Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Affu - 19.06.2013 01:05:59
-
Kirjoittaja: Affu
Genre: Fluff?
S
A/N: "VOI JEESUS EIHÄN TÄÄ RIMMAA MILLÄÄN"
tyytykää ja nauttikaa :D
//Lisäsin vielä yhden sieluntuotoksen perään, nauttikaatten siitäkin :D
Värssyjä parisuhteesta
Kuin pilvivaahtoa, piipusta pulppuaa, valuu rakkaus alas kattoa.
Pakenee räjähdyksen edellä, kaikista pienistä rei'istä, jotka voit talosta löytää.
Taas poksahti, kahden pienen lempi, jotka yhteen muutti.
"Riidat elämään kuuluu!" Mieleen mamman oppi muistuu.
"Välillä saa, ja pitää huutaa!" mies muistaa mammaa.
Nainen äitins' oppejaan, ei suostunut nuorena kuulemaan.
"Mä pärjään kyllä yksinkin, sun oppis kaikuu seiniin!"
Vaan kaapinpaikka yhdessä, on helpompi päättää.
Yksin suurta kaappia on vaikea siirtää.
Kaksi pientä kerran, muutti ihan kokeillen, yhdessä taloonsa asumaan.
Pienet, nuoret, elämän taimet, eivät kahdenkymmenen päälle olleet eläneet.
Vaan yhteen oli päästävä, polttaa lempi sisällä, kahden pienen sydämen.
Kas lempihän kesti, ja kestää, ilman pahempaa häiriötekijää.
Välillä vähän roihuaa, kuka tiskaa, siistii pihaa.
Kenen vuoro roskat viedä.
Talo tulee muistamaan, kaikki pienet asukkaat, jotka siinä asuvat.
Myös tämän pienen pariskunnan, ottaa talo hellään huomaan.
Suojelee ja opettaa, kuin äiti pientä lastaan.
Talo tälle parille, on rakastakin rakkaampi, se mummon on vanha mökki.
Siellä nainen nuoruutensa kauneimmat pävät näki.
---
Aamun usvaa halkoo pieni ääni untuvainen, se on juuri herännyt, ja on vähän karhea.
Se ilmoittaa osan minusta pian irtoavan, jättävän vain lämpimät jäljet.
Suuri pala minua halkeaa ja hukkuu auringon ensisäteisiin.
Tai tiedä häntä, jospa viimeisiä ovat, kuka noista tietää.
Käteni hapuilee hänen peräänsä,
kun rakkaani siluetti verkkokalvoilleni kajastuu, verhojen välistä pistävän auringonsäteen kohdatessa pienen aamuisen olennon.
Nyrkkiini sulkeutuu pala suojaamme, peitto kahisee ja hän hymyilee.
Eletäänkö yhdessä vanhaksi?
Näin häneltä olin eilen kysynyt,
ja nyt hän kantaa kultaista myöntävän vastauksen merkkiä vasemmassa kädessään.
Ajatus siitä, että hän tyytyisi minuun, oli ensin hieman sekava ja pelottava, ikäänkuin lämmin taputus poskelle.
Sitä ensin säikähti, että tuleeko perinteinen korvapuusti pitkin nahkaa, mutta puusti olikin makea ja pehmoinen.
-
Tää oli jos ei muuta niin totta. Ja olihan tää omalla tavallaan söpökin, jotkut kohdat oli runollisempia ku toiset, mut ei haitannu :)
Vaan yhteen oli päästävä, polttaa lempi sisällä, kahden pienen sydämen.
tää kohta oli jotain niin ihanaa ja söpöä ja kaunistakin :3
Nojaa, ei kaikki kohdat rimmannukaan, mut sit ku rimmas, nii kuulosti tosi hyvältä. Hyvin kirjotettu ja tykkäsin, vaikkaki poikkee siitä mitä tavallisesti luen ;D En oikee osaa sanoo muuta. Kiitos :)
-
Tihihii :D
Kuten ajankohdasta postauksesani näkyy, se vaikutti ainakin sillä hetkellä ihan fiksulta tekstiltä, nyt en oikein uskalla lukea sitä kun puistattaa..
Kiitos kommentistasi, kiitos paljon C: