Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Scaramouche - 10.02.2011 14:54:54
-
Author: MadderThanTheCheshire
Translater: Salla
Title: Someone Wake Me Up (http://www.fanfiction.net/s/4760631/1/)
Disclaimer: The only thing I own is the plot, Anna, Brian and Gavin...and I don't exactly own them either. They belong to the six inch green aliens that live under my desk and give me plot ideas in exchange for the dust bunnies they find down there. T/N: En omista tästä tarinasta mitään, minä vain suomennan. Kaikki kunnia kuuluu MTTC:lle ja Meyerille.
Summary:
AU - It's been three years since Edward left Bella, and now she's moving on with her life as a singer in a band. What happens when the Cullen's show up at one of her concerts?
On kolme vuotta siitä kun Edward jätti Bellan, ja Bella on jatkanut elämäänsä bändin laulajana. Mitä tapahtuu kun Cullenit ilmestyvät yhteen hänen konserttiinsa?
Rating: T -> laitoin S, modet saa nostaa/laskea jos tarpeen.
Genre: angst, hurt/comfort
Pairings: Bella/Edward + muut normaalit
T/N: Sain MTTC:ltä luvan suomentaa tämän aivan jumalattoman ihanan ficin, ja toivon että muutkin innostuvat tästä yhtä paljon. Osia tähän on tulossa prologi + 15 lukua + epilogi. Tässä tulee prologi, hope u like it! ;)
Prologue
BPOV
Kolme vuotta sitten elämäni muuttui. Kolme vuotta sitten Edward Cullen perheineen jätti minut Forksiin aikomuksenaan olla palaamatta enää koskaan. Kuuden kuukauden ajan istuin isäni talossa kiertyen syvään masennukseen, tuntien etten ikinä noususu siitä.
Sitten elämäni muuttui uudestaan, tällä kertaa hyvään suuntaan.
Tapasin Annan kesällä vieraillessani äitiäni Seattlessa. Äiti oli lentänyt sinne uuden miehensä Philin kanssa, jolla oli lehdistötilaisuus pienen luokan baseball-joukkueensa kanssa. Löysin Annan sattumalta juhlasalista soittamassa kitaraa, kun kuljeksin ympäri hotellia. Seisoin ovella, vain katsellen hänen soittoaan kun hän hyräili itselleen kappaleita, joita ei ollut vielä kirjoittanut.
Kuunnellessani kitarasta tulvivaa kaunista musiikkia aloin hyräillä hänen kanssaan, tullen mukaan sanoilla hänen lauluunsa. Kuullessaan minun hyräilevän Anna lopetti soittamisen ja kysyi osasinko soittaa jotakin. Sanoin etten osannut, mutta että mielestäni hän oli erittäin hyvä. Kun hän pyysi minua laulamaan, sanoin että laulan vain suihkussa.
Istuimme tunteja juhlasalissa jutellen satunnaisista aiheista. Mistä musiikista pidimme, mistä olimme kotoisin, koulu, työ ja niin pois päin. Huomasimme nopeasti että meillä oli paljon yhteistä ja että musiikkimakumme oli aivan samanlainen.
Sain tietää että Anna oli kotoisin Indianasta ja oli tullut Washingtoniin poikaystävänsä kanssa viikkoa aikaisemmin. Hän oli kahdeksantoista ja todella kaunis. Kun kättelimme ja katsoin häntä silmiin, tiesin välittömästi mikä hän oli.
Annan silmät olivat kirkkaan topaasin väriset ja iho kalpea ja jääkylmä.
Vampyyri. Itse asiassa kasvissyöjävampyyri.
En kertonut Annalle tuona iltana tietäväni mikä hän oli; annoin hänen kuvitella että oli huijannut minua. Paljastin hänelle ja hänen poikaystävälleen Brianille kuitenkin kaksi päivää myöhemmin, kun he kutsuivat minut kanssaan päivälliselle. He olivat niin kovasti yrittäneet näytellä ihmisiä ja syödä ruokaa, mutta minä tiesin ettei heidän ollut pakko. Sen jälkeinen keskustelu oli iloinen, mutta myös informoiva.
Kuulin, että Brian oli 95 vuotta vanha ja muutettu kahdeksantoista vuoden herkässä iässä. Anna oli vasta vuoden ikäinen. He olivat tavanneet kun Anna oli elänyt vampyyrinä vasta kuusi viikkoa. Hän oli nähnyt Brianin Nashvillessä, Tennesseessä, ja rakastunut tähän täysin. Brian löysi hänet metsästä juomasta hirveä, ja sai shokin kuullessaan hänen olevan vastasyntynyt. Kuullessaan ettei Anna tiennyt, kuka hänet oli luonut, Brian otti hänet siipensä suojaan ja opetti häntä selviytymään.
Brian oli vegetaristi ennen kuin tapasi Annan, ja piti huolen ettei tyttö päässyt lähellekään ihmisverta. Anna kertoi että vaikka hän pystyi kontrolloimaan itsensä ihmisten keskellä eivätkä ihmiset oikein edes viehättäneet häntä, silti vuotava ihmisveri sai hänen kurkkunsa palamaan sietämättömästi ja hänen oli tehtävä toimenpiteitä jotta saisi itsensä pidettyä hallinnassa.
He tuntuivat kuitenkin yllättyvän enemmän siitä tiedosta että olin tuntenut vampyyriperheen ennen heitä. He tahtoivat tietää kaiken Culleneista; heidän ruokavalionsa, olivatko he satuttaneet jotakuta ja miten olin heihin tutustunut.
Kun kävi selväksi että minusta oli erittäin epämukavaa puhua Culleneista, Anna ja Brian lopettivat kyselemisen vähäksi aikaa. Sitten yhtenä päivänä vain sorruin ja kerroin heille kaiken.
Kerroin heille kuinka tapasimme, kerroin Edwardista ja ja kaikesta siitä mitä olimme kokeneet yhdessä. Kun kerroin kuinka hän jätti minut metsään rikki ja yksinäni ja kuinka hän oli katsonut minua kuin viimeisen kerran, Anna ja Brian suuttuivat todella. He tahtoivat jäljittää Edwardin ja, Brianin sanoin, "purra häneen vähän järkeä".
Sen viikon jälkeen noista kahdesta tuli nopeasti ystäviäni. Kun minun oli aika palata Forksiin Charlien luo, Anna ja Brian päättivät muuttaa sinne ja kirjautua Forksin lukioon kanssani. Olin innoissani.
Siihen aikaan Anna opetti minua soittamaan kitaraa ja Brian pianoa ja viulua. Yllätyin siitä että opin soittamaan jokaista soitinta nopeasti ja hyvin. Anna myös antoi minulle laulutunteja vahvistaakseni ääntäni, ja vähitellen pystyin laulamaan yhdessä kirjoittamiamme lauluja pehmeästi ilman että ääneni säröili tiettyjen nuottien kohdalla.
Valmistumisen jälkeen pieni bändimme esiintyi satunnaisissa baareissa ja juhlissa. Saimme jokaisesta keikasta hyvin rahaa ja kun saimme mahdollisuuden soittaa konsertin Seattlessa uutena vuotena, otimme tarjouksen nopeasti vastaan.
Siellä me tapasimme managerimme Gavinin. Kolmas vegetaristivampyyri jolla oli erinomainen musiikkimaku, enkä sano näin vain siksi että hän piti meistä. Sanon niin siksi että hän oli tuottanut muutamia erittäin kuuluisia ja suosittuja artisteja.
Gavinin avulla ja opastuksella nousimme nopeasti listojen kärkeen. Gavin muistutti minua niin paljon Carlislesta, että löysin itseni monesti itkemästä kun muistin tämän ja muut Cullenit.
Vihdoinkin tunsin elämäni palaavan raiteilleen. Olin saanut vampyyrit takaisin elämääni parhaina ystävinäni. He suojelivat minua odottamattomalta vaaralta, mutta myös itseltäni. En enää tuntenut itseäni masentuneeksi. Aloin olla taas onnellinen.
Mutta mikään ei olisi ikinä voinut valmistaa minua siihen, mitä tapahtui kaksi vuotta myöhemmin.
-
Ihana! Mahtavaa kun Bella osaa soittaa kitaraa ja jne. =)) Jatkoa! pakko muuten vähän lueskella seuraavaa lukea enkuksi ;)
-
Mä olin tosi surullinen kun... en löytänyt toista lukua luettavaksi :<
Kun tää on nii ihana! Bella ei oo sellane nyyhksangstaankunedwardjättimut- tyyppi, eikä ihkuedwardinipelastaa -, vaan aivan omanlaisensa :) Odotan kyl silti innolla miten käy ku ne näkee Cullenit :D
-
T/N: En-nulle ja COLORRBLINDille iiiiisot kiitokset kommenteista, niitä saa heitellä edelleen! :-* Nyt ensimmäinen luku, enjoy!
Luku 1
Alicen POV
Istuin sohvalla kotonamme Kanadassa käyden läpi poikien vaatiman taulutelevision kanavia. En oikeastaan kiinnittänyt siihen huomiota, mutta olin tylsistynyt ja tarvitsin tekemistä.
Jasper, Edward ja Emmett olivat lähteneet metsästämään tunteja sitten eivätkä olleet vielä palanneet. Rose ja Esme olivat shoppailemassa ja Carlisle sairaalassa. Esme ja Rose olivat yrittäneet saada minut mukaansa, mutta en vain saanut itseäni enää innostumaan siitä. En niin kuin ennen. Jättäessämme Bellan osa sydämestäni jäi hänen luokseen, mukaan lukien rakkauteni shoppailuun. En vain pystynyt enää nauttia siitä.
Tuntia myöhemmin kaikki tulivat hitaasti kotiin tullakseen viimein kotiin yöksi. Olin yhä sohvalla selaten kaikkia yhdeksääsataa kanavaa.
”Oletko kunnossa, kultaseni?” Esme kysyi tullen viereeni ja laittoi kätensä harteilleni. Hn oli tehnyt sen joka päivä viimeisen kolmen vuoden ajan.
”On”, huokaisin. Jasper istui vasemmalle puolelleni, veti minut kiinni itseensä ja kiersi vahvat käsivartensa ympärilleni pitäen minua tiukasti rintaansa vasten.
”Kaikki on hyvin, rakas”, hän kuiskasi korvaani.
Silmäkulmastani näin Edwardin juoksevan ylös huoneeseensa. Hän vihasi minun satuttamistani, mutta se kaikki oli täysin hänen syytään. Jos hän ei olisi jättänyt Bellaa ja käskenyt meitäkin lähtemään, me emme kärsisi näin, minä ja hän.
Edward ei edes antanut minun helpottaa tuskaani katsomalla Bellan tulevaisuuteen. Meitä kaikkia oli kielletty soittamasta, lähettämästä hänelle sähköpostia tai katsomasta hänen tulevaisuuteensa. Edward tahtoi antaa Bellan elää omaa elämäänsä, ja minun oli pakko totella.
Ainoa toivoni oli tieto siitä ettei Edwardin ja Bellan yhteinen tulevaisuus ollut muuttunut. Bellan kohtalo oli edelleen olla Edwardin kanssa vampyyrinä. Veljeni vain jatkoi sen kieltämistä.
Jasperin rauhoiteltua minua hieman jatkoin loputonta kanavien kelausta. Kuva yhdellä kanavalla kiinnitti huomioni ja palasin siihen äkkiä.
Ruudulla olivat kasvot, joita en luullut enää koskaan näkeväni.
”Voi herra jumala!” huusin aiheuttaen kaikki ryntäämään takaisin olohuoneeseen katsoen minua paniikissa. Jopa Edward tuli huoneestaan katsomaan mikä sai minut huutamaan.
He alkoivat kysellä minulta mikä oli hätänä, huolissaan että olin nähnyt kammottavan näyn. Pystyin vain osoittamaan televisiota ja päästämään kurkustani ääniä, jotka kuulostivat siltä kuin sanat kamppailisivat pääsystään ulos.
He käänsivät katseensa televisioon ja haukkoivat henkeään näylle.
Bella seisoi lavalla jossain päin Seattlea, laulaen ja soittaen kitaraa. Hän oli kaunis, ja hänen äänensä oli uskomaton.
”Vau”, Jasper huokaisi.
”Tyypit, en edes tiennyt että hän osaa laulaa!” Emmettin ääni huusi takaani.
