Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Melodie - 13.12.2007 19:10:42
-
Nimi: Näkymä, vuosista ja peloista
Kirjoittaja: Melodie
Paritus: James/Lily
Tyylilaji: Romantiikkaa... Ja sellaista. Hahmonkuolema.
Ikäraja: Noin K-11
Vastuuvapautus: Rowling omistaa. (Mukana taitaa myöskin olla viittauksia kappaleisiin, niitä minä käytän vain intertekstuaalisuutena...)
A/N: Jamesin ja Lilyn tarinaa. Kokonaisuudessaan ja hyvin tiivistyneenä. Hettiä, hui. Enpä tiedä. Koin inspiraation aiheeseen, hämmentävää. No, jaa.
Näkymä, vuosista ja peloista
Ei James rakastunut ensimmäisellä kertaa kun näki Lilyn, eikä edes toisella. Ei silloin junassa, kun Lilylla oli pysty nenä, pisamia ja punaiset saparot. Eikä sitten siihen tyttöön, joka näytti jännittyneeltä vielä silloinkin, kun hänet oli jo lajiteltu Rohkelikkoon.
Lily sanoi pitkään ettei rakastunut (Jamesiin) koskaan. Kukaan ei uskonut sitä kun oli kerran nähnyt heidät yhdessä.
Jamesilla oli ystäviä. Lilyllä oli ystäviä. He olivat nuoria ja kauniita, uskoivat syntyneensä voittamaan.
Lily olisi valinnut aivan toisen, mikäli tämä vain olisi ajoissa pyytänyt anteeksi. James puolestaan ei ketään, ei se jälkeen kun näki Lilyn ensimmäistä kertaa.
He olivat hirveän romanttisia. Tylyahon viikonloppu, lumisade ja tähtiä. Koko päivä käsikädessä – ensimmäiset treffit. Suudelma oli kömpelö ja ensimmäinen, ei kummallekaan erikseen mutta molemmille yhdessä. Eikä sille sitten voinut mitään.
He välttelivät virallista seurustelua pitkään, vaikka kaikki tiesivät heidän olevan yhdessä. He isuivat sylikkäin, kun Lily nauroi kavereidensa kanssa, James tuli hänen luokseen ja kietoi kätensä hänen lantiolleen ja nauroi (heidän kanssaan). Lily ei tehnyt Jamesin läksyjä.
Jälkeenpäin James itki. Lily oli hämmentynyt, mietti, eikö sen olisi pitänyt olla hän joka niin tekee.
”Sattuiko sinuun?” hän lopulta kysyi kun ei muutakaan keksinyt, ja James puisteli päätään. Tämä kyseinen ensimmäinen kerta oli puolestaan heille erikseenkin ensimmäinen, yhdessä vielä enemmän. Myöhemmin he nauroivat sille, omien eleidensä kömpelyydelle: Lilyn vapiseville käsille pitelemässä Jamesin miehistä ruumiinosaa, Jamesin yrityksille avata (tummanpunaiset) rintaliivit. Haparoiville työnnöille, hikiselle hekuman hetkelle. Ja Lily nauroi, kun James sanoi häntä tuhmaksi ja seksikkääksi. Sittemmin hän osti sukkanauhoja ja seksikkäitä vaatteita. Ja Jamesin huulet olivat helvetin epävarmat.
Ensimmäisellä kerralla he eivät käyttäneet ehkäisyä, mutta Harry ei syntynyt siitä.
He vannoivat monesti etteivät pettäisi toisiaan. Ensimmäistä kertaa surullisena iltana, toista kihlautuessaan. Ja sitten vielä vihkiäisissä, niissä kauniissa.
He menivät kihloihin. Oleskeluhuoneessa yöllä, kumpikaan ei tahtonut mennä nukkumaan.
”Menetkö sinä naimisiin minun kanssani?” James kysyi ja kohensi silmälasejaan, säikky ja varovainen. Lily ei edes epäröinyt vaikka jälkeenpäin miettikin hieman.
”Menen minä.”
He avioituivat heti koulunsa päätettyään. Sota ja sellaista, heitä pelotti ja he tahtoivat olla yhdessä. Yön ennen häitä he viettivät erillään, kumpikin tahollaan ja ystäviensä kanssa.
