahtumista. Elämä on karua.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [20/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 14.09.2015 20:20:55
takkuinen, pitäisi varmaan alkaa vähän suunnitella miten edetä kun olette kaikki niin hämmentyneitä kauluspaita-sormus-episodista.. 8'D

A/N. F300 157. Ruskea



20.   Kello 1:13, mä haluun viedä sut pois

Jos sä haluut, talutan sut läpi punasen maton, tai sit takaoven kautta sit ku kukaan ei kato
Miten vaan, sä oot just sitä mitä oon etsinytki, eikä tääl oo meille muuta ku toi exit-kyltti

Heräsin seuraavan kerran siinä kymmenen yli kolme iltapäivällä, ilmeisesti ovikellon soittoon. Kellonaikakin selvisi minulle vain pitkällisen pälyilyn seurauksena, koska ainoa kelloni makuuhuoneessa sattui olemaan herätyskello ja se oli syystä tai toisesta sängyn alla. En sietänyt sen pirteän digitaalisia, punaisia numeroita öisin.

Oli tässä muutakin selkeästi hukassa kuin hyvinvointi ja elämä, en nimittäin löytänyt ensikatselulta puhelintanikaan mistään. Ja koska se ei ollut taskussa, se oli todennäköisesti Violalla. Mikä tarkoitti sitä, että minun pitäisi palata sinne takaisin etsimään sitä viheliäistä kapinetta enkä edes tiennyt miten kauan Tommi seuraneiteineen meinasi siellä luuhata.

Paska päivä kaikkiaan ja tuntui vain pahenevan kuullessani ovikellon soivan uudestaan. Eikö se siellä oleva nyt ymmärtänyt, että oli ihan normaalia nukkua tähän aikaan iltapäivästä?

Raahasin kuitenkin luuni eteiseen ja jaksamatta katsoa ovisilmään avasin oven. Olisihan se pitänyt tietää huonoksi ideaksi jo ihan vain kaiken perusteella, koska siellä odotti kevyesti hymyilevä Tommi.
”Mitä sä täällä”, huokaisin sille ihan avoimen turhautuneena. Loin vielä silmäyksen käytäväänkin, mutta Jaakon se oli selkeästi unohtanut jonnekin. ”Ja missä sun kääpiös on?”

Tommi tirskahti minulle hiljaa ja huomasin, että sillä oli edelleen kauluspaitani päällään. Se tosin oli auki ja alta paljastui yksinkertainen musta t-paita, mikä oli aika erikoista sille.
”Elä nyt oo noin saatanan ilonen mun näkemisestä”, Tommi hymähti ja kaivoi puhelimensa taskustani. ”Aattelin tässä vaan, että saattasit kaivata tätä.”
Se heristeli luuria naamani edessä, kunnes nappasin sen käteeni edelleen pyhäinhäväistyksen kokeneen näköisenä.

”Tota… enks mä pääse sisään, vai onks sulla edelleen paha olo?” rastatukka jatkoi kohta, sen ilme oli vähän lientynyt siitä hymystä.
”Vittuuks sä siitäkää välität”, tuhahdin sille ja jätin oven auki takanani. Tommi otti sen selkeästi kutsuna tulla sisälle, koska se sulki oven perässään ja jätti kengätkin ilmeisesti eteiseen. Olisi nyt ollut vähän inhottavampi, antaisi jonkun syyn heittää se pihalle. Vaikkapa niin kuin, nyt heti?

”Lari”, se mumisi hiljaa sitä hellittelynimeä, millä oli joskus aikoinaan minua kutsunut. Säpsähdin, koska en ollut kuullut kenenkään käyttävän minusta sitä nimitystä pitkään aikaan. En minä loppujen lopuksi tiennyt, kuinka moni oli edes selvillä toisesta nimestäni.
Kai säikähdinkin vähän, nimittäin seisahduin paikalleni ja Tommi sai minut kiinni.

En kai minä leikisti ollutkaan karkuun juoksemassa, ravannut vain vähän hermostuneena sohvaa ympäri.
”Rauhotu, oikeesti”, se sanoi minulle hiljaa, otti kiinni ranteestani ja halusin vain kyetä ravistamaan sen käden pois.

”Mikä sua vaivaa?” kysyin hiljaa, lähes neutraalin tasapaksulla äänensävyllä ja se käänsi minut ympäri. Katselin alaspäin sen ruskeisiin silmiin, sen huuliin, jotka hymyilivät minulle hellästi. Äkisti teki mieli koskettaa lävistyksien reikiä sen huulien molemmilla sivuilla, vaikkei niissä ollut koruja enää pitkään aikaan ollutkaan.
”Sä”, se sanoi yksinkertaisesti ja tuli lähelle.

En oikeastaan tiennyt enää halusinko edes osata hengittää.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [20/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: haryu - 16.09.2015 08:42:36
Aijai. Mä kipuilen koko ajan tuota miten noiden välit on vähän niin ja näin ja noin ja kaikki on hankalaa. Äh, on siitä kyllä vaikeaa ottaa selvyyttä että mitä haluaa ja mitä saa jajaja.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [20/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 16.09.2015 12:25:24
Oivoi. Tommi, olet sormustettu, mutta kaipaat ilmeisesti Gabea takaisin.

Lainaus
”Vittuuks sä siitäkää välität”, tuhahdin sille ja jätin oven auki takanani. Tommi otti sen selkeästi kutsuna tulla sisälle,
Gabe on niin ihanan ristiriitainen itsensä kanssa :D Se ei haluis Tommia lähelleen, mut silti toisaalta joo ehkä. Poju (mies?) nyt, kyllä haluat sen lähellesi. Saa tosin nähdä heittääkö se Tommin pihalle vai mitä.. ö__ö

Mitä enemmän tämä etenee, niin sitä enemmän mä tunnun vaan tykkäävän Gaben ajatusmaailmasta (ja niistä huomioista!) :D Oivoi. Kuitenkin, jatkoa odotellen taas.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [21/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 19.09.2015 12:50:17
Otaku, auts. Mäkin vähän kipuilen, mutta ehkä tää tästä helpottuu.
Tuhisija, Gabesta saa kyllä yllättävän paljon irti siihen nähden, millaisena sen kuvittelin itse alkujaan.. 8'D kiitos paljon, jälleen kerran.

A/N. F300 23. Huonoin



21.   Meijän välillä on tarvittava oikee syvyys

Sanoin jos sä lähdet näin aurinkoisen aamun
voit yhtä hyvin viedä koko auringon mukanasi

Kun Tommi suuteli minua, kirosin itseäni, sitä, typeryyttäni ja suunnilleen maailmankaikkeutta jossain pääni sisällä. Silti annoin sen kietoa kätensä niskaani ja syventää suudelmaa, jopa vedin sen paremmin itseäni vasten. Painoin sitä lanteillani paljon tiukemmin kuin oli edes tarkoitus ja se naurahti huulilleni, mutta ei estellyt. Se maistui niin tutulle, että minun teki mieli ulista. Hengitin sen suuhun ja tunsin sen lähes väkivaltaisesti värähtävän minua vasten.

Tommin sormet nykivät niskahiuksiani, jotka olivat jälleen päässeet vähän venähtäneet ja kielellä syvennetty suudelma muuttui enemmänkin rauhalliseksi pussailuksi. Ällösöpöksi pariskuntapussailuksi, mistä minun oli äkkiä pakko päästä eroon ja irrottauduin Tommista aika äkisti.

Se näytti hetken ajan yllättyneeltä, mutta ei laskenut irti kaulastani. Tuijotin sitä ihan läheltä silmiin ja totesin, että idiotismia oli selkeästi monen tasoista. Oli sitä tavallista, sitä vähän korkeampaa ja sitten tätä kolmoslevelille yltävää, mitä tarkoitti silkkaa typeryyttä. Luojalle kiitos olin sentään tänään selvin päin, en halunnut edes tietää mitä olin yöllä touhunnut. Epäilemättä se selviäisi minulle viikon mittaan, niin kuin aina.