Vilkaisin Edwardia. Hän ei ollut sanonut sanaakaan tai näyttänyt yhtään elonmerkkiä. Hänen katseensa oli lukittunut ruutuun, ja pystyin kertomaan ettei hän kuunnellut reportteria joka puhui Bellasta. Pistin ääntä kovemmalle haluten kiihkeästi tietää mitä aiottiin sanoa.
” The Unwanted eivät todellakaan ole sitä, haluamattomia! Tytöt ovat nousseet huipulle nopeasti sen jälkeen kun heidän kappaleestaan 'No such thing as forever' tuli hitti!” nuori reportteri MTV:ltä intoili. ”Onneksemme saimme Izzy Swanilta ja Annalta haastattelun kaksi päivää sitten hotelli Hiltonissa Los Angelesissa.”
Filmi haastattelusta alkoi.
”Izzy Swan?” kysyin uskomatta korviani.
”Ehkä se on hänen taiteilijanimensä tai jotain”, Rose kohautti olkiaan. Huomasin että hänkin oli kavahtanut Bellan uutta nimeä.
”No tytöt, mikä inspiroi teitä kirjoittamaan hitin 'No such thing as forever'? haastattelija kysyi. Bella ja Anna katsoivat toisiinsa, ja Bella puhui ensin.
”No, kun on nuori ja rakastuu – tai luulee rakastuvansa – johonkuhun jompikumpi lupaa ikuisuuden”, hän aloitti liikehtien levottomasti tuolillaan. ”Mutta loppujen lopuksi huomaa, ettei ikuisuutta sen ihmisen kanssa ole. Silloin joko jättää tai tulee jätetyksi.”
”Kirjoitimme laulun hymniksi niille tytöille, joita on loukannut joku joka on luvannut heille ikuisuuden mutta jolla ei ollut aikomuksia antaa sitä heille”, Anna jatkoi.
”Vau, tuo on todellakin totta”, haastattelija myönsi. ”Ja ilmeisesti se uppoaa teinityttöihin. Miten fanit reagoivat tavatessaan teidät?”
”Hienosti”, Bella nyökkäsi. ”Nuori noin kuusitoistavuotias tyttö lähestyi minua eilen tiellä ja kertoi että hänen entinen poikaystävänsä oli luvannut hänelle ikuisuuden ja jopa ostanut hänelle lupaussormuksen. Heti seuraavana päivänä tyttö oli nähnyt tämän toisen tytön kanssa. Tyttö kertoi että laulu oli auttanut häntä jaksamaan ja että hän oli jopa lähettänyt siitä pojalle kopion.”
”Se on epätodellista”, Anna myönsi.
”Kirjoitatteko te tosielämän kokemuksista vai pelkästään siitä mitä näette ja kuulette mediassa?”
”Iso osa lauluistamme on kirjoitettu tosielämän tapahtumista”, Anna vastasi. ”Esimerkiksi 'No such thing as forever' on kirjoitettu Izzyn kokemuksista hänen entisen poikaystävänsä kanssa.” Bella hymyili ujosti, muttei kertonut tarinaa sen takana.
Haastattelu päättyi ja kaikki olivat juurtuneet paikoilleen.
”Näette The Unwantedin Kanadan Torontossa kahdeskymmenes marraskuuta konserttihallissa”, reportteri ilmoitti ennen kuin mainokset alkoivat.
”Vau”, oli kaikki mitä pystyin sanomaan. Olin shokissa. Selvästi Bella oli jatkanut elämäänsä, mutta oli kivuliaan ilmeistä että hän oli silti loukkaantunut kolmen vuoden takaisista tapahtumista.
”Edward”, Carlisle aloitti, mutta veljeni oli jo juossut ylös ja paukauttanut oven perässään ennen kuin hän ehti sanoa mitään muuta.
Edwardin POV
Bella oli nyt laulaja. Laulaja nimellä 'Izzy'. Se ei ollut hän; se ei ollut minun Bellani. Minun Bellani ei laulanut, soittanut kitaraa tai tanssinut lavalla. Minun Bellani oli ujo, hänellä oli huono tasapaino, eikä hän koskaan olisi astunut parrasvaloihin tahallaan.
Ei, hän ei ollut minun Bellani. Mutta miksi olisikaan? Jätin hänet metsään kolme vuotta sitten murtuneena ja itkien.
Kun kuulin laulun nimen, tiesin heti että se oli meistä. Mutta sanojen kuuleminen hänen omasta suustaan oli kuin miljoona pientä veistä puukottaisi minun kuolematonta sydäntäni.
Istuin huoneessani yli tunnin harkiten mitä tekisin. Sydämeni ja ruumiini – sieluni, kuten Bella sitä kerran kutsui – huusi minulle että minun pitäisi juosta Bellan luo, rukoilla häneltä anteeksiantoa, pitää häntä sylissäni päästämättä koskaan irti. Mutta järjen ääni päässäni, se, joka oli käskenyt minua jättämään hänet, käski minun jäädä ja olla pilaamatta hänen elämäänsä uudestaan.
Olisi vähättelyä sanoa että olin repaleinen.
-
Rupesin lukemaan tätä, ja tää vaikuttaa TODELLA hyvältä!! Jatkoo! :)
Pidän tästä uudesta Bellasta, ja on kiva nähdä miten tää alkaa tästä kehittyä.
-
Ihana luku!! ;D
Tykkäsin jotenki vaa tost et Alice ja tälläsetki oli maassa Bellan takii ja näin.
Sori ei mitää rakentavaa, mut pari virhettäkyllä huomasin, mut ne oli sellasii pikku virheit...
Joo, eli jatko mah nopeesti <3 :D
-
Ouu rakastuin ♥
Toi oli tosi hienoo ku Bella pysty itkemättä kertoo haastattelijalle tost biisist, ja odotan kyl innol jatkoa!
-
Kiitos taas kaikille kommenteista. Toivon että jos joku näkee virheitä niin ilmoittelee niistä että voin korjailla. Ja muutenkin kommentit ovat erittäin mukavia. Tässä tulisi luku kaksi, enjoy! :-*
Luku 2
Jasperin POV
Tunsin kuinka Edwardin kipu ja hämmennys levisi yläkerrasta. Se oli voimakasta, eikä mikään määrä rauhoittavia aaltoja jotka lähetin hänelle voineet auttaa. Se oli kuin hän halusi tuntea sen kivun, rankaista itseään teoistaan.
Kaikki olivat edelleen olohuoneessa, odottaen mitä Edward aikoi tehdä. He lähettivät hämmennystä aalto aallon jälkeen koskien sitä, mitä olimme nähneet ja kuulleet televisosta.
Minun on pakko myöntää, että olin erittäin hämmentynyt siitä että Bella lauloi bändissä ja oli tunnettu nimellä 'Izzy Swan'. Se ei ollut Bella jonka tunsin. Se ei ollut Bella jonka me tunsimme. Myönnän etten ollut tuntenut häntä kauaa, ja että olin pitänyt häneen etäisyyttä, mutta se johtui siitä että pelkäsin satuttavani häntä. En luottanut itseeni kun olin lähellä hänen makeaa, houkuttelevaa vertaan.
Bellasta oli nopeasti tullut pikkusisko meille kaikille, jopa Rosalielle. Hän ei ehkä pitänyt Bellasta aluksi, mutta kun James oli yrittänyt tappaa tämän, hän kiintyi Bellaan. Rosalie ei kuitenkaan myöntänyt sitä kenellekään, ei edes Emmettille.
Ei mennyt kuin tunti niin kuulimme askeleet portaista. Räväytimme katseemme ylös ja näimme Edwardin kiitävän alas portaita iso musta duffelilaukku kädessään. Aice hyppäsi ylös ja katosi portaisiin palaten muutaman minuutin kuluttua oman laukkunsa kanssa.
”Minne olet menossa, Edward?” Esmen huolestunut ääni kysyi.
”Toronto”, oli ainoa vastaus jonka hän sai.
”Alice”, sanoin.
”Jasper, minä menen etkä sinä pysty estämään minua”, hän murisi. Tiesin, että jos hän olisi voinut itkeä, hän olisi ollut lähellä kyyneliä. ”Sinä joko pakkaat tavarasi ja tulet mukaani, tai sitten jäät tänne.”
Minua ei tarvinnut kahdesti käskeä, minä en tahtonut olla pitkään erossa Alicesta, joten kiiruhdin ylös, tartuin laukkuuni, tungin sisälle joitain vaatteita ja olin hetkessä Alicen vierellä.
Katsoessani ympärille huomasin, että myös Rosalie, Emmett, Esme ja Carlisle olivat pakanneet ja odottivat nyt etuovella. Edward oli jo pakkamassa laukkuaan autoon, huutaen meille että meidän olisi raahattava itsemme kyytiin.
Emme aikoneet uhmata häntä.
Edwardin POV
Matka Torontoon tuntui kestävän ikuisuuden. Koko matkan mietin mitä sanoisin ja tekisin kun näkisin Bellan ensimmäisen kerran kolmeen vuoteen. Mitä hän tekisi? Juoksisiko hän pois? Huutaisi? Kirkuisi? Kieltää minua tulemasta enää ikinä hänen lähellen? Luoja, toivon että ei.
Osa minusta toivoi että hän kieltäisi. Se osa halusi että Bella huutaisi minulle, sanoisi että hän vihasi minua, että hän halusi minut pois elämästään. Mutta se itsekäs osa minussa toivoi Bellan kietovan kätensä kaulaani ja rukoilevan etten enää koskaan jättäisi häntä. Että hän kertoisi rakastavansa minua ja sitten kosisin häntä ja hän sanoisi kyllä.
Jep, tiedän, kuvittelen harhoja.
Päästessämme hotellille jossa majoittuisimme ollessamme Torontossa, veimme tavaramme huoneisiimme ja suuntasimme konserttialliin varaamaan liput. Luojan kiitos lippuja ei vielä oltu myyty loppuun, ja onnistuimme myös saamaan bagstage-passit meille kaikille.
Bellan POV
Tänä iltana olisi konsertti ja oli hermostunut. Olimme ennenkin esiintyneet tuhatpäisen yleisön edessä, mutta tällä kertaa se televisioitaisiin kaikkialle Kanadaan. En enää ollut Forksin tasapainoton tyttö, joten en enää huolehtinut kaatuvani tai putoavani lavalta. Ei, se ei ollut miksi huolehdin.
Pari viikkoa sitten Anna sai näyn kolmesta vampyyristä jotka etsivät minua. Anna ei tiennyt miksi, mutta jostain syystä he olivat tulossa tänne. Hän, Brian ja Gavin eivät päästäneet minua näkyvistä kuin pariksi sekunniksi kerralla. Tavallaan se oli helpottavaa, se muistutti minua siitä kun Cullenit olivat suojelleet minua Jamesilta, Victorialta ja Laurentilta.
Brian oli kuin henkivartijani joka paikassa minne menimme, samoin kuin Gavin Annan kun olimme esillä. Nyt he saattoivat meitä pukuhuoneeseemme, missä voisimme pukeutua ja laittautua valmiiksi. Sitten antaisimme pari nopeaa haastattelua paikallisille radiokanaville ja lehdille. Vihasin haastatteluja, mutta ne olivat Gavinin mukaan 'hyvää mainosta'. Minusta ne olivat vain ärsyttäviä.
Anna pomppasi maskeeraustuoliinsa vinkuen iloisesti sen iltaisesta asustaan.
”Jestas! Ne ovat niin nättejä!” hän vinkui. Brian katsoi minuun ja pyöritti silmiään.
”Tyttöystäväsi”, mutisin hänelle leikkisästi.
”Eikö olekin sitten hyvä asia että rakastan häntä?” Brian nauroi.
”Hei!” Anna vastusti. ”Siinä ei ole mitään vikaa jos rakastaa vaatteita. Jos Bella vain oppisi olemaan kuin normaali tyttö, hänkin tietäisi sen.”
Näytin Annalle kieltäni. Äh, toinen Alice.
Ajatus siitä miten hyvin Anna ja Alice tulisivat toimeen satutti minua vähän. Koska kun olisin kuollut ja poissa, ne kaksi varmaankin tapaisivat ja varmastikin tulisivat hyvin juttuun. Heillä oli samanlaiset lahjat, Annan vain oli... määräisempi. Toisin kuin Alicen, Annan näyt tulevaisuudesta tulivat ilman ääntä. Mutta hänen näkyjensä mukana tulivat haju ja kosketus, mikä oli hänestä joskus ärsyttävää.