”Sinun pukusi on kaunis”, Alice lohdutti, ja Lily itki lisää.
”Miksi minun täytyy mennä naimisiin tällaisena aikana, kun on sota ja todellisuus kalvaa unetkin ohuiksi.”
Alicella oli heinänvalkeat hiukset ja hän oli itsekin vasta mennyt naimisiin, ollut hymyilevä morsian ja kaunis. ”Kyllä siitä selviää”, hän hymyili ja silitti Lilyn hiukset korvantaa ja kyyneleet kadoksiin.
James olisi juonut liikaa.
”Yritä nyt mies pitää itsesi kasassa”, Sirius tokaisi ärtyneenä. Remus vei viinat pois ja Peter piteli Jamesia aloillaan. Loppuillasta he päätyivät likaiseen ja nuhjuiseen pubiin jästirakennuksen yläkerrassa, siihen, jossa oli ollut mukava juoda nuorena kesälomilla. Nurkassa avokaulaiseen, siniseen ja kiiltävään mekkoon pukeutunut nainen soitti pianoa ja lauloi raspiäänellä, hiukset kauniina kehyksinä olkapäillä.
”Minä haluan Lilyn”, James huoahti surumielisen kuukappaleen aikana, selitti todellisuuden käyneen turhan hankalaksi kestää yksin ja selvinpäin. Kaikki nyökkivät, ymmärtäen täydellisesti.
James ja Lily eivät lähteneet häämatkalle.
Tilaisuus oli kaunis. Lilyn mekko oli valkoinen ja läpikuultava kuin unelmat, Jamesilla tumma puku, liituraitaa. Kaaso ja best man seisoivat vieressä puristaen kukkia rystyset valkeina, pappi vihki särisevällä äänellä ja ihmiset hurrasivat. Juhlat olivat niityllä, oli kakkua ja ruokaakin. Lily istui puun alla puvussaan, eihän hän sitä enää tarvitsisi.
He hankkivat talon joka oli pieni ja valtavan kaunis, sisustivat keittiön keltaisilla sävyillä ja makuuhuoneen vihreillä, nukahtivat joskus loistavina hetkinä takan eteen ja pitivät pientä puutarhaa. Lilyllä oli aurinkohattu ja Jamesilla ei, hän sitoi hatun vaaleanpunaiset nauhat Lilyn leuan alle.
Heitä epäilytti tehdä maailmaan lapsia, mutta tekivät silti. Alunperin se oli vahinko eivätkä he sitten tahtoneet tappaa lastaan – totuuksia kun oli yksi ja se oli surullinen, oli paras toimia kun oli vielä mahdollisuuksia. Ja kaunis lapsesta tuli kuitenkin. He rakastivat sitä tarpeeksi kuollakseen erillään.
Tilaisuus oli kaunis. Siihenkin kuului niitty. Ihmiset itkivät vähän enemmän, tunnelma oli hätäisempi ja latautunut tilanteeseen sopimattomilla voitontunteilla. Lapsen kasvatti joku muu, mutta muualla nuori sotilas sai lakata olemasta kiveä.
-
ERILAISTA! Ja ihanaa. Mietin tässä, että kuuluuko tämä tänne Hunajaherttuaan, kun tässä on maininta rakastelusta? En ole sitten ollenkaan varma, älkää ampuko! :D
TODELLA kaunista kuvailua, nuo (sana) jutut olivat kiva idea!
”Miksi minun täytyy mennä naimisiin tällaisena aikana, kun on sota ja todellisuus kalvaa unetkin ohuiksi.”
Upeaa, upeaa kuvailua.
Lapsen kasvatti joku muu, mutta muualla nuori sotilas sai lakata olemasta kiveä.
Kaunis ja hieno lause, hittoako ymmärsin, mutta silti :roll: <3
Erilainen, todellakin.
~ Si
-
Kaunista.
Kamalan herkkä tunnelma ja vain jotenkin niin...kaunista.
Kiitän.
