Finfanfun.fi

Vapaa keskustelu => Saivartelija => Aiheen aloitti: Helyanwe - 28.04.2014 19:39:41

Otsikko: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Helyanwe - 28.04.2014 19:39:41
Eli siis, rakastutteko/ihastutteko/tunnetteko vetovoimaa leffojen/kirjojen/sarjojen/sarjakuvien jne hahmoista pahiksiin vai hyviksiin?

Saako Voldemort sinut kuumaksi vai haaveiletko yhteisestä yöstä Legolasin kanssa? Vai ehkä pidätkin hahmoista siltä väliltä, kuten Loki?


Juu siis, itse rakastan pahiksia. Ne ovat yleensä paljon mielenkiintoisempia kuin hyvikset ja kaikenlisäksi paljon komeampia! ;D Ei sille minkään voi, että evil is so sexy! <3
       Mutta inhoan sitä kun pahikset kuolevat/häviävät lopussa, vaikka heidän suunnitelmansa oli kuinka hyvä tahansa. Ja sitten se hemmetin kiiltokuvapoika hyvis voittaa  *epätoivoista itkua*
      Rakastan sellaisia synkkiä, ovelia pahiksia. Ei sellaisia mustavalkoisia pahiksia, joissa ei ole ihmisyyden häivääkään. Parasta on, jos pahiksella on  tummansävyiset hiukset ja vaatteet.


Esimerkkejä lempipahiksistani: Severus Kalkaros, Loki, Darth Vader, Lucius Malfoy, Grima Kärmekieli, Saruman (tosin ei ulkonäön puolesta)



Kertokaa toki oma mielipiteenne asiaan :3
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Ellizia - 28.04.2014 21:55:31
Aah, tästä aiheesta sitten on kiistelty iät ja ajat. Mun tapauksessa se taitaa vähän riippua, mut mä tykkään näistä ns. pahoista pojista, siis niistä jotka ei varsinaisesti mitään pahiksia, mutta ei kyllä mitenkään kilttejä. Mun ikisuosikkini on TVD:n Damon, jolla on ihanat hiukset (ja silmät) sopii muuten tohon sun tummat hiukset-ja vaatteet kategoriaan. Se nyt ei oikeestaan oo pahis, muttei se (ainakaan ekalla kaudella ollu) oo mitenkään hirveen hyväkään ja mä ihastuin siihen ensisilmäyksellä. Ja myöskin Tyler (kaikessa kusipäisyydessään, joskin se muuttuu muöhemmin) ja Kol, vetoaa muhun suuresti. Kol noista nyt on ainoo "oikee" pahis. Ja inhoon kaikkia marttyyrimaisia hahmoja (esim. Stefan ja Edward). Ja toi Kalkkaroshan on silleen vähän erikoinen hahmo, et oikeestihan se on hyvis, mut koko sarjan ajan lukijaa johdatellaan ajattelemaan, et se on pahis. Kunnes sitten selviää ajatusseulasda et, hups, sehän olikin hyvis...
   Mut mulla riippuu suuresti sen hahmon luonteesta, oli sitten hyvis tai pahis. Esim. Troijassa (elokuva) Akhilleus (Brad Pitt) on kans jotain siltä väliltä, kun ei varsinaisesti oo kummankaan puolella, ja se helvetti vie mene ja kuolee, tosin sehän nyt tiedettiin alusta asti. Ja Annukka Salaman Faunoidi-sarjan Rufus on tosi ihana (tumma ja pelottava) mut se on kyl täys hyvis. 
   Tiivistelmä, mä inhoon yltiötäydellisiä, marttyyrimaisia ja täysin psykopaattisia hahmoja. Niis pitää olla jotain syvyyttä. Mut ehkä mä tykkään eniten hahmoista, jotka on jotain siltä väliltä. Jotka tekee niin kuin parhaaksi näkee, oli se sitten ihan oikein tai sääntöjen mukaista tai ei. Periaatteet ne olla pitää.

Liz
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Helyanwe - 28.04.2014 22:18:12
Ihanaa, joku vastasi <3 Luulin jo että kaikki pelkäävät minua xD

No, itse tahdon, että hahmossa on syvyyttä ja tunnetta. Se ei saa olla mustavalkoinen. Oli kyse sitten hyviksestä tai pahiksesta. Esimerkiksi Darth Vader on kolmen ensimmäisen (eli viimeisen :D) leffan ajan täysi pahis, kunnes viime hetkillä päättää pelastaa poikansa hengen. (anteeksi spoilaus)
    Toisinsanoen, haluan että hahmot eivät ole sellaisia "Tapan koska minulla ei ole muuta tarkoitusta". Hahmoilla voisi mielellään olla jokin syy julmille teoilleen. Syy, joka tekee heistä inhimillisiä, muttei silti vähennä heidän pahuuttaan. Pahiksen ei ole pakko muuttua, mutta hänestä voisi paljastua jotain aivan uutta, jonka jälkeen en katso hahmoa enää samalla tavalla. Esimerkiksi juuri tämä kuuluisa Kalkaros.
   
Mielestäni suurin ongelma hyviksissä on se, että he eivät juuri muutu tarinan aikana. Tai siis kasvavat esimerkiksi kuninkaan rooliin jne. Mutta sellaista WTF? Onko se oikeasti tollainen?-ajatusta ei synny. Lisäksi hyvikset voittavat aina, vaikka pahisten suunnitelma olisi nerokas. Toki minullakin on monta lempihahmoa, jotka ovat hyviksiä, mutta silti rakastan pahiksia enemmän.


Haluaisin kuulla muitakin mielipiteitä, etten yksi puhu täällä koko ajan xD
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Lily-Rose - 29.04.2014 15:23:30
Riippuu henkilöstä. Taidan tykätä molemmista, sekä hyviksistä että pahiksista.

 Ikisuosikkini on kyllä ehdottomasti Sirius Musta, hyvis siis, mutta aah, sen huumorintaju ja kaikki! Mä sulan. Lisäks tykkään Charlie Weasleystä ihan mielettömästi, oon aina tykänny. Muita suosikkeja on sitten mm. Lucius Malfoy, Severus Kalkaros ja Bellatrix Lestrange. Kuten jo itse listasta huomaa, niin mun kohdalla tää on tosi vaihtelevaa. Sekä että. Tykkään yleensä itse hahmosta, en siitä, et onko se pahis vai hyvis. Helpommin ihastun/rakastun kyllä pahiksiin, sen myönnän.

 Taru Sormusten Herran Legolas on kyllä mulle ehdoton ykkönen, jos mennään muihin fandomeihin. Samoin Nälkäpelien Peeta Mellark ja Finnick Odair, voi luoja. Percy Jacksoneiden Luke Castellan ja Nico DiAngelo on kans suosikkeja.

 Mutta tosiaan, toisissa sarjoissa pahikset on kuvailtu niiin eri tavalla kuin hyvikset, että on vaikea sanoa, kummista tykkään enemmän. Rowlingin kohdalla lista menee reilusti enemmän pahisten puolelle, ehkä siksi, että osa Rowlingin hyviksistä on liian hyviä, mikä ei taas mua kiehdo ollenkaan. Hahmossa pitää olla molempia, sekä pahuutta että hyvyyttä, hyvä esimerkki tästä on Severus Kalkaros.

 Mutta sit jos joku pahis tai hyvis on kuvailtu just oikeella tavalla ja sillai, et se iskee muhun ihan täysiä, niin oon jo mennyttä. Esimerkiks Bellatrix Lestrange, Charlie Weasley ja Peeta Mellark kuuluu tähän listaan. Samoin Luke Castellan.
 
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Vesiolento - 21.05.2014 22:48:33
Tuo riippuu mullakin henkilöstä
tai siiis ~
Yleinen käsitykseni on se, että pahikset ovat ihania ^^ oikeastaan lempihahmokuntani koostuu suurinpiirein pahiksista. Mutta esimerkiksi BBC!Sherlockissa pidän lähes kaikista hahmoista (eteenkin Moriartysta ja Sherlockista - pääpahiksesta ja... etsivästä!) Pottereissa taas pahislistani on kattava, kun taas hyviksistä mieleeni tulee vain Tonks ja Lupin.

Njääh, tuo on vaikeaa -pahikset tekevät minuun useimmiten vaikutuksen. (taas) Esimerkki, Hannibalissa tykkään itse Hannibalista, mutten Willistä lainkaan
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Dan - 27.07.2014 01:26:34
Minuun vetoaa sekä hyvät että pahat. Severus Kalkaros, Lucius Malfoy, Sirius Musta, Remus Lupin, James Potter (vanhempi), Fred & George Weasley ja nuori Tom Valedro ovat hyviä esimerkkejä minuun vetoavista hahmoista. Myös muiden fandomien hahmot vetoavat. Esimerkkinä mainittakoon W.I.T.C.H. -sarjasta Matt, Nigel ja Luke sekä se Susanin mies (oliko se Dean?). Aku Ankkakin on aika hauska tyyppi. Vetoaa minuun hauskuudellaan.


~Danielle
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Eririn - 30.07.2014 12:55:47
Keskimäärin hyvikset viehättävät itseäni enemmän, mutta on niitä muutama pahiskin, joita rakastan, Loki parhaimpana esimerkkinä. Lokissa vain on sellaista synkkää karismaa joka ei voi olla viehättämättä. Toisaalta tosiaan rakastan myös sellaisia älyttömän mukavia hahmoja, kuten Filiä (elämäni rakkaus), Thoria ja Steve Rogersia. Ja sitten on Fushigi Yuugi Genbu Kaidenin Okuda Takiko, joka on ehdoton hyvis mutta jossa on myös tummempia sävyjä. Ah, sellaiset hahmot saavat minut polvilleni~

Riippuu aika paljon itse hahmosta, viehättääkö vai ei, mutta tosiaan omat tunteeni keskittyvät enemmän hyviksiin kuin pahiksiin, mene ja tiedä miksi. Pahikset eivät ole koskaan viehättäneet sen ihmeemmin jostain syystä.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: PikkuKakara - 30.07.2014 18:08:59
Yleensä ihastun niihin hyviksiin, hyvänä esimerkkinä rakas Peeta Mellark.  :-* jotkut pahiksetki leffoissa saa "sydämmen sykkimään nopeemmin". Yleensä näin tapahtuu 'teinileffoissa' joissa joku poikapahis on niin hyvännäkönen et kuola valuu. 8D voi ku tuli lyhyt teksti mut ihan sama :D
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Talviomena - 30.07.2014 19:09:59
Mitä, voiko hyviksiinkin ihastua? O__o *hämmennys*

Ei sentään, osa hyviksistä on jopa ihan siedettäviä, mutta aika harvassa ovat. Minä nimittäin toivon hyvännäköisen hahmon omaavan myös jonkinlaisen luonteen sekä mieluusti mielenkiitoisen taustatarinan. Ja omasta mielestäni vain murto-osa hyviksistä on hyvännäköisiä, saati sitten mielenkiintoisia.

Pahiksia sen sijaan useimmiten siunataan sekä ulkonäöllä että luonteella. Tietenkin on myös näitä "haluan nyt vaan tuhota maapallon, koska ikuinen syntymäketutus", mutta niille ei sitten sympatiapointseja annetakaan. Hyvällä pahiksella on syynsä olla pahis, syynsä tehdä pahuuksia - ja kenen näkökulmasta hän edes on paha? Pahiksien tarinat laittavat katsojan/lukijan sentään pohtimaan syitä ja seuraamuksia, hyviksillä mennään Pepsodent-hymyn voimalla.

Sitten on tietysti niitä hahmoja, jotka tekevät sekä hyviä että pahoja asioita, ja joita on siksi vaikea asetella hyviksen tai pahiksen rooliin. Esimerkkinä Thief-pelien ihastuttava päähenkilö Garrett, joka on kyllä orpo/lapsena hylätty The Chosen One, mutta hylkäsi hyviksinä itseään pitävät Keeperit toteuttaakseen kutsumustaan: hänestä tuli vuosien saatossa kaupungin paras varas. Hän on kyyninen, sarkastinen ja itsekeskeinen ja haluaisi vain ihmisten jättävän hänet rauhaan, jotta saisi viedä kaiken, mikä irti lähtee. Silti hän (pakon edessä/kostotoimenpiteenä oikeille pahiksille) pelasti maailman 3 kertaa ja auttoi pari kirottua aavetta rauhaan tuonpuoleiseen. Onko hän siis hyvä vai paha?
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Röhkö - 30.07.2014 21:47:09
Sanonpa näin: kauhun tasapainon pitää olla kohdillaan!
Eli en pidä juurikaan hahmoista, jotka ovat mustavalkoisesti hyviä tai pahoja. Mielestäni jokaisen sisällä on kumpaakin. Ja kun se jako ei aina ole mikään "sisäinen" ominaisuus, vaan kulttuurista riippuva seikka. Ja vaikka on olemassa hahmoja, kuten Voldemort tai Moriarty, jotka kuvataan usein pahuuden inkarnaatioina, oma päänsisäinen kaanonini ei usko, että he ovat absoluuttisesti pahoja.

