Finfanfun.fi

Vapaa keskustelu => Saivartelija => Aiheen aloitti: flawless - 12.05.2012 23:55:58

Otsikko: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 12.05.2012 23:55:58
Edellinen topic täyttyi, joten nyt on uuden aika. Uusi topsu, mutta vanhat kujeet: edelleen siis kaikenlaista keskustelua kirjoista ja kirjasarjoista.

Edellisen topicin aloitusviesti:
Otsikko kertoo kaiken. Keskustelua siis finiläisten suosikkikirjoista. Tämän olisi tarkoitus olla myös eräänlainen lukuvinkki-topic.

Huom! Jos esittelet kirjan juonta, muista olla paljastamatta loppuratkaisua, älä spoilaa!

Keskustelu jäi Guan kysymykseen, joka kuului näin:
Itsellä on tällä hetkellä kaiken muun paitsi pääsykoekirjojen lukuaika niin vähissä että itkettää. Mutta kesää varten minulla olisi muutama kysymys e-kirjojen lukulaitteista. Olen harkinnut tällaisen ostamista, joten jos omistat/on muuten kokemusta niin pistä ihmeessä viestiä.

- Millainen e-kirjojen lukulaite sinulla on? Oliko laite kallis? Oletko ollut tyytyväinen
- Onko kirjojen tarjonta/hintataso hyvä?
- Millaista tekstin lukeminen näytöltä on? Väsyttääkö silmiä paljon? Erilaista kuin koneelta?

Ajattelin itse tutustua e-kirjamaailmaan tuon E-Reader For Google Chromen kautta, mutta laitteen hankkiminen yo-lahjarahoilla ei mikään huono idea ole.
- Gua

Linkki edelliseen topiciin. (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=370.0)

Näyttämö on vapaa, jatkakaa! :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 14.05.2012 00:23:47
Mats Strandberg & Sara B. Elfgren - PIIRI

"Engelsfors. Pikkukaupunki Ruotsissa. Nimi on kaunis, mutta paikka rähjäinen. Kaupunkia ympäröivät synkät metsät, joihin ihmiset usein eksyvät ja katoavat. Syyslukukausi on juuri alkanut, kun yksi lukion oppilaista löydetään kuolleena koulun vessasta. Kaikki olettavat, että kyseessä on itsemurha. Paitsi ne, jotka tietävät totuuden.

Eräänä yönä kuu värjäytyy salaperäisen punaiseksi, ja kuusi lukiolaistyttöä löytää itsensä hylätystä puistosta. Tytöillä ei ole mitään yhteistä. Yksi on luokan suosituin, toinen kiusattu, kolmas omaa tietään kulkeva gootti, neljäs kunnollinen huippuoppilas… Pian selviää, että paha on saapunut Engelforsiin, ja ilman toisiaan tytöt eivät selviydy hengissä."


Vau, tässä on varmasti aineksia elokuvaan. Kirja esitteli yksinkertaisesti, mutta samalla syventävästi kirjan päähenkilöt, joista jokainen on täysin oma persoonansa. On nörtti, lihava, suosittu, gootti ja niin edelleen. Jokaisella on oma mielenkiintoinen tarinansa, joka herättää ajatuksia. Tytöt painivat samanlaisten ongelmien kanssa kuin kuka tahansa muukin lukiolaisnuori, mutta samalla he huomaavat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta. On aika yrittää haudata sotakirveet ja lyödä hynttyyt yhteen. Tie ystävyyteen on kuitenkin kivikkoinen. Samalla jokaisen heistä on taisteltava omien demoniensa, kielletyn rakkauden ja monimutkaisten suhteiden kanssa. Mukaansa tempaava kirja, joka ei paljasta kaikkea heti ja saa lukijan miettimään ratkaisua, joka ei kuitenkaan selviä kuin vasta kirjan loppupuolella. Suosittelen!

(http://basambooks.com/img/kannet_keski/9789522600523.jpg)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 14.05.2012 21:06:13
hei just oon miettiny tollasta e-lukulaitetta et pitäis ostaa! Rakastan kirjoja ja niiden tuoksua ja tuntua mutta samalla tuntuu niin pahalta että luonto kärsii kun on pakko ostaa uusia kirjoja.
Kuulin Kindlesta viikko sitten ja sitä harkitsin et jos ostaisin. En vain tiedä varmasti koska ensinnäkin, usasta tilattuna se maksaisi euroina alle satasen ja uk:sta ~120 € mutta usasta saattaisi joutua tulliin, joten en tiedä kumpi kannattaa...

Mutta Kindle vaikuttaa todella hyvältä, siinä on wifi ja mahdollisuus LAINATA kirjoja ja Rowling on juuri tehnyt jonkinlaisen sopparin että Pottereita saa siis lainata ja ilmatteeksi lukea Kindlellä. On siis joku Kindle library minne pääsee lainailemaan, en tiedä miten tuo toimii jos siinä on joku raja että miten monta saa lainata tai kuinka kauan blablabla...
Mutta joo, kuka tietää lisää noista e-kirjoista? kertokaa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Uncaring - 15.05.2012 10:55:22
Hejssan! Kysymykseni koskee Tessa Grattonin Veritaika - kirjaa! Mielestäni kirjaa lukiessani, eli varmaan muutama kuukausi taaksepäin juoni oli jotenkin hämyinen, enkä osannut edes selittää sitä ystävälleni, joka kirjasta kovasti kiinnostui, vaikka onnistuinkin vain kertomaan hänelle hahmoista, ja olisi tahtonut minun selittävän hänelle mokoman juonen, mutta avuttomana sanoin vain, että en osaa, koska en itsekään ilmeisesti lukenut kirjaa täydellä sydämellä  ::) Osaisiko joku selittää sitä minulle tarkemmin? Koska itselleni tarinoiden juonikaavio on aina todella tärkeä, vaikka kirja muuten olisikin mahtava tai huono.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nuppunenäliina - 15.05.2012 13:45:58
Itsellä on tällä hetkellä kaiken muun paitsi pääsykoekirjojen lukuaika niin vähissä että itkettää. Mutta kesää varten minulla olisi muutama kysymys e-kirjojen lukulaitteista. Olen harkinnut tällaisen ostamista, joten jos omistat/on muuten kokemusta niin pistä ihmeessä viestiä.

- Millainen e-kirjojen lukulaite sinulla on? Oliko laite kallis? Oletko ollut tyytyväinen
- Onko kirjojen tarjonta/hintataso hyvä?
- Millaista tekstin lukeminen näytöltä on? Väsyttääkö silmiä paljon? Erilaista kuin koneelta?

Ajattelin itse tutustua e-kirjamaailmaan tuon E-Reader For Google Chromen kautta, mutta laitteen hankkiminen yo-lahjarahoilla ei mikään huono idea ole.
- Gua

Kerronpa kokemuksiani, vaikka virallisella lukulaitteella en olekaan koskaan lukenut.

Luen siis Samsung Galaxy S:n näytöltä Kindle-ohjelman avulla. Näyttö on pieni, mutta minulle riittävä. Olen harkinnut myös erillistä lukulaitetta, mutta se olisi yksi esine lisää kannettavaksi, kun taas kännykän paras puoli on se, että se, ja samalla tietenkin iso kirjasto, on aina mukana - ihan missä vaan, missä joutuu istumaan ja odottelemaan (bussipysäkki, juna, tauot jne.)

Periaatteessa siis minulle erillinen lukulaite on turha. Muistakaa myös, että useimmissa lukulaitteissa ei ole valoa laitteessa itsessään (valo vie akkua ihan hirveästi, lataus kerran vuorokaudessa, kun taas normilaitteella voi lukea viikkoja ilman latausta). Minulle tämä on tärkeä pointti, sillä olen lukenut kännykällä paljon pimeässä bussissa aamuvarhaisella ja esim. sängyssä illalla - kerrankin toinen vieressä nukkuja ei häiriinny! Normilukulaitteessa yövalon olisi oltava päällä ihan samalla tavalla kuin kirjaa lukiessa ja toisen unet kärsii. Kännykässä siis tietenkin taustavalo on olemassa ja älypuhelinta pitää muutenkin ladata joka yö, niin en koe akun kulumista ongelmaksi. Kindle Fire on tällä hetkellä kai ainoa lukulaite, jossa valo-ominaisuus on, mutta sitä ei saanut Suomeen kun viimeksi tarkistin.

Kirjojen valikoima on laaja ja olen löytänyt paljon halpoja (muutaman dollarin) teoksia, joihin ei oikein muuten edes pääsisi käsiksi. Lisäksi laite on hyvä kirjoihin, jotka aikoo lukea vain kerran - ei tartte keksiä säilytyspaikkaa tai keksiä mihin antaa sen eteenpäin, kun ovat vain näytöllä.

Näytöltä lukeminen on helppoa ja mukavaa. Kännykkää on kevyt kannatella (meillä on jonkinmoinen tabi, mutta sillä lukeminen on tuskaa, koska laite itsessään on aika painava). Silmät eivät väsy oikeastaan yhtään ja näytön kirkkautta voi säätää. Koneelta en tykkää lukea yhtään, koska silloin ei samalla tavalla voi kaivautua peiton sisään lueskelemaan ja ruutu on iso ja kirkas.

Kännyssä myös sivunvaihto hoituu pyyhkäisyllä tai reunan napautuksella, koneella taas tuntuu, että on koko ajan ränkättävä nuolinäppäimiä.

Tässäpä minun kokemukseni känny-Kindlen ja tabin perusteella:

Plussat

+ Lukulaitteen näyttö on isompi ja lukeminen helpompaa
+ Lukulaitteessa akun kesto erinomainen (ilman sitä valoa)
+ Monipuolisesti halpoja kirjoja saatavilla
+ Ei tilaongelmaa säilytyksessä
+ Pääosin löytyy englanniksi minun budjettini mukaisia teoksia

Miinukset

- Valo! Lukulaitteella ei mitään virkaa minulle, koska juuri se pimeässä lukeminen toisen häiriiintymättä on se juttu.
- Erillinen laite otettava erikseen mukaan, känny taas aina mukana
- Kännyn näyttö on pieni
- Pääosin kirjat englanniksi (välillä suomi olis se juttu)

Saa kysellä lisääkin, asun asiasta kiinnostuneen tekniikkaneron kanssa, joka olis jo ostanut minulle joululahjaksi lukulaitteen, ellen olisi niin pirun vaativa (valo, akun pitäis silti kestää, kevyt käteen jne. jne. mahdottomuuksia  :D)

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 16.05.2012 20:22:41
Hejssan! Kysymykseni koskee Tessa Grattonin Veritaika - kirjaa! Mielestäni kirjaa lukiessani, eli varmaan muutama kuukausi taaksepäin juoni oli jotenkin hämyinen, enkä osannut edes selittää sitä ystävälleni, joka kirjasta kovasti kiinnostui, vaikka onnistuinkin vain kertomaan hänelle hahmoista, ja olisi tahtonut minun selittävän hänelle mokoman juonen, mutta avuttomana sanoin vain, että en osaa, koska en itsekään ilmeisesti lukenut kirjaa täydellä sydämellä  ::) Osaisiko joku selittää sitä minulle tarkemmin? Koska itselleni tarinoiden juonikaavio on aina todella tärkeä, vaikka kirja muuten olisikin mahtava tai huono.
Itsekin olen tuon lukenut, mut en kyllä osaa kuvailla :D Yleensä valkkaan kirjani genren ja takakannen mukaan  ;D

Tuohon sarjaan tulee muuten toinen kirja nimeltään Verenvahti. Se on itsenäinen kirja, ei jatkoa edelliselle. 19. lokakuuta on julkaisu.

"Nuorten aikuisten lukuromaani on mukaansatempaava pakkaus magiaa, mustaa jännitystä ja romantiikkaa. Kirja miellyttää varmasti Stephenie Meyerin ja Maggie Stiefvaterin ystäviä.

Mab Prowd on kasvanut veritaikojen parissa. Ne ovat hänelle toinen luonto: väkevät taiat, joiden avulla voisi hallita koko maailmaa. Sellaista voimaa olisi helppo käyttää väärin, niin kuin Mabin äiti teki. Mab haluaa vain pitää taian elävänä ja vartioida sen salaisuuksia, purkaa kirouksia ja puhdistaa. Eräänä aamuna hän tapaa Willin, joka yrittää karkottaa omia henkilökohtaisia aaveitaan.

Mab saa huomata, että äiti ja isoäiti eivät ole opettaneet hänelle kaikkea…"
Otsikko: Onko jokin kirjasarja "korvannut" Potterit?
Kirjoitti: Luihuinen_89 - 17.05.2012 13:57:29
Mietin tässä että onko teidän mielestänne jokin kirjasarja korvannut potterit..

Itse aloin lukemaan Potter kirjasarjan jälkeen Christopher Paolinin kirjasarjaa.

Tai toki olin lukenut ensimmäisen ja toisen kirjan jo pottereita lukiessani mutta sitten aloin innolla odottamaan kolmatta osaa ja kun sain tietää ettei kirjasarja loppunut vieläkään että tulee vielä ainakin neljäs osa...

Huomasin että kirjasarja korvaa tavallaan sen innon kuin pottereita odotellessa  ::)

Tahtoisin siis kuulla, että oletteko te löytäneen jonkun mielenkiintoisen kirjasarja / minkä laisia kirjoja te luette nyt kun Pottereita ei enää ilmesty

Ja odotatteko innolla J.K Rowlingin uutta kirjaa jonka englannin kielinen nimi on The Casual Vacancy joka suomennetaan ilmeisesti tänä vuonna niin olen kuullut... mutta pitävätkö huhut paikkansa siitä en ole varma.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 17.05.2012 19:28:21
Supernaiivi on ollut luettavien listalla jo pitkään, vuosia. Eli juuri se Erlend Loen vuonna 1996 kirjoittama romaani nuoren miehen kriisistä joka sitten viettää aikaansa asioita pohtien ja hakkaa hakaten. Mielenkiintoinen, kyllä, ja tunnistin kyllä itseni tuosta kirjasta. 
En siis yleensä lue tämän kaltaisia kirjoja, mutta pidin tätä mielenkiintoisena. Kirjoitustyyli jo itsessään on erilaista, naiivia ja sellaisenaan tukee päähenkilön käytöstä ja persoonallisuutta.
Tykkäsin myös kirjaan ympätyistä listoista ja fysiikan nippelitiedoista, jotka kuulostavat epäilyttäviltä ja tylsiltä, mutta omasta mielestä kuitenkin toimivat ja saavat ajattelemaan. Ylipäätään kirja juuri niitä, jotka auttavat katsomaan ympärilleen aivan uudella tavalla, suosittelen!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 17.05.2012 19:58:55
nuppunenäliina, minäkin latasin tuon Kindlen nyt kun sanoit että siihen on mahdollisuus. Mistä lataat niitä itse kirjoja? siis lataatko ilmaitteeksi vai maksatko? jos maksat, niin miten? luottokortilla vai meneekö se puhelunlaskusta vai?
Kun tiedän että kindlellä pitäisi olla sellanen library mistä saa ilmatteeks lainata kirjoja mutta en löytänyt sitä enkä tiedä miten saisin luettua mitään kun kaikki maksaa?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nuppunenäliina - 17.05.2012 22:23:10
nuppunenäliina, minäkin latasin tuon Kindlen nyt kun sanoit että siihen on mahdollisuus. Mistä lataat niitä itse kirjoja? siis lataatko ilmaitteeksi vai maksatko? jos maksat, niin miten? luottokortilla vai meneekö se puhelunlaskusta vai?
Kun tiedän että kindlellä pitäisi olla sellanen library mistä saa ilmatteeks lainata kirjoja mutta en löytänyt sitä enkä tiedä miten saisin luettua mitään kun kaikki maksaa?

Latailen aika paljon maksullista muutaman dollarin hömppää.  ;D Paljon on myös ilmaisia kirjoja tarjolla, kunhan ei ole liian valikoiva laadun suhteen (minulle kelpaavat ihan harlekiinitkin ajanvietteeksi). Useita klassikoita on mielestäni tarjolla ilmaiseksi (Amerikassa ilmeisesti tekijänoikeudet päättyvät jokin aika tekijän kuoleman jälkeen ja monet klassikot on kirjoitettu parikin sataa vuotta sitten eli ovat ilmaiseksi jaossa).
Mielestäni Kindlellä on joskus ollut listakin tyyliin Top Free-teokset, löytyi sieltä Amazonin uumenista. Ainakin kun itse menen kännykällä storeen, löytyy erikseen heti etusivulta linkki Free Popular Classics ja sieltä löytyvät Pride and Prejudice, Poen Raven, The Scarlet Letter jne. kaikki hintaan $0.00.

Eli ekana täytyy tietenkin rekisteröityä Amazon.comiin ja tehdä tunnukset ja niillä sitten saa latailtua noita ilmaisia kirjoja. Kirjat ovat kuitenkin usein tosi halpoja, eli jos joku pankkikortti/luottokortti löytyy, niin parin dollarin panostus ei ole paha.  ;) //Edit. Siis oma Amazon-tilini on liitetty luottokorttiini ja kirjamaksut näkyvät sitten ihan normaalisti Visa-laskussa omana rivinään. Siitä sitten makselen laskun.

Ja tietenkin kirjojahan "löytyy" netistä ilmaiseksikin ja niitä voi lukea Kindlellä, mutta siitä ei sen enempää.  ::)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 17.05.2012 23:30:53
Luihuinen_89: En oikeastaan tiedä onko minulle mikään kirjasarja oikeastaan Pottereita korvannut, sillä niillä on tietysti oma paikkansa minun sydämessäni, mutta täytyy myöntää, että tätä nykyään melkein samanlaisella innostuneisuudella odotan J.R.Wardin Black Dagger Brotherhoodin eli toisin sanoen Mustan tikarin veljeskunnan kirjoja. Sen lisäksi tavallaan minulla on muutama muukin kirjasarja, joiden kirjoja odotan mielellään tulevan edes englanniksi saataville saati suomeksi. Tällä hetkellä täytyy kuitenkin sanoa, että BDB:n lisäksi odotan innoissani mahdollisia suomennoksia The Fallen Angels-sarjalle, joka taitaa olla Langenneet enkelit tai jokin muu vastaava. Sen lisäksi odotan Rautasaagan seuraavia osia, Yön taloa, mutta ehkä lähinnä Potterien kaltaiseksi minulle on noussut juurikin nuo J.R.Wardin tuotanto kokonaisuutena. Näiden lisäksi ehkä Kresley Colen Immortals After Dark-sarja on sellainen, jonka toivoisi myös mahdollisesti tulevan suomeksi. Häneltä toivoisi kyllä muitakin sarjoja ilmestyvän, sillä niitä on jopa englanniksi hankala saada ainakaan suomessa, joten ehkä nämä eniten odotuttaa minua, mutta BDB on se ehkä Potteria jos ei nyt korvaava mutta samanlainen merkitykseltään.  ;D Toki sitten esim. dekkarien puolelta odotan melko paljon aina uusimpia Remeksen sekä Jokisen kirjoja.

-Fire  8)
Otsikko: Vs: Onko jokin kirjasarja "korvannut" Potterit?
Kirjoitti: Q+Black - 18.05.2012 01:51:55
Tahtoisin siis kuulla, että oletteko te löytäneen jonkun mielenkiintoisen kirjasarja / minkä laisia kirjoja te luette nyt kun Pottereita ei enää ilmesty

Ja odotatteko innolla J.K Rowlingin uutta kirjaa jonka englannin kielinen nimi on The Casual Vacancy joka suomennetaan ilmeisesti tänä vuonna niin olen kuullut... mutta pitävätkö huhut paikkansa siitä en ole varma.

En tiedä mikä on Potterin korvaava kirjasarja, koska Potterit eivät ole kuuluneet suosikkilistalleni. Olen lukenut vain kolme viimeisintä kirjana ja tyytynyt elokuviin muiden osalta. Omiin suosikkeihin mukautuu mm. Black Dagger Brotherhood, joka ei kyllä millään lailla paini samassa sarjassa kilttien Pottereiden kanssa. Lempisarjoja on niiiiiiin paljon minulla  ;D Käypä tsekkaamassa lukublogini (http://lukunurkkaus11.blogspot.com/). Siellä oikeassa laidassa on "kirjasarjat" otsikon alla laidasta laitaan vähän kaikenlaista fantasiaa. Varmasti löydät suosikkisi. Suosittelen mm. The Hush hush saagaa, Nälkäpeliä, Kuolemattomat, Yön talo ja Varjojen kaupungit.

Ja toiseen kysymykseesi viitaten:

"Harry Potter -kirjoistaan tunnetun J. K. Rowlingin romaani The Casual Vacancy ilmestyy ensi syksynä suomeksi. Sen julkaisee Otava – eikä Rowlingin tähänastinen suomalaiskustantaja Tammi.

"Koska kyseessä on Rowlingin ensimmäinen romaani aikuisille, kirjailija on hakenut uusia kustantajia useassa maassa, niin myös Suomessa", Otavan kaunokirjapäällikkö Antti Kasper sanoo.

Otavan tiedotteessa Rowling kiittää myös Tammea, joka on hänen mukaansa julkaissut Harry Potter -kirjat "loistavasti".

Britanniassa ja Yhdysvalloissa romaanin julkaisee Little, Brown -kustantamo.

Teos ilmestyy englanninkielisenä laitoksena maailmanlaajuisesti 27. syyskuuta, suomeksi myöhemmin.

"Suomentaja on vasta haussa", Kasper sanoo."


Eli veikkaan et saattaa mennä joulukuulle 2012 tai keväälle 2013.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 21.05.2012 20:18:07
Poikkeatteko koskaan kirjamaustanne? Itse kun olen lehtien suhteen kaikkiruokainen, muotilehdistä sanomalehtiin ja talouslehtiin mutta kirjoissa pysyy siinä mukavuusalueellaan eikä aina edes tahtoisi sieltä poistua.

Kokeilinpa kuitenkin jotain ihan uutta: kirjastossa pyöriessä sattui silmiin Lisa Sounion bisneskirja Brändikäs. Aivan pystymetsästä en tätä kyllä repäissyt, sillä Sounio on vaikuttanut mielenkiintoiselta henkilöltä jo pitkään - juuri hänestä ja brändeistä tehtyjen lehtijuttujen perusteella.

Brändikäs on siis helppolukuinen ja raflaava teos brändin merkityksestä bisneksessä, niin tuotteen ja yrityksen kohdalla mutta Sounio kehottaa oikeastaan brändäämään itsensäkin. Läpi kirjan kulki selkeä sanoma yrittäjähengestä ja rohkeudesta tehdä muutoksia. Tässä olen samaa mieltä, ja Brändikäs kannattaa lukea sen takia. Yrittäjäksi ei tarvitse ruveta, mutta Sounio osaa kannustaa tekemään "sitä omaa juttuaan" ja rohkeasti, arvostaan tietoisena. Bisneskirjana tämä on suhteellisen popularisoitu eikä asioihin mennä kovin syvälle, mutta tämän vuoksi ei missään vaiheessa jää jumiin liian vaikeaan tekstiin. Sounio kirjoittaa yksinkertaisesti ja selkeästi, innostuneesti. Termit selvitetään - vaikka brändin merkityksen käsittelyssä tuntui Sounio myöhemmin ehkä sotkeutuvan itsekin ja käsitän sen mielelläni ihan omalla tavallani.

Talousasioiden suhteen tämä oli kyllä aika provosoiva, jo menestyvän henkilön näkökulmasta kirjoitettu. Ei ihan jokainen uskaltaisi noin vain pykätä yritystä pystyyn, ajatuksella "tuohan se kokemusta". Ärsyttävyydestä voi olla montaa mieltä, bisneskirja jo käsitteenä voi olla aika kartettu aihe, mutta suosittelen lukemaan tämän juuri siitä syystä. Ei ole kuiva eikä tylsä, helppo lukea ja ymmärtää.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 25.05.2012 19:12:04
Itse tykkään eniten lukea romanttista fantasiaa, mutta olen pariin otteeseen poikennut tästä genrestä. Luin mm. Naimapuuhia - kirjan, joka ei ollut ainakaan omaan makuun kovin hyvä. Huono karma oli sen sijaan loistava vaikka kai se tavallaan lasketaan fantasiahömppään, suosittelen  ;D David Safierilta on muuten tulossa uusi kirja "Happy Family", josta kirjoitetaan näin:

"Elämä on kovaa. Neljääkymmentä ikävuottaan lähestyvä Emma Wünschmann on uhrannut lupaavan uransa kustannusalalla perheensä vuoksi. Emman lastenkirjakauppa on konkurssin partaalla, perheen murrosikäinen tyttö pitää äitiään totaalisen nolona, poika Max elää vain lukemiensa kirjojen maailmoissa ja aviomies Frank on burnoutin partaalla.

Asiat saavat käänteen kun Emman vanha kollega tarjoutuu järjestämään lukutilaisuuden Stephenie Meyerin kanssa Emman kirjakaupassa. Ehtona on että Emma ja muut perheenjäsenet pukeutuvat tilaisuutta varten hirviöpukuihin. Illasta tulee katastrofi ja toiveet kirjakaupan pelastamiseksi murskautuvat.

Kotimatkalla Emma menettää auton hallinnan ja melkein ajaa vanhan naisen päälle. Raivostunut rouvashenkilö kiroaa perheen. He eivät pelkästään näytä Draculalta, Frankensteinilta ja ynnä muilta hirviöiltä – heillä on yhtäkkiä myös hahmojensa tarpeet ja ominaisuudet... Wünschmannien täytyy löytää vanha rouva, jotta kirous saadaan peruttua."


^ Pakko lukea, ehdottomasti  ;D

Lisäksi lueskelin yhdessä vaiheessa Natascha Kampuschin 3096 - kirjan, joka oli aika karmiva.

Öhm, loppujen lopuksi olen lukenut aika vähän kirjoja mukavuusalueeni ulkopuolelta  :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: syysmyrsky - 25.05.2012 19:49:23
Poikkeatteko koskaan kirjamaustanne?

Usein! Tosin on myönnettävä, etten tiedä onko minulla enää edes mitään varsinaista kirjamakua (suosikkikirjojani: Kapteeni Sinikarhun 13½ elämää, Kirjavaras, Sinä päivänä, Leijapoika ja nostalgia-arvojen vuoksi Potterit). Ennen tykkäsin fantasiasta paljonkin, mutta se on sellainen laji, jossa saa rämpiä läpi niin paljon geneeristä huttua, ettei ole kauheasti innostanut viime aikoina. Tykkään kyllä kokeilla erilaisia kirjoja, ja etenkin klassikoiden suhteen olen yrittänyt ryhdistäytyä. Kotimaista pitäisi myös kokeilla enemmän - minulla onkin nyt lainassa Riikka Pulkkisen molemmat teokset, Raja ja Totta. Olen kuullut niistä jo vuosia, mutta vasta nyt uteliaisuus heräsi kunnolla.

Oikeasti kuitenkin vain seuraan useita kirjablogeja, kiskon kirjastonhyllyistä summanmutikassa kirjoja (etenkin jos teoksen nimi on mielenkiintoinen, takakansi on ihan pakko vilkaista), kuulostelen mistä kirjoista on tullut kulttiklassikoita tai mikä uutuuskirja on ykköspuheenaiheena ja yritän pistää nimiä muistiin. Tavallisesta poikkeavat aiheet takaavat myös sen, että kiinnostun. Nuortenkirjat tuovat kivaa vaihtelua aikuisten osaston opuksiin yleisen keveytensä vuoksi - tai sitten luen sarjakuvia. Luin äskettäin Lionel Shriverin Poikani Kevin-kirjan, ja vaikken ihan täysillä siitä tykännytkään, niin päätin lukea kirjailijan tuotantoa lisää. Nyt lainassa on kolme muuta hänen teostaan, ja kaikki ovat ihanan paksuja tiiliskiviä. :D

Kesällä olisi kivaa pitää teemaviikkoja kirjojen suhteen. En ole koskaan pahemmin kokeillut chick litiä, joten se voisi olla yksi vaihtoehto. Sitten vähän fantasiaa, dekkareita, sci-fiä, klassikoita, kauhua, tietokirjoja... Tämä idean taustalla on tietty se, että osallistuin 100 kirjaa vuonna 2012-haasteeseen ja olen lukenut tänä vuonna vasta nolot 9 opusta. Kesällä olisi aikaa lukea, enkä haluaisi mennä siitä mistä aita on matalin ja lukea tiettyjä sarjoja koko ajan uudestaan. Jotain uutta kehiin!

Harmi vain, että on yksi asia suunnitella jotain. Toteuttaminen on aina vähän haastavampaa. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 26.05.2012 14:55:21
Gena Showalter - Kodittomat sielut

Tuossa uudessa, Crossroadsin lukiota käyvässä pojassa on jotain erikoista... Useimmilla kuusitoistavuotiailla on ystäviä. Aden Stonella on neljä koditonta sielua, jotka elävät hänen sisällään:

Yksi voi matkustaa ajassa
Yksi voi herättää kuolleet
Yksi voi vallata toisen ihmisen kehon
Yksi voi nähdä tulevaisuuteen

Koko hänen elämänsä ajan ihmiset ovat luulleet häntä hulluksi, mutta tämä asia on muuttumassa. Usean kuukauden ajan hän on nähnyt näkyjä tytöstä - tytöstä joka joko pelastaa tai tuhoaa hänet...


Ihmettelen vähän että miksi tällaista ns. teinikirjallisuutta on suomennettu Harlequinin kautta. Enemmän odottaisin sellaista räiskyvää romantiikkaa enkä teinien pientä punastelua. Tämä pokkari ei kyllä missään nimessä ollut huono. Alku tuntui jotenkin takkuiselta, mutta pian alkoi päästä tarinaan mukaan. Mielenkiintoinen asetelma ja tarina, joka eteni sopivaan tahtiin. Hahmot olivat kyllä jokainen omalla tavallaan herkullisia. Tässähän melkein jää janoamaan jatkoa, koska loppui niin jännään kohtaan ja moni asia jäi vielä niin auki. Rileystä ja Mary Annista olisin mieluusti lukenut vielä lisää, mutta eiköhän heistä ole lisää seuraavassa kirjassa. Hassua, odotin automaattisesti tätä lukiessa, että Aden ja Mary Ann iskevät silmänsä toisiinsa, mutta näin ei kuitenkaan ollut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 26.05.2012 15:16:43
Nyt on kesäkirjalista tiedossa! Äikänopeni väsäsi mulla muutaman kirjan suositukset, ja hyvältä vaikuttaa. Oliko ainakin tuo Poikani Kevin ja Laura Gustafssonin Huorasatukin listalla, ja Vadelmavenepakolainen sekä Tervon Layla. Lisään vaikka myöhemmin koko listan kunhan saan venäjänvihkoni koulusta.  ;) Ja kitsas odottelee yhä Mätkijanärheä pokkarina(vai ilmestyikö se jo?). Näitä ainakin, ehkä Sofi Oksasta voisi lukea lisää. Puhdistus voisi olla ehdoton. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: syysmyrsky - 26.05.2012 15:40:51
Ja kitsas odottelee yhä Mätkijanärheä pokkarina(vai ilmestyikö se jo?)

Minäkin odotan tätä ilmestyväksi. Kiitos Nälkäpeli-leffan kirjastolla sarjan viimeisen kirjan varausjono on paisunut entisestään, joten tällä menolla ostaisin sen mieluummin omaksi. Omistan jo edelliset kaksi suomenkielisinä pokkareina, ja koska haluaisin koko sarjan olevan yhtenäinen, en edes viitsi harkita englanninkielisen version ostamista. Kovakantinenkaan ei houkuta hinnan vuoksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 27.05.2012 20:46:17
Minäkin odotan tätä ilmestyväksi. Kiitos Nälkäpeli-leffan kirjastolla sarjan viimeisen kirjan varausjono on paisunut entisestään, joten tällä menolla ostaisin sen mieluummin omaksi. Omistan jo edelliset kaksi suomenkielisinä pokkareina, ja koska haluaisin koko sarjan olevan yhtenäinen, en edes viitsi harkita englanninkielisen version ostamista. Kovakantinenkaan ei houkuta hinnan vuoksi.

Itse leffan nähtyäni ihan mielenkiinnosta tahdoin lukea kirjan - jäi asiat vähän auki, ja innostuin. Kaksi ensimmäistä ovat yllättävän hyviä nuortenkirjoja, tai mulla on ollut uskomattoman huono tuuri juuri nuortenkirjojen suhteen. Ei sillä, en ole niitä hirveästi vuosiin lukenutkaan. Eikä näitä kannattanut millään lähteä varaamaan, en jaksa odottaa kuukausia ja kirjoihin ei ole varaa laittaa paljoa rahaa joten pokkareina nuokin hyllyä komistavat. :P
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 27.05.2012 21:27:13
Tämä on vain mainostusviesti, mutta tulkaa kirjoista kiinnostuneet ihmeessä mukaan klassikoiden lukemisen kesäprojektiin, Kirjallisen sivistyksen kesään (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=30584)!

- Gua
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 28.05.2012 22:46:31
Mulla on nyt koko Nälkäpeli sarja koottuna, tosin oon lainannu ne heti kaverille ku haluun et muutki lukee niitä :D
Mutta pakko sanoa että oon tosi pettyny Mockinjayhin. Hunger Games oli loistava, luin sen kyllä sellaisessa ekstaasissa että ehkä se oli siksi niin loistava mutta jo Catching Firen kohdalla aloin miettiä, ettei tää ookkaan niin hyvä. Tai siis, joitakin ihan ihme epäolennaisia ja epäloogisia juttuja siellä oli mitkä muistutti mua kauheesti Twilightista mut annoin sen olla ja olin ihan semi-tyytyväinen Catching Fireen vaikka se olikin lopussa vähän sekava. Mut Mockinjay oli jotenkin vähän kömpelö ja mä aloin melkeen vihaamaan Katnissia siinä kirjassa. Sekin oli tosi sekava ja hätänen eikä ollu niin hyvin kirjotettu ku eka kirja. Pitää vielä varmaan lukee sarja uudestaan niin kattelen mitä mietin mutta nyt on outo olo.
Muita jotka petty noihin jatko-osiin?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 29.05.2012 00:33:22
^ Itse en kyllä pettynyt kovinkaan tuohon viimeisenkään. Suosikiksi nousi ehkä Vihan liekit ja tuo Matkijanärhi oli ehkä huonoin noista, mut ei mikään paska. Pitäskin lueskella pitkästä aikaa nuokin kirjat :)

Onko täällä muita kirjasarja-hirmuja ja ostatteko kirjanne kovakantisena vai pokkarina? Itse olen rohmunnut hyllyyn mm. Twilightit, Vieraan, Black Daggerit, Manalan valtiaat, Kissojen kesken, Kuolemattomat, Yön talot, Varjojen valtakunnat, Idhunin kronikat, muutaman Potterin, Langenneet enkelit, Nälkäpelin, Sookie Stackhouset, Tarkoitetun jne. ja kerään ahkerasti kirjoja puuttuviin sarjoihin. En edes uskalla miettiä mikä voisi olla kirjojen yhteisarvo  ;D Kovakantisena ostan jos mahdollista kun se säilyy paremmin.

Nyt kyllä ärsyttää kun ei ole luettavaa. Kaikki julkaisut, joita odotan on edessä päin eikä kirjastostakaan kuulu mitn. Vierotusoireita  :D


EDIT: Nyt on lueskeltu taas...

Ally Condie - Rajalla

En ole koskaan pitänyt tätä trilogiaa kovinkaan mielenkiintoisena, mutta kyllä se ensimmäinen osa oli parempi kuin tämä. Oikeastaan koko kirjassa ei tapahdu kiteytettynä yhtään mitään. Se vain kertoo karkureiden vaikeasta matkasta kohti päämäärää ja mahdollisen kansannousun tutkimista. Cassia ja Ky herättivät mielenkiintoa ensimmäisessä kirjassa, mutta tässä heistä ei ollut nimeksikään juttua. Välillä minulle tuli kirjan teemasta mieleen Nälkäpeli. Tässäkin osa maailman ihmisistä haluaa elää elämäänsä ilman jonkun ylemmän tahon määräyksiä joten on selvää, että kapina kytee ja syttyy vielä. Tässä kirjassa ei päästy vielä sinne asti, mutta on selvää, että viimeisessä kirjassa tunteet kuohuvat. Vaikka juoni on tässä vaiheessa aika selvä, tuli tarinasta välillä sellainen olo, että Cassialla ja muilla ei ole mitään mahdollisuutta muuttaa maailmaa, joka on ollut olemassa pitkään ja vakauttanut asemansa maailmankartalla. Noh, se selvinnee sitten seuraavassa kirjassa, joka on tietenkin uteliaisuudesta luettava.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 03.06.2012 21:16:42
Onko täällä muita kirjasarja-hirmuja ja ostatteko kirjanne kovakantisena vai pokkarina?
Pakko myöntää, etten osta kirjoja. Saan joskus lahjaksi, mutta kirjahyllyni on oikeastaan hävettävän tyhjä. Tajusin muuten juuri, että TSH:kin on melko sattumankaupalta sinne päätynyt: yksi sukulaisnuori teki itsemurhan ja hänen äitinsä jakoi lähes kaiken pojan omaisuuden vähitellen suvulle. Minä aloin lueskella kerran heillä vieraillessani erästä paksua kirjaa, ja lähtiessä aloin laittaa sitä takaisin hyllyyn, niin tämä äiti sanoi, että ota mukaasi vain. Sisäkannessa lukee: Hyvää 14-vuotis syntymäpäivää --lle tai jotain sinnepäin. Kiva. Hups, eksyin täysin sivuraiteille... :-[

Tällä hetkellä odotan Eoin Colferin kirjaa Viimeinen vartija, joka päätttää Artemis Fowl-sarjan. Muistaakseni ilmestyy suomeksi lokakuussa.

Viime aikoina olen lueskellut mm. George Orwellin Eläinten vallankuomousta, joka oli yllättävän hyvä, Ally Carterin Suloista Huijaria, josta pidin, mutta jäin odottelemaan jatkoa ja Maria Küchenin Perhosen lentoa, joka oli kummallisella tavalla hyvä.

Onneksi on näin huono sää, niin voi jäädä sisälle lukemaan. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 04.06.2012 02:00:56
Onko täällä muita kirjasarja-hirmuja ja ostatteko kirjanne kovakantisena vai pokkarina?
Ite ostan pokkarina, koska ne on halvempia, silloin kun ostan. Enemmän tykkään kyllä lukea kirjoja kirjastossa, kun ei maksa mitään ja jos ei olekaan hyvä. Parhaimmat on kyllä pakko ostaa omaks. Kirjapörssi on siisti paikka, koska siellä kaikki on niin halpaa. Eilen sain juuri Tuhkakaupungin omakseni, puuttuu vielä Luukaupunki niin sitten on kaikki.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 04.06.2012 11:15:45
Vaikka olisikin samaa mieltä toisen kanssa, niin tulevaisuudessa pitäkää mielessä, ettei silti postata pelkkää toisen viestin lainausta ilman mitään omaa kommenttia. Sellaiset viestit saavat topan vain pursuilemaan yli äyräiden ns. "turhaan". Ja tuplapostaus on myös soosoo, eli mieluummin Muokkaa-nappulasta klikkaamalla muokkaamaan uusi asia vanhaan viestiin kuin postaamalla kokonaan uusi perään.

Poistin vastaavanlaisen kommentin, ei sellaisia jatkossa. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 04.06.2012 12:11:58
Onko täällä muita kirjasarja-hirmuja ja ostatteko kirjanne kovakantisena vai pokkarina?
Mä ostan kirjoja liikaa. Aivan liikaa. Justiin nauroin, sillä lähtiessäni Turkuun mukanani oli seitsemän kirjaaa, ja takaisin tullessani niitä olikin sitten laatikollinen. Lisäksi sukulaiset lahjoivat minua kirjakauppojen lahjakorteilla nyt yo-juhlissa, mikä oli esim. parasta ikinä. Kirjoja tulee kyllä ostettua paljon ja ihan fiiliksen mukaan, eli en edes välttämättä suunnittele mitä ostan vaan napsin kirjakaupasta kaikkea kivan kuuloista. Vaihtelevasti pokkareina ja kovakantisina, useammin pokkareina.

Nyt olen aika onnellinen kun sain Adlibrikseen 75 euron lahjakortin (kummisetä ♥) ja sain tilattua uusimman Richard Dawkinsin, sen hyllystäni pitkään puuttuneen Hobitin ja kasan Kingiä.

Ainoa ongelma tässä kirjavimmassa on se että nämä ei kohta sovi mihinkään! Mun kirjahyllyssä, joka siis täyttää yhden seinän huoneestani, loppuu kohta tila ja mihin minä sitten kirjani laitan?

- Gua
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 04.06.2012 19:11:56
Minä tulin lukeneeksi Nälkäpelin kaksi ensimmäistä osaa nyt viikonloppuna, ja olin positiivisesti yllättynyt. Tappaminen ei ollut niin raakaa ja kokonaisuus muutenkin paljon kevyempi kuin olin odottanut. (Mielessä oli varmaan jotain Kärpästen herraan päin kallistuvaa ennakkoasennetta...) Päähenkilöt olivat miellyttävämpiä ja kirjan henki kaiken kaikkiaan inhimillisempi kuin odotin. Niinpä jään kiinnostuksella odottamaan kolmatta kirjaa. Ensimmäisen luettuani täytyy sanoa, että mietin miten ihmeessä jatko-osiin saadaan mitään samanlaista jännitettä, mutta kyllä tuo toinen kirjakin vielä otteessaan jaksoi pitää.

Lainasin kirjastosta pari kotimaista lyhyttä romaania testimielessä tässä hiljattain myös, mutta en tykännyt kummastakaan. Molemmissa oli sinänsä hyvän kerronnan ja kiinnostavan aiheen lisäksi se epämiellyttävä pohjavire josta en yhtään pidä; kun kaikki menee huonosti ja lähtee menemään vielä huonommin, kun on paha olla ja ei se siitä varsinkaan paremmaksi muutu. :( En tiedä miksi kidutan itseäni lukemalla kotimaisia kirjailijoita, kun tuntuu että suomalaisilla harvoin on mitään onnellista sanottavaa. Jälkimmäinen on tosin vielä vähän kesken, eihän sitä tiedä vaikka loppu yllättäisi. Sinisalon tuntien, ei todennäköisesti yllätä ainakaan sellaisella tavalla josta minä tykkäisin.
Eeva Rohas: Syvä pää
Johanna Sinisalo: Enkelten verta

Lainaus
Ainoa ongelma tässä kirjavimmassa on se että nämä ei kohta sovi mihinkään! Mun kirjahyllyssä, joka siis täyttää yhden seinän huoneestani, loppuu kohta tila ja mihin minä sitten kirjani laitan?
Tämä ongelma on tullut minulla jo ajankohtaiseksi. Ainoa ratkaisu mitä on enää jäljellä, on ikävä kyllä kokoelman karsiminen... En ole raaskinut uusiakaan ostaa kuin todella tiukalla seulalla nyt kun entisetkään eivät sovi enää mihinkään. Kirjarivi kulkee jo ikkunalautaa pitkin, ja osa on säilötty laatikoihin, vaikka minulla on koko seinän korkuinen ja levyinen kirjahyllykin. *huokaus*
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 04.06.2012 20:43:33
Becca Fitzpatrick - Hiljaisuus

No niin, olihan sitä Noran ja Patchin tarinan jatkoa odotettukin! Tämä sarja nousi kyllä suosikkeihin heti ensimmäisestä kirjasta lähtien eikä tämäkään kirja jäänyt paljoa huonommaksi vaikka se ei ihan kahden ekan kirjan tasolle yltänytkään. Tässä kirjassa Norasta löytyy muistinmenetyksen myötä lisää särmää ja luonnetta kun taas Patch näyttää itsestään vähän pehmeämmän puolen, menettämättä tietenkään pahan pojan titteliään missään vaiheessa. Näistä kahdesta on vain niin herkullista lukea. Vaikka edellisen kirjan lukemisesta onkin aikaa, tässä pääsi mukavasti taas tarinaan mukaan. Kirjassa on tiukka juonikuvio, josta ei puutu tapahtumaa eikä yllättäviä käänteitä. Suuni varmasti loksahti loppumetreillä auki. Noralla onkin haastavampi tulevaisuus kuin kukaan voisi odottaa kirjan alussa. Sanomattakin selvää, että jään janoamaan viimeistä osaa sekä Noran ja Patchin räiskyvää suhdetta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 04.06.2012 21:01:03
Mun mielestä Nälkäpeleistä kaikista paras oli eka, koska siinä kaikki oli uutta ja tosi mielenkiintoista. Vihan liekit oli huonoin, koska se oli vain toisinto Nälkäpelistä. Matkijanärhikin oli kiva, mutta ei niin kiva kun Nälkäpeli. Katniss valitsi väärän henkilön.

Langenneesta enkelistä ja Riitasoinnusta mä en tykänny yhtään. En edes jaksanut lukea Riitasointua loppuun asti. Ekasta varsinkin tuli koko ajan mieleen Twilight. Mä kyllä luulin, että se olisi ollut tosi hyvä, mutta sitten se olikin tosi tylsä.

Tykkääkö kukaan muu täällä muuten Angie Sagen Septimus Heap-sarjasta?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flying_unicorn - 05.06.2012 17:55:31
Lainaus
Becca Fitzpatrick - Hiljaisuus

No niin, olihan sitä Noran ja Patchin tarinan jatkoa odotettukin! Tämä sarja nousi kyllä suosikkeihin heti ensimmäisestä kirjasta lähtien eikä tämäkään kirja jäänyt paljoa huonommaksi vaikka se ei ihan kahden ekan kirjan tasolle yltänytkään.

Mitäh? joko Hiljaisuus on ilmestyny? Mie kävin vähänaika sitten sitä kirjakaupasta kysymässä ja miulle väitettiin kiven kovaa että se ilmesyy vasta syyskuussa. Ja mie olin kuullu että se ilmesty jo viimekuussa. Eli onko se nyt ilmestyny ja mistä niitä saa?? en malttais oottaa että pääsen lukemaan sen.

Jee saan rippilahjaksi Taru sormusten herrasta trilogian ja sittenpä pääsen niiden kanssa viettämään laatuaikaa vähäksi aikaa. Harmi vaan että noi kesätyöt vähän rajottaa sitä lukemista...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 05.06.2012 19:28:05
Lueskelin noita viimeisimpiä viestejä ja ei vitsi että tekee nyt mieli lukea Nälkäpeliä :------D Oon lukenu sen läpi vaan kerran, mutta tykkäsin kyllä todellakin tosi paljon. Ainoo vaan ettei oo itellä ja kirjastoonkin on matkaa, ja sitä paitsi se varauslista luultavasti on jonkun parin kilometrin pituinen, eli ei kannata yrittääkään varmaan.

Mut joo, oon viimeisimmän kuukauden ajan ehkä kahlannu George Orwellin Vuonna 1984 -kirjaa läpi ja pakko kyllä todeta, etten nyt ihan helpointa valintaa kevyeksi kesälukemiseksi ottanut. Tosi mielenkiintoinen kirja kylläkin, tosin ihmettelen ehkä vähän, miten siitä ei ole sillon 40-luvulla kun se on kirjoitettu ilmeisestikään noussut minkäänlaista haloota, vaikka nuo viittaukset esimerkiks kidutukseen onkin ihan selviä, ja faktoihin muutenkin. :--D
..No, ehkä maailma ei ollut silloin ihan niin takapajuinen kuitenkaan kuin mitä ilmeisesti luulen. Mutta mielenkiintoinen kirja kyllä aiheena ilman muuta, kerronta ehkä vähän pitkäveteistä toisinaan, nimenomaan siltä kannalta, että ehkä olis kuitenkin pitänyt odottaa vielä vähän aikaa ennen kuin yritänkään lukea. :--D Meinaa keskittyminen aina herpaantua nimittäin.
Suosittelen kyllä jos vähääkään kiinnostaa, on kyllä ihan kulttimaineensa arvoinen.

Jos joku ei ole aiemmin siis kuullutkaan, niin kyseessä on siis toisen maailmansodan aikaista ja jälkeistä diktatuuria suoraan jäljittelevä kirja, jossa tosin on viety tosissaan paljon pitemmälle kaikki tapahtumat, ihmisten ajatuksiakin esimerkiksi vainotaan ja kontrolloidaan jne. Aika hyvin varmaan kyllä kuvastaa sitä tilanteen ankeutta, mikä on Euroopassa toisen maailmansodan jälkeen vallinnut.

Tykkääkö kukaan muu täällä muuten Angie Sagen Septimus Heap-sarjasta?
Minä, nuorempana tuli kahlattua läpi koko sen astinen sarja, en oo sen jälkeen kyllä sitten lukenutkaan. :--) Mikäs siitä sarjasta onkaan se viimeisin kirja, oonkohan mahtanut sitä lukeakaan? Voisin kyllä muutenkin ottaa joskus uusiksi, mitä nyt muistelen niin ihan hyväntuulinen ja helppolukuinen sarja oli. Helppolukuisuudella tarkoitan siis sitä, että pysyi ihan mielenkiintoisena koko ajan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 05.06.2012 20:00:35
Melba, Pimeä ilmestyi tässä pari viikkoa sitten. Itselläni se on vielä kesken, mutta vaikuttaa ihan mielenkiintoiselta. Minusta on outoa, kun monet eivät pidä/ole tutustuneet Heapeihin, vaikka ne ovat tosi hyviä. Omia lempihahmojani on Nicko, Beetle, Marcia ja Lucy ainakin ja kirjoista Kivi tai Peili.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leikisti - 05.06.2012 23:55:47
Onko täällä muita kirjasarja-hirmuja ja ostatteko kirjanne kovakantisena vai pokkarina?

Ostan aika paljon kirjoja. On mukavaa, kun lempikirjat löytyy omina ja niitä voi napata hyllystä hetken mielijohteesta. Siskoni kyllä aina jaksaa huomauttaa, että tuhlaan kirjoihin kaikki rahani, mutta itse olen sitä mieltä, että voisi ne kyllä paljon huonomminkin sijoittaa. :D Lähes kaikki kirjani ovat kovakantisia, johtuen lähinnä siitä että luen paljon sarjoja, joista on aina pakko saada uusin osa silloin kun se ilmestyy enkä viitsi jäädä odottelemaan pokkaria.

Ihanaa että on kesä, oon jo muutamassa päivässä lukenut huomattavasti enemmän kuin esimerkiksi viime viikolla, kun oli vielä koulua.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 06.06.2012 00:22:23
Langenneesta enkelistä ja Riitasoinnusta mä en tykänny yhtään. En edes jaksanut lukea Riitasointua loppuun asti. Ekasta varsinkin tuli koko ajan mieleen Twilight. Mä kyllä luulin, että se olisi ollut tosi hyvä, mutta sitten se olikin tosi tylsä.
Pöh, ei voi millään muotoa verrata Twilightiin, jossa on hönkivä Bella ja aina jumissa oleva Edward, mur!  >:( :D Voih, Patch... se vaan on mies mun makuun ;)

Mitäh? joko Hiljaisuus on ilmestyny? Mie kävin vähänaika sitten sitä kirjakaupasta kysymässä ja miulle väitettiin kiven kovaa että se ilmesyy vasta syyskuussa. Ja mie olin kuullu että se ilmesty jo viimekuussa. Eli onko se nyt ilmestyny ja mistä niitä saa?? en malttais oottaa että pääsen lukemaan sen.
Itse ennakkotilasin jo pari kk sitten Bookplussalta. Julkaisupäivä oli muistaakseni 1.6. Kirjakaupoissa ollaan aina jäässä, siksi en sieltä mitään ostakaan  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flying_unicorn - 06.06.2012 19:16:08
Lainaus
Itse ennakkotilasin jo pari kk sitten Bookplussalta. Julkaisupäivä oli muistaakseni 1.6. Kirjakaupoissa ollaan aina jäässä, siksi en sieltä mitään ostakaan 

Loysinkin sen hiljaisuuden tänään! Oli sen kirjakaupan viimenen sellanen kirja, ja heti kun näin sen kaappasin sen mukaan ja menin kassalle. Sitten vasta kassajonossa älysin katsoa hintaa, vaikka ei sillä oikeestaan ollu mitään väliä. Oisin ostanu sen luultavasti jokatapauksessa vaikka oiskin ollu tosi kallis.:D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 06.06.2012 20:30:23
Heh, hyvä että sait oman kappaleesi kirjasta :)

J.R.Wardin toisen kirjasarja eka suomennos - Halu - on lähtenyt tulemaan. Mielenkiinnolla odotan millainen kirja on. Ei kuulemma yllä Black Daggerien tasolle, mut... voihan se yllättää positiivisesti ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 07.06.2012 20:26:54
Q+Black, minun mielestäni Patchilla ja Edwardilla on samanlaiset luonteet, mutta jokaisella on oma mielipide. Myös uusi bilsan pari haiskahti ihan Twilightilta. Ja tavallinen tyttö ja yliluonnollinen poika rakastuvat (tosin käytetty varmaan miljoona kertaa ja Norassa taisi olla myös langenneen enkelin verta) En yritä tässä mitenkään puolustella Twilightia, se on vain mielipiteeni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 08.06.2012 14:17:44
^ Jännä, että näet asian noin. Kun taas minusta ei niitä ei voi verrata millään muotoa. Okei, varmasti löytyy kaikista kirjoista yhtäläisyyksiä jos alkaa etsiä. Siksi en sitä teekään. Edward on minusta liian "pyhimys", joka puhuu jäykästi ja "ajattelee vain Bellan parasta" kieltämällä tätä tapaamasta Jakea. Ihan kuin Bella ei osaisi itse tehdä itsenäisiä päätöksiä. Patchissa sen sijaan on luonnetta. Se on räväkkä ja flirttaileva persoona, joka ottaa mitä haluaa, mutta osaa olla tarvittaessa kiltti... mutta ei imelällä Edward-tavalla. Lisäksi se kuulostaa paljon komeammalta kirjoissa. Näin minä asian näen  ;D

Nyt se Halu sitten tuli ja muutama sivu luettu. Hassua, että tämä Wardin Langenneet enkelit - sarja tavallaan on osa BDB- maailmaa. Tuli yllätyksenä! Nämäkin asuvat Caldwellissa ja on olemassa Iron Mask-klubi, jonka omistaja on Trez ja entinen omistaja Revenred. Mielenkiinnolla jään odottamaan lisää yhtäläisyyksiä. Kenties Lassiter vilahtaa jossain sivulla?!

EDIT: Wardin HALU luettu...

Jim Heronilla on synkkä menneisyys. Hän muutti entistä elämäänsä pakoon New Yorkin Caldwelliin ja alkoi ansaita rahaa rakennustyömailla. Huonon sattuman kautta Jim kuolee, herätäkseen uuteen kutsumukseensa.  Hänestä tulee Langennut enkeli, jonka on pelastettava seitsemän ihmissielua seitsemältä kuolemansynniltä. Tehtävä ei tietenkään tule olemaan helppo. Ensimmäiseksi hän saa tehtäväkseen pelastaan Vin di Pietron, joka on omistautunut vain työlleen ja rahalle.

Yllätti, että tämä sarja sijoittuu samaan maailmaan kuin Black Daggerit ja muutama tuttu hahmokin pyörähtää kuvioissa ohimennen, mikä oli aika huvittavaa. Tämä kirja oli täysin erilainen kuin Wardin vampyyrisarja, mutta huomattavissa oli tuttu kirjoitustyyli. Tämä kirja koukutti minut yhtä tehokkaasti kuin muutkin Wardin kirjat. Se sisälsi huumoria, mysteerejä, yliluonnollisuutta ja sitä Wardin tuttua räiskyvää romantiikkaa ja kuumia kohtauksia, ei kuitenkaan mässäilyyn asti. Hahmot olivat mielestäni realistisia ja jotkut jopa samaistuttavia. Vaikka kirja oli melkoisen pitkä, ei se jäänyt junnaamaan turhia vaan tarinassa päästiin sulavasti ja mielenkiintoisesti eteenpäin. Innolla jään odottamaan Jimin seuraavaa haastetta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 10.06.2012 16:30:36
Poikani Kevin luettu! Mun täytyy sanoa että kirja oli erityisen ahdistava, sillä jossain vaiheessa todellisuus ja fiktio sekoittuivat keskenään ja luulin lukevani tositarinaan pohjautuvaa teosta. Joka tapauksessa tuo oli hieno. Äitimyytin kääntämistä päälaelleen sekä elämää psykopaattisen pojan kanssa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 13.06.2012 12:59:58
Melba, jännä aina huomata erovaisuuksia kirjamauissa: minä en voinut kirjaimellisesti laskea 1984 käsistäni, kun kirja oli aivan liian koukuttava. Valvoin koko abivuoden avajaispäivää edeltävän yön lukiessani sitä ja vielä rehtorin avajaisinfossakin istuin nenä kiinni kirjassa. (Thank Flying Spaghetti Monster siitä että opettajat katsoo mun lukemisia aika pitkälle läpi sormien.)

Mä olen taas tapaani mukaan jäljessä ilmiöistä ja olen nyt tykästynyt Sookie Stackhouse-kirjoihin. Erilaista vampyyriviihdettä ja vaikka Sookie ei minuun päähenkilönä kauheasti vetoakaan niin ei se samanlaista vitutusreaktiota herätä kuin eräät toiset vampyyrejä deittailevat tytöt (köhbellaköhköh) ja maailma on mielenkiintoinen; selvää ficcimateriaalia kyllä! Omistan kaksi ensimmäistä osaa sarjasta pokkareina ja pian varmaan ostan myös ne loput.

Ah, minä olen tosiaan atm matkalla Turkuun ja pääsykokeiden jälkeen huomenna lähden Suomalaiseen tuhlaamaan yo-lahjaksi saamani lahjakortin. Tarkoitus olisi ostaa ainakin George R.R. Martinia muutama eepos lisää, Sookieita pari lisää niitäkin, joku koirakirja pitkästä aikaa ja ehkä jotain muutakin. ^^

- Gua
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 13.06.2012 16:57:53
Haaaa, viimeinkin onnistuin kalastamaan kirjastosta itselleni Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia! Oon jo pitkään halunnut lukea sen. :--D Toivottavasti ei vaan oo liian pelottava mulle.

Nii ja sitten kans Maggie Stiefvaterin Ikuisuus lähti mukaan. :--) Oon lukenu kaks aiempaa ja mielipide niistä on lähinnä että ihan ok, ei ehkä mitään maailmaa mullistavia kirjoja, mutta ihan hyviä kuitenkin. Ainoo vaan että siitä on jo aikaa kun oon viimeksi lukenut, niin en yhtään muista esimerkiks aiempia tapahtumia... No, eiköhän ne tuossa kirjan myötä selviä.

Mut nyt viimeisimmät lukemani kirjat on ollu Kurt Cobainin päiväkirjat ja Terry Pratchettin Maanalainen elefantti. Ai että rakastan Pratchettin kirjoja, tämä kirja vaan onnistui entisestään vahvistamaan käsitystä siitä, kuka on lempikirjailijani.. :--D Melkein kaikki lempikirjailijoista on brittejä, en sitten tiiä mikä siinä on, ehkä ne vaan taitaa parhaiten tuon genren minkä kirjoista oon nähtävästi eniten tykännyt eli sellaisen mustaa huumoria sisältävän fantasian. :--D

Pientä mainontaa tähän loppuun, anteeksi, noista kahdesta viimeisimmästä esimerkiks on jonkinlaista arviota melko uudessa blogissani (http://sokerimurmeli.blogspot.fi), ois mahtavaa saada sinne kommentoijia :--) Tuolla on enimmäkseen kirjajuttuja siis, ei sinänsä ees arvosteluja vaan ennemminkin vaan pohdintaa. Käykää katsomassa jos vähänkään kiinnostaa tai ehdottakaa vaikka hyviä kirjoja! :--D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 13.06.2012 20:15:05
Jaaha, nyt alkaa sitten kauhea kirjojen kahmiminen  ;D

Kirjastosta on lainassa Sara Shepardin Kaivattu, Douglas Carlton Abramsin Don Juanin päiväkirja, Aki Raatikaisen Kristallikuningas, Danielle Steelin Myrkylliset poikamiehet ja Linda Howardin Hetki lyö. Huh, siinä on aiiiiika monta sivua luettavana. Onneksi nuo muut eivät ole kauhean paksuja, mussa Kristallikuninkaassa on tuplasti sivuja muihin verrattuna. Apuva, nyt alkaa lukutalkoot  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 13.06.2012 20:37:47
Kirjakaupassa kävin ja mukaan tarttui vihdoin ja viimein Cassandra Claren City of Bones. On ollut hankintalistalla jo ikuisuuden, nyt sain hommattua.
Olen kyllä lukenut TMI:n suomeksi jo aikaisemmin, mutta halusinpa kirjat omaksi, sen verran hyvä sarja on, ja ekasta kirjasta on hyvä aloittaa kerääminen^^

Lisäksi luin taas Narnian tarinoita pitkästä aikaa. En muistanutkaan, että ne oli niin hyviä. Lapsena vietin aika tasaisesti aikaa osin Muumilaaksossa, osin Tylypahkassa ja osin Narniassa. Keskimaa ja Puoliveristen leiri ovat tulleet mukaan vasta teinivuosina.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 15.06.2012 15:48:53
Sara Shepard - Kaivattu

Melkein toivon, että olisin lukenut ensin kirjan ennen kuin olisin katsonut Pretty Little Liarsin ekan kauden. Jotenkin olisi tuntunut kivemmalta ensin lukea ja sitten tutustua maailmaan dvd:n kautta, mutta menihän tämä näinkin. Sarja tukee aika vahvasti kirjaa vaikka tekstissä poikkeavuuksia olikin. Saran kirjoitustyyli on hyvin yksinkertainen ja ehkä liian vähän kuvailevaa. Kirja sisältää melko lyhyitä lukuja, joista jokainen kertoo aina yhden tytön elämästä. Sarja meni ehkä pidemmälle ekalla kaudella kuin tämä ensimmäinen kirja, veikkaisin, että toisessa kirjassa on myös ensimmäisen kauden juttuja. Joka tapauksessa pidin tästä kirjasta. Ei ollut kovin pitkä eikä pitkäveteinen. Suosittelen teinihömpän ystäville.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 15.06.2012 16:06:20
Q+Black, mistä löysit Kaivatun? Minustakin olisi kiva lukea, mutta Suomalaisessa kirjakaupassa ei ainakaan näkynyt yhtään kappaletta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 15.06.2012 19:29:50
Q+Black, mistä löysit Kaivatun? Minustakin olisi kiva lukea, mutta Suomalaisessa kirjakaupassa ei ainakaan näkynyt yhtään kappaletta.
Kirjastosta lainasin :) Esimerkiksi Bookplussalta (http://www.bookplus.fi/kirjat/shepard%2c_sara/kaivattu-19016838) saa kyseisen kirjan. Itse en edes tavallisesta kirjakaupasta kirjoja ostele ku sieltä ei saa ikinä mitään. Nettiin tulee nopsempaan  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 15.06.2012 21:59:40
Jos rekkaroituu suomalaisen kirjakaupan nettisivuille niiin saa mukavasti alennusta kirjoista kun ne tilaa suoraan kotiin! siinä saa sen kortin samalla himppee jolla saa kaikenlaisia plussia kun ostelee ihan kaupassa kirjoja. Mutta se alennus on aika suuri välillä kun tilaa netin kautta.

Booky.fi on mun mielestä kanssa tosi hyvä, siellä on kaikkkia kirjoja ja postimaksut ilmaisia jos oikein muistan! ihan vain vinkkinä kaikille kannattaa tsekata!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: unskilo - 15.06.2012 22:10:38
Viime aikoina luettuja: Hänen varjonsa tarina (http://fi.risingshadow.net/library?action=book&book_id=5916) (Audrey Niffnegger) ja Muukalainen by Diana Gabaldon.

Hänen varjonsa tarina oli... ihana. Ei ehkä mikään maailmani mullistaja, mutta siinä oli kiinnostavia ajatuksia ja mielestäni joitain tilanteita ja tunteita oli kuvattu tosi osuvasti. Siinä siis on kaksossiskot, jotka ovat joutuneet eroon toisistaan riitautumisen ja erinäisten kuvioiden vuoksi. Toinen siskoksista kuolee ja jättää asuntonsa sekä mielenkiintoiset naapurinsa siskonsa lapsille, jotka niinikään ovat kaksoset. Tämä kuollut sisko kuitenkin jää vahingossa? sattumalta? kummittelemaan, minkä jälkeen tapahtumat etenevätkin sitten ihan omia ratojaan. Se tunne, kun ihminen huomaakin olevansa haamu, ja aluksi ihan aineeton, käytännössä pelkkä jonkinlainen tajuaminen olemassaolosta... hrrr.

Muukalainen sitten. Odotin jo ihan erilaista, koska joskus taisin ostaa kirjaa seuraavan osan, joka oli todella tylsää luettavaa, enkä lopulta tainnut sitä koskaan lukeakaan kokonaan. En onneksi edes muista siitä enää mitään. Vasta nähdessäni Muukalaisen tajusin, että kyse on moniosaisesta sarjasta.

Ihana, ihana, rakkaustarina, joka sijoittuu 1700-luvun Skotlantiin. No, ihan sama minne se sijoittuu, mutta ne ihmiset, tunteet ja se tuska, mitä kirjassa kuvataan. Huh huh. Vaikka mies puhuu vähän maalaisesti "mää" ja "sää" ynnä muita sanontatapoja, niin se tekee tarinasta vain enemmän aidon ja välittömän. Kirja ei edes ollut yhtään tylsästi kirjoitettu, vaikka saattaahan tuolla aikuistumisella ja ajattelun kehittymisellä olla jotain tekemistä sen kanssa.

P.S. Kirja sisältää paljon seksiä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 16.06.2012 00:11:40
Q+Black ja Slytherin, kiitos noista sivuista. Pitääpä tutustua. En minäkään kyllä kauheasti Suomalaisesta tykkää, harmi vain, että täällä ei ole muita ja kaupasta saa nopeiten. Voisi myös käydä kirjastossa etsimässä. Kirjapörssi on ihan ok ja halpa, se vain on harmi, että siellä on aika vanhoja kirjoja ja tosi vähän nuortenkirjoja.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: please.save.my.soul. - 18.06.2012 15:42:15
IHMISET suositelkaa mulle huonoja kirjoja koska olen kipeästi itsekidutuksen tarpeessa :DDDDD teksti voi olla ärsyttävää, paskaa, yleisesti huonoa tai kirja voi olla muuten vaan vittumainen. :---D saa sisältää esim. ylitäydellisiä päähenkilöitä sun muuta sellasta shittiä. nuortenkirjoista varmaan löytyy enemmän niitä oikeesti kälysiä, mutta voi olla aikuistenkin puolelta.

kirjoja vaan tulemaan Cx
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sofiesque - 18.06.2012 15:55:29
Jos haluaa lukea ns. huonoa kirjallisuutta, niin suosittelen kyllä Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjaa. Toisaalta rakastan noita kirjoja, koska ne = lapsuus, mutta vanhempana oon kyllä tajunnut, kuinka paskaa se teksti on, tapahtumat epäuskottavia, kaikki hahmot suunnilleen hipoo täydellisyyttä jne. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: please.save.my.soul. - 18.06.2012 16:00:45
Jos haluaa lukea ns. huonoa kirjallisuutta, niin suosittelen kyllä Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjaa. Toisaalta rakastan noita kirjoja, koska ne = lapsuus, mutta vanhempana oon kyllä tajunnut, kuinka paskaa se teksti on, tapahtumat epäuskottavia, kaikki hahmot suunnilleen hipoo täydellisyyttä jne. :D
kiitti, tsekkaanpa nuo :DD
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 18.06.2012 16:18:43
Mun mielestä huonoin on Leidi, elämäni narttuna. Siinä oli yksi mies, joka muutti ihmisiä vahingossa koiriksi ja kirjassa seurattiin yhtä tyttöä, joka koiraksi tultuaam eleli kahden poikakoiran kans
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 18.06.2012 22:47:28
Omasta mielestäni Sieppari Ruispellossa oli järkyttävää paskaa mutta se onkin aika suosittu joten voi olla että tykkäätkin siitä :d Mutta se on sellanen "turha" kirja, ei mitään sanomaa, juonta tai tarinaa. Vaan ympärikävelemistä ja menneisyyden muistelua, eikä niissä ole mitään järkeä tai mitäään koskettavaa.

Jos oikein masokistinen olet niin suosittelen myös Twilightia mutta sekin on sen verran suosittu ettei ikinä tiiä kuka siitä tykkää :D Hahah, tulen saamaan huutoja tästä mutta!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Angelina - 19.06.2012 01:43:12
Jos haluaa lukea ns. huonoa kirjallisuutta, niin suosittelen kyllä Francine Pascalin Sweet Valley High -sarjaa. Toisaalta rakastan noita kirjoja, koska ne = lapsuus, mutta vanhempana oon kyllä tajunnut, kuinka paskaa se teksti on, tapahtumat epäuskottavia, kaikki hahmot suunnilleen hipoo täydellisyyttä jne. :D

Oi jes, kyllä! :D Luin Sweet Valley -kirjoja ihan hitosti joskus vitos-kutosluokalla, olin ihan koukussa. Hyviä muistoja sinänsä, mutta eihän ne todellakaan mitään kovin laadukkaita teoksia ole... Hitto, pitäsköhän itekkin käydä lainaamassa muutama :'D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Intia - 19.06.2012 11:00:00
IHMISET suositelkaa mulle huonoja kirjoja koska olen kipeästi itsekidutuksen tarpeessa :DDDDD

Luin joskus muinoin kirjan Prep - elämänkoulu, ja pidän sitä edelleen yhtenä huonoimmista kirjoista mitä olen lukenut. Siitä on useampi vuosi kun luin kyseisen kirjan, mutta muistaakseni siinä ei ollut mitään kunnollista juonta ja päähenkilö oli rasittava teini. Kirja sijoittuu sisäoppilaitokseen, eikä siinä oikein tapahdu mitään. :p Teinit harrastaa seksiä keskenään ja jotain. Twilightit on kivaa aivotonta höttöä urpoilla päähenkilöillä. Sitten on tietysti 50 Shades of What the Fuck... Eikun siis 50 Shades of Grey. En ole lukenut muuta kuin muutamia katkelmia netistä, mutta:

K-18"When did you start your period, Anastasia?” he asks out of the blue, gazing down at me.
“Err… yesterday,” I mumble in my highly aroused state.
“Good.” He releases me and turns me around.
“Hold on to the sink,” he orders and pulls my hips back again, like he did in the playroom, so I’m bending down.
He reaches between my legs and pulls on the blue string… what! And… a gently pulls my tampon out and tosses it into the nearby toilet. Holy fuck. Sweet mother of all… Jeez. And then he’s inside me… ah!


Tälle kirjalle pitää ehkä tehdä joku oma luokitus jossain järkyttävän huonon alapuolella.

Haaaa, viimeinkin onnistuin kalastamaan kirjastosta itselleni Stieg Larssonin Miehet jotka vihaavat naisia! Oon jo pitkään halunnut lukea sen. :--D Toivottavasti ei vaan oo liian pelottava mulle.

Uu, kannattaa lukea! Eka osa lähtee vähän hitaasti käyntiin, mutta loppupuolella sitä ei enää pysty laskea kädestä. :D Toinen osa, eli Tyttö joka leikki tulella, on mun mielestä paras. Luen nyt viimeistä osaa, vähän hitaasti etenee ton äärimmäisen koukuttavan kakkososan jälkeen. Viimeisessä osassa on vähän turhan monia hahmoja samassa sopassa. Eri ryhmittymien tutkimuksia seurataan vuorotellen, ja tuntuu ettei kukaan oikeen pääse eteenpäin, ennen kuin taas hypätään seuraamaan muita hahmoja. :p

// flawless muokkasi seksiä sisältävän otteen kirjasta pienelle fontille ja lisäsi ikärajan sen eteen varmuuden vuoksi, ettei kellekään tule ikäviä yllätyksiä
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 19.06.2012 12:04:08
Poikani Kevin luettu! Mun täytyy sanoa että kirja oli erityisen ahdistava, sillä jossain vaiheessa todellisuus ja fiktio sekoittuivat keskenään ja luulin lukevani tositarinaan pohjautuvaa teosta. Joka tapauksessa tuo oli hieno. Äitimyytin kääntämistä päälaelleen sekä elämää psykopaattisen pojan kanssa.
Komppailen tätä sataprosenttisesti! Todella hieno ja erittäin, erittäin taitavasti kirjoitettu kirja. Ansaitsi ehdottomasti paikkansa suosikkilistallani.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 19.06.2012 17:43:04
Lainaus
Luin joskus muinoin kirjan Prep - elämänkoulu, ja pidän sitä edelleen yhtenä huonoimmista kirjoista mitä olen lukenut. Siitä on useampi vuosi kun luin kyseisen kirjan, mutta muistaakseni siinlä ei ollut omitään kunnollista juonta ja päähenkilö oli rasittava teini. Kirja sijoittuu sisäoppilaitokseen, eikä siinä oikein tapahdu mitään. :p Teinit harrastaa seksiä keskenään ja jotain.
Olen lukenut tän kirjan itsekin ja yksi niitä kirjoja joista mulla on ihan järkyttävän ristiriitaiset fiilikset. :D Päähenkilö oli rasittava, mutta toisaalta kirja oli kirjoitettu jotenkin jännän addiktoivasti. Ainakin itse luin kirjan loppuun enkä nyt sanoisi hirveän huonoksikaan. Mielipiteitä, toki.

Kaikille jotka lukee 50 Shades Of Grayta tai haluaa tietää mistä kyse: tämä tumblr (http://shittyshadesofgay.tumblr.com) on miehen reaaliaikainen kommentointi ja irrottaa kyllä nauruja. :D

Itse kävin eilen täydentämässä kirjahyllyjä ja olen aivan euforiassa kahden kirjamuovikassillisen kanssa. Kirjastoonkin pitäisi mennä ja kirjablogia viritellä.

- Gua
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: please.save.my.soul. - 19.06.2012 23:27:05
Maww: oioii että :DDDDD kidi
Slytherin: jännä miten nää vaihtelee, itse kun kovasti pidin Sieppari ruispellossasta (vitun suomenkieli, vaikee taivuttaa järkevästi) C:: mulle oli jotenkin mieleen just se turhanpäivänen kuljeskelu josta ite et tykänny
Intia: tänks, vilkaisen! C:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 20.06.2012 20:10:26
Kaikille jotka lukee 50 Shades Of Grayta tai haluaa tietää mistä kyse: tämä tumblr (http://shittyshadesofgay.tumblr.com) on miehen reaaliaikainen kommentointi ja irrottaa kyllä nauruja. :D

Tuo blogi on upea, täsmää ainakin mun huumorintajuun täydellisesti.  ;D
Lueskelin tässä Amazonista ekan osan ensimmäisen kappaleen ja osan toista, sai lukea ilmaisen näytteen. Itse asiaan ei kylläkään vielä päästy...  ::)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 20.06.2012 20:28:45
Lainaus
Sitten on tietysti 50 Shades of What the Fuck... Eikun siis 50 Shades of Grey. En ole lukenut muuta kuin muutamia katkelmia netistä, mutta-

Minäkin olen kuullut kaikenlaista hienoa kyseisestä sarjasta. : D Pian tästä hienoudesta pääsee nauttimaan myös suomeksi - luin jostakin, että joku Suomen kustantamoista olisi julkaisemassa ensimmäisen osan syksyllä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 20.06.2012 20:46:42
Minäkin olen kuullut kaikenlaista hienoa kyseisestä sarjasta. : D Pian tästä hienoudesta pääsee nauttimaan myös suomeksi - luin jostakin, että joku Suomen kustantamoista olisi julkaisemassa ensimmäisen osan syksyllä.

Mielestäni Otava on sen takana. Tai ainakin mielestäni luin kyseisen uutisen Otavan sivuilta. Itse olen lukenut tuon trilogian. Tai no alunperin siitä piti tulla vain kaksiosainen, mutta sitten se laajenikin trilogiaksi. Ja alunperinhän koko kirja oli fici Fanfiction.netistä, josta on vain vaihdettu nimet, tapahtumapaikat ja yksityiskohtia. Mutta itse tykkäsin, se oli ihan viihdyttävää luettavaa, vaikka trilogian viimeinen osa meni jo hieman liian pitkälle. Koko sarjan olisi voinut lopettaa kakkososaan. Kolmonen on hieman turha omasta mielestäni.

Itse luen tällä hetkellä Universumin Tomu-trilogiaa, josta on vähän kaksinaiset olot. Tuntuu ikävältä, että Lyran vanhemmat on mitä on, mutta olen vasta kolmannen kirjan alussa, että saa nähdä mitä loppu tuo tullessaan. Universumin tomu on ollut suhtkoht "kevyttä" luettavaa Muskettisoturien ja Dickensin jälkeen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 20.06.2012 21:00:34
Sain nyt aloiteltua sen Miehet jotka vihaavat naisia, ja tähän asti se on kyl vakuuttanut! Tosi mielenkiintoinen juoni, ja tosi monimutkainen varsinkin, ja kirjoitustyylistä ylipäätäänkin oon tähän asti tykänny tosi paljon. Ainoo vaan etten ikinä oo oikeen lukenu mitään dekkareita tai tällasia. Yritän vaan toivoa, ettei se mee ihan hirveeks ihmisten hakkaamiseks palasiks tai pelottavaks. :---D

Ja tuosta 50 Shades of Greystä, iltasanomissa tai iltalehdessä oli just joku otsikko "Tämän seksifantasiakirjan suosio ohitti Harry Potterin" tms. No, kyse oli vaan kuitenkin sitten siitä, että se oli tehnyt nimenomaan pokkareiden myynnissä jonkun nopeusennätyksen. Eikä voittanu vissiin ees kaikkia noista Pottereistakaan. :----D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 20.06.2012 21:20:12
Itse luen tällä hetkellä Universumin Tomu-trilogiaa, josta on vähän kaksinaiset olot. Tuntuu ikävältä, että Lyran vanhemmat on mitä on, mutta olen vasta kolmannen kirjan alussa, että saa nähdä mitä loppu tuo tullessaan. Universumin tomu on ollut suhtkoht "kevyttä" luettavaa Muskettisoturien ja Dickensin jälkeen.

Kolmas kirja on mun mielestä paras kaikista. Sen lopetus oli paras ja hahmona Mary Malone kiehtoi. Esiteininä koko sarja kyllä iski ja kovaa, nyt pitäisi taas lukea se uudestaan koska sarjassa on kristinuskolla/kirkolla on niin kiinnostava osa. Silloin sitä ei ehkä tajunnut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Grenade - 20.06.2012 21:48:43
Eksyinpä taas tähänkin topaan :D

Oi voi, niin paljon kirjoja, niin vähän aikaa. Tuli taas kirjastosta hamstrattua kirjoja, vaikka on edellisiäkin lukematta. Tällä hetkellä huoneen lattialla on siis jotain 8 kirjaa, joissa kaikissa on yli 300 sivua, useimmissa enemmänkin. Huoh, mistä revin ajan näille kaikille (, kun koneellakin pitäisi olla)? 
Ainoana kesken on Conn Igguldenin Kuninkaiden kuolema. Olen jostain syystä tällä hetkellä viehtynyt historiallisiin kirjoihin, tuokin käsittele Caesarin elämää.

Onko täällä muita, jotka aina vaan lainailee kirjastosta kirjoja, koska ne on niin kivoja, vaikka tietää, ettei aikaa ole?

Q+Black: Itsellä myös tuo Kristallikuningas lainassa. Toivottavasti saat sen luettua, ja sanot jotain kommenttia, jotta tiedän, onko se lukemisen arvoinen. Tosin, luultavasti lukisin sen ilman muuta, ei tuo ihan järkyttävältä vaikuttanut, kun sitä hiukan selasin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 20.06.2012 21:59:29
Onko täällä muita, jotka aina vaan lainailee kirjastosta kirjoja, koska ne on niin kivoja, vaikka tietää, ettei aikaa ole?

Aina! Menen kirjastoon lukemaan kokeisiin ja kävelen hyllyjen välissä ajattelen oi vois lainata tuon, tuon ja tuon. Onneksi olen kuitenkin oppinut kieltämään itseltäni ylimääräiset lainailut koeviikon aikana. Helppoa se ei ole, mutta välillä on vain joustettava. Mutta jostain syystä aina silloin palautettujen joukossa juuri ne kirjat, joita on suunnitellut pitkän aikaa lukevansa. Seuraavan kerran kun menet sinne ja olisi aikaa, niin ei löydy mitään.

Itse luen tällä hetkellä Universumin Tomu-trilogiaa, josta on vähän kaksinaiset olot. Tuntuu ikävältä, että Lyran vanhemmat on mitä on, mutta olen vasta kolmannen kirjan alussa, että saa nähdä mitä loppu tuo tullessaan. Universumin tomu on ollut suhtkoht "kevyttä" luettavaa Muskettisoturien ja Dickensin jälkeen.

Kolmas kirja on mun mielestä paras kaikista. Sen lopetus oli paras ja hahmona Mary Malone kiehtoi. Esiteininä koko sarja kyllä iski ja kovaa, nyt pitäisi taas lukea se uudestaan koska sarjassa on kristinuskolla/kirkolla on niin kiinnostava osa. Silloin sitä ei ehkä tajunnut.

Itse olen pääosin tykännyt tähän astisista kirjoista, joten uskon että tulen pitämään kolmannestakin. Itse pidän todella paljon Mulefista :D (Kirjoitetaanko se noin?)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 20.06.2012 22:30:23
Onko täällä muita, jotka aina vaan lainailee kirjastosta kirjoja, koska ne on niin kivoja, vaikka tietää, ettei aikaa ole?

Aina! Menen kirjastoon lukemaan kokeisiin ja kävelen hyllyjen välissä ajattelen oi vois lainata tuon, tuon ja tuon. Onneksi olen kuitenkin oppinut kieltämään itseltäni ylimääräiset lainailut koeviikon aikana. Helppoa se ei ole, mutta välillä on vain joustettava. Mutta jostain syystä aina silloin palautettujen joukossa juuri ne kirjat, joita on suunnitellut pitkän aikaa lukevansa. Seuraavan kerran kun menet sinne ja olisi aikaa, niin ei löydy mitään.
Tämä on kyllä mitä suurimmissa määrin totta myös omalla kohdallani! Tälläkin hetkellä pöydällä lojuu surullisen monta kirjaa, jotka olen lainannut siinä luulossa, että todella saisin luettua ne joskus.

Itse luen tällä hetkellä Elina Rouhiaisen esikoiskirjaa Kesytön - kyseessähän on siis ensimmäinen ison suomalaisen kustantamon julkaisema, kotimainen paranormaalin romantiikan edustaja, ja peräti Suomimiljööllä. Toisin sanoen, jos on uskominen Rouhiaista, Kainuussa on läjäpäin hyvännäköisiä ihmissusia. ; ) En ole kirjasta tässä vaiheessa mitenkään hirveän vakuuttunut. Tiivistettynä se on paljon lähempänä Houkutusta kuin Maggie Stiefvaterin Väristystä, joka on mielestäni lähestymistavaltaan paras paranormaalin romantiikan genren kirja. Kesyttömässä puuduttavinta on, että periaatteessa melko mielenkiintoisesta tarinasta huolimatta niin alkuasetelma kuin tapa käsitellä asiaa on tuttu ja moneen kertaan luettu. Myös hahmot ovat samaa sarjaa - miksi esimerkiksi tarinan näennäisen pahiksen on aina oltava barbiemainen mutta kamalan persoonallisuuden omaava, kaunis blondi?

Toisaalta, minä en ole paranormaalista romantiikasta genrenä välittänyt enää pitkään aikaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 20.06.2012 23:16:36
Q+Black: Itsellä myös tuo Kristallikuningas lainassa. Toivottavasti saat sen luettua, ja sanot jotain kommenttia, jotta tiedän, onko se lukemisen arvoinen. Tosin, luultavasti lukisin sen ilman muuta, ei tuo ihan järkyttävältä vaikuttanut, kun sitä hiukan selasin.
En tiedä mitä ajattelin ku lainasin tuon... itse kun olen fantasian ja romantiikan ystävä niin odotin sitä kirjaltakin... mut kirja kertoo miehen näkökulmasta tarinaa siitä kuinka hän oli sodassa jne. Kyllähän siinä romantiikkaakin on hiukan, mutta suurimmilta osin keskittynyt tähän mennessä sotimiseen. Minä kun en sellaisista välitä, mut jotenkin kuitenkin pidän kirjasta :)

Itse luen tällä hetkellä Elina Rouhiaisen esikoiskirjaa Kesytön - kyseessähän on siis ensimmäinen ison suomalaisen kustantamon julkaisema, kotimainen paranormaalin romantiikan edustaja, ja peräti Suomimiljööllä.
Onhan sitä suomalaista paranormaalia romantiikkaa enemmänkin. Esimerkiksi Mifongin perintö on historiallista romantiikkaa, Sielunsyöjät fantasiaromantiikkaa. Sit on tulossa Essi Tammimaan Suden kesyttäjä ja Katri Alatalon Mustien ruusujen maa. Näin esimerkkinä mitä tuli mieleen :) Itsellä tuo Kesytön kirjastossa odottamassa, pitäs käydä hakemassa :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 21.06.2012 09:22:15
Lainaus
Onhan sitä suomalaista paranormaalia romantiikkaa enemmänkin. Esimerkiksi Mifongin perintö on historiallista romantiikkaa, Sielunsyöjät fantasiaromantiikkaa. Sit on tulossa Essi Tammimaan Suden kesyttäjä ja Katri Alatalon Mustien ruusujen maa. Näin esimerkkinä mitä tuli mieleen :) Itsellä tuo Kesytön kirjastossa odottamassa, pitäs käydä hakemassa :)
Totta kyllä, itse tarkoitinkin lähinnä houkutusmaista paranormaalia romantiikkaa tyyliin "tavallinen tyttö tapaa paranormaalin, yleensä kuolettavan hyvännäköisen pojan ja heidän rakkaussotkuilujaan kuvataan siinä sitten". Nimenomaan tuollaista kotimaista ei minun tietääkseni vielä pahemmin ole, suurten kustantamojen julkaisemana ainakaan. Kesytön onkin mielenkiintoinen avaus siinä suhteessa, että onko vastaavaa tulossa lisää, vai pysyykö Suomessa nuorille suunnatun fantasian suhteen eri linja - itse ainakin pidän positiivisena, että mainitsemasi Suden kesyttäjä ja Mustien ruusujen maa vaikuttavat niiltä omaperäisimmiltä tapauksilta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 21.06.2012 09:44:25
Itse luen tällä hetkellä Elina Rouhiaisen esikoiskirjaa Kesytön - kyseessähän on siis ensimmäinen ison suomalaisen kustantamon julkaisema, kotimainen paranormaalin romantiikan edustaja, ja peräti Suomimiljööllä. Toisin sanoen, jos on uskominen Rouhiaista, Kainuussa on läjäpäin hyvännäköisiä ihmissusia. ; )
No susia ainakin pyörii ihan pihoilla asti, en sitten tiiä ovatko ihmissusia vai enemmänkin koiranlihaa sisältävän aterian perässä. :--D Hei mitä, kerrohan lisää, nyt kyllä kiinnostuin :----D Ihan lähinnä kokeilumielessä, ei mullekaan nyt ihan hirveesti tuo fantasia (paitsi mustaa huumoria sisältävä) oo maistunu viime aikoina, vaikka itse asiassa tuo Stiefvaterin Ikuisuus kirjahyllyssä lukemistaan odottaakin. Onko tää uusikin kirja sitten vai?

Kätevästi aasinsiltaa pitkin nyt tähän ikuiseen valituksenaiheeseeni, nuorempana fantasia oli ihan se ykkösjuttu, mutta nykyään oon ihan todella kyllästynyt siihen ihan vaan niiden ikuisten ja ainaisten kliseiden takia. Terry Pratchett on oikeastaan ainoa, jonka kirjoja jaksan ihan kunnolla vielä kahlailla läpi, ja sitten niitä ikisuosikkejani eli Jonathan Stroudin Bartimeus-trilogiaa, Eoin Colferin kirjoja ja toki Pottereita.
Nuo sarjat kun ovat sellaisia, että sitä ryppyotsaista "nyt on vakavaa taistelua!!!"-meininkiä ei (Pottereita lukuunottamatta ehkä) sinänsä ole, asiat käsitellään enemmän huumoripohjalta ja noita lukiessa saa ihan surutta nauraa ääneenkin asti aina. :--D Niin ja se ärsyttää kans, että nyt fantasiakirjallisuudessa on vaan muutama teos, joiden kaavaa kopioidaan ihan miten sattuu melkeen kaikissa kirjoissa. Esim. nyt tietysti Taru sormusten herrasta, mut nyt tota Twilightin aihemaailmaakin kyllä. Kohde vaan aina vaihtelee, millon se on vampyyri, millon ihmissusi, milloin mikäkin. Odottelen vaan sitä päivää milloin joku keksii kirjan jossa ihmispäähenkilö (joka on aina tyttö) rakastuu johonkin zombiin, jolta on tippunut puolet päästä jo irti ja aivot valuu olkapäille. :--D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 21.06.2012 10:27:51
Itse luen tällä hetkellä Elina Rouhiaisen esikoiskirjaa Kesytön - kyseessähän on siis ensimmäinen ison suomalaisen kustantamon julkaisema, kotimainen paranormaalin romantiikan edustaja, ja peräti Suomimiljööllä. Toisin sanoen, jos on uskominen Rouhiaista, Kainuussa on läjäpäin hyvännäköisiä ihmissusia. ; )
No susia ainakin pyörii ihan pihoilla asti, en sitten tiiä ovatko ihmissusia vai enemmänkin koiranlihaa sisältävän aterian perässä. :--D Hei mitä, kerrohan lisää, nyt kyllä kiinnostuin :----D Ihan lähinnä kokeilumielessä, ei mullekaan nyt ihan hirveesti tuo fantasia (paitsi mustaa huumoria sisältävä) oo maistunu viime aikoina, vaikka itse asiassa tuo Stiefvaterin Ikuisuus kirjahyllyssä lukemistaan odottaakin. Onko tää uusikin kirja sitten vai?
(huom, tässä viestissä on hyvin, hyvin hienoisia Kesytön-spoilereita!)
Uunituore suorastaan, olisiko viikko tai sitten pari julkaistu, ja aloittaa tosiaan moniosaisen "Susiraja"-sarjan. Tarinahan siis sijoittuu kuvitteelliseen kainuulaiseen kylään nimeltä Hukkavaara, jonne helsinkiläinen Raisa joutuu vastentahtoisesti muuttamaan äitinsä kuoleman jälkeen. Kylä on tunnettu susiturismistaan, kaikki lukion nuoret ovat järkyttävän atleettisia ja hyvännäköisiä, ynnä tällaista muuta yllättävää. : 3 Kuten tuossa aiemmassa viestissä sanoin, Kesytön on oikeastaan suomalainen Twilight, ihmissusilla ja Kainuun maisemilla vain - joskin kainuulaisena on sanottava, ettei tuo viimeksi mainittu tule niin hirveän hyvin esiin.  Suomalaisuus muutenkin on kirjassa vähän hukassa – kirjan voisi pistää riviin ulkomaalaisten vastineidensa kanssa, eikä niissä huomaisi juuri eroa. Ei tuo tosin kaikkien mielestä varmaan ole huono juttu.

Kiinnostavinta kirjassa on juuri ihmissuteus, romantiikka ei niinkään (itse asiassa olen skipannut melko järjestelmällisesti kaikki "miksi valitsit kaikista tytöistä juuri minut?"-replikoinnin). Mukana on myös yksi vampyyri(!), joka yllättävää kyllä on osoittautunut mielestäni kaikista kiinnostavimmaksi hahmoksi. : )
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Olivia - 21.06.2012 13:01:53
Onko kukaan teistä finiläisistä törmänny tai lukenu Decameron nimistä kirjaa??
Kirja on käännetty monille kielille ja se kertoo Mustasta Surmasta.

Oon ruvennu kovatati haluuman lukea Potter kirjat englanniks. Meinasin jo tossa ostaa Draculankin englannin kielellä. Ootteko te lukenu Pottereita tai joitain muita kirjoja englanniks tai jollain muulla kielellä?? Multa ei ainakaan onnistuis kun vaan englanniks lukeminen...

Luen hyvin vähän kirjoja. Nälkäpelistä oon lukenu vaan sen ekan kirjan, eimä se kuulu muutenkaan mun suosikkeihin. Kaikki Potterit oon tietenkin lukenu, myös Siuntio Silosäkeen tarinat. Houkutuksesta Sarjakuviin oon lukenu Twilightit. Myös Kuvitetun Twilight oppaan. Luen tällä hetkellä Tilastollinen todennäköisyys kohdata se ainoa oikea. Pitkä ja vaikee nimi, mutta vaikuttaa tosi mielenkiintoselta! Äiti on kauan jo pakottanu mua lukemaan Taru herrasten sormus kirjan. Eivaan yhtään kiinnosta, sen sijaan haluisin ne elokuvat nähä... Varjokaupunki kirjasarjan oon lukenu! Ilahduin siihen hetin kun olin alkanu lukeen sitä. Mää olin perheen kanssa jossain pitkällä auto reissulla ja siskolla oli lainattuna Luukaupunki (Varjokaupunki sarjan eka kirja). Ensin se vaikutti tylsältä, mutta loppujen lopuks se on just sellanen kirja josta tykkään. Sisko vierssä kuunteli musiikkia ja veti sikeitä ja mulla kun oli tylsää niin otin sen kirjan ja aloin lukee. Tuli meille monta riitaakin sitte siskon kanssa että kumpi sitä saa lukee! Haluisin
kirjan sarjan enimmäisen omaksi, mutta en oo vielä löytäny mistää... :(


~Olivia
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: June - 21.06.2012 14:05:20
Oon ruvennu kovatati haluuman lukea Potter kirjat englanniks. Meinasin jo tossa ostaa Draculankin englannin kielellä. Ootteko te lukenu Pottereita tai joitain muita kirjoja englanniks tai jollain muulla kielellä?? Multa ei ainakaan onnistuis kun vaan englanniks lukeminen...

Minä olen lukenut aika paljonkin englanniksi, ja tykkään kauheasti lukea jollain muulla kielellä kuin suomella - englanti tosiaan on ainoa, mikä minulta onnistuu, muiden kielten opinnot on vielä sen verran vaiheessa :--D Tälläkin hetkellä on kesken pari englanninkielistä, olen muutamaa kymmentä sivua vaille lukenut Kiki Strike and The Empress's Tomb:in, ja aloitellut Never Let Me Go:ta. Sen lisäksi tässä viime aikoina tullut luettua englanniksi lähinnä Oscar Wilden elämäkertaa. Tuntuu aina tosi virkistävältä aloittaa englanninkielinen krija, kun on lukenut pitkään vain suomeksi.

Minulla on muuten vähän päinvastainen ongelma tuon kirjastosta kirjojen löytämisen suhteen, sillä itse tunnun kauhean harvoin löytävän mitään lukemista - sen lisäksi olen hyvin kriittinen lukija, joten liian usein tartun vain niihin vanhoihin monesti luettuihin suosikeihin. En oikeastaan edes muista, milloin viimeeksi löysin uuden romaanin, josta pidän - yleensä aika alkuvaiheessa tökkää kerronta ja hahmot ja kaikki. Ehkä sitten lainaan aina niitä vääriä kirjoja; harmittaa kyllä kun kesälläkin olisi reilusti aikaa lukea, mutta kirjoja ei löydy.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 21.06.2012 14:29:08
Onko kukaan teistä finiläisistä törmänny tai lukenu Decameron nimistä kirjaa??
Kirja on käännetty monille kielille ja se kertoo Mustasta Surmasta.

Oon ruvennu kovatati haluuman lukea Potter kirjat englanniks. Meinasin jo tossa ostaa Draculankin englannin kielellä. Ootteko te lukenu Pottereita tai joitain muita kirjoja englanniks tai jollain muulla kielellä?? Multa ei ainakaan onnistuis kun vaan englanniks lukeminen...

En ole lukenut Decameronea ainoastaan pätkiä, vaikka pitäisi kyllä. Se on kuitenkin merkittävä kulmakivi länsimaisessa kirjallisuudessa. Käsittelimme sitä äidinkielessä pari kurssia sitten. Ja olen lukenut siitä muutaman novellin, koska oikeastiahan se on novellikokoelma, joilla on yhteinen kehystarina.

Itse luen aika paljon englanniksi kirjoja ja aina, kun käyn jossain ulkomailla tulee ostettua englanninkielisiä pokkareita. Ensimmäinen englanniksi lukemani kirja oli Deathly Hallows ja se oli yllättävän helppoa. Siitä asti olen lukenut vähän mitä sattuu englanniksi. Joulun aikaan luin Oliver Twistin englanniksi ja olen ylpeä siitä, että sain sen loppuun asti, koska kieli on niin vanhaa englantia ja siinä on vanhanaikainen kerronta tapa, että se oli todella raskasta luettavaa. Luin heti sen perään Clockwork Angel -kirjan, joka on kirjoitettu 2010 tai 2011 ja yllätyin kuinka helppoa ja kevyt lukuista teksti oli. Mutta onhan se varmaan sama myös suomalaisten kirjojen kanssa.

Lisäksi olen lukenut yhden Potterin ruotsiksi. Salaisuuksien kammion ja se toimi ennemminkin unilääkkeenä. Ei oikein innostanu lukea lisää kirjoja ruotsiksi, vaikka parista ruotsalaisesta kirjailijasta pidänkin ja haluaisin lukea kirjoja alkuperäiskielellä niin ruotsi ei vain nappaa. Ei sitten yhtään.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 22.06.2012 17:26:10
Aki Raatikainen - Kristallikuningas

"Huikea historiallinen seikkailuromaani kuohuvalta 1600-luvulta

Ristiriitojen ja musketinkuulan repimä suomalainen ratsumies toipuu vammoistaan Breitenfeldissä, Leipzigin pohjoispuolella vuonna 1631. Axel Tystlåten on yksi heistä, joita me kutsumme hakkapeliitoiksi.

Myötätuntoisen kuulijansa avittamana hän riipii kokoon sen, mitä häpeänpolttamasta sielusta on vielä jäljellä. Synnistä toiseen kulkee Axel Tystlåten, mutta aina kepein askelin, ja kätkee kiivaan sydämensä jäätävän rauhallisen pinnan alle. Hänelle varattu tie on kivetty kuolemalla, murheilla ja katumuksella.

Ratsumies Tystlåtenin polku vie halki kahtiajakautuneen, 30-vuotisen sodan runteleman Euroopan, uskon, ystävyyden, juonien ja ennustusten maailmassa – hurmeisten taistelukenttien kuolinparkaisuista hovin lemmenleikkien huokailuihin."


En oikein tiedä miksi tämän kirjastosta lainasin, mutta tulipahan lainattua ja luettuakin. Kirja kertoo siis Axelista ja hänen varttumisestaan Ruotsissa, ensimmäisestä rakastumisesta, sodasta ja elämästä sen jälkeen. Yleensä en kyllä pidä sotakirjallisuudesta enkä edes minkäänlaisesta historiallisesta seikkailuista, mutta jotenkin kummallisella tavalla tämä kirja koukutti minut ensimmäiseltä sivulta viimeiselle. Kirja tursuaa paljon erilaisia värikkäitä henkilöhahmoja, hiukan romantiikkaa, veren roisketta ja petturuutta. Lueskellessa kirjaa mieleeni nousivat ensimmäisenä vanhoista ajoista kertovat tv-sarjat kuten Tudors. Vaikka kirjassa on sivuja yli viisisataa, ei teksti jaarittele tai takerru yhteen asiaan liian pitkäksi aikaa vaan tiedossa on sivujen täydeltä seikkailua ja yllättäviä käänteitä aina Ruotsin maaseudulta Ranskan kuninkaallisten hoviin asti. Haluan antaa tälle kirjalle isomman arvosanan siksi, että se onnistui pitämään minut otteessaan vaikka kyseisen genren kirjoja yleensä välttelenkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Felly - 22.06.2012 19:44:20
Lainaus käyttäjältä: Olivia
Ootteko te lukenu Pottereita tai joitain muita kirjoja englanniks tai jollain muulla kielellä??
Mä olen lukenut Potterit ja Twilightit englanniksi ja nyt tuli ostettua Harry Potter und der Stein der Weisen, eli VK saksaksi, ja suosittelen kyllä koittamaan jollain vieraalla kielellä lukemista! Suomeksi on mun mielestäni kyllä joka tapauksessa mukavampaa lukea (helppouden ja ihan suomen hienouden takia :b), entä teistä? Jos on mahdollisuus valita, otatteko vieras- vai suomenkielisen kirjan?

Lainaus käyttäjältä: June
Minulla on muuten vähän päinvastainen ongelma tuon kirjastosta kirjojen löytämisen suhteen, sillä itse tunnun kauhean harvoin löytävän mitään lukemista - sen lisäksi olen hyvin kriittinen lukija, joten liian usein tartun vain niihin vanhoihin monesti luettuihin suosikeihin.
Mulla on ihan sama! Kirjastoista löydän yhä harvemmin jotain lainaamisen arvoista, vaikka mä lähdenkin aina sillä mielialalla, että "nyt menen ja lainaan miljardi kirjaa!!1" :-----D Joten yleensä päädyn vain lukemaan lemppareitani tuhannetta kertaa tai käyn tuhlaamassa rahani pehmeäkantisiin, joita mä olen tupannut ostelemaan ehkä liikaakin viime aikoina :--D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 22.06.2012 21:13:33
Jos on mahdollisuus valita, otatteko vieras- vai suomenkielisen kirjan?
En ole enkussa hyvä enkä muutenkaan jaksa paneutua niin luen suomeksi... ja olen katkera, et enkuks on muutama hyvä kirjasarja mitkä haluaisin lukea.


EDIT:

Douglas Carlton Abrams - Don Juanin päiväkirja

”HOVIJUORUT TEKEVÄT KENESTÄ VAIN paholaisen.”

Pyhä inkvisitio vaalii julmalla kädellä katolisen kirkon oppien puhtautta kuningas Filip II:n hallitsemassa Espanjassa vuonna 1593. Sevillalainen hidalgo Don Juan Tenorio saa kuulla Jumalan kostolla pelottelevan munkkiveli Ignacion uhkailuja kiirehtiessään kuninkaan audienssille. Kuningas antaa hänelle kuukauden aikaa taipua säädyllisyyden vaatimuksiin, mutta avioliittoa kaihtavan Don Juanin mielestä Sevillassa on jo ennestään liikaa yksinäisiä, lohdutettavia vaimoja.

Don Juan kieltäytyy myymästä hekumoivia päiväkirjojaan kiristystä harrastavalle markiisi Don Pedrolle, mutta saa tämän paljastamaan ihanan Doña Anan asuinpaikan. Ensi kertaa sitten nuoruutensa luostarivuosien Don Juan rakastuu; aavistamatta, että Doña Ana on jo luvattu jalosukuisen ylimyksen neitsytmorsiameksi.


Kannen takatekstin perusteella tämänkin kirjastosta lainasin. Hauska teos naistenmiehestä, jonka seikkailut saavat jokaisen hymyilemään ja pyörittelemään päätään. Don Juan on valmissanainen entinen murtovaras, joka valloittaa jokaisen naisen sydämen, halusi nainen sitä tai ei. Juanille ei vaan pysty vastaamaan kieltävästi. Vauhdikkaasti kirjoitettu kirja, jonka maailmaan kuuluvat vanhan ajan uskomukset, kiihkeät lemmenleikit ja ilkeä hallinto, joka ei suvaitse siveettömyyttä. Ajottain hiukan häiritsi tuo vanhan ajan puhekieli, jonka mukana jokainen lause ja sana kuulosti kuin runokirjasta repäistyltä, mutta sehän kirjan teemaan kuuluikin. Kirja, jonka lukaisee helposti muutamaan tuntiin. Ei ole pitkäveteinen eikä tylsä, tapahtumaa riittää koko ajan, aina ensimmäiseltä sivulta viimeiselle ja saa hymyilemään vielä lopussakin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leikisti - 27.06.2012 23:25:38
IHMISET suositelkaa mulle huonoja kirjoja koska olen kipeästi itsekidutuksen tarpeessa :DDDDD
Luin joskus muinoin kirjan Prep - elämänkoulu, ja pidän sitä edelleen yhtenä huonoimmista kirjoista mitä olen lukenut.

Komppaan täysillä. En oikeastaan vieläkään ymmärrä, miten jaksoin/pystyin lukemaan sen kokonaan.

Kävin eilen kirjastossa tarkoituksena hommata lomalukemista, mutta sen sijaan mukaan tarttui kuusi leffaa. :D On mulla tossa yöpöydällä pari kirjaa odottamassa, mutta tarvitsisin kyllä lisää.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Gil Galad - 28.06.2012 08:54:07
Luin vähän aikaa sitten Myyty nimisen kirjan minkä oli kirjottanut Zana Mushen. Kirja perustu Zanan kokemuksiin siitä miten hänen isänsä myi Zanan Jemeniin vaimoksi kun hän oli n. 15 vuotias ja miten hän halusi palata takas englantiin. Jemenissä ollessaan Zana synnytti yhden lapsen. Zanan kanssa jemeniin tuli myös hänen hiukan nuorempi sisarensa ja heidän isänsä oli vienyt jo heidan vanhemman veljensä ja sisarensa Jemeniin vuosia aiemmin. Kirja oli kauheen mielenkiintonen. Zana pääs pois jemenistä seittämenvuojen siellä oleskelun jälkeen mutta hänen siskonsa jäi sinne.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 30.06.2012 13:03:48
J.R. Wardin Minun rakastajani luettu...

"John Matthew on kulkenut pitkän matkan siitä, kun hänet löydettiin ihmisten joukosta epätietoisena vampyyripuolestaan. Sen jälkeen kun Veljeskunta toi hänet pariinsa, kukaan ei ole osannut arvata hänen todellista historiaansa – tai hänen oikeaa identiteettiään. Langennut Darius on palannut, mutta eri kasvoilla ja hyvin erilaisen kohtalon ohjaamaksi. Säälimätön henkilökohtainen kosto vie Johnin keskelle sotaa, jossa hänen täytyy yhdistää nykyiset ja entiset voimansa pystyäkseen taistelemaan pahan ruumiillistumaa vastaan.

Xhex, symphath-palkkamurhaaja, on pitkään vastustanut John Matthew’ta kohtaan tuntemaansa vetovoimaa. Menetettyään jo yhden rakastajan hulluudelle, hän ei halua sallia tämän arvollisen uroksen jäävän hänen synkän ja kieroutuneen elämänsä uhriksi. Kun kohtalo puuttuu peliin, nämä kaksi saavat kuitenkin huomata rakkauden, kuten kohtalonkin, olevan vääjäämätön sielunkumppanien välillä."


Vaikka tämä onkin suosikkikirjasarjani niin huomaa, että uusia kirjoja ei odota enää niin lapsenkaltaisella innolla kuin niitä ensimmäisiä teoksia. Uskaltaisin veikata kahdeksan kirjaa lukeneena, että syynä on kirjojen aikamoinen samankaltaisuus: juoni yleensä noudattaa päähenkilöiden kohdalla samanlaista kaavaa, joskin kaikki taustalla tapahtuva muu edesauttavat tarinaa eteenpäin välilllä paljon realistisemmin. Kirjassa häiritsi myös muutamaan otteeseen suomentajan virheet. Tässä kirjassa päähenkilöt olivat pitkästä aikaa kunnolla esillä ja sen kylkeen oli lisätty pienempi osa mm. Lashista sekä Blaysta ja Qhuinnista. Pienistä huomautuksista huolimatta ei tätäkään kirjaa voinut laskea käsistään kauhean pitkäksi aikaa. Wardin nahkaan pukeutuneiden vampyyrien maailma vaan on niin kutkuttava.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Snoop. - 01.07.2012 09:45:25
Mun ehdottomaksi suosikkikirjaksi on muotoutunut Väinö Linnan Tuntematon sotilas.

Mä en oikeestaan tiiä, miksi toi kirja on tehny muhun niin syvän vaikutuksen, ehkä siksi että luin sen noin kolmessa päivässä ja en vaan voinut jättää sitä hetkeksikään. Se on vaikuttanut niin paljon suomalaiseen kirjallisuuteen ja muuhunkin, että se oli vaan mielenkiintoista lukea. Sen lisäksi Väinö Linna on uskomattoman taitava kuljettamaan tarinaa ja sodan tapahtumia eteenpäin, kuitenkaan henkilöitä ja inhimillisyyttä unohtamatta. Ja kyllä, tämä oli niitä harvoja kirjoja jonka lopussa olen itkenyt.

Kaikille jotka ei oo vielä Tuntemattomaan kajonneet niin suosittelen. Vaikka eka 50 sivua saattaa tuntua tylsältä, ehdottomasti jatkakaa loppuun niin, ette vaan voi jättää sitä kesken. : )
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 01.07.2012 12:47:34
Kaikille jotka ei oo vielä Tuntemattomaan kajonneet niin suosittelen. Vaikka eka 50 sivua saattaa tuntua tylsältä, ehdottomasti jatkakaa loppuun niin, ette vaan voi jättää sitä kesken. : )
Juuh, mie en pysty kattoo ees kymmentä minuuttia sitä leffaa, saati et lukisin kirjaa. Huomaa kenties, että olen fantasiaromantiikan suurkuluttaja. Suorastaan ihme, että pystyin lukemaan tuon Kristallikuninkaan alusta loppuun.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Riija - 01.07.2012 16:20:06
Jos on mahdollisuus valita, otatteko vieras- vai suomenkielisen kirjan?
Luen aina mielelläni alkuperäiskielistä versiota! Kyllähän sen "kirjailijan jäljen" näkee silloin, kun lukee sitä alkuperäistä tekstiä. Joskus, kun on lukenut kirjan esim. englanniksi ja suomeksi tai saksaksi ja suomeksi... Huh huh, sen eron kyllä huomaa melko usein, varsinkin jos kääntäjä on huono tulkitsemaan tekstin sävyä.
Mutta kielistä kaunein vaan on suomen kieli ja suomalaista kirjallisuutta luen mielelläni. Toki esimerkiksi suomalaista fantasiaa on aika vähän, mutta laadullisesti viime vuosina on ilmestynyt aika kiinnostavan hyvää fantasiakirjallisuutta (esim. Routasisarukset - sarjaa).

Ja sitten on tapaus Kvanttivaras, josta taisi edellisessä topassa olla puhetta. Kirjailijahan on suomalainen Hannu Rajaniemi, mutta hän on ensin kirjoittanut kirjan englanniksi, ja se on sitten suomennettu. Aivan huikea teos ja odotan aivan innolla milloin saatais kuulla lisää tästä lupaavasta kirjailijasta!!
edit// Ja sitten googlehaulla löysinkin että jatkoa luvassa jo tämän vuoden puolella...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Olivia - 01.07.2012 17:03:26
Lainaus
Jos on mahdollisuus valita, otatteko vieras- vai suomenkielisen kirjan?

Valitten kyllä rakkaan suomenkielisen kirjan, vaikken oo lukenu yhtäkään vieraskielistä. Olin tossa pari päivää takasin Manchesterissä ja tuli sitte sieltä ostettuu VK englanniks. En oo sitä vielä lukenu, mutta paljon koskettavanpaa ja muutenkin kuin vain helppouden takia on kivempaa lukea suomeks... Jaa jos ylipäätään lukeisin englanniks (joka on ainoo vierasperäinen kieli millä lukisin) Pottereita. En tiiä miks mutta se vaan on se kirja sarja joka iskee myös englanniks...


~Olivia
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 01.07.2012 23:22:34
Elina Rouhiainen - Kesytön

"Raisa Oja on 17-vuotias Helsingin kasvatti, joka rakastaa maalaamista. Kun hänen äitinsä kuolee traagisesti, Raisa lähetetään ainoan sukulaisensa luokse Hukkavaaraan, keskelle Kainuun korpea. Raisa ei ole aluksi ollenkaan mielissään järjestelystä, mutta aloittaessaan koulun uudella paikkakunnalla, hän tutustuu tavattoman komeaan Mikaeliin. Pian hän myös huomaa, että Hukkavaarassa kaikki ei ole täysin kohdallaan. Kylä tuntuu suorastaan kuhisevan yliluonnollisen kauniita ja atleettisia nuoria. Lisäksi Raisa huomaa itsessäänkin jotain outoa ja kummallista. Mikä voisi olla unettomuuden ja kummallisten päänsärkyjen takana?"

Ihanaa huomata, että suomessakin julkaistaan fantasiaa ja romantiikkaa yksissä ja samoissa kansissa. Vaikka tämän kirjan tapahtumat keskittyivätkin suomeen, ei sitä tekstissä huomannut muulla tavoin kuin paikkojen ja ihmisten nimissä. Jotenkin silti sai tämän tuntumaan perussuomalaiselta, varmaan osaksi sen takia, että suomessa tuo susien olemassaolo ei ole millään muotoa mahdotonta tai epänormaalia. Rakastin kirjan tyyliä siirtyä tapahtumasta toiseen ilman turhaa jaarittelua, mutta kuitenkin tässä säilytettiin sellainen maltti, että pääsi jokaiseen tarinan tapahtumaan käsiksi. Hahmot olivat upeita vaikka olihan siellä huomattavissa joitakin stereotypioita. Tarina ei minusta ollut mitenkään kovin ennalta-arvattava ja matkan varrella vastaan tulikin muutama positiivinen yllätys, mitä en osannut arvata. Kuitenkin kaiken sen yliluonnollisen keskellä Raisan elämä oli yhtä tavallista kuin kellä tahansa muulla tuon ikäisellä tytöllä ihastumisineen ja vihastumisineen. Välillä loppua kohden tuntui, että tarina kiihdytti vähän liikaa, mutta onnistui kuitenkin pitämään paketin ihan mallikkaasti kasassa. En malta odottaa seuraavaa kirjaa, koska tässä kaikki jäi niin sanotusti täysin auki.


Danielle Steel - Myrkylliset poikamiehet

"Myrkylliset poikamiehet on viettelevän viihteellinen romaani kolmesta kesyttömästä poikamiehestä, joille tyylikkäät ravintolat, laadukkaat viinit ja kauniit naiset ovat arkipäivää. Charlie Harringtonin unelmamorsiamelleen asettamia odotuksia ei tosin täyttäisi täydellisinkään nainen. Julkkislakimies Adam Weiss taas valitsee tarjokkaista aistillisimmat, suosien kaunottaria, jotka ymmärtävät poistua kuvioista ennen aamiaista. Kolmikon viimeisin, Gray Hawk, on lahjakas taiteilija, jota kiinnostavat naiset, mutta eivät samaan pakettiin kuuluvat sitoumukset ja perhe-elämä."

Tämä oli ensimmäinen Steelin kirja, jonka olen koskaan lukenut. Teksti oli ihan kelvollista, mutta jotakin siitä jäi vaan puuttumaan. Sellaista jännitystä ja säihkettä. Koko kirja oli oikeastaan aika tavallinen, ehkä liiankin. Mitään kovin mullistavaa ei tapahtunut alussa ollenkaan ja koko kuvio oli muutenkin aika ennalta-arvattava. Loppua kohden draamaa alkoi saada kuvioihin, mutta siinä vaiheessa alkoi oikeastaan vain ärsyttää hahmojen lapsellisuus ja kypsymättömyys yksinkertaisiin elämän asioihin. Lisäksi sellainen tietty kaavamaisuus häiritsi suuresti. Puhumattakaan muutamista todella häiritsevistä stereotypioista. Tietenkin kirjalla oli onnellinen loppu ja sellaiset ovat yleensä aivan ihania, tässä kirjassa vain se siirappisuus otti enemmänkin hermoon.


Jane Evanovich - Herttaseiska

"Palkkionmetsästäjä Stephanie Plumin tuorein tehtävä kuulostaa liian helpolta ollakseen kiinnostava: oikeuden eteen on tuotava Eddie DeChooch, vanha puolisokea mies, joka tapailee Stephanien isoäitiä. Mutta vanha kettu pitää Stephanieta pilkkanaan, piilottelee kuollutta naista takapihallaan ja karkaa Stephanien kynsistä kerran toisensa jälkeen. Sitten harmittomat pilviveikot Dougie ja Mooner katoavat, ja lopulta kidnapataan Stephanien isoäitikin! Kaiken lisäksi Stephanie huomaa olevansa keskellä hääjärjestelyjä – yllättäen omiaan.

Apuun ilmestyy Ranger, mies joka osaa kaiken mitä Stephanienkin kuuluisi osata ja joka saa hänen polvensa spagetiksi. Hän auttaa Stephanieta DeChoochin nappaamisessa yhdellä ehdolla, joka ei tee hyvää Stephanien ja Joe Morellin naima-aikeille: Stephanien on vietettävä yksi yö hänen kanssaan…"


En tiennyt mitä odottaa kun varasin tämän kirjan. En edes tiennyt, että tämä on sarja, mutta eipä kauheasti jäänyt mikään auki tätä lukiessa. Nopeatempoinen kirja, jossa on mysteeri toisensa perään, vähän hömelö Stephanie sekä läjäpäin muita värikkäitä hahmoja kuten kaikkia ammuskeleva masentunut Chooch sekä hyvin rääväsuinen isoäiti, pilviveikko Mooner sekä tajuttoman seksikäs Morell. Kirja kirvoitti naurut jo ihan ensimmäisillä sivuilla suoralla ja sensuroimattomalla tekstillään. Tätä kirjaa voisi kuvailla enemmänkin rikoskirjaksi, josta on tehty parodia. Ehdottomasti ei tiukkapipojen kirja, koska teksti saattaa paikoitellen olla kovinkin räävitöntä. Älytön tarina ja älyttömät hahmot, joita jäi ikävä. Pitänee lukasta aiemmatkin kirjat.

Lisää blogissani: http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Angelina - 09.07.2012 08:12:34
Kaikille jotka ei oo vielä Tuntemattomaan kajonneet niin suosittelen. Vaikka eka 50 sivua saattaa tuntua tylsältä, ehdottomasti jatkakaa loppuun niin, ette vaan voi jättää sitä kesken. : )
Juuh, mie en pysty kattoo ees kymmentä minuuttia sitä leffaa, saati et lukisin kirjaa. Huomaa kenties, että olen fantasiaromantiikan suurkuluttaja. Suorastaan ihme, että pystyin lukemaan tuon Kristallikuninkaan alusta loppuun.

Mutta Tuntemattoman kirja ja leffa on ihan eri asia. Mun mielestä kirja oli ihan älyttömän hyvä ja tykkäsin siitä hirveesti, mutta leffaa en todellakaan oo jaksanu kattoo :D Se on vaan niin hemmetin pitkäveteinen, eikä siinä pääse hahmoihin samalla tavalla kiinni. Oon yrittänyt kyllä katsoa sitä, mutta viimeksikin nukahdin jo ennen puoltaväliä. Mäkään en yleensä kyllä lue mitään sotaromaaneja, mutta tosta tykkäsin kyllä, ihan menee yhdeksi lemppareista.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 09.07.2012 16:47:45
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa? :D"

Maggie Stiefvaterit luettu, ne on ihan parhaita. Olisiko kellään ehdotuksia? Seksuaalinen sisältö ei siis haittaa, mutta sen korostaminen tuntuu usein syövän tekstin kirjallista arvoa. Pitäisköhän alkaa itse kirjoittaa...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: June - 09.07.2012 18:02:59
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa? :D"

Tätä on tullut mietittyä mullakin aika monta kertaa! Koska oikeasti tuntuu ettei ole, ihan kuin siinä olisi joku kaava että mitä enemmän romantiikkaa, sitä surkeampi kirja... Välillä olisi kivaa lukea jotain, jossa olisi kunnolla seikkailua ja vähän romantiikkaa, kunnolliset hahmot ja hyvää kerrontaa, mutta sellaista kun ei koskaan tunnu löytyvän.

Viime aikoina on tullut luettua Jane Austenia, seuraavaksi olisi sitten Agatha Christietä. Luin tuossa välissä Uma Karman Kaiken se kestää ja Stephen Chobskyn Elämäni seinäruusuna, mutta en pitänyt erityisesti kummastakaan, ei sinänsä mikään yllätys kun poimin molemmat nuortenosastolta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 09.07.2012 23:13:57
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa? :D"
Hmm, tää on paha koska kaikki mistä itse pidän on muiden mielestä just sitä Twilightiä vaikka musta ei lähellekään :D Tottakai kaikista kirjoista löytää yhtäläisyyksiä jos etsii, mut en mie monta sellasta kirjaa ole kyllä lukenut joista olis tullu sellanen "ahaa... tää on kuin siitä.." - elämys.

Lukublogissani on oikealla lista kirjasarjoista. Sieltä bongaamaan ;) - http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/ (http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Olivia - 09.07.2012 23:51:06
Äiti lainas mulle kirjan: Jästit ja taikuus Harry potterin ja J.K. Rowlingin tarina Kirjoittanut George Beahm. Siis kertoo esim. rowlingin elämänkerran, monipuolinen katsaus elokuviin ja kirjoisin, ohjaajista, näyttelijöistä ja liitteitä, internetsivuja (kuten Imeritus: Sirius Musta fanit)) ja tahdotko kirjailijaksi...
En siis ite ikinä käy kirjastossa ja varsinkaan lainaa sieltä mitään, mutta äitini kun tietää että mistä tykään niin se sitten lainas tollasen mulle...