”Oothan sä tietonen edelleen siitä sormuksesta vai onks sulla dementia?” kysyin siltä tummalla sävyllä ja se puri huultaan hieman.
”En mä oikein tiiä”, se vastasi ja näin epäröinnin sykähtelevän vihreissä pilkuissa.
”Jaakon kanssa oli hetkensä ja on hetkensä, mut sä olit ehkä kuitenki enemmän. Enkä mä oikeeesti enää tiiä mitä mun pitäs tehä”, se selitti lähes samaan hengenvetoon koko ongelman.

Huokaisin hiljaa mielessäni, koska sama juttu taisi vaivata meitä molempia. Olin enemmän tai kenties ollut joskus, mutta silti mikään ei voisi enää koskaan olla samalla tavalla. Silti minulla oli niin pirun vaikea olla, kun se seisoi noin lähellä. Kun sen silmät näyttivät niin helvetin kutsuvilta ja minua ahdisti minä itse. Vähän vahingossa looginen ajattelukykyni taas nyrjähti sijoiltaan, hetkeksi.

Suutelin sitä niin, että se vingahti kivusta, koska pystyin ja tiesin, että se tykkäsi.

”Mä nain sua tuolla sängyllä, ellet sä painu helvettiin täältä kämpästä nyt”, tokaisin sille varsin varmalla sävyllä ja tunsin, kuinka Tommi kiihottui. Vitun rastatukka, se oli liian suloinen olemaan tuollainen. Sen pitäisi mennä nyt heti tai itsehillinnästäni ei tulisi enää mitään. Minun oli hetken aikaa pakko vain pitää silmiäni kiinni, että kykenisin elämään ja hengittämään nenän kautta.
”Oikeesti, sun pitää mennä. Kiitti puhelimesta ja pidä toi paita. Mee.”

Päästin siitä irti kuin se olisi ollut myrkkykäärme ja Tommi näytti sille, ettei ollut menossa mihinkään. Lähes tuskastuneen seinille pälyilyni huomatessaan se kuitenkin nyökkäsi, loi minuun vielä oudon katseen ja meni.

Minä vajosin sohvalle miettimään olisiko sittenkin pitänyt vain sitoa se sängynpäätyyn eikä päästää ikinä pois.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [21/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 20.09.2015 08:55:28
Niin houkutteleva kuin tilanne olikin, teki Gabriel oikein. Jos miehet aikovat jatkaa suhdettaan, ehkä kannattaa aloittaa reilulta pohjalta, eikä noin, jolloin tietää väistämättä tekevänsä väärin.

En vain tajua Tommia. Hän on aivan hukassa ja sekoittaa siihen vielä Gabrielinkin. Eroaisi ensin itse ja sitten liehittelisi muita. Kiusantekijä itselleen ja Gabrielille, vaikka molemmat toistensa läheisyydestä nauttivatkin. Epäilemättä Tommin päätöksentekokyky on varsin hidas ja poukkoileva, joten tuskin kumpikaan ihan heti pääsee sinne sängylle purkamaan paineitaan.*irvistää*
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [22/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 23.09.2015 17:08:05
takkuinen, ei se Gabriel ihan niin saint ole.. 8'D mutta toivottavasti tämä osa vastaa mietteisiisi edes jotenkin.

A/N. F300 107. Marraskuu



22.    Mun vaikutus on kymmenkertainen

Sä osaat mut mieleeni palauttaa, kuinka olla elossa,
muuten ei jää kertojaa, eikä tuu meistä tarinaa

Sain olla rauhassa fyysiseltä Tommilta lähes kaksi viikkoa, mutta ajatuksiani se ei jättänyt hetkeksikään. Olin alkanut huomaamattani viettää aikaa Karitan ja Rebecan luona, jotenkin Zerakielin hipihiljainen seura rauhoitti minua.

Istuskelin sohvalla katti kyljessäni kuorsaten, kun Karita tuli sisälle parvekkeelta. Se haki illan pyykkejä sieltä, Rebecca juoksenteli taas jossain. En minä ollut vieläkään ihan perillä niiden päivärytmistä, enpä oikeastaan tiennyt oliko niillä edes sellaista.
”Ootsä kuullu Tommista mitään?” Karita nosti kissan pöydälle kylmän rauhallisesti ja Zerakiel avasi toista silmäluomeaan kuin kommentoidakseen tätä aloitusta jotenkin. Puristin sitä itseäni vasten ja se kaivoi kyntensä kylkeeni, mutta en juuri välittänyt siitä. Minulla oli sen verran paksu villapaita päälläni, että olisi voinut kuvitella olevan marraskuu.

Mutta ei, elokuun alku. Karita vain sattui tykkäämään kylmästä enemmän kuin meistä kukaan. En ihmetellyt enää lainkaan miksi Rebecca liikkui kaikkialla kämpässä kuin suuri villainen mato kietoutuneena kaikkeen mikä saattoi olla lämmin.

”En”, vastasin ja toivoin, että ääneni kuulosti iloiselle. Karitan sukkakasalle luoma vino hymy tosin kertoi aika hyvin, miten pieleen saatoinkaan saada äänensävyni menemään.
”Muistatsä mitään siitä yöstä?” se jatkoi sen kummemmin kommentoimatta ja minun ilmeeni venähti.
”En”, vastasin jälleen ja tällä kertaa kuulostin takuuvarmasti surkealle. Karitaa selkeästi nauratti, mutta se yritti pitää kasvonsa epätoivoisesti peruslukemilla.

”Mitäs jos pyytäsit Tommin leffaan?”
”Täh?” Oliko se nyrjäyttänyt järkensä pyykkikasalla vai mikä sai sen ajattelemaan, että halusin olla missään tekemisissä selvästikin aivan umpihullun eksäni kanssa? Tai no, kuten näkyi, niin totta kai halusin olla. Mutta että se haluaisi olla minun kanssani…
”Jaakko lähti takas Berliiniin maanantaina”, Karita hymähti ja viikkasi pienenpieniä pinkkejä pitsisiä… joitain. Mitä ihmettä. Miten kukaan voisi edes laittaa tuollaisia jalkaansa. Saatoin lyödä vaikka vetoa, että nuo eivät todellakaan olleet Karitan.

”Karita oikeesti voitko lopettaa mun alusvaatteiden viikkaamisen kun Gabriel on täällä”, Rebecan ääni kuului olohuoneen reunalta ja minä hätkähdin.
”No hyvää tekee sillekin nähdä stringit kerran elämässään”, minua lähempänä seisova nainen huokaisi huvittuneen oloisena ja minä pudistelin päätäni. Tämä oli ihan epätodellista.
”No niin just, ei niiden tarvitse olla minun”, Rebecca mutisi, mutta ei kuitenkaan tarttunut pieniin alusvaatehärpäkkeisiinsä.

”Hei…” vinkaisin väliin, koska kiinnostavaksi käynyt keskustelu oli jostain syystä siirtynyt naisten pitsijuttuihin. Karita vilkaisi minua ja hymyili maireasti. Saatana, se oli kuin kissansa. Ilmankos ne tulivat niin hyvin toimeen keskenään.
”Ai sä kerroit sille”, Rebecca hymyili oivaltaneen näköisenä ja katsoi minua jokseenkin yllättyneen oloisena.
”Tommi on ihan paskana, mee pyytää se leffaan siitä ennenku on liian myöhäistä”, se myhäili ja kävi pussaamassa Karitaa, vieden samalla vaatteensa pöydältä.

