Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Kaatosade - 18.10.2007 13:28:45
-
Disclaimer: J. K. Rowling omistaa Potter-universumin, en minä. En myöskään saa minkäänlaista korvausta hänen luomuksillaan leikkimisestä.
En omista myöskään ficissä esiintyvää laulua.
Otsikko: Koko rahalla
Kirjoittaja: Picca
Beta: -
Ikäraja: S
Paritus: Harry/Draco
Genre: Huumori, fluff
Summary: Suuressa salissa pelataan erästä haastepeliä.
A/N Tämä on vastaus edellisessä Finissä olleeseen leikkihaasteeseen, pelin säännöt selviävät lukemalla.
Koko rahalla
Suuren salin tunnelma oli jännittynyt ja Harry kuuli ihmisten hälisevän uteliaina koko päivällisen ajan. Monet yrittivät syödä niin nopeasti kuin suinkin saattoivat, jotta saisivat tietää, mistä oli kyse.
Sinä aamuna oli tiedotettu, että kaikki halukkaat oppilaat saisivat jäädä päivällisen jälkeen saliin ja kaikkia oli kehotettu ottamaan pikkurahaa mukaan. Vaikka monet kasvot varsinkin luihuisten pöydässä näyttivät epäileviltä, kukaan ei poistunut syötyään.
Lopulta lautaset ja ruoantähteet katosivat. Dumbledore nousi seisomaan opettajien pöydän takana eikä näyttänyt välittävän lainkaan siitä, että hänen vierellään istuva Kalkaros näytti saaneen ateriakseen mädän sitruunan.
”Olette tietenkin kaikki malttamattomia kuulemaan tämän illan ohjelmasta”, Dumbledore sanoi. ”Yleensä emme tue tällaisia ohjelmanumeroita, mutta tarkoitus on tällä kertaa niin hyvä, että uskon tämän olevan kaikkien mielestä hyvä idea. Mutta siitä saa kertoa enemmän se, jonka keksintöä tämä on. Ole hyvä ja tule eteen, neiti Granger.”
Harry hieroi korviaan varmistaakseen, ettei niissä ollut mitään vikaa. Ron puolestaan oli pudottanut leukansa ja vain se, että pöytä oli välissä, esti sitä tipahtamasta lattialle saakka.
”Hermione, mitä…?”
”Mikset kertonut meille, että…?”
”Shh!” Hermione sihahti ja nousi paikaltaan. Hän silotteli pörröisiä hiuksiaan sen verran kuin suinkin oli mahdollista ja asteli vakaasti salin eteen. Muutamat luihuiset näyttivät harkitsevan vakavasti salista poistumista, mutta olivat kuitenkin liian uteliaita lähteäkseen.
Hermione selvitti kurkkuaan ja alkoi puhua epävarmalla äänellä, joka kuitenkin pian voimistui. ”Kuten me kaikki tiedämme, taikamaailma on jo lähes sodan partaalla ja jo nyt monet ovat kärsineet siitä”, hän sanoi. ”Pyhän Mungon sairaala on saanut hoidettavakseen paljon hankalia tapauksia, joiden hoitamiseen tarvitaan paljon resursseja. Siksi ehdotankin, että me kaikki kantaisimme oman pienen kortemme kekoon ja avustaisimme hiukan.”
”Miksei hän voisi laittaa pystyyn keräystä sitä varten, että saisin hankittua itselleni uudet kaavut?” Ron mutisi hyvin hiljaa ja ilmeisesti kuvitellen, ettei Harry kuullut. Harry vain tuhahti – hän oli valmis lahjoittamaan sairaalalle kasan kaljuunoita vaikka heti.
Oppilaat liikahtelivat hiukan levottomina ja sipisivät. Tämä ei kuulostanut hauskalta. Kaikki olivat odottaneet, että ohjelma olisi hauskaa.
”Älkää olko noin vakavia”, Hermione sanoi ja väläytti häikäisevän hymyn jokaiseen tupapöytään. ”Tarkoitus on hyvä ja vakava, mutta en aikonut vain laittaa hattua kiertämään. Ajattelin, että pelaisimme erästä haastepeliä, joka on tunnettu jästien keskuudessa.”
Luihuisten pöydästä kuului muutamia vihellyksiä, mutta muuten mielenkiinto oli jälleen herännyt.
”Tässä pelissä jokainen halukas saa haastaa kenet tahansa tekemään jotakin, mutta siitä pitää maksaa hiukan. Haasteen jättäminen maksaa kaksi sirppiä. Haastetun täytyy toimia haasteen mukaisesti tai maksaa kymmenen sirpin sakko haasteen ohittamisesta.”
McGarmiwa nousi tuoliltaan. ”Huomautan tässä välissä, että haasteiden täytyy pysyä hyvän maun rajoissa. Hävyttömyyksiä ei suvaita.”
Vanhempien oppilaiden joukosta kuului pettyneitä huokauksia.
”Näytän, kuinka tämä toimii”, Hermione totesi. Hän laittoi pöydän kulmalla olevaan puulaatikkoon kaksi kolikkoa ja otti sen vieressä olevasta pinosta yhden pergamenttilapun, johon kirjoitti jotakin. Tämän tehtyään hän pudotti lapun suippohattuunsa ja onki sen jälleen esiin lukien sen sisällön. ”Haastan professori Verson hyppimään yhdellä jalalla salin ympäri.”
