Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: Resonanssi - 25.10.2010 20:44:21
-
Kirjoittaja: Resonanssi
Ikäraja: K-11
Genre: Angst, Romance
Paritus: Draco/? (selviää lukiessa)
Summary: Ei ikinä, ei koskaan
Viimeiset sanat tuuleen
[/b]
Se oli liemitunti, taas.
Sinä istuit yhden pöydän minua edempänä.
Professori Kalkaros oli antanut meille pergamentteja kirjoitusta varten, mutta minä muotoilin niistä paperipalloja.
Olin niin lähellä sinua, että olisin voinut nuolaista niskaasi, maistaa toffeen maun.
Mutta mistä sen tiesin, mille maistut? Nooh, rakastan sinua, ja lemmenjuoma tuoksuu minulle toffeelta ja Irlannin nummilta.
Sinä vähät välitit minusta, juttelit Weaselin kanssa, verenpetturikakara.
Minä olen sentään puhdasverinen.
Mutta koskapa ihmiset ovat arvostaneet puhdasta verta? Kuraveriset ja verenpetturit ovat aina edellä.
Olen sanonut tuhat kertaa haluavani Dumstrangiin, koska Tylypahkassa saastainen veri on vallalla.
”Paska koulu”, minä totean aina, ja Pansy nauraa.
Heitän paperipallolla Rotta-Ronia päähän ja hän kiroaa minulle, ja saa tietenkin jälki-istuntoa.
Sinä katsot minua, ja inho näkyy katseestasi, särjet jälleen sydämeni, niin kuin aina ennenkin.
Isket sen lattialle palasiksi, murskaat sen ja kidutat minua katseellasi, eikä sydämeni ikinä korjaannu, pidit siitä huolen.
Olet matkalla Hunajaherttuaan kuraveri-Dean Thomasin kanssa.
Hän naurattaa sinua, ja vannot Kenmaren Kanahaukkojen voittavan huispauskisoissa Skotlannin.
Et näe minua, miksi näkisitkään? Olen puhdasverinen ja silti pohjasakkaa, Dean on kuraverinen ja paras ystäväsi.
Minun kanssani sinä tuntisit olevasi voittaja, saisit oikeaa hellyyttä ja rakkautta, olisin yöt läpeensä valmis auttamaan sinua, Dean ei.
Minä olisin halunnut olla vieressäsi naurattaa sinua Potan silmälaseilla, jotka iskin rikki viime viikolla.
Olisin halunnut kietoa käteni ympärillesi, suudella sinua, huumaantua aksentistasi.
Sinä et, ja voit uskoa, se satutti minua pahemmin kuin mikään, kuin edes miten katsot minua.
Minä ostin sinulle sen korun, jota näytät juuri nyt Lavender Brownille.
Minä tuhlasin 200 kaljunaa, etkä edes tiedä, keneltä se on.
Mutta tiesin sinun pitävän siitä, ihailit sitä ja nauroit.
Tein sinut onnelliseksi, mutta se ei tehnyt minua onnelliseksi.
Rakastin sinua mutta et tiennyt sitä, eikä meillä ei ikinä olisi yhteistä tulevaisuutta.
En halunnut olla tässä koulussa, nähdä sinua joka päivä, tietää, että "Rohkelikko + Luihuinen = särkyneitä sydämiä"-homma olisi ikuista.
Kiehnäsit Lavenderin kainalossa, joka ei ollut muuta kuin verenpetturi, mutta minä kannatin puhdasverisyyttä, olinhan Malfoy.
Siinä korussa, joka oli sydämen muotoinen, oli sydämen keskellä iso "L"-kirjain.
Se merkitsi Luihuista.
Olit kauniimpi kuin se koru, kauneinta mitä ikinä olen nähnyt, enkä häpeä myöntää sitä... enää.
Sinä käännyt ja sanot halveksuen: "Mitä tuijotat, Malfoy?".
Sinua minä katson, rakas.
En sitä miten Lavender on sinulle tärkeämpi, vaan sinun hymykuoppiasi, silmiäsi ja huuliasi.
Irlannin ruusuketta kaavussasi.
Murskaat sydämeni jälleen, ja se sulaa katseestasi lammikoksi.
Ammuit rintaani nuolen, ja se tuotti elämäni ihanimman tuskan...
Se oli ainoa kerta jolloin nautin siitä.
Ja nyt, koulun päätyttyä, löydät tämän kirjeen matka-arkkusi päältä, ja tiedät.
Minä vihasin koulua, en halunnut nähdä sinua, halusin unohtaa.
Ja kuiskaan nämä viimeiset sanat tuuleen, ja kuitenkin, revin kirjeen.
Ei silloin, ei ikinä, et saa ikinä tietää, enkä minä unohda koskaan.
Ikuisesti sinun, Seamus.