Esim. suosikkihahmoni kautta aikain on Ronald Weasley. Hän on aito hahmo, koska hän ei aina ole täysin Harryn puolella, vaan horjuu normaalin ihmisen tavoin. Ron on kasvatettu vihaamaan pimeyden velhoja, joten hän ei kallistu heihin päin, mutta osoittaa kuitenkin kateuden tunteita.

Ja tämän epäselvän selonteon päätän toteamalla (kumoamalla kaiken edellisen?), että rakastun hahmoihin, jotka yllättävät.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Larppa - 08.08.2014 14:26:05
En tiedä... Suurimmat osat hyviksistä on hyvännäköisiä  ::) mutta rakastunut olen "pahikseen". Okei, hän on kaksinaamainen pahoille. En itseasiassa ole varma onko hän kummalla puolella. Meidän kaikkien tuntema Loki ;D Siis, ensin valehtelee ja taas ja taas niin siitä tulee hirveä rinki. En enää ole pysynyt perässä... Mutta, en osaa sanoa.

// En sano mitään, ettei olisi kumpaakaan vastaan- liika pahuus menee jo huonon puolelle, pidän niistä siinä välissä. Eihän Kyklooppikaan mikään pahis ole (X-man) eikä hyvis. Hyvien puolella mutta käytös ja luonne on kieroutunutta, kuten Lokilla. Eikö näin  :-*
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Trauma - 09.08.2014 23:14:57
Rakastun antisankareihin. :-* Täysin absoluuttinen hyvä tai paha ei kiinnosta ollenkaan. Hyviksissä kiehtoo hahmot, joista on selvästi erotettavissa se pimeämpi puoli, samoin kuin pahiksissa taas ne, joissa on havaittavissa inhimillisiä piirteitä. Canonin mustavalkoisuuksia voi onneksi aina korjata fanfictionilla, ficcien kautta mihin tahansa hahmoon saa enemmän syvyyttä ja tarttumapintaa.

Pottereista mun mielestä täydellinen esimerkki on vaikkapa Sirius, joka toki sinällään on hyvis, mutta josta ainakin mulle välittyy selkeästi mielikuva myös pimeämmästä puolesta. Toki tyyppi on teininäkin ollut koulukiusaaja ja varmaan noin niin kuin ylipäätään kohtuullisen ylimielinen tapaus, mutta Azkabanin jälkeen erityisesti on tuntunut siltä. Sirius ei myöskään tunnu toimivan aivan täysin omien periaatteidensa mukaisesti. "If you want to know what a man is really like, look at how he treats his inferiors, not his equals" ja sitten kun katsoo, miten Sirius kohteli Oljoa, niin mitähän se kertoo Siriuksesta?

Muissakin fandomeissa toki riittää vastaavia esimerkkejä hahmoista, jotka ovat näennäisesti hyviksiä/pahiksia, mutta omaavat piirteitä, jotka tekevät heistä vähemmän selvästi jompaakumpaa. BSG:n Kara Thrace (eli Starbuck), Marvelin Loki, TVD:n Damon Salvatore jne. Tai ihan vaikka Pikku Myy. :D Listaa voisi jatkaa pitkään.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Tomsessed - 10.08.2014 00:02:40
Mä olen sitä mieltä, et pahikset kunniaan. Ou gosh, kuinka monta pahista on vieny mun sydämen... En taida alkaa ees laskea.
Loki on täydellinen esimerkki koska katoin alle tunti sit The Avengersin, vaikkei komistus ihan sataprosenttinen paha poika ookkaan. Kalkarosta en myöskään täyspahikseks laskis, olihan hänessäkin se inhimillinen hyvä sisällä. Sama juttu Vampyyripäiväkirjojen Damonilla - se on paha, mut silti myös hyvä. Ja rakastan näitä kaikkia.
Kuitenki, 95 prossaa mun elokuvarakkauksista (tai ylipäätään kirjoissa ym) on pahiksia. Toki mukaan mahtuu myös Twilightin Carlisle, joka on niin puhdas ja hyvä ku voi ikinä vaan olla. Mut lähes poikkeuksetta pahikset aina saa mun kannatuksen, ja vihaan sitä, et aina pitää saada joku helevetin onnellinen sankaritarinan loppu. Ellei se tilanne ala muuttumaan, rupeen isona ite ohjaamaan elokuvia joissa hyvikset on niitä turpaansaajia *loistosuunnitelma numero 58: napsautetaan sormia ja aletaan elokuvaohjaajaksi*
Toki mä annan krediittiä Marvelille ja sen supersankareille, ne on hienoja leffoja ja sarjakuvia ja ilman niitä monen elämä ois paljon sisältököyhempää - eikä meillä ois Lokia  ;D mua kuitenkin vaan riepoo se hemmetin klisee, ettei paha puoli voita ikinä. Myh
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: night eagle - 10.08.2014 02:22:16
Olen yrittänyt löytää sen oikean puolen, mutta päätynyt ajelehtimaan puolivälissä.

Esimerkiksi, kun katoin jonkun Marvelin leffan niin luulin rakastuvani Lokiin. Oikein odotin sitä. Mutta minäpä menin ja rupesin fanittamaan Thoria eli hyvisten puolelle mentiin. :'D Harry Potteristakin tykkään Siriuksesta ja Remuksesta erityisen paljon. Taru sormusten herrasta -sarjasta kuolaan Legolaksen perään, koska Legolas! Ymmärrättehän? :D Tykkään myös paljon Luna Lovekivasta ihan vain tytön omalaatuisuuden vuoksi. BBC:n Merlinissä olen rakastunut sekä Arthuriin että Merliniin (yhdessä ja erikseen). Sehän on selvää, että kumpikin heistä kuuluu hyviksiin, mutta heissä on ehdottomasti luonnetta.

Sitten mukaan tuleekin pahispuoleni. Pottereista löysin kaksi lempipahistani: Draco Malfoyn ja Severus Kalkaroksen. Heissä on sitä jotain, etenkin Severuksessa. Tykkään miehen synkistelystä ja luihuisten suosimisesta ja rohkelikkojen syrjimisestä. Animeissa/mangoissa olen useimmiten tykästynyt niihin pahiksiin, jotka eivät ole täysin pahoja, mutta eivät levittele kaikkialle aurinkoja ja sateenkaaria. Esimerkiksi KHR:stä tykkään Hibarista, koska hahmo on itsenäinen ja viileä eikä kumartele ketään. Olipa kerran -sarjassa tykkään Tittelintuuresta tämän juonittelevan luonteen ja ihan mahtavan naurun vuoksi. Tavalliset ja tylsät hyvikset eivät kiinnosta, koska heillä ei yleensä ole luonnetta, josta edes kiinnostua tai johon samaistua. He ovat yleensä ylitäydellisiä eivätkä tee koskaan virheitä, mikä ärsyttää suunnattomasti.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Larjus - 26.08.2014 15:41:53
Mä en ole koskaan ajatellut rakastuvani mitenkään erityisesti joko "hyviksiin" tai "pahiksiin". Se on aina ihan hahmokohtaista, mulla on molemmilta puolilta suosikkeja. Sen sijaan voin yleistää jonkinlaisen ryhmän, josta löytyy lähes aina hahmo, jota rakastan. Kutsun sitä ryhmää nimellä "Lovable bastards". Hahmot voi luokitella ihan hyvin hyviksiin tai pahiksiin, tai sitten ne ei ole kumpaakaan. Jotenkin sellaiset raivostuttavan ihanat hahmot on mun mieleen. Jokainen varmaan luokittelee "raivostuttavan ihanankin" eri tavalla kuin muut, mutta sama se. Puhun siis yleisesti hahmoissa, joissa jokin ärsyttää (tai jotka ärsyttävät/raivostuttavat muita), mutta niissä on silti niin paljon ihanaa. Niistä muutamina mainitsen nyt Death Noten Yagami Lightin, Gravitationin Seguchi Tohman, Amour Sucrén Dakotan, The Elder Scrolls V: Skyrimin Ciceron ja Gokusenin Baban. Pottereista tähän kategoriaan menee mm. Lucius poikineen. Elder Scrolleista myös melkein kaikki Altmerit ylimielisine luonteineen sopii tähän kategoriaan.

Noista mainitsemistani hahmoista Yagami ja Seguchi sopivat myös ulkonäöllisesti rakastamaani hahmotyyppiin, joka on mieleeni. Tai ehkä ne on lähinnä ne hiukset. Kuitenkin sellainen "kaunispoika" bishounen-tyyppi on mieleeni. Samaan sarjaan kuuluu myös mm. Digimon Saversin Tohma H. Norstein, Junjo Romantican Takatsuki Shinobu ja Amour Sucrén Nathaniel. Luonne voikin sitten olla melkein mitä vaan :D Tai no, tajusin juuri että noita minun listaamiani hahmoja tässä "kategoriassa" kuvaa aika hyvin menestys. Kukin omalla sarallaan, oli kyse sitten koulusta, töistä tai jostain muusta. Sen sijaan persoonat on aika erilaisia. Nathaniel on kiltti, tunnollinen ja melko vakavamielinen, kun taas Seguchi on bisnesasioissa (ja joskus tuntuu että muutenkin) häikäilemätön mutta tahtoo rakastamilleen ihmisille vain hyvää.

Tajusin juuri että tuo mun listaama bishounen-lista käsittää blondeja (tai no, Shinobun ja Lightin hiukset on oikeestaan ruskeet), mutta ei tosiaan tarkoita, etteikö muita tuolla listalla olisi. Sattumaa tällä kertaa :D Esimerkiksi Diabolik Loversin pojilla on monenväristäkin tukkaa, ja suosikkini Laito on punapää. Heistä ei kyllä kukaan sovi tuonne "lovable bastards" -ryhmään, he ovat ihan yksinkertaisesti "bastards" :D Mutta pahuksen hyvännäköisiä.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Räntsäke - 07.09.2014 16:42:52
Hmmm... Hyvikset vai pahikset? On kyllä ihanan kiperä kysymys.

Hyvikset ja sit ne "siltä väliltä" -tyypit ehkä. Sekä pahiksissa, että hyviksissä on niitä, joista pidän ja niitä, joista en pidä. Jokaisen hahmon siis arvioin yksilöllisesti.

Pahisten suhteen... No, ensinnäkin mä arvostan sellaisa pahiksia, jotka onnistuu oleen pelottavia! Pienenä pelkäsin kamalasti Hopeanuoli-sarjan Akakabutoa, esimerkiksi. Samoin Voldemort oli mun mielestä pelottava niissä ensimmäisissä osissa. Nelosesta eteenpäin se ei enää ollu yhtä pelottava ja mä luulen sen johtuvan siitä, että se sai ruumiin. Voldemort oli siis tavallaan saanu rajat. Nyt ku se oli ihminen, velho, siitä osas jo paremmin sanoa, mitä se voi tehä ja mitä ei. Henkenä se oli mun mielestä pelottavampi, koska se oli vähän... Epämäärempi.
Vielä sen verran, että nostan hattua kirjoittajille, jotka onnistuvat luomaan hyvän naispahiksen. Bellatrix Lestrange oli hyvä naispahis, se oli oikeesti aika karmiva tapaus, todellinen mielipuoli. Hakkaa kuus-nolla sellaset "Lumikin paha äitipuoli" -tyyppiset naispahikset.

Hyvisten suhteen... No, mun suosikkihahmokaartissa on kaikkein eniten hyviksiä. Kuitenkin näissä hyviksissä on aina joku, ikäänkuin "särö", etteivät ole liian täydellisiä. Esim. Nälkäpeli-sarjassa Hyamitch. Maailman paras hahmo ikinä, mä en vaan voi saada siitä tarpeekseni! Hän on hyvä tyyppi, terävä ku partaveitsi, umpijuoppo, ei yritä miellyttää ketään ja suurin osa hahmoista pitää sitä hankalana ja ärsyttävänä. Ihana!

Sit ne kuuluisat "siltä väliltä" -tyypit. Siis Loki ja Hannibal Lecter on ihan huippuja hahmoja! Loki on pahis, mut sillon siihen hyvä syy. Sit ku se on vielä niin kerta kaikkisen viehättävä... Hannibal puolestaan on tosi karmiva ja tekee ihan kauheita juttuja, mut se ei toisaalta kajao viattomiin. Ei ainakaan minun käsittääkseni.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: räiskeperäinen sisulisko - 05.12.2014 14:30:56
Rakastun hahmoihin, joita pidän kiinnostavina. Liian pahat pahikset, kuten nyt vaikka Voldemort, Fenrir Harmaaselkä, Gaia (Olympoksen sankarit) jne eivät herätä mussa sympatioita. Mutta sellaiset hirveät "täydelliset hahmot" eivät oikeesti kiinnosta. Esim. Percy, Jason, Annabeth ja Piper ovat niin uskomattoman tylsiä.

