Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Winga - 01.10.2010 22:10:12
-
Nimi: Tänään tarjolla
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: No maksimissaan sen K-11
Tyylilaji: Ympäri ämpäri kaikkia
Paritus/Hahmot: Vaihtelee
Vastuuvapaus: Kirjoitan vain omaksi huvikseni hahmoista, jotka Rowling on luonut ja omistaa ja niin poispäin.
Varoitukset: Väkivaltaa joissain
Kirjoittajalta: Elikkä siis. Tämän topikin ideana on se, että julkaisen raapaleita, joihin olen a) pyytänyt haasteen tai b) saanut haasteen. Ja koska niitä aina oikeesti kertyy, niin ajattelin, että saman tienhän minä voin ne kerätä yhteen paikkaan!
Jokaisen raapaleen edessä on lyhyesti alkutiedot, eli paritus, haastaja, haaste, ikäraja, varoitukset, tyylilaji. Kuulostaapa lyhyiltä, mutta on ne.
Lisäksi tarkoituksena on, että voit haastaa minut kirjoittamaan raapaleita. Anna vähintään yksi seuraavista: paritus (vai paritukseton)/sanoja/tyylilaji/ikäraja/jotain muuta (ja koska tämä on Laiturilla, niin ihan oikeesti, ikäraja max. K-13).
Raapalelista (toivoja - paritus tai hahmo(t) - ikäraja - varoitukset (jos on) - nimi linkkinä):
Natty-boy - Lavender/Parvati - S - Hajuvesi (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385006#msg385006)
Natty-boy - En kerro -K-11 - Hiusnauha (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385008#msg385008)
Natty-boy - hahmot Harry ja Blaise - K-11 - Väkivaltaa - Terävä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385009#msg385009)
Natty-boy - Luna/Draco - S - Tähti (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385012#msg385012)
Siiseli - Sirius/Remus - S - Katkarapusalaatti (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385013#msg385013)
Beatrize - Blaise/Luna - S - Kuutamo (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385016#msg385016)
Guadalupe - Regulus - S - väkivaltaa taustalla - Ensimmäinen kerta (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385186#msg385186)
Guadalupe - Luna/Harry - S - Tuulen kertomaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385187#msg385187)
Natty-boy - Lucius/Harry - S - Ravintolassa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385504#msg385504)
Guadalupe - James/Remus - S - Paljastuminen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385937#msg385937)
Siiseli - Kelmit - S - Kapinaa (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg385938#msg385938)
Natty-boy - Albus/Severus - S (kielletty kaikilta!) - Hyötykäyttöä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg386227#msg386227)
Natty-boy - Arthur/Draco - S - Väärää (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg386428#msg386428) //Lils laski ikärajaa. : )
Natty-boy - Aberforth/Mundungus - S - Ristiriitaista (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg387061#msg387061)
FF100 - Albus Severus & Scorpius - S Ole minun vielä kerran (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg413704#msg413704)
Nobody - lalala lue =) - S Kaikuja menneisyydestä (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg437664#msg437664)
Natty-boy - Percy/Mundungus - S Pinnan alta sielunkumppani (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg437702#msg437702)
Natty-boy - Remus/Harry - S Kerran täysikuun aikaan (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg438004#msg438004)
Sienis - Seamus/Harry - S - Lumoutuneita toisistaan (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg529515#msg529515)
GrandJeté - Draco/Hermione - S - Ikuisesti ainoita toisilleen (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg529936#msg529936)
Beelsebutt - Ron/Harry - S - Valheilla raivon partaalle (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg529963#msg529963)
Sienis - Luna/Hermione - S - Sydämen irvikuva (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg530134#msg530134)
Garesu - Harry/Cedric - S - A Storm Inside (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg543844#msg543844)
Kelmikiti - Sirius/Remus - S - Pimeys (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=19596.msg543845#msg543845)
-
Haastaja: Natty-boy
Haaste: sana hajuvesi
Paritus: Lavender/Parvati
Ikäraja: kait tää ihan sallittu on
Hajuvesi
Uusi haju ilmassa, se leijui kuin uni, keveänä ja katoavana.
”Sinulla on uutta hajuvettä.”
Huomion saaneella hymy korvissa, silmissä. Toisella nauru silmissä ja kädet etsivät jo toisia.
”Mansikoita ja laventelia, eikö?”
Kevyt nyökkäys ja hymy kasvaa edelleen. Haju voimistuu, ei katoa, lähemmäs, lähemmäs.
”Sinulla on uutta huulipunaakin. Ruusunpunaa ja unikoita.”
Nauru aaltoilee ilmassa, hyvänolon tunne sisällä, katseessa pyyntö, vanha ja tuttu, uusi ja kiehtova.
”Totta kai, Lavender.”
Suudelma painettuna noille vaaleanpunaisille huulille. Parvatin kasvoilla hymy, aidompi kuin aikoihin.
”Minä pidän mansikoista ja laventelista.”
Kietoutuneina toisiinsa, mansikka laventeli ruusunpuna unikot. Kehot lämmittävät toisiaan, suudelmat kihelmöivät huulilla.
-
Haastaja: Natty-boy
Haaste: sana hiusnauha
Paritus: lue =)
Ikäraja: No okei, mulle sanottiin, että tää on ennemmin K-11. Joten se tämä on.
Hiusnauha
Kädet tytön hiuksissa, suudelma raju, syvä, pitkä.
Huokaus kietoutuneena kurkun pohjalle, kietoutuu ympärille, sitoo kuin tytön hiuksissa oleva hiusnauha.
Tunteita, syviä, tunnustettuja, leijuu ilmassa, heidän välissään, sisässään, suudelmassa raju rakkaus. Tytön huulet verillä.
Punainen nauha leijuu lattialle, poika irrottaa otteensa hiuksista, vetää tytön syleilyyn, kuiskii korviin lupauksia ja tunnustuksia, rakkautta ja ikuisuutta yhdessä. Tyttö nauraa heleää nauruaan, hymyilee ainaista piilottelevaa hymyään, sukeltaa pojan käsien alta pois.
”Nähdään taas, Malfoy!”
Tyttö on poissa, pojalla hiusnauha, jonka tämä poimii käteensä ja sulkee kämmeneensä.
Vuosia myöhemmin muistaa hetken, mies hymyilee kaivaten tyttöä. Koskettaa hiuksiaan ja löytää vanhan punaisen hiusnauhan kädellään.
”Hyvästi, Lily.”
-
Haastaja: Natty-boy
Haaste: sana terävä
Hahmot: Harry, Blaise
Ikäraja: Kai tää on K-11
Varoitus: Väkivaltaa hieman
Terävä
Veitsi nuoli ihoa ja etsi oikeaa kohtaa. Mies värisi kosketuksen alla ja vältti katsomasta veistä tai sitä pitelevää kättä. Silmäluomet yhteen painettuina koetti paeta tilannetta mieleensä tai kauas muualle.