-
Kaunis.
kiitos<3
-
Miten nyt pukisin ajatukseni parhaalla mahdollisella tavalla sanoiksi... No, tämä on kuulunut suosikkificceihini jo aika kauan, siitä lähtien kun tämän ensi kertaa luin. Osaat kirjoittaa aivan upeasti ja kuvailu on ihanan erikoista. Pidän lähes kaikesta tässä ficissä, mutta yhtä kohtaa en sulata.
Lily olisi valinnut aivan toisen, mikäli tämä vain olisi ajoissa pyytänyt anteeksi.
Selvä viittaus Severus/Lilyyn, joka on yksi niistä parituksista joita vihaan. Mutta koska tämä on mielipidekysymys, en ala siitä enempää raivoamaan. Ficin viimeinen kappale, se hipoo liki täydellisyyttä. Taisin itkeäkkin, sekä "surusta" Jamesin ja Lilyn kuoleman vuoksi että kateudesta, sillä tiedän etten koskaan osaa kirjoittaa yhtä hyvin kuin sinä. Ja ficin nimi, sekin on aivan mainio, täysi kymppi.
-
Ohoh. Täälläpä on kommenttejakin, enkä minä ole tainnut kiittää ainoastakaan?
Sierra: Mm... kiitos kommentistasi. ^^ Itsekin olen alkanut miettiä tuota ikäraja-asiaa, mutta julkaistessa tämä tuntui parhaalta. Hm. ^^
Aurélie: Aww kiitos.
raparper: Kiitos itsellesikin.
Rachel: Ohoh... kiitos kovasti. ^^ (Mitä tuollaiseen nyt kuuluisi sanoa...) Ih.
-
Tätä ficciä kuvailisi ehkä parhaiten sana kaunis. Otsikko oli heti jo kiinnostava, mutta onko siinä tarkoituksella tuo pilkku? Jotenkin näyttää hassulta.
Kerrontasi oli mielestäni nopeasti etenevää, mutta hyvällä tavalla, erittäin hyvällä tavalla. Lyhyitä lauseita, joissa vain muutama sana, mutta ne jo kertovat kaiken tarpeellisen. Rakastan sellaista.
Alku oli kaikista paras, ja olen täysin samaa mieltä. Itse olen ajatellut sen menneen juuri noin! :)
Muutamia kirjoitusvirheitä taisi olla, en ole kylläkään varma, mutta mitäs tuosta.
Saanko laittaa lempparikohtani? Se on ehdottomasti tämä:
Suudelma oli kömpelö ja ensimmäinen, ei kummallekaan erikseen mutta molemmille yhdessä. Eikä sille sitten voinut mitään.
Näin se menee. ((:
Kiitos tästä! Tämä oli ihana, jos en sanonut sitä jo aikaisemmin. :D
-
Ensimmäisellä kerralla he eivät käyttäneet ehkäisyä, mutta Harry ei syntynyt siitä.
tönkkö lause kauniiden sanojen sekaan. En oikeen ymmärtäny kaikkee ekal kerral, mut oli ihan pakko lukee uusiks, ja sieltähän se tuli. Oon aina ollu vähän hidasälynen, mutt tämmöset ficit avaa jopa mun aivot.
-
Mä rakastuin tän ficin kerrontatyyliin! Juuri kuin mulle tehty.
Upeasti kirjoitettu, erittäin "kaappaava" ja kauniskin. Aito ennen kaikkea ja inhimillinen. Mä oon ihan sanaton :D ihastuin vaan niin totaalisesti :D Enkä edes tykkää J/L:stä! Vautsi ^^
-
Mä rakastuin tähän ihan totaalisesti. Ihanaa kuvailua :D Todella söpö ja kaunis.
Lapsen kasvatti joku muu, mutta muualla nuori sotilas sai lakata olemasta kiveä.
Mä en ihan ymmärtänyt tota lausetta, mut ei se varmaan haittaakaa :D
Lily olisi valinnut aivan toisen, mikäli tämä vain olisi ajoissa pyytänyt anteeksi.
Tää voi kuulostaa kauheelta (siis jos toi meinaa Sev/Lily) mut onneks se ei pyytänyt. Lily ja James vaan kuuluu yhteen :D Mut se on vaan mun mielipide.
He rakastivat sitä tarpeeksi kuollakseen erillään.