~Olivia
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 10.07.2012 11:41:07
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa? :D"

Tätä on tullut mietittyä mullakin aika monta kertaa! Koska oikeasti tuntuu ettei ole, ihan kuin siinä olisi joku kaava että mitä enemmän romantiikkaa, sitä surkeampi kirja... Välillä olisi kivaa lukea jotain, jossa olisi kunnolla seikkailua ja vähän romantiikkaa, kunnolliset hahmot ja hyvää kerrontaa, mutta sellaista kun ei koskaan tunnu löytyvän.
Nämä nyt ei ihan vastaa esimerkiksi Maggie Stiefvateria, mutta nämä on ennemminkin sellaisia, jotka mä voisin luokitella kunnon seikkailuksi vähällä romantiikalla ja erityisesti kunnon hahmoilla ja hyvällä kerronnalla. Plus lisäannoksella huumoria. :--D No mutta kuitenkin: Jonathan Stroudin Bartimeus-trilogia, Philip Reeven Kävelevät koneet, Eoin Colferin Artemis Fowl (+ muukin tuotanto, erityisesti Siipimies), Terry Pratchettin Kiekkomaailma, ja no periaatteessa tietenkin Suzanne Collinsin Nälkäpeli, ja ihan sataprosenttinen fantasia, J.R.R. Tolkienin Taru sormusten herrasta ja Christopher Paolinin Perillinen-trilogia (tutummin varmaan Eragon)? :--D

Nuortenkirjoiksi noista useimmat taidetaan luetella, mutta vastoin sitä normaalioletusta nuortenkirjoista, nuo ovat ihan oikeasti jopa hyviä. Melkeen kaikki nuortenkirjat ku sisältää a) hirveästi kiroilua, b) päihteitä ja c) seksiä, eli just sellaisia aiheita joilla nuoria yritetään kosiskella lukemaan, mutta nuo taas on ihan oikeasti viihdyttävää hyvin kirjoitettua kirjallisuutta jossa on jopa juonenkäänteitä ja hyvin rakennettuja henkilöitä. :--D Nuortenkirjoja Harry Potter -tyyliin.

Ja sitten vähän aikuismaisempaa fantasiaa on ainakin Ursula K. Le Guin (http://fi.wikipedia.org/wiki/Ursula_K._Le_Guin)in kirjat, tuon Läntisen rannan aikakirjat -trilogian muistan ainakin itse lukeneeni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 10.07.2012 19:20:58
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa? :D"
On. Sassa kun olet hyvä englannissa, lue sellainen fantasiatrilogia kuin Modern Faerie Tales, kirjoittaja on Holly Black. Kaikki kolme teosta ovat itsenäisiä, vaikka kuljettavatkin taustajuonta mukanaan. En millään osaa päättä mikä noista olisi paras. Herättivät uskon nuortenkirjallisuuteen kyllä ihan uudelleen.

Näissä on kiroilua, päihteitä ja seksiä ja aidot hahmot.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Harhakuva - 13.07.2012 19:57:16
En yleensä ole mikään kovin aktiivinen kirjojen himolukija, mutta sitten harvoin kun innostun lukemaan jotain kirjaa, niin sitten 1 kirja meneekin muutamassa päivässä. Luen mieluiten jotain fantasia-aiheista kirjaa, rakkauskin menee.. Eräs nettikaverini suosittelu minulle Maggie Stiefvaterin Väristystä:

"Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä
pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä - kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace
tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteiset päivät käyvät vähiin.
"

Voin suositella tätä kirjaa lämpimästi, ihailen Maggien kirjoitustyyliä. Välillä tulee kirjaa lukiessa
semmoisia "aaws"-kohtauksia, välillä melkein tippa linssiin. Ihanasti kuvailtu kaikki, ja ideaakaan ei käy moittiminen. Sarjasta on valitettavasti vain 3 osaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 13.07.2012 20:10:08
Lainaus
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa?

Luin juuri eilen aika kivan yliluonnolliseen vivahtavan kirjan, jossa oli melko lailla draamaa, seikkailua ja hiven orastavaa romanssiakin.
Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Kirjailija on punonut tarinan aitojen vintage-valokuvien ympärille, ja saanut kaikenlaiset kummajaiset elämään kiinnostavalla tavalla. En tiedä onko kirjaan tulossa jatkoa, mutta toivon niin! Mikä parasta, kirjan takaliepeessä luki että Tim Burton olisi tekemässä kirjasta elokuvaa... Toivon sitäkin!

Toinen varsin miellyttävä nuortenkirjasarja sai jatkoa ja luin sen toisen osan hiljattain. Ensimmäinen osa oli kivempi, mutta ei tämäkään hullumpi ollut. Kirjoja ei ole vielä käännetty suomeksi, mutta suosittelen englantia lukeville.
Veronica Roth: Divergent ja Insurgent. Tuosta Divergent-kirjasta kirjoitinkin jo aikaisemmin ajatuksiani täällä.


Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 13.07.2012 21:47:34
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa? :D"
Cornelia Funken Mustesydän-trilogia on nuorille lukijoille suunnattu, paikoin jopa hieman lapsenmielinen mutta ehdottomasti viihdyttävä fantasiakirjasarja. Johtuen kohderyhmästä juoni on tunnelmaltaan tiheä ja etenee nopeasti, mutta siitä huolimatta Funke on osannut ujuttaa kirjoihinsa myös vanhemmille lukijoille sopivia koukkuja. Hahmot ovat ihanan persoonallisia ja seikkailua on maustettu sopivasti draamalla ja romantiikalla. Kirjojen ja lukemisen ystäviin vetoaa myös se, että kirjallisuus on vahvasti läsnä tarinassa. Jos Narnia-/Potter-tyylinen lasten- ja nuortenfantasia (ja nimenomaan matala fantasia, jossa oikea maailma ja fantasiamaailma ovat ikään kuin rinnakkain) vetoaa, suosittelen tutustumaan.

Isabel Abedin Lucian teki myös vaikutuksen, vaikka aika lässyromance onkin kyseessä tasolla "yliluonnollinen poika ja näennäisesti tavallinen tyttö kohtaavat ja tuntevat vetoa toisiinsa". Abedi onnistuu kuitenkin ujuttamaan tarinaan koukkuja, jotka pitävät otteessaan ja toisin kuin monissa muissa romance-kirjoissa, hän saa jopa selitettyä pääparin tunteman rakkauden niin, että sen ymmärtää ja se ei jää latteaksi. Loppuratkaisussakaan Abedi ei mennyt siitä, mistä aita on matalin ja kliseisin, vaan tarina oikeasti jätti jotain mietittävää haikeudellaan ja aavistuksen surumielisellä sävyllään.

Melissa Marrin keijufantasiasarja Wicked Lovely (suom. Ilki ihana, kaksi ensimmäistä osaa tosin vasta käännetty) kuuluu niin ikään ainakin omiin suosikkeihini. Draamaa ja romantiikkaa on käytetty hyvällä maulla ja Marr yhdistää ne taitavasti vanhoihin kansantaruihin ja mytologioihin. Sarjan fantasiamaailma on ainutlaatuinen ja tempaa mukaansa. Kirjat ovat nopealukuisia ja viihdyttäviä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 13.07.2012 23:33:57

Ransom Riggs: Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille

Kirjailija on punonut tarinan aitojen vintage-valokuvien ympärille, ja saanut kaikenlaiset kummajaiset elämään kiinnostavalla tavalla. En tiedä onko kirjaan tulossa jatkoa, mutta toivon niin! Mikä parasta, kirjan takaliepeessä luki että Tim Burton olisi tekemässä kirjasta elokuvaa... Toivon sitäkin!

Näin kyseisen kirjan Prismassa ja minun on pitänyt siitä lähtien lainata se kirjastosta, mutta en ole saanut aikaiseksi, mutta ehkä tämän jälkeen. Maanantaina marssin suoraan kirjastoon :)

Itse olen tällä hetkellä keskellä Tess Gerritsen Rizzoli ja Isles -sarjan maratonia ja on vähän sellainen hassu olo, että toisaalta tykkään niistä, mutta nyt toisella lukukerralla on hoksannut paljon sellaista mitä olisi voinut korjata tai kertoa vähän syvemmin.

Jotenkin tuntuu, että Gerritsen heittää asioita ilmoille ja jättää ne sitten siihen. Ja kaikki nämä pähkäilyt johtuvat vain siitä, että luin uusimman Hiljaisen tytön ja sitten teki mieli lukea kaikki kirjat tai ainakin ne kirjat joissa on Jane ja Gabriel, eli suurin piirtein kaikki muut paitsi ensimmäinen ja ärsyttää se kuinka vähälle heidän suhteensa kuvailu on uusimmissa kirjoissa jäänyt. Aivan kuin sillä ei olisi merkitystä, koska se kuitenkin vaikuttaa Janen toimintaan. Ja näin. Vielä olisi kolme tai kaksi kirjaa lukematta.

Tällä hetkellä on myös kesken Oma taivas, jos vaikuttaa ihan kivalta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 14.07.2012 10:02:11
En yleensä ole mikään kovin aktiivinen kirjojen himolukija, mutta sitten harvoin kun innostun lukemaan jotain kirjaa, niin sitten 1 kirja meneekin muutamassa päivässä. Luen mieluiten jotain fantasia-aiheista kirjaa, rakkauskin menee.. Eräs nettikaverini suosittelu minulle Maggie Stiefvaterin Väristystä:

"Grace on jo vuosia katsellut kotinsa takana asustelevia susia. Etenkin eräs keltasilmäinen on saanut hänet pauloihinsa. Suden ja tytön välillä tuntuu olevan molemminpuolinen, luottamuksellinen yhteys. Sam puolestaan viettää kaksoiselämää. Talvella hän elää metsässä
pienen laumansa kanssa ja käy äänetöntä ajatustenvaihtoa pelottoman tytön kanssa. Kesän lämpimät säät suovat hänelle muutaman arvokkaan kuukauden ihmisenä - kunnes pakkanen jälleen vangitsee hänet lumiseen metsään, suden ruumiiseen. Yhtenä syksyisenä päivänä Grace
tapaa kotiovellaan pojan, jonka tuttuus saa hänen henkensä salpautumaan. Vuosien suhde kasvaa tiiviiksi, surullisenkauniiksi rakkaudeksi. Mutta nuorten yhteiset päivät käyvät vähiin.
"

Voin suositella tätä kirjaa lämpimästi, ihailen Maggien kirjoitustyyliä. Välillä tulee kirjaa lukiessa
semmoisia "aaws"-kohtauksia, välillä melkein tippa linssiin. Ihanasti kuvailtu kaikki, ja ideaakaan ei käy moittiminen. Sarjasta on valitettavasti vain 3 osaa.
Mä olen lukenut noi kaikki ja tykkäsin niistä kovasti. Eka oli paras ja kolmannessa melkein itketti. Cole on lempihahmoni. Suosittelen kyllä lämpimästi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 14.07.2012 13:56:13
Mä olen lukenut noi kaikki ja tykkäsin niistä kovasti. Eka oli paras ja kolmannessa melkein itketti. Cole on lempihahmoni. Suosittelen kyllä lämpimästi.
Mulla oli jotenkin kauheasti ennakkoluuloja tuota sarjaa kohtaan, mutta päätin silti lukea. Väristys nyt ainakin oli sellainen jotenkin taianomainen tarina, jonka päällä leijui koko ajan epävarmuus ja suru kun taas kaksi viimeistä osaa eivät herättäneet niin vahvoja tunteita. Cole oli kyllä alusta asti suosikkihahmoni. Sam ja Grace jäivät jotenkin etäisiksi minulle itselleni vaikka olivatkin päähenkilöitä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: sicGhoul - 14.07.2012 18:36:05
Esitin tuossa juuri ystävälleni elämää suuremman kysymyksen: "Onkohan olemassa sellasta yliluonnollista draama/seikkailu/romanssikirjaa tai -tekstiä joka ei olis kamalaa lässypaskaa tai twilightia tai pornoa? :D"

Omiin suosikkeihini kuuluu Robin Hobbin Näkijän Taru-trilogia ja sen jatko, Lordi Kultainen-trilogia. On seikkailua niin paljon kun yhden miehen elämään vaan voi sisällyttää, on draamaa (hovijuonitteluja yms) ja on romanssia. Sarjat ovat erittäin hienoa fantasiaa, mukaan mahtuu lohikäärmeitä ja erinäisiä taikuuden alalajeja. Tunnistan hyvän kirjan siitä ettei sitä malta laskea käsistään, ja vaikka luen koko roskaa nyt kolmatta kertaa, saan yhden kirjan (kaikki ovat sitten tuhatsivuisia) tuhottua hyvin nopeaan tahtiin. Suosittelen lämpimästi, päähenkilön elämään pääsee hyvin nopeasti mukaan ja koen tapahtumat hyvin aidontuntuisina - ehkä myös osin siksi, että kirjat on kirjoitettu minä-muodossa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 14.07.2012 21:18:44
Kiitos tosi paljon suosituksista! :) Hobbin kirjat on jo luettu, samoin Lucian, Eoin Colferit, Nälkäpelit, Tolkienit ja Eragonit. Holly Blackia ja  Melissa Marria pitää varmaan seuraavaksi katsastaa, nyt just tekee mieli sellaista kepeää nuorisofantsua.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 14.07.2012 21:29:45
Mä olen lukenut noi kaikki ja tykkäsin niistä kovasti. Eka oli paras ja kolmannessa melkein itketti. Cole on lempihahmoni. Suosittelen kyllä lämpimästi.
Mulla oli jotenkin kauheasti ennakkoluuloja tuota sarjaa kohtaan, mutta päätin silti lukea. Väristys nyt ainakin oli sellainen jotenkin taianomainen tarina, jonka päällä leijui koko ajan epävarmuus ja suru kun taas kaksi viimeistä osaa eivät herättäneet niin vahvoja tunteita. Cole oli kyllä alusta asti suosikkihahmoni. Sam ja Grace jäivät jotenkin etäisiksi minulle itselleni vaikka olivatkin päähenkilöitä.
Itse taas pidin Gracesta ja ennen kaikkea Samista hirmuisesti (Sam jos kuka on terve esimerkki paranormaalin romantiikan miespäähenkilöstä, jota ei vaivaa minkäännäköinen täydellisyyskompleksi; hän on haavoittuva ja kertakaikkisen sympaattinen), kun taas Coleen tykästyminen vei oman aikansa. Kai minulla on traumoja hiukan kliseisistä pahoista pojista....

Myös Stiefvaterin muihin teoksiin kannattaa muuten tutustua! Itse luin vastikään häneltä kirjan nimeltä The Scorpio Races, ja pidin siitä melkeinpä Väristystäkin enemmän. Kirjassa Stiefvater syventyy vanhaan myyttiin meressä elävistä hevosista, jotka ovat petoja siinä missä vaikka sudet, ja tekee sen erittäin kiinnostavasti. Kertojanääniä on jälleen kaksi, tyttö ja poika, ja vaikka myös romantiikkaa esiintyy, se ei ole yhtä vahvasti läsnä kuin Väristyksessä. Minusta se toimi oikein hyvin. Päähenkilöt olivat jälleen samaistuttavia, tarina itsessään mielenkiintoinen, ja ennen kaikkea Stiefvater kirjoittaa hirveän kauniisti. Etenkin merestä. ("“Shhhhhh, shhhhhh, says the sea, but I don’t believe her.”)

Sainpa samalla uskoa siihen, että myös englanniksi lukeminen onnistuu - nyt pitää varmaan alkaa metsästää kiinnostavia teoksia muullakin kuin suomen kielellä. :>  Veronica Rothin dystopia kiinnostaisi ainakin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Winerie - 14.07.2012 22:41:09
Okakettu: Englanniksi lukeminen kannattaa. Minäkin olen löytänyt monta kiinnostavaa kirjaa, joita ei ole vielä suomennettu. Ja samallahan kielitaitokin karttuu.

Löysin myös pari päivää sitten aivan ihanan youtube kanavan, jossa esitellään todella mielenkiintoisia kirjoja, joita varmasti haluan joskus lukea. Harmi vaan, että niitä ei ainakaan meidän kirjastosta löydy, joten olisi pakko tilata. Ja tietenkään se raha ei kasva puussa...
Jos siis kiinnostaa kannattaa käydä katsomassa täällä (http://www.youtube.com/user/harperteen).
 
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 19.07.2012 22:15:43
Onko kukaan lukenut Legendaa, sitä paksua kirjaa HP-leffojen tekijöiltä? Oliko hyvä? Kannattaako lukea? Mitä kaikkea siinä sanottiin? Oliko paljonkin uutta tietoa?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 20.07.2012 13:05:12
Onko kukaan lukenut Legendaa, sitä paksua kirjaa HP-leffojen tekijöiltä? Oliko hyvä? Kannattaako lukea? Mitä kaikkea siinä sanottiin? Oliko paljonkin uutta tietoa?
Tarkoitat varmaan harry Potter Legenda - kirjaa? Itse sen tilasin vaikka hintava oli. En vaan tiennyt, että opus painaa varmaan pari kiloa ja siinä on yli 500 sivua  ;D En tiedä miten paljon te olette ennestään perehtyneet sarjan tekoon, mutta mulle on ainakin tähän mennessä tullut kaikkea uutta vastaan. Kirja kertoo kaikkien elokuvien teosta ja taisi siellä lopussa olla kattava hahmoesittely jne.

Luin muuten...

Linda Howard - Hetki lyö

"Vuonna 1985 Kentuckyn Pekesvillessä haudataan maahan suurin juhlamenoin aikakapseli, jonne on suljettu kolmetoista esinettä. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin joku kaivaa kapselin ylös ja varastaa sen. Heti sen jälkeen tapetaan yksi ja vähitellen useampia kapseliin esineitä laittaneista.

Pikkukaupungin poliisi, pitkään yksin asunut Knox Davis on ymmällään henkirikoksista. Johtolangat eivät viittaa paikallisiin, joten ainoaksi epäillyksi jää yhtäkkiä paikkakunnalle ilmestynyt, liittovaltion agentiksi esittäytyvä Nikita Stover. Nainen ei selvästikään ole murhaaja, silti jotain outoa hänessä on. Nikita puhuu erikoisella tavalla, mutta on toisaalta nopea ja fiksu – ja lisäksi vastustamattoman seksikäs. Myös Nikita huomaa Knoxin hyvät puolet ja komean ulkonäön. Parin välille virittyykin kiintoisa kissa ja hiiri -leikki, kun Knox ja Nikita jäljittävät surmatöiden tekijää ja yrittävät samalla taistella välillään kipinöivää vetovoimaa vastaan."


Tämähän oli vallan hyvä kun vauhtiin pääsi lukemisen kanssa. Hahmot olivat mielenkiintoisia. Knox on jalat maassa oleva tyyppi, josta löytyy myös hiukan sähikäistä jos niikseen tulee. Nikita on räväkkä persoona, joka on kasvanut aivan eri maailmassa kuin Knox ja sanoo suoraan sanottavansa. Näiden kahden kanssakäyminen aiheutti enemmän kuin yhden naurunpyrskähdyksen. Juonesta tulee vallan mielenkiintoinen mitä pidemmälle kirjaa pääsee, mutta valitettavasti loppua kohden tapahtumat ottavat huiman kirin ja koko homma päättyy mielestäni vähän liian hätäisesti. Kirjassa on jännittävän juonen lisäksi mielenkiintoista scifiä ja räiskyviä lemmenkohtauksia. Joutunee lukemaan kirjailijan muitakin romanttisia tuotoksia.


Alyson Noël - Musta liekki

"Ever yrittää auttaa parasta ystävätärtään Havenia muuttumaan kuolemattomaksi ja samalla murtamaan itsensä ja Damienin rakkauden esteenä olevan kirouksen. Hän joutuu tasapainoilemaan synkkien uhkakuvien kanssa ja taistelemaan vanhaa perivihollista Romania vastaan. Epätoivoinen Ever turvautuu mustaan magiaan ja vaarantaa kaiken rakastamansa - jopa Damenin."

No niin, jokainen tietää paikalleen jumittuneen levyn, joka toistaa samaa kohtaa uudelleen ja uudelleen? Noh, tämä oli kirjaversio siitä samasta tapahtumasta. Kirjalla oli melkoisen masentava fiilis yllään koko ajan, alusta loppuun. Everin edellisessä kirjassa tekemänsä loitsu alkaa todenteolla vaivata ja houkutella vihollisen luokse. Sitten tietysti lasketaan vielä mukaan, että hän on Damenin kanssa ja Roman sattuu olemaan hänen ystävänsä, kuolemattomaksi (ja lisäksi entistä ärsyttävämmäksi) muuttuneen Havenin, poikaystävä. Minä niin odotin jo tuohon "koskemattomuus" - asiaan jonkinlaista muutosta, mutta ei. Ever kylläkin tässä kirjassa näkee jo taikaliemen, mutta... ei, ei sittenkään. Samaa paikallaan junnausta tämä kirja kuin edellinenkin, mutta jollain muotoa tämä kirja oli parempi kuin edellinen.


Annukka Salama - Käärmeenlumooja

"Oletko koskaan miettinyt miltä tuntuisi, jos puolet kyvyistäsi tulisi satunnaisesti valitulta eläimeltä? Unna on ketterä kuin orava. Hän putoaa aina jaloilleen, kiipeää puuhun vaikka takaperin ja heittää skeittilaudalla henkeäsalpaavia voltteja. Unna on luullut olevansa ainoa laatuaan, kunnes skeittaa itsensä salaperäisen Rufuksen jengiin. Synkänkomea poika ottaa Unnan suojelukseensa, mutta tuo yhteisöllisyyden lisäksi tämän elämään kasan hallitsemattomia riskejä. Toiset niistä ovat suloisia kuin suudelma, toiset tappavia kuin metsästäjän luoti."

Vaikka kansikuva kirjassa on vähän mitäänsanomaton, oli kirja kuitenkin raikas kuin keväinen tuuli. Hahmot puhuvat kirjassa puhekielellä ja se saa jotenkin kirjan tuntumaan vielä enemmän perussuomalaiselta kuin voisi kuvitellakaan. Mietin heti, että tapahtumat keskittyvät johonkin helsinkiin tai vastaavaan, koska tekstissä oli muutamia slangisanoja, joita en ollut ikinä kuullutkaan. Kirjassa on aikamoista teinimeininkiä, mutta ei se haitannut, sitähän se teininä oleminen on. Typeryyksiä ja välillä huonoa vitsinheittoa. Vaikka vitsit olivat välillä huonoja, nauroin pariin otteeseen melkein vedet silmissä. Unna on aika erikoinen persoona, jonka elämää määrittelevät säikyn oravan vaistot. Hän on kaikessa normaaliudessaan täysin tyypillinen teinityttö. Kirja tursuaa kummallisia nimiä ja jos jonkinlaista nuoren elämään mahtuvaa tapahtumaa, mutta tässä ei vielä kauheasti päästy faunoidien ja muiden hahmojen maailmaan. Mielenkiinnolla jään odottamaan mitä seuraava kirja tuo tullessaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nauha - 26.07.2012 22:18:44
Koin ehkä viikko sitten valtaisan nostalgiapuuskan töissä ja päätin, että haluan lukea varhaisnuoruuteni suosikkikirjoja uudestaan.
Olen ehkä liian pitkään lukenut vain koulukirjoja ja klassikoita, koska tuntuu niin hyvältä palata tällaiseen kevyeen ja hieman lapsenmieliseenkin tekstiin. Jotenkin virkistävää!

Tällä hetkellä siis pöydällä lepää Kari Levolan aivan ihana Tahdon.
Tämä on ehdottomasti yksi suosikkikirjoistani ikinä, vaikka aihe on niin tavanomainen, eikä kirja ole mitenkään järin paksukaan. Mari ja Jusa vaan taitaa olla sen tyyppisiä hahmoja, että ne puree muhun. Tuli nuoremapana kahlattua tämä läpi useampaankin kertaan. Niin usein, että muistan yhä edelleen kauneimmat kohdat jotenkin ulkoa.
Ihan tippa linssissä olen tätä täällä nyt lukenut ja kun tämän saan loppuun, on edessä seuraavaksi varmaan Diana Wynne Jonesin Liikkuva linna ja sen jälkeen Seita Parkkolan ja Niina Repon yhteistyöromaanit Ruttolinna ja Jalostamo!

Miten olinkaan saattanut unohtaa, kuin ihanaa on lukea ja miten hyvä maku mulla nuorempana oli kirjojen suhteen, kun ei jaksanut välittää siitä, mikä on saanut mitkäkin arvostelut ja onko tässä nyt klassikkoainesta vai ei.

Tuntuu niin hyvältä että piti tulla tänne suosittelemaan vastaavaa paluuta menneisyyteen kaikille muillekin! :)
Joskus jo kertaalleen (tai useampaankin) luettu kirja voi koskettaa ja kiinnostaa paljon enemmän kuin uusi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 31.07.2012 18:45:29
Luettu:

Maggie Shayne - Siniset varjot

"Stormy ja Max ovat erottamattomat ja nyt he ovat myös työpari. He ovat perustaneet etsivätoimiston, joka on erikoistunut paranormaalien tapausten tutkintaan. Ensimmäistä juttuaan selvittäessä he päätyvät outoon kaupunkiin, jonka kaikki asukkaat tuntuvat kuin huumatuilta. Stormy ja Max selvittävät kahden teinitytön katoamista. Kaupunki tuntuu aikaisemminkin ikään kuin nielleen siellä läpikulkumatkalla olleita tyttöjä. Puheiden mukaan kaupunkia hallitsee ruhtinas, mutta kuka tämä ruhtinas on ja kenellä voi olla niin suuret voimat, että hirmumyrskykin syntyy kuin tyhjästä?"

Harlequinit taitavat alkaa panostaa enemmän mysteereihin kuin siihen romantiikkaan mikä minusta on sääli. Tyypillistä hömppäähän tämä oli, johon olisin kaivannut lisää sitä hempeilyä ja parisuhdedraamaa, mutta kirja eteni enemmänkin sen eipäsjuupas-kaavan mukaan, johon saatiin selvyys vasta ihan viimeisillä sivuilla. Kaikki muu aika sitten käytettiin hiippailuun ja miettimiseen, että mikähän siellä kaupungissa hengailee ja mikähän tolla yhdelläkin on ku sekoilee vähän väliä? Hiukan pettymys kyllä tämä kirja. Lisäksi jäi tarina kesken, joten kai sitä jatkoakin on jossain välissä tiedossa. Tahtoo romantiikkaa!


... ja nyt aloittelin sitten lukemaan Veren sitomat - kirjaa :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leikisti - 31.07.2012 19:19:06
... ja nyt aloittelin sitten lukemaan Veren sitomat - kirjaa :)

Luin sen tossa muutama päivä sitten, ja oli kyllä parempi kuin edellinen osa. (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 04.08.2012 00:11:08
Luin hiljattain kirjan Lumottu, kirjoittaja on Deborah Harkness. Alkuperäisnimeltään teos on paljon kiintoisampi A Discovery of Witches ja melkein suosittelisin lukemaan englanniksi. Käännös oli paikoitellen vähän tönkön tuntuinen, ja nimen perusteella en odottanut mitään kovin kummoista.

Tarina on kuitenkin varsin kiehtova, siinä on rakkaustarinaa ja paljon mielenkiintoisia historiallisia yksityiskohtia, jotka luultavasti ovat autenttisia koskapa kirjoittaja on jonkinlainen historioitsija itsekin. Jälkikäteen luin nettiarvosteluja ja vaikutti siltä että monen mielestä niitä olisi saanut olla vähemmänkin, mutta ainakin minulle se nosti kirjan mielenkiintoisuustasoa huomattavasti ja tarina piti otteessaan hämmentävän tiukasti ottaen huomioon että siinä vilisi noitia, vampyyreja ja demoneita sekä muitakin aineksia joihin en aina ole niin kovin ihastunut. Se koukutti niin että olin ihan muissa maailmoissa lukiessani ja jäin kaipaamaan lisää. Kirja oli myös miellyttävän muhkea ja sen lukeminen kesti yllättävän pitkän aikaa, eli siitä riitti iloa useammaksi päiväksi.

Pahaksi onneksi (vaiko hyväksi?) kirja olikin ensimmäinen osa trilogiaa, johon toinen osa ilmeisesti on jo julkaistu englanniksi. Pitää kalastella se käsiinsä, harvoin sattuu kohdalle tällaista vähän aikuisempaan makuun suunnattua fantasiaa. Oli siinä siirappiakin, mutta sopivassa määrin, ja juoni pysyi kiinnostavana ja jätti uteliaaksi lukemaan jatkoa.


Toinen aivan ihana jonka luin äskettäin oli Tuomas Kyrön Mielensäpahoittaja jatko-osineen. Tämä on pitkään pitänyt lukea, mutta nyt vasta tuli kirjastossa vastaan ja tutun kuuloisesti tuumiskeleva papparainen vei sydämeni ihan kerrassaan. Nämä on pakko ostaa omaankin hyllyyn!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 04.08.2012 18:29:52
Löysin pitkästä aikaa flow'n lukemisen suhteen ja pakko suositella ko. teosta muillekin fantasian ystäville! Gregory Maguiren Noita - Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot siis kyseessä ja miljöönä Baumin legendaarinen Ihmemaa Oz.

Ja silkkaa Noita-propagandaahan tämä on. Siinä missä alkuperäisteoksessa Lännen Ilkeä Noita esitetään juuri nimensä mukaisena hahmona, Maguiren teoksessa pahis saa vuorostaan esittää oman tarinansa. Kuka Noita on, mistä hän tuli, miten hänestä tuli "paha". Ihastuin jo takakansitekstiin ja tähän saakka tarina on kyllä pitänyt otteessaan ja lunastanut odotukset. Oz saa uusia ulottuvuuksia Noidan tarinassa ja sisältää pohdintaa niin kansalaisoikeuksista kuin teologiastakin, uskonnon ja tieteen vastakkainasettelusta, moraalista, hyvän ja pahan häilyvästä rajasta. Tarina herättää ajatuksia monista aiheista, jotka varmasti ovat jokaiselle tavalla tai toisella läheisiä, ja siten se onnistuu koskettamaan ja puhuttelemaan lukijaa.

Noita esitetään väärinymmärrettynä antisankarittarena, jonka elämäntarina on mielenkiintoista luettavaa. Päähenkilö on kaukana Mary Suesta ja varttuu ennakkoluulojen ja inhon ilmapiirissä saaden väistämättä lukijan sympatiat puolelleen. Hahmokaarti tarinassa on ihanan värikäs ja hahmot kasvavat tarinan myötä kuka milläkin tavalla.

Ihmemaa Oz taas sisältää kaiken, mitä fantasiamaailmalta voi toivoa puhuvista Eläimistä (ei typoa, btw) taikuuteen. Tiedossa on monisävyistä draamaa, joka pitää otteessaan. Maguiren teoksessa ovat kaikki elementit kohdallaan ja suosittelen kyllä lämpimästi sateisten päivien lukemiseksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 05.08.2012 20:02:31
Minäkin pidän Maguiren Oz-tulkinnoista, ja lisään Rascalin viestiin että jatko-osakin on suomennettu (Noidan poika / alkuper. Son of a Witch) ja tarina jatkuu senkin jälkeen.

Minulla on useampikin noita Maguiren kirjoja kotihyllyssä mutten ole ehtinyt vielä kaikkia lukea, joka tapauksessa hän on tehnyt oman tulkintansa mm. Tuhkimon ilkeistä sisarpuolista ja Lumikin taikapeilistä. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 06.08.2012 00:05:57
Veren sitomat luettu...

"Hurrikaani Katrinan aiheuttamien tuhojen ja vampyyrien huippukokouksessa tapahtuneen räjähdyksen jälkeen Sookie on pyörällä päästään. Hän toivoisi elämän palaavan normaaliksi, mutta yliluonnollisessa maailmassa kuhisee. Ihmissusien lauman vihanpito johtaa naisten ja lasten murhiin, ja vampyyrit saavat vieraita, jotka yrittävät ottaa haltuunsa heikentyneen valtakunnan. Kaiken lisäksi Sookien ihmistiikeripoikaystävä Quinn on ollut kateissa räjähdyksestä asti.

Koska Sookie on lauman ystävä ja hänellä on veriside Eric Northmaniin, paikallisen vampyyriyhteisön johtajaan, on selvää, että levottomuudet koskettavat myös hänen elämäänsä. Kun kamppailut viimein laantuvat ja kylmä veri lakkaa virtaamasta, hänen maailmansa on peruuttamattomasti toinen."


Aika samanlaisilla linjoilla mennään mielestäni tässäkin kirjassa kuin aiemmissa. Tässä ei ehkä ollut ihan niin paljon toimintaa ja vaihtuvia tapahtumia kuin joissain aiemmissa kirjoissa, mutta se oli oikeastaan hyvä juttu. Tarina soljui eteenpäin hiukan rauhallisemmin ja kivuttomammin. Tässäkin tosin oli huomattavissa vaihtuvien tapahtumien paljoutta, jotka alkoivat ja loppuivat kuin seinään, jonka jälkeen uusi juonikuvio tuli mukaan. Joillekin se varmasti saattaa olla ihan mieluista, mutta itseäni häiritsi kun olen tottunut siihen, että kirja sisältää yhden oleellisen juonen eikä montaa. Hahmot ovat jotenkin todella paljon ärsyttävämpiä kirjoissa kuin tv-sarjassa. Sookiesta tulee sellainen kuva, että hän on tyhmä bimbo ja kaikki miehet pyörivät hänen ympärillään. Eric oli rasittava ja Bill jotenkin limainen. Suuri suosikkini Quinn jäi harmillisen pieneen rooliin ja hänen ja Sookien tapaamisen jälkeen kirja menetti hohtonsa täysin. Ihan luettava vaikka ei mikään loistoteos olekaan, en vain pidä suunnasta johon tarina joiltain osin etenee.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sokerisiipi - 06.08.2012 17:32:51
Heei, ihmiset! Ihan vain tällaisia kirjasuosituksia etsiskelin. Elikäs.

Itseeni on iskenyt aina poikien välinen ystävyys ja veljekset. En tiedä, miksi, mutta näin on :D Itse olen lukenut Demonin merkitsemät, joka kuvasi kerta kaikkisen ihanasti päähenkilöiden veljessuhdetta + se oli fantasiaa. Kerta kaikkiaan ihana kirja.

Eli kirjoja veljeksistä tai poikien välisestä ystävyydestä? Olen yrittänyt googlettaa, mutta hyvin vähän olen löytänyt. Enkä sitten halua, että joku nainen/tyttö pilaa kaverusten/veljesten välit, koska sellaisia kirjoja/tarinoita on jo tarpeeksi ja tiedän, miten se kaava menee. Mukana toki saa olla naisia, kunhan pojat/miehet eivät ala vihata toisiaan kyseisen neitokaisen takia.

Kiitos jo etukäteen! :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 06.08.2012 17:54:32
Sokerisiipi, ihan vain kokeillakseni jospa et olisi lukenut (mikä on aika epätodennäköistä, mutta kuitenkin) niin Veljeni Leijonamieli on ihana! Se on ainoita lapsuuden lempikirjojani, joista yhä pidän. Hirmuisen nätti tarina ja kaikessa nostalgisuudessaan vaan niin aaw, ettei mitään rajaa. Ja siinä tosiaan veljekset. :)


Onko Taru Sormusten Herrasta oikeasti kokonaan niin tylsä kuin mitä ensimmäiset parikymmentä sivua antavat olettaa? :D Odotin jotain mullistavan mahtavaa (ja kyllä, olen sivistymätön kun aloitin TSH:n lukemisen vasta nyt) ja petyin, kun meinasin melkein nukahtaa lukiessani ensimmäisen kirjan alkua. Joten kertokaapas, onko loppuun lukeminen vaivan arvoista, ja paraneeko kirja/kirjat loppua kohti, vai kannattaako lukea toistaiseksi ensin nuo muut hyllylläni koskemattomana seisovat teokset?

// Korjasin typoja, kännykällä Finittäessä pitäisi olla tarkempi...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 06.08.2012 18:22:07
TSH on sellainen, että se voi lannistaa lukijan jos ei ole tottunut lukemaan pitkiä tarinoita. Kyllä aivan ehdottomasti se on erittäin kiinnostava luettava, mutta se on niin pitkä tarina että pohjustus on hidasta ja vauhtiin ei päästä vielä alkumetreiltä. Että lue vain kärsivällisesti, en usko että petyt jos maltat lukea sen loppuun saakka. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Arte - 06.08.2012 18:29:58
Onko Taru Sormusten Herrasta oikeasti kokonaan niin tylsä kuin mitä ensimmäiset parikymmentä sivua antavat olettaa? :D Odotin jotain mullistavan mahtavaa (ja kyllä, olen sivistymätön kun aloitin TSH:n lukemisen vasta nyt) ja petyin, kun meinasin melkein nukahtaa lukiessani ensimmäisen kirjan alkua. Joten kerokaapas, onko loppuun lukeminen vaivan arvoista, ja paraneeko kirja/kirjat loppua kohti, vai kannattaako lukea toistaiseksi ensin nuo muut hyllylläni koskemattomana seisovat teokset?
Fiorellan vastauksessa pitää ainakin minun korostaa sitä, ettei alkuun todellakaan päästä ihan alkumetreillä. Minulla meni vuosikausia kahlata Sormusten ritarit läpi: siihen tarvittiin monta monituista lukukertaa sekä myös äänikirjojen apu. Teos on hyvin mielenkiintoinen, kun siinä tapahtuu jotain, mutta siinä on aivan liian paljon sellaista hölynpölyä ts. kerrontaa aivan turhista ja seikkailuun liittymättömistä asioista. Pitäisi vielä joku päivä tsempata ja saada ne kaksi viimeistäkin osaa luettua - Kaksi tornia taisin aloittaa toissajouluna jonkin verran...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 06.08.2012 18:40:48
LotR on helvetin loistava, mutta joo, se ottaa aikansa ennen kuin sen huomaa. Suosittelen kyllä tosiaankin jaksamaan ne alkumetrit, ekat sata-sataviiskyt sivua taitaa varautumattomalle olla ne pahimmat, koska se kirja on käsittämättömän upea. Itsellä seitsemästoista lukukerta menossa, eikä loppua näy. Oikeasti jotain niin toisesta maailmasta että. Se Tolkienin kieli ja maailma, kun siihen kerran uppoaa ei ulos pääse.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 06.08.2012 23:28:40
Sama mielipide kuin muillakin. LotR:iin sisällepääsy vie aikansa, mutta kun sisälle pääsee, se on sen arvoista. Tarina on aivan mahtava, hahmot loistavia ja Tolkienin kieli kertakaikkisen upeaa.
Tosin on yksi Tolkienin teos, jota olen lukenut vain muutaman sivun, koska meinasin saada aivoverenvuodon. Kyseinen teos on nimeltään Silmarillion. Luen sen varmaan joku päivä, mutta taitaa olla pakko varata siihen ainakin vuosi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 07.08.2012 11:05:34
Silmarillion vetää aika lailla äärimmilleen sen yksityiskohtaisen kerrontatyylin, jota TSH:kin jossain määrin edustaa. Jos ne yksityiskohdat eivät kiinnnosta eikä se nappaa, niin mun on vaikea ymmärtää mikä kirjassa sitten viehättää ja minkä koukun siitä keksii, että pystyy oikeasti nauttimaan lukemastaan. Leffat ovat ehkä vähän vääristäneet käsitystä TSH:sta, koska niissä korostuu se juonellinen puoli ja yksittäisten hahmojen kasvu tarinan myötä. TSH on niin paljon enemmän kuin vain fantasiaseikkailu kaikkine historiallisine ja kulttuurillisine yksityiskohtineen, ja sitä Tolkienin tekemää työn määrää on vain pakko kunnioittaa. Vaatii vähän totuttelua, että oppii lukemaan sellaista hitaasti etenevää ja hieman paikallaan polkevaa tekstiä, mutta lukeminen helpottuu jahka silmä tottuu tyyliin. Eeppinen fantasia vaatii omanlaistaan lukutekniikkaa ja keskittymisen taitoa.

Jos keveämpää tekstiä Tolkienilta haluaa lukea, niin suosittelisin tutustumaan kohta leffajulkaisuunkin tulevaan Hobittiin. Lyhyempi ja kerronnaltaan helpompaa luettavaa kuin TSH, mutta yhtä mielenkiintoinen teos. Ja lisäksi se kaiken alku ja juuri, mistä koko tarina Sormuksen sodasta lähti. TSH:n ja Silmarillionin jälkeen tuntui vähän hassulta tarttua Hobittiin, koska se näytti vähän lastenkirjalta niihin verrattuna ja mietin, mitä sillä olisi tarjota, mutta yllätyin todella positiivisesti ja tykkäsin paljon juurikin tuon keveämmän kerrontatyylin takia. Mukaansatempaava tarina.

//+ Jos muistini ei pahasti pätki niin TSH:sta on puhuttu ennenkin, vissiin ykköstopassa. Sieltä voi tsekata lisää lukukokemuksia/suosituksia.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 07.08.2012 11:10:51
TSH:ssa on paras puoli (pari kertaa kirjat kahlanneena), että tosiaan kun on mukaan päässyt, niin voi aloittaa mistä tahansa kohdasta. Siellä on lyriikkoja, lyhyitä iltanuotiotarinoita, seikkailuja, rakkaustarinaa ja vaikka mitä. Itseäni yhdessä vaiheessa häiritsivät suuresti ne kaikki kristilliset viittaukset, mutta enää en pidä sitä pahana. Yhtenäisyydet Raamattuun ja eurooppalaisamerikkalaiseen kulttuuriin ovat mukava tarttumapinta. Joskus esmes scifiä lukiessa tulee olo, että siitä on yritetty tehdä liian ulkoplanetallista eikä siitä ymmärrä mitään, kun tarttumapintaa ja samaistumisvaraa keneenkään tai mihinkään ei ole.

Eririn, Silmarillion on järkyttävän kiehtova, mutta tosiaan minullakin töppäsi siinä sivun 30 tienoilla. Se on raskasta tekstiä, vaikka siinäkin on toki sanat kohdallaan. Olisi saattanut jäädä kyllä allekirjoittaneelta TSH lukematta, jos Silmarillion olisi ollut ensimmäinen Tolkien, jonka olisin kirjastosta lainannut. Tietty pitää huomioida, että Tolkien ei ehtinyt kirjaa viimeistellä vaan Christopher kokosi sen hänen kuolemansa jälkeen hänen muistiinpanoistaan ja muista papereistaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: unskilo - 07.08.2012 11:39:42
Kysyjälle sanon, että ekalla lukukerralla TSH voi tuntua kohtalaisen tylsältä koko lukemisen ajan. Näin ainakin itselläni (tosin olin jossain yläasteella(?) ekalla kerralla). Sittemmin olen lukenut sen ainakin kahdesti, ja molemmilla kerroilla on tuntunut, että haluaisin tietää enemmän sen maan kulttuurista ja historiasta. "Miksei kirja ole pidempi ja miksi se etenee näin nopeaa? Nouuuu, tää loppuu kesken!" :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 07.08.2012 11:40:35
Ja aina on muistettava, että Taru sormusten herrasta on ainakin mun käsittääkseni käytännössä ensimmäinen fantasiakirja. Silläkin tasolla ajateltuna Tolkienilla oli vieläkin suurempi työ luoda tuo maailma. Valtaosa tästä nykyaikana tehdystä fantasiasta perustuu (tietoisesti tai ei) ihan selvästi Tolkienin luomalle pohjalle. Jos otetaan esimerkkinä vaikka Eragon, niin noiden kahden maailmat sekä myöskin juonet jollain tasolla ovat käytännössä todella pitkälle samat. Tokihan Tolkienkin otti varmasti paljon vaikutteita muista kirjoista, kansantaruista ja tällaisista, mutta kuitenkin.

Ja monet näistä uusista kirjoista perustuvatkin juuri juonelle ja vauhdikkaille tapahtumille, kirjoitustyylin ja työhön paneutumisen kustannuksella. Tolkienilla ei ollut mitään syytä luoda mahdollisimman montaa kirjaa mahdollisimman nopeasti, vaan hänen kirjoistaan näkyy ihan selvästi sellainen ihan erityyppinen paneutuminen. Tapahtumat kulkevat hitaasti ja kyllä, siihen tottumisessa kesti minullakin kauan, mutta sitten kun siihen maailmaan tavallaan pääsi mukaan, niin kirjaa ei olisi sitten millään raaskinut laskea pois käsistään. :--D Sormusten ritarien lukemiseen mulla meni varmaan ainakin kuukausi, mutta Kuninkaan paluuseen ei muistaakseni mennyt muutamaa päivää enempää.

Ja just nämä kaikki runot ja pienet yksityiskohdat ja kaikki tällaiset tekevät niistä mun mielestäni vielä paremmat. Pidän kyllä tosi paljon niihin perustuvista elokuvista, mutta eihän niihin sitä samanomaista hidasta taianomaisuutta voi mitenkään onnistua luomaan, sitä joka syntyy just noista iltanuotiolla istumisista, lauluista ja runoista, koska leffoihin on pakko ottaa mukaan vain toiminta ja juonen nopea kulku ja sekin hyvin tiivistettynä. Että kärsivällisyyttä vaan, nuo kirjat vaativat lukijaltaan ehkä enemmän kuin ensi alkuun (tai muihin kirjoihin verrattuna) uskoisi, mutta kyllä se sen arvoista on. :--)

Muita kirjoja en ole Tolkienilta lukenut kuin TSH:t ja Hobitin. Hobitista pidin ehkä jopa vielä enemmän, se kun on paljon lyhyempi ja ytimekkäämpi ja sillä tavalla myös tapahtumarikkaampi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 07.08.2012 12:32:37
Pakko tunkea lusikka tähän Tolkien-keskusteluun. Silmarillionin olen lukenut, mutta siitä on jo monta vuotta, eikä ensimmäisestä lukukerrasta jäänyt paljon mitään mieleen. Tosin ensimmäinen kokonainen lukukerta ei ollut se ensimmäinen lukukerta, jolloin matka töppäs jo johdantoon.

TSH:t taas olen lukenut ne kaksi tai kolme kertaa, ensimmäinen kerta taisi olla jo ala-asteella ja siis oikeasti se alkuhan siinä kaikista tylsin on, mutta kun on sen päässyt ohi niin siitä alkaa varsinainen lukukokemus. Itse rakastan niitä lisämateriaaleja kirjan loppupuolella :)

Olen varmaan hassu, koska olen lukenut Hobitin viimeisenä näistä kolmesta ja olihan se kiva. En malttaisi odottaa niitä elokuvia. Tosin sen olen lukenut vain yhteen kertaan, koska se oli suhteellisen helppolukuinen verrattuna kahteen yllä olevaan.

Onko kukaan muuten lukenut Tolkienin Hurinin lasten tarinaa? Siis sitä johon on koottu kertomukset Hurinista ja hänen lapsistaan? Itse rakastuin siihen heti ensimmäisellä lukukerralla. Lisäksi olen myös lukenut Keskeneräisten tarujen kirjan, tosin siitäkin on aikaa, enkä kaikkia muista.

Sain luettua juuri loppuun Charles Dickensin Suuria odotuksia, eikä se ole todellakaan suosikkini kyseisen herran kirjoista. Tai loppu oli Dickensiä, mutta siitä alusta en tiedä. Se ei temmannut minua mukaansa niin kuin yleensä.  Tosin olin hieman idiootti ja luin aluksi kirjan johdannon, joka paljasti koko juonen, että myös se veti lukuhaluja pois.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Gil Galad - 07.08.2012 15:55:25
Mä oon lukenut Narn i chîn Húrinin eli Húrinin lasten tarinan. Mulle siinä ei tullut mitään uutta koska olin jo lukenut Silmarillionin ja Keskeneräisten Tarujen Kirjan moneen kertaan. Tarina Húrinin lapsista siis erillisessä kirjassa on ehkä enimmäkseen KTK:n pohjalta erotettu omakseen.

Mä en oikein voi alleviivata vaikka ymmärränkin joidenkin mielipiteen Silman ja TSH:n puisevuudesta koska luin TSH:n 2002 kolmesti peräkkäin Sormuksen ritarit ja Kakksi tornia elokuvien välillä. Silmankin luin kerralla ja tajusin aikalailla pääpointin ekalla lukukerralla vaikka senkin taisin lukea siinä ennen vuotta -05. Hobitista pidin mutta se oikeastaan taisi olla ekaksi suunnattu Tolkienin lapsille iltasaduksi eli se tosiaan tästä syystä on kevyempi kuin Sormusten Herra tai Silma.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 07.08.2012 16:02:58
Munkin mielestä TSH oli varsinkin alussa tosi pitkäveteinen, mietin vain koko ajan, että missä kohdassa se meni elokuvaan nähden. Mutta kyllä se sitten helpotti, kun pääsi siihen kunnolla mukaan. Aragorn oli mielestäni paras. Olen lukenut Tolkienilta myös Hobitin, Roverandomin, Kirjeitä joulupukilta & Sepän ja satumaan. Kyllä se Taru Sormusten herrasta oli paras, vaikka olen vasta ekan lukenut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Gelmir - 07.08.2012 18:04:29
Munkin on nyt pakko kommentoida tuota TSH:ta.

Luin kirjan ekan kerran joskus lähemmäs kymmenen vuotta sitten ja kahlasin sitä pitkään ennen kuin juoni vihdoin nappasi kunnolla mukaansa. Sen jälkeen kirjaa on tullut luettua niin paljon, ettei enää ole mitään käsitystä monesko lukukerta on menossa. Tolkienilta olen lukenut myös Roverandomin, Hobitin ja Keskeneräisten tarujen kirjan. Silmarillion on sen sijaan pölyttynyt hyllyssä monta vuotta, kun en vain ikinä pääse siinä alkua pidemmälle. Noh, ehkä jonakin päivänä...

Haluaisin löytää jotain uusia hyviä fantasiakirjoja, mutta kun mikään ei vain vedä vertoja Rowlingille ja Tolkienille. :D Esim. Eragon-kirjat on ihan hyviä, mutta TSH:n vaikutus paistaa niistä niin selvästi läpi, että ärsyttää. Twilighteista Houkutus taas on loistava, mutta mitä pitemmälle sarja etenee, sitä huonommiksi kirjat mielestäni muuttuvat.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 07.08.2012 19:38:57
Esim. Eragon-kirjat on ihan hyviä, mutta TSH:n vaikutus paistaa niistä niin selvästi läpi, että ärsyttää. Twilighteista Houkutus taas on loistava, mutta mitä pitemmälle sarja etenee, sitä huonommiksi kirjat mielestäni muuttuvat.
Tämä on kyllä niin totta, kummassakin tapauksessa! Mutta jokaiselle maailman ihmiselle voisin kyllä suositella (vaikkei tässä nyt varsinaista pyyntöä ollutkaan) Jonathan Stroudin Bartimeus-trilogiaa. Oon melko paljon kirjoja lukenut enkä ihan kaikkea todellakaan hyväksi suodata, mutta tämä on ollut lempikirjasarjani jo hyvin pitkään eikä ole vertaistaan löytynyt. :--D Löytyy fantasiaa yhdistettynä "oikeaan maailmaan" (tyyliin Potterit tai Twilight), hyvä tarina ja loistavat henkilöhahmot, ja varsinkin todella hyvin kirjoitettua tekstiä ja huumoria. Monta kertaa olen tämän trilogian parissa nauranut ääneen. Ensimmäisen osan nimi on siis Samarkandin amuletti. En voi muuta kuin suositella. Uskoisin, että menee varmaan sellaisillekin, jotka eivät erityisemmin fantasiasta pidä, itseäni jälleen lainatakseni voisin luvata, ettei tosissaankaan ole mitään ryppyotsaista miekka kädessä huitomista, vaan tosi hauska ja kekseliäs tarina. Esimerkiksi itse en lue käytännössä ollenkaan fantasiaa nykyisin juuri sen kliseisyyden ja tylsyyden takia, mutta tämä on aina vain yhtä hyvä.

Kirja kertoo Bartimeus-nimisestä henkiolennosta, dzinnistä, jonka maagikkopoika nimeltä Nathaniel manaa toisesta maailmasta keskelle Lontoota käyttääkseen tämän voimia omiin tarkoituksiinsa, kostaakseen vanhalle viholliselleen. Ja siitä seuraa sitten vaikka minkälaista seikkailua, joiden aikana kirjaa on ihan mahdoton laskea käsistään. :--D Ja kaikki on höystetty pilkkeellä silmäkulmassa.

Tästä voisinkin tempaista kysymyksen, josta ei ainakaan viime sivuilla ole ollut mitään höpinää - Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?
Oma ehdoton suosikkini on juuri tuo edellä mainittu Bartimeus-trilogia. Löysin sen ihan tylsästi vain nappaamalla kirjan kirjaston hyllystä. Heti alkuun en siitä hirveästi tykännyt, meinasi melkein jäädä kesken (aloitin lukemisen toisesta kirjasta), mutta sitten yhtäkkiä se nappasi mukaansa ihan vastustamattomasti. Olisi ollut yksi elämäni suurimpia virheitä jättää se kesken. :--D Olen suositellut tätä kirjaa varmaan kymmenille ihmisille ja yhdeltä ainoalta olen saanut kuulla negatiivista palautetta, joten ihan hyvä keskiarvo on kyllä!
Ja tuskin enää tarvitsee perustella, miksi tämä on niin hyvä. Kaikki hyvän kirjan elementit on vain yhdistetty tässä taitavasti. Onkos kukaan muu tätä trilogiaa lukenut? Oletteko samaa vai eri mieltä? :--)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Olivia - 07.08.2012 23:34:27
Lainaus
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?

Mun suosikikseni on nousuut Cassandra Claren, Varjo kaupunki-trilogia ja tarkemmin ensimmäinen, Luukaupunki. Pitkällä automatkalla satuin innostumaan kirjasta kun sisko oli sen lainannut. Innostuin, ihastuin ja rakastuin siihen kirjotus tapaan, kun tarina etenee hyvää vauhtia. Kuvailu tuntuu kuin näkisi kaiken silmissään ja voin vain kuvitella miltä Idriskin näyttäisi! Cassandra kirjoitus on minusta ihanaa, salaperäistä, huumaavaa ja kirja jota ei malttaisi laskea kädestä, vaikka olisi jo lukenut kirjan sitä haluaa lukea joka kohdan järjestyksessä ja syventyä kirjan juonteiden ja tunnelmien vaihteluun, kuvailuun ja elää tarinan mukana.. :D Cassandra ei kirjoita kuin Mayer ja hyvä koska Stephenien kirjoittaa tökkivästi ja Bellan näkökulma on vain niin tylsä. Mulla on tapana lukea esim. Harry Pottereita niin että hypin tylsimmät kohdat pois, mutta sitä huolta ei ilmenny Varjo kaupungin koukuttavassa, rakkauden ja jännityksen fiilistelemässä kirjasarjassa!
Odotan tietenkin innoissani tän vuoden syyskuussa ilmestyvää Enkelten kaupunkia!


Ihana kysymys!! :D
-O
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 08.08.2012 00:00:48
Lainaus
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?
Koska mainostustilaisuus niin hehkutan Olli Heikkosen runokokoelmaa Jäätikön ääri. Tutustuin tähän yliopistossa lyriikan analysoinnin kurssin kautta ja silmäni runouden hienoudelle avautuivat kyllä peruuttamattomasti. Runokokoelmasta tekee hyvän ensinnäkin se, että se on yhtenäinen teos. Kokoelma on jaettu kolmeen osastoon, ja runot jatkavat ja täydentävät toisiaan. Luopumisen vaikeus on yksi kokoelman kantavista teemoista ja näkyy joka osastolla. Runot ovat siitä mukavaa luettavaa, että niitä voi tulkita niin monella tavalla ja niistä löytää kerran toisensa jälkeen uusia piirteitä. Uusia suosikkeja nousee esiin joka lukukerralla.

Jossain arvostelussa oli Heikkosen runoista sanottu, että niissä lukija kokee jatkuvasti olevansa jonkin syvällisen oivalluksen äärellä, ja se kuvaa kyllä todella hyvin omia tuntemuksiani tuosta kokoelmasta. Muihin Heikkosen runoteoksiin en ole yhtä ehdoitta ihastunut, mutta Jäätikön äären olen lukenut varmaan viisi kertaa kokonaisuudessaan läpi, yksittäisiä runoja useampiakin kertoja ("Näiden jäiden yli" ♥).

Onhan noita muitakin lempikirjoja, jotka kestävät lukemista, mutta jätettäköön mainostus nyt tähän yhteen. ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 08.08.2012 00:09:14
Mutta jokaiselle maailman ihmiselle voisin kyllä suositella (vaikkei tässä nyt varsinaista pyyntöä ollutkaan) Jonathan Stroudin Bartimeus-trilogiaa. Oon melko paljon kirjoja lukenut enkä ihan kaikkea todellakaan hyväksi suodata, mutta tämä on ollut lempikirjasarjani jo hyvin pitkään eikä ole vertaistaan löytynyt. :--D Löytyy fantasiaa yhdistettynä "oikeaan maailmaan" (tyyliin Potterit tai Twilight), hyvä tarina ja loistavat henkilöhahmot, ja varsinkin todella hyvin kirjoitettua tekstiä ja huumoria.
Bartimeus-trilogia on loistava! Lukemisesta on tosin aikaa, mutta se oli aivan ihana. Lopetuskin oli ehkä maailman täydellisin, ainakin omasta mielestäni. Muita hyviä fantasia kirjoja ovat Robin Hobbin trilogiat, Deverryn tarut, joita on tosin suomennettu vain kaksi. Ja sitten jos kaipaa jotain hieman kevytmielisempää fantasiaa, joka hieman irvailee muille fantasiaromaneille niin kannattaa suunnata David Eddingsin Belgarionin ja Mallorean tarut. Sitten jos kaipaa jotain todella pitkää luettavaa niin Robert Jordanin Ajan pyörä, suomeksi 25 osaa, englanniksi 13? En ole täysin varma, koska Jordanhan on itse kuollut ja sarja jäi kesken, joten joku palkattiin kirjoittamaan se loppuun, mutta en ole täysin varma siitä kuinka monta niitä kirjoja on sitten ilmestynyt, koska en halua niitä lukea. Koen, etteivät ne ole oikein Ajan pyörä-kirjoja, vaikka niissä olisikin käytetty Jordanin pohjatyötä.

Terry Pratchetinkin kirjat ovat aivan loistavia, jos kaipaa hieman kevyempää fantasiaa. Ja mitähän vielä? En tiedä lasketaan Marianne Curleyn Aikavartio-trilogiaa fantasiaksi, mutta ainakin itse pidin siitä todella paljon, kun sen luin. Ja ja, siinäpä ne taisi tällä hetkellä olla. Keksisin varmaan enemmänkin, jos pääsisin kirjastoon fantasiaosastolle, mutta tällä hetkellä en muista enempää.

Lainaus
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?
Tähän on minulla yksi ainoa vastaus. Ian McEwanin Sovitus. Se on kaikista täydellisin kirja mitä olen koskaan lukenut. Rakkaustarina, mutta ei ollenkaan mikään lässyn lässy, vaan kerrottuna pikkusiskon näkökulmasta ja kuinka pikkusisko kirjan alussa pilaa kyseisen rakkaustarinan. Tietenkin kirjan varsinainen lopetus voisi olla mielestäni vähän toinen, mutta ainakin se yllättää lukijan. Itselläni meni vähän aikaa ennen kuin pystyin sulattamaan sen täysin.

Ja mistä törmäsin koko kirjaan? Keira Knightleyn ja James McAvoyn kautta. Aloin katsomaan kyseistä elokuvaa Keira Knightleyn takia, mutta jäin siihen koukkuun James McAvoyn takia, mutta mielestäni en vielä sillä ensimmäisellä kerralla katsonut sitä loppuun asti, vaan luin kirjan ensin ja sitten katsoin elokuvan uudestaan. Se elokuvakin on aivan ihana ♥ Tuli eilen illalla Subilta :D

En tiedä muista, mutta itselläni on tapana, kun olen lukenut kirjan, niin sitten etsin ne kaikista mukavimmat kohdat ja luen ne uudelleen ja taas uudelleen. Sitten kun taas seuraavan kerran kirjan käsiini hyppään mieluummin niihin mukavempiin kohtiin kuin luen koko kirjan uudestaan. Salainen paheeni, mitä tein aika paljon Bellandran kristalli-kirjan kanssa. Eli periaatteessa luin vain kirjan viimeisimmät kappaleet, kun aina lainasin sen uudestaan.

Mutta niin, minulla on hukassa yksi Tiina-kirja. Tai ainakin uskoisin sen olevan Tiina-kirja. Siinä Tiina sai uudet kumisaappaat, kun kaikki muut tytöt sai mokkakengät. Ja sitten Tiina hyppi jonkun luokkakaverinsa kanssa vesilätäköissä ja sitten luokkakaveri sairastui ja taisi lopulta jopa kuolla. Minulla on ollut tämä joskus kauan sitten hukassa, mutta sitten löysin sen taas, mutta nyt taas en kuollaksenikaan muista, että mikä sen nimi on.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 08.08.2012 01:03:01
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?
Näitähän riittää, mutta ensimmäinen sellainen kirja, jonka olen lukenut jo varmaan miljoona kertaa, enkä kyllästy ainoallakaan kerralla, on Harry Potter ja Azkabanin vanki. Se sai mut koukuttumaan Pottereihin. Ekalla kerralla mun oli vain pakko lukea lukea ja lukea, koska halusin tietää, miten Harrylle käy ja mikä Sirius oikein oli miehiään. Reaktiot pitkin tarinaa oli aika loistavia xD Kirja on edelleen suosikkini kaikista Pottereista ihan sen takia, mitä se on merkinnyt mun lapsuudelle. Potterit ei varmasti olisi olleet niin isossa osassa ilman sitä. Rakastan AV:tä eniten kaikista kirjoistani. Melkein päreinähän se on - olen joutunut korjaamaan selän kontaktimuovilla, mutta rakas, rakas kirja ja omasta mielestäni upea tarina.
Mutta joo, mulla on muitakin kirjoja, jotka olen lukenut lukemattomia kertoja, enkä kyllästy. Tykkään uusinnoista xD En lähde luetteloimaan, koska listasta tulisi aika pitkä...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 08.08.2012 11:13:47
Kerstin Gier - Rubiininpuna

"Gwendolyn on tuiki tavallinen 16-vuotias lontoolaistyttö, mutta hänen perhetaustansa on jotakin aivan muuta. Joillakin Gwenin sukulaisista on aikamatkaajan geeni, ja hänen sukupolvessaan geeni on hänen nirppanokkaisella serkullaan Charlottella. Koko suku odottaa herkeämättä, koska Charlotten ensimmäinen matka menneisyyteen koittaa. Gwendolynin arki on Charlotten tarkoin vartioidun elämän rinnalla melko tavallista, kunnes hän yhtenä päivänä saa huimauskohtauksen ja hetken päästä huomaa olevansa entisaikojen Lontoossa. Aikamatkageeni onkin piillyt Gwendolynin perimässä!

Osa kateellisista sukulaisista ei tahdo uskoa, että Gwendolyn on valittu osaksi vuosisataista kohtalonyhteyttä, kahdentoista jalokiven ketjua, mutta yhtä kaikki häntä aletaan salaisen veljeskunnan toimesta valmistella tuleviin aikamatkoihin, joilla hän täyttää mystistä tehtävää ikätoverinsa, samaista aikamatkageeniä kantavan komean mutta raivostuttavan Gideonin kanssa."


Aloittaessani lukemaan tätä kirjaa, teksti hiukan tökkäili enkä meinannut päästä eteenpäin ollenkaan. Sitten sen alkukankeuden jälkeen huomasin, että tässä kirjassa onkin potentiaalia koko illan viihdyttäjäksi. En olekaan lukenut vielä pahemmin aikamatkustukseen liittyvää kirjallisuutta ja tässä se olikin kuvattu hyvin mielenkiintoisesti ja ymmärrettävästi. Tekstissä vilahtaa nykyaikaisen High School - elämän lisäksi vanhan ajan Lontoota sekä hiukan historian tapahtumiakin. Kaikki tämä yhdessä herätti suunnattoman mielenkiinnon kirjaa kohtaan. Tarinassa edettiin suhteellisen rauhallisesti, mutta ei pitkäveteisesti. Pidin kirjan värikkäistä hahmoista ja huvittavasta mielikuvasta, jossa Gwendolyn yrittää selittää 2000-lukua joillekin 1700-luvulla eläville herrasmiehille. Tämä kirja jäi niin hermoja kutkuttavaan kohtaan, että en millään malttaisi odottaa seuraavaa osaa.


Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?
Mulla on aika montakin suosikkikirjaa, mutta ylitse muiden taitaa olla Mustan Tikarin Veljeskunta (Black Dagger Brotherhood) - sarjan kolmas kirja eli Herätetty rakastaja. Se kertoo Zsadist-nimisestä vampyyrista, joka eli nuoruudessaan vankina ja joutui kärsimään mitä kammottavimmilla tavoilla. Arpinaamaista ja mustasilmäistä soturia pelkäävät kaikki, koska häntä pidetään sieluttomana tappajana. Bella-niminen vampyyri kuitenkin herättää soturissa uudenlaisia tunteita. Ehkä pidän kirjasta sen takia, koska kaikki "pahistyypit" ja vahvat persoonat ovat mieleeni erityisesti. Zsadist on raakalaismainen mies, jolla kuitenkin on sydän siellä jossain. Muutenkin pidän Wardin kirjoista, koska niissä on mahtavaa huumoria, romantiikkaa, erotiikkaa ja sitä oikeeta äksöniä ;) BDB-kirjoihin törmäsin netissä seikkaillessani ja pitihän ne kaksi ekaa heti tilata Bookplussalta ;)

Mun suosikikseni on nousuut Cassandra Claren, Varjo kaupunki-trilogia ja tarkemmin ensimmäinen, Luukaupunki. Pitkällä automatkalla satuin innostumaan kirjasta kun sisko oli sen lainannut. Innostuin, ihastuin ja rakastuin siihen kirjotus tapaan, kun tarina etenee hyvää vauhtia. Kuvailu tuntuu kuin näkisi kaiken silmissään ja voin vain kuvitella miltä Idriskin näyttäisi! Cassandra kirjoitus on minusta ihanaa, salaperäistä, huumaavaa ja kirja jota ei malttaisi laskea kädestä, vaikka olisi jo lukenut kirjan sitä haluaa lukea joka kohdan järjestyksessä ja syventyä kirjan juonteiden ja tunnelmien vaihteluun, kuvailuun ja elää tarinan mukana.. :D Cassandra ei kirjoita kuin Mayer ja hyvä koska Stephenien kirjoittaa tökkivästi ja Bellan näkökulma on vain niin tylsä. Mulla on tapana lukea esim. Harry Pottereita niin että hypin tylsimmät kohdat pois, mutta sitä huolta ei ilmenny Varjo kaupungin koukuttavassa, rakkauden ja jännityksen fiilistelemässä kirjasarjassa! Odotan tietenkin innoissani tän vuoden syyskuussa ilmestyvää Enkelten kaupunkia!
Suuri anteeksipyyntö, mutta pilkunviilaaja saapuu paikalle pamppua heilutellen. Kyseessä siis Varjojen kaupungit (engl. The Mortal Instruments) - sarja, ei Varjokaupunki ;) Mayerilla varmaan tarkoitettiin Meyer? Ja joo, neljäs kirja - Langenneiden enkelten kaupunki tulee ensi kuussa :) Piti tarkentaa jos joku vaikka haluaa tutustua kyseiseen sarjaan ;) Kiitos ja anteeksi ja btw, Varjojen kaupungit sarja on mahtava! Jace <3  :-*

Ja niin, kyseisestä kirjasarjastahan tulee eka leffa ensi vuonna ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chuuko - 08.08.2012 14:14:29
Haluaisin löytää jotain uusia hyviä fantasiakirjoja, mutta kun mikään ei vain vedä vertoja Rowlingille ja Tolkienille. :D Esim. Eragon-kirjat on ihan hyviä, mutta TSH:n vaikutus paistaa niistä niin selvästi läpi, että ärsyttää. Twilighteista Houkutus taas on loistava, mutta mitä pitemmälle sarja etenee, sitä huonommiksi kirjat mielestäni muuttuvat.

Oon yllättyny ettei kukaan oo vielä listannu viestisi jälkeen George.R.R.Martinin A Song of Ice and Fire, Tulen ja jään laulu aka Game of Thrones. Aivan loistava kirjasarja.
Myös omia suosikkejani fantasiasarjoista on Robert Jordanin The Wheel of time, Ajan pyörä. Harmittaa kun luin ensimmäiset 25 osaa suomeksi, nautin enemmän noista englanninkielisistä osista sen jälkeen kun suomennos lopetettiin.
Ehdottomasti lukemisen arvoisia molemmat sarjat. 
Twilightfanina oletan, että olet lukenut Meyerin Vieraan? Huomattavasti tasokkaampi kuin yksikään Houkutuksen osista.
Ursula K. Le Guinin Maameren tarinat on kanssa ihan kivoja.
Garth Nixin Abhorsen, Lirael ja Sabriel ovat kanssa jääneet ihan positiivisina kokemuksina mieleen, tosin en tiedä kuinka lapsekkaita ne olisivat jos uudelleen lukisi. Kyllä varmaan lukisinkin.
Lisätään vielä listaan Nora Robertsin Morriganin risti ja sen jatko-osat, jos yhtään seksuaalisväritteisemmästä fantasiasta tykkää.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 08.08.2012 15:09:31
Tämä on kyllä niin totta, kummassakin tapauksessa! Mutta jokaiselle maailman ihmiselle voisin kyllä suositella (vaikkei tässä nyt varsinaista pyyntöä ollutkaan) Jonathan Stroudin Bartimeus-trilogiaa. Oon melko paljon kirjoja lukenut enkä ihan kaikkea todellakaan hyväksi suodata, mutta tämä on ollut lempikirjasarjani jo hyvin pitkään eikä ole vertaistaan löytynyt. :--D Löytyy fantasiaa yhdistettynä "oikeaan maailmaan" (tyyliin Potterit tai Twilight), hyvä tarina ja loistavat henkilöhahmot, ja varsinkin todella hyvin kirjoitettua tekstiä ja huumoria. Monta kertaa olen tämän trilogian parissa nauranut ääneen. Ensimmäisen osan nimi on siis Samarkandin amuletti. En voi muuta kuin suositella. Uskoisin, että menee varmaan sellaisillekin, jotka eivät erityisemmin fantasiasta pidä, itseäni jälleen lainatakseni voisin luvata, ettei tosissaankaan ole mitään ryppyotsaista miekka kädessä huitomista, vaan tosi hauska ja kekseliäs tarina. Esimerkiksi itse en lue käytännössä ollenkaan fantasiaa nykyisin juuri sen kliseisyyden ja tylsyyden takia, mutta tämä on aina vain yhtä hyvä.

Kirja kertoo Bartimeus-nimisestä henkiolennosta, dzinnistä, jonka maagikkopoika nimeltä Nathaniel manaa toisesta maailmasta keskelle Lontoota käyttääkseen tämän voimia omiin tarkoituksiinsa, kostaakseen vanhalle viholliselleen. Ja siitä seuraa sitten vaikka minkälaista seikkailua, joiden aikana kirjaa on ihan mahdoton laskea käsistään. :--D Ja kaikki on höystetty pilkkeellä silmäkulmassa.
(...)
Ja tuskin enää tarvitsee perustella, miksi tämä on niin hyvä. Kaikki hyvän kirjan elementit on vain yhdistetty tässä taitavasti. Onkos kukaan muu tätä trilogiaa lukenut? Oletteko samaa vai eri mieltä? :--)

Sarja oli loistava. Olen lukenut sen kahdesti ja pidin toisella kerralla varmaankin vielä enemmän. Nyt lukukerrasta on taas pari vuotta ja voisin kyllä tarttua uudelleen, koska mulla on syvä mielikuva siitä, että 14-vuotias ei ehkä vielä tajua kaikkia viittauksia ja hahmota kokonaisuutta siinä, missä kolmatta kertaa sarjaa lukeva 16-vuotias ehkä voisi tajuta. Ei sillä, etteikö nuorempanakin lukukokemus ja ymmärrys voi olla jo kenellä tahansa tasokas vaan sillä, että henkilökohtaisesti olen viimeisenä parina vuotena ymmärtänyt iahn eri aspekteja sarjoista, joihin olen viimeksi koskenut joskus 12-14-vuotiaana.

Mutta siis, jos esimerkiksi Pottereissa ollut kuolonsyöjäpiirien ja pimeän taikuuden varsin lyhyen ja ylenmalkaisen kuvauksen perusteella aihepiiri kiinnostaa, suosittelen. Oikeastaan pidin Bartemius-trilogian taikuuden käytöstä, rajoituksista ja kuvauksista jopa enemmän kuin ensimmäisten Potterien taikomisesta. Vasta neljännessä tai viidennessä kirjassa HP:ssa alkaa taikuudesta itsestään tulla kiehtova elementti, sitä ennen se on ollut aika rajoituksetonta ja helppoa ja kirjat paljon huumori- ja ihmissuhdepainotteisempia. Bartemius-triologiassa taikuus on koko ajan läsnä ja vanha Lontoo miljöönä on ihanan rosoinen ja sumuinen, vaikka high class elämääkin riittää.

Ja sitten jos kaipaa jotain hieman kevytmielisempää fantasiaa, joka hieman irvailee muille fantasiaromaneille niin kannattaa suunnata David Eddingsin Belgarionin ja Mallorean tarut.

Irvailee muille fantasiaromaaneille? Ehkä nykylukija voi sen noinkin tulkita, mutta Eddingsien pariskuntahan julkaisi pääteoksensa melko varhain ikään kuin amerikkalaisena vastavetona Tolkienille. Minua vähän tympii tuo, että ihmiset herkästi mainitsevat kirjoittajaksi vain Davidin, vaikka onhan se ihan ymmärrettävää, kun kannessa niin lukee. Kuitenkin fakta on, että Leigh teki melkein yhtä paljon työtä teosten kanssa ja varmasti juurikin hänen kädenjälkensä näkyy sarjan naishahmoissa. David kuitenkin oli melko tyypillinen amerikkalaismies, jolla ei ehkä ollut kattavaa käsitystä "naisten maailmasta". Epäkohta on myös siinä, kun Eddingsien tuotantoa kuvaillaan äärimmäisen clichéiseksi. Hehän olivat tavallaan nykyajan fantasiakirjallisuuden pioneereja siinä, missä Tolkien ja C. S. Lewiskin.

Garth Nixin Abhorsen, Lirael ja Sabriel ovat kanssa jääneet ihan positiivisina kokemuksina mieleen, tosin en tiedä kuinka lapsekkaita ne olisivat jos uudelleen lukisi. Kyllä varmaan lukisinkin.

Olen nämäkin lukenut kahdesti ja pitänyt kummallakin kerralla (nimimerkkinikin varmaan kertoo omaa tarinaansa). Lempikirjojani ehdottomasti. Harmittaa vain, kun oikein mistään ei näitä löydä omaan hyllyyn. Saisivat suomentaa vielä seuraavatkin osat: Nixhän on kirjoittanut tälle ainakin kaksi jatko-osaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Arte - 08.08.2012 17:03:27
Garth Nixin Abhorsen, Lirael ja Sabriel ovat kanssa jääneet ihan positiivisina kokemuksina mieleen, tosin en tiedä kuinka lapsekkaita ne olisivat jos uudelleen lukisi. Kyllä varmaan lukisinkin.
Olen nämäkin lukenut kahdesti ja pitänyt kummallakin kerralla (nimimerkkinikin varmaan kertoo omaa tarinaansa). Lempikirjojani ehdottomasti. Harmittaa vain, kun oikein mistään ei näitä löydä omaan hyllyyn. Saisivat suomentaa vielä seuraavatkin osat: Nixhän on kirjoittanut tälle ainakin kaksi jatko-osaa.
Abhorsen-trilogia on melkoinen rakkaus. Luin nämä joskus alakoulun ylimmillä luokilla/yläkoulussa ja erityisesti Liraelia rakastin/rakastan. Luin trilogian juuri viime keväänä läpi uudemman kerran ja olihan se edelleen hyvin koukuttava ja nautittava kokonaisuus, vaikka nuoremmille onkin suunnattu. Rakastan Vanhan valtakunnan maailmaa ja toivon edelleen, että Liraelissa olisi paljon paljon enemmän Lirael-kohtauksia...

Mutta mitä kummaa, jatko-osia trilogiaan? Itse olen noiden kolmen kirjan lisäksi törmännyt vain Nicholasista kirjoitettuun novelliin, joka on novellikokoelmassa Across the Wall (eikä sitä ole suomennettu). Nixillähän on paljon nuorten kirjoja, joita suomalainen yleisö ei tavoita. Olen lukenut saksaksi The Keys to the Kingdom -sarjan ensimmäisen teoksen, eikä se todellakaan vetänyt vertoja Abhorsen-sarjalle...

Abhorsen-faneille tiedoksi: Garth Nix kirjoittaa juuri neljättä Vanhaan valtakuntaan kuuluvaa teosta (http://www.garthnix.com/)!

Suora lainaus ylläolevasta linkistä: I’m writing CLARIEL: THE LOST ABHORSEN at the moment. It is set about 300 years before the events of SABRIEL, in an extremely settled era of the Old Kingdom, where is almost no threat from the Dead or Free Magic, and the Abhorsens are considered something between an archaic remnant of worse times and municipal rat-catchers. Clariel will probably be a 2013 release.

Ah ihanaa! Tuo maailma on niin huikaisevan hieno, että ihanaa saada tietää siitä lisää - ja vieläpä aivan eri aikakaudelta kuin mihin trilogia keskittyy. Minulla on itselläni Abhorsen omana ja pienen metsästyksen alla ovat kaksi aikaisempaakin kirjaa. Eritoten Lirael olisi ihana saada kirjahyllyä komistamaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 08.08.2012 17:41:43
Mutta mitä kummaa, jatko-osia trilogiaan? Itse olen noiden kolmen kirjan lisäksi törmännyt vain Nicholasista kirjoitettuun novelliin, joka on novellikokoelmassa Across the Wall (eikä sitä ole suomennettu). Nixillähän on paljon nuorten kirjoja, joita suomalainen yleisö ei tavoita. Olen lukenut saksaksi The Keys to the Kingdom -sarjan ensimmäisen teoksen, eikä se todellakaan vetänyt vertoja Abhorsen-sarjalle...

Abhorsen-faneille tiedoksi: Garth Nix kirjoittaa juuri neljättä Vanhaan valtakuntaan kuuluvaa teosta (http://www.garthnix.com/)!

Suora lainaus ylläolevasta linkistä: I’m writing CLARIEL: THE LOST ABHORSEN at the moment. It is set about 300 years before the events of SABRIEL, in an extremely settled era of the Old Kingdom, where is almost no threat from the Dead or Free Magic, and the Abhorsens are considered something between an archaic remnant of worse times and municipal rat-catchers. Clariel will probably be a 2013 release.

Ah ihanaa! Tuo maailma on niin huikaisevan hieno, että ihanaa saada tietää siitä lisää - ja vieläpä aivan eri aikakaudelta kuin mihin trilogia keskittyy. Minulla on itselläni Abhorsen omana ja pienen metsästyksen alla ovat kaksi aikaisempaakin kirjaa. Eritoten Lirael olisi ihana saada kirjahyllyä komistamaan.

Joo, olin näköjään sekoittanut muun Nixin tuotannon (ja senkin kummallisella virheellisyydellä) mukaan Valtakunta-teoksiin. Mutta hienoa, jos lisää kuitenkin on tulossa. Silloinhan se ehkä pääsee suomennettavaksikin... Joskus on tuskaa tajuta, että jatko-osia ei vain suomenneta. Kuten Redwall-sarjalle kävikin: suomentaminen vain loppui kuin seinään ja teokset vielä niin raskaita englanniksi omalla kielitaidolla, että yäh.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Zacharias - 08.08.2012 17:52:39
Lainaus
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?

Jos Pottereita tai Nälkäpelin ensimmäistä osaa ei lasketa, vaan mietitään yksittäisiä kirjoja, niin tällainen on Stephen Chboskyn the Perks of being a Wallflower aka Elämäni seinäruusuna. Siinä on kirja, joka on miulla lähes kulunut puhki lukukerroista. Ihan mielettömän kaunis kuvaus kasvamisesta ja syrjään vetäytyvistä ihmisistä. Todella aitoja tunteita.

Löysin sen ihan vain kirjasuosituksista joltain bloggerilta. En kadu yhtään, että tartuin siihen. Nyt odottelen seuraavaksi siitä tehtyä elokuvaa, joka ilmestyy tässä syksyllä (:

Komppaan muuten maikkia Sovituksesta. Se on myös miun yksi suursuosikkeja. Alku oli ehkä hieman pitkä ja liian tarkkaan kuvailtu, mutta kirjan loputtua sitä jäi kyllä miettimään. Hirveän hieno.

Ja koska olen tätä topaa stalkkaillut ja kukaan muu ei ole sanonut tästä kirjasta mitään Fiorellan lisäksi, niin miä sitten! Luin ite Divergentin tuossa kesän alussa ja ostin Insurgentin vain kaksi päivää sen jälkeen. Luin molemmat osat yhdessä päivässä. Vaikka tuntuu, että dystopia on nyt niin in ja pitää oikeasti valikoida mitä ottaa, niin tämä oli hemmetin hyvä. Tykkäsin ihan älyttömästi. Ja kerrankin kirjan "pääparitus" oli rakennettu hyvin ja huolellisesti, eikä ärsyttänyt yhtään.

Samaa ei voi sanoa Matchedista (Tarkoitettu se taisi suomeksi olla?) joka oli miun mielestä surkeinta kuraa mitä olen vähän aikaan lukenut - tai no, lukenut ja lukenut. En pystynyt menemään loppuun saakka, kun kyllästyin niin pahasti.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 08.08.2012 18:17:38
Lainaus
Ja koska olen tätä topaa stalkkaillut ja kukaan muu ei ole sanonut tästä kirjasta mitään Fiorellan lisäksi, niin miä sitten! Luin ite Divergentin tuossa kesän alussa ja ostin Insurgentin vain kaksi päivää sen jälkeen. Luin molemmat osat yhdessä päivässä. Vaikka tuntuu, että dystopia on nyt niin in ja pitää oikeasti valikoida mitä ottaa, niin tämä oli hemmetin hyvä. Tykkäsin ihan älyttömästi. Ja kerrankin kirjan "pääparitus" oli rakennettu hyvin ja huolellisesti, eikä ärsyttänyt yhtään.

Haa, olipa hyvä kuulla positiivista kyseisestä sarjasta/trilogiasta/mikäonkaan - olen jo pitkään pohdiskellut, pitäisikö pokkarina ostaa omaksi, sen verran mielenkiintoiselta ja ennen kaikkea hyvin rakennetulta Divergent mielestäni vaikuttaa. Laadukasta dystopiaa kun ei koskaan ole liikaa ja silleen. : > Tarkoitettu taas on mielestäni ihan ookoo teos, joka kuitenkin hukkaa mahdollisuutensa todella laahaavaan kerrontaan ja turhan yksioikoisiin henkilöhahmoihin ja romantiikkaan (onko se kolmiodraama pakko tunkea kaikkialle, kysyn vaan). Jatko-osa jäi omalla kohdalla kesken, kun siinä ei käytännössä tapahtunut yhtään mitään.

Komppaan myös the Perks of being a Wallflowerin hienoudesta. Se on tullut luettua nyt muutamaan kertaan, sekä suomeksi että englanniksi, ja tuntuu parantuvan jokaisella lukukerralla. Yksi niistä teoksista, jotka jokaisen tulisi lukea.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Gelmir - 08.08.2012 20:07:07
Nythän alkoi tulla fantasialistausta, jee! Mainituista olen lukenut joskus aikoja sitten Bartimeus-trilogian, josta en muuta muistakaan kuin että itse Bartimeus oli mahtava. :D Pitäisi ehkä lukea uudestaan. Myös Aikavartio-trilogia ja Garth Nixin kirjat on tullut joskus luettua. Ainiin ja Meyerin Vieras englanniksi. Pitää alkaa tutustua noihin muihin. :D

Lainaus
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa?

Laskisin lähinnä Potterit ja Sormusten Herran tuohon kastiin, mutta jos vedetään rajaa vähän alemmas, niin voisin mainita esimerkiksi Deborah Spungenin Nancyn, jonka luin ensimmäisen kerran joskus yläasteella ja sen jälkeen on tullut luettua tuota vielä monesti.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 08.08.2012 20:10:49
Täällä kun mainittiin Húrinin lasten tarina, niin mun täytyy kyllä kehua että se on kenties mulle Tolkieneista ollut pitkään rakkain. On kyllä aikaa viime lukukerrasta, mutta itse pidän todella paljon siitä, että se perustuu pitkälti Kullervon taruun. Kalevalaa pidän hienona teoksena, ja koen kirjan upeana Tolkien-versiona tästä tarusta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Neithan - 09.08.2012 18:02:47
Lainaus
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?

Oma, ehdoton ykköseni on Silmarillion. Se on vain niin uskomattoman hyvä. Ensimmäisen kerran luin sen 11-vuotiaana, olimme Lapissa laskettelemassa ja minulta oli lukeminen loppu niin veli iski Silman käteen. Ylläri alkuun menin ihan sekaisin kaikista hahmoista ja paikoista, mutta pidin siitä huolimatta. En muista milloin luin sen uudelleen, mutta silloin ymmärsin jo ennemmän ja nykyään en enää tiedä kuinka monta kertaa olen sen lukenut, mutta silti aina jaksaa lukea uudelleen. Noldorin ja erityisesti Fëanorin perheen kohtalo liikuttaa aina. Húrinin lasten tarina on myös rakas, mutta Silman veroinen se ei minusta ole.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Jeeetu - 09.08.2012 19:46:02
Lainaus
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa? Mikä siitä tekee niin hyvän? Mitä kautta siihen tutustuitte?

Ensimmäisenä tulee mieleen Kirsti Ellilän Salakielileikki, joka on kyllä tosi lyhyt ja vanha, se oli ennen tätini ja äitini. En muista, milloin luin sen ensimmäisen kerran, mutta sen vain, että vaikutuin erittäin syvästi ja sen jälkeen olen lukenut sen monta kertaa. Se on tosi rakas ja tärkeä minulle, vaikka en edes tiedä, miksi. Ja sitten on tietysti Potterit, Varjojen kaupungit, Nälkäpelit.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 10.08.2012 10:58:23
Terhi Rannela - Yhden promillen juttuja

Hei haloo, nää on bileet. Mikset sä juo?

Tämä kirja kertoo Nikosta, josta tulee säkenöivä, näkyvä ja kuuluva – mutta vain bileiden ajaksi. Meijasta, joka ei muista, mitä hänen sivupersoonansa miss Jackie Daniels on kännissä taas puuhaillut. Ja äidistä, jonka viinanhimo pilasi ainakin kaksi elämää. Parhaasta ystävästä, joka on muuttunut kokonaan toiseksi ihmiseksi. Pikavippikierteestä, jota vauhdittavat siiderit.

Viina virtaa ja vie, niin nuoria kuin heidän vanhempiaankin. Tositapahtumiin perustuvissa fiktiivisissä ja moralisoimattomissa tarinoissa näyttäytyy viinanhuuruisen Suomen koko kuva nuorten silmin.

Ohut kirja, joka sisältää 19 tarinaa tosielämästä. Kaikkihan me olemme olleet nuoria, joten tästä kirjasesta varmaan löytyy suurimalle osalle se tarina, joka kolahtaa eniten omaan elämään. Minulle ainakin kävi näin pariin otteeseen. Nuorena ja huimana ei aina mieti tekojensa seurauksia, mutta iän lisääntyessä järki yleensä tulee mukaan kuvioihin. Nyt kirjan tarinoita lukee enemmänkin kauhunsekaisin tuntein koska ne ovat tosielämää ja hyvin realistisesti kirjoitettuja. Kirja imaisi mukaansa eikä hellittänyt otettaan missään vaiheessa. Tämä on sellainen kirja joka pysäyttää ja pistää miettimään.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sielunsyöjä - 13.08.2012 00:55:29
Hmm... Lempikirjaa ei taida olla juuri nyt tiedossa.
Luin äskettäin kyllä pirun hyvän kirjan nimeltään Ready player one .
Poikkeaa maustani hieman, sillä se on enemmän scifiä, kuin fantasiaa, jota yleensä luen enemmän.
Eletään vuotta 2044, jolloin suurin osa ihmiskuntaa pakenee ahdistavaa todellisuutta viettämällä aikaansa kirjautuen virtuaaliutopia OASISiin. Siellä jokainen voi olla ja tehdä mitä haluaa.
Päähahmo Wade pelaa miljoonien muiden kanssa peliä, jonka voittaja perii maailman rikkaimman miehen ja universumillisen hahmoja. OASISin luonut James Hallidy on testamentannut kaikkensa sille, joka ensimmäisenä ratkaisee kolme kätkettyä arvoitusta, jotka liittyvät Hallidyn nuoruuteen, 1980-luvun populaarikulttuuriin.
Kilpailusta tulee kovaa ja se ulottuu pelottavasti myös virtuaalitodellisuuden ulkopuolelle oikeaan maailmaan. Miten käy Wadelle ja muille pelaajille? Se selviää lukemalla.

Lukemisen arvoinen kirja ainakin kaikille nörteille ja 80-luvun kulttuurista pitäville.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 17.08.2012 14:19:59
Salla Simukka - JÄLJELLÄ

"Oletko koskaan toivonut, että kaikki muut ihmiset vain katoaisivat? Kannattaa varoa, mitä toivoo.

Emmi Aalto on 15-vuotias tyttö, joka kokee, ettei hän ole mitään. Koulussa hän ei ole löytänyt omaa lahjakkuusaluettaan, vaan on yhäkin pelkkä Potentiaali. Kotona perhe ei tunnu huomaavan häntä. Ystäviä hänellä ei ole koskaan ollutkaan. Emmi päättää karata, jotta hänestä tulisi edes tyttö, joka katosi. Mutta kun hän palaa karkumatkaltaan, kotona ei ole ketään. Eikä naapuritaloissa. Eikä koko kaupungissa. Kaikki ihmiset ovat kadonneet, vai ovatko?

Jäljellä on salaperäinen tarina lähitulevaisuuden maailmasta, jossa tavallisuus ei ole mitään. Se on myös jännittävä mysteeri, joka vyöryttää Emmin eteen suuria kysymyksiä. Mitä on tapahtunut? Kehen voi luottaa? Kuka on ystävä? Uskaltaako rakastua? Kuka lähettelee hänelle satuviittauksia ja mitä niillä yritetään sanoa? Jäljellä kertoo yksinäisyydestä, joka on mahdollista murtaa, ja rohkeudesta, joka löytyy pinnan alta."


Suomeen sijoittuvassa tarinassa on nuori Emmi, joka ajattelee olevansa kaikille näkymätön. Hänen perheensä ei huomaa häntä eikä kukaan halua olla hänen ystävänsä. Hän ei edes ole erityisen hyvä missään. Olisi kauhistuttavaa herätä samoissa asetelmissa kuin Emmi, joka huomaa yhtäkkiä olevansa yksin. Missään ei ole ketään, puhelimet ja muut yhteyslaitteet eivät toimi. Kirjassa on paljon teinielämään liittyviä ongelmia ja käyttäytymistä. Itsensä ja toisien hyväksymistä. Alkuun kirja ei herättänyt oikein mitään mielenkiintoa, mutta loppua kohden juoni alkoi minusta parantua huomattavasti. Tarina kuitenkin jäi suurilta osin vähän laihaksi ja aika mitäänsanomattomaksi.


P.C. Cast & Kristin Cast - LUMOTTU

"Zoey Redbird on karkottanut viettelevän mustasiipisen paholaisen ja langenneen ylipapittaren Yön talosta, mutta Afroditen näyt varoittavat uudesta vaarasta. Zoey on ainoa joka voi vaikuttaa asioiden kulkuun. Pelastaakseen läheisensä hänen on kuljettava kohti pahuutta ja kohdattava muinainen Kalona. Uskaltaako hän altistua lumoukselle?"

Vau! Sanoisin, että tässä kirjassa kirjailijat pääsivät todella taas vauhtiin. Olin totaalisen onnellinen, että hyvin rasittavaa poikaystävä-kuviota ei ollut kauheasti ja tämän kirjan sivuilla siihen kyllä saatiin jonkinlainen järjestys. Ja sitä kautta Zoey sai hahmona lisää pisteitä minun silmissäni. Upeaa, että tähän kirjaan oli kirjoitettu muidenkin henkilöiden näkökulmasta kuin Zoeyn. Se toi kirjaan tervetullutta piristystä. Lisäksi tämä Stevie Raen kuvio ja uusi mielenkiintoinen hahmo saivat kuolan suorastaan valumaan suupielistäni, heistä luen mielelläni lisää - aivan mahtava juonikuvio! Kirjassa oli paljon tapahtumaa, hiukan vähemmän turhaa teinimeininkiä ja loppu oli suorastaan järisyttävä. Edellisen kirjan jälkeen en niinkään jäänyt odottamaan jatkoa, mutta nyt janoan sitä!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Olivia - 17.08.2012 19:24:07
Ihanaa meille annettiin koulusta tehtäväks etsii kirja, joka kertoo jonkun elämänkerran! Noo, mie valittin J.K.Rowlingin tietty!:) ihana tehtävä<3 dikkaan esitelmistä!!

Jaa vihdoin kirjastossa oli yks kapaale Langennut enkeli kirjaa... Hankin samalla uuen kirjastokortin. Meni siihenki kaks egee... ::)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 19.08.2012 11:24:24
Hei, minäkin olen lukenut tuon Salla Simukan Jäljellä-kirjan, ja jäin aikalailla samoihin tunnelmiin kuin Q+Black. Vähän aikaa sitten kuitenkin kuulin, että sille tuleekin jatko-osa, Toisaalla, toivottavasti tarina tempaa siinä paremmin mukaansa.
Luetteko muuten aina kirjasarjan kokonaan, vai ainoastaan siloin tällöin?
Itse en vain voi jättää sarjan lukemista kesken, jos ensimmäinen osa on tullut luettua. Vaikka jatko olisi surkeaa, kahlaan sen läpi (muutamaa poikkeusta lukuunottamatta).

Ja pöh, koulussa aiotaan lukea aivan samoja kirjoja, kuin mitä olen viimeisen kesälomakuukauden aikana lukenut muutenkin. Olen kateellinen, Olivia...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Paju - 19.08.2012 16:19:05
Kesän aikana on tullut luetuksi muutama kirja joista en ole mitään maininnut, koulun kirjasto kun tuli ratsattua lomalle lähtiessä.

Kellopeli Appelsiini oli kirjanakin mielenkiintoinen, mutta sen kieli herätti eniten huomiota. Omaan murteeseeni on tullut vaikutteita venäjästä, ja kirjan "slaavilainen slangi" aiheutti välillä kiljahduksia kun tajusi jonkun tutun, jopa käytössä olevan sanan alkuperän olevan itärajan toisella puolen. ;) Mutta erittäin väkivaltainenhan tuo oli, jopa kirjaksi.

Spoon River antologia
oli mulle suhteellisen käänteentekevä kirja, sillä kyseessä on ensimmäinen vapaaehtoisesti lukemani runoteos joka ei ole lastenrunoja. Ei ehkä kaikkein tavallisinta, mutta tämä oli upea, ja ei liene yllätys että muistokirjoitus Spoon Riverin henkeen olisi upeinta ikinä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 20.08.2012 15:16:03
Hei, minäkin olen lukenut tuon Salla Simukan Jäljellä-kirjan, ja jäin aikalailla samoihin tunnelmiin kuin Q+Black. Vähän aikaa sitten kuitenkin kuulin, että sille tuleekin jatko-osa, Toisaalla, toivottavasti tarina tempaa siinä paremmin mukaansa.
Juuh, ens kuussa tulee toinen osa. Olen vähän pettynyt, että siinä tokassa kirjassa ei kerrota ilmeisesti enää tuon Emmin näkökulmasta vaan jonkun pojan.

Luetteko muuten aina kirjasarjan kokonaan, vai ainoastaan siloin tällöin?
Jos aloitan kirjasarjan niin yleensä kyllä luen loppuunkin. Suosikkisarjat tulee luettua heti kun uusi kirja ilmestyy, toisissa menee pidempään. Mulla on kyllä niin monta aloitettua sarjaa, että menen välillä ihan sekaisin mitä luen  ;D

Tällä hetkellä luen Jane Evanovichin Stephanie Plum - sarjan ekaa kirjaa Ensin rahat. Luin epähuomiossa ensin seitsemännen kirjan kun en tiennyt tämän olevan sarja, mut päätin aloittaa alusta. Ihan loistavaa tekstiä! Kertoo siis Stephaniesta, josta tulee palkkiometsästäjä. Huumoria ja älyvapaita tilanteita ei puutu. Tästä ekasta on tehty leffakin, joka piti käydä heti tilaamassa itselle kun sain tietää. Katso traileri täältä (http://www.youtube.com/watch?v=N1Rvcn9gjts). Tuosta saakin jo hyvän kuvan kirjan menosta  ;D Onko kukaan lukenut tätä sarjaa?

Sarjan kirjojen nimet menee vielä hassusti sen mukaan mones kirja on: 1. Ensin rahat, 2. Kahta kovemmin, 3. Kolmas kovanokka, 4. Neljäs kerta toden sanoo, 5. Luuvitonen, 6. Kuudestilaukeava, 7. Herttaseiska, 8. Kahdeksan kaunista ja marraskuussa ilmestyy enkuksi yhdeksäs kirja "Notorius Nineteen".


EDIT: Ensin rahat luettu!

"Työpaikkansa menettänyt Stephanie Plum on pinteessä. Hän tarvitsee rahaa, mutta ajat ovat kovat. Niinpä hänen on pakko pyytää apua sukulaisilta. Hän keplottelee Vinnie-serkkunsa firmasta itselleen työn palkkionmetsästäjänä, pakoilevien takuuvelallisten jahtaajana. Stephaniella ei ole alan kokemusta, mutta vähät siitä. Vähät siitäkin, että ensimmäinen etsittävä on poliisi Joseph Morelli. Siitä lähtien kun seksikäs Morelli vuosia sitten käytti Stephanien sinisilmäisyyttä hyväkseen, Morelli-sana on merkinnyt ongelmia. Nyt miestä syytetään murhasta.

Paha kyllä Stephanie raivostuttaa tutkimuksillaan nyrkkeilijä Beniton ja joutuu hengenvaaraan. Jos hän onnistuu nappaamaan Morellin viikossa, hänen tililleen rapsahtaa kymmenentuhatta dollaria. Hänen on vain opeteltava palkkionmetsästäjän homma yhdessä yössä – ja pysyteltävä hengissä, kunnes löytää Morellin."


No niin, sainpas aloitettua sarjan alusta. Luin siis aiemmin seitsemännen osan kun en tajunnut, että tämä on kirjasarja. Herttaseiska oli niin hassunhauska, että oli pakko käydä lainaamassa eka tuotos. Stephanie Plum on kyllä melkein minun idolini. Hän on räväkkä persoona, joka osaa tehdä törkeyksiä, mutta sitten häneltä kuitenkin löytyy se herkempi puoli. En malta odottaa kun hän alkaa kasvaa kirjojen myötä yhä enemmän ihmisenä sekä palkkiometsästäjänä. Pidän tästä kirjasta siksi, että juonesta ei ole tehty kauhean monimutkaista vaikka pääosin keskittyykin kaikenlaisiin rikosjuttuihin. Seassa on hersyvää huumoria, flirttailevia miehiä ja tottakai Stephanien sekopäinen perhe. Teksti on sujuvaa ja tapahtumaa riittää, mutta asiat eivät kuitenkaan junnaa paikallaan ja rikoksien kanssa joutuu käyttämään aivojaan ja tässäkin loppu yllätti.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 21.08.2012 15:36:05
En jaksanut lukea viestejä kun pari ekaa sivua, joten tästä on ehkä puhuttukin jo... onko kukaan lukenut timo parvelan sammon vartijat trilogiaa? Mulla on paha tapa mennä kirjakauppaan ja ostaa hetken mielijohteesta joku kirja. Ja yleensä jatkoosat myös. Noh, ostin edellä mainitun trilogian kovakantisina, ja haluaisin kuulla mielipiteitä kirjoista. Takakannen perusteella vaikutti mielenkiintoisilta.
 
Ai niin. Ostan kirjani aina kovakantisina, niin ne kestää kauemmin. Luen paljon, ja vihaan kirjojen lainaamista kirjastosta, joten rahaa palaa useimmiten vajaa 100€ kuussa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 21.08.2012 15:42:17
Sammon vartijat on ihana! Itse luin kaikki osat joskus muutama vuosi sitten ja pidin kyllä todella paljon. Kalevalainen mytologia nyt on muutenkin sydäntä lähelä ja T. Parvelaa olen nuorempana lukenut enemmänkin, hänellä on mielestäni kovin hauska tyyli ja huumori kirjoissaan.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 21.08.2012 15:51:43
Lupa: kiitos, nyt uskallan tarttua avoimin silmin kirjoihin, kun jostakin kumman syystä olen vierastanut suomalaista fantasiakirjallisuutta. Ei kun, olenhan mä lukenut mahlaa suonissaan kirjan, en vain muista naiskirjailijan nimeä. Ihana se oli kuitenkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Arte - 22.08.2012 11:37:00
Lupa: kiitos, nyt uskallan tarttua avoimin silmin kirjoihin, kun jostakin kumman syystä olen vierastanut suomalaista fantasiakirjallisuutta. Ei kun, olenhan mä lukenut mahlaa suonissaan kirjan, en vain muista naiskirjailijan nimeä. Ihana se oli kuitenkin.
Viivi Hyvösen Mahlaa suonissaan on kyllä oikein kiva nuortenkirja! Siitä on vain superkauan, kun olen sen itse lukenut. Naiselta on myös esikoisteos Näkijä, jonka kirjailija on käsittääkseni kirjoittanut melko nuorella iällä. Sekin varsin viihdyttävä teos.

On harmi, miten moni suhtautuu kovin karsaasti ja ennakkoluuloisesti ylipäänsä suomalaiseen kirjallisuuteen. Erityisesti suomalaiset novellikokoelmat ovat aivan loistavia, niitä tulee itsellä kulutettua tasaisin väliajoin. Suomalaista fantasiasta olen ainakin itse löytänyt hienoja helmiä, kuten Anu Holpaisen. Hänellä on mm. Pohjoistuulten sukua - sekä Syysmaa-sarjat, jotka on suunnattu nuorille lukijoille ja sijoittuvat eritoten menneisyyteen. Ihania! Ja kai kaikki tuntevat myös Aili Somersalon klassikkoteoksen Mestaritontun seikkailut, jota itse vieläkin tavaan erittäin suurella nautinnolla. Johanna Sinisalolla on myös erittäin laadukasta fantasia- ja scifi-painotteista kirjallisuutta. Tuulia Aholta taas olen lukenut Kuikansulka-sarjaa, jossa minua erityisesti viehättivät luontoaiheet ja niiden kytkeyttäminen arkielämään.

Onko kukaan muuten lukenut Ilkka Auerin Lumen ja jään maa -sarjaa? Itse tartuin joskus ensimmäiseen kirjaan, mutta se ei jotenkin lähtenyt rullaamaan vaan kerronta oli minun makuun liian rönsyilevää.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Gil Galad - 22.08.2012 17:06:05
Minä olen lukenut koko Lumen ja Jään maa -sarjan ja tykkäsin kauheasti siitä. Musta kerronta oli hyvää.

Oon nyt lueskellut L.J. Smithin Vampyyri päiväkirjoista 4, 5 ja 7 kutonen ootta kunhan oon saanu luettua Charlaine Harrisin Veren Perinnön loppuun. Luin kolme ekaa Vampyyri päiväkirjaa kun ne ilmesty suomeksi ja innostuin lukemaan loput nytten. Sookie Stackhouse sarja on ollut vaiheessa kanssa noin vuoden mutta nyt kesällä oon lukenu loppuja innolla.

Ite tykkään lukea koko sarjan, jos olen tykännyt kohtalaisesti avaus teoksesta ja muutenkin tykkään sarjoista. Kesken olevia sarjoja nyt on Vampyyri Päiväkirjat Percy Jaksonin se uus sarja ja Sookie Stackhouse.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: cooperaur - 23.08.2012 23:38:01
Onko teillä jotain tiettyä yli muiden olevaa lempikirjaa, jonka voi lukea kyllästymättä läpi sata kertaa?
Kadehdin teitä jotka ootte osanneet vastata tähän lyhyesti ja ytimekkäästi, mulla itellä ei mitään yhtä selkeetä ykköstä oo oikeastaan. Potterit on kuitenkin helppo sanoa tähän, samoin Charlotte Brontën Kotiopettajattaren romaani, Klaus Hagerupin Markus + Diana ja Reidar Palmgrenin tuotanto.

Kirjasarjoista näkyi olleen juttua, itellä hyllyyn on kertynyt Potterit, Tulen ja jään laulu - sarjaa, Millenium-trilogia, Juoppiksia, Nälkäpeliä ja Sofi Oksasen Viro-Kvartettia useamman osan verran. Tuppaa vähän olee niin, että jos jostain yhden osan ostaa niin on ne loputkin saatava hyllyyn että tulee ns. ehjä kokonaisuus tai mikskä sitä nyt sitten ikinä kutsuisikaan.

Tässä kuussa on tullut ostettua poikkeuksellisen paljon kirjoja, kun piti saada umpeutuva pokkaripassi kerättyä loppuun; David Safierin Huono karma ja Torey Haydenin Tiikerin lapsi tuli muunmuassa hommattua, molemmat ihan kuultujen kehujen perusteella valitsin - täytyy toivoa että "huhut" pitävät paikkaansa. Sen lisäksi sorruin ostamaan nyt sitten sen hemmetin Fifty Shadesin ensimmäisen osan (mikä varmaankin tarkoittaa sitä että kerään sitten loputkin...). Se ei ollut yhtään enempää tai vähempää kuin mitä odotin - en tosin voinut välttyä ajoittain iskelvältä tunteelta että olin lukemassa kirjan sijasta ficciä, mikä oli vähän hämmentävää. Hahmot eivät olleet kummoisia, mutta toisaalta esimerkiksi Ana ei ollut ollenkaan niin ärsyttävä kuin pelkäsin. Juoni oli kehno ym. (tämä tietenkin on vain minun mielipiteeni... eikun...) mutten kuitenkaan oikeastaan mitenkään vihannut kirjaa. Tuli vähän "no, se oli sitten semmonen" -fiilis.

Hemmottelin itseäni vielä sen verran tänään että ennakkotilasin Sofi Oksasen uutuuden Kun kyyhkyset katosivat joka on tuon Kvartetti-sarjan kolmas osa. Lupasivat nopeille ennakkoon tilaajille signeerattuna, saa nähdä kuinka nopea olin. :D

Asiasta seitsemänteen, oon aina kuvitellut että fantasiakirjallisuus ei oikeastaan oo mun juttu ja ajatellut että Potterit on mulle suuri poikkeus (ja no ok ehkä Narnia myös), mutta nyt ihan viime aikoina oon huomannut päätyneeni lukemaan useampaakin fantasiasarjaa, kuten Tulen ja jään laulua ja Vampyyrikronikoita joista molemmista oon tykännyt kovasti. Lisäksi oon harkinnut että ottaisin urakaksi myös Sookie Stackhouse -sarjan. Tykkään aivan älyttömästi True Bloodista, mutta oon kuullut kirjoista vähän vaihtelevia mielipiteitä. Mitä mieltä te jotka ootte noita lukeneet ootte ko. sarjasta? Kannattaako ryhtyä urakkaan?

... Viime aikoina lukemaani on tullut tässä viestissä mainittua nyt näköjään vähän siellä sun täällä, mutta lisäksi pitää vielä mainita Stephen Kingin Hohto, jonka vihdoinkin onnistuin saamaan käsiini. Rakastuin! Oli piristävää lukea pitkästä aikaa jotakin pelottavaa, olin jo melkein ehtinyt unohtamaan että kirjatkin voi oikeasti olla pelottavia. Aion ehdottomasti lukea Kingiä enemmänkin, olisi kiva jos joku osaisi suositella jotakin toista Kingin kirjaa.

Sitten vielä, John Steinbeckin Hiiriä ja ihmisiä tuli luettua, tykkäsin siitäkin todella paljon. Niin vähän sivuja mutta niin paljon ajatuksia. Sitäkin enemmän pidin Dostojevskin Rikoksesta ja rangaistuksesta, joka oli yhtä aikaa tuskastuttava, huumaava, raskas ja oikeasti herättelevä lukukokemus. Päähenkilön tuskallisuuden tuntee ihan luissa ja ytimissä. Kolmas klassikko joka tuli luettua oli William Goldingin Kärpästen herra jonka löysin kirpparilta. Tykkäsin siitäkin, mutta jotenkin tuntui ettei siitä lopulta jäänyt mitään käteen. Vaatii ehkä uudemman lukukerran. Ostin ja luin hiljattain myös Kjell Westön Missä kuljimme kerran, Arto Paasilinnan Jäniksen vuoden sekä Paulo Coelhon Alkemistin, joista jälkimmäinen etenkin oli aivan loistava.

Mutta no niin, huh, eiköhän tässä ollut taas romaania kerrakseen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 24.08.2012 00:32:09
Lisäksi oon harkinnut että ottaisin urakaksi myös Sookie Stackhouse -sarjan. Tykkään aivan älyttömästi True Bloodista, mutta oon kuullut kirjoista vähän vaihtelevia mielipiteitä. Mitä mieltä te jotka ootte noita lukeneet ootte ko. sarjasta? Kannattaako ryhtyä urakkaan?
Itse olen lukenut kaikki tähän mennessä suomennetut kirjat enkä vieläkään osaa päättää onko sarja loistava vai ei. Vähän kiltimpiähän nää kirjat on kuin itse sarja ja neloskirjaan asti mennään aikalailla samalla tavalla kirjojen ja sarjan osalta. Kirjoissa Sookie on musta jotenkin turhan typerä ja naiivi blondi, joka pyörittää sataa miestä ympärillään. Eka osa ei herättänyt oikein mitään tuntoja, mut musta sarja paranee mitä pidemmälle lukee. Ihan kivaa viihdettähän nää on. Kannattaa käydä lukasemassa vaikka Risingshadowsta (http://fi.risingshadow.net/library?action=series&series_id=825) muiden arvosteluja. Pakko tämä sarja kyllä on loppuun lukea kun on aloittanutkin  ;D Sarjaan on muistaakseni tulossa 12 kirjaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chuuko - 25.08.2012 13:00:30
Sen lisäksi sorruin ostamaan nyt sitten sen hemmetin Fifty Shadesin ensimmäisen osan (mikä varmaankin tarkoittaa sitä että kerään sitten loputkin...). Se ei ollut yhtään enempää tai vähempää kuin mitä odotin - en tosin voinut välttyä ajoittain iskelvältä tunteelta että olin lukemassa kirjan sijasta ficciä, mikä oli vähän hämmentävää. Hahmot eivät olleet kummoisia, mutta toisaalta esimerkiksi Ana ei ollut ollenkaan niin ärsyttävä kuin pelkäsin. Juoni oli kehno ym. (tämä tietenkin on vain minun mielipiteeni... eikun...) mutten kuitenkaan oikeastaan mitenkään vihannut kirjaa. Tuli vähän "no, se oli sitten semmonen" -fiilis.


... Viime aikoina lukemaani on tullut tässä viestissä mainittua nyt näköjään vähän siellä sun täällä, mutta lisäksi pitää vielä mainita Stephen Kingin Hohto, jonka vihdoinkin onnistuin saamaan käsiini. Rakastuin! Oli piristävää lukea pitkästä aikaa jotakin pelottavaa, olin jo melkein ehtinyt unohtamaan että kirjatkin voi oikeasti olla pelottavia. Aion ehdottomasti lukea Kingiä enemmänkin, olisi kiva jos joku osaisi suositella jotakin toista Kingin kirjaa.

Ihmekös tuo että Fifty Shadesista tulee fikki mieleen, sitähän se alunperin on ollut, pääheknilöinä itse Bella ja Edward suoraan Twilightista.
Mutta kai tuo sarja on katsastettava, alkuperäistä fikkiä olen hieman vilkuillut, mutten halua lukea sitä kokonaan etten sitten sekoita niitä keskenään.  ;D

Kingiltä suosittelen ehdottomasti Kalpeaa aavistusta. Aivan loistava.  Ja Liseyn tarina kaikessa kummallisuudessaankin oli oikein viihdyttävä.

Ja vampyyritarinoiden ystäville voin suositella Elisabeth Kostovan Historiantutkijaa. Aivan loistava kattaus nykyaikaa ja menneisyyttä. Hieman eri tavalla kerrottu Draculan tarina.

Lumpi loppu.   :D

//Mietin hetken kirjahyllyni edessä, että onko mulla ehdotonta lempikirjaa. En pysty erottelemaan täydellistä lempparikirjaa, koska rakastan monia sarjoja. Mutta yksi ehdokas lempparikirjan tittelille on Arthur Goldenin Geishan muistelmat.  Rrrakastan tuota kirjaa. Ja on se pokkariparka hieman sen näköinenkin...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 25.08.2012 13:51:44
Aion ehdottomasti lukea Kingiä enemmänkin, olisi kiva jos joku osaisi suositella jotakin toista Kingin kirjaa.
Uinu uinu lemmikkini
Kuvun alla
Kuulolla
Carrie


Tuossa muutama valio Kingin laajasta valikoimasta. UUL on ehdottomasti se yksi ja ainoa lempikirjani häneltä, vaikka muutkin ovat hyviä. Ihan saatanan karmiva teos. Oikeasti vielä yhteenkään huonoon kirjaan en häneltä ole törmännyt, mutta nuo ovat nousseet sinne ylitse muiden -tasolle. ^^ Kinghän on lempikirjailijani, tällä hetkellä minulla on häneltä kesken Kolme korttia pakasta ja Unensieppaaja.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 25.08.2012 18:53:32
Lisäksi oon harkinnut että ottaisin urakaksi myös Sookie Stackhouse -sarjan. Tykkään aivan älyttömästi True Bloodista, mutta oon kuullut kirjoista vähän vaihtelevia mielipiteitä. Mitä mieltä te jotka ootte noita lukeneet ootte ko. sarjasta? Kannattaako ryhtyä urakkaan?
No nuot ovat aika kevyitä kirjoja, etten urakaksi kutsuisi :) Itse tykkäsin kyllä alkuun lukea. Viimeisimmät kirjat on olleet hyvin itseään toistavia ja juonettomia, mut jotku ekat viisi oli kivoja. Voisin siteerata itseäni muutaman vuoden takaa:
Lainaus
Sookie Stackhouse -kirjoissahan juoni menee seuraavanlaisesti:
1. Joku kuolee. Ja sitten muka tutkitaan murhaa, vaikka oikeasti ketään ei kiinnosta muu kuin lukea vampyyreista ja seksistä. Murhaaja on joko joku Merlottesin työntekijä tai Fangtasian baarimikko, jonka lopulliseksi kohteeksi (ellei ole ollut jo alusta saakka) tulee Sookie.
2. Sookie saa turpaan.
3. Sookiella on uusi mies tai muu ihastus kehissä.
Sookie Stackhouset on erittäin viihdyttäviä kirjoja, ja laadultaan parempia, kuin mitä esimerkiksi harlekiinit (jotka ovat laadultaan parempia kuin mitä twilight-kirjat). Mutta that's it. Niissä ei ole koskaan oikein mitään pointtia, ja juoni kulkee joskus typerästi. MUTTA ne ovat paljon parempia kuin monet muut viimeaikojen (feat 25 vuotta) vampyyrikirjat. Ja paljon järkevämpiä kuin esimerkiksi Anita Blake -kirjat.--

--Sookiesta tykkää kanssa, ehkä siksi kun sen hahmonkehitys on kaunis kaari. Mutta on se ärsyttäväkin. Aina kun lukee, että "I quickly slapped on some makeup" ärsyttää. Ja se, että kun se on niin täydellinen sängyssä. Ja se kun se taivastelee, et god, onneks laitoin hyvät pikkarit jalkaan tänään!!11, koska niin käy jokaikinen kerta, kun se on alusvaattesillaan. Mikä on usein. Joten voimme päätellä, että Sookie Stackhousella ei ole mummopikkareita. The end.
Samaa mieltä edelleen :D

Ja vampyyritarinoiden ystäville voin suositella Elisabeth Kostovan Historiantutkijaa. Aivan loistava kattaus nykyaikaa ja menneisyyttä. Hieman eri tavalla kerrottu Draculan tarina.
Mä luin tätä ihan innoissani! Oli sen verran kehuttu teos ja mielenkiintoisen oloinen. Alku oli muistaakseni vähän hidas, mutta keskikohta ihan huippua. Loppu oli ikävä kyllä aika kökkö ja mielikuvitukseton ja vesitti koko kirjan mulle, että lopulta pidin aika valjuna opuksena :(
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 25.08.2012 21:26:30
Olenkohan ainoa, joka on ollut aika pettynyt Johanna Sinisalon teokseen Ennen päivänlaskua ei voi? (Huom! Jos et ole lukenut ja haluat pysytellä piilossa juonipaljastuksilta, niin varo, koska viestini luonnollisesti SPOILAA, joskin melko vähän.) Lukaisin sen tänään, ja eipä yltänyt odotusteni tasolle ollenkaan. Olihan tuo sinänsä mukavaa luettavaa, ja tekstin rytmitys oli kiva ja toimiva, mutta äh. Jätin sen aluksi lukematta, koska oletin kirjan olevan perinteinen ihkuteinihomotarina, jollaiset minussa herättävät innostuksen sijaan vain myötähäpeää, mutta sitten tutustuin teemaan tarkemmin. Kun minulle selvisi, että peikko ei ollutkaan ihmismäinen vaan oikeasti peikko, kiinnostukseni heräsi. Äidinkielen kurssilla joku kauhisteli teosta järkyttäväksi ja kuvottavaksi, ja heti innostuin ja käväisin lainaamassa :D Ehkä olen sitten ihan outo ilmestys, kun tuli todettua, että olen niin paatunut ettei tuo kyllä minua hetkauttanut. Odotukseni olivat korkealla ihan turhaan.

Teksti oli ihan perushyvää ja sujuvaa luettavaa, ei siinä mitään, mutta jotenkin koko peikkojuttu jäi vähän laimeaksi. Tuosta aiheesta olisi saanut paljon järkyttävämmän ja mässäilevämmänkin kirjan aikaiseksi. Pitkän matkaa Mikael suhtautui peikkoon ihan kuin lemmikkieläimeen, joskin pakkomielteisemmin. Seksuaalinen vire tuli mukaan vasta myöhemmin selkeämmin, ja silloinkin vain pariin otteeseen ja kumman varovasti, ja heti huomio käännettiin jonnekin muualle. Plaah. Ja oikeasti, ne sivuhahmot :D Mikä kumma siinä Mikaelissa oli, että ihan kaikki eksästä jonka hän dumppasi toisen miehen takia naapurin postimyyntivaimoon ovat niin kovin ihastuneita häneen ja valmiina esim. riskeeraamaan ammattinsa Mikaelin omituista pakkomiellettä suojatakseen? Ja muutenkin sivuhahmot olivat jotenkin sieluttomia ja tylsiä, ja Mikaelkin liian Gary Stue minun makuuni. Petyin ihan hirmuisen paljon, lähinnä koska teos ei käsitellyt tätä zoofilista virettä lainkaan niin paljon ja rohkeasti kuin mitä odotin. Ihan pikkuisen varpaanpäällä varovaisesti ja pehmeästi tökättiin rajan lähiseutua, mutta eipä sitä lähelle tai etenkään sen yli oltu samaa kyytiä menty.

Anteeksi lyttäysavautuminen, oli vaan pakko päästä kummastelemaan tätä. Teos on kuitenkin niin suosittu ja paljon puhuttu, että odotin siltä enemmän. Onko muilla vastaavanlaisia kokemuksia? Tai ihan vastakkaista mielipidettä perusteluineen, siitäkin olisi kiva kuulla?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: cooperaur - 26.08.2012 23:01:05
Ihmekös tuo että Fifty Shadesista tulee fikki mieleen, sitähän se alunperin on ollut, pääheknilöinä itse Bella ja Edward suoraan Twilightista.

Joop, tiesin siis tuosta Fifty Shadesin fikkitaustasta kun aloin kirjaa lukea, mutta oli todella hämmentävää miten selkeästi se paistoi siitä läpi joissakin kohti.

Kiitoksia Kingin kirjoja suositelleille, nyt vaan pitää päättää mistä aloitan. ;) Mitä tuohon Sookie Stackhouse -sarjaan tulee, luulen että mun täytyy vain yksinkertaisesti lukaista ainakin ensimmäinen kirja ja katsoa saako se mut lukemaan sarjaa eteenpäin.

Lukaisin tuon David Safierin Huonon karman josta täällä näkyi olleen aikaisemminkin puhetta. Kirja oli okei, ehkä lievähkö pettymys kuitenkin. Hahmot olivat vähän ohuita, vaikka sinänsä ihanan tavallisia ja inhimillisiä. Loppuratkakaisu tuntui myös hieman kummalliselta, jotenkin sen kaiken jälkeen kovin yksinkertainen ja yltiöonnellinen (vaikka toisaalta ihan looginen...). Huomattavasti kevyempi kuin odotin ja aika erilainen verrattuna siihen kirjallisuuteen mitä yleensä tulee luettua. Kaikenkaikkiaan kuitenkin ihan lukemisen arvoinen, mukava kirja.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 26.08.2012 23:44:32
Flawless, minä en tykännyt Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi -kirjasta, mutta muista saman kirjoittajan teksteistä olen kyllä pitänyt. Tosin syyt lienevät vähän erilaiset kuin sinulla. ;) Se ihmis/peikko -rinnastus oli kiinnostava ainoastaan ihan loppua kohden, kun alkoi tulla ilmi että peikko olikin vähän muutakin kuin pelkkä eläin. Minä en tykännyt Mikaelista, en sen eksistä tai nykyisistä (naapurinrouva oli ainoa jonka tarina vähänkin kiinnosti) enkä tykännyt siitäkään että se tuntui siltä kuin lukisi jonkun ensimmäistä ja siksi ylitsevuotavalla tunteella kirjoitettua slash-ficciä.

Kun sinua kerran tuollainen lajienvälinen toiminta kiinnostaa, suosittelen että luet kirjan Albert Sánchez Pinol: Kylmä iho. Se oli aika karu minun makuuni mutta silti sellainen että piti lukea kertaistumalta kokonaan. Takakannen mukaan tarina yhdistää trilleriä, fantasiaa ja filosofiaa.
"Yksinäinen saari lähellä Etelämannerta, täysin eristyksissä muusta maailmasta. Nuori mies, joka pyrkii pakoon menneisyyttään, saapuu sinne sääaseman hoitajaksi. Saarelta löytyy vain majakanvartija, ja hän on suunniltaan järkytyksestä. Hän ei kykene kertomaan, mitä on tapahtunut, mutta yksi asia on selvä: saarella olijat ovat hengenvaarassa. Mikä heitä uhkaa?"