Veitsi oli terävä, jätti jälkeensä tihkuvia naarmuja, vanoja. Pintahaavoja, ei mitään syvempää, ei vielä.
Miehen mielessä koulupäivä, lämmin ja iloinen, ystävien kanssa järven rannalla istuen vietetty. Tunnit oli peruttu ja rauhassa sai olla. Muisto katkesi terävään kipuun ja vaikerrus pääsi huulilta.
Kädessä jälki, verta enemmän kuin vähän.
”Sinut piti palauttaa haaveistasi, Zabini”, mustahiuksinen uhkaaja mutisi ja jatkoi ihon hellimistä veitsen terällä. Aina silloin tällöin painoi kovempaa, muistuttaakseen olevansa olemassa.
-
Haastaja: Natty-boy
Haaste: sana tähti
Paritus: Luna/Draco
Ikäraja: Sallittu
Tähti
Yö oli pimeä ja pilvinen. Luna istui järvellä, tarkkaili taivasta ja etsi rakoa, tähteä, edes yhtä. Hän ei huomannut lähestyvää poikaa, niin tarkkaan hän tuijotti taivasta.
”Hei, Luna.”
Tyttö säikähti ääntä ja kääntyi sen suuntaan. Suupielet kohosivat, osoittivat saapuneen tervetulleeksi.
”Hei, Draco.”
Draco istui tytön viereen. ”Mitä sinä teet?”
”Katselen tähtiä.”
”Mutta taivas on pilvessä.”
”Tiedän. Siksi onkin hyvä, että tulit.”
Draco naurahti. ”Minä tulin etsimään kuuta, ja löysinkin. Sinä etsit tähteä, mutta löydät tähdistön.”
Luna hymyili ja kävi makaamaan, painoi päänsä Dracon syliin. ”Saimme molemmat etsimämme. Ehkä minun pitäisi useamminkin etsiä tähtiä pilviseltä taivaalta.”
-
Haastaja: siiseli
Haaste: sanat hopeinen ja katkarapu, paritus Sirius/Remus, tyylilaji flangst
Ikäraja: Sallittu
Katkarapusalaatti
Minulla oli tapana tehdä katkarapusalaattia lauantaisin. Sirius istui pöydän ääressä lukemassa lehteä ja kommentoi uutisia. Salaa hän tarkkaili minua ja viekas hymy leikitteli hänen huulillaan, ja leikin, etten tiennyt, mitä hän ajatteli. Hän leikki, etten minä tiennyt.
Kun olin saanut salaatin valmiiksi, asettelin lautaset eteemme ja tarjosin salaattia. Tiesin, ettei sitä koskaan saataisi kokonaan syödyksi, mutta aina minä yritin. Estelin Siriusta, kun hän suuteli minua, sanoi 'Remus-kiltti'. Lopulta otin katkaravun ja syötin hänelle. Suutelin häntä maistaakseni sen ja annoin hänelle periksi.
Yhä minä muistan nuo lauantait, kaulassani roikkuu hopeinen katkaravun muotoinen koru muistona. Suutelen hänen kuvaansa iltaisin ja palautan hänet elämään seuraani.
-
Haastaja: Beatrize
Haaste: sanat: kuutamo, noidankattila ja kuuma, paritus: Blaise/Luna, tyylilaji: romantiikka
Ikäraja: Sallittu
Kuutamo
Kuutamolla kuljeskellen järveä ympäri Luna hymyili ja tärisi kylmyyttään. Katseli tähtiä ja kaimaansakin kaivaten käsiä ympärilleen lämmittämään.
Kolahdus kuului yössä ja Luna hätkähti, edellisvuoden kauhut mielessä, vaikka koetti työntää ne pois, olla ajattelematta niitä lainkaan. Sanoi ääneen itselleen: ”Se ei kuulostanut heiltä, se kuulosti noidankattilassa kieppuvalta kauhalta, joka kolhii reunoja.”
Hiljainen ääni takanaan: ”Ole ihan rauhassa”, ja Luna rentoutui ja pysähtyi, antoi toisen ottaa kiinni ja sulkea kuumaan syleilyynsä.
”Kuuhullu kultaseni, kuuta katseletko taas?”
”Blaise, tiedät kyllä, ettet lumonnut minua runollisuudellasi. Pidä vain kiinni ja katsele kanssani tähtiä. Tiedät, että pidät siitä”, Luna naurahti ja suudelmaan antautui. Hymyilivät yhdessä kuutamossa.
-
Guadalupe, kiitän ja niiaan =) toteutin toiveesi näin nopeaan.
(Ihan tiedoksi, en varmaankaan tuu näin nopee aina olemaan :D)
Haastaja: Guadalupe
Haaste: henkilönä Regulus, sana taivas
Ikäraja: Sallittu
Varoitus: mainintaa väkivallasta
Tyylilaji: angst draama
Ensimmäinen kerta
Hetkeä aiemmin hän ei ollut nähnyt melkein mitään. Sokeana kivusta oli taipunut ja huutanut Merliniä, kuullut naureskelua ympäriltään ja tajunnut, että tämä oli vasta alkua. Nyt hän oli päässyt pois, kävellyt ulos talosta nopeasti ja kaatunut maahan kesken matkan. Katseli pimeää taivasta. Serkkunsa sanat mielessään.
”Voi pientä Regulusta, onko häntä nyt kidutettu liikaa? Eikö mies kestä enempää?” Naisen ivanauru leijaili ilmassa, katkesi äkkiä ja antoi tilaa vakavuudelle. ”Opettele vain kestämään. Tuo ei ollut kuin harjoitusta tulevaisuutta varten.”
Mielessään Regulus vannoi, että estäisi mielipuolta, mikäli kykenisi. Ei hän tällaista ollut tahtonut, tällaista odottanut miettiessään kuolonsyöjäksi ryhtymistä. Päätöksensä tehtyään jatkoi kivuliasta matkaansa.
-
Haastaja: Guadalupe
Haaste: Fluffyinen Harry/Luna
Ikäraja: Sallittu
Tuulen kertomaa
Tuuli kuiski korviin salaisuuksia. Luna kuunteli tarkkaavaisena ja katseli samalla ympärilleen odottaen näkevänsä mustat hiukset ja vihreät silmät. Rypisti otsaansa joidenkin salaisuuksien kohdalla ja hymähti toisille. Ei lopulta edes huomannut miehen tulevan.
”Hei Luna!” Harry tervehti, hymyili naisen eksyneelle katseelle. Syvältä tuulesta Luna palasi takaisin maan pinnalle, ihmisten keskuuteen ja antoi miehen syleillä.
Yhtäkkiä Luna työnsi miehen kauemmas ja katsoi tätä mietteliäänä. ”Sinulla on yllätys.”
