Bill kääntyi ja hänen silmänsä loistivat täysikuussa, täysikuuta.
Nimi: Kuusi jalkaa ja kaksi sydäntä
Paritus: Remus/Bill
Lajityyppi: romantiikka
Sanamäärä: tasan 200
Ikärajasuositus: S (sallittu kaikille)
Omistan tämän ficin Kuurankukkaselle palkinnoksi :P Kiitoksia inspiroivista sanoista (sieerran kynttilä sekä Sisiljan kylmä) <3 Tää syntyi wodittaessa ja hienoisen muokkauksen jälkeen postasin välittömästi. Tätä ei ole betattu.
Hox! En omista Pottereita, J.K. Rowling omistaa, joten kaikki kunnia The Ladylle. En saa tästä rahaa, elekää haastako oikeuteen!
Kuusi jalkaa ja kaksi sydäntä
Metsänpohjan harmaat sumuriekaleet hipoivat Remuksen tassuja hänen juostessaan. Hän oli susi ja susi oli hän, mutta tällä kertaa hän ei ollut yksin. Tanner tömisi myös ihmisjalkojen alla. Niiden varpaiden päällä kasvoi karvaa, mutta ne olivat kuitenkin ihmisen. Ja vaikka olkapäissä oli tummat tupsut, nekin kuuluivat silti ihmiselle.
"Tule, Remus!" Bill huusi, ja ilo kupli hänen sanoissaan kuin poreet samppanjalasissa. Hän juoksijuoksi kauemmas, ja Remus seurasi, jalka jalkajalka jalka, häntää viuhtaisten, kunnes sumu väistyi ja kylmät pisarat vaihtuivat tuulenvireeseen.
Meri.
Se oli harmaa ja hyökyvä ja kaunis ja valtava ja massiivinen. Bill seisoi sen rannalla, suorana kuin kynttilä, ja tuijotti ulapalle punaiset hiukset tuulessa liplattaen. Remus istahti hiljaiselle hiekalle ja tuijotti puolestaan Billiä. Kumppaniaan. Rakastajaansa. Rakastettuaan. Hänen kielensä lollahti ulos suden suusta ja häntä tamppasi iskun, kaksi, kolme santaan.
Bill kääntyi ja hänen silmänsä loistivat täysikuussa, täysikuuta.
"Eikö ole ihana yö", hän sanoi tai totesi, ja Remus iski hännällään. "Me kaksi vain. Yhdessä."
Remus olisi halunnut vastata, toistaa yhdessä sanoja yhdessä ja sanoa rakastavansa, mutta heilautti vain häntäänsä ja piti katseensa naulittuna Billiin. Siniharmaisiin merisilmiin, syviin uurteisiin kasvoilla ja rinnalla. Hohtavaan vyönsolkeen, joka loisti kutsuvana ja kirkkaana, kirkkaampana kuin itse kuu.
Jos sydän voisi milloinkaan pakahtua, tuo hetki oli Remukselle sellainen.