Lisään vielä, että minun suosikkejani Stephen Kingiltä ovat Green mile (Kuoleman käytävä) ja Kalpea aavistus, kaikkia kirjoja en häneltä tosin ole lukenutkaan. Uinu, uinu lemmikkini oli vähän liiankin karmea minulle, mutta onneksi sen lukemisesta on niin pitkä aika etten enää muista sitä kunnolla. Toisaalta olin aika nuori kun sen luin.   
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Beelsebutt - 26.08.2012 23:54:50
Fifty Shadesin edeltäjää eli Master of the Universea seurasin silloin aikanaan eli muutama vuosi sitten ja tykkäsin siitä kyllä, vaikkei BDSM ole sydäntäni lähellä. Tosin minulle kerrottiin tässä vasta, että MotU oli aika kepoisaa BDSM:ää, että ehkä siitä tykkääminen selittyy sillä ;) Minusta on vain järkyttävää, että joku voi vaihtaa ficciinsä vain hahmojen nimet originaaleihin ja sitten myydä sen kustantajalle.

Kingiltä suosittelen Uneton yö ja Tukikohta. Myös vanhempi SE on hyvä. Tykkäsin myös Kalpeasta aavistuksesta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 27.08.2012 19:33:56
Tiina Raevaara - HUKKAJOKI

"Lumettomana talvena, muutama viikko ennen joulua, Joona eksyy ja päätyy Hukkajoelle Amandan ja Doran hoiviin. Hukkajoki on mitättömän pieni kylä, mutta olennaisempaa kuin ihmiset tai talot on tummavetisenä virtaava joki itse ja koski, jonka yli kulkee silta.

Joonalla ei ole elämässään muuta kuin musta koira Taika, Amandan elämässä on liikaa kadonneita ja kuolleita, Doran elämässä mikään ei ole varmaa, eivät eteen osuvat hahmot eikä edes Dora itse. Joki tarjoaa vastauksen kaikkeen. Se kaappaa mukaansa niin sielut, koirat kuin muistotkin. Kun ihminen katoaa, lakkaako hän kokonaan olemasta?"


Kummallinen tarina, jonka pääjuonesta en oikein päässyt kiinni, oliko tässä edes juonta? Jotenkin kirja on vain täynnä pohdintaa, muutaman erilaisen hahmon esittelyä, heidän elämäänsä ja lisää pohdintaa. Lukiessaan sitä huomasi kuinka kaikkien hahmojen elämät nitoutuivat tavalla tai toisella yhteen, mutta siihen se jäi. Kirja sisälsi rutkasti vertauskuvia, surua, pelkoa ja kaikkea siltä väliltä. Minusta tämä oli todella sekava enkä päässyt kirjasta perille missään vaiheessa. Kerronta saattoi vaihtua mitä kummallisimmissa kohdissa aivan toisen hahmon näkökulmaan ja sitten sitä oltiin sekaisin. En tiedä pääsisikö kirjan perimmäisestä ideasta perille jos lukisi teoksen toiseen kertaan, mutta suoraan sanottuna moinen ei edes houkuta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 27.08.2012 21:24:27
Onko teistä kukaan lukenut Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo-kirjaa?

Mulla on se tuossa vieressä odottelemassa, mutta iskin jarrut päälle nyt takakantta lukiessa. Miten pelottava tuo kirja on, onko se ihan oikeasti kauhukirja Stephen King -tyyliin vaiko lähinnä vain pelkkää jännitystä? Millaista kauhua, jotain kaduilla käveleviä aivoja syöviä zombeja vai psykologista kauhua? Kenen kirjailijan teoksiin osaisitte mahdollisesti verrata? Oon ihan älyttömän herkkä ja pelokas, joten en tiedä onko mun järkevää lukea tuota. :---D (Lukupiiriä varten pitäis siis lukea, voin toki skipata jos täytyy mutta aattelin nyt varmistaa että pystynköhän tuon kuitenkin lukemaan.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 27.08.2012 22:41:32
Onko teistä kukaan lukenut Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo-kirjaa?

Mulla on se tuossa vieressä odottelemassa, mutta iskin jarrut päälle nyt takakantta lukiessa. Miten pelottava tuo kirja on, onko se ihan oikeasti kauhukirja Stephen King -tyyliin vaiko lähinnä vain pelkkää jännitystä?
Zafón on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani ja Tuulen varjo on tullut kyllä luettua läpi, lempikohdat useampaankin kertaan. Ei ole mitään syytä pakitella. Tuulen varjo on lähinnä historiallista draamaa, josta löytyy kyllä omat mystiset ja jännittävät piirteensä, mutta ei se mitään King-tason kauhumättöä todellakaan ole. :D Mystisyyskään ei yllä samalle tasolle verrattuna vaikka Zafónin seuraavaan suomennettuun teokseen, Enkelipeli, joka sijoittuu samaan miljööseen ja jatkaa samaa tarinaa. Uskon kyllä, että pystyt tämän lukemaan, mistään kauhukirjasta ei ole kyse.

Tuulen varjo on kaikin puolin nautittava teos, kun sille antaa tilaisuuden ja hahmoihin ja juoneen pääsee todella sisälle. Zafónin miljöökuvailut ovat ihan omaa luokkaansa, ja lukiessa silmiin hyppää paljon kauniita lauseita ja toteamuksia, jotka jäävät kummittelemaan mielessä. Suosittelen lämpimästi kaikille draaman ystäville. Pitkässä kirjassa alku voi olla vähän hidastempoisen tuntuinen, mutta tämä on niitä teoksia, jotka kannattaa malttaa lukea loppuun saakka.

Enkelipeli niin ikään on lukemisen arvoinen teos, joka jättää lopuksi paljon kysymysmerkkejä ja tulkinnanvaraa. Yliluonnollisen elementtinsä ansiosta se on ehkä vielä jännittävämpää ja mukaansatempaavampaa luettavaa kuin Tuulen varjo. Molempia kirjoja yhdistää se, että ne käsittelevät kirjallisuutta yhtenä aihepiirinä ja vetoavat niihin, jotka harrastavat lukemista ja kirjoittamista. Espanjasta ja Barcelonasta pitäville must-lukemistoa.

//Stephen Kingin kirjoista piti vielä sanomani, että Musta torni -sarja on sen verran massiivinen klassikko, että ansaitsee tulla luetuksi jos vain yhtään aika ja kärsivällisyys riittää. Sarja yhdistelee monipuolisesti genrejä ja tyylejä ja vaatii kyllä lukijaltaan keskittymistä, mutta pirun palkitseva tarina loppupeleissä. Ihan jo intertekstuaalisuuden takia en silti suosittelisi ensimmäiseksi tuttavuudeksi Kingiltä. Ainakin Painajainen (engl. Salem's Lot, muistaakseni suomennos oli tuo) kannattaa lukaista läpi ennen paria viimeistä osaa. Ja ko. teos on kyllä muutenkin ihan mielenkiintoinen, sellaista perinteistä vampyyrikauhua.

Pidän enemmän Kingin vanhemmasta tuotannosta, josta monet teokset on jo mainittukin täällä. Uudemmista mainittakoon Eksyneiden jumala, joka oli ainakin paikoin melko selkäpiitä karmivaa luettavaa. Vanhemmista teoksista taas Cujo ja Piina ovat sellaisia mitä ei ole vielä nähdäkseni mainittu ja joita ainakin itse suosittelen. Jälkimmäisenä mainitun sain luettua vasta toisella lukukerralla, mutta silloinpa sen karmivuus sitten oikeasti avautuikin. Psykologisen kauhun ystäville. Kingin pienoisromaanit ovat myös ihan tutustumisen arvoisia, itsellä parhaiten ovat jääneet mieleen Raivo ja Pitkä marssi.

///Lupa, intertekstuaalisuudella Tornissa meinasin lähinnä sitä, että siinä on suoria viittauksia tuohon Painajaisen tarinaan ja hahmoihin. Siksi se olisi ihan hyvä lukaista ennen tuota sarjaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 27.08.2012 23:23:39
Stephen Kingillä kaikki tekstit on intertekstuaalisia. Oikeasti, sen kirjat vilisee viittauksia muihin kirjoihin kun vähääkään lukee enemmän; tienviittoja, paikannimiä, ajatuksia, ihan kaikkea. Se herra on nero kyllä siinä(kin) lajissa. ^^ Torni on itsellänikin kesken tällä hetkellä ja voin kyllä tosiaan suositella sitäkin, mutta ei ehkä ensimmäiseksi Kingiksi tosiaan, Rascalia kompaten. Ja Painajainen tosiaan on tuo Salem's Lotin suomennos.

Tällä hetkellä kesken Ernest Hemingway - Vanhus ja meri. Ilman klassikkostatusta olisin heittänyt mäkeen. Booooring.

Mites muuten, luetteko paljon runoja ja mitä runoilijoita? Itsellehän ultimaattinen runoilijrakkaus on Charles Baudelaire, mutta myös Veikko Haakana, Eino Leino, Eeva Kilpi ja Juice Leskinen (vapaassa järjestyksessä) ovat erityisesti mieleeni.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 28.08.2012 06:30:31
Mites muuten, luetteko paljon runoja ja mitä runoilijoita? Itsellehän ultimaattinen runoilijrakkaus on Charles Baudelaire, mutta myös Veikko Haakana, Eino Leino, Eeva Kilpi ja Juice Leskinen (vapaassa järjestyksessä) ovat erityisesti mieleeni.

Juice oli kyllä mestari. Yhden runokirjan olen toistaiseksi häneltä lukenut ja pidin kovasti. Niin runsaasti itseironiaa, heh. Charles Bukowskista pidän kuitenkin ehkä enemmän, hänellä on törkeä tapa naurattaa ja ruokkia alakuloisuutta ja yleensä runotkin ovat raadollisen räävittömiä. En sitten tiedä, pitäisikö viimeinen ominaisuus laskea plussaksi vai miinukseksi.

Mä oikeastaan olen aloittanut runojen tankkaamisen vasta kuluneen vuoden aikana. Toki viime vuonnakin jotain yritin lueskella, mutta vasta viime aikoina on ruvennut riittämään maltti ja tekstianalysoinnin taso alkanut olemaan sellaista, että ymmärränkin runoista jotain. Ainahan voin vain tulkita väärin ja kuvitella tajuavani, mutta jotain sekin.  :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 28.08.2012 18:20:46
Komppaan Rascalia, minustakin Carlos Ruiz Zafónin Tuulen varjo on ihana kirja ja enemmänkin mystinen rakkaustarina kuin kauhua missään merkityksessä. Siinä on kaunista kieltä ja kerrontaa, ihanasti salaperäisyyttä ja pikkuisen saa käyttää aivojaankin. Jos ylipäätään tykkää lukea historiallista draamaa niin luultavasti tykkää näistä kirjoista. Jos taas on tottunut kevyempään kirjallisuuteen niin voi olla että ei välttämättä jaksa näitä lukea. Minut ainakin tarina vei tosin mennessään melko alkulehdiltä, eli ehkä niin käy toisillekin. :)

Saman kirjoittajan Enkelipeli puolestaan oli synkempi ja ahdistavampi tunnelmaltaan, en tykännyt siitä yhtä paljon, mutta toisaalta se oli myös palkitseva luettava sillä se avasi myös Tuulen varjoa vähän uudessa valossa. Luin juuri tänään loppuun kolmannen kirjan samaa sarjaa, nimeltä Taivasten vanki, ja tästä taas tykkäsin. Kirjailija itse mainitsi esipuheessa että tämä hänen sarjansa on kokoelma irrallisia kirjoja, jotka voi lukea eri järjestyksessäkin, mutta jos lukee kaikki, ne syventävät toinen toistensa tarinoita. 

Tällä viikolla luin myös hyvän kirjan: Hélène Grémillon: Uskottuni , joka on ainakin suomalaisen kannen perusteella suunnattu Carlos Ruiz Zafónin kirjoista tykänneille. Ilmeisesti olin kohderyhmää, sillä pidin ja luin sen kerralla. Kerronta olisi voinut olla kielellisesti kiehtovampaakin, mutta tarina vei mennessään ja mielelläni tätä suosittelen muillekin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 29.08.2012 15:13:02
Marie Phillips - Huonosti käyttäytyvät jumalat

"Olympos on ikuinen. Lontoo on jumalainen. Kreikkalaiset jumalat eivät unohtuneet antiikkiin, vaan elävät tälläkin hetkellä Pohjois-Lontoossa kimppakämpässä. He ovat menettäneet voimiaan ja ovat ikävystyneitä, mutta tekevät edelleen samaa kuin antiikin aikana: kinastelevat pikkuasioista ja punovat juonia, kostoja ja lemmenseikkailuja.

Jotain on muuttunutkin: Apollon on TV-psykologi, Artemis ulkoiluttaa ammatikseen koiria, Afrodite myy puhelinseksiä. Zeus pysyttelee vintillä poissa tieltä. Jumalilla on nykyaikana myös maallisia huolia: asunnossa on kauhea sotku, mutta puhtaanapito ei ole jumalten työtä. Hyvän siivoojan löytäminen ei ole Lontoossa helppoa, mutta onneksi löytyy reipasotteinen Alice, joka ottaa työn vastaan. Jumalten ja kuolevaisten kohtaaminen ei ole ennenkään sujunut ilman törmäyksiä..."


Hauskasti keksitty idea jumalista, jotka asustavat ihmisten keskuudessa ja elävät normaalia (tai kutakuinkin normaalia) ihmiselämää. Hahmoista on saatu aikalailla omansalaisia. Afrodite, tuo kauneuden jumalatar, on mukana puhelinseksi-bisneksessä, Apollon iskee naisia ja pitää samalla auringon taivaalla kun taas Zeus on ollut vuosia omassa huoneessaan ja kärsii jonkin sortin mielenterveysongelmista. Hauska kirja, joka aiheutti muutamaan otteeseen naurunpyrskähdyksiä, mutta ei mielestäni ylittänyt ihan kaikkia odotuksiani. Teksti oli sujuvaa ja kirjan luki helposti muutamaan tuntiin vaikka siinä sivuja riittikin. Loppua kohden alkoi sitten tapahtumaan jos jonkinlaista ja loppu olikin sitten aika erikoinen omalla tavallaan. Yhteenvetona voisi sanoa, että hauskaa ja kevyttä lukemista niille, joita vähääkään kiinnostaa kreikan tarusto.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 29.08.2012 17:58:15
Huonosti käyttäytyvät jumalat on kepeästi yksi mun suosikkikirjoja. Ekalla kerralla käkätin niin paljon, että melkein tukehduin omaan nauruuni. Omasta mielestä parasta siinä on se, että jumalat ovat omia itseään, vaikka heitä on modernisoitu kovasti.
Spoiler:
Idea siitä, että Eros on tullut uskoon on aika pro, se oli yksi niitä asioita, joille hekotin ihan sykkyrässä.

Tästä kirjasta ollaan myös Sokerisiiven kanssa juteltu (itse asiassa hän sitä mulle alunperin suositteli, ellen muista väärin) ja hauskaa on ollut, kun ollaan naureskeltu sille, millaisiksi jumalat on päätyneet (ööh, ei millään pahalla, Zeus ja kumppanit^^)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 29.08.2012 19:54:28
Ai jahas, enpäs tiennytkään, että Enkelipeli on jatko-osa... Minulla lepää se tuolla hyllyssä lukemattomana, ostin puolisen vuotta sitten hetken mielijohteessa, kun oli alennuksessa ja kuulosti mielenkiintoiselta noin nopean vilkaisun perusteella, mutta luettavien jono on niin pitkä, etten tuohon ole vielä ehtinyt tarttua. Siispä tiedustelenkin teiltä molemmat lukeneilta, olisiko minun kannattavaa lukea sitä edeltävä teos ensin, vai ovatko ne sen verran löyhästi liitoksissa toisiinsa, että ymmärrän Enkelipelin ilman aiemman teoksen läpikahlausta?
// Oho, tuo menikin ihan ohi, kiitos Rascal ;D

Fiorella, ihanaa, en ole ainoa! :D Minun pitäisi tuosta vielä kyhätä parikin tekstitaidon vastausta, enkä tiedä, kykenenkö siihen, kun en teoksesta tykännyt juuri lainkaan. Pohdinkin tässä, että olisi varmaan kannattavampaa käväistä lainaamassa joltakin Puhdistus ja lukea se uudelleen, koska siitä ainakin pidän kovasti, ja olisi tekstitaidonkin kirjoittaminen sitten mukavampaa, kun voisin tarttua siihen ihan eri fiiliksellä. Jollain kummallisella logiikallani olen ostanut Puhdistuksen englanniksi, ja olen sille pariin otteeseen silmiäni pyöritellyt... Ostin sen nopsaan lentokentältä, koska halusin matkalukemiseksi englanninkielisen kirjan, jonka olen lukenut aiemminkin, ja silloin se vaikutti loistavalta idealta. Nyt lähinnä pällistelen omaa järjenpuutettani, kun ostin suomesta englantiin käännetyn kirjan sen sijaan, että olisin ostanut jonkun, jonka alkuperäiskieli on englanti... Äly hoi, älä jätä. ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: June - 29.08.2012 20:32:46
flawless, täälläkin on yksi tosi fiksu englanninkielisen Puhdistuksen omistaja :--D Jostain syystä toivoin sitä pari vuotta sitten joululahjaksi englanniksi, ja onhan se joo hieman onneton. Minustakin se oli jotenkin tosi hyvä idea, vaikka (ainakin nykyään) luen mieluiten kirjoja alkuperäiskielillä kun vain mahdollista, ja huonot käännökset ärsyttävät aina, joten en ihan tiedä että mikä idea oli haluta Puhdistus käännettynä.

Ei ole tullut paljon luettua viime aikoina, tällä hetkellä kesken on Clockwork Angel, koska huvitti lukea jotain kevyttä, eikä Kaksi kaupunkia oikein napannut, vaikka vakaasti aion ainakin yrittää lukea sen. Olen lukenut kesällä paljon Christietä, oikeastaan ensimmäistä kertaa kunnolla, ja vaikken deakkreista yleensä niin kamalasti välitä, nämä ovat loistavia.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 29.08.2012 20:33:29
Ai jahas, enpäs tiennytkään, että Enkelipeli on jatko-osa... Minulla lepää se tuolla hyllyssä lukemattomana, ostin puolisen vuotta sitten hetken mielijohteessa, kun oli alennuksessa ja kuulosti mielenkiintoiselta noin nopean vilkaisun perusteella, mutta luettavien jono on niin pitkä, etten tuohon ole vielä ehtinyt tarttua. Siispä tiedustelenkin teiltä molemmat lukeneilta, olisiko minun kannattavaa lukea sitä edeltävä teos ensin, vai ovatko ne sen verran löyhästi liitoksissa toisiinsa, että ymmärrän Enkelipelin ilman aiemman teoksen läpikahlausta?
Kirjailija itse mainitsi esipuheessa että tämä hänen sarjansa on kokoelma irrallisia kirjoja, jotka voi lukea eri järjestyksessäkin, mutta jos lukee kaikki, ne syventävät toinen toistensa tarinoita.
Fiorella sen jo tuossa sanoikin. Kirjojen tarinat ovat erilaisia, eivätkä sillä tavalla liity toisiinsa, etteikö niitä voisi lukea aivan missä järjestyksessä tahansa. Lähinnä kirjoissa vain miljöö on sama, päähenkilöinä on eri hahmoja. Luettuina kirjat syventävät toisiaan, mutta eivät vaadi mitään tiettyä lukemisjärjestystä tarinan ymmärtämisen kannalta.

Tunnustan myös, etten ikinä ole oivaltanut Ennen päivänlaskua ei voi -teoksen hienoutta. Sinisalon muista teoksista olen kyllä pitänyt kovasti, Linnunaivot esimerkiksi teki melkoisen vaikutuksen ja sai paljon uutta syvyyttä, kun sitä ryhmätyönä analysoimme monilla eri tulkintatavoilla (muistaakseni feministisen tutkimuksen ja miestutkimuksen näkökulmasta tarkkaan ottaen), mutta Ennen päivänlaskua ei voi ei kyllä tehnyt samanlaista vaikutusta. Hahmot jäivät kaikki jollain tapaa etäisiksi ja epäkiinnostaviksi, ja koko ihminen/peikko-asetelma tuntui hieman randomilta. Jätti kylmäksi tbh, olin pettynyt kaiken kirjasta kuulemani hehkutuksen jälkeen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 31.08.2012 14:51:48
Jenny Kangasvuo - Sudenveri

"Hanna on jättänyt sukunsa ja muuttanut nimensä, jotta elämä Varga-nimisenä taiteilijana ja Laumassa juoksevana sutena olisivat kaksi erillistä asiaa. Ne kuitenkin limittyvät, kun hänen ovelleen ilmaantuu Laumasta karannut nuori poika. Poika on epämuotoinen: ei aivan ihminen eikä aivan susi. Hänen kasvoistaan paljastuu Lauman koko olemus.

Martta, Lauman johtaja, aikoo hakea pojan takaisin. Martta on kokenut talvi- ja jatkosodan, joka hajotti Lauman jäsenet erilleen; hän on nähnyt kunkin sukupolven vuorollaan tempoilevan ihmisen ja suden välillä. Yhdestä asiasta Martta on varma. Lauman paljastuminen tarkoittaa tuhoa. Marraskuu, Vargan rakastettu, haluaisi heidän suhteensa vakiintuvan. Mutta kuinka luottaa ihmiseen, joka ei suostu puhumaan menneisyydestään?"


Suomeen sijoittuvassa tarinassa päästään uppoamaan hiukan sota-ajan muistelmiin, susilauman elämään ja erilaisuuteen. Minusta tässä oli mielenkiintoista se, miten kirjoittaja oli osannut kuvailla susilauman elämää ja käyttäytymistä, niiden hierarkiaa. Vaikka suden sisällä oli ihminen, ohjasivat vaistot sutta metsästämään, johtamaan laumaa, merkkaamaan reviiriä ja lisääntymään sopivan kumppanin kanssa. Susien kanssakäyminen oli oikeastaan kirjan mielenkiintoisinta antia. Vargan ja Marraskuun kumppanuus lisäksi rakoilee, koska Varga ei voi kertoa rakastetulleen susipuolestaan. Lauman olemassaolo ei saa vaarantua. Lisäksi kuvioihin astuu epämuotoinen poika, joka ei tunnu kuuluvansa susien maailmaan, jossa sitä syrjitään kummallisen tuoksun vuoksi. Laumassa eläminen on raakaa eikä heikkoja säästellä. Lauman selviytyminen ja pentujen olemassaolo on täysin kiinni Laumasta eikä se aina ole kaunista luettavaa. En oikein tiedä pidinkö tästä kirjasta. Se ei aivan yltänyt siihen kategoriaan, josta eniten pidän, mutta lukihan tämän kerran.

Eilen muuten aloitin lukemaan Fifty Shadesin ekaa osaa. HUHUH! Korvat punoitti varmaan aivan koko ajan kun luin  :o Kyllä se mies on aika mun mieleen  8-)

Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta. "Luotatko minuun?" hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. "Laita kätesi yhteen."

Fifty Shades - Sidottu on trilogian ensimmäinen osa, seuraava tuli muistaakseni lokakuussa ja on nimeltään Satutettu ja kolmas on Vapautettu.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 31.08.2012 14:59:16
Eilen muuten aloitin lukemaan Fifty Shadesin ekaa osaa. HUHUH! Korvat punoitti varmaan aivan koko ajan kun luin  :o Kyllä se mies on aika mun mieleen  8-)
Imo tää kirja oli järkyttävän huono. :D Christian on pelkkä kontrolloiva, borderline-abusive kusipää ja päähenkilöllä ei ole mitään persoonallisuutta saati aivotoimintaa ja oon lukenut niin paljon paremmin kirjoitettua smuttia jo ihan fanficeistä saati sitten "oikeista kirjoista". En oikeasti ymmärrä mikä tässä ihmisiä viehättää, mielestäni kun se Twilight-fanficci -asetelma paistaa sieltä niin läpi ja koko kirja on epäaito ja täynnä asia- ja johdonmukaisuusvirheitä. Toki oon huutonauranut tälle, huumorina kyllä menee, mutta mikä siinä viehättää?

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 31.08.2012 19:18:01
Imo tää kirja oli järkyttävän huono. :D Christian on pelkkä kontrolloiva, borderline-abusive kusipää ja päähenkilöllä ei ole mitään persoonallisuutta saati aivotoimintaa ja oon lukenut niin paljon paremmin kirjoitettua smuttia jo ihan fanficeistä saati sitten "oikeista kirjoista". En oikeasti ymmärrä mikä tässä ihmisiä viehättää, mielestäni kun se Twilight-fanficci -asetelma paistaa sieltä niin läpi ja koko kirja on epäaito ja täynnä asia- ja johdonmukaisuusvirheitä. Toki oon huutonauranut tälle, huumorina kyllä menee, mutta mikä siinä viehättää?
Ai, mie en kyllä köydä tästä tarinasta mitään twilightiä?! No, löytyyhän sieltä varmasti vaikka mitä jos alkaa ettii, niinku... hei, tässä on pääosissa mies ja nainen, täähän on ihan selvästi niinq roomeo ja jyylia... nii ja vähän Titanicii, koska siinäki on pääosis niinq mies ja nainen!!!! Kässäätsä?! Alkaa suoraan sanottuna kyrpiä se, että aina on joku joka itkee kirjojen "samanlaisuudesta". Voi kyynel, sit pitää kirjoittaa itse jos tietää niin hyvin millainen kirjan pitää olla  8)

No kaikki ei tykkää kaikesta. Muhun tää kolahtaa ja välillä vähän vavisuttaakin koska en ole tottunut lukemaan mitään tollasia alistuja sunmuita systeemejä. Christian on välillä hiukan ärsyttävä, mutta kaikesta huolimatta aika hurmaava persoona ja näen itsessäni aika paljon Anaa syystä jos toisesta. Pidän hahmoista ja tarinasta vaikka välillä se saattaakin olla kerronnaltaan hiukan naiivi.

Jos jotkut tietää parempaa samankaltaista tekstiä niin saa ilmoittaa? Ja kertoa miksi se on parempi kuin esim. yllämainittu?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chuuko - 31.08.2012 19:44:27
Ai, mie en kyllä köydä tästä tarinasta mitään twilightiä?! No, löytyyhän sieltä varmasti vaikka mitä jos alkaa ettii, niinku... hei, tässä on pääosissa mies ja nainen, täähän on ihan selvästi niinq roomeo ja jyylia... nii ja vähän Titanicii, koska siinäki on pääosis niinq mies ja nainen!!!! Kässäätsä?! Alkaa suoraan sanottuna kyrpiä se, että aina on joku joka itkee kirjojen "samanlaisuudesta". Voi kyynel, sit pitää kirjoittaa itse jos tietää niin hyvin millainen kirjan pitää olla  8)

No kaikki ei tykkää kaikesta. Muhun tää kolahtaa ja välillä vähän vavisuttaakin koska en ole tottunut lukemaan mitään tollasia alistuja sunmuita systeemejä. Christian on välillä hiukan ärsyttävä, mutta kaikesta huolimatta aika hurmaava persoona ja näen itsessäni aika paljon Anaa syystä jos toisesta. Pidän hahmoista ja tarinasta vaikka välillä se saattaakin olla kerronnaltaan hiukan naiivi.

Jos tolla periaattella lähetään, kaikki on vaan feikkiä kopiota Jumalan luomisesta ja Aatamista ja Eevasta ja kaikki olisi pitänyt jättää kirjoittamatta. Onhan se toki rasittavaa ettei kirjoja/tarinoita voida olla vertaamatta toisiaan, mutta aika lailla fakta on että kaikki on jo kerrottu, ja nyt asiat kerrotaan vaan uudestaan hieman eri muodossa. Ei pyörää kannata eikä oikein voikaan keksiä uudelleen.

Mutta tässä tapauksessa vertailu on musta ihan paikallaan ja oletettavaakin. Kun kirja on alunperinkin kirjoitettu Bella/Edwardina ja muihin Twilight-hahmoihin ja ympäristöön pohjautuen, ja pääsääntösesti vaihettu vaan nimiä originaaleihin, kyllä mä väitän että sieltä paistaa aika tavalti Twilight ja tyyppien persoonat läpi. Se vähä mitä olen tuota ensimmäistä osaa selaillut, kyllä sieltä pomppas se Bellan mikä lie sen päähenkilön nimi ikinä olikaan antautuvuus ja riippuvuus Edwardista Christianista, ja Christianin pakkokontrolli ympäristöään ja kumppaniaan kohtaan jne.Muutenkin koko Twilightin pääparituksen suhde on hieman kyseenalainen.
Kirjan lukeneet voivat ehkä tarkentaa ajatustani, tai korjata jos olen täysin väärässä.

Ja samankaltasia tekstejä on fini pullollaan, tai ainakin oli joskus. Omat korvani punoittivat sillon 15-vuotiaana kun löysin finin ja päädyin K-18 osastolle ensimmäisen kerran, enää en jaksa yllättyä samallalailla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 31.08.2012 22:33:27
^ Tiedän, että tuo on Twi-ficci alunperin, mut en siltikään löydä yhtäläisyyksiä. Edward on saatanan ärsyttävä juro, joka ei halua "että armaalle Bellalle sattuu mitään pahaa", mut pokkarissa Christian on ihan loistava! Se tietää kyllä, että Ana on ujo ja sitä rataa, mutta pohjimmiltaan sitä ei kiinnosta v*ttuakaan vaikka se yrittääkin olla huomaavainen  ;D (tilanne tietty muuttuu sit myöhemmin ku se huomaa välittävänsä Anasta tai jotain muuta kakkaa) Eikä musta Bellassa ja Anassakaan ole mitään yhteistä kuin joku "kömpelyys", jota en kyllä pahemmin ole kirjassa tähän mennessä edes huomannut.

Löytäsinhän minäkin kirjasta vaikka mitä yhtäläisyyksiä jos lähden ettii, mut enpä jaksa... on parempaakin tekemistä  ;D

No mulla on muutenkin outo maku kirjojen ja leffojen suhteen. Ne mistä muut ei tykkää, mä rakastan. Pidän nyt vaan juuri eniten vahvoista hahmoista ja Edward kyllä ei ole sellainen vaan pelkkä inisevä nössö viimeiseen asti. Ja onhan tuota itsekin tullu luettua enemmän ja vähemmän K18 kamaa. Jotkut ei sytytä laisinkaan ja joissakin on sitä "jotain".
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 31.08.2012 23:09:51
Whoa, whoa, whoa. En minä nyt sanonut ettei siitä saa pitää, itse en vain pysty ottamaan minään muuna kuin huumorina.

Pääasiallinen syy siihen on tosiaan se, että koen loukkaavaksi sen että lähdetään tekemään rahaa muuttamalla fanficcejä tuolla tavalla romaaneiksi. Se ei kunnioita alkuperäisteoksen kirjoittajaa minkään vertaa. Toisekseen kyseinen kirja ei todellakana kuvaa bdsm-elämäntyyliä oikealla tavalla, tästä hyvänä esimerkkinä mm. Anan pohdinta siitä että Christian harrastaa kyseisen tyyppistä seksiä koska "ei koe ansaitsevansa rakkautta" ja SPOILAA Christianin menneisyydessä tapahtunut hyväksikäyttö sun muut ja Christianin menneisyyden esittäminen kieroutuneena.

Bellalla ja Analla on mielestäni erittäin samanlainen persoonallisuus (naiivius, uhrautuvuus, "ah olen niin tavallinen mutta silti miehet rakastavat minua", seksuaalinen kokemattomuus, se kuinka molemmat ovat miehen vietävissä, ei mitään tavoitteita elämässä, ja sama kirjamakukin). Christian ja Edward erottuvat toisistaan, se on kyllä totta, mutta samoja piirteitä on niissäkin ja Twilight-ripoff nyt paistaa läpi koska Twilightista tämä on lähtenyt, eikä ole minun keksintöni. Christianin ja Anan suhde, aivan kuin Edin ja Bellankin, sisältää hyvin hyvin kyseenalaisen dynamiikan alkaen mm. Christianin kontrolloivuudesta ja monista muista, joita en tässä viitsi spoilata.

En itse ole suuntautunut BDSM-elämäntyyliin sen enempää kuin sitä joskus teksteissä luen, joten voin vain kuvitella miten loukkaava kyseinen kirja todellisille bdsm-ihmisille on esittäessään kapeakatseisia näkemyksiään. Mm. tässä blogissa (http://bizzybiz.blogspot.fi/) BDSM-elämäntyyliä harjoittava nainen kertoo lukukokemuksistaan. Kielenkäyttövaroitus!

- Lupa

// Muoks. Kirjan seksistä pitikin vielä puhua, eli lähes jokainen seksikohtaus menee samalla kaavalla ja toistuu samanlaisena hyvin satunnaiseksi jäävää piristystä lukuun ottamatta. Tyyliseikat on toki mielipideasioita, mutta itse en kokenut näitä kohtauksia ollenkaan mielenkiintoisiksi saati eroottisiksi. Lisäksi Anan sisäinen jumalatar ja alitajunta sekaantumassa joka asiaan on ihan helvetin ärsyttävää, puhumattakaan näistä "Holy cow!" -jutuista joilla Ana kuvailee kiihottumistaan. Tosi eroottista hei.

Älyttömän paljon parempaa BDSMää harrastajakirjoittajilta mm. tässä:
En Francais (http://hp-ssc-fest.livejournal.com/6302.html), K18 by tonksginger
Control Issues (http://hp-kinkfest.livejournal.com/13918.html), K18 by son_of_darkness
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Bloody - 31.08.2012 23:41:44
Darlah - 172 tuntia kuussa: Empähän ole scifiä pahemmin ennen lukenut, mutta tää todellakin yllätti positiivisesti. Ensimmäinen kirja pitkään aikaan, jonka jaksoin lukea loppuun asti ja vieläpä päivässä. Ja ensimmäinen kirja joka onnistui viilaamaan mua linssiin 1-0. Tuuditti valheelliseen turvallisuudentunteeseen. Tälläisiä kirjoja mä kaipaisin enemmänkin, siis sellaisia, jonka loppuratkaisu ei todellakaan ole sitä, milktä se aluksi vaikutti.

Onko kukaan muu lukenut kyseistä kirjaa? Ja mitä mieltä ise olit? Mä ainakin voin suositella tätä hyvällä omatunnolla muillekkin luettavaksi.  :)

- Bloody

// Scarlett korjasi koodin
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aivohome - 01.09.2012 00:13:20
Tässä tapauksessa on vähän hassua ottaa itseensä, kun sanotaan kirjan olevan kuin Twilight, kun se on alunperin ollut fanfictionia kyseisestä fandomista :D Aika huonoa fanfictionia saisi olla, jos ei olisi yhtään samankaltainen kuin ficcausfandominsa. Olen ko. kirjasta jättänyt lukematta joitakin pätkiä sieltä täältä, mutta uskallan silti sanoa, etten minäkään tykännyt muuten kuin huumorina, lähinnä juuri tuon seksikohtausten tasapaksuuden ja liian Twaikkupitoisuuden vuoksi. Siitä osasta, jonka olen lukenut, on paistanut Twilight läpi ihan liikaa minun makuuni. Mutta mikäpä siinä, kun joku tykkää, kaikki saavat toki nauttia mistä haluavat!

Lainaus
Pääasiallinen syy siihen on tosiaan se, että koen loukkaavaksi sen että lähdetään tekemään rahaa muuttamalla fanficcejä tuolla tavalla romaaneiksi. Se ei kunnioita alkuperäisteoksen kirjoittajaa minkään vertaa.
No näinpä! Mielestäni tuo on suorastaan törkeää, että nimenvaihdoksilla ja kenties joillain muilla pikkukorjauksilla varustettua fanfictionia ruvetaan myymään kirjana. Se ei ole fanfictionin tarkoitus. Mielestäni ficcailu on ok, koska sitä tehdään ihan vain ajanvietteeksi, mutta toisen luomilla hahmoilla rahan tekeminen on mielestäni todella väärin, oli sitten nimiä muuteltu tai ei. Siinä kuitenkin on varastettu alkuperäisteoksen hahmot oman nimen alle. Jotenkin todella peukun alas kallistava juttu minun mielestäni, meinasin jättää koko kirjan lukematta ihan senkin takia, että mielestäni tuollainen on melko härskiä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 03.09.2012 07:50:55
Älyttömän paljon parempaa BDSMää harrastajakirjoittajilta mm. tässä:
En Francais (http://hp-ssc-fest.livejournal.com/6302.html), K18 by tonksginger
Control Issues (http://hp-kinkfest.livejournal.com/13918.html), K18 by son_of_darkness
En lue enkunkielistä matskua, muuten hyvä  8)

E L Jamesin Fifty Shades - Sidottu luettu...

Kokematon opiskelijatyttö kohtaa salaperäisen, viileäkatseisen miljonäärin. Heidän välilleen roihahtaa kiihko, joka mullistaa molempien käsityksen intohimosta.

"Luotatko minuun?" hän kysyy yhtäkkiä. Sitten hän katoaa hetkeksi ja palaa luokseni kädessään hopeanharmaa silkkisolmio. "Laita kätesi yhteen."


Bongasin erään lehden mainoksesta tämän alunperin ja herätti mielenkiinnon vähän "rajummasta tekstistä" puhuttaessa. Tätä kirjaa on kyllä mollattu ihan urakalla tavalla jos toisella, mutta minä pidin tästä suuresti. Grey oli samaan aikaan ärsyttävä, mutta totaalisen hurmaava persoona, jolla on "pimeä puolensa" kun taas huomasin Anassa ja minussa itsessäni paljon yhtäläisyyksiä. Pieniä Twilightiin taipuvaisia samankaltaisuuksia huomaa jos etsii, mutta en kyllä mielestäni huomannut mitään merkittävää ja lukemista haittavaa. Suomennoksen laatuakin on arvosteltu, mutta ei kyllä ole mitään pahaa sanottavaa siitäkään. Jonkinlaista asioiden toistoa huomasin kirjassa ja se vähän häiritsi, mutta kokonaisuudessaan tämä oli varsin mielenkiintoinen ja korvia punoittava lukukokemus. En malta odottaa seuraavaa osaa.

Neljä tähteä viidestä! <3
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 03.09.2012 09:48:37
Viime aikoina olen lueskellut Raija Orasen Maan aamua. Kirja kertoo 1910-luvun Suomesta, ajalta ennen itsenäistymistä ja sen jälkeen. Nuorella valtiolla on omat kasvukipunsa, nuoret miehet ja talonpojat kaatuvat kuolleina Viipurin kaduille. Tarinan keskiössä on Hepojärven kartano, jonka isäntä Gustav, tuttavallisemmin Hepojärven Kusti, joutuu perheineen keskelle kiistaa Suomen uudesta hallinnosta ja väen oikeuksista. Ottopoika Henrik päätyy nuoresta iästä huolimattaan keskeiseki tekijäksi ottelussa punaisia vastaan ja veli Erik puolestaan antaisi vaikka henkensä, jotta punaisten aate tulisi vallalle.

Henkilöhahmot ovat kiehtovia ja teksti on vanhahtavista sanankäänteistä huolimatta erittäin humoristista. Vaikka tapahtumat eivät mene aina, kuten Gustav perheineen tahtoo, he selviytyvät pahemmilta vahingoilta miehen elämäniloisen asenteen vuoksi. Hahmot ovat eläneet ympäristössä, jossa ruokaa on riittänyt ja yllätykset ovat liittyneet päivän aterioihin ja Gustavin avioliiton ulkopuolisiin naisseikkailuihin - joista johtuen vaimo Elisabethillä on välillä hermot kireällä - eikä kansakunnan muutoksiin sopeutuminen ole aina kivutonta. Jännittäviä tilanteita syntyy niin Hepojärven asemalla kuin Helsingin kaduillakin, mutta kirja ei kuitenkaan ole turhan ahdistava. Oranen on nerokkaalla tavalla nivonut fiktiivisiä hahmoja ja historiaalisia tapahtumia yhteen. Jos oma suhtautumiseni Suomen historiaan olikin nuiva aiemmin, Maan aamua lukiessani olen ruvennut suhtautumaan siihen suurella mielenkiinnolla. Vuoiluvut ja henkilöt tarttuvat mieleen vaivatta.

Voin rehellisesti suositella tätä suunnilleen kenelle tahansa. Jos historia vaikuttaa kuivalta, tässä romaanissa se ei sitä ole.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Varjuska - 04.09.2012 19:37:10
Olen päättänyt tänä syksynä lukea vähän erityyppistä kirjallisuutta kuin mitä yleensä luen. Olen erityisen kiinnostunut psykologisesta kauhusta sekä Franz Kafkan ja Edgar Allan Poen tyylisestä kirjallisuudesta. Voisitteko kullannuput suositella jotakin tämänsuuntaista? : )

// Kiitos, Lupa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 04.09.2012 19:52:13
Olen päättänyt tänä syksynä lukea vähän erityyppistä kirjallisuutta kuin mitä yleensä luen. Olen erityisen kiinnostunut psykologisesta kauhusta sekä Franz Kafkan ja Edgar Allan Poen tyylisestä kirjallisuudesta. Voisitteko kullannuput suositella jotakin tämänsuuntaista? : )
Ah, Poe. ♥ Mutta suosituksia pyysit, joten heitän tähän muutaman:

Stephen King: Hohto
Stephen King: Kuvun alla
E.T.A. Hoffmann: Yönkappaleita
Joe Hill: Sydämen muotoinen rasia

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: cooperaur - 05.09.2012 02:53:52
Kun nyt tuli puhe noista Fifty Shadesin seksikohtauksista, niin itseäni lähinnä tylsistytti lukea niitä. Olivathan ne ihan saakelin epärealistisiakin ja jotenkin vaan... huonoja.

Toisekseen kyseinen kirja ei todellakana kuvaa bdsm-elämäntyyliä oikealla tavalla, tästä hyvänä esimerkkinä mm. Anan pohdinta siitä että Christian harrastaa kyseisen tyyppistä seksiä koska "ei koe ansaitsevansa rakkautta" ja SPOILAA Christianin menneisyydessä tapahtunut hyväksikäyttö sun muut ja Christianin menneisyyden esittäminen kieroutuneena.
Tämä oli se juttu, mikä mua hiersi kirjassa eniten. Sadomasokismin taustalla ei todellakaan tarvitse olla mitään kieroutumia. Tiedä sitten, kuinka paljon kirjoittaja aiheesta loppujen lopuksi on tiennyt itsekään...

Twilight paistoi etenkin Anan persoonallisuudessa läpi, mutta mua se ei suuremmin vaivannut.

Mutta joo, antaa sen nyt jo olla. Lukaisin eilen Sinikka Nopolan proosakokoelman Taivaallinen kassi ja muita esineitä. En oikein tiedä mitä mieltä olin siitä. Joissakin kohtaa oli loistavia oivalluksia, mutta en pitänyt monistakaan näkökulmista. Olin jatkuvasti eri mieltä kirjan kanssa. Toisaalta kuitenkin ihan nerokkaitakin pointteja ja ajoittain hauskaakin tekstiä. Vaikea sanoa.

Tällä hetkellä kesken Sofi Oksasen uutuus. En ole oikein päässyt kirjaan sisälle vielä, mutta taatulta Oksaselta vaikuttaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sun Lee - 05.09.2012 21:49:55
On pakko tulla suosittelemaan tänne Veronica Rothin Divergentiä ja Insurgentiä. Tarina koukutti heti ensisivuilta lähtien eikä kirjoja voinut laskea käsistä hetkeksikään. Kirjan tapahtumat sijoittuvat Chicagoon, joka on jakautunut viiteen alueeseen. Jokainen 16-vuotias tyttö tai poika sijoitetaan johonkin alueeseen - ajatuksena on jättää joko perheensä tai vaihtaa aluetta. Trisin tapauksessa hän tekee päätöksen, joka yllättää koko hänen perheensä, myös hänen itsensä.

Olen myös koukussa L.A Weatherlyn Angel-kirjaan, jota aloitin hiljattain. Kirja kertoo Willowista, joka on puoliksi enkeli ja puoliksi ihminen. Hän joutuu pakenemaan perheensä luota yhdessä enkelien metsästäjän Alexin kanssa, ja yhdessä he yrittävät selvitä hengissä maailmasta, jonka enkelit yrittävät ottaa valtaansa. Olen vasta puolivälissä kirjaa, joten en vielä tiedä sen tapahtumista paljoakaan, mutta mielenkiintoiselta vaikuttaa! :)

Ja kaikille nuorten fantasian ystäville haluan suositella myös iki-ihanaa Soul Screamers-sarjaa, jonka on kirjoittanut Rachel Vincent <3 Tarinasta ei löydy ihmissusia tai vampyyreja, mutta se on loistava kertomus niille, jotka ovat sellaisiin jo kyllästyneet (kuten minä!) :D Soul Screamersin päähenkilönä on nimittäin banchee :) En rupea juonta sen tarkemmin selittelemään, viestistä tulisi muuten aika pitkä!



Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 06.09.2012 13:36:59
Ja kaikille nuorten fantasian ystäville haluan suositella myös iki-ihanaa Soul Screamers-sarjaa, jonka on kirjoittanut Rachel Vincent <3 Tarinasta ei löydy ihmissusia tai vampyyreja, mutta se on loistava kertomus niille, jotka ovat sellaisiin jo kyllästyneet (kuten minä!) :D Soul Screamersin päähenkilönä on nimittäin banchee :) En rupea juonta sen tarkemmin selittelemään, viestistä tulisi muuten aika pitkä!
Harmi kun näitä ei ole suomeksi, mut voihan sitä toivoa, että harlequin suomentais tätäkin jossai vaiheessa :)

Itsellä luennassa Idhunin kronikoiden kolmas kirja Ennustus. Lukuvuoroa odottaa Sara Shepardin Virheetön ja Chuck Palahniukin Kirottu.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 06.09.2012 20:28:00
Darlah - 172 tuntia kuussa tuli vastaan kirjastossa ja nappasin luettavaksi, kun muistin siitä tässä ketjussa lukeneeni. Kieltämättä se piti otteessaan ja luin sen kerralta ihan silkkaa uteliaisuuttani. Minä oikeastaan aavistelin loppuratkaisua, mutta silti se yllätti jollakin tapaa. Joitakin asioita jäi ainakin minulle vaille ratkaisua ja oikeastaan olisin toivonut että se olisi kirjoitettu pidemmäksi ja laajemmaksi tarinaksi aikuisia lukijoita varten - kirjoitustapa ja toteutus oli kuitenkin hyvin nuortenkirjamainen ja tässä olisi ollut kiinnostavia aineksia suurempaankin kokonaisuuteen ja useampaan näkökulmaan.

Toisaalta aikuislukijoille on jo kirjoitettu paljon pitkällistä scifiä ja nuortenkirjoissa en ollut tällaiseen ennen törmännytkään, joten ehkäpä se tavoittaa kohderyhmänsä paremmin näin.

En nyt suoraan lähde vertaamaan, mutta tuli mieleeni tuosta laajemmasta scifistä kirja Justin Cronin: Passage (ilmeisesti sen saa jo suomeksikin nimellä Ensimmäinen siirtokunta) joka oli todella lupaavan kuuloinen ja lähti kehittymään hitaasti ja varmasti ja vaikutti tosi kiinnostavalta, mutta sitten se lähti ihan ihmeellisille urille ja (ainakin minun silmissäni) menetti suuren osan kiinnostavuudestaan. Olin myös erittäin hämmentynyt loppuratkaisusta, mutta sitten kun minulle ilmeni että kyse oli jälleen kerran trilogian avauskirjasta, pystyin paremmin ymmärtämään että ei se nyt ihan niin kesken kuitenkaan jäänyt. Olen lukenut useammankin kerran sarjan avauskirjan luullen sitä itsenäiseksi teokseksi, niin että sivut sen kuin hupenevat ja alkaa ihmetyttämään että miten kummassa tuossa loppupätkässä voi enää ratketa yhtään mitään. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rutto - 07.09.2012 00:51:20
Jos saisin valita yhden kirjan mukaani autiolle saarelle, valitsisin John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Luin sitä tässä muutama yö sitten ja itkin vain silmät päästäni, että miten kirja voi olla niin kauniisti kirjoitettu ja täynnä ihania henkilöitä ja hyvää elämänfilosofiaa. Mitähän ylistyssanoja vielä keksisin. Siinä on karhujakin. Ja koira nimeltä Suru. Tuo on Tuntemattoman sotilaan ohella niitä harvoja kirjoja, jotka ovat säilyttäneet viehätysvoimansa yläasteajoista nykypäivään.

Sääli vain, että Irvingin muut kirjat eivät sitten ole vieneet sydäntäni aivan samalla tavalla. Garpin maailma on hieno, ja A Prayer for Owen Meany omalla tavallaan ihana, mutta Viimeinen yö Twisted Riverillä ei ole vieläkään saanut houkuteltua minua lukemaan sitä puoliväliä pidemmälle, ja In One Person on sekin jäänyt hyllyyn odottamaan parempaa lukuhetkeä. Jälkimmäinen tosin on sen verran tuore lisä kirjahyllyssäni, etten jaksa olla asiasta kauhean kauhuissani. (Mulla on nimittäin aivan järkyttävä määrä vuosien varrella hankittua kirjallisuutta, johon en ole koskenutkaan. Pitäisi huolestua niistä ensin. :D)

Onko teillä muilla tällaisia syviä kiintymyssuhteita joihinkin tiettyihin kirjoihin? :>
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 07.09.2012 07:17:31
Jos saisin valita yhden kirjan mukaani autiolle saarelle, valitsisin John Irvingin Kaikki isäni hotellit. Luin sitä tässä muutama yö sitten ja itkin vain silmät päästäni, että miten kirja voi olla niin kauniisti kirjoitettu ja täynnä ihania henkilöitä ja hyvää elämänfilosofiaa. Mitähän ylistyssanoja vielä keksisin. Siinä on karhujakin. Ja koira nimeltä Suru. Tuo on Tuntemattoman sotilaan ohella niitä harvoja kirjoja, jotka ovat säilyttäneet viehätysvoimansa yläasteajoista nykypäivään.
(...)
Onko teillä muilla tällaisia syviä kiintymyssuhteita joihinkin tiettyihin kirjoihin? :>

Minulla on muutama kirja, jotka olen pyrkinyt lukemaan kerran vuodessa ainakin. Koska ne ovat mahtavia. Koska niistä ei saa tarpeekseen. Garpin maailma on yksi. Pidän myös halvatun paljon tuosta Kaikki isäni hotellit -romaanista, mutta en omista sitä itse enkä viitsi raahata kirjastonkirjoja kaiken maailman pusikoissa (sillä Irvingin kirjat ovat reissukirjoja).

Carl Saganin Ensimmäinen yhteys tulee myös aika ajoin luettua. Pidän kovasti päähenkilöstä ja muistakin hahmoista, siitä miten fakta on nivottu yhteen fiktion kanssa, siitä miten Elliestä tulee aikuinen ja hänen intohimostaan työtään kohtaan. Kirja vain on täydellinen. Hauskana yksityiskohtana voin sanoa, että toisin kuin usein tehdään elokuva kirjan pohjalta, Sagan käsikirjoitti ensin elokuvan ja odotellessaan sen rahoitusta kirjoitti ajankulukseen romaanin. Lopputulos on loistava. Omistan myös elokuvan, mutta sen yhtäläisyydet kirjaan ovat melko pieniä, kirja on paljon laajempi ja hienompi.

Voisin mainita toki muitakin kirjoja, mutta nuo ovat ne ehdottomat, jotka pitää lukea vuosittain. Usein tempaisen myös Potterit kerran vuoteen (tai ainakin kolme viimeistä).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 15.09.2012 19:20:15
Laura Gallego Carcía - Ennustus

"Velho Ashran Nekromanti on kaapannut vallan Idhun-planeetalla ja ajanut kansalaiset pakoon Maahan. Sinnikäs vastarintaliike, johdossaan soturiprinssi Alsan ja velho Shail sekä kaksi Maan lasta: koulutyttö Victoria ja vanhempansa menettänyt 13-vuotias Jack, ei kuitenkaan luovuta vaan taistelee planeetan rauhan palauttamiseksi.

Seikkailun edetessä Victoria on paljastunut Idhun-planeetan viimeiseksi yksisarviseksi, Jack viimeiseksi lohikäärmeeksi. Nuorten joukkoon on liittynyt myös Christian, joka on puoliksi ihminen ja puoliksi lentävä käärme, shek. Yhdessä tuo kolmikko aikoo toteuttaa profetian ja pelastaa Idhun-planeetan velhon hirmuvallasta. Seikkailu on huima ja nuorten välillä roihuava suuren rakkauden kolmiodraama vain lisää jännitystä ja värikkäitä tapahtumakäänteitä.

Sarjan kolmas osa Ennustus paljastaa mitä tapahtui Tulihuippujen laavavirtaan pudonneelle Jackille. Edessä on järisyttävä taistelu ja lopulta Victoria joutuu päättämään, valitseeko elämän Jackin vai Christianin rinnalla."


Siinä missä kaksi ensimmäistä osaa olivat hyvän ja kelvollisen välissä, kolmas osa muuttui hiukan pitkäveteiseksi. Joitakin asioita olisi mielestäni voinut jättää pois tai selittää lyhyemmän kaavan mukaan. Lisäksi nykyisin teinikirjoille ominainen kolmiodraama otti päähän ihan oikeasti. Onko normaalia "rakastaa" kahta ihmistä yhtä aikaa ja vehdata heidän välillään aivan kuin sitä kolmatta ei olisikaan? Tämän kuvion takia Victoria on lähinnä omissa silmissäni piloille hemmoteltu naiivi tyttö, jonka voimat kuuluisivat jollekin aivan toiselle hahmolle. Mielenkiintoisinta antia tässä kirjassa oli ehdottomasti Jackin ja naaras-shekin kanssakäyminen. Kuten aiemmassa, tässäkin kirjassa oli paljon paikkoja ja nimiä, joista vain murto-osa oli muistissa joten kuten. Varsinainen tapahtumien ketju käynnistyi vasta loppupuolella ja minä kun ymmärsin, että tämä sarja on trilogia. Ainakaan kirjailijan sivulla ei ole mitään mainintaa jatkosta, mutta silti tarina jäi aivan auki vaikka sen olisi voinut niin hyvin lopettaa tähänkin kirjaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Zacharias - 16.09.2012 10:54:09
Ensin tuo Ennustus kuulosti aivan mielettömän hyvältä. Sitten tuo kolmiodraama ilmestyi. MIKSI. Voi miksi joka ikisessä kirjassa tänä päivänä on kolmiodraama? Suoraan sanottuna alkaa kyrsiä, ettei voi avata yhtään kirjaa löytämättä sitä sieltä. Ja tuonkin kirjan hahmot ovat siis 13-vuotiaita? Miksi niillä pitää olla minkäänlaista rakkausdraamaa, vaan eikö sitä voisi jättää vähän vanhemmille nuorille? Ylipäätään koko Bella/Edward/Jake, Peeta/Katniss/Gale, Xander/Cassia/Ky, Jace/Clary/Simon jne. touhu on aina prikulleen samanlaista. Sitä arvataan jo ensimmäisessä kirjassa, kumman luokse tämä naissankari päätyy. Olisiko liikaa vaadittu, että juonen muokkaamiseksi tämä keskellä vehtaava hahmo olisi edes miespuolinen? Jeesus christ. Antaa niin hyvää kuvaa kyllä varhaisteineille siitä, miten asiat kannattaa hoitaa.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Antelope - 16.09.2012 11:29:51
Ensin tuo Ennustus kuulosti aivan mielettömän hyvältä. Sitten tuo kolmiodraama ilmestyi. MIKSI. Voi miksi joka ikisessä kirjassa tänä päivänä on kolmiodraama? Suoraan sanottuna alkaa kyrsiä, ettei voi avata yhtään kirjaa löytämättä sitä sieltä. Ja tuonkin kirjan hahmot ovat siis 13-vuotiaita? Miksi niillä pitää olla minkäänlaista rakkausdraamaa, vaan eikö sitä voisi jättää vähän vanhemmille nuorille? Ylipäätään koko Bella/Edward/Jake, Peeta/Katniss/Gale, Xander/Cassia/Ky, Jace/Clary/Simon jne. touhu on aina prikulleen samanlaista. Sitä arvataan jo ensimmäisessä kirjassa, kumman luokse tämä naissankari päätyy. Olisiko liikaa vaadittu, että juonen muokkaamiseksi tämä keskellä vehtaava hahmo olisi edes miespuolinen? Jeesus christ. Antaa niin hyvää kuvaa kyllä varhaisteineille siitä, miten asiat kannattaa hoitaa.

En voisi kompata enempää! Oikeasti revin hiukset päästäni aina, kun luen jotain uuttaa kirjaa ja siinä tulee kolmiodraamaa. Siis argh. Miksi ylipäätänsä jokaikisessä kirjassa pitää olla romantiikkaa? Siis joo, onhan se ihan kiva lisä siinä, mutta se menee aina välillä vähän yli ja se kirjan oikea idea/juoni unohtuu. Sitä paitsi monet kirjat/kirjasarjat, mitä olen lukenut toimisivat ilman sitä romantiikkaakin paremmin kuin hyvin. Ja ylipäätänsä se, että kolmiodraaman keskellä olevan täytyy aina olla nainen, joka on todella vahvafiksufilmaattinentäydellinen, jkgfd.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 16.09.2012 12:24:06
Ensin tuo Ennustus kuulosti aivan mielettömän hyvältä. Sitten tuo kolmiodraama ilmestyi. MIKSI. Voi miksi joka ikisessä kirjassa tänä päivänä on kolmiodraama? Suoraan sanottuna alkaa kyrsiä, ettei voi avata yhtään kirjaa löytämättä sitä sieltä. Ja tuonkin kirjan hahmot ovat siis 13-vuotiaita? Miksi niillä pitää olla minkäänlaista rakkausdraamaa, vaan eikö sitä voisi jättää vähän vanhemmille nuorille? Ylipäätään koko Bella/Edward/Jake, Peeta/Katniss/Gale, Xander/Cassia/Ky, Jace/Clary/Simon jne. touhu on aina prikulleen samanlaista. Sitä arvataan jo ensimmäisessä kirjassa, kumman luokse tämä naissankari päätyy. Olisiko liikaa vaadittu, että juonen muokkaamiseksi tämä keskellä vehtaava hahmo olisi edes miespuolinen? Jeesus christ. Antaa niin hyvää kuvaa kyllä varhaisteineille siitä, miten asiat kannattaa hoitaa.

En voisi kompata enempää! Oikeasti revin hiukset päästäni aina, kun luen jotain uuttaa kirjaa ja siinä tulee kolmiodraamaa. Siis argh. Miksi ylipäätänsä jokaikisessä kirjassa pitää olla romantiikkaa? Siis joo, onhan se ihan kiva lisä siinä, mutta se menee aina välillä vähän yli ja se kirjan oikea idea/juoni unohtuu. Sitä paitsi monet kirjat/kirjasarjat, mitä olen lukenut toimisivat ilman sitä romantiikkaakin paremmin kuin hyvin. Ja ylipäätänsä se, että kolmiodraaman keskellä olevan täytyy aina olla nainen, joka on todella vahvafiksufilmaattinentäydellinen, jkgfd.

Sama täällä, minua kyrsii ihan sama juttu! Oikeastaan ainoa kolmiodraama, josta pidän on tuo Peeta/Katniss/Gale, koska se on kuitenkin persoonallisempi ja erilainen (tuon Peetan ja Katnissin tilanteen vuoksi), mutta muut saavat minut nyrpistelemään nenääni. Siis oikeasti, en ymmärrä miksi kolmiodraamoja viljellään joka paikassa - eivät ne ole niin säväyttäviä, lähinnä vaan "turha" draamailu saa ainakin minut kettuuntumaan koko teokseen. Ja kun aina kyseinen asetelma on niin samanlainen! Tämä "vahvafiksufilmaattinentäydellinen" nainen keskiössä, ja sitten tämä ah-niin-ihana paras ystävä/muuten vaan hellyyttävä pehmoilija ja sitten toisena vaihtoehtona joku uusi ja viehättävän seksikäs tyyppi. Ynf.

Ja oikeasti, shippasin Jace/Clarya ihan kuollakseni ensimmäisen kirjan ajan, mutta oh god. Miksi se kipinä piti pilata sekoittamalla Simon (jota muuten sivumennen sanoen inhoan, voiko Gary Suempaa ja luonteettomampaa hahmoa ollakaan) mukaan? Ja muutenkin siitä parista meni maku viimeistään toisen kirjan jälkeen.

Niin ja noista 13-vuotiaista hahmoista tulikin mieleeni, että hahmojen ikä saa minut aina facepalmaamaan ja vajoamaan syvälle epätoivon syövereihin. 13-vuotiaat ovat irl alkumurrosiän kourissa vellovia lapsukaisia, mutta kirjoissa he ovat kypsyysasteikolla siinä täysi-ikäisen tai jopa vähän vanhemmankin tasolla, huippufiksuja ja kypsiä ja lahjakkaita noin kaikessa ja argh. Siis mikä kirjoittajan aivopieru on, että 13-vuotiaat hahmot käyttäytyvät kuin parikymppiset? Ja vielä suurempaa epätoivoa aiheuttava kysymys, miten kummassa 13-vuotias ihan oikeasti ja tosissaan rakastuu ja päättää, kenen kanssa haluaa elää happily ever after? Siis... ihan oikeasti.

// Tom^^, en voisi enempää kompata tuon Ennuskivien mahti -kirjan suhteen! :D :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chuva - 16.09.2012 12:35:18
En viitsi lainata kaikkea ylläolevaa, mutta olen todellakin samaa mieltä! Mä henkilökohtaisesti en tykkää yhtään kolmiodraamoista, koska ne on aina sellaisia huomion keskipisteitä ja se keskushenkilö on aina niin "Mut mä rakastan molempia :( nyyh nyyh" ja sitten saadaan se ennalta arvattu ihqu pari yhteen vasta vikalla sivulla, kun se täydellinen nainen tajuaakin että se ei koskaan rakastanut sitä parasta ystäväänsä.

Ja tohon 13-vuotiaat päähenkilöt juttuun syyllisenä on mun mielestä yleensä jotkut +35-vuotiaat kirjailijat (tai sitten ne poikkeustapaukset kun kirjailija on 12 ja sen mielestä 13-vuotiaat on jo TOSI aikuisia). Ne ei yksinkertaisesti muista, että 13-vuotiaana ei todellakaan olla mitään aikuisia ja osata kaikkea. Tästä ikäjutusta tulee ihan mieleen Flavia Bujorin 12-vuotiaana kirjoittama Ennuskivien mahti. Pahoittelut kirjan mahdollisille faneille, mutta mun on pakko sanoa että siinä oli yksi surkeimmista kirjoista, mitä oon ikinä lukenut. Päähenkilöt on 14-vuotiata ja käyttäytyvät kuin aikuiset ja kirja muistuttaa ylipäätään jotain tekotaiteellista fikkiä.

Tom^^
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Zacharias - 16.09.2012 14:17:03
Luin itsekin tuon Ennuskivien mahti silloin, kun se ilmestyi. Onhan se ihan vaikuttava teos niin nuorelta kirjailijalta, mutta suoraan sanottuna se meni ihan överiksi ja omituiseksi ja no, niin. Komppaan itse asiassa ilmaisua "tekotaiteellinen ficci".

Pakko vielä rantata tästä kolmiodraamasta; Suomalainen kirjailija oli myös lähtenyt toteuttaan tätä (en nyt muista kuka, pardon me, mutta näin tämän haastattelun kirjamessuilla yms) ja hän selitti miten kirjassa puidaan nuoruuden suuria tunteita, kuten romanssia kolmiodraaman teemalla.

Kuinka moni nuorten romanssi tänä päivänä ihan aikuisten oikeasti sisältää mitään kolmiodraamaa? Oli sitten 13-vuotias tai 16-vuotias? Seurustelu ja ihmissuhteet ovat tärkeässä asemassa varsinkin siinä 16-vuotiaan iässä, mutta jos kirjoitetaan kirja muilla pääteemoilla, niin miksi se romanssilässynlää pitää nostaa niin älyttömästi sieltä esille? Jos joku tästä topasta aikoo kirjoittaa nuorille suunnatun trilogian/sarjan, niin pyydän tuhannesti tekemään sen ilman heti ensimmäisessä kirjassa tulevaa suurta rakkautta! Tai jos kirjoittaakin kolmiodraamaa, niin pistäkää se paras kaveri sitten lopulliseksi kullaksi, eikä se uusi koulun ällötäydellinen kaunispoika hunks.

Hmm, niin. Peeta/Katniss/Gale oli ehkä erilaista, mutta sitten taas en olis halunnut sellaista sekoittamaan Nälkäpelin jo pelkästään niin hienoa juonta. Mua suoraan sanottuna vain rupeaa viduttaan joka kerta, kun luen Catching Firee tai Mocking Jayta, kun Katniss vinee kumman se haluaisi ja mitkä sen motiivit kumpaakin kohtaan on. Ja mieli tekee mennä takoon esim. Mortal Instrumentsissa Claryn päätä seinään ja huutaa lapsille sopimattomalla kielellä miten typerä koko tilanne edes on. Twilightista en nyt ala rageemaan, koska se kirja periaatteessa on romanssilässynläätä, joten siihen tää teema vähän niin kuin kuului... Ja valitettavasti aloitti suuren kolmiodraama-kauden.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sädekehä - 16.09.2012 14:40:22
Oi, komppaan minäkin kaikkia yllä olevia siitä, miten noi kolmiodraamat ärsyttää niin suunnattomasti! Se ennalta arvattavuus ei oikeastaan edes itseä siinä eniten haittaa, vaan pikemminkin se, miten se kuvio vaan toistaa itseään. Ja suurimmissa osissa tapauksissa en oikeasti edes ymmärrä, miten tämä päähenkilö edes yhtäkkiä voi tajuta rakastavansa myös tätä ystäväänsä, ja miten hemmetissä siitä tilanteesta tulee edes sellainen kauhea ongelma! Aivan kuin se valinta kahden välillä olisi oikeasti niin vaikea ja tuskainen. :p

Lainaus
Hmm, niin. Peeta/Katniss/Gale oli ehkä erilaista, mutta sitten taas en olis halunnut sellaista sekoittamaan Nälkäpelin jo pelkästään niin hienoa juonta. Mua suoraan sanottuna vain rupeaa viduttaan joka kerta, kun luen Catching Firee tai Mocking Jayta, kun Katniss vinee kumman se haluaisi ja mitkä sen motiivit kumpaakin kohtaan on.

Näinpä! Siitä on aikaa jo, kun olen nuo kirjat lukenut, mutta lukuelämys meni suoraan sanoen ihan pilalle, kun alkoi vain ketuttamaan se, miten kaikesta hienosta tulikin yhtä tunteiden epäselvää ja hämmentävää vuoristorataa. Varsinkin, kun minusta eka kirja ei ainakaan viitannut mitenkään siihen, että Katniss olisi ollut millään tavalla Galesta kiinnostunut. Silti minustakin tämä Peeta/Katniss/Gale eroaa muista kolmiodraamoista vielä ihan kiitettävästi, vaikka periaatteessa sitä samaa kaavaa toistaakin. Jossain muussa tarinassa se olisi voinut toimia ehkä paremmin, mutta niin, en tiedä. Olen vaan onnellinen, että se päättyi niin kuin päättyi!

Ja heeei, tästä on varmaan puhuttu aiemmin, mutta olen laiskiainen ja kysyn nyt kuitenkin; millaisia mielipiteitä teillä on Tulen ja jään laulusta? Jos olen suuri Game of Thornesin fani, onko kirjojen lukeminen kuinka järkevää vai suorastaan välttämättömyys? Eroaako ne suuresti toisistaan vai seuraako sarja orjallisesti kirjaa?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 16.09.2012 15:05:55
Ja heeei, tästä on varmaan puhuttu aiemmin, mutta olen laiskiainen ja kysyn nyt kuitenkin; millaisia mielipiteitä teillä on Tulen ja jään laulusta? Jos olen suuri Game of Thornesin fani, onko kirjojen lukeminen kuinka järkevää vai suorastaan välttämättömyys? Eroaako ne suuresti toisistaan vai seuraako sarja orjallisesti kirjaa?
Olen justiinsa ekan kirjan puolivälissä (kaksi jaksoa Game of Thronesia ja tuntui siltä, että on pakko lukea kirjat). Sarja seuraa kirjoja tarkasti, mutta ei orjallisesti, muutoksia on tehty (esim. hahmot ovat kirjoissa nuorempia). En sanoisi, että kirjojen lukeminen on välttämättömyys, vaikka olisi suurikin GoT-fani, mutta suosittelen kyllä. Edelleenkin, ekan kirjan puolivälissä ja rakastan sitä ihan hirveästi.
No, siinä taisi tulla sanottua myös mielipiteeni sarjasta^^ lyhyesti siis: tykkään todella todella paljon. Parhaita fantasiakirjoja, joihin olen näppini iskenyt. Pitääkin toivoa kaikkia kirjoja joululahjaksi...

Ja tuosta kolmiodraamajutusta vielä: komppaan teitä kaikkia. On kuin jokaisessa kirjassa, joka on vähänkin nuorille suunnattu, olisi kolmiodraama. WTF is the point? Ei se ainakaan näytä nuorille kovin hyvää mallia, ellei tarkoitus ole sanoa, että "älkää tehkö näin". (Mitä kyllä epäilen.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Kharon - 16.09.2012 17:04:27
Sädekehä: Siis Tulen ja jään laulu on tosiaankin paras fantasiakirjallisuuden edustaja IMO, ja menee muutenkin kärkeen lempikirjojeni joukossa. :---) GoT:in ykköskausi ja Valtaistuinpeli (1. kirja) menevät vielä aika lailla käsikädessä, mutta sitten taas kakkoskaudella ja kirjasarjan toisessa osassa alkoi olla niitä pienempiä ja vähän isompiakin eroja, jotka minua toisinaan ärsyttivät kun olin kirjan lukenut ennen kakkoskauden katsomista. (Esim. Danyn hahmo on mielestäni erilainen kakkoskaudella kuin kakkoskirjassa.)

Tällaisista "ei-juonellisista" eroista suurimpia on varmaan se, että kirjasarjassa monet asiat ovat paljon hienovaraisempia - asioita pitää lukea rivinväleistä kun kaikkia hahmoja ei kyetä seuraamaan läheltä. Vaikka toisaalta taas päähenkilöihin saa paljon suurempaa syvyyttä kun pääsee lukemaan ja käsittelemään heidän mietteitään.

Suosittelen lämpimästi kirjasarjaan tutustumista. Ei se välttämätöntä ole, mutta ehdottomasti sen arvoista. <3
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 20.09.2012 00:56:41
Kuinka moni nuorten romanssi tänä päivänä ihan aikuisten oikeasti sisältää mitään kolmiodraamaa? Oli sitten 13-vuotias tai 16-vuotias? Seurustelu ja ihmissuhteet ovat tärkeässä asemassa varsinkin siinä 16-vuotiaan iässä, mutta jos kirjoitetaan kirja muilla pääteemoilla, niin miksi se romanssilässynlää pitää nostaa niin älyttömästi sieltä esille? Jos joku tästä topasta aikoo kirjoittaa nuorille suunnatun trilogian/sarjan, niin pyydän tuhannesti tekemään sen ilman heti ensimmäisessä kirjassa tulevaa suurta rakkautta! Tai jos kirjoittaakin kolmiodraamaa, niin pistäkää se paras kaveri sitten lopulliseksi kullaksi, eikä se uusi koulun ällötäydellinen kaunispoika hunks.

Hmm, niin. Peeta/Katniss/Gale oli ehkä erilaista, mutta sitten taas en olis halunnut sellaista sekoittamaan Nälkäpelin jo pelkästään niin hienoa juonta. Mua suoraan sanottuna vain rupeaa viduttaan joka kerta, kun luen Catching Firee tai Mocking Jayta, kun Katniss vinee kumman se haluaisi ja mitkä sen motiivit kumpaakin kohtaan on. Ja mieli tekee mennä takoon esim. Mortal Instrumentsissa Claryn päätä seinään ja huutaa lapsille sopimattomalla kielellä miten typerä koko tilanne edes on. Twilightista en nyt ala rageemaan, koska se kirja periaatteessa on romanssilässynläätä, joten siihen tää teema vähän niin kuin kuului... Ja valitettavasti aloitti suuren kolmiodraama-kauden.
Kaikki kirjat miljoonaan kertaan lukeneena en voisi sanoa, että tässä trilogiassa olisi kovinkaan suurta kolmiodraamaa. Ekassa kirjassa ei oikeastaan edes käsitelty millään lailla Katnissin ja Galen suhdetta muuta kuin ystävä-pohjalta. Viimeisessä kirjassa oli vähän jotain draamaa, mut itse mielsin enemmänkin kuvion sellaiseksi, että Gale on vähän mustis koska Peeta on viemässä sen paikkaa Katnissin lähimpänä ihmisenä. Jotenkin itselle jäi tästä kaikesta sellainen kuva, että Gale ei oikeastaan edes missään vaiheessa paininut samassa sarjassa Peetan kanssa. Mikä toisaalta on sääli, koska olisin halunnut Katniss&Gale-parituksen loppuun. Peeta on aina jäänyt etäiseksi hahmoksi.

Samoin tuossa Clary/Jace - kuviossa. Enemmänkin tuli sellainen olo, että Simon haluaisi jotain Claryn kanssa, mut koskaan sillä ei sit oikeasti ole ollut mahdollisuutta moiseen  ;D Siis tollaset ns. oletetut kolmiodraamat vielä kestää, mut lukekaapa tuo Ennustus niin tiedätte mitä OIKEA kolmiodraama on! SE saa oikeasti mut ihan hulluksi raivosta! Se, että ensin mennään nuoleskelemaan toisen naamaa ja siitä sujuvasti sitten kähmimään toisen kanssa. Ja siinä välissä väitetään, että kun "rakastan molempia" - lässynläätä.


Ja heeei, tästä on varmaan puhuttu aiemmin, mutta olen laiskiainen ja kysyn nyt kuitenkin; millaisia mielipiteitä teillä on Tulen ja jään laulusta? Jos olen suuri Game of Thornesin fani, onko kirjojen lukeminen kuinka järkevää vai suorastaan välttämättömyys? Eroaako ne suuresti toisistaan vai seuraako sarja orjallisesti kirjaa?
Rakastan sarjaa yli kaiken ja yritinkin lukea tuota ekaa kirjaa (joka menee aika tappavan tarkasti samalla tavalla kuin sarjakin), mutta jossain vaiheessa ei riittänyt enää kiinnostus ja jätin kesken. Jos pitää juuri tuollaisesta historiallisesta lukemisesta eikä kaipaa mitään räiskyviä parisuhdedraamoja niin nuo kirjat on varmasti lukemisen arvoisia. Itse tyydyn sarjaan  ;D


Sainpas luettua Sara Shepardin Virheetön - kirjan.

"Älä koskaan luota kauniiseen tyttöön, jolla on ruma salaisuus.

High schoolia käyvien Spencerin, Hannan, Arian ja Emilyn ystäväpiiri ei ole ollut ennallaan sen jälkeen, kun joukon johtaja Alison DiLaurentis kolme vuotta aiemmin katosi. Tytöillä on kuitenkin yhteinen salaisuus, jonka he ovat vannoneet pitävänsä hautaan asti...

Uhkaavat viestit jatkuvat, ja yksi kerrallaan ne pakottavat tytöt ratkaisuihin, jotka muuttavat heidän elämäänsä lopullisesti. Kuka voi tietää tämän kaiken heidän menneisyydestään, nykyisyydestään, tunteistaan - valheistaan?"


Samoilla linjoilla mennään edellisen tuotoksen kanssa. Luvut ovat sopivan lyhyitä ja kertovat aina tarinaa joko Arian, Spencerin, Hannan tai Emilyn näkökulmasta. Tämän kirjan lukee suhteellisen nopsaan koska teksti on suhteellisen helppolukuista. Välillä ehkä hiukan vaivasikin se, että jotkut asiat sivuutettiin niin nopsaan. Nyt kun itse olen katsonut kaksi ekaa kautta ja vähän kolmatta niin ei voi olla vertaamatta kirjaa ja sarjaa keskenään. Siinä missä edellinen kirja meni aika samalla tavalla sarjan kanssa niin tässä tapahtuu aika paljon muutoksia. Sanoisin, että en ollut niin tyytyväinen kirjan tapahtumiin ja pidän enemmän sarjan versiosta. Tytöt ovat minusta paljon lapsellisempia kirjassa ja välillä heidän asenteensa jopa otti päähän joidenkin asioiden suhteen. Joskus sain tunteen siitä, että tätä kirjaa kirjoittaa oikeasti joku teinityttö. Ei ollut minusta ihan yhtä hyvä kuin edellinen, mutta seuraavaa osaa odotellessa.


Chuck Palahniuk - Kirottu

”Oletko siellä Saatana? Minä täällä, Madison.”

"Narsistisen filmitähtiäidin ja hävyttömän rikkaan tuottajaisän 13-vuotias tytär Madison viettää joulua yksin sveitsiläisessä sisäoppilaitoksessa, kun vanhemmat kiertävät markkinoimassa uusia projektejaan ja adoptoimassa orpolapsia. Yllättäen Madison kuolee hämärissä olosuhteissa – ja löytää  itsensä Helvetistä.

Madisonin selliosastolta Helvetissä löytyy sekalainen joukko muita nuoria syntisiä: cheerleader, urheilija, nörtti ja punkkari. Kuulostaako tutulta? Kyllä vain, ryhmän stereotyypit muodostavat maanalaisen version suositusta kasarileffahitistä Breakfast Clubista.

Sekalainen seurakunta joutuu vaeltamaan muun muassa halki hilseautiomaan ja käytettyjen kertakäyttövaippojen laakson kohdatakseen Saatanan linnoituksessaan. Eikä Helvetin valuuttana toimivilla popcornpalloilla tai karkkihuulilla osteta lunastusta."


Huhuh, en paremmin sano. En oikein tiennyt mitä odottaa kirjalta vaikka olikin jo selvillä, että sama tyyppi on kirjoittanut myös Fight Clubin. Odotin huumorintäyteistä pläjäystä, mutta tämä oli kyllä haastavampi kuin kuvittelinkaan. Kirjailija harrastaa näppärää kerrontaa ja vaihtuvia juonenkäänteitä. Lisäksi hänen mielikuvituksensa on äärettömän laaja ja kieroutunut. Hiukan häiritsi päähenkilön turhankin nuori ikä ottaen huomioon millä tavalla kummallinen Madison käyttäytyi ja ajatteli. Kirjassa oli niin paljon rönskyilevää mustaa huumoria, että päähenkilön ikä oli melkein huonointa huumoria ikinä. Itse olen aika kummallinen ajattelija ja huumorini on enemmän kuin kieroutunutta, mutta välillä sekään ei meinannut riittää tämän kirjan kanssa. Tekstissä nostetaan pöydälle niin seksuaalisuus, homot kuin huumeiden käyttökin... ja kaikki siltä väliltä eikä puheissa kainostella. Jokusen naurunpyrskähdyksenkin tämä sai aikaiseksi, mutta enpä siltikään suosittele ihmisille, joilla huumori on rajoittunutta. Hyvin erikoinen teos, jonka luki nyt ainakin sen kerran.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 20.09.2012 23:34:37
Frances Hodgson Burnettin kirja Salainen puutarha on tällä hetkellä työn alla. Kaveri antoi tarkasti varjellun kirjan lainaan ja vannotti katsomaan myös kuvia. Minähän katsoin ja siinäpä sitten meni toiveet selvitä huomisesta fysiikankokeesta.
Voiko kuvitus täydentää tekstiä niin ihanasti? Ne ketut ja linnut ja kukat eläväiset pikkutytön ilmeet...oih!

Harmistuin hieman siitä, että tausta on samanlainen kuin Pikku prinsessassa - orpo tyttö muuttaa Intiasta Englantiin vanhempien kuoltua tai ollessa muuten vähän etäisiä. Kirjat on kuitenkin kirjoitettu eri tavoilla, joten yhtäläisyydet unohtuvat pian. Toisaalta myös päähenkilöiden luonteet ovat hyvin erilaisa - toinen on kiltti ja ystävällinen, toinen taas koppava ja itsekäs.

Rakastuin kuvailuun heti ja kirjan kieli on muutenkin hauskan leikittelevää, mutta ei suinkaan liian yksinkertaista.

Suosittelen ja lähden nukkumaan!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 21.09.2012 22:42:09
Joku täällä mainitsi tuon kuvitteelliseen kainuulaiseen kylään sijoittuvan Susiraja-sarjan, ja kun sarjan ensimmäisen osan bongasin siskoni kirjahyllystä, niin en malttanut olla tarttumatta siihen. Kotimaista nuortenfantasiaa miljöönä asuinmaisemani, miksipä ei. Loppupeleissä Kajaanin rautatieaseman kuvaileminen ja ko. kaupunkiin viittaminen ainoana jonkinasteisena sivistyskeskuksena metsien ja vaarojen katveessa olivatkin ainoa asia, mihin teoksessa pystyi samaistumaan. Se, että kirjailija kuluttaa sivutolkulla aikaa vaatteiden ja meikin kuvailemiseen ja sivuuttaa about yhdessä lauseessa kiusatun pojan vaikean suhteen isäänsä kertoo mielestäni kaiken tekstin tasosta. Idea on kiinnostava, mutta hahmojen ja miljöön eteen on mielestäni nähty kovin vähän vaivaa, ja etenkin monet sivuhahmot jäävät tosiaan hyvin maininnallisiksi (korjaantunee ehkä jatko-osissa tai sitten ei, tämän perusteella tutustumishaluja ei kuitenkaan hirveästi herännyt). Nuorten käytös kirjassa lähinnä hämmensi, eikä minusta ollut lähelläkään lukioikäisten käyttäytymistä. Toivoin, että tästä helsinkiläistyttö muuttamassa kainuulaiseen tuppukylään metsän keskelle -lähtökohdasta olisi saatu enemmän irti. Lyhyestä virsi kaunis - petyin.

Trillerien ystäville haluan heittää lukuvinkiksi Antonio Hillin Kuolleiden lelujen kesä. Luin tämän käytännössä yhdessä illassa, pitkästä aikaa sellainen murhamysteeri, joka piti otteeseen viimeisille sivuille saakka. Hillin kirjoitustyyli on upeaa ja tekstissä on suunnilleen kaikki, mitä itse ainakin romaanilta toivon. Barcelona on kiehtova miljöö tarinalle kuin tarinalle, ja Hill huomioi sen varsin onnistuneesti teoksessaan. Juonenkäänteitä en ainakaan minä onnistunut etukäteen kauheasti arvailemaan, tapahtumat tulivat yllätyksenä loppuun saakka. Hahmoissa Hill tuo esiin juuri sitä, mitä kovasti lukijana kaipaan - kaikilla on motiivinsa toimia niin kuin toimivat, ketään on vaikea sanoa suoralta kädeltä hyväksi tai pahaksi. Hahmot ovat inhimillisiä ja elävät rikosta ratkoessaan myös omaa elämäänsä, tekevät virheitä, yrittävät elää niiden kanssa. Kirjailijan psykologian opinnot näkyvät hänen luomissaan hahmoissa. Epilogin jälkeen odotan, koska Hillistä kuullaan taas, Héctorin tarina jää sen verran auki, että uskoisin sille tulevan jatkoa.

(Kysymys futiskirjasuosituksista taidettiin heittää futistopassa, mutta miksipä en laittaisi sitä tännekin - Lagercrantzin Minä, Zlatan Ibrahimovic tuli luettua tänään ja suosittelen lämpimästi kaikille jalkapallon ystäville. Elämäkerta on henkilönsä näköinen - värikäs, eloisa, tunteita herättävä sekä hyvässä että pahassa. Zlatan on persoona ja se näkyy kirjassa. Kaikkea muuta paitsi puisevaa ura-/henkilöhistoriointia. Mikään Ibran fani en ole, mutta tämän ahmin kerralla. Elämäkerrasta kun on kyse, niin kannattaa tietty lukiessa pitää sellainen pieni kriittinen asenne nielemättä kaikkea absoluuttisena totuutena ja sinä yhtenä ainoana oikeana näkökulmana tapahtumiin ja henkilöihin. Viihdyttävä teos silti!)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 22.09.2012 10:01:34
Joku täällä mainitsi tuon kuvitteelliseen kainuulaiseen kylään sijoittuvan Susiraja-sarjan, ja kun sarjan ensimmäisen osan bongasin siskoni kirjahyllystä, niin en malttanut olla tarttumatta siihen. Kotimaista nuortenfantasiaa miljöönä asuinmaisemani, miksipä ei. Loppupeleissä Kajaanin rautatieaseman kuvaileminen ja ko. kaupunkiin viittaminen ainoana jonkinasteisena sivistyskeskuksena metsien ja vaarojen katveessa olivatkin ainoa asia, mihin teoksessa pystyi samaistumaan. Se, että kirjailija kuluttaa sivutolkulla aikaa vaatteiden ja meikin kuvailemiseen ja sivuuttaa about yhdessä lauseessa kiusatun pojan vaikean suhteen isäänsä kertoo mielestäni kaiken tekstin tasosta. Idea on kiinnostava, mutta hahmojen ja miljöön eteen on mielestäni nähty kovin vähän vaivaa, ja etenkin monet sivuhahmot jäävät tosiaan hyvin maininnallisiksi (korjaantunee ehkä jatko-osissa tai sitten ei, tämän perusteella tutustumishaluja ei kuitenkaan hirveästi herännyt). Nuorten käytös kirjassa lähinnä hämmensi, eikä minusta ollut lähelläkään lukioikäisten käyttäytymistä. Toivoin, että tästä helsinkiläistyttö muuttamassa kainuulaiseen tuppukylään metsän keskelle -lähtökohdasta olisi saatu enemmän irti. Lyhyestä virsi kaunis - petyin.
Vau, teillä on sit luksuskoulu. Mun kotipaikkakunnalla yks tyttö erotettiin kun kävi toiseen tyttöön kiinni ja kaikkee tällästä pientä. Koulukiusaaminenkaan ei rajottunut esim. kiusaajan luokkaan vaan kyllä sen jälkeen koko koulu irvuili. Ja oli se "alfanaaraiden" ryhmä, jolle ei kukaan uskaltanut kettuilla. Juu, musta kuulostaa hyyyyyvin tutulta meiningiltä  ;D Ja pidin kyllä kirjasta muutenkin. Ei malttais odotella seuraavaa osaa <3

Tällä hetkellä luennassa Wardin Vapautettu rakastaja. Tykkään <3
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sädekehä - 22.09.2012 10:14:11
Kiitos kaikille, jotka kommentoi tuohon kysymykseen Tulen ja jään lauluista! Taidan kyllä pyytää kirjoja joululahjaksi, koska sen verran jäi kuitenkin kiinnostamaan, ja kun itse tv-sarjastakin tulee jatkoa vasta ensi vuonna, niin hyvä sauma sitten tutustua kirjallisuuteen sitä jatkoa odotellessa. (:

Lainaus
Nuorten käytös kirjassa lähinnä hämmensi, eikä minusta ollut lähelläkään lukioikäisten käyttäytymistä. Toivoin, että tästä helsinkiläistyttö muuttamassa kainuulaiseen tuppukylään metsän keskelle -lähtökohdasta olisi saatu enemmän irti.

En ole tätä kyseistä teosta lukenut, mutta tämä lause on kyllä sellainen, joka mun mielestä sopii aika moneenkin kirjaan. Siitä taidettiin täälläkin just puhua, mutta on välillä niin hämmentävää miten kirjoissa kuvataan tietyn ikäryhmän elämää. Tietysti on väärin kyseenalaistaa toisten näkökulmia asioihin, mutta muutamiakin nuortenkirjoja lukiessa on joskus tullut sellainen fiilis, että ei kukaan voi näin oikeasti käyttäytyä! Tietysti aika monissa fantasiakirjoissa ainakin se päähahmo on jo ihan valmis sankari(tar), vaikka olisi kuinka nuori ja ehkä ilman sellaista suunnatonta rohkeutta ja määrätietoisuutta se kirja ei edes kantaisi. No, nämä on kanssa mielipidekysymyksiä, mutta kyllä sitä aika usein saa silmiään pyöritellä (tai sitten vaan luen aivan vääriä kirjoja!) :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 22.09.2012 14:02:40
Joku täällä mainitsi tuon kuvitteelliseen kainuulaiseen kylään sijoittuvan Susiraja-sarjan, ja kun sarjan ensimmäisen osan bongasin siskoni kirjahyllystä, niin en malttanut olla tarttumatta siihen. Kotimaista nuortenfantasiaa miljöönä asuinmaisemani, miksipä ei. Loppupeleissä Kajaanin rautatieaseman kuvaileminen ja ko. kaupunkiin viittaminen ainoana jonkinasteisena sivistyskeskuksena metsien ja vaarojen katveessa olivatkin ainoa asia, mihin teoksessa pystyi samaistumaan. Se, että kirjailija kuluttaa sivutolkulla aikaa vaatteiden ja meikin kuvailemiseen ja sivuuttaa about yhdessä lauseessa kiusatun pojan vaikean suhteen isäänsä kertoo mielestäni kaiken tekstin tasosta. Idea on kiinnostava, mutta hahmojen ja miljöön eteen on mielestäni nähty kovin vähän vaivaa, ja etenkin monet sivuhahmot jäävät tosiaan hyvin maininnallisiksi (korjaantunee ehkä jatko-osissa tai sitten ei, tämän perusteella tutustumishaluja ei kuitenkaan hirveästi herännyt). Nuorten käytös kirjassa lähinnä hämmensi, eikä minusta ollut lähelläkään lukioikäisten käyttäytymistä. Toivoin, että tästä helsinkiläistyttö muuttamassa kainuulaiseen tuppukylään metsän keskelle -lähtökohdasta olisi saatu enemmän irti. Lyhyestä virsi kaunis - petyin.
Vau, teillä on sit luksuskoulu. Mun kotipaikkakunnalla yks tyttö erotettiin kun kävi toiseen tyttöön kiinni ja kaikkee tällästä pientä. Koulukiusaaminenkaan ei rajottunut esim. kiusaajan luokkaan vaan kyllä sen jälkeen koko koulu irvuili. Ja oli se "alfanaaraiden" ryhmä, jolle ei kukaan uskaltanut kettuilla. Juu, musta kuulostaa hyyyyyvin tutulta meiningiltä  ;D
Viittasin lähinnä Raisan ja Jennin kissatappeluun ja naljailuun toisilleen. Emt, makuasia toki mutta minusta dialogi oli kovin kömpelöä näiden välillä. Imo, olisi toiminut ehkä paremmin, jos kiusaamisesta ja syrjinnästä olisi tehty hiljaisempaa vihanpitoa ilman suoranaista bitchailua ja käsiksi käymistä, ignooraaminen ja selän takana puhuminen ovat enemmänkin sellainen tyttömäinen tapa riidellä luki mitä psykantutkimuksia tahansa. En tarkoittanut, etteikö lukiossa olisi koulukiusaamista, jos sitä hait, lähinnä sitä että muodot, joilla kiusaamista ilmeni olivat epäkypsiä ja turhan suoraviivaisia, että olisin voinut ne purematta niellä. Ehkä jos niihin sivuhahmoihin, kuten nyt vaikka Jenniin, Nikoon ja niihin Nikoa kiusaaviin jätkiin olisi syvennytty enemmän, nämä tapahtumat olisi ollut helpompi sulattaa.

Sädekehä, tell me about it. :D Ehkä on vain huomaamattaan kasvanut ohi kohderyhmästä, liian vanhaksi nuortenkirjoihin ja kaipaa pidempää tarinaa, hitaampaa juonen ja hahmojen kehittelyä ja kypsempää käytöstä hahmoilta. Ei osaa enää samaistua sillä lailla kuin joskus muutamaa vuotta nuorempana.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 29.09.2012 19:10:50
Sädekehä, tell me about it. :D Ehkä on vain huomaamattaan kasvanut ohi kohderyhmästä, liian vanhaksi nuortenkirjoihin ja kaipaa pidempää tarinaa, hitaampaa juonen ja hahmojen kehittelyä ja kypsempää käytöstä hahmoilta. Ei osaa enää samaistua sillä lailla kuin joskus muutamaa vuotta nuorempana.
Olenkohan mie joku ikinuori kun olen kuitenkin jo 26v. ja tykkään lueskella nuorten kirjallisuutta  ;D Noh, yllä mainittu oli ihan luettava teos, mutta kyllä BDB:t vieläkin vievät sydämeni täysin  8)

Sain muutes luettua Fifty Shades Satutettu - kirjan. Huh, kylläpäs sen kanssa kesti. En oikeastaan ymmärrä miksi tämä tarina on venytetty trilogiaksi kun tarinan olisi voinut hyvin helposti ja siististi tiivistää yhteen suurempaan kirjaan. Valitettavasti tässäkin kirjassa oli sitä saman toistoa ja yltiömustasukkainen Christian kävi välillä pahasti hermoon komentelunsa ja rajoitustensa kanssa. Samaan aikaan kuitenkin nautin lukea kahden täysin erilaisen ihmisen suhteesta, jossa ei kyllä kummallisilta tilanteilta vältytä. Tähän oli onneksi saatu vähän jänniä juonenpoikasiakin mukaan ettei teksti mennyt ihan tylsäksi, mutta välillä tämän lukeminen oli todella uuvuttavaa juuri noiden turhien juttujen ansiosta, jotka olisi voinut vaikka jättää kokonaan pois. Pidän myös suuresti tarinoista, jossa lempi leiskuu ja sitä rataa, mutta tässä noita kuumia kohtauksia tuntui olevan joka sivulla ja se vie valitettavasti koko systeemiltä hyvän maun. Kirjailija onnistui tosin heittämään loppuun sellaisen koukun, johon jää kiinni ja on pakko tutustua myös viimeiseen osaan.

Seuraavana luennassa Cassandra Claren Langenneiden enkelten kaupunki :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 29.09.2012 21:45:04
Olen parhaillaan lukemassa kirjastosta lainattua paksua opusta nimeltä Tuulen nimi, kirjoittaja Patrick Rothfuss. Kuinka ollakaan, suhtauduin tähän vähän epäluuloisesti mutta ajattelin testata kun takakannessa oli suositus sen tyyppisen fantasian lukijoille joihin itsenikin voisin laskea. Ihan alku tuntui vähän vähemmän kiinnostavalta, mutta heti kun tarina pääsi varsinaisesti vauhtiin, jäin ihan koukkuun. :) Olen vasta puolenvälin jälkeen menossa, mutta vaikuttaa todella kivalta kirjalta ja ilmeisesti tähän on jatkoakin tulossa. Toistaiseksi lukemani perusteella uskallan suositella oikein mielelläni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Parisade - 11.10.2012 11:15:03
Hehe, itsenikin oli pakko tämän Susiraja sarjan ensimmäinen osa lukea. Näitä tyttö-muuttaa-uuteen-kaupunkiin-ja-tapaa-paranormaalin-pojan -kirjoja alkaa kyllä muutamia nyt olla, mutta onhan se niin, ettei kirjoissa yleensäkään  kannata miettiä liikaa sitä, mitä yhtäläisyyksiä niistä toisiin löytyy. Tykkäsin Kesyttömästä kyllä monellakin tasolla, minusta nimenomaan tämä susien joukossa esiintyvä laumahierarkia on tässä mielenkiintoisella tavalla kuvattu ja nimenomaan tuo ajatus siitä, miten kaikki hiukan pelkäävät Mikaelia on jotenkin kutkuttava. Kihertelin kirjalle oikein kivasti täällä ja uskallan kyllä suositella tätä muillekin nuortenkirjoista tykkääville :)) Kerrankin hyvää suomalaista fantasiaa. Loppua kohden kirja meni ehkä hiukan sekavaksi ja tavallaan muutenkin ehkä lässähti hieman, mutta kun tähän kerran jatko-osa on tulossa niin enpä valita.
Nuorten käytös kirjassa lähinnä hämmensi, eikä minusta ollut lähelläkään lukioikäisten käyttäytymistä.

Hehe, minä ajattelin tuon Jennin kynnet pystyssä taistelemiset tavallaan hänen eläimelliseksi piirteekseen. On aina vähän eriasia puhua normaaleista lukiolaistytöistä kuin paranormaaleista olioista, joilla jylläävät kaikenmaailman vaistot järjen tielle. Se oli kyllä hassua, miten Jenni alusta asti oli jotenkin agressiivinen, mutta sen jälkeen kun Raisa sekaantui Mikaeliin niin en oikeastaan näe mitään ongelmaa. Jenni on kuitenkin puoliksi susi.

Tuo toinen asia jonka mainitsit, eli vaatteiden kuvaaminen ja tietynlainen pinnallisuus... Nojaa :DD Kyllähän sitä "Minä pistin päälleni sitä ja tätä' selostusta ihan riittämiin oli ja Nikon suhde isäänsä tosiaan jäi ihan auki, mutta eipä poika pahemmin asiasta halunnutkaan puhua ja ehkä sarjan myöhemmissä osissa siitä kerrotaan sitten enemmän. Omasta mielestäni oli virkistävää, että kirjassa nuorilla on näitä ongelmia, just se, että Raisa juo yksin metskussa ja Niko kärsii sisäisesti... En tiedä, yleensä tämän tapaiset fantasiakirjat ovat vielä kiiltokuvamaisempia kuin Kesytön. Nuortenkirjat kuitenkin yleensä pyrkivät ennemminkin viihdyttämään kuin olemaan vakavia ja viihdyttämisessä Susiraja 1 kyllä onnistuu.

Muita kirjoja en olekaan vähään aikaan lukenut. Pöydällä tosin lojuu 20 sivua luettuna tuo Cirkeln (Piiri), mutta luultavasti sen lukemiseen kuuluu pieni ikuisuus :D Ruotsinkielentaitoni eivät oikein pärjää tuolle, käytännössä jouduin tuijottamaan enemmän sanakirjaa kuin itse kirjaa. Ihan hyvältä nämä 20 ekaa sivua kuitenkin vaikuttavat ja tapahtumatkin mukavasti käynnistyvät aika aikaisessa vaiheessa. Katsotaan jos joskus pääsisin eteenpäin :DD
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 11.10.2012 21:07:55
Luettu ois...

Cassandra Clare - Langenneiden enkelten kaupunki

"Sota on ohi, ja Clary Fray on palannut New Yorkiin. Hän harjoittelee ahkerasti tullakseen Varjometsästäjäksi, ja Jacesta on vihdoin tullut virallisesti hänen poikaystävänsä.

Mutta sitten joku alkaa murhata Valentinen joukkoihin kuuluvia Varjometsästäjiä, ja uhkana on uusi sota. Lisäksi Clary sysää tahtomattaan liikkeelle tapahtumaketjun, jonka vuoksi hän voi menettää kaiken mitä rakastaa. Myös Jacen."


Olen edelleen sitä mieltä, että tämän loistavasti alkaneen ja loistavasti päättyneen sarjan olisi voinut jättää siihen kolmeen kirjaan niin kuin oli alunperin tarkoitus. Rakastan tämän sarjan maailmaa ja hahmoja enkä halua niiden menevän pilalle. Neljäs kirja imaisi minut uudelleen maailmaansa ja jatkoi tuttua Claren tyyliä alusta loppuun. Tarina oli monivivahteinen eikä tapahtumien kulkua voinut ennakoida oikeastaan mitenkään, varsinkaan kun ei tiennyt mitä odottaa. Okei, ehkä tuo Claryn ja Jacen kuvio alkoi vähän muistuttaa sellaista kaavoihin kangistunutta tarinaa siitä, kuinka pari viimein tunnustaa rakkautensa, mutta sitten jokin astuu heidän väliinsä ja sotkee kuvion totaalisesti. Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä monien eri henkilöiden näkökulmasta, joten tarina ei jäänyt ihan yksipuoleiseksi. Tottakai lopussa oli jännitystä nostattavaa toimintaa ja kirja jää kyllä niin pahaan kohtaan, että ihan ärsyttää. Siis seuraavaa odotellessa.


Elizabeth Hand - Pimeää kohti

"Viisikymppinen newyorkilainen Cassandra Neary olisi voinut menestyä valokuvauksen saralla, mutta päätyikin elämäntapojensa murjomaksi narkkariksi ja juopoksi. Parikymppisenä julkaistu Dead Girls -valokuvateos saavutti kuitenkin jonkinlaisen kulttimaineen, jonka ansiosta satunnaisia työkeikkoja on vuosien varrella ilmaantunut.

Kun lain koura alkaa kolkutella Cassin ovea edellisen keikan jäljiltä, hän ottaa vastaan hämärän työtarjouksen, joka vie hänet ensin Helsinkiin ja sitten Reykjavikin kautta Islannin hyytävään erämaahan blackmetalkultin jalanjäljissä. Cassin tapaamat, toinen toistaan hämärämmät hahmot päätyvät vainajiksi, eikä aikaakaan kun murhaaja on myös Cassin jäljillä."


Päätinpäs välillä kokeilla vähän erilaista kirjallisuutta romanttisen fantasian sijaan. Ja okei, ehkä minä vieläkin taidan pidättäytyä romanttisen fantasian puolella. Kirja ei ollut kovinkaan pitkä ja kerronta oli loppujen lopuksi aika helppolukuista ja kevyttä, joten jännityskirjojen fanit saattaisivat vain ärsyyntyä tästä, jossa pintaa raapaistaan vain aavistuksen. Juoni oli aika valju vaikka alussa vaikuttikin suhteellisen lupaavalta ja eteenpäin lukiessa jäi tavallaan kaiken muun jalkoihin. Kyllähän sekaan mahtui hyvin ällöttäviäkin kuvauksia kuolleista ihmisistä, mutta ne eivät kyllä herättäneet mitään sen erikoisempia tuntoja. Jos kirja olisi ollut puolet paksumpi, olisi kaiketi jäänyt lukematta. Ehkä minun on huono antaa arvioita tästä genrestä koska en ole siihen muutenkaan kovin paljoa tykästynyt. Cassandra oli kieltämättä erikoinen persoona ja edusti kaikkea sitä mitä itse oikeastaan halveksin, joten tällä kertaa jäin aika etäiseksi päähahmon kanssa. Mielenkiintoista oli kuitenkin se, että mukaan oli  vedetty palanen suomalaisuuttakin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 15.10.2012 10:08:48
Olen keskellä ikuista ja toivotonta projektia priorisoida lukulistaani, koska elämä. Oikeasti, hitto, miksei minulla vain voi olla loputtomasti aikaa lukea kaikki mitä haluan. Jos eläisin ikuisesti, viettäisin varmaan parituhatta vuotta siitä lukien.

Mutta. Onko mielipiteitä Rowlingin uudesta kirjasta Casual Vacancy?

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 15.10.2012 10:20:40
Onko mielipiteitä Rowlingin uudesta kirjasta Casual Vacancy?
Joko olet lukaissut? Minä arvelin tutustua tähän jos se suomeksi jossain vaiheessa tulee vaikka en oikein kiinnostunut kirjan juonesta. Se on kuitenkin Rowlingia, joten...  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 15.10.2012 10:22:57
Q+Black: En ole vielä lukenut ko. kirjaa ja nyt mietin, lisätäkö se lukulistalle vai ei. Niin paljon kuin Pottereista pidinkin, se oli nimenomaan se maailma, joka minuun vetosi, ei niinkään Rowlingin kieli, tyyli tai hahmot ja mietin nyt, että kannattaako minun näistä kohdista lähteä lukemaan kyseistä kirjaa ollenkaan. En yhtään epäile Rowlingin kirjoittajanlahjoja, mutta ei hän kuitenkaan minuun tehnyt sellaista vaikutusta kuin joku toinen kirjoittaja.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: .joyriding. - 16.10.2012 23:19:30
Äh mulla on kauhea lukukriisi! :D On niin monta mielenkiintosta teosta, mutta ei oikein inspaa tarttua yhteenkään... Ehkäpä luen vaikka Matkijanärhen tai jotain muuta yksinkertaista vaihteesta.
Oi, toinenkin jolla on lukukriisi. Minulla myös! On tällähetkellä neljä eri kirjaa menossa, ja kaikki pahasti kesken... Sookie Stackhouse, Veren imussa (Charlaine Harris), Vampyyripäiväkirjat, Korpinmusta (L.J. Smith), Puhdistus (Sofi Oksanen) ja Aivan liian lähellä romaani. Musta kyllä tuntuu, etten saa ikinä tuota Korpinmustaa luettua, koska käsityksen siitä pilasi totaalisesti se sarja. Tiedän ettei se ole syy lopettaa kirjan lukemista, mutta inspis katosi sen takia. Mikä pahinta, mä olen hukannut Veren imussa - kirjan, ja kyllä ottaa päähän! Ongelma on, että luenko ensiksi loppuun Puhdistuksen vai Aivan liian lähellä. En osaa päättää... :c

Tuli tossa parisen viikkoa sitten ostettua kirpparilta halvalla kirja, nimittäin Kuoleman Suudelma (P.D. Martin), jonka luin päivässä. Otin sen kirjan sen takia, että siinä kerrotaan vampyyreista, mä kun olen jonkinlainen scifi ja fantasia hörhö. Epäröin ensimmäiseksi sen suhteen, koska takakannessa komeili sana FBI. Tuli mieleen joku tylsä salapoliisijuttu, ja vaikka se FBI siihen liittyikin, mä onnistuin lukemaan sen loppuun. Se oli hyvä, tykkäsin!

Kävin tossa eharlequinissa ja toivelistaan kertyi 22 tuotetta. Oho, hups. Ainakin on jotain mitä osaa pyytää vaikka joululahjaksi...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 17.10.2012 01:14:49
Niin paljon kuin Pottereista pidinkin, se oli nimenomaan se maailma, joka minuun vetosi, ei niinkään Rowlingin kieli, tyyli tai hahmot ja mietin nyt, että kannattaako minun näistä kohdista lähteä lukemaan kyseistä kirjaa ollenkaan.
Kukaan ei tunnu kirjaa muista lähtökohdista lukeneen  ;D Luin viikonloppuna muutaman arvostelun ja jokaisessa kirjaa verrattiin enemmän tai vähemmän Pottereihin, vaikka kyseessä ei ole mikään fantasiakirja. Vähän ärsyttävää, että eikö kukaan osaa lukea kirjaa kirjana vetämättä kirjailijan aiempia teoksia mukaan. Arvioista jäi käteen vain, että kirja ei ole läheskään Pottereiden tasoinen, eikä lapsille sopiva ja siitä puuttuu fantasiamaailman värikkyys. Tätä varten ei olisi tarvinnut kirjaa lukea tai arvostelua raapustaa, riittää kun lukee takakannen! Yhtä järkevää, kuin että elokuvissa verrattaisiin toisiinsa 101 dalmatialaista ja Tyttö ja helmikorvakorua.

Luin viikonloppuna Marcus Sedgwickin Midwinterbloodin. Sedgwick on YA-kirjailijoiden parhaimmistoa kyllä mielestäni, sillä häneltä sopii jo odottaa älykkäitä, pohtivia juonia ja kauniisti soljuvia tarinoita. Tämäkin kirja kutoo yhteen hienon, yllättävän rakkaustarinan, joka sattuu sydämeen ja saa miettimään. Kirja alkaa vuodesta 2073 ja punoo tietään aina keskiajalle saakka seitsemän eri tarinan voimin, jotka muodostaa yhdessä kyllä hienon, herkän juonen. Paljon symboliikkaa ja mystiikkaa luvassa. Jonkun verran verta ja väkivaltaa, hieman kauhuakin. Kieli on samanlaista herkkää ja korutonta kuin kirjailijan muissa teoksissa (White Crow, Floodland). Ei mitään liikaa, ei mitään liian vähän.  Tarinankerronta on niin ammattimaista kuin vaan voi, juoni etenee niin sopivalla vauhdilla, että ihan hattua voisi nostaa. Lämpimästi suosittelen!
I will live seven times and I will look for you and love you in each life. Will you follow?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 17.10.2012 03:03:27
Nyt opinnäytetyön hienona vastapainona löysin Janet Evanovichin Stephanie Plum-sarjan. Olen tällä hetkellä noin 2-3 viikkoa sarjaa lukenut ja täytyy sanoa, että 8. kirjan sain juuri tiistaina lainattua ja odotan innoilla jo tän päivän bussireissua porukoille, kun n. 1,5-2 tuntia hyvää lukuaikaa bussissa. Kyseessä on dekkari ja onhan siitä toki 1. osasta jo vuoden alkupuolella elokuvakin tehty, mutta kirjat olivat ainakin 1-7 osa todellisia makupaloja. Suhteellisen nopeita lukea ja minuun vetoavaa huumoria. Eikä pidä unohtaa kuumia miehiä ja mitä omituisempia hahmoja. Tämän lisäksi minua odottaa kuulemma kaverillani Muistatko minua?-kirja Sophie Kinsellalta, joten kyllä tämä lukeminen hieman jäänyt varjoon opinnäytetyötä tehdessä, mutta kyllähän sitä välillä täytyy antaa aivojen muullakin tavoin tuulettua kuin ulkoilulla. No toisaalta kun miettii viimeksi lukemia kirjoja, niin onhan siellä ollut niin Puhdistusta kuin viimeksi ostamani Romanovit-kirja noiden muiden mainittujen lisäksi. Minulla taas on tunne, ettei minulla ole muuta kriisiä kuin se, että lukemiselle tuntuu olevan vähän aikaa ja toisaalta se, että on kesän ajalta jäänyt liian paljon hyviä kirjoja pinoon, joten niitä pitäisi jossain vaiheessa lukea.

Mitä taas tulee Rowlingin uutuuteen. Saattaa olla, että luen sen tai sitten en. En tiedä vielä enkä tiedä sitäkään, odottaako suomennokseen asti vai lukeako englanniksi.

-Fire   8)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 17.10.2012 08:31:09
Minuun iski eilen täysillä se, että joudun luopumaan osasta kirjoistani. En minä tule asumaan vanhempien hoteissa ikuisuuksiin. He puhuvat jo siitä, että ehkä jo parin muutaman vuoden päästä, vaikka sitten, kun veljeni on käynyt luokion/ammattikoulun mahdollisesti lähimmässä oppilaitoksessa, he muuttaisivat Joensuuhun tai jonnekin. Kerrostaloon tai johonkin. En minä voi luopua kirjoistani, shokeeraa ajatuskin. Pakko myöntää, etten ole edes lukenut kaikkia, mutta moni on sellainen kirja, jonka olen vain lukenut uudelleen ja uudelleen ja en ole kyennyt kyllästymään. Osa on teoksia, jotka olen saanut ikään kuin ennakoivana perintönä: esimerkiksi L. M. Montgomeryn kirjat, jotka ovat ensimmäisistä suomipainoksista, ja jotka sain, kun tuttavaperheessä ei ole kuin poikalapsia. Ei sellaisistakaan voi luopua. Voi luoja, pari vuotta aikaa siihen, että pitää lähteä täältä jonnekin ja suurin huolenaiheeni on, mitä teen kirjoilleni. Ja joo, mielestäni tämä sopii paremmin tänne kuin avautumistopaan.

Mutta tuota vähän kuin johdatteluna käyttäen kysyisinkin, mitä mieltä olette Kate Mossen kirjoista? Olen joskus pari vuotta sitten saanut Kryptan lahjaksi ja ostin sitten kirpputorilta Labyrintin, koska oletin onnistuneesti sen olevan sarjan ensimmäinen kirja. Minulla ei kuitenkaan oikeastaan ole aavistustakaan, mistä sarja kertoo ja minkälaisia elementtejä siinä on käytetty. Olen miettinyt myöskin viimeksi mainitun romaanin antamista jollekulle joululahjaksi, mutta jos se on hyvä, ehkä en raaskikaan.  :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 17.10.2012 11:58:53
Minusta nuo Kate Mossen kirjat olivat sellaiset "ihan ok" -kirjat, jotka luki ihan mielellään mutteivat olleet mitenkään elämää suurempia. Minun makuuni tuo Krypta oli jännittävämpi ja mielenkiintoisempi, se Labyrintti jäi jotenkin etäisemmäksi. Silti molemmissa oli jotain joka ei ihan täyttynyt, tai ehkä vain itse odotin niiltä enemmän.

Rowlingin uutuuden pistin uteliaisuudesta varaukseen kirjastosta. Siihen minulla ei ole minkäänlaisia ennakko-odotuksia, mutta epäilen että se ei mitenkään syvällisesti tule sykähdyttämään.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 18.10.2012 19:57:13
Nyt opinnäytetyön hienona vastapainona löysin Janet Evanovichin Stephanie Plum-sarjan. Olen tällä hetkellä noin 2-3 viikkoa sarjaa lukenut ja täytyy sanoa, että 8. kirjan sain juuri tiistaina lainattua ja odotan innoilla jo tän päivän bussireissua porukoille, kun n. 1,5-2 tuntia hyvää lukuaikaa bussissa. Kyseessä on dekkari ja onhan siitä toki 1. osasta jo vuoden alkupuolella elokuvakin tehty, mutta kirjat olivat ainakin 1-7 osa todellisia makupaloja. Suhteellisen nopeita lukea ja minuun vetoavaa huumoria. Eikä pidä unohtaa kuumia miehiä ja mitä omituisempia hahmoja.
Haha, nuo kirjat on kyllä mahtavia!  ;D Kaikkia en ole vielä saanut luettua kun on niin paljon muita kirjoja ja varauksia ollut, mut jossai vaiheessa jatkuu. Toivotaan, et tulee lisää leffoja ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leikisti - 20.10.2012 22:50:32
Oli pakko pyytää iskää ostamaan mulle Christopher Paolinin Perillinen, samannimisen sarjan viimeinen osa kun käväisimme kirjakaupassa virallisesti koulukirjaostoksilla mut joo, kun ne aikaisemmatkin osat tuolta hyllystä löytyy. Täytyyhän mun nyt saada tietää miten tääkin sarja päättyy (vaikka mulla aika vahvoja veikkauksia onkin) kun olin vähän nuorempana niin suuri fani.

Itse ostin myös viimeisen Artemis Fowlin samoista syistä; tämäkin sarja oli joskus yksi suurimmista suosikeistani.

Apua, tuli kauhee "lapsuus päättyy" -fiilis, kaikki mun vanhat lempparikirjasarjat on kohta valmiita!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Piitu - 21.10.2012 21:50:28
Mä olen onnistunut nyt myös koukuttumaan ihan totaalisen täydellisesti noihin Collinsin Nälkäpeli-kirjoihin. Myönnän tosin omanneeni ensin pitkän aikaa ihan järkyttäviä ennakkoluuloja koko sarjaa kohtaan (koska oletin sen koko idean pitävän sisällään vain jotain Twilightin tyylistä teiniromanssihömppää), mutta kun se leffa sitten tulikin yhtenä iltana katsottua miehen kanssa läpi niin päätin että tahdon päästä kyllä lukemaan sittenkin ne kirjatkin. Oli se leffa kuitenkin sen verta positiivinen yllätys. Kirjastosta kävin sitten sen ensimmäisen osan lainaamassa ja sitä seuraavana päivänä aloitin selailemaan sitä läpi, yhä hieman epäileväisin mielin, mutta päätyen sitten loppujen lopuksi kuitenkin lukemaan sen läpi siltä yhdeltä ja samalta istumalta. Vihan liekkien kanssa kävi kuta kuinkin samalla tavalla, ahmin sen parissa päivässä vanhempien luona kyläillessä ja nyt odotan kuumeisesti että Matkijanärhi palautetaan takaisin kirjastoon, että pääsisin hakemaan vielä senkin itselleni luettavaksi.

Ainoa elementti mikä tähän mennessä on noita kirjoja lueskellessa häirinnyt, oli tuo Vihan liekkien kelloareena. Ekassa osassa oli niiiiiin paljon helpompi pysyä juonessa mukana kun ei tarvinnut tapahtumien ohella yrittää ymmärtää mitään ylimääräistä areenasta itsestään. Siellä oli vaan metsää ja järvi ja muuta tuollaista... öööh, normaalia ympäristöä. Kelloareenan toimintaa ymmärtääkseni mun taas piti selata lukiessani monen monta kertaa sivuja edestakaisin ennen kuin pääsin edes osittain selville siitä miten se "tietty kellonaika vastaa tiettyä koettelemusta"-systeemi oikein toimi. En sitten tiedä onko muilla ollut ymmärrysongelmia tämän saman jutun kanssa vai olenko mä vaan jotenkin erikoisen yksinkertainen ihminen. :D   
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nauha - 21.10.2012 23:11:58
Sainpas viimeinkin luettua uudelleen tuon Diana Wynne Jonesin Liikkuvan linnan ja muistin taas miksi rakastan sitä kirjaa.
Omituisesta ja hätiköidystä lopusta huolimatta se juoni, maailma ja hahmot iskee edelleen. Rakastan sitä, millaiseksi Howl kuvataan ja sitä, miten kirja poikkeaa leffasta. (vaikka pidän kyllä elokuvastakin ja onhan Haurukin varsin hurmaava)

Oon monesti harmitellut sitä, ettei tuota kyseistä kirjaa enää tunnu Suomesta mistään saavan kun painos on myyty loppuun ja nyt sitten intouduin tilailemaan sen amazon.co.uk:lta. Samalla pistin tilaukseen myös nuo Jonesin samaan maailmaan sijoittuvat romaanit Castle in the Air ja House of Many Ways, vaikka odotukset niiden suhteen eivät turhan korkealla olekaan.
Katellaan tuleeko ne ens viikolla niinkuin on lupailtu!

Onko joku muu tutustunut Jonesin tuotantoon ja mitä ootte tykänny?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Varjuska - 21.10.2012 23:45:01
Onko joku muu tutustunut Jonesin tuotantoon ja mitä ootte tykänny?

Mikä sattuma! Itse nimittäin just eilen luin Liikkuvan linnan loppuun. Oli ihan ensimmäinen kerta kun luin Diana Wynne Jonesia ja tykkäsin. Jollain tapaa kirja oli erilainen kuin se fantasia mitä olen tottunut lukemaan, mutta oli mukavaa kokeilla jotain uutta. Toisaalta taas Liikkuva linna muistuttaa minua jonkin verran LeGuinista... Joka tapauksessa - minusta kirja oli hauska, mutta olen kyllä samaa mieltä siitä, että loppu eteni turhan nopeasti. Ja jossain määrin loppu tuntui myös aika ennalta-arvattavalta. Kirjan hahmot kuitenkin olivat hauskoja, etenkin Howl ja Calcifer varastivat sydämeni.

Liikkuvan linnan jälkeen seuraavana on vuorossa Philip Reeven Kävelevät koneet. Ensimmäisen sadan sivun perusteella vaikuttaa pirun mielenkiintoiselta. Olen alkanut viime aikoina mieltyä yhä enemmän dystopiakirjallisuuteen, vaikka dystopian lukeminen on edelleen toisinaan aika ahdistavaa.

Syysloman kunniaksi minulla on tavoitteena lukea ihan kunnon kasa kirjoja. Vuoroaan odottelevat mm. Nicholas Evansin Hevoskuiskaaja, Alice Hoffmanin The Dovekeepers ja Stephen Kingin Tapahtumapaikkana Duma Key.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nauha - 22.10.2012 00:12:50
Varjuska: Aikamoinen sattuma tosiaan!
Ite en ole aikoihin lukenut fantasiaa kunnolla Pottereiden lisäksi (varmaan viimeksi joskus yläasteen alussa), mutta pidän Liikkuvassa linnassa nimenomaan siitä, että maailma on jotenkin niin erilainen. Ja siitä miten siinä pidetään todellinen maailma ja Ignary erillään ja silti yhteydessä Walesin kautta.
Calcifer on kyllä hahmona erityisen maukas, mutta pidän myös vanhasta Sophiesta. Kaiken sen röyhkeyden takia ehkä. Kuvastaa musta aika hyvin sitä, miten vanhana ei ehkä tarvitse enää välittää siitä mitä muut ajattelevat sinusta. Eipä toisaalta taida olla montaakaan hahmoa josta en pitäisi, vaikka osa jääkin ehkä hieman latteiksi ja etäisiksi.
Mukavaa että en ole ainut joka on tämän kirjan parissa viihtynyt viimeaikoina! :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sisilja - 22.10.2012 00:27:00
Liikkuva linna on yksi suosikkikirjoistani, joten pakko sanoa tähän väliin jotain! Rakastan niitä hahmoja valtavasti, niin Sophieta, Howlia, Calciferia kuin vaikka Michaeliakin. Siksi samaa sarjaa jatkavat Leijuva linna ja Rönsyilevä talo eivät napanneet samalla tavalla, sillä niissä on omat päähenkilönsä ja Sophie ja kumppanit piipahtavat lähinnä ohimennen ja sivuhahmoina. Mutta Diana Wynne Jonesin kieli on näppärää ja kirjoitustyyli kiehtovaa ja tarinoiden maailmat ihanan mielikuvituksellisia, joten kyllä ne muutkin kirjat luki oikein mielellään. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 22.10.2012 18:59:44
Kelloareenan toimintaa ymmärtääkseni mun taas piti selata lukiessani monen monta kertaa sivuja edestakaisin ennen kuin pääsin edes osittain selville siitä miten se "tietty kellonaika vastaa tiettyä koettelemusta"-systeemi oikein toimi. En sitten tiedä onko muilla ollut ymmärrysongelmia tämän saman jutun kanssa vai olenko mä vaan jotenkin erikoisen yksinkertainen ihminen. :D
Mun mielestä tää oli yksinkertainen juttu, jonka mä ainakin tajusin nopeesti, mut ihmisethän on erilaisia. : ) Nälkäpelit luin joskus vuosi sitten, varmaankin, mulla on niistä jotain hämäriä muistikuvia vielä tallella. Ensimmäinen kirja on musta ihan loistava, mutta noi kaks jatko-osaa... huoaah. Mä pitäisin tuosta kirjasta todella, todella paljon jos tuo nimenomaan ois yks kirja joka vaan selittäis Nälkäpelin idean, eikä mitään muuta. Tietty sitten lopunkin olis pitänyt olla erilainen -- en enempää tästä puhu spoilaantumisen takia -- mutta toi ois ollut musta paljon parempi yhtenä kirjana kolmen sijaan. Mitä pidemmälle mentiin, sen huonommaksi tarina muuttui... ainakin mun mielestä. Varsinkin tuo toinen kirja, Vihan liekit, tuntu vaan ykkösen toistamiselta. Tylsääää.