Mistä hahmoista sitten pidän? Severus, Narcissa, Leo (Olympoksen sankarit) ja Dumbledore nyt esimerkkeinä.

Onko hahmon ulkonäöllä väliä?

Mulle sillä on. Ei niin, että mitä täydellisempi sen parempi, mutta ulkonäkö vaikuttaa siihen millaset vibat hahmosta tulee. En varmaankaan pitäisi Severuksesta niin paljon jos hän olisi kunnon adonis. Miettikää, miten vaikka Fleurin hahmo muuttuisi, jos hän olisi ylipainoinen iho-ongelmista kärsivä peikko.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Karvalakkirakastaja - 16.12.2014 17:03:41
Mä törmään varsinkin kirjoissa tosi usein siihen, että pidän kirjojen päähenkilöitä näennäisinä hyviksinä, jotka on tavallaan myös pahiksia, vaikka eivät tietenkään itse itseään sellaisiksi miellä. Usein tuppaa myös ärsyttämään päähenkilöiden tekopyhyys. En ole havainnut ihan yhtä voimakkaana samaa leffojen päähenkilöissä silloin, kun elokuva on hyvin käsikirjoitettu. Kiinnostun yleensä ristiriitaisista hahmoista tai hahmoista, jotka on ongelmallisessa tilanteessa. Ulkonäkö vaikuttaa leffoissa samoin kuin ääni ja muu kokonaisuus, mutta ei kirjoissa. Vaikka hahmo kuvattaisiin kuinka komeaksi hyvänsä ja olisi mun maun mukainen ulkonäöltään (toisin sanoen nörtti), en tykkää siitä, jos se on luonteeltaan kaikkea sitä, mitä en voi sietää ja toisaalta en voi vastustaa mielenkiintoisen hahmon vetovoimaa, vaikka se kuvattaisiin fyysisesti millaisena tahansa. 

//Jos miettii esimerkkejä niin en tykkäisi varmastikaan Lucius Malfoysta ilman elokuvia, mutta Severus Kalkaros oli suosikki kirjoissakin. Voldemort oli liian naurettava tai hullu ollakseen kiinnostava, sen sijaan Gellert Grindelwald vaikuttaa paljon kiinnostavammalta. Mulla on muistikuva, että TSH:ta lukiessani mua olisi hieman ärsyttänyt Aragorn, mutta elokuva teki siitä siedettävämmän, mutta pilasi mun suosikkihahmot eli Legolasin ja Gimlin. Jälkimmäiset oli kirjassa ihan fiksuja, mutta leffat on tehnyt molemmista ihan pellejä. Juonittelijat on varsinkin saippuasarjoissa kiinnostavia. Ilman niitä sarjat olisivat tylsiä.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: haryu - 20.12.2014 21:43:14
Aah, erittäin hyvä kysymys.

Mä oon oikeastaan aina hyvisten puolella mut juu, kyllä pahiksetkin vetoaa muhun. Esim. Draco Malfoy joka ei mun fanonissa oo täysiverinen pahis vaan nurkkaan ajettu pelokas poika. Kuten täällä on jo mainittu, hahmoissa pitää olla syvyyttä eikä vaan jtn Voldemort-tyylistä halua vaan tappaa kaikki ja kaapata valta itselleen.

En tiiä sitten yhtään kestä Lokista te puhitte mutta Riimut-kirjan Loki on ihan mahtava. Semmonen synkkä mutta hirmu kiehyova ja sarkastinen hahmo joka viljelee kieroutunutta huumoria. Jes :D

Darth Vader on kans yksi suosikki koska se vaan on niin <3 Vaikka sen kuolemasta tulee Kalkaroksen_viimeiset_hetket-tyylisiä viboja; "Minä olen hyvien puolella!!"

Mut jossain mielessä vihaan pahiksia koska nehän aina haluu jostain syystä tuhota hyvikset ja sut esim Severus on aina niin kamalan ilkeä Golden Triolle jne, sen takia en pahiksista yleensä tykkää.

Mut sellaset "epätäydelliset" hyvikset ja pahikset on kivoja. Kaksoisagentit varsinkin. Siis niin kuin... Heiluu vähän rajalla et kummalla puolella nyt olisi ja käyttää vähän varvasta toisella puolella jne.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Rainbow Light - 20.12.2014 21:52:17
Aah, erittäin hyvä kysymys.

Mä oon oikeastaan aina hyvisten puolella mut juu, kyllä pahiksetkin vetoaa muhun. Esim. Draco Malfoy joka ei mun fanonissa oo täysiverinen pahis vaan nurkkaan ajettu pelokas poika. Kuten täällä on jo mainittu, hahmoissa pitää olla syvyyttä eikä vaan jtn Voldemort-tyylistä halua vaan tappaa kaikki ja kaapata valta itselleen.

En tiiä sitten yhtään kestä Lokista te puhitte mutta Riimut-kirjan Loki on ihan mahtava. Semmonen synkkä mutta hirmu kiehyova ja sarkastinen hahmo joka viljelee kieroutunutta huumoria. Jes :D

Darth Vader on kans yksi suosikki koska se vaan on niin <3 Vaikka sen kuolemasta tulee Kalkaroksen_viimeiset_hetket-tyylisiä viboja; "Minä olen hyvien puolella!!"

Mut jossain mielessä vihaan pahiksia koska nehän aina haluu jostain syystä tuhota hyvikset ja sut esim Severus on aina niin kamalan ilkeä Golden Triolle jne, sen takia en pahiksista yleensä tykkää.

Mut sellaset "epätäydelliset" hyvikset ja pahikset on kivoja. Kaksoisagentit varsinkin. Siis niin kuin... Heiluu vähän rajalla et kummalla puolella nyt olisi ja käyttää vähän varvasta toisella puolella jne.


Me puhutaan Thor elokuvien Lokista :D  vaikka en ole edellisiä viestejä lukenut arvelen niin


Mä taas olen kanssa oikeastaan hyvisten puolella, kirjoissa ja leffoissa oikeastaan vaan. Se Loki mistä minä puhun on niitä parhaita ns pahiksia. Niin juonikas, loppujen lopuksi hyvällä puolella ja niin.. Sellainen. Kiero.

Ja taas sellainen kostaja-pahis on aina niin paras. Ainakin joskus. Ja sitten taas joskus olen leffoissa ja kirjoissa ns pahalla puolella, riippuen niiden hahmoista. Jos joku ihana on toisella sinne minäkin seuraan siis.. Sillain tajuattehan.  ::D rakastan mun selityksiä. Tai sitten vain olen puolueeton ja luen vaan.

Pyydän anteeksi, olen syönyt suklaata ja teetä päälle joka ei tee yhtään hyvää kun oksettaa koko ajan.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: räiskeperäinen sisulisko - 21.12.2014 12:20:19
Springways eikun ääh Otaku, Riimut on mahtava kirja<3

Luen tällä hetkellä kirjaa nimeltään Suojaan metsän siimekseen, ja sen päähenkilö on kyllä onnistunut. Sopivasti siinä harmaalla alueella. Tämä päähenkilö, nimi kai joku Penelope, ei edes ole silleen osittain hyvä ja osittain paha, sen teot eivät ole yksiselitteisen hyviä tai pahoja, ne ovat vain tekoja. Selitän tämän huonosti ja sekavasti, toivottavasti joku tajuaa tästä jotain...

Tälläisissä klassisissa vaikkapa fantasiaromaaneissa tyypillisesti jaotellaan kaikki hyvään tai pahaan. Mutta todellisessa elämässä asiahan ei ole niin. Kaiken takana on erilaisia motiiveja ja syitä ja seurauksia eikä naapurin tavisperttiä voida jaotella hyväksi tai pahaksi. Paitsi jos pertti on joukkoraiskaaja tms psykopaatti, mutta niitä kuitenkin on harvassa.

Eli pointti oli siis se, että tämä Penelope on aitoudessaan hyvin samaistuttava. Hänestä on vaikea pitää ja vaikea vihata, mutta hän on realistinen.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: flawless - 05.01.2015 11:06:15
Mä olen todennut että tykkään sekä hyviksistä että pahiksista, mutta vähän eri tavalla. Hyviksistä tykkään ns. oikeasti ja kokonaisvaltaisesti, ja heidän tavoitteitaan kannustan, mutta sitten taas pahikset ovat monesti monikerroksisempia ja hienommin rakennettuja hahmoja ja siksi paljon mielenkiintoisempia - saatan tykätä pahiksesta ihan simona ja palvoa maata hahmon jalkojen alla mutta silti karjua että tappakaa nyt se kusipää kun se on niin perseestä. Esimerkiksi Merlin-sarjan Morgana on yksi ikuisuuslemppareistani, ja hänen hahmonsa on todella moniulotteinen ja mielenkiintoinen kaikkine eri vivahteineen - hänhän oli aluksi ihan täysi hyvis mutta sitten katkeroitui taikuuden tuomitsemisesta niin pahasti, että hänestä tuli kylmä, sataprosenttinen pahis. Morgana ja hänen vähitellen tapahtuva käännöksensä hyviksestä pahikseksi on todella mielenkiintoista ja puoleensavetävää, ja hurahdinkin hahmoon lopullisesti siinä vaiheessa kun hän alkoi kieroilemaan ja kääntymään hyvästä pahaan.

Tykästyn muutenkin yleensä persoonallisiin ja mielenkiintoisiin hahmoihin, joilla on jotain annettavaa: moniulotteinen luonne, kiinnostava taustatarina etc. Toinen hahmoryhmä joihin ihastun on sellaiset hahmot joita ei voi oikein kuvailla muilla sanoin kuin badass, sellaiset suustaan sukkelat ja oman paremmuutensa tiedostavat tai kuvittelevat hahmot, esimerkiksi Game Of Thronesin Tyrion ja Cercei Lannister, joista ensimmäisenä mainittu on kai enemmän hyvis ja toinen pahis, mutta molemmat ovat lemppareitani. Tykkään paitsi ns. puhtaista hyviksistä kuten Merlinin Arthur Pendragon tai Criminal Mindsin Aaron Hotchner, mutta myös sellaisista hyviksistä jotka tavoittelevat päämääräänsä hiukan kyseenalaisin metodein (eli siis ns. "chaotic good" -hahmoista) kuten esim. Arrowin Oliver Queen. Kai mun hahmomieltymykseni voisi summata siihen, että tykästyn vähän kaikenlaisiin hahmoihin, jokaisessa lempparissani on sitä jotain mikä iskee. Sitä en jotenkin koskaan ole jaksanut ihan täysin ymmärtää, että johonkin hahmoon tykästytään pääasiassa ulkomuodon perusteella ja palvotaan ja fanitetaan sitten sen vuoksi yli kaiken, tästä esimerkiksi ehkä nousee ensimmäisenä mieleen Loki ja ko. hahmon sankat fanityttöjoukot. Tai siis joo onhan esim. Merlinin Arthur tai Arrowin Oliver aika helvetin vetävän näköisiä miekkosia enkä todellakaan väitä etten välillä kokisi tellun edessä panty drop -hetkiä tai kuolailisi jomman kumman sikspäkkiä, mutta en jaksa kauaksi aikaa kiinnostua hahmosta ihan vaan ulkoisten seikkojen kuten hyvännäköisyyden tai kivan äänen takia. Sellainen fanitus kulahtaa mulla aika nopeasti ohi.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Sarveiskalvo - 06.01.2015 23:02:26
Minä en tee kovinkaan suurta eroa hyvisten ja pahisten välille. Kuitenkin yleisesti ottaen olen tullut siihen tulokseen, että monet (pää)pahikset ovat paljon kiinnostavampia hahmoja kuin suurin osa hyviksistä. Pahiksiin luodaan useita kerroksia, heissä on monia puolia ja monesti he osaavat manipuloida muita toimimaan oman mielensä mukaisesti, kun taas hyvikset ovat naiiveja, ajattelevat aina suurempaa hyvää ja eivät koskaan ole itsekkäitä.