Myös Verso puhkesi nauramaan kaikkien muiden mukana. Puuskan laannuttua hän nousi seisomaan. ”Minä taidan jättää tämän suosiolla väliin. Tässä sakot.” Hän kilautti kolikot laatikkoon.
Hermione hymyili. ”No niin, kaikki halukkaat tänne ostamaan haasteita.”
Hetken näytti siltä, ettei kukaan halunnut nousta ensimmäisenä. Oppilaat vilkuilivat toisiinsa, mutta lähtivät sitten liikkeelle. Harry kuuli pöytään saakka, kuinka Hermionen laatikkoon kilahteli sirppejä lähes jatkuvana virtana. Oppilaat tungeksivat kirjoittamassa haasteita lapuille ja pudottivat ne kaikki Hermionen hattuun. Jopa Lipetit ja Sinistra ostivat pari haastetta.
”Pitäisiköhän meidänkin?” Harry kysyi Ronilta.
”Kai. Mutta minun pitää keksiä jotain tosi hyvää… en halua tuhlata turhaan.”
”Minä voin ostaa sinulle pari lappua.”
”Taatusti”, Ron töksäytti. ”Ja olisi ihan kiva, jos voisit olla leveilemättä sillä.”
Harryn suu loksahti auki. ”Ei sitten”, hän mutisi ja asteli opettajanpöydän luo. Hän oli ajatellut keksiä jotakin häijyhköä Malfoyn pään menoksi, mutta kun Ron oli tuolla tuulella… Hän virnisteli kirjoittaessaan haastettaan lappuun ja tipauttaessaan sen hattuun.
Vähitellen oppilaat palasivat pöytiinsä odottamaan, mitä tapahtuisi. Hermione ravisteli hattuaan sekoittaakseen lappuja ja kaivoi niistä ensimmäisen esiin. ”Lavender Brown haastetaan laulamaan Tylypahkan koululaulu soolona”, hän luki.
Lavender näytti kauhistuneelta ja kaiveli nopeasti taskustaan sakkorahan päästäkseen haasteesta eroon. Hermione kiitti häntä hymyillen ja luki uuden haasteen, joka velvoitti erään ensiluokkalaisen pojan heittelemään kuperkeikkoja pitkin salin keskikäytävää. Punoittava poika otti haasteen vastaan ja pyöri kuin väkkärä innokkaiden taputusten säestyksellä ennen kuin nousi jälleen seisomaan ja palasi paikalleen pää pyörällä.
Pian Dean oli suukottanut Seamusia nenänpäähän, kaksi korpinkynsityttöä olivat tanssineet valssia Colin Creeveyn laulun tahdissa – Harry oli joutunut peittämään korvansa – ja Kalkaros oli maksanut jo kahdet sakot kieltäydyttyään heittämästä kärrynpyörää tai taikomasta itselleen sarvia.
Tunnelma oli varsin hilpeä ja jopa Ronin suupielet pyrkivät kohti korvia. Yhä useampi oppilas rohkaistui vastaamaan saamaansa haasteeseen. Harryn tyytyväinen mielentila kuitenkin rikkoutui, kun Hermionen ääni lävisti hänen tajuntansa. ”Ja Harry Potter haastetaan tekemään kaksikymmentä punnerrusta.”
Miltei kaikki salin tytöt tirskahtivat odottavasti. Kun Harry leijutti sakot laatikkoon, kuului kollektiivinen pettymyksen huokaus, joka kuitenkin vaihtui ihastuneisiin hihityksiin, kun seuraava haaste luettiin. ”Draco Malfoy haastetaan siirtymään salin eteen onnettareksi, ja hänen on nostettava haasteita paidatta.”
Ennen kuin Harry huomasikaan, hän oli huokaissut yhdessä tyttöjen kanssa. Ron mulkaisi häntä epäluuloisena ja hän punastui kääntäen katseensa luihuisten pöytään.
Malfoy näytti kamppailevan kahden vaiheilla ja miettivän, halusiko vähemmän paljastaa pintaansa kuin antaa rahaa tarkoitukseen, jota piti turhanpäiväisenä. Lopulta Malfoy näytti päättävän, ettei missään nimessä tukisi Pyhää Mungoa, ja asteli salin eteen ärsyttävän itsetietoinen virnistys naamallaan. Hän riisui paitansa sen suuremmitta seremonioitta, mutta silti jokainen katse salissa oli nauliintunut hänen liikkeisiinsä ja hän tiesi sen mainiosti. Kun hän istuutui tuolille Hermionen viereen, hän näytti jo suorastaan ärsyttävän iloiselta.
Harry tiesi, että hänen pitäisi lopettaa tuijottaminen. Ja heti. Mutta se ei ollut aivan helppoa. Sitä paitsi Malfoy oli huomion keskipisteenä kurkottaessaan kätensä Hermionen pitelemään hattuun ja lukiessaan seuraavan haasteen ääneen. ”Luna Lovekiva haastetaan maistamaan jotakin professori Kalkaroksen valitsemaa lientä.”
Tätä Kalkaros ei suinkaan aikonut jättää väliin, vaan kutsui oitis luokseen pullollisen jotakin vaaleanviolettia. Harry olisi mieluummin punnertanut vaikka sata kertaa alasti kuin juonut sitä, mutta Lunaa ei näyttänyt hirvittävän, kun hän lipui poissaoleva ilme kasvoillaan salin eteen. Kalkaros kaatoi lientä lusikkaan ja Luna hörppäsi sen epäröimättä.
