Finfanfun.fi

Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: MissGlitter - 12.06.2013 14:15:30

Otsikko: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-11 | Draco/Hermione | prologi+5/5+epilogi | 2.1.
Kirjoitti: MissGlitter - 12.06.2013 14:15:30
Kirjoittaja: MissGlitter
Genre: romantiikka, fluffy, angsti, huumori
Ikäraja: K-11
Hahmot: Hermione Granger, Draco Malfoy ja Christian
Vastuuvapaus: Hermione ja Draco kuuluvat Rowlingille, aivan kuten muutkin hänen tutut hahmonsa kuten Harry, Ron yms. Juoni kuitenkin kuuluu minulle, aivan kuten pari uutta hahmoakin.


(http://25.media.tumblr.com/9925d69d552cdf69752a222c3d87a1c3/tumblr_mo2mjav1Zb1su8j0io1_500.jpg)


Prologi
3-5 vuotta aiemmin


Istuin pytyn kannen päällä ja katselin käsissäni olevaa valokuvaa.

Valokuva oli nähnyt jo parhaat päivänsä, koska minun oli pitänyt pitää sitä eri piiloissa. Kukaan ei saanut tietää siitä. Valokuvaa oli taitettu mistä milloinkin, vaakasuunnassa, pystysuunnassa. Kulmat olivat kurtussa ja kuvan halki kulki valkoisia juovia, jotka kertoivat kuvan taittuilleen itsestäänkin. Valokuvassa hymyili leveästi tummahiuksinen teini-ikäinen tyttö ja platinahiuksinen poika, joka oli kietonut kätensä tytön ympärille ja painoi suukon tytön poskelle.

Vilkaisin taas jälleen kerran kelloa, joka tikitti vessan seinällä. Sekuntit matelivat eteenpäin. Äkkiä minuuttiviisari heilahti eteenpäin ja minun oli pakko hengähtää. Olin huomaamattani pidättänyt hengitystäni. Kolme minuuttia oli kulunut. Kohotin tärisevän käteni ja otin valkoisen raskaustestin käteeni.

Tuntui kuin joku olisi iskenyt minua vatsaan. Minulta loppui happi ja kuumat kyyneleet alkoivat virrata kasvoillani, kun kaaduin vessanpytyltä polvilleni. Testi tippui käsistäni jonnekin lattialle, mutta en reakoinut siihen mitenkään. Kuulin vain vereni kohinan ja epämääräisen pulssini. Pelkäsin oksentavani tai pyörtyväni.

Pienessä suorakulmaisessa näytössä oli kaksi sinistä viivaa.

Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi/5
Kirjoitti: Camiela - 12.06.2013 20:09:36
Kuulostaapa hyvin mielenkiintoiselle ficille!

Harmi, ettei summarysta tai prologista vielä sinänsä saanut ficin ideaa täysin kiinni, mutta onpahan sitä suurempi syy jäädä seuraamaan tätä ficciä! Lisäksi pidin kirjoitustyylistäsi. Se oli koukuttava. Mitään sen erikoisempaa en lähde kommentoimaan, vaan odottelen jatkoa ja kommentoin sitten hieman pidemmin.

Tulevaa odotellessa,
Camiela
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi/5
Kirjoitti: KarwaPallo - 12.06.2013 21:48:03
Hmm, mielenkiintoiselle vaikuttaa:)
Tykkäsin todella paljon kurjoitustyylistäsi, teksti oli ihanan sujuvaa, vaikkei sitä vielä paljoa ollut.
Hieman olisit voinut valaista, mistä ficci kertoo. Vielä en kuitenkaan paremmin kommentoi, sitten kun tarinasta on hieman enemmän selvillä.

Jatkoa,
  ~KarwaPallo
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi/5
Kirjoitti: MissGlitter - 19.06.2013 14:51:55
Kiitos Karwapallo ja Camiela kommenteistanne! :) Tiedänpä hyvinkin, että prologi jätti asioita hämäräksi, mutta siksi minulla onkin teille ensimmäinen luku! :) Kertokaas selviääkö tästä sitten mitään upeaa ;)

I luku
Nykyaika

Työnsin raskaita ostoskärryjä eteenpäin kaupan käytävällä. Katsoin silmät pyöreinä ruokamäärää kärryissä. Olin palauttanutkin jo puolet!

''Chris'', sanoin. ''Mistä nuo ruoat ovat ilmestyneet? Ja ei minä en todellakaan osta noita sokerihuurutettuja muroja! Ne ovat kamalan makeita ja epäterveellisiä.''

Lopetan kärryjen työntämisen eteenpäin, kun en kuullut vastausta tai sitä tavanomaista naurua. Käännähdin ympäri. ''Chris?''

Voi hitto. Mihin se pikkuinen riiviö nyt on mennyt..? Puistelin väsyneenä päätäni raskaasti edes takaisin. Rankan työpäivän jälkeen ei todellakaan saisi mennä ruokakauppaan ylivilkkaan nelivuotiaan pojan kanssa!

''Chris!'' sanoin kovempaa. ''Missä olet? Kuule, nyt ei ole aikaa leikkiä piilosta!''

Aloin työntää kärryjä eteenpäin kovempaa. Missä se poika on? Olihan hän tietenkin ennenkin kadonnut kaupassa, mutta tullut yleensä seuraavalla käytävällä vastaan joko lelu tai karkkipussi kädessään. Nyt poikaa ei näkynyt missään. ''Christian!''

Tunsin lievän, mutta vaikuttavan, paniikin nousevan. Ei kai joku ollut siepannut poikaani? Oliko hänelle sattunut jotain? Oliko hän eksynyt?

Olin työntänyt kärryjä eteenpäin jo ainakin neljä väylää. Olin pälyillyt ympärilleni ja huudellut poikaa. Hitto! Olin kaiken huipuksi näköjään huono äitikin vielä! Kyselin vastaan tulevilta ihmisiltä olivatko he nähneet hieman yli metrin pituista, vaalea hiuksista, harmaasinisilmäistä poikaa, jolla oli yllään vihreäpaita, oranssitakki ja farkut. Moni vain pudisteli päätään.

Tunsin jonkun kovan palan juuttuvan kurkkuuni, kun yritin vielä kerran kailottaa poikaa nimeltä. Pyyhkäisin nopeasti silmäkulmastani kyyneleet pois ja koitin ajatella.

Hermione ajattele, kyllä se Christian jossain on. Missä olisit jos olisit pieni nelivuotias poika?

Äkkiä keksin. Karkkihylly. Tai leluhylly. Jossain niiden lähettyvillä pojan piti olla. Aloin äkkiä työntämään kärryjä hurjaa vauhtia karkki- ja leluhyllyn suuntaan. Onneksi ne olivat samalla käytävällä! Käännyin kulmasta ja äkkäsin samantien oranssin syystakin ja vaaleat hiukset.

''Christian Alexander Thomas Granger! Missä olet ollut? Olin niin älyttömän huolissani!'' huudahdin ja lähdin harppomaan nopeasti poikaani kohti. Pyyhin kyyneleet pois silmistäni, kyykistyin ja koitin napata pojan syleilyyni. Sitten kuitenkin äkkäsin nahkatakkiin, mustiin farkkuihin ja harmaaseen kauluspaitaan pukeutuneen miehen poikani vierellä.

''Äiti!'' Christian nauroi ja muiskautti mojovan suukon suupieleeni. Sitten Chris käänsi katseensa vaaleahiuksiseen mieheen. ''Katso nyt, sanoinhan, että hän upean näköinen!''

Katsoin poikaani kulmat kurtussa. Oliko hän mennyt juttelemaan ventovieraalle miehelle? Minusta?Käänsin katseeni mieheen sanoakseni pari valittua sanaa, mutta ne kaikki sanat kuolivat huulilleni, kun kohtasin myrskyn harmaat silmät.

''N-niin hän on Christian. Hän on'', Draco Malfoy kuiskasi matalasti, hieman karhealle äänellä.

Nielaisin vaikeasti ja katsoin miestä edessäni. Tajusin samantien, että Draco oli tehnyt johtopäätöksensä hänen ja Christianin hätkähdyttävästä yhdennäköisyydestä. Enkä voinut kiistää niistä mitään.

''Krhm, äiti? Olet aina sanonut, että on kohteliasta tervehtiä'', Christian yski nyrkkiinsä mukahuomaattomasti. En voinut olla hymyilemättä, kun vilkaisin poikaani. Sentään joku oppi oli mennyt perille. Aakkosten ja numeroiden lisäksi. Christian oli valtavan älykäs ja olin hänestä niin ylpeä!

''Totta, Chris, niin olen sanonut'', mutisin karheasti. Ojensin käteni ja kohtasin Dracon silmät. ''Hei, olen Hermione Granger. Christian äiti.''

''Draco. Draco Malfoy'', Draco esittäytyi ja olin kiittää miestä ääneen, että hän esitti että emme tuntisi. Ja meinasin melkein voihkaista mielihyvästä, kun Draco äkkiä kumartuikin ja suuteli kämmen selkääni. Kurtistin kuitenkin kulmiani kysyvästi ja koitin pitää punastumisen itsepäisesti loitolla.

''Nyt ollaan jo 2000 -luvulla. Harvat enää suutelevat kämmenselkiä'', huomautin viileästi miehelle.

Draco naurahti matalasti ääneen ja kohtasi katseeni. ''Hyvät käytöstavat – oma äitini opetti.''

En vastannut vaan käännyin Christiani kohti. ''Muru kuule, älä enää ikinä – ikinä – katoa noin! Olin niin huolissani!''

Christian virnisti minulle. ''En, en, äiti minä lupaan.''

Hymyilin hänelle takaisin ja painoin suukon hänen otsalleen. ''Mahtavaa! Pidäkin tuo lupaus sitten tällä kertaa!''

''Juujuu!''

Käännyin takaisin Draco kohti. Halusin kuollakseni pois tästä tilanteesta! Mitä ihmettä Draco Malfoy teki jästien maailmassa? Walesin pienessä ruokakaupassa?

''Kuule, olen pahoillani, jos Christianista oli teille vaivaa'', sanoin teennäisen ystävällisesti. Christian kuitenkin valittaisi minulle, jos lähtisin ilkeästi vain pois paikalta. Tai jos olisin epäkohtelias. Olin kasvattanut pojan liian hyvin... ''Mutta me lähdemme nyt kotiin tekemään ruokaa. Eikö vain Christian?''

Käännyin katsomaan poikaani, joka oli painanut katseensa kengänkärkiinsä ja nypläsi takkinsa helmaa. ''Äiti, minä..minä tavallaan kutsuin Dracon meille syömään.''

Pelkäsin silmieni tippuvan silmäkuopistaan ulos. ''Anteeksi?''

''Minä kutsuin Dracon meille syömään. Sanoin, että hänen on pakko maistaa sinun spagettiasi ja jauhelihakastikettasi. Se on niin suussa sulavaa!'' Christian mutisi ja kohtasi lopuksi katseeni. Hän näytti minulle koiranpentu ilmettään.

Katsoin nelivuotiasta poikaani silmät epäuskosta suurina. Vilkaisin Dracoa kuin apua hakien, mutta näin miehen vain heilauttavan olkiaan ja hymyilevän Christianille.

''Tietty tulen. Olisi kunnia saada maistaa sitä spagettia ja kastiketta'', Draco virnisti ja sanottuaan sen hän katsoi minua silmiin ja tiesin samoin tein, että hän halusi vastauksia. Ja nopeasti.

Katsoin Dracoa epäuskoisena, kun Chris taputti iloisena käsiään ja hyppäsi kauppakärryjen päätyyn roikkumaan. En jaksanut edes kieltää poikaa tekemästä sitä, vaan aloin työntämään kärryjä kohti kassoja.

''Tehän asutte kahden?'' Draco kysyi astelessaan vierellämme. En vastannut hänelle, joten Christian teki sen minun puolestani.

''Joo asutaan! Se on kiva kaksio ja mulla on oma huone!'' Chris sanoi ja hymyili tyytyväisenä. ''Ja äiti osaa sisustaa tosi hyvin.''

Nauroin pehmeästi ja pörrötin pojan hiuksia välittämättä Dracon läsnäolosta. Jos hän oli oikeasti tulossa meille syömään, aioin olla koko ajan huomioimatta häntä. Hän se oli joka minut Tylypahkassa jätti.

''Mihin ihmeeseen tuo kaikki ruoka sitten menee?'' Draco nauroi ja osoitti kärryjä epäuskoisena, kulmat kohollaan.

''Tänne'', Christian sanoi ja hieroi vatsaansa leveästi hymyillen. Poika kuitenkin horjahti irroittaessaan otteensa kärryistä ja ennen kuin ehdin napata Christianista kiinni kunnolla, Draco teki sen. Meinasin jopa kiittää miestä, mutta jätin sen väliin. Katsoin vain huolestuneena Christiania.

''Oletko kunnossa?'' kysyin ja silitin pojan poskea. Christian virnisti.

''Joo.''

''Olen sanonut kauppakärryistä roikkumisesta miljoona negatiivistä asiaa, milloin alat uskoa?'' jupisin pojalle ja jatkoin kärryjen työntämistä eteenpäin. Luoja, jos Draco ei olisi ottanut Chrisiä kiinni...

''No sori'', Christian mutisi ja lähti tarpomaan vierelläni kulmat kurtussa, surullinen ja vihainen ilme kasvoillaan. Hän tuijotti koko matkan kenkiensä kärkiä.

Kassalla Christian kuitenkin auttoi minua nostamaan kauppatavaroita ostoshihnalle. Yllätykseni ja järkytyksekseni myös Draco auttoi meitä. Otimme samaa aikaa yhden jogurtti purkin käteemme ja minä irroitin otteeni kuin olisin saanut sähköiskun. En kohdannut Dracon katsetta, vaikka tiesin tämän koittavan nimenomaan tavoittaa sitä. Kun olin päässyt myyjän eteen ja kaivamassa lompakkoa taskustani Draco laski kätensä käsieni päälle ja puisteli päätää.

''Anna kun minä'', Draco mutisi ja kohtasi hetkeksi katseeni. Tällä kertaa hän käänsi katseensa ensimmäisenä pois. Myyjä laittoi heti flirttivaiheensa silmään, kun Draco astui eteeni. Hillitsin haluni pyörittää silmiäni ja menin hihnan toiseen päähän nostelemaan kauppatavaroita kauppakasseihin Christianin seuraksi.

''Anteeksi, kun huusin sinulle'', sanoin pojalle hiljaisella äänellä. Chris vilkaisi minua kulmiensa alta ja hymyili pienesti. Tiesin, ettei hän kantanut minulle kaunaa asiasta.

''Minulla oli vain niin kamala päivä töissä ja...'' ääneni hipui, kun Draco astui viereemme ja otti kauppakassit käsiinsä.

''Mennäänkö?''

Katsoin hämmentyneenä, kun Christian juoksi Dracon kintereille. Mies kyykistyi ja Chris nousi Dracon harteille istumaan. Molemmat nauroivat ja Christian kiskoi Dracoa hiuksista kimeästi nauraen.