Löytyy tietysti myös niitä murhaankaikkikoskaolentraumatisoitunutjakukaaneiymmärräminua-pahiksia, joiden kohdalla haluaisin hakata päätäni seinään. Valitettavan usein on tullut todettua myös se asia, että valtaosa pienemmistä pahiksista on umpityhmiä, joten tuo moniulotteisuushöpötykseni koskee lähinnä pääpahiksia. :D

Itse tykästyn yleisesti ottaen älykkäisiin ja nokkeliin hahmoihin. Seikkailumielisyys ei ole koskaan ollut missään nimessä negatiivinen piirre, mutta ei välttämättömyys.
Esimerkiksi Hannibal Lecter on mies, joka saa kaikessa karmeudessaan kuolan valumaan leukaani pitkin niin kirjojen, elokuvien kuin tv-sarjankin äärellä. Muiden teosten kohdalla ovat ihastukseni kohteeksi päässeet ainakin Legolas, Spencer Reid, KiliSherlock Holmes ja Draco Malfoy.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: nami - 06.01.2015 23:18:05
Mä oon tullut siihen tulokseen, että mua viehättää hahmoissa eniten antisankarit (tai siis hahmot, jotka on hyviksen ja sankarin roolissa mutta joilla kuitenkin on inhimillistäviä puutteita ja vikoja) sekä harmaalle alueelle sijoittuvat hahmot, jotka ei oo selkeesti hyviksiä eikä pahiksia. Ensin mainituista viimeeksi oon tykästynyt Guardians of the Galaxyn Peter Quilliin (leffaversio, sarjakuvien Star-Lordiin en oo perehtynyt siinä määrin et voisin sanoa mtn pätevää), jälkimmäisistä taas esimerkkinä vois toimia vaikkapa Draco Malfoy tai Pretty Little Liarsin Mona (joka okei on ns. pahis, mutta musta motiivit hyvin inhimilliset enkä siksi osaa oikeen ajatella kyseistä hahmoa minään kauheena pahiksena). Muutenkin musta hyvikset vs. pahikset jako on vähän keinotekoinen eikä sitä kaikkien fandomien ja hahmojen kohdalla voi ees sellaisenaan soveltaa: sitä paitsi puhtaita hyviksiä ja puhtaita pahiksia on musta aikas vähän tai sitten ne on vaan mieleenpainumattomia, että mulle ei tuu yhtään mieleen :D Tai sit ajattelen asiaa ihan liian epämustavalkoisesti ja näen aina ne harmaan sävyt väkisinkin lol.

Hahmon ulkonäkö... öh, miten tähän nyt osais vastata. Kyllä joidenkin hahmojen kohdalla ulkonäkö viehättää ja joihinkin hahmoihin mulla on avoin ja häpeilemätön fangirlcrush mutta ulkonäkö ei kyl sinällään oo imo mikään suurin faktori kun mietitään, mikä hahmosta tekee siinä määrin kiinnostavan että pidän sitä lempihahmon asemassa. Ihan muut asiat tekee hahmosta hyvän kuin ulkomuoto.

Lainaus
Sitä en jotenkin koskaan ole jaksanut ihan täysin ymmärtää, että johonkin hahmoon tykästytään pääasiassa ulkomuodon perusteella ja palvotaan ja fanitetaan sitten sen vuoksi yli kaiken, tästä esimerkiksi ehkä nousee ensimmäisenä mieleen Loki ja ko. hahmon sankat fanityttöjoukot. Tai siis joo onhan esim. Merlinin Arthur tai Arrowin Oliver aika helvetin vetävän näköisiä miekkosia enkä todellakaan väitä etten välillä kokisi tellun edessä panty drop -hetkiä tai kuolailisi jomman kumman sikspäkkiä, mutta en jaksa kauaksi aikaa kiinnostua hahmosta ihan vaan ulkoisten seikkojen kuten hyvännäköisyyden tai kivan äänen takia.
Tää. Naurahdin ehkä hieman koska tunnustan kelanneeni samaa kerran jos toisenkin massiivista Loki-hysteriaa seuraillessa :--D Tää ei siis ole mikään dissi kaikille Loki-faneille, koska okei, minusta Loki on loistava hahmo ja motiiveineen kaikkineen juurikin sellainen harmaan alueen pahis josta tykkään, mutta joidenkin fanien kohdalla se fanitus tuntuu kohdistuvan eniten Tom Hiddlestonin ulkoiseen habitukseen kuin itse hahmoon.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: TheGinger - 11.01.2015 23:13:15
Minä henkilökohtaisesti pidän molemmista, mutta eniten minua vetoo ne henkilöt jotka ovat käytännössä pahiksia, mutta loppujen lopuksi he ovatkin hyviksii!! :D. Voldemort ei minua juurikaan viehätä, vaikkakin se oli aika ihana nuorena ja komeen ja vähemnän käärmemäisenä. Sen sijaan Draco on minun ultimate favourite ja ikuinen ihastus <3 Draco kun ei mikään enkeli ollut, mutta ei hän tappajakaan ollut.

Myös Twilightissa minulla oli viikon ihastus Jamesiin ja Caiukseen. Molemmat pahiksii, James ehkä vähän selvemmin. Caius taas ei tavallaan ollut pahis, mutta hän kuului Voltureihin joten automaattisesti hänet ajattelee pahiksena.

Joten jos pitää valita niin itse sanoisin että pahikset. Niihin on kyllä selkeällä enemmistöllä rakastuttu <3 Syynä varmaankin se että he ovat salaperäisiä, kunnianhimoisempia tietyssä mielessä. Ja pahisten taustat ovat lähes aina todella kiinnostavia ja "viehättäviä"  ;)

Ja onhan ne pahiksetki joskus olleet hyviksii niin että jos nyt mennään ärsyttäviksi, niin tavallaan olen kai sit herkkä rakastumaan/ihastumaan molempiin :D
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Flawix - 04.04.2015 17:54:52
Pahikset <3 Ah, Dracossa on vaan sitä jotain, ja pahiksissa kyllä yleensäkin. Tavallaan se vallankäyttö ja semmonen on niin sexyä grrr... ;) :-*

P.s Tom Valedrokin on aikas nam...
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: O_oka - 30.04.2015 22:38:34
Jotenkin oon alkanu havahtua siihen, että kaikki ei oo niin mustavalkosta - että kaikki on oikeestaan vähän erisävystä harmaata, jotkut vähän valkosempia ja puhtosempia kuin toiset :D

Pahiksista ihan ykkönen on Draco, ja voin kyllä myöntää että Tom Feltonilla on ollut näppinsä pelissä! Se poika on vaan jotenkin niin söps.

Kirjasta (ja miksei leffastakin) yksi pahis lemppari on totta kai Kalkaros, ja nimenomaan siksi että siinä on hahmo joka ei ole niin läpeensä musta, mitä koko sarjan ajan luultiin - sillä miehellä oli motiivi!

Jotenkin pahiksissa on semmonen efekti, että meikä ainakin haluaa vaan halata kunnolla ja sanoa että kaikki on okei :D Yksi hyvä esimerkki tästä on Thor elokuvan Loki. Ja nimenomaan sen ensimmäisen elokuvan Loki, joka vaan kaipaa hyväksyntää ja kunnon halausta (niinkuin Dracokin). Se on semmone ei paha mut vähän ilkikurinen ;)
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Miss-schoolweek - 04.05.2015 16:51:34
Omassa maussani hahmoisuosikit eivät niinkään valikoidu "hyvyyden" tai "pahuuden" mukaan. Pidän hahmoista, joilla on mieleenjäävä persoonallisuus, uskottavat ja inhimilliset motiivit ja hiukan hiomaton olemus. Kovin siloitellun ja viimeistellyn oloiset tyypit tympivät.

Melko lailla kaikilla suosikkihahmoillani koskaan on korkea teoreettinen älykkyys, roisi tai vähän häijy huumorintaju, elämänkokemusta, mielenkiintoinen (tosin usein ei varsinaisti kaunis tai komea) ulkonäkö ja realistinen asenne. En ole itse erityisen tunteellinen ihminen eivätkä monimutkaiset sosiaaliset kiemurat, suuri sankaruus tai eeppiset romanssit siis kiehdo minua kovin paljon. Pidän aikuisista, aikuisen tuntuisista hahmoista, joissa on sopivassa suhteessa kyynisyyttä ja (salaisia) haaveita ja itseironian tajua.

On olemassa myös hahmotyyppi, johon tunnen lähinnä eroottista viehätystä tai äidillistä lämpöä (Karmivaa mainita nämä samassa lauseessa :D), mutta jota en voi varsinaisesti lukea suosikkikategoriaani. Esimerkiksi Loki, joka on... En kerta kaikkiaan en kehtaa sanoa, koska täällä on alaikäisiä. Muotoillaanko , että söpö nuorimies, jota on hauskaa nähdä herrasmiesten välisissä tilanteissa. Mieluiten sillä tavalla, että tämä poju saa sateenvarjotelineeseensä jonkun kokeneemman herran sateenvarjon tai rouvan päivänvarjon.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Isilwen - 05.05.2015 20:02:48
Omassa maussani hahmoisuosikit eivät niinkään valikoidu "hyvyyden" tai "pahuuden" mukaan. Pidän hahmoista, joilla on mieleenjäävä persoonallisuus, uskottavat ja inhimilliset motiivit ja hiukan hiomaton olemus. Kovin siloitellun ja viimeistellyn oloiset tyypit tympivät.

Melko lailla kaikilla suosikkihahmoillani koskaan on korkea teoreettinen älykkyys, roisi tai vähän häijy huumorintaju, elämänkokemusta, mielenkiintoinen (tosin usein ei varsinaisti kaunis tai komea) ulkonäkö ja realistinen asenne. En ole itse erityisen tunteellinen ihminen eivätkä monimutkaiset sosiaaliset kiemurat, suuri sankaruus tai eeppiset romanssit siis kiehdo minua kovin paljon. Pidän aikuisista, aikuisen tuntuisista hahmoista, joissa on sopivassa suhteessa kyynisyyttä ja (salaisia) haaveita ja itseironian tajua.

Kuin minun kynästäni (tai näppäimistöstäni) kirjoitettu. "Hyvä" ja "paha" on muutenkin tässä maailmassa niin häilyviä käsitteitä, ettei tunnu mielekkäältä edes lukea hahmoista, jotka ovat puhtaasti jompaa kumpaa. Maailma on kuitenkin oikeastaan harmaan eri sävyistä muovautunut ja se sen tekee niin mielenkiintoiseksi.

Nuorempana rakastuin nimenomaan hyviksiin, suuriin sankareihin. Oman elämänkokemuksen karttuessa olen alkanut arvostaa enemmän niitä hahmoja, joissa on selvästi jotain syvempää kuin suuri sankaruus. Kukaan ei tee aina kaikkea oikein ja siksipä sillä tavalla inhimilliset hahmot vetoavatkin eniten. Esimerkiksi Severus tai Draco, mutta myös Harry. Harrykaan ei ole missään nimessä täydellinen sankari. Muista fandomeista täytyy mainita Nälkäpeli-kirjojen Katniss, joka on täydellinen esimerkki sankarista, joka on kaikkea muuta kuin läpeensä hyvä. Ehkä pidänkin Katnissista nimenomaan sen takia, että häneen voin samastua hyvin paljon.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Miss-schoolweek - 24.05.2015 20:59:58
Vihaan tätä niin paljon.
Luin ficin yhdestä suosikkihahmostani ja nyt itken taas. Se on aivan yksi ja sama, rakastunko hyvään vai pahaan hahmoon, olen yksi hiton kuolematutka. Kaikki rakkaimmat hahmoni kuolevat sarjasta, kirjasta tai elokuvasta huolimatta joka kerta. Sama meno on jatkunut siitä asti, kun aloin lukea Pottereita 11-vuotiaana ja jatkuu yhä tänäänkin. Kaikkein eniten harmittaa, kun hauskoiksi ja viihdyttäviksikin tarkoitetut fandomit lähinnä itkettävät, kun suosikkini heittää henkensä jollain surkealla tavalla. Uudelleenlukeminen tai -katsominenkaan ei tunnu samalta, kun tietää odottaa sitä.

Suurimmaksi osaksi olen "hyväksynyt" asian niin, että tämä vaan menee näin juoniteknisistä syistä ja fanfiction korjaa tarvittessa, mutta... Erityisesti Pottereista on sanottava, että tämän rakkaan sarjan, jonks fanitus kantoi minua todella vaikean elämänvaiheen läpi (raa'an kiusaamisen) muutama juonenkäänne sai minut vihaamaan Rowlingia. Kun Sirius meni, porasin pari viikkoa, ja kun Remus kuopattiin, lapioin viattoman sydämeni viimeisetkin tuhkat mukaan hautaan. Olin rakastanut sitä hahmoa niin kauan ja pehmentänyt elämääni ihanalla, hauskalla fantasiamaailmalla ja lohduttanut itdeäni ehkä maailman isällisimmällä hahmolla, josta tulee aina sellainen olo että kaikki järjestyy. Ja sitten, edes kertomatta kuinka, Rowling tappaa suosikkini koska "Harryn pitää menettää isähahmo". Kiva homma. Tosi kiva. Se tyttö, jonka päälle syljettiin koulussa ja jonka kengät varastettiin aina kun ne riisui, menetti nimittäin myös isähahmon "juoniteknisistä syistä".