Yleisön suureksi riemuksi Lunan kädet ja jalat nykivät muutaman kerran tanssin askelin ennen kuin hänen naamansa muuttui kirkkaanvihreäksi. Hän ei näyttänyt häkeltyvän siitäkään, vaan palasi Korpinkynnen pöytään loistaen kuin liikennevalo.
Dumbledore taikoi itselleen vaaleanpunaisen mekon, Voro tanssahteli luudan kanssa ja Neville osoitti odottamatonta lahjakkuutta limbossa sujahtaessaan Hermionen ja Malfoyn pitelemän riman ali päälaki miltei lattiaa hipoen.
Malfoy, jonka päähän oli erään haasteen myötä ilmestynyt sievä kukkaseppele, sujautti käden jälleen hattuun ja hänen huulensa kaartuivat pirulliseen hymyyn hänen nähdessään, mitä lapulle oli kirjoitettu. ”Ron Weasley haastetaan riisumaan päällyshousunsa.”
Ron katseli paniikissa ympäri huonetta ja Harry yritti näyttää niin viattomalta kuin suinkin saattoi. Harry tiesi muutamia seikkoja, kuten sen, millaiset kalsarit Ronilla oli, ja myöskin sen, ettei tällä ollut kymmentä sirppiä.
”Harry, auta!” Ron parahti hiljaa. ”Lainaa minulle muutama sirppi… äkkiä!”
”Sinähän totesit, ettet halua minulta mitään”, Harry sanoi ja yritti pitää ilkeähkön hekotuksen sisällään.
”Eh, en minä tarkoittanut sitä niin, ole nyt kaveri…”
Harry pudisteli päätään ja ihmisten kärsimätön mutina ajoi Ronin lopulta tuoliltaan. Kasvot hiuksiaan punaisempina Ron riisui farkkunsa ja paljasti vaaleanvioletit pitkät kalsarit, joissa oli puhpalluroiden kuvia. Kaiken lisäksi housujen lahkeet olivat aivan liian lyhyet ja jättivät ainakin kymmenen senttiä punertavan karvan peittämää säärtä näkyviin. Näky kirvoitti yleisöstä hillitöntä naurua, muutamia vihellyksiä ja aplodit.
Harry epäili, ettei Ron suostuisi puhumaan hänelle koko iltana, mutta se oli ollut sen arvoista. Hänen hymynsä jähmettyi vasta muutaman haasteen kuluttua, kun hänet haastettiin laulamaan serenadi elämänsä rakkaudelle, kuka se sitten olisikin.
Hän huokasi. Oikeastaan hän oli saanut vähemmän haasteita kuin olisi odottanut – hän oli pelännyt, että miltei jokainen tahtoisi haastaa nimenomaan hänet. Hän työnsi käden taskuunsa etsien kymmentä sirppiä varmana siitä, että löytäisi riittävästi.
Tasku oli tyhjä. Harry hengähti epäuskoisena ja koetteli toista taskuaan. Hän oli varma siitä, että taskuun oli jäänyt rahaa edellisen sakon jäljiltä, ja melko reilusti. Nyt ne olivat poissa. Syrjäsilmäinen vilkaisu Roniin paljasti tämän kasvoilla ikävähkön hymyn.
Oppilaat hihkuivat ja kannustivat eikä ollut aikaa käydä tappelemaan Ronin kanssa. Nöyryytys nöyryytyksestä, se tuntui olevan tämän pelin henki. Harry päätti, että säilyttäisi kasvonsa paremmin kuin Ron, ja asteli eteen esittäen niin varmaa kuin saattoi ja toivoen, ettei hänen polviensa tärinä näkyisi.
”Anna mennä, Harry”, Hermione sanoi, kun hän oli päässyt tytön luo. ”Katso suoraan elämäsi rakkauden silmiin ja laula.”
Harry nielaisi, etsi yleisön joukosta Ginnyn punaisia hiuksia ja yritti palauttaa minkä tahansa laulun sanoja mieleensä. Ennen kuin hän onnistui siinä, Malfoy puhui.
”Mistä me tiedämme, että hän katsoo oikeaa ihmistä?”
”Tosiaan. Se on helposti varmistettu.” Hermione heilautti hyväntuulisesti sauvaansa Harryn pään yllä. ”No niin.”
Harry nielaisi uudelleen, entistäkin tukalammin. Hän yritti kääntyä Ginnyn puoleen, mutta se oli mahdotonta. Taika esti häntä teeskentelemästä ja niin hän huomasi vajoavansa toisen polvensa varaan Malfoyn eteen.
”Sä kasvoit poika kaunoinen isäsi majassa”, Harry aloitti tuijottaen Malfoyta, jolla oli edelleen kukkaseppele päässään ja ylävartalo paljaana. ”Kuin kukka kaunis kedolla, vihreellä nurmella…” Näky oli vähällä saada hänet tukehtumaan kuolaan laulun aikana.
Harryn vaiettua salissa kaikui vain tyrmistynyt hiljaisuus. Lopulta Dumbledore alkoi taputtaa ja oppilaat tajusivat yhtyä siihen. Harry laahusti paikalleen vieläkin punaisempana kuin Ron oli ollut. Hän kumautti otsansa vasten pöytää ja nosti vielä käsivarretkin suojakseen.