Eräs brunette, jakkupukuun pukeutunut nainen tuli vierelleni ja hymyili. ''Hän on ihan isänsä näköinen! Olette upean näköinen perhe.''

Katsoin naista suu ammollaan. Osoitin epämääräisesti Dracon ja Chrisin perään. ''Eih – ei. Ei hän, ei me emme olle...”

Nainen nauroi ja jatkoi kauppakassiensa täyttämistä. Katsoin naista kulmat hiusrajaan kohonneina ja koitin setviä olinko minä unessa. Tämä ei voinut olla totta.

''Hermione, tuletko?'' Draco huudahti kymmenisen metrin päästä ja katsoi minua kysyvästi. Kurtistin miehelle kulmiani ja lähdin kävelemään heitä kohti. Christian selitti Dracolle suureen ääneen hänen omasta dinosauruskirjastaan. Draco kurtisti kulmiaan aina, kun Chris mainitsi jonkun aivan hullunkurisen dinosauruksen nimen. Mutta tiesin, että ne kaikki nimet olivat totta ja oikein sanottu. Olin ylpeä pojastani.

Ulos päästyämme johdatin Dracon epäröiden autolleni ja käskin Christianin laskeutua alas. Avasin takakontin ja otin ostokset Dracon käsistä ja laitoin ne konttiin. Suljin luukun – se paukahti hiljaa kiinni. Christian oli mennyt jo autoon ja tappeli turvavyön kanssa. Katsoin pojan touhuja hetken aikaa, ennen kuin kumarruin auttamaan häntä ja suljin turvavyön.

''Olisin saanut sen itsekin'', Christian jupisi. Pörrötin pojan hiuksia ja ojennuin pois autosta. Suljin oven ja keräsin rohkeuteni kääntyä Dracoa päin.

''BMW vai?'' Draco kuitenkin sanoi ennen kuin ehdin sanoa mitään. ''Mistä sait rahat tuohon?''

Älähdin epämääräisenä ja loin katseeni taivaisiin. ''Oikeasti? Keskustelemmeko me nyt hitto oikeasti autoni merkistä? Ei jumalauta...''

''Mio..''

''Älä kutsu minua tuolla nimellä'', tiuskaisin ennen kuin ehdin estää itseäni. Draco kohtasi katseeni hämmentyneenä. Käänsin katseeni pois. En halunnut hänen kutsuvan minua samallalailla kuin ennen vanhaa.

Draco katsoi minua surullisesti. ''Minä.., olen niin pahoillani, Hermione.'

Suljin silmäni ja puristin nenän varttani peukalollani ja etu- ja keskisormellani, ja henkäisin syvään. Hengähdys kuitenkin värisi ja ääneni oli karhea, kun vastasin.

''Niin olen minäkin", vastasin ja katsoin miestä kylmästi. En halunnut näyttää hänelle, että olin aivan tuohtunut koko tilanteesta. Enkä voinut olla ajattelematta ettei mies olisi tullut vahingossa ruokakauppaan.

Toisaalta kun katsoin Dracoa tiesin, että hän pystyi lukemaan minua kuin avointa kirjaa. Hän tiesi että olin sekaisin, hän tiesi että minä en ollut elänyt päivääkään ajattelematta häntä. Jouduin painamaan katseeni, ennen kuin miehen katse kävi liian läpi poraavaksi. Olin ehtinyt kuitenkin näkemään harmaiden silmien katseen, joka kertoi että ruokakauppaan kävely ei todellakaan ollut vahinko. Se sai oudon tunteen leijailemaan vatsassani.

Christian mutristi huuliaan ja katsoi minua kysyvästi harmailla silmillään, mutta minä vain painoin suukon hänen nenänpäähänsä. Poika hihitti hieman ja pyyhki nenäänsä.

''Anna minun ajaa?'' Draco kysyi hiljaa selkäni takaa. Käännähdin hieman ja katsoin miestä yllättyneenä.

''Mitä?''

''Anna auton avaimet minulle, Hermione. Minä ajan ja sinä voit neuvoa reitin. En anna sinun ajaa tuossa kunnossa.''

''Eli sinä olet siis oikeasti tulossa meille? Kenen luvalla?''

''Christianin luvalla'', Draco sanoi olkiaan kohauttaen ja kohotti sitten kätensä, kämmen ylöspäin, eteeni. ''Avaimet, Hermione.''

Luovutin avaimet tyrmistyneenä platinapäälle ja kiersin auton. Istuuduin pelkääjänpaikalle ja käskin Christiania sulkemaan ikkunan samalla, kun Draco istuutui autoon ja sääti penkin itselleen sopivaksi. Sitten hän käynnisti auton itsevarmasti, ojensi toisen kätensä niskatukeni taakse ja alkoi pakittaa pois parkkiruudusta. Parkkipaikalta pois käännyttäessä käskin käheällä äänellä hänen kääntyä vasempaan.
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+1/5 | 19.6.
Kirjoitti: Camiela - 20.06.2013 18:01:02
Hellou!

Tämä luku oli jo hieman avaavampi. Ihastuin heti ideaan, että Hermione on saanut Dracon kanssa lapsen, mutta on toiminut yksinhuoltajana! Ihanan raikas ja uusi idea!

Kuvasit mukavasti normaalia kauppareissua ja itse juonen tahti on sopiva. Mikään ei tapahdu liian nopeasti, vaikkakin pakosta sitä jäi hieman kyseenalaistamaan Malfoyn jästien marketissa ja Chrisin juttelemassa tuntemattomalle noin vain. Noo.. ehkä tähän saataisiin selvennystä seuraavissa luvuissa.

Henkilöistä... On pakko myöntää, että mielestäni hahmot eivät olleet niin IC kuin voisivat. Hermione ei ehkä vaikuttanut niin määrätietoiselta ja kaikkitietävältä itseltään, mutta ehkä äitiys on saanut hieman muutettua häntä... Malfoy... hän oli liian kiltti itsekseen. Malfoyn kuuluu heittää muutama näsäviisasteleva kommentti, jos hän ei sentään menneidyysen takia ala enää itse Hermionea haukkumaan. Noh. Kuitenkin heistä llöytyi sitä jotain tuttuakin. Tarkoituksenani on vain huomauttaa, jotta saat kehityttyä näissä asioissa.

Muuten teksti ihan vain tekstinä oli selkeää ja helppolukuista. Tietysti joitakin perus merkkivirheitä siellä oli pilkun, pisteiden ja kaksoispisteiden kohdilla. Olisin itse käyttänyt eri merkkiä, mutten niin pilkun***sija ole, että alkaisin tähän niitä kohtia kaivaa. Eivät ne lukemista haitanneet (:

Ehdottomasti jatkoa lisää. Tämä alkaa käydä mielenkiintoiseksi.
Camiela
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+1/5 | 19.6.
Kirjoitti: MissGlitter - 26.06.2013 21:43:45
kiitti kommenteistanne ! :) ne oli rakentavia :) korjailen noita virheitä myöhemmin, kun on nyt hieman kiire lisäilen vaan tän luvun tänne ja myöhemmin sitte kattelen tän ja edellisen luvun kirjotusvirheet läpi :) joten, uus luku  - you are welcome :)


II luku

Draco ajoi talomme eteen ja piti autoa hetken aikaa tyhjäkäynnillä ennen kuin sammutti sen. Christian avasi salamana turvavyönsä ja rynni autosta ulos. Mietin väkisinkin, mitä pojan mielessä mahtoi liikkua. Oliko hän kiusaantunut Dracon läsnäolosta? Oliko hän innoissaan isähahmosta? Tajusiko hän, että minun ja Dracon välillä oli jotain? Vai ylireakoinko minä?

Astuin ulos autosta ja katsoi hetken aikaa Christiania saadakseni ajatuksiani suuntaan tai toiseen. Oliko hänen katseensa erilainen? Entä eleet?

En huomannut, kuinka Draco tuli seisomaan viereeni. ''Mitä nyt?''

En vastannut, puistelin vain päätäni ja menin avaamaan takakontin nostaakseni kauppakassit sieltä pois. En kuitenkaan ehtinyt hipaistakkaan kasseja, kun Draco nappasi ne. Suljin takakontin ja lukitsin auton ovet. Christian remputti jo oven kahvaa, kun ehdin sinne asti.

''Luoja, Chris, älä revi ovea irti'', jupisin ja työnsin pojan hellästi sivuun avatakseni oven. Christian pyyhälsi ohitseni sisälle, heitti takkinsa summanmutikassa naulakkoon ja potki kenkänsä muiden sekaan. Pidin Dracolle ovea ja menin sitten itse sisään. Potkin vain korkokengät jalastani ja lähdin kävelemään keittiötä kohti Draco kannoillani. Siistin huomaamattomasti paikkoja kulkiessani.

''Anteeksi tämä sotku'', mutisin ja juoksutin kättä hiuksissani. Keittiössä kiepahdin hitaasti ympäri ja osoitin graniittista baaritiskisaraketta, joka erotti olohuoneen ja keittiön toisistaan. Se toimi myös ruokapöytänä. ''Laske kassit tuohon.''

Draco teki kuten käskin ja katseli ympärilleen. En tiennyt oliko hänen katseessaan hyväksyntää vai halveksuntaa. Äkkiä toivoin, että olisin siivonnut eilen illalla paremmin, enkä vain olisi imuroinut. Sitten ajattelin kuitenkin, että mistä hemmetistä minä olisin voinut tietää Dracon ilmestyvän paikalle ja tunkevan ruokapyötääni. Ja miksi minä häneltä hyväksyntää edes hain?

Avasin pitkän trenssitakkini vyönauhan ja aloin tyhjentämään kauppakasseja. Christiankin ilmestyi paikalle ja alkoi tyhjentämään kasseja kanssani. Draco seisoi vaivautuneena taustalla ja näytti miettivän jotain puheenaihetta tai miten voisi auttaa. Kyykistyin laittamaan kalliin viinipullon viinikaappiini ja noustessani ylös kohtasin Dracon kysyvän ja hieman huvittuneen katseen. Mulkaisin häntä vain varoittavasti. Tietäisipä hän minkälaista on asua nelivuotiaan, energisen ja aina menemässä olevan pojan kanssa, joka varmaan juoksi ja temmelsi unissaankin.

Saimme kauppakassit tyhjennettyä nopeasti rutiinilla ja hymyilin Chrissille kiitokseksi. ''Kiitos kulta avustasi.''

Christian virnisti minulle ja halasi minua kömpelösti vyötäisiltä.

Äkkiä Draco rykäisi ja tiesin hänen äänestään, että hänestä oli kiusallista seistä siinä. Olin vihainen itselleni siitä, että tunsin hänet vieläkin niin hyvin. Chris katsoi myöskin Dracoa hetken ennen kuin juoksi tämän luo ja tarrasi tätä kädestä.

''Tule! Haluan näyttää sinulle yhden jutun!''

Draco ehti juuri ja juuri jättää takkinsa baarituolille, kun Chris vei hänet mennessään. Kuulin pian portaiden töminän ja olin tyytyväinen, koska olin muistanut laittaa aamulla makuuhuoneeni oven kiinni ja viedä kaikki likapyykit kodinhoitohuoneeseen piiloon.

Seisoin hetken paikoillani, kunnes tajusin, että minun tulisi laittaa sitä ruokaakin. Niinpä riisuin trenssitakkini ja vein sen eteisiin naulaan, ja palasin keittiöön. Kiedoin hiukseni sekaiselle nutturalle, pesin käteni ja otin tarvikkeet esiin.

*

Olin juuri saanut baaritason katettua, kun Chris ja Draco palasivat keittiöön. Molemmat nauroivat ja  tönivät toisiaan leikkisästi. Katsoin heitä kulmat kohollani ja äkkiä molemmat kohottivat katseensa minuun. Christianin katse oli hieman katuva ja tiesin samoin tein tämän tehneen jotain pahaa. Dracon katse taas lukittui minuun ja pieni hymy nousi hänen huulilleen. Hänen katseensa vartalollani tuntui pehmeältä ja ihanan kiusoittelevalta. Draco kohtasi katseensa ja näin hänen tummuneet silmänsä.

Voi luoja, ei.

Äkkiä käännyin pois päin ja olin tekevinäni vielä jotain pieniä viimeistelyitä kattaukseen.

''Tuoksuu upealta!'' Christian puuskahti ja tuli lähemmäs tasoa. Hän varpisti ja kurkkasi kattausta. Hänen silmänsä kiilsivät innostuksesta ja jouduin miettimään, mitä ihmettä he olivat ylhäällä tehneet. Koska edes minun tekemäni ruoka ei saanut poikani katsetta noin loisteliaaksi.

''Yhm, noh, ruoka on valmista. Voitte istua pöytään'', mutisin hieman karhealla äänellä ja huitaisin epämääräisesti pöytää kohden. Vilkaisin Dracoa. ''Otatko viiniä juomaksi?''

Draco virnisti hieman ilkikurisesti. ''Kyllä vain, kiitos.''

''Saanko minä maistaa?'' Christian kysyi.

''Et'', sanoimme Dracon kanssa samaan aikaan ja Christian katsoi meitä epäuskoisena ja huvittuneena samaan aikaan.

''Hhih, te puhutte hassusti.''

Katsoimme Dracon kanssa toisiamme yllättyneinä ja jopa omaksi yllätyksekseni vilautin miehelle hymyn. Dracokin näytti yllättyvän ja hän seisoi hetken jäätyneenä paikkallaan, kun minä ojensin Christianille salaatti kulhoa ja kehotin tätä ottamaan myös vähän vähemmän ketsuppia kuin yleensä. Poika kuitenkin vain valittaisi kihelmöintiä rohtuneissa huulissaan.

Draco ojensi minun yllätyksekseni minulle tuolia ja istuutuessani sille Draco kuiskasi korvaani: ''Ei luoja, Hermione, näytät hyvältä tuossa mekossa! Ei sinun olisi minua varten tarvinnut.''

Mottasin miestä olkapäähän. ''Idiootti.''

Christian ei kuitenkaan huomannut mitään, sillä hän laski kurkunpalojaan lautasellaan ja mutisti salaatinlehteä samalla.

Ruokailu sujui yllättävän keveästi, onnistuimme puhumaan Dracon kanssa toisillemme ilman sen suurempaa draamaa ja Christian ei tiputtanut spagettia housuilleen kuin vain kerran. Punastuin hieman, kun Draco kiitti ''mainiosta, upeasta'' ruoasta hymyillen minulle lämpimästi. Tiesin hänen tarkoittavan sitä vilpittömästi.

Ulkona oli pimeää, kun kotipuhelin alkoi soimaan portaiden vierellä olevan lipaston päällä. Nousin nojatuolilta ja pahoittelin nopeasti poistumistani, vaikka tuskin Dracokaan kuin sen enempää Christiankaan sitä kuuli. He leikkivät junaradalla ja miettivät miten sen saisi kiertämään koko olohuoneen ympäri ilman, että se olisi tiellä. Turha toivo.

Nostin kuulokkeen korvalleni ja nojauduin lipastoon. ''Haloo?''

''Heei, Hermione'', tuttu ääni kuului langan toisesta päästä.