Harry ei edes yllättynyt, hymyili vain rakastavasti ja polvistui. ”Luna, menetkö naimisiin kanssani?”
Luna naurahti iloisesti ja kiitti tuulta Harryn katsellessa naista rakastavasti ja odottavasti. Nainen huomasi ja hymyili.
”Totta kai, Harry.”
Tuulessa suutelivat pitkään.
-
Napsin tuolta herkullisimmankuuloiset välistä ja lueskelin, pidinkin tosi paljon. Jeij. ♥
Tuulen kertomaa
Nättiä kuvailua, hirveän Lunamaista ja suloista. Vähän lapsenomaista. ”Syvältä tuulesta” oli hirveän nätisti sanottu ja loppulausekin oli sykähdyttävä. Raapale oli hieman runomainen ja todella nätti ylipäätänsä, omalaatuisesti kerrottu ja kaunis.
Ensimmäinen kerta
Mm, hieman erilainen kuin äskeinen. Bellakin oli oma itsensä pelkästään parin sanan avulla, olet taitava. Raapaleesi ovat mukavia, ne ovat kuin tarinoita, kertovat alusta loppuun ja silti jatkuvat – sanattomasti.
Hajuvesi
Femmeä tällä kertaa, ja hyvää sellaista. Tosi suloista. Ehkä enterin raiskaus ärsytti vähän, mutta muuten kiva rakenteeltaan. ” Kietoutuneina toisiinsa, mansikka laventeli ruusunpuna unikot.” <- nuo olisi ehkä voinut erottaa pilkulla, jotenkin tehdä tuosta loogisempi. Mutta hirveän suloinen, tosi söppänä raapale, kivaa tunnelmointia.
Hiusnauha
Tämä oli vähän tiiviimpi, tunnelma oli kiihkeämpi ja ehkä olisin korottanut jonkin verran ikärajaa. Apua, en tiedä mitä sanoa. Hirveän täynnä kaikkea niin muutamalla sanalla, ihana tunnelma, ihana kuvaus. Kaunis, kaunis kaunis.
Tulen aina jatkossakin kommentoimaan näitä, mutta jätän varmaan taas osan välistä. Go, girl! : )
-
Lils: Hiusnauhasta: No en osaa ikärajoja :D Muutan sen.
Oon yllättyny, että Bella oli oma ittensä. En osaa kirjottaa kuolonsyöjistä, kiitän ja niiaan siis tästä.
Ja muutenkin, kiitos kaunis, ja lue vaikka kuinka paljon hyppien =)
Guadalupe: Oon kirjoittanut Reguluksesta tasan kerran aiemmin. Mulla ei myöskään ole kauheasti käsitystä hänestä, olen kiitollinen, että tykkäsit.
Ja hihi, hyvä, että awwittelit ja että oli Lunamainen :D Joskus tuntuu, että oon itekin lunamainen.
Toteutan ton haasteesi todennäköisesti tänään tai huomenna =)
Ja taas uutta:
Haastaja: Natty-boy
Haaste: Harry/Lucius, sana nenäliina
Tyylilaji: öö, draamaa varmaan
Ikäraja: Sallittu
A/N: Tuplaraapale tuli, hupsis.
Ravintolassa
Smokki päälle ja jästiravintolaan. Katsahdus kelloon, myöhässä. Mutta tyylikkäästi, viisitoista minuuttia.
”Hyvää päivää, herra. Millä nimellä teillä on varaus?” Hovimestarin katse tutkii miehen, ilme hyväksyvä, miehellä on jopa nenäliina oikealla paikallaan.
”Evans. Luulisin, että pöytä kahdelle ja tuo toinen on jo paikalla.” Kylmään sävyyn sanotut sanat. Hovimestari kumartaa ja johdattaa miehen pöydän ääreen, toinen odottaakin jo.
”Olet myöhässä.” Hovimestari lukee äänensävyn, katoaa äänettömästi paikalta jätettyään tulokkaalle menun.
”Luulisi sinun jo tietävän, että Malfoyt tulevat aina muodikkaasti myöhässä. Vai etkö huomannut Dracossa sitä piirrettä?” Kulma koholla, älä väitä vastaan.
Kohauttaa harteitaan ja nyökkää ruokalistaa kohti. ”Aiotko tilatakin jotain? Oletan, että minä maksan. Ja sinä kerrot, mitä tiedät.”
”Ei tämän pitänyt olla työillallinen. Luulin, että pääsimme yhteisymmärrykseen siitä, että tänään rentoudumme toistemme avulla.” Ruokalista kädessä, selaa hetken, nauttii häkeltyneestä hiljaisuudesta ja tarjoaa hymyn.
Ennen kuin toinen kasaa itsensä, tarjoilija tulee, kysyy mitä saisi olla.
”Minulle Croquette de salsifis et de pignons, betteraves rouges, fromage de chevré.” Katsahdus toiseen. ”Hänelle Soupe à l'oignon, poitrine de bœuf sur toast. Ja juomaksi Château Mouton Rothschild vuodelta 1989.”
”Mitä sinä tilasit meille?” Unohtanut aiemmat sanat, tai ehkä sisäistänyt. ”Ja niin, minulla on kyllä huone varattuna viereisestä hotellista koko yöksi.”
Hymyilee salaperäisesti, odottavat ruokaansa ja yhteistä yötä.
Suomennos-A/N: Croquette de salsifis et de pignons, betteraves rouges, fromage de chevré = Mustajuuri-pinjansiemenkroketti, punajuurta ja vuohenjuustoa
Soupe à l'oignon, poitrine de bœuf sur toast = Sipulikeittoa, häränrintatoast.
-
Haastaja: Guadalupe
Haaste: James/Remus, fluff, sanaksi marmeladi
Ikäraja: Sallittu
Kirjottajalta: No hups. Se levis triplaraapaleeks.
Paljastuminen
Remus katsoi taivasta, luudalla lentävää Jamesia. Tämän nauru kaikui ympäriinsä, ilo siitä, että sai taas lentää. Remus hymyili. Sirius oli Jamesin kanssa ilmassa, Peter istui Remuksen seurana.
”Kuule”, Peter aloitti, muttei kyennytkään jatkamaan.
Remus irrotti katseensa Jamesista hetkeksi, ei olisi tahtonut, mutta halusi kuitenkin muistaa ystäviään. ”Niin?”
Peter epäröi. ”Sinä ja James, tehän olette yhdessä?”
Jotenkin Remus ei ollut osannut odottaa, että Peter tietäisi. Siriuskaan ei hänen käsittääkseen tiennyt asiasta. Ei hän kuitenkaan aikonut kieltää. ”Kyllä. Mutta – mistä sinä tiesit?”
Peter hymyili. ”Marmeladista.”
Remus tuijotti Peteriä pitäen tätä seonneena. ”Marmeladista?”