Hermione yskähti. ”Hm, kiitoksia, Harry. Nostaisitko seuraavan, Draco, ole hyvä…”
Tunnelma salissa oli lätsähtänyt kuin Petunia-tädin kohokas. Harryn esityksen jälkeen steppaava Crabbe ei jaksanut huvittaa ketään, ei liioin mielikuva Kalkaroksesta laulamassa tangoa, mistä haasteesta liemimestari tietenkin kieltäytyi kasvattaen kassaa. Kaikki olivat iloisia, kun viimeinen haaste oli luettu ja Hermione oli sen velvoittamana esittänyt soittavansa ilmakitaraa.
Hermione kiitteli osallistujia, McGarmiwa kertoi toimittavansa pelin tuoton oitis sairaalalle ja kaikki, jotka oli pelin aikana loitsittu jotenkin, saivat entisen värinsä ja vaatetuksensa takaisin. Ihmiset alkoivat poistua salista erittäin äänekkäästi hälisten.
”Mennään”, Ron sanoi hiljaa, kun miltei koko sali oli jo tyhjentynyt.
Harry ei vastannut. Hän lepuutti edelleen otsaansa pöydällä silmät kiinni ja yritti käsittää, mitä oli juuri tullut tehneeksi.
”Ihan totta, kaikki muut ovat jo menneet…”
Harry oli hiljaa.
”Hei, sori, mistä minä olisin voinut tietää, että se olisi niin paha? Sinä panit minut riisumaan housuni!”
Harry oli edelleen hiljaa eikä liikkunut.
”Sen kun menet, Weasel”, kuului laiska ääni. Harry vastusti halua kääntyä katsomaan ja tarvitsi siihen kaiken tahdonvoimansa. ”Ehkä hän ei kaipaa seuraasi juuri nyt.”
”Eikä sinun!” Ron totesi.
”Oletko ihan varma?”
Ronin askeleet loittonivat vastentahtoisesti. Harry oli erittäin tietoinen siitä, että äänen omistaja istuutui vähän matkan päähän Rohkelikon tupapöydälle. ”Vai niin, Potter. Täytyy tunnustaa, että se oli hiukan yllättävää.”
Harry mutisi jotakin niin hiljaa, ettei hän saanut siitä itsekään selvää.
”Se oli muuten paskimmin laulettu serenadi, jonka olen koskaan kuullut”, Malfoy jatkoi ja heilutteli jalkojaan.
”En oikein ikinä ajatellut, että minun pitäisi harjoitella sellaista”, Harry sanoi ja kurkisti vaivihkaa toisella silmällä. ”Sanoisin, että se tuli hiukan äkkiä.”
”Harjoittele vähän ja palaa asiaan sitten.”
”Sopii, jos lupaat käyttää kukkaseppelettä. Se oli oikein sievä.” Harry oli jo kohottanut katseensa kokonaan ja ennätti nähdä veikeän hymyn Malfoyn kasvoilla ennen kuin tämä hypähti alas pöydältä ja poistui salista pysähtyen piloillaan heittämään lentosuukon sen ovelta.
”Voi luoja”, Harry sanoi hiljaa itsekseen ja iski otsansa vielä kertaalleen pöytään. Hän muistutti itselleen, että hänen pitäisi tappaa Hermione ja Ron, ja lähti kohti tupaansa jalat tuskin koskettaen maata.
-
Hauska ficci :D Mielikuva ilmakitaroivasta Hermionesta seuraa minua varmasti hautaan asti... Nokkela, uudenlainen idea. Hahmot ihan IC. Rakastan H/D paritusta mutta olisin lukenut tämän ficin ilman sitäkin, niin viihdyttävä se oli loppuun asti. Ehdoton huippukohta...
”Sä kasvoit poika kaunoinen isäsi majassa”, Harry aloitti tuijottaen Malfoyta, jolla oli edelleen kukkaseppele päässään ja ylävartalo paljaana. ”Kuin kukka kaunis kedolla, vihreellä nurmella…” Näky oli vähällä saada hänet tukehtumaan kuolaan laulun aikana.
Luvcraft kiittää :o
-
IHANA <3 :D mä olin kuolla nauruun täällä :'D Ronia ja Harrya kävi vähän sääliks :D
Kiitoos :P
- av
-
Voi äly! Rankan shoppailupäivän jälkeen tulin väsyneenä tietokoneelle. Se väsymys kyllä katosi hetkessä kun aloin lukemaan tätä ficciä ;D Mahassa kutkuttaa vieläkin :D Ihanan paljon Kalkaros sai haasteita ;)
Ei ollut mikään monimutkainen juoni, mutta eipä sen one-shotissa tarvi ollakkaan. Monesti yksinkertaisin onkin se toimivin^^. Erittäin huvittavaa ja piristävää luettavaa, kiitos siitä.
Niin, ja lisäpiste Dracon kukkaseppeleestä!
-
Olipa ihana nauraa pitkästä aikaan, sitä ei olekaan tullut harrastettua muutamaan päivään. (: En todellakaan fanita HooDeetä, mutta sinun kirjoittamanasi sitä jaksaa lukeakin. <: (Kiitos FF100-taulukkosi, muuten en olisi koskaan lukenut tätä.)