Onko kukaan lukenut Albert Camusta? Oh, tää kyseinen herra on yks mun lempikirjailijoista. Luin kesällä tuon klassikkokirjakampanjan (...hieno lyhenne) innoittamana Sivullisen, joka kyllä oli aika tyhjentävä ja hieno, vaikka aluksi se tuntuikin kamalan puuduttavalta ja tylsältä. Tänään sain postissa kaks muuta Camusin kirjaa -- Putoaminen ja Rutto -- ja tartuin tuohon lyhyempään, Putoamiseen, saman tien: enkä vain tarttunut, vaan luin sen saman tien loppuun saakka (160 sivuinen, ei siis kovin pitkä). Herranen aika mikä kirja! Tässä siis on päähenkilönä mies, joka näin tiivistettynä kertoo elämäntarinansa monologina jollekin tuntemattomalle henkilölle. Siinä se. Koko kirja on pelkkää monologia. Monet on sanonut, että toi ois kauheen väsyttävä ja tylsä kirja, mutta mut toi ainakin tempas mukaansa ihan heti. Luulin aluksi, että se selittäisi asiat tyyliin "sitten tein tätä ja sitten tätä" mutta se oikeesti latelee hienoja ajatuksia ja mietteitä, ja kirjassa on paljon filosofiaa (Albert Camushan oli itekin filosofi). Kerran lukemisen aikana tipuin kärryiltä ja huomasin pohtineeni jotain epäolennaista kirjan tekstin sijaan, joten jouduin palaamaan hieman taaksepäin, mutta muuten toi kyllä vei mukanaan. Paljon keskittymistä se vaati, mut mä tykkään vähän vaikeimmista kirjoista.

Suosittelen kyllä Camusiin tutustumista niille, jotka tykkää filosofiasta ja absurdismista.

Seuraavaks rupean lukemaan tuota Ruttoa, johon mulla on aika korkeet odotukset näin luettuani kaksi erittäin loistavaa kirjaa kyseiseltä kirjailijalta. Enköhän mä usko, että toi kirja täyttää odotukset, pari lausetta takakannesta sai mut jo nimittäin vakuuttuneeks siitä: "Millaisia moraalisia seurauksia yhteinen kärsimys aiheuttaa yksilöissä ja yhteisössä? Kertomuksellaan kulkutaudin eristämän kaupungin taistelusta tuhoutumista vastaan kirjailija viittaa myös toiseen maailmansotaan ja miehitettyyn Ranskaan." Oijoi. <3
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chuuko - 22.10.2012 20:30:00
Mäkin kävin tuon Perillisen hakemassa tänään kirjakaupasta, nyt on koko sarja kokonainen.  Ja on se taas kerran tartuttava ensimmäiseen osaan ja luettava kaikki läpi edelliset, ennen kuin tuon viimeisen osan voi lukea. En yksinenkertaisesti muista yhtään mitä sarjassa on tapahtunut aiemmin. Luin nuo kolme aiempaa uudestaan läpi putkeen pari kesää sitten, ja tykkäsin silloin huomattavasti enemmän, kuin silloin sarjan ilmestyessä.
Mutta voi herranjestas tuota Eragonin kieltä! Olihan se kirjoittaja hyvin nuori kun tuon julkaisi, mutta hyhhyh. Onneksi se on muistaakseni parantunut ja kehittynyt matkan varrella.  ::)

Lisäksi löysin semmosesta kirjojen halpismyyntikaupasta (mikä ikinä onkaan) Sara Gruen Vettä elefanteille. Vanhanajanfiilistä ja sirkusmeininkiä, pakko rakastaa <3
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 22.10.2012 20:39:38
Nimenomaan tuon Ruton olen Camus'lta lukenut, muuten on ko. kirjailijan tuotantoon tutustuminen jäänyt valitettavan vähäiseksi. En kyllä tiedä edes miksi, koska tykkäsin Rutosta kovasti ja ainakin edellisessä topassa selittelin siitä joskus jotain. Eli kyseessähän vallitsevan tulkinnan mukaan on allegorinen teos miehitetystä Ranskasta, vaikka aihe onkin piilotettu ruton eristämän kaupungin muotoon. Tästä näkökulmasta itsekin tulkitsin Ruttoa esseetä varten (tosin aiheena taisi olla jokin ruton yhteys vuodenaikoihin, ehkä? Ei voi muistaa tarkalleen, mutta teoksen yksi vahvuuksista on ilman muuta se, miten eri aspekteista sitä voi lukea ja löytää tiettyjä yhteyksiä ja symboliikkaa).

Rutto lähtee ehkä hitaasti liikkeelle, mutta kun siihen pääsee kiinni, niin sitä ei laske käsistään. Se, miten Camus kuvaa ruton leviämistä sekä yksittäisten hahmojen, miljöön että yhteisön kannalta on taidonnäyte, etenkin kun siihen vielä yhdistää Camus'n kauniin, taitavan sanojen käytön ja kuvailun. Hahmot vievät mukanaan salakavalasti. En ainakaan itse muista kiintyneeni erityisesti kenenkään hahmoon, jälkikäteen on jäänyt mieleen vain se, millaisia erilaisia tunteita ruton kaltainen yhteinen vitsaus voi herättää kenessäkin ja millaisia puolia se voi tuoda ihmisistä esiin.

Joten yhdyn edelliseen viestiin siinä, että Camus'n teoksiin kannattaa ehdottomasti tutustua jos vain tällaiset filosofiset, psykologiset ja yhteiskunnalliset aihepiirit kiinnostavat. :D

Lainaus käyttäjältä: Chuuko
Lisäksi löysin semmosesta kirjojen halpismyyntikaupasta (mikä ikinä onkaan) Sara Gruen Vettä elefanteille. Vanhanajanfiilistä ja sirkusmeininkiä, pakko rakastaa <3
Ostin tuon Vettä elefanteille viime kesänä jostain tarjouskorista ja luin sen yhdessä illassa. Aivan ihana teos, pitkästä aikaa oli sellainen kunnon tärinä päällä lukukokemuksen jälkeen ja muisti, millaisia elämyksiä kirjat voivat parhaimmillaan tarjota. Upea, mahtava, kaunis niin kerronnaltaan kuin hahmoiltaankin ja suosittelen ihan jokaiselle. Itketti ja ihastutti, sai kyllä käymään läpi kaikki mahdolliset tunteet. ♥ Myös ne lopun selitykset siitä taustatyöstä, jonka Gruen oli kirjaansa varten tehnyt olivat todella kiinnostavaa luettavaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 22.10.2012 21:49:26
Lisäksi löysin semmosesta kirjojen halpismyyntikaupasta (mikä ikinä onkaan) Sara Gruen Vettä elefanteille. Vanhanajanfiilistä ja sirkusmeininkiä, pakko rakastaa <3

Vettä elefanteille on ihana ♥ Rakastuin siihen heti ja sitten katsoin heti perään siitä tehdyn elokuvan, mikä ei ollut sieltä huonoimmasta päästä.

Luin tässä muutama päivä sitten Carlos Ruiz Zafonin uusimman Taivasten vangin ja petyin hieman. Siitä puuttui se jokin mikä Enkelipelissä ja Tuulen varjossa oli, vaikka rakastankin Bean ja Danielin rakkautta. Ja sitten se, että siinä oli kuitenkin niin paljon viittauksia Tuulen varjoon ja Enkelipeliin, että puolessa välissä kirjaa oli pakko kaivaa Enkelipeli hyllystä ja lukea pari sivua, jotta tajuaisi mistä on kyse. Mutta odotan innolla mitä viimeinen kirja tuo tullessaan.

Tällä hetkellä olen lukemassa Anne Bronte Kotiopettajatarta ja vaikuttaa ihan hyvältä ainakin siihen asti mihin olen itse päässyt. Charlottea rakastan, Emilystä en pitänyt yhtä paljon, mutta Annesta en osaa vielä oikein sanoa yhtään mitään kirjailijana. En kuitenkaan lue kirjaa sillä periaatteella, että vertaan häntä hänen sisariinsa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 22.10.2012 21:51:14
Onko joku muu tutustunut Jonesin tuotantoon ja mitä ootte tykänny?
Harmitti vietävästi, kun hän kuoli. Onneksi perintöä riittää noin tuotteliaalla kirjailijalla :) Olen varmaan suunnilleen seitsemän kirjaa häneltä ja kaikki ovat olleet hyviä, elleivät nerokkaita. Erinomainen tarinankertoja! Hänen kirjansa ovat myös aina järkeviä (mitä ei voi sanoa kovin monista 2000-luvun kirjailijoista).
Hän oli henkilönä myös hirvittävän kiehtova. Hänen nettisivuiltaan löytyy elämänkertomus, erittäin mielenkiintoinen!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 22.10.2012 23:33:29
Vettä elefanteille on tosiaan ihana kirja, ja siitä tehty elokuva ei todellakaan yllä samalle tasolle sen kanssa. Gruenin uudempi kirja Apinatalo oli myös kiinnostava mutta ihan erilainen tyyliltään.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 24.10.2012 10:28:22
Gah!

Luin nyt sen paljon puhutun Fifty Shades of greyn ensimmäisen kirjan, vaikka välttelin siihen tarttumista viimeiseen asti... mutta olihan minun pakko se sitten ostaa ja lukea, kun jopa pikkusiskoni (15 vuotta) joka ei kirjoja (Twilightia lukuun ottamatta) pahemmin lue, on lukenut kirjat.
Gah! Okei, en pitänyt ollenkaan. Ehkä se johtuu siitä että täältä olen negatiivist kommenttia siitä kuullut, ja tiesin entuudestaan koko kirjan olevan alunperin Twilight fanfictionia. Vai olenko oikeassa? Noh, kuitenkin, kirja käsitteli aivan väärällä tavalla sadomasokismia ja koko mestari/orja systeemiä. Ehkä nuo jutut kolahti itseeni vain siksi, koska pyörin itse aktiivisesti S&M porukoissa kuuluen itsekin joukkoon. En sitten tiedä onko toiset nauttinut suurestikin tarinasta tms. Mutta siis mulle tuli sellainen olo että luen jotakin pitkää BDSM-ficciä mihin on vähän juontakin yritetty tunkea, mutta ei niin onnistuneesti. Oikeastaan mun mieleeni tuli oma originaalipläjäykseni Näin käsittelet naistasi - Sadistin seksivinkit, paitsi että oma tekeleeni ei ole niin suureellinen. Hitto kun nyppii vieläkin se ihmeen sopimus. Joo, sopimuksia, ja jopa kirjallisia sopimuksia tehdään, mutta ei mitään hiton virallisia ja oikeita salassapitosopimuksia. Korkeintaan suullisesti, mutta ääh. Ja se seksi. Siinä ei ollut mitään sellaista mitä ei perus BDSM ja PWP ficissä olisi, oikeastaan ihmettelen miksi koko kirjahömpötys on saanut niin paljon haloa että sitä ruokakaupoissakin myydään. Täys harlekiiniosastoa, vaikka en nyt suoranaisesti harlekiineja hauku mutta... ihan yliarvostettu koko kirja. En suosittele sitä kellekään, koska mielestäni se oli floppi ja emämunaus, ihan paska, ei ansaitse mielestäni kansia ympärilleen. En nyt osaa kirjoittaa tähän kaikkea sitä, mitä kirja minussa herätti, mutta eiköhän tämä ole tässä. Olenko ainoa joka ei pitänyt? Muistaakseni täällä joskus puhuttiin tästä, sori kun otin uudelleen puheeksi. :,D   
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 28.10.2012 09:31:39
En nyt osaa kirjoittaa tähän kaikkea sitä, mitä kirja minussa herätti, mutta eiköhän tämä ole tässä. Olenko ainoa joka ei pitänyt? Muistaakseni täällä joskus puhuttiin tästä, sori kun otin uudelleen puheeksi. :,D
Paremminkin vois kysyä et kuka piti tästä? Koska kukaan ei näytä pitävän  ;D Musta eka osa oli ihan jees vaikka häiritsikin sellainen samojen asioiden ympärillä pyöriminen, joka jatkuu tokaankin osaan. Tästä olis saanut jaaritteluja vähentämällä yhden näppärän kirjan, jonka olisi ehkä illan viihteeksi lukenut, mut menee vähän liian eipäsjuupas-osastolle. Niin, etkä sä vielä pääse eroon tästä... nimittäin trilogiasta tehdään elokuvia  :o  ;D

Luettuna:

Gena Showalter - Selviytyjät

"Aden Stone jatkaa elämäänsä ranchilla ja on saavuttanut jo ohjaajansa luottamuksen hyvän koulumenestyksensä ansiosta. Adenin päässä asuu kodittomia sieluja, jotka eivät aina anna hänelle rauhaa ja ulkopuoliset tulkitsevatkin hänen sielujen kanssa käymänsä keskustelut mielenvikaisuudeksi.

Oklahoman Crossroadsin lukio on enemmän kuin pinnan päälle näyttää. Adenin ja hänen ystäviensä ympärillä suorastaan parveilee yliluonnollisia olentoja. Aden on rakastunut vampyyriprinsessa Victoriaan, koulun priimus Mary Ann seurustelee ihmissuden kanssa ja yhdessä toverukset saavat kerätä kaiken rohkeutensa selviytyäkseen peikkojen, noitien ja haltioiden juonista.

Ikiaikainen vampyyri Vlad Seivästäjä tuhotaan ja Adenin täytyisi näyttää paikkansa uutena kuninkaana, mutta kuinka ihminen ja monen joukon puolustaja selviytyy tehtävästä? Ei ainakaan vuodattamatta verta…"


Pidin ekasta osasta, joten odotin tätäkin innolla. Tässä pokkarissa olikin sitten yllätyksiä toisensa perään ja oikeastaan koko tarina pyöri suhteellisen synkeissä kannattimissa koska jokaisella päähenkilöistä on oma taakka kannettavanaan. Voisin sanoa, että ei Adenilla ainakaan helppoa ole. Pojalla on elämässään tyttö, joka on vielä vampyyri, lisäksi hänet ollaan kruunaamassa vampyyrien kuninkaaksi ja kaikki muu lysti siihen päälle. Mary Ann saa tietää järkyttävän asian itsestään ja hänen suhteensa Rileyyn joutuu koetukselle. Tuckerkin palaa kuvioihin. Tapahtumia oli mielestäni sopivasti ja suurimmat äksönit saatiin taas tarinan lopulla, mutta sen lisäksi jäi paljon kysymyksiä mieleen, joihin haluaisi pikaisesti vastausta, joten toivotaan, että seuraava tarina tulisi mahdollisimman pian.


Gareth Hanrahan - Tolkienin maailma: Keski-Maan kansat ja kolkat

"Tutustu Keski-Maan kansoihin ja kolkkiin. Tule mukaan ihmeiden täyttämälle matkalle seikkailujen Keski-Maahan, missä hyvä ja paha kamppailevat maailman herruudesta.

Keski-Maan taruissa kerrotaan suurista sankareista, urheista sotureista ja vaatimattomista mutta rohkeista hobiteista. Kolua Keski-Maa Konnun kumpuilevilta kukkuloilta aina Mordorin lohduttomille tuhkatasangoille asti. Löydä salaperäinen maailma, missä haltiat vaeltelivat lumotuissa metsissä ja lohikäärmeet nukkuivat vuortenalaisissa pimeissä onkaloissa."


En ole koskaan ollut mikään kauhea Taru Sormusten Herrasta - fani, mutta jostain kumman syystä tämä sitten kirjastosta varasin. Kirja yllätti koska se ei oikeastaan tursua TSH-faktaa vaan se on painottunut enemmänkin visuaalisuuteen. Tässä opuksessa ei oikeastaan ollut paljonkaan uutta tietoa leffan katsoneelle ja koko "opuksen" selasi läpi puoleen tuntiin koska tekstiä ei juurikaan ole. Ihan kuin tämä olisi suunnattu jollekin lapsentasoiselle ihmiselle. Minä kuitenkin pidin tästä koska kuvat olivat upeita ja tekstit yksinkertaisia. Mitään uusia tai mahtavia ylläreitä tämä ei tuo enemmän leffoihin ja kirjoihin hurahtaneille.


Cecelia Ahern - Tapaaminen elämän kanssa

"Lucy Silchesterillä ei mene hyvin. Hänen elämänsä rakkaus jätti hänet, ja hän sai potkut unelmatyöstään. Lucy välttelee ystäviään, vihaa uutta työtänsä ja asuu pienessä vuokrakämpässä vain kissa seuranaan. Hänen elämänsä perustuu valheisiin: hän valehtelee työstään ja työssään, ystävilleen, vanhemmilleen, kaikille – eikä halua kenenkään näkevän, kuinka onneton hän oikeasti on.

Kaikki muuttuu, kun Lucy saa kutsun tapaamiseen oman Elämänsä kanssa. Yllätys on suuri, kun Lucysta kaiken tietävä Elämä osoittautuu nuoreksi mieheksi, jolla ei myöskään mene kovin hyvin. Lucyn ja Elämän yhteinen taival ei ala lupaavasti: jokaisesta valheesta, jonka Lucy elämästään kertoo, hänen Elämänsä kertoo muille jonkin totuuden. Lucy ei voi enää vältellä omaa elämäänsä ja kipeidenkään totuuksien kohtaamista."


Kirjan idea kuulosti niin jännältä, joten siksi tämä tuli varattua kirjastosta. Olen aiemmin lukenut Ahernin Tyttö peilissä - kirjan, mutta tämä kyllä ohitti sen opuksen kirkkaasti. Alku tuntui vähän tahmealta, mutta pian huomasin uppoutuneeni kirjan maailmaan täysin. Lucy on saamattomalla tavallaan hauska persoona, jonka elämä on ollut alamäkeä jo jonkun aikaa. Hän yrittää selvitä päivästä toiseen helpolla joskaan ei kauhean viisaalla tavalla. Ahern on kyllä todella käyttänyt mielikuvitustaan kirjoittamalla tämän kirjan, jossa aivan mahdottoman tavalliseen tarinaan on saatu ripaus taikaa. Lucy tapaa ensimmäistä kertaa oman Elämänsä, joka on rähjääntynyt mies. Parivaljakolla on ongelmia saada suhteensa toimimaan, mutta pikkuhiljaa Lucy alkaa oppia elämän tarkoituksen. Hän painii samanlaisten ongelmien kanssa kuin kuka tahansa muukin polultaan eksynyt sielu, mutta ymmärtää ajan kuluessa arvostamaan yhä enemmän elämäänsä. Kirja on opettavainen, tosipohjainen ja hyväntahtoista huumoria ja sarkasmia pursuileva teos, joka antaa lukijalleenkin miettimisen aihetta. Tämä on kirja, jonka jokaisen pitäisi lukea elämänsä aikana.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ilargia - 29.10.2012 16:05:28
Luin viimeksi Andreï Makinen kirjan Tuntemattoman miehen elämä. En pettynyt - oon lukenut melkein kaikki suomennetut Makinet ja pitänyt niistä (Venäläisiä unelmia on yksi suosikkikirjoistani). Hänen tyylissään on sellaista unenomaista kauneutta, johon haluan aina palata. Erityisesti ihailen tapaa, jolla hän osaa yhdistää tämän kauniin, unenomaisen ja toisaalta tarkan kerronnan tarinaan, joka ei todellakaan ole kaikilta osin kaunis. Tässä uusimmassa oli ehkä aiempaa enemmän (mustaa) huumoria mukana, pidin siitäkin. Ja no, vaikka pohdinnat siitä, mikä elämässä todella on tärkeää, saattavat välillä olla aivan sillä rajalla, että meneekö pateettisen puolelle, niin joskus sitä vain tarvitsee sellaista :)

Mitä tulee Rowlingin uusimpaan, niin vähän epäilen, luenko sitä sittenkään. Aluksi harkitsin asiaa, mutta toisaalta aikaa huvikseen lukemiseen on muutenkin niin vähän. Erityisesti motivaatio laski, kun kuulin opiskelukavereilta, että se suomennetaan ihan naurettavan nopealla aikataululla (onhan se joulumarkkinoille ehtiminen toki tärkeämpää kuin se, että kääntäjällä olisi aikaa tehdä työnsä hyvin ::)...) enkä toisaalta oo niin innostunut, että jaksaisin ruveta englanniksi lukemaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 30.10.2012 20:02:21
Luin Eric Emmanuel Schmittin teoksen Herra Ibrahim ja Koraanin kukkaset. Lyhyt, mutta kaunis ja oivalluksia aiheuttava novelli. Isohko fontti, 87 sivua.

En ole aiemmin lukenut Schmittin kirjoja, mutta tämän perusteella voisin kahlata muitakin. Kirja kertoo juutalaistaustaisesta Moses-pojasta, tuttavallisemmin Momosta, joka asuu Bleue-kadulla. Hänen paras ystävänsä ja ainoa kasvullinen tukensa on arabikauppias. Heidän ystävyyssuhteensa alkaa, kun Momo aloittaa miehen kaupasta varastamisen. Sen lisäksi, että arabiherra tarjoilee koko tarinan ajan hienoja aforismeja ja koraanireferaatteja, hän on myös hyvin sympaattinen ja elämäniloinen hahmo. Tarina alkaa ja päättyy juonellisesti arabiherran kauppaan ja pidän kovasti Schmittin kujeilevasta, arkisesta kerronnasta. Suosittelen kenelle tahansa, kirja oli kuitenkin melko helppolukuinen eikä siinä ollut mitään ruudinkeksijän älyä vaativaa symbolinpurkamista.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 02.11.2012 17:42:59
Lauren Oliver - Delirium : Rakkaus on harhaa

"Tulevaisuuden yhteiskunnassa yksilön valinnat koulutuksesta harrastuksiin ovat tiukasti kontrolloituja, energia säädeltyä ja rakkaus, amor deliria nervosa, julistettu pandemiaan rinnastettavaksi vakavaksi sairaudeksi. Vaikutusten eliminoimiseksi on jo pitkään toteutettu kirurgista toimenpidettä, johon sekä miehet että naiset täysi-ikäisinä osallistuvat. Tuhoisat ääritunteet tasataan ja uusi harmonisempi maailma tarjoaa kaikille yhtämittaisemmat lähtökohdat onneen ja turvallisuuteen.

Omaa vuoroaan odottaa myös 17-vuotias Lena. Hän on nuoruudessaan menettänyt äitinsä tartunnalle, nähnyt taudin vaikutukset sisareensa ja oppinut läksynsä. Jos Lena on varovainen ja välttää virheitä, 95 päivän päästä vaara on hänen osaltaan ohi. Siksi yhteiskunnan ulkopuolelle pesiytynyt vastarintaliike ja kapinahenkinen Alex ovat kaikkea sitä mitä Lenan tulee välttää."


Hyi ja yök, tulee ensimmäisenä mieleen. Kirjailija on kyllä keksinyt mitä kamalimman juonen trilogiaansa ja osaa vielä kirjoittaa niin, että teksti tuottaa lukijalleen ahdistusta. Elämä rakkaudettomassa maailmassa ei todellakaan ole ruusuilla tanssimista. Tunteet ovat kiellettyjä ja kadotettuja ja niiden kautta ihmisten toimet ja lait ovat kammottavia ja tunteettomia ja aiheuttivat minulle ainakin karmeita vilunväristyksiä ja vihantunteita kirjan alusta loppuun asti. Jotenkin kirjan päähenkilöt Lena ja Alex jäivät minulle etäisiksi hahmoiksi enkä päässyt heihin oikein kiinni missään vaiheessa. Mietin pitkään aionko lukea tätä kirjaa laisinkaan koska juoni oli aika karmaiseva ja enpä olisi oikeastaan menettänyt mitään jos olisin jättänyt lukematta. Tämä kirja nyt vain oli yksinkertaisesti nerokkaasti kirjoitettu, mutta todella kammottava. Kirjan loppukaan ei ollut sellainen tyypillinen rakkaustarinan loppu vaan jätti aika onton olon vaikka olinkin sen osalta spoilaantunut aikaa sitten. Romantiikkaa kaipaavana kuitenkin uskon, että Lenan taipale päättyy onnellisesti ja niimpä tarraan seuraavaan osaan, joka odottaa yöpöydällä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 03.11.2012 16:41:36
Maggie Stiefvaterin uusin, The Raven Boys, on aika huikea. Tarina alkaa vähän verkkaisesti, mutta jännitys kerrostuu koko ajan enemmän ja kirjan loppu oli sellainen lekalla päähän -kokemus, joka jätti odottamaan turhautuneena seuraavaa osaa. ;D Upea, mielikuvituksellinen idea ja tarina, eikä juonen suhteen ole kyllä menty sieltä missä aita on matalin. Pakko sanoa, että genressään Stiefvater on varmaankin mun suosikkikirjailija, en ole lukenut hänen kirjojensa suomennoksia mutta alkuperäinen englanninkielinen teksti on aivan huikean kaunista ja myös teknisesti hyvää. (Lisäksi hän vaikuttaa hirveän sympaattiselta tyypiltä, kannattaa lukea blogiaan!)

Ainoka suositteli mulle tässä ketjussa joskus aiemmin kesällä Holly Blackin keijutrilogiaa, ja se tulikin kahlattua läpi tässä syksyllä. Hauskaa, uskottavaa nuortenfantasiaa, josta löytyi vähän rajumpia elementtejä, moraalisesti liikuttiin usein harmaalla alueella, mikä on yleensä mun mieleen. Suosikkini näistä taisi olla Valiant eli kakkoskirja, siitä nyt löytyi vaikka mitä hienoa: tosi ballsy päähenkilö ja jännittävä, kirjava hahmokaarti, ihastuttavan absurdi ympäristö ja sivujuonena oikeasti kiinnostava romanssi.

Ai niin, Melissa Marrin tuotantoa on kanssa tullut luettua! Viisiosainen Wicked Lovely -sarja osui ja upposi, tosi fiksua ja mielikuvituksellista nuorisofantsua tämäkin, vaikka paikoitellen kerrontaa vaivasi mun mielestä vähän liika jumitus (Ash-Keenan-Seth -kuviolle tuli aina välillä hakattua päätä seinään). Mielenkiintoisia hahmoja ja hienolla tavalla käytettyä mytologiaa, tykkään aina tällaisesta kun asioita ei selitetä ihan puhki eikä mikään ole mustavalkoista.

Joo, omassa elämässä on tapahtunut sen verran rankkaa että lukemispuoli on ollut nyt tällaista aika kevyttä. :F Tällä hetkellä luvun alla on Melissa Marrin uusin, Carnival of Souls, aika hitaasti käynnistyvä tapaus mutta toiveet ovat suht korkealla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 10.11.2012 21:00:59
Tessa Gratton - VERENVAHTI

"Veritaiat ovat Mab Prowdille toinen luonto: väkevät taiat, joilla voisi hallita koko maailmaa - valtava voima, jota olisi helppo käyttää väärin. Mabin äiti teki niin. Mab itse haluaa vain pitää taian elävänä ja vartioida sen salaisuuksia, purkaa kirouksia ja puhdistaa.

Eräänä aamuna Mab tapaa Willin, joka yrittää karkottaa omia henkilökohtaisia aaveitaan. Ja äkkiä valloillaan ovat vaaralliset voimat – voimat, joista kukaan ei kertonut Mabille."


Siitä on aikaa kun olen lukenut tämän sarjan ensimmäisen kirjan, joten jotkut asiat olivat vähän pimeän peitossa kun aloitin tämän. Alku oli aika sekava enkä tuntunut pääsevän mitenkää eteenpäin, mutta sinnikkäästä lukiessa kuvio alkoi selkeytyä. Mukana oli edellisestä kirjasta tuttua menneisyyden kuvailua nykyisyyden lisäksi. Mabin ja Willin suhde oli aika merkillinen koska alkuun tuntui, että he eivät olleet toistensa kanssa oikein missään tekemisissä ja yhtäkkiä heidän välillään roihahti. Heidän suhteensa jäi vähän kummallisesti etäiseksi minulle. Kuten aiemmassa, tässäkin oli rutkasti verta ja taikaa ja kaikkea siltä välin, mutta kirjan juoni vaikutti pitkälti samalta kuin aiemmassa, vain hahmot muuttuivat. Hauskana bonuksena tässä olivat osittain mukana edellisestä kirjasta tutut hahmot ja kaikkien elämä kiteytyi tavalla jos toisella toisiinsa. Tämä ei herättänyt yhtä paljon tuntoja kuin edellinen kirja, pidin siitä enemmän.


Katri Alatalo - KARNIN LABYRINTTI

"Dinja-tyttö näkee 16-vuotissyntymäpäivänä unen menneisyydestään. Unessa hän elää uudestaan kohtaamisen ruusumiehen kanssa: juuri ennen kuolemaansa mies antaa Dinjalle rasiaan suljetun mustan ruusun. Unen ja valveen rajamailla ilmestyy myös Dinjan kauan kadoksissa ollut äiti.

Dinja lähtee matkaan, kohti tuntematonta, selvittääkseen näitä salaisuuksia. Mukaan liittyvät Raúg ja Emron, joilla molemmilla on omat tärkeät syynsä lähteä seikkailulle yli laajan pohjoisen tasangon. Karnin labyrintti on Katri Alatalon romaanitrilogian ensimmäinen osa. Mustien ruusujen maa kertoo toivosta, etsimisestä ja siitä, että voi löytää jotain ihan muuta kuin alun perin lähti etsimään."


Tämän kummallisen pienen kirjan luki muutamaan tuntiin. Se kertoo Dinjasta, joka asustelee keskellä ei mitään, pienessä kylässä. Enkä ole varma mistä ajanlaskusta tässä on kyse. Kaksijalkaiset jaetaan kolmeen pääryhmään: ihmisiin, navajoihin ja krioneihin. Jotenkin tämä kummallinen tarina lumosi minut lukemaan ja lukemaan lisää maailmasta, jossa on lunta, pakkasta, pikkuruisia kyliä, igluja ja hirsimökkejä, joissa oli tiivis ja lämmin tunnelma. Ihmiset ja muut siltä välin hommaavat ruokansa metsästämällä, ansastamalla ja kalastamalla ja Dinjan vaatteet ovatkin mukavasti norpannahkaa. Ainakin tässä kirjassa keskityttiin enemmänkin matkan kerrontaan kuin ihmissuhteisiin ja romansseihin. Tarina käynnistyy sujuvasti, kertoo kaiken oleellisen ja jatkaa sitten suhteellisen nopeaa (muttei liian) kerrontaa ja pitää lukijansa otteessaan aina viimeisille jännittäville sivuille asti ja jättää miettimään mitä kummallisella kolmikolla on vielä edessään.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 22.11.2012 23:38:39
Charlaine Harris - Pedon veri

"Kun vampyyrit tulivat arkusta ja paljastivat olemassaolonsa tavalliselle maailmalle, moni ei arvannut, että se oli vasta alkua. Nyt on ihmissusien ja muiden muodonmuuttajien vuoro. Yliluonnolliset piirit jo läpikotaisin tunteva Sookie Stackhouse ehtii huokaista helpotuksesta, kun suuri paljastus otetaan Bon Tempsissa vastaan kutakuinkin hyvin. Mutta sitten Merlotte’s-baarin takapihalta löytyy ihmispuuman ristiinnaulittu ruumis.

Sookie päättää selvittää, kuka murhateon teki ja miksi. Hän ei kuitenkaan arvaa, että samaan aikaan vampyyri- ja ihmissusikuntaakin vanhempi, voimakkaampi ja salaisempi yliluonnollisten olentojen joukko valmistautuu sotaan. Ja Sookie on tässä sodassa aivan liian inhimillinen pelinappula."


Olen vähän pettynyt, että nää viimeisimmät Sookie-kirjat eivät ole edistyneet suuntaan taikka toiseen. Kirjoissa on ollu paljon turhaakin, jotka poistamalla sarjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän. Kaikeksi onneksi tässä uusimassa sentään juonia ei oltu lätkitty montaa yhteen kirjaan vaan oli yksi selkeä juoni ja sitten tapahtumaan sen ympärillä eikä oikeastaan huomannut mitään ylimääräistä säätämistäkään taustalla vaikka olenkin jo ihan sekaisin näiden kanssa kun sarjassa olevat hahmot ovat aivan erilaisia kirjoissa. Eric kävi tässä kirjassa entistä enemmän hermoon juuri tuon "sinä kuulut minulle" - asenteensa kanssa ja sen, että päätti Sookien asioista tämän tietämättä. Kihisin raivosta aina kun vampyyrin nimi vain mainittiinkin tekstissä. Lisäksi Sookie oli tässä kirjassa taas harvinaisen typerä ja yksinkertainen kuten oli ensimmäisessä kirjassa. Ensimmäisen kirjan jälkeen hahmo alkoi "kasvaa", mutta nyt tyyppi näköjään taantui takaisin idiootin tasolle. Edelleen sitä mieltä, että sarja on rutkasti parempi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: StaCa - 23.11.2012 00:33:13
Mun mielestä kirjat ovat selkeästi parempia (vaikka *lääh lääh* Alexander Skarsgard, niitä harvoja miehiä jotka iskevät minuun), mutta ihan viimeisin, Dead Reckoning, oli vähän valju. Mulla on koko sarja. Enkä ole sarjakirjaihminen, joten se kertonee jotain. Sen sijaan olen ihan ylpeästi chick lit -fani, ehkä sillä voisi perustella.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 23.11.2012 10:36:49
Mun mielestä Sookie-kirjat on parempia kun TB-sarja, vaikka 4 tuotantokautta sarjasta omaankin. Mutta kun se Alexander. <3 Ja Sookien "tyhmyydestä" vielä, että ei sitä mun mielestä voi tyhmäksi oikeastaan sanoa. Sen elämä vain on ollut aina niin pientä (isoäiti, isoveli, työpaikka tarjoilijana, ajatusten luku yms.) Pitää muistaa että Sookie on kouluttamaton, joten tietynlainen tietämättömyys johtuu myös siitä. Mun mielestä telkkusarjan tyttönen on liian näsäviisas rooliinsa. Ja liian hoikka, kun koko pitäisi olla 38-40. Ei muuta. 8D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Yosmette - 23.11.2012 13:01:42
E. L. James - Fifty Shades of Grey 

Kaikki alhaalla oleva teksti on minun mielipiteitäni, joten toivon ettei kukaan vedä herneitä nenään.

Kyllähän tuo kirja piti käydä ostamassa, kun sitä niin paljon hehkutettiin. Mutta melkeinpä kuukauden päivät meni ennenkuin avasin etukannen ja aloin lukemaan.
Kirja on hyvin sujuvatekstistä ja helppo lukea, hyvä suomentaja ollut! Tarina etenee jouhevasti ja sulavasti, ja kirjoittaja ei käytä liikaa rivejä kuvailemaan esim. huonetta. Pääasiat esille ja that's it.
Seksikohtaukset on selitetty omasta mielestäni hyvin, tarkasti, mutta hyvin. Ei käytetä alentavia nimityksiä naisen sukupuolielimestä (esim. pillu YÄK inhoan koko sanaa), ja asiat esitetään oikeilla nimityksillä. Ja seksikohtaukset eivät ole lällyjä, ei ole vaaleanpunaisia ruusuja ja ihanan romanttista musiikkia ja kynttilöitä. On vain Seksiä!
Mutta sitten asia, mitä moni on puhunut. Olen lukenut kirjan lähes puoleen väliin saakka, ja itse en koe tuota kirjaa pornoksi. Onhan siellä HYVIN tarkasti kuvailtua seksiä, sitomista ja eri seksilelujen käyttämistä, mutta siinä on selvä juoni ja selkeästi ketkä ovat pääosassa ja mikä on kirjan pääjuttu, mikä omasta mielestäni ei ole pelkästään tuo seksi. Omasta mielestäni kirjan toinen varteenotettava pääidea on se, että kömpelö tyttö on vain rakastunut mieheen, jonka seksuaalinenvietti poikkeaa hieman muista ja kirjassa käydään läpi sitä, mitä tyttö tuntee ja kokee sen jälkeen, kun lupautuu miehen juttuihin. Ja sivussa sitten seksiä.

Ja sitten noihin hahmoihin.
Voi *piiiiiiiiiiiiiiiiiiiiip*!!! Päähahmo, nainen. Voi kökkö, miten voi joku kirjan hahmo olla ärsyttävä ja raivostuttava, mutta silti sopii kirjaan niin hyvin, ettei mitään järkeä. Eilen illalla luin kirjaa ja kävin äkäisenä nukkumaan. Se nainen saa ainakin minun veren kiehumaan, mutta samalla näen siinä hirveän paljon itseäni. Ehkä siksi se ärsyttääkin.
Mies on ihana, ihana ja ihana, vaikka omaakin kummalisen käsityksen seksistä ja noh.. romantiikasta. Ja kirjassa mies kuvaillaan komeaksi, totta kai.

Kyllähän tuo kirja on luettava, vaikkakin se pistää ärsyttämään ja tuntuu että tuota päänaikkosta voisi heittää tuolilla. Juoni on kirjassa oikeastaan mainio, verraten siihen, että pornossa ei ole juonta nimeksikään! Pakko käydä ostamassa loputkin osat. Ja tätä kirjaa kun aloittaa lukemaan, niin kannattaa unohtaa kaikki ennakkoluulot, eikä pidä takertua pikkuseikkoihin ja lukea liian.. tarkasti (? en tiedä sopiiko tämä sana). Ainakin itse kun tykkään tästä kirjasta ja juonesta, niin en takerru seksikohtauksiin liikaa. Pitää ehkä osata ymmärtää mikä kirjan pääidea on. Minä pidän tuota tytön rakastumista pääjuonena, johon liittyy erilainen seksi. Mutta kai sitä jotkut pitää seksiä taas pääideana, ettei osaa huomata juonta mikä siellä kuitenkin on.

Suosittelen kyllä lukemaan kirjan, jos ei pelkää tarkasti kuvailtua seksiä, mihin liittyy sitomiset, kurittamiset ja muunlaiset seksiesineet, ja jos, oikeasti, kestää lukea naisen kummallisesta ajatusmaailmasta ja mielialojen suunnanmuutoksista.

Ja kirja ei liity minun tietojeni mukaan mitenkään twilightiin, vaan kertoo kirjailijan omista seksifantasioista. Kirjan päähahmomieshän on tavallaan kirjailijan oma mies. Näin minä olen ymmärtänyt ja käsittänyt ja lukenut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 23.11.2012 14:19:53
Joo itse olen nuo fifty shadesit myös lukenut ja en pitänyt yhtään. Seksikohtaukset puuduttavan samanlaisia ja päähahmot ärsyttäviä. Varsinkin se helvetin mies ku voi voi sitä ku sillä on traumoja ja lässyn lässyn. Antaa ihan väärän kuvan sadomasokistisen elämäntavan omaavista ihmisistä, ihan kuin ne kaikki olisi mielenterveysongelmaisia. Ehkä kolahtaa henkilökohtaisesti kun itsekin kuulun edellämainittuun kirjavaan sakkiin. En nyt siis puhu mielenterveysongelmaisista.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sädekehä - 23.11.2012 14:40:09
Itse olen lukenut 50 shadesin ensimmäisen osan ja toista vähän yli puoleenväliin. Jotenkin itseäni harmittaa niin suuresti, miten tosi monet haukkuu sen lyttyyn ikään kuin koko kirja olisi kirjaimellisesti todella huono. Omasta mielestä ainakin suomennos oli ihan sulavaa tekstiä, ja paikoittain siellä oli hyvinkin nerokkaita ilmaisuja sekä juttuja. Tosin täytyyhän siinä nyt ottaa huomioon, mitä genreä koko kirja edustaa – eihän sen tarkoitus ole olla mikään syväluonteinen mestariteos, vaan pikemminkin kevyttä viihdettä.

Itseäni ei niinkään missään muodossa kiinnosta lukea pornoa, eikä liiemmin sadomasokististakaan tekstiä, mutta uteliaisuudesta kirjan nappasin, ja olen kyllä tähän mennessä ollut tyytyväinen. Itse myös pidän Christian Greyta kiinnostavana, olkoonkin se kaiken kliseisyyden multihuipentuma. Kyllähän siitä huomaa, että Twilight on ollut eräänlaisena pohjana, mutta enemmänkin kyllä olen sitä mieltä, että tämä versio on jokseenkin parempi ja uskottavampi kuin alkuperäinen. Toki näitä on vähän mahdoton edes verrata, koska niin eri maailmasta nuo tekstit lopulta ovat.

LadyLaga, en usko kenenkään (toivottavasti) ajattelevan, kaikkien sadomasokismia harjoittavien kärsivän mielenterveysongelmista! Jos näin on, on syytä kyllä enemmän katsoa peiliin kuin syyttää kirjaa. Kirjallisuutta ei pidä ottaa niin vakavasti, ja jokainen kirjoittaa omalla näkökulmalla ja tavallaan, eikä sillä kuulukaan kaikkia miellyttää. Eihän tuo nyt millään tavalla ole mikään mestarillinen teos, mutta kyllä itse ainakin ymmärrän helposti, miksi se on noin valtavan suosittu. (;
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 23.11.2012 15:15:29
Eli osaisiko joku suositella mulle hyvää kauhukirjallisuutta?
Stephen King: Uinu uinu lemmikkini & Christine Tappaja-auto & kaikki Kingin novellikokoelmat. Toki Kingiltä en ole lukenut yhtään huonoa kirjaa, mutta tässä näitä vähän psykologisempia kauhukirjoja. UUL oli ensimmäinen varsinainen kauhuopus johon tartuin ja herätti kyllä sellaiset chillssit aikanaan (ja nyt keväällä uuudelleenluvun myötä), että voin äärettömän lämpimästi suositella. Lisäksi voisin heittää Joe Hillin kirjan Sydämen muotoinen rasia, Joe Hill on Kingin poika ja kirjoittaa jossain määrin samantapaista kirjalllisuutta mutta kuitenkin hänellä on myös se omaleimainen otteensa.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 23.11.2012 16:00:50
LadyLaga, en usko kenenkään (toivottavasti) ajattelevan, kaikkien sadomasokismia harjoittavien kärsivän mielenterveysongelmista! Jos näin on, on syytä kyllä enemmän katsoa peiliin kuin syyttää kirjaa. Kirjallisuutta ei pidä ottaa niin vakavasti, ja jokainen kirjoittaa omalla näkökulmalla ja tavallaan, eikä sillä kuulukaan kaikkia miellyttää. Eihän tuo nyt millään tavalla ole mikään mestarillinen teos, mutta kyllä itse ainakin ymmärrän helposti, miksi se on noin valtavan suosittu. (;
Ilmoitin vain etten pidä kirjasta sen vuoksi. Ja kirjassa niillä kaikilla neljällä (the ubersexy sekopää, sitten se vanhempi rouva Robinson tms, entinen orja Leila ja sitten se entinen anan pomo) jotka sadomasokismia suosivat, olivat myös päästänsä jotenkin vialla. Niin ainakin kirjoissa annettiin olettaa. Ja luulen että kirjojen suosio perustuu siihen, että siinä on niin paljon seksiä. Ja lukijat jotka eivät ole fanfictionia lukeneet, pitävät sitä uutena juttuna. (: Mun mielipide, älkää suuttuko. :,D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sädekehä - 23.11.2012 16:14:16
LadyLaga, en usko kenenkään (toivottavasti) ajattelevan, kaikkien sadomasokismia harjoittavien kärsivän mielenterveysongelmista! Jos näin on, on syytä kyllä enemmän katsoa peiliin kuin syyttää kirjaa. Kirjallisuutta ei pidä ottaa niin vakavasti, ja jokainen kirjoittaa omalla näkökulmalla ja tavallaan, eikä sillä kuulukaan kaikkia miellyttää. Eihän tuo nyt millään tavalla ole mikään mestarillinen teos, mutta kyllä itse ainakin ymmärrän helposti, miksi se on noin valtavan suosittu. (;
Ilmoitin vain etten pidä kirjasta sen vuoksi. Ja kirjassa niillä kaikilla neljällä (the ubersexy sekopää, sitten se vanhempi rouva Robinson tms, entinen orja Leila ja sitten se entinen anan pomo) jotka sadomasokismia suosivat, olivat myös päästänsä jotenkin vialla. Niin ainakin kirjoissa annettiin olettaa. Ja luulen että kirjojen suosio perustuu siihen, että siinä on niin paljon seksiä. Ja lukijat jotka eivät ole fanfictionia lukeneet, pitävät sitä uutena juttuna. (: Mun mielipide, älkää suuttuko. :,D

Juu, ja sun mielipide on täysin oikeutettu ja myös perusteltu! Tarkoitin vaan, että toivottavasti kaikki lukijat ovat sen verran kriittisiä, ettei tuollaista mene edes vahingossa ajattelemaan. En ole vielä kaikkea lukenut, niin en kokonaiskuvasta tiedä muuta kuin Christianin hieman paremmin, mutta luenkin sitä vain uteliaisuudesta ja puhtaasti huvikseni, enkä ole asiaa sen paremmin edes ajatellut, myönnettäköön. :’)

Seksin määrä oli musta melko vähäistä lopulta, vaikka toisaalta silti, kyllähän sitä silti riitti. Veikkaan myös toiseksi suosion syyksi ihan sen, miten toi kirja vie lukijan aika kauas todellisuudesta - tai voisin ainakin veikata, että kyllä sitä aika moni joskus miettii, kuinka taivaallista olisi olla jonkun seksikkään multimiljonäärin tyttöystävä ja nauttia kaikista ah-niin-taivaallisista etuuksista. Olkoonkin, että eihän se noin mustavalkoista ole. (;
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 23.11.2012 18:05:00
Mun mielestä Sookie-kirjat on parempia kun TB-sarja, vaikka 4 tuotantokautta sarjasta omaankin. Mutta kun se Alexander. <3 Ja Sookien "tyhmyydestä" vielä, että ei sitä mun mielestä voi tyhmäksi oikeastaan sanoa. Sen elämä vain on ollut aina niin pientä (isoäiti, isoveli, työpaikka tarjoilijana, ajatusten luku yms.) Pitää muistaa että Sookie on kouluttamaton, joten tietynlainen tietämättömyys johtuu myös siitä. Mun mielestä telkkusarjan tyttönen on liian näsäviisas rooliinsa. Ja liian hoikka, kun koko pitäisi olla 38-40. Ei muuta. 8D
En puhu Sookien kokemuksista vaan jostain ihan muusta mikä paistaa kirjasta turhankin kirkkaasti. Liekö sitten vika suomennoksessa vai missä, mutta en voisi hölmömpää ihmistä tietää. Huh huh  :o Sarjan Sookiessa sentään on luonnetta! Ja minä kaipaan Quinnia <3

Joo itse olen nuo fifty shadesit myös lukenut ja en pitänyt yhtään. Seksikohtaukset puuduttavan samanlaisia ja päähahmot ärsyttäviä. Varsinkin se helvetin mies ku voi voi sitä ku sillä on traumoja ja lässyn lässyn. Antaa ihan väärän kuvan sadomasokistisen elämäntavan omaavista ihmisistä, ihan kuin ne kaikki olisi mielenterveysongelmaisia. Ehkä kolahtaa henkilökohtaisesti kun itsekin kuulun edellämainittuun kirjavaan sakkiin. En nyt siis puhu mielenterveysongelmaisista.
Ööö, no en susta tiedä, mut itse en ole koskaan mieltänyt, että sadomasokistinen elämä olisi jollain lailla traumojen kautta tullut juttu tms. Eikä minulle edes ole mitään kokemusta moisesta. Jotkut vaan tuntuu heti lyttäävän kirjan sen takia, että siinä juttu on tietyllä tavalla. Noissa kirjoissa se tuli traumojen kautta, toisessa kirjassa voi se vaan olla "elämäntapa". Ei se silti tee musta kirjasta paskaa vaikka siinä nyt mentiinkin "trauma-puolelle". Eli täällä yks joka tykkää noista kirjoista! ;D Pienenä miinuksena se, että kirjoissa on vähän turhan paljon sellasta jaadajaadaa jonka olis voinut jättää kirjoittamattakin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 23.11.2012 18:09:04
Eli osaisiko joku suositella mulle hyvää kauhukirjallisuutta?
Kingin tuotannosta myös Hohto, Painajainen, Carrie sekä Richard Bachman -salanimellä kirjoitetut Raivo, Pitkä marssi ja Juokse tai kuole. Tuntuu, että olen näitä ennenkin kauhukirjoista puhuttaessa mainostanut, joten ei niistä sen enempää. ;D Jos kauhukirjallisuuteen haluaa tutustua niin King on aika ohittamaton kirjailija, klassikot ovat klassikoita. Lisäksi suosittelisin Dean R. Koontzia, jonka tuotantoon olen ainakin itse tykästynyt kovasti. Aaveet oli sellainen kirja, joka pitkästä aikaa aiheutti valvomista ja karmivia mielikuvia, kun silloin yläasteikäisenä kauhua ahmin ja Koontziin tutustuin. Ääniä yössä on niin ikään sellainen teos, jonka tarinaan ihastuin ehdoitta. Kauhun lisäksi Koontzin kirjoissa on usein vivahteita muistakin genreistä, esim. trillereistä, ja teokset ovat aihepiireiltään aika monisävyisiä ja jättävät usein jotain kummittelemaan mieleen pidemmäksikin aikaa. Koontziltakin suosittelen varhaisempaa tuotantoa, nämä uudet Odd Thomas -sarjan teokset eivät ole niin vahvasti uponneet ainakaan minuun, vaikka ihan kelpo luettavaa ovatkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 23.11.2012 18:54:41
Joo itse olen nuo fifty shadesit myös lukenut ja en pitänyt yhtään. Seksikohtaukset puuduttavan samanlaisia ja päähahmot ärsyttäviä. Varsinkin se helvetin mies ku voi voi sitä ku sillä on traumoja ja lässyn lässyn. Antaa ihan väärän kuvan sadomasokistisen elämäntavan omaavista ihmisistä, ihan kuin ne kaikki olisi mielenterveysongelmaisia. Ehkä kolahtaa henkilökohtaisesti kun itsekin kuulun edellämainittuun kirjavaan sakkiin. En nyt siis puhu mielenterveysongelmaisista.
Ööö, no en susta tiedä, mut itse en ole koskaan mieltänyt, että sadomasokistinen elämä olisi jollain lailla traumojen kautta tullut juttu tms. Eikä minulle edes ole mitään kokemusta moisesta. Jotkut vaan tuntuu heti lyttäävän kirjan sen takia, että siinä juttu on tietyllä tavalla. Noissa kirjoissa se tuli traumojen kautta, toisessa kirjassa voi se vaan olla "elämäntapa". Ei se silti tee musta kirjasta paskaa vaikka siinä nyt mentiinkin "trauma-puolelle".
Tykkää rauhassa. :,D Selvennän mielipidettäni vielä sen verran, että; Olisi ihan fine, jos pelkästään Christian tykkäisi sadomasokismista traumansa vuoksi, mutta kaikki muutkin samaisesta asiasta viehtyneet esitettiin sekopäinä. (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 24.11.2012 18:53:07
Entä osattaisiinko mulle suositella jotain hyvää dekkaria? Mieluiten joku Agatha Christien teos?
Saatiin äikässä vapaavalintainen dekkari, ja kerrankin hyvä syy lukea Agathan kirjoja. Itse en vaan niin hyvin hänen kirjallisuuttaan tunne, että osaisin valita jonkun.  ::) Kiitos jo etukäteen jos joku osaa auttaa!
Lue Eikä yksikään pelastunut. Agathalta tätä ei vain yksinkertaisesti voi ohittaa. Piste. Ihan upea kirja ja todella hieno juoni, sekä lopputwisti joka jättää lukijaan pitkäksi aikaa vaikutuksen.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 24.11.2012 18:59:18
Hercule Poirotit on aina varma valinta. Itse tykkäsin sellaisesta Poirotista kuin "Kurpitsajuhla", se oli nimittäin todella jännittävä, muttei sillä lailla että kädet olisivat hionneet. Suosittelen lukemaan^^
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 24.11.2012 19:00:05
Hercule Poirotit on aina varma valinta. Itse tykkäsin sellaisesta Poirotista kuin "Kurpitsajuhla", se oli nimittäin todella jännittävä, muttei sillä lailla että kädet olisivat hionneet. Suosittelen lukemaan^^
Olin juuri tulossa suosittelemaan tätä samaa. : D Hyvä sattuma!

Harmi tosiaan, että sitä ensikokemusta ei koskaan saa takaisin. Hitto, saisinpa muistinmenetyksen.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 24.11.2012 19:08:55
Joo, Eikä yksikään pelastunut on kyllä ihan loistava teos. Ensin ajattelin, ettei se ole tyylillisesti ihan minun mieleeni, mutta kun juoni tempaisi mukaansa niin unohdin sellaiset mietteet hyvin vikkelästi. Loppujen lopuksi lukukokemukseni oli erittäin mieluinen, sillä teos oli hurjan viihdyttävä ja mukaansatempaava. Ja se juoni, se juoni... Aivan mahtava! Erityisen paljon olen hypettänyt tuota loppua, siinä on aivan uskomattoman nerokas juonenkäänne ihan lopussa. Lukemisen jälkeen fiilikset pääasiassa että mind = blown.

Muita Agathan teoksia en muistakaan lukeneeni, joten en valitettavasti osaa auttaa. Mutta jos muilta kirjailijoilta millään suostuu lukemaan, niin mielestäni Carlo Lucarellin Almost blue on varsinainen dekkarihelmi, yksi lempikirjoistani. Se ei käsittääkseni ole kovinkaan tunnettu teos, ellen ole aivan väärässä, joten en mene takuuseen löytyykö sitä kirjastoista tai kaikista kirjakaupoista. Mutta jos löytyy, niin suosittelen ehdottomasti! Nimestään huolimatta kirja on suomenkielinen, eli ei tarvitse säikähtää sitä. Juoni on mielenkiintoinen ja koukuttava, teksti paikoin suorastaan nerokasta ja koko kirja vain yksinkertaisesti loistava, rakastan. Ja pisteenä iin päälle se ei ole ihan tavanomaisin dekkari, vaan mielestäni persoonallinen ja nätti, karmivan ja kiinnostavan lisäksi. Juoni pähkinänkuoressa menee niin, että opiskelijoita murhataan raa'asti, ja jokaisen murhan on tehnyt edellisen murhan uhri - sarjamurhaaja siis anastaa uhriensa henkilöllisyyden ja "luo nahkaansa kuin leguaani". Mukaan sotkeutuu nerokkaasti rock-musiikki, jota murhaaja kuuntelee "peittääkseen päässään soivat helvetinkellot", ja mielenkiintoinen äänten sekamelska, kun mukaan juoneen punoutuu sokea Simone-poika, joka tunnistaa ihmiset heidän ääntensä perusteella. Ja tutkija ei kerrankin ole piippua poltteleva mies, vaan nuori nainen - sekin antaa oman säväyksensä kirjaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 24.11.2012 19:16:39
Jotkut vaan tuntuu heti lyttäävän kirjan sen takia, että siinä juttu on tietyllä tavalla. Noissa kirjoissa se tuli traumojen kautta, toisessa kirjassa voi se vaan olla "elämäntapa". Ei se silti tee musta kirjasta paskaa vaikka siinä nyt mentiinkin "trauma-puolelle".
Oon samaa mieltä trauma-asiasta. Sen sijaan fifty shadeseista, näin sinua lainatakseni, "paskoja" tekee se, kuinka kökösti kirjoitettua mielikuvituksetonta naiivia kliseemättöä ne on. Enkä hienon femiinisti sano tähän, että vain minun mielipide, älkää loukkaantuko.  :)
Mun mielestä kirjat kuten Twilight ja 50shades todistaa, että nykyajan kustannusmaailma on sairas. Kaikenlaista ruokotonta ja lahjatonta kirjainmössöä pääsee julkaistavaksi ja yleisöhän tarttuu näihin.  Nämähän on niin kuin kehnon kirjallisuuden propagandaa! Vähän mietityttää, että onko julkaistavan fiktion taso näin niin kuin yleensäkin laskemassa, vai onko ihmiset lukijoina muuttumassa? Nouseekohan tällaiset teokset vielä klassikon asemaan, niin että viidenkymmenen vuoden kuluttuakin luetaan nyt supersuosittuja kirjoja?

Ps. Tästä saa loukkaantua!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 24.11.2012 19:28:55
Onhan Harlekiineja ja saman tasoista kirjallisuutta myyty aina. Twi ja FSoG on imo juuri samanlaista fantasiointimatskua kuin kuuluisat Harlekiinit: kioskikirjallisuutta. Yksi nimike nyt vain sattui nousemaan kaikkien huulille, jolloin mediakin tarttui siihen ja siitä seurasi tämä pyöritys. Ei kustantajat jätä myyvää kirjaa julkaisematta, oli se mitä tahansa, koska niiden tehtävä on tehdä rahaa. That's the world we live in.

En usko, että nämä klassikon asemaa saavat, vaikka moni klassikko on ilmestymisaikanaan saanut huonot arvostelut, mutta näissä huonot arvostelut johtuvat nimenomaan siitä, että tekstillisesti nämä ovat ihan kuonaa. Kuitenkin palvelevat omaa aikaansa ja muuttuvaa lukemiskulttuuria, enkä näe siinä sinänsä mitään pahaa. Toki näiden arvomaailmat mm. naispäähenkilöiden osalta ovat pikkuisen enemmänkin kyseenalaiset, mutta en usko sillä olevan lopulta kovinkaan suurta merkitystä: hömppää lukevia ja hömppään uskovia ihmisiä on ollut aina ja tulee olemaan aina.

Summa summarum: höttö myy. Kustantaja törmää myyvään ideaan ja julkaisee sen jäätävän mediarummutuksen saattelemana. Hömppää lukeva yleisö tarttuu siihen ja myyntikäyrä kasvaa. Alusta.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 24.11.2012 20:33:11
No se on vaan edellä mainittujen (Aionka, Lupus Daemonis) mielipide, mutta itse pidän suuresti varsinkin Twilight-kirjoista ja niin pitää moni muukin. Ehkä mun fanitus johtuu siitä, että en ole niin tarkka mitä luen vaan annan mahdollisuuden kaikelle. Jotkut on roskaa, jotkut ei. Ei ole montaa oikeasti paskaa kirjaa tullut vastaan elämän varrella ja olen lukenut vähän kaikkea nuorempanakin. Jännä, että edellä mainittujen tekstistä saa sellaisen käsityksen, että on huono juttu jos haluaa lukea ns. kevyttä fantasiaromantiikkahömppää vaan kaikkien pitäisi olla samasta muotista veistettyjä. Itse en ainakaan jaksa lukea mitään psykologisia trillereitä tai vastaavia, joissa pitää miettiä koko ajan. Ne kirjat tekee lukemisesta tuskaa ja lukemisen pitää olla hauskaa. Ja Harlequineista sen verran, että niiden kuuluukin olla kevyttä ajanvietettä, joissa ei uppouduta tiukkoihin suhdekiemuroihin. Harlequinit jyrää <3 Ah, ja helmikuussa saa käsiinsä uuden Manalan valtiaat - pokkarin <3 Eli hyvä meille, jotka on vähä vinksahtaneita ja tykkää hömpästä ;)

Siitä hömpästä puheenollen, luin...

Laini Taylor - Karou, savun tytär

"Olipa kerran enkeli ja paholainen jotka rakastuivat. Se ei päättynyt hyvin.

17-vuotias Karou opiskelee Prahan taidelukiossa ja hengaa kahviloissa kuten kuka tahansa nuori. Mutta Karou ei ole tavallinen tyttö. Hän osaa puhua 20 kieltä ja on loistava piirtäjä, jonka luonnoslehtiöt ovat täynnä hirviöiden kuvia. Muut eivät tiedä, että hirviöt ovat oikeasti Karoun ystäviä: Issa, joka on käärme vyötäisistä alaspäin ja nainen vyötäisistä ylöspäin, Jasri, jolla on papukaijan nokka ja ihmisen silmät. Ja Brimstone, oinaansarvinen toivomuskauppias, jonka salaperäinen puoti on Karoun koti. Ja hassua kyllä - hirviöiden mielestä ihmiset näyttävät vajavaisilta - hirviöille tavallinen keho ilman muilta lainattuja osia on hukattu mahdollisuus.

Karou auttaa Brimstonea ja käy salaisilla matkoilla ympäri maailmaa hakemassa tälle erilaisten otusten hampaita. Palkkioksi Karou saa toiveita, joilla hän voi toteuttaa toivomuksiaan, tehdä pieniä taikoja. Yhdellä näistä matkoista Karou kohtaa Akivan, enkelin, joka melkein tappaa Karoun, mutta ei voikaan tehdä sitä, koska rakastuu Karouhun.

Kuka Karou on? Miksi hänellä on hamsatatuoinnit kämmenissään? Miksi hänestä tuntuu, että jossakin on toinen elämä, jota hänen kuuluisi elää?"


En oikein tiennyt mitä odottaa ja oikeastaan odotukset eivät olleet kovinkaan korkealla tämän suhteen, en tiedä miksi. No, kun pääsin viisi sivua tekstiä eteenpäin, se oli menoa se. Näppärästi kirjoitettu tarina, joka alkaa kertomaan tyystin tavallisen (ainakin melkein) lukiolaistytön elämästä keskellä koristeellisten rakennuksien ja siltojen Prahaa. Mukana on mielenkiintoisia hahmoja ja eritoten nämä kimeerit oli aika erikoisia. Lisäksi kuvioissa oli enkeleitä, joista oli tehty ihan jotain muuta kuin yleensä. Kirjan alku kulkee aika kevyeen tyyliin, mutta loppua kohden sitten kiihdytetään ihan urakalla. Kivasti kirjoitettuun tekstiin on saatu myös huumoria ja taas pitää ihmetellä kirjailijan kekseliäisyyttä erilaisten olentojen osalta. Ja ainakaan minulla ei ollut oikein mitään käsitystä siitä, mitä tulisi tapahtumaan jatkossa, joten juoni oli sitä ajatellen aika hyvä ja piti lukijaa koko ajan otteessaan. Hiukan ehkä ihmettelin Karoun ja Akivan välistä tutustumista, se oli jotenkin liian hätäistä ainakin siellä kirjan alkupuolella. Lopussa meinaa vähän seota onko kyseessä kertomus nykyhetkestä vai menneisyydestä koska jutut menevät ristiin ilman mitään ennakkovaroitusta, mutta aika nopeaan sitä sitten sai taas tarinan päästä kiinni. Mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava tarina jälleen kerran. Suosittelen lämpimästi. Miten tämän jatkoa malttaa edes odotella?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 24.11.2012 20:39:56
Ei hömpässä tai sen lukemisessa mitään pahaa. Itsekin luen mm. juuri Twilighteja, muuta paranormal romancea ja satunnaisesti chick litiäkin. En vain pidä sitä kirjallisilta ansioiltaan hyvänä kirjallisuutena; se on minulle viihdyttävää ja hauskaa eskapismia, siinä kaikki.

On kaksi kokonaan eri asiaa arvioida kirjaa sen perusteella, onko se viihdyttävä ja sen perusteella, mitkä sen tekstilliset ansiot ovat. Twilight nyt esimerkiksi on erittäin myyvä kirja ja siltä kantilta katsottuna loistava, mutta tekstillisesti se ei vain kykene nousemaan laatukirjallisuuteen. Jokainen on vapaa valitsemaan kirjallisuudesta sen lajin, jota itse tahtoo lukea ja on täysin ymmärrettävää, että moni ihminen valitsee mieluummin sen viihdyttävän kirjan.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Gil Galad - 24.11.2012 20:52:40
Oon just lukemassa Christopher Paolinin Perillistä ja pisti silmään siinä Horstin ja Elainen tytön nimen suomennos nimittäin Toivo. Olettaisin sen olleen alunperin Hope, mutta oikeesti Hope on okei nimi tytölle, mutta Toivo on kyllä minusta pojan nimi. Muuta en oikein vielä voi kirjasta sanoa, mutta ois suomentaja voiut ees ton verran ajatella kun suomentaa nimiä, ettei nyt ihan anna pojan nimeä tytölle oli se nimi millanen tahansa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 24.11.2012 20:57:24
Mielenkiintoista keskustelua! Mäkin olen välillä miettinyt tuota vastakkainasettelua (kaupallinen) viihteellisyys vs. laadukkuus, ja päätynyt siihen, että toinen ei välttämättä sulje toista pois. En jaksa nykyään lukea kamalasti klassikkoja, koska koen ne vähän raskaina ja tässä elämäntilanteessa haluan lukemisen olevan rentouttavaa, mutta toisaalta en ole valmis uhraamaan hyvää tekstiä viihteellisyyden nimissä. Näin kielen parissa näpertelevänä akateemisena ihmisenä olen aika herkkä huonolle tekstille. Olen jättänyt kirjoja kesken sen takia, että ne ovat huonosti kirjoitettuja, vaikka olisivat muuten ihan mun cup of tea. Monesti teknisesti/kielellisesti huono teksti myös kulkee käsi kädessä muiden heikkouksien kanssa (kehno juonenkuljetus, toimimattomat hahmot, yleinen typeryys). Ymmärrän, mikä esim. juuri siinä Twilightissä kiehtoo ja myy, mutta mä en vain kykene nauttimaan siitä. Silti on mun mielestä vähän typerää talloa jokin kirja (tai leffa, tai tv-sarja, you name it) täysin maan rakoon, koska jokaisella meistä on vähän erilaiset kriteerit sille, mikä tekee asiasta x hyvän.

Asiaa sivuten: luen aika paljon nuortenkirjallisuutta, ja tulen aina suorastaan onnelliseksi, jos löydän kielellisiltä ansioiltaan hyvän, nokkelan, freesin ja myös viihdyttävän teoksen. :) Viimeisin tällainen löytö on Annameekee Hesikin The You Know Who Girls: Freshman Year (http://www.amazon.com/The-You-Know-Who-Girls/dp/1602827540/). Kertoo Abbeysta, joka kaiken muun murrosikään liittyvän häslingin lisäksi tajuaa olevansa lesbo. Rakastettava päähenkilö, tosi mielenkiintoista hahmojen välistä kanssakäymistä, ihmissuhteet eivät ole mustavalkoisia ja jotenkin tämä on sellainen ehta kasvutarina. Päähenkilö on 14-15 -vuotias, mutta kirja upposi kyllä parikymppiseenkin lukijaan!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Felly - 24.11.2012 21:27:11
Mä kyllä uskon, että ns. huonoa kirjallisuutta on julkaistu ja nostettu klassikoiden asemaan jo aiemmin -- ja julkaistaan ja nostetaan jatkossakin. Esimerkiksi Salaman Juhannustansseista en ole koskaan kuullut mitään hyvää, huonoa kyllä reippaasti, mutta onhan se nyt Suomen mittakaavassa kuuluisa teos.

Mitä Houkutukseen tulee, niin en kyllä itsekään enää innostusta ymmärrä, mutta olin kova fani vielä pari vuotta sitten, enkä mä sitä häpeä millään tapaa. Ne eivät ehkä ole kielellisesti tai juonellisesti mestariteoksia mun(kaan) silmissäni, mutta toisaalta mä tiedän usean kaverinikin innostuneen lukemaan uudelleen Houkkareiden takia -- voiko kirja olla ihan paperintuhlausta, jos edes joku innostuu siitä? No joo, ehkä olisi parempi lukea jotain muuta kuin romantisoitua kerrontaa tytöstä, joka melkein tappaa itsensä aistiharhoja kuullakseen, mutta... Voisi sen ajan huonomminkin käyttää mun mielestäni.

Mua harmittaa muuten ihan suunnattomasti, miten vähän olen ehtinyt lukea viime aikoina! Olen kesän jälkeen lukenut ehkä kaksi kaunokirjallista teosta ja lisäksi ensimmäistä Potteria saksaksi, huoh. Lauren Oliverin Delirium ja pari muuta kirjaa houkuttelevat yöpöydällä, mutta pitäisi vielä sitä aikaa repäistä jostakin :--D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 24.11.2012 21:30:40
Monesti teknisesti/kielellisesti huono teksti myös kulkee käsi kädessä muiden heikkouksien kanssa (kehno juonenkuljetus, toimimattomat hahmot, yleinen typeryys).
Tämä.

Minulle kielen toimivuus ja sujuvuus, hyvä juoni ja mielenkiintoiset hahmot ovat erittäin tärkeitä seikkoja, joten olen niiden suhteen melko nirso. Olen lopettanut useita kirjoja kesken, koska jokin noista on mättänyt niin pahasti, etten ole nauttinut lukemisesta. Yleensä nuo kaikki mättävät samanaikaisesti. Olen lukijana melko vaativa, ja minua viihdyttää laatu: hyvä kieli, hyvä juoni, hyvät hahmot ja ennen kaikkea hyvä kokonaisuus. En yksikertaisesti pysty nauttimaan teoksista, joissa kieli on tavalla tai toisella tönkköä, juonessa on jotain vialla ja hahmot epämielenkiintoisia ja luonteettomia. En vain yksinkertaisesti pysty. Tuo yleinen typeryys on aika loistava käsite, kuvaa hyvin sitä, millaisia minun silmissäni tällaiset kaupalliset hömppäkirjat ovat.

Vaikka tosin, luen kyllä sitä hömppäkirjallisuuttakin aina aika-ajoin. Esimerkiksi Black Dagger Brotherhood eli näin suomalaisittain Mustan tikarin veljeskunta on viihdyttävää hömppäkirjallisuutta, vaikka pursuileekin Mary Sue -hahmoja, ja juonet ovat suorastaan huvittavia: jokaisessa kirjassa pari päätyy yhteen samojen mutkien ja jahkailun kautta, ja kaikki tuntuu pyrkivän harlekiinimaisesti kirjoitettuun surkuhupaisaan pornoon. Nuo kirjat pelastaa se, että sarjan läpi kulkeva sivujuoni on ihan mielenkiintoinen, ja juonessa on toisinaan nerokkaitakin käänteitä. Ja tietysti se, että mielestäni niissä kuvattu vampyyrimaailma on mielenkiintoinen kulttuureineen: ainoa tähän asti vastaan tullut vampyyrisarja, joka on ollut mielestäni hyvin rakennettu ja mielenkiintoinen sen vampyyrikuvion osalta. Kielellisesti noissa sarjoissa joku toisinaan iskee ja kovaa, pidän hirmuisesti kirjoittajan suorasanaisesta tyylistä, se on kovin persoonallinen (paitsi pornokohdissa, tai usein myös muuten vain romantiikkaan painottuvissa kohdissa). Eli kyllä sitä puhdasta hömppääkin tulee luettua, mutta sitäkin kohtaan minulla on tietyt ns. laatustandardit, ja jos ne eivät täyty niin kirja ei viihdytä minua. Mutta esimerkiksi nuo Mustan tikarin veljeskunta -kirjat ovat minulle mieluisaa hömppää, ja oikeasti viihdyttäviä. Erityisesti ensimmäistä osaa suosittelisin hyvää hömppää etsiville.

Nyt kyllä taisin ajautua ihan sivupoluille, mutta joo, nämä ovat nämä mielensisäiset aasinsiltani, jotka kuljettavat minne sattuu :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 24.11.2012 21:33:17
Mä kyllä uskon, että ns. huonoa kirjallisuutta on julkaistu ja nostettu klassikoiden asemaan jo aiemmin -- ja julkaistaan ja nostetaan jatkossakin. Esimerkiksi Salaman Juhannustansseista en ole koskaan kuullut mitään hyvää, huonoa kyllä reippaasti, mutta onhan se nyt Suomen mittakaavassa kuuluisa teos.
Juhannustansseissa varmaan merkittävää oli se, mitä se kertoi yhteiskunnasta ja juurikin se jumalanpilkkakohu; hyvää tästä kirjasta harvoin kuulee, joten luulen että ilman ko. oikeudenkäyntikohua olisi jäänyt historian uumeniin.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 24.11.2012 21:43:59
Mä kyllä uskon, että ns. huonoa kirjallisuutta on julkaistu ja nostettu klassikoiden asemaan jo aiemmin -- ja julkaistaan ja nostetaan jatkossakin. Esimerkiksi Salaman Juhannustansseista en ole koskaan kuullut mitään hyvää, huonoa kyllä reippaasti, mutta onhan se nyt Suomen mittakaavassa kuuluisa teos.
Juhannustansseissa varmaan merkittävää oli se, mitä se kertoi yhteiskunnasta ja juurikin se jumalanpilkkakohu; hyvää tästä kirjasta harvoin kuulee, joten luulen että ilman ko. oikeudenkäyntikohua olisi jäänyt historian uumeniin.

- Lupa

Klassikoiden kanssa pitää muistaa se, että tuollaisia ns. historiallisesti merkittäviä teoksia ei oikein voi tänä päivänä kokea samalla tavalla kuin siihen aikaan, kun ne on kirjoitettu, koska kulttuuri on muuttunut niin paljon. Voin vain kuvitella, miten rohkea tuokin teos on julkaisuaikanaan ollut! Alkoholia, seksiä ja jumalanpilkkaa, ne eivät välttämättä 2000-luvulla elävässä aiheuta muuta kuin olankohautuksen, mutta tuohon aikaan moinen on ollut hyvinkin härskiä ja pöyristyttävää.

Klassikoista moni on saanut klassikkotittelinsä sen vuoksi, että on aiheuttanut paljon kohua ja muutoksia suomalaisessa kirjallisuudessa, ja ainakin ensimmäistä tämä teos on todistetusti saanut aikaan. Nyky-yhteiskunnassa tuohon kirjaan tarttuva ei välttämättä osaa ajatella teoksen merkitystä aikansa kulttuurin ihmisille, ja siksipä kannattaakin olla varovainen lähtiessään kyseenalaistamaan klassikkoteoksia - ne kun saattavat hyvinkin useasti olla melko tiukasti aikaansa sidottuja.

Ja hei, sitä paitsi: "Ja Jeesus meni kolmesti kuselle mutta Pietari itki niin katkerasti että hätä meni ohi." Miten niin ei ole kaunista ja syvällistä? ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 24.11.2012 23:08:11
Mä kyllä uskon, että ns. huonoa kirjallisuutta on julkaistu ja nostettu klassikoiden asemaan jo aiemmin -- ja julkaistaan ja nostetaan jatkossakin. Esimerkiksi Salaman Juhannustansseista en ole koskaan kuullut mitään hyvää, huonoa kyllä reippaasti, mutta onhan se nyt Suomen mittakaavassa kuuluisa teos.
No suomalaisista "klassikoista" moni muukin on aika... Suomenkielisellä kirjallisuudella ei oo kauhean pitkää historiaa, niin välillä tuntuu, että jotain listataan klassikoiksi ihan vaan listaamisen takia ja sitten allas, josta ammentaa ei ole kummoisen kokoinen. Koska on pakko olla jotain kultakirjallisuutta. Miettikää vaikka Alastalon salissa -kirjaa.
Musta klassikkoon nimenomaan kuuluu tietty ajattomuus, eikä että pitää ymmärtää koko konteksti pysyäkseen kärryillä. Klassikon ei pitäisi olla klassikko ihan vaan silloisen asemansa takia (Tyyliin ensimmäinen maahanmuuttajaromaani).
Mäkin olen välillä miettinyt tuota vastakkainasettelua (kaupallinen) viihteellisyys vs. laadukkuus, ja päätynyt siihen, että toinen ei välttämättä sulje toista pois.
I agrees. Esimerkiksi Julie Kagawa, jota julkaisee Harlequin teen, on kirjoittanut tosi hyviä YA-kirjoja.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nide - 24.11.2012 23:56:56
Mutta tästä aiheestahan voisi väitellä ikuisesti. ^^ Onko olemassa oikeasti ihan rehellistä sontaa, jota kukaan itseään kunnioittava ihminen ei suostuisi lukemaan? Mitkä teokset voidaan nostaa ylitse muiden? Kumpi on parempaa kaikkien mielestä; viihtellisyys vai laadukkuus?
Lainaus
Mä kyllä uskon, että ns. huonoa kirjallisuutta on julkaistu ja nostettu klassikoiden asemaan jo aiemmin -- ja julkaistaan ja nostetaan jatkossakin. Esimerkiksi Salaman Juhannustansseista en ole koskaan kuullut mitään hyvää, huonoa kyllä reippaasti, mutta onhan se nyt Suomen mittakaavassa kuuluisa teos.
Taas näitä mielipiteitä. Kyllä tosin mäkin uskon että sitä huonoa kirjallisuutta on - juma ei kaikki voi hipoa täydellisyyttä - mutta tuohon Juhannustansseihin en voi sanoa oikein mitään.

On myös totta sekin, että klassikkotitteli on vaihteleva. En minäkään voi sanoa kaikkia kirjallisuuden klassikoita omasta mielestäni klassikoiksi, mutta niin vain on. Mielipiteitä. Minäkin voin tulla ja sanoa (niinhän tosin teenkin) että Jane Austinin Ylpeys ja ennakkoluulo on klassikko, vaikkakaan kaikki eivät sitä mieltä olekaan. :D

Ja tuohon ns. "huonoon kirjallisuuteen" kuten (oma mielipide!) Twilight on, siitäkin voi kinastella. Minä(kin) voin tulla ja sanoa ylpeänä, että olen ollut suurikin Twilight-fani. En enää ehkä niin paljosti, mutta kuitenkin. Hyvä lukea kun aivot kaipaavat rentoutusta eikä halua lukea mitään raskaampaa. Kirjallisesti Twilight ei tosin hivo rimaa, juonessakin muutama aukko (kjeh, tuostapa sainkin ihanan väittelyn yhden randomnaisen kanssa ^^) ja hieman vähemmän suskimaisilla hahmoilla se olisi voinut olla parempikin. Mutta nyt on niin eikä sitä voi muuttaa.

Sitten se että hömppäkirjallisuutta on hauska lukea : ) Kuten vaikka noita Nora Robertsin rakkausromaaneja, niitä on kaappi täynnä ja aivot hötöstyy kivasti. On myös hyvä juoni, mutta pääasiallisesti luen niitä vain sen takia ettei tarvitsisi sen enempää aivotoimintaa tms. Haaha, tykkään varsinkin Robertsin puutarhatriologiasta, mukaansa tempaavaa, nokkelia lausahduksia ja "kunnon juoni".

Tässäpä ei oikein tullut mitään erikoisempaa, kunhan ilmaisin mielipiteeni muttakun tätä topaa on niin hauska seurata ja niin. Voin sanoa jo tässä vaiheessa, että jotain unohdin sanoa, mutta kuitenkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Zacharias - 25.11.2012 11:24:44
Miksi muuten luette? Haetteko kirjoista viihteellisyyttä, uusia ajatusmaailmoita, kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä?

No ihan rehellisesti sanottuna en jaksa ikinä edes miettiä noita juttuja, ennen kuin alan tehdä syväanalyysiä siitä mitä olen lukenut. Mulle tärkeintä on, että kirja saa miut tuntemaan edes jotain. Ehkä se sitten. Harvemmin pidän kirjasta, jossa tunnekuvailu on tönks tönks tynkää, vaan näissä suosikeissani lähes aina tuppaa olemaan loistavasti selvennettyä ja ihmisen mieleen pureutuvaa tekstiä. Jos muistan kirjan jälkeen kaiken, mitä siinä on lukenut, on jokin mennyt pahasti pieleen. Hyvästä kirjasta saa useallakin lukukerralla jotain uutta irti.

Ja kyllä miä Twilightinkin tähän kastiin luen. Nimittäin se on romanttisessa lässynlää -ajattelussaan oikeasti todella mainio. Nimenomaan se ensimmäinen nimikkokirja. Jos muistelee, miltä tuntuu ihastua ensimmäisen kerran kunnolla, niin kyllä siinä minusta on oikein realistista kuvailua. Taisin juurikin söpöstellä sitä lukiessa sitä fiilistä. Välillä tuntuu, että ne elokuvat ja tästä koitunut ilmiö syövät sitä mahdollisuutta enää katsella kirjaa samalla tavalla - mikä on todella sääli.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 25.11.2012 11:27:14
Miksi muuten luette? Haetteko kirjoista viihteellisyyttä, uusia ajatusmaailmoita, kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä?

Itse haen usein uusia ajatusmaailmoja ja kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä, vaadin mielelläni kirjalta laatua isolla alkukirjaimella. Pidän osittain historiaalisista romaaneista, koska kirjoittaja on tehnyt niiden eteen työtä ja ainakin parhaimmillaan niissä on se oma realistisenoloinen maailmansa ja pystyn käyttämään niitä lukiessani alitajuntaisesti hyväksi aiempia lukukokemuksiani. Jos luen surrealistista runoutta, siihen on vaikea istuttaa käsitystään ajasta ja miljööstä (onhan siinäkin omat mahdollisuutensa ja olen itsekin kirjoittanut nk. Liisa Ihmemaassa -runoutta, mutta sen tarjoama lukukokemus on liian muuttuva ja siteessä kirjoitushetkeensä ja -paikkaansa), koska sen luomisen hetki on jo mennyt. Haluan tekstin olevan haastava - ja saamani oivallukset tarjoavat minulle sen, mitä vaikkapa chick lit'in kevyt huumori toisille: viihteellisyyden tunnun.

Toki olen lukenut myös täysin viihteellistä kirjallisuutta, mutta en kovin usein. Kokemukseni mukaan sen tarjoama lukukokemus on liian yksiselitteinen ja tavallaan kaksiulotteinen, että osaisin nauttia siitä. Esimerkiksi Twilight on mielestäni nuorten viihdefantasiaa, koska lukemani kaksi ensimmäistä osaa olivat kovin "helppoja". Pidin kyllä Meyerin käyttämästä kielestä ja jotkin kohdat huvittivat minua ja toiset olivat hyvinkin tunteellisia. Kuitenkin kokonaisuutena nuo kaksi osaa olivat mielestäni hyvin tavallista nopealukuista fantasiaa, joka ei välttämättä kestä kovin montaa lukukertaa. Tämä ei ole mitään ylemmyydentunnetta viihdefantasiaa kohtaan, en vain voi lukea sitä paljoa - etenkin jos pitäisi monta samantyylistä romaania tai novellia lukea peräkkäin ilman mitään kunnollista hengähdystaukoa. Tarvitsen ajateltavaa viihdearvon lisäksi.

Mä kyllä uskon, että ns. huonoa kirjallisuutta on julkaistu ja nostettu klassikoiden asemaan jo aiemmin -- ja julkaistaan ja nostetaan jatkossakin. Esimerkiksi Salaman Juhannustansseista en ole koskaan kuullut mitään hyvää, huonoa kyllä reippaasti, mutta onhan se nyt Suomen mittakaavassa kuuluisa teos.

En tiedä saanko seuraavasta kommentistani täällä kuumennettua tervaa ylleni, mutta olen pitänyt aina Agatha Christien kirjoja sellaisina, että ne ovat saaneet Klassikko-asemansa vain sillä, että hän oli aikansa ainoita nk. vakavaa tekstiä kirjoittavia naisia. Se, että hän kirjoitti thrilleridekkareita ja ihan kunnioitettavan määrän, on nostanut hänet tuolle standille. Ovathan Christien juonet ihan hyviä, mutta kun vertaa nykydekkareihin, hänellä ei ole mitään mahdollisuuksia. Ymmärrän toki, että hänen kielensä vanhahtavuus johtuu siitä, että hänen romaaniensa kirjoittamisesta on kulunut jo tovi. Silti Kymmenen pienen neekeripojan kerronta on vain tavattoman tylsää.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 25.11.2012 14:20:57
Juuh, meitä on moneen lähtöön kuin myös lukumieltymyksiä :)

Sitten se että hömppäkirjallisuutta on hauska lukea : ) Kuten vaikka noita Nora Robertsin rakkausromaaneja, niitä on kaappi täynnä ja aivot hötöstyy kivasti. On myös hyvä juoni, mutta pääasiallisesti luen niitä vain sen takia ettei tarvitsisi sen enempää aivotoimintaa tms. Haaha, tykkään varsinkin Robertsin puutarhatriologiasta, mukaansa tempaavaa, nokkelia lausahduksia ja "kunnon juoni".
Mulla taas ei yhtään iske nuo Robertsin "hömpät"  ;D Ainut mikä oli luettavaa minusta oli tää fantasiatrilogia Morriganin risti (kö se nyt oli?) ja ah, Cian <3

Miksi muuten luette? Haetteko kirjoista viihteellisyyttä, uusia ajatusmaailmoita, kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä?
Minä tykkään lukea yksinkertaisesti kirjoja joissa on räiskyvää romantiikkaa. Lisäksi hahmoissa, varsinkin miespuolisissa, pitää olla luonnetta toisin kuin jossain Twilightin Edwardissa, joka on ihan jäässä koko ajan. Siksi kai Jacobista tulikin suosikki  ;D Joissakin kirjoissa on häirinnyt teksti osittain. Liekö suomentajan vikaa sitten vai mikä, mutta kuitenkin. Luen mieluummin ns. kevyttä tekstiä kuin jotain hirveetä draamaa ja pohdintaa koska en jaksa ajatella vaan haluan vain "vaihtaa vapaalle" lukiessani. Sanoisin, että just aiemmin mainitussa Black Dagger Brotherhood-sarjassa tiivistyy kaikki mistä minä henkilökohtaisesti tykkään ja suosikkikirjahan on tottakai Zsadistin kirja eli kolmas BDB. Samankaltaista tekstiä kevyemmässä muodossa on sitten harlequinin suomentama Manalan valtiaat, johon olen myös ihan korviani myöten rakastunut. Ja nyt jos mennään puhtaasta fantasiasta hiiiiukan "tavallisempaan" menoon niin Cecelia Ahernin Tapaaminen elämän kanssa oli ihana <3 Ja mainittakoon nyt tähän vielä vaikka Nälkäpeli ja Hush hush saaga, siinä pitkälti mun kirjalempparit :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: StaCa - 25.11.2012 14:40:38
Miksi muuten luette? Haetteko kirjoista viihteellisyyttä, uusia ajatusmaailmoita, kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä?

Kaikkea tuota. Olen allerginen kovin huonolle kielelle, joten kirjan pitää olla vähintäänkin kelvollinen kieleltään, muuten se jää kesken. Ylipäätään olen lopettamista vaille luettujen kirjojen kuningatar. Jos jokin tökkää, niin siirryn seuraavaan opukseen. Nyt olisi käsissä arvostelukappale, joka pitäisi saada loppuun :P

Ehkä kuitenkin olen eniten viihteellisyyden perään. Sekään ei kuitenkaan pelasta huonosti kirjoitettua. Lisäksi luen ihan itseäni sivistääkseni chick littiä, sillä kirjoitan chick littiä (oi kyllä, vakavissani). Haluan tietää missä mennään ja mikä toimii.

Tällä hetkellä kuitenkin ykkösvalintakriteeri on, että kirja on suomeksi :D Saan niin huonosti suomenkielistä kirjallisuutta käsiini, että sitten melkein kaikki menee...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Parisade - 25.11.2012 15:06:55
Miksi muuten luette? Haetteko kirjoista viihteellisyyttä, uusia ajatusmaailmoita, kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä?
Kuten moni muukaan täällä, en itse hae näistä vain yhtä. Useimmat lukemani kirjat ovat ihan puhtaasti viihteellisiä, sillä niistä tietää yleensä varmasti nauttivan edes jonkin verran. Tämä esimerkiksi otettu Twilight ja kaikki muut samantyyppiset kirjat ovat hiukan sellaisia, että niissä viehättää maailman erilaisuus ja tarina, eikä tosiaan mikään yltiöupea kielenkäyttö. Harry Potteritkin ovat mielestäni tekstillisesti vain peruslaatua ja silti niiden lukeminen on mielestäni vieläkin kivaa. Tietty on olemassa kirjoja, jotka ovat sanavalilloiltaan ja kuvailuiltaan yksinkertaisesti vain tönkköjä, mutta mielestäni kirjaa ei kannata avata ajatellen, että onkohan tämä nyt hyvin kirjoitettu vai ei. Se syö lukukokemusta sen juonen osalta.

Olen itse onnistunut kehittämään itselleni kyvyn sivuuttaa sekin, että kieli saattaa olla kömpelöä - minä en yksinkertaisesti vain huomaa sitä, jos juoni on tarpeeksi mielenkiintoinen. Mielestäni tämän kaltaisten nuortenkirjojen ei ole välttämättä tarkoituskaan tarjota mitään huikaisevaa lukukokemusta. Ei minusta kirja ole huono, vaikka sillä olisikin puutteita. Se ei vain sovi kaikille.

Omasta mielestäni 'huonot kirjat' eli sellaiset, joita en lue loppuun ovat luultavasti sellaisia, jota moni, kirjallisesti sivistyneempi ihminen pitää taideteoksina. Olen lukenut klassikoita paljonkin, mutta aika harva oikeasti antaa minulle mitään. Iso osa paljon kehutuista klassikoista on nimittäin juoneltaa sellaisia, jotka minä näen auttamattomasti vain valtavan tylsinä. En yksinkertaisesti vain jaksa kiinnostua mistään Jane Austenista, minä kyllästyn ja kun kyllästyn niin kirjaa ei minun silmissäni pelasta yhtään minkäänlainen kiellinen taiteellisuus. Minun silmissäni kirjojen lukemisen pitää ensisijaisesti kuitenkin olla mielenkiintoista ja useimpien upealla kielellä kirjoitettujen teoksien aiheet eivät yksinkertaisesti vain iske. Lisäksi niitä ei jaksa koskaan kirjastostakaan lainata, sillä vaikka tietää, että saattaa päästää kädestään kirjan, joka olisi kaikin puolin upea, tietää myös, että saattaa aivan hyvin piinata itseään loputtomasti yrittäessään kahlata paksun ja pitkästyttävän opuksen lävitse. Kevyiden rakkausromaanien tai fantasian lainaaminen on yksinkertaisesti vain helpompaa. Niiden parissa tietää viihtyvänsä, mutta on totta, että useimmiten kirjat, joiden aihe kiinnostaa tarpeeksi, eivät ole kielellisiä mestariteoksia - eivätkä jätä jälkeensä kovin syvää jälkeä.

Mutta sitten on niitä poikkeuksia. Luen nykyään aika paljon vähemmän kuin ennen ja useimmiten tosiaan kevyttä kirjallisuutta, mutta joskus tulee silti luettua jotakin, joka liikauttaa sisintä niin vahvasti, että sen muistaa vielä vuosienkin jälkeen. Yksi hyvä esimerkki tästä on Donna Tartin Jumalat juhlivat öisin, sillä se kirja oli yksinkertaisesti vain niin loistava, ettei sitä voinut lakata ajattelemasta moneen päivään. En minä kaikkea kirjassa pitänyt täydellisenä, mutta se jätti jälkensä tavalla, jolla harva kirja enää minuun pystyy vaikuttamaan.

Sitten, ennen kuin unohdan, niin sanon vielä, että minä vihaan yli kaiken sitä, että hyvän kirjan kriteeriksi pitää pistää realistisuus tai kasvatuksellisuus. Tyylin kun puhutaan Twilighteista, ok, ymmärrän kyllä, että niitä lukevat kolmetoistavuotiaat ottavat sieltä vaikutteita. Ymmärrän myös sen, että siellä ei ehkä anneta niitä maailman parhaita nais- ja miesmalleja näille lapsille ja itse vihaan sekä Edwardin että Bellan perusluonteita. Mielestäni on kuitenkin tärkeää pitää mielessä, että ei ole kirjan velvollisuus kasvattaa kenekään ajatusmaailmaa suuntaan tai toiseen. Se kertoo oman tarinansa, eikä sen hahmojen tarvitse - tai minusta edes kuulu - toimia esimerkkinä kenellekään. Ei silloinkaan, vaikka kirjan kohderyhmä olisikin nuoret ihmiset. On vanhempien ja koulujen tehtävä opettaa lapset sen verran kriittisiksi lukijoiksi, että he eivät revi jokaista ihannettaan kirjasta, jossa hahmot ovat naurettavia ja elämä epärealistista.

Sama tuon fifty shadesin kanssa. Okei, en ole sitä lukenut, enkä varmaan tulekaan lukemaan, mutta ilmeisesti se siis esittää, että tuo Christopherin (oliko se nimi tuo?) elämäntapa tulee kaikilla traumojen kautta? Entäs sitten? Ei se kirja ole tarkoitettu levittämään realistista kuvausta kyseisestä elämäntavasta, se on viihdettä! On ihmisten ongelma, jos he luulevat repivänsä faktatietoa kaunokirjallisuudesta, ei kirjailijan, ei kustantamoiden. Pitää ihan itse tajuta, että eihän asia aina näin ole.

- sade
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: StaCa - 25.11.2012 19:40:08
Lainaus
En yksinkertaisesti vain jaksa kiinnostua mistään Jane Austenista, minä kyllästyn ja kun kyllästyn niin kirjaa ei minun silmissäni pelasta yhtään minkäänlainen kiellinen taiteellisuus.

Nii-in, ne mielipiteet.
Minusta Jane Austen oli nero.
Nykyajan romanttinen viihde, chick lit ensikädessä, on paljosta velkaa Austenille. Itsenäisiä ja fiksuja naisia. Varsinkin Ylpeys ja ennakkoluulolla on vakaa paikka sydämessäni. Loistavia huomioita ja nyyhkytettävän ihana rakkaustarina.

En ole lukenut Twilighteja. Enkä aio. Sama koskee 50 Shades -sarjaa. Maailmassa on liikaa hyvää kirjallisuutta (ja minua kiinnostavaa hömppää), joten en viitsi käyttää rajallista keskittymiskykyäni ja aikaani johonkin, joka todennäköisesti aiheuttaa vain halua lyödä päätä seinään.

Onneksi hieno ja kekseliäs kieli ja viihdyttävä tarina eivät sulje toisiaan pois. Minä haluan kummatkin, samassa paketissa. Etenkin jos luen suomeksi. Englanniksi tai ranskaksi annan kielelle enemmän anteeksi, kun en hahmota kaikkia nyansseja. Mutta on niissäkin joskus hyviä yllätyksiä. Voi luoja miten kauniita olivat ilmaisultaan esim. Sophia Blackwellin After My Own Heart (lepakko-chick-littiä, vihjeeksi kaikille tyttörakkaudesta kiinnostuneille) tai Joumana Haddadin Confessions of an Angry Arab Woman. Itseasiassa molemmat kirjailijat ovat lähtökohdiltaan runoilijoita ja se näkyy.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 25.11.2012 22:13:47
Tietty on olemassa kirjoja, jotka ovat sanavalilloiltaan ja kuvailuiltaan yksinkertaisesti vain tönkköjä, mutta mielestäni kirjaa ei kannata avata ajatellen, että onkohan tämä nyt hyvin kirjoitettu vai ei. Se syö lukukokemusta sen juonen osalta.
No en nyt tiedä alkaako kukaan nimenomaan tuolla motiivilla lukemaan. Lähinnä jos kirja on kehnokielinen ja kömpelö, se paistaa niin tuskastuttavasti läpitse, että koko lukeminen tuntuu turhauttavalta. Juoni ei ole hyvä, jos se on huonosti toteutettu ja hyvään toteutukseen vaaditaan kyllä kielellisestikin jo jotakin. Ja vaikka jos juoni olisi idealtaan mielenkiintoinen, kirja jää valjuksi jos hahmot on onttoja muovinukkeja. Voi olla vaikka kuinka hyvä idea ja alkuasetelma, mutta jos toteutuksessa on pahoja puutteita, ei lopputulos ole kummoinen.

Lainaus
Olen itse onnistunut kehittämään itselleni kyvyn sivuuttaa sekin, että kieli saattaa olla kömpelöä - minä en yksinkertaisesti vain huomaa sitä, jos juoni on tarpeeksi mielenkiintoinen.
Lainaus
En yksinkertaisesti vain jaksa kiinnostua mistään Jane Austenista, minä kyllästyn ja kun kyllästyn niin kirjaa ei minun silmissäni pelasta yhtään minkäänlainen kiellinen taiteellisuus. Minun silmissäni kirjojen lukemisen pitää ensisijaisesti kuitenkin olla mielenkiintoista ja useimpien upealla kielellä kirjoitettujen teoksien aiheet eivät yksinkertaisesti vain iske.
Lainaan tässä nyt kaksi kohtaa kun luin eka tuon jälkimmäisen virkkeesi ja olin sitten huomauttamassa, että Austenin lukeminen vaatii hyvää ja tarkkaa lukutaitoa. Austenin romaanit on suorastaan hulvattomia. Myönnetään, että kun 13-vuotiaana luin Ylpeyden ja Ennakkoluulon, en tajunnut kirjan huumorista mitään - pidin vain itse tarinasta, mutta muutama vuosi vanhempana aloin tajuamaan kirjojen huumoria ja teemoja. Mutta kuten itsekin totesit, lienet suorasukainen lukija, joka näkee lähinnä faktat, eikä keskity niinkään sävyihin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Parisade - 26.11.2012 01:22:24
Tietty on olemassa kirjoja, jotka ovat sanavalilloiltaan ja kuvailuiltaan yksinkertaisesti vain tönkköjä, mutta mielestäni kirjaa ei kannata avata ajatellen, että onkohan tämä nyt hyvin kirjoitettu vai ei. Se syö lukukokemusta sen juonen osalta.
No en nyt tiedä alkaako kukaan nimenomaan tuolla motiivilla lukemaan.
Itse asiassa tunnen ihmisiä, jotka alkavat juuri tällä motiivilla lukemaan :) He haluavat lukukokemuksen nimenomaan tyydyttävän sitä puolta itsessään, johon vetoaa hyvin kirjoitettu kieli. Tämä ei tietenkään ole millään lailla väärin, mutta itse katson, että minulta jäisi paljon itseäni viihdyttäviä kirjoja lukematta, jos olisin liian kranttu sen suhteen, onko teksti varsinaisesti persoonallista ja loistavaa vai ei. Minusta kirjan ei tarvitse olla täydellinen. Sen tarvitsee olla riittävän hyvä vain siihen, että sen jaksaa lukea ja sen parissa on mukavaa. Itsekin periaatteessa inhoan sisällöttömiä hahmoja, mutta harvemmin ne saavat minua kokonaan luopumaan kirjan lukemisesta.

Lainaus
Olen itse onnistunut kehittämään itselleni kyvyn sivuuttaa sekin, että kieli saattaa olla kömpelöä - minä en yksinkertaisesti vain huomaa sitä, jos juoni on tarpeeksi mielenkiintoinen.
Lainaus
En yksinkertaisesti vain jaksa kiinnostua mistään Jane Austenista, minä kyllästyn ja kun kyllästyn niin kirjaa ei minun silmissäni pelasta yhtään minkäänlainen kiellinen taiteellisuus. Minun silmissäni kirjojen lukemisen pitää ensisijaisesti kuitenkin olla mielenkiintoista ja useimpien upealla kielellä kirjoitettujen teoksien aiheet eivät yksinkertaisesti vain iske.
Lainaan tässä nyt kaksi kohtaa kun luin eka tuon jälkimmäisen virkkeesi ja olin sitten huomauttamassa, että Austenin lukeminen vaatii hyvää ja tarkkaa lukutaitoa. Austenin romaanit on suorastaan hulvattomia. Myönnetään, että kun 13-vuotiaana luin Ylpeyden ja Ennakkoluulon, en tajunnut kirjan huumorista mitään - pidin vain itse tarinasta, mutta muutama vuosi vanhempana aloin tajuamaan kirjojen huumoria ja teemoja. Mutta kuten itsekin totesit, lienet suorasukainen lukija, joka näkee lähinnä faktat, eikä keskity niinkään sävyihin.
En oikeastaan todennut ihan noin :DD Austenin kirjoissaan käyttämä huumori on paikoitellen ihan huvittavaa, mutta juuri nuo aiheet, joista sanoit nuorenakin pitäneesi, eivät iske minuun yhtään. Pystyn hienosti sivuuttamaan puutteellisen kielen, mutta huomaan kyllä, jos se on loistavaa. Yksityiskohdat ja tunnelma eivät kuitenkaan yksinään pysty pitämään minua otteessan, tarvitsen siihen MYÖS sen kiinnostavan tarinan. Tosin myönnän kyllä, että on siitä melkein neljä vuotta kun Ylpeyden ja ennakkoluulonkin luin. Saattaa jossain määrin vaikuttaa mielipiteeseeni tämäkin ;) Mutta joo, meitä on joka tapauksessa moneksi ja joitain kiinnostaa se, mikä toisia ei :))

Lainaus
En yksinkertaisesti vain jaksa kiinnostua mistään Jane Austenista, minä kyllästyn ja kun kyllästyn niin kirjaa ei minun silmissäni pelasta yhtään minkäänlainen kiellinen taiteellisuus.

Nii-in, ne mielipiteet.
Minusta Jane Austen oli nero.
Nykyajan romanttinen viihde, chick lit ensikädessä, on paljosta velkaa Austenille. Itsenäisiä ja fiksuja naisia. Varsinkin Ylpeys ja ennakkoluulolla on vakaa paikka sydämessäni. Loistavia huomioita ja nyyhkytettävän ihana rakkaustarina.
Ahhah! Haluan nostaa tämän esille, vaikka asiani ei liitykään tähän kuin osin. Okei, Austenilla on siis ihan varmasti arvoa siinä suhteessa, että hän on ollut esikuvana monille myöhemmän ajan kirjoittajille, mutta suoraan sanottuna 'itsenäiset, fiksut naiset' ärsyttävät minua kirjallisuudessa suunattomasti, varsinkin silloin kun ne ovat poikkeuksellisen itsenäisiä ja fiksuja sillä ajalla, jolla elävät. En osaa perustella mielipidettäni järkevän kuuloisesti, mutta ei kai minun tarvitsekaan, sillä ärsyyntyminen on ihan puhtaasti tunnepohjaista. Luin tuossa muutamia viikkoja sitten Charles Dickensin David Copperfieldin ja ihastuin valtavasti siihen, miten järkyttävän selkärangaton Davyn äiti oli. Aika vähän aikaa hän tarinassa oli, mutta oli tosi piristävää, että kerrankin kävi niin päin, että hahmon nössöys pisti vihaksi. Yleensä ärsyynnyn eniten vahvoista hahmoista, koska tuntuu, että heillä ei luonteensa puolesta ole tarinalle kauheasti annettavaa. Heikommat hahmot ovat monta kertaa mielenkiintoisempia kuin vahvat, mutta tämä on vain minun mielipiteeni. Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?

Viime aikoina minua on ottanut eniten päähän Nora Robertsin päähenkilöt :D Ei siinä mitään, että joku niistä on kauhean voimakastahtoinen ja itsenäinen, mutta olen jonkun verran häneltä kuitenkin kirjoja lukenut ja tuntuu, että jokaisessa Robertsin kirjoittamassa kirjassa naispäähenkilö on hyvin samankaltainen. Etenkin se seksuaalinen aloitekykyisyys on hiukan sellainen, joka saa aina aikaan sellaisen 'hitto, eikai taas'-reaktion, kun jokin itsevarmoista naisista menee ja sanoo miehelle, että 'minä otan sinut silloin kun haluan ja siten kuin haluan'. Ei ärsyttäisi yhtään, jos olisin lukenut Robertsilta vain yhden tai kaksi kirjaa. Nyt vähän jo ottaa päähän :DD Muutenkin Robertin tuotanto on laadultaan mielestäni aika vaihtelevaa. Menneisyyden vangit näin esimerkiksi oli aivan loistava. Syntynyt-trilogia taas ei todellakaan parhaimmistoa. Mutta edelleen... mielipidekysymyksiä.

- sade
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 26.11.2012 13:01:50
Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?
Hahmossa kuin hahmossa iskee parhaiten säpäkkä luonne. Miehien pitää olla äkkipikaisia ja suoria, flirttailevia ja sitä rataa. Naisissa sitten vahva luonne eikä mitään alistumismeininkiä. Huumorin heitto jne. on parhautta. Suosikkimiehiä mm. BDB:stä Zsadist, Vishous ja Rehvenge. Ärsyttävä mies tulee mieleen Twilightista - Edward. Ihme nössö  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 26.11.2012 14:31:30
Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?
Mulla ei ole mitään erityistä hahmotyyppiä josta diggaisin, paljon enemmän vaikuttaa se, miten ko. hahmo on kirjoitettu. Hyvin rakennettu hahmo on sellainen, että siitä välittää, ymmärtää ja symppaa jollain tasolla, vaikka se olisi millainen hyvänsä. Naishahmoista on pakko sanoa, että nykyään tunnutaan kompastuvan tosi usein siihen vahvuuteen, ja hahmosta kirjoitetaan kaikkivoipa, seksikäs, itsenäinen, huippuälykäs multilahjakkuus, koska naisten nyt vain pitää olla vahvoja. Inhimillisyys ja tietynlainen "viallisuus" (ihan hahmon sukupuolesta riippumatta) uppoavat muhun, ja antavat toki myös tilaa hahmokehitykselle. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 26.11.2012 18:14:49
Miksi muuten luette? Haetteko kirjoista viihteellisyyttä, uusia ajatusmaailmoita, kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä?

Luen lukemisen ilosta, vähän tosin riippuu kaudesta, että mitä sitä sitten lukee. Välillä menee pelkkää fantasiaa, toisinaan taas klassikoita ja sitten toisinaan chick-litiä ja vastaavia. En etsi kirjoilta mitään muuta kuin hyvää tarinaa, johon uppoutua, jälkeen päin sitten voi analysoida sitä tarkemmin jos haluaa.

Itse en pysty jättämään kirjoja kesken, en sitten millään. Tunnen oloni silloin petturiksi, vaikka kirja olisi huonosti kirjoitettu tai tylsä. Minun on pakko lukea se loppuun, vaikka sivu kerrallaan, kunhan vain luen.

Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?


Tämä vaihtelee niin laidasta laitaan. Ei ole oikeastaan mitään erityistä piirrettä tai tyyppiä mistä pitäisin jossakin hahmosta, vaan tämän ajatukset ja teot ratkaisevat aikalailla tai oikeastaan se jokin. En osaa selittää, mutta jotku hahmot vaan vetävät puoleensa.

Ja inhoan täydellisyyttä hipovia hahmoja, joissa ei ole mitään virhettä ja jotka eivät virheitä tee. Mutta toisaalta liian heikotkin hahmot ovat ärsyttäviä, koska siinä mennään sitten täysin toiseen ääripäähän.

Viime aikoina minua on ottanut eniten päähän Nora Robertsin päähenkilöt :D Ei siinä mitään, että joku niistä on kauhean voimakastahtoinen ja itsenäinen, mutta olen jonkun verran häneltä kuitenkin kirjoja lukenut ja tuntuu, että jokaisessa Robertsin kirjoittamassa kirjassa naispäähenkilö on hyvin samankaltainen. Etenkin se seksuaalinen aloitekykyisyys on hiukan sellainen, joka saa aina aikaan sellaisen 'hitto, eikai taas'-reaktion, kun jokin itsevarmoista naisista menee ja sanoo miehelle, että 'minä otan sinut silloin kun haluan ja siten kuin haluan'. Ei ärsyttäisi yhtään, jos olisin lukenut Robertsilta vain yhden tai kaksi kirjaa. Nyt vähän jo ottaa päähän :DD Muutenkin Robertin tuotanto on laadultaan mielestäni aika vaihtelevaa. Menneisyyden vangit näin esimerkiksi oli aivan loistava. Syntynyt-trilogia taas ei todellakaan parhaimmistoa. Mutta edelleen... mielipidekysymyksiä.

- sade
[/quote

Robertrin hahmot ärsyttävät minuakin välillä, kuten myös Robertsin kaikki trilogiat/sarjat, koska niissä jokainen kirja menee täsmälleen samalla juonikuviolla. Sitä pystyy kirjan alussa ennustamaan kaiken mitä kirjassa tulee tapahtumaan, varsinkin jos on lukenut edellisen osan, mutta muutaman yksittäiset romaanit ovat upeita, kuten juurikin Menneisyyden vangit, että myös Totuuden harhat, tosin olen osittain sitä mieltä että uusimmat suomennokset, joita on ilmestynyt tasaiseen tahtiin, noudattavat kaikki samaa kaavaa. Pidän enemmän Robertsin vanhemmasta tuotantannosta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sofiesque - 26.11.2012 18:53:31
Lainaus
Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?
Tykkään yleensä epätäydellisistä hahmoista. Eniten kolahtaa usein avoimesti itsekkäät, laskelmoivat ja omaa napaa tuijottavat tyypit, jotka on kuitenkin kirjoitettu hyvin ja moniulotteisesti. En siis perusta hahmoista, jotka on ihan yksiselitteisesti kusipäitä eikä niillä ole mitään pelastavia ominaisuuksia, mutten myöskään tykkää sellaisista tyypeistä, jotka on niitä täydellisyyden perikuvia. Kyllä sitä mukava ja kaunis ja älykäs saa olla, vaikka kaikkia yhtä aikaa, mutta jonkinlainen ns. pimeä puoli pitää olla tasapainottamassa kokonaisuutta.

Lainaus
Naishahmoista on pakko sanoa, että nykyään tunnutaan kompastuvan tosi usein siihen vahvuuteen, ja hahmosta kirjoitetaan kaikkivoipa, seksikäs, itsenäinen, huippuälykäs multilahjakkuus, koska naisten nyt vain pitää olla vahvoja.

Mä oon nykyään allerginen koko vahvan naisen käsitteelle sekä kirjallisuudessa että tv-sarjoissa/elokuvissa, koska useimmiten ne 'vahvat naiset' on kaikki tismalleen samasta muotista. Fantasiateoksissa se on joku itsepäinen ja kipakka soturiprinsessa, nykyaikaan sijoittuvissa teoksissa taas vannoutunut uranainen, joka työskentelee jossain superhypermahtavassa unelmatyössä. Ei kummassakaan sinänsä oo mitään vikaa, mutta miksei se vahva nainen voi olla välillä muutakin? Eikö vahva nainen voi olla kotiäiti, eikö vahva nainen voi olla kiltti tai sinisilmäinen tai kompromisseihin taipuvainen tai vähemmän nokkela tai mitä vaan?

Usein sitä huomaa eri fandomeissa, että ns. vahvat naiset on niitä, jotka omaavat paljon stereotypisen maskuliinisia piirteitä (tietty tunteettomuus, järkiperäinen ajattelu, perinteisesti miehekkäiksi mielletyt harrastukset ja kiinnostuksenkohteet, 'lol naiset on niin sitä ja tätä pois se minusta' -ajatusmaailma). Ekana tulee mieleen nyt vaikka Tulen ja jään laulu, jossa Arya Stark on tosi monen lempihahmo ja esim. Sansaa dissataan, vaikka todellisuudessa Sansahan on hyvinkin vahva naishahmo, joka on kärsinyt ja joutunut kasvamaan ihan mielettömästi tarinan kulun aikana.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: StaCa - 26.11.2012 19:13:57
Kun hahmoinhokit niin kirjoissa kuin leffoissakin ovat saamattomia. Voi sissus ja niin edespäin. Niitä, joita tekisi mieli läimiä, että herää pahvi ja avaa suusi. Niitä, jotka jossain romanttisessa viihteessä kiertävät miestä/naista/[insert sopiva otus] viisisataa sivua, eivätkä saa mitään aikaiseksi. Kyllä, mulla on aggressioita fiktiosaamattomuutta kohtaan. Tosielämän saamattomuus ärsyttää paljon vähemmän.

Lainaus
Ei kummassakaan sinänsä oo mitään vikaa, mutta miksei se vahva nainen voi olla välillä muutakin? Eikö vahva nainen voi olla kotiäiti, eikö vahva nainen voi olla kiltti tai sinisilmäinen tai kompromisseihin taipuvainen tai vähemmän nokkela tai mitä vaan?

Tästä voitaisiin sitten tietty päästä keskustelemaan "vahvuuden" määritelmästä.

Mikä oikein on "vahva nainen"? Olen minä kirjallisuudessakin (enimmäkseen siinä ei-romanttisessa ei-spefissä) nähnyt hyvin mielenkiintoisia naishahmoja, jotka voisin tulkita "vahvoiksi", vaikka ovatkin olleet esimerkiksi eronneita seitsemänkymppisiä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 26.11.2012 19:25:21
Okei, Austenilla on siis ihan varmasti arvoa siinä suhteessa, että hän on ollut esikuvana monille myöhemmän ajan kirjoittajille, mutta suoraan sanottuna 'itsenäiset, fiksut naiset' ärsyttävät minua kirjallisuudessa suunattomasti, varsinkin silloin kun ne ovat poikkeuksellisen itsenäisiä ja fiksuja sillä ajalla, jolla elävät.
Tarkoitatko poikkeuksellisen itsenäisiä hahmoina, vai ihan todellisuuteen verraten? Fiksuja ihmiset olivat ihan samassa suhteessa kuin mitä nykyäänkin  ;) Kyllä 1800-luvulla aika monien naisten täytyi olla separate spheres-ideologiasta huolimatta itsenäisiä. Kirjoissa yleensä esiintyy vain yläluokkaisia tai ylemmän keskiluokan naisia, mutta esimerkiksi työväenluokassa tyttöjen oli pakko käydä töissä, jotta saivat jotain syödäkseen. Naiset yritettiin pitää miessukulaisistaan riippuvaisina, mutta useinkaan sille ei vain ollut tilaa. Austen ei ollut feministi, eivätkä hänen hahmonsa ole mitenkään kaunisteltuja versioita tai sen feministisempiä. Ylpeydessä ja ennakkoluulossa Bennetin sisarukset hyväksyvät säästöperintötilalain mukisematta ja ainoa, joka aiheesta valittaa, on hillitön äiti. Ajankuvaan sen sijaan kuului varsinkin mieskirjailijoiden taholta mainitsemani ideologian takia maalata kuvaa naisista usein järjettöminä, heikkoina ja herkkinä olentoina, joilta ei voinut olettaa samaa rationaalisuutta kuin mitä miehiltä. 1800-luvun suurinta huutoa oli korostaa naisten ja miesten eroja niin kuin kyseessä olisi ollut kaksi eri ihmislajia.
Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?
Mulla ei ole mitään erityistä hahmotyyppiä josta diggaisin, paljon enemmän vaikuttaa se, miten ko. hahmo on kirjoitettu. Hyvin rakennettu hahmo on sellainen, että siitä välittää, ymmärtää ja symppaa jollain tasolla, vaikka se olisi millainen hyvänsä. Naishahmoista on pakko sanoa, että nykyään tunnutaan kompastuvan tosi usein siihen vahvuuteen, ja hahmosta kirjoitetaan kaikkivoipa, seksikäs, itsenäinen, huippuälykäs multilahjakkuus, koska naisten nyt vain pitää olla vahvoja. Inhimillisyys ja tietynlainen "viallisuus" (ihan hahmon sukupuolesta riippumatta) uppoavat muhun, ja antavat toki myös tilaa hahmokehitykselle. :)
Joo! Mua ärsyttää etenkin kun tuntuu, että viimiset kymmenen vuotta on ollut teemana, että naishahmot on aina jotain superihmisiä.
Varsinkin dekkareissa ja paranormal-teoksissa naishahmot on usein niin kovapintaisia, että se on huvittavaa ja säälittävää ja sitä se olisi edelleenkin, vaikka kyseessä olisi mies. Tyyliin, että NPH on jäänyt satimeen ja pahis pitää asetta hänen ohimollaan, mutta NPH ei lannistu siitä mihinkään, vaan on että "V*ttu muahan ei kukaan uhkaile!!1". Hän latelee nasevia vastauksia konekivääritulituksena ihan kuin miljöö olisi kahvitauko... Usein lukemissani genreissä nämä naishahmot suorittavat sitten jotain ihailtavaa väkivaltaa, esimerkiksi pienestä ärsykkeestä ampuvat jotakuta jalkaan. Mieshahmot ovat ihan ooh, mikä badass!, vaikka kun jos miettii, niin oikeassa elämässä kukaan ei ihailisi tuollaista psykopaattia. Mä aina mietin tossa kohtaa, kun suoritetaan turhaa väkivaltaa viihteen vuoksi, että kohde joutuu sairaalaan ja kuntoutukseen, eikä jalka tule koskaan välttämättä entiselleen. Aika usein jos väkivallan kohde on oikeastaan hyvisten puolella ja ollut vain NPH:n esteenä sillä hetkellä, heidän välinsä on jälkeenpäin ihan normaalit. Usein väkivallan kohde jopa ihailee NPH:ä jälkeenpäin ja hänen kokemansa väkivalta inspiroi häntä suureen uskollisuuteen. Kirjailijat myös tekee usein sen virheen näitä supernaisia rakentaessaan, että ympärillä ei ole muita kuin miehiä, joista suurin osa sitten tuntee jotain vetoa tähän naishahmoon ja muut naishahmot on sitten pettureita ja/tai potentiaalisia kilpailijoita MPH:stä. Nämä kirjat siis yrittää esittää vahvoja naisia, mutta onkin loppujen lopuksi aika seksistisiä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nelxis - 26.11.2012 19:32:24
Lainaus
Naishahmoista on pakko sanoa, että nykyään tunnutaan kompastuvan tosi usein siihen vahvuuteen, ja hahmosta kirjoitetaan kaikkivoipa, seksikäs, itsenäinen, huippuälykäs multilahjakkuus, koska naisten nyt vain pitää olla vahvoja.

Mä oon nykyään allerginen koko vahvan naisen käsitteelle sekä kirjallisuudessa että tv-sarjoissa/elokuvissa, koska useimmiten ne 'vahvat naiset' on kaikki tismalleen samasta muotista. Fantasiateoksissa se on joku itsepäinen ja kipakka soturiprinsessa, nykyaikaan sijoittuvissa teoksissa taas vannoutunut uranainen, joka työskentelee jossain superhypermahtavassa unelmatyössä. Ei kummassakaan sinänsä oo mitään vikaa, mutta miksei se vahva nainen voi olla välillä muutakin? Eikö vahva nainen voi olla kotiäiti, eikö vahva nainen voi olla kiltti tai sinisilmäinen tai kompromisseihin taipuvainen tai vähemmän nokkela tai mitä vaan?

Usein sitä huomaa eri fandomeissa, että ns. vahvat naiset on niitä, jotka omaavat paljon stereotypisen maskuliinisia piirteitä (tietty tunteettomuus, järkiperäinen ajattelu, perinteisesti miehekkäiksi mielletyt harrastukset ja kiinnostuksenkohteet, 'lol naiset on niin sitä ja tätä pois se minusta' -ajatusmaailma). Ekana tulee mieleen nyt vaikka Tulen ja jään laulu, jossa Arya Stark on tosi monen lempihahmo ja esim. Sansaa dissataan, vaikka todellisuudessa Sansahan on hyvinkin vahva naishahmo, joka on kärsinyt ja joutunut kasvamaan ihan mielettömästi tarinan kulun aikana.

Olen täysin samaa mieltä. Itsellänikin alkaa mennä jo hermot kaiken maailman soturiprinsessojen kanssa, jotka pelastavat maailman fyysisen voiman avulla. Kaikkein eniten ärsyttävät ne "man-with-boobs"-tapaukset, jossa kirjailija on yrittänyt olla nokkela feministi, mutta epäonnistuu täydellisesti. Joskus tuntuu, että yhdestäkään kirjasta ei löydy naisia laidasta laitaan, eli siis kotiäidistä juurikin siihen soturiprinsessaan, vaan kaikki hahmot ovat samasta muotista.

Itseänikin ärsyttää juurikin fanien tekopyhyys. Ensin saarnataan, kuinka maailmassa pitäisi olla tasa-arvo, ja sitten vihataankin niitä vähän "heikompia" hahmoja. Juurikin tuossa Aryan ja Sansan tapauksessa Sansa on kylläkin minun suosikkini, enkä ymmärrä, miksi hahmo saa niin paljon vihaa päälleen.

En tietenkään, tarkoita, että pitäisi mennä niihin entisajan stereotypioihin, joissa avuton neito odotti tornissaan pelastajaansa. Ihmisten pitäisi opetella kirjoittamaan mahdollisimman erilaisia hahmoja. Eiväthän oikeassakaan elämässä kaikki ole samanlaisia.

Olen luvannut itselleni, että yritän pysyä erossa niistä kirjoista, joissa naishahmo on juurikin tuollainen stereotyyppisestä muotista veistetty. Yllättävän monet kirjailijat (ja todella monet näistä ovat vielä suosittujakin) kirjoittavat vain siitä kapinallisesta ja vahvasta tytöstä, ja näitä 'tavallisia' naisia vilahtelee vain joskus siellä taustalla.

(Aionka ehti tähän väliin)

Olen samaa mieltä. Tuollaiset psykopaatit eivät vain ole realistisia, mutta kaikki eivät tunnu sitä ymmärtävän. Itse yritän aina pohtia "onko tämä realistista" tai "voiko tällaiseen tilanteeseen edes joutua?".

Eiköhän tästäkin tullut ihan tarpeeksi sekava...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 26.11.2012 19:40:15
Mä itse asiassa pidän niistä bad-ass-soturiprinsessoista ja "miehistä tisseillä", mutta totta kyllä että ne voi vähän yksipuoliseksi käydä. Itsekin olen syyllistynyt monen tällaisen hahmon kirjoittamiseen, alussa puhdasta taitamattomuuttani ja myöhemmin sitten siksi, että mulla on edelleen hyvin hyvin suuri rakkaus juuri noita hahmoja kohtaan. En tiedä mikä siinä on, mutta itse en oikeastaan väsy niihin koskaan. Ehkä se on Arayehennen, mun ensimmäisen romaanin päähenkilön ansiota: Arahan oli suunnilleen niin suuri strereotyyppi tuosta hahmotyypistä kuin voi olla.

Otan tuhat kertaa mieluummin tuollaisen päähenkilön kirjaani kuin jonkun saamattoman lapatossun.

Luulen, että siinä on se, että on niin helppoa aina heilahtaa äärimmäisyyksiin. Imo pyöreiden ja monipuolisten hahmojen luominen on vaikeinta, mitä kirjoittamisessa onkaan ja joku ehkä haluaa vilpittömästi luoda vahvan naishahmon ja päätyykin sitten kliseisiin. Totta kyllä, että naishahmoilta usein vahvuuden myötä katoaa liikaa naisellisuutta, aivan kuin se olisi jotenkin vastakkaista. Pakko kyllä tässä kohtaa kehua David Eddingsin Polgaraa, joka on mielestäni tosi monipuolinen naishahmo ja vahvuudestaan huolimatta äidillinen. Yleensäkin pidän Eddingsin hahmoista todella paljon.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chuva - 26.11.2012 19:53:05
Mä aloin raapustaa vastaustani tohon aiempana esitettyyn kysymykseen, (Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?) ja tässä muiden esseemittaisia vastauksia lukiessani totesin, että mulla ei ole oikein minkäänlaista vastausta :D Nyökyttelin suurin piirtein jokaiselle inhokki- ja suosikkihahmotyypille "Juu-u, olen samaa mieltä". Eli kai mä voisin sanoa, että mä samaan aikaan vihaan ja tykkään kaikista.