Pahoittelen raskainta vuodatusta ikinä, mutta tämä tympii jo. Haluaisin joskus fanittaa hahmoja itkemättä silmiä päästäni.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Karvalakkirakastaja - 01.06.2015 14:32:36
Mun suosikkihahmot myös kuolee poikkeuksetta. Siriuksen kuolemasta Pottereissa tiesin jo ennen kuin aloin Pottereita lukemaan, mutta se ei yllättänyt, että se kohosi korkealle suosiossani. Severuksen kuoleman kanssa arvasi hyvin jo etukäteen, vaikkei tapaa arvannutkaan. Ylipäätään en ole itkenyt teini-iän jälkeen yhdenkään suosikkihahmoni kuolemaa yksinkertaisesti siitä syystä, että niiden kohtalon pystyy arvaamaan jo etukäteen. Tietynlainen tarina, tietyn tyyppinen hahmo ei voi selvitä hengissä. Sen kaavan kun oppii niin voi vaan tarkistaa aina kirjojen lopusta, että miten kaverille käy. Jos ei ole lopussa hengissä, voi etsiä kohdan missä ja miten kuolee ja vasta sitten alkaa lukemaan.  ;D

Lainaus käyttäjältä: Missschoolweek
En ole itse erityisen tunteellinen ihminen eivätkä monimutkaiset sosiaaliset kiemurat, suuri sankaruus tai eeppiset romanssit siis kiehdo minua kovin paljon. Pidän aikuisista, aikuisen tuntuisista hahmoista, joissa on sopivassa suhteessa kyynisyyttä ja (salaisia) haaveita ja itseironian tajua.

Omasta tunteellisuudestani en tiedä, mutta viime vuosina olen päätynyt melko tavalla siihen, että olen romantikko.

Yhdistelmä noista on aivan loistava. Kyyninen hahmo, joka on oppinut tuntemaan sosiaaliset kiemurat ja varomaan niitä, on aivan loistavia, kun ne sotkee mukaan eeppisen romanssiin. Mua kiehtoo eeppiset romanssit, mutta liian harvoin niiden keskelle laitetaan hahmoja, jotka kiinnostavat, joten toi yhdistelmä puhuttelisi mua lukijana aivan täysillä, jos se joskus toteutuisi. Yleensähän se toteutuu vain niin, että kyyninen hahmo on pettynyt elämässään ja sitten myrtseilee loppuelämänsä kunnes romaanin jossain loppuvaiheilla kyynisenä kuolee siinä, missä muilla on ne romanssit, jotka ei pätkääkään kiinnosta. Se vasta on tylsää.  ;D 
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Hurrikaani - 03.09.2015 17:28:49
Vähän sama kuin karvalakkirakastajalla. Aina ne miun lempparityypit kuolee, tai niille käy jotain helkutin pahaa. Dx niin paljon, niin paljon pahoja tapahtuu. Mutta siis ylipäänsä, ihastun hyvin rakennettuihin hahmoihin, hahmoihin joiden menneisyyttä on rakennettu hyvin, jotka ei ole liian "Kiiltokuvamaisia" ja täydellisiä. Pidän myös kovasti hahmoista joihin pystyn samaistumaan.

Pottereissa itse olen tykästynyt Siriukseen, Remukseen ja Kalkarokseen.

Abarat sarjassa puolestaan oli niin monia suosikkeja ettäh. Letheo, Malingo, ja Kristoffer Kalma nyt muutemia mainitakseni. Hahmot on niiiin hirmu hyvin rakennettu, lähes poikkeuksetta kaikilla on omat motiivinsa, ja oikeastaan kaikki on hyvin... Ihmismäisiä. Yksinkertaisesti sellaisia uskottavia hahmoja. Jopa tuo pääpahis, sillä on oikeasti sellainen uskottava motiivi, ja juonellisesti tarinalla on hyvä syy-seuraussuhde. Ja ihmiskemiat toimii hahmojen välillä. Osa tulee toimeen keskenään, osa ei. Ah. Yksi lempisarjoistani koskaan. Kahta seuraavaa kirjaa odotellessa.

Animeissa hahmoliuta on taas hyvin, hyvin pitkä. Mutta yksi kaikkien aikojen suosikeistani on wolf's rainin Toboe. Silloin ekaa kertaa sarjaa katsoessa se jotenkin vain klikkasi, ja kiinni jäin. Löysin niin paljon samanlaisia piirteitä tuosta saamarin animehahmosta, mitä itsessäni tunnistan ja huomaan. Ja pelottavinta on kuulla se kaveripiiriltä, että muistutan kyseistä häiskää. No voin sanoa että 30 jaksosta viimeiset 6 itkin vedet silmissä.

Mutta niin aiheeseen. Pidän hyvin rakennetuista hahmoista, ja siitä miten henkilökemia toimii muiden kanssa. Mulle on vaikeaa pitää hahmosta joka on vain liian kiillotettu ja täydellinen. Juuri epätäydellisyys tekee hahmoista, sekä hyviksistä että pahiksista mielenkiintoisia. Mua myös kiinnostaa hahmon menneisyys, syyt käytökseen ja sen sellainen. Motiivit ja haaveet on myös isossa osassa.

Tohtori who:n manitakseni, pidän erityisesti 10.stä ja 11. tohtorista. Molemmat vetivät roolinsa hyvin, ja osuivat juuri niille kausille mistä olen itse pitänyt eniten.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: haryu - 10.09.2015 20:27:48
Luulen et yleensä monet, niin myös minä itsekin, tykästyy nokkeliin ja charmikkaisiin ja ainakin näennäisen älykkäisiin hahmoihin. Syystä tai toisesta ne ovat usein sivuhahmoja tai "pahiksia".

No mut kuka nyt tällaisista vois olla tykkäämättä :D
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Abarat - 22.09.2015 21:17:12
Hankala kysymys. Vinksahtaneet pahikset on usein sellaisia, joihin tykästyn. He ovat niin loputtoman mielenkiintoisia. Heissä tapahtuu hahmokehitystä, koska harvoin kukaan on kuvailtu läpeensä pahaksi. Hienoja pahiksia ovat esim: Surkeiden sattumusten sarja-kirjasarjasta tuttu Kreivi Olaf, joka on pyromaani, taparikollinen, moninkertainen murhaaja ja loputtoman ahne mutta varsinkin loppupäässä hänestä väläytellään uudenlaisia luonteenpiirteitä. Muita kiehtovia pahiksia: Kristoffer Kalma, Barty Kyyry Jr., Mestari. Monet suosikeistani useimmiten kuolee. Esim. Death Notesta tutun älykkään Light Yagamin kohdalla paha sai palkkansa ja sen jotenkin tiesi kuinka hänelle käy.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Ansa - 10.10.2015 01:36:55
Ähh. No jooh... Kyllä, rakastun vääjäämättä pahiksiin. Varsinkin sellaisiin joilla on synkkä ja traaginen taustatarina. Oikeastaan rakastun vain säälittäviin hahmoihin ja sitten vain jatkan entistä tiukemmin niiden rakastamista jos ne paljastuu pahiksiksi. Oikeassa elämässä tietysti en arvosta pahiksia, mutta se onkin eri asia.

Mutta niin. Suurin pahisrakkauteni on, ylläripylläri, Voldemort. <3 En ymmärrä niitä jotka ei rakasta kyseistä hahmoa. :D Hahmossa on Row-tädin hahmoksi paljon luonnetta ja kerroksia sekä taustatarinaa, syitä ja seurauksia. Syitä miksi sitä ummistaa silmänsä hahmon itsestäänselvälle pahuudelle ja hulluudelle ja keskittyy syihin ja tapahtumiin kaiken sen takana. Ehkäpä rakastan hahmoa siksi niin paljon, koska jos kyseinen hahmo olisi oikeasti tarinassa kokenut rakkautta, olisi tarina vähemmän traaginen ja hahmo luultavasti aivan erilainen.

-Ansa
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Natura Morta - 12.10.2015 18:45:04
Mä en kyllä osaa määritellä, kumpaan tavallisemmin rakastun. Ehkä pahiksiin.
Tykkään tietystä hahmosta lähinnä persoonan takia, oli se sitten hyvis tai pahis, nerokkaasti rakennettu, moniulotteinen ja hieman salaperäinen hahmo iskee aina. Välillä myös ei-ihmis-hahmot on niitä suosikkeja, vedetään nyt esimerkkinä, et vuoden 2005 King kong leffassa nimikkohahmo oli yks mun suurista suosikeista.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Fírinne - 21.02.2016 20:56:02
Minä olen tuumaillut tässä päivän verran, että mitä vastaisin ja tulin siihen päätökseen, että taidan rakastua -tai ihastua, aina niihin aikaansaaviin yksilöihin. Eli toisin sanoen pahiksiin että hyviksiin. Tottakai ihastun siis enemmän ehkä pahiksiin, mutta sellaisiin, jotka ovat vähän raukkamaisia tai säälittäviä. Tälläisiähän ovat muun muassa kaikkien rakastama Draco Malfoy ja Aaron Livesy (Emmerdale). Kummatkin ovat olleet muka kovia kiusaajia ja pomottelijoita, mutta tosiasiassa todella säälittäviä pelkureita. Kummallakin on rankka tausta tai ainakin vaativa sellainen. Juuri siis sellaisia, jotka eivät pysy paikallaan vaan vaativat kokoajan toimintaa ympärilleen ja se jos mikä sytyttää.

Toinen asia on varmaan heidän luonteenpiirteet. Salakavalia juonittelijoita, jotka saavat minun pienen pääni ihan myllerrykseen. Synkistelijöitä ja uhoajia, jotka minua vain naurattaa. Myös se, että tunnen todella hirveää myötätuntoa, saa minut aina vahtaamaan jotain henkilöä tai hahmoa, kuten vaikkapa Dominik Santorski Suicide Roomista.

Hahmojen tyyli on myös varmaan yksi yhdistävä tekijä. Mustiin tai ylipäätään tummaan pukeutuneet aina saa minun pääni kääntymään. Joku sellaisessa tummassa vaatetuksessa minua viehättää ja se yhdistettynä miehiseen vartaloon. Liittyy varmaan jotenkin omaan tyyliini.  ;D

Kaikki fiktiiviset hahmot, joihin olen vähänkin ollut ihastunut on olleet aina ihmisiä. Koskaan en ole ollut ihastunut myöshään mihinään todella sekopäiseen hahmoon tai muuhunkaan. Ainut taitaa olla Howl -tai suomeksi Hauru, Liikkuvasta linnasta.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: repa - 19.06.2016 23:21:46
Tungen tänne, koska aktivointihaaste ja tämä oli eka aihe, johon osaan tarttua.

Mä oon aina ollut sillä tavalla asennevammainen, että tykästyn pahiksiin ihan ensiksi ja takuuvarmasti. Mulle kävi joskus nuorempana usein niin, että jos joku lempparipahis paljastuikin hyvikseksi (Sirius) niin siinä meni sitten se kiinnostus. Nykyään en ihan tuolla tavalla reagoi vaikka pahiksesta löytyisikin jotain erilaista piirrettä kuin sitä, minkä ensivaikutelma antoi ymmärtää.

Mä en oikein osaa sanoa, minkä takia ne pahikset on yleisesti mun suosikkeja. Tämähän siis pätee fiktiossa hyvin suoraviivaisesti ja yleispätevästi. Tunnun aina olevan pahisten puolella, vaikka oikeassa elämässä symppailisin ehdottomasti hyviksiä. Mutta leffoissa, kirjoissa... pahikset on vaan Se Juttu. Mun asenne fiktioon on muutenkin vähän kiero, koska tykkään aika paljon kaikenlaisesta mässäilevästä väkivallasta, jolloin pahisten luovuus tällaisten asioiden toteuttamiseen on huomattavasti suurempi kuin hyvisten. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään siitäkään, vaan jotenkin se pahisten hassu tapa katsella maailmaa ja valita väärin oman moraalisen selkärangattomuuden vuoksi on hyvin kiehtovaa. Musta myös monesti tuntuu, että pahiksia on helpompi ymmärtää kuin hyviksiä. En vain ymmärrä sankarisyndroomaa, joka pistää ihmiset uhraamaan itsensä yhteisen hyvän vuoksi. Oon itse sillä tavalla itsekäs, etten moista kovinkaan heppoisesti tekisi. Toisaalta se on kiehtovaa hyviksissä, että miten he voivat kaikessa vajavaisuudessaankin olla niin... hyviksiä!