”Niin”, Peter sanoi nyökäten. Hän katseli Remusta ja mietti miten selittäisi itsensä. ”Aamulla, kun James tuli aamupalalle. Sinä otit Siriuksen tekemät leivät pois ja sanoit, että James haluaa marmeladia. Eikä hän ikinä syö marmeladia leivän päällä, olit käynyt illalla tai yöllä tapaamassa häntä, olettaisin, ja hän oli kertonut uudesta intohimostaan, josta hän puhui aamiaisellakin.”
Remus nauroi eikä ensin huomannut, että Sirius ja James olivat liittyneet heidän seuraansa. Vasta Jamesin puhuessa hän rauhoittui.
”Mikä nyt on noin hauskaa?”
”Marmeladi.”
Peter hymyili tyytyväisenä itseensä ja James tuijotti hämillään Remusta. Sirius purskahti myös nauruun.
”Sinäkin tajusit?” Remus kysyi ihmeissään Siriukselta ja James tunsi itsensä yhä enemmän ulkopuoliseksi. Sirius vain nyökkäsi, jolloin Remus päätti suudella Jamesia. ”Oletan, että voimme siis tehdä noinkin teidän nähtenne.”
”Toki”, Sirius ja Peter sanoivat yhteen ääneen.
”Kertokaa minullekin, mitä minä en nyt tiedä?” James kysyi turhautuneena ja työnsi Remuksen kauemmas. ”Mitä marmeladista ja miksi se tarkoittaa sitä, että te tiedätte meistä?”
Sirius pudisti päätään. ”Et sinä tajuaisi.”
”Vaikka kyse onkin sinusta”, Peter lisäsi.
Remus nyökkäsi. ”Epäilen heidän olevan oikeassa.”
James tuhahti ja leikki loukkaantunutta. ”Olette tekin ystäviä”, hän mutisi, mutta hymyili, kun Remus suuteli häntä uudelleen.
Sirius ja Peter vain nauroivat pariskunnalle. Eivät vaivautuneet kertomaan tienneensä todellisuudessa jo kauemminkin näiden suhteesta. Tärkeintähän oli, että kaksikko saisi nyt olla avoimempi.
-
Haastaja: Siiseli
Haaste: sanat kirahvi ja kapina
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Kelmit
Kirjoittajalta: En muista, oliko Siiselillä oikeasti joku paritus mietittynä tähän. Ja sitten aloin miettiä, että miten ihmeessä yhdistä kirahvin ja kapinan samaan raapaleeseen. Syntyi tämä. (Mikä mua vaivaa, kirjotan kelmeistä O.o)
Kapinaa
”Meidän on aika kapinoida koulun sääntöjä vastaan”, Sirius julisti ystävilleen makuusalissa.
Remus pyöritteli silmiään. ”Tehän kapinoitte niitä vastaan kaiken aikaa, yritin minä sitten estellä tai en. Mutta kerro ihmeessä, mitä olet suunnitellut tällä kertaa.”
Sirius tuhahti. ”Sinä et vain ymmärrä meitä. Joka tapauksessa, olen miettinyt sitä kieltoa koskien lemmikkieläimiämme ja tullut siihen tulokseen, että voisimme huomenna kokeilla, missä opettajien ja rehtorin raja menee.”
Jamesin silmät kiiluivat odotuksesta ja Peter mietti, mitä oikein oli tulossa. Remus huokaisi dramaattisesti. ”Mitä sinä tarkalleen ottaen tarkoitat?”
”Ajattelin, että voisimme muuttaa pöllömme kirahveiksi”, Sirius ilmoitti voitonriemuisena.
Remuksen vastusteluista huolimatta Tylypahkan käytävät täyttyivät kirahveista seuraavana päivänä.
-
Natty-boy; kuule, oon yllättynyt että kommentoit ylipäätään.
Enivei, toteutin nyt yhden (sen ehkä kamalimman niistä) toivees:
Haastaja: Natty-boy
Haaste: Albus (Dumbledore)/Severus (Kalkaros), pisteliäs
Ikäraja: S, mut kielletty kaikilta ihan parituksen takii =)
Tyylilaji: Huumori, lol
Kirjoittajalta: Tuota. Älkää välittäkö tästä. Kammoan tätä paritusta ehkä. (Mun Severus-raukka!)
Nimestä kiitos Natty-boylle <3
Hyötykäyttöä
Severus tuijotti vanhaa miestä ja toivoi, että olisi keksinyt jonkin pisteliään kommentin, kuten lähes aina. Mutta nyt hänet oli ajettu sanattomaksi eikä hän tiennyt miten toimia. Se häiritsi häntä hyvin paljon.
Myhäillen Albus katseli nuorempaa miestä ja sanoi: ”Kyllähän sinun täytyi tietää.”
Ja Severus tiesi tienneensä. Hän ei vain ollut tahtonut ajatella sitä mahdollisuutta, jonka aikoi sanoa ääneen. ”Sinä palkkasit minut vain saadaksesi miehen itsellesi?”
”Niinhän minä sanoin. Tulepa nyt tänne ja anna suukko vanhalle miehelle.”
Välittämättä siitä, ettei Albus ehkä ollut hänen ensimmäinen ajatuksensa suudeltavasta ihmisestä, Severus päätti totella. Tiesihän hän nyt, ettei Albus ajatellut palkata muita homoja opettajia.
-
Haastaja: Natty-boy
Haaste: Arthur/Draco, huulikiilto
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Kirjoittajalta: Kun yritin monta kertaa aloittaa tätä, meinasi koko ajan tulla K-18 tekstiä. Ja ihan liian pitkäks venyviä ideoita. Nyt vasta suostuivat hahmot yhteistyöhön.
Väärää
”Tuossa ovat Weasleyt. Heidän kanssaan sinun ei tule toimia. Tunnistat heidät punaisista hiuksista ja pisamista."
Draco tuijotti yökerhoon astunutta miestä, lisäsi huulikiiltoa. Muisti isänsä sanat ja tahtoi kapinoida. Ihmetteli, mitä suurperheenisä teki homobaarissa, mutta päätti jättää sen ajatuksen sikseen ja vain kävellä tämän luo.
Flirtti päälle ja silmät räpsymään. ”Hei, muukalainen.”
Miehen kasvoilla välkkyy häivähdys tunnistamisesta, kuin muistoja välähtelisi eteen. Hymy karehtii huulille ja nojaa eteenpäin. ”Hei, nuorukainen.”
Yllätys. Toinen osaakin vastata flirttiin. Hymy kasvoille ja mies tarjoaa juoman. Kehottaa istumaan.
Myöhemmin päätyvät sänkyyn, kumpikin jotain vastaan kapinoimassa. Arthur huutaa väärää nimeä, Dracosta kaikki tuntuu väärältä, mutta silti eivät kadu.