''Ron'', tervehdin viileästi. Kurkkuani kuristi äkisti ja pelkäsin alkavani itkemään. Miksi Ronin piti soittaa nyt? Jälleen humalassa?

''Mitä kuuluu? Miten pikkukundilla menee?'' Ron uteli sammaltaen lähes huomaamattomasti.

''Ihan hyvää, söimme juuri ja nyt hän leikkii junaradallaan olohuoneessa. Sinä ja Harry annoitte sen hänelle lahjaksi viime jouluna'', sanoin. Suljin silmäni ja hipelöin kultaisia rannerenkaitani.

''Etkö aio kysyä miten minulla menee?'' Ron kysyi.

''Olet humalassa Ron. Puhutaan vaikka huomenna, jos olet saanut pääsi selväksi'', kuiskasin väsyneellä äänellä. En ollut huomannut, kuinka junanvihellykset olivat vaienneet olohuoneessa.

''Sanot aina noin. Aina'', Ron mutisi. ''Vältteletkö sinä minua, Hermy?''

''Ron... Kuule, minulla oli rankka työpäivä – itse asiassa koko viikko on ollut perseestä. Sam antaa minulle kamalasti paperitöitä...''

''Sam? Pomosi, eikö? Se joka koitti saada sinulta keinolla millä hyvänsä?'' Ron ärähti. ''Mikset lopeta?''

''Ron...ei Sam ole enään mitään yrittänyt. Sen takia minä varmaan saan ne kaikki paperit'', naurahdin hieman keventääkseni tunnelmaa. ''Ja miksi eroaisin yhden kusipään takia? Niitä on maailma täynnä. Ja sitä paitsi palkka on todella hyvä ja saan pidettyä kaikki laskut, velat ja lainat kurissa. Tämä ei ole... niin kamalaa kuin kuvittelet.''

''Minä ikävöin sinua, Mione'', Ron kuiskasi ja kuulin, kuinka mies nyyhkäisi.

Voi ei.

''Ron...kuule, minäkin sinua'', kuiskasin karhealla äänellä. ''Mutta meistä ei ikinä tule mitään enempää. Olen pahoillani.''

''Mione, kuuntele! Minä..-''

''Ei, Ron, ei. Ei nyt. Älä aloita! En jaksa juuri nyt. Anteeksi'', kuiskasin särkyneellä äänellä. ''Minun täytyy mennä. Öitä.''

Laitoin luurin käsikopelolla takaisin paikoilleen ja puristin silmäni entistä tiukemmin kiinni. Painoin nenänvarttani ja tärisin. Nielaisin kovan palan pois kurkustani ja räväytin silmäni auki. Kohtasin heti Dracon katseen. Sitten Christianin surullisen katseen. Kuinka kauan he olivat olleet siinä? Miksen minä ollut kuullut mitään?

Katsoin kahta blondia hetken aikaa ennen kuin huokaisin hiljaa. ''Christian, aika mennä nukkumaan.''

''Nyt jo?'' Christian hämmästeli, mutta tajusi ettei kannattanut alkaa väitellä asiasta, niin hän vain nyökkäsi ja meni ohitseni portaisiin. Niiden juurella hän kääntyi puolittain ja toivotti Dracolle hyvää yötä.

''Tulen peittelemään sinut aivan kohta'', kuiskasin pojalle ja sipaisin hänen poskeaan hymyillen mahdollisimman vilpittömästi. Chris väläytti pienen heikon hymyn ja tiesin, että poika oli huolissaan.

Kiedoin käteni ympärilleni ja annoin hymyn valahtaa kasvoiltani sillä samalla hetkellä, kun Chris kääntyi käytävään. Käännyin ympäri ja kohotin katseeni Dracoon.

''Luulen, että sinun on aika lähteä'', mutisin.

''Hermione älä tee tätä. Älä työnnä minua pois'', Draco kuiskasi.

''Ei, älä sinä tee tätä Draco'', kuiskasin ja suljin silmäni. ''Sinä se minut jätit, muistatko? Viimeinen lukuvuosi, seuraavana päivänä me valmistuisimme. Sinä sanoit, että minä en tarpeeksi sinulle. En ollut tarpeeksi hyvä. En ollut tarpeeksi puhdas. Sinä leikit minulla Draco. Ja minä olin niin helvetin tyhmä, että annoin sinun tehdä sen. Ja sitten, parin viikon päästä koulujen loppumisesta minulla alkoi tulemaan aamupahoin vointia. Ensimäisen viikon luulin vain syöneeni pilaantunutta ruokaa, mutta se jatkui, jatkui ja jatkui. Lopulta menin apteekkiin, ostin testin, menin kotiin, tein testin ja itkin seuraavat kolme päivää kunnes tajusin, että en voisi vain istua ja itkeä silmiä päästäni. Joten minä nousin lattialta ja kasasin itseni. Ja nyt minä olen tässä, minulla on upea poika, josta olen niin hemmetin ylpeä. Enkä kadu hetkeäkään hänen kanssaan. Ja nyt sinä talsit paikalle ja kaikki murtuu. Mikä sinussa on Malfoy, että aina sinä pilaat kaiken?''

Draco ei sanonut hetkeen mitään.

''Tiedätkö muuten mitä? Synnytyssalissa minä kirosin sinut helvetin syvimpään onkaloon. En itse asiassa muista ikinä kiroileeni niin paljon'', tuhahdin ja kohautin olkiani.

''Mutta nyt menen peittelemään poikani'', sanoin. ''Toivoisin, että sillä aikaa sinä lähtisit pois. Etkä koskaan palaisi.''

Niineen minä menin ylös, väänsin hymyn kasvoilleni ja menin lukemaan pojalleni ilta satua.

*

Christianin silmät olivat vielä sinnikkäästi auki, kun suljin satukirjan. Katsoin häntä turhautuneena.

''Mitä nyt?''

Poika kohosi istumaan kyynärpäidensä varaan. ''Te tunnette Dracon kanssa, vai mitä?''

Tuntui kuin joku olisi lyönyt minua. Katsoin poikaa ällistyneenä, enkä pystynyt vastaamaan.

''Näytän häneltä tosi paljon'', Chris kuiskasi ja tunsin silmieni kostuvan. Nielaisin ja suljin satukirjan salamannopeasti.

''Christian, jospa menisit nukkumaan'', kuiskasin tuskin henkäystä kantamammalla äänellä. Christian katsoi minua vielä hetken liikkutamatta, kunnes luovutti ja kääntyi kyljelleen, kasvot ikkunaa kohden. Hän laski aina tähtiä itsekseen tai katseli tähdenlentoja.

Painoin kevyen suukon pojan otsalle ja nousin juuri sopivasti ylös, kun kyynel tipahti silmäkulmastani lattialle. ''Olet rakas, kauniita unia Christian.''

''Kauniita unia äiti.''

Sammutin yöpöydän valon ja jätin huoneen oven raolleen poistuessani huoneesta. Ehdin hädin tuskin portaisiin, kun pidätellyt kyyneleet alkoivat virrata kasvoillani. Heitin kädet suuni eteen ja koitin nyyhkyttää hiljaa. Lysähdin voimattomana portaiden päätyyn ja painoin pääni lohduttamana polvieni väliin.

''Voi miksi, miksi, miksi...'' hoin mantraa hiljaa.

Sitten kuulin, kuinka lattia narahti aivan lähelläni. Pääni nytkähti ylös ja näin hämmentyneen Dracon. Pyyhin kyyneleet nopeasti kasvoiltani ja suoristin selkäni. Katsoin miestä kylmästi.

''Käskin sinun lähteä, Malfoy'', tiuskahdin ja mieleni teki alkaa itkeä uudelleen, kun kuulin itsekin kuinka heikko ja säreilevä ääneni oli. Myös Draco huomasi sen.

''Toivoit minun lähtevän. Se on eriasia'', Draco kuiskasi hiljaa ja otti epäröivän askeleen eteenpäin. Hypähdin horjahdellen seisomaan ja kohotin käteni.

''Älä tule lähemmäs...''

''Tai mitä? Mitä aiot tehdä Hermione minulle?'' Draco kysyi ja kohtasi katseeni. ''Et voi satuttaa minua enää enempää. Et voi tehdä fyysisesti etkä henkisesti.''

Katsoin miestä hämmentyneenä. ''Mitä sinä oikein selität..?''

Draco katsoi minua hetken aikaa ennen kuin laski katseensa ja asteli portaiden juurelle ja istahti alas. Astahdin vaistonomaisesti taaemmas ja nojauduin seinään. Draco painoi päänsä käsiinsä ja näin, kuinka hänen hartiansa lysähtivät ja kaikki Malfoymainen arvokkuus katosi miehen kehosta.

Epäröiden istuuduin pari askelta korkeammalle ja odotin, mitä Draco aikoisi minulle kertoa. Tosin olin aika varma mistä hän aikoisi minulle kertoa. En vain tiennyt halusinko kuulla sitä.

Hän heilautti päätään pari kertaa lohduttomasti edes takaisin ennen kuin aloitti.

''En ole ikinä kokenut mitään pahempaa kuin sen, että minun piti jättää sinut. Muistan vieläkin kasvosi...''

''Älä'', henkäisin. Ei, en ollut valmis tähän! Katsoin Dracoa pelokkaana. ''Älä, ole kiltti, äläkä..''

''Sinun kasvosi...se sattui niin paljon. En edes muista, mitä minä sanoin sinulle silloin. Kaikki oli niin... muistan vain vereni kohinan, sinun kyynelistä täyttyneet silmäsi ja sen, kuinka juoksit pois luotani haavoittuneena. Mutta et ollut ainot keneen se sattui, Hermione. Minäkin kärsin. En pystynyt syömään, en nukkumaan, en keskittymään, käteni tärisivät koko ajan, olin sekaisin... Olin niin tyhjä. En tuntenut mitään...''

Tunsin, kuinka kyyneleet virtasivat taas kasvoillani ja jouduin kääntämään katseeni poispäin Dracosta.

''Luoja, Hermione, olen niin, niin hemmetin pahoillani!'' Draco henkäisi. ''En tiedä, mitä muuta minun tulisi sanoa!''

''Draco...'' aloitin hiljaa.

''Minä haluan vain anteeksiannon Hermione, jos sen sinä minulle pystyt suomaan. En voi pyytää sinulta mitään muuta...'' Draco kuiskasi ja kuulin, kuinka hänenkin äänensä oli karhea. Nopea vilkaisu häntä kohti vahvisti epäilykseni siitä, että hänkin itki. Näin kyyneleet hänen poskillaan ja en tiennyt mitä tehdä, mitä sanoa – hyvä että pystyin hengittämään.

Draco käänsi katseensa minuun käsistään ja kohtasi katseeni epävarmana, vilpittömänä ja äärettömän pelokkaana. ''Anna anteeksi, ´Mio.''

Katsoin miestä kyyneleiden valuessa poskillani. Huuleni vapisivat, aivan kuten kätenikin, kun kohotin sen Dracon kasvoille. Pyyhkäisin hänen kyyneleensä pois ja koitin hieman hymyillä. Laskeuduin hänen porras tasolleen irroittamatta katsettani hänestä.

Istuuduin hänen viereensä ja painoin molemmat käteni hänen kasvoilleen. Draco sulki silmänsä ja henkäisi täristen. Hän painoi poskensa oikeaa kämmentäni vasten ja uusi kyynel kiiri hänen silmäkulmastaan.

En kestänyt katsoa häntä sellaisena.

Vaikka, kuinka koitin hokea itselleni, että tämä olisi väärin. En voinut mitään sille, että minulla oli vieläkin tunteita häntä kohtaan. Kuulin vereni kuohunnan ja pulssini epätasaisen sykkeen liiankin selvästi. Vasen käteni siveli Dracon hieman karheita hiuksia ja oikean käden peukalo teki tasaista, lempeää, liikettä Dracon kasvoja vasten.

''Anna anteeksi'', Draco kuiskasi ja avasi silmänsä. Hän katsoi minua anoen. Hänen harmaat silmänsä olivat pehmeät ja tunsin taas samaa pelottavaa sähköistä vetovoimaa Dracoa kohti.

Nyyhkäisin hiljaa ja huulilleni nousi ohut hymy. ''Minä annan sinulle anteeksi, Draco.''

En edes tajunnut, kuinka Draco veti minut syliinsä ja kietoi kätensä ympärilleni tiukasti. Hän painoi kasvonsa hiuksiini ja siveli käsivarsiani, selkääni, sääriäni, kasvojani... Aivan kuin ei olisi uskonut minun oikeasti olevan siinä. Draco itki ilosta pidellessään minua ja painoi kevyen suukon suupieleeni.

Tiesin, että minun pitäisi nousta pois miehen sylistä. Sanoa, että se oli vain anteeksianto. Sanoa, että oli turha kuvitella mitään enempää. Ja passittaa mies ulos talostani.

Mutta en pystynyt siihen.

En muistanutkaan, kuinka hyvin Dracon syli sopi minulle. Kuinka lämmin hän oli. Kuinka hänen lihaksensa tärähtelivät hänen nauraessaan iloisesti ja pehmeästi korvaani. Kuinka luontevilta ja oikeilta hänen kätensä tuntuivat vartalollani.

En pystynyt estämään itseäni, kun Draco painoi otsansa omaani vasten, vaan painoin huuleni hänen omilleen.

Sekin tuntui niin oikealta!

''Luoja Hermione, minulla on ollut ikävä sinua'', Draco kuiskasi huuliani vasten ja kiedoin käteni hänen niskaansa.
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+2/5 | 26.6.
Kirjoitti: vekara - 11.07.2013 15:34:18
Koukutuin tähän heti paikalla. Christian on juuri tuollainen vilkas pikkupoika, joista on ihana lukea. Luvut ovat kivan pituisia, minä kun en jaksa kovin pitkään yhteen tekstiin keskittyä (ellei se ole huumoripuolella). Kirjoitusvirheitä en etsinyt, joten jos niitä oli, ne eivät haitaneet. Tahdon kyllä nyt kuulla, mitä tässä seuraavaksi tapahtuu, minun täytyy, joten jatkoa kiitos  :)!

Rakentava jäi kesälomalle, jos sitä kaipaat.
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+2/5 | 26.6.
Kirjoitti: MissGlitter - 13.07.2013 21:06:59
vekara, suuret kiitokset kommentistasi :) ! Tässä olisi sitä jatkoa, mitä vaadit. :) :D
Anteeksi luvun lyhyydestä.  :-\ Mutta seuraavaa laittelen toivon mukaan mahd. nopeesti, mutta rakentavaakin olisi kiva lukea. ;) :)

III luku

Aamulla herätessäni tunsin heti, kuinka kipeä niskani oli. Sitten tajusin makaavani jonkun käsivarsien suojissa. Silmäni rävähtivät auki samalla hetkellä, kun eilinen päivä vyöryi mieleeni.

Katsoin Dracon kuvan kauniita kasvoja hämmentyneenä. Vilkaisin ympärilleni ja huomasin, että olimme käpertyneet viltin alle sohvalle takan eteen. Sohvapöydällä oli kaksi viinilasia, jotka molemmat olivat tyhjiä lukuun ottamatta paria pisaraa pohjalla.