En mä oikein ymmärtänyt totakaan - tiedän olevani vähn hidas :D :D
Kiitän
<3
-
Awww.. <3
-
Ficcisi on valittu Feeniksin ficcikillan (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=5536.msg86669#msg86669) tämän viikon luettavaksi. :-)
-
Feeniksin ficcikillasta iltapäivää.
Olen joskus aikaisemminkin lukenut tämän ficin, mutta unohtanut kommentoida silloin. Teksti on todella kaunista, jotenkin runollista, erilaista kuin monissa muissa lukemissani teksteissä. Ficin tunnelma oli jotenkin käsinkosketeltavan surumielinen, huolimatta siitä, että Lily ja James saivat toisensa, saivat lapsen. Ehkä se johtuu lopusta, jossa mainitaan heidän hautajaisensa, ehkä myös siitä, että pikaista mainitsemista enempää kertomatta, rivien välistä voi lukea, että on sota menossa, uhreja on paljon eikä muutenkaan ole mitenkään kauhean iloinen aikakausi menossa.
Kaunis, herkkä ja aidonoloinen kerronta saa lukijan (ainakin minut) pääsemään tapahtumiin mukaan, samaistumaan hahmoihin. Pidän sellaisista ficeistä joihin itse pystyn kuvittelemaan itseni jonkun päähahmon tilalle ja tässä niin tapahtui.
Lapsen kasvatti joku muu, mutta muualla nuori sotilas sai lakata olemasta kiveä.
Minäkään en aivan käsittänyt tätä kohtaa, mutta se ei haittaa, kaunis se yhtäkaikki oli. Erilainen lopetus.
He rakastivat sitä tarpeeksi kuollakseen erillään.
Yksi lempilauseistani koko ficin aikana, surullisen toteava, kertoo kaiken mahdollisen mitä on tarpeellista kertoa.
Upea ficci kaiken kaikkiaan, kaunista, selkeää kerrontaa, runollista ja erilaista. Pidin kovasti.
*Sirina kiittää ja kumartaa*
-
Feeniksin ficcikillasta heipä hei :)
Olipas erikoinen ficci. En siitä tiedä, että pidinkö, mutta jollain kieroutuneella tavalla kauhean kiehtova. Päälimmäinen fiilis mikä jäi, on että ei se huono ollut. Hienoa kuvailua, mielenkiintoista kerrontaa, metaforia ja kaikkea. Mutta sitten pilaamassa olivat välillä töksähtelevät lauseet. Vähän ristiriitainen olo. Tykkäsin ja en tykännyt.
Loppu oli tosiaan hämärä, haluaisitko selventää, että mitä siinä meinattiin? Siis hieno loppu, tarkoitushan silläkin on, pakko olla, ollaan vaan niin tyhmiä, ettei tajuta :D Ei siis huono asia tuo loppu, itse ääliöilen kun en ymmärrä :D
-
Ficcikillasta minäkin, huomentapäivää. Ei kuulu suosikkipareihini tämä, mutta kirjoitustyyli teki tästä erittäin hienon lukukokemuksen. Tässä ei ole minkäänlaista kuluneisuutta eikä tyhjäkäyntiä, kokonaiskuva muodostuu pienistä yksityiskohdista ja teksti on sen verran aukkoista, että tilaa jää lukijan tulkinnoille huolimatta siitä, että tiedämme, kuinka Lilyn ja Jamesin tarina menee.
Erityisesti mieleen jäi Lilyn aurinkohatun nauhat, jostain syystä. Tuosta tuli mukava kuva mieleen. Samoin se erikseen kuoleminen oli pysäyttävä kohta. Ihan loppu meni minulta myös yli, mikä jäi hitusen häiritsemään, mutta kyllähän se kauniilta kuulosti.
Nätti kirjoitustyyli, tällaista on aina ilo lukea. Kiitoksia. <3
-
Feeniksin ficcikillasta iltaa.
Oivoi, tämä jätti aika sanattomaksi. Hyvässä mielessä, onneksi.