-
Natty-boy, sähän tiedät, että mä en tykkää susta aina =) Mut kirjotin ton silti jo.
Haastaja: Natty-boy
Haaste: Aberforth/Mundungus, Mundungus also has a mixed relationship with the bartender of Hog's Head, Aberforth Dumbledore.
Ikäraja: S
Tyylilaji: Draama
Ristiriitaista
”Kerropa minulle suhteestasi Mundungus Fletcheriin”, Albus pyysi veljeltään.
Aberforth tuijotti Albusta järkkymättä silmiin, mietti, miten vastaisi kysymykseen totuudenmukaisesti mutta silti niin, ettei kertoisi kaikkea. ”No. Meidän välimme ovat hieman ristiriitaiset. Luulen, että tiedät, että olen kieltänyt häntä tulemasta tänne enää”, paitsi kun olen sulkenut paikan ja pyytänyt häntä luokseni, ”ja että kuitenkin käymme... kauppaa hänen kanssaan.”
Albuksen silmät tuikkivat. ”Vai niin. Niin sinä asiaa siis selität.”
Aberforth vain nyökkäsi ja mietti rajuja suudelmia ja riitoja niin suuria. Sovintoja ja tappeluja, risuja ja ruusuja, sitä heidän suhteensa oli. Kun Albus astui ovesta ulos, Aberforth muisti silmien tuikkeen ja tajusi veljensä tietävän.
-
Ilman haastajaa tällä kertaa:
Nimi: Ole minun vielä kerran
Kirjoittaja: Winga
Ikäraja: Sallittu
Hahmot: Albus Severus, Scorpius
Tyylilaji: Angst, romance
Yhteenveto: Mutta kuka nyt pettäjään, enää uudestaan?
Varoitukset: Death
Kirjoittajalta: FF100 51. Vesi, Aakkoshaasteeseen, yllättäen, O:lla
Ole minun vielä kerran
Pidän kädestä kiinni ja hymyilen, ehkä nauran ja ehkä sanonkin jotain. Nyökkäilen ja myötäilen sanoja ja annan anteeksi itselleni hetkelliset hairahdukseni muiden luo (en koskaan vaikka sanonkin) ja tahdon suudella taas ja tuntea vartalon omaani vasten (ja rakastua uudelleen siihen tunteeseen).
Suutelen haaveita kun en oikeasti vieläkään saa, tuhosin pitkälle luottamuksen vaikka melkein sainkin jo sen ansaittua (mutta kuka nyt pettäjään, enää uudestaan?). Kosketan yhä ja kuiskaan rakkautta ja pyydän ”Ole minun vielä kerran, Scorpius” ja käsi irtoaa, katse kylmä ja jäinen, vaikka hetkeä sitten muuta.
Ja minä tiedän (enkö tiennyt koko ajan) että hän on ohittanut minut ja päässyt yli jo aiemmin, tahtoo vain ystävyyttä, ehkä ei sitäkään, mutta hän on liian kiltti kieltääkseen sen minulta, mutta tarpeeksi viisas (ja täysin oikeassakin kai) ettei enää enempää tahdo kanssani.
Kuiskaan vielä ”Olen pahoillani, Scorpius” ja käännyn pois, kävelen rivakasti kohti jäätynyttä järveä ja odotan että se pettää altani ja kuiskaan tuulelle ”Olen niin kovin pahoillani” ja kuulen huutoa mutta sillä hetkellä jää pettää altani.
”Odota Al! Älä –!”
-
A/N: no oho menny vähän aikaa taas ilman, että mitään oon tänne laittanut...
Haastaja: Ei oikeestaan kukaan
Paritus: luepa!
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: angstidraama
Kirjoittajalta: Käskin Natty-boyta antaa mulle sanan ja se antoi kaiku. Ja sit, tiiän että se tykkää tästä parituksesta.
Ja tiiän kyllä, että tää ei oo raapale, mutta menköön tää räpellys nyt tänne.
Kaikuja menneisyydestä
Rynnäten ja sännäten hän kiisi kohti taloa, jonka luulitiesi oikeaksi ja suurella vaivalla avasi oven kun lopulta sinne ehti.
”Oletko täällä vielä?” hän huusi, pimeys kohtasi hänet synkempänä kuin ennen ja kaiku huusi takaisin: ”Täällä vielä?”
Alas polvilleen hän vajosi, kolautti maahan polvensa välittämättä kivusta, ja alkoi huutaa, kovempaa kuin hetkeen tai pitempään, ja hän piteli päätään kyynelten valuessa silmistään.
Askeleet takanaan, kopskopskops kaikui seinistä, hän käänsi päätään ja koetti kyynelten sumentamilla silmillään saada jotain selvää hahmosta, pitkä vaaleatukkainen, oikea.
”Minä muutin eilen pois.”
”Mihin?”
”Tulevan vaimoni kanssa vanhempieni kartanoon, he jättivät sen meille lopullisesti”, hahmo vastaa kyykistyen ja kääntäen toisen kasvoja. ”James – et kai sinä kuvitellut, että tämä voisi jatkua ikuisesti?”
Hän herää uudelleen huutaen unestaan ja vaimo käpertyy tiukemmin kylkeen kuiskaillen merkityksettömiä sanoja siitä kuinka kaikki on hyvin.
-
Haastaja: Natty-boy
Haaste: Percy/Mundungus: kaunis, verkko
Ikäraja: S
Tyylilaji: AU, draama
Kirjoittajalta: Päätin kirjottaa tän viimein valmiiksi ja tuota. Niin. Tiiän, että se loppu on vähän mitä on, mutta kun! Mutta joo, öö, nauttikaa?
Pinnan alta sielunkumppani
Mundungus oli, omien sanojensa mukaan, ”rehellinen kalastajavelho”. Ei sillä, että kukaan olisi häntä uskonut. Joka tapauksessa, kyllä hän aina välillä kalasti, yleensä verkoilla ja sellaisilla alueilla, että meren kansalaisia saattoi jäädä kiinni. Hän piti niiden kauneudesta ja vangitsi niitä jättimäisiin akvaarioihin myydäkseen eteenpäin.
Nytkin hän oli päätynyt kalastamaan ja oli juuri vetänyt ylös verkon, johon oli takertunut merenmies. Hän tuijotti sitä hetken ennen kuin tajusi sen Percy Weasleyksi, erään tunnetun jästimyönteisen meriperheen pojaksi.
”Kas kas, mitä sitä ollaan yksin liikenteessä?”
Weasley tuijotti tuimasti Mundungusta ja koetti tappaa tämän katseellaan.
”Tiedätkö, sinä olet oikea valioyksilö, voisin oikeastaan viedä sinut mukaani itselleni.”
”Kuulehan, kai tiedät toimintasi olevan laitonta? Päästä minut takaisin, niin pääset ehkä hieman vähemmällä kuin sitten kun myöhemmin selviää, että olet pitänyt minua, kunnianarvoisaa kansani edustajaa, vankina!”
