- Ficin nimi: Koottuja kuvia maailmasta
- Kirjoittaja: Classick
- Ikäraja: S
- A/N: Nämä ovat raapaleita, jotka ovat syntyneet kirjoitusharjoitusteni perusteella. Tänne tulee luultavasti seitsemän raapaletta tämän kuun aikana. Toivoisin ainakin yhtä kommenttia!
Koottuja kuvia maailmasta
- Ficin nimi: Enkelten kulkue
- Ikäraja: S
- Varoitukset: -
- A/N: Oma haasteeni: Kuvailu
Enkelten kulkue
Istuin valkealla nurmikolla ja katselin kuinka kauniin valkoiset lumihiutaleet valuivat pitkin taivasta, kohti maata. Ne välkehtivät, kun kääntyilivät tuulen puuskista ylösalaisin ja puolelta toiselle. Välillä yksittäiset hiutaleet nousivat taas korkeammalle putoamisen sijaan, aivan kuin haluaisivat koskettaa kaunista taivasta vielä viimeisen kerran. Kuitenkin viimeistään tuuli toi ne takaisin kohti maata, jos painovoima ei siihen pystynyt. Lopulta ja väistämättömästi pienet lumen sirpaleet koskettivat maata ja tulivat osaksi suurta peittoa, joka peitti kaiken alleen. Lumi peitti kuin tuhka tulivuoren purkauksen jälkeen, mutta kauniimmin. Paljon kauniimmin.
Nousin ylös ja pyyhkäisin farkkuni suurimmasta liasta. Oli aika mennä. Lähdin kävelemään kohti kotia pienten valkoisten enkelten saattelemana.
- Ficin nimi: Pelkojen kohtaamista
- Ikäraja: S
- Varoitukset: Wnb-Huumori
- A/N: Oma haasteeni: Dialogi, taas se kuuluistsa puolitoista-raapale. En nyt tiedä mitätästä tuli... Omasta mielestäni ihan hyvä, mutta älkää tappako minua, jos huumori ei iske.
Pelkojen kohtaamista
"En oikein tiedä... Tämä tuli aivan puun takaa."
"Tiesit silti, että kysyisin tätä uudestaan jonain päivänä."
"En voi uskoa, että kysyit näin pian. Oletko järjiltäsi?"
"Yrittänyttä ei laiteta. Sitä paitsi en usko, että tämä tuli liian pian. Et reagoinnut samalla tavalla kuin viimeksi."
"Ja sinä idiootti et ottanut opiksesi viimeksi! Mikä siinä jäi niin epäselväksi?"
"Parikin asiaa. Ensinnäkin; mikset suostunut?"
"Koska se oli liian pian ja tämäkin on liian pian."
"Rakas, mikä siinä on niin kamalaa? Kuvittele meidät kahdestaan omassa talossamme istumassa sohvalla ja-"
"Etkö ymmärrä? Viimeksi, kun vastasin suostuvasti, se ei toiminut. En vain pystynyt siihen."
"Ja siitä lähtien olet pelännyt sitä."
"Valitettavasti ja sinun pitäisi ymmärtää. Sen painajaisen jälkeen ymmärsin, etten ole valmis."
"Mielestäni olet vanhempi ja kokeneempi kuin viimeksi. Olet vahva ja itsenäinen nainen, joka pystyy siihen."
"En... En oikein tiedä. Olisinko mielestäsi oikeasti valmis?"
"Kyllä rakas. Mielestäni olisimme valmiita."
"Luovutan! Käydään vuokraamassa se typerä Harry Potter!"
Audrina: Joo toi dialogi oli jotenkin... Yöllä kirjoitettu ja sen varmaan huomaa. Tässä tulee viimeinen raapale. Alunperin näitä piti tulla seitsemän, mutta totesin, että aika loppuu kesken (nämähän olivat minulle harjoitusta nanoa varten) eikä ole innostusta kirjoittaa mitään paritusta ja muutenkin ideat ovat lopussa. Kiitos, kun olet jaksanut kommentoida näitä tekeleitäni!
- Ficin nimi: Hienovaraista ohjeistusta
- Ikäraja: S
- Varoitukset: -
- A/N: Oma haasteeni: Aikamuoto preesens. Taas Puolitoistaraapale. Mä vaan niin tykkään näistä.
Hienovaraista ohjeistusta
Tuijotan murhaavasti kulhoa, jossa on epämääräistä mössöä. Huokaisen samalla, kun totean, ettei tuijotus muuta sitä vaahdoksi.
"Miten helvetissä on näin vaikeaa vaahdotta munat ja sokeri?" mutisen itsekseni ja alan tutkia ohjetta uudelleen.
Vatkaa kolme munaa ja puolitoista desiä sokeria kulhossa vaahdoksi.
Huokaisen raskaasti, kun en tule yhtään sen viisaammaksi, vaikka lukisin ohjetta miljoonia kertoja uudestaan.
"Inhoan kotitaloutta", mutisen. Yhtäkkiä tunnen kevyeen kosketuksen niskassani ja huomaan jonkun kädet ympärilläni. Menen hienoiseen shokkiin, kun huomaan, että takanani seisovan kädet ottavat omani omiinsa.
"Et tee tätä ihan oikein", Henri huokaa niskaani ja menen kananlihalle. Hänen kätensä ovat lämpimät ja hengitys tuoksuu mintulta.
Henri ottaa vispilän käteeni ja alkaa pyörittää sitä kulhossa.
"Sitä pitää vatkata ripeästi kahdeksikkoa."
"Kiitos. Pärjään tästä eteenpäin varmaan yksinkin", kuiskaan. Henri irrottaa hellän otteensa käsistäni ja perääntyy askeleen. Vielä ennen lähtöään hän hymyilee suloisesti. Punastun ja käännyn takaisin kulhoon päin. Ehkei kotitaloudessa olekaan mitään vikaa.