Harry-parkaa kävi vähän sääliksi, vaikka nauroinkin lähes vedet silmissä.<3 Toinen oli niin suloinen. Ja Ron! Hänelle taisin nauraa enemmän kuin Harrylle. ^^ Ja Draco pirulainen, jäi nyt hieman epäselväksi, mitä näillä kahdella oikein on. Ihan kuin jo valmiiksi olisi ollut jotain, mutta toisaalta taas.. Ei. Mutta Dracon laiska ääni oli mukava kuvitella, kiitos taas vaihteeksi ihanasta luettavasta. <:
[size=50]Vitsi, nyt tuli kauhea halu lukea lisää HooDeetä. Oookeiin söpöä ja fluffista, kouluaikoina. Sinä ilkeä! ]
-
Jooh... Mutta tota... ööh...
*köhh*
Ekan kerran kun luin tän Fini vol. kakkosessa repeilin erittäin monesti, mutta ei tää enää naurattanu, kun tiesi jo mitä tulee tapahtumaan.
Mutta kuitenkin sangen piristävä ja suloinen fic. (:
Ja jo se, että H/D:stä saa näin ihunaa k7-ikärajalla, on upea suoritus! ;D
Anygays, tykkään edelleen kovasti. Kirjoitat hienosti ja etc etc...
~Apsu kiittää
-
H.P Luvcraft: Hermionen hiukset epäilemättä heiluu aika komeasti ilmakitaroidessa. Hauska mielikuva. Piti leikkihaasteeseen keksiä jotain ja tuli sitten tuo peli mieleen.
avada: Vähän kävi kieltämättä kummallekin nolosti. Mutta siitäs saivat, kun kinasivat...
Wave: Kalkaros on ehkä salaa suosittu? Tai sitten ei...
Arte: Säälittävän huvittavia pojat kieltämättä. Imartelevaa, jos minun hoodeitä jaksaa lukea muutkin kuin parituksen fanit. Ja minulta tätä kamaa muuten löytyy, ja tulee koko ajan lisää, vaikka kirjoitan paljon muutakin.
April: No mutta, hoodeehan on ihanaa ikärajasta riippumatta.
Kiitän ja kumarran kaikista kommenteista. :D
-
Voi herranen aika! :D Olipa kerrassaan ihana ficci. ^^ Kikatuksestani ei meinannut tulla loppua!
Minä kyllä tykkään HooDeestä aika paljonkin, mutta harvemmin on tullut luettua pojista mitään näin alhaisella ratingilla ja varsinkaan jotain näin tavattoman suloista! ^__^ Vähän kyllä kävi sääliksi tuo Harry, mutta toisaalta ei sit kuitenkaan.... :o
Tämä tosiaankin piristi päivää, kiitokset. :D
-
Tämä oli hyvä. Täytyy kyllä sanoa, että Ronin puhpallurapökät olivat ehkä vähän liikaa. Mutta joo. x)
Haasteet oli hyvin keksitty, tuli ihan mieleen se vanha Leikki-haaste. Oliko tämä tehty siihen? Muistelisin nimittäin lukeneeni tämän joskus aikaisemmin. Tuo Harryn rahan tuputus ja serenadin laulaminen vaikuttivat jotenkin tutuilta. Täytyy muuten tässä yhteydessä mainita, että pidin erityisesti Dracon suhtautumisesta siihen serenadiin.
Enpä sitä tiedä, mitä muutakaan sanoa.
-
Ennen kuin Harry huomasikaan, hän oli huokaissut yhdessä tyttöjen kanssa.
Aww
Taika esti häntä teeskentelemästä ja niin hän huomasi vajoavansa toisen polvensa varaan Malfoyn eteen.
”Sä kasvoit poika kaunoinen isäsi majassa”, Harry aloitti tuijottaen Malfoyta, jolla oli edelleen kukkaseppele päässään ja ylävartalo paljaana. ”Kuin kukka kaunis kedolla, vihreellä nurmella…” Näky oli vähällä saada hänet tukehtumaan kuolaan laulun aikana.
:'''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''''DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
-
LunaLoony: Matala rating on välillä kivaa vaihtelua, söpöstelyä. Kiva, että huvitti.
Sierra: Älä nyt sentään ihan kokonaan tukehdu. Harryn luihuismaista puolta näkee liian harvoin, pitääkin yrittää paikata asiaa.
hobby: Kyllä, tämä on se leikkihaaste-ficci, mikä kyllä tuolla alussa lukeekin. Eli muistat ihan oikein. Draco ja serenadi... <3
Smile: Hih, pidän tuosta laulukohdasta itsekin.
Kiitoksia teille kommenteistanne. :)
-
Pakko kirjoittaa, en yleensä kommentoi kovinkaan ahkerasti, mutta nyt viisastuin ;) Luin tämän eilen, ja olin jostain puolivälistä asti silmät vesissä ja mahamakkarat rullalla. Hauskinta tässä oli se, ettei väkisin yritetty mitään, niinkuin parodiat tuppaa menemään. Oli just sellasia tilanteita, mitä saattaisi melkein tulla vastaan omassakin elämässä, ja hahmoihin osasi samaistua ;) Mulla oli naama varmaan ihan yhtä punasena, kun Ronilla ja Harrylla, vaikkakin eri syistä. Kiitoskumarrushatunnosto. Lisää tälläisiä.