Minulla oli vaatteet päällä, aivan kuten Dracollakin. Saatoin melkein huokaista helpotuksesta. Vaikka olinkin antanut miehelle anteeksi, suudellut tätä ja kietoinut hänen ympärilleen, en olisi silti ollut valmis vielä seksiin.

Juoksutin kättä hiuksissani ja katsoin takan päällä olevaa kelloa. Viisi aamulla.

Oikeasti? Olinko minä oikeasti hereillä jo viiden aikaan aamulla?!

Turhautuneena päätin sulkea silmäni ja koittaa nukkua. Käperryin hieman paremmin Dracon kainaloon ja kuulin tämän mumisevan jotain. Hän painoi unisen suukon päälaelleni ja puristi minut tiukemmin itseään vasten. Henkäisin tyytyväisenä ja käperryin hänen kylkeensä.

*

Seuraavan kerran, kun heräsin kuulin, kuinka joku vihelteli hiljaa. Haistoin paistetun munan ja pekonin tuoksun. Ja kahvin. Ah, kahvia! Kuulin, kuinka paahdin hypähti.

Sitten kuulin myös sokerimurojen helinän lautasta vasten ja kahden ihmisen naurua.

''Äiti ei ikinä antaisi minun syödä näitä aamupalaksi'', pojan ääni tirskui.

Mies nauroi. ''Ehkä me emme kerro hänelle?''

''Hhah, olet mahtava Draco!''

Jouduin pakostakin hymyilemään maatessani sohvalla. Mutta sitten tajusin sen faktan, että Christian oli herännyt ja nähnyt minut ja Dracon yhteen kietoituneena sohvalla. Jollei näin, niin hän oli nähnyt Dracon paistamassa kananmunia liedellämme.

Voi ei.

Nousin istumaan ja kuulin hihkaisun: ''Äiti on hereillä!''

Kaksi harmaata silmäparia kääntyi suuntaani ja tapitti minua, kun nousin sohvalta, oikaisin mekkoni, koitin edes hieman siistiä meikkejäni ja hiuksiani.

Astelin keittiöön ja katsoin Dracoa hyväksyvästi. ''Paistettua kananmunaa, pekonia ja paahtoleipää. Ja mmh, kahvia!''

''Tiesin, että pitäisit'', Draco sanoi ja väläytti minulle hymyn. Näin miehen katseesta, että hän paloi halusta suudella minua, mutta minunlaillani hän ei tiennyt miten käyttäytyä Christianin edessä.

''Pussatkaa nyt. Haluatte kumminkin'', Christian jupisi. ''Käännän teille vain eka selkäni.''

Katsoimme Dracon kanssa, kun Chris kääntyi silmät tiukasti yhteen puristettuani ympäri. Nauraen menin Dracon luo ja painoin hellän suudelman hänen huulilleen.

''Okei nyt kuului muiskahdus ja se saa riittää. Käännyn nyt ympäri!'' Christian mutisi.

Astelin kevyin askelin kaummas Dracosta kahvinkeittimen luo ja otin sen yläpuolelta olevasta kaapista mukin itselleni. Tunsin Dracon katseen itsessäni, mutta en vaivautunut kääntymään katsoakseni häntä. Kaadoin itselleni kahvia ja nojauduin tasoon huokaisten.

Tänään oli lauantai, joten minulla ei ollut kiirettä minnekään. Onneksi, oli ihanaa välillä olla aivan rauhassa, lukea kirjaa, juoda teetä taikka kahvia, napostella suklaakonvehteja siinä samalla. Tai mennä ulos kävelemään. Voih, en ollut käynyt juoksemassakaan pitkään aikaan.

Vilkaisin kaihoisasti ikkunasta ulos ja mietin uskaltaisinko lähteä myöhemmin lähteä juoksemaan. Maa näytti hieman liukkaalta ja tuuli napakalta. Mutristin huuliani ja päätin harkita asiaa myöhemmin.

Käännyin katsomaan Christiania ja astelin hymyillen hänen luokseen. Pörrötin hänen hiuksiaan, painoin suukon hänen päälaelleen ja istuuduin pojan viereen baarijakkaralle. Katsoin, kuinka Draco etsi lautasia kaapeista.

''Vasen yläkaappi'', oikaisin miehelle ja sain hymyn vastaukseksi. Draco otti kaksi lautasta ja noukki paistinpannulta yhden kananmunan kumpaisellekkin ja toiselle kaksi pekonia ja toiselle neljä. Hän tuli luokseni ja ojensi minulle lautasen jolla oli vähemmän ruokaa. Sitten hän haki paahtoleivät paahtimesta, voiteli ne ja laittoi toisen minun lautaseni reunalle ja toisen omansa. Hän katsoi minua kysyvästi, aivan kuin olisi kysynyt pääsikö aamupalatestistä läpi. Virnistin hänelle ja suikkasin nopean suukon hänen poskelleen.

''Voisin tottua tähän'', mutisin ja otin vastaan Dracon tarjoaman haarukan ja veitsen. Aloin syödä aamupalaani aina välillä Draco tai Christiania vilkaisten. Hörpin kahvia aina silloin tällöin ja mutustin paahtoleipääni.

Katsoin Christiania miettivästi. Poika näytti hyväksyneen Dracon yllättävän helposti. Aikaisemmat miesystävä ehdokkaani olivat joko itse lähteneet Christianin nähtyään tai sitten Christianin jääräpäisyys oli ajanut heidät pois. Hän hyväksyi lähelleen vain Harryn, Ronin, isäni, Ronin veljet ja serkkunsa. Naispuolisia henkilöitä Chris kohteli arvokkaasti, hyväkäyttöksisesti ja normaalisti. En tiennyt mikä hänellä oli aina miespuolisia henkilöitä vastaan. Vilkaisin Christianin vierellä istuvaa Dracoa ja mietin heidän pökerryttävää yhdennäköisyyttä. Luoja...

Joskus oikeasti mietin olivatko Harry ja Ron niin tyhmiä, etteivät tajunneet Christianin ja vanhan kouluvihollisensa yhdennäköisyyttä. Tai mitä minä valitin? Oikeastaan oli vain hyvä, että he olivat tietämättömiä asiasta. Kylmät väreet juoksivat selkääni pisin, kun vain ajattelinkin, että he saisivat tietää Christianin oikean isän.

He olivat uskoneet, että eräs jästi ystäväni ja minä olimme alkukesän bileissä eksyneet makuuhuoneen puolelle. Ron oli ollut aivan älyttömän vihainen ja vielä vihaisempi, kun oli kertonut, että ''Peter'' - joksi tätä olematonta henkilöä kutsuin - ei ollut valmis isyyteen ja oli jättänyt huoltajuuden minulle.

*

Olimme korjanneet astiat pois, siivonneet ruokapöydän ja keittiön, kun Christian meni sohvalle ja alkoi katsoa televisiosta piirettyjä.

Jäin keittiöön juomaan toista kahvimukiani ja selasin hajamielisesti aamiaisen aikana saapunutta sanomalehteä.

''Onko kaikki hyvin?'' Draco kysyi hiljaisella äänellä korvani juuressa.

Hymähdin. ''On, on.''

''Eikä ole. Katsoit Chrisiä koko aamiasen ajan miettivästi ja vertasit häntä minuun. Mietit selvästi jotain tärkeää, kerro minulle?''

''Draco...'' aloitin empivästi. ''Se ei ole mitään tärkeää!''

''Kaikki joka liittyy sinuun on tärkeää.''

''Draco, nyt oikeasti. Anna minun lukea lehteni ja juoda kahvini rauhassa.''

''Hermione...''

''Mene katsomaa piirettyjä Chrisin kanssa, jos et osaa olla hiljaa.''

''´Mio. Nyt oikeasti'', Draco äännähti turhautuneena ja käänsi minut yllättävän taitavasti jakkaralla ympäri ja kohotti kasvoni omiaan kohti.

Pyöräytin miehelle silmiäni. ''Olet mahdoton.''

Draco väläytti ovelan hymyn. ''Tiedän.''

Nauroin hiljaa ja painoin hellän ja viipyilevän suudelman miehen suulle.

''Mhmh, Hermione, vaikka oletkin kerrassaan mahtava suutelija, en silti unohtanut, mitä kysyin sinulta'', Draco hengähti suuhuni. Jatkoin suudelmaa vielä hetken aikaa, ennen kuin peräännyin ja jäin katsomaan Dracoa parinkymmenen senttimetrin päähän.

''Ei se ollut mitään tärkeää. Hämmästelin vain, kuinka helposti Christian sinut hyväksyi'', puuskahdin.

Draco katsoi minua hetken aikaa, ennen kuin hymyili. Hän painoi nenänpäähäni hellän suukon ja ripotteli sitten samankaltaisia suudelmia ympäri kasvojani jatkaen aina solisluulleni asti. Kihersin kuin pikkutyttö ja käskin Dracoa lopettamaan. Mutta koska Draco olisi minua kuunnellut?

Sitten ovikello soi ja Christian hypähti sohvalta alas. Hän juoksi pois huoneesta huutaen avaavansa oven. Ennen kuin ehdin kieltämään häntä, kuulin oven avautuvan ja kuulin Ronin kaappaavan nauravan Christianin syliinsä.

Katsoin Dracoa järkyttyneenä. Draco ehti juuri ja juuri astua pois luotani, kun Ron ilmestyi oven aukkoon leveä hymy kasvoillaan ja Christian olkapäillään. Katsoin Ronia silmät suurina ja ennen kuin ehdin tehdä mitään, Ronin hymy hyytyi ja kuulin miehen sihahtavan matalasti:

''Mitä helvettiä..?''

Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+3/5 | 13.7.
Kirjoitti: vekara - 14.07.2013 12:30:44
No niin, syöksyin heti lukemaan tämän  ;D.  Rakentavan kirjoittaminen kännykällä on melko syvältä, joten tässä olisi taas lyhyt kommentti.

Alussa oli pieni kirjoitusvirhe. Olit kirjoittanut
Lainaus
kaksi viini lasia
, mutta mielestäni viinilasi on yhdyssana. Tuosta "minunlaillani" en ollut myöskään varma - ei minulla tuosta ole hajuakaan, en ole käyttänyt sitä paljoakaan, eli se voi hyvinkin olla oikeinkirjoitettu.
Lainaus
Aloin syödä aamupalaani aina välillä Draco tai Christiani vilkaisten.
Christiani oli seuraavassakin lauseessa. Muita virheitä ei silmääni pompannut, mutta eipä ala-asteella vielä monimutkaista äidinkieltä opeteta.

Hahmot olivat taas melko onnistuneita. Christianilla on juuri oikea pienen pojan näkökulma asioihin. Dracoa en osaa paljoa kommentoida. Hermione oli mielestäni juuri Hermione, suunnittelee ja miettii asioita ja kun hän heräsi, ajatteli heti poikansa mielipidettä tapahtuneesta. Lopussa taas Ronin suuhun sopi täydellisesti "Mitä helvettiä...?"

Loppu sai minut janoamaan lisää, loppui erittäin kiperään tilanteeseen.

Tässä tämä kommentti nyt oli, ei kovin pitkä eikä hyvä, mutta yritin jotain nyt laittaa. Kännykkä vittuilee kunnolla, sen takia kirjoitin tätä noin puoli tuntia, tasalta aloitin. Pidempää ei voi vaatia, sillä tämä oli suuri ponnistus kännykällä, kun opettelen vasta kaikkia lainauksia yms.

Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+3/5 | 13.7.
Kirjoitti: mansuuttoni - 14.07.2013 18:51:41
HAHAAA! Loistavaa täähän käy vaan mielenkiintosemmaks! Oih, en jaksa oottaa lisäääälisäää het ny!!! :D
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+3/5 | 13.7.
Kirjoitti: Orenji - 14.07.2013 22:21:26
Heippa (kommentin aloitus...)  ;D
On välillä hauska lukea jotain tällaista. Tähän asti on kuulostanut hyvältä, ja draamaakin on tiedossa. Ainoa mikä tekstissä häiritsee, on pilkkujen puuttumista, yhdyssanavirheitä ja sellaista. Beta olisi hyvä hankinta.  :) Hermionesta pidän vähän tällaisena reippaampana versiona, joka voi myös kiroilla. Draco on jästityylissään oudoksuttava ajatus, mutta siihen tottuu. Chris on ihana, vaikka sun oma hahmosi onkin. Nelivuotiaaksi älykäs, mutta kun on tuollaiset vanhemmat, sietääkin olla.
Kuvailu on ihan hyvää, mutta sitä voisi yrittää kehittää vielä. Tapahtumat etenevät sopivassa tahdissa, se on hyvä. Odotan jatkoa kummallisen kommenttini kanssa.  :D
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+3/5 | 13.7.
Kirjoitti: Little Monster - 17.07.2013 23:15:23
Uusi lukija ilmoittautuu!  :)
Alkuun varoitan, että olen käyttäjänä aika uusi täällä finissä, joten kommentoimisessani on vielä harjoittelemista.

Mutta pidän todella kirjoitustyylistäsi ja teksi on sujuvaa ja kaikin puolin helposti luettavaa, juoni on mielenkiintoinen ja todella koukuttava! Chris vaikuttaa juuri Hermionen kasvattamalta fiksulta lapselta.

Tämä on yksi parhaista lukemistani Dramioneista ja toivottavasti sinua ei haittaa hieman tönkkö kommentti.

Odotan jatkoa innolla!  :)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+3/5 | 13.7.
Kirjoitti: MissGlitter - 30.07.2013 12:06:37
Kiitos teille kaikille kommenteistanne! ;D Kiirettä on pitänyt jopa kesälomalla, niin jatkon kanssa on ollut hieman vaikeuksia. :D Mutta pidemmittä puheitta, uusi luku!


IV luku

Katsoessani Ronia lamaantuneena, mieleeni tunki äkisti, täysin odottamatta muistikuva noin viiden vuoden takaa.

Nojasin käytävässä pitkästyneenä seinään ja pyöritin hiuskiehkuraa taikasauvallani. Hyräilin epämääräisesti jotain jästikappaletta ja purin huultani. Harry nuokkui ikkunasyvennyksessä ja Ron puhui tämän kanssa jostain hiljaisella äänellä.

Muut rohkelikot olivat piirittyneet jonnekin lähettyvillemme ja luihuiset myös. Katseeni sahasi luihuisten joukkoa edes takaisin mahdollisimman huomaamattomasti. Irvistin hieman, kun ajattelin, mitä seuraavat muodonmuutoksen tunnit toisivat.

Salattuja katseita, salattuja hymyjä, salattuja hipaisuja ja kosketuksia. Salattuja.

Vilkaisin turhautuneena Harrya ja Ronia, joista kumpikaan ei näyttänyt haluavan huomioida minua.

Sitten kuulin tuttujen korkojen kopinan ja tupani johtaja asteli tavanomainen, hieman tympääntynyt ilme kasvoillaan käytävään. Oppilaat alkoivat liikehtiä avattua oppihuoneen ovea kohden ja katsoin silmiäni pyörittellen massaa, joka koitti ahtautua pienestä ovesta sisään.