Mä inhoan sellaisia liian täydellisiä hyviksiä, mutta jos hyvis tuntuu uskottavalta ja inhimilliseltä, se saa mun sympatiaa osakseen jossain määrin. Rakastan myös väärinymmärrettyjä ja kaltoinkohdeltuja reppanoita, joita löytyy sekä hyviksistä ja pahiksista. Riipaisevat ihmiskohtalot on mun juttu ja saa mun sydämen vereslihalle. Onneksi näitä tarinoita löytyy kummastakin leiristä. Mun on silti helpompi ymmärtää sitä pahiksen näkökulmaa. Asiat ei kuitenkaan oo varsinaisesti niin mustavalkosiakaan ehkä kuitenkaan. Aluksi ajattelin, että ihan selvä peli; pahikset on parhaita. Mutta ehkä harmaakin on sittenkin olemassa :D

Mikä niissä pahiksissa kiehtoo? Mitä niissä on, mitä hyviksissä ei ole? No ekaksi tulee mieleen itsekkyys. Ne on inhimillisen itsekkäitä oman etunsa ajajia. Se on jotenkin helposti ymmärrettävää. Monesti koen myös pahisten olevan sellaisia vähän raukkoja, joiden taustassa täytyy olla jotain, mikä on ajanut ne sellaiseen vihaan ja katkeruuteen. En osaa nähdä ihmistä puhtaasti pahana tai puhtaasti hyvänä. En edes fiktiossa. Hyviksissä näen sellaista vajavaisuutta, joka on aivan ihanaa, koska se luo syvyyttä. Että ei aina ollakaan niin rohkeita, ei olla täydellisiä ja on niitä kipukohtia. Se ei vaan silti sytytä samalla tavalla kuin omat mielikuvat pahisten ajatusmaailmasta. En mä sitä osaa selittää sen kummemmin. Pahikset on vaan viihdyttävämpiä ja iskee muhun enemmän kuin ne ihanat hyvät ihmiset, joita taas toivosin oikeassa maailmassa ja elämässä olevan enemmänkin. Tosin siinä kohtaa, jos mun pitäis olla niin reipas niin juoksisin varmaan karkuun :D

p.s. Ah, yks kommentti aktivointihaasteeseen, jes! ;) 
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Eririn - 19.06.2016 23:59:32
Keskimäärin hyvikset viehättävät itseäni enemmän, mutta on niitä muutama pahiskin, joita rakastan, Loki parhaimpana esimerkkinä. Lokissa vain on sellaista synkkää karismaa joka ei voi olla viehättämättä. Toisaalta tosiaan rakastan myös sellaisia älyttömän mukavia hahmoja, kuten Filiä (elämäni rakkaus), Thoria ja Steve Rogersia. Ja sitten on Fushigi Yuugi Genbu Kaidenin Okuda Takiko, joka on ehdoton hyvis mutta jossa on myös tummempia sävyjä. Ah, sellaiset hahmot saavat minut polvilleni~

Riippuu aika paljon itse hahmosta, viehättääkö vai ei, mutta tosiaan omat tunteeni keskittyvät enemmän hyviksiin kuin pahiksiin, mene ja tiedä miksi. Pahikset eivät ole koskaan viehättäneet sen ihmeemmin jostain syystä.
Tästä on jonkin verran mieltymykset muuttuneet parissa vuodessa, muta voisin kyllä silti sanoa, että enemmän hyvisten puolelle menen. Totta kai arvostan, jos hahmossa on harmaan sävyjä, eikä ole 100% goody-goody, mutta silti suosin mukavia hahmoja. Tossa yllä mainitsinkin Filin ja Thorin, ja samaan kategoriaan menee mun nykyisetkin hahmoihastukset, nimellisesti Rey (jossa on myös niitä harmaan sävyjä, ihana hahmo), Tauriel, Sansa Stark, Oshima Yuko, Asami Sato, Korra, Katara, Toph Beifong, Suki jne

Sitten sellaiselle tosi harmaalle alueelle menee Majisuka Gakuenin Gekikara, joka ekalla kaudella esitetään tosi väkivaltaisena, sadistisena ja vinksahtaneena, mutta joka tokalla kaudella osoittautuu sen lisäksi uskolliseksi ja pohjimmiltaan hyvin lämpimäksi tytöksi. Gekikaraa olen nyt rakastanut ihan mielettömästi siitä asti kun Majijon katsoin. Loistava hahmo, erittäin monipuolinen.

100% pahiksista en ole ikinä kiinnostunut, johtuen varmaan siitä, että ne tuo mulle mieleen mun ala-asteaikaiset kiusaajat. Pahiksiin ihastuminen on mulle suunnilleen sama kuin ihastuisin kiusaajaani (eli hyi helvetti ei ikinä). Varmaan tän takia en oo ikinä ollut innostunut Draco Malfoysta ja Kalkaroksesta vaikka koko muu fandom suunnilleen palvoo niitä. Ylipäänsä pahikset ei vain innosta, vaikka niillä olisi traaginen taustatarina (menee mulla linjalla "cool story, still murder"). Toki tähänkin sääntöön on poikkeuksia, niin kuin nyt vaikka just Loki ja uudempana tuttavuutena Avatar: The Last Airbender -sarjan Azula (joka on muuten ehkä paras naispahis ikinä).
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Fiorella - 04.11.2016 12:14:51
Minä tykkään mielenkiintoisista ja moniulotteisista hahmoista, aina parempi jos ovat hyvisten puolella. Kun tuolla aiemmin puhuttiin itsekkyydestä, niin minua miellyttää puolesta huolimatta henkilöhahmo, joka ajattelee toisten parasta eikä vain itseään. Esimerkiksi Severus oli minun suosikkini heti alusta pitäen ja aina jonkinasteinen väärinymmärretty sankari minun silmissäni, vaikka onkin hankala persoona ja huono sosiaalisissa tilanteissa. Luulen, että tässä minua määrittää aika tavalla hurt/comfort -visio ja hoivavietti. Kiinnyn eniten hahmoihin, joita tekisi mieli halata ja silittää ja sanoa, että kaikki järjestyy. Ja sitten kun niiden asiat järjestyvät, olen todella iloinen niiden puolesta.

Mieshahmoissa tykkään usein sellaisista jollakin asteella hellyttävistä tapauksista, kuten vaikkapa Remus on; vähän nuhjuinen ja rähjäinen ehkä, mutta hyväsydäminen. Tai Walking Deadin Daryl, jota oikeastaan voisi kuvailla vähän samaan tapaan. Elokuvissakin huomioni vie usein se päähenkilöhahmon vähän nössö mutta kiltti kaveri. ;) (Ja kyllähän suosikkinäyttelijät aina vaikuttavat asiaan.)

Naishahmoissa viehättää usein eniten päällepäin voimakas mutta haavoittuva naistyyppi. Lempikohtiani melkein ohjelmassa kuin ohjelmassa ovat olleet sellaiset, joissa vahva nainen murtuu ja herkkä sisin paljastuu. Esimerkiksi vaikka Once upon a time -sarjan paha kuningatar Regina, josta aloin pitää kaiken aikaa enemmän, kun hahmon taustaa ja syvempiä tunteita alettiin avata. En kylläkään pidä kenestäkään sen takia, että kyseessä on "pahis" tai jotenkin hottis tyyppi, vaan se on yleensä jokin hyvispiirre pahiksessa, joka saa siitä kiinnostumaan, jos nyt voi näin sanoa. Että ymmärtää, miksi siitä on tullut tuollainen. Siksi sellaiset paha pahuuden vuoksi -hahmot eivät kiinnosta.

Ja pakko se on vielä kertaalleen palata tähän jo monesti kaluttuun luuhun, eli Siriukseen, kun jäin lukemaan noitakin vanhoja viestejä tässä ketjussa. Minulle ei vain mitenkään osunut ymmärrykseen se, mikä siinä Siriuksessa kaikkia niin viehätti, jo kolmoskirjasta lähtien, eikä varsinkaan elokuvista. Minusta Sirius ei ollut mitenkään hot, eikä mitenkään ihailtava tyyppi muutenkaan. Ainut hyöty siitä oli se, että Harry sai viimeinkin jonkun "oman aikuisen" elämäänsä, ja siinä mielessä tietysti oli sääli, että Sirius kuoli, mutta ei minulle henkilökohtaisesti sitä kyllä jäänyt yhtään ikävä. Tykkään monesta ficci-Siriuksesta paljon enemmän kuin alkuperäisestä, niissä se on paljon enemmän edukseen.  ;D
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Kosmik - 04.11.2016 18:47:45
Mä taivuin joskus enemmän pahisten puoleen, mut siis eniten muakin ehkä viehättää sellaiset hahmot, joissa on harmaan eri sävyjä ja jotka ei ole läpeensä hyviä tai pahoja. Penskana mun lempparit oli yleensä pahiksia. Leijonakuninkaassa Scar ja Herkuleksessa Hades, halusin jopa samanlaiset siniset liekkihiukset, jollaiset sillä Disneyn Hadeksella oli. X'D Sitten mua tietysti pidettiin outona, kun kaikki inhat hahmot aina kiehtoi mua... Niin ja yleensä se pahisten huumori oli Disneyn leffoissa kaikkein parasta huumoria. Edelleen on jotain Disney-pahisten hokemia, joita lauon ääneen tietyissä tilanteissa. XD

Lainaus käyttäjältä: Fiorella
Mieshahmoissa tykkään usein sellaisista jollakin asteella hellyttävistä tapauksista, kuten vaikkapa Remus on; vähän nuhjuinen ja rähjäinen ehkä, mutta hyväsydäminen. Tai Walking Deadin Daryl, jota oikeastaan voisi kuvailla vähän samaan tapaan.
Muhunkin iskee ehkä nykyään vahviten tuollaiset mieshahmot, jotka ei ole kovin siloteltuja ulospäin, ja joilla on niitä heikkouksia ja painolastia harteilla. Olen niin kovin lohduttamishaluinen ja haluisin kanssa vaan halata tuollaiset tyypit ehjäksi. :') En henkilökohtaisesti jaksa sellaisia machoäijiä, jotka yksin raivaa kaikki vastustajat pois tieltä ja joita ei pysty kukaan pysäyttämään (oli ne sitten hyviksiä tai pahiksia), hohhoijaa.

Naishahmojen suhteen olen enemmän kaikkiruokainen, mut sellainen tietynlainen pinnallisuus ja naisten esittäminen stereotyyppisinä naisina ei jotenkin vaan iske muhun. Vahvoista naishahmoista pidän ja niitä saisi mun mielestä ihan surutta tunkea leffoihin ja tv-sarjoihin, kun miessankarit on kautta aikain esitetty toimintaleffoissakin ihan voittamattomina. Miksi naishahmoja ei saisi esittää samanlaisina "tappokoneina"? Miksi naisen pitäisi aina olla miestä heikompi fiktiivisessä tarinassa?

Toisaalta mä otan yleensä naisten kärsimyksen elokuvissa tosi henkilökohtaisesti ja muhun oikeesti sattuu katsoa elokuvia, joissa naishahmot joutuu kokemaan kamalia asioita. Siinä mielessä mun on helpompi katsoa leffoja, joissa naishahmot jää tavallaan vähän pinnallisiksi ja jotka on ulospäin jotenkin vahvoja, mut joilla kuitenkin on heikkouksiakin ja se joku herkkä kohta. Ehkä voisin sanoa pitäväni eniten sellaisista persoonallisista naishahmoista ja sellaisista, jotka ehkä on hieman epävarmoja ja jotka vielä etsivät itseään ja omaa identiteettiään ja sitä paikkaansa maailmassa. Samastun kyllä hyvin sellaisiin naishahmoihin, jotka on ulospäin kylmän oloisia, mut joista paljastuu niitä kerroksia sitä mukaa kun päästävät lähelleen.

Mäkin olen muuten aina tykännyt enemmän Remuksesta kuin Siriuksesta. En vaan ehkä itse osaa samastua kovin hyvin sellaisiin muiden silmissä cooleihin ja suosittuihin tyyppeihin. Dracosta en ole koskaan juurikaan välittänyt, juuri siitä syystä, etten vaan tykkää kiusaajista.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Isfet - 22.11.2016 20:41:52
Aaah, hyvän ja pahan iänikuinen taisto, myös fanien suosiosta. Moni onkin jo sanonut (ihan kaikkia en ehtinyt selaamaan XD ) että tykkää hahmoista joissa on syvyyttä. Olen henk.koht. myös samoilla linjoilla, kerroksia pitää olla ja paljon! Ne saavat hahmon elämään, niiden ansiosta on helppoa samaistua ja inhimillistää. Taitava kirjoittaja luo todellisia persoonia. (Joita kaltaiseni kyökkipsykologi voi vapaasi analysoida loukkaamatta ;D )

Tykkään eniten "pikkupahiksista", juurikin sellaisista kuin esimerkiksi Loki. Olen lukenut Riimut ja katsonut Thorin ja täytyy myöntää että hän viehättää minua mitä suurimmissa määrin molemmissa. :D Myös sellaiset tyypit, jotka tekevät melko sumeilematta sen mikä heille on eduksi, mutta joskus arvaamattomasti myös hyödyttävät muita, ovat mahtavia! Ei liene yllätys kenellekään, että myös Pirates of the Caribean ja mm. Jack Sparrow purevat. Lujaa. ;D

Kuitenkin arvioin jokaista hahmoa erikseen ja tapauskohtaisesti molemmilta puolilta (ja siitä keskeltä) voi löytyä timantteja.

Lainaus
Mieshahmoissa tykkään usein sellaisista jollakin asteella hellyttävistä tapauksista, kuten vaikkapa Remus on; vähän nuhjuinen ja rähjäinen ehkä, mutta hyväsydäminen.