Tuo StaCan mainitsema saamattomuus korpeaa muakin, mutta muuten mulla menee vähän fifty-fifty. Nää toimintanaiset - jotka tietää aina mitä pitää tehdä, jotka tunkee jokaiseen rakoon konekivääreitä ja puukkoja ja taitaa kaikki maailman kamppailulajit ja osaa kaikkia maailman kieliä loistavasti - alkaa kyllä liian pitkälle vietynä ärsyttämään. Hyvin kehiteltynä toimii hyvin (loogista? :D).

Ja kun ei laitettaisi sille miljoonaa ihailijaa!

Tom^^
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nide - 26.11.2012 20:05:26
Keskusteluun puuttuakseni voin sanoa, että mulla ei ole vain yhtä mielipidettä asiasta. Tai onhan niin että kun lukee jatkuvasti niistä vahvoista päähenkilöistä, jotka sylkevät muita päin naamaa ja kukaan ei vihaa heitä, niin automaattisestihan sitä (yleensä) kyllästyy, mutta Lupaa lainatakseni en minäkään jaksaisi lukea saamattomista lapatossuista.  :D

Mutta kuten olen jo toitottanut täällä (ja tulen toitottamaan) nämä ovat kaikki mielipideasioita. Itse pidän jonkinverran vahvoista naishahmoista, mutta kun alkaa mennä yli, niin en enää kestä. Siis semmoinen tyyppi joka pystyy kaikkeen ja on niin miehinen, että oikein kuvottaa. Miehet pörräävät ympärillä kuin mehiläiset hunajan, ja pystyy vaikka (niin kuin todettu) ampumaan toista jalkaan ilman että välit muuttuvat vähääkään. Minulle se on ehdoton ei. Tästä tosin tuli mieleeni, että vaikka luenkin mieluusti Robertsia, niin loppujen lopuksi hänen hahmonsa ovat samanlaisia. Siis ajatellen vaikka Puutarhatriologiaa, Stella, Roz ja Hayley vaikuttavat niin samanlaisilta. Jokainen on vahva luonteeltaan, kestää miltei kaiken, ja miehet tykkää. Silti luen. Enkä tiedä syytä.
Sitten toisaalta semmoiset nyhveröt eivät voi kiinnostaa eivät sitten pätkääkään. Tai oikeastaan kyllähän heistä voi olla hauska lukea, mutta se jatkuva saamattomuus alkaa ottaa jo päähän muutaman kymmenen sivun päästä. Viimeistään.

Eh, myönnän puhuvani itseni ympäri moneen otteeseen, mutta kun en oikein osaa jakaa ajatuksiani kunnolla tähän, ja olen nytkin varma että jotain pitäisi vielä muistaa. Mutta se on sen ajan murhe.
Lainaus
Luulen, että siinä on se, että on niin helppoa aina heilahtaa äärimmäisyyksiin. Imo pyöreiden ja monipuolisten hahmojen luominen on vaikeinta, mitä kirjoittamisessa onkaan ja joku ehkä haluaa vilpittömästi luoda vahvan naishahmon ja päätyykin sitten kliseisiin. Totta kyllä, että naishahmoilta usein vahvuuden myötä katoaa liikaa naisellisuutta, aivan kuin se olisi jotenkin vastakkaista.
Äärimmäisyyksiin heilahtaminen on todennäköistä, ja kliseet miltei mahdottomia väistää. Sekä tietenkin se, että on sokea omille hahmoilleen. Lupa tiivistikin aika lailla sen mitä hain takaa.

Heh, Tom^^ on oikeassa, Ja kun ei laitettaisi sille miljoonaa ihailijaa! Se minua ärsyttää jonkin verran, että vaikka olisi kuinka epärealistiset hahmot, ihmiset tykkäävät. (Tosin myönnän tykkääväni itsekin, mutta ymmärrätte kai pointtini. En tosin ole enää varma siitä, mutta.) Kuitenkin että jotkut ihmiset tosiaan eivät edes ajattele mitä kannattavat, vaan seuraavat sokeasti muita ja ovat heidän kanssaan samaa mieltä, vaikka tuskin ovat kirjaa edes avanneet. Ja kyllä, tunnen moniakin tämmöisiä ihmisiä.

Äh, tulen varmaan jatkamaan ihmeellisiä sepustuksiani erilaisista hahmoista, mutta nyt alkaa olla jo kiire (hah, kiire, mitä itse vitkastelin) niin ei oikein ehdi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 27.11.2012 14:25:58
Ihanaa, kun täällä on niin mielenkiintoista keskustelua meneillään. :) Pakko hypätä mukaan. Tottahan nämä asiat ovat mielipiteitä, mutta eihän se keskustelua estä, kun tässä tuskin mitään absoluuttista totuutta etsitään. Hyvä siitäkin on silti muistuttaa. :)

Minä tykkään erityisen paljon lukea sellaisesta vahvasta naishahmosta, joka kuitenkin jossain vaiheessa murtuu ja joutuu toteamaan että tarvitsee myös muita selvitäkseen.

Nora Robertsin naiset tosiaan ovat usein varsin tomeria mutta on pakko myöntää että ne nössömmät hahmot eivät toisaalta niissä hänen kirjoissaan puhuttele kylliksi. Robertsin erityisvahvuus on mielestäni se, että hän kirjoittaa ihania, kärsivällisiä ja hyväsydämisiä miehiä jotka osaavat käsitellä niitä hankalia naisia. ;) Voi olla että juuri se myy niin hyvin. Lisättäköön vielä, että hänen in death -sarjansa Eve Dallas kuitenkin on sellainen hahmo joka ärsyttää ainakin minua todella paljon, sillä Eve on niin ärsyttävän ylitsepursuavan äijä kaiken aikaa ja romahtaa sitten ihan överisti säännöllisin väliajoin. Se on jo minusta karikatyyri hänen omista hahmoistaan. ;)

Lainaus
Pakko kyllä tässä kohtaa kehua David Eddingsin Polgaraa, joka on mielestäni tosi monipuolinen naishahmo ja vahvuudestaan huolimatta äidillinen. Yleensäkin pidän Eddingsin hahmoista todella paljon.
Aivan samaa mieltä. Polgara on ihana esimerkki. Sitten taas toisaalta aina välillä miettii sitä, onko sellaiset ärsyttävät hahmot kirjoitettu tarkoituksella sellaisiksi että ne ärsyttävät, kuten vaikka Eddingsin itsepintainen kiukkuprinsessa Ce´Nedra tai Twilight-Bella. Ce´Nedra sentään kehittyy ja aikuistuu kirjasarjan myötä, eli ehkä hän on ihan tarkoituksella aluksi sellainen sietämätön teini. ;)

Sen sijaan Tris kirjassa Divergent on mielestäni miellyttävän aidon oloinen "tyttösankaritar" -hahmo, hänestä tulee vahva sinnikkään harjoittelun ja elämänkokemusten kautta.

Lainaus
Ei kummassakaan sinänsä oo mitään vikaa, mutta miksei se vahva nainen voi olla välillä muutakin? Eikö vahva nainen voi olla kotiäiti, eikö vahva nainen voi olla kiltti tai sinisilmäinen tai kompromisseihin taipuvainen tai vähemmän nokkela tai mitä vaan?
Yksi sellainen kirjallisuuden "piilovahva" nainen perinteisessä naisen roolissa on kyllä Tuulen viemään Melanie. Kun Scarlett rymistelee päättäväisesti ja rikkoo rajoja, Melanie toimii hienovaraisesti mutta yhtä lailla kestää koettelemukset lujana ja sitkeänä. Tuulen viemää toimii mielestäni hienosti siinä, että nämä kaksi erilaista naista tasapainottavat toinen toisiaan niin hyvin.

Tuosta fiksuista naisista menneisyydessä ja miehistä, jotka eivät fiksua naista arvostaneet -aiheesta tuli mieleeni eräs lainaus, jonka kirjoitin joskus muistiin. Antal Szerb kirjoittaa "Pendragonin legenda" -kirjassaan (alkuteos vm 1934, luin uudehkon käännöksen muutamia vuosia sitten) erään hahmonsa suulla näin:
"En jaksa tuntea vetoa sellaisiin naisiin, joita pidän hyvin viisaina. Se lähentelee minusta jollain tavalla homoseksuaalisuutta." 

;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 27.11.2012 16:46:46
Lainaus
Pakko kyllä tässä kohtaa kehua David Eddingsin Polgaraa, joka on mielestäni tosi monipuolinen naishahmo ja vahvuudestaan huolimatta äidillinen. Yleensäkin pidän Eddingsin hahmoista todella paljon.
Aivan samaa mieltä. Polgara on ihana esimerkki. Sitten taas toisaalta aina välillä miettii sitä, onko sellaiset ärsyttävät hahmot kirjoitettu tarkoituksella sellaisiksi että ne ärsyttävät, kuten vaikka Eddingsin itsepintainen kiukkuprinsessa Ce´Nedra tai Twilight-Bella. Ce´Nedra sentään kehittyy ja aikuistuu kirjasarjan myötä, eli ehkä hän on ihan tarkoituksella aluksi sellainen sietämätön teini.

Itse en osaa enää pitää Ce'Nedraa lähes ollenkaan ärsyttävänä - mutta se johtuu ehkä siitä, että olen lukenut Tarut kahdesti ja Velhon ja Velhottaren tarinat vielä useammin. Parhaat kohdat tarinasta ovat jääneet mieleen, ei niinkään se, miten kömpelöitä ja turhauttavia hahmot pahimmillaan olevat (okei, Garion ja muut alorialaistaustaiset heppulit osaavat olla täysiä tyhjäpäitä välillä, mutta sentään heillä on sydän kohdallaan). Etenkin ne kohdat, joissa Ce'Nedra on ollut nokkela milloin sotatoimissa ja muussa järjestelyissä ja ottanut vastuuta ovat jääneet mieleen. Ce'Nedran ensiesiintymisissä vielä todella selkeänä ollut nättinokkaisuus johtuu korkeasta syntyperästä ja isästä, joka on lellinyt hänet piloille. Kun tyttö tajuaa, ettei kuole palatsin ulkopuolelle, vaikka joutuukin nukkumaan välillä taivasalla, hänestä alkaa kehittyä todella hieno henkilöhahmo - toisin kuin Bellasta, joka kahden ensimmäisen twaikun perusteella käyttää 90% aivotoiminnastaan ja ajastaan kitinään ja samojen dilemmojen pyörittelyyn ja Edwardin lääppimiseen ja 10% eli kirjojen lopun juoksee milloin ketäkin pakoon (tai vihollista kohti).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Narrinviulu - 27.11.2012 17:39:36
Luin koulussa Keplo Leutokalman, ja se oli kiva/hyvä! Ja siitä saa kivaa fanfictionia! Valdruggery <3
 :D(Siis Keplo Leutokalman enkun kielinien nimi On Skuldruggery Pleasant.) Kirja oli sarjan ensimmäinen osa, ja se on ihan vain Keplo Leutokalma.  Lukekaa ja ihastukaa!  ;)
Keplo on hyvä hahmo.  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 27.11.2012 19:40:59
Lainaus
Itse en osaa enää pitää Ce'Nedraa lähes ollenkaan ärsyttävänä - mutta se johtuu ehkä siitä, että olen lukenut Tarut kahdesti ja Velhon ja Velhottaren tarinat vielä useammin.
Samaa mieltä olen kanssasi, Sab. Itsekin luin etenkin nuorena tätä sarjaa monta kertaa ja ties moneenko kertaan vielä myöhemminkin. (Se olikin ensimmäinen lukemani kirjasarja johon odotin kuumeisesti jatkoa ilmestyväksi, ja sen loputtua pelkäsin ettei koskaan enää pääse kokemaan samaa tunnetta... Ja sitten tietysti tulivat Potterit, joihin tykästyin vieläkin enemmän.) Kun löysin sarjan, siitä oli juuri ilmestynyt kolmas osa (Velhojen taistelu) ja ennen uuden kirjan ilmestymistä piti aina lukea kaikki alusta asti alle. ;) Paitsi sitten jossain vaiheessa jätin suosiolla kaksi ensimmäistä lukematta ihan siksi että alusta asti minua ärsyttivät ne pikkuteini-Garion ja Ce´Nedra niin paljon. ;) Tätä siis juuri tarkoitin sillä, että tietyt hahmot todennäköisesti on kirjoitettu tarkoituksella sellaiseksi, että kasvua tapahtuisi. Myöhemmässä vaiheessa Ce´Nedrakin on jo eräs suosikeistani. :) (Twaikku-Bellan mainitsinkin esimerkkinä siksi, että tyttöparka oli kautta linjan inhokkini koko sarjassa ihan silkan sietämättömyytensä takia.)

Sekin tosin vaikuttaa lukukokemukseen, minkä ikäisenä ja missä elämänvaiheessa itse kirjaa lukee. Olen kirjoittanut tästä ennenkin, mutta kerron uudelleen, että Tuulen viemää on minulle erityisen rakas kirja, jonka luin säännöllisesti kaksi kertaa vuodessa suunnilleen ikävuosieni 13-21 välillä ja monta monituista kertaa senkin jälkeen. Kun olin itse Scarlettia nuorempi ja samanikäinen, pidin hahmoa naurettavasti käyttäytyvänä, epämiellyttävänä ja paikoin jopa inhottavan laskelmoivana nuorena naisena. Kun kasvoin Scarlettin ohi, aloin ymmärtää miten nuori hän niissä elämänvaiheissa oli ja miten vaikeita ratkaisuja hän joutui tekemään. Kun olin reilusti Scarlettia vanhempi, aloin ihailla sitä, miten rohkea ja aloitekykyinen tämä nuori ja vielä kuitenkin hyvin viaton ja kokematon tyttö oppi olemaan, kun olosuhteet vaativat häntä toimimaan ja miten lapsekkaan koskettavia hänen tunteensa ja murheensa olivatkaan. Nykyään Scarlettia katsoo suorastaan äidillisin silmin ja myötäelää niitä vaiheita joita hänen kohdalleen sattui.

Toinen hyvä esimerkki aiheesta on se, miten oma elämäntilanne peilautuu lukukokemuksiin. Joskus pahimmassa vauvakuumeessa ollen luin moniakin aihetta sivuavia kirjoja jotka olivat mielestäni todella kauniita ja koskettavia, mutta useita vuosia myöhemmin lukiessa tulee suorastaan myötähäpeän tunne itseään kohtaan, kun sama kirja tuntuu suorastaan tökeröltä. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: thefirenationattacked - 03.12.2012 19:24:12
Lainaus
Miksi muuten luette? Haetteko kirjoista viihteellisyyttä, uusia ajatusmaailmoita, kielellisiä ja tekstillisiä elämyksiä?
Ihan eka tuli mieleen, että luen ihan lukemisen ilosta, se tunne, joka mut valtaa, kun alan lukea uutta kirjaa ja rakennan ittelleni kuvan päähahmosta ja ympäristöstä, on vaan niin upea. Kirjoissa on se hyvä puoli, että saa ite kuvitella, miltä hahmot näyttää ja mitä materiaalia niiden paidat on, toisin kuin telkkaria katsoessa, voi lukiessa samaa kohtaa 'katsoa' vaikka kuinka moneen kertaan, jos jokin jää epäselväksi.
Toinen asia, mikä mua lukemisessa viehättää, on se kun voi tutustua uusiin ihmisiin, ilman että tarvitsee oikeasti puhua kenellekkään. Musta on kiva vaan olla kärpäsena katossa, seuraamassa jonkun toisen elämää, ja oppia kokoajan enemmän sen ihmisen persoonallisuudesta ja ajatusmaailmasta.

Jos mä alan nyt ihan syvälliseksi, niin suurin syy, miks mä palaan takaisin kirjojen luokse, on itteltäni pakeneminen. Lukeminen on mulle harhautus omilta ajatuksiltani, eikä mun tarvi hetkeen huolehtia omasta elämästä, kun luen pojasta rappujen alla tai tytöstä, joka joutuu taistelemaan elämästään tosi-tv'ssä, joiden rinnalla mun omat ongelmat vaikuttaa turhilta. Tai jos juoni on tosi mukaansa tempaava, niin elän ihan täysillä hahmojen läpi, enkä ajattele itteeni ollenkaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Intia - 03.12.2012 22:40:56
Pakko mainita vahvoista naishahmoista oikeastaan kaikki Tulen ja jään laulussa esiintyvät neidot ja rouvat! Olen tosin niin fani, että mielipiteeni saattaa olla vähän biased.  :D (Eeiiii, enää alle sata sivua viidettä osaa jäljellä, mitä mä teen kun se loppuu?!) Martin on muutenkin hyvä kirjoittaja, mutta ihailen sitä, miten monipuolisia ja uskottavia hahmoja hän on keksinyt. Arya on kunnon poikatyttö, joka selviää mistä tahansa. Sansa on romantikko, mutta tarpeen vaatiessa uskomattoman vahva. Cat on sekä lempeä äitihahmo, joka kuitenkin ottaa ohjat omiin käsiinsä tilanteen niin vaatiessa. Cersei on naisellinen, vaikka halveksii omaa sukupuoltaan, kun taas Brienne näyttää miehekkäältä, mutta ei nosta miehiä naisten yläpuolelle. Daenerys on välillä eksynyt tyttö, välillä lohikäärmeiden äiti ja khaleesi.

Voisin listata vielä lisää naisia mutta ehkä lopetan tähän. :D Pointtini on, että Tulen ja jään laulun naiset ovat kaikki aivan erilaisia ja kaikki eri tavalla vahvoja. Pidän toki myös sarjan miehistä, mutta lempparihahmoni taitavat kumminkin olla naisia. Martin on onnistunut kirjoittamaan niin mielenkiintoisia ja monipuolisia naisia.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 04.12.2012 08:19:10
Pakko mainita vahvoista naishahmoista oikeastaan kaikki Tulen ja jään laulussa esiintyvät neidot ja rouvat! Olen tosin niin fani, että mielipiteeni saattaa olla vähän biased.  :D (Eeiiii, enää alle sata sivua viidettä osaa jäljellä, mitä mä teen kun se loppuu?!) Martin on muutenkin hyvä kirjoittaja, mutta ihailen sitä, miten monipuolisia ja uskottavia hahmoja hän on keksinyt. Arya on kunnon poikatyttö, joka selviää mistä tahansa. Sansa on romantikko, mutta tarpeen vaatiessa uskomattoman vahva. Cat on sekä lempeä äitihahmo, joka kuitenkin ottaa ohjat omiin käsiinsä tilanteen niin vaatiessa. Cersei on naisellinen, vaikka halveksii omaa sukupuoltaan, kun taas Brienne näyttää miehekkäältä, mutta ei nosta miehiä naisten yläpuolelle. Daenerys on välillä eksynyt tyttö, välillä lohikäärmeiden äiti ja khaleesi.

Voisin listata vielä lisää naisia mutta ehkä lopetan tähän. :D Pointtini on, että Tulen ja jään laulun naiset ovat kaikki aivan erilaisia ja kaikki eri tavalla vahvoja. Pidän toki myös sarjan miehistä, mutta lempparihahmoni taitavat kumminkin olla naisia. Martin on onnistunut kirjoittamaan niin mielenkiintoisia ja monipuolisia naisia.
Tämä^^ Olen täysin samaa mieltä, etenkin Sansasta. Ekan kirjan aikana en hänestä pahemmin pitänyt, hän oli sellainen ärsyttävä pikkuprinsessa, mutta nyt kun olen melkein kolmoskirjan puolivälissä hän on yksi ehdottomia suosikkihahmojani Aryan, Danyn ja Jonin ohella. Sansa on aivan mahtava! Hänelle on pakko antaa isot rispektit siitä, mitä hän joutuu Joffin kanssa kokemaan (kuole, Joff, kuole!)
Arya on silti meikäläisen suosikkihahmo, koska tykkään poikatytöistä. (Johtuu varmaan siitä, että olen sellainen itsekin.)
Toivoisin osaavani kirjoittaa yhtä hyviä hahmoja kuin George Martin. No, ei muuta kuin harjoittelemaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 04.12.2012 09:48:54
Ääääh, te kun puhutte noita tulen ja jään laulusta, ja minä en ole ikinä bongannut niitä, ja luen pääosin fantasiakirjallisuutta. Häpeän. Mutta kun, kotipaikkakirjastossani noita ei ole, ja ei kyllä lähimmässä kirjakaupassakaan. Pitäisikö minun uskaltaa mennä vieraisiin ostamaan kirjoja, hui! Ja tuota... onko tuo kirjasarja siis se, johon perustuu se HBOn telkkusarja, kyllä te tiiätte? (: Ja perustelkaa fanit vielä, miksi minun pitäisi lukea ne kirjat. Pelkästään vahvat ja moniulotteiset naishahmot ei kelpaa syyksi, koska olen sen jo saanut kuulla. (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Zacharias - 04.12.2012 10:08:14
Ääääh, te kun puhutte noita tulen ja jään laulusta, ja minä en ole ikinä bongannut niitä, ja luen pääosin fantasiakirjallisuutta. Häpeän. Mutta kun, kotipaikkakirjastossani noita ei ole, ja ei kyllä lähimmässä kirjakaupassakaan. Pitäisikö minun uskaltaa mennä vieraisiin ostamaan kirjoja, hui! Ja tuota... onko tuo kirjasarja siis se, johon perustuu se HBOn telkkusarja, kyllä te tiiätte? (: Ja perustelkaa fanit vielä, miksi minun pitäisi lukea ne kirjat. Pelkästään vahvat ja moniulotteiset naishahmot ei kelpaa syyksi, koska olen sen jo saanut kuulla. (:

Tosiaan, se HBO-sarja Game of Thrones perustuu näihin kirjoihin. Ja kyllä miä voisin suositella näitä lukemaan, sen verran tukee sarjankin katselua. Mutta oon kyllä niitä (unpopular opinion) ihmisiä, jotka suosii ennemmin sitä sarjaa. Kirjoissa on todella hidasta etenemistä, pitkää ja tarkkaa kuvailua (jossa tietysti plussat ja miinukset), sekä no, aika vaikeaa tekstiä. Toki olen lukenut englanniksi, mikä vielä hankaloittaa sitä ennestään. Mut hei, jos tykkää Tolkienin tyylisestä tekstistä ja rikkaasta miljöökuvailusta ja selkeästä uuden maailman visiosta, niin on nää ehdottomasti sitten siun juttusi! Fantasiakirjojahan nämä on puhtaimmillaan. Jotta nyt kuitenkin ei tule väärää kuvaa, niin kyllä miäkin nämä viisi ilmestynyttä osaa omistan ihan itse. Sen verran koukuttavia juonenkäänteitä ja brutaalia toimintaa löytyy. Plus Arya Stark on yksi mahtavimpia naishahmoja ikinä : D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Intia - 04.12.2012 10:38:55
Lady Laga: Mun mielipide eroaa aika paljon Zachariaan kirjoittamasta, mutta voit sitten päättää kumpaa uskot. Tai ennemminkin ottaa kirjat kauniiseen käteen ja tulla kertomaan oman mielipiteesi!  ;) Mun mielestä Martin on onnistunut luomaan tosi hienon fantasiamaailman, joka on jossain määrin realistinen, mutta jossa on myös taikuutta. Suomennoksesta en osaa sanoa mitään, mutta ainakin alkuperäiskieli on mukavan sujuvaa ja suurimmaksi osaksi helppoa luettavaa. Zachariaan mainitsemia miljöökuvauksia on mielestäni todella vähän. Se on kumminkin sanottava, että Martin ei kerro kaikkea suoraan: yhden kakkoskirjassa tapahtuneen asian ymmärsin vasta vitoskirjassa.  :D Hahmoja on niin pitkä liuta, että välillä ottaa päähän kun tahtoo mennä kaikki lordit ja ritarit keskenään sekaisin. Päähenkilöt on kuitenkin kaikki mielenkiintoisia. Itse pidän siitä, että jokainen luku on aina jonkun hahmon näkökulmasta. Joidenkin PoVit ovat tylsempiä kuin toisten, mutta niitä lukiessa lohduttaa se, että pian päästään taas katselemaan maailmaa jonkun toisen hahmon silmin. :D Huumoria löytyy myös! Tosin jos onnellisia loppuja kaipaat, niin kannattaa lukea jotain muuta...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Haruka - 04.12.2012 13:13:43
Mä en olekaan tähän topiciin ennen kirjoittanut, mutta ajattelin kysellä, onko kukaan kuullut sellaisesta kirjailijasta kuin Siiri Enoranta? Itse lainasin jokin aika sitten hänen viimeisimmän romaaninsa Painajaisten lintukoto ja pakko myöntää, että kyseessä on mielenkiintoinen tuttavuus.

Wikipediasta selviää, että Siiri Enoranta on syntynyt vuonna 1987 ja ollut Finlandia Junior- palkintoehdokkaana. Painajaisten lintukoto on Siirin neljäs nuorille suunnattu romaani.

"Minä olen tullut takaisin lakatakseni olemasta."

Lunni on tottunut siihen, että todellisuus taipuu hänen tahtoonsa unen kautta. Mutta karattuaan kiellettyyn tosimaailmaan hän huomaa rajojensa tulevan vastaan. Kaarniolasta kantautuu hirveitä huhuja, ja voidakseen auttaa sen asukkaita Lunnin on korjattava se, minkä hän lähdöllään aloitti. Hänen on löydettävä linnuista valtavia ratsuja kasvattava Palila ja tuotava tälle vangittu konetyttö T23, joka on kauniimpi kuin pilvetön yötaivas. Ennen pitkää Lunnin on palattava vaaroja tihkuvalta taipaleeltaan kotiin: sinne mistä laskee Torkkujoki, hirviön kyynelistä suolainen.

Painajaisten lintukoto on kertomus pojasta, joka ei tarkalleen ottaen ole ihminen, ei valetta eikä totta, ja hänen matkastaan todellisen maailman seikkailuihin vuosien unennäön jälkeen.



Enoranta kirjoittaa kauniisti ja runollisesti vertauskuvia käyttämällä. Itselläni tosin kesti hetki tajuta, mitä jotkut termit tarkoittivat ja ketä oli kukakin hahmoista, esim. loppuvaiheessa mainittu Horroskehrääjä. T23 (myöhemmin kirjassa Tui, koska Lunni nimeää hänet uudelleen) on hahmona mielenkiintoinen, konetyttö, jolla ei ole tunteita (tai ei ainakaan pysty niitä kovin hyvin osoittamaan) ja joka haluaa muuttua ihmiseksi.

Unimaailmat ovat vuoroin pelottavia, vuoroin hyvin mielenkiintoisia, samoin lintujen nimet, joita Enoranta kirjassaan käyttää. Tarinassa on myös hieman romantiikkaa, jos osaa sitä sieltä poimia ja loppuratkaisu yllätti, koska tarina jäi sen verran avoimeksi.

muoks./ Lainasinpa nyt sitten kirjastosta myös tuon Gisellen kuoleman ja parhaillani syvennyn lueskelemaan sitä. Voin myöhemmin sanoa, mitä mieltä olin siitä, mutta ainakin nyt alkuun vaikuttaisi melko raskaammalta ja paljon arkisemmalta tuo kirja kuin aiemmin lukemani. Sitä en tiedä, onko Siiri Enoranta kirjoittanut ficcejä ennen kirjailijanuraansa, mutta eiköhän jokainen nuorempi kirjailija ole joskus kirjoittanut sellaisia ja sitten luonut sen oman juttunsa :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: StaCa - 04.12.2012 13:59:53
En ole Enorantaa lukenut, vaikka nimi on toki tullut esiin monenlaisissa yhteyksissä, ja nyt viime aikoina paljon kirjablogeissakin.
Enorannan kieltä sanovat etenkin kauniiksi, ja monet ovat kehuneet Gisellen kuolemaa.

(Ylipäätään luen tosi vähän tuoretta suomalaista. Haluaisin kyllä, mutta ulkosuomalaisena logistinen puoli on ongelmallinen. Onneksi on ihania ystäviä, jotka kysyvät, että "hei, oletko sä lukenut [kirjan nimi]? Jos et, niin voisin laittaa joululahjaksi. Sanon kustantajalle että se menee kirjabloggarille.")
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 04.12.2012 18:19:10
Lainaus käyttäjältä: Haruka
Mä en olekaan tähän topiciin ennen kirjoittanut, mutta ajattelin kysellä, onko kukaan kuullut sellaisesta kirjailijasta kuin Siiri Enoranta?

Kirjoitin tänne juuri eilen pitkän pitkän viestin Enorannan kirjoista, mutta poistin tekstin vahingossa. Tämä taitaa jäädä lyhyemmäksi, mutta tulenpahan sanomaan edes sanasen kyseisen kirjailijan tuotoksista.

Luin vastikään Enorannan Nukkuu lapsi viallinen -nimisen teoksen ja ihastuin. Siinä on niin elävää ja huvittavaa, mutta samalla pohdiskelevaa kerrontaa, mielenkiintoiset hahmot (työhönsä tylsistynyt enkeli ja puolikuollut tyttö) ja yllättävä juoni. Nimi on yksi syy hehkutukselle, sillä en ole kovin usein nähnyt muunnettuja laulun sanoja, jotka toimisivat yhtä hyvin nimenä.
Kirja on sanalla sanoen kaunis, vaikka kertookin kuolemasta.
Lainaus käyttäjältä: Haruka
Enoranta kirjoittaa kauniisti ja runollisesti vertauskuvia käyttämällä.
Olen samaa mieltä, mutta muotoilit asian paremmin.

Gisellen kuolema
ei napannut ihan samalla tavalla, mutta luin kuitenkin, sillä halusin tehdä vähän vertailua. Erikoinen kertojaratkaisu pääsee tarinaan mielestäni käsiksi paremmin kuin tavanomainen ja tarjoaa uutta näkökulmaa. Itselleni hahmot ja tapahtumat jäivät kuitenkin hiukan etäsiksi, eikä kirjaa ollut pakko lukea kerralla loppuun, toisin kuin Nukkuu lapsi viallista. Minusta ei siis ihan kärkikaartia, mutta mielipiteethän ovat mielipiteitä.

Onko joku lukenut Omenmean vallanhaltijaa, jos muistan nimen oikein, samaisen kirjailijan esikoista?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 04.12.2012 18:38:52
Täältä löytyy myös yksi Siiri Enorannan kirjojen ihailija! Mielestäni hän on todella upea tarinankertoja, jonka käsittelyssä suomen kieli todella pääsee oikeuksiinsa - jokainen kirja on melkein kuin pieni taideteos. Painajaisten lintukoto ei iskenyt aivan samalla tavalla kuin Nukkuu lapsi viallinen ja Gisellen kuolema, mutta nuo kaksi ovatkin sitten suomalaisen nuortenkirjallisuuden ehdotonta kärkikaartia mielestäni. Enorannan kieli on molemmissa todellakin tavattoman kaunista, eikä hän kaihda käsitellä vaikeita aiheita.

 Etenkin Gisellen kuolema jäi kalvamaan vielä pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen. Harvoin tulee törmättyä noin ravistelevaan teokseen, joka uskaltaa silti olla nimenomaan nuortenkirja. Välillä tuli ihan tosissaan paha olo, vaikka kokonaisuus oli sietämättömän runollinen ja särkyvä. Mielenkiinnolla odotan, millainen teos on Enorannan keväällä ilmestyvä Nokkosvallankumous (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=6789) - ilmeisesti luvassa on sekä dystopiaa että poikarakkautta. :>
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 05.12.2012 15:36:37
Siiri Enoranta on minusta sellainen kirjailija, jota epäilen entiseksi ficcariksi. Kirjoitustyylissä on jotain ficcimäistä, ja minusta takaa kuultavat jonkin verran liikaa makuuni kirjoittajan omat näkemykset. Kieli ja kerronta on minusta erittäin kaunista ja miellyttävää lukea, siksi pidin aika paljon lukemastani. Olen lukenut hänen tuotannostaan Nukkuu lapsi viallinen ja Omenmean vallanhaltija -kirjat. Tykkäsin jälkimmäisestä enemmän, se oli enemmän perinteinen fantasiatarina ja sen maailmakin oli aika kekseliäs. Kunhan joskus sattuvat kohdalle, luen varmasti nuokin muut kirjat.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 10.12.2012 13:33:59
Mielenkiinnolla odotan, millainen teos on Enorannan keväällä ilmestyvä Nokkosvallankumous (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=6789) - ilmeisesti luvassa on sekä dystopiaa että poikarakkautta. :>
Mie kans tuota mietiskelin, mut sit taas toisaalta olen niin paljon vähälle aikaa lukenut samantyylistä kirjallisuutta et alkaa tursua korvista ulos... mut jos siinä on poikarakkautta niin...  ;D

Luettu...

E L James - Fifty Shades Vapautettu

"Anastasia Steele saa viimein omakseen Christian Greyn. Häämatka on intohimoa täynnä, mutta pian Anastasia joutuu huomaamaan, että Christianin synkkä menneisyys varjostaa yhä heidän onneaan."

Ensimmäinen kirja oli kelpo luettavaa ja kakkonen ihan ok, mutta tämän viimeisen kohdalla aloin jo miettiä, että missä järki? Kuten olen tainnut jo aiemmin mainita niin en tajua miksi näitä kolmea ei ole supistettu yhteen järkevään kirjaan, josta on jätetty turha jaarittelu pois. Tässä viimeisessä ei tunnu edes olevan mitään juonta. Pari nopeaa tapahtumaa siellä täällä ja loppu meneekin tavallisen arjen ja häämatkan kuvailuun. Ei siinä muuten, mutta tekstiä on kyllästymiseen asti ja siksi minulla menikin tämän lukiessa pitkään koska ei tahtonut kiinnostaa ottaa tätä kirjaa kätösiin ja alkaa lukea. Ekassa kirjassa Christian oli ihkun pompotteleva persoona, mutta tässä kirjassa määräily ja parin molemminpuolinen mustasukkaisuus alkaa mennä liian pitkälle. Luokittelisin tämän enemmänkin kauhuksi kuin romantiikaksi koska kukaan normaali ihminen ei katselisi pitkään tuollaista jallitusta. Lisäksi tässä oli sitä samaa toistoa kuin aiemmissakin, tapahtumien ja sanojen toistoa, joka sai huokailemaan ärtyneesti useaan otteeseen. Kirja paransi oikeastaan vasta loppumetreillä kun seurasi vähän sitä odotettua äksöniä ja turha seksillä mässäily jäi vähemmälle. Lisäksi loppuun kirjoitettu pätkä Christianin näkökulmasta oli loistava keksintö. Tämä kirja ei kyllä herättänyt mitään ihailevia huokauksia. Tämän sarjan parasta antia oli ehdottomasti ensimmäinen pokkari.


J. R. Ward - Uudestisyntynyt rakastaja

"Aina shellaninsa kuolemasta saakka Tohrment on ollut vain surullinen varjo verrattuna siihen mahtavaan vampyyrijohtajaan, joka hän kerran oli. Kun langennut enkeli tuo Tohrin takaisin veljeskuntaan, hän käy taistoon täynnä tinkimätöntä kostonhalua ja kohtaa odottamatta uuden murhenäytelmän.

Nähdessään unessa menettämänsä rakastetun vankina kylmässä netherworldissä, Tohr kääntyy enkelin puoleen pyytäen tätä pelastamaan puolisonsa, mutta vaipuu epätoivoon ymmärtäessään hinnan, jonka joutuu maksamaan rakastettunsa vapaudesta. Sodan lessereitä vastaan raivotessa ja uuden vampyyriklaanin havitellessa kuninkaan valtaistuinta Tohr taistelee menneisyytensä ja arveluttavan mutta vääjäämättä lähestyvän tulevaisuuden ristipaineessa."


Olipas kiva, että mekin suomalaisfanit saatiin tämän kirja luentaan saman vuoden puolella kun se ilmestyi. Jotenkin tätä lukiessa tuli sellainen olo, että vanhat pölyt oli pyyhitty nurkkiin ja aloitettu puhtaalta pöydältä. Sai vaan sai sellaisen olon, että lukisi ensimmäisiä ilmestyneitä Black Daggereita ja se oli pelkästään hyvä asia koska meinasi taantua siihen samankaltaiseen menoon ja meininkiin parin viime kirjan kohdalla. Tähän kirjaan oli saatu uudenlaista voimaa ja viehätystä ja vitsit jaksoivat taas naurattaa ihan kunnolla. Lisäksi Tohrmentin ja Autumnin suhde oli herkullista luettavaa kaikkine ylä- ja alamäkineen. Aloin jopa pitää Tohrista, joka oli alunperin aika mitäänsanomaton hahmo itselle. Autumn sen sijaan oli ihan loistava persoona kun pääsi "alkujäykkyydestään". Lisäksi mukana oli tuttuakin tutumpi sivujuoni koukuttavine juonenkäänteineen. Ward jätti kyllä taas parikin juttua niin auki, että ei voi esittää yllättynyttä jatkon suhteen ja ensi vuonnahan sitä saadaankin jatkoa Q:n ja B:n muodossa, mutta kipeästi kyllä aloin kaivata kirjaa myös Laylasta koska sen tarina alkoi olla aika mielenkiintoinen näiden kansien välissä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 12.12.2012 16:41:07
LUKEMISHAASTE KIRJALLISUUDESTA KIINNOSTUNEILLE!

Moni finiläinenkin oli mukana 100 kirjan vuosihaasteessa vuonna 2012, joten ajattelin että tuskin tämän mainostaminen täällä menee mitenkään hukkaan. Eli, 30Koetus ottaa mielellään luokseen innokkaita lukijoita. ^^ Nimi tulee sanoista 30 000 sivun koetus, mikä kertookin haasteesta jo olennaisen: tarkoituksena on lukea 30 000 sivun verran kirjallisuutta vuoden 2013 aikana.

30Koetuksella on oma Facebook-ryhmä, johon otetaan kaikki kiinnostuneet, joten klikkaa itsesi mukaan täällä. (http://www.facebook.com/groups/398453713564460/)

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Tundra - 20.12.2012 14:04:16
Onko mielipiteitä Rowlingin uudesta kirjasta Casual Vacancy?

En huomannut tätä lokakuussa, mutta tartutaan nyt sitten. Mä luin tuon joskus viime kuussa (Skotlannin reissulta sai 9 punnalla kovakantisen, Suomeenkin samat hinnat, pliis) ja no, olihan se ihan hyvä. Rowlingin kirjoitustyyli on edelleen helppolukuista ja vaikka en olisi tuota kirjaa pelkän juonen perusteella kirjailijasta mitään tietämättä ottanut luettavaksi, niin en silti ainakaan jätä suosittelematta. Mä ainakin tykkään draamasta ja tuollainen "pikkukaupungissa puhutaan paskaa" -tyyppinen juttu oli juuri sitä. Ei tää siis mitään suuria oivalluksia tai hirveen säväyttäviä juttuja tarjoa, mutta ihan jees viihdettä.

Hyvin Rowling oli kyllä tuonut tuossa esille nykymaailman ongelmia ja stereotypisia ihmistyyppejä, että helppolukuisuudestaan ja viihdyttävyydestään huolimatta ei lokeroidu samaan kategoriaan tyyliin Nicholas Sparksin ja muun hömppämatskun kanssa. Joo, oliko nyt tarpeeksi epäselvästi ilmaistu kaikki?

Oli muuten tosi hassua alussa totuttautua siihen, että Rowlingin kirjassa käytetään huumeita ja harrastetaan seksiä ja kiroillaan, kun Potterit on sillä saralla niin siloteltuja. Hoho.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 25.12.2012 18:44:08
Carlos Ruiz Zafón -kokoelmani täydentyi eilen Taivasten vangilla, ja vaikka vakaasti aioin säästellä tuota matkalukemiseksi uudenvuoden reissua varten, niin pitihän sitä vähän kurkistaa. Ja sen pienen kurkistamisen seurauksena vietin eilisillan ja tämän iltapäivän sisällissodan synkentämässä Barcelonassa tajuamatta mitään ajankulua, kunnes sain viimeisenkin sanan luettua ja kirjan suljettua. Olipahan taas vaikuttava lukuelämys! Kaunista sanojen käyttöä, intertekstejä, mielenkiintoisia hahmoja, vangitseva miljöö ja upea tarina. Ei tule mieleen mitä lukuelämykseltä olisi voinut enää vaatia - paitsi, että Tuulen varjoon ja Enkelipeliin verrattuna tämä oli aika nopeasti ohi. Täydensi kyllä hienosti noita aiempia tarinoita, on hieno tunne, kun on taas vähän viisaampi jostain maailmasta ja hahmottaa uudenlaisia kokonaisuuksia. :D

Niin ikään lomalukemistoon kuului Tess Gerritsenin uutuus Eloonjäänyt. Ei ihan täyttänyt odotuksiani, kun Gerritsenin edellinen teos Hiljainen tyttö nosti taas riman niin korkealle, mutta ovat nämä kelpo trillereitä ja perinteistä luettavaa lomalle. Se on aina sellainen parin tunnin eskapismihetki, kun ottaa Gerritsenin kirjan käteensä ja syventyy ratkaisemaan murhia Rizzolin ja kumppaneiden kanssa.

Seuraavaksi vuorossa olisi Sara Gruenin Apinatalo, josta kuulisin mielelläni kommenttia, jos joku on sattunut lukemaan! Oliko yhtä vaikuttava tarina kuin Vettä elefanteille?

Pääasiassa tämän viestin tarkoitus on hehkuttaa lomaa ja sitä, että on taas ollut sekä aikaa syventyä kirjoihin että loistavia kirjoja takaamassa laadukasta viihdettä ja lukuelämyksiä. Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia? Tai onko kirjastosta tarttunut käteen mielenkiintoista lomalukemistoa?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 25.12.2012 19:01:34
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia? Tai onko kirjastosta tarttunut käteen mielenkiintoista lomalukemistoa?
Mitään muuta en pyytänytkään kuin kovia paketteja ja mitään muuta en saanutkaan kuin kovia paketteja. :D Kirjahyllyn täydennystä tuli Rowlingin osalta (Paikka vapaana, koska pakkohan se on lukea), Tolkienin kohdalta (Kaksi tornia ja Kuninkaan paluu) sekä Martinin osastoa (Kuninkaiden koitos). Olisin mielelläni ostanut ihmisille kirjoja lahjaksi, paljon mieluummin kuin jotain suklaata ja sukkia, mutta kun kukaan ei lue niin plääh. Niin ja sitten ostin itselleni myös kirjoja lahjaksi... aika ison kasan... Linnan Täällä pohjantähden alla 1-3, Syngen Aransaaret (Irlannin kirjallisuuden ehdoton klassikko!), Kazantzakisin Kerro minulle, Zorbas, Courtemanchen Kigalin sunnuntait, Molinan Sefarad ja Tolstoin Kreutzer-sonaatti. Huh, siinäpä riittääkin lukemista seuraaviksi viikoiksi (ihan kuin mulla ei ois ennestään kasa kirjoja hyllyssäni, jotka odottaa lukijaansa...) En vaan pysty olemaan ostamatta kirjoja - tai lukematta niitä.

Ja sain juuri eilen ennen nukkumaanmenoa luettua loppuun Albert Camusin Rutto-nimisen kirjan. Ah, Camus... oon ennenkin ylistänyt sitä täällä topassa ja se on yhä yksiä mun lempikirjailijoitani, ellei jopa se kaikista kirkkain tähti. Rutto nimensä mukaisesti kertoo rutosta, mutta ei pelkästään kulkutaudista nimeltä rutto, vaan myös eräästä toisenlaisesta rutosta... näin mä sitä kirjaa ainakin luin. Ja loppu pääsi yllättämään täysin! En todellakaan uskonut sitä tapahtuvaksi viimeisillä sivuilla, mutta tapahtui mikä tapahtui, Camus osaa aina yllättää. Spoilaantumisen takia olen hiljaa enkä puhu asiasta tämän enempää. Suosittelen, vaikkakin ite henk. kohtasesti tykkään enemmän Camusin Putoamisesta ja Sivullisesta.

Itse lukasen seuraavaks nopsaa Dostojevskin Kirjoituksia kellarista/Kellariloukku, sitten hyppäänkin Ystävät hämärän jälkeen -kirjan pariin, jota Susimus mulle suositteli. Se tulee leffana sunnuntaina telkkarista, joten ois kova hoppu saada se sitä ennen luettua. Jos se on hyvä kirja, ahmaisen sen aika äkkiä, jos se taas ei ole... no, siinä tapauksessa en edes halua nähdä sitä leffaa. Onko kukaan sattumoisin tutustunut ohueeseen klassikkoon Dostojevskilta? Mmh?

// Niin joo ja unohtui,

Lainaus käyttäjältä: Rascal
Se, miten Camus kuvaa ruton leviämistä sekä yksittäisten hahmojen, miljöön että yhteisön kannalta on taidonnäyte, etenkin kun siihen vielä yhdistää Camus'n kauniin, taitavan sanojen käytön ja kuvailun. Hahmot vievät mukanaan salakavalasti. En ainakaan itse muista kiintyneeni erityisesti kenenkään hahmoon, jälkikäteen on jäänyt mieleen vain se, millaisia erilaisia tunteita ruton kaltainen yhteinen vitsaus voi herättää kenessäkin ja millaisia puolia se voi tuoda ihmisistä esiin.
Nappasin nyt tän lainauksen tuolta aiemmilta sivuilta, kun oon Ruton lukenut. Komppailen myös tätä, mut lisään tähän vielä et itelläni on kauheen huono nimimuisti joten mun ois pitänyt laittaa alussa niitä nimiä ylös, koska välillä meni hahmot sekaisin. Mihinkään hahmoon ei tosiaan kiintynyt kamalasti, mut musta tää oli pelkkä plussa, sillä Camus käsitteli kaikkia hahmoja yhtä paljon ja yhtä taitavasti. Ehkä tietysti vähän tuo Rieux oli suuremmassa roolissa kuin muut, mutta sen kyllä ymmärtääkin.

Camusin kuvailu on kyllä ihan mielettömän taidokasta ja kaunista. Välillä otti päähän liian pitkät virkkeet, joita jouduin tavaamaan monta kertaa, mutta toisaalta se sai mut keskittymään kahta kauheammin. Moni kohta piti lukea useaankin kertaan, ennen kuin todella sisäistin sen sanoman ja luulen, etten vieläkään tiedä mistä tuossa kirjassa oli pohjimmiltaan kysymys. Tuossa on niin paljon syvyyttä, kuten kaikissa Camusin kirjoissa yleensäkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 25.12.2012 19:30:15
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia? Tai onko kirjastosta tarttunut käteen mielenkiintoista lomalukemistoa?
Innostuin lukee vihdoin BDB:n ensimmäisiä kirjoja uudelleen ku oon pitkään halunnu eikä tässä oo kauheesti oo ollut muuta luettavaa. En kyllä ihmettele miks alussa sarjaan rakastuin  ;D Kirjoja en tänä vuonna kellekään ostanu vaikka yleensä niin teenkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Zacharias - 25.12.2012 22:07:08
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?

Kyllä vain! Tuli saatua pikkuveljeltä lahjaksi Chris Colferin Struck by Lightning ja myös samaisen herran toinen teos Land of Stories - Wishing Spell. Olin kyllä kuullut, että SBL olisi leffana ilmestymässä, mutta en kirjaversiosta (kerrankin näin). Oon vähän ollut skeptinen siitä, että miten Colfer kirjoja kirjoittelee, kun kyseinen tyyppihän on tunnettu Gleen Kurtina. Mutta ainakin nyt parin luvun jälkeen tuota Struck by Lightningia lukeneena niin olen vakuuttunut. Todella hauskaa ja oivaltavaa tekstiä! Näkee sitten, että miten tuo toinen kirja, kun se ilmeisesti on muutenkin vähän nuoremman väen satuteos, mutta mutta. Voin sanoa kyllä tykkääväni ja suosittelen ainakin tuota SBL:lää. (:

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nnora - 26.12.2012 21:39:55
Mulle pukki J.K. Rowlingin uusimman teoksen, Paikka vapaana-kirjan. En ole vielä muutamaa sivua enempää lukenut, mutta suomennos vaikuttaa ainakin ihan kelvolliselta enkä oo huomannut että käännös olisi ollut samalla perinteisellä käännösficcitasolla kuin monet käännösficit ovat. Kirjan nimen suomennos on mun mielestä aika tyhmä, ja englanninkielinen The Casual Vacancy kuulostaa mielestäni kivemmalta kuin suomen Paikka vapaana. Mutta saa nähdä, mitä sisältö muuten on, kyllä se ainakin vahvasti Rowlingin tekstiltä kuulostaa vaikka aihe ja juoni onkin ihan toinen.

Ensi vuosi näyttää kirjallisuudentäyteiseltä, sillä lukemista odottaa kotona varmaan parikymmentä kirjaa ja kirjalistoilta löytyy järkyttävä määrä lisää. Kirjahaasteissa näyttäisi olevan ensi vuodelle Kirjallisen sivistyksen kampanja, 100 kirjaa vuonna 2013 sekä 30Koetus. Oon koko syksyn kahlannut läpi klassikoita eikä ne näytä vähään aikaan loppuvan, ja yritän myös saada Twilightit luettua uudelleen, samoin Nälkäpelit ym. nuorisokirjallisuutta. Myös Finlandia-ehdokkaat sekä voittaja ovat luettavien listalla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: StaCa - 27.12.2012 10:58:08
Mun ainoa joululahjakirja oli vanhempien paketissa ollut Katja Ketun Hitsaaja. Vilkaisin vähän alkua, ja olihan se kaunista, mutten tiedä jaksanko sellaista perussynkeyttä kokonaisen kirjan verran.
Noh, miehen kanssa olen neuvotellut e-kirjanlukijasta, kun kohta on synttärit. Ja nappasin itselleni Elisa kirjan alennusmyynnista Sari Luhtasen Kaikkea kaunista, sillä suomalaista chick littiä pitää tukea. Se oli ihan ok, sans plus. Aika pirun kauan kyllä kirosin DRM:n kanssa kun käytän pääasiassa Linux-koneita.

Mutta mmmmitä v*ttua suomalaisten e-kirjojen hinnoittelu??
Vilkaisin erään kustantajan sivuja: kovakantinen 32 €, pokkari 9 €... e-kirja 27 €. Kakskytseitsemän? Mähän ostaisin tuolla kaksi pokkaria ja maksaisin vielä postikulutkin tänne kauas. En voi millään uskoa että pokkarin tuotantohinta olisi halvempi kuin jo kerralleen ePub-muotoon käännetyn sähkökirjan.
 ???
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Yökulkija - 27.12.2012 11:19:47
Lainaus
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?
Voi kyllä. Sain lahjaksi Tolkienin maailman kartat, A. W. Yrjänän Angelus-runokirjan, John Irvingin Vapauttakaa karhut!, Dostojevskin Karamazovin veljekset, kodinhoito-oppaan ja matematiikan kirjan. Vähän random valikoima, mutta ihan kivoja kaikki (ja tarvitsin todella sen matikankirjan). Karamazovin veljekset on luultavasi jommaltakummalta veljeltäni ja vain siksi, että siinä on yli tuhat sivua. Paljon luettavaa vähällä rahalla ja niin edelleen.

Kirjalahjoja annoin reilusti toista kymmentä, koska onnistuin löytämään lopettamaisillaan olevan kirjakaupan (viimeinen päivä ja varasto tyhjäksi – kaikki kirjat yhdellä tai kahdella eurolla). Säästin pari-kolmesataa euroa verrattuna siihen, että olisin ostanut kirjat uusina (tosin en todellakaan olisi kuluttanut niin paljon kirjoihin). Iso osa meni pikkuveljelleni, koska hänelle on hankala keksiä muita lahjoja kuin kirjoja ja suklaata. Eipä tule tylsää joululomalla. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 27.12.2012 15:33:56
Itse sain Rick Riordanin The Mark of Athenan, A Song of Ice and Fire kartat (voi että ficcien kirjoittaminen helpottui!) ja kaksi Sailor Moon -pokkaria siskolta (oletan, että mangapokkarit lasketaan tähän kategoriaan). Kaikki on nyt luettu, mutta luen ne vielä uudestaan, koska rakastan uusintoja^^ Sailor Moonista olin aivan riemuissani, kun sitä on nyt viimeinkin alettu julkaista Suomessa - enkuksi tosin, mutta hittoako sillä on väliä, kun sitä kieltä osaa? Mulla on niitä nyt neljä enkuksi ja yksi japaniksi (Sailor Moonia on yhteensä 12 pokkaria), joten kun menen Fantasiapeleihin seuraavan kerran, se on raakaa ostamista xD Rakastan Sailor Moonin animea ja live action sarjaa, eikä manga ole poikkeus. Aivan täydellinen sarja. Usagi ei ole ärsyttävä kuin ekoissa luvuissa (hän kasvaa henkisesti tarinan edetessä) ja juonihan on aivan mahtava.

Annoin siskolle joululahjaksi kaksi Azumanga Daioh -pokkaria, iskälle Mauri Kunnaksen Piitlesin (yhteinen lahja siskon kanssa) ja äidille Sinikka Nopolan uusimman kirjan, jonka nimeä en nyt muista. Kaikki tykkäsivät kovasti^^
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 27.12.2012 21:49:51
Lainaus
Seuraavaksi vuorossa olisi Sara Gruenin Apinatalo, josta kuulisin mielelläni kommenttia, jos joku on sattunut lukemaan! Oliko yhtä vaikuttava tarina kuin Vettä elefanteille?
Muistelin että olisin siitä jotain aiemmin sanonut, mutta ainakaan haku ei sitä löytänyt. Vettä elefanteille oli kirja joka teki ainakin minuun vaikutuksen, mutta Apinatalo on ihan toisenlaista kerrontaa eikä minulle kolahtanut samalla tavalla. Toisaalta luin sen kyllä mielelläni eikä se minusta ollut mitenkään huono, erilainen vain. Vettä elefanteille kiehtoi minua siksi, että siinä oli takauma entisajan sirkukseen ja sellaista menneen ajan nostalgiaa, ja myös nykyhetkessä oli jotakin hellyttävän tuntuista. Apinatalossa ollaan nykyaikaisessa maailmassa ja se teki siitä minun silmiini paljon kovemman tuntuisen tarinan, vaikka siinäkin oli sellaisia asioita joista pidin, paljonkin. Luulen, että saat kirjasta eniten irti kun et vertaa sitä ollenkaan edelliseen kirjaan, koska niillä ei juurikaan ole yhteistä, ellei sitten lasketa sitä että molemmissa esiintyy eläimiä.

Lainaus
Niin ikään lomalukemistoon kuului Tess Gerritsenin uutuus Eloonjäänyt. Ei ihan täyttänyt odotuksiani, kun Gerritsenin edellinen teos Hiljainen tyttö nosti taas riman niin korkealle, mutta ovat nämä kelpo trillereitä ja perinteistä luettavaa lomalle. Se on aina sellainen parin tunnin eskapismihetki, kun ottaa Gerritsenin kirjan käteensä ja syventyy ratkaisemaan murhia Rizzolin ja kumppaneiden kanssa.
Minä luin myös vasta viime viikolla nuo molemmat Gerritsenin uudet kirjat, ja koin ihan samoin, Hiljainen tyttö oli minusta todella koukuttava ja sen jälkeen oli hieman vaikea hypätä vähän erilaisissa tunnelmissa kulkevaan Eloonjääneeseen.

Sitten seuraavaksi nappasin lukuvuoroon kirjastosta George R. R. Martinin Valtaistuinpelin, jonka veikkaan kaikkien teistä jo lukeneen ennen minua. Olen vielä aika alussa ja en oikein varmaksi osaa sanoa mitä siitä pidän, onko se liian fantasia-fantasiaa vai jäisikö siihen kylliksi kiinni että jaksaa vaivautua myös jatko-osiin (ja sen jälkeen ehkä tv-sarjaankin)? Toistaiseksi en ole vielä saanut yhdestäkään hahmosta niin kiinni, että olisin muodostanut suosikkeja ja tehnyt syvällisempiä päätelmiä hahmojen luonteista. Katsotaan miten käy kunhan ennätän lukemaan lisää. :)

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nnora - 28.12.2012 18:04:21
Mäkin mainostan kirjahaasteryhmää.

100 kirjaa vuonna 2013 - niin kuin nimikin sanoo, tavoitteena lukea ensi vuoden aikana 100 kirjaa. Sillä ei ole väliä, onko kirja uusi vai vanha, ohut vai paksu, klassikko vai pelkkä tähdenlento - jos vain luet sen, niin se sopii tähän haasteeseen. Osa laskee oppikirjat ja mangat, sarjakuvat ym. tähän, osa ei. Tärkeintä on, että lukeminen on nautinto eikä sillä ole niin väliä, vaikkei tavoitetta saisikaan täyteen, kukaan ei aio syödä sinua. Ko. projekti olikin pystyssä jo viime vuonna ja joukko finiläisiä oli mukana niin kuin Lupa tossa muutama viesti aiemmin sanoi.

KLIK. (https://www.facebook.com/groups/160848924023276/)

-----------

Eksyin kirjastoon tänään. Se oli ihan selkeästi huono idea, koska mukaan tarttui neljä lainakirjaa ja kaksi 20 senttiä kappale maksanutta poistokirjaa. Hups. Mulla on lievästi sanottuna lähtenyt käsistä tämä kirjojen hamstraus kotiin kirjastosta tai mummolta, mutta ainakin mulla on runsaasti valikoitu luettavaa lukuhaasteisiin!

StaCa, ja kirjaston e-kirjavalikoima on aivan käsittämättömän surkea, ellibs-libraryssa ainakin. Adobe ID ja kirjastokorttitunnukset olisi, samoin Android-puhelin ja lukuohjelmankin saisi helposti, mutta niin älyttömän surkea kirjavalikoima, että tyydyn ainakin tällä hetkellä mielummin kirjaston oikeiden kirjojen valikoimaan tai Gutenberg-prjoektin suomenkielisiin e-kirjoihin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 28.12.2012 19:06:44
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?

No niin, itse annoin kaikille sukulaisilleni lahjaksi kirjoja oli sitten kyse veljistä tai vanhemmista tai jopa serkun muksuista. Ja sain sen lisäksi myös kirjoja lahjaksi. Tädiltäni sain uusimman suomeksi ilmestyneen Nora Robertsin kirjan, joka odottaa niin ikään lukemista, kuten myös kaveriltani lainattu Soitellaan, soitellaan kirja a'la Sophie Kinsella. Näiden kirjojen lisäksi sain taas yhdenlaisen keittokirjan sekä kissakirjan niitä, kun ei voi olla koskaan liikaa ja sopii hyvin tähän kissatalouteen, kun pitää sisällä aina mm. näyttelysäännöistä ja kasvatuksesta ihan rotujen piirteisiin jne... Sen lisäksi toki voin lukea itse lahjaksi mm. vanhemmille antamat kirjat, joista äitini sai sekä Piitles-kirjan että Tuomas Vimman Raksan, jota tosin kukaan meidän perheessä ei osannut sanoa, että oliko mun se antama kirja enemmän vittuilua vai jotain muuta, kun aihe kuitenkin käsittelee täysin samaa maailmaa, missä äiti työskentelee arkisin. Ja sitten mm. isälle hommasin urheilulajien historiikin ja isolle veljelle dekkarin ja pikkuveljelle autojen historiaa jne...joten ehkä niitäkin voi lukea. Ja ostinhan minä itsellenikin muutaman kirjan ennen joulua, ja odotan jo malttamattomana kirja-aleita, nimittäin Lehtisen uusimman aikuisten kirjan, jossa liikutaan Suomen armeijan piirissä ja nimi taisi olla joku tuhannen aamun talo tai vastaava.

Tällä hetkellä luen J.R. Wardin Uudestisyntynyttä rakastajaa ja jotenkin välillä vain ärsyttää se suomentajan tekemä käännös erään nimen kohdalla. On lukeminen hieman joulun aikaan jäänyt, mutta toisaalta pianhan sitä aikaa jälleen on, kunhan saa nää "pakolliset" joulu/uuden vuoden" jutut alta pois. Mutta ennen joulua kyllä luin todella ihanan kirjan eli Pietarin jalokiven Kate Furnivall:in käsialana ja täytyy sanoa, että kaipaisin lisää joko vihjeitä samanlaisesta kirjasta tai muuten, sillä huomannut vanhemmiten enemmän metsästävän kirjastosta tai kirjakaupasta venäjään liittyviä kirjoja, joissa mennään joko Neuvostoliiton aikaisessa elämässä tai tsaarien aikana. Toki, jos tulee mieleen jotain, niin voi vihjailla. Ja kaverin kautta Kinsellat on tullut uudelleen lukuun, ne muutkin kuin pelkät himoshoppaajat.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 31.12.2012 06:23:52
Luin suomeksi, mutta tekisi mieli lukea toinen kierros alkukielellä. Käsittääkseni Mieli ja hänen laivansa ja jumaluutensa ovat suomenkielisiä nimiä myös englanninkielisessä versiossa, mikä saattaa tuoda jännää lisämaustetta tekstiin.
Joo, kyllä ovat suomenkielisiä! Itse aloitin juuri lukemaan Quantum Thiefiä ja se on kyllä ainakin tähän mennessä ollut hurjan mielenkiintoinen ja hyvä, kivaa saada olla näin ylpeä suomalaisesta kirjailijasta. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 01.01.2013 15:58:07
Minulla oli suuret odotukset tuota Kvanttivarasta kohtaan ja tuntui kurjalta että kun sen sai käsiinsä, se tuntui todella mitäänsanomattomalta eikä kiinnostanut yhtään. Jätin sen kesken sillä kertaa, mutta olen kyllä ajatellut että joskus kun ei ole parempaa luettavaa jonossa, annan sille ehkä uuden tilaisuuden. Lähtöasetelma tuntui mielenkiintoiselta ja latistui nopeasti ihan noloksi minun silmissäni.

Kieltämättä useinkin se, että johonkin kirjaan pettyy pahasti, johtunee minulla siitä että kirjaa ovat hehkuttaneet ihmiset joilla on mitä ilmeisemmin erilainen maku. Yhtenä esimerkkinä, olen huomannut itsessäni että minulla on vaikeuksia pitää kirjasta joka koostuu liian irrallisista palasista, esimerkkinä nyt vaikka edestakaisin pallottelevista sähköpostiviesteistä tai kirjeistä, tai lyhyistä pov-pätkistä. Esimerkiksi Markus Zusakin Kirjavaras oli sellainen joka vaikutti kiinnostavalta mutta ei oikeasti kiinnostanut sitten yhtään. Nautin vuolaasta kerronnasta ja runsaasta kuvailusta, liian pelkistetty teksti tökkii silmissäni. Inhoan myös sitä, jos repliikeissä ei ole lainausmerkkejä tai ajatusviivaa vaan ne ovat tekstin seassa irrallaan ja silti olevinaan repliikkejä jotka pitäisi sellaiseksi tulkita.

Hyvä poikkeus tähän kaavaan on hiljattain lukemani Kirjallinen piiri perunankuoripaistoksen ystäville (by Mary Ann Shaffer & Annie Barrows) joka oli todella herttainen, lämminhenkinen ja veti nopeasti mukaansa vaikka siinä oli todella monia ihmisiä jotka kirjoittelivat toisilleen ristiin melko lyhyitäkin lappusia ja lippusia ja sähkösanomia. Sitä suosittelen lämpimästi. :) Tosin, sekin lähtee kuitenkin aika lailla kerronnalliseksi etenkin loppuaan kohden vaikka kirjemuodossa pysytteleekin, eli siinä ehkä syy. ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chuuko - 03.01.2013 22:09:26
Ääääh, te kun puhutte noita tulen ja jään laulusta, ja minä en ole ikinä bongannut niitä, ja luen pääosin fantasiakirjallisuutta. Häpeän. Mutta kun, kotipaikkakirjastossani noita ei ole, ja ei kyllä lähimmässä kirjakaupassakaan. Pitäisikö minun uskaltaa mennä vieraisiin ostamaan kirjoja, hui! Ja tuota... onko tuo kirjasarja siis se, johon perustuu se HBOn telkkusarja, kyllä te tiiätte? (: Ja perustelkaa fanit vielä, miksi minun pitäisi lukea ne kirjat. Pelkästään vahvat ja moniulotteiset naishahmot ei kelpaa syyksi, koska olen sen jo saanut kuulla. (:

Tosiaan, se HBO-sarja Game of Thrones perustuu näihin kirjoihin. Ja kyllä miä voisin suositella näitä lukemaan, sen verran tukee sarjankin katselua. Mutta oon kyllä niitä (unpopular opinion) ihmisiä, jotka suosii ennemmin sitä sarjaa. Kirjoissa on todella hidasta etenemistä, pitkää ja tarkkaa kuvailua (jossa tietysti plussat ja miinukset), sekä no, aika vaikeaa tekstiä. Toki olen lukenut englanniksi, mikä vielä hankaloittaa sitä ennestään. Mut hei, jos tykkää Tolkienin tyylisestä tekstistä ja rikkaasta miljöökuvailusta ja selkeästä uuden maailman visiosta, niin on nää ehdottomasti sitten siun juttusi! Fantasiakirjojahan nämä on puhtaimmillaan. Jotta nyt kuitenkin ei tule väärää kuvaa, niin kyllä miäkin nämä viisi ilmestynyttä osaa omistan ihan itse. Sen verran koukuttavia juonenkäänteitä ja brutaalia toimintaa löytyy. Plus Arya Stark on yksi mahtavimpia naishahmoja ikinä : D

Aika vähänhän tuo sinänsä on fantasiaa, ei siinä noidat ja velhot ja taruolennot nyt niiiin paljon juoksentele ympäriinsä.  No vähän, mutta ei se nyt ihan pelkkää fantasiaa ole. Paljon siinä on semmosta keskiaikahenkistä juonittelua ja kartano/linnanherra-meininkiä, mikä miellyttää itteäni. Ja luin kaikki kirjat englanniksi, eikä se nyt niin vaikeaa ollut. Paljon kammottavampaa on ollut totutella suomenkielisiin nimityksiin. Ja kirjaihmisenä tykkään enempi kirjoista, vaikka se sarjakin on ihan silkkaa loistavuutta.


Tuli luettua koko Perillinen -sarja putkeen parissa illassa. Oikein ärsytti ekassa kirjassa sen kammottavan lapsellinen teksti, mutta turtuihan siihen taas. Olen oikeastaan vasta oppinut nyt vanhemmiten pitämään sarjasta, silloin Eragonin ja vielä Esikoisenkin ilmestyessä en saanut otetta kumpaakaan. Ja viimeinen kirja oli ihan superjännä! Ja tuli ehkä muutama kyynelkin tirautettua Alagaësian ja päähenkilön kohtalon takia, vaikkakin hieman petyin loppuratkaisuun.  ::) Mutta ai että kirjassa ärsytti eräs seikka! En ole katsonut, mutta oletettavasti suomentaja on vaihtunut, sillä muutamat termit olivat vaihtuneet. Argh, mikään ei ole ärsyttävämpää kuin se, että kirjasarjassa vaihtuu jokin sana toiseen! Miettikää nyt jos Pottereiden hirnyrkit olisivatkin viimeisessä osassa vaikka hörkkelöitä. Argh! :D


100 kirjaa jonakin vuonna olisi ihan mielenkiintoinen kokeilu, mutta luulen että aika ei mitenkään riitä. Luin ton verran kirjoja vuodessa joskus ala-/yläasteella, mutta nykyään ei kyllä onnistuisi. Koulu vie aivan liikaa aikaa, että mitenkään kykenisi tuollaisiin määriin. Kirjastonhoitajana työskentelevä kaverini toteutti tuon viime vuonna, ja sai sen jo joskus syyskuun aikoihin valmiiksi.  Mitä lie töissä tehnyt. ::)

Piakkoin ilmestyy Wheel of Timen viimeinen osa. Sitä odotellessa.

// Ainiin, nyt alla on Juri Nummelinin toimittama novellikokoelma Verenhimo Suomalaisia vampyyritarinoita. En olisi uskonut suomesta löytyvän näin monia vampyyriaiheisia novelleja, mutta todella koukuttavaa luettavaa. Enkä koskaan ole ollut mikään novellien ystävä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 04.01.2013 11:45:23
Mä olen reissussa nyt, ja lainasin tuossa seurueen 15-vuotiaalta tytöltä täälläkin ruoditun Elina Rouhiaisen Kesyttömän. Huomaa kyllä, että olen joko liikaa lukenut tai en enää ihan kohderyhmää, kun kirjan omistaja kehui sen maasta taivaisiin, ja allekirjoittaneen teki mieli hakata päätä seinään aika kovaa... :P

Jotenkin tässä ei ollut oikein mikään ihan kohdallaan (paitsi tarinan koukuttavuus, pakkohan tuo oli loppuun lukea!). Miljöötä olisi mielestäni voinut käyttää paremmin hyväksi. Henkilökaartiakaan ei mielestäni osattu oikein hyödyntää, kaikki muut paitsi kolmiodraaman osapuolet tuntuivat vain täytehahmoilta. Harmitti, miten Raisan eno/huoltaja jäi täydeksi statistiksi, Nikon kipeä suhde isäänsä sivuutettiin täysin, Raisa oli hahmona melko sietämätön ja kovin suskimainen... Mikael oli pohjustettu mielestäni surkeasti, nyt mä en kuollakseenkaan voinut ymmärtää, mikä siinä pojassa on niin ihanaa, siis muu kuin että näyttää alusvaatemallilta. SPOIL Mielestäni myös Raisan ja Mikaelin välinen kemia ei toiminut lainkaan, suutelu- ja hiplailukohtaukset olivat suorastaan kiusallista luettavaa, ja rakkaudentunnustus tuli hurjan äkkiä siihen nähden, että Raisa oli koko kirjan ajan kammottavan hukassa itsensä ja koko muun maailman suhteen. Tiedän, että genren sääntöihin kuuluu aina joku maailmaa suurempi rakkaustarina, mutta kun... Ainoat hahmot, jotka jaksoivat kiinnostaa ja joissa oli mielestäni ulottuvuutta, olivat Konstantin ja Daniel, vaikka jälkimmäinenkin sortui mielestäni turhan usein yksiselitteiseen "pahuuteen". Kielikin kirjassa oli jotenkin turhan epätasaista, välillä käytettiin mielestäni tosi kauniita ja omaperäisiä kielikuvia, välillä taas ihan peruslauserakenteiden kanssa tuntui olevan ongelmaa.

Summa summarum: musta on kiva, että suomalaisten kirjoittajien paranormaalia romantiikkaa julkaistaan, mutta mun odotukset olivat kyllä aivan ylimitoitetut. Kirja tuntui kierrättävän kaikkia mahdollisia genren kliseitä ja tropeja tavalla, joka ei toiminut lainkaan.:(
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 05.01.2013 00:29:23
@Sassa: Kiitos tuosta analyysistä, nyt mun ei tarvitse kirjoittaa tismalleen samoja asioita uudestaan. Luin Kesyttömän aika pitkälle siitä syystä, että pitää saada materiaalia tulevaan esseeseen, jolla äikänmaikka on uhkaillut (piti olla suomalaista nykykirjallisuutta).

Ei se Kesytön mun mielestä täysin kelvoton ollut, mutta olisi se voinut olla parempikin. Raisa oli tosi ärsyttävä. Haluaisin joskus kokeilla kunnon syventymistä tähän genreen, niin lukemisen kuin kirjoittamisen puolesta, ja selvittää, että onko se oikeasti niin vaikeaa luoda tähän genreen päähenkilöä, joka ei ärsytä.


Anygay, mulla on nyt A Storm of Swords loppusuoralla, enää jotain parisataa sivua jäljellä. Taidan todellakin saada sen luettua ennen kuin Game of Thronesin kolmoskausi tulee Suomeen. Olin vähän huolissani sen suhteen, koska jostain syystä olen lukenut sitä tuskallisen hitaasti. Lisäksi tässä olisi tarkoitus lukea Hobitti uudestaan nyt kun olen leffankin nähnyt (oli muuten tosi hyvä, pidin kovasti, ja niin pitivät myös siskoni ja iskäni). Sitten pitäisi myös lukea Finlandia-voittaja Jää (myöskin äikän esseetä varten, muuten en vaivautuisi ainakaan nyt, kun hype on suurimmillaan - alkuperäinen suunnitelma oli lukea se muutaman kuukauden kuluttua kun suurin hype on laskenut).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 05.01.2013 00:38:32
Sitten pitäisi myös lukea Finlandia-voittaja Jää (myöskin äikän esseetä varten, muuten en vaivautuisi ainakaan nyt, kun hype on suurimmillaan - alkuperäinen suunnitelma oli lukea se muutaman kuukauden kuluttua kun suurin hype on laskenut).
Mä ostin juuri tuon Jään, ja tykkään siitä hirveästi! Olen lukenut Lundbergin aiempaakin tuotantoa ja pitänyt siitä, mutta Jää on kyllä tähän mennessä ylittänyt kaikki odotukset. Käännöskin on todella onnistunut. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 06.01.2013 00:55:00
Sitten pitäisi myös lukea Finlandia-voittaja Jää (myöskin äikän esseetä varten, muuten en vaivautuisi ainakaan nyt, kun hype on suurimmillaan - alkuperäinen suunnitelma oli lukea se muutaman kuukauden kuluttua kun suurin hype on laskenut).
Mä ostin juuri tuon Jään, ja tykkään siitä hirveästi! Olen lukenut Lundbergin aiempaakin tuotantoa ja pitänyt siitä, mutta Jää on kyllä tähän mennessä ylittänyt kaikki odotukset. Käännöskin on todella onnistunut. :)
Näin mäkin olen ymmärtänyt, että kyseisen kirjan kohdalla hype on ihan ansaittua ja aiheesta^^ Pitäisi nyt vain löytää tarmoa lukea se.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: cooperaur - 06.01.2013 21:11:30
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?

Minä en tänä vuonna saanut ujutettua kenenkään pakettiin kirjaa, vaikka yhden kirjan kolmessa vuodessa lukevassa kaveripiirissäni se tekisikin ihan hyvää. Itse olin kyllä toivonut kirjoja ja pari sainkin. Elikkä Tulen ja jään laulu -sarjan kolmannen osan Miekkamyrskyn, sekä tämän Row-tätin uuden, Paikka vapaana. Lisäksi sain übermakean True Blood -keittokirjan. Tuota Rowlingin uutta olen ehtinyt lukemaan jonkun matkaa, ja tähän mennessä olen kyllä siitä tykännyt.

Muilta saatujen kirjojen lisäksi tilasin vielä CDON:ista muutaman kirjalahjan itselleni, kun siellä sattui olemaan 3 pokkaria kympillä -tarjous (vink, vink jos jotakuta kiinnostaa). Kafkan Oikeusjuttu, Nick Caven Bunny Munroen kuolema ja de Saden Sodoman 120 päivää löytyi sieltä. Sen lisäksi toissapäivänä jouduin vielä juoksemaan lähikaupan kassalta äkkiä hakemaan pokkarihyllystä Liksomin Hytti numero 6 kun huomasin että se oli vihdoinkin ilmestynyt pokkarina. Ostatteko te usein pokkareita, vai haluatteko mieluummin sen kovakantisen? Itse tosiaan usein valitsen ihan rahasyistä pokkarin, mutta tuleehan molempia ostettua.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Clearwater - 06.01.2013 21:19:06
Lainaus
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?

Tästä on tainnut muodostua jo tapa, että minulle tulee sekä joulu-, että syntymäpäivälahjaksi kirjoja  :D Joulun saalis oli kolme (Kaari Utrio - Sunneva, J.R.R. Tolkien - Hobitti ja J.R.R. Tolkien - Silmarillion ). Olen onnellinen, että sain tuon Hobitin, koska niin kauan sitä kinusin ja lukenut kerran kirjastosta lainattuani. Äiti ja sukulaiset tietävät, että olen niin ahkera lukija, että väkisinkin antavat minulle aina kirjoja lahjaksi (osittain siksi, että minä pyydän).
Myös tuossa eilen sain yhden kirjan syntymäpäivänäni: Michael Morpurgon Sotahevonen, joka tuli tänään jo sitten luettua.
Itselläni on myös ollut tapana antaa kirjalahjoja: äidille ostin jonkin Sairaalasanastoa ja laboratorioarvoja -kirjan joululahjaksi  :D hän toivoi sitä avuksi sairaanhoitajan ammattiinsa, jos sattuu oikosulkuja, joten minähän menin Suomalaiseen ja ostin sen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 07.01.2013 08:02:46
Heini Saraste - Reilusti skitso

"Reilusti skitso on rehellinen, kipeä ja runollisen kaunis kuvaus Kalevi Rinteestä, joka on sairastanut skitsofreniaa, selvinnyt hengissä monesta itsemurhayrityksestä, eikä ole koskaan salaillut sairauttaan.

Millaisia ovat harhat? Miten niiden kanssa voi tulla toimeen? Miten lääkkeet vaikuttavat? Auttaako terapia? Mitä ihmissuhteet ja rakkaus merkitsevät? Saamme vastauksia tätä pelättyä ja salaperäistä sairautta koskeviin kysymyksiin kokijan näkökulmasta.

Kirja on myös juonellinen jännitystarina, jossa kerrotaan Kalevin lapsuuden seikkailuista, pettymyksistä, opiskelusta, rakkaudesta ja siitä, miten hän menettää elämänsä tärkeimmän ihmisen.

Reilusti skitso ei silti ole synkkä. Kalevin elämän kantavina voimina ovat olleet rakkaus ja usko sekä kyky kokea kauneutta ja kuvata sitä. Ihminen on enemmän kuin sairautensa."


Kurssin etätehtävänä oli lukea jostain sairaudesta kertova kirja ja minä valitsin aiheeksi sitten skitsofrenian koska se on aina jollain tapaa kiinnostanut minua. Tämä kirja ei niinkään keskity nykyajan sairastamiseen ja hoitoihin vaan menee enemmän tuonne 1800-1900 - luvuille kun skitsofreniaa sairastavia vielä syrjittiin ja pidettiin täysin toivottomina tapauksina. Tässä huomaa selvästi kuinka asenne sairauteen on muuttunut vuosien varrella. Kirja ei ollut kovin pitkä ja aika helppolukuinenkin oli, joten lukemiseen ei mennyt kauheasti aikaa, mutta kaiken oleellisen tästä kyllä oppi. Hiukan harmitti, että tässä ei oltu kauheasti mainittu vuosilukuja ja sitä, minkä ikäisenä Kalevi ihan "virallisesti" alkoi sairastaa tautia. Lapsuusajan ja nuoruusajan tarinat saattoivat mennä vähän ristiin, joten kokonaiskuvan hahmottaminen oli todella vaikeaa kun tästä vielä piti tehdä tiivistelty esitelmä. Tässä tuli kyllä aika hyvin esille se, miten sairas kokee skitsofrenian. Se on sellaisia asioita, mitä normaali ihminen ei yksinkertaisesti pysty itse kuvittelemaan päässään.


Useita kirjoittajia, Taru Luojola, Tarja Sipiläinen - Kumman rakas

"Kun spekulatiivisen fiktion kirjoittajille annetaan aiheeksi ”erilainen rakkaus”, realismin raja-aitojen yli harpotaan suurin askelin. Erilaisuus kiehtoo, viekoittelee, viettelee. Lukijalle tarjotaan diplomaattisia selkkauksia kaukaisessa galaksissa, hekumallisella tavalla siirtyviä supervoimia, historiallista draamaa, keijuromansseja ja lotisevaa lempeä, josta ei lonkeroita puutu.

Kumman rakas on Osuuskumma-kustannuksen ensimmäinen julkaisu. Se on neljäntoista novellin kokoelma, joka rikkoo rajoja, viihdyttää, kiihdyttää ja yllättää. Mukana ovat muun muassa Jeff VanderMeer, M. G. Soikkeli, Jussi Katajala ja Tuomas Saloranta."


Olipas kummallinen kirja. Tässä oli ihan pari luettavaakin pätkää, mutta suurin osa teksteistä oli kummallisia, jopa sekavia ja ne herättivät enemmänkin kuvotusta kuin mitään muita tunteita. Lisäksi tämä luvattu rakkaus-teema jäi minusta ainakin sujuvasti sivuun ja olisi paremminkin voinut puhua kiintymisestä tai vastaavasta. Idea oli sinänsä aika mahtava, mutta jotenkin näiden kirjoittajien tyyli ei oikein iskenyt tähän lukijaan millään muotoa. Kirja oli melko lyhyt, että sen lueskeli muutamaan tuntiin mikä oli vain hyvä, koska minusta ei ainakaan tämän fania tullut. Aiheita on todellakin laidasta laitaan, aina keijuista noitiin ja vampyyreista epämääräisiin lonkeroeläimiin. Jotain erilaista tämä on, joten normiin fantasiahömppään kyllästyneet saavat tästä taatusti täysin erilaisen lukukokemuksen, en sitten vaan tiedä että hyvässä vaiko pahassa mielessä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leikisti - 08.01.2013 18:39:15
Tällä hetkellä lukuvuorossa George R. R. Martinin Kuninkaiden koitos, Valtaistuinpelin luin tossa viime vuoden puolella. Tv-sarjasta olen tosin nähnyt molemmat ilmestyneet kaudet, joten näiden kahden ekan kirjan tapahtumat on pääpiirteittäin jo tiedossa. :-D (ja ikävä kyllä olen vahingossa saanut tietooni joitakin spoilereita tulevista kirjoista esim. hahmokuolemien suhteen, ärsyttää!) Mutta kun saisin ton nyt luettua loppuun, niin voisin sen seuraavan osan lueskella, kun sen tapahtumista en vielä melkein mitään tiedä. Tykkään näistä kyllä tosi paljon.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ilargia - 09.01.2013 15:59:57
Lainaus
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?

Hämmästyksekseni huomasin, etten tänä jouluna saanut yhtään kirjaa - eikä se edes haitannut yhtään :D No, noita lukemista odottavia onkin kertynyt jonkin verran...

Kihlatulle annoin muun ohessa antikasta löytyneen näytelmän Galilein elämä, kun tiedän hänen pitävän Bertolt Brechtistä. Isälleni ostimme Tuomaan markkinoilta Metsämiehen keittokirjan - uusintapainos alunperin vuonna 1915 ilmestyneestä opuksesta, joten pitäisi olla riittävän aitoa korpihenkeä :D

Itse luin viimeksi Jorge Amadon romaanin Ihmeiden markkinat. Rakenteeltaan hiukan erikoinen kirja, mutta sai ainakin minut innostumaan. Pidin kyllä enemmän saman kirjoittajan yhteiskunnallisesti hiukan kevyemmästä kirjasta Dona Flor ja hänen kaksi aviomiestään, mutta hyvä tämäkin oli. Tarina on hyvin (rotu)poliittinen ja hyödyntää paljon Brasilian kansantapoja ja -uskomuksia. Voisi ehkä jopa määritellä maagiseksi realismiksi.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: miukeli - 09.01.2013 22:44:51
Lainaus
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?
Neljä sukulaisilta enkä voinut vastustaa kiusausta ja sorruin ostamaan kaksi itselleni ;D
Tietenkin tuo Rowlingin Paikka vapaana ja olen nyt noin puolet ehtinyt lukea. Jos kirjoittaja olisi kuka tahansa muu, en olisi edes vilkaissut koko kirjaan, on pinttynyttäkin pinttyneempi fantasiafani, mutta no, poikkeu vahvistaa säännön. En nyt oikein tiedä, pidän tavallaan siitä usein hyvinkin inhorealistisesta sävystä, jolla asioita kuvataan tuossa kirjassa, kukaan ei ole täydellinen, mikä tietenkin pätee oikeassakin elämässä. Ja mukavan tutuntuntuista tekstiähän tuo on, vaikka tarina aivan toiselta planeetalta Pottereihin verrattuna. Mukavan rohkea veto, jolla taatusti pääsi kokeilemaan omia kirjoittajan kykyjään^^

Sitten sain 2 hyvin hartaasti toivomaani lahjaa, eli Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit 4 ja 5 osat, englanniksi koska vain 3 ensimmäistä kirjaa on suomennettu (enkä ole löytänyt loppuja osia enkuksi edes kirjastosta :/ ). Rakastan tätä sarjaa, yksi parhaimmista lohikäärmeitä käsittelevistä fantasiasarjoista jos minulta kysytään. Pidän hyvin paljon siitä, miten Anne on kuvaillut lohikäärmeet, hahmot ovat melko helposti samaistuttavia ja koko idea on kiehtova - tällä kertaa kun perivihollinen ei olekaan mikään sotaherra tai jumala, vaan Punatähti-niminen planeetta, sillä toisinaan se ohittaa Pern-planeetan niin läheltä, että sieltä pääsee satamaan Perniin rihmoja - eräänlaisia kaiken syöviä sieni-itiöitä ja jotka lohikäärmeiden pitää tuhota ennen kuin ne ehtivät autioittaa maan.
Pernin lohikäärmeritarit on jännä sekoitus keskiaikaisten linnanherrojen juonitteluja, lohikäärmeiden ja niiden isäntien/emäntien välisiä suhteita ja hippusen scifiä (yhdistelmä, jota kohtaan mulla oli hyvin paljon epäluuloja, mutta ne kaikki murskaantuivat sen siliän tien). Löysin kyseisen sarjan joskus 5 vuotta sitten enkä vieläkään ole saanut kyllikseni vaan olen lukenut ensimmäisiä 3 osaa, joten odotan innolla että pääsen iskemään hampaani noihin 4 ja 5 :)

Sitten sain Tulen ja Jään laulun 2. osan, jonka olen jo lukenut monesti, mutta ajattelin kerätä kirjat aivan omaan omistukseeni ettei tarvitsisi kirjostossa jonotella. Ja itse luen mieluummin kuitenkin suomeksi ja rakastan noita käännöksiä, aivan kuten Tolkienin teosten kohdalla. Olen lukenut viimeisimmät kirjat englanniksi, koska suomennoksia en jaksa kirjastossa jonotella ja isäpuolellani on kaikki tähän asti ilmestyneet enkuksi. Ymmärrän kyllä, että jotkut suosivat kirjan alkuperäisellä kirjoittamiskielellä lukemista, mutta itse olen aivan liian rakastunut suomen kieleen - ainakin jos käännökset ovat hyviä^^

Tarkoitukseni oli loman aikana ehtiä lukemaan Tolkienin Silmarillion ja Keskeneräisten tarujen kirja, mutta se jäi vain haaveeksi. Olen aiemminkin yrittänyt lukea Silmarillionia ja päässyt 100 sivuun kun tyssäsi... noihin tarvitsee niin paljon keskittymistä, tai ainakin minä tarviten, että luen hitaammin kuin tavallisesti eikä mikään oikein saisi keskeyttää. Mutta en ole vielä luovuttanut vaan yritän kahlata Silmarillionia läpi tässä vähitellen.
Luin tuossa ennen joulua myös J. R. R. Tolkienin Húrinin lasten tarinan, mikä jätti jälkeensä kasan ristiriitaisia tunteita. Pidän yleisesti ottaen kirjasta hyvin paljon, vaikka ensimmäiset luvut ovatkin hieman vaikeaselkoisia. Tolkienin kuvailu ja sanankäänteet ovat kuitenkin niin ihanaa luettavaa että... Ainoa huono puoli siinä on, että inhoan ja vihaan kirjan päähenkilöä antaumuksella. Mun mielestä Túrin on aivan hirveä mies, ällättävän ylimielinen ja jääräpäinen, yäk. Mutta silti rakastan sitä kirjaa, outoa, eikös?

Lainaus
Millaisista hahmoista te pidätte? Entä millaisia inhoatte?
Ylipäänsä pidän tietynlaisesta vahvuudesta ja luonteen monikerroksisuudesta. En tarkoita, että kaikkien pitäisi olla miekat kädessä kauloja katkomassa, vahvuuttahan on hyvin monenlaista. Pikemminkin mua rupeaa ärsyttämään, jos kirjan sivuilla marssii kuvankauniita naisia miehiä ylenkatsoen (ja argghhh jos nämä vielä lankeavat johnkin ärsyttävään mieheen).  Tarkoitan, että hahmo ei jää rannalle ruikuttamaan koko kirjan ajaksi jotain asiaa vaan tekee jotain sille, oli kyse sitten "hyvästä" taikka "pahasta" hahmosta.
En myöskään tykkää jos hahmolla on kamalan synkkä menneisyys ja sen vatvomiseen kulutetaankin sitten koko kirja... onhan tässä tietenkin poikkeuksia, mutta meinaan sellasta jatkuvassa itsesäälissä ja agstissa rypemistä ja jonkun toisen olkaan itkemistä kun elämä on mennyt huonosti. Etenkin jos kyseessä on nainen joka löytää unelmamiehen lohduttajakseen.
Pidän hauskoista hahmoista, esimerkiksi Fredistä ja Georgesta tai Merristä ja Pippinistä, mutta eniten mua varmaan vetää puoleensa tietty melankolisuus ja synkkyys hahmoissa - sillätavalla ettei niillä mässäillä, mutta ettei kaikki ole vain juhlaa. Ja se on myös kivaa, jos hahmo ei ole liian ennalta-arvattava vaan on kirjoitettu täyteen erilaisia motiiveja, joiden takia hän päättää sitten tedä jotain eikä niin että vaan tekee mitä tekee huvin vuoksi (tai voihan sekin olla mielenkiintoinen hahmo, joka tekee mitä huvittaa ilman rajoja)

Ja mieshahmoissa varmaan siedän enemmän, koska voin pitää Houkutuksen Edwardia ihan ok tyyppinä, mutta se Bellan periksiantaminen on se mitä inhoan. Itse en sietäisi Edwardin kaltaista ihmistä (tai vampyyriä, aivan sama) hetkeäkään. Olen siis naishahmojen suhteen paljon nirsompi, mutta kuten täällä on jo sanottukin Martinilla on niin laaja skaala niitä naisia että olen helposti löytänyt sieltä omat suosikkini (ykkösinä Arya ja Dany^^)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 10.01.2013 19:05:37
Lainaus
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?
Enemmän tai vähemmän hienovaraisten (: D) vihjeitteni ansiosta sain lahjaksi Maggie Stiefvaterin uusimman The Raven Boys, ja olipa kyllä mainio tapa aloittaa tämä kirjavuosi! Komppaan ehdottomasti Sassan parin sivun takaisia kehuja (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=30367.msg647261#msg647261), Stiefvater on ehdoton kuningatar omassa lajissaan, ja korppipoikien tarina ehkä suosikkini häneltä. Pidin siitä, kuinka kaukana kirja oli YA-genren nykyisistä itseään toistavista piirteistä; esimerkiksi romantiikan ylikorostamisen sijasta keskityttiin nimenomaan tarinankuljetukseen ja hahmojen välisisiin kemioihin muutoin. Kirjan takakansiteksti onkin kamalan harhaanjohtava antaessaan ymmärtää, että kyseessä olisi nimenomaan romanttiseen genreen kuuluva teos; ehei, Stiefvater antaa asiasta vasta viitteitä, ja hyvä niin. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lukenut nuorten aikuisten kirjassa yhtä hyvin kehiteltyä kolmiodraamaa - tai sen aavistusta, mitäänhän ei vielä varsinaisesti tapahdu.

Kirjan käsittelemä mysteeri oli todella mielenkiintoinen, ja erityisen hyvää työtä Stiefvater oli tehnyt hahmojensa osalta - niin korppipojat kuin päähenkilö perheineen omistivat kaikki omanlaistaan syvyyttä, niin että heihin tykästyi välittömästi. Äh, tällaista pitää saada kyllä ehdottomasti myös suomeksi! Kustantamojen kevään kirjalistat olivat jälleen nuorten aikuisten kirjallisuuden suhteen harmillisen dystopia- ja paranormaali romantiikka -painotteisia käännöskirjallisuuden osalta.

Stiefvater on muuten kehittynyt todella paljon sitten ensimmäisen kirjansa, Lamentin - itseäni melkein järkytti, millainen kliseemöykky se pahimmillaan oli!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 11.01.2013 10:43:03
Okakettu oot ehkä yks mun suosikki-ihmisiä ikinä! Flawless taste!

Jotenkin olen aivan varma että tästä on ollut jo puhetta täällä joskus... Eli löytyykö finiläisistä muita Goodreadsin (http://goodreads.com/) käyttäjiä? Itse olen käyttänyt palvelua jo jonkin aikaa uuden lukemisen etsintään, mutta viime viikolla sain aikaiseksi rekisteröityä ja se oli menoa. Kyseessä on siis palvelu, jossa voit antaa lukemillesi kirjoille arvosanoja ja kirjoittaa niistä arvosteluja, järjestellä niitä erilaisten tagien (näistä käytetään nimitystä "shelf" tai "bookshelf" <3) alle, koota listaa kirjoista, jotka haluaisit lukea... Kun olet arvioinut tarpeeksi monta kirjaa, palvelu alkaa suositella sulle lukemista "opittuaan" mistä tykkäät. Mun profiili on täällä (http://www.goodreads.com/user/show/16114863-sagu), saa lisätä kaveriksi kunhan heittää mielellään myös yksäriä että kuka olet! Olen tosi innoissani tästä sivustosta, yleensä inhoan tuottaa sisältöä erilaisiin palveluihin kun se tuntuu niin turhalta, mutta tässä tapauksessa autan muitakin kirjahulluja löytämään mieleistään lukemista. Jee! Itse olen arvostellut suomalaiset kirjat suomeksi ja englanniksi lukemani taas englanniksi, mutta muitakin tapoja näkyy löytyvän.

YA:n ja paranormaaliuden ystäville suosittelisin Cynthia Handin kirjaa Unearthly. En ole ikinä oikein innostunut enkeliteemasta, mutta tämä kyllä nappasi ja lujaa! Kyseessä on ilmeisesti kirjailijan esikoisteos, ja jos lähtötaso on tämä, niin en melkein uskalla kuvitella millainen kehityskaari tulevaisuudessa on tiedossa. Pähkinänkuoressa: rikkoo monia genren kliseitä, kiinnostavaa mytologiaa, romanssi ei ole pääosassa ja se on mielenkiintoista ja tervehenkistä, ei insta-lovea, sopivasti mysteeriä, toimiva miljöö, ihana päähenkilö joka ei kärsi marysuemaisuudesta, mahtavat sivuhahmot... Lukekaa, lukekaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 11.01.2013 12:41:44
Lainaus käyttäjältä: Sassa link=topic=30367.msg661851#msg661851
Jotenkin olen aivan varma että tästä on ollut jo puhetta täällä joskus... Eli löytyykö finiläisistä muita Goodreadsin (http://goodreads.com/) käyttäjiä? Itse olen käyttänyt palvelua jo jonkin aikaa uuden lukemisen etsintään, mutta viime viikolla sain aikaiseksi rekisteröityä ja se oli menoa. Kyseessä on siis palvelu, jossa voit antaa lukemillesi kirjoille arvosanoja ja kirjoittaa niistä arvosteluja, järjestellä niitä erilaisten tagien (näistä käytetään nimitystä "shelf" tai "bookshelf" <3) alle, koota listaa kirjoista, jotka haluaisit lukea... Kun olet arvioinut tarpeeksi monta kirjaa, palvelu alkaa suositella sulle lukemista "opittuaan" mistä tykkäät. Mun profiili on täällä (http://www.goodreads.com/user/show/16114863-sagu), saa lisätä kaveriksi kunhan heittää mielellään myös yksäriä että kuka olet! Olen tosi innoissani tästä sivustosta, yleensä inhoan tuottaa sisältöä erilaisiin palveluihin kun se tuntuu niin turhalta, mutta tässä tapauksessa autan muitakin kirjahulluja löytämään mieleistään lukemista. Jee! Itse olen arvostellut suomalaiset kirjat suomeksi ja englanniksi lukemani taas englanniksi, mutta muitakin tapoja näkyy
Samoja ominaisuuksia kuin Risingshadowlla. Ite olen sinne rekisteröitynyt ja on ollu hyvä, mut siellähän on vaan fantasiakirjallisuutta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Piitu - 11.01.2013 12:44:34
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?

Mä sain mieheltä oman joululahjani vasta eilen (syystä että posti oli pistänyt saapumisilmoituksen tulemaan tänne Tampereelle vaikka paketti itsessään olikin mennyt Lohjalle, jossa siis oltiin oltu koko miehen joululoman ajan). Niin kuin olin etukäteen vähän jo arvellutkin, sainkin kuin sainkin Nälkäpelin yhteisniteen.<3 Olen tästä ihan naurettavan innoissani vaikkei siitä ole kuin ehkä joku vähän reilu kuukausi aikaa kun sain luettua Matkijanärhen loppuun mutta ah, on vaan niin kiva kun mulla on nyt koko trilogia yksissä kansissa ihan omassa omistuksessa. On niin käsittämättömän hieno tunne kun on pitkästä aikaa onnistunut löytämään sellaisen sarjan joka oikeasti hullaannuttaa ja onnistuu viemään mukanaan ihan täysin ja äääääää... Maltan tuskin odottaa että pääsen lukemaan noi osat uudelleen läpi! ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: sienna - 11.01.2013 17:55:18
Mitenkä teidän joulu, tuliko kirjalahjoja tai annoitteko itse sellaisia?
Mä sain kolme kirjalahjaa, ja oikeastaan en muuta sitten saanutkaan. :-D Kaikki niistä oli kuitenkin just, eikä melkein! Haruki Murakamin Norwegian Wood tuli ihan uutena tuttavuutena, mutta jo nyt ensimmäisen luvun jälkeen voin todeta, että tykkään kirjailijan tyylistä kirjoittaa ihan valtavasti ja tarinakin kehkeytyy mielenkiintoisesti. Toinen oli sitten ikisuosikki Paulo Coelhon Alef, joka on ollut lukulistalle ilmestymisestään saakka. Ja kolmas sitten ihanan Michael Monroen elämäkerta, jonka oon tosin lukenut jo aiemmin, mutta nyt vasta sain omaksi hyllyyn. Kaikki siis äärettömän mieluisia ja mietinkin, että tunteeko mun sukulaiset mut oikeasti näin hyvin, vai oliko niillä vaan onnea matkassa valintojen kanssa. :-D

En tiedä, onko tätä kysytty tässä topsussa jo aiemmin, mutta millainen on teidän suhde elämäkertoihin? Oon ite huomannut, että ne jakaa aika paljon mielipiteitä. Toisten mielestä mitään tylsempää ei ole, kun toiset taas näkee ne tosi mielenkiintoisina.

Ite kuulun ehdottomasti tuohon jälkimmäiseen kastiin. Onko se sitten hillitsemätöntä uteliaisuutta vai vaan viatonta tiedon hamuamista, en tiedä. Rakastan lukea varsinkin sellaisten legendojen, kuten Michael, Bruce Springsteen, Keith Richards ja Sid Vicious elämänvaiheista ennen sitä suurinta suosiota. Myös bändien "elämäkerrat" on mun mielestä tosi mielenkiintosta luettavaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 11.01.2013 20:45:36
En tiedä, onko tätä kysytty tässä topsussa jo aiemmin, mutta millainen on teidän suhde elämäkertoihin? Oon ite huomannut, että ne jakaa aika paljon mielipiteitä. Toisten mielestä mitään tylsempää ei ole, kun toiset taas näkee ne tosi mielenkiintoisina.
On tästä joskus ollut puhetta, jos ei tässä niin ainakin ensimmäisessä topicissa. Mutta ei se mitään, elämäkerroista on aina kiva puhua. :D Jos henkilö ja aihepiiri ovat kiinnostavia, elämäkerrat tarjoavat parhaimmillaan todella mieleenpainuvia lukuelämyksiä. Itse pidän jalkapallosta, ja tämä kohuttu Minä, Zlatan Ibrahimovic oli kyllä yksi parhaista kirjoista, mitä viime vuonna luin. Elämäkerrat ovat mukavan haastavaa luettavaa, toisaalta niistä voi poimia mielenkiintoista ja hyödyllistäkin faktatietoa ja toisaalta taas täytyy koko ajan säilyttää sellainen terve kritiikki teosta kohtaan. Se kertoo tapahtumat kuitenkin vain yhdestä perspektiivistä usein korostaen keskiössä olevan henkilön osuutta. On ihan hauska analysoida, mikä lopulta on sitä faktaa ja mikä värittämistä. Futiselämäkerroista toinen kiehtova tapaus on Diego Maradonan El Diego, miekkonenhan on aina ollut kohtalaisen räiskyvä persoona ja elämäkerta on sen mukainen, hyvin diegomainen. Samalla se on ihan toimiva tutustumiskeino argentiinalaisfutiksen loistonpäiviin ja historiakatsaus siihen, miltä futismaailma näytti silloin.

Jos jalkapalloaihe nappaa, niin ehdottomasti noihin kahteen elämäkertaan kannattaa tutustua. Musiikkipuolelta kiinnostavimmat elämäkerrat, jotka olen lukenut ovat Neil Straussin kokoamat Marilyn Manson - Helvettiin ja takaisin ja Mötley Crüe - Törkytehdas. Sekä Manson että Mötleyn tyypit ovat valtavan kiehtovia persoonina ja henkilöhahmoina, ja kirjat on koottu sillä tavalla, että mahdollisimman moni henkilö pääsee ääneen. Niissä on haastatteluja ja lehtijuttuja ja henkilöiden omia kirjoituksia, ja vaihtelevat tekstityylit tekevät kirjoista jo sinällään mielenkiintoista luettavaa. Näissäkin kannattaa kuitenkin pitää mielessä se tapahtumien värittäminen ja terve kritiikki lukiessa. Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirja on tässä topicissakin joskus mainittu, ihan mielenkiintoinen kirja ja kuvaus huumeriippuvuudesta ja suosittelen sitä myös.

Isälle ostin joululahjaksi Anssi Kelan Matkamuistoja, ja ehdottomasti haluan siihenkin syventyä jossain vaiheessa. Inspiraatio kirjan hankkimiseen syntyi, kun kuulin erään radiotoimittajan ylistävän sitä maasta taivaisiin ja kehuvan sen humoristista kirjoitusasua. Anssi Kelan muihin kynäilyihin tutustuneen ja niistä pitäneen lukijan uteliaisuus heräsi.

Yleisesti elämäkerroista voisin todeta, että itselle kolahtavat parhaiten ne, joissa henkilö itse pääsee ääneen. Joskus yritin jotain Kurt Cobainin elämäkertaa lukea, mutta vaikka henkilö on miten kiinnostava niin teksti ei vain yksinkertaisesti nappaa, jos tulee sellainen olo, että lukee ylipitkää Wikipedia-artikkelia. Kerrontatyyli on monotoninen ja kirjoittajan omat, heikosti perustellut olettamukset paistavat liiaksi läpi kaikessa, mitä hän henkilöstä kertoo.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Tinppa - 11.01.2013 21:12:44
Mä oon aika monta elämänkertaa lukenut - kaikki ovat just muusikoiden ja bändien elämänkertoja. On tullut perehdyttyä ainakin AC/DC:hin ja Bon Scottiin, Ramonesiin ja Sex Pistolsiin ja Johnny Rotteniin kyseisen herran kirjoittaman kirjan kautta, Albert Järviseen ja Cisse Häkkiseen, Remu Aaltoseen, Eppu Normaaliin ja Popedaan, Irwiniin, Baddingiin... Olikohan tässä edes kaikkea, en ole varma. Viime aikoina oon oikeestaan lukenut enemmän musiikkielämänkertoja kuin romaaneja, ja tykkäilen niistä kovasti.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Varjuska - 12.01.2013 00:06:21
Itse olen lukenut kahden muusikon kirjoittamat omaelämäkerrat. Tai no, toinen niistä (Stingin erittäin mielenkiintoinen Kuin särkynyttä musiikkia) on kai enemmän muistelmateos, en minä noista oikein tiedä. Toinen taas on Eric Claptonin omaelämäkerta, mikä oli varsin kiehtova lukuelämys sekin, sillä kyseessä on minulle rakas muusikko. Näiden lisäksi en ole muistaakseni muita elämäkertateoksia lukenutkaan, tosin Lorna Byrnen enkeleistä kertovien kirjojen Enkeleitä hiuksissani ja Portaat taivaaseen sisällöstä ainakin puolet on jotakuinkin elämäkerrallista kerrontaa. Vasta ostin SK:sta Paul McCartneyn elämäkerran, mutten ole sitä vielä ehtinyt lukemaan. Haaveenani olisi myös saada jossain vaiheessa käsiini George Harrisonin I, Me, Mine - kyseessä kun on paitsi ainoa Beatle-omaelämäkerta myös itse suosikki-Beatleni.

Minulla siis on aika vähän kokemusta näistä elämäkerrallisista teoksista, mutta ihan hyviä nämä tähänastiset teokset ovat olleet. Ehdottomasti aion lukea lisää mielenkiintoisina pitämieni henkilöiden elämäkertoja, jos ja kun niitä käsiini saan. Omaelämäkerrat tuntuvat vetävän minua puoleensa aina voimakkaimmin, mutta niiden vertailuksi ja vastapainoksi on mielenkiintoista lukea myös toisen ihmisen näkemys.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Arte - 12.01.2013 00:06:59
Eli löytyykö finiläisistä muita Goodreadsin (http://goodreads.com/) käyttäjiä?
Oi ihanaa, joku muukin on löytänyt Goodreads:n ihanuuden! Itse olen ollut aktiivi jo yli kaksi vuotta eik.ä minua saa tuolta pois kirveelläkään. Omaksi ilokseni seurailen omia lukemisiani ja pistän itselleni review-kohtaan lyhyesti muistiin, mitä teoksesta pidin. Oma profiilini on täällä (http://www.goodreads.com/user/show/4408514-arte), saa kaveroida. Tuonne pystyy helposti pistämään ylös, mitä kirjoja tahtoo lukea, jos sellaisiin netissä törmää.

Puhetta elämänkerroista. Itse en ole kauhea elämäkerta-ystävä, en ainakaan julkkishahmojen. Viime kesänä tuli kuitenkin luettua luettua yksi todella mielenkiintoinen elämäkerta, joka kertoi kartanolaisuudesta. Lapsuus lahkon vankina (http://www.goodreads.com/book/show/11383949-lapsuus-lahkon-vankina) on teoksen nimi, ja se oli kyllä todella koskettava ja myös tietyllä tapaa järkyttävä kuvaelma siitä, kuinka ihmisiä pelotellaan uskon voimalla ja pistetään lapset pitkille saarnausmatkoille saarnaamaan ihmisille ulkomuistista Jumalan sanaa... Että kyllä sitä Suomessakin osataan lahkoilla.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 13.01.2013 13:41:45
Ooh, rock-elämänkerrat. <3 Mulla on yksi kokonainen vitriinihylly omistettuna muusikoiden ja bändien elämänkerroille. Nautin suunnattomasti elämänkerroista, varsinkin siitä että ne on omasta näkokulmasta. Saan aina suurta hupia kun luen Michael Monroen, Andy McCoyn, Hanoi Rocksin, Mötley Crüen, Nikki Sixxin, Tommy Leen, Vince Neilin, Axl Rosen, Slashin ja Guns' n Rosesin elämänkertoja. Noin moni kirja, noin monta näkokulmaa, ja kaikki käsittelee osittain samoja asioita. Viinaa, seksiä, naisia, huumeita, 80 luvun rockjumaluutena olemista, kuolemaa, Razzlen kuolemaa. <3 Siinä huomaa kuinka paljon ne värittelee tapahtuneita asioita yms. Tykkään lukea myös NANCYa ja Sid Vicious -nuorena kuolemisen jaloa taitoa sikin sokin.  Rakastan fantasiakirjallisuutta ja vanhoja klassikoita sekä runoja, mutta rockelänkertoja luen saadakseni muuta ajateltavaa, tai tutusuakseni syvemmin johonkin ihmiseen. Ainut elämänkerta mikä oikeasti yllätti ja kosketti minua, on Herra Ylpön sydän. Ja Nikki Sixxin elämä. <3 (koska for real, herska päiväkirjat ei voi yllättää ketään. :D)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: sugared - 13.01.2013 19:55:05
Eli löytyykö finiläisistä muita Goodreadsin (http://goodreads.com/) käyttäjiä?
Oi ihanaa, joku muukin on löytänyt Goodreads:n ihanuuden! Itse olen ollut aktiivi jo yli kaksi vuotta eik.ä minua saa tuolta pois kirveelläkään. Omaksi ilokseni seurailen omia lukemisiani ja pistän itselleni review-kohtaan lyhyesti muistiin, mitä teoksesta pidin. Oma profiilini on täällä (http://www.goodreads.com/user/show/4408514-arte), saa kaveroida. Tuonne pystyy helposti pistämään ylös, mitä kirjoja tahtoo lukea, jos sellaisiin netissä törmää.

Hee, mäkin liityin joskus viime viikolla Goodreadsiin, kun Facebookista sen bongasin. Enitenhän tuosta varmaan saisi irti, jos ihan reaaliajassa merkkaisi ja arvioisi kirjoja, mutta minusta on hauskaa myös muistella kaikkia vanhoja lukukokemuksia. Muistin mm. Lumotun metsän kronikat -kirjasarjan, johon olin nuorempana ihan hulluna ja jonka päähenkilöprinsessa oli varmaan suurin idolini. Täältä (http://www.goodreads.com/user/show/15765191-helena) löytyy mun profiili, saa lisätä, jos mielellään samalla ilmoittaa itsestään, että osaan yhdistää. :--D

Goodreadsin kautta mieleen palautui myös eräs vuosi sitten lukemani kirja, joskaan ei sen nimeä! Tunnistaisikohan joku teistä? Kirjassa seikkaili ainakin joku sokea, vähän katkeroitunut tapaus (muistaakseni tyttö) ja sitten joku toinen, mahdollisesti vähän erikoisempi tyyppi. Juoneen liittyivät jotenkin taideteokset, joista kirjassa taisi olla ihan kuviakin. Ellen ihan väärin muista, taideteosten aiheet olivat uskonnollisia, ja uskonnollisuus taisi olla läsnä tarinassa muutenkin. Musta tuntuu, että jossain vaiheessa seikkailtiin myös Roomassa tai Vatikaanissa tai jossain juuri näitä taideteoksia etsimässä...

Käykö teille muuten usein niin, että jokin laajalti kehuttu ja hypetetty kirja jättää täysin kylmäksi?

e: Kiitos paljon, Okakettu, just tuo Silmätyksin se oli!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 13.01.2013 21:40:50
Lainaus käyttäjältä: LagyLaga
Ooh, rock-elämänkerrat. <3
.
.
.
Ainut elämänkerta mikä oikeasti yllätti ja kosketti minua, on Herra Ylpön sydän. Ja Nikki Sixxin elämä. <3

Joo, rock-elämänkerrat ♥

Nikki Sixxin maailma on aivan loistavamahtavaihanaupeatäydellinen teos! En osaa sanoin kuvaillakaan, kuinka tärkeä kyseinen opus minulle on. Se on täynnä elämänviisauksia, joita Nikkillä riittää joka lähtöön, ja jotka saavat aina huonon päivän kääntymään paremmaksi tai ainakin ajatukset liikkeelle. Vaikka luulisi, että niin ei enää tapahtuisi, niin Nikkin viisaus saa minut aina hämilleni. Vaikka toki mies on tyhmäillytkin rutkasti, niin kyllä siitä päänupista vaan irtoaa aika tavalla sellaista asiaa, jota jokaisen olisi hyödyllistä kuunnella. En varmaan koskaan kyllästy hypettämään Nikkiä ja hänen teoksiaan (niin kirjoja kuin lyriikoitakaan), ne vaan ovat enemmänkin kuin painonsa arvosta kultaa. Myös Heroiinipäiväkirjat on useaan otteeseen jättänyt minut tuijottamaan sivujaan suu auki, sekin on aivan loistava. Kaikista eniten siinä teoksessa minuun vetoaa Nikkin rehellisyys ja hänen ajatustensa lukeminen pitkin matkaa, Heroiinipäiväkirjat vaan on yksinkertaisesti pysäyttävä kaikessa karuudessaan. Ja äärimmäisen viihdyttävä myös, eihän se koko ajan pelkkää huumeangstia ole, vaan mukaan mahtuu myös hulvattomia toilailuja, joiden lukeminen jaksaa aina vääntää naamalleni virneen.

Noiden kahden, jotka molemmat lukeutuvat lempikirjojeni joukkoon, lisäksi hyllystäni löytyy omat kappaleet myös sellaisista rock-elämänkerroista kuin Mötiköiden The Dirt - Törkytehdas ja Slashin omaperäisesti nimetty Slash. Nekin ovat hienoja teoksia, ja kuten arvata saattaa, lukeutuvat musiikkiaiheisten kirjojen lemppareihini. Ihan ykköslemppareitani ovat kuitenkin nuo Nikkin kirjat - vaikka minua ottaakin päähän uudemman teoksen itkettävän huono suomennettu nimi (senpä takia omistankin sen englanniksi). This Is Gonna Hurt, kuten kirjan nimi englanniksi kuuluu, on paljon parempi ja monikerroksisempi nimi: se viittaa Sixx:A.M.-bändin albumin nimeen ja sitä(kin) kautta sisältää rutkasti syvempää merkitystä. Mutta ei, eihän sitä voi jättää kääntämättä ja säilyttää nimen kertoma tarina, tai edes kääntää siihen yhä viitaten, ei, sille pitää keksiä huonoin ja sieluttomin suomenkielinen vaihtoehto ikinä. Ihan oikeasti, Nikki Sixxin maailma. Sepäs mielikuvituksellista ja kuvaavaa... [/rant]
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 13.01.2013 22:03:17
Ai oho se on maailma, ei elämä, ups. Kökkö suomennos tosiaan. By the way, onko finiläisillä omistuskirjoituksia tai nimmareita kirjoissa? Itselläni on Nikkin nimmari herskassa ja Michael Monroen nimmmari kahteen kertaan teksteillä rock like fuck ja tokalla kerralla tuli sydän ja: nice hoody, rock n roll. Onko noi ihan turhia juttuja, vai onko joku ottanut oikein asiakseen kannella kirjoja mukanaan jos vaikka bongais kirjailijan? :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: sienna - 13.01.2013 23:44:34
Yleisesti elämäkerroista voisin todeta, että itselle kolahtavat parhaiten ne, joissa henkilö itse pääsee ääneen. Joskus yritin jotain Kurt Cobainin elämäkertaa lukea, mutta vaikka henkilö on miten kiinnostava niin teksti ei vain yksinkertaisesti nappaa, jos tulee sellainen olo, että lukee ylipitkää Wikipedia-artikkelia. Kerrontatyyli on monotoninen ja kirjoittajan omat, heikosti perustellut olettamukset paistavat liiaksi läpi kaikessa, mitä hän henkilöstä kertoo.

Tästä oon osittain samaa mieltä. Vaikka tykkäsin kyllä kovasti juuri esim. Sid Viciouksen elämästä kertovasta Nuorena kuolemisen jalo taito -kirjasta, niin on se ihan eri asia lukea vaikkapa juuri tuota lemppariani, eli Michael Monroen elämäkertaa, joka siis on kirjoitettu niin, että Monroe puhuu ja Väntänen kirjoittaa. En voi kieltää, etteikö se teksti omaelämäkerroissa ois usein paljon värikkäämpää, yksityiskohtaisempaa ja näin ollen kiinnostavampaa. Mutta toisaalta, vaikkapa just Kurt Cobainin tapauksessa siihen ehkä osais varautua, eikä oottaiskaan mitään omaelämäkerran tyyppistä teosta, vaan lähtis lukemaan ennemminkin tiedonhaku pohjalta. Tai toisaalta, jos tuntee kyseisen henkilön historiaa hyvin jo muutenkin, niin sellaisen ulkopuolisen kirjoittaman, pohtivan teoksen lukeminen voi olla ihan virkistävää ja antaa uutta näkökulmaa moneen juttuun. Mutta makuasioitahan nää tietenkin on.

Oon erittäin myöhässä tän hypeni kanssa, mutta tilasin viimein Rowlingin Casual Vacancyn itelleni. Loppukuu taidetaankin olla sitten syömättä, mutta haluan kyllä ehdottomasti lukea ko. kirjan jo ihan silkkaa uteliaisuuttani. Jännittävää nähdä, millaista jälkeä Row tuottaa Pottereiden ulkopuolella. Ja luonnollisesti kirjastosta tuota nyt ei saa ikinä, tokkopa sitä siellä edes englanniksi on. Luenpa siis sitä ja syön kahdenkymmenen sentin nuudeleita. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Haruka - 14.01.2013 10:22:50
Kun täällä on elämäkerroista puhuttu nyt hetken aikaa, niin tunnustan itsekin lukeneeni sellaisen... Nimittäin Red Hot Chili Peppersin laulajan Anthony Kiedisin (jonka Larry Sloman on toimittanut) Scar Tissue eli suomeksi Arpikudos... Se on muutamaan otteeseen tullut kahlattua läpi, vaikka siinä puhutaan huumesekoiluista ja naisten kaatamisesta, mutta se jaksaa kumminkin huvittaa ja hämmästyttää, että Anthony on selvinnyt hengissä kaikista niistä hulluista vuosista ja on nykyään rauhoittunut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Okakettu - 14.01.2013 12:35:38
Lainaus
Goodreadsin kautta mieleen palautui myös eräs vuosi sitten lukemani kirja, joskaan ei sen nimeä! Tunnistaisikohan joku teistä? Kirjassa seikkaili ainakin joku sokea, vähän katkeroitunut tapaus (muistaakseni tyttö) ja sitten joku toinen, mahdollisesti vähän erikoisempi tyyppi. Juoneen liittyivät jotenkin taideteokset, joista kirjassa taisi olla ihan kuviakin. Ellen ihan väärin muista, taideteosten aiheet olivat uskonnollisia, ja uskonnollisuus taisi olla läsnä tarinassa muutenkin. Musta tuntuu, että jossain vaiheessa seikkailtiin myös Roomassa tai Vatikaanissa tai jossain juuri näitä taideteoksia etsimässä...
Kuulostaa Bjørn Sortlandin teokselta Silmätyksin? :> Siitä on jo aikaa, kun itse luin, mutta todella mielenkiintoinen kirja yhtäkaikki! Esimerkiksi juurikin uskonnollisuutta oli käsitelty kiinnostavasti, ja kaltaiselleni sivistymättömälle otukselle kirja oli myös samalla kristillisen taiteen oppitunti.

Täältäkin löytyy muuten kanssa Goodreadsin käyttäjä (http://www.goodreads.com/user/show/13247503-laura), saapi lisäillä jos tahtoo. Olen löytänyt sivuston ihan vasta, enkä oikein osaa vieläkään käyttää (nimimerkki "tajusin vasta eilen miten nuo omat 'hyllyt' toimivat"), mutta aa, tykkään silti! Sugaredin tavoin minustakin on hauska nostalgisoida vanhoja lukukokemuksia, vaikka koetan muistaa vastikään luettuja kirjojakin aina arvioida. Lisäksi olen ihan koukussa noihin Goodreadsin tarjoamiin kirjasuosituksiin - niissä masentaa vain se, että maailmassa on kertakaikkiaan liikaa luettavaa!

Sitten minun on pakko puhua vähän Diana Wynne Jonesin Tuli ja myrkkykatkosta. Kiitos Finin ihanaisen osta/myy/vaihda-topan, sain kyseisen teoksen hankittua viimein itselleni omaksi. All the feels ja silleen. Olen kyseiseen kirjaan ihan naurettavan mieltynyt, mutta kun se on vain niin täydellinen. Erästä bloggaajaa (http://twosidestonowhere.blogspot.fi/2007/11/introducing-two-sides-bookblogs-1-fire.html) lainatakseni: People talk about the book, the one which sums up your entire world view, encapsulates the way you think, and cliched as it may sound, for me, Fire and Hemlock is that book. Omalla kohdallani kirja kolahtaakin aika henkilökohtaisella tasolla, mutta on se muutenkin hieno; mielenkiintoinen kasvutarina ja kuvaus 1980-luvun Englannista, täynnä mysteereitä ja äärimmäisen monitasoinen. Maagisrealismia parhaimmillaan!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 14.01.2013 13:25:18
Hyvä kun tuli puheeksi tämä Goodreads! Ikinä ennen kuullutkaan, mutta nyt sitten rekkasin tuonne ja lisäsin tänä vuonna luetut kirjat + pari viime vuodelta. En oo pitkiin aikoihin pitänyt kirjaa siitä mitä oon lukenut ja muistini on lyhyt mutta huono, joten en saanut sinne vielä kovinkaan montaa kirjaa... mutta tästä on hyvä aloittaa tuon käyttäminen! Mut (http://www.goodreads.com/fierte) voi lisätä kans jos haluaa.

Elämänkertoja, elämänkertoja... en tykkää. Mussa ei oo tarpeeks ullataalasmaata jotta voisin kiinnostua niistä. Joskus kirjojen lopussa on liitteet/jälkisanat, joissa kerrotaan vähän kirjailijasta, ne on kivoja. Mut joidenkin muusikkojen/muiden ihmisten elämänkerrat... eh... ei kiitos. Mut on ne jees niille jotka tykkää. Muutenkin mun kirjamaku on jokseenkin omituinen ja...

Lainaus käyttäjältä: sienna
Luenpa siis sitä ja syön kahdenkymmenen sentin nuudeleita. :D
Hienosti tiivistit koko mun elämäni. :DD Mut siis niin, ite en oo vieläkään ehtinyt alottaa tuota Paikka vapaana -kirjaa (pointsit niille jotka lukee sen enkuks) mutta oon selaillut sitä kamalasti ja se vaikuttaa mukavalta. Rowlingin kirjoitustyyli on niiiiiin simppeli ja helppo, että sen kirjat lukee tosi nopeesti. En usko saavani tuosta mitään kirjallista elämystä, mutta Rowlingin kirjoista mun lukeminen sai alkunsa joten mä kunnioitan sitä paljon kirjailijana. Ja onhan ne Potterit yhä hyviä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 18.01.2013 13:28:15
Jostain syystä itseeni ei ole tuo Goodreads ikinä kolahtanut. Kokeilin sitä kolmisen tai nelisen kuukautta 2011, mutta siihen se sitten jäi. Minun mielestäni se oli kömpleö ja raskas. Osaltaan huonoon käyttökokemukseen vaikutti se, että jos halusi laittaa kirjan luetuksi, ei voinut laittaa vain kuukautta ja vuotta, kun sen oli lukenut. Jos halusi sen kuukauden, oli pakko heittää myös päivämäärää kehiin. Kyllähän se silloin on helppoa, jos ymmärtää käyttää jotain kirjapäiväkirjaa tai muuta, mutta itselläni ei vain riittänyt pitkäjänteisyys semmoiseen, että jaksaisin pitää päivämäärät kondiksessa. Ja mikään vähän sinnepäin -päivämäärityssysteemi ei minulle kelvannut. Silloin myöskään en tiennyt oikeastaan ketään, joka palvelua käyttäisi, joten se vähän jäi.