Brianin lahja oli yksi suosikeistani. Koskettamalla minua me pystyimme kommunikoimaan ajatuksissamme, tai hän pystyi puhumaan minulle pääni sisällä. Tosin hän itse ei pystynyt kuulemaan minua ilman että kosketin häntä ja etsin hänen mielensä. Julkisilla paikoilla se oli aika siistiä.
”Muutama minuuttia haastatteluun”, Gavin huusi huoneeseen. Hän olisi voinut vain sanoa sen hiljaa ja Anna tai Brian olisi voinut informoida minua, mutta kun ympärillä oli niin paljon ihmisiä, hän halusi pitää kulissit pystyssä.
”Kiitos, Gavin”, huusimme takaisin.
”Anna”, kysyin, ”oletko – ”
”Ei, Bella, en ole nähnyt heidän tulevan tänne”, Anna vakuutti. ”He pitävät nyt matalaa profiilia. Luulen että sen jälkeen kun viimeksi potkimme heitä perseelle he ovat vähän peloissaan siitä mitä heille tapahtuu jos he tulevat lähellemme.”
”Toivotaan”, Brian murisi.
Pieni koputus pukuhuoneen oveen kertoi meille että olisi aika mennä. Huokaisin; taas mennään.
-
Vähän tää on hyvä ficci. Erillainen kun muut.
JATKOO pliis!!!!
-
Ihan kiva ja hyvin suomennat. Jään seuraamaan :)
-
Hmm... jäin lievästi sanottuna koukkuun.
Nuo uudet hahmot ovat ihania<3 Rakastan niitä jo nyt.
Kirjoitat sujuvasti ja koukuttavasti.
Toivon siis jatkon tulevan nopeasti.
-
Uusi lukija! Kiitos kun suomennat tätä!! Virheitä en oikein huomannut. Jatkoo pian!!!
-
Olet kommentoinut niin ahkerasti minun suomentamaani ficiä ja viime kommenttisi perusteella päättelin, että itsekin suomennat jotain, joten ajattelin etsiä sen käsiini ja lukea sen. :)
Joo elikkä tää idea on tosi kiva ja oon lukenu joskus englanniksi tän tyylisen ficin. Suomennat itse mainiosti ja tekstiä oli helppo ymmärtää. Itellä ainaki käy monesti niin, että jotku lauseet on tosi vaikea saada suomeksi ja sitte ne yrittää vaan jotenki kääntää ja lopputulos on jotain ihan hullua, mutta tässä ficissä niitä ei ollut yhtään, joten pojot siitä :)
Sanoit luvun 2 alussa, että jos huomaa virheitä niin huomauttaa niistä sinulle, joten tässä on muutamia mitä minä huomasin...
Prologi
Kuuden kuukauden ajan istuin isäni talossa kiertyen syvään masennukseen, tuntien etten ikinä noususu siitä.
nousisi?
Tapasin Annan kesällä vieraillessani äitiäni Seattlessa.
äitini kanssa?
Seisoin ovella, vain katsellen hänen soittoaan kun hän hyräili itselleen kappaleita, joita hän ei ollut vielä kirjoittanut.
Kyllä kai sen voi noinkin sanoa, että hyräili itselleen, mutta eikö se yleensä ole, että hyräili itsekseen..?
Ja sitte toi hän-sana joita-sanan perään niin kuulostaa paremmalta.
Huomasimme nopeasti että meillä oli paljon yhteistä ja että musiikkimakumme oli aivan samanlainen.
että-sanan eteen useimmiten pilkku, muttei kuitenkaan aina. Muutenki huomasin aika paljon pilkkuvirheitä, enkä jaksa laittaa niitä kaikkia nyt tähän. :)
En kertonut Annalle tuona iltana tietäväni mikä hän oli; annoin hänen kuvitella että hän oli huijannut minua.
hän-sana tuohon
Brian otti hänet siipensä suojaan ja opetti häntä selviytymään.
yleensä sanotaan, että siipiensä
Kerroin heille kuinka tapasimme, kerroin Edwardista ja ja kaikesta siitä mitä olimme kokeneet yhdessä.
yks ja-sana liikaa
kuinka hän oli katsonut minua kuin viimeisen kerran
En oikeen ymmärtänyt, et miks tässä kohtaa luki tolleen, joten katoin siitä alkuperäsestä ja siinä luki, että: ja kuinka hän oli saanut kaiken näyttämään aivan siltä, kuin hän ei olisi koskaan ollutkaan elämässäni En tiedä olitko suomentanut sen tahallasi tolleen vai et... :)
Sen viikon jälkeen noista kahdesta tuli nopeasti ystäviäni.
heistä
Luku 1
En vain pystynyt enää nauttia siitä.
nauttimaan
Esme kysyi tullen viereeni ja laittoi kätensä harteilleni. Hn oli tehnyt sen joka päivä viimeisen kolmen vuoden ajan.
laittaen kuulostaa paremmalta tossa lauseessa.
hän
”Voi herra jumala!” huusin aiheuttaen kaikki ryntäämään
kaikkia
”Nuori noin kuusitoistavuotias tyttö lähestyi minua eilen tiellä
Kun luin tätä ja eteeni tuli sana tiellä, töksähin vaan siihen. Ihan ku joku maalaisjuntti puhuis. (Ei mitään loukkausta maalaisjuntteja vastaan, koska olen itsekin semmoinen ja ylpeä siitä.) Mutta siis, koska tämä on varmaan tapahtunut kaupungissa niin kadulla olisi parempi vaihtoehto tähän. :D
Luku 2
mitä olimme nähneet ja kuulleet televisosta.
televisiosta
Aice hyppäsi ylös
Alice
”Toronto”, oli ainoa vastaus jonka hän sai.
tohon vois laittaa ihan, että Torontoon
Kieltää minua tulemasta enää ikinä hänen lähellen?
Kieltäisi
lähelleen
suuntasimme konserttialliin varaamaan liput.
konserttihalliin
Tänä iltana olisi konsertti ja oli hermostunut.
olin
Hän, Brian ja Gavin eivät päästäneet minua näkyvistä kuin pariksi sekunniksi kerralla.
kerrallaan
Koska kun olisin kuollut ja poissa, ne kaksi varmaankin tapaisivat
he
”Muutama minuuttia haastatteluun”, Gavin huusi huoneeseen.
minuutti
Huh huh, tulipa tästä kommentista pitkä... ::) Noita virheitä löytyki aika monta, mutta kuten huomasit ne ei olleet mitään kauhean vakavia.
Mutta kiitos suomennoksesta ja jatkoa odotellessa :)
-
Ooh, kiitos kaikille kommenteista, ihanaa saada uusia lukijoita! :-* Sen verran että Elkq, mä tiedän että sä luet tätä, olis kiva jos kommentoisit niin tietäisin mitä mieltä säkin oot. ;) Ja muillekin mahdollisille piilolukijoille samat ohjeet!
Koska mulla nyt vihdoin on loma (yay!) ja mä lähden huomenna viikoksi Lappiin (YAY!!) ja siellä mulla ei ole mahdollista kirjoittaa tai suomentaa mitään (yay?) niin ajattelin antaa teille tässä viikoksi lukemista. YAYY!!! Eihän tässä toki oo kuin tää yksi luku, mutta koittakaa pärjätä. :D Tässä siis olisi luki numerolla kolme, toivottavasti ei ole kamalasti virheitä tai epäselviä lauseita. [BrownAndGreen, mä korjailen noita virheitä kun ehdin. Kiitos kun huomautit! :P]
Luku 3
Carlislen POV
Istuimme ylhäällä parvella ja katsoimme kun ihmisfanit parveilivat sisään. Jännittynyt höpinä kuului jatkuvana sirinänä enkä voinut olla katsomatta miten poikani Edward ja Jasper pärjäsivät sen kanssa.
Jasper oli itse asiassa hyvin pirteänä kaikesta siitä jännityksestä jonka tunsi; Edward oli painanut päänsä käsiinsä, yrittäen ilmeisesti sulkea kaikkien ajatukset ulkopuolelle.
Alice istui Jasperin vieressä pitäen tätä kädestä ja kuiskaili hänen korvaansa rauhoittavia sanoja – hän yritti kääntää Jasperin huomion muualle vahvoista tunteista, jotka hallitsivat koko tämän olemusta. Se näytti toimivan, ihan kuten se aina toimikin. Alicella oli lahja rauhoittaa Jasperia tämän kaltaisissa tilanteissa; melkein kuten Jasperin manipulaatio, tavallaan.
Emmett, joka – kuten me kaikki – rakasti Bellaa älyttömästi, oli luultavasti kaikkein jännittynein näkemään Bellan esiintymässä. Tämä teki sen vaikeammaksi Jasperille, ja tuon tuostakin Emmett sai Rosalielta läpsäisyn takaraivoon, kun ei pystynyt olemaan paikoillaan yrittämättä kurkkia kaiteen yli parempaa näköyhteyttä lavalle. Vähän ajan päästä hän alkoi laulaa, mikä ärsytti Rosalieta.
”Me tahdomme the Unwantedin! Me tahdomme the Unwantedin!” Emmett karjui mysrkyisän väkijoukon yli. Sadat fanit yhtyivät hänen hoilaukseensa, ja se vain yllytti häntä.
”Milloin esitys alkaa?” Esme kysyi oikealta puoleltani. Laskin käsivarteni hänen harteilleen ja vedin hänet lähemmäs.
”Yleensä on bändi tai kaksi jotka esiintyvät ennen kuin pääesiintyjä astuu lavalle”, informoin häntä. ”Luultavasti joudumme odottamaan vielä toisen tunnin ennen kuin näemme Bellan.”
Katsoin taakseni Edwardiin ja näin että hän oli keskittynyt tutkimaan sitä osaa lavasta, joka vei backstagelle. Ei tarvinnut osata lukea ajatuksia tai nähdä tulevaisuuteen tietääkseen, että hän etsi kaikkia niitä ajatuksia jotka koskivat Bellaa.
Emmettin POV
Rose sai minut vihdoinkin lopettamaan paikallani hyppimisen ja rauhoittumaan, koska se teki tämän kaiken vaikeammaksi Edwardille. Jännittyneisyyden ja lämpimän ihmisveren tuoksu kiusasivat häntä, ja tiesin että minun olisi kevennettävä vähän.
Kaikki kuvittelivat että olin typerä, vastuuton isoveli joka kiusasi nuorempia veljiään hellittämättä, mutta – no ei, he ovat oikeastaan oikeassa. Mutta se ei tarkoita etten osaisi lopettaa ajoissa, etten tietäisi milloin riittää. Tarkoitan etten tahdo olla se syy miksi Jasper teurastaa puolet paikan ihmisistä.
Edward kääntyi ja mulkaisi minua. Sori, veli... ajattelin ja pistin kasvoilleni Viattoman Ilmeen. Aloin vältellä ajatuksiani Edwardilta, en tahtonut häiritä häntä mietinnöilläni. Tiesin että tämä oli vaikeaa erityisesti hänelle. Edward jätti neljä vuotta sitten pikkusiskomme, hänen elämänsä rakkauden, taakseen, ja nyt hän näkisi tämän uudelleen.
Jos ei tuntenut Edwardia kuten minä, tai ylipäätään ketään meistä, näki vain alakuloisen ja äreän seitsemäntoistavuotiaan pojan, jolla oli joskus tapana lukita itsensä huoneeseensa viikkokausiksi.
Minä välitän hänestä. Todella. Elämäni rakkaus istuu vieressäni ja tiedän etten koskaan jättäisi häntä tai hän minua. Tiedän että Rose rakastaa minua. Mutta Edward ei todellakaan tiedä miten Bella suhtautuu hänen näkemiseensä uudestaan. Hän ei tiedä aikooko Bella antaa hänelle anteeksi, voiko tyttö rakastaa häntä yhä.
Sen on oltava vaikeaa.
Toivon yhtä lailla heidän molempien puolesta että Bella antaa anteeksi. He molemmat ansaitsevat onnen.