...Draco Malfoy
-
Kommenttikampanjoitsija ilmoittautuu!
Fic oli hyvin keksitty. Pidin sen lähtökohdista, ja oli suloista (vaikkakin vähän epämalfoymaista) kirjoittaa kirje, jonka kuitenkin repi. Minun kuvitelmissani Malfoy ei olisi kirjoittanut kirjettä ollenkaan, hän olisi vain ahneesti päättänyt saavansa Seamusin :D
Paritus ei päässyt yllättämään. Heti Irlannin nummet mainitessasi tiesin, kuka parin toinen puoli on. Muutenkin Irlantiin viittaavien asioiden toistelu jotenkin kulutti ficiä, ja itse olisin maininnut Irlannin vain kerran. Aksentista huumautuminen kuulosti todella ihanalta! Vaikka paritus olikin erittäin rare (minulle ainakin), se tuntui toimivan ainakin kohtuuhyvin. Toisaalta tällaista tilannetta et olisi saanut toimimaan muuten kuin luihuisen ja rohkelikon välillä, eikä Harry/Draco olisi tähän tilanteeseen sopinut ollenkaan. Olisin ehkä itse halunnut, että paritus olisi ollut Hetiä, mutta sehän on puhdas makuasia!
Otsikko oli aivan ihana. Rakastin sitä, mutta en kuitenkaan osannut kuvitella Dracoa runollisesti puhaltelemassa mitään sanoja tuuleen. Kuitenkin, ficissä se toimi hyvin, kun ei ruvennut niin pilkunnussijaksi ja kun piti puhaltamista silkkana metaforana. Malfoy siis vain lausui sanat ääneen. Sitä ei ollut todellakaan vaikeaa tajuta, kunhan lämpimikseni tässä höpötän ;D
Draco oli siis aavistuksen verran OoC, mutta ei se periaatteessa haitannut yhtään. Eniten haittasivat kielioppi- ja lyöntivirheet, joita suorastaan vilisi. Suosittelen betan etsintää, ettei lukijoiden lukukokemus ihan pilaannu kirjoitusvirheistä, jotka ikään kuin rikkovat tarinaan syventymisen tunteella "Oho tossa on kirjotusvirhe, pitääpä mainita."
Alla on kaikki, mitkä löysin.
Professori Kalkaros oli antanut meille pergamentteja kirjoitusta varten, mutta minä moutoilin niistä paperipalloja.
muotoilin
saisit oikeaa hellyyttä ja rakkautta, olisin yöt läpensä valmis auttamaan sinua, Dean ei.
läpeensä
Minä olisin halunnut olla vieressäsi, ja naurattaa sinua Potan silmälaseilla, jotka iskin rikki viimeviikolla.
viime viikolla
Sinä et, ja voit uskoa, se satutti minua pahemmin kuin mikään, kuin edes edellinen kohta.
Tämä meni minulta simppelisti ohi, en ymmärtänyt mihin edelliseen Draco viittasi.
Minä ostin sinulle sen korun, jota näytät juuri nyt Lavender Brownille, minä tuhlasin 200 kaljunaa, etkä edes tiedä keneltä se on.
Lause on vähän liian pitkä. Sen olisi voinut kirjoittaa kahtena erillisenä virkkeenä: Minä ostin sinulle sen korun, jota näytät juuri nyt Lavender Brownille. Minä tuhlasin 200 kaljunaa, etkä edes tiedä, keneltä se on.
tietää, että "Rohkelikko + Luihuinen = särkyneitä sydämiä" -homma olisi ikuista.
Eli lisäisin tuon väliviivan ennen 'homma'-sanaa. Lisäksi muuttaisin tupien alkukirjaimet pieniksi, tässähän viitataan tupalaisiin eikä itse tupaan?
Olit kauniimpi kuin se koru, kauneinta mitä ikinä olen nähnyt, enkä häpeä myöntää sitä...enää.
Käsittääkseni kolmen pisteen jälkeen tulee välilyönti.
Sinä käännyt ja sanot halveksuen: "Mitä tuijotat, Malfoy?".
Tuon kaksoispisteen puuttumisen lisäksi ottaisin myös tuon pisteen lopusta pois.
Myrskaat sydämeni jälleen, ja se sulaa katseestasi lammikoksi.
Murskaat
Ammuit sydämeeni nuolen, ja se tuotti elämäni ihanimman tuskan...ainoa kerta jolloin nautin siitä.
Jälleen väli kolmen pisteen jälkeen. Lisäksi loppuosa on vähän hassu, siitä tuntuu puuttuvan jotain. Voisit ehkä kirjoittaa: Se oli ainoa kerta, jolloin nautin siitä.
Ja nyt, koulun päätettyä, löydät tämän kirjeen matka-arkkusi päältä, ja tiedät.
päätyttyä
Sitten tämmöinen kohta:
Olin niin lähellä sinua, että olisin voinut nuolla niskaasi, maistaa toffeen maun.