Idiootteja, mitä idiootteja.

Harry ja Ron maleksivat ohitseni ja lähdin hitaasti heidän peräänsä. Sitten äkkäsin vihdoin platinanvaaleat hiukset parin metrin päässä. Ja ne upeat harmaat silmät. Jouduin puremaan huultani kovempaa ja juoksutin kättä hiuksissani. Koitin pysyä rauhalisena. Katsoin silmäkulmastani, kuinka Draco jättäytyi joukon hännille seurakseni ja jouduin virnistämään itsekseni.

Odotin ärsyyntyneenä, kun Crabbe ja Goyle koittivat ahtautua ovi aukosta samaan aikaan. Kolmesti.

Sitten Pansy ja Zabini menivät sisään peräkanaa, Harry ja Ron. Vilkaisin nopeasti taakseni ja näin Dracon aivan lähelläni ja ajattelin, nyt voisin mennä luokkaan. Voisin saada lempeän kädestä puristuksen, kasvojen hivelyn tai jopa lyhyen, huomaamattoman suudelman kaulalle, poskelle tai suupieleen, jos onnea olisi tarpeeksi.

Äkkiä tunsin tutun, odotetun, sähköisen kosketuksen poskellani ja hymyilin tyytyväisenä. Draco kosketti alaselkääni kädellään ja toisella hän hipaisi takapuoltani. Puraisin poskeani, jotta en olisi huokaissut.

Sitten tajusin, että Ron katsoi meitä hämmentyneenä. Kiihdytin askeleitani ja tein Dracolle selväksi, että nyt ei kannattaisi edes katsoa minua.

''Miksi tuo hilleri läähätti niskaasi?'' Ron sihisi poskipäät kireinä. ''Ja tuijotti äsken persettäsi?''


Sitten muistikuva oli ohi yhtä nopeasti kuin oli ilmestynytkin.

Katsoin Ronia edellen lamaantuneena ja en tiennyt yhtään, mitä minun tulisi sanoa, tai tehdä.

''Hermione, miksi hemmetissä tuo vitun hilleri on täällä?'' Ron sihisi. Christianinkin hymy hyytyi ja näin pojan silmistä, kuinka nopeasti hän kartoitti tilanteen. Näin paniikin iskevän pojan silmiin ja tajusin, että hän halusi pois tilanteesta. Heti.

''Ron laske Chris alas niin voimme keskustella asiasta'', kuiskasin karhealla äänellä. Ron mulkaisi minua vihaisesti, mutta laskeutui alas niin, että poikani pystyi hyppäämään alas ja juosta syliini.

''Anteeksi, anteeksi, anteeksi. Äiti anteeksi'', Chris nyyhki. ''En tarkoittanut. E-en tajunnut..''

Kiedoin käteni pojan ympärille ja nojauduin alaspäin. ''Shhs, kulta, shh. Älä itke. Ei mitään hätää. Ei yhtään mitään hätää. Ei tässä nyt mikään paniikki ole.''

''Mu-mutta Draco oli meillä yötä ja nyt Ron tulee taloon!'' Christian henkäisi kuuluvasti. Näin Ronin silmissä leimahtavan, mutta varoittava ilmeeni käski miehen olla ihan hiljaa ja paikoillaan. Ron katsoi minua raivoissaan ja Dracoa myrkyllisesti, silmät palaen.

''Christian kuule, jospa menisit ylös leikkimään?'' Draco ehdotti.

Christian katsoi Draco jonkun aikaa, kunnes nyökkäsi ja pyyhki poskiltaan kyyneleensä. Hän ryhdistäytyi ja katsoi meitä kaikkia nopeasti ennen kuin kuulin lattian töminän ja poika katosi keittiöstä. Samalla kaikki rohkeus pakeni kehostani ja lysähdin kasaan. Tunsin kyyneleet silmissäni ja tiesin lamaantuneisuuden olevan ohi. Nyt olin niin tunteiden vallassa, että en tiennyt tulisiko minun itkeä vai nauraa.

''Nyt Christian ei kuule meitä, joten voisitko sinä vittu alkaa selittämään, mitä hemmetin helvettiä täällä on meneillään?'' Ron murisi.

Nyyhkäisy pääsi huuliltani ennen kuin ehdin estämään sitä. Tärisin ja pelkäsin hajoavani paloihin.

Miksi, voi miksi? Miksi Ronin piti juuri nyt tulla tänne? Pilaamaan kaikki?

''Ron m-minä voin s-selittää'', kuiskasin ja katsoin punapäätä surullisena.

''Se olisi ihan hiton kiva juttu'', Ron ärähti. Katsoin häntä pelokkaasti.

''Älä huuda'', kuiskasin. ''Pelotat minua.''

Ron katsoi minua ällistyneenä, kunnes alkoi nauramaan. ''Et ole tosissasi. Minä pelotan sinua, vaikka talossasi on vittu kuolonsyöjä Malfoy.''

''Ron...älä'', kuiskasin ja epäröin tulisiko minun mennä hänen luokseen vai jäädä paikoilleni. Arvelin, että jos menisin hänen luokseen voisin liikahtaa paniikissa kauemmas, jos hän kohottaisi kätensä. Mutta toisaalta, jos minä vain seisoisin paikoillani ei sekään asiaa kamalasti auttaisi.

Niinpä lähdin hitaasti kävelemään Ronia kohti. Tunsin Dracon katseen selässäni ja tiesin, ettei mies tiennyt mitä tulisi tehdä. Noh sittenpähän meitä olisi kaksi.

''Ron'', kuiskasin ja kohotin käteni hänen olalleen. Ron katsoi minua tuimasti silmiin. ''Älä ole vihainen. Ole niin kitti.''

''Miksen olisi, Hermione?'' Ron kuiskasi käheällä äänellä. ''Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun saavun luoksesi ja kylässä on joku mies. Silloin kerroit hänen tosin olevan läheinen tuttusi, mutta tällä kertaa... Malfoy. Jumavitunlauta Malfoy.''

''Älä korota ääntäsi'', kuiskasin ja loin katseeni alas. ''Et tiedä mitään, joten älä arvostele.''

Ron vei kätensä leukani alle ja kohotti katseeni takaisin ylös yllättävän hellästi kädellään. ''Kerro minulle miksi.''

Katsoin Ronia avuttomana. Aukosin suutani, mutta suljin sen aina uudestaan. ''M-minä...''

''Hermione... kuinka kauan tai milloin?''

Nielaisin ja suljin silmäni. ''Kuutosluokalla.''

Tunsin Ronin jäykistyvän. ''Entä nämä neljä vuotta?''

''Poissa.''

''Tarkoitatko, että hän jätti sinut vai sinä hänet?'' Ron kysyi.

''Miksi sinä kyselet?''

''Koska minä olen ihan vitun sekaisin, ´Mione'', Ron kuiskasi.

''Draco..hän näki minut silloin kuudennella vessassa itkemässä ja tuli inhimillisesti kysymään olenko OK. Siitä kaikki alkoi'', kuiskasin.

''Miksi sinä itkit?''

''Te olitte Harryn kanssa aina ihan muualla, kun olisin tarvinnut teitä.''

''Ginny olisi...-''

''Ron. Älä."

''En ymmärrä vieläkään, miksi Malfoy?''

''Koska hän ymmärsi minua Ron!'' henkäisin ja avasin silmäni. Kohtasin Ronin katseen surullisen, pettyneen, hämmentyneen ja vihaisen katseen.

''Ja me emme Harryn kanssa vai?''

''Te puhuitte aina vain huispauksesta! Ja minä tein teidän läksynne!''

''Eih-''

''Älä väitä vastaan Ron. Tiedät itsekin, että asia oli niin.''

''Mutta Malfoy...''

''Anna olla, Ron.''

''Entä sitten seiskalla, viimeisellä viikolla?'' Ron kysyi.

Katsoin häntä hämmentyneenä. ''Mitä siitä?''

''Olit itkenyt, kun palasit tupaan. Et puhunut viikolla juuri mitään, et syönyt, et nukkunut. Mitä Malfoy teki sinulle?'' Ron kysyi ja kiristeli hampaitaan.

''Me erosimme silloin'', kuiskasin ja purin hampaitani yhteen, kun vain ajattelinkin sitä tuskaa.

''Kumpi teki aloitteen?''

''Onko sillä mitään väliä?'' kysyin.

''Eli Malfoy. Miksi?''

''Weasley, anna Hermionen olla'', Draco puuskahti äkkiä. Käännähdimme molemmat Ronin kanssa katsomaan häntä. Olin melkein jo unohtanut miehen paikalla olon. Draco katsoi meitä tuskaisena. Näin, ettei hän ollenkaan pitänyt siitä, että olin holtittoman Ronin lähellä.

''Voi luoja Hermione'', Draco kuiskasi sivellessään käsivarttani. Sively loppui kuin seinään. ''Mistä tuo mustelma on tullut?''

''Ei mistään'', mutisin vähättelevästi.

''Se näyttää kädenjäljeltä. Kuka? Weasley?''

''Miksi ajattelisit sen olevan Ron?''

''Koska se äpärä on niin hemmetin mustasukkainen sinusta, vaikkei tiedäkkään kenen kanssa sinä liikut.''

''Ensinnäkin Ron ei ole äpärä Draco. Ja toiseksi, ei se asia kuulu sinulle.''

''Eli se oli Ron.''


Ronilla oli tapana pidellä minua vain kovemmin, ei muuta. Mutta Draco oli aina luullut, että siinä olisi jotain enemmänkin. Itse asiassa minäkin olin paristi pelänny pahinta, mutta ei Ron minua ikinä ollut lyönyt.

''Malfoy, älä puutu tähän'', Ron sihahti Dracolle.

''No kyllä puutun'', Draco ärähti. ''Sinä ahdistat häntä. Pelotat häntä. Ja kysyt aivan liikaa!''

''Malfoy. Älä. Puutu. Tähän'', Ron toisti.

Katsoin Dracoa epävarmasti, kunnes pudistin päätäni. ''Niin Draco... anna meidän hoitaa tämä meidän kahden kesken.''

Draco katsoi minua varoittavasti ja hän näytti palavan halusta lyödä Ronia. Kurtistin hänelle kulmiani ja pudistin päätäni tarmokkaamin. Draco katsoi minua poskipäät kireänä, mutta suostui poistumaan keittiöstä. Kuulin portaiden töminän ja Christianin kysyvän äänen sävyn. Draco vastasi tälle jotain mahdollisimman huolettomalla äänellä.

''Kuinka kauan tätä on jatkunut?'' Ron kysyi.

''Ai milloin Draco ilmestyi takaisin? Eilen.''

''Eilen?! Hermione, mitä hemmettiä, miksi hän nyt jo teillä yötä oli?!''

''Ron älä kohota ääntäsi'', kuiskasin. ''Tapasimme eilen ruokakaupassa ja Chris pyysi Dracoa meille syömään. Ilta venyi ja lopulta Draco jäi nukkumaan meille, kun juttelimme asiat halki.''

Ron näytti hieman rentoutuvan. ''Te vain nukuitte?''

''Me vain nukuimme, Ron.''

''Luojan kiitos..!''

Mietin hetken uskaltaisinko kertoa Ronille Christianista. Minulla ei ollut mitään käsitystä, miten hän saattaisi reagoida. Vedin syvään henkeä ja kohotin katseeni Roniin surumielisesti.

''Mutta Ron..katso Christiania ja sitten Dracoa. Ja mieti'', kuiskasin varovaisesti. Näin Ronin silmien laajenevan ja näin hänen laskevan mielessään 1+1. Suljin silmäni ja kyyneleitä valui lisää poskilleni ja ne tipahtelivat leualtani alas.

''Mi-minä en pysty tähän Hermione, en nyt'', Ron kuiskasi. Sitten tunsin otsallani kevyen suudelman. Sitten huulillani, joka oli suolainen. Suolainen kyyneleistä.

''Anteeksi'', Ron kuiskasi säreilevällä äänellä. Kuulin loittonevat askeleet. Pidin silmäni kiinni ja pian kuulin, kuinka ovi paukahti kiinni. Hätkähdin ääntä ja se sai minut puristimaan silmäni tiukemmin kiinni. Lyyhistyin lattialle itkemään.

Draco

Kuulin oven paukahtavan kiinni ja nousin samoin tein lattialta. Mutisin Chrisille epäselvästi jotain, että jatkaisi Legoillaan rakentelua ja että tulisin pian katsomaan mitä hän olisi saanut aikaiseksi. Sitten ampaisin pois huoneesta ja ravasin portaat alas. Katsoin ympärilleni etsien väkivallan merkkejä, mutta niin ei onneksi näkynyt. Näin vain bruneten naisen itkemässä lattialla keittiön alakaappeihin nojaten.

Tuntui kuin kaikki olisi pysähtynyt hetkeksi, kun katsoin Hermionea itkemässä. Nainen oli vetänyt polvet rintaansa vasten ja piti päätään polvissaan. Hän heijasi itseään edes takaisin epäsäännöllisesti. Hän tärisi ja hänen koko olemuksensa oli vain liian kamalaa katsottavaa.

Äkkiä pelkäsin myös, että Weasley oli satuttanut Hermionea. Se sai minuun liikettä. Kävelin hitaasti Hermionen luo, etten säikäyttäisi häntä. Näin, kuinka naisen olemus jännityi, kun hän kuuli askeleeni. Hän ei kuitenkaan noteeraanut minua muutoin vaan jatkoi epämääräistä huojumistaan.

Kyykistyin naisen vierelle ja katsoin hänen käsivarsiaan. Ei jälkiä. Sitten istahdin naisen vierelle ja kiedoin käteni hänen ympärilleen. Kohotin hänen kasvojaan hellästi ja painoin suudelman hänen huulilleen, jotka väpättivät. Hermionen henkäys värisi ja hän rutisti paitaani nyrkkiinsä. Nainen käpertyi mahdollisimman lähelle minua ja itkeminen alkoi muuttua pikkuhiljaa nikoitteluksi ja täriseviksi nyyhkäyksiksi.

Silittelin Hermionen hiuksia ja selkää. Painelin helliä suudelmia hänen käsivarsilleen, kasvoilleen, olkapäilleen ja kaulalleen. En sanonut mitään, koska tiesin, ettei Hermione halunnut puhua tällaisissa tilanteissa.

Hermione puristautui vieläkin lähemmäs minua ja kietoi kätensä ympärilleni hieman kömpelösti asennostamme johtuen.

Katsoin Hermionen kasvojen piirteitä ja tajusin, että hän näytti kauniilta jopa itkiessään naama ja silmät punaisina.

En tajunnut miten hemmetissä olin voinut jättää hänet silloin neljä ja puolivuotta takaperin. Elämäni oli ollut helvettiä ilman häntä. En syönyt, viiltelin, join, vedin pillereitä, en saanut unta juuri laisinkaa ja jos nukuinkin, unet olivat painajaisia täynnä. En ollut edes tarpeeksi hyvässä kunnossa pysyäkseni kuolonsyöjänä, ei sen puolen, että olisin edes ikinä halunnut olla sellainen. Koko homma oli niin...vastenmielistä. Luojan kiitos Voldemort tapettiin – olin sille rillipäiselle arpinaamalle kiitollinen.