Lainaus
Samastun kyllä hyvin sellaisiin naishahmoihin, jotka on ulospäin kylmän oloisia, mut joista paljastuu niitä kerroksia sitä mukaa kun päästävät lähelleen.

Kompaan edellisiä molemmissa asioissa. Luon itsekin tällaisia hahmoja, kuin huomaamatta ;)
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Emily Lestrange-Malfoy - 29.06.2017 17:57:15
Mulla ei varsinaisesti vaikuta se, onko hahmo hyvis vai pahis. Muhun vetoo se, että hahmo vihaa itseään syystä tai toisesta. Tietty sillon tällön osuu eteen niitä poikkeuksia, jossa hahmo on yltio itsevarma ja silti iskee, esim Moriarty ja Thor. Tietty näissäkin esimerkeissä se vaikuttaa, että Andrew Scott ja Chris Hemsworth on molemmat älyttömän viehättäviä miehiä, ni miksei sitte niitten roolihahmotkin ;) Ja Moriartyssä ja Thorissa on jotain tosi piristävää, mukaansatempaavaa karismaattista voimaa, joka tekee mahdottomaksi olla tykkäämästä niistä.

Mutta tosiaan, omat suosikit on kyllä spektrumin molemmista päästä - ja keskeltä. Steve Rogers (Captain America) on yks ikisuosikkeja, koska osaan kuvitella että kasvuseerumista ja sotakokemuksesta huolimatta Steve on edelleen se epävarma, ujo taiteilijapoika Brooklynistä joka tuntee olonsa aina riittämättömäksi.

Tony Stark on kanssa hyvis- ja kuuma sellainen. Tony on päällepäin itsevarma, mutta kuten Civil War: issa tulee ilmi, Tony kokee syvää syyllisyyttä ja itseinhoa siitä tuhosta, mitä Avengers-tiimi saa aikaan maailmanpelastamisen ohessa.
 
Keskellä spectrumia (tosin menee silti pahisten puolelle) lienee Loki, joka on musta tosi väärinymmärretty hahmo. Ketä tahansa, joka joutuu kasvamaan toisen varjossa koko elämänsä ja lopulta kuulee, että ainut syy miksi tätä ei jätetty kuolemaan sillon kun hän oli pelkkä vauva, on se että häntä käytetään poliittisena työkaluna, päätyy olemaan vallanhimoinen. Loki vihaa kaikkea itsessään, koska kokee olevansa se hirviö joilla lapsia pelotellaan iltaisin. Loki on myöskin aina ollut veljeään huonompi kaikessa, ja kukaan ei ole erityisemmin pitänyt Lokista(tai mä ainaki koen asian näin). 

Bucky Barnes on kanssa esimerkki, joka viehättää tosi paljon(Sebastian Stan on ihana+ Bucky on hahmona täydellisen rakastettava). Bucky vihaa itseään, koska kokee syyllisyyttä siitä, että hänet onnistuttiin aivopesemään. Bucky kokee syyllisyyttä niistä hengistä, jotka winter soldier on vienyt. Silti aito Bucky on se ihana Stevestä huoltapitävä kultamussukka, jolla on tosi paha ptsd Hydrasta johtuen.  Ja täytyy kyllä sanoa, että Bucky on kuuma myös winter soldier moodissa.


Samaan sakkiin menee tottakai Severus Kalkaros. Rikki mennyt ihana mies, joka "on pahis" mutta ei kuitenkaan ole. Siinä AU:ssa jossa mä pääni sisällä elän myös Lucius Malfoy on samassa asemassa Severuksen kanssa, tosin myös oikea, paha Lucius on erittäin viehättävä.


Kai tätä mun miesmakua fiktiivisissä hahmoissa voi kuvata myös niin, että niin kauan kun löytyy inhimmillisyyttä ja kyseinen hahmo on rikki ja "pelastusta vailla" ni me like.

Tosin, poikkeuksena ko. sääntöön sekä vastoin kaikkea järkeä,  mulla on joku käsittämätön fetissi Voldemorttiin ;D




Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Emily Lestrange-Malfoy - 29.06.2017 18:03:04
Jacob Black on lista ykkönen koska oikeesti rakastan tätä hahmoa. On Jacobissa huonotkin puolensa mutta ne jäävät täysin hyvien piirteiden varjoon. No sit My babysitter's vampire Benny Weir on tosi ihana. Salkkareissa tykästyin heti Eliakseen. Expelled elokuvassa päähenkilö koska jostain syystä joskus tykkään joistain  pahoista pojista. Ainiin no tietysti Peeta Mellark.


BENNY ON IHANA. Hyvä tietää, että on muitakin ihmisiä jotka A)tietää että My babysitter's a vampire on olemassa  sekä B)tykkää Bennystä tosi paljon. Low key pedoilen sitä aina kun katon MBAV:ia mutta oh well:DD Onneks irl Atticus Mitchell on mua vanhempi :-*
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: CedarellaRiddle - 12.08.2017 18:33:49
Hmm no se riippuu hahmon luonteesta. Mul yleensä muodostuu hulluihin pahiksiin kunnon viha-rakkaus suhde, esim. Bellatrixiin ja Jonathaniin. En kyl tiiä miten suhtautuisin Volduun, mutta kyl mä siitäkin tykkään. Mä tykkään yleensä hyviksistä, mut niis on muutamia piirteitä joista en tykkää, esim. Harryn mustavalkoisuus. Mut sit niiku sellaset inhottavat hahmot kuten Dolores, niin vihaan oikee kunnolla koska oikeesti ärsyttää ku ne tulee sinne sarjaan sillee "Hei! Olen inhottava ja pilaan kaikkien päivän, mutta hymyilen silti mukavasti kaikille :))" Ai että ottaa päähän.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Fairy tale - 14.08.2017 11:04:50
Olen itse keväästä saakka nyt katsonut boxilta ja netistä TV-sarjaa White collar (suomeksi Kovat kaulassa). Sen päähenkilö Neal Caffrey on huijari, kusettaja, linssiin viilaaja, väärentäjä ja aivan ihana hahmo. Hän saa seurantapannan nilkkaansa ja hän konsultoi FBI:n riveissä usein esimiehensä työparina. Hänen on tarkoitus olla pahis, mutta myös sarjassa hän on täysi pehmo huijaroinnista huolimatta ja naiset tuntuvat ihastuvan häneen. Näyttelijä Matt Bomer on yksi syy siihen, että tähän pahikseen on kovin helppo ihastua. Kaunis poika, joka ei tapa ketään, vaan huijaa hienovaraisesti, on kyllä aikamoinen sydämensärkijä.

Kyllähän monet vanhojen TV-sarjojen hyvistähdet ovat aikamoisia turpiinvetäjiä. Miettikääpä vaikka MacGyveriä pommeineen ja ansoineen, vaikka mies ei aseihin halunnut sotkeutua. Entäpä Ritari Ässä? Aika usein miehet ovat nyrkit pahisten poskilla. BBC:n Sherlock on hyvis, mutta luonteeltaan melko paskiainen ja silti aivan ihana mies. Game of Thronesissa sekä hyvikset että pahikset katkovat kauloja yhtä paljon. Silti sen naispahiksista Cersei Lannister tuntuu olevan suosikkini, koska häntä ärsyttävät aika pitkälle samat ihmiset ja ihmisryhmät kuin muakin ja hänen "napalmipommi-iskunsa" (mitä lie elotulta oli?) kutoskauden lopussa sai täyden tukeni! Minuun vaikuttaa jollain lailla hahmon luonne, eikä niinkään se onko kyseessä hyvis vai pahis. Suurimmilta osin itsensä löytää hyvisten puolelta, sillä kyllähän pahikset on kuvattu yleensä erittäin raaoiksi ja vääriä arvoja kannattaviksi. Mutta jos pahis onkin samaa mieltä kanssani, niin on helppo ihastua myös pahikseen.

Aikoinaan pohdin että Sormusten Herra ja Hobitti- kirjojen ja leffojen pahikset ovat muuta rotua kuin ihmiset. Örkit, peikot jne. ovat valmiiksi jo rotuna jollain lailla pilattuja, joten niissä paha on selkeämpi käsittää oikeasti pahaksi ja tappelut ja kaulan katkomiset on helpompi sulattaa, kuin jos taistelua käytäisi hyvisten kesken tai vain ihmisten kesken. Hirviöiden kuolema ei kosketa niin paljon, kuin esim. Sarumanin kuolema, joka on pahis, mutta hän on velho, eikä mikään valmiiksi vääristynyt olento.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Groverin tyttö11 - 21.10.2018 20:55:55
Ehdottomasti pahikset mun tapauksessa. Riverdalen Sweet Pea on on mun listaykkönen. Muita kestosuosikkeja ovat Jacob Black ja Sirius Musta. Pahikset viehättää muo enemmän koska pahiksissa on usein enemmän karismaa. Eikä pahisten mysteerisyys voi olla kiehtomatta. Pahat pojat varsinkin on mun heikko kohta.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: carrowfan - 03.11.2018 01:32:51
Pahikset koska on helpompi ymmärtää vihaa kuin rakkautta. On helpompaa satuttaa ihmisiä kuin välittää niistä,mä satutan muita ihan tietämättänikin. Otan sen aina jotenki kauheena kunnianosoituksena sekä liikutun siitä kun joku ei haluakkaan päätäni kokoelmiinsa.

Pahikset on siis helpommin ymmärrettävis.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: zilah - 03.11.2018 01:49:46
Riippuu kyllä todellakin tapauksesta! Esim. HP:n sankarikolmikko onnistuu lähinnä ärsyttämään. Pahiksetkaan eivät niin innosta. Suosikkejani ovat Severus, Remus, McGarmiwa ja Dumbledore, tosin viimemainitun Rowling onnistui pilaamaan viimeisissä kirjoissa täysin.

Mitäs muuta? Twilight? Herrajumala, että pääpari Bella ja Eetu ovat rasittavia! Sivuhahmo- osastolla onkin sitten paljon mielenkiintoisempia tyyppejä, kuten hyvis Carlisle ja ah, ihanainen pahis Aro Volturi! <3

Sherlock Holmes ja Master And Commander taas ovat siitä mielenkiintoisia fandomeja, että molemmissa juuri se hyvis- pääpari on sitä parhautta! Holmes/Watson ja Jack/Stephen vain kuuluvat yhteen ja sillä hyvä!

Sokerina pohjalla Lordi John. Hahmo on ihana, mutta toisaalta myös ärsyttävä. Kirjoissa (ja tv-sarjassakin varmaan) hän rakastaa aina ja ikuisesti ääliömäistä punaniskaskottia, vaikka kaveri on todellinen surkimus! Siitäkin huolimatta, että hänet esitetään kirkasotsaisena sankarina. Hyi! Onneksi sentään kirjoissa on eräs hahmo, joka pelastaa paljon. Nimittäin Stephan Von Namtzen, saksalainen maakreivi. <3 Hyvis hänkin, ja kerrassaan hurmaava tuttavuus! Harmillista, että tv- sarjassa häntä tuskin nähdään.

Joten hyviksien puolelle taitaa kallistua.



zilah
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Voldemort - 03.11.2018 17:40:27
Lainaus
Ja pakko se on vielä kertaalleen palata tähän jo monesti kaluttuun luuhun, eli Siriukseen, kun jäin lukemaan noitakin vanhoja viestejä tässä ketjussa. Minulle ei vain mitenkään osunut ymmärrykseen se, mikä siinä Siriuksessa kaikkia niin viehätti, jo kolmoskirjasta lähtien, eikä varsinkaan elokuvista. Minusta Sirius ei ollut mitenkään hot, eikä mitenkään ihailtava tyyppi muutenkaan. Ainut hyöty siitä oli se, että Harry sai viimeinkin jonkun "oman aikuisen" elämäänsä, ja siinä mielessä tietysti oli sääli, että Sirius kuoli, mutta ei

Mua Sirius ei sillä tavalla viehätäkään, mutta jos kerran itse valitsit kiinnostua Severuksesta niin musta on kummallista, että et näe Siriuksessa mitään samaa, koska mun OTP oli alun perin Severus/Sirius siksi että musta ne oli hyvin samanlaisia siinä, että ne vihasi omaa taustaansa ja kosti vihaansa ulospäin. Sirius ei ole ihailtava tyyppi, mutta erittäin kiinnostava hahmona yhä edelleen. Siinä on monta kiinnostavaa kohtaa, joista ei ole vähäisin se, että se istui Azkabanissa vuosia rikoksesta, jota ei tehnyt (tässä mä aina yhdistän sen nykyään jotenkin Monte Criston kreiviin). Sirius ei kuitenkaan paennut vankilasta pelkkää kostoa janoten vaan myös pelastaakseen Harryn. Ja Azkabanin vangissa mulla oli jotenkin toiveikas olo, että Harry saisi edes vähän perhettä, mutta sehän ei onnistunut.