Jos parisuhdearki tarkoitti tuollaisia housuja, pysyttelisin ihan mielelläni sinkkuna.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [22/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 23.09.2015 18:26:41
Piina yöllisten tapahtumien salaisuudesta sen kuin jatkuu. Argh.

Olisivat naiset voineet vähän enemmän paljastaa Gabrielille, ei miehellä ole kovin helppo mennä pyytämään elokuviin hänen silmissään varattua miestä.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [22/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Siunsäe - 23.09.2015 18:59:14
Edelleen mukana kuin peräpukama.  ;D loistavaa tekstiä, olet taitava kirjoittaja. Teksti tuntuu vain paranevan edetessään.
Fiilikseni ovat nyt jotain vaaleanpunaisten pitsistringien ja sängynpäätyyn köytetyn Tommin väliltä. Mutta yritän selvitä. Thanks!
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [22/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: haryu - 23.09.2015 19:05:48
:'D tää on liian jännää. Siis Tommi on kihloissa mutta silti sil on jotain juttua Gabrielin kanssa? Hämmentävää :D
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [22/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Räntsäke - 23.09.2015 22:58:38
Tunnelma tihenee ja tarina paranee.
Joskin täytyy sanoa, että mun käy vähän sääliski Jaakkoa. On tuo siis oikeesti jo aika törkeetä vehdata tolla lailla toisen selän takana.. Ja sitten vielä laskelmoiden punotaan juonia "Hei, nyt se lähti ulkomaille, nyt voitte vähän taas..."
Yh.
Mutta jospa tää kuvio tästä selkenis vähitellen. Hih, ihanaa, näillä naisilla on kissa! ^^
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [23/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 25.09.2015 21:21:02
takkuinen, pitää varmaan odotella yön tapahtumia... :)
Siunsäe, kiiitos :3
Otaku, hyvä että on jännää 8'D
Räntsäke, onneksi ei mene ihan niin, muuten tulisi paha olo. Jees, thänks ja Zerakiel on paras! :3

A/N. Ootin tätä enemmän varmaanki kuin te kaikki muut. Ainiin sori kun en saanu viime osaan jo tätä tarpeeks selkeesti... 8'D F300 205. Otollisuus



23.    Juoksin perää ja niittasin jäähän

Mä tiesin et sust tulee ongelmia, en voinu vastustaa
Varastit mun sydämen ja luurin mun taskusta

Minua tärisytti, käsiäni hiotti ja elämäni purkautui puuskittain keuhkoistani. Tai sitten melodramaattisuus sikseen, en mitenkään päin saanut itseäni kirjoittamaan Tommille hyvinkin yksinkertaista viestiä. Siinä oli jotain niin hankalaa, aivan kuin olisi pitänyt päättää halusinko leijonansyötiksi vai sudenkuoppaan.

Okei, Tommi ja Jaakko olivat siis eronneet. Ainakin siltä Karitan sävy oli kuulostanut. Ei se muuten olisi käskenyt minun tehdä yhtään mitään. Ei Karita ollut sellainen, se oli lojaalein ihminen maailmassa. Sen näki sen naamasta. Mutta mitä helvettiä minä voisin tehdä ilman, että kuolisin sydäriin ennen kuin.. no. Ennen mitään.

”Vittu nyt”, mutisin itselleni ja meinasin kaataa kahvikuppini turhautuneena tavaroitani siirrellessäni. Lopulta nappasin kännykän käsiini kuin se olisi polttanut ja kirjoitin äkkiä jurassic world ois vielä teatterissa ku joku vois oikeesti syödä mun pään.

Työnsin puhelimen sohvatyynyn alle ja menin keittiöön juomaan kahviani. Silti vastauksen tuoma kirkas helähdys sai minut melkein pomppaamaan sohvalle, mutta hillitsin itseni. En saanut vaikuttaa liian innokkaalta enkä ainakaan kovinkaan kiinnostuneelta. Mitä nyt itse olin tässä treffejä ehdottanut. Helvetti, syyttäisin siitä Karitaa sitten myöhemmin.

syömisestä en tiiä mut voin mä kädestä pitää jos pelottaa.. :)

Vittu vittu vittu.

Minun teki mieli raastaa tukkaa päästäni ja kävellä raivoten ympyrää kuin psykoosiin vaipunut maaorava. En silti tehnyt mitään niistä, istuin sohvalla jalat ristissä ja mietin kuumeisesti. Tämä ei ollut minä. En minä ollut näin hermostunut elokuvaillasta, varsinkin kun kyseessä oli ihminen, jonka kanssa olin kerennyt aikanaan kiertää kaiken maailman kissanristiäisetkin.

Oli ollut hauskaa ja viina oli virrannut kaikilla muilla kuin minulla. Oliko se sittenkin ollut perimmäinen syy siihen eroon? Erilaiset päihteidenkäyttötottumukset? Siis sen oman paskamaisuuteni jälkeen kun halusin vain lillua itsesäälissäni ja työnsin kaikki ihmiset helvettiin elämästäni.

mä aattelin että jos käytäs kattoo se ja haettas vaikka pitsaa sen jälkeen.. tai jotain.

Noin. Sanottu. Romanttinen illallinen pitsan voimin.

joo tehään niin, siellä on vissiin joku kaheksan näytös. Varaan meille liput.

Vastasin vain yksinkertaisen ok:n, osaamatta enää edes ajatella koko asiaa niin helvetin vaikeana. Kunnes tajusin, että minun pitäisi pistää päälleni myös jotain illaksi. Milloin minusta oli tullut näin neiti?

Silti tajusin soittavani Marialle, joka vastasi melkein heti.
”Moi auta mua mulla on treffit enkä tiiä mitä pistän päälle ja se mun liila kauluspaita on Tommilla”, sopotin äkkiä puhelimeen ja kuulin isosiskoni hengästyneen naurun linjalta.
”Gabe rauhotu jestas sentään, saat multa mekon”, saatoin suorastaan aistia sen hymyn ja hetken ajan oli vähän helpompi olla.

Silti paniikki kuitenkin palasi takaisin siltä seisomalta ja näpelsin sohvatyynyn reunaa ihan vain tehdäkseni jotain.
”Gabe oikeesti, oota nyt sekunti niin me tullaan sinne”, Maria huokaisi. ”Monelta ne on?”
”Öö.. kaheksalta?”
”No eihän tässä oo sit vielä mikää hätä, mee suihkuun ni me tullaan.”


A/N2. en oikeesti muista oliks Jurassic World elokuvissa vielä elokuun alussa.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [23/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 25.09.2015 21:39:30
Suloista on epävarmuus vaatteista. Nyt mennään oikeaan suuntaan. Saapas nähdä, mitä Tommi tulee kertomaan tapahtuneesta.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [23/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: haryu - 27.09.2015 00:27:56
Hihi söpöä. Se on oikeesti tosi kuumottavaa laittaa yhtään mitään viestiä jos haluaa mutta ei halua ja niin, kaamea tilanne. n_n joka tapauksessa jäi niin kiva fiilis tästä!
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [23/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 27.09.2015 18:06:14
Zerakiel! ♥ Oon ihan kissahömppäihminen, joten kisut kaikissa muodoissa ovat ihania. Varsinkin Zerakiel :D

Ei mutta apua, päästiinhän takaisin sinne hömppäraiteelle, tällaista sen pitääkin olla (ei sillä, tykkäilin aiemmistakin osista, mutta kun hömppä!). Karita ja Rebecca olivat taas niin ihania, oivoi, niiden vilahtaminen näissä on vain niin kivaa. Samoin Mariankin vilahtelut siellä täällä on hyvä juttu, vaikuttaa kivalta isosiskolta.