Viimeisen kolmen vuoden ajan oli kulunut, kun olin koittanut etsiä Hermionea velhomaailmasta, ja sitten jästimaailmasta viimeisen puolentoista vuoden ajan. Naista ei kuitenkaan näkynyt, kunnes kerran näin jossain lehtiartikkelissa Hermionen kuvan jossain toimisto potretissa. Ja sen jälkeen asiat olivat sujuneet suhteellisen mallikkaasti. Etsin Hermionen työpaikan käsiini, sieltä hänen osoitteensa ja vastoin sitä, että olisin ilmestynyt hänen ovelleen meninkin sinne ruokakauppaan. Ja törmäsin Christianiin. En ollut ikinä ollut yhtä järkyttynyt, sanaton ja iloinen samaan aikaan. Olin lähes heti ymmärtänyt pojan olevan minun lapseni. Ja hän oli tavattoman älykäs, kuten äitinsäkin. Ja sitten olin kuullut Hermionen äänen ja sen jälkeen pian nähnyt hänet. Silloin olin pakahtua riemusta.

''Draco'', Hermione kuiskasi sylissäni. Heräsin mietteistäni hätkähtäen. Hermione nyyhkäisi hiljaa. ''O-olen pahoillani.''

''Mitä? Voi kulta, ei sinulla ole syytä olla pahoillasi'', kuiskasin ja painon suudelman hänen päälaelleen. Hermione kohotti päätään ja painoi huulilleni pehmeän suudelman. Jouduin väkisinkin hymyilemään hänen huuliaan vasten.

Oli mahdottoman vaikeaa uskoa, että hän oikeasti oli siinä. Minun lähelläni, minun käsivarsillani, huuleni hänen omillaan.

''Oletko kunnossa?'' kysyin hiljaisella äänellä hänen korvansa juuressa painaessani pehmeää suudelmaa hänen kaulalleen.

''Mhm, olen minä'', Hermione vastasi. ''On vain niin hemmetin kamala olo Ronin puolesta.''

''Hän..-''

''Älä sano Draco mitään'', Hermione mutisi. ''Koska tiedän, että et sano mitään hyvää hänestä niin anna olla.''

Katsoin naista hetken aikaa. Hän oli oikeassa. Kaikki sanat jotka mielessäni pyörivät, eivät olleet kovinkaan ystävällisiä. Joten pysyin hiljaa, kuten Hermione oli pyytänyt.

''Draco? Äiti?'' pojan hämmentynyt ääni kysyi. Kohotimme Hermionen kanssa katseemme samaan aikaan Christianiin, joka seisoi ovikynnyksellä kulmat kurtussa, kysyvä katse silmissään, Legoista tehty kolmekymmentä senttinen ukko kädessään.

Hermione jäykistyi sylissäni saman tien. Hän pyyhki kyyneleet pois kasvoiltaan. Pyyhkäisi kasvojaan ja hiuksiaan. Hän nojautui poispäin minusta ja hymyili – korjaan, koitti hymyillä – Christianille.

''Hei Chris'', Hermione mutisi.

''Mitä on tapahtunut?'' Christian kysyi ja räpytteli silmiään yrittäen selvästi keksiä mitä oli tapahtunut. ''Tekikö Ron setä jotain? Kaaduitko? Voiei! Ei kai Draco ole lähdössä?''

Hermione naurahti hieman pakoitetusti. ''Voi kulta...''

Christianin alahuuli alkoi väpättää. ''Äiti, älä vain sano, että Draco lähtee. Draco? Ethän sinä lähde? Ethän?''

Katsoin Christiania yllättyneenä ja totaalisen hämmentyeenä. Miksi poika niin kuvitteli? Pitikö hän minusta niin paljon, ettei halunnut minun lähtevän? Mitäköhän Hermione ajatteli?

''En minä ole lähdössä minnekään'', sanoin ja hymyilin pojalle hieman. Hermione vilkaisi minua ja näin kiinnostusta ja vilpitöntä onnellisuutta hänen katseessaan.

Christian kiljahti iloisesti ja syöksyi minua ja Hermionea kohti kädet ojossa. En ollut varma mitä pitäisi tehdä, mutta sitten Hermione avasi sylinsä pojalle ja pojan kovan vauhdin myötä he kellahtivat syliini. Christian nauroi Hermionen johdolla. Katsoin heitä hymyillen vinosti.

Hermione painoi suukon Christianin otsalle ja poika virnisti leveästi. Hermione puristi olallaan lepäävää kättäni ja painoi sille suudelman. Hymyilin naiselle lempeästi.

''Hmh, äiti tänään on lauantai'', Christian sanoi. ''Emmekö me voisi lähteä jonnekin puistoon tai jotain?''

''Siellä on hieman pakkasta'', huomautin, sitten lisäsin nenääni nyrpistäen. ''Ja lunta.

''Mitä? Etkö pidä talvesta?'' Christian katsoi minua suu o:n muotoisessa asennossa silmät lautasen kokoisina.

Irvistin. ''En todellakaan. Silloin on kylmää, pitää pukea niin kamalasti, lumi on kylmää ja märkää, on liukasta, pimeä tulee liian aikaisin, ei voi ajaa moottoripyörällä..-''

''Onko sinulla moottoripyörä?'' Hermione huudahti yllättyneenä ja katsoi minua hämmästyneenä.

''On... Kuinka niin?'' kysyi ja kurtistin kulmiani.

''Hmh'', Hermione hymähti. Sitten hänen kasvoilleen nousi ilkikurinen ja viekas ilme. ''Saanko minä tulla joskus kyytiin?''

Nauroin. ''Totta hitossa saat.'' Painoin hänen huulilleen viipyilevän suudelman.

''Yöhh'', Christian marisi. ''Tuo on oksettavaa.''

Aloimme nauramaan Hermionen kanssa.
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+4/5 | 30.7.
Kirjoitti: Little Monster - 03.08.2013 19:58:01
Aah ihanaa, kun jatkoa on tullut!
Tarina äityy koko ajan mielenkiintoisemmaksi ja odotan seuraavaa lukua innolla!
Käy vähän sääliksi Ronia, kun niin pahasti tuntuu sattuvan. Ja sääliksi käy myös Dracoa ja Hermionea, kun tuntuu tuo suhde sellaiselta ns. kielletyltä hedelmältä.
Ja täytyy huomauttaa, että Christian on tosi söpö! :)
Onko jatkoa tulossa? Minä nimittäin ainakin haluaisin, koska tämä on mielestäni todella hyvä ficci.
Kiitos tästä luvusta ja anteeksi kommentin vähäisestä pituudesta. :)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+4/5 | 30.7.
Kirjoitti: LunaLovegood - 03.08.2013 20:57:57
Oi! Tämähän on oikea Dramione-helmi!
Kuulostaa tosi kivalta, ja odotan jatkoa innolla! :)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+4/5 | 30.7.
Kirjoitti: Welmasein - 07.09.2013 11:48:56
Miksi, oi miksi, ei näy jatkoa?

Ihatuin tähä tekstii jo aiemmin, mutta en oo ehtiny/jaksanu kommentoia aikasemmin. Komppaan Rima:a, varmaan paras Dramione mitä oon lukenu tähän mennessä. Aina on ollu melkeimpä nautinto, ku on huomannu jatkoo tulleen ja edelleen komppaan edellistä kommentoijaa, että kirjotusjälki on kadehdittavan koukuttavaa ja mielenkiinosta. Itsekin huomasin muutaia kirjotushäröjä lukuja lukiessa, mutta ne on pikku vikoja suuressa maailmassa :)

Ois aiva ihana saaha jatkoo. Kiitos jo aiemmista luvuista <3
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+4/5 | 30.7.
Kirjoitti: MissGlitter - 08.09.2013 00:01:55
Oihjoih, anteeksi kun jatko on viipynyt! Kiitos ihanista piristävistä kommenteistanne, niitä on ollut ihana lukea!  :-* Tässä olisi nyt sitten viides ja viimeisin luku tähän Dramione ficciin. :) Epilogia kirjoittelen heti, kun on aikaa tarpeeksi. Tämä luku jäi hieman lyhyehköksi, pahoitteluni siitä. :D Mutta jeps, hyvää syksyn alkua kaikille ja koittakaa pysyä terveinä! ;)

V luku
Draco

Iltapäivällä minä löysin itseni puistosta. Makasin lumessa ja Christian makasi päälläni. Poika koitti tunkea lunta takkini sisään, mutta en antanut sen tapahtua. Nauroimme molemmat ja kuulin Hermionen epävarmat ja huolestuneet huomautukset puiston penkiltä.

Puisto oli parin korttelin päässä Hermionen asunnosta, joten olimme tulleet kävellen. Hermione oli ottanut mukaan lämmintä kaakaota ja suklaahippupipareita. Nytkin nainen istui puiston penkillä, tumman punainen viltti ympärillään ja joi kaakaota hitain kulauksin metallinvärisesti retkimukista. Hän katsoi meitä lumihangessa, pieni miettivä v-ryppy kulmiensa välissä.

Äkkiä tunsin, kuinka jotain hemmetin kylmää valui niskaani pisin. Henkäisin järkyttyneenä ja katsoin voitonriemuisesti hymyilevää Christiania.

''Tungitko sinä äsken lunta kauluksestani sisään?'' henkäisin ja koitin kaivaa lunta pois. Huonolla menestyksellä.

''En toki'', Christian nauroi ja näytti minulle kieltä.

''Sinä pikkuinen riiviö..'', aloitin ja olin kaataa poikaa maahan ja antaa tälle lumipesun, kun poika nousi ylös ja lähti juoksemaan Hermione kohti.

''Äiti, äiti! Katso, minä voitin Dracon!''

Hermionen nauru oli ihanaa kuultavaa. ''Huomasin kulta sen, minä todellakin huomasin. Otatko piparia ja kaakaota?''

''Joo!''

''Draco, entä sinä? Vai onko neljä vuotiaalle häviäminen liian raskas isku sinun egollesi?'' Hermione ilkkui minulle penkiltä.

Punnersin ylös lumesta ja pyyhin lunta pois vaatteistani. Hyi hitto minulla oli kylmä.

''Ole hiljaa, Hermione tai muuten sinä löydät itsesi kohta tuolta lumikasasta'', jupisin naiselle kävellessäni lähemmäs penkkiä. Otin vastaan Hermionen tarjoaman mukin ja istuuduin naisen toiselle puolelle Christianin istuutuessa toiselle. Hermione katsoi minua virnistellen vinosti vähän väliä.

''Naama peruslukemille, Granger'', murisin. Kaakao lämmitti mukavasti sisuskalujani, mutta halusin silti sisälle lämpimään.

''Ei onnistu, Malfoy'', Hermione naureskeli. ''Tiedätkö miltä näytät tällä hetkellä?''

''Varmaankin lumiukolta'', jupisin ja hörpin kaakaota, vaikka se polttikin kieltäni.

Hermione nauroi ja kumartui eteenpäin painaakseen kevyen, viipyilevän suudelman huulilleni.

''No hyi, te pussailette koko ajan'', Christian jupisi ja käännyimme Hermionen kanssa nauraen katsomaan häntä.

''Ai näin?'' kysyin ja vedin Hermionen pitkään suudelmaan. Hermione nauroi huuliani vasten ja kietoi kätensä kaulaani. Christian oli yökkivinään ja jupisi meille jotain, mutta emme me Hermionen kanssa jaksaneet huomioida poikaa juuri sillä hetkellä.

*
Hermione

Luin kirjan kaksi viimeisintä riviä loppuun itki kurkussa, ennen kuin laskin Nicholas Sparksin kirjoittaman rakkauskirjan syliini ja  pyyhkäisin pari kyyneltä pois poskiltani henkäistessäni syvään rauhottuakseni. Sparks oli mahtava kirjoittaja!

Olin käpertynyt olohuoneen nojatuolille lukemaan kirjaa ulkoilun jälkeen, kun Christian ja Draco ilmoittivat menevänsä lukemaan dinosaurus kirjaa yläkertaan. Vilkaisin kelloa ja henkäisin yllätyksestä. Yhdeksän illalla! Olin lukenut kirjaa kolme ja puoli tuntia! Hämmentyneenä suljin kirjan ja nousin pehmeästä nojatuolista.Venyttelin suuri eleisesti. Ja irvistin hieman tajutessani, kuinka jumissa niskani olivat.

Kuuntelin kuuluiko talosta muita ääniä ja rekisteröin Dracon ja Christianin äänet yläkerrassa. Christian nauroi ja niin Dracokin. Hymyillen lähdin yläkertaan.

Nojauduin Christianin huoneen oven pieleen ja katsoin hämmentyneenä sotkua, jonka kaksikko oli aikaan saanut. Legot olivat pisin lattiaa, junaradan palasia oli siellä täällä, tyynyt ja sängyn peitteet olivat epämääräisenä kasana tuolien päällä. Hetken päästä tajusin, että se taisi olla kaksikon linnake.

Sillä hetkellä Draco nojasi toiseen tuoleista ja luki kirjaa. Christian oli kaikkien peitteiden ja tyynyjen alla omassa linnakkeessaan ja kuunteli tarkkaavaisesti, kun Draco kertoi kirjaa. Poika seurasi Dracon käsi imitaatioita, miehen äänen sävyjen vaihtelua ja kuinka Draco elehti kertoessaan tarinaa.

Minäkin katsoin Dracoa hämmentyneenä. En ollut oikeastaan ikinä nähnyt häntä tuollaisena. Hänhän oli luonnonlahjakkuus kertoessaan tarinaa! Ja Christian...luoja, poika ei ollut ikinä, ei ikinä, kuunnellut minua noin tarkkaavaisesti.

Seisoin ovella varmaankin runsaat viisi minuuttia kuunnellen, kuinka Draco kertoi kolmesta possusta ja sudesta, joka koitti puhaltaa yksi kerrallaan possujen talot nurin. Sitten Draco äkkäsi, etteivät he olleet kahdestaan. Mies kohotti harmaiden silmiensä katseen kirjasta ja kohtasi omani.

''Hei'', henkäisin ja väläytin pienen nolostuneen hymynpoikasen, kun tajusin jääneeni kiinni vakoilusta.

''Hei'', Draco sanoi yllättävän karhealla äänellä minulle. ''Kuinka kauan olet seissyt siinä?''

''Korkeintaan kymmenen minuuttia vain'', sanoin ja kohautin olkiani.

''Äiti!'' Christian hihkaisi. ''Tule! Tule katsomaan millainen linnake me tehtiin Dracon kanssa!''

Nauroin pojan innokkuudelle. ''Kuule, Chris se olisi nyt ilta kylvyn paikka ja sen jälkeen iltapala ja hampaiden pesu. Sitten nukkumaan.''

Christianin innokas ilme lopahti heti. Hän mutristi huultaan. ''Nyt jo? Eihän kello ole vielä paljoa!''