Mundungus ei kuitenkaan kuunnellut vaan päätti ottaa komean merenmiehen mukaansa ja laittaa tämän makuuhuoneensa seinustalle akvaariossaan niin, että piilottaminen olisi kuitenkin helppoa, mikäli joku päättäisi tutkia hänen asuntonsa sitten, kun Weasleyn katoaminen huomattaisiin.
Vähitellen Mundungus alkoi kiinnostua Percystä siinä määrin, että alkoi kutsua tätä etunimellä ja viettää tämän seurassa enemmänkin aikaa. Percykin alkoi selkeästi kiinnostua kaappaajastaan eikä aikaakaan, kun jotenkin kävi niin, että kaksikko päätti julkistaa suhteensa.
Vaikka Weasleyn perhe oli hyvillään siitä, että Percy oli viimein löydetty tai no, hänen sijaintinsa oli paljastunut sen tähden, että hän ja Mundungus olivat päättäneet tulla esiin, ei perhe juuri tästä käänteestä pitänyt oikeastaan lainkaan.
”Kuule nyt, poikani”, Percyn isä, Arthur, aloitti, ”kai sinä tajuat, että tuo mies, jota kutsut sielunkumppaniksesi, on juuri se, jonka takia satoja tovereitasi on kadonnut ja kuollut? Minä en ymmärrä, mitä sinä hänessä voit nähdä.”
Moni muukin puhui tällaisia, koetti vedota Percyn järkeen, mutta kun hän kerran oli päättänyt jotain, hänen päätään ei niin vain käännetty. Niinpä vuoden kuluttua tanssittiin hänen ja Mundunguksen vedenalaisia häitä. Mitä sitten tapahtui, sitä ei tiedetä.
-
Haastaja: Natty-boy
Haaste: Remus/Harry: kuulas, kolkko
Ikäraja: Sallittu tuo kai on
Tyylilaji: Öö. Drama ja lol?
Kirjoittajalta: Lupasin kyllä Nattylle, että kirjoittaisin tästä toisenkin version, kun se ei jostain syystä tätä ihan kauheesti arvostanu :D:D Mutta teidän iloksenne!
Kerran täysikuun aikaan
Rääkyvä röttelö oli aina ollut kolkko, ainakin jos Harrylta kysyttiin. Silti hän oli luvannut Remukselle, että tänä kuulaana täysikuisena iltana hän kävisi siellä ennen kuin ihmissusi itse kulkisi sinne, tarkistaisi, ettei kukaan ollut päättänyt uhmata kummituksia, joita talossa yhä arveltiin olevan.
Kun Harry astui sisään portista (jostain syystä Remus oli ollut tarkka siitä, että Harry menisi Tylyahon kautta eikä salakäytävää), hän näki valoa ikkunassa ja otti sauvansa jo esiin. Ovella hän alkoi kuulla musiikkia ja avattuaan sen hän haistoi teen ja suklaan.
”Ajattelin yllättää sinut”, Remuksen ystävällinen ääni sanoi. Joskin liian myöhään, sillä samalla hetkellä Harry säikähtäneenä tainnutti miesystävänsä.
”Oho.”
-
Haastaja: Sienis
Haaste: Harry/seamus fluffyä; sanat: kuusi(se puu), sade, yökkönen
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: fluffromanssi
Kirjoittajalta: Halusin kirjottaa, onneks joku halusi haastaa =)
Lumoutuneita toisistaan
Iltaisin he kävelivät puistoissa, pitivät toisiaan käsistä. He hymyilivät vitseille, joita ei koskaan lausuttu ääneen ja nauroivat sanoille, joita heille huudeltiin (he olivat he, ei heitä kukaan enää määritellyt, eivät he antaneet).
Harry rakasti sateisia iltoja ja sitä, kun sai suudella kevyessä sateessa toisen huulia ja lämmitellä siinä hetken aikaa ennen kuin kylmyys tunki luihin. Seamus mietti toisinaan, oliko toinen nähnyt liikaa romanttisia komedioita, mutta ei koskaan kysynyt, antoi kaiken tapahtua, koska vaikka hän ei rakastanut sadetta aivan samalla tasolla kuin Harry, hän rakasti tätä kuitenkin.
Seamuksen lempi-iltoja olivat ne, joina he eksyivät vanhaan puistoon, jonka syrjäisessä nurkassa seisoi kuusi varjostamassa aluetta. Hän raahasi Harryn sinne aina kun he sattuivat poikkeamaan lähelle ja työnsi tämän kuusta vasten (kertomatta koskaan kaivertaneensa kuuseen heidän nimikirjaimensa tuhansia kertoja ja suudelleensa niitä silloin kun toinen oli poissa). Harry nauroi ja kosketti toisen selkää, salaa piirsi kirjaimia toisella kädellään puuhun, tunsi ne, tiesi Seamuksen tavat.
Heille jokainen ilta oli yhtä arvokas, oli se vietetty miten tahansa. Eivät he välittäneet kuka heidät näki (kuu hymyili heille hiljaa, yökköset tanssivat tuntematonta tanssia, muut ihmiset hymyilivät kuin he olisivat vastarakastuneita, vaikka vuosia oli kulunut). Jokainen hetki yhdessä sai heidät aina muistamaan ja rakastumaan uudelleen ja lupaamaan ikuisuutta toisilleen.
-
Nää sun raapaleet on niin ihania!
Rakastan lukea näitä! Oi että.
Mutta tässä sulle haaste:
- Hermione/Draco, Fluffy, K-13, sanat: kuiskaus, huuto, ainoa
Olisin tosi onnellinen jos tästä voisit kirjoittaa:D.
♥:lla GrandJeté
-
GrandJeté: Oi kiitos!
Haastaja: GrandJeté
Haaste: Hermione/Draco, Fluffy, K-13, sanat: kuiskaus, huuto, ainoa
Ikäraja: Sallittu
A/N: Oho, siitä ei tullut K-13, mutta mä toivon, että ehkä sä silti tykkäät? (En oo kirjottanut pitkään aikaa Dramionea, kivaa vaihteeks.)
Ikuisesti ainoita toisilleen
Kosketuksia ovien takana siellä, missä muut eivät näe. Lupauksia toisille, särjettyjä, epäluuloa herättäneitä, mutta toisilleen vain pidettyjä. Lupauksia rakkaudesta, ikuisuudesta, todellisuudesta.
Käytävällä he sanovat toisilleen sanoja, jotka loukkaavat ja tuntuvat kivuliaina luissa ja ytimissä, mutta poistuessaan paikalta he aina kuiskaavat olevansa pahoillaan, eikä kukaan saa heitä koskaan kiinni. He huutavat toisilleen, sillä vaikka Hermione rajoittaa ystäviensä liikkeitä ja kertoo, etteivät luihuiset ole sen arvoisia, hänen huutonsa on se kovaäänisin ja se kertoo rakkaudesta. Draco vastaa huutoon samalla kun tuijottaa vihaisesti kahta muuta rohkelikkoa, vaikka Hermione aina pyytää keskittymään häneen.