Lainaus
En ihmetellyt enää lainkaan miksi Rebecca liikkui kaikkialla kämpässä kuin suuri villainen mato kietoutuneena kaikkeen mikä saattoi olla lämmin.
Lainaus
Jos parisuhdearki tarkoitti tuollaisia housuja, pysyttelisin ihan mielelläni sinkkuna.
Okei, voisin quotata tosi paljon näitä Gaben ajatuksia, mitkä herättää mussa ainakin jotain hymynpoikasta tai hymähtelyä, mutta ehkä en tee niin. Mutta piti nyt vaan pari, koska apua, sen ajatuksenkulku on toisaalta semmosta hauskaa luettavaa, se on jotenkin niin symppis ajatuksineen ja huomioineen edelleen.

No niin, hyvä että Gabe sai itseään niskasta kiinni ja pyysi Tommia ulos. Ja uu, erosiko Tommi ja Jaakko tosiaan? Jos erosivat niin mitä kuka missä? Haluan tietää, toivottavasti saadaan myös tietää. Mutta apua, toivottavasti Gaben ja Tommin treffit menevät hyvin :D

Kiitos, tykkäilin.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [24/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 03.10.2015 22:29:21
takkuinen, hihii, sen näkee sitten :3
Otaku, no niinpä.. mut jes, hyvä että jäi!
Tuhisija, Zerakiel on loistava persoona. Ficlettieni todellinen suola 8'D onneks oon ees jotenkin onnistunut hömpässä, yritys on ollut kova.... ja hehe, Mariasta oon yrittänyt luoda kivan. Odota rauhassa Tommin ja Jaakon eroprosessia.. :3 Kiitos! ♥

A/N. Ficlet300 45. Paras



24.   Yhden naivin sekunnin tuntuu et iskis missinkin

Mut tänään hei on se päivä
Kun beibe sä musta hullaannut

Kun avasin Marialle ja Nitalle oven puolta tuntia myöhemmin, minulla oli vain pyyhe lanteillani. En ollut uskaltanut laittaa mitään päälleni, koska Marian ideoista nyt ei koskaan tiennyt ja se olisi vain pyytänyt paiskomaan kaiken pois, jo olisin omin päin jotain päättänyt.
”Oottakaa mä käyn laittaa jotain musiikkia”, Nita mutisi potkaistessaan tennarit jalastaan ja minulta kyselemättä avasi televisioni, meni suoraan YouTubeen ja kirjoitti hakuun ”AC/DC Whole Lotta Rosie”.  Vaihdoimme Marian kanssa katseet, jotka eivät olleet lainkaan yllättyneitä.

Nita ei pystynyt tekemään mitään ilman musiikkia, hyvä että kykeni suihkussa käymään.

Olkiamme kohautettuamme saapastelimme siskoni kanssa vaatekaapilleni, mutta kaivelin itselleni ihan ensimmäisenä bokserit sieltä. Maria ei suuremmin nolostellut seurassani, tarkemmin sanottuna sitä ei paskaakaan kiinnostanut. Nita seurasi perässämme suurimman lasini kanssa, joka oli täytetty piripintaan vedellä ja nainen istahti sängylleni.

Se asettautui varsin mukavasti puolittain täkkini alle ja kaiveli taskustaan särkylääkkeitä. Arvelin siitä, että kipuja ei varmaan ollut hirveästi, kunhanpahan tottumus vain kaiveli hampaankolossa.
Kuulin biisin vaihtuvan Touch Too Muchiin, olin minäkin joskus tätä bändiä kuunnellut. En vain tiennyt, että Nita oli siitä suuremmin kiinnostunut, mutta kai se sitten kuunteli kaikkea.

”Nonii, elikkä millasta treffiä ois kyseessä?” Maria kysyi minulta olkansa yli pengottuaan aikansa kaappiani. Minä istuskelin sänkyni jalkopäässä kuin pieni lapsi, edelleen pyyhettäni jostain syystä sylissäni puristaen.
”Öö… me mennään leffaan ja vissiin haetaan sen jälkeen pitsaa”, vastasin lammasmaisesti hymyillen ja kuulin Nitan naurahtavan takanani. Vilkaisin naista ja se pudisteli minulle päätään sen näköisenä, että asiaa olisi paljonkin, mutta ei vain viitsinyt ilmaista ääneen.

Mariakin näytti vähän huvittuneelta, mutta ei kuitenkaan sanonut mitään. Se kiskaisi kaapista ainoat tummanharmaat farkkuni, joissa oli jostain syystä paikallaan myöskin ainokainen niittivyöni. Vaaleammaksi kulutetut kohdat tekivät niistä minusta vähän oudot, mutta siskopuolellani oli selkeästi jonkinlainen visio.
”Jees noi”, Maria sanoi ja melkein heitti housut naamalleni. Puin ne kuitenkin kiltisti jalkaani ja totesin, että olin varmaan taas laihtunut kun niittivyö meni tavallista kireämmälle. Tai sitten en vain muistanut.

”Ja sit öö… kulta, sininen vai punanen?”
”Ai mikä?” Nita hörähti, mutta vastasi kuitenkin edes kaappiin katsomatta. ”Punanen.”
Se nojasi päätään seinään, silmät kiinni ja hyräili hiljaa soivan kappaleen mukana. Miten se onnistuikaan aina näyttämään niin kummallisen rauhalliselta, kaikesta huolimatta?

Älähdin Marian heittäessä minua taas vaatekappaleella. Kauluspaidalla. Kiva.

”Ehkä sä nyt kelpaat”, se hymähti käännellessään minua peilin edessä kuin näyttelyesinettä. ”Vai mitä mieltä oot?”
Nita vastasi puolestani näyttämällä peukkua ja se oli sillä päätetty. Minut tuupattiin kämpästä lämpimään kesäiltaan ja lähdin kävelemään leffateatterille päin, vaikka vatsa tuntui kääntyvän jännityksestä ympäri jo alkumetreillä.

Päässäni soivat kuitenkin Nitan lempeät sanat, jotka se oli sanonut kävellessämme portaat ulko-ovelle.
”Mee voittaa se takas itelles, enkelipoika.” Eikä se hiusten pörrötys ollut koskaan ennen ollut niin tervetullut.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [24/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: haryu - 03.10.2015 23:46:20
Aww voi apua <3_<3 jännään kyl niin täysillä et mitä tulee tapahtumaan
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [24/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 04.10.2015 20:04:17
Kyllä se hyvin menee. Jospa Tommi saisi jotain selitystä suustaan kummallisille kihloillekin.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [25/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 11.10.2015 17:07:40
Otaku, samoin.. 8'D voi että.
takkuinen, sitä minäkin toivon.

A/N. F300 215. Rohkeus



25.    Kiitän niitä jotka on luoneet sut

Ja kun liu'ut mun luokseni
tiiän ettei kaamosta vuoteen tuu

Päätäni särki pelkästä hermostumisesta ja mietin vähän aikaa, uskaltaisinko kääntyä takaisin kotiin hakemaan buranaa. Tiesin kuitenkin, että silloin vain jäisin sinne ja ulisisin sitten huomenna Marialle, kun olin niin saatanan pelkuri.
Niinpä kävelin vastahakoisen varmoin askelin sisään leffateatterin ovista ja vedin henkeä paljon syvempään, ennen kuin kohotin katseeni.

Tähyilin vähän, mutta en nähnyt Tommia missään. Pyörin varmaan hämmentyneen pingviinin näköisenä ympyrää ala-aulassa, kunnes tajusin, että puhelinkin oli olemassa ihan tätä varten.

missä sä oot? Laitoin Tommille viestin, koska kello oli varttia vaille kahdeksan ja mielelläni ehtisin näytökseen lippujen kera.

sun takanas, pöljä.

Käännähdin ympäri ja mietin, missä välissä se oli sinne kerennyt hiippailla. Tommi hymyili minulle ja tajusin, että sen snake bitesit olivat taas paikallaan. Kohotin niille kulmiani ja se virnisti, koska tiesi mitä ajattelin. Se oli kuitenkin jättänyt piikit kotiin.