Perinteinen paperille luettujen kirjaaminen on omasta mielestäni paljon kätevämpää ja paperinippua voi aina kuljettaa mukana joka paikassa. Olenkin kirjannut vuoden 2011 alusta asti kaikki lukemani ylös. Vähän harmittaa, kun en saanut tehtyä kirjapäiväkirjan kirjoittamisesta tapaa jo kolmannella tai neljännellä luokalla, mutta väitän kyllä silti tietäväni varsin hyvin, että mitkä kirjat olen lukenut ja mitkä en. Joistain lastenkirjoista en ole ihan varma, kun lukemisesta saattaa olla yli vuosikymmen aikaa. Lisäksi kun kuulun niihin, jotka oppivat lukemaan ennen kouluikää, niin kaikkia ei tietenkään voi muistaa.

Mut siis niin, ite en oo vieläkään ehtinyt alottaa tuota Paikka vapaana -kirjaa (pointsit niille jotka lukee sen enkuks) mutta oon selaillut sitä kamalasti ja se vaikuttaa mukavalta.
Meillä se ei taida olla vielä edes kirjastossa. Arvostan kyllä suuresti sitä, että yleensä kirjat tulevat paikalliseen todella nopeasti, ne ovat asiallisesti muovitetut ja muutenkin kirjaston palvelu pelaa kuin unelma, mutta joskus jotkin kirjat tulevat kuukausia jäljessä, vaikka kyse olisi tosiaan jostain vuoden ensimmäisistä kuukausista ja budjettia olisi ihan kivasti vielä käyttää. Joskus talvikuukausina, marraskuussa ja joulukuussa (jopa lokakuussa) on joskus niin, etteivät heti hanki kirjoja, koska rahat ovat aika lopussa, mutta nyt jostain syystä tuo Paikka vapaana laahaa perässä, vaikka on jotakuinkin kuukausi julkaisusta. Hrrm.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: miukeli - 19.01.2013 03:39:55
En ainakaan ole huomannut että täällä olisi puuttu Milja Kauniston Synnintekijästä? Koska mikään kirja ei ole päässyt juonellaan yllättämään minua kuten tämä.
Olin aivan innoissani tuosta kirjasta saadessani sen eilen kätösiini ja luin sen reilut 300 sivua kokonaisuussaan tänään (taino eilen, onhan kello jo kolme yöllä). Lyhyesti sanottuna kirja kertoo suomalaisesta Olavi Maununpojasta, joka matkustaa 1400-luvulla Pariisiin papiksi oppimaan, ja kuten kirjan nimikin jo kertoo, joutuu aikamoiseen soppaan himojensa kanssa - elämä Ranskanmaalla mies- ja naisporttoineen, naismiehineen ja miesnaisineen sekä sodomiittipiispoineen ei ole aivan sitä mitä viaton suomalaispoika odotti.

Kirjan alkusivuilta asti olin täysin rakastunut Kauniston käyttämään kieleen, se ei ole ollenkaan sitä monen suomalaiskirjailijan suosimaa tökstöks-kieltä (anteeksi, en keksi parempaakaan termiäjoten kutsun sitä tökstöks-kieleksi - tarkoitan suorasukaista kirjotutyylia 3 sanaisine lauseineen ja masennuksessa ja kurjuudessa rypevine henkilöineen). Kirjan tyyli on hyvin soljuva, kuvailu on silmiä hivelevää ja se vain imaisee sisäänsä niin ettei malta laskea käsistä ennen kuin saa tietää loputkin.

Tuo kerrontatyyli ja juoni tuovat lähinnä mieleeni Oscar Wilden Telenyn ja George R. R. Martinin kirjojen sekoituksen irstaine kuvauksineen ja sanankäänteineen sekä karuine totuuksineen hygieniasta ja sisälmysmakkaroista. Ja todellakin tuo juoni! Ensimmäiset 200 sivua ajattelin että Synnintekijä on kuin todellakirjoitettu ficci, todennäköisesti sekä hetero että slash-fanien mieleen. Mutta sitten tuli se kirjan suurin paljastus (jota en kyllä aio kertoa, joten voi lukea huoleti, ja kirjan lukeneet kyllä tietävät mistä puhun) ja koko kirjasta rakentama kuvani meni sirpaleiksi. Mikään juonenkäänne ei ole jättänyt minua samanlaiseen olotilaan, mut tossa toi tuli ihan puskan takaa...istuin 10 minuuttia raivoissani, haltioissani ja täysin puulla päähän lyötynä miettien että "Anteeksi kuinka?!"

En todellakaan voi kuin nostaa hattua Kaunistolle, en malttanut laskea kirjaa kädestäni pitkäksi aikaa ja janosin saada tietää lopun, joka sekin pääsi yllättämään. Ja sisällöltään kirja on paljon muutakin kuin yksittäisen opiskelijan paininta "syntiensä" kanssa. Siinä nousevat niin naisten, miesten kuin seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajien asemat ja roolit esille ja niitä kyseenalaistetaan, mutta silti pysytään esimerkillisen hyvin ajan hengessä.
Suosittelen lämpimästi etenkin, jos sattuu pitämään Oscar Wilden töistä, C. J. Sansomin kirjoista (esim. Luostarin varjot) tai muuten vaan historiaan sijoittuvista tarinoista, tuossa tulee pakanauskoa, keskikesänjuhlia ja likaisia pariisilaiskatuja koluttua perin pohjin!

Ja sitten olisi kysymys, jota pohdin itse tuota lukiessani (ja jos siitä ollaan jo keskusteltu, olen pahoillani toistaessani sen): Suositteko enemmän suomalaisten kirjailijoiden kirjoja vaiko ulkomaalaisten? Vai eikö kyseinen seikka vaikuta ollenkaan kirjaa valitessanne? Miksi?
Itse voin rehellisesti sanoa, että olen paljon hanakampi olettamaan, että ulkomaalainen, suomeksi käännetty kirja on hyvä kuin aivan supisuomalainen. Osaksi luulen sen johtuvan siitä, että luen melkein ainoastaan fantasiaa  tai historiaan sijoittuvia kirjoja, enkä ole törmännyt kuin muutamaan lukemisen arvoiseen suomalaiseen. Ja toinen syy on tuo inhoni "tökstöks-kieleen" kirjoissa, sillä rakastan kuvailua ja mielenkiintoisia vertauskuvia, ja tosiseikka vaan on että muissa maissa sitä tunnutaan harrastavan paljon enemmän kuin täällä Suomessa. Eli siis suosin ehdottomasti ulkomaalaisten, etenkin brittiläisten ja saksalaisten kirjoittamia kirjoja - mutten tietenkään jätä lukematta, jos törmään hyvään suomalaiseen kirjaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 22.01.2013 10:40:13
J.K. Rowling - Paikka vapaana

Rowling tosiaankin siirtyi pois Potter-alueelta tätä kirjoittaessaan. Kiltin velhopojan tekstin tilalle on kirjoitettu kaunistelematon versio erilaisista ihmisistä ja heidän elämistään. Mikä tahansa näistä tapahtumista voisi olla täysin totta. Osaksi meni niin pitkään tämän lukiessa koska kirja ei onnistunut säväyttämään toivotulla tavalla. Pakko myöntää, että pikkuruisen kaupungit pienet piirit ja juorut pitivät otteessaan ja siksi jatkoin lukemista vaikka jokin syvällisempi kiinnostus tätä kirjaa kohtaan puuttui. Kirja kertoo monen eri perheen ja ihmisen elämästä ja alkuun olin vähän sekaisin nimien kanssa, mutta pian juttuun alkoi päästä mukaan. Tarina käsitteli kaikkea aina huumeista seksiin ja sydänkohtauksista juonitteluun. Kun kaikki tapahtumat nidotaan yhteenvedoksi, voisin sanoa, että tämä kirja oli aika ahdistava ja masentava. Kirjan henkilöillä kaikilla tuntui menevän huonosti tavalla jos toisella eikä heidän elämäntyylissään ollut kehumista. Olisin odottanut sinne sekaan edes yhden normaalin perheen, joilla kaikki oli hyvin. Lopun tramaattisten tapahtumien jälkeen "otettiin opiksi" niin kuin useissa kirjoissa, mutta silti tämä tuotos jätti vähän kitkerän maun suuhun. Kelvollinen kirja luettavaksi kerran, mutta siinäpä se sitten onkin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 22.01.2013 11:13:13
Ja toinen syy on tuo inhoni "tökstöks-kieleen" kirjoissa, sillä rakastan kuvailua ja mielenkiintoisia vertauskuvia, ja tosiseikka vaan on että muissa maissa sitä tunnutaan harrastavan paljon enemmän kuin täällä Suomessa.
!! Kokeile Waltaria ja Hotakaista (erityisesti Hotakaiselta tuo Jumalan sana). En nyt sanoisi meidän kahden kirjamaun menevän täysin yhteen (kelläpä menis mun kaa) mut ainakin me kummatkin tykätään Wildesta! :DD Itsekin oon aikoinani ollut vähän nihkeä suomenkielistä kirjallisuutta kohtaan, mutta vain siksi että en ollut vielä löytänyt niitä helmiä. Esikoiskirjailijat mä välttelen kaukaa (älkää kivittäkö), mutta näihin tunnetuimpiin nimiin kantsii tutustua. Seppo Jokiset ei ihan oo mun juttuni (vaikka asutaankin lähekkäin hähä!), mutta Linna on hieno kirjailija (jos siis pitää sen tyylisistä kirjoista) ja juurikin nuo kaksi aiemmin mainitsemaani nimeä ja... ja. Pidän kovasti Oksasen kirjoitustyylistä, mutta en pidä sen kirjojen aiheista ja juonenkulusta. Mua kiinnostaa historia hyvin hyvin vähän ja Oksanen onnistuu kirjoillaan tappamaan mun vähäisenkin innon siihen. Maria Jotunin kirjoja kantsii muuten myös vilkuilla! Ja... itse lisäisin vielä, että kierrä Tervot kaukaa. Tai ainakin niin mä teen. (Layla on ainoa jonka viitsin lukea siltä.) Kertoisin vielä lisää suosituksia suomalaisesta kirjallisuudesta, mutta jotenkin oon jumittunut kuluttamaan liikaa Waltaria niin että...

(Ja olen eri mieltä tuosta "tosiseikka vaan on että muissa maissa sitä [kuvailua ja vertauskuvia] tunnutaan harrastavan paljon enemmän kuin täällä Suomessa." Mun mielestä täällä on sitä ihan siinä missä muuallakin. Ehkä vähän harvinaisemmat kirjailijanimet tarjoaa sitä... koska yleensä mitenkään kovin rönsyilevää ja/tai erikoista kirjoitustyyliä ei löydy myyntilistojen kärkisijoilta. Ai niin, vielä yks suomalainen kirjailija! Juhani Aho! Joo! Tutustukaa Juhani Ahoon! Niin ja nyt muistui vielä yks nimi... Joel Haahtela. Lumipäiväkirja upposi muhun joskus neljä vuotta sitten (16-vuotiaana) eli sitä voisin suositella. Mistä tulikin mieleeni, täytyykin joku päivä lukea tuo Perhoskerääjä... mut siis Haahtelan kieli on erittäin kaunista!)

Ja vastaanpa sitten itse samalla tähän kysymykseen.

Suositteko enemmän suomalaisten kirjailijoiden kirjoja vaiko ulkomaalaisten? Vai eikö kyseinen seikka vaikuta ollenkaan kirjaa valitessanne? Miksi?
On varmaan jo tullut selväksi, että mä pyrin lukemaan vähän kaikkea. :DD En yleensä katso kuka kirjan on kirjoittanut tai mistä maasta se on kotoisin, mutta kieltämättä onhan se jotenkin suurempi kynnys lukea suomalaista kirjallisuutta kuin kirjoja maailmalta... viime aikoina oon tykästynyt irlantilaiseen kirjallisuuteen, sitä ennen luin kamalasti venäläistä. Nyt alan vähitellen lipua irlantilaisesta kirjallisuudesta (no hitto kun sitä ei ole käännetty tarpeeks suomeks! Iirin taitoni ei riitä lukemaan alkuperäiskielellä) suomalaiseen kirjallisuuteen. Mulla nää menee vähän kausittain. Mut mut, näin yleisesti voisin sanoa että luen suomalaista siinä missä muutakin. Ranskalaista kirjallisuutta oon luultavasti lukenut eniten, mutta suomalainen on varmaan mulla toiseks luetuinta. Tykkään lukea suomalaista, koska silloin ei tarvii turvautua käännöksiin vaan saa lukea alkuperäisteosta. : ) Pitää vaan löytää ne helmet sieltä hiekanmurujen joukosta!

Ja voi ei, Q+Blackin arvostelu Rowlingin kirjasta ei kuulosta lupaavalta. :/ En oo vieläkään aloittanut tuota, kun pelkään pettyväni siihen niin pahasti ja...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 22.01.2013 13:49:53
Suositteko enemmän suomalaisten kirjailijoiden kirjoja vaiko ulkomaalaisten? Vai eikö kyseinen seikka vaikuta ollenkaan kirjaa valitessanne? Miksi?
Mä olen säälittävän huono lukemaan suomalaisia kirjoja, vaikka runoja luenkin kyllä sitten taas aika paljonkin. Jotenkin se runon merkitys ja tunne ja kaikki välittyy paremmin alkuperäiskielellä. Tai siis kirjailijan kielellä, eli luen englantilaisten runoilijoiden runot sitten englanniksi.
Ehkä tuntematon sotilas ja kaikki muut pakolliset luettavat peruskoulussa on saanut mut karsastamaan suomalaista kirjallisuutta, vaikka onhan täälläkin paljon hyviä kirjailijoita ja kirjoja. Sofi Oksasta olen lukenut, ja suomalaista fantasiaa, mutta muuten ei oikein nappaa. Pitäisi ehkä vain mennä kirjastoon ja väkisin lainata kasa pelkästään suomalaisia kirjoja, niin pääsisi tästäkin jutusta eroon. Vihaan yli kaiken itsessäni sitä, että en tykkää jostakin, ja koetan aina parhaani mukaan poistamaan sellaiset piirteet itsessäni. Jaadi jaadi, tulipas tyhjänjauhantaa, mutta vastaukseni on: ulkomainen kirjallisuus vaikuttaa mielestäni mielenkiintoisemmalta. Paitsi historiikit. Suomalaiset historiikit on mahtavia, mutta niitä ei kai lasketa nyt lukuun.

-LadyLaga!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: June - 22.01.2013 16:21:47
Täytynee ottaa osaa keskusteluun J.K. Rowlingin uusimman teoksen osalta, kun luin sen loppuun juuri viikonloppuna. Vaikka se käsitteleekin kaikkia mainittuja raskaampia aiheita, minusta lukeminen ei missään vaiheessa tuntunut mitenkään rankalta - jotenkin Rowling kirjoittaa tosi kevyttä ja helppolukuista tekstiä. Muutenkin kirja oli mielestäni ihan hyvä, ja löytyi sieltä yksi kohta, mikä oli niin oivaltava kuvaus elämästä, että täytyi muisiin asti kirjoittaa!

Suositteko enemmän suomalaisten kirjailijoiden kirjoja vaiko ulkomaalaisten? Vai eikö kyseinen seikka vaikuta ollenkaan kirjaa valitessanne? Miksi?

Luen itse ihan selvästi enemän ulkomaalaista kirjallisuutta. Suomalaisten tuotannosta varsinaisesti pidän varmaan ainoastaan Sofi Oksasesta, mutta toisaalta en kyllä ole tutustunutkaan kovin suomalaisvalikoimaan. Ehkä ulkomaalaista lukee mieluummin jo sen puolesta että tapahtumat sijoittuvat jonnekin muualle kuin Suomeen, ja onhan ulkomaisissa enemmän valinnanvaraa tyylilajissa.

Mä olen säälittävän huono lukemaan suomalaisia kirjoja, vaikka runoja luenkin kyllä sitten taas aika paljonkin. Jotenkin se runon merkitys ja tunne ja kaikki välittyy paremmin alkuperäiskielellä. Tai siis kirjailijan kielellä, eli luen englantilaisten runoilijoiden runot sitten englanniksi.

Minäkin allekirjoitan tämän. Luen paljon mieluummin romaanejakin alkuperäiskielellä, sillä oletuksella että alkuperäiskieli on englanti, mutta runot haluaisin aina lukea alkuperäiskielellä. Toki silloin täytyy tehdä myönnytyksiä jos kieltä ei osaa, mutta muuten runosta tuntuu saavan enemmän irti sillä kielellä millä se on kirjoitettu. Lainasin eilen Katri Valan kootut runot, ja pidän niistä - suomi on kuitenkin niin kaunis kieli, että on kivaa lukea suomalaista runoutta. Äikän kakkoskurssin alkupuolisko oli meillä pelkkää runoutta, ja en tiedä, jotenkin olen aika innostunut niistä! Luetteko te paljon runoja? Jos niin, ketkä ovat lempirunoilijoitanne?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 22.01.2013 16:33:32
Luetteko te paljon runoja? Jos niin, ketkä ovat lempirunoilijoitanne?

Olen moukka ja luen ainoastaan Bukowskia. Se on tarpeeksi groteskia, maanläheistä ja epätasa-arvoista tekstiä, jotta kykenen ymmärtämään sitä. Itse en ole Bukowskilta omiin runoihini ole omaksunut mitään muuta kuin joitain rytmitystapoja, joten varmaan kirjoittaisin sitten jotain sisällöllisesti bukowskimaisempaa, jos lukisin vaikka Eino Leinoa.

Runokirjojen aloittaminen on jotenkin niin työlästä. Ajattelin pitkään, että runous on vähän kuin luuserilaji kirjallisuudessa eivätkä sitä ketkään "oikeat" kirjoittajat tee. Mutta oikeastaan, kun on törmännyt joihinkin kivoihin säkeisiin, niistä tulee helposti paljon rakkaampia kuin romaaneista. Mielenkiintoista oikeastaan.

Juice Leskistä on myös joskus tullut yksi kirja luettua, mutta vaikka pidin hänen runoistaan, en kuitenkaan saanut toista lainattua - mikä ehkä kertoo, etten pitänyt niistä tarpeeksi. Tähän aiheeseen liittyen voisi kyllä myös kysyä, mikä on lempirunokirjanne? Itse tykkäilin paljon C. Bukowskin kirjasta Päivät karkaavat kuin villit hevoset yli vuorten, vaikka se taitaakin olla "vain" head lighteja hänen uraltaan eikä mikään hänen joskus muinoin itse kokoamansa teos.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 22.01.2013 19:31:35
Luetteko te paljon runoja? Jos niin, ketkä ovat lempirunoilijoitanne?
Luen. Lempparini on niinkin "tuntematon" eikä yhtään kliseinen... Shakespeare, ja samasta tittelistä Shakespearen kanssa kamppailee Edgar Allan Poe. Lempirunoni on Edgar Allan Poen Raven.



Once upon a midnight dreary, while I pondered weak and weary,
Over many a quaint and curious volume of forgotten lore,
While I nodded, nearly napping, suddenly there came a tapping,
As of some one gently rapping, rapping at my chamber door.
`'Tis some visitor,' I muttered, `tapping at my chamber door -
Only this, and nothing more.'


Ah, distinctly I remember it was in the bleak December,
And each separate dying ember wrought its ghost upon the floor.
Eagerly I wished the morrow; - vainly I had sought to borrow
From my books surcease of sorrow - sorrow for the lost Lenore -
For the rare and radiant maiden whom the angels named Lenore -
Nameless here for evermore.








Siinä kaksi ensimmäistä säkeistöä edellämainitusta runosta. <3 Rakastukaa kaikki Poen synkkään runouteen. <3
Rakastan myös Kalevalaa, ja kalevalaista runomittaa. <3
Ja Eino Leinoa. <3

Onko kukaan lukenut maamme ykkösnaisen (Jenni Haukion) runoutta? Jos olette, niin mitä mieltä olette niistä?
Itse ostin ihan uteliaisuuttani pari rouvan runokirjaa, ja tykästyin. (:

-LadyLaga!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 22.01.2013 21:28:18
Suositteko enemmän suomalaisten kirjailijoiden kirjoja vaiko ulkomaalaisten? Vai eikö kyseinen seikka vaikuta ollenkaan kirjaa valitessanne? Miksi?
Ulkomaista suomennettua tulee eniten luettua. Varmaankin siksi, että sieltä tulee paljon hyvää fantasiakirjallisuutta ja se puoli on vasta nousussa suomessa. Suomalaistakin toki tullut luettua.

Luetteko te paljon runoja? Jos niin, ketkä ovat lempirunoilijoitanne?
En lue runoja. En ole koskaan tajunnut niiden "hienoutta"  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 24.01.2013 22:51:17
Luetteko te paljon runoja? Jos niin, ketkä ovat lempirunoilijoitanne?
Englanninopintojeni myötä runouden maailma on avautunut mulle ihan eri tavalla kuin koskaan aiemmin. :) En lue runoja erityisen paljon, mutta ne kuitenkin kiinnostavat, etenkin vanhempi runous! Tykkään kovasti mm. Christina Rossettista, Louise Boganista, Lord Byronista ja Stephen Cranesta, ikivanha Geoffrey Chaucerkin on tällä hetkellä aika kova juttu.

Nyt on muuten pakko tulla hehkuttamaan erästä kirjaa! Niille, jotka tykkäävät YA:sta, dystopiasta ja fantasiasta – Susan Ee: Angelfall. Koukuttava, tummasävyinen, kutkuttava, jännittävä, kertakaikkiaan upea! Mulla on pitkästä aikaa kunnon teini-ihastus kirjaan... ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 24.01.2013 23:30:35
Gena Showalter - Intohimon pimeä puoli

Kyllä tätä odotettiinkin vesi kielellä kokonainen vuosi! Jo ensimmäisestä pokkarista lähtien rakastuin tähän sarjaan eikä se tunnu laantuvan vaikka tämä kirja ei paras sarjan kirja ollutkaan. Tässä sarjassa on samankaltaisuuksia BDB:n kanssa, joten ehkä siksikin tämä on loistavaa luettavaa. Tässä päästiin taas menoon kunnolla mukaan ja päätarinan lisäksi oli pari sivujuontakin mukana, joista osa pohjusti selvästi tulevaa pokkaria. Kyllähän sen kaavan näissä yleensä jo tajuaa alkumetreillä, mutta tässä tarinassa aivot pääsivät kunnolla raksuttamaan kun piti miettiä et "miten ne oikeen selviää tosta". Mukana oli tottakai aiempia hahmoja ja uusia juttuja paljastui tässä lisää... kuten esimerkiksi Ashlynin raskaus, josta sai tietää vähän lisää herkullisia juttuja. Tapahtumaan riitti taas tasaisena virtana alusta loppuun. Aeron on alusta asti ollut suosikkejani, mut tässä siitä tuli vähän nössykkä. Olivia taas oli vähän outo hahmo. Siveellinen, mutta ei todellakaan siveellinen. Ja ennen niin hauska Legion otti tässä päähän suuresti. Pakkaa on taas sekoitettu tarinan osalta kunnolla, joten sitä jatkoa janoan kovasti!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 28.01.2013 17:20:41
Jenny Downham - Ennen kuin kuolen

"16-vuotias Tessa sairastaa parantumatonta leukemiaa, ja elinaikaa on enää viikkoja. Niinpä Tessa tekee luettelon asioista, jotka hän vielä aikoo ottaa irti elämästään. Irtiottoa ne ovatkin: pitää ajaa autoa, rikkoa lakia, käyttää huumeita, saada seksiä. Paras ystävä Zoey tarjoutuu auliisti auttamaan.

Tessan äiti on muuttanut kotoa, isä taas on jättänyt työnsä Tessan vuoksi tämän sairastuttua neljä vuotta sitten. Uhrautuvan isän ja uhittelevan Tessan yhteentörmäykset ovat väistämättömiä. Myös suhde äitiin, Zoeyiin, pikkuveli Caliin, kotisairaanhoitajaan ja muihin läheisiin on aikaa vastaan kilpailevan nuoren mielialojen armoilla. Tessa vuoroin kehrää, vuoroin kynsii.

Tehtäväluettelo alkaa vääjäämättömästi toteutua ja tarjoaa monta hauskaa ja hirtehistä hetkeä. Mutta se, mitä itse haluaa, ei aina ole sitä, mitä oikeasti tarvitsee. Naapurin Adam tuo Tessan elämään rakkauden. Tessan kasvutarina on kaunis ja elämäntyö päättyy arvokkaasti."


Luin tuon viimeyönä, enkä nukkunut silmäystäkään. "Teinikirja" piti mut otteessaan ja itkeä vollotin vääjäämättömän lopun viimein tultua. Loistava kirjailija, jolla taito pitää lukija otteessaan. Mahtava suomennos myös. Kirja antoi anarkistisen fiiliksen, sellaisen, että perkele, sun on pakko tehdä elämälläsi jotain! Sun on pakko tehdä juuri niin kuin SÄ haluat, koska elämä on liian lyhyt tanssittavaksi muiden pillin mukaan. Rakastan sitä tunnetta. Sai mut kirjoittamaan jopa ihan oman 30 things to do before I die -listani, vaikka aikomuksena ei ole vielä heittää veivejä ihan piruuttanikaan. Kukaan lukenut? Mitä mieltä? Suosittelen kaikille lämmöllä. (:

-LadyLaga!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 28.01.2013 18:17:43
LadyLaga: Oi, tuo kirja tempaisi minutkin täysin mukaansa! Se jäi mieleen ja vaikka lukemisesta taitaa olla pari vuotta, ei juonta tarvinnut liiemmin kaivella muistin syövereistä.

Alusta lähtien oli selvää, ettei kyseessä olisi sellainen tapaus, jota lueskelee pikkuhiljaa läpi, vaan kirja täytyi lukea niin kuin se oli kirjoitettu: kiihkeästi. En osaa selittää, miksi, mutta kiihkeä tuntuu hyvälle sanalle kuvaamaan asennetta, joka kirjasta näkyy. Loppuvaiheissa kammoksuin ajatusta siitä, että viimeiseksi joutuisin sietämään jonkinlaista teeskenneltyä "nyyh-mä-kuolen-nyt-hyvästi" -kohtausta, mutta lopetus olikin vahva positiivinen yllätys. Oikeastaan koko kirja oli. Suosittelen!♥ (Meillä kirja muuten siirrettiin hyvin pian nuortenosastolta aikuisille suunnattujen pariin, mikä harmittaa minua. Juuri tällaisia nuortenkirjoja tarvitaan enemmän.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Tundra - 28.01.2013 19:01:57
Taidan olla ihan auttamattoman myöhässä, mutta sain just eilen viimeisen The Hunger Games -trilogian kirjoista loppuun. Mulla oli ulkomailta ostettu ensimmäinen osa, jonka luettuani oli pakko tilata netistä enkuksi ne kaksi viimeistäkin, jotka lukaisinkin sitten parin vapaapäiväni aikana putkeen. ;D Mulla oli hirveitä ennakkoluuloja tuota trilogiaa kohtaan ("kuitenkin joku toinen Twilight, paska lovestory blahblahblah") ja sen lisäksi kirjojen ollessa niin hankalasti saatavana kirjastoista just nyt, en ollut jaksanut vaivautua aiemmin edes ottamaan selvää siitä, mistä tuossa nyt sitten on tarkemmin ottaen kyse.

Varmaan osittain juuri ennakkoluuloistani johtuen yllätyin kyllä positiivisesti - sellainen olo, että oon taas kaivanut sisäisen fanityttöni esille ensimmäistä kertaa Pottereihin rakastumisen jälkeen. Katnissiin en osannut oikein samaistua mutta ei nyt ole mitään tyttöä vastaankaan, mutta hei, PEETA, anyone? :-* Idea on aivan älyttömän kiinnostava, kerronta mukaansatempaisevaa ja tunnelma tiivis. Minäkertojasta johtuen välillä tuntui, että olen ihan oikeasti mukana tapahtumissa, mikä ei aina juonen huomioonottaen ollut hirveän kiva fiilis. Vaikutuksen se teki kuitenkin.

Pidin myös siitä, miten nuo kirjat eivät helppolukuisuudestaan ja viihdyttävyydestään huolimatta olleet ihan pelkkää hömppää, vaan koko The Capitol vs. other districts -kuvio laittoi oikeasti ajattelemaan sitä, miten yhtä jyrkkiä luokkaeroja näkee nykymaailmassakin, ja miten yhteiskunta voi aivan mainiosti olla menossa tuohon pisteeseen tulevaisuudessa. Se, että jostain sellaisesta kuin The Hunger Games tehdään tosi-tv-viihdettä, oli irvokasta, mutta samalla ah-niin-mieleenpainuvaa. Ja pointsit siitä, että trilogiassa oli romantiikkaa sen menemättä ihan liiallisuuksiin (vaikka no joo, okei, miksi kaikkialla pitää aina olla kolmiodraama?! Mitä siitä tässäkin hyödyttiin?).

Olen kyllä monen muun kanssa samaa mieltä siitä, että kirjojen taso laski koko ajan ja viimeinen oli jo huomattavasti huonompi kuin kaksi ensimmäistä. Siinä missä The Hunger Games ja Catching Fire pitivät mut otteessaan ihan puhtaasti juonen ja kerronnan vuoksi, oikein janosin tietää, mitä seuraavaksi tapahtuu, niin Mockingjayn kahlasin läpi oikeastaan vain sen voimalla, että aiemmat kirjat oli hyviä. No joo.

Historiaa tehtiin joka tapauksessa: mä en enää taidakaan olla pelkkä Potter-tyttö.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nide - 28.01.2013 19:23:30
Pakko työntää lusikka soppaan (myöhässä, kuten yleensä).

Mä olen lukenut nyt Nälkäpeli-triologiaa suomeksi ja päässyt Vihan Liekeissä alle puoleenväliin. : P Ei sillä, tarina on hyvä, voi eläytyä, mutta joulun jälkeen en ole avannutkaan koko kirjaa (ko. triologia samassa paketissa). Itselläkin oli hieman ennakkoluuloja, olin vähän siihen malliin että "eihän tuo voi olla hyvä, mikä idea?" :`D Ei oikeasti, tajuan nyt mielipiteeni idioottimaisuuden, olisi vain pitänyt aloittaa aikaisemmin niiden kumoamisen.

Toisaalta, jatkaisin lukemista jos mä en sais aina kamalaa selkäkipua/pahoinvointia kun avaan kirjan. En tiedä mistä johtuu, mutta mä en vain pysty lukemaan sitä vaikka haluaisin. Tulee olo kuin istuisi kuumassa autossa kesällä ilman ilmastointia. Höh.

Kenelläkään muulla ongelmaa, että joitain kirjoja ei vain pysty lukemaan vaikka kuinka haluaisi?
Ei sillä, mutta kuten jo totesin, mulle tulee vaan niin silmittömän huono olo, että parempi kuin jättää lukematta. Sama on toistunut mm. Dean Koonzin kirjassa Tiktak. Hyvä kirja, mutta pakko lopettaa ennen puoltaväliä kun meinaa oksentaa (ja mä en edes ole lukenut mitään oikeasti järkyttävää ja mieltä painavaa).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 31.01.2013 01:57:48
D.J. Daugherty - Night School : Yön valitut

Jotenkin tuntui alusta asti kummalliselta, että tässä kirjassa ei ole lainkaan fantasiaa. En meinannut saada millään lailla iskostettua niinkin yksinkertaista asiaa päähäni vaan odotin koko ajan vampyyrien ja ihmissusien loikkaavan esiin. Cimmeria on toden totta taianomainen paikka ja siellä haluaisi melkein käydä itsekin jos meno ei olisi niin diktaattorimaista kuin kirjassa kerrotaan. Juoni oli siinä mielessä todella hyvä, että minä mietin pääni puhki syitä kirjan tapahtumiin, mutta en keksinyt mitään ennen kuin kirjan lopulla juoni vähän alkoi selkeytyä. Yleensä pääjuonen arvaa suunnilleen heti alkuunsa, mutta tässä niin ei ollut. Tosin jotkut juonelliset asiat tässä kirjassa olivat vähän huvittavia, mutta kokonaisuudessaan ei paljoa moitittavaa löydy. Lisäksi pidin kirjan hahmoista suuresti. Allie oli vähän erilainen kirjan sankari, joka on ollut tekemisissä poliisien kanssa eikä ole osannut sopeutua normaaliin elämään veljensä katoamisen jälkeen. Oikein viihteellinen kirja, joka on täynnä mystisiä tapahtumia, rakkausdraamaa ja salaperäisiä ihmisiä. Joku voi vaikuttaa kiltiltä ja vilpittömältä, mutta onko hän sitä todellisuudessa? Enpä malttaisi jäädä odottelemaan jatko-osaa.


Sara Shepard - Täydellinen

En oikeastaan edes tiedä miksi luen näitä kirjoja koska minusta näiden kirjojen tapahtumat ovat vähän yksinkertaisesti kirjoitettuja omaan makuuni. Kai se on se uteliaisuus siitä, että miten kirjailija on alunperin kirjoittanut tarinan ennen sarjaa. Tässä kirjassa kyllä huomasi taas, että sarja ei noudata lainkaan kirjan kaavaa mikä toisaalta on parempi ainakin juuri tämän kirjan osalta koska en pitänyt lainkaan kirjan tapahtumista. Sarjaa voisi luonnehtia tämän kirjan jälkeen aika kesyksi. Plussaa siitä, että juoni ei jää yhden kirjan osalta junnaamaan paikalleen vaan eteenpäin mennään mukavassa tempossa ja jälleen kerran jokainen tyttö saa vuoronperään oman lukunsa, jossa käsitellään hänen ongelmiaan eikä kirjoiteta yhdessä luvussa ylettömästi kaikista koska sitten varmasti harjaantuneempikin lukija alkaisi kohotella kulmiaan. Tämä oli tällaista kevyttä viihdettä parille päivälle ja täytyy myöntää, että aion varmasti lukea jatkoakin vaikka tämä sarja ei suosikkeihin lukeudukaan millään muotoa ainakaan kirjoina.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maigaro - 10.02.2013 11:32:46
Mun tämän hetkiset suosikkikirjasarjat ovat:
Harry Potterit ne on ollu jo kauan ja varmasti tulee aina olemaan mun suosikki sarja.
Soturikissat pari joulua sitten löysin ekan osan kaupasta ja ostin sitten joululahjaksi itselleni ja rakastuin heti. Nää on kans fantasia kirjoja ja kertoo kissoista jotka elävät neljässä klaanissa metsässä. Oon aina tykänny kissoista ja niistä kertova kirjasarja oli pakko lukea. Kirjastosta sitten lainasin loputkin osat ja tykkäsin niistäkin kovasti.

Mä en oo koskaan tykännyt ns aikuisten kirjoista. Oon aika lapsenmielinen edelleen ja tykkään enemmän fantasiasta ja nuorten kirjoista. Siihen Pollux- hevoskerhoonkin oon kuulunut ja sieltä on 89 kirjaa tullu hankittua ja edelleen niitä tykkään lukea.

Twilight- sarjasta oon lukenut ensimmäisen ja viimeisen osan. Kyllä se ihan hyvä sarja on mutten kuitenkaan kokonaan lämmennyt. Oon pitkään halunnut lukea Jane Austinin kirjoja mutten oo vaan saanut aikaiseksi.Ja vois joskus lukea myös Taru sormusten herrasta-trikologian.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 16.02.2013 11:05:56
Kami Garcia & Margaret Stohl - Lumoava kirous

Okei, osaksi minulle meni tämän kanssa niin pitkään koska tarina ei koukuttanut oikeastaan missään vaiheessa. Kai minä sitten olen lukenut tähän päivään mennessä liikaa tämän tyylistä kirjallisuutta kun ei enää jaksa kiinnostaa. Ensinnäkin en tajua miksi tämä on venytetty sarjaksi ja toiseksikin kirjasta olisi saanut lyhyemmän ja ytimekkäämmän jos tuolta välistä olisi vähän poistellut sitä turhaa jaadajaadaata, joka ei mun mielestä juonellisesti ollut mitenkään merkittävää.

Ethan oli musta ihan liian nössykkä ja koko kaupunki ja sen ihmiset olivat kuin muusta maailmasta eroon joutunut ihmismassa, jotka eivät hyväksy kaupunkiinsa mitään uutta. Lena taas tuntui olevan enemmän apaattinen kuin mitään muuta. Tarinaan särmää toi Lenan serkku Ridley sekä Macon-eno ja hänen susikoiransa. Ethanin perheen taloudenhoitajakin olisi ollut loistava persoona jos ei olisi ollut niin nalkuttava akka koko ajan.

Ajottaiset hienosti kuvaillut taikajutut kyllä piristi kivasti tarinaa, mutta ei tarpeeksi.

Tästähän on se leffakin tulossa, mutta se trailerikaan ei herättänyt mussa mitään erikosia tuntoja. Aion nyt kuitenkin käydä sen katsastamassa kun kirjankin luin. Tosin hirveän monet ovat leffaa moittineet koska se ei ole ollut uskollinen kirjalle. Itselle sillä ei ole niin väliä koska Lumoava kirous ei lumonnut minua.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 16.02.2013 18:55:45
Meninpä tässä eilen kirjastoon, ja rakastuin. <3 Siis poistomyyntikirjoihin. <3 Eurolla sai 5 kirjaa, ja yhden 30 sentillä. Ostin sieltä pois kaikki klassikot, ja jätin lahoavan heppakirjat ja muut tietokirjat muille. Mukaani tarttui Shakespearea (A Midsummer Night's Dream, Hamlet sekä Romeo and Juliet) ja Charles Dickensin  Pickwick-kerhon jälkeenjääneet paperit, Johannes Linnankosken Laulu tulipunaisesta kukasta sekä Don Quijote! <3

-LadyLaga!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Vargr - 18.02.2013 03:00:37
Mun pitäisi lukea runoja, mutta en tiedä että mistä aloittaisin. Hmm.

Rakkauteni tulee aina olemaan Sami Hilvon Viinakortti. Luin sen yli vuosi sitten, rakastuin. Omistan kyseisen kirjan ja se on tällä hetkellä luettavana. Aina kun luen sitä, vatsalta putoaa pohja ja alkaa heikottamaan. Niin käy aina kun luen kirjaa josta pidän todella paljon.

Tavoitteenani on lukea Kafkan tuotantoa, koska olen rakastunut kyseiseen kirjailijaan kirjan Keskusteluja Kafkan kanssa vuoksi.

Kirjasarjoja luen nykyään todella vähän, Soturikissoja lukisin, mutta omistan vain ensimmäisen osan ja kaikki on kirjastosta aina lainassa. Luen ne kaikki uudelleen kunhan omistan ne.

Rakastan kirjoja, vaikka lukeminen onkin jäänyt liian vähälle nykyään. Omistan varmaan +100 kirjaa. Pelottaa että mihin saan ne kun niitä on kolminkertainen määrä...

Täytyykin alkaa pitämään kirjapäiväkirjaa! Muah.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 25.02.2013 22:53:37
Becca Fitzpatrick - Loppusoitto

Hihkuin melkein innosta kun odotettu päätösosa kolahti postiluukusta jokunen päivä sitten. Sanomattakin selvää, että tää piti lukea melkein kertarykäyksenä läpi. Toistan varmaan itseäni, mutta rakastan näiden kirjojen maailmaa. Nora on ihanan kipakka tapaus ja Patch sellainen sydäntenmurskaaja ettei mitään rataa. Tässä kirjassa riitti kyllä tapahtumaan taas kiitettävästi ja välillä melkein tuntui ettei pysy vauhdissa mukana. Mietin jo kirjan alkumetreillä, että miten hitossa Nora pystyy selviytymään taakastaan koska hänen valansa vannomisen lisäksi mukana oli myös monta muuttujaa, jotka saattaisivat vaikuttaa lopputulokseen, mutta tässäkin asiassa kirjailijalle annettakoon raikuvat aplodit. Harmi, että tässä ei ollut niin paljon Nora/Patch - kuhertelua kuin olisin halunnut, mutta ainahan voin lukaista kaikki neljä kirjaa uudelleen. Kirjailija oli osannut kyllä luoda pari ylläriäkin tähän kirjaan enkä tiennyt miten reagoida osaan niistä. Jotkut jutut kirjan lopulla jäivät mielestäni vähän auki ja niistä olisin mieluusti halunnut tietää lisääkin. Loppu vähän yllätti, sai silmät hiukan herkistymään ja hymyn huulille. Voih, miksi se loppui jo?!


P.C. Cast & Kristin Cast - Kahlittu

Iiik, haluan kirkua kuin yli-innokas teinityttö! Castin kaksikko alkaa pistää todella haisemaan näiden kirjojen kanssa ja he tulevat saamaan vielä monen tytön sydämen läpättämään erilaisista tunnetiloista! Kun aloitin lukemaan tätä, en olisi malttanut millään lopettaa. Edellisestä kirjasta tutulla tavalla tekstiä tulee mm. Stevie Raen ja Afroditen näkökulmasta. Myös Kalona, Stark ja Refaim saavat oman osansa tässä kirjassa, joka ei ainakaan tekstiä pahenna. Zoey jää tässä kirjassa vähän pienempään rooliin ja vilahtelee siellä täällä, mutta ainut oikeastaan mitä kirjalta odotin, oli Stevie Rae ja Refaim, jotka ovat tällä hetkellä kirjasarjan kuumimmat hahmot. Kirjailijat osasivat todella kuvailla näiden kahden elämää ja heidän välisiä konflikteja ja saivat minut kirkumaan innosta kirjan loppupuolella, jossa kaksikko katsoo veteen ja Stevie Rae näkee Refaimin ihmishahmon. Ehdottomasti kirjan parasta antia! Toistan varmasti itseäni, mutta tämä kirja oli loisto ja ehdottomasti kahden edellä mainitun ansiosta. Sen seurauksena tietysti muut hahmot olivat hiukan yhdentekeviä, mutta tarina joutui mukavasti eteenpäin ja jälleen kerran olen Yön talon lumoissa. Joko sitä jatkoa saisi?


J.R. Ward - Himo

Tää oli musta ehdottomasti parempi kuin eka kirja. Isaac oli todella mies mun makuun, mutta kaipaisin enemmän juttua Jimistä, joka on periaatteessa koko sarjan päähenkilö. Myös Jimin enkelikaiffareiden elämään pääsi kurkistamaan taas pikkuisen lisää. Wardin tuttuakin tutumman kirjoitustyylin huomasi myös tästä ja huumori oli paikoitellen aika hauskaa ja huomasin pyrskähteleväni useaan otteeseen kirjaa lueskellessa. Juoni oli tässä kirjassa mielenkiintoisempi kuin edellisessä vaikka loppu tuntui minusta vähän hutaistulta ja välillä jopa epäuskottavalta. Kirja kuitenkin pitää otteessaan ensimmäisiltä sivuilta asti eikä tässäkään vältytä ilkeän Devinan tempuilta, jotka eivät ihan ole mitään lapsille luettavaksi suunniteltua kamaa. Tylsäksi tämä ei käynyt missään vaiheessa ja tämän lukemiseen ei mennytkään minulla kovin pitkään vaikka sivuja on monta sataa. Jään todellakin janoamaan lisää Jimiä ja uusia haasteita. Kaksi takana, viisi edessä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 05.03.2013 17:37:07
Töks, mikäs tämän topicin on tappanut? Kauhean hiljaista, vaikka finiläiset nyt tunnetusti paljon lukevatkaan.

Onko täällä Vampire Diariesin faneja? Tv-sarjaa kyllä katsotaan paljon, mutta tykkääkö joku noista alkuperäisistä kirjoista? Itse menen toiseessa osassa parhaillaan kun ostin neljä ensimmäistä tuossa jokin aika sitten ja melkein hävettää olla koukussa tuollaiseen hömppään. Elena oli ensimmäisessä kirjassa melkoinen Mary Sue, mutta on tasoittunut - tai ainakin muutunut vähemmän ärsyttäväksi - tässä toisessa kirjassa. Eihän tämä mitään vakavaa kirjallisuutta ole, mutta hyvää vastapainoa vero-oikeuden lukemiselle. Sen verran olen näistä pitänyt, että laitoin kolme seuraavaa kirjaa tilaukseen, Hunters-trilogia jää sitten myöhemmälle lukemiselle varmaan kesällä.

Mainostelenpa tässä samalla Facebookin Kirjariippuvaisten tukiryhmää (https://www.facebook.com/groups/344688842308482/), uudenuutukaista ryhmää vapaamuotoiselle kirjakeskustelulle. Tervetuloa! ^^

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 05.03.2013 18:37:05
P.C. Cast & Kristin Cast - Kahlittu

Iiik, haluan kirkua kuin yli-innokas teinityttö! Castin kaksikko alkaa pistää todella haisemaan näiden kirjojen kanssa ja he tulevat saamaan vielä monen tytön sydämen läpättämään erilaisista tunnetiloista! Kun aloitin lukemaan tätä, en olisi malttanut millään lopettaa. Edellisestä kirjasta tutulla tavalla tekstiä tulee mm. Stevie Raen ja Afroditen näkökulmasta. Myös Kalona, Stark ja Refaim saavat oman osansa tässä kirjassa, joka ei ainakaan tekstiä pahenna. Zoey jää tässä kirjassa vähän pienempään rooliin ja vilahtelee siellä täällä, mutta ainut oikeastaan mitä kirjalta odotin, oli Stevie Rae ja Refaim, jotka ovat tällä hetkellä kirjasarjan kuumimmat hahmot. Kirjailijat osasivat todella kuvailla näiden kahden elämää ja heidän välisiä konflikteja ja saivat minut kirkumaan innosta kirjan loppupuolella, jossa kaksikko katsoo veteen ja Stevie Rae näkee Refaimin ihmishahmon. Ehdottomasti kirjan parasta antia! Toistan varmasti itseäni, mutta tämä kirja oli loisto ja ehdottomasti kahden edellä mainitun ansiosta. Sen seurauksena tietysti muut hahmot olivat hiukan yhdentekeviä, mutta tarina joutui mukavasti eteenpäin ja jälleen kerran olen Yön talon lumoissa. Joko sitä jatkoa saisi?
Olen tämän lukenut enkuksi ja olen samaa mieltä kanssasi^^ Burned/Kahlittu oli aivan loistava (ja Rephaim <3)
Mua kiinnostaisi tietää, miten kääntäjä on kääntänyt Seorasin skottiaksentin. Onko hyvä käännös? Mulle yksi kirjan kohokohtia oli nimenomaan Seoras ja skottiaksentti (mulla ei ole siihen heikkoa kohtaa ei...), joten asia on mulle varsin tärkeä.

Ja Q+Black, jos enkuksi jaksat lukea, niin Kahlitun jälkeen on tullut kolme kirjaa: Awakened, Destined ja Hidden.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 06.03.2013 15:24:47
Olen tämän lukenut enkuksi ja olen samaa mieltä kanssasi^^ Burned/Kahlittu oli aivan loistava (ja Rephaim <3)Mua kiinnostaisi tietää, miten kääntäjä on kääntänyt Seorasin skottiaksentin. Onko hyvä käännös? Mulle yksi kirjan kohokohtia oli nimenomaan Seoras ja skottiaksentti (mulla ei ole siihen heikkoa kohtaa ei...), joten asia on mulle varsin tärkeä.

Ja Q+Black, jos enkuksi jaksat lukea, niin Kahlitun jälkeen on tullut kolme kirjaa: Awakened, Destined ja Hidden.
Kukas oli Seoras? Mie yleensä muistan vaan suosikkihahmot, mutta unohdan sivuhahmot samoin tein  ;D Ja joo, Yöntalo-sarjan kirjoja on tullut kytättyä siitä asti kun eka tuli suomeksi. En lue englanniksi kirjoja vaan odotan suomennokset. Ei ole niin hyvä enkku, että ymmärtäis tarpeeks ja sit kaikki olennainen menis ohi + olen laiska. Awakened luultavasti tulee suomeksi vielä tän vuoden puolella ja uusi osa tulee lokakuussa enkuksi nimellä Revealed.

Tuosta sarjasta ja muista oon kirjotellu blogiini, johon linkki allekirjoituksessa.

Tuli luettua:

Leena Krohn - Hotel Sapiens

Okei, minä en ymmärtänyt tätä kirjaa laisinkaan. Tajusin kyllä mitä luin, mutta ilmeisesti kirjaan upotettu hieno sanoma ei tehnyt minuun mitään vaikutusta. En osannut laisinkaan odottaa mitä kirja piti sisällään kun sen hetken mielijohteesta kirjastosta varasin ja no, oikeastaan tämän olisi voinut jättää sinne hyllylle kokonaan. Useinkaan en osannut lukiessa yhdistää kenestä tarinaa kerrottiin ja kuka kertoi. Muutamat hahmot tulivat tarinan myötä tutuiksi, mutta koko Hotel Sapiens-kuvio oli minulle täyttä ihmetystä alusta loppuun. Ehkä minulla ei vaan ole oikeanlaista otetta tällaisten kirjojen lukemiseen. Tuntui, että tässä ei ollut minkään sortin juonta vaan koko kirja keskittyi elämän ja sitäkin erikoisempien asioiden pohdiskeluun. ainakin siltä osalta mitä minä ymmärsin lukemaani. Jos tämä olisi ollut yhtään pidempi kirja, olisi se jäänyt lukematta, mutta ohuutensa takia, ei ylpeys antanut periksi lopettaa kesken. Kai sitä jokaisen intohimoisen lukijan on asuttava ainakin kerran huonon kirjan ansaan ja tämän minä juuri tein. On tätä ylistettykin, mutta romanttisen fantasian ihannoijalle täysin väärä valinta."
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Chelle - 06.03.2013 19:14:55
Lainaus
Luetteko te paljon runoja? Jos niin, ketkä ovat lempirunoilijoitanne?
Runoja yes please. Mä tykkään runoissa erityisesti siitä, että ne on tulkittavissa niin monella tapaa ja niissä tosiaan riittää sitä tulkittavaa. Lisäksi ne on monesti sen verran suppeita kokonaisuuksia, että sitä tulkitsemista voi harjoittaa pienemmässä muodossa kuin esim. sen 300-sivuisen romaanin. Joten sopii mulle erinomaisesti, kun sellaisissa syvällisemmissä pidemmissä teoksissa hukkaan herkästi sen punaisen langan. Plus se runokielen kauneus.

Vaikka mä luenkin miellelläni niin runoja kuin kaikkea muutakin, nykyään mä oon kovin laiska näiden kanssa. Viimeksi varmaan olen varmaan mitään runouttakaan lukenut tuossa kuukausi sitten. Onneksi nyt äikän kurssille pitäisi lukea vähän modernimman suomalaisen runoilijan teos ja sitä sitten analysoida, niin tuleepa nyt ainakin vähän korjattua tätä vajetta. Mä ajattelin jonkun Juice Leskisen teoksen poimia, kun herran lyriikat kolahtaa sen verran kovaa. 

Mun lempirunoilijoita on ehdottomasti Pablo Neruda ja Federico Garcia Lorca. Joo olen tosi marginaalitaitaiteilijoihin ihastunut, mutta can't help it. Nerudassa muhun vetoaa se romanttisuus ja kaikki kauniit sanat ja mielikuvat. Samoin oikeastaan Lorcan runoja lukiessa se muutamalla sanalla kuvattu maisema ja tilanne herää eloon. Omistan Lorcalta muuten sellaisen mahtavan runokokoelman kuin "Poet In New York - bilingual edition", jossa on vierekkäin alkuperäinen runo espanjaksi ja käännös englanniksi. Tällaisia lisää kiitos mulle, koska kiinnostaa kuitenkin se alkuperäinen versio mutta kun esimerkiksi meikäläisen espanjan taidoilla ei toistaiseksi hirveästi runoutta tulkita :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 10.03.2013 17:07:30
Sylvia Day - Sinulle paljastettu

Kirja lupasi takakannen mukaan eheämpää tarinaa kuin Fifty Shades ja ihan mielenkiinnosta tarrasin tähän kun bongasin kyseisen pokkarin. No, tässä ei ainakaan jääty kiertelemään ja kaartelemaan vaikka se olisi ehkä tehnyt tarinasta hiukan herkullisemman. Edellä mainittuun verrattuna tässä ei ollut minkäänlaista BDSM-menoa, mutta minusta kirjailija oli saanut Gideonista aika pelottavan hahmon omalla tavallaan. Alkuun pyrskähtelin miehelle, jonka aivojen ja suun välissä ei tuntunut olevan lainkaan mitään suodatinta ja Eva oli Fifty Shadesin Anan vastakohta, joka kävi päälle kuin yleinen syyttäjä. Tästä tarinasta olisi saanut varmasti paljon paremman jos ainaisen vaakamamboilun olisi jättänyt vähemmälle ja keskittynyt vähän muuhunkin, mutta ilmeisesti asioita ratkotaan nykymaailmassa pelkästään seksillä. Kirjassa ongelmia tuntui olevan joka sivulla ja mitä naurettavimmista syistä. En tiedä onko traumaattisen nuoruuden kokenut ihminen oikeasti noin sekaisin ja vainoharhainen vai onko tässä lyöty ihan ällikällä yli. Täytyy sanoa, että Fifty Shadesin eka pokkari oli huomattavasti parempi monilta osin, mutta tässäkin tarinassa kaikki oleellinen tuntui tulevan esiin jo ekassa osassa, joten mitä kahdella muulla pokkarilla on tarjottavanaan? Muuta kuin riitelyä siitä kun joku katsoo kauppajonossa kultaasi turhan pitkään saati sitten hymyilee tai tervehtii? Tämä oli melkein kopio Fifty Shadesista ilman sitomisleikkejä ja olisi ollut viihdyttäväkin jos pelkkä kirjan sanoma ei olisi keskittynyt sänkyleikkeihin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Varjuska - 13.03.2013 20:12:58
Saan viettää melkein kahden viikon taukoa kirjoituksista ja sen kunniaksi ahmin tänään loppuun hiihtolomalla aloittamani nuortenkirjan Hei Sandor, täällä Ida. Muita, jotka ovat tämän kirjan lukeneet?

En kuollaksenikaan muista, milloin viimeksi olen lukenut varsinaisia nuortenkirjoja. (Tunnen oloni järjettömän vanhaksi jo pelkästään, kun yritän laskea, hih...) Joka tapauksessa tuntui todella kivalta lukea tällaista kirjallisuutta pitkästä aikaa. Vaikka kirja onkin varmaan melko tavanomainen nuortenkirjallisuuden edustaja, tarinassa on jotain, joka vetosi minuun. Pidin päähenkilöiden, Sandorin ja Idan, kasvutarinan kuvauksesta ja siitä, kuinka osuvasti he toisiaan täydentävät. Teinidraamaa kipunoiva juonikin koukutti, vaikka välillä meininki oli melkein kuin Salkkareissa. Mukavaa lukea välillä tällaista kevyttä ja arkista kirjallisuutta. : )

Tykkäättekö lukea nuortenkirjoja? Millaisia?

Äkkäsin vastikään yhdessä pikkukirjastossa poistomyynnin. Valikoima ei ollut hääppöinen, mutta poistuin lopulta viisi ennakkoluulottomasti valittua koirankorvaista kirjaa rikkaampana ja vain viisikymmentä senttiä köyhempänä. Voiko materia enää tehdä onnellisemmaksi?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 13.03.2013 20:25:27
Tykkäättekö lukea nuortenkirjoja? Millaisia?
Olen viime aikoina vähän kasvanut yli useimmista nuortenkirjoista - hahmot ovat harvoissa nuortenkirjoissa kovin uskottavia ja aikuistumisen myötä nuorten ongelmat eivät sillä tavalla enää kosketa kuin muutama vuosi sitten. Vielä kuitenkin tulee jonkin verran luettua, viimeisimpänä eilen lukemani Doggirl, Robin Branden kirjoittama nuortenromaani Rileystä, joka hallitsee koirat muttei ihmisiä. Älyttömän hyvä kirja! Todella uskottava, hauska, samaistuttava eikä ollenkaan kliseinen.

Alan kyllä olla korviani myöten kypsä paranormal romanceen. Se on räjähtänyt ihan käsiin, toistaa koko ajan samaa kaavaa ah-niin-keskinkertaisesta ja heikkotahtoisesta nuoresta naisesta joka tapaa komean mystisen demonin/ihmissuden/kummituksen/merenneidon/vampyyrin/hämähäkkimiehen - ainakin valtavirrassa. Onneksi tuohon on tulossa muutosta ja nuorille naisille tarjotaan parempiakin roolimalleja. Lukulistallani on kyllä ehdottomasti Warm Bodies, josta nyt vissiin tulee elokuvakin.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nnora - 13.03.2013 20:45:01
Mäkin on ehkä vähän kasvanut yli, vaikka ikää vasta 15. :--D Toisaalta luin monia nuortenkirjoja jo 10-12-vuotiaana, joten ehkä se johtuu siitä. Mutta Varjuska kun mainitsi tuon Sandor slash Ida-kirjan, niin mähän eksyin saman tien etsimään sitä kirjaston nettisivuilta ja varasin sen itselleni ruotsinkielisenä. :D

Oon muutenkin yrittänyt nyt petrata kielien opiskelua telkkarin ja kirjallisuuden kautta. Luen ficcejä englanniksi ja katson Gleetä saksaksi dubattuna. Tekstitykset saksaksi olisi jees, koska ymmärrän vieraskielistä tekstiä paljon paremmin kuin puhetta. Englanniksi tulee telkkaria katsottua väkisinkin ja ennen saksan kielen dubbauksiin vaihtoa katoin Gleetä netistä pelkästään englanniksi ilman suomenkielisiä tekstityksiä. Saksa on siksi tärkeä että oon suunnitellut lähteväni vaihtoon sinne puolentoista vuoden päästä ja viimeksi tänään tuli angstikohtaus että ymmärrän saksaa oikeasti tosi huonosti vaikka todistuksessa komeilee kymppi, mutta onhan tässä vielä aikaa oppia.

Ruotsi on siis jäänyt vähän vajaalle koska mun pitää jaotella saksaa ja ruotsia vähän, sekoitan ne muuten aika hienosti keskenään ja se on ollut aina se toissijainen ja jäänyt kolmanneksi saksan ja englannin jälkeen. Mutta oon silti ihan helvetin ylpeä itsestäni, jos saan luettua ton kirjan ruotsiksi! ;D

Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 13.03.2013 22:25:17
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?
Ficcejä tulee harvemmin luettua englanniksi, mutta kirjoja luen kyllä nykyään paljonkin englanniksi. Yksi syy tähän on jouluna saamani Sonyn eReader, jolle tulee ladattua englanninkielistä kamaa kun se on halvempaa ja klassikkoja löytyy ilmaiseksikin (niistä kun on copyrightit iän takia menneet niin ei tarvitse pelätä poliisejakaan.) Muutenkin yritän pitää englannintaitoani lukemalla ja kirjoittamalla yllä.

Suomalaisten ekirjojen hinnoittelu on kyllä ihan hirveää. Kovakantisten fyysisten kopioiden tasolla.  -.- Onneksi luen muutenkin enemmän ulkomaalaisia kirjoittajia, joten Smashwordista tai muista vastaavista kaupoista on helppo ostaa alkuperäiskielisiä versiota.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 13.03.2013 22:35:02
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?
Ajattelin ruotsin kirjoituksiin päntätessä sitten lueskella kirjoja ruotsiksi, mutta toistaiseksi olen pitäytynyt vain englannissa ja suomessa. Englanniksi olen lukenut melko paljon, joskaan en niin paljon kuin suomeksi. Luen yleensä suomeksi silloin, kun en jaksa keskittyä lukemiseen, koska suomeksi lukeminen on kuitenkin tutumpaa ja jollain tasolla helpompaa kuin englanniksi, koska joudun enkuksi lukiessa kuitenkin keskittymään vähän enemmän. Tällä hetkellä meneillään on The Vampire Lestat, mutta on ollut niin paljon kaikkea muuta puuhaa, että olen totaalisen jumittunut sen kanssa.

Ficcejä taas luen pääasiassa englanniksi, koska tarjonta on enkuksi suurempi. Luen paljon sellaisista fandomeista, joista ei ole suomeksi merkittävää määrää ficcejä, joten se on oikeastaan ainoa vaihtoehtokin. Mutta vaikka mahdollisuus suomeen olisikin, luen silti paljon mieluummin englanniksi - luen sellaisista fandomeista, joiden kohdalla olen alkuperäisteokseen tutustunut englanniksi, joten tuntuu luontevammalta lukea ficcejäkin ns. "oikealla kielellä".
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 13.03.2013 22:55:57
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?
Aika paljon olen lukenut kirjoja englanniksi, mulla on hyllyssä mm. kaikki The Mortal Instruments, Percy Jackson, A Song of Ice and Fire ja House of Night -kirjat englanniksi. Nyt viime aikoina on tullut myös luettua ficcejä enkuksi, koska Finissä ei ole tarpeeksi Bagginshieldiä ja mun pitää tehdä taustatutkimusta asiasta omaa ficciä varten (mitä ihmeen "taustatutkimusta"?? xDDD) Ruotsiksi olen lukenut Muumeja, niin kirjoja kuin sarjakuviakin, koska kieli on kohtuullisen helppoa (ja koska minähän en missään nimessä osaa kaikkia Muumikirjoja ulkoa, eeeen). Muilla kielillä en ole oikeastaan lukenut mitään. Ranskantunneilla on ollut pakko lukea joitain lyhyitä kirjoja ranskaksi, mutta enää ei tarvitse sitäkään tehdä. Japaniksi olen lukenut mangaa, mutta koska taitoni eivät ole mitkään ihmeelliset, en ole ymmärtänyt kaikkea (mutta päättelemällä olen päässyt aika pitkälle - eikä Sailor Moon ole kovin vaativa sarja seurata).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Varjuska - 13.03.2013 23:40:23
Lainaus
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?

Ficcejä olen lukenut englanniksi vain muutaman. Kirjoja sen sijaan luen nykyään aika usein englanniksi. Muilla kielillä en ole tainnut ainuttakaan kirjaa lukea kokonaan. No, Trollvinterin luin lukion ruotsin kurssiin liittyen pari vuotta sitten, mutta se onkin ainoa. Minulla on aika monta ruotsinkielistä pokkaria hyllyssä, kun isäni niitä joitain vuosia sitten minulle haali jostain SK:n kesäalennuksesta. Joukossa on muutama sellainen kirja, jotka olen lukenut suomeksi monta kertaa, mm. Da Vinci -koden ja Philip Pullmanin Universumien tomu -trilogiasta Den skarpa eggen (Salaperäinen veitsi) sekä Bärnstenskikaren (Maaginen kaukoputki). Ranskaksi haluaisin myös kovasti lukea, mutta kielitaitoni on vielä sen verran hutera, että lukeminen on työlästä. Hyllystäni löytyy ranskankielinen Hugh Laurien elämäkerta, jonka olen ajatellut kesän aikana lukea kannesta kanteen. Haaveenani olisi jonain päivänä hankkia kotikirjastooni mm. alkuperäiset Hobitti ja TSH, pari Potteria ruotsiksi ja ranskaksi sekä Viisasten Kiven latinannos. Olen huomannut, että juuri Potterien lukeminen on yksi tehokkaimmista tavoista opetella vierasta kieltä, koska suomenkielinen teksti on enemmän tai vähemmän syöpynyt aivoihini.

Täytyy tunnustaa, että minua ovat alkaneet kiinnostaa eReaderit yhä enemmän. Aluksi olin kivenkovaan sitä mieltä, että sähköinen kirja ei ole mikään kirja, mutta kieltämättä kannettavissa lukulaitteissa on hyvät puolensa. Omalla kohdallani näen tosin ongelmana sen, että en varmaan tyytyisi pelkästään ladattaviin kirjoihin, vaan haluaisin myös omistaa fyysisen kappaleen samasta teoksesta. Kiinnostaisi hirveästi kokeilla e-lukulaitteella lukemista, mutta en ole varma, uskallanko koskaan ostaa omakseni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 14.03.2013 00:19:53
Varjuska, tuo Sandor slash Ida on aivan ihana! Luin sen miljoonasti joskus nuorempana :') Pitäisi varmaan kokeilla joskus että vieläkö uppoaa.

Mä luen suomeksi ja englanniksi :) Ruotsiksikin lukeminen luonnistuu, mutta se on jotenkin aika vaivalloista... Mutta niin, suomenkieliset ja englanninkieliset kirjat alkuperäiskielillään, muista sitten käännöksiä.

Oon tällä hetkellä Englannissa ja sekoan aina siitä, miten halpoja kirjat ovat täällä. :D Kirjakaupan myyjä ei ollut uskoa korviaan, kun kerroin, että Suomessa kirjoista maksetaan arvonlisäveroa! Nykyään luenkin enimmäkseen e-kirjoja, koska 1) halvempaa, 2) kätevä matkustaessa, ja 3) yritän pitää toistaiseksi tavaran ostamisen kurissa. En omista lukulaitetta, vaan luen älypuhelimeni näytöltä :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: overdose - 14.03.2013 01:32:30
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?
Luen oikeastaan kaikki kirjat englanniksi, mutta aina sillon tällöin saatan vaihtaa kielen viroksi. Noi kaks onkin sitte suomen lisäks ainoat kielet joita ymmärrän tarpeeks hyvin voidakseni lukea pitempää tekstiä, vaikka joku kerta tekis mieli kokeilla lukea jotain saksaksi. Suomeks luenki sitten vaan oikeastaan Aku Ankan taskukirjoja ja Pottereita, jotka olis kyllä tarkoitus vetää englanniks joku kerta. Ficcejäkin luen oikeastaan vaan englanniksi, itseasiassa en oo tainnu oikeen koskaan lukea suomenkielistä fanfictionia (Lupan SKY oli ainut), mitä nyt joskus oon randomisti finin ficcipuolta selaillu.

Kamala oon lukenu viimeaikoina yksipuolisesti. En oikeestaan edes muista millon oisin viimeks lukenu jonkun yksittäisen kirjan, oon vaan tyytyny kierrättämään Pottereita, Percy Jacksoneita ja The Hunger Gamesia uudelleen ja uudelleen. Ja lukenu aivan liikaa taskareita. Jotenki on vaan lukuinto ollu kadoksissa jo pidemmän aikaa, ei oo hirveästi inspistä etsiä uutta luettavaa - en tosin oo käyny kirjastossakaan pitkiin aikoihin, lähinnä vaan pistän kirjat varaukseen netin kautta ja porukat käy aina kauppareissuilla noukkimassa ne mukaan. Pitäis ehkä käydä kattomassa niitä hyllyjä läpi pitkästä aikaa jos vaikka löytyis jotain uutta luettavaa Aku Ankan sijaan :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 14.03.2013 08:38:57
Alan kyllä olla korviani myöten kypsä paranormal romanceen. Se on räjähtänyt ihan käsiin, toistaa koko ajan samaa kaavaa ah-niin-keskinkertaisesta ja heikkotahtoisesta nuoresta naisesta joka tapaa komean mystisen demonin/ihmissuden/kummituksen/merenneidon/vampyyrin/hämähäkkimiehen - ainakin valtavirrassa. Onneksi tuohon on tulossa muutosta ja nuorille naisille tarjotaan parempiakin roolimalleja.

Odotellessa kirjaa, joka kertoo paranormaaleja kykyjä omaavasta naisesta, johon heikkolahjainen mies lankeaa. Tosin onhan sitäkin jo, mutta lähinnä pornografiassa. Tuo skene on kyllä minusta ihan viihdyttävä ja jopa kiehtova, mutta, Lupa, olet oikeassa, sitä tuntuu olevan liikaa. Ainoa bonus määrässä on se, että tunnettu genre tai lajityyppi eksyttää myös taitavia kirjoittajia pariinsa ja vaikka esimerkiksi demoni-/ enkelikirjoja on ihan liikaa, J. R. Ward saa aiheesta freshin. Maltan tuskin odottaa, että ehdin tarttumaan hänen vampyyrikirjoihinsa.

quote author=nnora link=topic=30367.msg672925#msg672925 date=1363200301]
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?
[/quote]

Lähinnä Sandmania fikeistä puhuttaessa, koska sitä ei vain löydy suomeksi. Ensisijaisesti kyllä luen suomea, koska en koe kielitaitoani kovin kummoiseksi. Aku Ankat sujuvat englanniksi, mutta niitä saa niin vähän käsiinsä, että se ei ole kovin mainittava meriitti. En ole itse lukenut mitään varsinaista kirjaa englanniksi tai millään muullakaan vieraalla kielellä, mutta tosiaan sarjakuvia olen jonkun verran Ankkojen lisäksi kuluttanut englanniksi, ruotsini ja ranskani kun ovat niin heikkoja, ettei niillä lue edes oppikirjatekstejä. Lähinnä kirjaston supersankarisarjakuvavalikoimaa, ei sen eeppisempää.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: sugared - 14.03.2013 13:59:50
Tämä menee nyt ihan toiseen aiheeseen kuin mitä tällä hetkellä puidaan, mutta menköön. :--D Vilkuilin tuota klassikkosatuhaastetta ja aloin haikailla lapsuuteni lempisatukirjan perään. Samalla aloin miettiä kaikkia muita ihania kirjoja, joita tuli pienenä luettua tai joita minulle luettiin. Olenko yksin outouteni kanssa, vai iskeekö kenellekään muulle nostalgista halua käydä kirjaston lastenosastolla lainaamassa kaikki muistojen kultaamat kuvakirjat? Muistatteko lapsuuden lempikirjojanne? Mulla näitä oli kyllä paljon, erityisen ihastuneena luin Jill Barklemin Tiheikön väki -kirjoja ja Heather Buchananin hiirikirjoja. Ne kokonaiset minikokoiset maailmat viehättävät kieltämättä edelleen.

Se lempisatukirja on kuitenkin edelleen hakusessa, joten ajattelin kokeilla, muistaisiko joku teistä. Kyseessä oli siis suhteellisen uusi kokoelmateos (veikkaan 90-luvun loppua), jossa ei näitä perinteisimpiä satuja juurikaan ollut, vaan sen sijaan paljon satuja eri maista, mm. Kiinasta. Sadut olivat lyhyehköjä, suurin osa yhden tai kahden aukeaman pituisia, ja yksityiskohtaista kuvitusta oli paljon. Lisäksi mukana oli tietoa satujen alkuperistä. Kokeilin googlettaa kaikilla mahdollisilla yhdistelmillä 'maailmasta' ja 'saduista', mutta oikeaa opusta ei tullut vastaan. Olisin ikikiitollinen, jos joku osoittaisi minut oikeaan suuntaan!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 14.03.2013 14:26:49
Itse en ole koskaan niinkään tykännyt saduista lukuun ottamatta niitä alkuperäisiä Grimmin väkivaltaversioita, jotka tyydyttivät ala-asteelaisen kauhujanoani, mutta Narnian tarinoihin minulla on hyvin nostalginen suhde. Aivan ihana kirja ja ensimmäinen kosketukseni fantasian suureen genreen. Pitäisi taas lukea se uusiksi, tällä kertaa englanniksi.

Lisäksi Helena Meripaasin koira-aiheiset sarjat Koirahullun päiväkirja, Kisse ja Irin kennel on kaikki tullut luettua; kaksi ensimmäistä olivat lapsuus/varhaisteini-iän suosikkejani ja viimeisimmän luin tänä talvena sen kirjat kirjastosta bongattuani ihan vain nostalgian tähden. Oi että, luin nuo Koirahullut ja Kisset varmaan kymmeniä kertoja uusiksi ja osaan edelleen osan kohdista ulkoa - Kisse on edelleenkin suuri idolini.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 14.03.2013 15:23:32
Odotellessa kirjaa, joka kertoo paranormaaleja kykyjä omaavasta naisesta, johon heikkolahjainen mies lankeaa.
Mun viime vuoden nano, joka jäikin sitten kesken. ;D Siinä on kyllä tuon lisäksi niin paljon muutakin mielenkiintoista settiä, että pakko mun on se varmaan joskus vielä kirjoittaa..!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ilargia - 14.03.2013 17:19:46
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?

Jos en lue kaunokirjallisuutta suomeksi, kieli on yleensä espanja. Tämä tulee osittain opinnoista, osittain käännösten puutteesta. Jos teos on kiinnostava ja suomennos on tarjolla, niin luen yleensä senkin, tai ainakin selailen läpi. Mitä tulee englanninkieliseen kirjallisuuteen, englanniksi voisin lukea, mutta yleensä luen suomeksi, jos mahdollista. Koen saavani siitä enemmän irti ns. kirjallisuuskokemuksena. (Luotan siihen, että että englannin kääntämisen osasto tuottaa pätevämpiä kääntäjiä kuin minä ;D) Yleensä jos luen englanniksi/ruotsiksi kaunokirjallisuutta, niin siihen tulee vähän sellainen kielenopiskelusävy mukaan...joku asennevamma kaiketi.

Käännöksistä tuli mieleen: tietääkö kukaan, onko Victor Hugon Kurjista olemassakaan lyhentämätöntä suomennosta? Googlailimme taannoin asiaa, eikä löytynyt... :'( Jos tämä tosiaan pitää paikkansa, niin menee kyllä (pitkälle) "angst-miksi-tätäkään-ei-ole-käännetty" -listalle...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 14.03.2013 17:47:59
Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?

Yleensä kyllä luen suomeksi kirjoja sekä Finissä ficcejä. Sen lisäksi olen lukenut kirjoja englanniksi, ruotsiksi ja venäjäksi ja alkuperäiskielellä on mm. tullut Anna Karenina luettua samoin kuin suomeksi sekä englanniksi. Sen lisäksi tulee luettua erittäin paljon mangaa ja se on lähes 100% englanniksi. Kuitenkin ficcejäkin tulee luettua melkein jo nykyään useammin englanniksi kuin suomeksi. Sen lisäksi sitten mm. tulee luettua uutisia ruotsiksi ja joitain kirjoja, vaikka kieli siinä onkin hieman ruostunut. Sen lisäksi olen yrittänyt ylläpitää venäjän taitoani ja pyrin lukemaan mm. Internetin kautta uutiset mieluummin venäjäksi kuin englanniksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 14.03.2013 18:27:38
Tykkäättekö lukea nuortenkirjoja? Millaisia?
No minä varmaan olen joku nuortenkirjojen suurkuluttaja kun tykkään lueskella romanttista fantasiaa ja suurin osahan niistä on nuorille suunnattuja, joten joo. Tulen lukemaan nuortenkirjoja varmasti vielä pitkälle edespäinkin  ;D

Lukulistallani on kyllä ehdottomasti Warm Bodies, josta nyt vissiin tulee elokuvakin.
Etsiskelin tätä kirjana, mut ei taida suomennosta olla? Mietin hetken, että olisin enkuksi yrittänyt, mut taitaa jäädä väliin. Leffa kyllä pitää ehdottomasti katsastaa ihan leffateatterissa  :D

Ootteko te lukenut minkä verran kirjoja/ficcejä muilla kielillä kuin suomeksi?
Luen suomeksi koska enkku on aika huono ainakin jos pitäs sitä lukea. Sillon ku Aamunkoi ei vielä ollu tullu suomeksi niin lueskelin sitä yli puolenvälin englanniksi, mut oli se kauheeta urakkaa ja hermo meni  ;D

iskeekö kenellekään muulle nostalgista halua käydä kirjaston lastenosastolla lainaamassa kaikki muistojen kultaamat kuvakirjat? Muistatteko lapsuuden lempikirjojanne?
Ei tuu kyllä ihan muksuajalta mitään erityisesti mieleen, mutta tuli kyllä luettua kaikki silloiset Merja Jalon kirjat (Nummela, Nea, Haavikko jne.) ja yks mikä jääny mieleen ni Katri Mannisen neliosainen sarja, jossa jokaisessa kirjassa on yhden nuoren tarina. Muistaako kukaan? Onko lukenut? Yhden kirjan nimi tais olla Bittitiikeri, yks oli Supersivari jne.  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Grenade - 14.03.2013 21:24:09
yks mikä jääny mieleen ni Katri Mannisen neliosainen sarja, jossa jokaisessa kirjassa on yhden nuoren tarina. Muistaako kukaan? Onko lukenut? Yhden kirjan nimi tais olla Bittitiikeri, yks oli Supersivari jne.  ;D
Heeei, tämän minäkin muistan lukeneeni joskus aikoinani. Muistan, että niissä taisi olla aika suorasukaistakin kerrontaa ja kun joskus ala-asteen loppuvuosina niitä lueskelin, niin kyllä alkoi viattomalla koulutytöllä korvat helottaa. :DD

Hei Sandor, täällä Ida. Muita, jotka ovat tämän kirjan lukeneet?


Tykkäättekö lukea nuortenkirjoja? Millaisia?

?

(joo, lainaus nyt hiukan on tuollainen, mitä on...) Muistaisin, että olen tainnut tuonkin joskus lukaista! En kyllä pahemmin muista, mitä siinä tapahtui, mutta nimi jotenkin kolkuttelee joitain muistoportteja.

Tykkäisin lukea nuortenkirjoja, jos vain ehtisin. En tiedä, mihin se kaikki aika aina menee... Noh, tällä hetkellä on lainassa Across The Universe -trilogian toinen osa. Eka oli ihan hyvä ja toivon toisenkin olevan.

Hmmh, koulun kautta on meneillään Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva ja muistelisin, että taisi edellisessä topassa ollakin jotain juttua siitä. Muistaako/tietääkö joku jotain siitä sensuroimattomasta painoksesta? Onko sitä suomeksi tai saako ollenkaan Suomen kamaralta? Olen aivan liian utelias sen suhteen, koska Wilde nyt sattui omassa elämässäänkin olemaan vähän sinne päin... :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ilargia - 14.03.2013 22:19:57
Lainaus
Lainaus käyttäjältä: Ilargia - tänään kello 17:19:46

    Käännöksistä tuli mieleen: tietääkö kukaan, onko Victor Hugon Kurjista olemassakaan lyhentämätöntä suomennosta? Googlailimme taannoin asiaa, eikä löytynyt... :'( Jos tämä tosiaan pitää paikkansa, niin menee kyllä (pitkälle) "angst-miksi-tätäkään-ei-ole-käännetty" -listalle...

Täh? Eikö Eino Voionmaan 5-osainen suomennos WSOY:lle vuodelta härkäpapu ole lyhentämätön laitos?

Oi, kiitos vinkistä, Renneto! Tuon perusteella kun ryhdyimme uudelleen tutkimaan, niin huomasimme, että meillä oleva (lyhennetty) Voionmaan suomennos onkin uudistettu versio saman kääntäjän aiemmasta käännöksestä:) Eli nyt vaan ekaa versiota etsimään!

(Joo, ei mitään pakkomielteitä... ;D Minusta Kurjat on vain jotain niin upeaa, ei nyt ehkä niinkään sen romantiikan takia, mutta se, miten juonta kuljetetaan ja kaikki liittyy kaikkeen ja historia ja ah. No, kieltämättä pidin Jean Valjeanin ja Javertin tarinoita myös todella koskettavina silloin, kun kihlattuni luki ko. teoksen minulle ääneen :) )
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 14.03.2013 22:38:04
iskeekö kenellekään muulle nostalgista halua käydä kirjaston lastenosastolla lainaamassa kaikki muistojen kultaamat kuvakirjat? Muistatteko lapsuuden lempikirjojanne?
Tuoltapa noita Lasten Oman Kirjakerhon niteitä löytyy kaapin kätköistä isot pinot. En hirveästi muista ihan pentuna lainanneeni kirjoja, meillä oli niin isot kasat lastenkirjoja ja satukirjoja kotona. Miina ja Manu -kirjat (vitsi ne kirjojen mukana tulleet äänikasetit olikin jotain parhautta! <3) ja jotain Disneyn lastenkirjoja luetutin niin moneen kertaan, että osasin ne ulkoa, joten eipä noita aivan herkästi unohda. :D Ehkä kiitos isoveljen olen aina myös lukenut hirveästi kaikkia muka poikien kirjoja, jtn Susikoira Roita, Animorphsia ja sarjispuolelta Tarzania ja Lucky Lukea. (Kiitos isoveljen siis siinä mielessä, että hän ei koskaan pitänyt siitä, kun luin samoja kirjoja ja totta kai ihan kiusallanikin sitten ryöväsin kirjoja häneltä.) Kaiken maailman heppakirjat oli kans jossain vaiheessa tosi kova juttu, Merja Jalo taisi olla se lempparikirjailija ja oli hienointa ikinä löytää Nummelan Ponitalli -sarjan ekoja osia joskus kirjakaupasta.

Tykkäättekö lukea nuortenkirjoja? Millaisia?
Olen huomannut pettymyksekseni kasvaneeni ehkä vähän yli kohderyhmästä. Hahmoihin ei pysty samaistumaan enää siten kuin haluaisi, ja lisäksi nuortenkirjat tuppaavat olemaan vähän lyhyehköjä ja siksi juoni tuntuu usein kiirehdityltä ja tarina on ohi ennen kuin siihen ehtii syventyä. Kaipaan syvällisempää hahmojen sisäisen maailman kuvailua ja aiheiltaan ja teemoiltaan koskettavampia tarinoita kuin nuortenkirjoissa usein on tarjolla. Joitain poikkeuksia toki on, etenkin fantasiasarjoissa. Artemis Fowlit, Darren Shanit ja Muinainen pimeys -sarja vaikkapa esimerkkeinä. Artemiksissa ja Darreneissa on oma nostalgia-arvonsa, mutta ne ovat oikein viihdyttäviä muutenkin. Parkkola & Repo kaksikon tuotantoon tutustuin aika myöhään, mutta kyllä Ruttolinna ja Jalostamo kolahtivat silti aika isosti ja näitä tulee kyllä joskus luettua uusiksi. Bjarne Reuterin merirosvokirja Prinssi Faisalin sormus on myös minulle henk koht sellainen nuortenkirjaklassikko, joka tarttuu aina joskus mukaan kirjastosta.

Tällä hetkellä menossa on uudelleenluentana Scott Lynchin Locke Lamoran valheet. Lisäksi mukaan tarttui Robin Hobbin Assassin's Apprentice, kun jostain syystä päätin haluavani lukea Hobbeja englanniksi. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 15.03.2013 00:54:35
Hmmh, koulun kautta on meneillään Oscar Wilden Dorian Grayn muotokuva ja muistelisin, että taisi edellisessä topassa ollakin jotain juttua siitä. Muistaako/tietääkö joku jotain siitä sensuroimattomasta painoksesta? Onko sitä suomeksi tai saako ollenkaan Suomen kamaralta? Olen aivan liian utelias sen suhteen, koska Wilde nyt sattui omassa elämässäänkin olemaan vähän sinne päin... :D
Dorian Gray on suomennettu useampaankin otteeseen, tuoreimpana Jaana Kapari-Jattan suomennos vuodelta 2009, jota on kehuttu siitä, että se tavoittaa aiempia paremmin Wilden tyypillisen kielen. Sensuroimaton painos ja sensuroitu erottuvat sillä, että sensuroimaton on 20 lukua pitkä, sensuroitu vain 13. Tuon Kapari-Jattan suomennoksen pitäisi olla sensuroimaton.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rutto - 15.03.2013 01:57:14
Tuntuu, että olen nykyisin ihan hunningolla lukemisteni kanssa. Haluaisin ehtiä ja jaksaa lukea enemmän, mutta aikaa ei tunnu olevan - ja silloin kun aikaa on, tarvitsen yleensä jotain höttöisempää lukemista tai sitten makaan koneella passivoituneena. :D Luen lähinnä tenttikirjoja, ja siinä sivussa sitten kirjoja, joita olen jo lukenut - osa niistä niitä lasten- ja nuortenkirjoja, joista täällä on puhuttu. Lisäksi ficcejä. To read -listan pituus lähentelee kilometriä, mutta aikaa lukemiselle on vaikea löytää - ja lukeminen vaatii kuitenkin aina tiettyä jaksamista ja fiilistä, varsinkin vähänkin monisyisemmissä kirjoissa. Tällä hetkellä aloitettuna yöpöydällä lojuvat Robert M. Pirsigin Lila, Salman Rushdien Keskiyön lapset sekä Tuomas Kyrön Kerjäläinen ja jänis. Kutakin on luettuna ehkä kolmekymmentä sivua tässä viikon-parin aikana. Ja hyllyssä odottaa kymmenittäin muita niteitä. Ehdin lukea kaikki kirjani varmaan vasta sitten, kun joskus tulen eläkeikään...

Lastenkirjoista luen itse nimenomaan siis sellaisia, joita olen lapsosena lueskellut. Muun muassa Tomi Kontion Keväällä isä sai siivet on edelleen kiva (hirveän kaunista ja sillai erikoista kieltä lastenkirjaksi), ja Eva Ibbotsonilla on monta kirjaa, joihin liittyy kaikenmoisia muistoja. Astrid Lindgrenin Veljeni Leijonanmieltä luin tässä yksi ilta ja itkin hurjasti - se on vain ihan mielettömän surullinen kirja edelleen. <3

Ficcejä lueskelen englanniksi fandomeista, joista ei suomeksi juuri ole ficcejä, mutta isommatkin fandomit houkuttavat mm. ihan siksi, että esimerkiksi fanfiction.netistä on tosi simppeli etsiä luettavaa tietyllä hahmolla tai parituksella. Plus että ficeistä näkee heti summaryt, sanamäärät ja suosikointien määrät - pienempi todennäköisyys osua lukemaan roskaa kuin paikassa, jossa ficit valitsee lähinnä otsikon tai kirjoittajan perusteella. Vaikka kirjoittajan perusteella yleensä löytääkin sekä parhaat ficit että kirjat. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 15.03.2013 09:17:28
Lainaus käyttäjältä: Rutto
Vaikka kirjoittajan perusteella yleensä löytääkin sekä parhaat ficit että kirjat. :D
Jep, mutta ei pidä olla liikaa tapojensa sumentama, vaan kantsii ainakin silloin tällöin avata silmät, katsella ympärillä ja lukea jotain kirjoittajilta, joilta ei oo koskaan lukenut mitään. Kirjoittajilta ja kirjailijoilta, siis.

Tuohon kielikysymykseen... mulla on vieläkin aika paha asennevamma sellasia ficcejä kohtaan, jotka ei oo kirjoitettu suomeks. Finistä en niitä lue lainkaan, en sitten lainkaan, mutta joskus saatan tehdä poikkeuksen ja lukea jotain jostain muualta. Tarjontahan siellä on suurempi, se harmittaa mua, mut yritän yleensä "olla uskollinen" tälle Finille ja lukea noin 99 %:sesti vain suomenkielisiä tekstejä. Kirjoissa sen sijaan en ole näin kieliuskovainen. Mullon itellä enkuks Nasarin A Beautiful Mind, Greenin The Fault in Our Stars sekä Chboskyn The Perks of Being a Wallflower. Ruotsiksi mullon taas vain Camusin Främlingen (alkuperäisteos L'Étranger). Tuon Fränlingenin -- suomennettuna Sivullinen -- hankin kohentaakseni ruotsin kielen taitoja (tai niiden puutetta). L'Étranger/Sivullinen on teknisesti helppolukuinen, sisällöllisesti vaikea, mutta tarpeeksi lyhyt ja mahtava, niin että koin sen hyväksi hankkia ruotsiksi. Tarkoituksena ois vielä saada tuosta kirjasta ainakin saksan- ja englanninkieliset versiot.

Mä en muista lapsuudestani muita kirjoja kuin Potterit, sillä oon hyvin varhaisherännäinen lukemisen suhteen, enkä oikeastaan aloittanut kunnollista lukemista ennen kuin yläasteen lopussa/lukion alussa. Muistan hämärästi joskus lukeneeni tosi nuorena sellaiset kirjat kuin Sika apinanleipäpuussa (?!), Paahde ja Tellerin Yhtään, jonka sain ysillä stipendinä. Harmittaa vähän, etten ollut jo lapsena/nuorena lukutoukka... on ollut viimeisen viiden vuoden aikana kamala kiri, kun tuntuu et oon jäänyt paitsi kaikista hyvistä kirjoista. :DD Nuortenkirjoja en kyllä lue, en oo tainnut koskaan lukeakaan (ellei taaskin noita Pottereita lasketa. Potterit tuntuu olevan jokin tosi omituinen poikkeus, josta saan kiittää isoveljeäni.) Paitsi sitten nämä enkunkieliset kirjat jotka luettelin -- ne voidaan kai laskee nuortenkirjoiksi? Sellaisia vähän kevyempiä kirjoja on helpompi lukea enkuks, mut yleensä nää Dostojevskit, Proustit ja Joycet luen omalla äidinkielelläni. Huh, niissä on jo nyt ihan tarpeeksi sulattelemista.

Viime päivinä oon ollut lumoutuneena Mitchellin Pilvikartasto-kirjaan, jonka posti anteliaasti toi mulle maanantaina. Puolet kirjasta on jo luettu, tekee mieli itkeä kun kirja tekee loppuaan, tekee mieli lukea lisää, jotta... jotta voisin lukea lisää? Rohkenenpa jo nyt sanoa, että David Mitchell taisi kohota tuolla romaanillaan yhdeksi mun lempikirjailijaksi! Oon kovasti yrittänyt miettiä, mikä mua viehättää tuossa... on vaikea nimetä vain yhtä asiaa, on lähes mahdotonta nimetä edes montaa. Tietysti nuo tarinat vetävät puoleensa ja se tapa, millä ne kaikki sulautuvat yhdeksi romaaniksi, vaikka eivät pintapuolin näytäkään olevan kiinni toisissaan. Henkilöhahmot ovat upeita ja monipuolisia, rakastan Mitchellin huumoria ja jännää kirjoitustyyliä. Se ainakin tuntuu kuvailevan värejä tosi omituisella tavalla... sillä on muutenkin välillä vähän yllättäviä ilmauksia, jotka saa mut hämmästelemään ja sitten hymyilemään. Kirja on äärettömän persoonallinen ja mielenkiintoinen! Oon kyllä tyytyväinen siitä, että menin eka katsomaan tuon leffan -- mulla ei ois varmaan riittänyt alussa motivaatio kahlaamaan tuota kirjaa, kun menetän hermoni äkkiä ja mua ois tuossa alussa vaivannut tuhannet kysymykset, joihin olis tullut vastaus vasta ehkä 400 sivun päästä. Joten jos joku miettii lukevansa tätä kirjaa, melkein sanoisin että kannattaa eka katsoa se leffa ja vasta sitten lukea kirja. Kummatkin on ihan mielettömän hienoja, oon yllättynyt siitä miten samanlainen toi kirja on leffan kanssa! Hienoa, hienoa.

Pilvikartaston jälkeen suuntaan katseeni ikisuosikkiini, Waltarin Sinuheen, mutta vain koulun pakottomana -- huoh, kirjallisuusessee. Sen jälkeen jatkan kesken jättämääni Kurjat-romaania, jota oisin jo halunnut jatkaa, monesti, mutta nää muut kirjat ovat tulleet edelle. Luulenpa etten ees ehdi mennä katsomaan Les Misiä teatteriin, kun tuosta kirjasta on vielä 800 sivua jäljellä ja sitä ennen on luettava se Waltarikin. Oh well.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 15.03.2013 11:09:10
yks mikä jääny mieleen ni Katri Mannisen neliosainen sarja, jossa jokaisessa kirjassa on yhden nuoren tarina. Muistaako kukaan? Onko lukenut? Yhden kirjan nimi tais olla Bittitiikeri, yks oli Supersivari jne.  ;D
Heeei, tämän minäkin muistan lukeneeni joskus aikoinani. Muistan, että niissä taisi olla aika suorasukaistakin kerrontaa ja kun joskus ala-asteen loppuvuosina niitä lueskelin, niin kyllä alkoi viattomalla koulutytöllä korvat helottaa. :DD
Haha, sama vika  :D Ne oli silloon niin hyviä ja sit vähä semmosia "kiellettyjä" koska siellä oli joitakin asioita kirjoitettu aika suoraan  ;D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Tiara - 16.03.2013 18:50:58
Itse olen tällä hetkellä koukussa Valehtelevat viettelijät-kirjasarjaan. Onko kukaan lukenut kyseisiä kirjoja? Ne ovat niin mukaansatempaavia ja niissä tapahtuu kokoajan kaikkea mielenkiintoista. On hauskaa lukea neljän tytön näkökulmasta ja neljästä erilaisesta hahmosta. Se tuo vähän vaihtelua siihen, että yleensä olen lukenut vain kirjoja, joissa on ollut yksi näkökulma.

Toinen kirjasarja, jota rakastan, on Gossip Girl. Kirjat kyllä poikkeavat tv-sarjasta paljon, mutta ovat ihan mahtavia. Gossip Girl-kirjoissakin on se hyvä puoli, että ne on kirjoitettu monien hahmojen näkokulmista. Ainoa miinus on se, että yksi suosikkihahmoistani, Chuck Bass, on vain sivuhahmona. Olen tällä hetkellä lukenut 7 osaa, enkä malta odottaa, että pääsen lukemaan seuraavaa.

Törmäsin muutama viikko sitten The Hillsistä tutun Lauren Conradin kirjoittamaan kirjasarjaan L.A Candy, mikä kertoo kahdesta nuoresta naisesta, nimeltä Jane ja Scarlett, jotka pääsevät mukaan tosi tv-sarjaan. Tapahtumapaikkana toimii ihana Los Angeles. Olen lukenut ensimmäisen osan ja nyt on menossa toinen. Kirjassa on juuri sitä ihanaa juonittelua, draamaa ja romanssia, joista tykkään lukea. Olenkin huomannut, että Harry Pottereiden ja Twilightin jälkeen tällaiset nuorten/nuorten aikuisten elämään sijoittuvat kirjat ovat alkaneet kiinnostaa minua ja fantasia on jäänyt vähemmälle. Lisäksi Lauren osaa todellakin kirjoittaa taitavasti! Suosittelen kyllä tuota kirjasarjaa (Gossip Girlin ohella) kaikille, jotka tykkäävät tällaisesta nuorten suhdedraamasta ja juonittelusta. Jos tiedätte tämäntyyppisiä kirjoja, niin kertokaa ihmeessä! (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 27.03.2013 01:26:35
Itse olen tällä hetkellä koukussa Valehtelevat viettelijät-kirjasarjaan. Onko kukaan lukenut kyseisiä kirjoja? Ne ovat niin mukaansatempaavia ja niissä tapahtuu kokoajan kaikkea mielenkiintoista. On hauskaa lukea neljän tytön näkökulmasta ja neljästä erilaisesta hahmosta. Se tuo vähän vaihtelua siihen, että yleensä olen lukenut vain kirjoja, joissa on ollut yksi näkökulma.
Mulla just läksi luentaan uusin suomennos eli Uskomaton. En oikeastaan tiedä ees miksi luen näitä koska eivät ole herättäneet mitään erikoisempia tuntoja. Kirjoina eivät säväytä niin kuin toivoin, mutta koska olen sarjaa seuraillut niin uteliaana ihmisenä pitää päästä lukemaan kirjatkin  ;D

Tuli luettua:

Janet Evanovich - Kahta kovemmin

En osaa oikein edes selittää mikä minut koukutti näihin kirjoihin. En ole koskaan tykännyt rikoskirjoista, mutta ehkä räväkkä Stephanie Plum vaan pitää otteessaan. Stephanien ympärillä pyörii seksikäs Morelli, joka yrittää saada Stephanien keskittymisen herpaantumaan ja lisäksi on vielä tumma ja komea Ranger, joka oli kuitenkin tässä osassa vähän pienemmässä roolissa, mutta ihana yhtä kaikki. En pysty edes laskemaan kuinka monta kertaa pyrskähtelin tätäkin lukiessa. Kirja on täynnä aivan mahtavaa huumoria. Tapahtumaa kyllä riittää ensimmäisestä kannesta viimeiseen ja vähemmän sitoutuneempi lukija voisi mennä välillä tapahtuman paljoudesta sekaisin. Stephanien räväkkä mummo kyllä vetäisee pisteet taas kotiin juoksemalla ruumiinvalvojaisissa kuin parhaimmissakin seurapiirijuhlissa. Lukija ei arvaa ikinä rikoksen loppuratkaisua kuin vasta kirjan viimeisillä sivuilla kun koko vyyhti aukenee selvästi eteen ja ehkä yllättääkin. Jälleen kerran mahtava osa ja toivoisin suuresti, että tästäkin tehtäisiin leffa!


Sara Shepard - Uskomaton

Sarjaa katsoneena tämä kirja ei tuonut mitään kovin uutta kuvioihin vaikka pari asiaa oli sarjassa radikaalisti eri tavalla kuin kirjassa. Sarjan meno ehkä enemmän on mieleeni kuin kirjat ja koska tän tyypin kirjallisuus ei ehkä ole sitä suurinta herkkuani niin olen vähän yllättynyt, että olen jaksanut lukea sarjaa näinkin pitkälle. Uskomaton loppuu shokeeraavaan huipennukseen joka on sarjassa paljon kiltimmin toteutettu ja jos nyt oikein muistan ja osaan yhdistää niin tämä kirja kertoo toisen kauden lopusta ja päättyy samoihin kannattimiin kuin se joten ilmeisesti seuraava suomennos starttaa kolmannen kauden tapahtumilla. Tässäkin kirjassa tuttuun tyyliin oli melko lyhyitä lukuja ja jokainen aina jonkin neljän tytön näkökulmasta, joka helpotti aika paljon lukemista ja auttoi hahmottamaan enemmän tyttöjen elämästä. Jotenkin minulle tuli sellainen olo, että tytöt ovat näissä kirjoissa paljon naiivimpeja ja pinnallisempia kuin sarja antaa ymmärtää. Mielenkiinnolla odotan jatkoa sarjaan ja kirjoihin.


Pauline Réage - O:n tarina

Enpähän tiennyt mitä olisi vastassa kun tämän varasin kirjastosta. Luin, että kirja kuohuttaa ja kauhistuttaa enkä voinut kuin pyöritellä silmiäni tälle väitteelle. Jotenkin olisin kaivannut pohjustusta tarinaan. Millainen oli O:n lapsuus ja nuoruus, mikä sai hänet ajattelemaan, että ainut mahdollinen tapa elää on täysin toisen armoilla? Mietin tätä usein kirjan aikana enkä saanut siihen vastausta tai sitten silmäni vaan nokkelasti sivuuttivat kaiken oleellisen. Puhutaan, että tämä on jollain muotoa rakkaustarina. No, olen eri mieltä. Rakkaudessa on käsittääkseni kyse kahdesta ihmisestä ja heidän välisestään kunnioituksesta, ei alistamisesta ja toisen satuttamisesta, jonka jälkeen kuvitellaan olevansa oikeutettu sanomaan ne maagiset sanat mustelmilla olevalle naiselle, joka ei tunnu tietävän paremmasta tai ei halua tietää. Tämä oli jotenkin merkillinen tarina, jota en varmasti koskaan tule ymmärtämään. En jaksa uskoa, että joku voisi antautua noin täydellisesti toisen ihmisen käsiin. Tässä kirjassa ei vältytty piiskoilta, mustelmilta ja muilta hiukan aremmilta jutuilta, joita ei ehkä viitsi tähän mainita. Se on kyllä totta, että tätä kirjaa ei voi oikein kuvailla, se pitää kokea itse. Yleisesti sanottuna kirja oli aika tylsähkö ja nopeatempoinen samaan aikaan eikä tässä oikein tuntunut olevaan sinänsä mitään sen erikoisempaa juonta. Noh, onpahan koettu jälleen kerran vähän erilaista kirjallisuutta.


Gena Showalter - Pimeyden valhe

Jälleen kerran sai upottaa kyntensä uuteen Manalan valtiaat - pokkariin, jossa tällä kertaa oli pääosissa Gideon. Oli huvittavaa lukea miehestä, joka ei voi puhua sanaakaan totta, mutta onneksi hänen hurja vastustajansa Scarlet ymmärtää miestä. Kuten noissa aiemmissakin pokkareissa, tässäkin päästiin taas kunnolla tapahtumiin mukaan ja välillä melkein putosin kärryiltä tapahtuman tuoksinnassa. Sivujuonet olivat mielenkiintoisia ja pääparin kyräily hauskaa luettavaa, joten jälleen kerran kirjailija on onnistunut hommassaan. Ajottainen huumori oli tässä kyllä loistavaa ja sai pyrskähtelemään ääneen. Jatkoa on vielä luvassa monen pokkarin verran, joten hyvin mielenkiinnolla odotan mitä uutta juoni tuo mukanaan ja miten Valtiaiden ja Metsästäjien taistelu tulee etenemään.


Tiffany Reisz - Seireeni

Sitä luuli, että tämän genren kirjat on niiiin nähty Fifty Shadesin jälkeen, mutta toisin kävi. Siinä missä edellä mainittu vasta kävelee lasten kengissä, tämä on jo valmista kauraa. Kirja pursuaa kaikenlaisia mielenkiintoisia henkilöhahmoja, joista erikoisin tottakai on Nora vaikka en aina ymmärtänytkään hänen logiikkaansa siitä mitä on rakkaus ja mitä sen eteen ollaan valmiita tekemään. Kirja kertoo tarinaa Noran, mutta myös Zachin näkökulmasta ja heillä molemmilla on omat arjen haasteensa. Nora taistelee kahden maailman ja miehen välillä ja Zach murehtii edelleen epäonnistunutta avioliittoaan. Kun avarakatseinen nainen ja tiukkis mies laitetaan saman katon alle, siitä ei voi tulla mitään muuta aikaiseksi kuin herkullinen soppa. Suurimmaksi suosikiksi kuitenkin ehkä nousi Wesley, Noran 19-vuotias harjoittelijapoika, josta saamme kuulla varmasti vielä lisää. Kirja ei noudata samaa kaavaa siinä, että nainen ja mies löytävät toisensa ja vaikeuksien jälkeen he päätyvät yhteen. Tässä kirjassa he ehkä auttavat toisiaan, mutta se ei tarkoittanut automaattisesti, että he rakastuvat ja se oli aika piristävää luettavaa kaiken yltiöromantiikan keskellä. Juttu jäi parisuhteiden osalta niin auki, että minun tekisi mieli kirkua ääneen. Yltiötuhma Søren otti enemmänkin päähän kuin kiehtoi. Ajaisin mielelläni hänen ylitseen autolla. Kaikista kamalinta on se, että en ehkä koskaan pysty katsomaan pappeja enää samalla tavalla. Vaikka kirja lupaa BDSM:n kaltaista menoa, sitä on kuitenkin hiukan säästelty eikä tungettu kirjaa täyteen mikä on minusta yksi tämän kirjan äärettömistä hienouksista. Koko kyseinen touhu ei ehkä ole lähellä sydäntäni ja tässäkin kirjassa se sai minut lähinnä pyrskähtelemään hyvin huvittuneena, mutta tässä sitä sinänsä mielellään luki koska sivuille oli ripoteltu myös hiukan vaniljaseksiä ja kiellettyjä kosketuksia. Erittäin laadukasta Harlequinia ja haluan pian saada toisen osan kätösiini.


HÖH, missä kaikki kirjaholistit on mun lisäksi?!?  :o
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 08.04.2013 22:52:43
HÖH, missä kaikki kirjaholistit on mun lisäksi?!?  :o
Opiskelun uhreina. :p

Kokeilen onneani ja annan kaksi sanaa: Hilary Mantel. Kukaan? Edes kuullut? Miettinyt lukevansa? Lukenut? Erityisesti olisi hauska kuulla niitä, jotka ovat lukeneet Mantelia, mutta en tiedä onko täällä oikeanlaista kohderyhmää sille... itse takerrun nyt näihin kahteen uusimpaan, Susipalatsiin (Wolf Hall) ja Syytettyjen saliin (Bring Up the Bodies). Nimistään huolimatta kirjoilla ei ole kirjaimellisesti tekemistä susien kanssa, vaikka uskonkin sieltä jonkinlaisen vertauskuvallisen yhteyden löytyvän niihin (uskon, koska en ole vielä lukenut. Eka Mantelini jumittaa postissa). Nää kirjat on siis historiallisia romaaneja (ja siinä meni ihmisten viimeiset mielenkiinnot) tuolta 1500-luvulta, keskittyy Henrik VIII:n hoviin mutta poikkeuksellisesti päähenkilönä onkin Thomas Cromwell! Yleensä tän tyyppisissä kirjoissa on nimenomaan tuo kuningas päähenkilönä --- tää on siis positiivinen yllätys. Eka kirja, Susipalatsi, sai Booker-palkinnon vuonna 2009, toinen sai saman palkinnon vuonna 2012. Oon kuullut näistä pelkkää hyvää ja ihmiset, joiden kirjoituksia mä arvostan kovasti, on kehunut näitä niin tavattomasti, että oli pakko tarttua! Myöhemmin lisäinfoa näistä, kunhan pääsen lukemaan...

Tässä ennen Mantelia kahlaan kaks keskeneräistä kirjaa loppuun veren maku suussa. En ees mainitse niiden nimiä, koska en pidä niistä. Mullon tapana jättää huonot kirjat kesken (ja erittäin huonot poltan, hahaa, Coelho!), mutta nuo kaks ei oo auttamattomasti huonoja, niisson vaan omat vikansa, ja mä oon nyt niin tylsistynyt että on pakko sitten lukea noi, jotta ei tartte enää ajatella niitä. Kummankin alku oli niiiiiin lupaava, mutta sitten ne hyytyivät viimestään keskivälillä. Toinen käsittelee Irlantia, toinen on pelkkää liibalaabaa ja kauniita sanoja kauniiden sanojen vuoksi ja lahopäähenkilöitä täynnä. Yök.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 12.04.2013 15:51:16
Tarvisin apua lahjakirjan ostoon!

Tulee 22 täyttävälle tytölle. Tykkää romantiikasta, fantasiasta, söpöistä jutuista ja onnellisista lopuista. Televisiosarjoista katsoo Vampyyripäiväkirjoja ja muita teiniromanssijuttuja. Romantiikka ja 'jännät jutut' tärkeämpiä kuin juonen eheys tai hahmonkehitys. Hänen lempikirjojaan on mm. Twilightit ja Ps I Love you. Sophie Kinsellan kirjat tai Bridget Jonesit sen sijaan eivät uponneet. Hän tykkää Tuulen viemäästä, paitsi lopusta koska se on liian surullinen. Etsisin siis kenties jotain kevyttä paranormal romance -kirjaa tai pelkkää romancea. Kirja ostetaan englanniksi pokkarina. Koska ei ole varmaa tietoa siitä mitä hän on jo lukenut, olisi hyvä jos kirja olisi melko uusi tai vähemmän megasuosittu eikä esim klassikko.

Jos mieleen tulee jotain, ehdotelkaa!

//tänks, mutta ei pornoa. niin ja asun Iso-Britanniassa kunnon kokosessa kaupungissa, niin ei tarvi miettiä mistä kirjan saisi :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: flawless - 12.04.2013 16:21:26
Aionka, paranormaal romance -genrestä tulee heti mieleen Black Dagger Brotherhood -kirjasarja. Jos sarjan kirjat pitäisi tiivistää muutamaan sanaan, sanoisin niiden olevan romantiikkaa ja vampyyreja, lisukkeena pornoa. Itse pidän kaikista eniten sarjan ensimmäisestä osasta (Dark Lover), se on mielestäni ehdottomasti sarjan paras, joten suosittelen kaikista lämpimimmin sitä - mikä onkin oikein sopivaa, koska ei sarjasta nyt voi muuta osaa ensin ostaakaan kuin ykkösen. Black Dagger Brotherhoodeissa on myös sopivasti juonta ja mielestäni erittäin kiehtova vampyyrikuvio romantiikan lisäksi, ja ah ja voih kun siinä ensimmäisessä osassa ainakin minuun puri se romantiikkakin vaan hirvittävän lujaa. Olen nähnyt näitä pokkariversioina englanniksi ainakin lentokentällä, uskoisin että löytyy sellaisista kirjakaupoistakin, joissa enkunkielisten kirjojen valikoima on suuri. Suosittelen erittäin lämpimästi, etenkin sellaiselle joka tykkää paranormaali romanssi -tyylisistä kirjoista: tuo on mielestäni sen lajin parhaimmistoa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 12.04.2013 23:46:07
Luin taas vaihteeksi Tolkienin Kuninkaan paluun, kun on ollut jotenkin melankolinen fiilis, ja kruunasin illan katsomalla (taas vaihteeksi) samaisen elokuvan. Rakastan Tolkienin tuotantoa..mutta jotten lukisi vain niitä, kaipailisin vaihtelua. Ehdotuksia? Vaatimuksena eeppinen fantasia, eli urotekoja, sotaa, sankarikuolemia, sydäntä särkevää rakkautta, rohkeutta ja suuria seikkailuja saisi olla paljon. Olen jämähtänyt Tolkien-Eddings-Rowling -osastolle, ja haluan pikkuhiljaa laajentaa reviiriäni. Turha ehdottaa vampyyrijuttuja, on luettu mutta ei tykätty. Help! (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 13.04.2013 00:06:50
Luin taas vaihteeksi Tolkienin Kuninkaan paluun, kun on ollut jotenkin melankolinen fiilis, ja kruunasin illan katsomalla (taas vaihteeksi) samaisen elokuvan. Rakastan Tolkienin tuotantoa..mutta jotten lukisi vain niitä, kaipailisin vaihtelua. Ehdotuksia? Vaatimuksena eeppinen fantasia, eli urotekoja, sotaa, sankarikuolemia, sydäntä särkevää rakkautta, rohkeutta ja suuria seikkailuja saisi olla paljon. Olen jämähtänyt Tolkien-Eddings-Rowling -osastolle, ja haluan pikkuhiljaa laajentaa reviiriäni. Turha ehdottaa vampyyrijuttuja, on luettu mutta ei tykätty. Help! (:
Oletko vielä George R. R. Martinin Tulen ja jään laulua lukenut (tai katsonut Game of Thronesia)? Itse pidän kovasti kyseisestä sarjasta ja siinä on kaikkea, mitä tuossa luettelit, mutta myös petturuutta, juonitteluja, suhdesolmuja jne. Se on aika lailla juonikuvioiltaan perinteistä fantasiaa vaikeampi sarja.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 13.04.2013 00:18:50
Piti laittaa edelliseen viestiin ps. Tulen ja jään laulu luettu, mutta empä jaksanut. :,D Tykkään sikana. (: Muita ehdotuksia. Ja ettei käy samoin kuin äsken, olen myös Eragonin lukenut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Mightyena - 13.04.2013 11:58:19
LadyLaga, oletko Maameren tarinat lukenut? (: Sillä on kai jo jotain klassikonkin asemaa, itse tykkäsin hirveästi, vaikka ei olekaan sitä toimintapainotteisinta fantasiaa, mitä olen lukenut. Sitten Pimeä nousee -sarjasta tykkäsin sen vuoksi, että fantasiakirjaksi siinä pohditaan mukavan paljon tätä hyvä-paha asetelmaa muutenkin kuin täysin mustavalkoisena. En osaa selittää, mutta se on jännä. Miinuksena ehkä pieni ömm, lastenkirjamaisuus? Narniaa kannattaa kanssa tietty kokeilla, josset ole vielä lukenut. :'D

miksi pääni lyö tyhjää, kun kysytään suosituksia
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Clearwater - 13.04.2013 12:24:52
Eilisenä päivänä sain luettua koulussa tehtävää kirja-arvostelua varten Yann Martelin Piin elämä -kirjan. Elokuvaahan minä en ole vielä katsonut, mutta tämän kokemuksen jälkeen se on pakko katsoa. Kirja oli kaikessa ajoittaisessa raakuudessaan kaunis. Piin tuntemuksiin saattoi samaistua ja pidän sellaisista kirjoista todella paljon. Kuvailu oli mukavaa ja saatoin jopa itse kuulla Richard Parkerin karjunnan ja naukumisen, nähdä pelastusvenettä kiertelevän makrillihain. Pidin eniten toisesta osasta Tyynimeri, jossa Pii on joutunut yksin Tyynellemerelle laivan upottua. Mielestäni Piin elämä on oiva tarina sisusta, rohkeudesta ja peräänantamattomuudesta ja se antaa täyden kuvan siitä, kuinka ihminen kykenee selviytymään hankalistakin ja mahdottomistakin tilanteista. Kirja oli aikamoinen elämys. Nyt vain elokuvaa katsomaan^^.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 13.04.2013 13:31:20
Mightyena: Oh, miksi en itse ajatellut maameren tarinoita, tyhmä tyhmä! :,D Voisin siihen tarttua pitkästa aikaa. Pimeä nousee.. siitä en muista koskaan kuulleenikaan, joten kiitos. C: Pitääpi katsoa jos kirjastosta löytyy. (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: miukeli - 13.04.2013 13:48:00
Luin taas vaihteeksi Tolkienin Kuninkaan paluun, kun on ollut jotenkin melankolinen fiilis, ja kruunasin illan katsomalla (taas vaihteeksi) samaisen elokuvan. Rakastan Tolkienin tuotantoa..mutta jotten lukisi vain niitä, kaipailisin vaihtelua. Ehdotuksia? Vaatimuksena eeppinen fantasia, eli urotekoja, sotaa, sankarikuolemia, sydäntä särkevää rakkautta, rohkeutta ja suuria seikkailuja saisi olla paljon. Olen jämähtänyt Tolkien-Eddings-Rowling -osastolle, ja haluan pikkuhiljaa laajentaa reviiriäni. Turha ehdottaa vampyyrijuttuja, on luettu mutta ei tykätty. Help! (:
Oletko kokeillut Katharine Kerrin Deverryn tarua? Ite olen nimittäin myös tuolla Tolkien-Eddings-Rowling-Martin linjalla, ja Kerr on ehdottomasti myös yksi lemppareistani, harmittaa kun häntä tunnetaan niin vähän sillä tarina on omaperäinen (ja kehittyy sellaisiin suuntiin sarjan edetessä, että välillä olen jopa itekkin ollut ällikällä lyötynä hyvästä ja arvaamattomasta juonivalinnasta). Kelttien tyylistä menoa Deverryn kuningaskunnassa, "velhoja", pari sankaria ja sankaritarta uskottavine persoonineen jotka kehittyy osien aikana, taikaotuksia ja haltioita+kääpiöitä. Todella riipaisevia rakkaustarinoita. Juoni lyhyesti: Nevyn teki nuorena ollessaan jotain, joka johti monen kuolemaan ja surun kourissa vannoi hyvittävänsä tapahtuneen. Sen takia hän on nyt kulkenut ympäri Deverrya ja muita maita satoja vuosia yrittäen koota kohtalon eli wyrdin langat kasaan ja vapauttaa uudelleen syntyvät sielut siitä kohtalon kierteestä, johon Nevyn saattoi heidät. Ja Nevynin oma tehtävä kiertyy Deverryssä vallasta käytävään sotaan, jossa mm. Jill-tyttö on tiiviisti mukana. (Jill on Nevynin ohella tarinan päähenkilä, ja todella uskottavasti rakannettu soturineito.)
Jos kiinnostaa, niin ensimmäisen Deverryn tarun osa on Hopeatikari (se on nimi, jolla Deverryssä kutsutaan palkkamiekkoja).

Sitten mikäli lohikäärmeistä tykkää, niin Naomi Novikin Kuninkaan lohikäärme Temeraire-sarjan ensimmäinen osa - tai siis koko sarja on hyvä. Kertoo Napoleonin aikaisesta Englannista, jossa merikapteeni saa käsiinsä Kiinasta Ranskalle kuljetetun munan ja se kuoriutuu ja lohikäärme valitsee kapteenin isännäkseen ennen kuin merikapteeni ehtii kuljettaa saaliin ilmavoimille - tuossa maailmassa lohikäärmeet toimivat ilmavoimina (myös naisia siellä on, mutta se on visusti varjeltu salaisuus siinä yhteiskunnassa :P ). Todella hienosta ja uskottavasti on kuvattu historiallisten tapahtumien kietoutuminen fantasiaan (ei tarvitse tietää historiasta kylläkään lukiessaan noita).Merikapteenin totuttautuminen ilmavoimiin ja lohikäärme Temerairen hoitoon on hyvin kiintoisaa luettavaa ja välittä tulee tosi hellyyttäviä hetkiä sodan tuoksinnassa, esim. tämän kapteeni Will Laurencen lukiessa ääneen tiedekirjoja tiedonjanoiselle Temerairelle. Kiina ei kuitenkaan ole iloinen, kon arvokkaan, harvinaisen lohikäärmeen muna päätyi tavallisen merikapteenin käsiin... ;)

Toinen rakastamani lohikäärmesarja (varmaan parhaiten kuvatut lohikäärmeet yms joista olen koskaan lukenut) on Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit, mutta jotta en nyt ihan jauhaisi kyllästykseen asti omista suosikeistani, niin jos kiinnostaa niin vilkaise linkistä enemmän ekasta osasta-> Lohikäärmeen lento (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=298)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 13.04.2013 14:53:14
Miukeli: Oon katsellut noita kirjoja epäillen, uskaltamatta lainata. Ja ihan vain omaa typeryyttäni. :,D En uskalla lukea fantasiaa kun alansa mestareilta, koska pelkään pettymyksiä. Siksi tarviin aina jonkun suosituksen ja mielipiteen ennen kuin tartun kirjoihin. Jos nyt uskaltaisi sitä Kerriä (?) lukaista. Vaikuttaa jännältä. (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: miukeli - 13.04.2013 15:13:58
Miukeli: Oon katsellut noita kirjoja epäillen, uskaltamatta lainata. Ja ihan vain omaa typeryyttäni. :,D En uskalla lukea fantasiaa kun alansa mestareilta, koska pelkään pettymyksiä. Siksi tarviin aina jonkun suosituksen ja mielipiteen ennen kuin tartun kirjoihin. Jos nyt uskaltaisi sitä Kerriä (?) lukaista. Vaikuttaa jännältä. (:
Suosittelen todella kokeilemaan, ja jos ei ihan heti parinkymmenen sivun aikana nappaa niin kannattaa kuitenkin lukea vähän pidemmälle ennen kuin heittää nurkkaan. Kerr saattaa aluks vaikuttaa tylsältä tai jotenki kliseiseltä, mutta voin vakuuttaa ettei sen kirjat sitä ole, harvoin kirja kehittyy yhtä paljon monella tasolla - hahmot, maailma, juoni yms. ja eka ja toka oa on vasta pintaraapasuja mitä kaikkea onkaan tapahtumassa. Ja useimmat hahmot on tosi valloittavia - ei taida olla mulla montakaan kirjaa, joissa lempparihenkilö ois n. 400v vanha mies (tuo Nevyn). Toki tää on vaan mun mielipiteni, mutta tuo Deverryn taru on ollut yksi suosikeistani jota olen aina muutaman vuoden välein lukenet siitä n. 5v ajan xD
Kieli ei ole ehkä maailman mutkikkainta tai kauneinta (kukaan ei pääse Tolkieniin asti jos multa kysytään), mutta mut ainakin toi maailma on imassu sisäänsä kerrassaan^^
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 23.04.2013 00:31:13
J. S. Meresmaa - Mifongin aika

Tätä kirjaa odotin aika kovasti, mutta valitettavasti se vähän petti odotukseni. Odotin suuresti jotain juonellista kohahdusta, mutta kirja tuntui etenevän pelkkää matalalentoa kiihdyttäen, mutta sitten kuitenkin hidastaen taas. Koskaan se ei päässyt kiihdytyksessään loppuun. Kirja kuvaili enemmänkin eri hahmojen elämää ja matkustamista. Aikaa tapahtumien välillä ei voinut yhtään päätellä vaikka ei niillä onneksi ihan kauhean paljon merkitystä ollutkaan. Oli ihan mielenkiintoista lukea tätä kirjaa koska se on niin täynnä erilaisten maailmojen ja olentojen kuvailua, mutta silti hommaan olisi kaivannut säpinää. Ardis oli viime kirjassa ihan suhteellisen siedettävä, mutta tässä kirjassa hän oli raivostuttavan naiivi ja jotenkin jäässä. Olisin halunnut läiskiä häntä poskille ja ravistella sekä huutaa, että "herää nyt saatana!" Odotin niin kovasti Ardis/Dante-kuvioita, mutta niitä ei oikeastaan ollut eikä kumpikaan näistä hahmoista tuntunut edes olevan pääosassa koko kirjassa. Connailista tuli heti alussa inhokki koska hän on juuri niiden kahden ihmisen välissä, joiden välissä ei pitäisi olla ja juuri sen takia myös Ardis menetti pisteitään silmissäni. Toivon todella seuraavalta kirjalta enemmän kunnon äksöniä ja kuumia kohtauksia Ardisin ja Danten välille koska he kuuluvat yhteen ja Danten seurassa Ardisista tulee jopa siedettävä. Kokonaisuudessaan ihan kivaa viihdettä, mutta ei sytyttänyt yhtä paljon kuin ensimmäinen kirja.