-
Awww <3 Oon lukenu tän varmaan Fini 2 sillo joskus mutta ei tullut ikinä kommentoitua... Ihana idea! Todella hauska fic : )
Mun kävi kyllä Ronia sääliks : P
Ja Malfoy kukkaseppeleessä voi elämä :'D *virnu*
Oli piristävää tulla pitkästä aikaa käymään hunajaherttuassa ja sitte vielä törmätä tälläseen ihanaan ficciin, kiitos siitä!
-
ei tää voinnu loppuu viel!!! jäi ihan selvästi kesken!!!!!! XDmiten niille käy? kuoleeko hermy ja ron? liika kysymyksiä! juu, tykkäsin tosi paljon! hauska idea!
-
hienoahienoahienoa!
Tämmöset pelit on hauskoja :---D
Aika köpelösti Harrylle kyllä kävi, mutta joo, kukapa ei dracoa rakastaisi?
-
kuolin. oikeesti. liian paljon pidäteltyä naurua.
EI TÄLLÄISTÄ ! : DD tai siis joo, lisää tälläista, mut ei kumminkaan... rupes hävettää ! toivottavasti en ite joudu tollasen eteen.
rakentavaa löytyisi kiven alta, mut muurahaiset kerkes syödä ne.
> hannde
-
Voi ei, voi, voi, voi ei. Olen lukenut tämän niin montakertaa, mutta aina olen onnistunut sotkemaan sivun ja sitten se on vaan jäänyt, mutta nyt olen taas täällä.
Niin siis asiaan Tämä on tosi hyvä ficci pidin kovasti kun Dragoliini oli lavalla ja harsu laulo serenaadia. ;D
Voin kuvitella: Hieman epävireinen ääni, unohtelee sanoja, hyräilyä, tuijotusta ja kaikenkukkuraksi niin nolostunut ettei enää uskalla liikkua vaan alkaa tuijottaa omia jalkoja. Niin mä ainakin olisin tehnyt... :-[
-
Ihanan söpö loppu! Ja hauska alusta loppuun. :D Kiitän tästä herkusta.
-
Aivan ihana fic! Nauran täällä vieläkin kuin joku mielipuoli! ;D :P
Hahmot olivat ihanan IC ja kiva kun Harrykin oli välillä hiukan pirullisempi, vaikka Ronia käy kyllä vähän sääliksi... :D
Ja se serenadikohta, VOI LUOJA ;D :D Aivan mahtava. Voin hyvin kuvitella sen! ;)
Anteeksi hymiöiden liikakäyttö, mutta tämä vain oli niin upea! Kiitos tästä! <3
-
Hahaha, aivan mahtava! ;D
En osaa muuta sanoa. Mahtava. Oioi, herra isä miten hauska tämä oli! Ja suloinen. Toimi hyvin pienellä ikärajalla.
Hoo, oli pakko lukea kolmeen kertaan. Oli joka kerran yhtä hauska. Vitsit kun Kalkaros olis vastannut johonkin haasteeseen (mutta eipä tietenkään, Kalkaros kun on ::)).
-Superi
-
Tää oli aivan loistava ;D Spinoff vähän korkeammalla ikärajalla olis kiva ;)
-
Oi että tämä oli suloinen ficci ja nauraakkin sai vaikka kuinka :D Voi Harry parkaa. Tuo laulu kohta oli kyllä suosikkini koko ficissä. :) Idea oli mahatava.
-
Mwahahaa, kuuntelinpas tämän PodFiccinä (tähänhän voisi laittaa vaikka linkin?) ja hauska oli, ihana fic :) Monipuolinen ja hauska, muttei kuitenkaan yltiöhumoristinen ^^
-
Ennen kuin Harry huomasikaan, hän oli huokaissut yhdessä tyttöjen kanssa.
:D :D
Ihana. Hauska ja suloinen, tällainen yhdeltä istumalta luettava piristysficci, thanks. Ja minullekin jäi erittäin kutkuttava mieliala, kun en varmudella tiedä, että mitä Draco ajatteli koko jutusta. Voin vain kuvitella sen ilmeen, kun Harry alkoi laulaa... Mutta ilmassa on ihan varmasti jotain siltäkin puolelta, kyllä ne vielä yhteen päätyvät. *nodnod*
-
Aww mikä fic! ;) Että oli hauska... Kiitos lukunautinnosta ja nauruista! ;D Nyt en saa tähän mitään edes hieman järkevämpää, koska nää näppäimet on jotenki rikki(eikä ees oo tekosyy! :D) jjoo ihana oli.
-
Mä voisin melkein haastaa sut oikeuteen tapon yrityksestä, mä nauroin täällä meinaan niin etten meinannu saada henkee. Tossa laulu- kohdassa tietty :D Ja sen jälkeen piti vähän aikaa olla käsien lomassa ja rauhottua.
Tässä oli sama idea kun yhessä toisessa mun lukemassa ficissä (tää tosin on aikasemmin kirjotettu), ja ajattelin et erookohan tää siitä mitenkään. Mut eroshan tää, ja tosi rankasti :D
Toi loppu jäi tosin vähän harmittaan, oisin oottanu et Harry ja Draco ois päätyny jotenkin yhteen, mut menihän se näinkin.
Kiitti <3
-
Tämä on kyllä ihana, tosi leppoisa ja hyväntuulinen ficci. Olen lukenut tämän(kin) joskus aikaisemmin, mutta en ole laiskuuksissani kommentoinut, joten koetan nyt vääntää jotain kommenttia.