”Luuliks et teen sulle oharit?” Tommi kysyi ja heristi minulle värikästä turkinpippuripussia. Naurahdin hieman väkinäisesti. Olinko oikeasti ajatellut niin?
”No emmä oikeestaan.. lähinnä vaan sitä, etten viittis ilman lippua tunkea teatteriin.”
”Pointti”, se tokaisi ja heitti pussin minulle.

Lähdin vaiteliaana kävelemään sen perässä portaita ylös ja mietin samalla, että mitä vittua nyt taas Gabe. Jätkä näytti paremmalle kuin tyyliin ikinä, mutta ei halia eikä mitään. En tajunnut edes tervehtiä.
Olisin mätkäissyt itseäni hyvällä halulla, jollei se olisi ollut melko silmiinpistävää tässä ympäristössä. Joku lapsi saattaisi saada vaikka traumoja.

Katsoin, kun Tommin rastat heilahtelivat sen niskasta paksuna ryöppynä jonnekin selkärangan puoliväliin. Missä välissä ne oli edes kerenneet kasvaa tuolla tavalla?
”Eiks noi paina ihan helvetisti?” kysyin siltä päästyämme toiseen kerrokseen, missä vissiin sali sijaitsi.
”Ööh”, Tommi hörähti ja vilkaisi minua huvittuneena. ”Tiiäks, mulla on ollu nää jo aika kauan. En silleen huomaa mitään eroa.”

Totta, helvetti. Olin taas oikea idiotismin multihuipentuma ja halusin hakata itseäni vielä enemmän. Työntää turkinpippurit silmiin tai jotain.
”Hei Tommi”, sanoin ennen kuin kerkesin estää itseäni, kun se näkyi etsiskelevän jotain paikkaa mihin istua. Aulassa ei ollut ristinsielua.

Rastatukka vilkaisi minua kysyvästi ja pysähtyi hetkeksi aloilleen.
”Saanks mä niinku ollenkaa tervehalia vai?” kysyin vähän leikittelevällä sävyllä, vaikka oikeasti jännitti ihan perkeleesti.
Tommi naurahti ja pudisteli päätään. ”Tervehali? Really?”

Se kuitenkin tuli luokseni, kietoi kätensä niskaani ja suuteli lainkaan kyselemättä. Välittämättä julkisten kosketusten kammostani nykäisin sen tiukemmin itseäni vasten, vaikka kovakouraiset sormeni varmaan jättivät mustelmat sen lanteisiin.

”Totta, tervepusu onki parempi”, mutisin sille, kun salin ovi avattiin ja me irrottauduimme äkkiä toisistamme. Tommi vastasi ovella seisovan työntekijän hymyyn paljon itsevarmemmin kuin minä ja piti minua kiinni ranteesta.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [25/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Räntsäke - 11.10.2015 21:13:40
Voi, olipa ihana pikku pätkä.
Tommi on koko ajan kamalan rento ja itsevarma, mahtaa olla perusluonteeltaan sellainen. Todennäköisesti häntäkin edes vähän hermostuttaa, vaikkei se näykään päällepäin. Gabe taas on tosi suloinen hermoillessaan ja stressatessaan kauheasti tuota tilannetta. Hyvä kyllä sekin, että selvisi, ettei Jaakko ole enää Tommin kanssa yhdessä, niin ei tarvi sillä lailla häntä enää miettiä. Ainakaan nyt. Ja otsikko on kiva.. : )
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [25/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 13.10.2015 20:17:26
Oh god.

Maria ja Nita Gaben apureina oli niin aww. Puhumattakaan sitten tästä tuoreimmasta ficletistä. Tuli itselle tosi lämmin (voi johtua myös teestä...) ja söpö ja hymyilevä aww olo, kun Gabe hermoili ja stressasi. Ihana. Ja kuten Räntsäke sanoi, Tommi taitaa olla perusluonteeltaan rento tyyppi, ainakin hän saa itsensä näyttämään ulospäin sellaiselta (tiedä sitten millaista stressimölinää pään sisällä liikkuu).

Mutta voi apua tuo loppu. Tervehali oli ihana ilmaisu :D Puhumattakaan tervepususta. Ja hämmentynyt pingviini, aww. Okei, kaikki tässä ficletissä oli jollain tavalla aww ilmeisesti, kun viljelen sitä nyt tähän kommenttiini. Hih.

Kiitos paljon tästä, jään odottelemaan mielenkiinnolla jatkoa :''>
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [25/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 15.10.2015 18:28:46
Tuottaa iloa huomata, että nyt Tommi kantaa vastuunsa suhteen etenevistä askeleista, kun Gabriel on se pidättyväisempi ja harkitumpi. Muiden tavoin pidin tervehali- ja tervepusu-termeistä. Saa nähdä, tuleeko elokuvan katsomisesta mitään, vai ainoastaan lisää mustelmia. : )
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [26/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 22.10.2015 09:59:33
Räntsäke, Tommi nyt on vähän omanlaisensa 8'D jonkun on pakko olla rento kun Gabe on paniikkikani.
Tuhisija, haha, aww vain sinullekin ja kiitos ♥
takkuinen, nooh, sen näkee nyt :3

A/N. F300 sanalla 265. Selitys



26.    En voi elää sun kanssa enkä ilman sua
 
Kun ei oo menos minnekään, nii ei pitäis olla kiirettäkään 
Mut ei toisaalta mitään syytä hidastaa myöskään

Leffa oli oikeasti hyvä, se minun piti myöntää. Sitä oli vain parantanut se, kun Tommi oli ensimmäisen indominus rexin hyökkäyksen jälkeen ottanut minua kädestä, eikä ollut enää päästänyt irti. Se oli nojannut päätään olkaani ja rastat kutittivat niskaani, mutten välittänyt.
 
Söin turkinpippureita hieman vältellen, vaikka puraisinkin melkein joka kerta poskeeni, kun hämmennyin ruudulla tapahtuvista asioista. Tommia se tuntui huvittavan, se vilkaisi minua aina silmät kiiltäen ja minä mietin, mikä se oikeasti oli. Ja miksen osannut kysyä, mitä se teki tuossa taas ja miksei se mennyt pois. Miksen minä mennyt?
 
Elokuvan jälkeen me jäimme istumaan leffateatteriin niille sijoillemme ja odotimme, että muut ihmiset lähtivät. Kun viimeinenkin oli poistunut portaista, Tommi käänsi katseensa minuun.
”Mä oon pahoillani jos oon ollu jotenki outo”, se sanoi ja minä yritin niellä yllättymiseni.
”No… se on aika lievä ilmaisu”, naurahdin vähän häkeltyneenä, hieraisin niskaani kädelläni. Tommi nyökkäsi sen näköisenä, että tajusi mitä tarkoitin ja meni aika vakavaksi.
”Mun pitäs selittää sulle kaikenlaista, mut.. en tiiätkö osaa. Enkä tiedä haluunko edes, en enää.”
 
Kohotin rastatukalle kulmaani sen näköisenä, että selityksen olisi parempi tulla ennemmin kuin myöhemmin. Se hymyili minulle lammasmaisesti ja katsoi alaspäin, sormiamme jotka olivat edelleen kietoutuneet yhteen.
”Jaakko halus aina selityksen kaikelle”, se totesi sitten. ”Miksi olin jonkun seurassa, miksi join, miksi tupakoin, jopa sille miksi ostin tietynlaista jogurttia.”
Tuijotin Tommia vähän aikaa ja mietin, mikä niiden funktio oli ollut. Jos tuo oli totta, miten helvetissä Tommi oli ensinnäkin napannut sellaisen kontrollifriikin? Eihän se kuulostanut lainkaan sen tapaiselta.
 