Kiersten White - Loputtomasti

Hiukan meni aikaa sen muistelemiseen, että mitä edellisissä kirjoissa on tapahtunut, mutta aika nopeasti asiat alkoivat muistua mieleen kirjaa lukiessa. Taas on saatu yksi trilogia päätökseen. En oikein tiedä mitä kokonaisuutena pidän tästä trilogiasta, mutta ainakin se on hyvin erilainen muihin kirjoihin verrattuna. Tämäkin kuhisee jos jonkinlaista yliluonnollista oliota, mutta silti tämä on kokonaisuudessaan niin erilaista kamaa kuin mitä on tottunut lukemaan. Evie on aika loistava persoona kaikessa sarkastisuudessaan ja hän on tyttö, joka pistää muille jauhot suuhun mikä on tervetullutta vaihtelua näiden piipittävien ja yltiökilttien päähenkilöiden jälkeen. Kirjassa kyllä riitti tapahtumaan laidasta laitaan, mutta jotenkin yleiskuva kirjasta oli yllättävän laimea. Pidän kyllä kirjan maailmasta ja hahmoista, mutta sarja on ehkä jotenkin hiukan väritön minun makuuni. En kadu kyllä tämän trilogian kanssa vietettyä aikaa, joten suosittelen lämpimästi fantasian ystäville. Voihan piip, jään ehkä vähän kaipaamaan säpäkkää Evietä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 23.04.2013 18:04:33
Lady Gaga: Oletkos Robin Hobbia lukenut? Oikein laadukasta "keskiaikafantasiaa" mielenkiintoisilla juonen käänteillä ja hahmoilla. Pääosassa on nuori Fitz, Kuuden herttuakunnan prinssin äpäräpoika. Koska hän omaa Näkijöiden kuningassuvun telepaattisen kommunikoinnin kyvyn ja ennalta näkemisen lahjan hänestä aletaan kouluttaaa salamurhaajaa. Fitzin vaiheista on suomennettu kaksi trilogiaa, Näkijän taru ja Lordi Kultainen. Näkijän taru on ensimmäinen ja sen ensimmäinen kirja on Salamurhaajan oppipoika. Enkuksi saattaa löytyä enemmänkin, mutta suomeksi ainakin nuo.  :)

Ainonka: Jos etsit tuollaista romanttista hömppää niin voisin suositella Veronica Rossin Paljaan taivaan alla (Under the Never sky). Paljaan  taivaan alla on kiehtova scifikirja tuhotusta maailmasta ja uudesta alusta. Arya ja Perry elävät täysin eri maailmoissa kunnes eräs kohtalokas ilta liittää heidän kohtalonsa yhteen lopullisesti. Paljaan taivaan alla on ihanasti kirjoitettu ja mukaansa tempaava, vaikka alku syyllistyykin lievään tylsyyteen. Jos sen yli kuitenkin pääsee, huomaa ihastuvansa kirjaan ja sen henkilöihin pikkuhiljaa, niin että lopussa ei malttaisi päästää irti ollenkaan. Minä tykkäsin tästä itse ja mielestäni se on paljon parempi kuin Twilightit. Jos kaverisi tykkäsi P.S Rakastan sinua kirjasta, voisin suositella myös muita Ahernin kirjoja. Laatu on yleensä taattu. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 23.04.2013 18:53:21
Elämä ei voi kuin hymyillä, kun vihdoin ja viimein tilaamani Lover at Last -kirja J.R. Wardilta on saapunut käsiini. En jaksanut odottaa suomennosta, joten englanniksi luen ja eikä mitenkään huonolta. Yllättävintä oli ehkä kirjassa se, että kyseinen on kovakantinen, mitä mä en kyllä Black Dagger Brotherhood- kirjojen aikana kyllä ole osannut odottaa ja kansikin oikein hieno. Kyllä tuo vajaa 600 sivua täyttä asiaa on ihanaa ja no, mikään ei pitkiin aikoihin ole kyllä vienyt BDB:n tilaa minulta yhtenä parhaista sarjoista. Se on paljon sanottu kyllä ihmiseltä, joka on viimeisien vuosien aikana keskimäärin lukenut runsaat 100 kirjaa vuodessa.

Sen lisäksi on tullut perehdyttyä Sylvia Dayn Crossfire-sarjaan ja hankittua muutama muu hieman vastaavan oloinen kirja, eikä nekään huonoja kokemuksia ole olleet. Oikeastaan oikein sopivia luettavia pokkareita pitkien matkojen aikana sekä kotona rentoutuessa. En tiedä mikä siinä on, mutta nyt Fifty shades- sarjan jälkeen vastaavia kirjoja on entisestään alettu suomentamaan ja mielestäni tekee ihan hyvää kirjallisuudelle Suomessa. Sen lisäksi kyllä huomannut sen, kuinka hyviä kirjoja nykyään löydän Bon-pokkareista, mutta myös toki muualta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 23.04.2013 19:46:00
Kirjan ja Ruusun päivä!

Kuka juhlisti ostamalla kirjoja? Ainakin Akateemiset ja Suomalaiset ja Adlibris jakoi Jari Tervon Jarrusukkaa yli kympin kirjaostoksista kaupan päälle - lui pari svua kun odottelin smoothietani kahvilassa ja vaikutti tyypilliseltä Tervolta, eli ihan hyvältä ja kevyeltä luettavalta. Ne varsinaiset ostokseni olivat Warm Bodies (leffakannella, harmi kyllä) ja War Horse, joista jälkimmäinen oli neljän euron alelöytö kun varsinaisesti tuota Bodiesia lähdin ostamaan kun se jäi kiinnostamaan minua leffaversion trailerin nähtyäni - leffoja jaksan harvemmin katsoa.

- LUpa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 23.04.2013 23:52:18
Elämä ei voi kuin hymyillä, kun vihdoin ja viimein tilaamani Lover at Last -kirja J.R. Wardilta on saapunut käsiini. En jaksanut odottaa suomennosta, joten englanniksi luen ja eikä mitenkään huonolta. Yllättävintä oli ehkä kirjassa se, että kyseinen on kovakantinen, mitä mä en kyllä Black Dagger Brotherhood- kirjojen aikana kyllä ole osannut odottaa ja kansikin oikein hieno. Kyllä tuo vajaa 600 sivua täyttä asiaa on ihanaa ja no, mikään ei pitkiin aikoihin ole kyllä vienyt BDB:n tilaa minulta yhtenä parhaista sarjoista. Se on paljon sanottu kyllä ihmiseltä, joka on viimeisien vuosien aikana keskimäärin lukenut runsaat 100 kirjaa vuodessa.
Ohh, en millään malttas odotella suomennosta. Poikien tarinaa on niiiin paljon odotettu ja toivottavasti kirja tursuilee romanttisia kohtaamisia  :-*

Sen lisäksi on tullut perehdyttyä Sylvia Dayn Crossfire-sarjaan ja hankittua muutama muu hieman vastaavan oloinen kirja, eikä nekään huonoja kokemuksia ole olleet. Oikeastaan oikein sopivia luettavia pokkareita pitkien matkojen aikana sekä kotona rentoutuessa. En tiedä mikä siinä on, mutta nyt Fifty shades- sarjan jälkeen vastaavia kirjoja on entisestään alettu suomentamaan ja mielestäni tekee ihan hyvää kirjallisuudelle Suomessa. Sen lisäksi kyllä huomannut sen, kuinka hyviä kirjoja nykyään löydän Bon-pokkareista, mutta myös toki muualta.
Crossfire oli mulle aika pettymys koska se ei tuntunut sisältävän mitään muuta kuin seksiä ja ongelmia toisensa perään. Suosittelen lämpimästi Lisa R. Jonesin Inside Out - trilogiaa sekä Tiffany Reiszin Perisynti-sarjaa. Molemmista ekat pokkarit luettu ja paljon parempia kuin Crossfire tai Fifty shades.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 24.04.2013 19:20:33
Ne varsinaiset ostokseni olivat Warm Bodies (leffakannella, harmi kyllä) ja War Horse, joista jälkimmäinen oli neljän euron alelöytö kun varsinaisesti tuota Bodiesia lähdin ostamaan kun se jäi kiinnostamaan minua leffaversion trailerin nähtyäni - leffoja jaksan harvemmin katsoa.

- LUpa
Et tule pettymään! War Horse on yksi lempikirjoistani! aivan tajuttoman ihana oon niin onnellinen että se kirja päätyi minulle (: ja pakko sanoa tämä ylikäytetty lause: kirja on parempi ku leffa (:

Sain pitkän siis oikeasti pitkän odottelun (9 kk) jälkeen vihdoin The Fault in Our Starsin kotiini ja olen lukenut sen jo kahdesti. Tosi ihana kirja vaikka se repiikin sydämen ja sielun kahtia :( buu. Suositteleeko kukaan muita John Greenin kirjoja? En uskalla ostaa muita kun toi oli nyt ainoa mistä olin kuullut tosipaljon hyvää, muut ovat aika vaatimattomia kehujen kannalta.

Hobitin jos saisin luettua vielä... Se on niin hidasta, siis olen monta kuukautta vältellyt tuota. Se on varmaan vaan tylsempi kun LOTR tai sitten se on vaikeampaa vain koska eka kerta kun luen Tolkienia englanniksi. Nyt voisin koittaa saada sen luettua ainakin ennen seuraavaa leffaa :D
ja Catching Firekin pitäisi lukea uudestaan leffan kunniaksi! joka tulee loppuvuodesta mutta aevansama
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 24.04.2013 19:42:24
Slytherin: Suosittelen hobittia. Se on helppolukuisempi kuin sormusten herrat, ja siinä missä sormusten herrat on sotakertomus, niin hobitti on kiva seikkailu. (:
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 24.04.2013 19:52:01
Sain pitkän siis oikeasti pitkän odottelun (9 kk) jälkeen vihdoin The Fault in Our Starsin kotiini ja olen lukenut sen jo kahdesti. Tosi ihana kirja vaikka se repiikin sydämen ja sielun kahtia :( buu. Suositteleeko kukaan muita John Greenin kirjoja?
Yksi sana: pettymys. Mä oon lukenut The Fault in Out Starsin enkä pitänyt siitä järin. Mulla oli siihen ihan huikeet odotukset (kiitos tumblrin, haha), mut sit se ei napannut lainkaan. Kieli oli ihan perus, tapahtumat melkein arvas, eikä se repinyt mun sydäntä kappaleiks, toisin kuin muilla. Mua oikein ärsyttää tää, sillä oisin halunnut pitää siitä, John Green vaikuttaa ihanalta! Mut sen kirjat ei. Tai sit vika on mussa, en yleensäkään nuortenkirjallisuutta lue. En uskalla edes vilkaista sen muita kirjoja...

Sain hiljattain luetuks Juhani Ahon Yksin ja se oli... ihan kiva. Oikeestaan, se oli puolet kirjasta haikailua Annan perään, puolet kirjasta itkua sen perään. Ja sitten kun luulee että ihan viimeisellä sivulla se päähenkilö pääsee yli siitä... mitä vielä! Se koko kirja oli pelkkää nyyhkytystä ja surkuttelua. Kielellisesti kaunista, mutta mun teki mieli tarttua siihen päähenkilöön, ravistaa sitä kunnolla ja huutaa että move on! Gosh, jotkut ihmiset ei vaan pääse yli sydänsuruistaan... mutta pitääkö siitä vielä kirja kirjottaa... takakansi lupas "puuhakkaan ja äänekkään Pariisin, pyörryttävän korkean, vastavalmistuneen Eiffelin tornin" mutta niiden sijaan sain vanhan miehen jupinoita. Hemmetti.

Mantelin Susipalatsi on lunastanut lupauksensa! Paitsi että nyt en oo viikkoon uskaltanut avata sitä, koska seuraava luku on yli sata sivua pitkä ja sen nimi on "Britannian myyttinen historia 1521-1529". Miks mä en oikein syty tolle...

Tuntuu etten nyt muutenkaan syty kirjoille. Luen vain herkullisia ficcejä ja välillä selailen Lawrencen runokokoelmaa siinä toivossa, että löytäisin sieltä jotain fiksua. Viimeks löysin kyllä sieltä yhden hienon pointin, England seems full of graves to me, mutta siihen se sit jäiki.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 24.04.2013 21:44:13
Sain juuri tänään loppuun Rebecca Stottin Korallivarkaan. Nappasin sen ihan umpimähkään kirjaston hyllystä ihanan kannen perusteella. Kyseessä on siis historiallinen romaani Napoleonin kukistumisen jälkeisestä ajasta. Päähenkilö on nuori Daniel Connor, lääketieteen opiskelija joka Pariisiiin saapuessaan onnistuu kadottamaan matkatavaransa kauniin varkaan käsiin. Alkaa seikkailu, jossa matkatavaroitaan jäljittävä Daniel päätyy syvälle filosofien ja varkaiden juoniin.

Kun lueskelimme äikän tunneilla klassikkonovelleja, minuun iski kauhea hinku lukea historiallisia juttuja. Olenkin nyt elänyt huimat pari päivää ilman fantasiakirjallisuutta keskittyen mm. tähän. Korallivaras oli mielenkiintoinen kirja jossa oppi huomaamattaan mm. evoluutioteoriasta. Miljöönä 1800-luvun alun (kaipa vuosiluku oli jotain tuollaista) Pariisi on niin ikään hurmaava. Myös Danielista ja muista hahmoista alkoi pitää huomaamattaan. Tästä jäi ihana vanhan ajan tunnelmaa uhkuva fiilis. Suosittelen historian ja luonnontieteen ystäville. Ja onhan mukana myös romantiikkaa...  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 25.04.2013 09:25:47
Kun lueskelimme äikän tunneilla klassikkonovelleja, minuun iski kauhea hinku lukea historiallisia juttuja. Olenkin nyt elänyt huimat pari päivää ilman fantasiakirjallisuutta keskittyen mm. tähän. Korallivaras oli mielenkiintoinen kirja jossa oppi huomaamattaan mm. evoluutioteoriasta. Miljöönä 1800-luvun alun (kaipa vuosiluku oli jotain tuollaista) Pariisi on niin ikään hurmaava. Myös Danielista ja muista hahmoista alkoi pitää huomaamattaan. Tästä jäi ihana vanhan ajan tunnelmaa uhkuva fiilis. Suosittelen historian ja luonnontieteen ystäville. Ja onhan mukana myös romantiikkaa...  :)

Historiaalinen fiktio on kyllä ihana proosan alalaji, itse olen tällä hetkellä tykästynyt etenkin Ann-Marie MacDonaldin Armon yöhön ja Raija Orasen kirjoihin autonomian ja itsenäisyyden ajan Suomesta. Jotenkin historiaalisten kirjojen lukeminen on raskaampaa kuin perusfantasian, mutta tavallaan kuitenkin palkitsevampaa... Tekisi hirveästi mieli perehtyä antiikin aikaankin, mutta en ole vielä törmännyt yhteenkään kirjaan tai sarjaan, joka kutkuttaisi tarpeeksi. Jos joku osaisi vinkata jotain antiikin Roomaan tai Kreikkaan (tai 1400-1500-luvun Italiaan, etenkin Firenzeen) sijoittuvia historiaalisia romaaneja, olisin todella iloinen!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: BanaaniMehu - 26.04.2013 18:53:26
Sainpas viimeinkin luettua uudelleen tuon Diana Wynne Jonesin Liikkuvan linnan ja muistin taas miksi rakastan sitä kirjaa.
Omituisesta ja hätiköidystä lopusta huolimatta se juoni, maailma ja hahmot iskee edelleen. Rakastan sitä, millaiseksi Howl kuvataan ja sitä, miten kirja poikkeaa leffasta. (vaikka pidän kyllä elokuvastakin ja onhan Haurukin varsin hurmaava)

Oon monesti harmitellut sitä, ettei tuota kyseistä kirjaa enää tunnu Suomesta mistään saavan kun painos on myyty loppuun ja nyt sitten intouduin tilailemaan sen amazon.co.uk:lta. Samalla pistin tilaukseen myös nuo Jonesin samaan maailmaan sijoittuvat romaanit Castle in the Air ja House of Many Ways, vaikka odotukset niiden suhteen eivät turhan korkealla olekaan.
Katellaan tuleeko ne ens viikolla niinkuin on lupailtu!

Onko joku muu tutustunut Jonesin tuotantoon ja mitä ootte tykänny?

MINÄMINÄMINÄ rakastan sitä kirjaa myös! (Rupeetko parhaaksi kamukseni?:D) Tahdon sen myös, ihan sama juttu; ei myydä niin missään :( Se on niiin pakko saada... En ole koskaan tuntenut ketään kirjaa kohtaan näin♥
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ristiriita - 26.04.2013 19:14:05
Lainaus
Jos joku osaisi vinkata jotain antiikin Roomaan tai Kreikkaan (tai 1400-1500-luvun Italiaan, etenkin Firenzeen) sijoittuvia historiaalisia romaaneja, olisin todella iloinen!

Oma kestosuosikkini on Sarah Dunantin Venuksen syntymä. Kertoo nuoresta tytöstä, joka menee naimisiin vanhemman miehen kanssa, mutta sitten tämä mies ei olekaan sitä miltä vaikuttaa. Kertoo siis Medicien ajan Firenzestä ja musta oli tosi vaikuttava kirja kaikkine filosofisine keskusteluineen uskonnosta ja taiteesta. Käy myös kevyempänä lukemisena.

Itse olen innostunut nyt klassikoista. Luin juuri Andre Giden Pastoraalisinfonian ja tykkäsin kovasti. Ensinnäkin sisältää tosi paljon aivan ihania viisauksia ja ns aforismeja ja toiseksi ottaa kantaa aiheeseen, joka on vieläkin tabu. Voin kuvitella kuinka tuo kirja on aikanaan kohahduttanut! Muutenkin tykkään klassikoista ja Dostojevski ja Linna kuuluvat suosikkikirjailijoihin. Olisiko kenelläkään mielessä mitään hyvää klassikkoa, johon kannattaisi ehdottomasti tarttua?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Clearwater - 26.04.2013 19:43:08
Ne varsinaiset ostokseni olivat Warm Bodies (leffakannella, harmi kyllä) ja War Horse, joista jälkimmäinen oli neljän euron alelöytö kun varsinaisesti tuota Bodiesia lähdin ostamaan kun se jäi kiinnostamaan minua leffaversion trailerin nähtyäni - leffoja jaksan harvemmin katsoa.

- LUpa
Et tule pettymään! War Horse on yksi lempikirjoistani! aivan tajuttoman ihana oon niin onnellinen että se kirja päätyi minulle (: ja pakko sanoa tämä ylikäytetty lause: kirja on parempi ku leffa (:

Yhdyn tähän. War Horseen et pety. Se on lyhyt kirja, mutta sitä tunnelmallisempi ja aidompi. Olen minäkin tavattoman onnellinen, että sain sen syntymäpäivälahjaksi. Kaunis kirja, kaunista tekstiä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nauha - 26.04.2013 22:46:41
Kirjan ja Ruusun päivä!

Kuka juhlisti ostamalla kirjoja?

Minä juhlistin!
Itsekin sain kaupantekijäisinä tuon Jari Tervon Jarrusukan, mutten ole sitä ehtinyt vielä avaamaankaan. Eipä mulla kyllä ole Tervon muustakaan tuotannosta kauheasti kokemusta, mutta pitää vaikka kesällä lukea, kun pääsykokeet on lusittu.

Sen sijaan Katja Ketun Kätilöstä (jonka juurikin Kirjan ja Ruusun päivän kunniaksi viimein ostin, samoin kuin Rosa Liksomin Hytti nro 6:sen) en ole malttanut pitää näppejäni erossa ja nytkin syyhyän sen seuraan.
Kyllä muhun vain taitaa jotenkin iskeä se Kolmannen Valtakunnan hurmio ja koppalakit ja maailmansodan pimeys, joka tuosta huokuu. Varsinkin, kun tapahtumia tai hahmoja ei ole liiaksi romantisoitu, vaan kaikki on arkista ja lihallista ja likaisen tavallista ja murteellistakin vielä.
Jos pitäisi yhdellä sanalla kuvata, niin se olisi kyllä varmasti lihallinen.
Mutta oi, enköhän pian sen jo loppuun saa ja pääsen iskemään hampaani Liksomiin!

MINÄMINÄMINÄ rakastan sitä kirjaa myös! (Rupeetko parhaaksi kamukseni?:D) Tahdon sen myös, ihan sama juttu; ei myydä niin missään :( Se on niiin pakko saada... En ole koskaan tuntenut ketään kirjaa kohtaan näin♥

No tietenki mie rupean!
Mun on pakko myöntää, etten ole vieläkään saanut luettua niitä kahta muuta osaa, koska pääsykoekirja ja laiskuus vie voiton melkein kaikesta.
Mutta Liikkuva linna tulee kyllä varmaan mullekin olemaan aina yksi niistä kirjoista, joita lämpimästi muistelen. Jos en muuten, niin varhaisnuoruuteni rakkautena :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 27.04.2013 11:56:16
Diana Wynne Jonesin kirjat! ♥♥♥

nauha, nyt heti lukemaan Leijuvaa linnaa ja Rönsyilevää taloa! Eli juuri mainitsemiasi  Castle in the Air ja House of Many Ways. (Hassua, että Liikkuvan ja Leijuvan linnan suomennokset ovat niin samankaltaisia.)

Kuten sinäkin, olin lukenut Liikkuvan linnan ennen kahden muun kirjan aloittamista. Kirjat täyttivät odotukseni, mutta pidin enemmän Rönsyilevästä talosta. Leijuvan linnan miljöö ei ollut niin mieluisa ja henkilöt jäivät hieman etäisimmiksi minulle. Kummankin vahvuuksia ovat kuitenkin yksityiskohdat, jotka osoittautuvat yllättävän tärkeikisi (mikä taitaa olla D.W. Jonesin tavaramerkki). Tuo hieman mieleen Potterit: yksityiskohdat takaavat, että kirja koukuttaa vielä kolmannellakin lukukerralla. Lisäksi kirjathan sivuavat kiinnostavasti toisiaan, eikä sitä huomaa, ellei ole lukenut kaikkia ;) Eli kirjastoon siitä!

Kirjojen/kirjan  hankkimisen suhteen tse harmittelen sitä, etten tarttunut tilaisuuteen. Löysin nimittäin kirjaston poistomyynnistä ilmeisesti toisia tai kolmansia kappaleita Jonesin kirjoista ja minä typerys en ostanut niitä, vaikka hintakin olisi jäänyt kolmeen euroon per kirja >:( Olen ehtinyt katua tätä aika monta kertaa...

// Pollopmuhku: Miten saatoin unohtaa? Kyllä, kyllä, kyllä Chrestomancin maailmoille. Niissä nautin siitä, että sarja ei etene aikajärjestyksessä, joten jännitystä tietyistä asioista on enemmän. (Vaikka myönnän kyllä häpeissäni, että minulta meni aika pitkään yhdistää nimet joihinkin hahmoihin, kun he eivät olleetkaan "oikean" ikäisiä.)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 27.04.2013 12:01:46
Oih, Diana Wynne Jones.

Vaikka Liikkuva linna, Leijuva linna ja Rönsyilevä talo ovat ihania kirjoja, minun täytyy tunnustaa, että pidän enemmän D.W Jonesin Chrestomancin maailmoista. Niissä yhdistyvät ihanasti mielenkiintoinen juoni ja kirjailijan lämmin huumori. Suosittelen ehdottomasti!

P.S Minulla ensiksi mainuttujen lukemisesta on kyllä jo liian kauan, pitäisi lukea uudestaan ennen kuin voi sanoa mitään rakentavaa...  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Arte - 27.04.2013 18:26:17
Liikkuva linna on kyllä ihana. ♥ En ole vielä(kään) saanut luettua noita kahta seuraavaa osaa, sillä tykästyn yleensä ennen kaikkea hahmoihin eikä Sofieta ja Howlia tietääkseni kauheasti noissa kahdessa muussa teoksessa esiinny. Itse pidin hyvin paljon Jonesin Derkinhovin ruhtinaasta: en niinkään itse tarinasta vaan nimenomaan loistavista henkilöhahmoista. Heidän kanssaan oikeasti eli koko kirjan ajan ja oli surullista joutua heistä eroon kirjan loppuessa. Sen jatko-osaan, Aarnikotkan vuoteen, olisi tarkoitus tutustua, kunhan ehdin ja muistan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: nauha - 27.04.2013 21:40:51
SuklaaKissa, ei minun kirjastoon tarvis lähteä niitä hakehmaan, ko kävellä tuohon omale kirjahyllyleni ja ottaa sieltä.
Luppaan itteleni, että kesälä mie net luen. Koska nyt ei saattais, kun pitäis pääsykokeisiin panostaa.

-- tykästyn yleensä ennen kaikkea hahmoihin eikä Sofieta ja Howlia tietääkseni kauheasti noissa kahdessa muussa teoksessa esiinny.
Tämä mullakin varmaan on syynä siihen, etten ole vielä saanut luettua. Rakkaus nimenomaan Sophieen ja Howliin, sekä muihin loistaviin hahmoihin, ei niinkään maailmaan tai tapahtumiin.
Mutta pitäisi silti saada itsensä lukemaan.

Mutta tosiaan, se mitä olin oikeasti tulossa sanomaan on, että luin loppuun tuon Katja Ketun Kätilön, josta ennemmin mainittin ja häätyy sanoa, että huhhuh. En tiä johtuuko se siitä, etten ole pitkään aikaan lukenu tuomosta kirjallisuutta, vai siittä, että kirja oli erityisen ansioitunu, mutta kyllä koski ja syvältä.
Vaatii aika rohkean ihmisen, että kirjotta tuomosesta vaijetusta aihheesta tuomosen kirjan. 
En mie ees tiä mitä sanoa. Onko joku muu lukenu, ja mitä tuntoja heräsi?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 27.04.2013 21:49:03
Juuri äsken lopettelin Jane Austenin Emman. Tätini suosituksesta siihen tartuin enkä kyllä kadu. Jane Austen on ihanan hauska kirjailija. Kirjoissaan hän jollain lailla pilkkaa aikansa tapoja ja pyörtyileviä neitosia. Muutenkin on hauska lukea nyt jo käsittämättömiltä tuntuvista kohteliaisuussäännöistä joita tuona aikana noudatettiin.

Juonellisesti Emma ei ollut kovin ihmeellinen, arvasin loppuratkaisun lähes heti kun se oli mahdollista. Ihana hyvän mielen kirja silti, suosittelen jokaiselle myös ihan yleissivistyksen kannalta. Jos jotain klassikkoja haluaa lukea, Jane Austen on hyvä valinta!  :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 01.05.2013 14:45:51
J.D. Robb (aka Nora Roberts) - Alaston kuolema

Tämä oli vähän sellainen "hetken hairahdus" kun päätin sen varata kirjastosta itselleni. En kauheasti ole lukenut rikolliskirjallisuutta eikä se oikeastaan kiinnostakaan, mutta tässä kirjassa homma toimi. Eve on aivan mahtava persoona, joka ei epäile käyttää nyrkkejään jos tilanne sitä vaatii. Häntä ei suotta pidetä parhaimpana työssään. Tässä pokkarissa murhaaja oli melkoisen raaka ja tapahtumat kuvailtiin niin elävästi, että melkein tuntui kuin itse olisi ollut paikalla. Olihan tässä paljon rikosten selvittelyä, mutta niistä oli kirjoitettu mielenkiintoisesti. Huomasin ihan sattumalta, että olin vahingossa lukenut kirjan jo puoleen väliin. Ei tietenkään unohdeta romantiikkaa mikä on Robertsin kirjoille ominaista eli suudelmia ja kiihkeitä hetkiä on luvassa myös tässäkin joskin en niitä niin paljon odottanut kuin sitä, että murhaaja saadaan selville. Yllätyin, että näitä kirjoja on kirjoitettu noin paljon, mutta aion varmasti lukea jatko-osiakin.


Alyson Noël - Kirkas tähti

Ympäri käydään, yhteen tullaan. Tässä kirjassa ei tapahtunut kyllä yhtään mitään. Jälleen kerran Ever vain mietiskeli miten selviytyä häntä ja Damenia erottavasta taiasta, jonka lisäksi hän käy useampia melko tympeitä keskusteluja ilkeäksi muuttuneen Havenin kanssa, jota olisin mieluusti vetänyt korville. Koko kirja keskittyi enemmänkin teinien angstaamiseen ja nokkimisjärjestyksen uudelleen muokkaamiseen. Tässä kirjassa ei oikeastaan ollut mitään järisyttävää kliimaksia vaan kaikki rullasi eteenpäin rauhallisessa ja tylsässä rytmissä ja siltikään ei edistytty mihinkään suuntaan. Kaiken lisäksi minulle oli shokki se, että Everin ystävä Mavis onkin poika! Miten olen voinut sivuuttaa tällaisen asian jo monen kirjan verran vai eikö kirjailija vaan oikeasti ole hoitanut tekstiään kunnialla? Luen jatkon vain ainoastaan sen takia, että se on viimeinen kirja. Toivottavasti kirjailija on saanut edes vähän äksöniä siihen.


Tiffany Reisz - Enkeli

Joko saa alkaa hehkuttamaan? Kun minä aloitin tätä lukemaan niin musta tuntui, että en pysty lopettamaan. Kaikki järjellinen aivotoiminta katosi samoin tein! Tykkäsin jo ekasta osasta, mutta tää toka osa räjäytti pankin totaalisesti. Kuten aiemmassakin kirjassa, tässäkin oli tekstiä monen eri henkilön näkökulmasta ja se teki kirjasta mielenkiintoisemman. Ajattelin alunperin, että tämä olisi vain Noran show, mutta tässähän alkaa tulla esille vaikka mitä uusia herkullisia ulottuvuuksia. Sørenia tulee tutkimaan kaunis Suzanne, joka epäilee miehessä olevan jotain outoa. Odotin tähän systeemiin jotain enemmänkin, mutta ei. Se oli vain yksi pintaraapaisu tarinassa. Samoin kuin Noran ja Søren, joiden suhde ei oikeastaan kiinnostanut minua laisinkaan. Kirjan parasta antia oli ehdottomasti ujo ja epävarma Michael sekä flirttaileva ja rikas Griffin. Kirja alkoi rauhallisesti, mutta loppupuolella minä oikeasti varmaan hihkuin samalla kun luin. Tästä kirjailijasta on tulossa yksi suosikeistani koska hän osaa kirjoittaa niin mahtavaa tekstiä kahden miehen välisestä kanssakäymisestä. Kuten myös arvata saattaa, kuvioissa oli BDSM-menoakin, mutta ei kovin häiritsevästi. En ole oikein vieläkään ymmärtänyt koko intoa moiseen touhuun ja kuvailu lähinnä huvitti minua kuin mitään muuta, mutta kai siinä on oma viehätyksensä vaikka itse ei kyseisestä aktiviteetista sen enemmän olekaan kiinnostunut. Huhuh, maltan tuskin odottaa, että saan seuraavan osan käteeni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Puolimieli - 02.05.2013 00:19:32
Täällä yksi herättelemässä taas henkiin luku- ja kirjoitteluharrastustaan. Erinäisten ongelmien ja vaikeuksien vuoksi tämäkin on taas ihan täysin jäänyt. Etenkin lukeminen. Kirjoitettua tulee foorumeille ja satunnaisesti jotakin tekstinpätkiäkin, mutta lukemiseen ei kykene.
Olen tässä joidenkin vuosien aikana menettänyt keskittymiskykyni liki kokonaan. Tätä nykyä se on niin huono, että tavallisen kirjan lukemisesta ei tule oikeasti mitään. Olen hyvin ärsykeherkkä ja pienikin hairahtava ajatus saa kaiken katoamaan päästä ihan kokonaan. Ennen tykkäsin lukea kovastikin - olen lukenut lapsesta asti. Nykyään ei vain toimi, ei sitten millään. Lapsena piti aina tuoda omat, paksummat ja vaikeammat kirjat kouluun (etenkin ekoilla luokilla, kun ylemmille luokille tarkoitettuja kirjoja pidettiin "haitallisina"), mutta nykyään olen taas siirtynyt lastenkirjoihin.

Pieni toivo on vielä jäljellä. Olen nyt aloittanut ihan pienestä. Luen lehtiä, vähän kerrallaan. Foorumeitakin koetan lukea niin paljon, kuin pystyn ja jaksan. Kirjojakin, pienissä pätkissä ja niin, etten ehdi turhautua lukemiseen. Jos en pidä kirjasta, en lue sitä, jotten taas ala pitämään lukemista niiin vastenmielisenä.

Tällä hetkellä luen Sookie Stackhouse -sarjaa. Aihe on kiinnostava ja kirjasarja tarpeeksi helppolukuinen. Tosin jotkin juonenkäänteet eivät kamalasti miellytä ja uskon, että englanninkielisenä sarja olisi paljon parempi.
Sellaisena oheislukemisena on vähän tuntemattomampi Rappiotarinoita (kirj. Paleface). Kertoo rapmusiikin historiaa Suomessa sekä tekijöiden omia kokemuksia. Se on todella helppoa lukea, koska aihe on jo ennestään tuttu ja kirjoitettu kielellä, joka on itselleni henkilökohtaisesti maailman tutuin asia. Pyrin kumminkin lukemaan sitä mahdollisimman vähän, ettei se kuluisi loppuun ja että saisin nautiskella siitä pitkään... :D

Mutta jos jollakulla on suositella helppolukuisia fantasia/puolifantasia kirjoja, niin antaa tulla! Alamaailman kirjat kiinnostaa myös (Heroiinipäiväkirja luettu ja aion kirjoittaa siitä myöhemmin). Pahoittelut romaanista!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 02.05.2013 00:21:39
Mutta jos jollakulla on suositella helppolukuisia fantasia/puolifantasia kirjoja, niin antaa tulla! Alamaailman kirjat kiinnostaa myös (Heroiinipäiväkirja luettu ja aion kirjoittaa siitä myöhemmin). Pahoittelut romaanista!
Ei jaksa erikseen luetella fantasiakirjoja, mut käy tsekkaamassa miun blogi (http://lukunurkkaus11.blogspot.fi/). Siellä on vaikka mitä. Saaaaatan vähän olla fantasia-fani  ;D

Nyt ois luettu...

Moira Young - Julma maa

Tämän uhattiin olevan jopa parempi kuin Nälkäpelin, mutta sen trilogian ohittamiseen ei kyllä tämä kirja ollenkaan yltänyt. Ei lähellekään. Eniten häiritsi kirjan kirjoitustyyli ja se, että vuorosanoista oli tyystin jätetty pois kaikenlaiset lainausmerkit, joka vaikeutti jonkun verran luetun ymmärtämistä. Lisäksi mä ja sä-tyylinen murre jotenkin ärsytti todella paljon. Saba oli aika erikoinen persoona enkä oikein osaa sanoa vieläkään onko hän nokkela kovapää vai täysin idiootti ja ärsyttävä. En päässyt muihinkaan hahmoihin oikein kunnolla sisälle enkä luonut heihin mitään sidettä kirjan aikana niin kuin yleensä lukiessani teen. Pisteet annetaan ehkä enemmänkin nokkelalle juonelle, kirjan maailmalle ja kirjailijan mielikuvitukselle. Kirja kyllä loppui siihen malliin, että jäin miettimään miksi tämä on ylipäätään trilogia. Tämä kirja jätti vähän kylmäksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: HONE - 12.05.2013 18:00:04
R.E.-TORESENIN Arvoitus sarjan kirjat on hyviä. Kaikkia en omista,mutta paras lukemani on Arvoitus kirja 2002 Ranskalainen arvoitus. Toiseksi parhaat on 2006 Arvoitus erämaassa  ja 2005 Murheellinen arvoitus. Hyvä on myös 2008 Filmitähden arvoitus.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 15.05.2013 19:27:11
Haun mukaan finissä ei ole keskusteltu Salla Simukan Lumikki-kirjasarjasta. Mä luin just lehdestä tosta ja kiinnostaisi tietää jos joku on lukenut? Vaikutti ihan semi-kiinnostavalta että pitäisiköhän ostaa?
Ja tässä vielä mietin että kun sitä on kuulemma käännetty eri kielille niin pitäisiköhän lukea alkuperäiskielellä vai esim. englanniksi kun oon lukenu suomeks kirjoja viimeks ehkä kaksi vuotta sitten :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 15.05.2013 19:30:15
Sylvia Day - Sinusta heijastettu

Luojalle kiitos, se on ohi! Tätä osaa lukiessa oli sellainen olo, että joku kaataisi koko ajan niskaan tulikuumaa vettä. Tätä vain luki ja luki ja silti tuntui siltä, että tämä ei loppuisi koskaan. Ensimmäinen osa ei minua ainakaan kauheasti säväyttänyt ja tämä osa kyllä jatkaa samoissa jalanjäljissä. Sivulta sivulle pariskunnalla on vain ongelmia, sairaalloista ripustautumista toiseen ja niiden ongelmien välissä ainoa tapa ratkoa niitä: seksi. Eikä ongelma siltikään korjaannu. Gideonista tulee ensimmäisenä mieleen kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä kärsivä psykopaatti eikä Eva kyllä ole sen viisaampi persoona. En jaksa edes laskea kuinka monta kertaa pyörittelin ärtyneenä silmiäni tätä lukiessa. Ainut pieni valopilkku tässä oli Evan kämppis Cary. Loppua kohden kirjan taso vähän parani koska syystä jos toisesta pääpari ei ollut niin tiiviissä kanssakäymisessä ja se oli oikeastaan vain hyvä juttu. Jonkinlaista jännää juonenpoikastakin oli liittyen Evan menneisyyteen ja se oli kyllä ihan kelvollinen kuvio. Aion kyllä lukea päätösosankin ihan vain sen takia, että haluan tietää mitä näille psykopaateille käy, mutta siinäpä se.

Kirjastossa odottelis kolme kirjaa eli sinne huomenna  8)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 15.05.2013 20:48:05
Lainaus
Haun mukaan finissä ei ole keskusteltu Salla Simukan Lumikki-kirjasarjasta. Mä luin just lehdestä tosta ja kiinnostaisi tietää jos joku on lukenut? Vaikutti ihan semi-kiinnostavalta että pitäisiköhän ostaa?


Minä olen lukenut ja oli ihan jees kirja. Ei mikään maata mullistava, mutta jännittävä ja kiinnostava kirja. Mulle oli myös tamperelaisena hauska lukea jotain kotipaikkakunnalle sijoittuvaa. Mutta joo, voisin kyllä suositella.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 15.05.2013 21:21:34
Haun mukaan finissä ei ole keskusteltu Salla Simukan Lumikki-kirjasarjasta. Mä luin just lehdestä tosta ja kiinnostaisi tietää jos joku on lukenut? Vaikutti ihan semi-kiinnostavalta että pitäisiköhän ostaa?

Lukihan sen. Välillä päähenkilö oli vähän turhan tyypillinen poikatyttösankari, mutta Simukan kirjoitustaidot eivät pettäneet. Kritiikkiä siitä, että lukijaa aliarvioidaan välillä, mutta toisaalta kirjahan on nuorille/nuorille aikuisille suunnattu. Se ei onneksi näy kaunisteluna, vaan kaikki kerrotaan kohtalaisen suorasti.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Xin - 22.05.2013 16:27:20
Pakko nyt tulla höpisemään tähän töpöön ihan vain mielenkiinnosta ja vaihtaa lennosta aihetta.

Itsellä on nyt kesäloma alkanut kaksi viikkoa sitten eikä kesätöitä ole, joten lukeminen menee ihan työstä. Tällä hetkellä menossa Joseph Conradin Pimeyden sydän Johanna Sinisalon Linnunaivot teoksen innoittamana. Tarkoituksena olisi laatia hyvinkin tarkka lukusuunnitelma kesäksi ja lukea pois alta niin klassikoita kuin uutuuksiakin. Harrastaako kukaan muu hirveää organisointia kaiken suhteen? :'D

Ja mitä olette mieltä, mitkä on 2000-luvun top 5 kotimaista kirjaa viitaten tuohon Hesarin äänestykseen? Itsellä on kotimainen kirjallisuus aika tuntematonta, joten pitkälti mennään linjalla Sinisalo, Souri ja Oksanen...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 29.05.2013 12:30:56
Ja mitä olette mieltä, mitkä on 2000-luvun top 5 kotimaista kirjaa viitaten tuohon Hesarin äänestykseen? Itsellä on kotimainen kirjallisuus aika tuntematonta, joten pitkälti mennään linjalla Sinisalo, Souri ja Oksanen...
En ole kauheasti perehtynyt suomalaiseen kirjallisuuteen ja suomalaisia elokuviakin välttelen kuin ruttoa, olen siis todella isänmaallinen ;D Suomalaiset tuotokset vaan ei iske. TOSIN minun täytyy lisätä nyt tähän perään, että suomalaista kirjallisuutta tullut yllättävän paljon luettua, mutta lähinnä fantasian muodossa. Elina Rouhiaisen Susiraja - sarja on mahtava. Yksittäisiä kirjoja tullut luettua suomalaisten kirjoittamana, mutta en jaksa kaikkia tähän luetella. Yllättävin suomalaisteos, jonka olen lukenut on Aki Raatikaisen Kristallikuningas, joka on historiallinen seikkailuromaani 1600-luvun maailmasta. Siis kaikki ainekset kirjassa, jotka ei mua pahemmin kiinnosta  ;D Mutta kirja oli yllättävän hyvä!


Luinpas vihdoin Engelfors - trilogian toisen osan TULI

Harmitti hiukan, että en oikein muistanut kunnolla edellisen kirjan tapahtumia ja kuka hahmoista oli kukin, mutta onneksi asia alkoi selkiytymään taas tätä lukiessa. Tosin jotkut edellisessä kirjassa menehtyneet hahmot ovat edelleen minulle aika hämärän peitossa.

Nyt on siis koluttu läpi ruotsalaistrilogian toinen tiiliskivi. Kirjailijat ovat kyllä edelleen osanneet tuoda paperille teini-ikäisten ongelmia aina itsensä hyväksymisestä muihin arkipäiväisiin ongelmiin kuten ihastumiseen, salattuun rakkauteen ja pettymyksiin. Pidän hahmoista todella paljon ja hienoa, että heistä jokaisesta on tehty niin erilaisia, joten heidän elämäänsä on helpompi itsekin samaistua ja huomata, että kauneus ei takaa onnellisuutta, eikä raha onnea.

Kokonaisuutena sanoisin, että kirja oli hiukan tylsähkö koska se keskittyi enemmänkin tyttöjen elämään, ei itse ongelmaan, noitiin ja sen sellaiseen. Kunnon tapahtumaa saadaan aikaiseksi vasta aivan viimeisillä sivuilla ja nostipa loppu jopa kyyneleenkin silmään mikä on minulle ainakin harvinaista.

Jään kaikesta huolimatta odottamaan vesi kielellä päätösosaa koska niin moni asia kaipaa vielä selvennystä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 08.06.2013 20:13:37
Nyt kaikki jotka lukee suomeks pokkareita tai haluaa lukea nopeasti katse suomalaisen kirjakaupan kampanjaan! 3 pokkaria 12 eurolla (http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/SearchDisplay?sType=SimpleSearch&mpe_id=10051&catalogId=10051&categoryId=54551&errorViewName=AjaxOrderItemDisplayView&evtype=CpgnClick&pageView=image&showResultsPage=true&intv_id=166001&identifier=Pokkarit+3+kpl+12+euroa&langId=-77&storeId=10151&ddkey=http:ClickInfo)! Itse tilasin Humisevan harjun, tyttö ja helmikorvakorun ja pieni suklaapuoti ja makso yhteensä 16 euroa, eli kirjat  + postimaksu. Fiksuinta olis varmaa ollu tilata se kauppaan josta sen voi noutaa, olis varmaan ollu halvempaa mutta en asu sellaisen lähellä niin näin tein tällä kertaa :D Mutta nyt kannattaa kattoa läpi noi ai että mä rakastan suomalaista kirjakauppaa ja sen kampanjoita! (*muistelee lämmöllä ilmaista Jurassic Park 3D näytöstä ja ilmaisia purukumeja ja stabiloita <3*)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melba - 08.06.2013 21:01:05
Nyt kaikki jotka lukee suomeks pokkareita tai haluaa lukea nopeasti katse suomalaisen kirjakaupan kampanjaan! 3 pokkaria 12 eurolla (http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/SearchDisplay?sType=SimpleSearch&mpe_id=10051&catalogId=10051&categoryId=54551&errorViewName=AjaxOrderItemDisplayView&evtype=CpgnClick&pageView=image&showResultsPage=true&intv_id=166001&identifier=Pokkarit+3+kpl+12+euroa&langId=-77&storeId=10151&ddkey=http:ClickInfo)!
Ai kamala, tuoltahan löytyi vaikka mitä kivaa :--D Ennemminkin juuri sellaisia kirjoja joita en vielä ole lukenut - Paolo Coelhon Alkemisti, Kathryn Stockettin Piiat jaaaa sitten oli vielä joku mielenkiintoinen kans, ei vaan just nyt enää muistu mieleen. Noista oon kuullut kehuja, mutta en oo vielä onnistunut niitä kirjastosta saalistamaan. Ei sitten taas ihan hirveästi ollut sellaisia must-have -tapauksia jo lukemistani kirjoista - Unohdettujen kirjojen hautausmaa-sarjan kaikki kolme osaa ois tosin mukava kotiuttaa omaankin kirjahyllyyn.

Itse luen tällä hetkellä Donna Tarttin Pieni ystävä-nimistä kirjaa, noin puolessavälissä olen. Tämä on oikeastaan ollut suuri pettymys: Jumalat juhlivat öisin oli tajuttoman koukuttava ja mieltä järisyttävä lukukokemus, tämä toinen kirja sen sijaan ei ole ainakaan vielä yltänyt minnekään lähimaillekaan tuon kirjan tasolle. Ongelmana on ehkä näkökulma: tätä tarinaa kerrotaan enimmäkseen yhdeksänvuotiaan Harrietin näkökulmasta, ja jostain syystä vierastan sekä lapsikertojia että naispuolisia kertojia suunnattomasti.

...ehkä huolestuttavaa, että osasin ilmeisesti samaistua enemmän teini-ikäiseen (murhaaja)poikaan... :--D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Angelina - 08.06.2013 21:54:43
Nyt kaikki jotka lukee suomeks pokkareita tai haluaa lukea nopeasti katse suomalaisen kirjakaupan kampanjaan! 3 pokkaria 12 eurolla (http://www.suomalainen.com/webapp/wcs/stores/servlet/SearchDisplay?sType=SimpleSearch&mpe_id=10051&catalogId=10051&categoryId=54551&errorViewName=AjaxOrderItemDisplayView&evtype=CpgnClick&pageView=image&showResultsPage=true&intv_id=166001&identifier=Pokkarit+3+kpl+12+euroa&langId=-77&storeId=10151&ddkey=http:ClickInfo)!

Kiitos ihan hirveesti vinkistä, olis kyllä muuten menny ihan ohi. Pakkohan mun oli kans klikkailla kolme pokkaria ostoskoriin, oon lukenu viimesen vuoden aikana hävyttömän vähän kirjoja, enkä oo oikeen saanu aikaseks käydä kirjastossakaan... Nyt on ainakin pakko lukea, kun näistä on maksettu :D Tilailin itselleni Humisevan harjun, Piiat ja Paholainen pukeutuu Pradaan. En oo satavarma oonko lukenut ton Paholainen pukeutuu Pradaan joskus, mutta noita kahta ensimmäistä ainakaan en ole. Piiat oli elokuvana hyvä, joten pakkohan toi kirjakin on lukea. Humiseva harju taas vissiin kuuluu sellasiin kirjoihin, jotka ehkä pitäs lukee...

Oon muuten pari päivää jo miettinyt, että pitäsköhän sitä alottaa oikein Potter-maratooni ja vetää kaikki kirjat pitkästä aikaa alusta loppuun ^^
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: June - 08.06.2013 22:05:08
Itse luen tällä hetkellä Donna Tarttin Pieni ystävä-nimistä kirjaa, noin puolessavälissä olen. Tämä on oikeastaan ollut suuri pettymys: Jumalat juhlivat öisin oli tajuttoman koukuttava ja mieltä järisyttävä lukukokemus, tämä toinen kirja sen sijaan ei ole ainakaan vielä yltänyt minnekään lähimaillekaan tuon kirjan tasolle. Ongelmana on ehkä näkökulma: tätä tarinaa kerrotaan enimmäkseen yhdeksänvuotiaan Harrietin näkökulmasta, ja jostain syystä vierastan sekä lapsikertojia että naispuolisia kertojia suunnattomasti.

Jumalat juhlivat öisin on yksi omista lempikirjoistani, eikä Pieni ystävä minunkaan mielestäni noussut läheskään sen tasolle. Joskus muutamia vuosia sitten aloin kyseistä teosta lukea, ja vaikka se ei varsinaisesti ollut huono, ei kuitenkaan riittänyt innostus puoliväliä pidemmälle. Pitäisi ehkä yrittää uudestaan, esikoisromaanin ollessa niin loistava en haluaisi uskoa toisen olevan ihan täysi pettymys.

Olen itse lukemassa tällä hetkellä Haruki Murakamin teosta 1Q84, ja tykkään tosi paljon! Murakamin molemmat aikaisemmin lukemani romaanit olivat ihan hyviä, mutta tämä nousee mielikuvituksellisuudellaan kummankin yläpuolelle - kahden erillisen kertojan näkökulmasta kerrottu tarina kietoutuu yhteen mukaansatempaavasti, ja ylipäätään Murakamin tyyli ja hahmot miellyttävät. Pitää nyt tilata se kolmas kirja että saa trilogian päätökseen!

Oon muuten pari päivää jo miettinyt, että pitäsköhän sitä alottaa oikein Potter-maratooni ja vetää kaikki kirjat pitkästä aikaa alusta loppuun ^^

Minulla on vakaana aikomuksena toteuttaa Potter-maraton tänä kesänä, kun ei ole kirjoja tullut luettua moneen vuoteen. Kunhan olen saanut luettua kesken olevan kirjat loppuun on vuorossa pelkästään Pottereita, ja täytyy myöntää että odotan jo innolla :-D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 09.06.2013 19:16:36
Oon muuten pari päivää jo miettinyt, että pitäsköhän sitä alottaa oikein Potter-maratooni ja vetää kaikki kirjat pitkästä aikaa alusta loppuun ^^

Minulla on vakaana aikomuksena toteuttaa Potter-maraton tänä kesänä, kun ei ole kirjoja tullut luettua moneen vuoteen. Kunhan olen saanut luettua kesken olevan kirjat loppuun on vuorossa pelkästään Pottereita, ja täytyy myöntää että odotan jo innolla :-D

kauheeta kun on kiinni monessa eri kirjasarjassa ja aina mietin että "ainiin voisi pitää potter-maratonin". En ole Pottereita lukenut vuosiin ja musta tuntuu että mä petän sitä kirjasarjaa kun en ole koskenutkaan pitkään aikaan :D Sen jälkeen kun lupasin pitää Potter-maratonin niin lupasin kanssa lukea muutaman a Song of Ice and Fire kirjan  uudestaan niin voi tv sarjaa kattoo ja muistaa mitä tapahtuikaan ja sitten pitäisi lukea Catching Fire koska leffa tulee marraskuussa niin ja voisihan Septimus Heapitkin kohta lukea uudestaan ja nyt vielä ostin 3 uutta kirjaa???
So much to read, so little time.
Voisin pitää ihan oikean listan että mitä luen ja milloin ku aina löytyy jotain muuta :D Onneks nyt ASOIAFin seuraava osa tulee joskus kahdenkymmenen vuoden päästä herra Martinin tuntien joten tässä on aikaa maratoonata.

Ja hei kiva tietää että mun vinkki oli hyödyksi! Onneksi kattelen tota sähköpostia aika usein koska just noita mä odottelen ihan hulluna!
Muuten, onko ihan tyhmää kun 18 vuotias unelmoi eniten siitä, että kun muutan kotoa niin saan ostaa kirjahyllyn ja laittaa kaikki lempikirjat järjestykseen. En malta odottaa oikeasti että saan nätin kirjahyllyn ja kaikki kirjat siihen edustamaan ja sitte mä pakotan kaikki vieraat kattomaan niitä kirjoja ja sanomaan edes jotain. sigh.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Melanie - 10.06.2013 16:22:17
Mun on jo jonkin aikaa pitänyt tulla tähän topiciin hölisemään pariin kirjaan liittyvistä ajatuksistani, ja nyt kun niistä toinen (Jumalat juhlivat öisin) satuttiin sopivasti mainitsemaan, on mulla mitä sopivin tilaisuus rakentaa tähän pieni aasinsilta! o/

Sain siis pari kuukautta sitten luettua John Fowlesin Jumalten Naamiot (1965). Pitkiä ajanjaksoja kateissa ollut lukutranssi palasi yhdellä rytinällä ja kahlasinkin koko kuusisataa sivua käsittävän järkäleen läpi parissa päivässä. Kiinnitin kirjan ensimmäisiltä sivuilta lähtien huomiota siihen, miten suuresti se muistutti yhtä vanhaa suosikkikirjaani, joka juurikin on tuo edellämainittu Tarttin esikoisteos. Jos kyse olisikin ollut vain muutamasta sattumasta, olisin varmaankin vain hymähtänyt ja jatkanut sitten keskeytyksittä lukemista. Jouduin kuitenkin pysähtymään useasti pitkiksikin ajoiksi kerrallaan, sillä noiden kirjojen samankaltaisuudet eivät todellakaan jääneet vain pariin yksityiskohtaan. Mitä pidemmälle luin Fowlesin kirjaa, sitä enemmän se alkoi vaikuttaa Tarttin kirjan vakavammalta, synkemmältä ja "filosofisemmalta" (tunnen jotain outoa häpeää kun käytän tota sanaa, heh) edeltäjältä.

En viitsi tyystin spoilata koko juonta, mutten voi myöskään olla listaamatta muutamia samankaltaisuuksia. Molempien kirjojen minäkertojat ovat samantyylisiä puoli-intellektuelleja poikia, joiden välit perheisiinsä ovat olemattomat ja jotka vähävaraisuudestaan huolimatta tulevat ympäröidyiksi rikkailla ihmisillä. Muita tärkeitä henkilöitä ovat molemmissa kirjoissa niin viehättävät kaksoset kuin viisas, vanha mieskin. Kun tähän vielä lisätään kirjoitustyylin samankaltaisuus, koulumiljöö, viittaukset Kreikkaan sekä lukemattomat pienemmät piirteet, olen ymmälläni. Suomennoksien nimet ovat toki lähellä toisiaan, mutta kaikkea ei sentään voi laittaa tahattoman assosiaation piikkiin. Olen itsepintaisesti yrittänyt googlailla löytääkseni jonkun toisen mielipiteen tukemaan huomiotani, mutta etsinnöistä huolimatta taidan olla aika yksin. (Mitä en enää ihmettele, sillä kirjojen keskittyessä eri teemoihin ja tapahtumiin on samankaltaisuuksia paljon vaikeampi spotata kuin jos kyseessä olisi räikeä plagiaatti.) Olisiko joku täältä siis sattunut lukemaan tuon Fowlesin kirjan? Tarvitsen vertaistukea. : D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Eririn - 10.06.2013 22:42:00
Muuten, onko ihan tyhmää kun 18 vuotias unelmoi eniten siitä, että kun muutan kotoa niin saan ostaa kirjahyllyn ja laittaa kaikki lempikirjat järjestykseen. En malta odottaa oikeasti että saan nätin kirjahyllyn ja kaikki kirjat siihen edustamaan ja sitte mä pakotan kaikki vieraat kattomaan niitä kirjoja ja sanomaan edes jotain. sigh.
Ei ole todellakaan tyhmää, itse haaveilin samasta ja toteutin sen vähän aikaa sitten äidin kanssa. (Asun kylläkin vielä periaatteessa kotona, koska asun vuokrakämpässä meidän oman asunnon vieressä. Vuokrattiin se kun tarvittiin lisää tilaa.) Ai että oli ihanaa laittaa kirjat järjestykseen, hylly näyttää ihanalta. Kaikki suosikkikirjat samassa paikassa (miinus City of Bones joka on bestiksellä lainassa, koska se haluaa lukea sen ennen kuin leffa tulee), se on ihana tunne. Eli Slytherin, toivon, että unelmasi toteutuu pian.

Anygay, voisiko joku ystävällinen ihminen suositella mulle hyvää fantasiaa? Tolkienit on enimmäkseen luettu, samoin Tulen ja jään laulu. Käyn tässä vielä itsekin kirjastossa etsimässä, mutta homma käy helpommin, jos on suosituksia alla. Mielellään ei fantasiaa, jossa pääpaino on romantiikalla (mutta sitä saa olla).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 10.06.2013 23:11:19
Eririn, oletko David Eddingsin tuotantoa lukenut? R.A. Salvatore ja Tracy Hickman & Margaret Weiss ovat muita nimiä, jotka nyt näin nopeasti päähän hyppäävät - erinomaisia kirjoja kaikki, eikä paino ole romantiikalla vaikka sitäkin löytyy.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: miukeli - 11.06.2013 00:42:19
Anygay, voisiko joku ystävällinen ihminen suositella mulle hyvää fantasiaa? Tolkienit on enimmäkseen luettu, samoin Tulen ja jään laulu. Käyn tässä vielä itsekin kirjastossa etsimässä, mutta homma käy helpommin, jos on suosituksia alla. Mielellään ei fantasiaa, jossa pääpaino on romantiikalla (mutta sitä saa olla).
Oletko kokeillut Naomi Novikin Temeraire (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=5064)-sarjaa? (Josta muuten Peter Jackson on ohjaamassa leffaa/leffoja kunhan saa Tolkien-projektin loppuun! Ja siinä on yhdet parhaimmin kuvatut lohikäärmeet ;))
Katharine Kerrin Deverryn taru (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=301)a jaksan aina mainostaa, siinä on romantiikkaa muttei pääpainona eikä sekään ole niin kliseistä kuin alkuvaiheessa saattaa olettaa. Samoin toista kestosuosikkiani yritän aina tyrkyttää eli Anne McCaffreyn Pernin lohikäärmeritarit (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=298) -sarjaa, todella omaperäinen jos multa kysytään.
Hmm...mitäs vielä vois suositella (tuota Eddingsiä kannattaa kyllä kokeilla, Belgarionin taru (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=114)lla on ikinen supukka sydämmessä, se oli ensimäinen fatasiasarja jonka itse kahlasin läpi - ja apua nyt tuli melkein tippa linssiin kun hakiessani tuota linkkiä satuin lukaisemaan että Eddings on kuollut 4 vuotta sitten arghhh ja mä olen vaan elää porskutellut siinä luulossa että yhä se kirjottelee D:)
Sitten on tietenkin Ursula K. Le Guin, jolta itse tykkään hirveästi Maameren tarinat (http://Ursula K. Le Guin)-sarjan kolmesta ensimmäisestä osasta joissa Varpushaukka-velho on enimmäkseen päähenkilönä.
Robin Hobbin Näkijän taru (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=37) on hieman erilainen, se oiken osaa selittää miten, mutta on hyvä sarja. Ja nyt kun tarkemmin miettii muistttaa joiltain osin Tulen ja jään laulua. Pitäisi itsekin lukea tuo uudelleen, siinä on tietynlaista synkkyyttä muttei ole aivan yhtä raaka kuin Martinin kirjat.
Ainiin, melkein unohdin! Lene Kaaberbølin sarjat Katriona tarina (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=5370) ja Näkijän kirja (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=1974) ovat todella ihania. Ei kannata antaa hämätä jos ensin ajattelee niiden olevan lapsienkirjoja, sillä ainakin musta niissä on samanlaista iättömyyttä kuin Potterissakin, keskitytään pikemminkin juoneen ja hahmojen välisiin arkielämän suhteisiin kun romantiikalla mässäilyyn. Jos haluaa hieman vaihtelua normifantasiaan, niin jotenkin nuo molemmat sarjat tuntuvat ainakin musta hyvinkin raikkailta, etenkin tuo Näkijän kirja.

Toivottavasti tuosta oli jotain hyötyä, ärsyttää kun aina kysyttäessä kaikkien kirjojen nimet tuntuu pyyhkiytyvän huspois mutta kirjastoon mennessä huomaa lukeneensa kaikki :P jaaa luonnollisesti nyt iski hirveä himo lukea nuo kaikki jälleen läpi...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 12.06.2013 23:52:11
Anygay, voisiko joku ystävällinen ihminen suositella mulle hyvää fantasiaa? Tolkienit on enimmäkseen luettu, samoin Tulen ja jään laulu. Käyn tässä vielä itsekin kirjastossa etsimässä, mutta homma käy helpommin, jos on suosituksia alla. Mielellään ei fantasiaa, jossa pääpaino on romantiikalla (mutta sitä saa olla).
Jos Tolkienin ja Martinin suuntaista korkeaa fantasiaa kaipaa, niin minusta Paolinin Eragon-lohikäärmeratsastajasta kertova neliosainen Perillinen-sarja on aika must. Lukaisin juuri itse tuon päätösosan ja huh huh, feelsit on aika korkealla ja pää täynnä Alagaësian maailmaa kaikkine hahmoineen ja olentoineen. :D Pääpaino on siinä hyvän ja pahan välisellä taistelulla ja klassisella orpopojan kasvamisella suureksi sankariksi, romantiikkaa löytyy lisämausteena, mutta se ei ole mikään kantava pointti.

Scott Lynchin Locke Lamoran valheita ei voi myöskään mainostaa kylliksi. Miljöönä on fiktiivinen Camorrin kaupunki, jonka inspiroijana on toiminut keskiaikainen Venetsia. Päähenkilö Locke Lamora on antisankari, joka johtaa pientä herrasmieshuijareiden joukkoa. Vauhdikas ja joka käänteessä yllättävä juoni kietoutuu Camorrin alamaailman kriisin ympärille salaperäisen kilpailijan, Harmaan kuninkaan, aloittaessa vallankaappauksen entiseltä johtajalta, Capa Barsavilta. Teksti on paikoin hyvin kaunistelematonta ja meno aika raakaa, mutta suosittelen tätä kaikella lämmöllä.

Sulavasti sitten itse aiheeseen. Tästä on vissiin jo jonkin verran keskusteltu, mutta pistetääs nyt ihan kysymysmuotoon: Mitä lukuprojekteja/-tavoitteita teillä on kesälle?

Olen löytänyt jonkin piilevän lukutoukkani tässä parin viikon lomailun aikana ja kuluttanut enemmän aikaa kirjallisuuden parissa kuin vuosikausiin. ;D Tosiaan Paolinit on nyt luettu ja vähän end of an era -fiilis vieläkin siitä. Perillistä välttelin aika pitkään, mutta herranjumala se veikin sitten mennessään, kun oikein syventyi lukemiseen. Tänään sain sitten kirjastosta varauksessa olleet John Greenin Tähtiin kirjoitetun virheen (eli tämä paljon puhuttu The Fault In Our Stars), joka vaikuttaa sivumennen sanottuna todella lupaavalta sikäli kun puolenvälin paikkeilla mitään mielipidettä uskaltaa vielä sanoa, ja Carlos Ruiz Zafónin Marinan. Potterien uudelleen lukeminen houkuttelisi myös, edellisestä kerrasta on hyvinkin jo ikuisuus, mutta saas nyt nähdä mitä tässä enää ehtii, kun työt ja kesäopinnot alkavat vaatia osansa ajasta. :D

Sherlock Holmes -kokoelmassa pitäisi niin ikään edistyä, olen niin jumittunut The Sign of the Fouriin että ihan hävettää...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 13.06.2013 09:34:47
Mitä lukuprojekteja/-tavoitteita teillä on kesälle?
No, tavoitteena oli lukea klassikkoja, mutta... Eipä ole tullut niitä hirveästi kahlattua. ;) Lukuvauhti on kyllä ollut hurja ja kaikkea muuta on tullut ahmaistua. Eupäässä fantasiaa, kuten minulle on tyypillistä! 

Ja Perillinen-sarja on kyllä hyvä! Itse en mitenkään säästellyt viimeistä osaa (ostin sen ilmestymisepäivänä) ja kyllähän sarja sai ansaitsemansa lopun. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Luci - 13.06.2013 09:48:18
Mun lukuprojektiin kuuluu opetella uudestaab lukemaan kirjoja. En oo nyt pariin vuoteen oikee  lukenut, oon vaan alottanut kirjoja, jotka on jääneet kesken. Oon tehnyt itselleni lukulistan, jonka oon teipannut mun kirjahyllyyn. Lista sisältää juurikin ne kirjat, jotka aloitin, mutten saanut päätökseen (Help, Kings speech, Paikka vapaana ja Hobitti) ja sellaisia kirjoja, joita oon aina halunnut lukea (esim. Da Vinci koodi ja Tulisilmä taisi olla listalla).

Tällä hetkellä oon uppoutunut Jari Tervon Laylaan vähän kuin vahingossa. Äitiltä sen lainasin ja hän sitten soitti, että sisko haluaa lukea sen myös, joten se pomppasi siten lukulistan ykköseksi. Oon aiemmin lukenut pääasiassa fantasiaa ja scifiä, mutta toi kirja vei mennessään realistisilla, mutta mulle niin kaukaisilla aiheillaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 15.06.2013 22:48:48
Siiri Enorannan Nokkosvallankumous luettu...

Äitinsä kuolinvuoteella Vayu saa tietää olevansa Granitoja, joiden suonissa virtaa kivijumalien veri. Hänen tulee etsiä portti parempaan huomiseen, portti jonka avain hän itsekin on.

Dharan, Marmor-suvun viimeinen, taistelee perinistien tukemaa mätää hallitusta vastaan ja lupaa Nokkosille voittoa ja vapautta.

Kun Vayun ja Dharanin polut yhtyvät, puhtaana virtaavat vedet ja hyväilevä aurinko eivät enää ole pelkkiä piinaavia muistoja menneisyydestä. Mutta onko vallankumous mahdollinen rikkinäisessä maailmassa?


Tämä oli taas niitä hetken mielijohteessa varattuja kirjoja, joista olen vähän lueskellut sieltä täältä. Tämä ehkä takakantensa perusteella sijoittui siihen ryhmään kirjoja, jotka eivät minua niin suuresti kiinnosta. Eniten tässä ehkä houkutti se, että se on kahden nuoren pojan rakkaustarina eikä sellaisia pahemmin ole tullut lueskeltua. Kirja sijoittuu karmaisevaan tulevaisuuteen, jota en edes pitäisi täysin mahdottomana tulevaisuutena todellisuudessakin. Ihmiset ovat saastuttaneet maapallon ja hiljalleen kaikki kaunis on kadonnut jättäen jälkeensä vain saasteita ja niukan ravinnon. Ihmiset ovat oppineet elämään pienellä, mutta silti nälkä ja sairaudet kolkuttelevat ovella. Tarina on karu ja kiertelemätön ja se kertoo kaiken ujostelematta. Ainut mitä olisin kaivannut lisää oli poikien rakkaustarina, joka jäi mielestäni aika pintapuoliseksi. Kirja kertoo vuoronperään tarinaa molempien päähenkilöiden näkökulmasta ja jälleen kerran lukija pääsee sukeltamaan täysin uudenlaiseen maailmaan. Kirjan juoni ja idea oli sinänsä mielenkiintoinen, mutta tämä kirja ei kuitenkaan loppupeleissä tarjoillut minulle mitään uutta. Se oli enemmänkin tylsää luettavaa kuin mielenkiintoista eikä ainakaan hirveän suuresti lumonnut minua. Olettaisin kuitenkin, että jatkoa luvassa vaikka siitä ei kai missään ole mainittukaan?

Nyt pääsee Tiffany Reiszin Prinssi - kirjan kimppuun. Jes!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Clearwater - 16.06.2013 00:08:48
Mitä lukuprojekteja/-tavoitteita teillä on kesälle?
Tavoitteena on lukea Ken Follettin Taivaan pilarit kesän aikana ja sitten tämä City of Bones ennen elokuvan tuloa (se on nyt lainassa kirjastosta, joten kai se pitäisi lukea ensin, sillä Taivaan pilarit on omana, joten sillä ei ole hätää). Sen lisäksi ajattelin aloittaa Tulen ja jään laulua, ensimmäistä kirjaa, sillä kummini ostivat minulle toisen ja äiti ensimmäisen rippilahjaksi (joku sovittu juttu kai), ellen väärin muista. Siinä sitä onkin jo lukemista, sillä Taivaan pilareissa on 1008 sivua. Toivotaan, että nämä tavoitteet riittävät, pitää keksiä lisää, jos eivät riitä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 16.06.2013 10:32:51
Mitä lukuprojekteja/-tavoitteita teillä on kesälle?
Michael Cunninghamin Koti maailman laidalla olisi tarkoitus ahmaista, samoin vähentää vähän omassa kirjahyllyssä olevien lukemattomien romaanien määrää (että ne joskus uskaltaisi laittaa kiertoon, edes osan niistä). Onko täällä muita Cunninghamin kirjoihin umpirakastuneita?

Yksi major-haasteista olisi lukea kesällä Potterit, kun viime lukemasta onkin yli vuosi aikaa. Tyypillisesti olen lukenut ne kerran vuoteen, mutta viime vuonna en sitä syystä äks jaksanut tehdä. Hyvä, kun Clearwater mainitsit Folletin, itsekin pitäisi jossain vaiheessa tuo Taivaan pilarit ahmia!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Selection - 16.06.2013 10:58:39
Mitä lukuprojekteja/-tavoitteita teillä on kesälle?
Eipä tässä oikein liiemmin mitään. Mitä nyt tosiaan voisi nuo Potterit lukea, siitä taitaa olla useampi vuosi kun viimeksi olen esimerkiksi Salaisuuksien Kammioon koskenut. Syksymmällä ilmestyy sitten seuraamieni kirjasarjojen suomennoksia, englanniksi lukeminen kun tuntuu olevan vielä hieman haastavaa. Varsinkin jos kohteena on herra Martinin +tuhatsivuinen kirja. Varsinkin Tulen ja Jään Laulun viidennen osan suomennosta, Lohikäärmetanssia, odotan innolla. Alunperin kirjanhan piti ilmestyä jo keväällä, sitten kesällä, mutta oletettavasti se julkaistaan tämän vuoden lokakuussa kahtena niteenä. Sitä sitten odotellessa. Ja joo. Taru Sormusten Herrasta voisi olla myös se tämän kesän juttu. Kahlasin sen viime hiihtolomalla jo kertaalleen läpi, mutta josko toisella lukukerralla se innostaisi enemmän. Ja Perillinen-sarja voisi myös olla lukemisen arvoinen. Yllättäen näin miettimällä tosiaan löytyi luettavaa. Ja kaiken lisäksi isoäitini muuttaa, ja hänen kätköistään löytyy kirjoja joita hän sitten lahjoittaa minulle ja siskolleni kassikaupalla. Viimeisimmät kirjahyllyyn tiensä löytäneet kirjat ovat Tuulen Viemää ja paljon John Grishamin kirjoja. Niissäkin sitten riittää lukemista pitkäksi aikaa.

Tuolla miukeli mainitsi Lene Kaaberbølin kirjasarjat Katrionan tarina ja Näkijän kirja. Kummatkin lukeneena sanoisin, että Näkijän kirjaa voisi olla vanhemmalle lukijakunnallekin oikein mainio sarja. Katrionan tarinan päähenkilö on melko lailla samantapainen hahmo kuin Tulen ja Jään Laulun Arya, ainakin omasta mielestäni, joten jos senkaltaiset hahmot ovat suosikkejasi, kirjasarjaan tarttuminen on sen arvoista.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ripple - 16.06.2013 13:12:27
Lainaus
Mitä lukuprojekteja/-tavoitteita teillä on kesälle?

Hmm. Potterit on pitänyt pitkään lukea, kun taitaa olla pari-kolme vuotta siitä kun olen ne lukenut. Voisikin heti ottaa hommakseen. Lisäksi muutama Kaari Utrion kirja lojuu hyllyssä ja olisi tarkoitus lukea. Olen kyllä lukenut säälittävän vähän kirjoja lähiaikoina, jote parannus täytyy kyllä tehdä. Rakastan myös Jane Austenin ja Charlotte Bronten kirjoja. Niitäkin olisi kiva taas jossain kohtaa koluta läpi. Niiin ja TSH kirjoja en ole KOSKAAN lukenut, joten se asia täytyy korjata. Ykkönen kun vielä löytyy kotoakin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Tiara - 20.06.2013 13:59:34
Mitä lukuprojekteja/-tavoitteita teillä on kesälle?

Minunkin pitäisi lukea Potterit. Liekehtivä Pikari on menossa, mutta se on jäänyt vähän kesken, kun olen löytänyt kirjastosta niin paljon hyviä kirjoja. Tavoitteena olisi lukea myös Nälkäpeli, sillä en ole sitä ennen lukenut, enkä katsonut leffaakaan. Olenkin jo aloittanut kirjan lukemisen ja hyvältä vaikuttaa! Muutkin osat voisin lukea kesän aikana, niin tajuaisi sitten enemmän siitä kakkososasta, mikä tulee syksyllä leffateatteriin.  Lisäksi lainasin Candace Bushnellin Hissillä huipulle-uutuuden. Candacen kirjoittamat Carrien nuoruusvuodet ja Ensimmäinen kesä New Yorkissa olivat sen verran hyviä, että uskon tämän uuden teoksenkin olevan hyvä. Kaapissa lojuu myös joululahjaksi saatu THS-trilogia, joka odottaa lukemistaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 22.06.2013 21:12:14
Tiffany Reisz - Prinssi

No niin, odotettu kolmas osa on saatu käsiin ja luettu. Tässä kirjassa keskityttiin Noran ja Wesleyn yhteiseloon sekä palataan ajassa taakse päin Kingsleyn ja Sørenin menneisyyteen. Kingsley on ollut alusta asti aika mitäänsanomaton hahmo ja Søren lähinnä herättää minussa vain ärtymystä, joten heidän pätkänsä tässä pokkarissa ei antanut minulle mitään kovin erikoista. Ihan toisaalta mielenkiintoista oli lukea heidän menneisyydestään, mutta se ei herättänyt oikeastaan mitään tunteita. Siinä missä Noran ja Wesin meno oli kaikkea muuta kuin kipua ja vaaraa, Kingsleyn ja Sørenin pätkät suorastaan tursuivat sitä. Tässä tarinassa tosin mukaan astuu mysteerihahmo, joka alkaa ahdistella tuttuja päähahmoja eli mysteeriä luvassa ja vähän ihkaoikeaa hevosteluakin siinä sivussa. Mielestäni tämä kirja oli kaikista kolmesta se heikoin eikä herättänyt niin paljon mielenkiintoa kuin aiemmat, vaikkakin Reisz on noussut yhdeksi suosikkikirjailijoistani mutkattoman tekstinsä ansiosta. Kirjojen taso on huomattavasti parempaa kuin Fifty Shadesissa. Vaikka Harlequinilla tätä mainostetaan trilogiana, niin ei kuitenkaan ole. Sopii toivoa, että myös neljäs kirja suomennetaan koska tämä jäi aika shokeeraavaan kohtaan!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 07.07.2013 22:35:26
Aika kunnianhimoisesti lainasin kirjastosta viikko sitten Tolstoin Sodan ja rauhan (alkuperäisversio, joka on "vain" sellaiset 1000 sivua pitkä). Pidin Anna Kareninasta ja Tolstoin käyttämä kieli oli yllättävän helppolukuista, joten ajattelin antaa tuollekin mahdollisuuden.
Tolsssstoi! Woah, kerrankin täällä topassa on nimi jonka mä tunnistan. :DD Saako kysyä miltä Sota & rauha on vaikuttanut -- hyvä, huono, jotain siltä väliltä? Puuduttava? Mun mielestä joidenkin venäläisten realismin edustajien olis hiukkasen pitänyt tiivistää sanomaansa...

Mullei oo oikein kesäprojektei/tavoitteita, koska inhoan itseni pettämistä enkä mä halua lukea pakosta, mä haluan lukea koska haluan lukea: siispä otan kirjan ihan fiiliksen mukaan. Murakamiin oon nyt ja ikuisesti ihastunut, aloitin 1Q84:ää lukemaan perjantaina ja huomenna se on jo loppu. Tai no, ensimmäinen osa vasta, onneksi. Toinen on samassa kirjassa, mutta luultavasti säästän sen... kolmas osa kun tulee suomeks vasta 15. lokakuuta. Muita Murakamin faneja? Voisin enemmänkin puida sitä, jos keskustelua syntyy... (varsinkin nyt, kun toi 1Q84 on kolmas kirja jonka siltä luen: oon hahmottanut sen kirjoitustyylin jo aika hyvin. Ärsyyntynytkin jopa. Muutenkin vähän ärsyyntynyt japanilaisiin kirjailijoihin -- tavallaan. Yllätyin miten paljon samaa löysin Murakamista ja Sōsekista).

Mitä enemmän luen saman kirjailijan kirjoja, sitä enemmän se kirjailija alkaa ärsyttää mua. Koska ne kirjat on tavallaan kaikki samaa harmaata puuroa, se kaikki on niin nähtyä ja ennalta arvattavaa. Mun mielestä kirjailijat on parhaimmillaan silloin, kun niiltä lukee vain yhden romaanin, maksimissaan kaksi. Silloin ne on uniikkeja. Kellään muulla samaa fiilistä? Vai päinvastaisia tilanteita?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 08.07.2013 00:18:02
Mitä enemmän luen saman kirjailijan kirjoja, sitä enemmän se kirjailija alkaa ärsyttää mua. Koska ne kirjat on tavallaan kaikki samaa harmaata puuroa, se kaikki on niin nähtyä ja ennalta arvattavaa. Mun mielestä kirjailijat on parhaimmillaan silloin, kun niiltä lukee vain yhden romaanin, maksimissaan kaksi. Silloin ne on uniikkeja. Kellään muulla samaa fiilistä? Vai päinvastaisia tilanteita?

Yleensä kyllä. Esimerkiksi Eddings(it) ja Tolkien ja Le Quin on sellaisia, joilta ei voi hirveästi tekstiä lukea putkeen, siis useampaa kirjaa heti peräkkäin, koska jotenkin kaikki vain puuroutuu. Loistavia kirjailijoita kaikki kolme mielestäni, mutta jotain pitää lukea/tehdä/pitää taukoa välissä. Kaikki ovat kyllä kirjoittaneet myös pitkiä loogisesti yhteen nivoutuvia tarinoita, joihin erityisesti olen jäänyt koukkuun, joten se sivumääräkin on aika massiivinen ahmaista kuukaudessa tai parissa.

Cunninghamista täällä aiemminkin selitin jotain. Häneltä olen kohta kolme kirjaa lukenut (kaksi on ihan loppusuoralla) ja olen huomannut lukeneeni ne ihan väärässä järjestyksessä! Kirjoissa on täysin eri tarinat, hahmot, jopa miljöö ja kuvaustavat heittävät, mutta silti ensimmäinen oli niin paljon loistavampi kuin nuo kaksi muuta (jotka yksittäisinä romaaneina pesevät kyllä kymmenien muiden koko tuotannon helmet), että olen tavallaan vähän pettynyt.

Muutenkin vähän ärsyyntynyt japanilaisiin kirjailijoihin -- tavallaan. Yllätyin miten paljon samaa löysin Murakamista ja Sōsekista.

Japanilaisilla kirjailijoilla on kyllä joku ihan oma tapansa kirjoittaa proosaa... Ehkä osa tuosta samaisuus-vaikutelmasta johtuu siitä hirmuisesta kontrastista, joka heillä on länsimaiseen kirjallisuuteen? Olisin helposti taipuvainen ajattelemaan tätä, kuten etnistä tunnistamista: eurooppalaiset tunnistavat vaaleaihoiset yksilöt toisistaan todella hyvin, mutteivät vaikka kenialaisia ihmisiä ja toisin päin (kysymys on aivojen tottumisesta tiettyjen kasvonpiirteiden erottamiseen tms.) Kuten tuo tunnistaminenkin sosiaalisena stigmana (rakastan termiä, huomaako kukaan), voisi ajatella, että ajan myötä oppii tunnistamaan helposti vaikkapa suomalaiset dekkaristit toisistaan, mutta kun aloittaa melko puhtaalta pöydältä vaikka juurikin japanilaisen kirjallisuuden lukemisen, siitä löytää helposti tavattomasti yhteneväisyyksiä. Sama kuin chick-litien ystävä yrittäisi erottaa fantasiakirjallisuuden lajeja kuvailutapojen perusteella toisistaan, vaikkei ole niitä oikein lukenut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 08.07.2013 12:15:56
Japanilaisilla kirjailijoilla on kyllä joku ihan oma tapansa kirjoittaa proosaa... Ehkä osa tuosta samaisuus-vaikutelmasta johtuu siitä hirmuisesta kontrastista, joka heillä on länsimaiseen kirjallisuuteen? Olisin helposti taipuvainen ajattelemaan tätä, kuten etnistä tunnistamista: eurooppalaiset tunnistavat vaaleaihoiset yksilöt toisistaan todella hyvin, mutteivät vaikka kenialaisia ihmisiä ja toisin päin (kysymys on aivojen tottumisesta tiettyjen kasvonpiirteiden erottamiseen tms.) Kuten tuo tunnistaminenkin sosiaalisena stigmana (rakastan termiä, huomaako kukaan), voisi ajatella, että ajan myötä oppii tunnistamaan helposti vaikkapa suomalaiset dekkaristit toisistaan, mutta kun aloittaa melko puhtaalta pöydältä vaikka juurikin japanilaisen kirjallisuuden lukemisen, siitä löytää helposti tavattomasti yhteneväisyyksiä. Sama kuin chick-litien ystävä yrittäisi erottaa fantasiakirjallisuuden lajeja kuvailutapojen perusteella toisistaan, vaikkei ole niitä oikein lukenut.
Tjaa, enpä tiedä. En oo kovinkaan syvällisesti ehtinyt perehtyä japanilaiseen kirjallisuuteen, mutta tiedän (tai oikeastaan oon kuullut) että Murakami on jokseenkin länsimaalaistunut, eikä edusta ihan puhtaimmillaan sitä japanilaista kirjallisuutta, tai siis, sen kirjoissa on tosi paljon esim. populaarikulttuuria. Sōseki taasen oli yks Meiji-kauden tärkeimmistä romaanikirjailijoista (ja sen kyllä huomasi Kokorosta, jossa keisari Meijin kuolema tuntui vaikuttavan jokaiseen henkilöhahmoon). Toisaalta joo, kyllä tuossa varmaan jotain perää on.

Noita harmaan puuron -kirjoittajia kyllä riittää vaikka muille jakaa, esim. mulla on yhä kesken Doylen Sherlock Holmesin kootut kertomukset, sillä kirja on 1300+ sivuinen ja jokainen tarina on aivan edeltäjän kaltainen. En muista niistä yhtään mitään ja jos joku kysyis et "mitä tässä tarinassa tapahtuu?", mullei ois aavistustakaa. Kaava on aina sama.

Tässä piilee ehkä syy siihen, miks luen klassikoita. Nimittäin klassikkokirjoiksi lueteltavia päätyy yleensä vain 1-2/kirjailija. Esim. Orwellia, Fitzgeraldia ja Wildea oon lukenut vain yhden romaanin verran. En edes "uskalla" lukea mitään muuta näiltä kirjailijoilta, sillä pelkään että muuten se uniikkiuus (onko tää ees sana?!) katoaa. Orwellin tuun aina muistamaan sen Isoveli valvoo -maailmasta, Wilde jää mieleen ruman muotokuvan kautta ja Fitzgeraldiin yhdistän salaperäisen Gatsbyn. Hilary Mantelilta tuskin koskaan luen mitään Henrik VIII:n hovin ulkopuolelta. Waltari on parhaimmillaan Egyptin kera. Kafkaakin oon lukenut useamman novellin verran, mikä hieman myös kaduttaa, sillä jos oisin lukenut vain Oikeusjutun ja Muodonmuutoksen, olisin pitänyt sitä suuremmassa arvossa ja eriskummallisempana kuin se oikeasti on. Vaikka, okei, on Kafka on vieläkin vähän eriskummallinen...

Ugh mitä pohdintaa, mutta kun en ole koskaan ajatellut tätä näin... Ehkä mun pitäis tästä oppineena jättää uhkailemani Kunderan muu tuotanto lukematta, sillä muuten Olemisen sietämätön keveys -romaanin hehku ja loisto saattais hiipua. Ja se on yks maailman parhaimpia kirjoja. Ehdottomasti.

Niin ja tosiaan,

Lainaus
Loistavia kirjailijoita kaikki kolme mielestäni, mutta jotain pitää lukea/tehdä/pitää taukoa välissä.

mulla mikään taukokaan ei auta. Tuntuu kuin olisin tuomittu lukemaan vain murto-osan kirjailijoiden tuotannosta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rutto - 08.07.2013 12:30:05
Mitä enemmän luen saman kirjailijan kirjoja, sitä enemmän se kirjailija alkaa ärsyttää mua. Koska ne kirjat on tavallaan kaikki samaa harmaata puuroa, se kaikki on niin nähtyä ja ennalta arvattavaa. Mun mielestä kirjailijat on parhaimmillaan silloin, kun niiltä lukee vain yhden romaanin, maksimissaan kaksi. Silloin ne on uniikkeja. Kellään muulla samaa fiilistä? Vai päinvastaisia tilanteita?
Itselläni on täsmälleen sama ongelma. :D En pysty pitämään yhdeltä kirjailijalta kuin maksimissaan muutamasta kirjasta, koska alkaa tuntua, että kirjat toistavat toisiaan tai vaihtoehtoisesti yksi kirjoista on muita niin paljon parempi, etteivät muut vain kipua sen tasolle. Mutta eipähän tule alettua fanittaa ketään. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 10.07.2013 00:51:33
Tässä samalla oon lukenut myös Dostojevskin Rikosta ja rangaistusta ja mun mielestä Tolstoi on siihen verrattuna ihan kuin karkkikaupassa kävisi. Tolstoin tyyli ei oo niin raskassoutuista kuin Dostojevskillä, vaan se jopa tempaa mukaansa ja pitää otteessaan. Dostojevski on paljon monipolvisempaa ja jahkailevampaa ja vaatii kyllä lukijalta ehdottomasti enemmän.
Ollaan sit vastakohtia! :DD Nimittäin mun suosikkini näistä kahdesta on Dostojevski, tykkään siitä niiiiiiin paljon enemmän! Tolstoi on jotenkin niin... plaah, tylsä? Dosto todellakin vaatii lukijaltaan jotain, ja mä rakastan sitä. Kaikista palkitsevimpia on ne kirjat, joiden eteen on saanut nähdä vähän vaivaa. Tolstoi jotenkin... se ei vaan nappaa. Mä menetän mielenkiintoni aina ja haukottelen vaan.

1Q84 osa 1:n sain luettua ja se oli juuri sellainen kuin oletinkin. Murakami on yhä cool, mutten halua kyllä lukea sen tekstejä nyt hetkeen. Heitin melkein kirjan seinään joka kerta, kun luin sanat "yksinkertainen ateria" tai kun tuli "yllättäviä juonenkäänteitä". Ajattelin että 1Q84 ois erilainen noihin aiempiin verrattuna, mut hohhoijaa, ei se ollut. Hyvää murakamimaista tekstiä kuten aina, mutta ei yllätyksiä.

Pappi lukkari talonpoika vakooja pitäs pian palauttaa kirjastoon, joten taidan tarttua siihen seuraavaks. Se teksti on tosi vaikeeta ja raskaslukuista, mun ajatus eksyy niin herkästi ellen oikeesti keskity siihen -- tavallaan rakastan sitä tyyliä, tavallaan vihaan. Tähän mennessä en oo ymmärtänyt kirjasta vielä yhtään mitään. Se on huolestuttavaa. Mietin pitäiskö katsoa leffa ensin... Ugh, onko kukaan selvinnyt tästä kirjasta? Ei varmaan... :DD
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 10.07.2013 01:54:36
Lainaus
Esimerkiksi Eddings(it) ja Tolkien ja Le Quin on sellaisia, joilta ei voi hirveästi tekstiä lukea putkeen, siis useampaa kirjaa heti peräkkäin, koska jotenkin kaikki vain puuroutuu.
Mulle Coelho on tällainen kirjailija. Yhden kirjan pystyn häneltä lukemaan suht kivuttomasti, mut jos edes yrittäisin lukea toista heti perään, ei tulis mitään. Jotenkin se höpöhöpö-filosofia alkaa vaan ärsyttämään mua. Oon ehkä vähän liian kyyninen Coelholle :/
No minä en ole koskaan pystynyt lukemaan Coelhoa muutamaa lausetta pidempään, sama juttu Piin elämän ja vastaavien "hipsterkirjojen" kanssa, tuomitsen ne automaattisesti mukasyvälliseksi lässytykseksi, enkä edes halua koskea niihin ollenkaan. : D Ei siinä mitään jos joku tykkää, mutta mulle kaikki tuollainen on hirveä turn-off lukemisessa; haluan että kirjan mahdollinen syvällisyys ja ajatussisältö tulee siinä sivussa, eikä päätarkoituksena ole olla niin Hienoa ja Taiteellista. Plus Piin elämän päähenkilö kuulostaa epäsamaistuttavimmalta hahmolta ikinä. I mean "ikuinen optimisti joka keräilee uskontoja", srsly?

Muuten kyllä tykkään ahmia kokonaisia tuotantoja, ja esimerkiksi juuri Tolkienin maailmaan ja tekstiin voin upota surutta tuhansien sivujen ajaksi, enkä siltikään saa siitä tarpeekseni. LotRit olen lukenut jotain viisitoista kertaa.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 10.07.2013 02:47:40
AHA. AHA. AHAHAHAHAHAHA! Ostin kiskalta kevyttä kesälukemista, ja päätin tarttua Vuorisen ja Wöllerin Kaksipäisen vekaran varjoon, koska on juoppiksista niin hyvät fiilarit muistona. 350 sivua hurahti parissa tunnissa räkättäen. Suosittelen kaikille jotka kykenee nauttimaan mustan, oivaltavan ja ääliöhuumorin sulatusuunille. Ja kaikille WWII ja Hitlerfriikeille. :,DD Piristi kummasti. Nyt voi taas puhtaalta pöydältä tarttua vakavimpiin ja suureellisimpiin fantasiaopuksiin kun olen nollannut pään kevyemmällä tekstillä. (:

-LadyLaga!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 10.07.2013 10:53:47
Coelho on kamala!!! Se on mun inhokkikirjailijani koko maan päällä, inhoan sitä niin paljon et -- no, olin oikeesti tosi lähellä, etten ois polttanut yhtä sen kirjaa. Sit ku viel yks kaveri sano mulle täs yks päivä "eiks toi Coelho oo yks sun lempikirjailija, sehä on tosi syvällinen ja sä tykkäät kaikesta sellasesta!" niin hyvä ettei savu noussut korvista. Syvällisyys on mahtavaa, jos se on upotettu tekstiin, siellä tekstin mukana ja sisällä, kuten Lupakin sanoi, mutta "syvällisyys" pelkän syvällisyyden vuoksi... elämänohjeet... opettavaisuus... eiihh. Musta sen tekstit ei edes ole mitenkään syvällisiä, niissä on pikemminkin jotain Positiivareiden kaltaisia iskulauseita. Filosofiaan en sitä miestä halua liittää. (Pahoitteluni jos joku tykkää Coelhosta. Mielipiteitä on monia, eikä mikään ole oikea.)

Lainaus
sama juttu Piin elämän ja vastaavien "hipsterkirjojen" kanssa
Aijaa! Oon monta kertaa kattellut Piin elämää, mut en oo koskaan tarttunut siihen, se nimi on kyl tosi houkutteleva (koska ajattelen aina vaan matematiikan piitä...). Nyt mulla tuli tietty heti kauheet ennakkoluulot sitä kirjaa kohtaa... :DD Mut yleensä oon aika avoin ja luen vähän mitä lystään, en sivuuta jotain vain koska se on "hipsterkirja" tai mitä ikinä onkaan (minkälaisia ovat hipsterkirjat?!)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 16.07.2013 17:54:51
Itsekin olen kyllä vähän kallellaan siihen, ettei Coelho oo ehkä mun tyylinen kirjailija, sillä jotenkin sen kirjat on niin tylsähköjä tai jotain. Itse taas nautin huomattavasti enemmän jopa Dostojevskin tai Tolstoin tai Pushkinin lukemisesta. Eli kyllä mulla taitaa venäläiset kirjailijat ainakin tuossa mielessä Coelhon hakata. Tai ainakin niiden kirjoja pystyy lukemaan monta peräkkäin ja taas Coelhoa luet sen yhden kirjan ja sit aivot kyllä vaatii jotain aivan muuta.

Itse en voisi olla yhtään sen onnellisempi, kun tuli luettua omaksi hankkima J.R.Wardin Mustan Tikarin Veljeskunnan Sisäpiirin Tietoa-kirja. Se on todella nopeaa luettavaa ja kyllä harmitti, että luin päivässä tuon 640 sivua ja pääsin vielä syvemmälle BDB:n vai sanoisko sitä sitten suomeksi MTV:n maailmaan. Muutamia yllätyksiä oli niin ikään, eikä vähiten tieto siitä, että Nallalla on 5 vuotta nuorempi serkku Ahgony (Aggie), joka on siis Phuryn muksu...ja sen kirjan epilogissa se ois paljastunut, jos ei ois kohtausta poistettu. Sen lisäksi se oli kyllä paras lapsenvahti-kohtaus ikinä, kun Zsadist oli oma itsensä vihdoin.. Sen lisäksi kirjassa ehkä parhaita asioita oli kirjoista pois jätetyt kohtaukset, hahmojen haastattelut +keskustelupalstailut ja niin edelleen ja se, kuinka paljon kirjassa olikaan Zsadistista juttua. Jos ei muuten, niin tää on kyllä yksi kyseisen sarjan pitäjille melkein pakko lukea- listalla. Eikä voi sanoa, ettei tää antanut lisämahdollisuuksia ja muuta ajattelua.  Kansi ei ehkä kaunein näkemäni, mutta sopiva kyseiseen sarjaan. Odotan syksyllä Blayn ja Qhuinnin tarinan suomennosta, sillä englanniksi toki lukenut jo sen, mutta tahdon sen suomennoksen täydentään sarjaani myös.

Ja mitä tulee muutenkin kirjoihin, niin niitä on tällä hetkellä vielä paljon odottamassa, sillä oisi mm. Zafónin trilogia? luettavana, Novikin Termainen-sarjaa (Kuninkaan lohikäärme ja muita kyseisen sarjan kirjoja),Gibbsin Illallinen vampyyrin kanssa (taitaa olla pitkästä aikaa kirja, jossa näen kannessa ikärajan merkittynä.) ja paljon muitakin. Soveltuu hyvin kesälukemiseksi, mutta kyllä ne mun lukuhaasteisiin myös menee, kun tarkoitus itselläni lukea tänä vuonna ainakin se 100 kirjaa sekä siihen yhdistänyt 30000 luetun sivun -haasteen ja vieläpä myös 13 uutta kotimaista kirjailijaa-haasteen, joten niitä silmällä pitäen olen kyllä kesällä lukenut kirjoja, vaikka taas kyllä huomannut eksyväni enemmän lukemaan näitä paksuja kirjoja, jolloin voi tulla pieni kiire ehkä saada 100 täyteen, mutta viime vuonna onnistu, mutta toisaalta nykyään lukenut huomattavasti isompia sivumääriä kirjoissa, kun kahlaan läpi myös Maan lapset-sarjaa parhaillaan.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 17.07.2013 01:23:42
Tuli luettua Abigail Gibbsin Illallinen vampyyrin kanssa...

Huhuh. En tiedä mistä aloittaisin. Minulla ei oikein ollut mitään odotuksia tämän kirjan suhteen kun sain sen käsiini, mutta tämä kyllä onnistui potkaisemaan päähän ja jättämään lukijansa jotenkin täydellisen hämmennyksen valtaan. Valitettavasti tämän kirjan kirjoitusasusta huomaa, että sen on kirjoittanut nuori tyttö, mutta vaikka kirja ajoittain herättää parodiamaista huvittuneisuutta, se myös tavallaan saa lukijansa vakavaksi. Kirjailija kirjoittaa suoraan, kiertelemättä ja kaartelematta katkeilevista kaulajänteistä, kipakasta Violetista ja kirjavista hahmoista, joista suosikiksi tottakai nousi Kaspar, joka on täysin muuta kuin Twilightin kimaltavat vampyyrit. Kaspar puree, uhkailee ja käyttäytyy kuin oikea vampyyri konsanaan, joten pisteet kotiin kirjailijalle! Vaikka kirja on pitkä, se piti minut otteessaan alusta loppuun vaikka suurin osa tapahtumista liittyikin Violetin elämään vampyyrien keskellä ja hänen tuntemuksiinsa. Tätä kirjaa on vähän vaikea kuvailla. Toisaalta se on välillä vähän pinnallinen ja lapsellinenkin, mutta suurimmaksi osaksi se kuitenkin tursuaa tummanpuhuvaa romantiikkaa, verta ja vaaroja. Outoudestaan huolimatta tämä kirja on seksikäs, niin oudolta kuin se kuulostaakin. En tiedä pääseekö kukaan kanssani samalle aaltopituudelle, mutta minä ainakin pidin!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Haruka - 17.07.2013 07:03:12
Onko kukaan muuten lukenut Helena Wariksen "Pohjankontu"-trilogiaa? Huomasin kyseisen trilogian kolmannen osan "Talviverinen" Suomalaisessa ja pistin kotiin päästyä varaukseen kaikki kolme kirjaa... Jos joku on kyseisen trilogian lukenut, kyselisin mielipiteitä, tykkäsikö ja onko tutustumisen arvoinen?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Marygold - 17.07.2013 18:24:23
Lainaus
Aijaa! Oon monta kertaa kattellut Piin elämää, mut en oo koskaan tarttunut siihen, se nimi on kyl tosi houkutteleva (koska ajattelen aina vaan matematiikan piitä...). Nyt mulla tuli tietty heti kauheet ennakkoluulot sitä kirjaa kohtaa... :DD Mut yleensä oon aika avoin ja luen vähän mitä lystään, en sivuuta jotain vain koska se on "hipsterkirja" tai mitä ikinä onkaan (minkälaisia ovat hipsterkirjat?!)

Luin Piin elämän pari vuotta sitten ja ihan kelpo kirja se minusta on, ja paljon parempi kirjana kuin elokuvana, joka minusta oli (nätteydestään huolimatta) pohjattoman naiivi ja selitti kaiken liikaa auki. Tuntui kuin olisi pidetty vähän tyhmänä, kun katsoi sitä... Matematiikan Piin kanssa sillä taas ei ole muuta tekemistä kuin päähenkilön nimi :)

Joku puhui aikaisemmin Murakamista. Hän on yksi suosikkikirjailijoitani, mutta olen huomannut, että hänen tuotantonsa on matkan varrella muuttunut niin paljon, etteivät uudemmat kirjat enää viehätä vaan pikemmininkin ärsyttävät. Hän on liukunut pois juuri niistä asioista, joista ensimmäisissä (pääosin suomeksi kääntämättömissä) kirjoissa pidin, ja lisännyt niitä asioita, jotka taas eivät itseäni pahemmin kiinnosta. 1Q84 kokonaisuudessaan oli minulle lähinnä tiiliskivimäinen pettymys, ja Kafkaa rannalla en ole kummallakaan kahdesta yrityksestäni pystynyt edes lukemaan loppuun.

Tälle kesälle minulla ei ole muuta luku-urakkaa (ei ole aikaa lukemiseen :/), kuin että saisin tuon koneellani e-kirjana olevan kokoelman Tuhannen ja yhden yön satuja luettua loppuun. Tällä hetkellä olen menossa Aladdinissa. Sehän ei kai varsinaisesti edes kuulu mainittuihin satuihin, vaan toimittaja on itse lisännyt sen kokoelmaan, kuten muutaman muunkin sadun, jotka tästä kokoelmasta löytyvät.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: sugared - 17.07.2013 18:41:46
Mä olen lukenut Murakamilta Norwegian Woodin, Dance Dance Dancen (en tiiä, onko suomennettu) ja Sputnik-rakastettuni, ja tykkäsin kyllä kaikista, vaikka tuohon kirjoittajan ilmaisutapaan ja tyyliin puutumiseen kiinnitinkin huomiota. Tykkäsin Dance Dance Dancesta ihan mielettömästi, ihailen Murakamin kykyä kirjoittaa koukuttavasti niinkin tavallisista asioista, ja sitten ujuttaa mukaan kaikkea älyttömän absurdia niin, että sen nielee mukisematta. Haluaisin lukea vielä ainakin Suuren lammasseikkailun, se kun ilmeisesti liittyy jotenkin DDD:hen, mutta täytynee pitää tauko.

Viimeksi luin David Nichollsin One Dayn, jota kaverini minulle suositteli. Kehitin kirjaan hassun viha-rakkaussuhteen. Vihasin Emmaa, toista päähenkilöä, hyvin pitkään yli kaiken, mutta rakastin kirjoittajan tyyliä ja tarkkanäköisyyttä. Loppu oli kuitenkin yksi kirjallisuushistorian typerimmistä, sellainen, jota ei minusta pitäisi kirjoittaa ollenkaan, jos haluaa teoksensa olevan vakavastiotettava. Onko muita One Dayyn ihastuneita tai vihastuneita? Olisi hauska kuulla muitakin mielipiteitä.

Ihan oikeasti luin viimeksi Sarah Dessenin Someone Like Youn, joka tarttui mukaan hostellin kirjavalikoimasta Barcassa, kun One Day loppui. Alkuasetelma oli kliseinen, mutta kirjasta kuoriutui oikeastaan todella hyvä nuortenkirja, jos ajoittaista konservatiivista arvomaailmaa ei ota lukuun. Hyvien nuortenkirjojen kirjoittaminen on taitolaji siinä missä aikuistenkin, valitettavan aliarvostettua taitaa kyllä tuo homma olla.

Nyt on työn alla toinen hyväksi kehuttu nuortenkirja, Elämäni seinäruusuna. Toistaiseksi en osaa sanoa muuta kuin että tekstin tyylistä tulee mieleen Supernaiivi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 17.07.2013 18:46:23
Onko kukaan muuten lukenut Helena Wariksen "Pohjankontu"-trilogiaa? Huomasin kyseisen trilogian kolmannen osan "Talviverinen" Suomalaisessa ja pistin kotiin päästyä varaukseen kaikki kolme kirjaa... Jos joku on kyseisen trilogian lukenut, kyselisin mielipiteitä, tykkäsikö ja onko tutustumisen arvoinen?
Pohjankontu-trilogia ja Helena Waris mainittu, tämä hyvä! \o/ :D Itse ostin joskus Suomalaisen alennusmyynnistä tuon keskimmäisen osan Sudenlapset ja kesti ihan liian kauan tarttua tähän sarjaan silti (oikeastaan ehdin jo lahjoittaa ko. kirjan siskolleni synttärilahjaksi ja vasta hänen tauottoman painostamisensa takia päätin lopulta lainata ensimmäisen osan). Tuossa pari viikkoa sitten sain kuitenkin sen ihmeellisen inspiraatiopiikin ja lopulta lukaisin nuo kaksi ekaa osaa päivässä, kolmas on atm lainassa odottamassa omaa lukuinspispiikkiään.

Mutta siis, yllätti kyllä positiivisesti. Jos luonto ja muinaissuomalainen tarusto ovat lähellä sydäntä, niin kannattaa tutustua ehdottomasti. Wariksen kirjoitusasu on kaunista ja tempaa mukaansa. Hahmot ovat myös varsin pidettäviä ja niitä on monipuolisesti joka makuun. Fokalisoijan vaihtelu kerronnassa tuo kivasti syvyyttä hahmoihin, ja eri henkilöiden näkökulmat myös tuovat keveyttä ja nopealukuisuutta tarinaan. Juonessa on sopiva annos seikkailua, draamaa ja romantiikkaakin ja tarina saa kyllä viihtymään parissaan. Pientä kliseisyyttä toki ei voi välttää (esim. ekassa osassa päähenkilö Aile on muista poikkeava orpolapsi, jolla on salaperäinen menneisyys - klassinen fantasia-asetelma jälleen kerran), mutta eivät ne mitenkään silmille hypi ja häiritse. Tasapainoinen, kaunis ja huoliteltu sarja kaiken kaikkiaan, osat täydentävät kitkattomasti toisiaan. Tykkäsin ja suosittelen. Ilman mitään erityistä syytä olen vähän vierastanut kotimaista kirjallisuutta (liekö tullut yliannostus yliopistolla vai mikä), mutta tämä sarja kyllä mursi ja ylitti kaikki epäilykset ja ennakko-odotukset. Toivottavasti tästä informaationtyngästä oli jotain hyötyä. :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Marygold - 17.07.2013 18:59:40
Lainaus
Tykkäsin Dance Dance Dancesta ihan mielettömästi, ihailen Murakamin kykyä kirjoittaa koukuttavasti niinkin tavallisista asioista, ja sitten ujuttaa mukaan kaikkea älyttömän absurdia niin, että sen nielee mukisematta.

Oooh, kerrankin joku toinen, joka on lukenut tämän kirjan! Dance Dance Dancea ei ole suomennettu, mutta sen itsenäinen edeltäjäosa, Suuri lammasseikkailu, sen sijaan on. Sekin on hyvä kirja, ja DDD jatkaa suoraan siitä, mihin tämä kirja päättyy. Suosittelen :) Molemmathan ovat osa neliosasta Rotta-trilogiaa (köh), josta Murakamin itsekriittisyyden vuoksi ei kuitenkaan koskaan ole käännytty japanista muille kielille kuin nämä kaksi viimeistä osaa.

Muita suosikki-Murakamejani ovat olleet Hard-Boiled Wonderland and the End of the World sekä Wind-Up Bird Chronicles. Kumpaakaan ei valitettavasti ole käännetty suomeksi. Ensiksi mainittu on Murakamin kirjoista selvimmin fantasiaa, ja siinä seikkailaan samaan aikaan oudossa fantasiamaailmassa että astetta kummallisemmassa maanalaisessa Tokiossa. Jälkimmäinen taas on vähän vakavampisävyinen teos, ja järjestyksessään viimeinen Murakamin kirja, joka minuun on oikeasti napannut.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Isilwen - 18.07.2013 11:41:21
Pirkko Arstila - Susinainen

Susinainen on tarina Reetasta, kauniista ja itsenäisestä mahtinaisesta, joka pärjää raakojen miesten, maahisten, staalojen ja samaanien maailmassa. Lapsuudessa koettu väkivalta ajaa hänet koston ja vihan kierteeseen, jossa velhot, sudet ja erämaan salaiset voimat tulevat hänen avukseen. Mitkään keinot eivät riitä, kun hän haluaa omakseen miehen, jota hän rakastaa ja himoitsee. Mutta mies, tietäjä Akmeeli, on yhtä vahva kuin Reeta. Taistelu on vääjäämätön, ja se uhkaa koko Maailmanreunaa. Voiko rakkaus voittaa koston kierteen?

Oijjoi, löysin sattumalta kirjastosta ja ahmin parissa päivässä. Pohjoista, taruja ja erämaata rakastavana tämä  kirja tempaisi mukaansa lavealla kielellään ja maailmalla ennen ristiä. Ihmismieli,  sen hyvyys ja pahuus, se kuinka menneisyys ei jätä  rauhaan, on yksi kirjan kantavista teemoista. Vahva naishahmo on myös varmasti naislukijoille mieleen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 23.07.2013 18:14:10
On tullut luettua...

Annukka Salama - Piraijakuiskaaja

Kyllä tätä porukkaa on ollut ikävä. En taas muista milloin olisin nauranut niin paljon kuin näiden hahmojen uskomattomille letkautuksille. Juuri älytön huumori tekee Salamasta yhden parhaista kirjailijoista. Tässä kirjassa päästiinkin sitten vähän enemmän tutustumaan faunoidien maailmaan mikä jäi ensimmäisessä kirjassa aika paljon sivuun. Enemmän toki olisin kaivannut päähenkilöiden ja metsästäjien välille säpinää, mutta kaikki räjäyttävä toiminta tapahtui oikeastaan vasta kirjan loppupuolella.

Nuorten matkaa ja siellä tapahtuvia kokemuksia oli kyllä kuvailtu hienosti ja melkein välillä luuli itsekin olevansa paikan päällä. Uudet hahmot toivat vähän särmää tarinaan vaikka Nemo jäikin mielestäni vielä aika pinnalliseksi hahmoksi. Eden sen sijaan herätti kiinnostusta ja hänen kanssakäymisensä erään toisen hahmon kanssa oli mahdottoman herkullista luettavaa. Heistä kuulisin mieluusti vielä lisää jatkossakin. Rufus oli tässä kirjassa hiukan ärsyttävä koska hänen suojelunhalunsa Unnaa kohtaan meni vähän yli. Joone oli tietenkin oma valloittava itsensä ja Vikke tottakai aivan omaa luokkaansa, todella mahtava kaikkine kettuiluineen.

Hiukan kohottelin kulmiani muutamilla epäloogisille jutuille tarinassa, mutta eivät ne kauheasti häirinneet. Loppu oli kyllä aika säpäkkä, mutta ehkä liian nopeasti ohi. Yllätyin kyllä todella Unnan menneisyydestä ja siitä, mitä siitä seurasi, joten ehkä hiukan suru puserossakin tuli lopetettua tämä kirja. Kaikenkaikkiaan kuitenkin aivan mahtava lukukokemus enkä malta todellakaan odotella seuraavaa osaa!

Mietin tässä, että onko jokaisella kirjalla ns. oma päähahmonsa. Ensimmäisessä osassa oli Unna ja Rufus, tämän uusimman kirjan nimi viittaa taas erääseen toiseen hahmoon ja kolmannen voisi kuvitella liittyvän Jooneen mikäli kirjan nimi pysyy sellaisena kuin se nyt on?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 24.07.2013 11:15:23
Vahva naishahmo on myös varmasti naislukijoille mieleen.
Tää aina kummastuttaa mua. Miksi jotain naishahmoja kuvataan vahvoiksi ja itsenäisiksi? Koskaan ei näe, että mieshahmoja yritettäisiin kehua sanomalla, että ne on vahvoja ja itsenäisiä. Jos mieshahmoa kuvataan vahvaksi, kyse on fyysisestä ominaisuudesta.

Onko ennakko-oletus siis, että naiset on heikkoja ja epäitsenäisiä paitsi tämä päähenkilö? Musta tuntuu kummalliselta, että vielä nykyään ja länsimaissa täytyy erikseen teroittaa, että 'vaikka kyseessä on naishahmo, pystyy hän silti vaikka mihin!'. Näitä adjektiivejä näkyy hahmokuvauksissa vieläpä aika paljon, etenkin amerikkalaisten romanssien takakansissa. Tuntuu ihan pöhköltä, että suomalaisetkin kirjailijat turvautuu moiseen höttökuvailuun.

//niin siis tuli mieleen ihan vaan tuosta Isilwenin lukemasta kirjasta. Tämähän on iso ongelma eikä tarkoitukseni ollut mitenkään syynätä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sofiesque - 24.07.2013 11:43:39
Lol mä voisin vääntää vaikka koko päivän siitä, kuinka paljon mua kyrsii koko "vahvojen naishahmojen" käsite. Tolla tarkoitetaan yleensä vaan naisia, jotka omaa kaikki stereotypisen maskuliiniset piirteet (rationaalisuus, fyysinen voima, analyyttisyys, tietty assertiivisuus) unohtamatta kuitenkaan sitä tärkeintä naiseuden ominaisuutta eli hyvää ulkonäköä. Ja sitten naisten pitäisi olla tosta ihan riemuissaan ja suunnilleen kumarrella leffastudioille sun muille.

En tykkää yhtään siitä ajatuksesta, että naishahmon on oltava vahva ollakseen onnistunut. (Toki tässäkin vois vääntää siitä, että mikä nyt sitten on oikeasti sitä paljonpuhuttua vahvuutta.) Hahmon täytyy olla vahvasti kirjoitettu, joo, mutta ei naisten täydy olla mitään superihmisiä. Yhtä lailla naiset voi olla vahvoja, heikkoja, itsevarmoja, epävarmoja, fiksuja, vähemmän fiksuja, dominoivia, alistuvia, tunteellisia, rationaalisia ja niin edelleen. Se ajatus että naishahmon on oltava joku oman elämänsä sankari ollakseen onnistunut ei kyllä palvele ketään.

Tää kommentti ei ollut mitenkään erityisesti osoitettu Isilwenille, mutta tuli tosta Aionkan viestistä mieleen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Nevski - 24.07.2013 12:19:57
Lol mä voisin vääntää vaikka koko päivän siitä, kuinka paljon mua kyrsii koko "vahvojen naishahmojen" käsite. Tolla tarkoitetaan yleensä vaan naisia, jotka omaa kaikki stereotypisen maskuliiniset piirteet (rationaalisuus, fyysinen voima, analyyttisyys, tietty assertiivisuus) unohtamatta kuitenkaan sitä tärkeintä naiseuden ominaisuutta eli hyvää ulkonäköä. Ja sitten naisten pitäisi olla tosta ihan riemuissaan ja suunnilleen kumarrella leffastudioille sun muille.

En tykkää yhtään siitä ajatuksesta, että naishahmon on oltava vahva ollakseen onnistunut. (Toki tässäkin vois vääntää siitä, että mikä nyt sitten on oikeasti sitä paljonpuhuttua vahvuutta.) Hahmon täytyy olla vahvasti kirjoitettu, joo, mutta ei naisten täydy olla mitään superihmisiä. Yhtä lailla naiset voi olla vahvoja, heikkoja, itsevarmoja, epävarmoja, fiksuja, vähemmän fiksuja, dominoivia, alistuvia, tunteellisia, rationaalisia ja niin edelleen. Se ajatus että naishahmon on oltava joku oman elämänsä sankari ollakseen onnistunut ei kyllä palvele ketään.

Tämä ehkä tulee kauempaa kuin heti hoksaa yhdistääkään? Esimerkiksi fantasiakirjallisuudessahan 'vahvat naishahmot' ovat ponnahtaneet pinnalle vasta tolkienistien jälkeen (voimme kiistellä kolme vuosikymmentä siitä, että Arwen on vahva naishahmo, samoin Éowyn ja Galadriel, mutta he ovat niin selkeästi sivuhenkilöitä, että heitä ei voi pitää kovin olennaisina kirjojen toimivuuden kannalta, jos ymmärrätte). Englantilaisillahan oli jo Jane Austenin kautta merkittäviä naispuolisia kirjallisuudenhahmoja, mutta pitkältihän kirjallisuus on ollut miespainoitteista sekä kirjoittajien että lukijoiden suhteen. Vaikka yläluokkaiset naiset 1700-luvulla keräilivät teoksia, heidän keskustelujaan niistä ei ole kirjattu ylös siinä missä miesten ja heidän kirjallisuudentuntemuksensa oli vain yleissivistystä, jota hankittiin nuorena vieraiden ja aviomiehen viihdyttämistä varten - hieman kärjistäen.

Ovatko vahvat naishahmot miesten vai naisten haluista syntyneitä? Tietysti löytyy pulp-kirjallisuutta ja puolieroottisia avaruusseikkailuita ja vaikka mitä amatsoonikertomuksia etenkin 1900-luvun ensimmäiseltä puolelta vuosisadalta, niitä halpoja lehtisiä, joita miehet kirjoittivat, julkaisivat ja lukivat. Mutta näissäkin nainen oli kuvattu käsittääkseni melko sentimentaaliseksi - tai kääntöpuolena suunnattoman julmaksi paha äitipuoli -arkkityypiksi - tai objektiksi, joihin lukijan seksuaalinen intressi kohdistuu. Nykyaikaisemmat tyylilajit, chick lit ehkä parhaana/pahimpana esimerkkinä, taas ovat selkeästi naisten kirjoittamia ja lukemia. Niissä kuvataan nainen yhtälailla ehkä hieman sentimentaalisena, mutta ehdottoman itsenäisenä ja aktiivisena. Oikeastaan molemmista 'vahvojen naisten' julkaisupuuskasta voi huomata jotain samankaltaisuuksia. Onko alunperin kyse naisten alemmuuskompleksista patriarkaallisessa systeemissä, josta tietty 'vahva nainen' käsite - tai ehkä jopa ihanne - on syntynyt?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Marygold - 24.07.2013 16:45:04
En tykkää yhtään siitä ajatuksesta, että naishahmon on oltava vahva ollakseen onnistunut. (Toki tässäkin vois vääntää siitä, että mikä nyt sitten on oikeasti sitä paljonpuhuttua vahvuutta.) Hahmon täytyy olla vahvasti kirjoitettu, joo, mutta ei naisten täydy olla mitään superihmisiä. Yhtä lailla naiset voi olla vahvoja, heikkoja, itsevarmoja, epävarmoja, fiksuja, vähemmän fiksuja, dominoivia, alistuvia, tunteellisia, rationaalisia ja niin edelleen. Se ajatus että naishahmon on oltava joku oman elämänsä sankari ollakseen onnistunut ei kyllä palvele ketään.

Pakkohan tähän on ottaa kantaa, koska olen usein huomannut vähän samaa problematiikkaa naishahmoja koskevassa keskustelussa. Vahvuudesta puhuminen kellahtaa herkästi siihen, että aletaan intoilla vain maskuliinisilla ominaisuuksilla ja arvoilla varustetuista supernaisista. Olen samaa mieltä siitä, ettei tämän asettaminen ikään kuin "uuden naissankarin normiksi" palvele yhtään ketään.

Itse haluaisin todellakin nähdä enemmän sellaisia naishahmoja, jotka ovat myös heikkoja, tavalla tai toisella. Kirjallisuus on täynnä esimerkiksi epäonnistumisissa rämpiviä, kaikki inhimilliset heikkoutensa lukijan eteen räväyttäviä mies(anti/)sankareita, mutta syystä tai toisesta naishahmoille tunnutaan olevan suorastaan kitsaita sallimaan tällaisia tunteita ja kokemuksia vielä tämän päivänkin kulttuurissa, vaan hahmoja yritetään lähteä rakentamaan ennemminkin siitä päästä, että kyllä se pystyy ja osaa ja vaikka mitä. Vahva-sanan käyttöä edelleen sotkee se tosiasia, jonka Dolores jo nostitkin esiin, että vahvalla hahmolla voidaan tarkoittaa sekä kirjaimellisesti voimakasta tai voimakastahtoista, että yksinkertaisesti vahvasti kirjoitettua (monipuolista, syvällistä) hahmoa.

Toisaalta voin jossain mielessä ymmärtää, miksi esimerkiksi arvosteluissa joskus halutaan nostaa esille, että teoksen (nais)hahmot ovat itsenäisiä ja kykeneviä. Pelimaailmassa, josta itse bloggaan, tämä tuntuu ainakin olevan vielä melkoinen harvinaisuus, mutta asiaa kommentoidessa ei ole tarkoitus rinnastaa tätä todelliseen maailmaan vaan enemmänkin kyseisessä genressä/mediassa vallitsevaan, joka voi olla hyvinkin paljon "ajastaan jäljessä". Lisäksi kuten vahvuudella, voidaan itsenäisyydellä tarkoittaa myös ihan muuta kuin sitä että hahmo on kirjaimellisesti vahva: minulle itsenäisyydestä tulee ennemminkin mieleen, että hahmo "seisoo omilla jaloillaan" eli on mielenkiintoinen ja syvällinen, eikä tunnu pelkältä juonen tai muiden hahmojen kannatuskepiltä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 26.07.2013 03:02:18
Minä rakastan perinteisiä "vahvoja naishahmoja". Juuri niitä kylmän rationaalisia soturiprinsessoja, joiden persoonallisuus on perinteisesti "miehinen", mutta jotka eivät pelkää käyttää myöskään seksuaalisuuttaan saadakseen mitä haluavat. Miksi? Koska se on persoonallisuus, jota ihannoin. Koska koen ne samaistuttavina. Koska haluan lukea sellaisista hahmoista ja minua ne kiinnostavat.

Se, mikä minua harmittaa, on se, että hahmoja kohdellaan niin eri standardeilla. Mielestäni se, millaisia ominaisuuksia hahmolla on suhteessa sukupuoleensa ei ole millään tasolla relevantti pointti. Kaikki ne vaatimukset, että "naishahmojen pitäisi olla sitä tai tätä" ovat mielestäni melkoisen tyhjiä - ainoa kunnollinen vaatimus, jonka hahmolle voi esittää on se, että se on pyöreä. Enkä puhu nyt painosta vaan moniulotteisuudesta. Minä pyrin arvioimaan hahmoa kuin hahmoa vain sen hahmon sisäisen logiikan ja moniulotteisuuden kannalta. Edellä mainitsemani suosikkihahmotyyppinikin menettää uskottavuutensa, jos mättää jokaista vihollista turpaan eikä epäonnistu missään ikinä. Mutta siinä kohtaa puhutaan Mary Suesta eikä vahvasta naishahmosta. Miksi hitossa en koskaan kuule vaatimusta "mieshahmojen pitäisi olla enemmän x"? Miksi on relevanttia se, millä tavalla hahmo linkittyy perinteisesti sukupuolelleen liitettyihin ominaisuuksiin?

Naishahmoja arvioidaan kautta linjan jotenkin hirveän paljon ankarammilla standardeilla kuin mieshahmoja ja jotenkin paljon enemmän arkkityyppeihin jakaen, mikä on minusta paitsi antifeminististä, myös todella ikävää ja kirjallisuuden kannalta rajoittavaa. Kyllä, kohtaan itsekin päivittäin feminazina mm. ongelmia, joiden sisältö on suurinpiirtein "Onko R. A. Salvatoren kuvaama drown-yhteisö ongelmallinen, koska se on matriarkaatti ja esitetty hyvin julmana implikoiden siten naisten olevan julmia, vai olenko itse liian kiinni perinteisessä naiskuvassa ja kavahdan naisen julmuutta huolimatta asenteistani?" joten ymmärrän, että ei helppo asia, mutta tämä tekee minut aina vaan niin vihaiseksi.

Joo, olen vittuuntunut siitä, että vahvat naishahmot saavat aina kaikista eniten kuraa niskaansa - miesten mielestä ne ovat naurettavia ja epäuskottavia, naisten mielestä ongelmallisia koska ovat miehisiä.

Mikään tässä viestissä ei ole mitenkään suunnattu tämän keskustelun osaanottajiin vaan noin yleisellä tasolla pohdittuna.

- Lupa
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Marygold - 26.07.2013 07:39:13
Kyllä minäkin pidän myös monista sellaisista naishahmoista, joita Lupud Daemonis viestissäsi kuvailet. En siis ole sitä mieltä, etteivät naishahmot saisi olla sellaisiakin - siis ettei naisilla tai naishahmoilla saisi olla perinteisesti maskuliinisiksi miellettyjä ominaisuuksia. Kyllä niillekin on minusta naishahmojen joukossa tilaa, ja ennen kaikkea haluaisin nähdä naishahmoissa nimenomaan nykyistä laajemman kirjon erilaisia hahmoja, en varsinaisesti nyppiä tiettyä tyyppiä sieltä pois.

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: raitakarkki - 27.07.2013 14:53:15
Kirjotin tabletilla jo yhen vastauksen mut menin vaihtaa välilehteä ja koko paska katos mystisesti >:( Uus yri...

Joo, olen vittuuntunut siitä, että vahvat naishahmot saavat aina kaikista eniten kuraa niskaansa - miesten mielestä ne ovat naurettavia ja epäuskottavia, naisten mielestä ongelmallisia koska ovat miehisiä.
Rohkenen olla eri mieltä tästä, että vahvat naishahmot saisivat eniten kuraa niskaansa. Jep, naishahmot saavat kyllä kuraa niskaansa paljon enemmän, mutta minun, kuten vissiin muutaman muunkin edellisen keskustelijan, mielestä juurikin ne vahvoiksi mielletyt naishahmot on enemmän pidettyjä ja jopa jalustalle nostettuja, enimmäkseen naisten mutta suurenevissa määrin miestenkin keskuudessa. Toki tääkin on edistystä siinä mielessä, että naisista päähenkilöinä on ylipäätään alettu kirjoittaa paaaljon enemmän mitä joskus muinoin, joten siinä mielessä tykkään edistyksestä! Kuitenkin nyt voisi jo alkaa edetä sille 'seuraavalle tasolle', eli vaiheeseen jossa päähenkilö voi olla muutakin kuin 'vahva naishahmo'. Tätä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=30367.msg694064#msg694064) Doloresin viestiä komppaan suurella sydämellä!