Kaikki haasteet olivat hauskoja ja tykkäsin kovasti vähän realistisemmasta tyylistä, sillä tämä olisi menettänyt viehätyksensä jos haasteet olisivat olleet härskimpiä. Loppukin oli kiva ja nyt voi sitten miettiä, että mitä sen jälkeen tapahtuikaan.
Draco ja kukkaseppele! <3
-
APUAAAAAAA tää oli siiis kertakaikkiaan PARAS ficci minkä mä oon ikinä lukenu <3___________<3 en tiiä mitä muuta voisin sanoo, ko et hymyilen & naurahtelen vielki tälle 8)))
EHDOTTOMASTI jatkoaaaa 8)))
rakastuin <3
-
Vau tää oli ihan älyttömän hauska! Mä en yleensä ees jaksa nauraa huumorificeille, koska ne on jotenkin teennäisiä ja sellasia tekohauskoi, mutta tää oli oikeesti hauska. Sun kirjotustyylis on eläväistä ja tosi kivaa.
Harmi, että tää oli oneshotti, olisin voinut lukea enemmänkin.
Kiitos tästä ♥
-
i-h-a-n-a!
Sä se vaan osaat, ei voi muuta sanoa :)
-
Ei hitto : DDDD
Tää oli ihan loistava :''D
Aa en pysty lopettaa virnistelemistä :D tää oli ihana ja lollailin noille haasteille ja aaaaa kuolin niin pahasti ku Harry polvistu siihe Dracon eteen ja aww : DDDD
Lopetus oli kans loistava ja Draco oli sopivan IC ja se lentosuukko oli ihana :D
aw en osaa kommentoida järkevästi mutta kiitos tästä :: D
-
Lyhyesti suuri kiitos nauruista, hyvin nautinnollista lukemista :D
Pitemmästi aargh tämä oli jotain sanoinkuvaamatonta, koin suurta henkistä tuskaa siinä nimenomaisessa kohdassa kun Hermione loitsi sen taian koska arvasin heti mitä tapahtuu... Sitten iski tunteiden sekamelska, olin innoissani, hermona, onnellinen ja koin valtavaa myötähäpeää. Hakkasin sänkyä ja jalkoja ja päätä ja itkunauroin sitten loppuficin voi hyvää päivää haluun lukea lisää tämmöistä!
Oikeasti ihan lyömätön ficci pointsit sulle heh♥
-
Voi miten söpöä. :-*
Toi peli idea oli tosi hauska. Harvoin luen mitään tälläsii mut nyt ei ollu parempaa tekemistä ni aattelin et miksi ei. :) Ja kannatti lukea, sillä piristi iltaa ja maha on yhä kipee ku piti pidätellä nauramista. (koko perhe kotona, enhän mä nyt voi täällä yksikseen ruveta nauramaan. Pitäis mua hulluna) ;D
Kävi niin sääliks Harryy ku se kuuli mitä sen pitää tehä. Laulaa serenadi koko koulun edessä. ;) Voi hemmetti ja vielä Dracolle. :D Siinä kohtaa piti pidätellä eniten naurua.
Ja se loppu oli niin hyvä, ku Draco puheli Harrylle. Sit se lentosuukko vielä *reps ;D
-
Iiiiihiiii!!! Oisin halunnu olla siellä ku Draco riisu paitansa aw oikeestaan oisin halunnu olla Harryn tilalla tai ehken sitteskää mutt kuuuummiski hehee nauroin tääl vaa aawaw oooiiih, krhm joo...
with luv
Zirius :-*
-
Tosi hyvä ja hauska! ;D Oli ihan pakko lukea heti uudestaan. Kivaa ku näin matalalla ikärajallakin saa jotain näin viihdyttävää aikaan! :D
-
Mulla on sellainen mielikuva että olen aikaisemminkin lukenut tämän, mutten ole nähtävästi kommentoinut???
Nyt sitten jätän puumerkin! Tässä oli kyllä todella hyvä idea. Jotenkin niin Hermionen tyylistä tuollainen hyväntekeväisyys.
Erityisesti Dracon pohdinta, että ottaako paidan pois vai maksaako, nauratti kovasti! :)
Myös tuo loppu oli jotenkin söpö. Tälle voisi hyvin tehdä jatko-osia, mutta ehkä parempi one-shottina!
Kiitoksia!
-kakku.
-
Oijoi kun oli söpöä :D
Sait mut tosi hyvälle mielelle, kiitos! (:
-
Uijuijui. Olen lukenut aikoja sitten ja kommaus unohtunut taas kerran. Aivan ihana siis. Söpö... Mm kiitos
-
Uiii <3<3<3 *fanityttökiljuntaa* ihan äärettömän söpö!! Ja pisteet siitä, että näin matalalla ikärajalla sait tällaista herkkua aikaiseksi!! Aww-kohtauksen aiheuttu ihan ekaksi se, kun Harry alkoi huokailla muiden tyttöjen kanssa. Ja nauratti se kyllä aikalailla ;D Ja voooi, elämänsä rakkaus <3<3 Mahtoi Harrysta tuntua kamalalta kun tällainen tehtävä raukalle lykättiin.. Ginnystäkään ei varmaan ollut kovin hauksaa..
Ihana pikkuinen fluffy-huumorificci, kiitokset!!