Rosalien POV
Olimme olleet siellä tunnin ja olin jo kyllästynyt. Kyllä, tahdoin nähdä Bellan ihan yhtä lailla muiden kanssa, mutten vain kestä fanien jatkuvaa höpinää ja kiljuntaa. Lavalla oleva bändi oli hyvä, annan heille tunnustuksen, mutta en ollut kiinnostunut heistä. Vaikka en ollut koskaan myöntänyt sitä kenellekään, tahdoin vain nähdä Bellan uudelleen. Jamesin onnettomuuden ja sen Bellan syntymäpäivänä tapahtuneen välikohtauksen jälkeen olin oppinut – pitämään hänestä. Tahdoin hänen edelleen pysyvän ihmisenä, mutta olin kiintynyt häneen ja olin alkanut näkemään hänet pikkusiskonani.
Huokaisin. ”Eikö tämä bändi jo lopeta?”
”Pian”, Alice visersi innostuneena vierestäni. Jasper näytti kärsivän siitä.
Käänsin huomioni takaisin lavalla olevaan bändiin ja kuuntelin. Saatoin nähdä kuinka näyttämömiehet yrittivät saada faneja rauhoittumaan; silloin sain heistä vainun. Vampyyreja. Enkä ollut todellakaan ainoa joka sen huomasi.
Emmett, Jasper, Carlisle ja Edward hyppäsivät äkkiä ylös valmiina juoksemaan alas. Alice, Esme ja minä olimme vetäneet heidät takaisin ennen kuin he ehtivät kiinnittää meihin mitään huomiota.
”Rauhoittukaa!” Alice sihisi heille. Miesten päät napsahtivat hänen suuntaansa. Jasperilla ja Emmettillä oli heille tyypilliset ”puolustusasennot”, jotka he ottivat aina kun muita vampyyreitä oli lähettyvillä. Carlisle näytti jo rauhalliselta mutta valmiilta suojelemaan ketä tahansa tarvittaessa, ja Edward – no, hän näytti murhanhimoiselta.
”Rauhoittukaa nyt!” Alice sanoi taas. ”He ovat myös vegetaareja kuten me. Heistä ei ole mitään harmia, he ovat vain tavallinen bändi.”
Se rauhoitti Emmettiä ja Carlislea tarpeeksi, mutta Edward ja Jasper pysyivät vahdissa. Jasper historiansa takia, Edward koska Bella oli niin lähellä vieraita vampyyreja.
”Edward, Bella on fiksu tyttö; ei hän tarkoituksella pysyisi vaarallisten vampyyrien tavoitettavissa. Hän tietää miten vaarallista se on”, kerroin veljelleni. Oli minun vuoroni kerätä kaikkien tuijotus. ”Mitä?” vaadin.
”Puolustitko sinä – ” Emmett aloitti.
” – juuri Bellaa?” Jasper lopetti hänen puolestaan.
Kohautin olkiani. ”Itse asiassa puolustin. Hei, älkää katsoko minua tuolla tavalla! Kyllä minäkin rakastan Bellaa!”
Kaikki nostivat kätensä ja huokaisivat luovuttamisen merkiksi.
”Me tiedämme, kulta. Se vain että – et ole koskaan antanut merkkiäkään siitä että pitäisit hänestä”, Emmett rauhoitteli.
”No, minä pidän, eikä sinun minun mielestäni pitäisi ajatella hänestä noin yksinkertaisesti, Edward. Hän oli kanssamme tarpeeksi kauan oppiakseen pysymään turvassa”, puhkuin. Edward nyökkäsi retkottaen toiseen suuntaan. Hän lepäsi leukaansa käsiinsä ja vahti lavaa.
”Tiedätkö, Rose on oikeassa”, Alice lisäsi. ”Bella oli tarpeeksi fiksu saadakseen ei vain yhden vaan kolme vegetaristivampyyria bändiinsä. Ja nyt näyttää siltä että hän on napannut vampyyribändin kiertueelleenkin”, hän sanoi viitaten lavalla olevaan bändiin. ”Hän on erittäin turvassa.”
”He ovat oikeassa, Edward”, Carlisle nyökkäsi. ”Bella on erittäin viisas nuori nainen.”
”Tiedän, tiedän”, Edward ärjyi. ”Se ei tarkoita että minun olisi tykättävä siitä.”
”Kukaan ei sanonut että sinun pitäisi”, lisäsin mielessäni. Hän ei viitsinyt vastata – katsoi vain suoraan eteenpäin.
-
ensimmäisten lukujen perusteella tykkään kovasti ja innolla odottelen mitä tulee tapahtumaan! ;) muutamia kirjoitusvirheitä oli (joku oli niitä jo aikasemmin listannut), mutta yleisesti katsottuna suomennat oikeen hyvin. :) jatkoa odottelen :)
-
oooooh... I love that!<3
Aivan ihana, ja haluan heti tietää mitä tapahtuu seuraavaksi.
Joten sitä jatkoahan sinä kirjoitat meille pian?
-
Uusi lukija ilmoittautuu! Tämä on aivan mahtava. Haluan tietää miten Bella reagoi nähdessään taas Cullenit ja sen että tuleeko Bellan bändille ja Culleneille riitaa. :D Käännät hyvin, jatkoa vaan nopeasti! :D
-
Kiva kappale, vaikkei juoni oikeestaan edennytkään.
Pilkkuvirheitä oli jonkin verran, mutta muuten en virheitä huomannut (enkä kyllä katellukkaan). Tosi kivasti suomennettu.
Sitte ku Bella näkee Cullenit, niin toivottavasti hän ei vaan kapsaha Edwardin kaulaan ja anna kaikkea heti anteeksi. Se on niin maailman typerin kohta Uudessa kuussa.
Mutta jatkoa taas sitten, kun ehdit. :)
-
no joojoo... laitan kommenttia... :D
kiva että laitoit lisää tulemaan.
...ää... mulla on kaikki ajatukset täysin kateissa....
joo. no jos mä laitan kommenttia vaikka sitten ku mä taas ajattelen? sopiiko?
hyvä, tehään niin! :)
ElkQ
-
Virheitä hieman löytyi, ei kylläkään paljon.
Jotkut sanat olisin saattanut henkilökohtaisesti muotoilla toisin,
mutta ihan hyvältä tuo näytti.
Juonesta pidän, koska Culleneitä ei ole muutettu ihmisiksi ja
esiintyy myös muita vampyyrejä. Jatkoa toivoisin.
~m.
-
Idea on hyvä, kiva että joku välillä kirjoittaa ficin sellaisestakin näkökulmasta, ettei Bella vaan jää vellomaan itsesäälissä, vaan jatkaa elämäänsä. ;D
Hyvin olet käännellyt, teksti on sujuvaa ja helppolukuista. Sanavalinnat ja ilmauksetkin oli halussa etc etc.
Muutaman virheen pongasin itsekin, mutta niistä on taidettu tosiaan jo huomauttaa ::)
Eipä mulla tosiaan muuta, jään odottelemaan jatkoa :D
-
Oho, ihan järkyttävä määrä kommentteja! :o Huh... No, any case, etääsä luku neljä. Enjoy!
Luku neljä
Esmen POV
Olimme odotellet melkein kolme varttia ennen kuin Bellan bändi astui lavalle. Meidän kaikkien oli pidettävä Edwardia paikoillaan, ettei hän ryntäisi Bellan luo. Hänen tunteensa veivät häneltä voimia enkä tiennyt oliko kaikki hallinnassa.
”Edward rauhoitu”, kuiskasin hänen korvaansa. En tahtonut nähdä esikoistani siinä tilassa. Hän tahtoi päästä sielunkumppaninsa luo, muttei voinut tehdä sitä, koska paljastaisi meidät kaikki. Kuullessaan ajatukseni Edward rauhoittui.
Ensimmäisen bändin laulaja esitteli Bellan.
”Heippa, Kanada!” hän huusi mikrofoniin. Kannustushuudot täyttivät areenan, kun kaikki osoittivat kiintymyksensä bändille.
”Se oli meiltä tällä erää, mutta ei se mitään, the Unwanted on täällä!” Lisää huutoa. ”Tässä he ovat: Izzy, Anna ja Brian – THE UNWANTED!” Laulaja antoi mikin Bellalle, joka juoksi ottamaan sen vastaan vilkuttaen yleisölle.
”Hei kaikki!” Bella sanoi ylitsevuotavan onnellisen kuuloisena. Hän oli selvästikin päässyt yli huomion pelostaan. ”Tämä on 'Rewind'. Toivottavasti pidätte siitä.”
Anna otti paikkansa Bellan vierestä ja Brian meni pienelle korokkeelle ja istui rumpujen taakse. Hän löi kapuloita yhteen laskien kolmeen. Anna ja Bella nyökyttivät päätään samanaikaisesti ja alkoivat laulaa.
Edwardin POV
Bellan kaunis ääni alkoi kuulua kaiuttimista ja olin hypnotisoitu. En ollut koskaan kuullut hänen laulavan, ja minua shokeerasi tajuta se. Hänen äänensä oli niin kaunis! Äkkiä tajusin etten tiennyt mistä hän lauloi, joten kiinnitin huomioni sanoihin.
Bella:
Don't come looking for me
'Cause I'll be right here with the words you said
and looking for the words that you say
you know what you did you know
And how can anybody forget the promise that you made?
'Cause this is how a promise breaks
I always knew you'd fall through
And now you're proof
Voi ei. Voi. Luoja. Minun ei tarvinnut lukea hänen ajatuksiaan tietääkseni että laulu kertoi puhtaasti minusta. Tiesikö hän että olin täällä? Näkikö hän minut, laulaako hän siksi tämän laulun? Tahtooko hän että oloni tulee vielä entistä huonommaksi siksi että jätin hänet?
Anna:
Rewind to the first time
that I felt it coming
I knew it would not last
Rewind to the first time
that I felt it coming
Make it quick, make it painless
Don't tell me lies just say goodbye
Perheeni ajatukset pahoinpitelivät minua yhdessä Bellan bändin jäsenten kanssa.
”Vau”, Rose venytteli. ”Kertoo halveksitusta naisesta.”
”Voi Edward... hän on VIHAINEN!”, Alice ajatteli. Pyöritin hänelle silmiäni. Totta kai hän oli vihainen!
”No, ainakin hän kirjoitti tunteensa paperille eikä toiminut niin kuin olen kuullut naisten tekevän”, Jasper mietiskeli.
”Karua.” Emmettin ajatukset hämmästyttivät minua eniten. Odotin sitä hänelle niin tyypillistä härnäämistä tai ainakin jotain sen tapaista kuin 'ooh'.
”Auts”, Carlisle säpsähti. ”Ai, kuunteletko ajatuksiani, poika?” Hän katsoi minua pahoittelevasti Esmen yli. ”Anteeksi.”
Esme huomasi hänen katseensa ja antoi minulle surullisen hymyn. ”Olen niin pahoillani, Edward.”
Annan ajatukset, jotka tulivat lavalta, kiinnittivät huomioni
”Jos Bella alkaa taas itkeä tämän kappaleen jälkeen, aion henkilökohtaisesti metsästää tämän Edward-paskiaisen ja repiä hänet palasiksi!” Se siitä kasvissyönnistä – tosin en voinut väittää ettenkö olisi ansainnut sitä. Brianin ajatukset heijastivat Annan ajatuksia – enimmiltä osin.
”Voi ei”, hän voihkaisi. ”Voi luoja, anna Bellan selvitä tästä itkemättä! En tahdo puhua Annaa pois Paskiaisen metsästämisestä – taas.” Taas? ”Viimeksi hän melkein repi minut kappaleiksi!”
Peräännyin heidän ajatuksistaan pää pyörällä. Anna vaikutti kamalan väkivaltaiselta – ja samalla suojelevalta. Hän suojeli minun Bellaani. Minun Bellaani. Niin, totta kai hän Anna suojeli häntä. Kukaan ei voi tavata Bellaa tuntematta jotakin häntä kohtaan. Olen vain kiitollinen että Anna ja Brian olivat tarpeeksi mukavia rakastamaan häntä – tarpeeksi mukavia suojelemaan häntä siten kun en itse ole viime vuosina kyennyt.
Bella:
And now you're running from me
so cool, so scared of what you might have said
and no one's ever looked away,
cause we know what you did, we know
If I told anybody, they would soon forget your name
and you would never have a place
I always knew you'd fall through
And now you're proof
Anna & Bella:
Rewind to the first time
that I felt it coming
I knew it would not last
Rewind to the first time
that I felt it coming
Make it quick, make it painless
Don't tell me lies just say goodbye
Please don't say too much oh, I
think we've heard enough from you,
Oh
Rewind to the first time
that I felt it coming
I knew it would not last
Rewind to the first time
that I felt it coming
Make it quick, make it painless
Don't tell me lies just say goodbye
Don't tell me lies just say goodbye
Laulun loputtua keskityin Bellan kasvoihin nähdäkseni, itkikö hän. Ei itkenyt, ja tunsin oloni jotenkin helpottuneeksi – ja sitten varautuneeksi. Yleensä Bella itki monista asioista, ja normaalisti näin tunteellinen kappale olisi saanut minun Bellani itkemään hulluna.