”Mikä saa sut luulemaan etten mä halua?” kysyin lopulta hitaasti, tunnustelevalla sävyllä.
”Koska mä tunnen sut Lari”, Tommi hymyili, sen äänessä oli pehmeä sointi ja minä halusin suudella sitä. Niin kovasti, että melkein jo tein sen.
”Tai ainakin tunsin”, se hetken kuluttua jatkoi, katse vähän viilenneenä.
Minä huokaisin ja katsoin valkokankaalle, jossa pyöri jostain syystä edelleen lopputekstit. ”Niin.”
 
Me olimme hiljaa jonkin aikaa, enkä oikeastaan tiennyt, halusinko edes avata koko keskustelua. En halunnut tietää, mihin se käytännössä johtaisi ja mitä saisin tietää. Tai ehkä tarkemmin, mitä en saisi tietää.
”Mä tiiän että siitä on jo ehkä liiankin kauan, mutta mä rakastan sua edelleen”, Tommi lopulta sanoi hiljaa, minusta tuntui, että se puhui enemmänkin armeijansävyiselle huivilleen kuin minulle.
 
Sydämeni hypähti ja yritti varmaankin itsemurhaa, koska en saanut hetkeen henkeä, mutta en silti tiennyt miten reagoida. Puristin Tommin sormet ranteeni ympärille, samalla tavalla kuin sen katse puristui laukkaavan sydämeni ympärille enkä antanut sille koskaan mitään vastausta.
 
Suutelin vain ja toivoin, että se riittäisi vähäksi aikaa.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [26/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Siunsäe - 22.10.2015 16:14:40
Menossa mukana edelleen, ja ihanat kaksi viimeisintä lukua.
Tommi on kyllä OUTO. en tiiä, oonko sanonut tän jo, mutta tosi oudosti se käyttäytyy. Ja mä mietin Gaben kanssa, että mikä hiton homma toi Jaakko-juttu nyt sitten oli. Ois voinut jättää välistä, niin ois kaikki vähän yksinkertaisempaa. :D
Mutta niin, so far näyttäs menevän hyvin, mutta mulla on jotenkin semmonen kutina, että tässä taas jotain raivostuttavaa pian käy...
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [26/x, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 24.10.2015 13:24:19
Nyt pojilla on välit ainakin vähän auenneet ja jopa sanallisia selityksiä on vaihdettu. En silti usko, että kaikki lähte liplattamaan kuin hattarapilvellä. Sen verran paljon epämääräisyyksiä poikien välillä on ollut erossa olon ajan.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [27/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 31.10.2015 19:10:15
Siunsäe, Tommi on tosiaan vähän outo... 8'D mutta tosiaan, Jaakko ja Tommihan oli yhdessä ainakin yli vuoden, joten sinänsä se ei ollut kovin uusi homma. Vähän erikoinen vain. Mutta hehe, katsotaan jos saan kolmessa osassa jotain raivostuttavaa aikaan... kiitos!
takkuinen, hih, hattarapilviliplatus saattaa kyllä jäädä väliin. Nyt. Kiitos :3

A/N. Päätin nyt, että 30 osaa on tarpeaksi. F300 48. Puolikas



27.   Lähelläsi mun silmiini sattuu

Mut sanat jää mun kitalakeen joku muu tuli sua hakee
koska me annetaan kaiken tapahtuu

Me kävelimme käsi kädessä pitkin hiljaista keskustaa, yritimme löytää edes yhden auki olevan pitsapaikan. Lopulta se osuikin kohdalle, joku niistä neljästä ulkomaalaisten pitämästä.
”Ooksä käyny täällä koskaan?” kysyin, ihan vain sanoakseni jotain. Tommille hiljaisuus oli helppoa, minulle enimmäkseen vaivaannuttavaa.
”Umm en varmaa, oon käyny siellä toisessa, Kirkkokadulla”, se vastasi ja sen etusormessa oleva kihlasormus painoi kuviota kämmeneeni.
Nyökkäsin, kun en osannutkaan yhtäkkiä sanoa enää mitään.

Haimme pitsan, jonkun kana-persikka-kinkku –sekoituksen, joka huvitti minua jo ihan ideana. Talsimme Tommin kämpälle syömään, koska se sattui olemaan lähempänä eikä kumpaakaan kiinnostanut jäädä pidemmäksi aikaa pyörimään keskustaan.

Potkin kengät jalastani eteisessä ja Tommi vei pitsan keittiönpöydälle, siirrellen siitä samalla toisella kädellä kamoja. Mahduimme sen ääreen pienellä ähistämisellä, sen oli vallannut lasit, lautaset, kipot, laskut ja pitsalaatikot. Tommi ei ollut ainakaan muuttunut yhtään sen järjestelmällisemmäksi ajan saatossa.

Hymyilin sille vähän tahtomattani ja se hymyili takaisin, leikatessaan pitsaa ensin puoliksi ja sitten pienempiin osiin.
”Mä oikeesti pelkäsin, ettei sua enää koskaan vois saada takas”, se tokaisi ennen kuin puraisi ensimmäisen kerran palaansa, minä yritin vetää puolikkaastani osaa henkeen. Yskäisin hieman hämilläni ja mietin, minne suuntaan katselisin.

”No mä en varsinaisesti kai antanu sulle mitään aihetta uskoakaan…” mutisin sitten ja hain katseellani kaappia, josta toivon mukaan saisin vähemmän likaisen lasin. Nousin pöydästä ja meinasin kompastua rullaantuneeseen matonkulmaan. Tommi nauraa kihersi hiljaisella äänellä ja mulkaisin sitä laskiessani vettä hanasta.

”On siellä vissii siideriäki”, se tokaisi minulle ja pyöräytin silmiäni sille.
”Näytänks sille, että oon alkoholin tarpeessa?”
”Näytät”, se vastasi rehellisesti ja minä huokaisin, lakaten vihdoin yrittämästä. Kiskaisin jääkaapin oven auki ja nappasin jonkun omenasiiderin, vaikka ne kyllä maistuivat aina aivan paskalta.

Lösähdin takaisin pöydän ääreen ja katsoin, kun Tommi huolellisesti tuhosi omaa puolikastaan.
”Mä en oo ihan varma, missä me mennään”, sanoin sitten avatessani tölkkiä. Sen sihahdus peitti alleen nielaisun, joka oli Tommin ilmeestä päätellen ainoa reaktio tokaisuuni.
”No se on varmaan ihan arvattavaa”, se totesi pyyhkäistyään suupieltään. ”En mäkään tiedä. Missä sä haluisit meidän menevän?”

Irvistin sille, koska en minä tässä ollut se, jonka pitäisi päättää näistä asioista. En edes osaisi.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [27/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 31.10.2015 20:08:12
Ei sitä onneksi tarvitse eikä missään nimessä pidäkään yksin päättää. Keskustelua, keskustelua.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [28/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 19.11.2015 18:51:23
takkuinen, näiden keskustelut on kyllä ihan yhtä tyhjän kanssa.. 8'D

A/N. mitenkäs tässä nyt näin kauan meni. Noh, täällä ollaan. Loppusuora häämöttää. F300 62. Uusi



28.   Meidän juttu oli melkein siinä ja siinä
 
Mitä yhdestä auringosta,
satoi tai paistoi kunhan sä oot vaan siinä

Tommi näytti jokseenkin huvittuneelta kun kiemurtelin ja tein asioista turhankin suuria ongelmia. Todellisuudessa tämä olisi ohi sillä, että sanoisin vain suoraan mitä halusin, mutta entä jos en oikeasti tiennyt mitä edes odotin tältä koko... suhteelta?
 