-Ways
-
Olen juonut ihan liian vähän kahvia kommentointiin, mutta eikö ajatus ole tärkein? :D
Pidin ficistä, vaikka H/D ei kuulukaan suosikkiparituksiini. Idea oli kuitenkin hauska ja mukana oli sopivasti huumoria. Hieman häiritsi se, että Ron nimenomaan laittoi tuon käskyn Harrylle, kun hän ei kuitenkaan pitänyt Harryn ja Ginnyn suhteesta (ainakaan aluksi) ellei hän sitten ajatellut Chota. Toisaalta tuollaisen tempun voisi Ronilta odottaakin, kun Harry teki omansa Ronille. Se nyt oli kuitenkin sivuseikka, kun haaste Harrylle oli itsessään hauska ja Hermionen pikkuloitsu juuri oikea lisä. :3
Lopussa Dracon ja Harryn sanailu oli ihanaa. <3 Ei mitään rakkauden tunnustuksia vaan mukavan ilkikurista sanailua. ;)
Kiitos! <3
-
Tulin varta vasten etsimään tämän käsiini, koska oli ollut kamala päivä ja tiesin tämän kohottavan mielialaani ja varmasti vievän ajatukseni ihan muualle ja huomasin, että en ainakaan täällä ole koskaan kommentoinut tätä. Ja korjaan asian nyt. Minusta tämä on jopa jo legendaarinen, tuli kivan vanhanaikainen fiilis Tylypahkasta ennen sotaa, kevyestä fiiliksestä ja ihanasta preslashista. Ja hyvin tehtynä rakastan myötähäpeän tunnetta ficeissä, huumori ficeissä ainakin. :D Nyt tarvitsin sitä erityisen paljon, koska se tunne jos mikä saa unohtamaan ihan minkä tahansa ikävän ajatuksen, kun ei voi olla kuin kauhistelematta kaikkea tapahtuvaa. Jos tämä tulisi ruudulta, katsoisin sitä sormien väleistä, koska ei voi katsoa mutta on pakko katsoa. Se tunne on ihana viemään kunnolla ficin maailmaan ja pois missä itse olen omassa maailmassani. Olit luonut sen fiiliksen niin hyvin ja se tulikin vähän yllättäen, vaikka alkuun olin ihan yhtä epäileväinen kuin Harry ja muut oppilaat, että mitä tästä tulee, mutta sitten tuli kiva fiilis hauskoista haasteista ja sitten se iski. Ai hitto vie ja voi Harry raasua. :'''')
Menin jo asioiden edelle. Se mikä tässä sai tuntumaan myös ihanan vanhanaikaiselta, vanhalta kunnon hodoeeltä, oli myös kaikki lyhyetkin kuvaukset hahmoista.
"Miksei hän voisi laittaa pystyyn keräystä sitä varten, että saisin hankittua itselleni uudet kaavut?” Ron mutisi hyvin hiljaa ja ilmeisesti kuvitellen, ettei Harry kuullut. Harry vain tuhahti – hän oli valmis lahjoittamaan sairaalalle kasan kaljuunoita vaikka heti.
Pari lausetta ja tässä todella ovat Harry ja Ron. Samoin Kalkaroksen vastustus haasteleikkiin - mädäntynyt sitruuna oli erinomainen sanavalinta! - tai Lunan suostumus juoda jotain Kalkaroksen lientä. Mielestäni Harryn ja Ronin pikkumainen toistensa nöyryyttäminen tuntui heiltä itseltään, koska se lähti niin pienestä ja sellaisia teinit ovat, eikä ajatella, mihin se voisi mennäkään. Ja mihin Ronin alun valitus Harryn leveilystä rahoillaan sitten menikään. Oi ja että Draco puntaroi lahjoituksen ja pinnan paljastamisen välillä, tosi nerokas ristiriita hänelle ja tykkäsin, myös tietty juonen kannalta ;D, että hän päätyi menemään onnettareksi. Dracon huomio siitä, että Harry laulaisi oikealle henkilölle tuntui vähän tarkoituksenhakuiselta. Epäilikö Draco jo jotain siinä vaiheessa, vaikka sanoikin olevansa yllättynyt myöhemmin? ^^
”Se oli muuten paskimmin laulettu serenadi, jonka olen koskaan kuullut”, Malfoy jatkoi ja heilutteli jalkojaan.
Lopetus oli aivan ihana ja tämä oli niin hyvä heitto! Samoin hirveän hauskaa oli miten Harry aikoi mennä murhaamaan ystävänsä. ;D Kiitos tästä tosi paljon, tarvitsin tätä hirveästi ja on kivaa, että tämä edelleen löytyy Finistä, kun haluaa tulla nauramaan ja kiemurtelemaan myötähäpeästä. ^^
-
Oi että mikä helmi löytyi aamupalaksi :D Tämä oli loistava!
Tässä on todella herkullinen ja hauska idea, ja toki myös toteutus on ensiluokkainen. Hermione loistaa elementissään, juuri tuollainen ideanikkari kun on :) Tykkäsin valtavasti myös Harryn ja Ronin asenteista tätä haastehommaa kohtaan.
Tuo serenadi Dracolle, hihittelin niin että meinasin vetäistä aamuteet väärään kurkkuun. Voi Harry parkaa ;D Loppu oli kyllä ihana ja lupasi hyvää tälle kaksikolle. Todella kiva ja toimiva pre-slahs, kiitos tästä!
Vendela