Siinä mielessä olen kanssasi samaa mieltä että "onnistuneen naishahmon pitää olla sitä tätä ja tota" -konsepti on ihan täyttä bullshittiä. Kuitenkin mielestäni nykykirjallisuudessa arvostetaan naisissa pitkälti niitä maskuliinisiksikin miellettyjä asioita. Otetaan esimerkiksi vaikkapa kaikkien tuntemat Hermione Granger ja Nälkäpelin Katniss, jotka molemmat ovat tahoillaan itsenäisiä ja just niitä vahvoiksi miellettyjä typsylöitä jotka saavat hommansa hoidettua yksinkin. Nää piirteet hahmoissa ovat erityisen arvostettuja. Ne kritisoiduimmat piirteet ovat taas, ylläri!, ne perinteisiksi feminiinisiksi piirteiksi ympätyt seikat, kuten tunteikkuus ja ylipäätään tunteiden näyttäminen tai vaikkapa jopa itkeminen. Kaikki varmaan muistaa kuinka paljon Hermione sai paskaa niskaansa kun hän loukkaantui Ronille tämän ollessa ilkeä Liekehtivässä Pikarissa, tai kuinka Suzanne Collins on saanut arvostelua siitä että on kirjoittanut Katnissille romanttisia elementtejä joiden kanssa tää sit kamppailee.

Lisää esimerkkiä: mistä Twilight-sarja on yleisesti hyvin arvosteltu tai jopa vihattu? Jep, "Bella on ärsyttävä itkupilli". Koska nainenhan ei saa olla surullinen pojan takia jos haluaa säilyttää uskottavuutensa! (Toki Twilightiin liittyy ihan oikeeta ongelmallisuutta niiden naishahmojen kanssa, mutta ei takerrutta siihen :D)

Korostaisin että tykkään ite lukea mielelläni niistä kickers of ass-tytöistä, jotka hoitavat hommansa ilman avunhuutoja. Tykkään kuitenkin myös niistä naisista, jotka huutavat mieluummin apua kuin lähtevät sotimaan, ja haluaisin lukea ja tykätä heistä ilman että saan Bella Swan-tyylistä arvostelua niskaani. Jotenkin tuntuu että hyvän naishahmon oletetaan hirveesti olevan sellainen tunteeton supernainen. Harvoin he siis tällaisia ovat, mutta tulee fiilis että se ois se ihanne. Toki edellisissä viesteissä esilleet nousseet pointit kirjallisuuden historiasta ja naisista kirjoissa ovat relevantteja, ja kuten sanoinkin niin ymmärrän kyllä että tällaiset naishahmot ovat nyt pinnalla. En tosiaan siis haluaisi potkia heitä pois, vaan nostaa siihen vierelle lisää erityyppisiä hahmoja. Tämä sama pätee kyllä myös mieshahmoihin; ne 'naismaisiksi' mielletyt piirteet pitäis olla sallittuja myös tällaisten urheiden soturien keskuudessa. Valitettavasti yleensä suhtaudutaan paljon suopeammin itkevään mieheen kuin naiseen (esimerkiksi mieshahmoa pidetään syvällisempänä ja moniulotteisempana jos hänen tunteissaan on vaihtelevuutta, kun taas itkevä nainen on liian usein se ärsyttävä itkupilli).

Tumblrista tällaisen quoten aikoinani bongasin ja olen kyllä jemmannut, sen verran tykkäsin:
"Screw writing “strong” women. Write interesting women. Write well-rounded women. Write complicated women. Write a woman who kicks ass, write a woman who cowers in a corner. Write a woman who’s desperate for a husband. Write a woman who doesn’t need a man. Write women who cry, women who rant, women who are shy, women who don’t take no shit, women who need validation and women who don’t care what anybody thinks. THEY ARE ALL OKAY, and all those things could exist in THE SAME WOMAN. Women shouldn’t be valued because we are strong, or kick-ass, but because we are people. So don’t focus on writing characters who are strong. Write characters who are people."
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sofiesque - 27.07.2013 19:59:29
Oon kyllä ihan eri mieltä tosta, että 'vahvat' naishahmot sais eniten sitä paskaa niskaansa. Ehkä fandomikriittisten keskuudessa juu, mutta ihan yleisesti ottaen noi tuppaa olemaan niitä tykätyimpiä hahmoja. Arya Starkia palvotaan kautta rantain myös miesten keskuudessa koska se on badass, miekkailee eikä suostu alistumaan perinteisiin sukupuolirooleihin. raitakarkkia kompaten Katniss alkoi saada suurelta yleisöltä kritiikkiä vasta, kun tunteet Peetaa ja Galea kohtaan alkoi viedä ison osan hahmon sisäisestä maailmasta. Vihamielisimmän vastaanoton saa just sellaiset naishahmot, jotka on masentuneita tai yltiörakastuneita tai muuten vain tunteidensa vietävissä. (Miinus nää muka-maskuliiniset tunteet/motiivit kuten viha, kosto jne. Eikös usein esim. kostonsa sokaisemat soturinaiset ole cooleja, mutta toivottoman rakastuneet prinsessat ei?)

Lainaus
Lisää esimerkkiä: mistä Twilight-sarja on yleisesti hyvin arvosteltu tai jopa vihattu? Jep, "Bella on ärsyttävä itkupilli". Koska nainenhan ei saa olla surullinen pojan takia jos haluaa säilyttää uskottavuutensa!

Jep. Bella on tosiaan ongelmallinen hahmo monin tavoin, mutta koko Twilight-sarja vilisee ongelmallisia teemoja, joiden rinnalla Bellan angstaaminen on aika mitätöntä.

Enkä mäkään tosiaan tarkoittanut että näissä asskicker-hahmoissa olis itsessään jotain pahaa, jos ne on oikeasti moniulotteisia eikä pelkkiä laiskoja karikatyyrejä. Ongelma on, että 'vahvoja' naishahmoja yritetään markkinoida naisille jonkinlaisina feminismin riemuvoittoina sitä mukaa, kun damsel in distress -tyylisiä hahmoja on alettu kritisoida kovalla kädellä mediassa - ja samalla vähänkin tunteellisia tai epävarmoja naishahmoja moititaan.

Lainaus
Tämä sama pätee kyllä myös mieshahmoihin; ne 'naismaisiksi' mielletyt piirteet pitäis olla sallittuja myös tällaisten urheiden soturien keskuudessa. Valitettavasti yleensä suhtaudutaan paljon suopeammin itkevään mieheen kuin naiseen (esimerkiksi mieshahmoa pidetään syvällisempänä ja moniulotteisempana jos hänen tunteissaan on vaihtelevuutta, kun taas itkevä nainen on liian usein se ärsyttävä itkupilli).

Komppaan.

Hehee, tossa aiemmassa kommentissani yritin vähän kiteyttää tota raitakarkin lainaamaa Tumblr-postausta, kun en sitä alkuperäistä löytänyt :D Toi olikin huomattavasti fiksummin kirjoitettu.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Isilwen - 28.07.2013 23:50:58
Tuossa mainitsemassani kirjassa vahva naishahmo on toivottu ihan sen takia, että kirjan maailmassa miehet määräävät kaapin paikan ja päähenkilönainen tekee poikkeuksen muuten hyvin alistuvaisen naissakin joukossa. Se on yksi kirjan teemoista. Itse rakastan juuri niitä kirjallisuuden vahvoja naisia, jotka sotivat sitä vanhahtavaa naiskuvaa vastaan. Ihan sen takia jo, että itse samaistun heihin hyvin vahvasti. Onko hienompaa naishahmoa kuin Eowyn? Jumankauta mikä nainen!

Ja koska olen ikuinen tasa-arvon kannattaja tahdon sanoa, että kyllä miehille ehdottomasti on kapeammat mahdollisuudet olla mies kuin mitä naisille on olla nainen. Kaikenlaisia naisia on kirjallisuudessa, mutta mieshahmon täytyisi aina olla vahva, maskuliininen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Marygold - 29.07.2013 11:49:08
Lainaus
Ja koska olen ikuinen tasa-arvon kannattaja tahdon sanoa, että kyllä miehille ehdottomasti on kapeammat mahdollisuudet olla mies kuin mitä naisille on olla nainen. Kaikenlaisia naisia on kirjallisuudessa, mutta mieshahmon täytyisi aina olla vahva, maskuliininen.

Ei muuten pidä aivan paikkaansa. Suurin osa kirjailijoista on kautta historian ollut miehiä, ja sitä myötä myös miesten erilaista tunnekirjoa on kirjallisuudessa aina kuvattu huomattavasti laajemmin ja suopeammin kuin naisten, jotka usein ovat saaneet tyytyä sivurooleihin tai muuten varsin kapeisiin persoonallisuuksiin. Kyllä kirjallisuudessa on rutosti esimerkkejä nimenomaan "heikoista" miehistä, jotka käyttäytyvät kaikkea muuta kuin yltiömaskuliinisesti, sekä kuvauksia miehistä, jotka tekevät virheitä, epäonnistuvat, kokevat kriisejä, jne.

Toki normeja rohkeammin rikkovia mieshahmoja saisi aina olla enemmänkin, en minä sitä sano. Ainahan sitä saisi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sofiesque - 29.07.2013 16:53:35
Kyllä mustakin tuntuu että oon kirjallisuudessa törmännyt vaikka minkälaisiin mieshahmoihin, monesti kun juuri miehet on niitä protagonisteja ja niiden sielunmaailmasta saa huomattavasti monipuolisemman kuvan kuin sankarittaren kohdalla. Löytyy niitä naishahmojakin toki erilaisia, mutta harvemmin protagonisteina.

Tosielämässä on kyllä ihan totta että miesten odotetaan olevan maskuliinisia, mutta toisaalta sehän on vaan yksi naisvihan ilmentymä, että kaikki muka-feminiiniset piirteet nähdään pahoina. Jos mies itkee tai pelkää niin se on neiti, ämmä tai pikkutyttö, samat loukkaukset toistuu sujuvasti muissa kulttuureissa ja kielissä. Mikäli on joskus tylsää niin voi yrittää huvikseen laskeskella, kuinka monta sukupuolisidonnaista loukkausta tulee mieleen ja kuinka moni niistä viittaa naisiin, kuinka moni miehiin.

Tosin tää menee jo vähän aiheen vierestä. No joo, kiinnostavia juttuja kummiskin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 30.07.2013 00:51:49
Aiempaan keskusteluun sen verran, että vahvat naiset kirjoissa on parhautta. En tarkoita mitään miehisiä piirteitä, mutta sellaisia että osataan sanoa mitä ajatellaan eikä alistuta kenenkään tahtoon. Olen itse sellainen joten varmaan siksi tykkään lukea räväköistä hahmoista enemmän kuin nössyköistä  ;D

Sitten lukukokemuksiin...

Marina Anderson - Kuuliaisuuden satama

No jopas oli kirja. En oikein tiedä miten kuvailisin tätä. Kirjailija on ainakin onnistunut heittämään estonsa nurkkaan tätä kirjoittaessaan koska teksti on rohkeaa ja suoraa. Pidin Nataliesta koska huomasin hänen luonteessaan paljon itselle tyypillisiä piirteitä. Liekö naisen horoskooppi ollut härkä? Simon oli aika erikoinen hahmo, josta en tiedä pidänkö vaiko enkö. Kuitenkin ihailin tässä tarinassa miehen todellista tunnekylmyyttä, joka sai hänen kasvonsa pysymään mitäänsanomattomina alusta loppuun. Tässä ei keskitytä ratkomaan tyypillistä alistuvan naisen ja määräilevän miehen - kuviota vaan mennään eikä meinata. Valitettavasti ohuen ohut juoni jää jatkuvan köyrimisen jalkoihin eikä tätä voi oikeastaan sanoa miksikään muuksi kuin pornopokkariksi, jossa lähestulkoon jokainen sivu oli täynnä juuri sitä mitä kirja antaa takakannen perusteella ymmärtää. Se oli ehkä ärsyttävää koska olisi halunnut uppoutua enemmän hahmoihin ja itse tarinaan, mutta toisaalta tämä kirja onnistui joka tapauksessa viihdyttämään ainakin minua sen muutaman tunnin. Ja uskaltaisinpa väittää, että kaiken tuhmailun takana on myös tekstiä, joka herättää lukijansa miettimään asioita omalta kantilta. Viihdyttävyyden ansiosta nostan arvosanan seiskasta kasiin. Melko erikoinen pläjäys.


Charlaine Harris - Veren muisti

Olen muuten huomannut, että näiden kirjojen takakannet antaa ymmärtää vaikka mitä erikoista ja antaa lupauksen säpäkästä juonesta, mutta kirjan luettuaan tajuaa, että takakansi on suurilta osin täyttä puppua. Tai sitten luvattua toimintaa raapaistaan vain pinnalta. Tämäkin kirja oli yhtä "vetelä" kuin aiemmatkin. En tiedä oliko sittenkään järkevää maksaa paria kymppiä kirjasta, joka kertoilee oikeastaan vaan Sookien ihokarvojen poistosta ja ullakon remppaamisesta. Mielenkiintoista toimintaa oli ehkä hitusen enemmän, mutta jotenkin tämä "haluan saada Sookien hengiltä"-kuvio alkaa olemaan jo melko kulunut. Lisäksi Sookie tuntuu ottavan vähän turhan rennosti sen, että ihmisiä ja yliksiä hänen ympärillään kuolee tiuhaan tahtiin eikä naikkosta näytä haittaavan vaikka hän posauttaa joutessaan haulikolla jonkun tunkeilijan aivot pellolle. Siis nämä kirjat ovat jotenkin aivan päättömiä välillä. Kauniisti sanottuna luonnehtisin kirjaa höntiksi ja naiiviksi. Ainut kiinnostava hahmo tässä kirjassa oli Claude ja sitä oli aivan liian vähän.


Cassandra Clare - Kadotettujen sielujen kaupunki

Tässä arvostelussa on sitten hiukan spoilausta, joten kannattaa tsekata varoen jos siltä tuntuu. Sarja sen kun lähenee loppuaan. Tämä sarja kuuluu edelleen suosikkeihini, mutta en tiedä onko vika kirjoissa vai lukijassa, mutta ei tämä enää säväyttänyt samalla tavalla kuin ne ensimmäiset kolme kirjaa. Ehkä osaksi siksi, että Clary ja Jace kirja kirjalta eivät tunnu saavan toisiaan ja se on aika turhauttavaa. Lisäksi välillä tuntui, että en saanut mitään otetta kirjasta vaan se lipui sormieni lävitse yhtenä tekstin virtana. Joskus siinä oli myös kohtia, joita ei olisi jaksanut lukea. Se on aika yllätys tämän kirjasarjan kanssa, jota olen aina fanittanut. Hahmot sen sijaan olivat mahtavia kuten aina ja minusta kirjailija oli onnistunut hienosti saamaan paperille kaksi erilaista Jacea, joista lukijakin erotti selvästi kumpi on se oikea. Simonin kohdalla ärsytti hiukan hänen vaihtokauppansa enkelin kanssa koska hän oli aika siisti tapaus merkkinsä kanssa. Alecin ja Magnuksen systeemi otti päähän, joten toivon siihen muutosta päätösosassa. Jotenkin odotin jo tässä kirjassa jonkinlaista mahtavaa päätöstä Sebastianin suhteen, mutta tottakai se jäi aivan auki, joten viimeiseenkin kirjaan saadaan varmasti säpinää. Mielenkiinnolla odotan päätösosaa, jonka on pakko olla hyvä ja myös haikea kaikin puolin.


George R.R. Martin - Miekkamyrsky 2

Jeij, minä tein sen! Luin ensimmäisen, GoT - kirjani! Yritin aiemmin lukea Valtaistuinpeliä, mutta en pääsyt kuin puoleen väliin kun jätin kirjan kesken. Olen rakastunut sarjaan kausi kaudelta ja olin aivan tuskissani kun kolmas kausi päättyi, joten siitä ahdistuneena hommasin tämän kirjan koska se on jatkoa kolmannelle kaudelle. Aika monia asioita tosin tässäkin oli, jotka näin jo kolmannella kaudella, mutta mukaan tuli myös paljon uusiakin juttuja. Luoja, että tämän kirjan lukeminen oli varsinkin alussa todella vaikeaa. Teksti on sellaista mitä pitää lukea ajatuksen kanssa tai sitten jättää kirja kokonaan välistä. Mitä pidemmälle tosin kun luki, sitä enemmän alkoi sisäistää kirjaa ja sen tapahtumia. Joidenkin hahmojen kohdalla hiukan kurtistelin kulmiani kun en tiennyt tai muistanut ketä he olivat, mutta tähän kirjaan pääsi mukaan aika hyvin kunhan on vain katsonut kolme kautta itse sarjaa. Sanoisin, että Castameren sateisiin liittyvä kohtaus oli paljon laimeampi kirjassa kuin itse sarjassa. Oli mielenkiintoista lukea mihin suuntaan tarina etenee ja arvuutella millä tavalla nämä asiat tuotaisiin esiin sarjassa, vai tuotaisiinko ollenkaan. Daenerys on kyllä edelleen yksi suosikeistani, mutta suosikkilistalle mahtuu ehdottomasti Arya, Hurtta, Tyrion ja Bronn. Niinpä laitoinkin seuraavan osan varaukseen kirjastoon. Saas nähdä miten sen kanssa käy.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Kharon - 05.08.2013 15:38:25
Kokoilen tässä listaa kaverilleni pelottavista ja ahdistavista kirjoista ja kaipaisin lukusuosituksia! Eli ytimekkäästi:

Mitkä kirjat ovat nostaneet karvat pystyyn / saaneet nukkumaan yövalo päällä?

Olen tietoinen ainakin Stephen Kingistä, Torey Haydenistä ja Poesta enkä oikeastaan etsi niinkään dekkareita tai verellä mässäileviä teoksia vaan sellaista psykologista kauhua/jännitystä.

// Kiitos vinkeistä, Lupa, pistän nuo kirjat ylös. :--)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Lupus Daemonis - 05.08.2013 19:37:37
Kokoilen tässä listaa kaverilleni pelottavista ja ahdistavista kirjoista ja kaipaisin lukusuosituksia! Eli ytimekkäästi:

Mitkä kirjat ovat nostaneet karvat pystyyn / saaneet nukkumaan yövalo päällä?

Olen tietoinen ainakin Stephen Kingistä, Torey Haydenistä ja Poesta enkä oikeastaan etsi niinkään dekkareita tai verellä mässäileviä teoksia vaan sellaista psykologista kauhua/jännitystä.
Guillermo Del Toron ja Chuck Hoganin The Strain-trilogia. Suomenkieliset osat ovat Vitsaus, Lankeemus ja Yö Ikuinen. Itsellä on tuo nyt kesken ja todella hyvää vampyyrikirjallisuutta, mukavas vaihtelua tämän romanssibuumin jälkeen. Lisäksi sellainen kirja kuin Kuolleista herättäjä, tekikää en muista mutta joku suomalainen se oli.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 09.08.2013 20:54:59
Mitkä kirjat ovat nostaneet karvat pystyyn / saaneet nukkumaan yövalo päällä?
En lue kauhua/trillereitä jne. niin eipä ole tullut vastaan mitään pelottavaa  ;D Kirjat eivät muutenkaan saa minua pelkäämään/ahdistumaan tms. vaikka niissä olis kuvailtu vaikka mitä murhia tms. Olen enemmän visuaalinen ihminen. Teksti ei hetkauta.

Viimeaikaiset saavutukset:

Ilkka Auer & Antti Jokinen - Kalmattaren kirous

Kalevala ei ole oikeastaan koskaan kiinnostanut minua millään muotoa koska olen aina ollut enemmän kiinnostunut muiden maiden historiasta ja mytologiasta. Kirjaa aloitellessakin ehkä hiukan pyörittelin silmiäni Väinämöisen ilmaantumiselle. Odotin jonkinlaista innostusta tekstiin aloittaessani lukemista, mutta sitä ei vain tullut. Kirja jäi pidemmäksikin aikaa pöydälle odottamaan lukemista koska en olisi millään jaksanut tarttua siihen. Luojalle kiitos kirja ei ole kovin paksu ja sen lukee helposti päivän aikana. En tiedä onko kirjaa kirjoittaessa nimenomaan ollut tämä tarkoitus, mutta minusta tämä vaikutti enemmänkin hömpältä lasten sadulta kuin jännittävältä tarinalta suuresta sankarista. Tapahtumat vaihtuivat tiuhaan tahtiin ja välillä en meinannut itsekään pysyä tapahtumien mukana. Kaikenkaikkiaan tämä ei sytyttänyt minun sisälläni minkäänlaista kipinää vain sai minut huokailemaan pelkästään ärtyneenä. En usko, että tulen lukemaan jatko-osia.


P.C. & Kristin Cast - Vapautettu

Olen löytänyt innostukseni uudelleen tähän sarjaan parin viimeisimmän osan myötä joten oli pakko siirtää muut kirjat sivuun tämän kolahtaessa postiluukusta. Zoey itsessään ei ole minua kiinnostanut enää hetkeen koska jotenkin hänen asenteensa on ärsyttävä ja hän tuntuu välillä olevan hiukan liikaa itseään täynnä. Yön talon maailma kuitenkin vangitsee ja tottakai syötävän söpö pari Stevie Rae ja Refaim, joiden ansiosta tirauttelin kyyneleitä kirjan loppupuolella. Heistä voisi lukea vaikka kokonaisen kirjan. Tämäkin kirja hujahti alusta loppuun nopsaan koska oli hyvin helppolukuista ja tätä nyt vaan oli pakko ahmia! Itse sarjan juoni tuntuu ajoittain vähän tahmealta kun miettii, että sen olisi saanut näppärästi hiukan vähempäänkin määrään kirjoja eikä sitä olisi tarvinnut venyttää, mutta toisaalta en ole vielä valmis luopumaan Yön talosta, joten otan innolla seuraavatkin osat vastaan! Kirjoille tyypillisesti tässäkin oli vähän sellaista teinimäistä meininkiä, mutta nokkelat tokaisut saivat minut tällä kertaa lähinnä hymähtelemään hyvin huvittuneesti. Jatkoa jään janoamaan!

Yöpöydällä odottelis Korppien kestit - tiiliskivi. Iik, pääsenköhän sitä ikinä loppuun sen kanssa  ;D Noh, nyt luennassa Safiirinsini ja sit ton kimppuun!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Xin - 11.08.2013 18:02:31
Mua ei oo jostain syystä inspannut lukeminen tän kesän aikana yhtään. Kesken on jäänyt kaikki. Siksi koitankin tulla tänne hakemaan vinkkejä. Erityisesti lyhyt lukuiset kirjat inspaa. Jos esim. Johanna Sinisalon tyyli on yhtään tuttu, niin jotain sellaista haen. Jos vaikka jollain sellaisella pääsis taas alkuun. Lukuja kun ei voi jättää kesken, niin ei oikein kiinnosta napata messiin sellasia monien kymmenien sivujen pituisia lukuja sisältäviä kirjoja.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Riika - 11.08.2013 18:39:06
Xin, jos et ole lukenut niin kokeile Tiina Raevaaran novellikokoelmaa En tunne sinua vierelläni. Jos ei kerta kirjat meinaa maistua, niin ehkä novellit ois hyvä vaihtoehto! Nuo on sellaisia taianomaisia ja kummallisia tarinoita ja niitä on nimenomaan mm. Sinisalon tuotantoon verrattu. Raevaaralla on pari kirjaakin julkaistuna, mutta niitä en ole vielä ehtinyt lukemaan että en osaa niistä sitten sanoa mitään.

Toinen mikä tuli mieleen näin yhtäkkiä on Seita Parkkolan ja Niina Revon Ruttolinna (täällä takakansiteksti (http://www.risingshadow.fi/library?action=book&book_id=2659)), se ei taida mennä ihan samaan kategoriaan noiden edellisten kanssa ja jos ei nuortenromaanit kiinnosta niin se ei ehkä nappaa, mutta se on ihana kirja ja siinä on tiettyä salaperäisyyttä ja kauhuakin mukana. Erityisen siitä tekee kirjotustyyli, joka on näillä leideillä kyllä omanlaisensa ja itse ainakin rakastan sitä. Tosin on semi pitkä kirja, mutta se koostuu niin että sillä on monta kertojaa joiden puheenvuorot vuorottelee nopeeseen tahtiin. Näillä on kans muitakin yhteisesti kirjotettuja kirjoja + Seita Parkkolalla pari vähän samantyylistä omaa (Viima ja Usva), niistä voit kans katella jos sattuis kiinnostamaan joku.

Selvä, tulipa mainostettua omia suosikkeja :--D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Xin - 11.08.2013 18:46:18
Riika: Omia lemppareitaan on hyvä mainostaa. Kiitos kovasti vinkeistä. Jännä miten en ees oo ajatellut novelleja. Jos sitä vaikka sais ittensä raahattua sinne kirjastoon huomenna. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 11.08.2013 22:50:55
Minä lainasin tuon Abigail Gibbsin Illallinen vampyyrin kanssa kirjastosta, kun huomasin sen kirjakaupassa ja vaikka en varsinaisesti tykkää vampyyreista, niin olin utelias sen suhteen, koska se vaikutti sellaiselta mistä varmaan tulee keskustelua. Olen vasta puolessavälissä, ja tunnelmani ovat sellaiset kuin lukisin mukavaa ficciä. :) En mahda tuota itselleni ostaa, mutta yllättävän hyvin se kuitenkin tuntuu pitävän otteessaan. Tavallaan sekin ehkä tekee siihen fanfictionmaista tunnelmaa, että luvut ovat lyhyitä ja koko ajan tapahtumat muuttuvat. Osaan samaistua ajatukseen, että kirjoittaja on julkaissut sitä pala palalta nettiin, ja tuota lukiessa tuntuu juuri sellaiselta kuin lukisi pitkää ficciä putkeen.

Lainaus
Mitkä kirjat ovat nostaneet karvat pystyyn / saaneet nukkumaan yövalo päällä?

Olen tietoinen ainakin Stephen Kingistä, Torey Haydenistä ja Poesta enkä oikeastaan etsi niinkään dekkareita tai verellä mässäileviä teoksia vaan sellaista psykologista kauhua/jännitystä.

Minulle tulee mieleen Andrew Klavan. Etsi vaikka kirjastosta, kun eivät ole uusia kirjoja. Etenkin sellaisia kuin Pedon hetki oli minusta aika kaamea nimenomaan psykologisesti ja siitä jäi sellainen epämiellyttävän ahdistunut tunnelma ja oli pakko lukea jotakin kevyttä päälle että ylipäätään pystyi nukkumaan. (Saman kirjailijan Tyttärenne on minulla oli puolestaan synkästä aiheestaan huolimatta minua miellyttänyt kirja, jota ei missään nimessä kannata arvostella sen perusteella tehdyn surkean elokuvan mukaan - juonta muutettiin ihan liiaksi.)

Toinen kirjailija jonka teksteissä on sellaista vahvasti mukaansatempaavaa tunnelmaa joka jää viipyilemään mieleen pitkäksi aikaa lukemisen jälkeen on Jeff Long. Kammolukemiseen suosittelen kirjoja Seinämä (vuorikiipeilijät äärimmäisessä hädässä) ja Helvetin piirit (tutkimusretki uhkaavaan maanalaiseen maailmaan) joissa kummassakin on aika raakoja ja ahdistavia kohtauksia, mutta myös todella toimivaa tunnelmakuvausta. Tilinteon hetki (Kambodzan viidakkoa ja muinaisten temppelien raunioita) oli sitten vähän toisenlainen mutta yhtä hypnoottinen luettava. Vuosi nolla ei ollut yhtä intensiivinen kuin edelliset (tappava virus) ja edellä mainitun jatko-osaa Helvetin sydän en edes halunnut lukea. 

Lupus Daemoniksen edellä ehdottama sarja saa täältä kannatusta myös. Siinäpä ällöttäviä vampyyreja jos missä, ja tuomiopäivän uhka roikkuu yllä raskaana. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 14.08.2013 17:51:28
Mua ei oo jostain syystä inspannut lukeminen tän kesän aikana yhtään. Kesken on jäänyt kaikki. Siksi koitankin tulla tänne hakemaan vinkkejä. Erityisesti lyhyt lukuiset kirjat inspaa. Jos esim. Johanna Sinisalon tyyli on yhtään tuttu, niin jotain sellaista haen. Jos vaikka jollain sellaisella pääsis taas alkuun. Lukuja kun ei voi jättää kesken, niin ei oikein kiinnosta napata messiin sellasia monien kymmenien sivujen pituisia lukuja sisältäviä kirjoja.
Luen ite lähinnä klassikoita (koska haluan tuntea kirjat, jotka ovat säilyneet ihmisten lukulistoilla vuosikymmenten, satojen, tuhansien läpi -- niissä täytyy olla jotain) ja näistä kevyimpiä ja lyhyimpiä ja helpoimpia ovat Fitzgeraldin Kultahattu, Kafkan novellit, Wilden Dorian Grayn muotokuva, Camusin Sivullinen (...okei, tää saattaa ehkä olla liian yksitoikkoinen sun mielestä), Orwellin Vuonna 1984, Shakespearen Macbeth ja... uskaltaisinko vielä sanoa, että Dostojevskin Kirjoituksia kellarista? En tiedä, sanoin jo, mutta se on niin luonteesta kiinni kokeeko nää minkälaisina.

Ite lueskelin kesä-heinäkuussa kauheesti historiaa ja historiallisia romaaneja, mutta nyt elokuun tullen vajosin takaisin ikuiseen kompastuskiveeni, filosofiaan. Multa on jäänyt ihan kokonaan kaunokirjallisuuden lukeminen, kun oon kahlannut läpi Platonia ja Nietzscheä ja Aristotelestä. Pitäs kyllä jatkella Jumalat juhlivat öisin -romaania (!!! vihdoin se on käsissäni, kiitos Vehka vaikket tätä kiitostani nyt näetkään, kiitän sit vielä postitse paremmin ♥) ja iänikuista Sinuhea, josta ois kirjallisuusesseekin kirjoitettavana. Jonkun pitäs tulla ja takavarikoida kaikki mun filosofia-aiheiset kirjani. :DD
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Xin - 14.08.2013 18:12:40
Sensaatio Kiitos sullekin vinkeistä. Kafkan novellikokoelma mulla itse asiassa kököttääkin yöpöydällä. Klassikot on melkein aina hyvä valinta.

Mulla vaihtelee hyvin pitkälti se mitä genreä tai minkä tyyppistä haluan lukea. Koko kevään luin suomalaista kirjallisuutta jahka oli suomalaisen kirjallisuuden kurssi, joten oli vähän niin kuin pakko. Kun koulu loppu niin pikku hiljaa alko lukeminen jäädä taka-alalle. Oon nyt kesän, tai silloin oli vielä kevättä, saanut luettu vaan Ray Bradburyn Fahreinheit 451 ja Joseph Conradin Pimeyden sydämen. Sen jälkeen oon junnannut jumissa muun muassa Patrick Süskindin Parfyymin kanssa. Mä tahtoisin kovasti tykätä siitä, mutta jokin siinä vaan tökkii. Onko täällä joku lukenut sen?

Mutta jospa nyt näin syksyn tultua alkaisin taas lukemaan. On vaan jotenkin naurettavaa, että välillä tahti on sitä kaks kirjaa viikossa ja sitten en lue mitään yli kahteen kuukauteen.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 14.08.2013 20:10:05
Minusta Parfyymi oli aika tiukasti otteessaan pitävä; vaikka se oli aika inhottava, en malttanut lopettaa lukemista kesken vaikka välillä mieli tekikin. Olen nähnyt myöhemmin myös elokuvan, ja kirja välitti tunnelmat ja etenkin ne tuoksut paljon voimakkaammin kuin elokuva.

Vampyyreista on edetty eteenpäin, kirja oli kokonaisuudessaan sellainen ihan ok, ei mitenkään mullistava mutta sen parissa viihtyi aikansa. Koetan olla paljastamatta juonesta sen kummemmin, mutta minusta alku toimi paremmin kuin loppu. Eikö sitä voisi elellä kaikessa rauhassa ja keskittyä yksittäisen ihmisen omaan draamaan mieluummin kuin tehdä kaikesta koko maailmaa ellei eri ulottuvuuksiakin koskevaa...  ::)

No, tähän toivomaani kategoriaan asettunee parhaillaan lukuvuorossa oleva kirja; M.L. Stedman: Valo valtameren yllä. Vaikuttaa kiinnostavalta, mutta olen vasta aivan alussa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Arte - 16.08.2013 19:23:06
Mitkä kirjat ovat nostaneet karvat pystyyn / saaneet nukkumaan yövalo päällä?
John Ajvide Linqvistin Ihmissatama. Minä en ikinä säikähdä yhtään mistään kirjasta, mutta piru vie että tuo nostatti niskakarvat pystyyn, kun luki pimeässä ennen nukkumaanmenoa. Paranormaaleista ilmiöistä erittäin uskottavasti ja vaikuttavasti muotoiltua kauhua. Linqvist on muutenkin erikoistunut kauhualalla: hänen Ystävät hämärän jälkeen -teoksessa on eräs kirjallisuuden historian inhottavimmista ja kammottavimmista hahmoista ikinä. Pelottava tuo kirja ei ole, mutta tuo yksi hahmo tekee siitä paikoin erittäin ellottavan.

Jos joku fantasian ystävä ei vielä ole tarttunut Robin Hobbin Näkijä-trilogiaan ja sen Narri-trilogiajatko-osaan, olet menettänyt erittäin paljon.  Ahmaisin parissa päivässä kaksi ensimmäistä osaa ja lukeminen jatkuu suurella innolla. Kuvitteelliseen maailmaan sijoittuva tarina kruununprinssin äpärästä, josta koulutetaan kuninkaan salamurhaaja. Fitz osaa mm. kommunukoida eläinten kanssa ajatusten kautta, mikä on minusta kirjan parhaimpia anteja. Paljon erinäköistä toimintaa, ja vaikka ensimmäinen kirja lähtee ehkä aavistuksen verran turhan hitaasti liikkeelle, kerronta on varsin mukaansatempaavaa. Suosittelen ehdottomasti.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Grenade - 23.08.2013 17:34:33
Huih, luin nyt (hiukan jälkijunassa, kuten aina) John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe. Voi että, oli nätti kirja! En nyt ala spoilailemaan mitään, mutta kun se dialogi oli niin nasevan mustaa huumoria, että teki mieli vain hyppiä innoissaan siinä tuolissa. Joskus sitä joutuu lukemaan kirjaa, jossa dialogi vain töppäsee kunnolla, kun päähenkilö tuntuu olevan jotenkin pökkelö tai sitten se kuulostaa siltä, että kirjailija on oikeasti miettinyt viikon, että mikä olisi mahdollisimman hienosti ja ironisesti ilmaistu. Tässä näin ei ollut. Vaikkei dialogi välttämättä ollut aivan sellaista, mitä 16 ja 17 -vuotiailta voi olettaa, sopi se kuitenkin kuvaan. Ovathan he molemmat kuitenkin joutuneet kokemaan kaikenlaista, ja omaksuneet ns. aikuismaisempaa argumentointia.

Kirja oli kaunis, ja himottaisi kyllä jotenkin lukea se englanniksikin, mutta ehkä se jää ajatuksen tasolle.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 23.08.2013 18:27:52
^ Tähtiin kirjoitettu virhe, oi. Oi! ♥ Ihana, kaunis, raastava ja hauska kirja. En myöskään halua spoilata ketään, mutta kehotan lukemaan kirjan. Itseni oli ainakin pakko lukea tuo lähes kerta istumalta ja lopettaa se siis yhden korvilla yöllä. En enää osaa sanoa muuta kuin oi! ;) Rakastan tuota kirjaa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ellizia - 23.08.2013 20:32:27
Itse lueskelin tuossa vähän aikaa sitten (taas) Chelsea Cainin trilogian murhatrilogian, Sydänverellä, Suoraa sydämeen sekä Musta sydän. Jos pidät lievästi psygologisista murhatrillereistä, niin kannattaa ehdottomasti lukea! Kertoo kauniista murhaajasta Gretchen Lowelista ja etsivä Archie Sheridanista.   
   Archie jahtaa murhaajaa ja joutuu lopulta itse kidnapatuksi. Gretchen kiduttaa häntä kuoleman partaalle, ennenkuin kaikille tuntemattomasta syystä antautuu poliisille. Archie on henkisesti sirpaleina sieppauksen jälkeen, mutta palaa töihin kun alueelle ilmestyy sarjamurhaaja, joka kuristaa koulutyttöjä. Omat pikku lisänsä tarinaan tuovat Archien särkylääkeriippuvaisuus ja räväkkä pinkkitukkainen toimittaja Susan Ward. Sekä tietysti kaunis murhaajatar, jonka psyykkisestä otteesta Archie ei vieläkään ole päässyt irti.
   Tuo siis ekasta kirjasta Sydänverellä, muut kaksi jatkavat enemmänkin Gretchenistä. Kannattaa ehdottomasti lukea, jos ei kavahda ajatusta verestä! Sitä nimittäin on.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rutto - 24.08.2013 17:56:37
Lueskelin joskus heinäkuun lopussa Margaret Atwoodin Oryxin ja Craken ja nyt olen lueskellut sen itsenäistä jatko-osaa Herran tarhurit. Atwood on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, eikä tyylilajissakaan ole moittimista. Olen ehkä vähän urpo, kun tykkään tämmöisistä spekulatiivisen fiktion dystopia/maailmanloppu on tullut -kirjoista yleensä hirveästi - ehkä en ole tarpeeksi valveutunut, kun yhteiskuntakritiikki laimeammissa muodoissaan ei tunnu proosassa oikein kiinnostavan ja toisaalta taas semmoiset pamfletti-tyyliset kirjat saavat yleensä vain ärsyyntymään tai huvittumaan? :D Mutta pääasia se kai on, että pitää jostakin edes. Jos suosituksia tästä tyylilajista on niin hihkukaa. :>

Mutta siis varsin vaikuttava ja hienosti kirjoitettu kirja(sarja), tulen odottamaan päätösosaa innolla. Kuvaavinta on ehkä se, etten ole koskaan järkyttynyt mistään tehotuotantovideoista sillai, että olisin oikeasti alkanut pohtia syömisiäni, ja näiden kirjojen lukemisen aikana on tullut pahemman kerran sellainen yyyyh-fiilis kaikkia lisäaineita ja korvikejuttuja kohtaan. :D Seksi, seksuaalisuus ja naiseus (ja tietynlainen mieheys :D) on sekin Atwoodille ominaiseen tapaan aika paljon pinnalla, ja muutamassa arvostelussa kirjaa moitittiin saarnaavaksi. En itse kokenut asiaa näin, mutta kieltämättä on hassua, että aina jonkun pitää jossain vaiheessa olla prostituoitu. x)

Surettaa kyllä tavallaan kamalasti, kun opinnot alkavat ja tietää, että jaksamista lukemiselle ei liiemmälti tule olemaan (tai kun tulee, luen lastenkirjoja tai jotain hömppää :D), mutta toisaalta kyllä nyt kesäloman jälkeen koulukirjatkin ihan houkuttelevat. :> Varailin juuri kirjastosta kahdeksan kirjaa, saa nähdä, miten niiden kanssa käy (eli löytyykö istumalihaksia enää :D).
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: sugared - 24.08.2013 18:25:53
Lueskelin joskus heinäkuun lopussa Margaret Atwoodin Oryxin ja Craken ja nyt olen lueskellut sen itsenäistä jatko-osaa Herran tarhurit. Atwood on ehdottomasti yksi suosikkikirjailijoistani, eikä tyylilajissakaan ole moittimista.

Mun piti tulla yks päivä tänne ihmettelemään, että eikö kukaan lue Atwoodia, joten olin aikas iloinen, kun viestisi osui silmään. :--D Atwood on myös yksi meikäläisen lempikirjailijoita, ja odottelen minäkin innolla MadAddam-triologian päätösosaa. Nuo tehotuotantovisiot pisti puistattamaan – niin epätodellisen tuntuista, mutta ehkä lähempänä kuin osaamme aavistaakaan. Atwoodin dystopiat osoittavat, että luodakseen kokonaiselta ja uskottavalta tuntuvan maailman ei välttämättä tarvitse hioa kaikkia yksityiskohtia ihan loppuun asti.

MadAddamien lisäksi olen lukenut Atwoodilta Orjattaresi, Lievää vakavampi ja Surfacing (suomeksi kai Yli virran tms.). Kiinnitin jo aiemmin huomiota siihen, että Atwoodin tekstistä tuntuu puuttuvan jotain, ja Surfacingia lukiessani huomasin, että teksti on tosiaan kärsinyt kääntämisestä. Kirjoitustyylinen maaginen yksinkertaisuus ei jotenkin aina suomennoksista välity vaan tuntuu pikemminkin töksähtävältä.

Viimeksi luin Hannu Rajaniemen Kvanttivarkaan, ja oli kyllä mukaansatempaava teos! Aika suoraviivaiselta sci-fiä teksti tuntui olevan, mutta viihdytti niin kuin pitikin ja sai mielikuvituksen laukkaamaan. Toivottavasti joku tekee tästä leffan, haluaisin nähdä Oublietten liikkuvan kaupungin! Tällaista korkealaatuista viihdettä on mukava lukea kuivien, ajattelemaan pakottavien klassikoiden vastineeksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: pahvimursu - 24.08.2013 18:52:48
Olen yrittänyt etsiä tuota Tähtiin kirjoitettua virhettä mutta en ole löytänyt... Onks se aikuisten vai nuorten osastolla? :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Pollomuhku - 24.08.2013 19:33:40
^ Nuorten osastolla muistaakseni. :) Suosittelen tosiaan lämpimästi lukemaan!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 27.08.2013 21:21:08
Tuas tahkottu kolme kirjaa läpi :)


Sara Shepard - Paha

Huhuh, enpä haluaisi oleskellä näiden tyttöjen pöksyissä. Heillä tuntuu olevan enemmän ongelmia viikossa kuin normaalilla ihmisellä vuodessa. Juuri kun luulee pääsevänsä eroon yhdestä ongelmasta, toinen ilmaantuu. Välillä minulle tulee näitä lukiessa vähän epätodellinen fiilis A:n suhteen. Ei kukaan voi olla yhtä aikaa monessa paikassa ja tietää asioita noin paljon. Se ei vaan ole mitenkään mahdollista. Jotenkin en yllättyisi jos sarjan lopussa paljastuisi jotain todella shokeeraavaa A:n oikeasta henkilöllisyydestä, mutta enpä ala sitä nyt tässä toitottamaan. Katsotaan eteenpäin mitä tarina tuo tullessaan. Tässä kirjassa kirjailija oli ehkä vähän enemmän pureutunut tarinaan eikä se jäänyt sellaiseksi pintaraapaisuksi kuten ehkä aiemmissa kirjoissa. Tyttöjen toilailuista on kiva lukea, mutta edelleenkään tämä sarja ei herätä mitään kovin erikoisia tuntoja tällä suunnalla. Edelleen ihmettelen miksi tätä luen, mutta silti löydän aina uuden kirjan kätösistäni. Kenties haluan vain tietää mitä tytöille käy. Noh, mutta tämä oli ehkä hiukan parempi kuin edelliset kirjat, joten pisteet siitä!


G.R.R. Martin - Korppien kestit

No niin, nyt se urakka on vihdoin ohi! Vaikka rakastan Game of Thronesin maailmaa niin välillä tuntui siltä, että sivumäärä ei millään pienene vaan se suurenee hetki hetkeltä. Minä olen niitä lukijoita, jotka tykkää enemmän lukea jotain kevyttä kuin yli kuusisataa sivua pientä printtiä, joka kuhisee erilaisia paikkoja ja ihmisiä. Suurin osa on tietysti tuttuja sarjankin kautta, mutta jotenkin kirjaa lukiessa uusia hahmoja tuntuu tursuavan joka sivulla ja se on enemmän turhauttavaa kuin mielenkiintoista. Tästä kirjasta puuttui ehkä ne omat suosikkihahmot, mutta hyvin mielenkiinnolla seurasin miten asiat alkoivat edistyä. Ja olin todella tyytyväinenkin joihinkin asioihin kirjan loppupuolella. Alan myös lämmetä Jaimelle entistä enemmän koska se hahmo vaan on muuttunut matkan varrella niin paljon ja hyvä niin. Minä suorastaan halveksin Lannistereita enkä varmasti ole ainut. Vaikka tarinan kulusta on mukava lukea, kirja tuntui välillä todella pitkäveteiseltä ja venytetyltä. Varsinkin niiden hahmojen kohdalla, jotka eivät itseä henkilökohtaisesti kiinnostaneet. Olen ylpeä itsestäni kun jaksoin tämän lukea ja jatko-osatkin mitä luultavimmin luen mikäli ne nyt joskus suvaitsee tulla suomeksi.


Kerstin Gier - Safiirinsini

Vaikka tämä kirjasarja ei suosikkeihin lukeudukaan niin tässä on jotain sellaista kummallista vetovoimaa. Huomaat lukeneesi sitä pidempään kuin oli tarkoitus ja huomaat ajattelevasi, että "jospa vielä yhden luvun lukisin". Kirjassa on kyllä tapahtumaa tasaisesti alusta loppuun ja Gwenin sukkela kerronta huvittaa ja viihdyttää yhtä aikaa. Hän on ehkä yksi parhaista naishahmoista lukemissani kirjoissa. Gideonista en osaa sanoa oikein mitään. Tässä kirjassa kirjailija sai lukijansa varpailleen ja kiristelemään hampaitaan ailahtelevaisen pojan ansiosta, jonka mielenliikkeitä ei voinut arvioida mitenkään. Kaikki hahmot tässä sarjassa ovat omalla tavallaan mielenkiintoisia ja ennen kaikkea onnistuneita. Hiukan välillä jouduin kelaamaan kirjan tapahtumia päässäni koska tässä tietenkin hypitään menneisyyteen ja takaisin, joten tapahtumien ymmärtäminen oikeassa järjestyksessä oli joskus hiukan vaivalloista. Kirjailija on todella luonut aikamatkaajan maailman, jota en ainakaan minä, tavan talliainen lukija, pysty edes täysin sisäistämään. Jotenkin kirjan juoni jäi minulle hiukan arvoitukseksi. Viihdyttävä kirja, jonka seurassa vietti mieluusti aikaansa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Puolimieli - 01.09.2013 15:30:04
Onko kukaan lukenut Napoleonin elämänkertaa? Kuulemma aika pitkäveteistä luettavaa kun on aika lailla pelkkää sotimista, vai? Ja kun noitakin on miljoonaa eri laatua, niin olis ihan kiva tietää että mikä olis sellainen hyvä, kattava paketti (ja St. Helenan ajasta mielellään paljon tekstiä!). Mielellään suomeksi tai saksaksi.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 04.09.2013 13:50:05
Theo Lawrencen Salatun voiman kaupunki luettu. Tää oli erikoinen  8)

Uusi mielenkiintoinen sarja aloittaa tarinansa. Kirjan juoni kuulosti niin mielenkiintoiselta, että oli pakko varata tämä kirjastosta. Kirja sijoittuu aikaan kun maapallo uhkaa lämmetä liikaa ja tulvat peittävät kaupunkien kadut alleen. Ihmiset jakautuvat kahteen ryhmään, jotka kyräilevät toisiaan.

Täytyy sanoa, että kyllä on pitänyt olla taas kirjailijalla mielikuvitusta tätä kirjoittaessa. Hän on luonut nerokkaan miljöön, joka nappaa lukijansa mukaan lumoavaan ja melko karmaisevaankin maailmaan, jossa valta on voimaa ja mystikkojen energia kultaakin kalliimpaa.

Hiukan ärsytti alkuun Arian naiivi ja tyhmä olemus, mutta kirjan aikana tyttö alkaa kasvaa henkisesti lisää eikä sulata ihan kaikkea kuulemaansa. Hänestä kasvaa ns. kunnon ihminen, joka tajuaa kuinka väärin hänen kaltaisensa kohtelevat alhaalla maassa asuvia ihmisiä. Olisi melkein painajaismaista astua tytön kenkiin ja joutua petollisten ihmisten pyöritykseen kerta toisensa jälkeen.

En oikeastaan päässyt sisälle muihin hahmoihin kuin Ariaan, mutta Hunter oli melkoisen herttainen tapaus. Turk oli myös aika mahtava tyyppi.

Pidin todella paljon tarinasta eikä se koskaan muuttunut tylsäksi. Se herätti minussa paljon erilaisia tunteita ja oli pakko lukea seuraava ja sitä seuraava sivu jotta olisi saanut selville mitä sitten tapahtuu. Aion ehdottomasti lukea jatko-osankin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 22.09.2013 23:11:28
Onko kukaan lukenut/tutustunut The Seven Realms sarjaan tai The Heir Trilogiaan. yritin wikittää mutta en löytänyt suomenkielistä nimeä näille sarjoille. Kiinnostavalta kuulosti kun magiaa näköjään on :D olisi kiva kuulla jos joku on lukenut?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ilargia - 03.10.2013 22:35:42
En tunne noita Slytherinin mainitsemia (toivottavasti joku muu osaa auttaa), mutta magiasta puheen ollen, sain juuri loppuun Mihail Bulgakovin Saatana saapuu Moskovaan.

Odotukset oli aika ristiriitaiset: toisaalta kihlattuni mielipiteen perusteella suhtauduin kirjaan epäillen, toisaalta kirjasta tehty venäläinen tv-sarja oli ihan mahtava, eikä filmatisoinnit yleensä mun mielestä parempiakaan ole olleet. En joutunut pettymään: kirja on aivan upea yhdistelmä komediaa ja draamaa. Traagisuutta, filosofiaa, fantasiaelementtejä ja mustaa huumoria...ah! Kerronta oli jotenkin paljon soljuvampaa ja nopeatempoisempaa kuin odotin, siinä oli sellaista keveyttä, johon ainakin itse jäin heti koukkuun. Yhteiskuntakritiikin näkökulma on toki huomion arvoinen, mutta uskon, että kirjasta voi nauttia, vaikkei olisikaan erityisen kiinnostunut Neuvostoliiton 30-luvun oloista.

Siltä varalta, että joku muukin on tästä kirjasta tai muuten venäläisistä klassikoista innostunut, niin mainostanpa vielä vähän Helsingin yliopiston venäjän kielen ja kirjallisuuden aineen järjestämää keskustelusarjaa (http://blogs.helsinki.fi/nykykielet/2013/08/28/kaksitoista-tuolia-dialogeja-venalaisesta-kirjallisuudesta/). Maanantaisin klo 18-20 suomalaiset kirjailijat keskustelevat valitsemistaan teoksista  emeritusprofessori Pekka Pesosen kanssa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Uncaring - 29.10.2013 20:41:50
Kertokaa pliis joku mulle, että mistä ton Maggie Stiefvaterin The Raven Boysin vois lukea? Oon yrittäny ettiä vaikka mistä, mutten mistään ole löytänyt. Osaako kukaan nimetä jotain nettisivua, mistä kyseisen kirjan voisi lukea / ladata ilmaiseksi? Hämeenlinnan kirjastosta kyseistä kirjaa ei ainakaan saa..

// ah anteeksi sallikaa minun korjata virheeni, tuo lataaaminen vain lipsahti tuon lukemisen kanssa tuohon !

Niin siis kaverini suositteli minulle myös sivuja joissa kirjoja voi lukea ilmaiseksi, tietääkseni ne olivat ihan laillisia koska eivät sisältäneet minkään sortin latailuja :D niin, olisin vain kyseisen kirjan halunnut lukea, kun enkussa olisi pian lukupiirejä joihin olisin halunnut kirjaa lukea, mutta pitää varmaan yrittää lukea joku muu kirja, höh :(
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rutto - 29.10.2013 21:09:16
Kirjojahan ei netistä voi kauheasti latailla ilmaiseksi, ainakaan laillisesti, ja muunlaisiin juttuihin neuvominenhan on sitten Finin säännöissä kielletty. Mutta esim. Amazonissa kirja (http://www.amazon.co.uk/Raven-Boys-Quartet/dp/1407134612/ref=sr_1_1/279-5087555-8074904?s=books&ie=UTF8&qid=1383073352&sr=1-1&keywords=the+raven+boys) näytti maksavan nelisen puntaa, että tilaaminen ei mikään ihan kauhea investointi olisi. Tietysti voit ehdottaa (https://vanamo.verkkokirjasto.fi/web/arena/hankintaehdotus) kirjastoosi kyseisen teoksen hankintaa, tai sitten pyrkiä esim. etälainaamaan sen. Helsingin, Espoon, Vantaan ja Kauniaisen kaupunginkirjastossa teosta näytti ainakin olevan lukuisia kappaleita. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Sassa - 31.10.2013 18:28:46
Tuli tuosta Raven Boysista mieleen, että Dream Thieveshän julkaistiin vastikään ja uaah! Ostin e-kirjan välittömästi, kun en olisi jaksanut sitä odotusta, joka paperikirjan tilaamista olisi seurannut. Täyttä timangia, Stiefvater tuntuu kyllä kehittyvän kirja kirjalta aivan mielettömin harppauksin ja valtaavan myös uusia alueita. Dream Thievesiä lukiessa oli välillä vaikea uskoa, että tämä on sama kirjailija, joka kirjoitti Shiverin ja kumppanit, kun tässä kiroillaan, tapellaan ja ajetaan katurallia. ;D

Viime aikoina on tullut taas lueskeltua, mutta mihinkään uskomattoman hyvään en ole tuon Dream Thievesin lisäksi törmännyt. Kahlasin läpi Karina Hallen The Artists Trilogyn, kun ajattelin, että pitäähän sitä nyt ihmisen romanttista hettihömppää osata lukea. Eka osa oli aika hyvä, mutta seuraavat aiheuttivat vakavaa naamapalmausta. Vikan kirjan loppu sai mut hetkeksi vihaamaan maailmaa. How To Repair A Mechanical Heart oli ihan söpö nörttiteinislashpätkä, The Unlikely Pilgrimage of Harold Fry oli aluksi koskettava mutta valui lopulta vähän yliyrittämisen puolelle.

Seuraavaksi haluaisin aloittaa Parasol Protectorate -sarjan! Steampunkia, yliluonnollista romantiikkaa ja mysteeriä, ei luulisi voivan olla huono.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 01.11.2013 09:14:37
Lisa R. Jones - Paljastus

Pidin tämän tarinan kahdesta ensimmäisestä kirjasta vaikka niissä olikin huomattavissa samankaltaisuuksia monien saman genren kirjojen kanssa, mutta tässä kolmannessa mielipiteeni muuttui. Kolmas osa tuntui lähinnä FSoG:n ja Crossfiren sekasikiöiseltä parodialta, joka vaikutti lupaavalta, mutta joka alkoi ärsyttää loppua kohden. Muiden S&M-maailmaan sijoittuvien kirjojen tapaan tämä on ilmeisesti vaan haluttu kirjoittaa siksi koska genre on juuri nyt in, mutta tarinan juoneen ja mielenkiintoisuuteen ei ole kauheasti jaksettu panostaa ja tässäkin se lässähtää tympeästi kasaan. En oikein tiedä mitä naiset näkevät miehessä, jolta pitää kysyä lupa paskallakin käymiseen. Lisäksi S&M kuvataan näissä kirjoissa jonkun tragedian jälkiseurauksena aivan kuin kyseistä aktiviteettia ei voisi harrastaa ilman kunnon lapsuusajan traumoja. Asioita vielä suurennellaan niin paljon näissä tarinoissa, että alkaa odottaa sitä loppukohahdusta, jota ei kuitenkaan tule. Lisäksi häiritsi, että osa asioista sivuutettiin ikäänkuin olankohautuksella ja osaan ei saanut edes selvyyttä. Lisäksi kirja loppui kyllä niin ärsyttävään kohtaan ettei mitään rajaa. Tämänhän piti olla trilogia? Loppu antoi toisenlaisen käsityksen.


J.R. Ward - Kateus

Pääsipäs pitkästä aikaa taas tarttumaan Wardin teokseen enkä kyllä pettynyt. Minusta tämä sarja jotenkin paranee mitä pidemmälle tätä lukee ja systeemiin tulee vähän enemmän syvyyttä kuin se, että kuherrellaan joka toisella sivulla. Tottakai sitäkin tapahtuu edelleen, mutta enemmän ehkä tarina sijoituu muuhunkin. Veck oli minusta jotenkin karulla tavalla todella hellyyttävä tapaus, mutta Sophia ei oikeastaan erottunut massasta millään tavalla. Jim kai tässä se pääpelastaja on, mutta enemmän ehkä tässä sai minun huomiotani hänen kaksi enkelikaveriaan, joiden suhdetta kuvataan vähän eri tasolla tässä. Olin aika pettynyt erääseen heihin liittyvään juonikuvioon, mutta toisaalta kirjoissa pitää joskus tapahtua epämukaviakin asioita. Devina on kyllä kuvattu tässä tarinassa niin ärsyttäväksi akaksi ettei mitään rajaa. Mielenkiintoinen hahmo yhtä kaikki. Hänen ja Jimin välinen "sota" on mielenkiintoista luettavaa. Mielenkiinnolla odotan miten juoni etenee ja millainen kuvio on seuraavaksi vastassa meidän enkelillä. Kelpo viihdettä!


L. Marie Adeline - Polttava peli

Toinen osa jatkaa aika samoilla kannattimilla kuin edellinenkin kirja. Cassie jatkaa omaa elämäänsä salaseuran leivissä samalla kun hän kamppailee tunteidensa kanssa. Lisäksi mukaan astuu uusi kasvo Dauphine, jolla on myös omat sotkunsa. Tarinaa kerrotaan siis kahden naisen näkökulmasta ja heidän tutustumisestaan. Tarina oli ehkä himpun verran parempi kuin eka osa, mutta olisin kaivannut tähän lisää syvällisyyttä. Dauphinella on omat menneisyytensä arvet kannettavanaan, mutta silti minusta hänen "ongelmiaan" raapaistaan vain pinnasta ja minulle tuli enemmänkin sellainen olo ettei ongelmat oikeastaan ole kovin kummoisia naisen mielestä. Juonellisesti tää oli mielenkiintoisempi ja kivempi lukukokemus, mutta tästäkin jäi puuttumaan sitä jotakin. Tarinan loppupuolelle oli sitten pudotettu muutama pommi eikä toiminnalta vältytty. Kolmas tuotos alkaakin sitten melko samoilta kannattimilta Cassien kannalta kuin tämäkin. Aion lukea seuraavankin osan vaikkei tämäkään erikoisesti sytyttänyt innostustani.


Lauren Oliver - Requiem : rakkaus palaa

Mikäli kaksi aiempaa kirjaa kolahtivat, niin päätösosa ei varmasti jätä kylmäksi trilogian faneja. Kirjan suurimmat tapahtumat keskittyvät kirjan loppumetreille, mutta kirja ei siltikään ole kokonaisuudessaan tylsää luettavaa. Jotenkin se ei siltikään ihan yltänyt kahden ensimmäisen tuotoksen tasolle. Ihan kiva, että tähän oli saatu tekstiä myös Hanan näkökulmasta, joka elää parannettujen maailmassa kun taas Lenan näkökulma kertoi kapinallisten elämästä ilman ylellisyyksiä. Romanttista draamaa tässä mielestäni ei ihan kauheasti ollut, mutta se nyt ei haitannutkaan pahemmin. Osa asioista tosin jäi vähän liian auki mielestäni ja olisin kaivannut niihin vähän jotakin lisää, mutta nyt joutui tyytymään vain arvailuun mahdollisen jatkon osalta. Tämä oli alusta loppuun mielenkiintoinen, ehkä vähemmän karmiva kuin aiemmat osat ja oli kelvollinen päätös hienolle trilogialle. Ihmeellistä, että ensin karsastin tätä trilogiaa sen juonen perusteella, mutta kannatti todellakin tutustua kirjoihin. Suosittelen lämpimästi kaikille dystopia-faneille.


Nyt on luennassa Blayn ja Qhuinnin kirja *slurps*  :P

Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 02.11.2013 02:31:50
Lainaus
Nyt on luennassa Blayn ja Qhuinnin kirja *slurps*

Mä niin odotan mitä mieltä sä, Q+Black, oot tuosta kirjasta, sillä itse toki jo sen aiemmin tänä vuonna englanniksi enemmän kuin kerran kahlannut läpi, mutta odotan innolla sitä. Ja toisaalta ehkä sen vuoksi odotankin vasta, ens viikolla tai silloin pääseväni kaupungille ja hankkivan tuon englanninkielisen viereen suomeksi kirjoitetun, kun niitähän ei oo koskaan liikaa. Ja kai se Wardin Kateus on pakko myös katsahtaa. Jostain syystä en oo vielä kauheasti Langennut enkeli-sarjaan uponnut, mutta varmaan ehkä kannattaisi lukea. Tiedä sitten, mitä mieltä siitä olla, kun BDB tai suomeksi MTV (joo, tiedän, tyhmä lyhenne), niin on saanut mun vaatimukset kirjoille aika koviksi ainakin sujuvuuden ja muun osalta. Tosin jos mä jostain voin BDB:tä tai siis suomennoksia moittia, niin niiden kannet on englanninkielisissä melkein järjestäen huomattavasti kauniimpia, vaikka suomennoksissa onkin järjestäen paljon yksinkertaisemmat/simppelimmät kannet. Enkä tosiaan osaa sanoa, onko se hyvä asia vai ei tässä tapauksessa.

Itse olen viime aikoina lukenut erittäin paljon e-kirjoja. Se on oikeastaan yllättävää, mutta tälläkin hetkellä menossa minulla on sekä kirja kirjana ainakin Kahlittu a'la P.C. Cast ja muutamia muita, mutta myös e-kirjana Esther Minskoffin Dual Identity. Sitä ennen luin Nicky Charlesin The Mating-kirjan, joka on erään sarjan aloitusosa ja täytyy sanoa, että se veti mukanaan ja en varmaan eläessäni ahminut englanniksi kirjoitettua kirjaa noin nopeasti, sillä minusta ainakin aika helppolukuinen, koska itsestä tuntuu ainakin, että e-kirjat on ainakin minusta olleet tosi helppolukuisia eikä englantikaan mitään kovin monimutkaista. Toki sivuja vähemmän kuin niin ikään aikaisemmin mainitun Lover at Lastin (BDB:n Blayn ja Qhuinnin tarinan) ahminta, missä melkein taitaa olla puolet enemmän sivuja.

Niitä e-kirjoja tulee luettua paljon englanniksi, kun erittäin harvat suomenkieliset e-kirjat on vielä ainakaan mun mittapuulla mitään halpoja. Jotenkin itse kiinnittänyt siihen huomiota, kun e-kirjasta joutuu suomalaisissa nettikaupoissa mm. maksamaan saman, mitä joutuisi kaupassakin, jos kirja olisi kovakantinen/pokkari. Jostain syystä miettinyt sen vuoksi, että miksei täällä voi vielä hinnat olla inhimillisempiä. Ja vielä ikävämpää silloin, kun jotain kirjaa, et saa tavallisena versiona ja ainoastaan e-kirjana, ja silti maksat sen 20 euroa tai jotain, joskus kuitenkin jopa niin paljon, että mm. Suomalaisesta ostaessa oikean kirjan, saat sen halvemmalla kuin e-kirjana. Mutta lähinnä siitä syystä e-kirjani on muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta englanniksi, sillä USA:laisista nettikaupoista saa vähällä rahalla, mutta myös jopa ilmaiseksi sekä turvallisesti hyviäkin kirjoja.

Ja viimeksi kuin katsoin, niin omistan 5 yli 1000sivuista klassikkoa (kaikki taisivat olla muuten englanniksi) siellä ja 1 yli 1800 sivuisen ei-klassikon (tosin siinä oli useampi kirja samassa eli luokitellaan kai isoksi kokoelmaksi jo). :P Mutta jos miettii viimeaikaisia kirjoja, niin siellä on ollut niin novelleja kuin oikeita 200-400sivuisia kirjoja. Ja ehkä Aleksandr Sergejevitš Puškinin Patarouva-novelli sai kipinän syttymään taas, koska taidan seuraavankin klassikkoni valita venäläisistä kirjailijoista, joita löytyy minun e-kirjastostani suomeksi, venäjäksi ja englanniksi. En muista, onko täällä vielä pahemmin puhuttu e-kirjoista saati mielipiteistä sen suhteen, mutta sana siitäkin toki vapaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Slytherin - 04.11.2013 22:22:29
millä olette lukeneet e-kirjoja? osaako joku suositella jotain (halpaa) e-kirja-lukijaa?
Oon menossa ensi vuoden puolella kuukaudeksi raiteille ja oon kauhea lukutoukka mutta sentään sen verran fiksu että tiiän etten voi raahaa mun  Top5 kirjaa mukaan oli ne kuinka pieniä tahansa. Oon myös miettiny jos  ois mahollista vuokrata/lainata e-lukulaitetta koska en muuten tarvitse konetta kun vaan sen yhen matkailukuukauden :( Kerran latasin jonkun wnb e-kirjan mun puhelimeen mut se oli vähän turhan hankalaa tai en nyt vaan tykänny...

Samaan viestiin voisin kyllä kertoa viimeisimmistä lukemistani kirjoista. Eli viimeksi olen lukenut Humisevan Harjun ja Book Thiefin. Humiseva harju oli harvinisen ahdistava kirja eikä mitenkään erikoisen hyvä. Ei se huono ollut, kyllä mä olin kiinnostunut ja halusin lukea loppuun ja tietää mitä tapahtuu mutta se ahdistus oli niin suuri että mä en varmaan mielellään lue tuota uudestaan. Plus mua ärsyttää ku katoin trailerin siitä leffasta niin siitä on onnistuttu vääntämään rakkaustarina??? tossa ei ollu kyllä mitään oikeeta rakkaustarinaa vaan emotionaalista hyväksikäyttöä ja kiristystä ja muuta kauheeta pahoinpitelyä kaikilla tasoilla että kauheeta kun sitäkin yritetään romantioida :(

Mutta Book Thiefista voi sanoa vähän parempaa. Sekin on nimittäin kohta tulossa leffoihin mutta todellakin suosittelen lukemaan kirjan, oli nätisti ja kiinnostavasti kirjoitettu. Oon todella huono kertomaan mitään synopseja mutta voin sanoa että kirja on kerrottu kuoleman näkökulmasta ja sijoittuu natsi-saksaan. Kirjassa käsitellään kuolemaa, ystävyyttä, rakkautta, uhrauksia, pahuutta ja ystävällisyyttä. Todella kaunis kirja ja oikea tear-jerker (vaikka Valion mainoksetkin ovat mulle tear-jerkereitä joten enpä voi paljoa sanoakaan). Suosittelen todellatodella lämpimästi (: Suomeksi kirja on luultavasti nimeltään Kirjavaras. Kirjailija Markus Zusak.
Ja nyt olen lukemassa uudestaan Hunger Games trilogiaa koska Catching Fire tulee kohta leffoihin.

/ Edit: en halua uutta viestiä lähettää niinkin turhaan kommentiin mutta  Fiorella luin kyllä kirjan loppuun ja se oli kyllä ihan hyvä kirja, mutta niin ahdistava mulle että se ahdistunut fiilis jäi vaivaamaan. ja joo just toi että Heathcliffistä haluttiin vääntää joku mysteerinen romanttinen synkkä hahmo wnb edward cullen kun hän selvästi oli manipuloiva sairas henkisesti ja fyysisesti pahoinpitelevä mies.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 04.11.2013 23:45:01
Lainaus
Humiseva harju oli harvinisen ahdistava kirja eikä mitenkään erikoisen hyvä. Ei se huono ollut, kyllä mä olin kiinnostunut ja halusin lukea loppuun ja tietää mitä tapahtuu mutta se ahdistus oli niin suuri että mä en varmaan mielellään lue tuota uudestaan. Plus mua ärsyttää ku katoin trailerin siitä leffasta niin siitä on onnistuttu vääntämään rakkaustarina??? tossa ei ollu kyllä mitään oikeeta rakkaustarinaa vaan emotionaalista hyväksikäyttöä ja kiristystä ja muuta kauheeta pahoinpitelyä kaikilla tasoilla että kauheeta kun sitäkin yritetään romantioida :(
Humiseva harju on erinomainen kirja, mutta se ei ole sinänsä mitenkään romanttinen rakkaustarina, enkä ole ikinä ymmärtänyt miksi jotkut siitä sellaista tekevät tai kokevat Heathcliffin jonkinlaisena synkeän romanttisena hahmona. Se on väkevä tarina voimakkaista tunteista ja erittäin hankalista ihmisistä, kostosta ja ylpeydestä. Jos et lukenut kirjaa loppuun, sinulta jäi siitä mielestäni tärkein osa kokematta, eli sama asia mistä harmistuin kun katsoin uusimman elokuvatulkinnan, joka päättyi kesken kirjan (Jos et tykännyt kirjan alusta, en suosittele että katsot sitä ainakaan vielä, koska se on ahdistava ja loppuu hölmöön ja epäloogiseen kohtaan.); se, että elämä kulkee eteenpäin ja muuttuu sitä mukaa. Minusta kirjan lopetus on sellainen, että se tavallaan kiertää koko kaaren loppuun ja lähtee tekemään uutta kierrosta mutta toivontäyteisenä ja luo tunteen, että kaikki on vielä mahdollista, jättäen myös muiston rakkaudesta, joka oli niin voimakas, ettei mikään sitä voinut sammuttaa.

Kaikki eivät tietenkään tykkää kaikesta, ja se luonnollisesti sallittakoon, eikä siis kenenkään oma mielipide ole toisen omaa huonompi, mutta halusin tavallaan selittää tämän siltä varalta että jäit sitä ihmettelemään, Slytherin. :)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ilargia - 06.11.2013 10:30:47
Lainaus
Humiseva harju on erinomainen kirja, mutta se ei ole sinänsä mitenkään romanttinen rakkaustarina, enkä ole ikinä ymmärtänyt miksi jotkut siitä sellaista tekevät tai kokevat Heathcliffin jonkinlaisena synkeän romanttisena hahmona.

Tämä. (Tosin pakko myöntää, että näen Heathcliffissa jotain synkeän romanttista, mutta paino sanalla synkeän. Ei glittervampyyrisynkeän, vaan oikeasti synkeän. Ei, en arvostanut, kun Suomalainen markkinoi Humisevaa harjua tyyliin "Tätä Bella ja Edward lukevat Twilightissa!"  ::))

Humiseva harju on yksi suosikkikirjoistani, minkä kuultuaan eräskin paljon lukeva ystäväni sanoi jotain tämän tapaista: ”Voisitsä selittää, mikä siinä viehättää? Ei siinä musta ole mitään romanttista, se on tarina jumalan selän takana eristyksissä asuvista ihmisistä, jotka hyppii nummilla ja menettää järkensä.” Vastasin, että juuri se… ;D Vaikka oikeastaan kyllä komppaan Fiorellaa myös siinä, ettei Humiseva harju ole läpikotaisin synkkä kirja, etenkin sen lopussa on tosiaan myös valoisia sävyjä.

Kai se romanttisuusajatus tulee jotenkin kirjoitusajankohdasta. Ja ehkä siitä, että lukijat odottavat jotain samantapaista kuin Kotiopettajattaren romaani. (Tosin en tiedä, onko se romanttisempi, en jaksanut lukea sitä loppuun. Mutta ainakin Charlotte Brontën Syrjästäkatsojan tarina oli mun mielestä pehmeämpää luettavaa kuin Humiseva harju.) Voi myös olla, että kirjoittajan sukupuoli ainakin alitajuisesti vaikuttaa siihen, millaisia odotuksia ihmisillä on.

Mun pitäisi oikeasti tehdä tilastotieteen laskuharjoituksia, joten en nyt jää analysoimaan tarkemmin, mutta jos joku haluaa paneutua enemmän siihen, miksi jotkut pitävät Humisevaa harjua hyvänä kirjana, niin suosittelen Kaarina Ruohtulan Karistolle tekemää suomennosta vuodelta 1988. Siinä on paitsi kiinnostava kääntäjän esipuhe, myös Charlotte Brontën kirjoittama ”Esipuhe Humisevan harjun toiseen painokseen v. 1850”, joka on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Ne lukaisee nopeasti ja ainakin mulle ne avasivat uusia kiinnostavia näkökulmia Humisevaan harjuun ja Brontën sisaruksiin muutenkin. Toki jos oikeasti haluaa panostaa, niin tutkimusta ja analyysia varmaan löytyy hyllymetrikaupalla :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 06.11.2013 12:17:59
Aivan, Ilargia. Humiseva harju kertoo rakkaudesta, mutta en sitä luonnehtisi "romanttiseksi". Enemmänkin siinä näkyvät rakkauden pakkomielteiset, omistushaluiset sävyt ja mustasukkaisuus, katkeruus ja viha, joka tavallaan on rakkaudesta kumpuavaa tässä yhteydessä sekin.

Pitää tosiaan myös muistaa, että siihen aikaan oli tavatonta, että nainen kirjoitti näin vahvaa tekstiä sen sijaan että olisi riipustellut raapustellut sellaista höttöromanttista hattaraa tai edes kevyesti ironista ja aikalaistensa elämäntapaa arvostelevaa kirjallisuutta.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 06.11.2013 21:04:28
Lainaus
Nyt on luennassa Blayn ja Qhuinnin kirja *slurps*

Mä niin odotan mitä mieltä sä, Q+Black

Tässäpä ois hiukan mielipiteitä. Jos et ole lukenut tätä kirjaa, kannattaa skipata kirjoitus!

J.R. Ward - Rakastaja - vihdoinkin

SPOIL -  Kyllä tätä kirjaa odotettiinkin ja innolla! Kirjallisuudessa ei muutenkaan ole kauheasti tullut törmättyä miesten välisiin kirjoihin, joten kun sain tietää Qhuinnin ja Blayn kirjasta, olin ratketa liitoksistani. Ilmeisesti homous ja sitä käsittelevät tekstit ovat nykyisin aika in koska slashia saa lukea fanfictiona niin paljon kuin sielu sietää. Aiemmin en kauheasti perehtynyt moiseen genreen, mutta nyt olen alkanut sille lämmetä ja tämä kirja oli kyllä herkkua jokaisen fanittajan silmille ja mielelle.

Tykästyin jotenkin näihin kahteen soturiin jo alkumetreillä kun he ystävystyivät Johnin kanssa ja alkoivat treenata harjoituskeskuksella. Blay jäi ehkä enemmän varjoon heti alkuunsa koska räväkkä Qhuinn oli ihan omaa luokkaansa. Sitten kun heidän välilleen alkoi ilmaantua muutakin kuin pelkkää ystävällistä jutustelua, olin aivan myyty.

Entäs sitten ne poikien väliset kuumat kohtaukset?! Olen lukenut näissä kirjoissa aika paljon seksikohtauksia, mutta pitkästä aikaa niiden lukeminen sai posket hiukan punoittamaan. Ward osasi siis hommansa ;)

Tuntui jotenkin oudolta tämä Laylan osuus tässä koska olin aina kuvitellut niin kovasti, että kun joku tulee raskaaksi, hän rakastaa lapsensa isää automaattisesti. Tai jotenkin sellainen tyyli näissä kirjoissa on, että on vain yksi linja. Joten oli todella virkistävää lukea tällaista tekstiä, jossa yksi teko ei määritä koko tulevaisuutta. Olen tykästynyt suuresti myös Xcoriin ja haluaisin niiiiin kovasti hänestä ja Laylasta oman kirjansa. Zypher on kanssa semmoinen kiva Zsadistin, Rhagen ja Qhuinnin risteytys, joka sulattaa polveni veteläksi heti.

Harmitti ehkä hiukan, että muut hahmot tuntuivat taas vievän sivutilaa pojilta, joista olisin lukenut mieluusti koko kirjallisen verran. Yllätti hiukan tämä Assail-Sola-kuvio, jolle en nähnyt mitään sen erikoisempaa merkitystä koko tarinassa. Tämäkin jäi kesken, joten jäin miettimään jatkuuko show seuraavassa kirjassa vai onko heille jopa tulossa omansa? Trezin kuvio oli aika mielenkiintoinen ja siitä lukisin mieluusti lisää. Kenties tästäkin oma kirjansa tulossa?

Qhuinnin veljen ilmestyminen kuvioihin tuli aika puun takaa. Sinänsä hienoa, että Qhuinn sai edes yhden perheenjäsenensä takaisin, mutta tällä juonikuviolla ei minulle ollut mitään sen erikoisempaa merkitystä.

Mielenkiinnolla jään odottamaan seuraavaa kirjaa, josta en tiedä mitä odottaa koska nimikin on hyvin erilainen muihin kirjoihin verrattuna. Wrath ei hahmona kauheasti kiinnosta, mutta mikäli siellä on sivutarinoita niin sehän helpottaa hiukan "tuskaani" lukemisen suhteen.  - SPOIL
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Varjuska - 20.11.2013 23:16:23
Kirjavaras on kyllä upea kirja ja odotan mielenkiinnolla (ja myös hitusen epäluuloisesti, koska se kuuluu asiaan), millainen sen elokuvasovitus on.

En ole pitkään aikaan ehtinyt lukea mitään, joten on pakko nyt tulla hehkuttamaan että sain viimein reilut tuhat sivua Nälkäpeli-trilogiaa luettua! Olen todella vaikuttunut koko trilogiasta ja näin tuoreeltaan kirjan luettuani olen vielä sen verran mykistyneessä ja tyhjässä tilassa, että on vaikea eritellä lukukokemusta tarkemmin. Mutta menee kyllä suosikkikirjojeni joukkoon tästä genrestä. Olen niin helpottunut, kun sain kirjat luettua, sillä viimeisten muutaman päivän ajan olen ollut niin tiiviisti niiden imussa että aika moni muu asia on unohtunut taka-alalle. Nyt sitten odottelen, että pääsen näkemään toisen leffan.

Odotan muuten kovasti uuden vuoden alkua, niin pääsisin aloittamaan alusta 30k-kirjahaasteen. Tämän vuoden osalta laskurini on mennyt sekaisin jo aikapäiviä sitten, mutta ensi vuonna koetan aloittaa uudella puhdilla. Ehkä mulla jo vuoden vaihtuminen tapahtuu kirja kädessä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 09.12.2013 23:24:43
Keskustelun herättämiseksi: Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)? Toivotteko jotain kirjoja joululahjaksi?

Itse tulin lukeneeks tänä vuonna 32 kirjaa, mutta työn alla on vielä 3 sellaista, jotka saan vielä tän kuun aikana luettua, ehkä neljäkin -- alkuperäinen Goodreadissa asettamani tavoite oli 25 kirjaa, mutta joskus syksyllä nostin sen 35 kirjaan ja nyt näyttää siltä että pääsen siihen tavoitteeseen juuri ja juuri. : D Löysin tänä vuonna tosi monta uutta suosikkia, mm. David Mitchellin Pilvikartasto, Dostojevskin Kirjoituksia kellarista, Nietzschen Näin puhui Zarathustra, Waltarin Sinuhe Egyptiläinen, Milan Kunderan Olemisen sietämätön keveys... oih ja voih, voisin jatkaa listaa vielä vaikka kuinka! Tosin, vastapainoksi sitä tuli luettua myös kamalaa moskaa, anteeksi nyt vain mutta esim. Harrisin Nuori Hannibal, Hotakaisen Ihmisen osa ja Syngen Aransaaret eivät todellakaan olleet mun juttuni.

Ensi vuodeksi yritän uhkarohkeaa 50 kirjaa. : o Joululahjaksi pyydän (aka ostan ite saamillani lahjakorteilla) Kantin Puhtaan järjen kritiikki -teoksen, Richard Sikenin Crush-runokokoelman ja mahdollisesti vielä kolmannenkin kirjan jos jokin tulee mieleen. Murakamin 1Q84 osa 3 pitäs kyllä hankkia, mutta mieluummin tahtoisin Mantelin trilogian viimeisen osan The Mirror and the Light, mutta valitettavasti se on vielä tekeillä ja sen kääntäminen suomeen kestää taas ikuisuuden. : D Luin aiemmat osat suomeks, joten tuntuu loogiselta jatkaa samaan tyyliin. No, ehkä maltan odottaa...
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Ansa - 13.12.2013 22:15:22
Tuntuu pyhäinhäväistykseltä sanoa näin, mutta luin tunti sitten loppuun kirjan, mikä nousi suosikikseni ohi LotRin ja Pottereiden. Meinaan Erin Morgensternin Yösirkus. En tiedä voiko kirja sitä täydellisemmäksi mennä. Olen vielä vähän hämmentynyt ja sekava, koska  en ole saanut tällasta fiilistä aikoihin luettuani uutta tarinaa. (: <3

Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)? Toivotteko jotain kirjoja joululahjaksi?
No siis paras kirja on tuo yllä mainittu Yösirkus, mutta Juha Vuorisen kaksipäisen vekaran varjossa (tms) yllätti myös positiivisesti mustalla huumorillaan, ja uuh uuh uuh, luin myös Catsbyn ja Anna Kareninan ja Les Miserablesin ja Jumalat juhlivat öisin. Ei tuu enää yhtäkään klassikkoa mieleen, mitä en olisi lukenut (mitä tietty on...) Joten saa ehdottaa jotain, koska oikeasti RAKASTAN klassikoita. :3

Ja ööh, luin varmaan jotain vajaa 20 kirjaa. Aika vähän viime vuoteen verrattuna, mut ei se mitään. :,P Joululahjaksi toivon Kingin kirjoja, Draculan (vaikka mulla on kolme jo, mutta keräilen sitä eri kansilla) ja Ylpeys ja Ennakkoluulon (jota mulla on viisi... mutta keräilen sitäkin :,D)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: creep - 14.12.2013 00:44:35
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)? Toivotteko jotain kirjoja joululahjaksi?

Paras tais olla Valtaistuinpeli. Ja Huorasatu yllätti kyllä positiivisesti. Divergent oli kans kiva! 42 kirjaa oon lukenu Goodreadsin mukaan. Ja no, oon kyllä lukenu enemmänki, koska oon lukenu uusiks joitaki, jotka olin jo aiemmi lukenu. Ensi vuodeksi otan varmaan kans tän saman tavotteen, mikä tänä vuonna oli... eli 50. Tosin oon kyl miettiny, että 60 vois olla kans ihan jees. Mutta noh, katsoo nyt.
En yleensä edes kehtaa pyytää mitään joululahjoja, tänä vuonna kyl oon pyytäny, mutta en kirjaa. En kyllä vissiin koskaan edes ole mitään kirjaa lahjaks pyytäny! En sit vissiin luota siihen, että varmasti saisin just sen, jonka pyysin? :'D Ja no, oon kai niin tottunu hommaan ihan ite kirjani. Olis kyl kiva, jos sais tabletin, niin vois vihdoin alkaa lukeen e-kirjoja... mutta senkin joudun kyl iha ite ostaan. Ja no oon kyllä tälle vuodelle hamsteroinu ihan liikaaki kirjoja, että ehkä hyvä näin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Xin - 14.12.2013 18:42:20
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)? Toivotteko jotain kirjoja joululahjaksi?

En tarkkaa lukumäärää osaa heittää. Kesällä olin kutakuinkin neljä kuukautta lukematta, mutta muuten on kyllä luettu enemmän tai vähemmän. Välillä 1-2 kirjaa viikossa, välillä kirja kuukaudessa. Tänä vuonna keväällä oli suomalaisen kirjallisuuden kurssi, joten se tuli tutummaksi ja nyt syksyllä vetäsin lasten- ja nuortenkirjallisuuden kurssin, jonka puolesta tuli luettua todella paljon syksyllä - mutta toisaalta se on niin helppolukuista aluetta, että en laske suureksi saavutukseksi, vaikka se nostaakin mun lukemieni kirjojen määrää todella paljon.

Tämän vuoden suurin rakkaus oli kyllä Helena Wariksen Pohjankontu-trilogia. Aivan jäätävän hyvää, suomalaista fantasiaa. Toisaalta hyvä, että löysin ton vasta nyt, kun kaikki osat oli jo ulkona.

En nyt uskalla mitään tavoitetta heittää, mutta kunha olisi aina edes joku kirja menossa - menipä sen lukemiseen muutama päivä tai viikko.

Kirjoja en ole toivonut joululahjaksi, mutta voi olla, että ostan itselleni joululahjaksi jonkun kirjan. Tänä vuonna oon kyllä ostanut paljon normaalia enemmän kirjoja kuitenkin, mutta löytyy noita himotuksen kohteita vielä todella todella paljon.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: SuklaaKissa - 15.12.2013 00:01:24
Tuntuu pyhäinhäväistykseltä sanoa näin, mutta luin tunti sitten loppuun kirjan, mikä nousi suosikikseni ohi LotRin ja Pottereiden. Meinaan Erin Morgensternin Yösirkus. En tiedä voiko kirja sitä täydelliseksi mennä. Olen vielä vähän hämmentynyt ja sekava, koska  en ole saanut tällasta fiilistä aikoihin luettuani uutta tarinaa. (: <3
Yösirkus. En ole pitkään aikaan kokenut samanlaista elämystä kirjan parissa. Sen aikaa kun kirja oli kesken - ja pari päivää lukemisen jälkeenkin - oli mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun kertomuksen ajattelemiseen. Rakastuin tarinaan ja erityisesti tapaan, jolla se oli kerrottu, mutta silti pystyn kuvailemaan kirjaa vain yhdellä sanalla: kaunis.
(Jos eläisin kirjan maailmassa, olisin varmasti uneksija. Ja haluaisin niin kovasti tavata kellosepän.)

En uskalla suositella. Tämä kirja sumentaa arvostelukykyni.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leikisti - 15.12.2013 01:42:25
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?


Parhaita olivat kyllä Tulen ja jään laulun ilmestyneet osat, jotka luin peräkanaa. Rakastan sitä tarinaa, niitä hahmoja, sitä maailmaa. The Winds of Winteriä odotellessa... Toinen, vähän yllättäväkin suosikki oli Ansankin mainitsema Jumalat juhlivat öisin. Kirja ei ollut sitä minulle mieluisinta genreä (fantasiaa), mutta tykkäsin todella paljon. Jokin siinä vaan imaisi mukaansa. Ja se oli hyvä juuri sellaisenaan; en jäänyt kaipaamaan selityksiä tai jatkoa, vaan olin tyytyväinen siihen sellaisena kuin se oli.

Yllämainittujen lisäksi olen tänä vuonna lukenut oikeastaan aika vähän. Joitain jo ennestään lukemiani luin uudestaan. Äidinkielen kursseilla muutaman kirjan, jotka eivät pahemmin kiinnostaneet, sekä joidenkin kirjasarjojen jatko-osia. Jotain uusia ya-sarjojakin yritin aloitella, mutta suurin osa niistä oli pettymyksiä. Lukemieni kirjojen määrää en laskenut, mutta vähemmän kuin yleensä. Ensi vuoden tavoitteeni onkin yksinkertaisesti lukea enemmän.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Kuurankukka - 15.12.2013 02:00:43
Lainaus
mutta Juha Vuorisen kaksipäisen vekaran varjossa (tms) yllätti myös positiivisesti mustalla huumorillaan, ja uuh uuh uuh, luin myös Catsbyn ja Anna Kareninan ja Les Miserablesin ja Jumalat juhlivat öisin.

Ah, näytät lukeneen ihan samoja kirjoja kuin minä; varsinkin se, että joku muukin luki Juha Vuorisen vekarakirjan piristi. Itse olen tähän mennessä tätä vuotta lukenut 38 romaania (sekä kaksi mangasarjaa), mutta aion saada neljänkymmenen vielä tänä vuonna rikki. Ensi vuodeksi voisin ottaa tavoitteeksi 45 kirjaa, vaikka YO varmaan vähän haastetta aiheuttaakin. Luin itsekin klassikoita ja pidin kyllä kaikista, mukaan mahtui mm. Poen Kootut teokset, Kotiopettajattaren romaani, Anna Karenina sekä Dorian Grayn muotokuva. Varmaan kaikista parhaimmiksi nousivat tänä vuonna David Mitchellin Pilvikartasto, Jonas Gardellin Älä koskaan pyyhi kyyneleitä paljain käsin, Rowlingin Paikka vapaana tai Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin. Lisäksi saatoin vihdoin loppuun myös yhden parin vuoden takaisen suosikkisarjani, Darren Shanit, kun ne vihdoinkin suomennettiin loppuun. Kirjoja en itse toivonut lahjaksi, lahjakortti tosin saattaa löytyä : )
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Rascal - 15.12.2013 13:29:14
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?

Parhaat lukukokemukset olivat kyllä ehdottomasti Ronald Rengin A Life Too Short - The Tragedy of Robert Enke (lol, en edes voi uskoa, että luin sen ensikerran vasta viime keväänä, kun tähän mennessä tämä on tullut kahlattua ja itkettyä läpi jo niin moneen kertaan), John Greenin The Fault In Our Stars ja Carlos Ruiz Zafónin Marina, jota hieman haikailen joululahjaksi täydentämään Zafón-kokoelmaani. Minkäänlaista kirjanpitoa en lukemisista pitänyt, mutta kyllä noita varmasti useampia kymmeniä vuoteen kertyi. Ainakin kirjahylly on täydentynyt vähän turhankin kanssa vuoden aikana, ja jos siihen vielä laskee päälle kirjaston kirjat, niin oon kyllä positiivisesti yllättynyt lukusaldosta. Poden jatkuvasti huonoa omaatuntoa siitä, etten lue tarpeeksi ja pistä riittävästi kolikoita sukanvarteen kirjaostoksia varten. :D

Ensi vuoden tavoite on sama kuin tähänkin asti, eli lyhyesti ja ytimekkäästi lukea kirjoja. Lukumääriä en lähde asettamaan, mutta tuon ajatuksen pistän kutittelemaan takaraivoon. Tarkoitus on panostaa nimenomaan kotimaiseen kirjallisuuteen. Viime vuonna luettuihin helmiin kuuluivat muun muassa Miika Nousiaisen Metsäjätti ja Helena Wariksen Pohjankontu-trilogia, jotka olivat aika hyvä muistutus, että täälläkin osataan kirjoittaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: raitakarkki - 15.12.2013 18:45:16
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?
Mitään lukuja en oikeastaan välitä pitää, mutta sen tiedän että tää oli yks mun huonoimmista kirjavuosista! Luulen että ylppärit, jotka mun osalta alkoi viime keväänä, on vaatineet veronsa. Jotenkin on lukenut niin paljon koulukirjoja että ei vaan maistu lukea yhtä paljon kuin tavallisesti, vaikka aihe olisikin fiktiota ja mielenkiintoista :D

Kyllä mä silti jonkin verran luin. Mulla oli oikeestaan vähän sellainen klassikoiden lukemisvuosi, osin koulun takia ja osin ihan omasta mielenkiinnosta. Tartun useimmiten uutuuskirjallisuuteen ja moderniin tuotantoon kuin kirjallisuuden klassikkoteoksiin, joten halusin nyt avartaa vähän maailmaani! Luin ainakin The Great Gatsbyn, Siepparin ruispellossa, Virginia Woolfin Majakan ja Kuin surmaisi satakielen. Kaksi ensimmäistä jäivät erityisen positiivisina mieleen, ja itse asian muistelisin että Siepparia ruispellossa olen joskus aloitellutkin suomeksi, mutta silloin ei irronnut. Nyt luin alkuperäiskielellä ja tykkäsin! The Great Gatsby oli myös erittäin hyvä ja siitä tykkäsin netistä lukea lisäanalyyseja, Daisy oli varsinkin tosi siisti hahmo kun asiaan oikein perehtyi! Sen sijaan esim. toi Majakka ei iskenyt alkuunkaan. Koitin myös lukea jotain Kafkan novelleja mutta nekään eivät uponneet, modernismi kirjallisuuden lajina ei vaan oo mulle :(
Toki mulla on vielä monta klassikkoa lukematta ja ensi vuodeksi aionkin pistää itselleni muistiin ainakin Rikoksen ja rangaistuksen, Humisevan harjun, Anna Kareninan sekä todnäk myös Iliaan ja Odysseian, joskaan en ollenkaan tiedä mitä odottaa jälkimmäisiltä. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin edes vilkaista, sen verran maailmankuuluja.
Klassikkojen lisäksi luin myös Tulen ja jään laulun loppuun sekä tätä uutta Percy Jackson-sarjaa, Heroes of Olympos vai?? Nää on basically kestosuosikkeja, molemmista kirjoittajista tykkään. Lisäksi luin Kirjavarkaan viimein ja sekin oli oikein hyvä, vaikka luulin oikeasti ko. kirjasta ihan muuta! Internet antaa ihmeellisiä ennakkokäsityksiä :D

En muista lukeneeni mitään kovin huonoa, ainakaan että pitäisi mainita. Eiku! Koulua varten taisin keväällä lukea jonkun Maria Kallio-kirjan ja täytyy kyllä sanoa että petyin ja pahasti. Leena Lehtolaista on suitsutettu joka nurkalla joten odotukseni olivat korkealla ja ööh... Taisin pohtia että juoni kirjassa oli ihan hyvä (en muista kuollaksenikaan kirjan nimeä mutta siinä surmattiin maahanmuuttajatyttöjä?) mutta koko homma kosahti siihen että hahmot jäivät hyvin väkinäisiksi, hahmojen väliset dialogit kalseiksi ja muutenkin koko kirjoitusasu oli yksinkertaisesti tylsää :/ Sinänsä harmi, kun Lehtolainen on kuitenkin käsittääkseni ihan nokkela keksimään juonia ja sen käänteitä!

Ensi vuoden tavoite on sama kuin tähänkin asti, eli lyhyesti ja ytimekkäästi lukea kirjoja.
Samma här! Yritin jotain goodreads-tunnusta aktivoida mut ei siitä mitään tullut :D En osaa pitää lukua tai listoja... Kunhan vaan luen. Nyt keväällä varsinkin otan jonkun kirjallisuuden yliannostuksen äikän ylppäreitä varten ja muutenkin mulla on lukulomalla aika rentoa ku kirjoitettavia aineita on enää juuri äidinkieli ja sitten vain englanti 8) Luulis että siinä ehtii lukea, ja molemmilla kielillä!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Funtion - 15.12.2013 19:15:00
Toki mulla on vielä monta klassikkoa lukematta ja ensi vuodeksi aionkin pistää itselleni muistiin ainakin Rikoksen ja rangaistuksen, Humisevan harjun, Anna Kareninan sekä todnäk myös Iliaan ja Odysseian, joskaan en ollenkaan tiedä mitä odottaa jälkimmäisiltä. Ilmeisesti pitäisi kuitenkin edes vilkaista, sen verran maailmankuuluja.
Mullon just Odysseia työn alla ja sellaisena se on ollutkin toooosi kauan. Kirja on mun makuuni uppotylsä, mutta kuitenkin lyhyt (~ 300 sivua) joten eiköhän tän kahlaa läpi. Kirja kaikessa yksinkertaisuudessaan kertoo siitä, kun Odysseia matkustaa Troijan sodasta takaisin Ithikaan vaimonsa luo ja matkan varrella tulee kaikkia esteitä ja muita pysähdyksiä. Mulla menee itellä lujaa kaikki jumalat sekaisin ja muutenkin huomaan koko ajan ajatusteni harhailevan muualla kuin kirjassa... mut Odysseia on takakansitekstin sanoja lainaten "eurooppalaisen kirjallisuuden ensimmäinen suuri saavutus" joten hyvähän tää olis tuntea. : D

Mulla taas on vähän päinvastoin kuin raitiksella, mulla Goodreads innostaa vaan lukemaan enemmän ja enemmän. : ) Ennen sitä en koskaan pitänyt kirjaa lukemisistani eikä mulla ollut mitään hajua kuinka paljon tai mitä sitä tuli luettua... mutta Goodreadsin avulla saan kaiken tip top järjestykseen ja aahh kuinka ihanaa se on tällaiselle järjestelmälliselle tilastoja rakastavalle luonteelle. *___*

(Jos jollain on Goodreadsissa tunnus, saa linkata, koska tahtoisin nähdä mitä muut lukee ja saada sitä kautta suosituksia! : o)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Arte - 15.12.2013 21:58:30
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?
- Robin Hobb:n Salamurhaaja- sekä Narri-trilogiat. Loistavia. Siis loistavia. Suosittelen kaikille kevyen fantasian ja loistavien hahmokehitysten ystäville.
- Cecelia Ahern:n Yllätysvieras. Aloitin, ja luin yli 400 sivua putkeen kykenemättä laskemaan kirjaa kädestäni. Maaginen realismi rules, ja jos joku kaipaa mielikuvitusystävää niin tässä niitä olisi tarjolla...

Tänä vuonna on Goodreadsin (https://www.goodreads.com/user/show/4408514-arte) mukaan tullut tähän mennessä luettua 55 kirjaa. Varmaan 60 kieppeillä ollaan, kun vuosi vaihtuu. Ihan hyvä kirjavuosi siis. Varmaan ensi vuodelle jotain 50 tavoitetta tulee asetettua, koska oon ehdottomasti ollut jo vuosikausia Goodreadsin orja ja suuri fani. Mahtava sivusto. Minua saa lisäillä.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aionka - 23.12.2013 16:21:35
Oho, olettepa te systemaattisia lukijoita! Itse luen romaaneja, kun eteen sattuu mielenkiintoisia. Nautin lukemisesta, joten se on enemmän palkinto kuin tavoite. Ei mitään hajua, montako kirjaa olen tänä vuonna lukenut. Viime vuonna sen sijaan olin työttömänä alkuvuoden, ja sinä aikana tuli muuten luettua!  ;D Laskeskelin, että pelkästään e-kirjoja oli yli 20, en ala edes arvailemaan montako kovakantista luin. Muistan parhaimmillani lukeneeni kaksi kirjaa päivässä. Olen kuitenkin (ikävä kyllä) erittäin nopea lukija, joten hyvät kirjat humahtavat ohitse, vaikka yrittäisin kuinka jäädä kauniisiin sanoihin roikkumaan. Mulla oli tää sama ongelma jo lapsena, muistan kun ala-asteella pulpettikirjat ei millään kestänyt käsissäni ja opettaja luuli, että jätin kirjoja kesken kun jatkuvasti ravasin kirjastossa.

...Voi kun sama kävisi oppikirjojenkin kanssa!
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: ibi - 23.12.2013 16:49:56
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?

Nälkäpelit ja alkuvuonna Anne Ricen kirjan Armandista. Ja parhaat kirjat tottakai mitä olen lukenut. Harmillisen vähän olen lukenut tänä vuonna. Rakastan lukemista, mutta aikani on ollu hyvin kortilla. Siksi näin onkin päässyt käymään. Pyrin kuitenkin jatkossa lukemaan enemmän. Nyt kun muistan mitä se antaa minulle.

Ensi vuoden tavoitteeksi otan Percy Jacksonit. Ja monta muuta kirjoja. Olen kaupassa ottanut kuvia mielenkiintoisista kirjoista. Esimerkiksi: Veritaika, Tarkoitettu, NumeroPeli yms.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Kuurankukka - 24.12.2013 21:58:58
Keskustelua joulun kunniaksi: Saitteko joululahjaksi kirjoja? Tai annoitteko itse kirjan lahjaksi jollekulle?

Itse en toivonut keneltäkään kirjoja joululahjaksi, mutta sain sellaisen silti: nimittäin Tolkienin Silmarillionin kirjanmerkkeineen päivineen, ja täytyy kyllä sanoa, että yllättyin todella positiivisesti, oli vallan ihana yllätys :3 Kirpparilta ostetuksi myös todella hyvin säilynyt, mikä on aina plussaa c: Vanhempien antamasta paketista löytyi myös yllättäen lahjakortti Suomalaiseen, huh. En ole kovinkaan tottunut ostamaan kirjoja kirjakaupoista, ihan jännittää kun kivoja vaihtoehtoja on niin paljon. Toisaalta tekisi mieli hankkia muutama jo luettu klassikko omaan hyllyyn; tyyliin Sieppari Ruispellossa tai jotain vastaavia, mutta todella monesta tsekkaamastani kirjasta oli ainakin netin perusteella painokset loppu (Annie Proulxin Lyhyt kantaman loppuminen oli varmaan suurin pettymys). Ihan hassua, kun yhtäkkiä onkin varaa käydä ostamassa pari romaania kirjakaupasta asti :D
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: leofurioso - 24.12.2013 23:37:30
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna?
Tänä vuonna luin monia hyviä kirjoja, mutta eiköhän päällimmäiseksi jäänyt mieleen Kate Furnivallin Pietarin Jalokivi sekä J.R Wardin tuotanto eli käytännössä Mustan Tikarin Veljeskunnan kaksi tämän vuotista kirjaa ja vieläpä tuli tutustuttua tänä vuonna oikein kunnolla tuohon e-kirjoihin, joita englannin kielellä tosin luin ja sieltä suosikit löytyy aika vahvasti suunnalta Kathryn Shay, Avril Ashton ja Nicky Charles. Suomalaisista ainakin Annukka Salaman Faunoidit-sarjan tuotanto herätti tänä vuonna kiinnostusta ja jäivät mieleen. Tarkoitan siis Käärmeenlumoaja sekä Piraijakuiskaaja nimisiä kirjoja. Muita suomalaisia oli mm. Siiri Enoranta ja hänen kirjoittamansa Nokkosvallankumous, mikä mielestäni oli kaikin puolin omituinen kirja, vaikka jäikin juuri siitä syystä mieleen. Sen lisäksi tuli luettua Tuomas Vimmaa, mikä oli hienoinen yllätys kaiken kaikkiaan.

Sen lisäksi on tullut luettua paljon ja osallistuin Facebookissa muutamiin kirjahaasteisiin/lukuhaasteisiin ja sitä kautta tuli tutustuttua uusiin suomalaisiin kirjailijoihin jne. En voi sanoa, että sekään kadutti. Tänä vuonna yhden haasteen tavoite lukea 100 kirjaa (oon hieman jäljessä, kun 98 kirjaa luettu ja aloitettu 99., mutta onhan vajaa viikko vielä lukea tässä vuodessa). Sen sijaan 30000 sivua tuli luettua vuoden aikana, mikä oli yhtenä haasteena ja viimeinen haasteeni tälle vuodelle oli lukea 13 itselleen uutta suomalaiskirjailijaa ja sekin tuli tehtyä tässä vuoden aikana ja luettua. Hienoja kirjoja, ei voi muuta sanoa.  :) Ja enköhän ensi vuonna taas kerran ota osaa, kun kahtena vuonna jo näitä kirja/lukuhaasteita suorittanut omaksi ilokseni. 2012 oli ehkä parempi lukumääräisesti, mutta tänä vuonna kiinnitti se huomiota, että luin taas pitkästä aikaan paljon pidempiä kuin maksimissaan 300 sivuisia kirjoja. Kun tuli kuitenkin luettua aika monta sellaistakin, missä sivumäärät 600-900. Ehkä hieman lukunopeus hidastunut tai sitten vaan oppinut vanhemmiten nauttimaan kirjoista enemmän. En tiedä, vaikka toisaalta mm. muutto tänä vuonna vei aika paljonkin lukuaikaa. Tosin Goodreadsin (https://www.goodreads.com/user/show/15337333-koskinen-sari) profiilini tänä vuonna näyttää ainakin 150 luettua kirjaa, mutta siinä luvussa mukana osa mangasta mitä tänä vuonna lukenut. Eli mangaa tänä vuonna lukenut ehkä enemmän, kun aikoihin tullut luettua, mutta kaikkea en kyllä listannut.

Saitteko joululahjaksi kirjoja? Tai annoitteko itse kirjan lahjaksi jollekulle?
Sain tädiltäni Varjojen Kaupungit-kirjan ja olin jopa toivonut sitä. Tiedän kyllä, että joidenkin mielestä kyseinen sarja voi olla hieman niin ja näin, mutta itse kyllä olin kiitollinen, että sain sen yli 1300 sivuisen kirjan tädiltäni. Sen lisäksi serkkuni oli antanut minulle Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme- kirjan. En nyt muista, onko kyse juuri siitä tämän vuoden Finlandia-voittajasta vai pelkästä ehdokkaasta, mutta ainakin kirja vaikuttaa takakannen perusteella ihan hyvältä ja aihe mielenkiintoiselta. :D Tämän lisäksi porukoiltani sain älyjumppaan liittyviä kirjoja ja sudoku-kirjan ja sitten vielä yhden koirakirjan, siis ihan sellaisen missä rodut ja koiran hankintaan liittyviä asioita ja hoitoon, koulutukseen ja niin edelleen.

Itse ostin isälle sekä äidille tänä vuonna joululahjaksi kirjan. Isä sai minulta sitä Kiveen hakattu-sarjaa (vai mikä olikaan, se urheiluun liittyvä, joka osittain jo edesmenneiden urheilijoiden pieniä elämänkertoja piti sisällään). Äidille ostin viime vuoden jatkeena Tuomas Vimman Ruutukympin, sillä äiti piti edellisestä Raksa-kirjasta aika paljon. Kai se johtu siitä, että äiti itse rakennusmestarina pystyi uppoutumaan hyvin siihen maailmaan, kun kuitenkin rakennusmaailmassa liikuttiin vahvasti ensimmäisessä osassa. Vaikka äiti nyt yleensä aina sanoo, että ei kannattais kirjoja ostaa, kun kirjastot on sitä varten, muttei ainakaan tuntunut vastustavan kirjaa.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Felly - 25.12.2013 21:51:26
Saitteko joululahjaksi kirjoja? Tai annoitteko itse kirjan lahjaksi jollekulle?
Sain kuusi kirjaa, mikä pisti kyllä aprikoimaan, mistä ihmeestä taion lisää hyllytilaa :--D Tästä epätietoisuudestani huolimatta olen tosi innostunut jokaisesta kirjasta ja on ollut tosi hankalaa miettiä lukemisjärjestystä. Aloitin Robert Galbraithin (tai J. K. Rowlingin) Käen kutsusta, joka oli hyvä muttei järisyttävä. Seuraavana on vuorossa Riikka Pelon Jokapäiväinen elämämme ja sen jälkeen Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat ja kolme John Greeniä.  Greenit ja Galbraith olivat toivelistallani, kun taas Pelon ja Oksasen äiti oli paketoinut muista höpinöistäni päätellen ja osunutkin ihan nappiin :--)

Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna?
Tähän mennessä olen lukenut 39 kirjaa, mutta eiköhän se neljäkymmentä mene rikki vielä ennen vuoden vaihtumista. Olen lukenut tosi paljon hyviä kirjoja -- hiukan mitäänsanomattomia olen kahlaillut suunnilleen viidestä kymmeneen, mutta muut ovat olleet mielenkiintoisia ja olen lukenut aika vimmalla aina, kun olen ylipäänsä saanut aloitettua lukemisen :--D Parhaimpia kirjoja en kyllä osaa nimetä millään, mutta Sofi Oksanen ja John Green ovat olleet pysäyttävimmät uudet tuttavuudet. Myös Rebecca Stottin tyyli oli mukaansatempaava ja jäi mieleen.

Kaiken tämän innostuneisuuteni jälkeen kyllä haluan sanoa jotain vuoden kirjallisista pettymyksistänikin :--D Dekkaripuolella petyin pahasti kaksi kertaa, kun ensin luin Lars Keplerin Hypnotisoijan ja myöhemmin Gillian Flynnin Kiltin tytön. Kumpaakin on kehuttu kovasti, mutta edellä mainittu oli mielestäni harvinaisen töksähtelevästi kirjoitettu ja jälkimmäinen taas oli ihan hyvä, mutta rutkasti laimeampi kuin kriitikoiden ylistyksestä olisi voinut kuvitella. Varmasti näille löytyy ilahtuneet lukijansa täältäkin, mutta voisin kuvitella, että etenkin Kiltti tyttö on juuri tänä vuonna saanut jonkun muunkin pettymään? :p Hieman ontto olo jäi myös Khaled Hosseinin hypetetystä kirjasta Ja vuoret kaikuivat, joka mielestäni kuivahti kasaan massiivisuudessaan. Sitä paitsi odotin loppuun saakka, että kirjan kuvaamat tarinat olisivat kietoutuneet selkeämmin yhteen edes jollain tavalla. Kirja oli kyllä hienosti kirjoitettu, mutta minua saa valaista itse tarinan hienouden jujusta (enkä sano tätä sarkastisesti tai muuten ivallisesti).

Mikä tänä vuonna lukemanne kirja on tuottanut teille suurimman pettymyksen?
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Q+Black - 01.01.2014 13:21:53
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)? Kirjoitinkin näistä yhteenvedon omaan blogiini, mutta laitetaan nyt tähänkin sitten hiukan omia ajatuksia:

Luin 63 kirjaa vuonna 2013. 2012 luin 75 kirjaa, joten vähän on laskusuhdannetta. En kyllä aseta mitään tavotteita. Luen vaan sitä mukaa kun siltä tuntuu ja sellaisia kirjoja, joita haluan lukea. Tietysti kun lukee monia sarjoja niin niistä kertyy jo aika kattava lukupino yöpöydälle. Loppuvuotta kohden kyllä lukuinnostus vähän laski ja edelleen odottelee yks kirjaston kirja tuossa. Pitäs vissiin terästäytyä  ;D

OMA TOP 5 VUONNA 2013: 1. Tiffany Reisz - Prinssi (NAM!), 2. J. R. Ward - Rakastaja-vihdoinkin, 3. Abigail Gibbs - Illallinen vampyyrin kanssa, 4. Annukka Salama - Piraijakuiskaaja sekä 5. P.C. & Kristin Cast - Kahlittu.

Huomaa, että miten "fanitus" on muuttunut kun kaksi ekaa suosikkia keskittyy lähinnä miesten väliseen rakkauteen  ;D

Saitteko joululahjaksi kirjoja? Tai annoitteko itse kirjan lahjaksi jollekulle?
Tänä vuonna ostin vaan yhden kirjan ja se oli tuo Cecelia Ahernin Tapaaminen elämän kanssa, jonka ostin parhaalle ystävälle, joka lukee melko paljon myös. Pidin tuosta kirjasta kun sen luin, joten piti laittaa hyvä kiertämään ;)
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Selection - 01.01.2014 16:43:59
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?

Parhaat kirjat, jotka luin vuonna 2013, olivat varmaankin George R.R. Martinin Tulen ja Jään Laulut, Stephen Kingin Carrie, John Greenin The Fault in Our Stars ja Leo Tolstoin Anna Karenina. Viime vuosi oli hieman heikompi laatulukemisen suhteen, luin ehkä maksimissaan sellaiset 50-70 uutta kirjaa, kun aikaisempina vuosina on niitä tullut luettua ihan reippaasti sinne sadan puolelle. Toisaalta vastapainoksi on tullut luettua todennäköisesti satoja fanficcejä, joten miten se nyt ottaa. Tänä vuonna en varmaankaan minkäänlaisia tavoitteita aseta kirjojen lukumäärän suhteen, mutta itse kirjoihin kylläkin. Ikuisuusprojektini Taru Sormusten Herrasta pitäisi saada luettua, tutustua Shakespearen tuotantoon ja ylipäänsä lukea klassikoita. Percy Jacksonit ja Potterit ajattelin lukea uudelleen. Divergent on sellainen joka pitäisi myös lukea, kun siskoni sitä jatkuvasti ylistää.

Eipä paljonkaan muuta. J.R. Wardin Mustan Tikarin Veljeskunta-sarja tuli luettua tässä syksyn aikana, yleisesti ottaen tykkäsin kyllä, ja uskoisin lukevani tuleviakin osia. Samoin nuo Annukka Salaman Käärmeenlumooja ja Piraijakuiskaaja, oikein kiva sarja josta tykkäsin.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: maikki - 02.01.2014 12:43:06
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?

Luin viime vuonna 73, tavoitteena oli 100, johon en päässyt, mutta toisaalta sen voi laittaa alkuvuoden piikkiin, jolloin en ehtinyt lukemaan niin paljon, koska kirjoitukset ja pääsykokeet eivät oikein antaneet tilaa muulle lukemiselle. Tosin minulla oli myös tavoitteena lukea 30 000 sivua, jonka ylitin reilusti.

En osaa oikein valita suosikkiani niistä mitä viime vuonna luin. Katselen tässä läpi blogini kirjalistaa, että mitä kaikkea olenkaan lukenut, niin positiivia yllätyksiä olivat Daphen du Maurierin Rebekka, Ildefonso Falconesin Meren Katedraali, sekä Fatiman käsi, Victor Hugon Kurjat, Louis de Bernieresin Kapteeni Corellinin Mandoliini, Erin Morgenstrernin Yösirkus, Emile Zolan Naisten paratiisi,  ja Hannu Rajaniemen Kvanttivaras.  Näin muutaman mainitakseni. Alkuvuodesta luin enemmän klassikoita, jotka on sisällytetty erilaisille kirjalistoille ja BBC:n kirjalistalta onkin enää luettavana vain 32 kirjaa.

Saitteko joululahjaksi kirjoja? Tai annoitteko itse kirjan lahjaksi jollekulle?

Sain poikaystävältäni lahjaksi The Shadowhunter's Codexin, joka liittyy Varjojen kaupungit-kirjasarjaan ja sen on kirjoittanut Cassandra Clare yhdessä Joshua Lewiksen kanssa. Kirjassa on paljon taustatietoa liittyen demoneihin, aseisiin, riimuihin jne. Olen tosin selaillut sitä vasta, enkä ryhtynyt tutkimaan sitä tarkemmin.

Itse annoin lahjaksi kolme kirjaa. Poikaystävälle Ian Flemingin Timantit ovat ikuisia, äidille yhden kirjan, jonka hän varta vasten pyysi, ja sitten isälle Top Gearin Maailman parhaat autot.

Mikä tänä vuonna lukemanne kirja on tuottanut teille suurimman pettymyksen?

Petyin Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Odotin ehkä hieman liikaa kirjalta, eivätkä odotukseni todellakaan täyttyneet. Lisäksi petyin Enrique Morielin Ajattoman kaupungin varjoihin. Takakannessa luvattiin jotain yhtä hyvää kuin Meren katedraali ja Tuulen varjot ja molemmat kirjat lukeneena otin tietenkin innoissani kirjan mukaani. Se ei ollut samanlainen ja se oli ehkä huonoin kirja mitä luin viime vuoden aikana.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Aavis - 16.01.2014 01:09:29
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013?
Minulla on jo pitkään ollut tapana lukea ihan liikaa kirjoja uudelleen, mutta toisaalta uusien tuttavuuksien joukosta ei tainnut löytyä mitään erityisen sähähtävää ihanuutta. Sellaiselle miellyttävälle ysin tasolle nousi kuitenkin esimerkiksi Joanne Harrisin Appelsiinin tuoksu ja klassikkokirja Fahrenheit 451. Myös Kamila Shamsien Poltetut varjot oli suurimmalta osin ihana ;>

Kuinka monta kirjaa luitte?
98 joista 48 ennen lukemattomia ja vain aivan muutama uusi julkaisu.

Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?
Olisi kivaa lukea 53 uutta kirjaa eli suurin piirtein viikoittain jokin. Lisäksi haluaisin pyrkiä lukemaan keskittyneemmin ja pysähtyä miettimään enemmän sitä mitä luen. :D En toki tarkoita, että kiirehtisin nytkään erityisemmin, mutta joskus tuntuu, että voisi ottaa enemmän aikaa sanojen arvostamiseen. Itse kirjojen määrälle en siis halua asettaa tiukkaa tavoitetta, vaan viettää yleishyvän lukuvuoden (haha Dx) - ja ehkä myös vuoden, jolloin teen jotain muutakin kuin välttelen opiskelua ja elämää vanhan fiktion parissa...

Mikä tänä vuonna lukemanne kirja on tuottanut teille suurimman pettymyksen?

Petyin Johanna Sinisalon Ennen päivänlaskua ei voi. Odotin ehkä hieman liikaa kirjalta, eivätkä odotukseni todellakaan täyttyneet.

Minäkin luin viime vuonna tuon saman kirjan ja fiiliksetkin vähän tuon suuntaisia. En toki sano kirjan olleen huono (itse asiassa luin kymmeniä huonompia, kun taas Sinisalon kirjassa oli myös kohtia ja hahmoja, joista oikeasti pidin hurjasti). Ennen päivänlaskua ei voi oli todellakin erilainen kuin odotin eikä täyttänyt odotuksia, osittain koska sitä on hehkutettu niin kovasti. Ehkä kirja sijoittui liiaksi vieraaksi jääneeseen maailmaan osuakseen kunnolla. Enkä tarkoita peikkometsiä  ;D Myös loppuratkaisu jäi omalla kohdallani vähän pettymykseksi.


Tässä tämän vuoden puolella ei ole vielä päässyt oikein kunnolla vauhtiin, mutta mitä nyt olen hiukan täydentyneitä hyllyjä sekä kirjastopinoja katsellut, ei se ainakaan lupaavan lukemisen puutteesta johdu... Tällä hetkellä tahkoan uudelleen Tuulen viemää, jota on jotenkin tullut katseltua jo puolitoista kuukautta keskeneräisenä, seuraavaksi Dickensiä ja Edita Morris. Ja vähän viime vuoden puolella kesken jääneen operaatio Annan jatkamista.
Otsikko: Vs: Kirjat & kirjasarjat #2
Kirjoitti: Fiorella - 17.01.2014 19:27:54
Mitkä olivat parhaat kirjat, jotka luitte vuonna 2013? Kuinka monta kirjaa luitte tänä vuonna? Mikä on teidän ensi vuoden tavoitteenne (jos asetatte sellaisen)?

2013 oli huonohko vuosi taas, laskin juuri että tulin lukeneeksi 66 kirjaa, minusta se on aika vähän, mutta olen toisaalta ollut tosi kiireinen, ja joukkoon mahtui myös monta englanninkielistä kirjaa, joita lukee suhteessa hieman hitaammin kuin suomenkielistä. (Saman verran kuin 2011, jolloin luin 65 kirjaa, ja 2012 taisin päätyä lukuun 93 kpl.) Minulla ei yleensä ole muita lukutavoitteita kuin että löytäisin mieleisiä kirjoja, usein tutkin netistä uusia julkaisuja sekä maailmalta että Suomesta niitä löytääkseni. Yksi käytännön tavoite, jonka tänä syksynä aloitin ja aion jatkaa, oli käydä ylitsepursuavia kirjahyllyjäni läpi ja lukea uudelleen sellaisia kirjoja, joita voin sitten luettuani pistää kiertoon kirjaston kirjanvaihtopisteeseen. Kirjamakuni on kuitenkin jonkin verran muuttunut vuosien varrella ja suoraan sanottuna joitakin vanhempia käännöstekstejä on tuskaa lukea. Muutamia kirjoja olenkin pistänyt eteenpäin ja ostanut alkuperäiskielisen teoksen tilalle ihan tarkoituksella.

Tämän hyllystä poisto -projektin myötä törmäsin muutamaan Barbara Michaelsin kirjaan, ja yllätyin siitä, että edelleen viihdyin kuitenkin niiden parissa. Tein nettihaun ja huomasin, että kirjailija oli kuollut suunnilleen edellisellä viikolla ja ajattelin että vanhojen hyvien aikojen muistoksi luen kaikki hänen kirjansa, joita kirjastosta löydän. Eihän niitä montaa enää siellä ollutkaan, kun ovat varmaan sieltäkin poistaneet, joten ostin myös sitten muutaman englanniksi muutamalla parilla dollarilla ja ajattelin pistää nekin sitten eteenpäin. Michaels lienee vieraampi ainakin nuoremmille lukijoille, joten lyhyesti kerron että hän kirjoittaa sellaisia hieman mystisiä tarinoita, joissa yleensä on joku vanha kartano jossa joko kummittelee tai on muuten tekeillä jotain omituista, sekä sellaisia Egypti-teemaisia juttuja, joissa yleensä on joku vähän feministihenkinen tutkija-nainen. Oma suosikkini Michaelsin kirjoista on Askel pimeään, jossa on sellainen hieman sulkeutunut, suurinenäinen ja vähän mystinen mies (jollaisia rakastan kirjoissa, kuten varmaan minut tuntevat tietävätkin). Sen jätin vielä hyllyyn muistoksi. :D

2013 luettuja kirjasuosikkejani olivat (listattuina luku- eikä paremmuusjärjestyksessä):

Joanne Harris: Persikoiden aikaan (Odotettu uutuus, nautin tämän lukemisesta enemmän kuin Karamellikengistä)
Veera Vaahtera: Rakkautta, vahingossa (Miten lumoavaa ja hyväntuulista kotimaista chic littiä!)
Jyrki Erra: Kaunasin sivut (Positiivinen yllätys, en olisi osannut odottaa että kiinnostuisin näinkin paljon.)
Preston & Child: The book of Death (Tämän trilogian päätösosa matkasi mukanani ympäri maailmaa ja piti otteessaan kuten edellisetkin. Hiljattain ilmestyneet käännöksenä, suosittelen tämän kaksikon kirjoja kovasti! Ostin kolme seuraavaa osaa jo englanninkielisenä, ne odottavat lukujonossa parhaillaan. Luin myös samojen kirjoittajien kirjan Kirottu kuilu, josta pidin myös. Nämä näkee kuin elokuvana silmissään lukiessaan, minä ainakin.) 
Carlos Ruiz Zafon: Marina (Tämä pikku satu lumosi makaaberilla kauneudellaan, ja piristi nuoruudellaan parin synkeän edelliskirjan varjoa.)
Eowyn Ivey: Lumilapsi (Puhutteli ja kiehtoi, tykkäsin tästä paljon ja ostan varmasti itsellekin kunhan tulee edullisesti vastaan.)
Pauliina Rauhala: Taivaslaulu (Antoi mielenkiintoisen näkökulman aiheeseen ja yllätti olemalla erittäin kauniskielinen ja miellyttävä kirja lukea siihen nähden, että aihepiiri on raskaanpuoleinen.)
L.M.Montgomery: Sininen linna (Rakas, rakas kirja kaukaa varhaisnuoruudesta asti! Luen säännöllisesti uudelleen ja pidän siitä aina yhtä paljon. Ja haluan oman Barneyn ja kotoisan mökin metsän keskellä.)
Johanna Sinisalo: Auringon ydin (Tavallaan erittäin epämiellyttävä aihe, mutta kiinnostavalla tavalla kouk