Mutta sehän siinä oli, vai mitä? Minun Bellaani ei tuntunut enää olevan. Kovempi, paljon sosiaalisempi – ja tasapainoisempi – nainen oli ottanut hänen paikkansa.
Katumus levisi ruumiiseeni. Kipu kiersi ympäriinsä ja repi olemustani palasiksi. Se ei ollut ensimmäinen kerta, eikä varmasti olisi viimeinenkään.
Jasperin POV
Vau, Bella oli upea! Hänen äänensä oli ihmeellinen eikä hän kertaakaan pudonnut lavalta. Bella on todellakin muuttunut. Hänen laulaessaan joukko tunteita leijui Edwardin ympärillä; kunnioitusta, rakkautta, hämmennystä, katumusta, itsevihaa.
Katumuskierre, täältä tullaan taas!
Yritin parhaani mukaan rauhoittaa Edwardia, mutta hän torjui kaiken tyyneyden jota lähetin hänelle. Lopetin hänen rauhoittamisensa siinä vaiheessa kun ihmiset melkein jo kuulivat hänen murinansa.
Täytyi myöntää, että Bellan pikku laulu oli aika... karu. Edward oli piessyt itseään päivittäin Forksista lähtemisen jälkeen, eikä ollut lopettanut. Bellan ei olisi tarvinnut kirjoittaa niin karmeaa laulua kun tiesi että Edward saattoi kuulla sen koska tahansa. Kuka tietää, hän olisi jopa voinut mennä Volturin luo jos olisi kuullut sen ennen tätä kaikkea!
Terävä tönäisy vasempaan kylkeeni ja murahdus kertoivat minulle, että Edward oli kuullut ajatukseni eikä todellakaan ollut niihin tyytyväinen.
”Sori, Edward”, murahdin, mutta ärtymys oli yhä takertuneena häneen.
Bellan bändi aloitti uuden kappaleen, ja pystyin vain toivomaan ettei sekin kertonut siitä kuinka Edward satutti Bellaa.
”Viime viikolla”, Anna sanoi hengästyneenä näytelläkseen ihmistä, ”Izzyllä, Brianilla ja minulla oli tylsää keikkabussissa ja teimme uuden kappaleen. Tätä ja paria muuta ei ole kuultu aikaisemmin, joten tahdomme niistä teidän mielipiteenne. Jos pidätte siitä, huutakaa niin kovaa kuin pystytte. Tällöin tiedämme lisätä sen seuraavalle albumille. Jos ette pidä kappaleesta, olkaa hiljaa. Okei?”
Huudot puhkesivat kaikkialla stadionilla ja meidän oli peitettävä herkät korvamme säpsähtäen.
”Luulen että tämä on kyllä, vai mitä Anna?” Bella nauroi.
”Todellakin!” Anna myönsi iloisesti. ”Selvä, tämä kappale on 'Emergency', toivottavasti pidätte siitä!”
Anna ja Bella nappasivat kitaransa ja Brian alkoi taas hakata rumpuja. Rytmi oli todella hyvä ja huomasin nyökyttäväni päätäni kappaleen tahdissa.
Anna:
I think we have an emergency
I think we have an emergency
If you thought I'd leave, then you were wrong
Cause I won't stop holding on
Bella/Anna:
So are you listening?
So are you watching me?
Bella:
If you thought I'd leave, then you were wrong
Cause I won't stop holding on.
Bella/Anna:
This is an emergency
So are you listening?
Anna:
And I can't pretend that I don't see this
It's really not your fault
That no one cares to talk about it,
Talk about it
Bella:
Cause I've seen love die
Way too many times
When it deserved to be alive
(When it deserved to be alive)
I've seen you cry
Way too many times
When you deserve to be alive, alive
So you give up every chance you get
Just to feel new again
Bella/Anna:
I think we have an emergency
I think we have an emergency
Anna:
And you do your best to show me love,
but you don't know what love is.
Bella/Anna:
So are you listening?
So are you watching me?
Bella:
Well I can't pretend that I don't see this
It's really not your fault
That no one cares to talk about it,
Talk about it
Anna:
Cause I've seen love die
Way too many times
When it deserved to be alive
(When it deserved to be alive)
I've seen you cry
Way too many times
When you deserve to be alive, alive
These scars, they will not fade away.
Bella:
No one cares to talk about it, talk about it
Cause I've seen love die
Way too many times
When it deserved to be alive
(When it deserved to be alive)
I've seen you cry
Way too many times
When you deserve to be alive, alive
No, euforia on kaikki mitä saan koko perheestä irti; sanoisin että Bella on vieläkin yhtä arvaamaton.
Ihan tosissani luulin että tämä laulu olisi vain lisäisku Edwardille. Yksi kappale lisää siitä miten paljon Bellaa sattui kun hän lähti, tai kuinka tuskissaan tyttö nyt oli ilman häntä. Mutta se mitä ymmärsin kappaleesta oli rakkaus. Kaiken jälkeen Bella yhä rakasti Edwardia ja tahtoi hänen olevan onnellinen, mutta tiesi, ettei veljeni nähnyt itseään kunnolla.
”Hei pikkuveli!” Emmett huusi kahden penkin päässä minusta. ”Ehkä sinulla on vielä toivoa!” Edward ei kertonut eleelläkään kuulleensa, istui vain järkyttyneenä paikoillaan.
”Öh... Edward?” kysyin. Ei mitään vaikutusta.
”Edward, piristy!” Rosalie ärisi hänelle ja tönäisi häntä kiivaasti olkapäähän. Se teki sen. Edward kääntyi ja katsoi häntä teräksenkovasti, mutta se ei ollut mitään verrattuna Rosen katseeseen. ”Piristy, Edward!” hän sähisi uudelleen. ”Okei, ehkä se tarkoitti jotakin, mutta et voi vain istua täällä horroksessa koko iltaa!”
”Hän on oikeassa, Eddie!” Alice myötäili. Outoa, miten hiljaa hän oli ollut koko illan.
”Älä sano minua Eddieksi”, Edward murisi innottomasti. Hän ei ikinä kyennyt olemaan ärsyyntynyt Alicelle kauaa.
”Jos se auttaa yhtään”, Alice hymyili pehmeästi, ”ei hän raivoa sinulle kun näette backstagella.”
Luonnollisesti me kaikki katsoimme häntä järkyttyneinä. Mitä hän tarkoitti sillä?
”Mitä sinä meinaat?” Emmett kysyi epäuskoisena.
Alice osoitti päätään kuin se olisi maailman ilmeisin asia. ”Psyko! Höh!”
”Niin, höh Emmett!” vitsailin, ja Edward jopa nauroi kanssani.
”Oletko varma, Alice?” Edwardin ääni oli täynnä toivoa. ”Puhuuko hän minulle? Antaako hän minulle anteeksi?”
”Edward, tiedät yhtä hyvin kuin minäkin etten osaa sanoa”, Alice sanoi ääni täynnä surua. Surua, koska hän ei nähnyt mikä Bellan koko suhtautuminen Edwardiin olisi; tulisiko Bellasta taas perheemme jäsen. Vaimoni oli nähnyt Bellan pikkusiskona, kuten me muutkin, ja ottanut hänen jättämisensä raskaasti.
Kuullessaan ajatukseni Edward katsoi häpeissään muualle.
”Edward, Alice ymmärtää miksi jätit hänet”, ajattelin hänelle. ”Ei hän syytä sinua.” Edward vain nyökkäsi, mutta tunsin kuinka hän ei uskonut minua.
Olin varma että tämä jälleennäkeminen tekisi minut hulluksi. Kaikki ne tunteet! Tunteet, jotka Edward tulisi tuntemaan kaikkein vahvimmin!
-
hei kivaa! jatkoa on tullut. ;D
Mä tykkään tästä ficistä ihan ylipaljon!
Mun mielestä Rosalie on tässä tosi kiva ku se jopa myönsi että Bella oli sille ku pikkusisko :)
mutta joo tosi kiva erilainen ku yleensä tehään aika saman tyylisiä...
Rakentava hypäs katolta alas ;)
ElkQ
-
Heeeei! Olis voinu olla jo jälleenäkeminen, joka vois olla täynnä draamaa;)
Mutta tosi hyvä luku oli.
Kiitos ja sitä jatkoahan tulee?
-
Jee, jatkoa! ;D
Biisin sanat oli kirjoitettu hyvin, sano terveisiä kirjoittajalle ;)
Taisin pongata tuolta pari kirjoitusvirhettä, mutta ei pistänyt kuitenkaan pahemmin silmään.
PoV ei vaihdellut tässä enää niin nopeasti, ja tekstiä oli helpompi seurata. Vähän jäi kyllä mietityttämään, kun bändissä ei ollut basistia...
Tyksin kovasti taas kerran, teksti on sujuvaa ja juoni hyvä etc etc. ;D
-
Jee! Tää oli taas yks hyvä luku. Biisit, jota Bella laulo, oli hyviä. Ne kerto hyvin Bellan kokemasta tuskasta. Eddyy kävi hiukan sääliksi, kaikkien noitten muitten ajatusten keskellä. En malta odottaa jatkoa. Mitään suuria kirjoitusvirheitä en huomannu, sillä en yleensä kiinnitä niihin paljo huomioo. Jatkoo pian. :)
-
Hyvä luku taasen. :) En kirjoitus virheitä huomannut ja teksti oli muutenkin sujuvaa. :D Mutta joo, ja nuo laulut. Pystyin melkein kuulemaan ne päässäni. (pitäskö olla huolissaan? :s ) Säälitti kyllä tuo Edward, mutta silti osittain toivoisin ettei Bella ainakaan heti antaisi anteeksi Edwardille. Toisaalta toivon että he kuitenkin jossain vaiheessa palaisivat yhteen. :)
Kiitti luvusta, ja pian taas jatkoa, haluan tietää miten käy. :)
-
Mistä näitä kommentteja oikein tulee?!? Saunalahdelta? ;)
ElkQ: Just sen takia mä halusinkin tätä alkaa suomentaa kun tää on niin erilainen. Kiitos kommentista!
Lööperiikka: mulla oli ihan sama tunne kun luin tätä englanniksi, että vois jo jotain tapahtua, mutta älä huoli, draamaa tulossa varmasti niin paljon että ootte kaikki pyörällä päästänne! ;)
TrueTre, ssenja- ja mmiru: Nuo biisit jotka Bellan bändi lauloi kuuluvat Paramorelle, niin käskettiin sanoa. :D Ei tarvitse olla huolissaan jos ne kuuli päässään! Mäkin kuulin, vaikken oo nitä kappaleita aikaisemmin kuullut. Suosittelen kuuntelemaan kuitenkin, ne on hyviä kappaleita. Kiitos kommenteista! :-*
-
Hyvin suomennettu luku jälleen. Muutaman kirjotusvirheen bongasin, mutten jaksanu alkaa niitä erikseen tähän laitteleen. Ja niitä pilkkuvirheitäki oli jonkin verran.
Toivottavasti se kauan odotettu tapaaminen olis jo seukki kappaleessa.
Mutta jees, jatkoa odotellessa. :)
-
Ihan huippuhyvä ficci!!! Ja sitteku suomennat viel tosi hyvin ettei kirjotus virheitä oikeestaan ees ole :)
Voiku se noitten tapaaminen tulis pian... jatkoa odotellessa!!!
-
uusi lukia ilmottautuu. Milloin jatkoa? pari virhettä huomasin en muista missä
;D
-
Kiitos kaikille kommenteista!
Tietoja sitten: eli 1) seuraavassa luvussa saattaa kestää vielä jonkin aikaa, ja 2) yritän kuitenkin saada sen tän kuun aikana tänne. Osan olen jo suomentanut, mutta muutama fraasi tökkii, joten pyydän teiltä nyt kärsivällisyyttä! ;)
-
Oi kun on ihana!