Ovien takana he koskettavat toisiaan, varovasti, hyväillen, lempeästi. Suutelevat huulia, joilta tunteja sitten on kuulunut sanoja, joita he vihaavat (ne kadotetaan tunteisiin ja rakkauteen). He vannovat toisilleen, pyytävät varmistusta siitä, että ovat toistensa ainoita. Eikä kumpikaan myöntäisi muille olevansa niin rakastunut, että maailmassa ei heidän lisäkseen edes voi olla ketään muuta.
Hermionen huokaus Dracon huulia vasten kuulostaa sanoilta, minä rakastan sinua ja vastaavasti Dracon sormenpäät Hermionen selässä kirjoittavat hitaasti minäkin sinua.
Muut näkevät edelleen vain kylmät muurit ja sanat, kuulevat heitetyt uhkaukset huomaamatta niiden alla koodeja, joista muodostuu hämähäkinverkko, johon kaksikko on kietoutunut salailuissaan. Mutta milloin muille voisi kertoa niin, etteivät nämä uhkaisi katkaista kaikkia siteitä heidän väliltään? (Siksi salailu jatkuu.)
-
Haastaja: Beelsebutt
Haaste: rarry; sanat: itkeä, lehti, paperi
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: fluffyinen draama
A/N: En tiedä. En tiedä mitä tapahtui.
Valheilla raivon partaalle
Ensimmäisellä sivulla oli sanoja, jotka saivat Ronin tuijottamaan siskoaan ja miettimään kirouksia, jotka hän oli oppinut taistellessaan Harryn rinnalla Voldemortia vastaan. ”Oletko sinä seonnut?” hän kysyi ääni jäisenä ja heitti lehden naisen eteen. ”Minä luulin voivani luottaa edes sinun tukeesi.”
Hämmentynyt ilme Ginnyn kasvoilla kertoi siitä, ettei hän tiennyt asiasta mitään. (Jos hän olisi vielä ollut se tyttö kuin aiemmin, hän olisi itkenyt kovia sanoja ja veljensä kohtausta ja valittanut tämän valitsemaa tietä.) ”Kyllä sinä tiedät, että minä en sanoisi tuollaista. Sitä paitsi minulla on Dean.”
Ja se oli siinä. Ron tiesi, mutta mietti kuka sitten (eikä muuta vaihtoehtoa kuin se toinen). ”Mutta jos et sinä, niin Harryko sitten?”
Ennen kuin Ginny ehti sanoa mitään, oli vanhempi heistä kadonnut jo myrsky silmissään.
**
”Sinullapa kesti”, olivat sanat, joilla Harry tervehti miestä, joka heitteli papereita lattialle ja huusi kurkku suorana ennen kuin ovi oli edes kiinni.
Ron rauhoittui, tai ainakin hiljeni ja keskittyi Harryyn. ”Mitä sinä tarkoitat?”
”Oletan, että sait lahjani”, toinen vain vastasi heittäen tälle lehden. Sanat olivat samat mutta nimet vaihtuneet.
”Miksi sinä ehdoin tahdoin suututat minut aina?” Ron kysyi.
”Nautin vihastasi”, Harry vastasi hymyillen ja lukitsi oven. Hän astui Ronin eteen suudellakseen tätä ja heitti rakkaudentunnustuksen sisältävän lehden kauemmas.
-
Awww <333 ;D ;D ;D
Ei tähän oikein voi muuta kommentoida kuin että ihanaa fluffia sen kaamean (hyvän) angstificin päälle, jota lähden tästä lukemaan ja kommentoimaan tän jälkeen :P Ois ehkä pitänyt jättää tää tasapainoksi sen jälkeen, mut emmä malttanut :P
Tää oli sekava, mut siihen on sulta jo tottunut ;) joten tartti vaan lukea pariin, kolmeen kertaa uusiksi ja kelata, että "aijaa, se meni siis noin!" :D Hehe, Harry on aika källi <3
Kiitos :-*
B
-
Beelsebutt: Hihihihi. Mun pitäis kyllä varmaan opetella kirjottamaan vähän vähemmän sekavaa =(( Mut sentään tykkäsit jee.
Haastaja: Sienis
Haaste: Luna/Hermione, angst!romance, kynttilä, pallo, unohdettu
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittajalta: No ömm, se on paljon enemmän angstia ku ajattelin, hups?
Sydämen irvikuva
Ei sanoilla korjata sirpaleina maahan leijailevaa sydäntä, Luna tiesi kokemuksesta ja koetti pienillä taioilla yhdistää mielessään näkemiään sirpaleita (ne lähenivät toisiaan, muodostivat melkein pallon mutta sydämeksi niitä ei olisi voinut tunnistaa).
Hermione seisoi vieressä ja mietti mitä toinen teki. Sanoi vääriä sanoja (mutta tiedäthän sinä) ja särki pallon uusiksi sirpaleiksi (kohta Lunakaan ei muistaisi, että sen piti olla sydän).
Jossain vaiheessa Luna nosti katseensa ja tuijotti Hermionea silmiin. ”Jos minä suutelen sinua, työnnätkö sinä minut pois?” hän kysyi ja vain teki niin. Kun toinen ei vastustellut ja meinasi jo vastatakin, hän vetäytyi kauemmas. ”Jos sinä niin olet päättänyt, niin kai minun pitää antaa sinun lentää vapaana.” Sillä hänen silmissään Hermione oli aina ollut kaunis lintu, kenties kotka, joka osasi ottaa haluamansa vaikuttamatta siltä, että aikoi tehdä sen.
Hermione katsoi Lunan askellusta ja näki hiipuvan valon, joka tuntui ilmestyvän tytöstä, aivan kuin tämä olisi ollut miltei kokonaan poltettu kynttilä. (Ja vihdoin hän tunsi sisällään vihan itseään kohtaan ja tahtoi huutaa toisen perään. Mutta hän tiesi, ettei saisi paikattua aiheuttamaansa vahinkoa enää.)
Vuosia myöhemmin kun he jälleen puhuivat toisilleen kahden kesken, Hermione nosti unohdetun esiin ja Luna hymyili surullista hymyään. Jos mahdollista, se suudelma oli vielä katkeransuloisempi. Lunan sydän oli yhä säröillä.
-
Kyllä tykkäsin! Kiitos, kaunis, kun kirjoitit sen.
Ei haittaa lainkaan vaan oikein hyvä, että muutit sen sallituksi, koska sait siitä niin ihanan noinkin. Ihana tunnelma fic jota lähdin hakemaan toivetta lähetettäessä.