Minusta nuolaista olisi sopivampi verbi tähän. Nuolla kuulostaa jotenkin irstaammalta, eikä se mielestäni sopinut kontekstiin - vaikka tokihan asia on aina kirjoittajan päätettävissä. 'Nuolaista' olisi heti paljon herkempi ja aistikkaampi ilmaisu, eihän ole tarkoitus että Malfoy nuolee Seamusin niskaa kuin tikkaria?
En ihan ymmärtänyt, minkä takia ficissäsi oli numerot. Minusta tämä sarja olisi pärjännyt hyvin ilmankin! Teksti oli paikoin kaunista, mutta kirjoitusvirheet tökkäsivät välillä silmään turhankin pahasti. Pidin hirveästi Malfoyn tunteiden kuvailusta, vaikka toistelitkin eräässä kappaleessa liian paljon sanaa 'sydän'. Kuitenkin.
Ficistä jäi tarinansa osalta oikein hyvä maku suuhun, ja olisin voinut lukea lisääkin tällaista! Angstinen romantiikka on mielestäni ainoa, mikä sopii kouluikäiselle Dracolle, ja niin se sopi tässäkin. Fluff olisi luultavasti pilannut tämän. Hyvä ettet sitä lisännyt, propsit siitä.
Kiitos tästä, ja jatka näiden kirjoittamista!
-
Neriah: kiitos hurjasti, niin olen mä toki sellasenkin ficin kirjottanu (julkaisematon) missä Draco ahneesti haluaa Seamusin...
kiitos virheiden huomauttamisesta, alan heti korjaamaan.
kiitos vielä :-*
-
Ah.
Tämä oli todella kaunis. Tunnelma oli aivan ihama (varsinkin kun kuuntelen Kaija Koon 'Niin kaunis on hiljaisuus'' kappaletta, lisää tunnelmaa) Aivan ihana paritus. I love <3
En olisi koskaan uskonut lukevani Draco/Seamus ficciä, mutta pakko oli aukaista ja lukea koska luin tämän sinun kirjoittamaksi. Kuvailua oli ihanasti.
Ja kuiskaan nämä viimeiset sanat tuuleen, ja kuitenkin, revin kirjeen.
Ei silloin, ei ikinä, et saa ikinä tietää, enkä minä unohda koskaan.
Ihana kohta <3 :-*
Kiittäen ja kumartaen Natural
-
joo, kiitti vielä, Natural :-*
mutta pakko oli aukaista ja lukea koska luin tämän sinun kirjoittamaksi.
oiii...olen otettu ja imarreltu :D
jee, D/S on mun lempiparitus, ainakin vaihteeksi just nyt.
en osaa sanoa, miten iloseksi minut oikeasti teit, hyvää yötä :D
-
Oi että miten ihanaa löytää tällainen helmi vuosien takaa! Tämä oli niin haikea ja tunteita täynnä, että omakin sydän tuntuu hieman raskaammalta nyt. Paritus on itselleni todella vieras, ensimmäistä kertaa edes ajattelen että hei, tämäkin kaksikko voisi olla yhdessä, mutta yllättävää kyllä, tässä tekstissä koko kuvio tuntui todella luontevalta (vaikka varsin yksipuolisesta ihastumisesta taisikin olla kyse). Olisikohan D/S uusi OTP:ni? ♥
Sinä katsot minua, ja inho näkyy katseestasi, särjet jälleen sydämeni, niin kuin aina ennenkin.
Isket sen lattialle palasiksi, murskaat sen ja kidutat minua katseellasi, eikä sydämeni ikinä korjaannu, pidit siitä huolen.
Pakko nostaa esille tämä kohta, koska suru ja kipu ovat tässä niin vahvasti läsnä! Aivan tajuttoman kauniita lauseita, tykkään.
Mutta tiesin sinun pitävän siitä, ihailit sitä ja nauroit.
Tein sinut onnelliseksi, mutta se ei tehnyt minua onnelliseksi.
Tämä myös! Dracon ymmärrys tästä tuntuu todella raskaalta, mutta ei lainkaan huonolla tavalla. Lukijanakin ottaa sydämestä, kun hahmo on niin ihastunut, että on valmis lähettelemään tavaroitakin, vaikkei se heidän suhdettaan veisikään mitenkään eteenpäin. Sydämen särkymisestä on aina surullista lukea, mutta tällaisessa kirjemuotoisessa tekstissä koko homma avautuu jollain tavalla aidomman tuntuisesti.
Kiitos tästä tekstistä, oli ilo saada lukea tämä. :)
-
Hopearausku: Ihanaa, että joku pitää vanhasta tuotannostani <3
Kiitos kommentistasi! :)