Hymyilin pojalle ja ojensin kättäni. ''Tulehan nyt vain. Kello on jo kohta yhdeksän, eli kello on jo kamalan paljon.''

''No voi'', Christian mutisi pettyneesti, mutta konttasi pois peitteiden alta ja tuli luokseni. Hän tarttui käteeni ja olimme jo menossa, kun poika pysähtyi äkisti. ''Äiti?''

Katsoin poikaani yllättyneenä. ''Kerro kulta?''

''Ei kai Draco lähde pois?'' Christian kysyi surullisella äänen sävyllä. ''Eihän?''

Käänsin katseeni hämmentyneenä Dracoon ja auoin suutani tietämättä, mitä sanoa. Draco kohtasi katseeni ja nousi lattialta. Hän tuli luoksemme ja kyykistyi Christianin eteen, eikä ehtinyt sanoa mitään ennen kuin Christian alkoi selittämään.

''Koska mulle kyllä käy, jos sä nukut äidin kanssa Draco. Sen sänky on niin kamalan isokin, että siellä on varmaan kamalaa nukkua yksin.''

Kohotin kulmiani yllättyneenä. Katsoimme Dracon kanssa toisiamme äimistyneenä. En tiennyt, mitä Draco sanoisi. En tiennyt, mitä minä itse sanoisin. En ollut kovinkaan varma, olisiko hyvä juttu jos Draco jäisi meille toiseksi yöksi vielä. Mutta toisaalta, en kyllä halunnut päästää häntä menemäänkään. Tiesin Dracon miettivän minunlaillani olisiko se soveliaista jäädä taas yöksi ja näin hänen katseestaan, että hänen päässään vilisi monia asioita. Sitten Draco vilkaisi Christiania ja kääntyi sitten taas katsomaan minua, vino hymy kasvoillaan.

''No jospa minä sitten jäisin yöksi'', Draco virnisti. Sitten hän katsoi minua kysyvästi. ''Jos vain sinulle käy, Hermione?''

''Minä..'', aloitin hämmentyneenä. Tunsin kahden harmaan silmäparin tuijottavan minua tiiviisti. Leväytin hymyn kasvoilleni. ''Minulle käy oikein hyvin. Mutta nyt nuori mies, kylpyyn, mars.''

Christian kiljaisi innostuneesti ja pyrähti otteestani kylpyhuonetta kohden. Katsoin pojan perään pöllästyneenä. Tunsin, kuinka joku kietoi takaapäin käsivarret ympärilleni. Ja pian tunsin huulet olallani ripottelemassa kevyitä suudelmia kaulaa kohden, kaulaa ylös korvalleni.

*

Huokaisin syvään sulkiessani Christianin huoneen oven ja suljin silmäni nojatessani siihen. En ollut oikein varma, oliko se sittenkään niin hyvä päätös antaa Dracon yöpyä täällä. Tuntui kuin ihoni alla olisi juossut satoja muurahaisia. Puraisin huultani, kun huulilleni pyrki typerä virne. Sitten pakotin itseni rauhoittumaan.

Kävelin portaat omissa ajatuksissani alas ja mietin, kehtaisinko pyytää Dracoa nukkumaan huoneeseeni vai käskisinkö hänen nukkua sohvalla. Irvistin hieman, kun muistin kuinka kipeät omat niskani olivat aamulla noustessani sohvalta.

Menin keittiöön ja kyykistyin viinikaapin luo. Koitin olla mahdollisimman hiljaa tutkiessani pulloja ja miettiessäni, mitä tällä kertaa. Lopulta otin kaapista kouhuviini pullon.

Olin saada kohtauksen noustessani kyykystä ja huomatessani Dracon vieressäni.

''Jumalauta'', henkäisin ja läväytin käden suuni eteen, jotten olisi kiljaissut ääneen. ''Saatana Draco, peläytit minut.''

''Olet kamalan säikky'', Draco mutisi ja tuli lähemmäs kietoakseen kätensä lanteilleni ja vetääkseen minua lähemmäs. Hän painoi huulensa omilleni ja tuntui, kuin koko kehoni olisi roihahtanut liekkeihin. Vedin miestä lähemmäs ja syvensin suudelmaa entisestään. Tunsin, kuinka Draco otti viinipullon kädestäni pois ja laski sen jonnekin.

''Mmh, ajattelin..että olisin...juonut...tuota... kylvyssä...'', mumisin suudelmien välissä.

''Ajattelit vai...? Mmh, jospa me...menisimme sitten... sinne kylpyyn..?'' Draco kysyi ja en tajunnutkaan, kuinka olin yhtäkkiä hänen käsivarsillaan. Draco otti viinipullon ja kaksi viinilasia kaapista ja lähti suunnistamaan kylpyhuonetta kohti.

*

Riisuiduimme toistemme avulla veden valuessa ammeeseen. Vaihdoimme joka välissä suudelmia, lyhyitä sekä pitkiä. Dracon kädet koskettelivat minua hitaasti ja aistikkaasti. Tunsin, kuinka kehoni roihahti liekkeihin. Kuinka kauan siitä oli, että olin viimeksi harrastanut seksiä? Liian kauan. Tunsin pienen punan nousevan kasvoilleni ja puraisin alahuultani estääkseni taas yhtä typerää virnettä nousemasta kasvoilleni. Draco laski minut vaahtokylpyyn kevyesti ja lämmin vesi kietoutui ympärilleni. Sitten mies veti minut sitten pitkään suudelmaan. Kurottauduin reunan yli ja koitin olla kaatumatta kaiken vaahdon sekaan.

Draco kävi hakemassa viinin ja lasit sivupöydältä ja tuli sitten seurakseni kylpyyn. Hän virnisti minulle ja korkkasi pullon. Nauroimme molemmat, kun vaahto alkoi valua. Draco ojensi minulle lasillisen sampanjaa ja kaatoi itselleenkin. Sitten hän laski pullon altaan vierelle ja ojensi kättään.

''Uudelle alulle'', Draco sanoi ja hymyili minulle. Hänen äänessään oli kuitenkin kysyvä sävy ja tajusin hänen kysyvän minulta suostuisinko yrittämään uudestaan hänen kanssaan. Katsoin miestä edessäni virnistäen kevyesti.

''Uudelle alulle.''

Lasien osuessa toisiinsa ilmoille nousi heleä, soinnukas ääni.

*

Aamulla herätessäni, minulla oli ihanan raukea ja kevyt olo. Tunsin pehmeät lakanat alastonta vartaloani vasten ja hymyilin vienosti, kun muistin viime illan ja yön tapahtumat. Hymyilin silmät yhä kiinni ja ojensin hieman käsiäni venyttääkseni niitä. Tunsin, jonkun tiukentavan käsiensä otetta ympärilläni ja tunsin kevyen suudelman solisluullani.

''Huomenta'', Draco mutisi unisella äänellä ja tunsin, kuinka perhoset lennähtivät vatsassani. Luoja hän kuulosti hyvältä!

''Huomenta'', kuiskasin ja raotin silmiäni etsiäkseni miehen huulet. Draco äännähti hyväksyvästi ja otti minua lanteilta tiukemmin kiinni. Äkkiä tajusin olevani miehen päällä hajareisin. Kurottauduin eteenpäin ja painoin huuleni uudestaan miehen huulille. Suudelma oli pitkä ja intohimoinen. Tunsin Dracon alaruumiin heräävän allani ja jouduin hieman vaihtamaan asentoani miehen päällä. Draco korahti hieman ja tiukensi otettaan lanteillani.

''Tiedätkö Hermione, että tuo on kamalan epäreilua?''

''Mikä?'' kysyin ja purin alahuultani hieman kurottautuessani eteenpäin ripotellakseni kevyitä suudelmia Dracon paljaalle rintakehälle.

''Se, että olet noin helvetin seksikäs ja saat minut aivan totaalisen hereille minuutissa'', Draco mumisi ja kurottautui eteenpäin ja hamusi huuliani. Vastasin hänen suudelmaansa ja Draco kieräytti minut allensa.

*

Nousimme Dracon kanssa sängystä vasta puolelta päivin. Tunsimme molemmat sekä sanoin kuvaamatona mielihyvää että huonoa omatuntoa, koska tiesimme Christianin heränneen. Mutta onneksi makuuhuoneeni ympärillä oli ääneneristysloitsu ja ovi oli lukossa. Ei sen puolen, että Christian olisikaan tunkenut huoneeseen missään välissä mutta...

Kävelimme keittiöön käsi kädessä. Draco paineli kevyitä suudelmia käsivarttani pisin.

Christian istui sohvalla murokulho sylissään. Hän kohotti katseensa meihin ja virnisti. ''Te nukuitte kamalan pitkään!''

Draco joutui peittämään naurunsa yskään.

''Mmhm, katsoimme eilen illalla leffaa kamalan myöhään'', heitin valkoisen valheen pojalleni ja menin hänen luo. Painoin kevyen suudelman pojan päälaelle. ''Entä sinä? Nukuitko hyvin?''

''Mmhm'', Chris hymähti ja nyökytteli.

''Näitkö jotain unia?'' kyselin istuutuessani poikani viereen. Draco istui toiselle puolleni ja laski toisen kätensä sohvan selkätuolle pääni taakse.

''Joo!'' Christian hihkaisi. ''Mä asuin jäätelömaassa, siellä oli kaaaaikkia jätski makuja! Mulla on oli oma talo, katto oli vohvelia ja seinät suklaata. Sänky oli yksi tooosi iso vaahtokarkki...'' Christian selitti, mutta minun oli vaikea kuunnella sillä Draco ripotteli vähän väliä kaulalleni, niskaani ja olalleni suudelmia ja hän hieroi huomaamattomasti sisäreittäni.

''Vau'', mutisin hieman käheällä äänellä Christianille. ''Olipa kerrassaan mahtava uni!''

''Mmh, niin oli'', Christian mutisi ja näin pojan silmissä haaveilvan katseen. Sitten poika oli kauhaisemassa uutta lusikallista muroja, mutta tajusikin että kulho oli tyhjä. ''Oho. Söin jo kaikki!''

Nauroin pojalle, kun tämä nousi sohvalta viemään kulhoa astianpesukoneeseen.

Tunsin, kuinka jonkun käsi hivuttautui reisieni väliin. Löin Dracoa rintaan. ''Lopeta!''

Draco katsoi minua virnistäen ilkeästi. ''Pakota minut'', hän sanoi matalalla, totaalisen seksikkäällä äänellä.

Katsoin miestä suu auki.

''Draco, meidän neljä vuotias lapsemme on viiden metrin päässä.''

Draco ripotteli suudelmia kaulalleni ja kuiskasi korvaani. ''Entä sitten?'' Ja sitten hän puraisi korvan nipukkaani. Henkäisin hiljaa.

''Olet uskomaton'', mutisin, virne huulipielessäni.

''Tiedän'', Draco naurahti ja veti minut hajareisin syliinsä suudellakseen minut melkein henki hievereihin.

Tiesin, että Christian puuhaili jotain keittiössä. Meitä erotti vain korkea baaritiski. Mutta en voinut sille mitään, että aloin availemaan Dracon kauluspaidan nappeja. Sitten äkkiä hetki oli ohi ja minä hypähdin pois Dracon sylistä, kun Christian ilmestyi sohvan viereen.

''Te ette oikeasti osaa pitää käsiänne erossa toisistanne'', Christian jupisi. ''Olette ällöjä. Oikeasti.''

Aloimme nauramaan Dracon kanssa. Katsomme toisiamme hetken, sitten hyökkäsimme Christianin kimppuun. Aloimme kutittaa poikaa armottomasti ja Christian kirkui nauraen ja käski meitä lopettamaan.
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5 | 8.9.
Kirjoitti: Little Monster - 08.09.2013 12:10:18
Ihana yllätys! Jatkoa! Mutta loppu? Voi, tätä olisi voitu lukea pidempäänkin, mutta ainakin loppu oli onnellinen :)
Tää on sellainen ficci, joka saa mut kelaamaan, että miksi ihmessä J.K. ei päättänyt niitä yhteen.
En keksi vastausta o:
Mutta siis ihana ficci, päivän piristäjä minun mittapuuni mukaan. :) Semmonen rento fiilis tuli lukiessa ja lopussa jäin ittelleni kiinni, että hymyilin sillee hönösti. :)
Epilogia odotellessa
Iso kiitos tästä ficistä! :)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5 | 8.9.
Kirjoitti: Alise-Mary - 22.09.2013 13:26:35
Tykästyin aivan älyttömästi. Osaat kirjoittaa tavalla joka saa minut vain jatkamaan lukemista. Ja Draco oli tässä kyllä yksi täydellisyys.
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5 | 8.9.
Kirjoitti: MissGlitter - 12.11.2013 19:22:29
Eikä! ;D Isot kiitokset molemmille kommenteista! Ne piristivät ja ihanaa kuulla, että teksti on miellyttänyt. :) Epilogi ilmestyy toivottavasti vuoden loppuun mennessä. :D Jos saan sen nyt kunnolla rullaamaan eteenpäin. :) Kirjoitan varmasti jatkossakin Dramionea, joten tsekkailkaapa jos tekstiä ilmestyy tänne joskus lisää. ::)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5 | 8.9.
Kirjoitti: the dead soul - 04.12.2013 23:33:42
Okei luin ficin yhteen menoon ja asdfghjklöä! Niin ihana !!!!! Pidän drakon suhtautumisesta Christianiin todella paljon ja odotan todellakin jatkoa!! Pari kirjotus virhrttä bongasin mutta ketä se haittaa kun ficci on hyvä?
Jatko ja nopeasti!!!
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5 | 8.9.
Kirjoitti: Daran - 06.12.2013 13:51:23
Hei, luin tämän, ja sanotaan nyt ensin ne hyvät asiat. Eli kirjoitusvirheistä huolimatta tämä eteni mukavan loogisesti ja hatunnosto ylipäänsä siitä että näinkin pitkän ficin jaksaa kirjoittaa :) Periaatteessa tuo alku - ja vielä puolivälikin - oli tosi mukavaa luettavaa, jossain määrin uskottavaakin.

Mutta sitten, niin, niitä virheitä oli oikeasti tosi paljon, etenkin yhdyssanoissa. Ja samojen lauseiden toistaminen lukujen lopussa: "Aloimme nauramaan Dracon kanssa." ja "Aloimme nauramaan Hermionen kanssa." Ei se oikein toimi.

Mutta se mikä tässä eniten häiritsi oli tuo loppu. Olettaisin että sen oli tarkoitus olla ihana ja romanttinen, pahoittelut narinasta jos ymmärsin väärin… Minusta se oli todella ahdistava: vanhemmat jättävät pienen 4-vuotiaan yöksi & puoleksi päivää yksin, vailla minkäänlaista turvaa/valvontaa huolehtimaan itsestään, sulkeutuvat lukittuun ja äänieristettyyn huoneeseen siten ettei lapsi saisi tarvittaessa apua jne… Ja vain siksi että hiukan tekee mieli, krhm... Sitten he vielä ovat vähällä päätyä toiseenkin rikokseen (4v lasta kun ei tosiaan saisi jättää tuollaisiksi ajoiksi käytännössä yksin!!!) eli harrastamaan seksiä lapsen ollessa vieressä ja hereillä. Lapsi siis ei lain mukaan saisi joutua katselemaan seksuaalista toimintaa.