Tämä oli kauniisti kerrottu tarina. Hahmot näytettiin molemmat hyvässä valossa ja edukseen, mutta ei kuitenkaan täydellisinä ja kaikkivoipina. Kirjoitustyylisi oli mukavan erilainen ja tämä oli siihen suhteutettuna juuri oikean mittainen. Muutoin tämä olisi voinut käydä lukijalle liian raskaaksi. Tekstin muotoilussa oli alkuksi pientä sulattelemista, mutta toimikin sitten loppujen lopuksi edukseen. Varsinkin näissä kohdissa:
Lily itki.
”Sinun pukusi on kaunis”, Alice lohdutti, ja Lily itki lisää.
...
James olisi juonut liikaa.
”Yritä nyt mies pitää itsesi kasassa”, Sirius tokaisi ärtyneenä.
Sulut olivat myös asia joille siristin aluksi silmiäni. Joissain kohdissa ne toimivat, mutta esimerkiksi tässä:
James tuli hänen luokseen ja kietoi kätensä hänen lantiolleen ja nauroi (heidän kanssaan)
en oikein tajunnut miksi ne piti laittaa. Tietty taide-efektihän siitä tulee, mutta silti...
Pidin hahmoista, jotka kyllä sopivat minun käsitykseeni heistä.
Nyt kun luen muiden kommentteja, niin huomaan että tässä oli joitain kohtia, joissa heitettiin kivasti pallo lukijalle. Esimerkiksi minä en olisi ymmärtänyt viittausta Severus/Lilyyn, ellei Rachel olisi siitä maininnut (olin tosin jo unohtanut että niilläkin oli säpinää kunnes muistin sen vasta nytten ;D). Viimeinen lause meni tosin yli minunkin ymmärrykseni...
He rakastivat sitä tarpeeksi kuollakseen erillään.
Tästä kohdasta pidin aivan erityisesti <3 Kiitos tästä mukavasta ja erilaisesta lukuelämyksestä ;)
-
Myöhästelijä ficcikillasta liikkeellä. Hyvä, että tämä ehdotettiin sinne, koska muuten olisi varmaan jäänyt vahingossa lukematta. Tykkäsin tästä kovasti.
Todella kaunista tekstiä sinulla tässä. Ja koskettava tarina! Minusta herkkä James oli jotenkin hyvin hellyttävä.
Jälkeenpäin James itki. Lily oli hämmentynyt, mietti, eikö sen olisi pitänyt olla hän joka niin tekee.
”Sattuiko sinuun?” hän lopulta kysyi kun ei muutakaan keksinyt, ja James puisteli päätään.
Söpöä.
Ja Jamesin huulet olivat helvetin epävarmat.
Vieläkin söpömpää. :)
Sittemmin hän osti sukkanauhoja ja seksikkäitä vaatteita.
Sukkanauhoista mietin, että nehän taisivat olla siihen aikaan vielä jossain määrin käytössä, ja kun lasketaan velhomaailman takapajuisuus mukaan, niin ainakin minä kuvittelisin että (epäseksikkäät) sukkanauhat olivat siellä arkikäyttötavaraa. Mutta ei se haitannut tekstissä mitenkään, ennemminkin herätti vain ajatuksen mieleen.
Lilyllä oli aurinkohattu ja Jamesilla ei, hän sitoi hatun vaaleanpunaiset nauhat Lilyn leuan alle.
Avioliiton alkuaikojen kuvaus kodista ja puutarhasta ja hatuista oli minusta ihanaa, vaikka siinä näkyi sekin, että vaikka kaikki elämässä ei ehkä ollut niin täydellistä, he yrittivät tehdä siitä sellaista. Vähin sanoin niin paljon mielikuvia! Ja tuo Jamesilla ei oli jotenkin huvittava, kun eistä huolimatta tuli väkisinkin mielikuva Jamesista tyttöjen aurinkohattu päässään. :D
Mutta siitä en tykännyt, että Harry oli vahinko ja tavallaan epätoivottuna vastaanotettu. Se ei tuntunut jotenkin lainkaan sopivalle, koska voisi nimenomaan kuvitella, että vauva olisi ollut tätä paria yhteensitova asia.
Yhtä kaikki todella kaunis ficci, josta kiitokset. Maailmastani tulee aina pikkuisen parempi kokonaisuus, kun luen jotain, mistä pidän. :)
-
Hei, päätin valita tämän stalkkaajien ficcipiiriin!