Oon kattonu monta kertaa tota otsikkoa, mut ajattelin, että tää on vaan joku oneshot angst, mut tää onki oikee lottovoitto! Mä rakastan näitä bänditarinoita <3 varsinkin jos se alkuperäisen tarinan "säälittävä tyyppi" onkin hyvä jossai :D
Ehdottomasti jään odottamaan jatkoa, hyvin käännät :)
Tom^^
-
tää on tosi kiva! :) lisää sitten kun jaksat :)
-
Jatka nopeesti!
Nyt multa ei muuta tuu mutta kerron nyt kuitenkin että tykkään tästä :)
-
Eiiii! Tarvitsen jatkoa!
Virheitä tosiaan oli jonkin verran, mutta niitä ei onneksi ollut ihan hirveästi. En mielelläni lue Twilight-ficcejä muutamaa poikkeusta lukuunottamatta, mutta tämä oli aivan ihana. Ole kiltti, älä jätä kitumaan, suomenna jatkoa! On saatava tietää, miten kaikki päättyy!
-
Tom^^: Joo mä en oo mikään kamala Twilight-fani, joten kun tää on niin erilainen nii tykästyin tähän ihan kamalasti. Ja mä en vaan voi sietää Meyerin kirjoittamaa Bellaa, ja sit kun se on näin erilainen niin pakkohan tästä on tykätä. :D
miss i: Nyt jaksan. :)
Anskubits: Kiitos kommentista!
Lasisydän: Tässäpä sitä jatkoa, ja samoilla linjoilla Twilightin suhteen: ei mitään massatuotantoa, pitää olla jotenkin erityisen hyvä että sitä saa lukemaan. :D
Ette usko oikeasti miten pahoillani mä oon kun tässä meni näin luvattoman pitkään! Mä oon häpeissäni tuijotellu vuorotellen kalenteria ja tätä ficciä, mutta en vaan oo saanut mitään aikaiseksi. Mutta nyt tulee jatkoa, enkä kuitenkaan voi luvata seuraavaa lukua yhtään nopeammin. Lupaan pyhästi yrittää, mutta onnistumista en voi taata.
Luku 5
Rakastan lavalla olemisen tunnetta. Se on niin piristävä! Yleisön huudot ja energia täyttävät minut ja minulle tulee valtava halu hyppiä ympäriinsä samalla kun laulan.
Tietenkin järjetön energia saattoi liittyä siihen, että Tobie oli sivulla katsomassa esitystämme.
Jasperin tavoin Tobie on empaattinen, mutta hänellä on erilainen piirre. Kun Tobie oli puutettu hän istui viikkoja huoseessaan saadakseen kyvystään enemmän irti. Hänelle ei riittänyt toisten tunteiden kokeminen ja manipulointi – hän tahtoi tehdä enemmän. Joten lähes kahden kuukauden meditoinnin jälkeen Tobie vihdoin saattoi tehdä muutakin. Nyt kun hän tuntee toisten tunteet, hän saa näkyjä tunteiden aiheuttajista, kuin hän olisi siinä heidän kanssaan. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, etten voi salata häneltä mitään.
Ja vähän aikaa sitten opimme, että Tobie voi tehdä tulen ajatuksillaan. Tämä saatiin tiettä, kun hän vahingossa sytytti isänsä käden palamaan. Hänen täytyi vain ajatella Gavinin hihoja liekehtimässä ja – BAM! – välitön pyrotekniikka. Minusta se on aika siistiä; Gavin ei kuitenkaan jaa mielipidettäni.
”Okei”, hengitin raskaasti mikkiin. ”Tämä on pieni laulu joka on totta puhuakseni kirjoitettu tylsyydessä. Meidän oli keksittävä jotain millä viihdyttää itseämme keikkabussissa.”
”Jep”, Anna kikatti. ”Se oli joko tämä, tai jotain mitä olisimme todella katuneet aamulla.”
”Valitettavasti”, Brian puhui ensimmäisen kerran illan aikana, ”siitä tuli jotain mihin ei tarvita ääntäni.” Suurin osa naispuolisista faneistamme protestoi. ”Mutta”, Brian nauroi, ”ainakin saan pienen tauon tanssimista varten!” Se piristi heitä. Pyöritin silmiäni ja vilkaisin ohimennen Annaa. Miten hän kesti näitä naisia jotka kuolasivat hänen miehensä perään?
”Ja”, Anna heitti väliin, ”tämä laulu on kirjoitettu Gunshot Residuen kanssa, joten he laulavat kanssamme.”
”Kuitenkin varoituksen sana”, sanoin, kun Tobie ja hänen sisarensa Kat astuivat lavalle. ”Tämä ei ole samanlainen kuin suurin osa kappaleistamme. Tämä on hyvin optimistinen ja tehty tanssimista varten.” Porukka ratkesi myrskynomaisiin suosionosoituksiin; yksiin illan parhaisiin.
Hmm, ehkä he ovat kyllästyneet samoihin vanhoihin ”särjit-sydämeni-ja-nyt-laulan-siitä” -lauluihin. No jaa.
”Selvä, eli tämä on 'Rockstar'!” ilmoitin.
Musiikki alkoi ja Anna, Tobie, Kat ja minä aloimme tanssia ja hyppiä ympäri lavaa. Gunshot Residuen kaksi muuta jäsentä – Ianto, Tobien kumppani, ja Owen, Katin kumppani – alkoivat tanssia Brianin ja muutaman ihmistanssijan kanssa sivuilla, odottaen aikaansa tulla ja tanssia kanssamme.
(Oooh) Tell me what you think you're lookin at,
(Noo) So I think I'm Queen Elizabeth,
(Oooh) And now I'm stuck inside your memory,
(So) That's why it's so hard to get rid of me
I'm incredible, so unforgettable,
So no one can take my place
I'm unbreakable, highly flammable,
So girl get out my face
Pojat tulivat lavalle ja ottivat paikkansa vierestämme.
Oh my god I'm going crazy
Maybe 'cause were so amazing
Everybody in there dazin'
That's the reason why they're hatin',
Treat us like some superstars
And only cause that's what we are
You know we're going really far
And ya'll ain't even heard it all
Me olimme vähällä mennä pitemmälle miesten kanssa tässä vaiheessa. En voinut muuta kuin ajatella kuinka vanhaa Bella Swania ei olisi ikinä voinut saada kiinni tekemästä mitään tällaista kenenkään kanssa. Mutta se oli vanha Bella; uusi Bella ei välittänyt mitä teki.
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem, uh-huh,
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem, uh-huh,
You hate me cause I'm everything that you ever wanted to be
And that I'm lying cause I love it when you lookin at me
Cause I'm a rockstar, a rockstar,
I said that I'm a rockstar, a rockstar,
(Keep lookin at me)
Tanssiminen oli jännittävää! Pystyin kuulemaan sydämeni sykkeen rintaani vasten – valmiina räjähtämään koska tahansa. Ilmeisesti ystävänikin kuulivat sen, koska kaikille tuli tarve saada katsekontakti kanssani ja vinkata silmää. He tiesivät, että tämä oli ainoa keino saada ajatukseni pois menneisyydestäni Cullenien kanssa.
(Wow) It seems to me like I was botherin'
(How) cause I make walkin look like modelin
(How) it ain't my fault the boys keep followin'
(wow) if you were better he wouldn't be wonderin'
I'm incredible, so unforgettable,
So no one can take my place,
I'm unbreakable, highly flammable,
So girl get out my face
Oh my god I'm going crazy
Maybe 'cause I'm so amazing
Everybody in there dazin'
That's the reason why they're hatin'
Treat us like some superstars
And only cause that's what we are
You know we're going really far
And ya'll ain't even heard it all
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem, uh-huh,
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem, uh-huh
You hate me cause I'm everything that you ever wanted to be
And that I'm lying cause I love it when you lookin at me
Cause I'm a rockstar, a rockstar,
I said that I'm a rockstar, a rockstar,
(Keep lookin at me)
Vähän ajan päästä pojat menivät takaisin lavan taakse ja antoivat meidän tyttöjen tanssia keskenämme. Loppujen lopuksi tämä oli tyttöjen laulu.
(Ladies) we're Prima J you know it
We're not afraid to show it
We hold our crown and that's right
It can't stop us now
The cloud we're on is golden
They can't fix what's not broken
Don't act like ya'll don't know
What's bout to happen now
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem uh-huh,
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem uh-huh
You hate me cause I'm everything that you ever wanted to be
And that I'm lying cause I love it when you lookin at me
Cause I'm a rockstar, a rockstar,
I said that I'm a rockstar, a rockstar,
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem uh-huh,
You hate cause I'm a rockstar, a rockstar,
A pretty little problem uh-huh
You hate me cause I'm everything that you ever wanted to be
And that I'm lying cause I love it when you lookin at me
Cause I'm a rockstar, a rockstar,
I said that I'm a rockstar, a rockstar,
(Keep lookin at me)
Otin paikkani ryhmän edestä mikrofonin kanssa ja sanoin parhaalla hienostelevalla – nyt viettelevällä – äänelläni: ”Miksette ota kuvaa? Se kestää kauemmin.”
Meteli oli niin kova, että vampyyrit näyttivät siltä kuin heidän päänsä räjähtäisivät – mutta samalla he virnuilivat kuin idiootit.
”Joten oletammeko että piditte tuosta kappaleesta?” Kat kysyi, ja luulen että hän virnuili enemmän kuin me muut. Lisää hurrausta.
”No, hyvä tietää”, Tobie nauroi. ”Nyt The Unwanted pitää pienen tauon sillä aikaa kun rakas sisareni ja minä esitämme bändimme kanssa pari kappaletta.” Yleisössä aaltoili yhdistelmä pettymyksen huudahduksia ja iloisia hurrauksia. Tobie ja Kat voihtoivat katseet ja kohauttivat vähän olkiaan. Ilmeisesti kaikkia ei voi miellyttää.
”Rauhoittukaa”, vaimensin heitä. ”Emme ole poissa kuin ihan ketken, ja uskokaa minua; ette edes tule huomaamaan.” Kuului muutama erimielisyyden huudahdus, mutta Kat hiljensi ne nopeasti isolla mulkaisulla, joka toistettiin valtavalla näytöllä takanamme.
”Onko minun ymmärrettävä ettette halua kuunnella meitä?” hän puhisi. Yleisö teki selväksi ettei kyse ollut siitä.
”No lopettakaa sitten valittaminen!” Kat huusi edelleen mulkoillen. Näin kuitenkin hänen kasvoillaan omahyväisen virnistyksen. Niin näkivät kaikki muutkin; kaiken kaikkiaan sitä ei voinut olla valtavalta näytöltä huomaamatta.
Lähdimme bändini kanssa lavalta vilkuttaen yleisölle. Tapasimme turvamiehet takahuomeessa, samoin kuin Gavinin ja hänen vaimonsa. Meidät saatettiin pukuhuomeeseen, jossa pitäisimme puolen tunnin ”tauon” ennen kuin palaisimme lavalle. Vaikka Anna ja Brian eivät tarvinneet lepoa, he luulivat että minä tarvitsin – he olivat siitä hyvin itsepintaisia. En välittänyt siitä paljoakaan, se tarkoitti sitä että sain lepuuttaa jalkojani.
Kun olimme pukuhuoneessa, Gavin kertoi uutiset. ”Inhoan sitä että joudun kertomaan tämän teille”, hän aloitti. O-ou. ”Mutta joukko faneja on hankkinut backstage-liput ja heitä on aika paljon – joten jouduimme jakamaan heidät ryhmiin.” Isot ryhmät tarkoittivat vain yhtä asiaa. Me voihkaisimme – äänekkäästi. Tämän tauon olisi pitänyt olla juuri sitä: tauko! Ei mikään ”tule ja tapaa” -tapahtuma.
”Tiedän, tiedän”, Gavin hymähti pitäen käsiään ylhäällä ''mitä muka voin tehdä'' -ilmaisuna. ”Ryhmän ensimmäinen osa on täällä muutamassa minuutissa, joten olkaa valmiina.”
Annoimme periksi ja nyökkäsimme. Me rakastimme fanejamme, ihan totta. Mutta sillä hetkellä halusimme vain rentoutua, vitsailla ja valmistautua esitykseen toiseen puoliskoon. Sitä paitsi tämä oli yleensä sitä aikaa kun sain syödä ystävieni katseen alla. Sen jälkeen kun Cu – he olivat katselleet minua, olin tottunut siihen eikä se enää vaivannut minua. Paljoa. Anna meni täysin liikkumattomaksi ilmeettömine kasvoineen, sitten hän loikkasi luokseni ja hyppäsi syliini. Katsoin häntä hämmentyneenä ja vähän vaikeasti.