"Entä jos mä vaan pyytäsin, että mikään ei muuttus", kysyin sitten, vähän epäröiden ja tökkien persikanpaloja lautasenreunalla. Tommi hymähti, näytti sille, että ei osannut oikeastaan edes sanoa koko ideaan mitään.
"Riippuen mistä sen ei pitäs muuttua."
"Niinpä."
 
Lopulta join siiderini loppuun ja päätin vain kakaista ulos kaiken, mitä mietin. Helpommin sanottu kuin tehty, rastatukka pyöritti yhtä pötkylää sormiensa välissä ja katseli lähes huolettoman oloisena minua pöydän ylitse silmiin.
 
"Mä en oikeesti ymmärrä sua. En tota Jaakkoo enkä sun kihlausta enkä varsinkaa sitä, mitä helvettiä sä mussa vielä näet. Sulla oli semmonen saatanan orvokkisilmä ja sä otat mielummin mut, joka ei osaa ees kännätä ilman että itkee lesbon tissejä vasten pimeessä."
 
Yritin vetää henkeä välissä, koska minulle oli tosiaankin palannut siitä yöstä jotain sekavia muistikuvia. Tommi kohotti kulmaansa kuin kysyäkseen, halusinko ihan oikeasti nostaa sen asian tapetille.
"Mä haluisin vaan tietää, että pantiiks me sillon yöllä ja mitä vittua sun sormus oli mulla", huokaisin lopulta ja sitä hymyilytti vähän.
 
"Ei, ei me pantu", se totesi lopulta ja halusin huokaista helpotuksesta. "Jaakko tosin kerto, että olit tullu sisälle, tirvassu sitä turpaan ja rynnänny parvekkeelle Violan luokse."
Yritin näyttää häpeilevältä, mutta en selkeästi onnistunut siinä kovin hyvin Tommin hymyn perusteella. Se nojasi taaksepäin tuolissaan ja nosti jalan toisen päälle.
 
"Ja se sormus oli sulla siks, että sä halusit testata sitä, koska me väiteltiin kummalla on paksummat sormet."
"Oikeesti?" voihkaisin ja painoin pääni käsiini. Tommi naurahti hiljaa ja minä jäin kuuntelemaan sen äänen sointia pienessä huoneistossa.
"Mitä muuta vielä?" kysyin sitten.
"No se sun mainitsema lesbon tissejä vasten itkeminen - en oo koskaan nähny Karitaa niin vaivaantuneena by the way - ja se paita oli vaan joku vahinko. Mulla oli vitun kylmä yöllä."
 
Eli voiko olla, että yöllä ei ollut tapahtunut mitään oikeasti pahaa tai ihmeellistä? Oliko Karita kiusannut minua ihan turhaan ja pelotellut lähes puolikuoliaaksi? Irvistin vähän vaikeasti. Se muija oli kyllä melkoinen sadisti.
 
"Eli virallinen osuus on pois alta, joko siirrytään naimaan?" heitin sitten kuin katkaistakseni jäätävän hiljaisuuden. Tommi veti siideriä henkeen ja kuulosti sille, että kuolee oikeasti ja minä kaduin niin kauan, kunnes näin sen taas nauravan.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [28/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 22.11.2015 08:51:38
Ah, nyt on kaikki salaisuuksien kirstut avattu ja Gabriel kertoikin seuraavan toiminnallisuuden tärkeysjärjestyksessään. Kumma, että Tommi oli muka noin yllättynyt, pöh, leikkii vain siveyden sipulia.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [29/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 18.12.2015 20:52:58
takkuinen, Tommi on vähän omanlaisensa. Ah, ihanaa kun olet ollut mukana alusta asti. Viimeisiä osia viedään, joten kiitos niin paljon ;_; ♥

A/N. F300 274. Hyväillä




29. Sä oot vähintää tuhat ja yks


Kun sä tuut huoneeseen, kuuluu vaan jysähdys
sydänkäyrä on seisminen, mulla kiihtyy hengitys

”Jos sä ihan välttämättä haluat ekana naida”, Tommi näytti huvittuneelta ja sen silmät kutsuivat minua luokseen. Kohotin kulmaani hieman, etäisesti tajusin, että matkin sen käyttäytymistä täysin.
”No, mä en oo koskaan ollu mikään loistava puhumisessa”, sanoin sille kuin selityksenä. Tommia selkeästi nauratti, koska se hymyili ja tokaisi; ”Sen oon kyllä huomannu.”

”Onko valittamista?” hymähdin katsellessani kun se nousi ylös, keräsi lopun pitsan lautaselle ja laittoi sen jääkaappiin. Sen jälkeen ojensi minulle kätensä ja tartuin siihen vähääkään epäröimättä. Tommi kiskaisi minut mukaansa ja pujottelimme olohuoneeseen sohvaa kohden, minä en tiennyt edes mitä odottaa. Epäilin kyllä, että Tommi haluaisi vielä vähän jutella tai jotain. Se tai jotain kävikin ihan hyvin toteen, kun se veti minut mukanaan sohvalle ja tömähdimme siihen päällekkäin epämukavaan kasaan.

Asettelin raajojani puhisten tuskastuneena ja katsoin, kun sen vihreäpilkulliset silmät nauroivat minulle. Niiden ruskea sävy tuntui syvenevän ihan vain katsoessani sitä ja hetkeksi pysäytin kaiken liikehdintäni vain katsoakseni sitä. Tommi makasi mukavan näköisesti aloillaan, pää ylimääräisellä, pienellä sohvatyynyllä ja katseli minua silmiin. Kohotin kättäni ja vein sen rastoihin, jotka valuivat kurittomasti joka paikkaan.

Tommi hymisi hiljaa selkeästi tykäten siitä, että hyväilin sen tukkaa. Otin rastoista kunnon otteen ja nykäisin hieman, se naurahti vähän yllättyneenä ja veti minut luokseen. Tuijotimme toisiamme ihan läheltä, tiedostin edelleen ongelmallisen asentoni, mutta en enää välittänyt siitä. Se puhalsi huulilleni vähän, näytti aika ilkikuriselle ja minusta tuntui, että pakahtuisin. Suutelin Tommia pujottaen molemmat käteni sen rastoihin ja tunsin, kuinka se kietoi kätensä alaselkääni.

Suudelman syventyessä tajusin oikeasti, kuinka paljon meidän välissämme olikaan ollut. Saattoi olla edelleen. Se maistui vähän persikalle ja ennen kaikkea tutulle, lämpimälle. Hengitin hiljaa sen huulille, sormet puristaen lähes väkivaltaisesti sen rastoja.

Erkaannuin hetkeksi vain katsoakseni sitä, Tommin silmät olivat tummat ja pupillit suuret. Se hengitti edelleen rauhallisesti, mutta näin, kuinka se janosi tätä.
”Mä en oikeesti koskaan lakannu rakastamasta sua”, mutisin sille hiljaa, suutelin sen suupieltä. Tommi painoi silmät kiinni ja näytti vähän aikaa niin autuaalle, että hymyilin.
”Mä tiedän”, se kuiskasi, enkä tarvinnut yhtään enempää vakuuttelua mistään.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [29/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Räntsäke - 18.12.2015 23:40:28
Oi että, tämä alkaa olla jo lopussa.. Enää yksi osa.
Ihanaa, että nää jätkät pääs tähän pisteeseen. Jaakko-asia on selvä, eikä oikeastaan ole enää mitään sen isompaa hämminkiä tässä. Mua huvitti suuresti, kun Tommi kertoi, mitä silloin eräänä yönä tapahtui.. : )
Ja joo, tää luku oli ihana. Eikä näitten mun mielestä tarvi just nyt sen enempää puhua. Tai tarvii tietty jossain vaiheessa, mut eiköhän tossa sellaset tärkeimmät ja päällimmäiset tullu.
(Wuhuu, sainhan mä tähän kommenttiin enemmän ku kaks riviä...)
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [29/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Hilla - 07.01.2016 00:14:40
Ei tullut himon ja kiireen sävyttämää keittiösessiota, vaan ehditään vielä ihastelemaan toista kaiken ikävän jälkeen. Antaa arvoa hetkelle.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [30/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 19.01.2016 10:53:46
Räntsäke, tässäpä se viimeinen osa nyt sitten on. Kiitos paljon kaikista kommenteista <3
takkuinen, jätetään keittiösessiot eri ikärajalle.. 8'D kiitos ♥