Koska luen hirvittävän vähän muuta kuin kelmejä, tämä oli erittäin oiva valinta. Lily/James tuntuu joskus kovinkin kliseiseltä ja varmalta valinnalta, mutta tällä kertaa olen oikeastaan enemmän kuin iloinen löytäessäni tällaisen ficin. Tämä oli kovin erilainen. Vähän kuin suhteen elämänkaari.
Tässä oli tietynlaista herkkyyttä koko ajan. Itse kun herkkä olen, sain monta kertaa kylmät väreet ja itkuhermoni olivat kovilla. Kovin mukava ajatus oli se, ettei James rakastunut silmät ja suut täyteen heti ensisilmäyksellä ja myös se oli mukavaa, että James ja Lily alkoivat jo tapailla hyvinkin aikaisin. Se oli raikasta vaihtelua 7. vuoden opiskeluvuoden vaiheessa Lilyn ihmeelliseen ihastumisen tunteeseen ja seurusteluun.
Joku tuossa aiemmin kai mainitsi, ettei tykännyt kuinka Harry oli vahinko. Periaatteessa en minäkään, mutta toisaalta, sehän on järkeenkäypää. Kun ollaan vielä kuitenkin aika nuoria, on vaikeat ajat... Kyllä se ainakin tähän tarinaan sopi. Ja totta kai täytyy mainita, kuinka tykkäsin Lilyn ja Jamesin ensimmäisestä kerrasta! Se oli niin varovaista, hataraa...
Kielikuvasi ovat niin loistavia ja tykkään (edelleen) sulkujesi käytöstä!
Kiitos tästä.
-
Ficcipiiristä hei. Ensimmäinen reaktioni tätä luettaessa oli vau. Erilainen, hyvällä tavalla. Sulkujen käyttö tekee tekstistä tietyllä tavalla (nyt on adjektiivit hukassa...) noh, hyvin kuvaillun. Okei, toi oli tökerö ilmaisu mutta parempaakaan ei tule nyt mieleen. Tykkäsin ideasta, että joskus on hankalaa ja naimisiin päädytään silti. Tuo Harry vahinkolapsena oli uskottava, joskin karu idea. Tälläisiä tekstejä olisi mukava lukea lisää. vaihtelun vuoksi ;) Kiitoksia, tämä oli hyvä valinta joskin aika hiljentyneeseen ficcipiiriin, ja näköjään valittu myös ficcikiltaan :D Kertoo kyllä sen, että lukijat ovat tykänneet :)
-
Stalkkeri minä morjens.
Aluksi olin että mitä, Lily ja James. Ei vain tuntunut sopivalta hetkeltä lukea kyseistä paritusta. Avasin kuitenkin linkin ja uppouduin heti tekstin maailmaan. Aivan ihanaa luettavaa, erilaista kuten monet ovat toitottaneet. Tämä ei ollut liian listamainen, ja tämä eteni jotenkin sellaisella hauskalla vauhdilla, joka ei kuitenkaan ollut liian nopea. Ihastuin tekstin yksityiskohtiin esimerkiksi tummanpunaiset rintaliivit jne. Kaikki jotenkin sopi yhteen ja loksahti hyvin paikoilleen. James ja Lily eivät olleet liian sokerisia, asiat lauottiin enemmän jonkinlaisina selvinä totuuksina. Ehkä pidin tästä juuri siksi niin paljon, että joka hetken onnistumiset ja epäonnistumiset oli otettu huomioon. Esimerkiksi usein ei kirjoiteta ensimmäiseen kertaan mitään huonoa, kaikki sujuu hyvin (joka ei minua kyllä niin hirveästi haittaa). Tähän se kuitenkin sopi :)
Pakko sanoa, että erittäin ilahduttava ja mukavan erilainen, raikas. Kiitos.
-
Upeaa<3 Ihana!
Tykkäsin kovasti, koska oli vähän erilainen. Tämä oli koskettava ja kaunis. Kiitos tästä<3
-
tää oli... jotnkin.. niin kaunis. se pisti miettimään. äh, ei tästä tuu mitään. mä jätän kommentit sikseen. kiitos tästä. kaunista.