”Eh...”
”Tässä!” hän huudahti ja antoi minulle donitsin. Oi! Suosikkini!
”Kiitti!” Nappasin herkullisen donitsin hänen kädestään ja söin ison palan.
”Eipä mitään”, hän sanoi olkiaan kohauttaen. ”Näin että meillä on noin viisi minuuttia aikaa ja ajattelin että siinä ajassa sinun olisi vähintäänkin saatava jotain suuhunpantavaa.”
”Hän ei myöskään tahdo kuunnella valitustasi siitä että sinulla on nälkä”, Brian tirskui. Anna löi häntä olkapäähän ja murjotti.
”Aw, minäkin rakastan sinua, Anna!” tuhahdin.
”No, sinä kyllä valitat aika paljon kun olet nälkäinen”, hän puhkui. ”Puhumattakaan siitä että sinusta tulee aika kelju.”
”Mitä voin muka sanoa?” kohautin olkiani virnistäen. ”Olen vain ihminen.” Kolme minuuttia myöhemmin kuulimme koputuksen ovella ja Gavin astui sisään virnistellen.
”Oletteko valmiita?” Jep. Hän todellakin nautti tästä.
”Mitä luulet?” Brian näpäytti.
”Opi elämään sen kanssa, he ovat täällä”, Gavin nauroi. Hän viittoi meitä istumaan pöydän ääreen, jonka lava-apulaiset olivat tuoneet meille nimikirjoitusten jakoa varten.
Kun olimme asettuneet paikoillemme, Gavin avasi oven ja valtava tulva faneja rynni sisään. Viiden minuutin, kahden hajoitetun vesipullon ja käsikrampin jälkeen meidät vihdoin jätettiin yksin. Anna ja Brian vaihtoivat vaatteita ja päättivät mennä pikaiselle metsästysreissulle läheiseen metsään ennen paluuta lavalle.
Olin selkä ovelle päin, kasvot kohti maskeeraajaa joka kosketti kasvojani, enkä kiinnittänyt lainkaan huomiota siihen, mitä takanani tapahtui. En, ennen kuin kuulin äänen. En olisi ikinä uskonut kuulevani sitä ääntä uudelleen.
”Bella?” Hypähdin tuolillani silmät kiiluen säikähdyksestä.
Ei. Se ei voinut olla! Ei hän!
”Bella?” toinen paljon kaipaamani musikaalinen ääni kysyi arasti. Kieltäydyin kääntymästä. En voinut kohdata hitä. En nyt. En koskaan.
”Bella kiltti”, hänen äänensä rukoili. ”Katso minua. Katso meitä.”
”Kultaseni, vastaatko heille vai kutsunko turvamiehet?” maskeeraaja kysyi kurtistaen vähän kulmiaan.
”Ei. Ei, se on okei, Mary”, sain sanotuksi. Hän katsoi minua skeptisesti muttei painostanut. En vieläkään kääntynyt.
”Bella?” Antaa Carlislen yrittää toimia rauhantekijänä.
Vihdoin käännyin huokaisten ja katsoin heitä, kieltäytyen katsomasta ketään liian pitkään. ”Hei”, henkäisin. Heidän katseissaan oli sääliä ja surua.
Sääliä.
En tarvitse sääliä.
Ja surua tarkalleen ottaen mistä?
Olivatko he surullisia koska olivat jättäneet minut vai siksi että minusta oli selvästi epämukavaa olla heidän seurassaan? Ei, ei se niin voinut olla. He eivät voineet olla surullisia siksi että jättivät minut. Tai siis, hehän jättivät minut! Omia rakkaitaan ei jätetä.
Vakuuttuneena siitä että itse asiassa tunsin heidät, Mary lähti huoneesta nopeasti, vilkaisten Culleneita epämukavasti kulkiessaan ohi. He selvästi edelleen pelottivat toisia ihmisiä.
”Kuinka olet voinut, Bells?” Emmett kysyi pehmeästi.
Kuinka olen voinut? Kuinka hän luulee minun voineen! He jättivät minut! Minä olin – ja olen edelleen – rikki! Tunnen ettei minua rakasteta, että he vihaavat minua. En ole ollut sama sen metsässä vietetyn päivän jälkeen. En usko että tulen koskaan olemaan. Tahdoin huutaa sen, kiljua. Mutta en tehnyt sitä.
”Mitä ilmeisimmin olen voinut hyvin”, sanoin viitaten ympäri huonetta. Emmett vain nyökkäsi hyväksyen vastaukseni.
”Bella, olen kaivannut sinua niin paljon!” Alice itki. Hän juoksi luokseni ja kietoi kätensä kaulaani. Minä jäykistyin. Tuntiessaan sen Alice nopeasti irroitti otteensa ja astui taaksepäin satutettu ilme kivettyneillä kasvoillaan.
Satutettu? Miksi hän tunsi itsensä satutetuksi reaktiostani? Mitä hän oikein odotti? Luuliko hän että kietoisin käteni hänen ympärilleen ja rukoilisin että hän jäisi luokseni? Itkisin? Mitä hän halusi? Olen iloinen että satutin häntä. Hän satutti minua, enkö minäkin voi satuttaa häntä?
”Bella...” Alice sanoi.
”Luulen että teidän on aika lähteä”, sanoin lyhyesti. ”Toiset tulevat kohta, ja palaamme lavalle millä hetkellä hyvänsä.”
He kaikki vain katsoivat minua shokissa, epävarmoina siitä mitä piti sanoa. He eivät selvästikään olleet odottaneet minun reagoivan näin. Jasper varmaan tunsi vihamielisyyteni ja kiukkuni, sillä hän hätkähti ja otti pari askelta kauemmas. Halusin virnistää, mutten sallinut sitä itselleni. Jasper koko perheestä ei ollut satuttanut minua. Emme olleet tulleet läheisiksi (kuten emme minä ja Rosaliekaan) joten hänen lähtemisensä ei ollut sattunut yhtä paljon kuin muiden. Halusin hänen ymmärtävän sen – en vain tiennyt kuinka.
Juuri silloin lava-apulainen tuli huoneeseen.
”Viisi minuuttia, neiti Swan”, hän hymyili. Sivuutin hänet pienellä nyökkäyksellä.
”Bella kiltti”, Edward rukoili. ”Puhu meille.”
”Miksi minun pitäisi, Cullen?” Hän hätkähti sukunimen käytölle. He kaikki hätkähtivät. ”Mitä olen muka sinulle velkaa niin että minun pitäisi lopettaa se mitä olen tekemässä ja vain kuunnella mitä sinä haluat sanoa? Kuulin kyllä mitä sanoit siellä metsässä; minun ei tarvitse kuulla sitä uudestaan.” He eivät liikkuneet. ”Häipykää”, ärjähdin kiristellen hampaita.
”Mutta”, Edward aloitti.
”Riittää, lapset”, Esme vetosi. Hän katseli minua niin täynnä kipua, myötätuntoa, surua ja itseinhoa, että tahdoin juosta hänen luokseen ja sanoa etten tarkoittanut sitä. Että kaipasin häntä ja että yhä rakastin häntä, rukoillen ettei hän enää jättäisi minua. Mutta pysyin järkähtämättömänä, enkä antanut periksi heikkouden hetkelleni.
”Yksi minuutti, neiti Swan”, apulainen sanoi huoneeseen uudelleen.
Työnnyin heidän ohitseen, välittämättä sanoa heille mitään muuta peläten ääneni sortumista ja kyynelten tulemista koska olin pidellyt niitä jo liian kauan.
Näin Annan ja Brianin lavan verhojen takana kun he tulivat takaisin metsästysreissultaan. He huomasivat että olin mieli maassa, mutta ravistin päätäni osoittaen että kertoisin heille myöhemmin. Nyt ei ollut sen aika. Kun Gunshot Residue lopetti, palasimme lavalle aloittaaksemme toisen puolikkaan sen illan konsertista.
Katsoin yleisöön toivoen kaikkea toivoa vastaan etteivät he olisi näkökentässäni. Ei niin hyvää onnea. Ilmeisesti manageri oli ottanut kaikki VIPt ja asettanut heidät lavan eteen heille varatuille paikoille. Hienoa, minun olisi tarkoin varottava luomasta katsekontaktia heihin koko loppuillan aikana.
”Oliko ikävä?” kysyin. Yleisö tuli hulluksi. ”Tulkitsen tyon kylläksi.” Lisää huutoa.
”Tämä kappale on Someone wake me up”, minä ilmoitin. ”Ja se on kirjoitettu kolme vuotta sitten kun ensimmäisen kerran tapasin Annan ja Brianin.”
”Tämä tyttö kirjoitti sen kokonaan itse!” Anna hihkui. Vilkaisin häntä. ”Olen niin ylpeä hänestä!” Hän muka-pyyhkäisi kyyneleen poskeltaan.
”No haha”, mutisin vilkaisten häntä törkyisesti. ”Joka tapauksessa toivon että pidätte siitä.”
We got the same friends
We're gonna have to see each other eventually
So won't you tell me how we're gonna deal with that
(how we're gonna deal with that, how we're gonna deal with that)
My CD's are at your place
And you know I'm gonna have to pick 'em up
So won't you tell me how we're gonna deal with that
(how we're gonna deal with that, how we're gonna deal with that)
Hassua. Se ei ollut molemminpuolista. Se oli kaukana molemminpuolisesta. Minulla ei ollut edes vaihtoehtoa, Edward otti sen minulta pois.
It feels just like I'm going crazy
I guess that this is breaking up
And now not even you can save me
Will someone wake me up?
(Someone wake me up)
Never thought that we'd go under
I guess we won't be making up
And if this is a dream I wonder,
Could someone wake me up?
(Someone wake me up)
Monta kertaa olin rukoillut että Jumala antaisi tämän olla vain iso painajainen ja että heräisin siitä pian. Mutta melkein neljän vuodenkaan jälkeen en ollut vielä herännyt.
I still have your old shirt
You know the one I said I'd thrown away?
I put it on when I went to bed last night
(I went to bed last night, I went to bed last night)
Baby, is this where our story ends
When I turn out the light
Fantasy and reality fight
Kyllä, minulla oli vielä hänen vanha paitansa. Se oli ainoa asia joka heiltä jäi, sillä sillä hetkellä kyseinen paita oli sullottuna alusvaatelaatikkooni jottei Charlie löytäisi sitä. Nukun vieläkin se päälläni.
It feels just like I'm going crazy
I guess that this is breaking up
And now not even you can save me
Will someone wake me up?
(Someone wake me up)
Never thought that we'd go under
I guess we won't be making up
And if this is a dream I wonder,
Could someone wake me up?
(Someone wake me up)
Even though it's over now, it still kills inside
'Cause for so long you have been my life
It feels just like I'm going crazy
I guess that this is breaking up
And now not even you can save me
Will someone wake me up?
(Someone wake me up)
Never thought that we'd go under
I guess we won't be making up
And if this is a dream I wonder,
Could someone wake me up?
(Someone wake me up)
oh, baby you were my first time
I will always keep you inside
(Someone wake me up, someone wake me up)
Someone wake me up
(Someone wake me up, someone wake me up)
Someone wake me up
Olin ylpeä itsestäni. Koko laulun aikana en ollut vilkaissutkaan heihin päin.
”Seuraavan laulun minä ja Anna keksimme sen jälkeen kun olimme vähän keskustelleet entisistä poikaystävistämme”, nauroin.
”Pojat, olen aika varma että jopa te voitte eläytyä tähän”, Anna lisäsi.
”Jep”, myönsin. ”Koska meillä kaikilla on menneisyydessäme ainakin yksi sydäntenrikkoja.”
”Näin ollen nimi on All Hail the Heartbreaker”, Anna ilmoitti. Owen aloitti ensimmäiset soinnut kitarallaan. Brian tulisi myöhemmin rummuilla mukaan.
I had the notion that you'd make me change my ways and
My bad habits would be gone in a matter of days
I had the feeling that you'd open up my eyes
To a whole new world that had since been in disguise
Niin hän teki. Niin he kaikki tekivät. He avasivat silmäni kokonaiselle maailmalle, jota ei ollut olemassakaan ennen kuin tapasin heidät. Maailmalle, josta taistelin kovasti ettei minun koskaan tarvitsisi päästää irti.