Ja sanon näistä ihan siksi, että mielestäni tämä olisi voinut olla oikein hyväkin, mutta… Oikeasti kannattaa miettiä hiukan tarkemmin noita asioita jos haluaa tekstistä paitsi uskottavan, myös oikeasti romanttisen jne. Tuo loppu kyllä herätti minussa tunteita, eli hahmot olivat ilmeisen uskottavia kun niin kovin  lapsiparan puolesta kiivastuin ja ajattelin Hermionen olevan ihan uskomattoman huono ja vastuuntunnoton äiti :D Selvästi osaat siis ainakin kirjoittaa hahmot aidon tuntuisiksi, eli jatka ihmeessä kirjoittelua :) Ja olihan tässä tosiaan paljon hyviäkin kohtia, kiitoksia siis tästä :)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5 | 8.9.
Kirjoitti: fan4ever - 08.12.2013 21:12:03
Moi. Proligia alkoi herättää heti suunnatonta mielenkiintoa tarinaa kohtaan, ja olihan sitten pakko jatkaa suoraan koko tarina loppuun XD Idea oli mahtava, Hermione yksinhuoltajaäitinä. Tarinassa oli mukavia juonenkäänteitä ja se oli myös mukava ja helppo lukea. Itse huomasin ensimmäisessä luvussa olevan puhekuplien(vai miksi niitä sanotaan? vuorosanojen) sisällä olevissa teksteissä puttuvan joitain pilkkuja. Välillä minun myös piti miettiä, mitähän tuo lause oikeasti meinaa(tämä tapahtui usein samoin tein-lauseiden yhteydessä johtuen kai siitä, etten itse sitä oikein hirveästi käytä).

Muuten tarina oli todella mukava ja pidin siitä todella paljon. Täytyy kuitenkin myöntää, että olen samaa mieltä Daran kanssa siitä, että oli Hermionelta ja Dracolta huonoa vanhemmuutta käyttäytyä miten käyttäytyivät tarinan lopussa. Olisin myös toivonut hieman enemmän selvennystä siitä, miksi Draco jätti Hermionen koulun ollessa lopuillaan. 

Ihana lukukokemus kuitenkin oli ja tämän pariin on varmasti mukava tulla joskus muulloinkin :)
Kiitoksia tarinasta
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5 | 8.9.
Kirjoitti: MissGlitter - 02.01.2014 16:34:49
Kiitos kaikista kommenteista.  :) Tässä olisi nyt epilogi, vihdoin sain sen tehtyä, eihän tämä nyt ollut vasta kuin kolmas versio.  ;D Ihanaa uutta vuotta teille kaikille ja myöhäset joulu toivotukset.  :-*

EPILOGI
Viiden vuoden kuluttua

Hymyilin, kun tunsin, jonkun suutelevan kevyesti otsaani, sitten poskeani, suupieltäni ja lopulta sain kevyen suudelman huulilleni. Vastasin siihen automaattisesti. Tunsin, kuinka miehen viileä käsi kosketti poskeani ja hymyilin hänen huuliaan vasten.

''En ikinä kyllästy heräämään viereltäsi'', mutisin ja kuulin pehmeän naurahduksen. Raotin silmäni ja kohtasin hopeanharmaat silmät, jotka tuikkivat.

''Huomenta rakas'', Draco kuiskasi huuliani vasten ja sain vielä yhden ihanan suudelman, joka sai perhoset lentelemään vatsassani. En tiennyt, miten hitossa Draco pystyi vaikuttamaan minuun niin vahvasti vielä viidenkin vuoden jälkeen. Draco otti vasemmasta kädestäni kiinni ja suuteli vihkisormusta sekä kihlasormusta, jonka olin myös pitänyt sormessani.

''Huomenta'', sanoin ja hymyilin aviomiehelleni.

Olimme menneet naimisiin neljä vuotta sitten. Enkä ollut kadunnut hetkeäkään.

Hääyöstä yhdeksän kuukauden päästä saimme kuopuksemme Sophien, hänen kokonimensä oli Sophie Caroline Malfoy. Nimet olivat aikalailla sattuman varaisia, mutta halusimme jotain mikä ei yhdistäisi kumpaakaan sukuun mitenkään erikoisesti ei Grangereihin eikä Malfoyhin. Ja nimen tuli olla jotain 2000-luvulta.

Christian ei ollut vielä tarpeeksi vanha Tylypahkaan, poikahan oli vasta yhdeksän vuotias. Draco tosin oli opettanut pojan huispaamaan mökillämme, joka oli Skotlannissa. Vietimme siellä aikaa kesäisin ja silloin kunhan me molemmat saimme Dracon kanssa lomaa töistä.

Draco oli saanut meidän molempien yllätykseksi töitä Taikaministeriöstä ja minä jatkoin töitäni nyt toimitusjohtajaksi ylennettynä. Tulomme olivat hyvät ja olimme ostaneet itsellemme uuden ihanan omakotitalon.

''Mitä kello on?'' kysyin Dracolta.

''Sen verran, että voisit tulla alas syömään aamupalaa, jonka valmistin meille kaikille.''

''Onko kumpikaan lapsista vielä hereillä?'' mutisin, kun venyttelin raukeasti.

''Christian katsoo telkkaria alhaalla'', Draco sanoi ja kohautti olkiaan.

''No minäpä menen herättämään Sophien'', sanoin ja annoin vielä yhden suudelman miehelle ennen kuin vedin silkkisen aamutakin ylleni ja lähdin herättämään rakasta brunettea tytärtäni.

*

Aamupalan jälkeen suuntasimme Viistokujalle koko perheen voimin, haimme sieltä pari Dracon työhön liittyvää asiaa ja tupaan tulias lahjan Harry Potterille ja Ginny Potterille, jotka olivat muuttaneet kolmen lapsensa kanssa ihanaan kartanomaiseen maalaistaloon. Kävimme myös nopeasti Tylyahossa taas jonkun työ asian perässä ja samalla haimme Hunajaherttuasta suklaasammakoita, joita molemmat lapsemme rakastivat.

Oikeastaan kävimme sen takia yleisissä noitien ja velhojen paikoissa, jotta Christian ja Sophie molemmat tottuisivat siihen kaikkeen. Christianilta olin pitänyt koko sen elämän osa-alueen piilossa, mutta Dracon astuttua kuvioihin olimme päättäneet että salailu oli turhaa

Iltapäivällä me käytimme holmipulveria ja tupsahdimme ison maalaiskartanon eteen. Harry hymyili meille leveästi Ginny kainalossaan ja heidän nuorimmainen sylissään. Halasin heitä kaikkia. Chris ja Sophie juoksivat leikkimään Potterien lasten kanssa. Draco oli kätellä Ginnyä, kun punapää vain veti miehen halaukseen. Harry taputti Dracoa selkään nauraen ja kysyi, oliko mieheni katsonut huispauksen maamestaruus ottelun. Ele oli niin ystävällinen ja tuttavallinen, että tunsin, kuinka kyyneleet nousivat silmiini. Minusta oli kerrassaan aivan älyttömän helpottavaa ja ihanaa, kun kaikki läheiseni hyväksyivät Dracon niin hyvin että pystyin tulemaan hänen kanssaan kaikkialle.

Muistin vieläkin, ensimmäisen kerran kun olimme menneet Dracon kanssa tuplatreffeille Ginnyn ja Harryn kanssa. Luoja, olin meinannut pyörtyä, mutta Ginny oli suhtautunut hyvin ja Harrykin oli loppuillasta hyvin myönteinen Dracon suhteen. Tosin ehkä sillä viini määrällä oli jotain tekemistä asian kanssa, mutta tärkeintä oli ettei kumpikaan parhaista ystävistäni vihannut enää rakasta aviomiestäni.

Harryn sylissä istunut punahiuksinen tyttö kirkkaan vihreine silmineen kietoi kätensä Dracon ympärille ja heilutti kättään hurjasti minulle.

''Hei Lily'', Draco tervehti kummilastamme. ''Mitä sinulle kuuluu?''

Olimme meinanneet pakahtua ilosta Dracon kanssa, kun Ginny oli kysynyt minulta polttareissani, että haluisimmeko me olla Lilyn kummeja Dracon kanssa. Vastoin joitain polttari sääntöjä olin soittanut Dracolle ja sieltä oli kuulunut innostunut huudahdus. ''Kyllä!''

*

Illemmalla vietimme aikaa takapihalla isolla terassilla, sillä olimme grillanneet. Olimme juuri korjanneet astiat pöydästä ja pian olisi jälkiruoan aika. Musiikki soi, ihmisten nauru ja puhe kantautui mukavasti korviini, kuten lasten iloiset kiljahdukset. Oli alkanut pimenemään ja Harry sytyttänyt piha valoja.

Nojasin Dracoa vasten ja katsoin, kuinka Christian ja Sophie juoksivat Albuksen ja Lilyn kanssa pihalla. Albus ja Chris olivat saman ikäisiä ja minusta oli mukavaa katsoa, kuinka hyvin he tulivat toimeen keskenään. James aloittaisi syksyllä Tylypahkan ja Draco nauroi pojalle, kun tämä mahtaili veljelleen ja Chrisille siitä.

Luna ilmestyi myös juhliin aviomiehensä Rolfin kanssa. Lasini meinasi tippua, kun näin Lunan suuren vauvamahan. Myös Ron tuli juhliin Chon kanssa, josta olimme molemmat Dracon kanssa vähän yllättyineitä, mutta pidimme sen omana tietonamme. Olimme pystyneet sopimaan Ronin kanssa kaikki asiat, tosin hän ei varmaan ikinä hyväksyisi Dracoa sata prosenttisesti. Myös George ilmestyi juhliin uusimman heilansa kanssa. Neville ja Hannah tulivat lastensa kanssa ja Hannah säteillen nosti kätensä kaikkien nähtäväksi. Vasemmassa nimettömässä komeili upea kihlasormus.

Jälkiruoan jälkeen kaikki olivat aivan täynnä ja Ginny oli tyytyväinen itseensä järjestettyään onnistuneet tupaantuliaiset, jotka olivat samalla grillijuhlat ja jonkun näköinen kokoontuminen, missä kaikki näkivät toisiaan.

Pian kuitenkin Ginny nosti kätensä ilmaan ja huudahti. ''Olin ihan unohtaa!''

Hän kääntyi Harryn ja Ronin puoleen. ''Käykää hakemassa ne paperi lyhdyt. Nyt, nopeasti ja Harry tuo jotain jolla sytyttää ne.''

Luna ojensi taika sauvaansa, mutisi jotain ja pieni lieska syttyi sauvan päähän. ''Voimme käyttää tätä.''

''Täydellistä'', Ginny sanoi ja hypähteli paikoillaan taputtaen.

Harry ja Ron ilmestyivät takaisin terasille kädet täynnä paperi lyhtyjä.

''Siinä on yksi jokaiselle pariskunnalle'', Ginny sanoi ja alkoi ojennalla niitä. ''Ja pari pienempää, jos joku lapsista haluaa koittaa.''

Harryn ja Ginnyn uusi takapiha oli aivan älyttömän suuri ja ruoho oli ihanan pehmeää paljaiden jalkojeni alla. Kävelimme ison tammen lähelle ja katsoin taivaalle. Tähdet loistivat kirkkaina ja melkein täysikuu oli upea näky.

Lunan taikasauva kiersi kaikille vuorotellen. Christian istui Dracon olkapäillä, Draco piti toisella kädellä pojasta kiinni ja toisen hän laski olalleni. Sophie oli sylissäni ja autoin häntä sytyttämään lyhdyn.

Harryn ja Ginnyn johdolla yksi toisensa jälkeen lyhdyt nousivat ilmaan ja näky oli upea, vaikka lyhtyjä olikin vähän. Katsoin Dracoa ja mies hymyili minulle. Nojauduin lähemmäs ja suutelin miestäni nopeasti. Sophie kihersi sylissäni ja Chris vain nyrpisti hieman nenäänsä. Hänen mielestään pussailimme liikaa Dracon kanssa.

Katsoessani Dracoa silmiin ja vilkaistessani ympärilleni, tiesin että olin saanut oman ihanan prinsessa tarinan, jollainen on jokaisen pikkutytön unelma. Minulla oli kaikki, mitä joskus halusin: upea aviomies ja kaksi ihanaa lasta. Tunsin olevani onnellisin nainen koko maailmassa.

(http://data1.whicdn.com/images/39868760/tumblr_ltixcglNsC1r0phzxo1_500_large.gif)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5+epilogi | 2.1.
Kirjoitti: luku_toukka - 02.01.2014 17:48:06
Jes, vihdoinki saatiin se kauan odotettu epilogi! ;D peukut sille(y)
Yksi asia minua häiritsi, nimittäin se, että eikös toi Ginny kuollut aikaisemmin tässä ficissä auto-onnettomuudessa ja nyt  sillä on lapsia ja se pitää tupareita?
Lainaus
Kahta tuntia myöhemmin Harry soitti minulle ja kertoi Ginnyn joutuneen auto-onnettomuuteen. Ja, että pa-paras ystäväni oli menehtynyt si-sisäisiin ruhjeisiin ja aivoveren vuotoon.
Yhtälö on muutenkin aika mahdoton, jos Ginny oli viisi vuotta sitten raskaana ennen kuolemaansa, niin ei James mitenkään voisi olla vielä yhtätoista.
Muuten hyvä ficci ja olen alusta alkaen seuraillut :D Tuun varmasti jatkossakin lukemaan ficcejäsi:)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-13 | Draco/Hermione | prologi+5/5+epilogi | 2.1.
Kirjoitti: MissGlitter - 02.01.2014 19:00:55
Ei saatana.  :D Tätä on tullu kirjotettua nii osissa että oon kokonaan unohtanu ton kaike! :o Kauheeta ei luoja mä häpeän ku oon tollasen unohtanu :-[ kauheeta! :D :o luulenpa että poistan ton kohdan tuolta.... Anteeks ihan kauheesti:D miten oo tajunnu tota... Kiitos ku huomautit ja korjasit! ::)
Otsikko: Vs: Anna mulle toinen mahdollisuus? | K-11 | Draco/Hermione | prologi+5/5+epilogi | 2.1.
Kirjoitti: pringles - 06.11.2015 20:11:03
Vov. Luin tän varmaan puoli vuotta sitten ja en oo kommentoinut!  Idea on ihana, Christian vaan on YLISUPERMEGAMAHTIIHKUSULONENSÖPÖLIINIPÖPÖLIINIHÖPÖLIININEN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!
Ja Draco on vaan yksi täydellisyys. Aaw tää oli söpö. Kirjoitusvirheitä löytyi aika paljon.... mutta ne ei kyllä tätä tarinaa pilannut! Dramione vaan on PARAS. Ja jos joku väittää että Dramione ei toimi...
Joo tykkäsin älyttömästi.
Rakentava on väsynyt rankan kouluviikon jälkeen ja nukkuu... shh...
Kiittäen ja kumartaen, Pringles.