A/N. No. Se oli sitten tässä. Vähän on kyllä kieltämättä tyhjä olo. Kiitos kaikille lukeneille ♥ F300 196. Ilo



30. Meil on monta eilistä, taustapeilissä, loppuelämä jäljellä
 
Aamuvarhain kai tuskanen tunne on, haluun kuiskaa sun korvaan et kuuletko 
Mua, kun halusin mä rakastua suhun sen takii etten mistään haluu luopua

Tommin vierestä herääminen oli niitä asioita, mitä olin kaivannut ihan helvetisti. Katselin sitä, kun se ynähti hiljaa ja käpertyi syvemmälle sängyn uumeniin, näyttäen niin saatanan suloiselle. Tummat ripset varjostivat sitä maailmalta, kun se vaihtoi asentoa lähes huomaamattani, vaikka tuijotin sitä koko ajan kiinteästi. 
 
Se venytteli herätessään, ei niin kuin kissat tai mitkään, vaan käsiään heilutellen ja sormiaan minulle heristellen. Sen silmät avautuivat hitaasti ja se katsoi minua sen näköisenä, ettei tiennyt yhtään missä oli.
”Huomenta”, hörähdin sille ja se tuijotti minua vähän aikaa kuin miettien, mitä kautta pääsee nopeiten ulos. Kai se oli joku refleksi, jäänyt ajoilta Viola ja sinne päin. Kun minua ei ollut olemassakaan.
 
”Huomenta”, se kuitenkin mutisi ja haroi rastojaan jotenkin välinpitämättömästi. Venyttelin itsekin vähän, katselin ympärilleni ja palautin sitten katseeni siihen. Tommi hymyili vähän, sellaista outoa hymyä ja minusta tuntui, että se ei oikein tiennyt miten sen pitäisi käyttäytyä.
 
”Huomenta”, sanoin vielä uudestaan, tällä kertaa virnistäen. Se huomasi jipon ja naurahti, veti minut niskasta lähemmäs. Sen silmät painautuivat kiinni suudellessani sitä kunnolla, peittäen sen kokonaan itselläni.
”Nukuitko hyvin?” mumisin sen suuta vasten, Tommi räpäytti silmiään laiskasti. Katselin sitä tarkkaan, vaikken tiennyt mitä halusin nähdä. Ehkä en mitään? Kai olisi helpompaa, kun en vaan tajuaisi mitään, olisin täysin ulapalla.
”Oothan sä okei?” Tommi kysyi tällä kertaa, olin kai miettivinäni vähän liian pitkään kun se yritti karkuun vaivihkaa. Irrotti minusta otetta ja katseli muualle, mutta silti jotenkin samalla minuun.
 
”Ollaanhan me okei?” kysyin siltä vastaan, ehkä liiankin hiljaa. Tommi nyökkäsi, hymyili ja suuteli. Upotin sormet sen rastoihin, tarrasin tiukasti sen tukkaan ja tunsin kuinka se hymyili leveästi.
”Nää lakanat pitäis oikeesti vaihtaa”, se mumisi ja minä hihitin.
”Ei vielä.”
 
Tommi antautui auliisti tahtooni painaessani sitä patjaa vasten. Se hymyili minulle hellästi, ymmärtäen kaiken mitä tarkoitin.
 
Oot sä kunnos rauhas ja turvas 
haluun viedä sut täältä pois 
Karkumatkalla jonnekin kauas ei oo eka kerta, eka kerta 
beibi sulle ja vain sulle mä vuodan, joka kerta, sydänverta.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [30/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Siunsäe - 06.03.2016 16:43:35
Moi.

Tää oli loppuunsa aivan ihana. Vähän mulle itselleni jäi kyllä tuo loppu auki. Toivon tietty kovasti, että pojilla onni jatkuisi, eikä kukaan tunkisi enää väliin, mutta jotenkin koin, että tarina jätti kuitenkin vielä sen toisen, ikävemmän vaihtoehdon. ( tai sit se johtuu vaan siitä, että vikassa pätkässä oli Jannan ja Junon rakkausbiisi, ja noh, niillehän nyt ei sitten kovin hyvin käynyt ;D ) Mutta päätin olla vaivaamatta asialla päätäni ja todeta vaan, että ihanan sokerinen loppu.

Tykkään suuresti sun kirjoitustyyliä, varmaan mainitsinkin jo aiemmin. Oot erittäin harjaantunut ja kyvykäs, tekstin seuraaminen on helppoa ja jälki virheetöntä. Kerronta siis toimii. Tommi ja Gabe ovat syviä hahmoja, vahvasti rakennetut persoonat. Sivuhenkilötkään eivät jääneet huonommiksi.

Kiitti kovasti! Oon ollut duunissa, niin en oo aiemmin tätä päätösosaa huomannut. Mutta nyt tulin korjaamaan virheeni. Näin huolella duunattu ficci tosiaan ansaitsee kehunsa. :D
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [30/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 06.03.2016 19:40:24
Siunsäe, apua, kiitos paljon ihanasta kommentista ;_; <3 ja kiitos, että seurasit loppuun asti.
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [30/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Tuhisija - 05.04.2016 11:31:38
Tulin nyt pitkittyneen off-kauteni jälkeen kommentoimaan vielä tätä valmista tuotosta. Oli kiva nähdä, että olit saanut tämän valmiiksi.

Kuten joku jo aiemmin sanoikin, niin Tommi kyllä kieltämättä on outo, mutta se taitaa nyt vain olla osa sitä ja sen oikkuja. Osassa 26 oli kiva leffateatteritunnelma, tykkäsin siitä kun pojat jäivät leffan jälkeen istuskelemaan lopputekstien keskelle ja aloittivat välien selvittelyn siellä. Odottelin jokseenkin, että nämä treffit menisivät pieleen, mutta yllätyin iloisesti, kun pojat suutelivatkin ja lähtivät pizzaa hakemaan.

Lainaus
Sulla oli semmonen saatanan orvokkisilmä ja sä otat mielummin mut, joka ei osaa ees kännätä ilman että itkee lesbon tissejä vasten pimeessä."
Taisin tirskahtaa tai ainakin hymähtää hymyillen tässä :D Ihanasti sanottu, Gabe.

Loppu oli ihana, vaikka minustakin miulle jäi hieman auki. Toki tarina täytyy joskus lopettaa, ei ikuisuuksiin voi jatkaa, mutta toivon että pojat saavat olla onnellisina yhdessä eikä Jaakko tule väliin sotkemaan.

Lainaus
”Nää lakanat pitäis oikeesti vaihtaa”, se mumisi ja minä hihitin.
”Ei vielä.”
Aww ♥ :''>

En osaa kommentoida nyt mitään muuta järkevää, mutta kiitos tästä, tykkäilin loppuun asti :D
Otsikko: Vs: Mä puhun sekavii kun me jutellaan [30/30, k-11, hömppädramaslash]
Kirjoitti: Zarroc - 05.04.2016 17:38:06
Tuhisija, aww ihan mahtavaa, että joku viitsii vielä tulla tähänkin kommentoimaan! Tommi nyt on vähän outo henkilöhahmona, mutta Gabrieliin olen yllättävän tyytyväinen. Aukinaiset loput on... niistä on hyvä jatkaa jos on tarve. Kiitos paljon! ♥