But that day will most likely never come for me
And it's just my luck to end up getting stuck
To everything you areyou were ever here so far
So tonight I'll sit and pick apart your pictures
And over analyze your words
But the truth is that I've never fallen so hard
It's taking everything in me
Just to forget
En osaa sanoa kuinka monta yötä valvoin itkien, selaillen läpi koulun vuosikirjaa jonka Angela oli antanut minulle tajuttuaan että Edward oli vienyt minulta kaikki kuvansa. Tai kuinka olin pysynyt hereillä koko yön ja miettinyt jokaista Edwardin minulle koskaan sanomaansa sanaa päässäni kuin se olisi ollut rikkinäinen levy.
Ja kyllä, se oli ottanut koville. Se oli ottanut niin koville, etten voinut koskaan olla toisen miehen kanssa. Edward oli varastanut sydämeni ja piti sitä mukanaan, vaikka kuinka yritti kieltää sen.
I had the notion that you'd make me forget the world
But your indecisive mind shows me that
You are "just another guy"
I had the feeling that those looks you gave me were real
What if I ripped your heart apart at the seams
Maybe then you'd know how I feel
Voi, kuinka hän repi sydämeni irti rinnastani ja raateli sen saumoistaan niin, ettei sitä voinut enää korjata. Voi kuinka toivoinkaan että voisin saada hänet tuntemaan edes pienen osan siitä tuskasta jonka tunsin sinä päivänä kun hän minut jätti.
But that day will most likely never come for me
And it's just my luck to end up getting stuck
To everything you areyou were ever here so far
So tonight I'll sit and pick apart your pictures
And over analyze your words
But the truth is that I've never fallen so hard
It's taking everything in me
Just to forget
I can honestly say
That I never, ever, ever felt this way
Your lips, your eyelashes, your skin
These are the parts of your body
That cause my comatose to begin
Pelkkä hänen läsnäolonsa sai minut vaipumaan tajuttomuustilaan. Jopa nyt, kun toivoin ettei hänellä olisi enää sitä vaikutusta minuun. Vieläkin.
I can honestly say
That I never, ever, ever felt this way
Your lips, your eyelashes, your skin
These are the parts of your body
That cause my comatose to begin
I will sleep another day
I don't really need to anyway
What's the point when my dreams are infected
With words you used to say
I will breathe in a moment
As long as I keep my distance
I wouldn't want to go messing anything up
Joka yö näen unta hänestä ja niistä sanoista jotka hän sanoi minulle metsässä. Hän vaani minua jokaisena elämäni hetkenä.
So don't go worrying about me
It's not like I think about you constantly
So maybe I do, but that shouldn't affect
Your life anymore
I knew it the moment you walked into the door
Okei, se oli vale, jonka olin nopeasti keksinyt laulua kirjoittaessani. Ajattelin Edwardia kaksikymmentäneljä tuntia vuorokaudessa. Jopa silloin kun en olisi halunnut.
So don't go worrying about me
It's not like I think about this constantly
So maybe I do, but that shouldn't affect
Your life anymore
I knew it the moment you walked into the door
I'll let you get the best of me
Because there's nothing else that I do well
I'll let you get the best of me
Because there's nothing else that I do well
I'll be the giver and you'll be the taker
I guess that's how this one's gonna go I'll be the giver and you'll be the taker
You've got me down on my knees and I proclaim
"All hail the heartbreaker"
Lipsahdin ja katsoin Culleneita. He kaikki seisoivat siellä katsellen minua shokissa. Silmäni tavoittivat Edwardin silmät ja hengitykseni salpaantui. Hänen silmissään oli niin paljon tuskaa että halusin vetää hänet lähelleni ja vaatia häntä olemaan uskomatta mitään mistä lauloin. Torjuin hänen katseensa nopeasti, antamatta itseni antautua heikkoudelle. He jättivät minut. He ansaitsivat kaiken mitä saivat irti tästä konsertista.
-
Uusi lukija ilmoittautuu. Valitettavasti en hallitse kommentitia joten kehun vain ideaa ja kirjoitusta. ja kylää, odotan jatkoa. ;)
-
Kivaa!!! Jatkoa!!
Ensin virheet/tönköt kohdat kun nyt niitä kerrankin löysin.. :)
Rakastan lavalla olemisen tunnetta. Se on niin piristävä! Yleisön huudot ja energia täyttävät minut ja minulle tulee valtava halu hyppiä ympäriinsä samalla kun laulan.
Tietenkin järjetön energia saattoi liittyä siihen, että Tobie oli sivulla katsomassa esitystämme.
Jasperin tavoin Tobie on empaattinen, mutta hänellä on erilainen piirre. Kun Tobie oli puutettu hän istui viikkoja huoseessaan saadakseen kyvystään enemmän irti. Hänelle ei riittänyt toisten tunteiden kokeminen ja manipulointi – hän tahtoi tehdä enemmän. Joten lähes kahden kuukauden meditoinnin jälkeen Tobie vihdoin saattoi tehdä muutakin. Nyt kun hän tuntee toisten tunteet, hän saa näkyjä tunteiden aiheuttajista, kuin hän olisi siinä heidän kanssaan. Valitettavasti se tarkoittaa sitä, etten voi salata häneltä mitään.
Ja vähän aikaa sitten opimme, että Tobie voi tehdä tulen ajatuksillaan. Tämä saatiin tiettä, kun hän vahingossa sytytti isänsä käden palamaan. Hänen täytyi vain ajatella Gavinin hihoja liekehtimässä ja – BAM! – välitön pyrotekniikka. Minusta se on aika siistiä; Gavin ei kuitenkaan jaa mielipidettäni.
”Okei”, hengitin raskaasti mikkiin. ”Tämä on pieni laulu joka on totta puhuakseni kirjoitettu tylsyydessä. Meidän oli keksittävä jotain millä viihdyttää itseämme keikkabussissa.”
Anteeksi pitkä lainaus. Mutta tuossa vaihtui aikamuoto. Tietenkin asian voi ilmaista noinkin, mutta ite ehkä aloittaisinkin imperfektillä, niin ei mene lukijat niin helposti sekaisin.
Tuo pyrotekniikka-juttu jäi vähän myös kaivelemaan mua. En mä oikein tiedä mikä siinä muodossa häiritsi, mutta joku siinä oli (Anteeksi tämä jäkätys, ilmeisesti olen tänään pahalla päällä :( ), mikä sitten tökki... Voisko siinä olla jotenkin näin:Gavinin hihoja liekehtimässä ja - BAM! - se oli välitöntä pyrotekniikkaa. Tai jotain? Toi munkin esimerkki oli nyt vähän tönkkö, mutta yritin vain selittää lyhyesti mitä tarkoitin :D
Sitten tuo "jaa mielipidettäni"-kohta. Aika suoraan käännetty ilmaus, mä ehkä kirjoittaisin sen jotenkin "Gavin ei kuitenkaan ollut samaa mieltä kanssani" tai jotain vastaavaa... Eihän toi virallisesti ole virhe, mutta tönkähti vain omaan korvaan :)
Otin paikkani ryhmän edestä mikrofonin kanssa ja sanoin parhaalla hienostelevalla – nyt viettelevällä – äänelläni: ”Miksette ota kuvaa? Se kestää kauemmin.”
Tässä kohdassa mulla löi tyhjää. Oliko kyseessä outo käännös vai mikä? Toki voi olla, että mä olen vain tyhmä :D
Kat hiljensi ne nopeasti isolla mulkaisulla, joka toistettiin valtavalla näytöllä takanamme.
Suomessa ei juurikaan puhuta isoista mulkaisuista (tai sitten multa on jääny väliin jotain), eli ehkä siihen vois laittaa "pahalla mulkaisulla" tms? Mutta tietenkin taas on kyse vain pilkunviilaamisesta ja mä vain häiritsen kääntäjää :D
”Eh...”
Ehkä liian englanninkielistä mun makuuni :D Voisko tilalla olla "Ööh.." tai jotain? Vaikkahan ei tuokaan tietenkään virhe ole.
”Bella?” Hypähdin tuolillani silmät kiiluen säikähdyksestä.
...kiiluen säikähdyksestä? Tämä oli mun korviin outo yhdistelmä, paremmin tuohon sopisi joku silmien laajeneminen tai niiden kiinni puristaminen tai joku.
”Bella?” Antaa Carlislen yrittää toimia rauhantekijänä.
Taas vaihtui aikamuoto ja jotenkin tuon lauseen muotoilu oli outo... Mutta tähän mulla ei ole mitään "mahtavia" ehdotuksia, eli ehkä olen vain hiljaa.
Mary lähti huoneesta nopeasti, vilkaisten Culleneita epämukavasti kulkiessaan ohi.
Jotenkin epämukavasti vilkaiseminen kuulostaa aika suoraan käännetyltä mun korviini. Ehkä siihen vois laittaa esim. epäluuloisesti, epävarmasti, pelokkaasti, hämillään... Jonkun muun kuitenki.
Mitä hän halusi? Olen iloinen että satutin häntä. Hän satutti minua, enkö minäkin voi satuttaa häntä?
Taas vaihtui aikamuoto. Tykkäsin muuten tosi paljon tästä yksipuoleisesta halauksesta :) Siinä oli jotenkin tavoitettu sitä kivuliaan epämukavaa tunnelmaa ja oli ihanaa, että Bella ei heti itku kurkussa juossut Edipedin syliin!
”Viisi minuuttia, neiti Swan”, hän hymyili. Sivuutin hänet pienellä nyökkäyksellä.
”Bella kiltti”, Edward rukoili. ”Puhu meille.”
”Miksi minun pitäisi, Cullen?” Hän hätkähti sukunimen käytölle. He kaikki hätkähtivät. ”Mitä olen muka sinulle velkaa niin että minun pitäisi lopettaa se mitä olen tekemässä ja vain kuunnella mitä sinä haluat sanoa? Kuulin kyllä mitä sanoit siellä metsässä; minun ei tarvitse kuulla sitä uudestaan.” He eivät liikkuneet. ”Häipykää”, ärjähdin kiristellen hampaita.
”Mutta”, Edward aloitti.
”Riittää, lapset”, Esme vetosi. Hän katseli minua niin täynnä kipua, myötätuntoa, surua ja itseinhoa, että tahdoin juosta hänen luokseen ja sanoa etten tarkoittanut sitä. Että kaipasin häntä ja että yhä rakastin häntä, rukoillen ettei hän enää jättäisi minua. Mutta pysyin järkähtämättömänä, enkä antanut periksi heikkouden hetkelleni.
”Yksi minuutti, neiti Swan”, apulainen sanoi huoneeseen uudelleen.
Johan aika rientää. Ethän sä tietenkään voi muuttaa tekstiä kun et ole alkuperäinen kirjoittaja, mutta ihmettelin vain, että miksi alunperinkään piti olla viisi minuuttia vaikka kahden sijaan, jolloin tuo aikaväli olisi ollut uskottavampi...
Katsoin yleisöön toivoen kaikkea toivoa vastaan etteivät he olisi näkökentässäni. Ei niin hyvää onnea.
Ehkä tähän sopisi joku "Mutta ei minulla ollut niin hyvää onnea" tai vastaava, koska toi "Ei niin hyvää onnea" oli ehkä vähän kökkö tuohon...
Voi, kuinka hän repi sydämeni irti rinnastani ja raateli sen saumoistaan niin, ettei sitä voinut enää korjata. Voi kuinka toivoinkaan että voisin saada hänet tuntemaan edes pienen osan siitä tuskasta jonka tunsin sinä päivänä kun hän minut jätti.
Tässä ei varsinaisesti ollut mitään virhettä tai välttämättä edes tönkköä, mutta jotenkin... En mä tiedä. Englanniks toi "voi/oh"-sanan toistaminen toimii, mutta jotenkin suomeks... No jaa.. Mutta ei se häirinnyt mua kovinkaan paljoa. Kunhan nyt vain pääsin nipottamisen makuun.
Pahoittelut valitusviestistä, mutta kun ei voinut mitään :( Kaiken kaikkiaan tämä oli kokonaisuutena ja sisällöltään loistava luku ja on tosi ihanaa, että sä jatkat tän kääntämistä :D Koska tää todellakin on yksi parhaista twilight-tarinoista mitä mä olen lukenut ja sä käännät loistavasti noita muutamaa jännää kohtaa lukuunottamatta!
Kiitos tästä lukuilosta ja toivottavasti jatkoa tulee vielä joskus :)
Tom^^