Jos vielä miettii pitemmälle Siriuksen menneisyyttä ja inhoa perhettään kohtaan ja sitä, että se päätyi täysin vastakkaiselle puolelle puhdasverisyyttä vaalivan perheensä kanssa, jolloin perhe pyyhki sen pois koko olemassaolostaan niin mun mielestä Sirius on kaiken kaikkiaan hyvin traaginen hahmo ja siksi kiinnostava ja myös ansaitsisi jotain lohtua ennen kuin pääsi hengestään. Mieti nyt. Kaksitoista vuotta vankilassa, sitten vapaus, mutta vangittuna taloon, josta on pahoja muistoja ja sitten kuolema. Melko karu kohtalo ja vaikka olisi kuinka ääliö, niin silti ansaitsee vähän myötätuntoa. Severus sentään teki itse valintansa, kun valitsi koston - ja kunnianhimossaan Voldemortin kuolonsyöjät ja sai sillä rakkaimpansa hengiltä (voisi siis tavallaan sanoa, että ansaitsi mitä sai, jos puhutaan siitä, että ihminen on vastuussa valinnoistaan. Ja ilmeisesti Severukselle ei olisi ollut paljon väliä, jos se henki olisi mennyt keneltä tahansa muulta), mutta Siriusta pidettiin Voldemortin kätyrinä, vaikka oli syytön.

Sen lisäksi oikeastaan kiehtovinta Siriuksessa on se, että se on silti hyvin samankaltainen sen puolen kanssa, jota se vihaa. Jollain tapaa ehdoton ja kuten kohtelusta Oljoa kohtaan nähtiin myös hyvin oppinut perheensä asenteen, että kotitontut on jotain alempaa kastia. (Tai sitten Sirius inhosi Oljoa siksi, että Oljo palvoi Siriuksen äitiä ja muita Siriuksen inhokkeja). Olen ihan varma, että tuon karskiuden takana on rakkauden kaipuuta ja kaipuuta siihen, että oikeasti sen äitikin olisi sen hyväksynyt. Alun perin Azkabanin vanki oli se, missä kiinnostuin Siriuksesta hahmona, mutta myöhemmin ajatellen Siriuksen menneisyys ja varsinkin se Siriuksen äidin huutava maalaus oli paha. Pelkkä ajatus siitä, että eroaa vanhemmistaan ikuisiksi ajoiksi sellaisissa väleissä ja sitten vielä kuolemansa jälkeenkin ne on jossain esineessä huutamassa, hyytää ja särkee mun sydämen.  ;D
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Fiorella - 03.11.2018 20:30:31
Hyvin ajateltu, Voldemort. Sanotaan näin, että traagisena hahmona se onkin paljon kiinnostavampi kuin jonkinmoisena "komea paha poika, jonka jalkoihin kaikki kaatuvat lumoissaan" -hahmona. Kuten sanottua, se ei ollut minusta ikinä kovin hot. Mutta toki myötätunnon arvoinen. En sitä kielläkään. Se äidin vihaisena huutava maalaus oli minustakin aika sydäntäsärkevä.
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Eririn - 04.11.2018 13:35:49
Sen lisäksi oikeastaan kiehtovinta Siriuksessa on se, että se on silti hyvin samankaltainen sen puolen kanssa, jota se vihaa. Jollain tapaa ehdoton ja kuten kohtelusta Oljoa kohtaan nähtiin myös hyvin oppinut perheensä asenteen, että kotitontut on jotain alempaa kastia. (Tai sitten Sirius inhosi Oljoa siksi, että Oljo palvoi Siriuksen äitiä ja muita Siriuksen inhokkeja).
Dumbledore sanoo Feeniksin killan sivuilla 1006-1007 seuraavaa:

"Sirius ei vihannut Oljoa", Dumbledore sanoi. "Hän piti sitä palvelijana, joka on niin arvoton, ettei siitä kannata kiinnostua eikä sitä tarvitse huomioida." (repliikki jatkuu muttei ole tämän asian kannalta relevantti)
     "NIIN ETTÄ SIRIUS VAI SAI MITÄ ANSAITSI?" Harry huusi.
     "En minä niin sanonut, etkä taatusti koskaan kuule sellaista minun suustani", Dumbledore vastasi hiljaa. "Sirius ei ollut julma, hän oli yleensä kiltti kotitontuille. Oljosta hän ei pitänyt, koska Oljo oli elävä muistutus kodista, jota Sirius vihasi."


Dumbledore tod näk tunsi Siriuksen tarpeeksi hyvin tietääkseen tämän, eikä tässä kohtaa mun mielestä hänellä ole mitään syytä valehdella asiasta, joten asia tod näk on just näin, eli että Sirius ei pitänyt Oljosta just noiden syiden takia. Toki me ei ikinä nähdä Siriusta kenenkään muun kotitontun kanssa. (Mistä tuleekin heti mieleen, että Siriuksen ja Dobbyn tapaaminen olisi varmaan ollut hyvin mielenkiintoinen.)

Sirius ei ole mullekaan ikinä ollut mikään jumalattoman hot tai mitään sellaista, mutta olen hänestä aina pitänyt hahmona ja Harryn isähahmona (vaikkei todellakaan täydellinen sellainen ollut).

Se mikä mulle henkilökohtaisesti on ikuinen mitä helvettiä on Kalkaros ja se miten osa fandomista pitää häntä jonkinlaisena seksijumalana. Kun ottaa huomioon millaisena hänet kuvataan canonissa (kelmeäihoinen, rasvainen tukka, kiusaa 11-vuotiaita lapsia omaksi huvikseen siihen pisteeseen, että on Nevillen - jonka vanhemmat toinen kuolonsyöjä kidutti mielipuoliksi asti - pahin pelko), en voi kuin ihmetellä. En tiedä onko kyseessä sitten se, että tämä osa fandomia kuvittelee Kalkaroksen Alan Rickmanin näköiseksi vai mitä (missä tapauksessa ymmärrän jonkin verran, mutta kirja-Kalkaros on ehkä vastenmielisintä ikinä).
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: carrowfan - 04.11.2018 13:53:25
Miten must alkaa tuntuu silt et luin Potterit liian nuorena tai jotai ku esim en tainnu itkee kirjojen takii kertaakaan. Tai sit mulle ei muodostunu mitää kunnollisii lempihahmoi tai sit vaan olin jo muutenki nii tunnekylmä (yläaste + lukio ajatusmallilla et ryhmätyö on parityö jossa toine käyttää hyväks (kuviksen työn kaa mulle tehtiin jopa näin) tai yksilötyö)
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Fiorella - 06.11.2018 23:45:05
Se mikä mulle henkilökohtaisesti on ikuinen mitä helvettiä on Kalkaros ja se miten osa fandomista pitää häntä jonkinlaisena seksijumalana. Kun ottaa huomioon millaisena hänet kuvataan canonissa (kelmeäihoinen, rasvainen tukka, kiusaa 11-vuotiaita lapsia omaksi huvikseen siihen pisteeseen, että on Nevillen - jonka vanhemmat toinen kuolonsyöjä kidutti mielipuoliksi asti - pahin pelko), en voi kuin ihmetellä. En tiedä onko kyseessä sitten se, että tämä osa fandomia kuvittelee Kalkaroksen Alan Rickmanin näköiseksi vai mitä (missä tapauksessa ymmärrän jonkin verran, mutta kirja-Kalkaros on ehkä vastenmielisintä ikinä).
Hmm, nyt on ehkä pakko tulla tähän omalta osaltani sanomaan jotain, koska Severushan oli suosikkihahmoni heti kirjan ensi kohtauksestaan lähtien. ;) Itse en todellakaan näe hahmoa minkäänlaisena hottis-seksipommina, enkä kyllä pidä niin paljon myöskään Rickmanista (paitsi sen ääni on kyllä aika ihana!), että hänenkään ulkonäkönsä asiaan mitenkään olisi vaikuttanut. Päinvastoin Rickman oli minusta vähän liian pönäkkä rooliin, mutta enpä tiedä, kuka muu siihen olisi sen parempikaan ollut.

Tykkäsin nimenomaan kirjan Kalkaroksesta. Minuun jotenkin kolahti se iso nenä ja pitkät riippuvat hiukset, en tiedä miten se nyt niin, mutta jokin siinä kosketti. Severus ja Remus ovat ehkä ne sellaiset hahmot, joissa se oikein tiivistyy, miten kovasti olisivat kunnon halausta vailla. (Vaikka Severus ei varmaan kovin helpolla halia vastaan suostuisi ottamaan... ;) ) En suinkaan puolustele Severuksen huonoja valintoja ja myönnän että mies on kieltämättä täysin soveltumaton opettamaan lapsia ylipäätään, mutta eivätpä nuo muutkaan Tylypahkan opettajat kovin paljon erinomaisuudellaan loista. ;)

Severuksessa kiehtoo ehkä juuri se, miten traaginen hahmo se on. Miten huonot kokemukset johtavat huonoihin valintoihin, miten se murheellinen kierre vain jatkuu eteenpäin... Miten elämä on vaikeaa ja miten rikki miespolo onkaan. Ja silti se on tarinan todellinen sankari, vaikkakin kulissien takana ja kenenkään tietämättä ja näkemättä. Severus vetäytyy kuorensa sisään, koska häntä on satutettu niin paljon. Se on koskettavaa. Siinä, missä Remus uskaltaa avautua ja saa lohtua ja rakkautta osakseen, Severus on ikään kuin tämän peilikuva.

“Fools who wear their hearts proudly on their sleeves, who cannot control their emotions, who wallow in sad memories and allow themselves to be provoked this easily — weak people, in other words...”

Severus ei anna enää tunteitaan muiden nähtäville, koska on oppinut, että silloin vain satutetaan pahemmin, tehdään pilkkaa ja kiusataan. Hän koettaa nähdä tämän luonteenlujuutena ja arvostettavana ominaisuutena. Hänen rakkautensa on vahvaa, mutta se on visusti piilossa, sillä se on ainoa asia, joka miesparkaa kantaa kaiken muun keskellä. Kova elämä on ehkä tehnyt siitä jotenkin kieroutuneen, miltei pakkomielteisen, mutta kuitenkin se on olemassa ja se on aito tunne.

Ehkäpä juuri tämä on se, mikä Severuksessa kiehtoo; se klassinen korjaamisen tarve, kun näkee jotain, mikä on niin pahasti rikki. Todellisessa elämässähän tällainen kumppani olisi varmaan painajaismainen, mutta näin tarinan tasolla se nostaa hoivavietin pintaan ja mikäpä olisikaan palkitsevampaa, kuin rakastaa jotakuta, joka niin kovin on rakkautta vailla? Koska vähän niin kuin on se kliseinen "ah, jos minä olen se, joka muuttaa tämän pahan pojan rakkaudella hyväksi" -asetelma, niin on myös se vastaava kuvio, että mikä voisi olla palkitsevampaa ja ihanampaa, kuin voittaa sellaisen henkilön rakkaus ja luottamus, joka ei taatusti keneenkään luota eikä uskalla tai kärsi enää rakastaa?
Otsikko: Vs: Miten on: rakastutteko hyviksiin vai pahiksiin?
Kirjoitti: Voldemort - 07.11.2018 09:12:11
Eririn, kiitos tuosta quottauksesta. En muistanut sitä ollenkaan, mutta käy kyllä mun järkeen, että Siriuksella on ihan spesiaali inho Oljoa kohtaan.

Miten must alkaa tuntuu silt et luin Potterit liian nuorena tai jotai ku esim en tainnu itkee kirjojen takii kertaakaan. Tai sit mulle ei muodostunu mitää kunnollisii lempihahmoi tai sit vaan olin jo muutenki nii tunnekylmä (yläaste + lukio ajatusmallilla et ryhmätyö on parityö jossa toine käyttää hyväks (kuviksen työn kaa mulle tehtiin jopa näin) tai yksilötyö)

Ollaan sitten tunnekylmiä yhdessä, mutta mun mielestä kirjan kaikki hahmot on aika idiootteja niin en sinänsä ihmettele, jos ei ole suosikkeja. Ihmettelin aina, miksi ihmiset niin vollotti jonkun hahmon perään.

Severuksesta pitää vielä sanottavan, että mua häiritsi sen kuvaus kirjoissa. Laiha, kelmeä, koukkunokkainen... siis tuo tapa antaa niin sanotulle pahikselle ja epämiellyttävästi käyttäytyvälle henkilölle myös jotenkin epämiellyttävä ulkonäkö ikään kuin naamasta jo voisi nähdä, että tässä on nyt joku pahis, jota pitäisi inhota. Siksi musta oli ihan kiva, että Severus oli leffoissa jotain muuta kuin laiha, koska jostain syystä toi on ainakin ennen ollut ihan trendi. ;D Js toisaalta siksi musta on jotenkin myös hauskaa lukea seksipommi-Severuksesta.  ;D