Ajattelin haastaa sinut taas, mutta olen vielä noiden uusien ficcien lumoissa, etten pysty.
Ja rakentava lähti viikonlopun viettoon.
<3:lla GrandJeté
-
GrandJeté: Ahh, kiitän kovasti (: Kivaa että tykkäsit ja haasta ihmeessä!
Haastaja: Garesu
Haaste: Harry/Cedric with the word storm cloud/ukkospilvi
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittajalta: Englanniksi! Ja julkaistu jo muuanna, päätin tännekin laittaa. Ja ei se oo ihan raapallus, mutta. Melko lähellä!
A Storm Inside
Harry shouldn't have felt so at peace, talking with Cedric. He should've felt cold, like the last time.
”Do you mind sharing your thoughts?” Cedric asked, looking intently at Harry who, at that moment, had been looking away.
He smiled. ”I was just thinking how peaceful it is. How good it is to be with you again,” he answered just as a lightning bolt hit a tree. The storm cloud above was shaped like nothing he'd ever seen and Cedric had just said it had always been like that.
”I thought you didn't like storms.”
”It's – I'm with you,” Harry said looking at Cedric. ”Finally.”
Cedric smiled, a sad smile. ”As much as I'd like to keep you here, you're to go back. It's your mind.”
”What is?” Harry asked puzzled and stared at Cedric. ”And back where?”
”The storm. It's your mind, don't you see? You're in a coma, you – remember the day I died? I asked you to remember me and, well, obviously you have. But I wanted you to move on. Live your life. And now you're to go back to them.”
Harry tried to close his ears, to not hear what Cedric was saying. ”Why?”
”Because I love you,” Cedric whispered, leaning in for a kiss. ”Because they need you. Because you need it.”
**
Harry opened his eyes and he gasped. He looked around and saw Hermione and Ron, who, hearing him gasp, had turned to look at him.
”You're awake!” they shouted, sounding too happy for his liking. He tried to smile but could only remember the kiss he'd shared with Cedric.
-
Haastaja: Kelmikiti
Haaste: SiriusRemus ja H/C
Ikäraja: Sallittu
Kirjoittajalta: Tämäkään ole ihan raapale, mutta. =)
Pimeys
Pimeys. Se iski öisin häntä vasten ja ympäröi hänet, vei hänet niihin öihin kylmässä sellissä ikävien ajatusten kanssa. Hän saattoi ehkä uskotella, päivänvalossa, että kaikki oli hyvin, etteivät muistot enää vainonneet häntä enää niin, mutta yöllä hän hajosi palasiksi, joka kaipasi jotakuta kasaamaan itsensä.
Pitkään hän epäili, ettei kenestäkään olisi siihen; vaikka Remus koetti antaa itsestään niin paljon kuin mahdollista, hän ei tiennyt, osaisiko tämä paikata häntä.
”Minä pärjään kyllä”, hän sanoi iltaisin, itsepäisesti ja vetäytyi huoneeseensa. Remus koetti monesti seurata, mutta hän lukitsi oven; ei hän kaivannut sääliä.
Viimein Remus sai tarpeekseen hänen itsepäisyydestään. ”Ymmärrä nyt jo, en minä säälistä halua sinua auttaa. Sirius, etkö sinä tajua, että minä rakastan sinua? Minä haluan auttaa sinua, koska minä haluan että sinulla on hyvä olla. Mikset siis päästä minua öisin luoksesi?”
Yllättyneenä hän tuijotti miestä. Ja varovainen hymy ilmestyi hänen kasvoilleen kun hän viimein antoi Remuksen seurata.
**
Ei hänen olisi pitänyt epäillä Remusta, hän mietti myöhemmin. Olisi hänen pitänyt tietää, että tästä olisi paikkaamaan hänet, jos kenestäkään muusta ei siihen olisi.
-
Moikka! Mä nyt ihan randomisti kommentoin joitakin näitä jotka silmiin osui. Ei riitä tällä hetkellä järkevyyttä alkaa mihinkään järjestelmällisempään hommaan x)
Pinnan alta sielunkumppani
Uu, olipas jännä! Ihan jo parituksesta lähtien (varsin rarea <3) ja sitten toi koko systeemi tavallaan AU-fiiliksineen mutta sit taas tavallaan mä ainakin voisin tulkita tän silleen kivan symbolisesti. Varmaan aika moni muukin :E Mut enigeis, aivan loistavan ihana ja hymyilyttävä toi alku, siis ihan ekat kaksi virkettä <3 Tässähän on varsinainen Tukholma-syndrooma ja mikäsetoinenolikaan, se päinvastainen. Regsu tietäis :E
Loppu ehkä snadisti töksähtää, mutta koko triplaraapiksessa on sellainen fiilis, ettei se haittaa. Siis sellainen tietynlainen surrealismin kehä eikä mikään enää voi yllättää, koska ei ole mitään odotuksia mistään x)
Kerran täysikuun aikaan
Oho, mikä raapale! :D Mulla tulee tästä jostain syystä mieleen Liz. Älä kysy miksi äläkä että millä tavalla, koska mä en hanskaa lainkaan näitä mun mielleyhtymiä x) Mutta joka tapauksessa ajatus siitä, että Remus huijaa Harryn Röttelöön iltateelle juuri ennen kuin on muuttumassa ihmissudeksi... no, se on aika hauska mutta toisaalta valtavan suloinen <3 Ja lol, sitten Harry tainnuttaa Remuksen x)
Lumoutuneita toisistaan
Aww! Jos tää ei oo fluffyinen tuplis niin mikä sitten on?! Aivan uskomattoman siirappinen ja suloisen sokerinen raapaisu ja tuo se on tosi rakkautta: suudella sateessa siksi, koska se toinen sattuu tykkäämään siitä. Ja sitten se kuusi <3 Lol Seamusta, joka pussailee niitä kun Harry on poissa <3
Uskomattoman ihana, suorastaan lenseä tunnelma!
A Storm Inside
ÅÅåååh!!! O.O Huh! Intensiivinen, suoraan sydämeen hulahtava ja iki-ihana Flangsti! :E Tai pikemminkin romangsti tms :E Mutta jestas. Tässä on niin monta pysäyttävää kohtaa.
”It's – I'm with you,” Harry said looking at Cedric. ”Finally.”
Mä näin tiäks sieluni silmin Danin tuijottamassa Pattzia ja hymyilemässä silleen suloisasti, vähän niinku pincerseissä. Tai mun bannussa <3
Harry tried to close his ears, to not hear what Cedric was saying. ”Why?”
”Because I love you,” Cedric whispered, leaning in for a kiss. ”Because they need you. Because you need it.”
AWW! *lutkuttaa turvarievun kulmaa* Aww-aw-awwwww-aww-aw-aw-awww! You see?
Pimeys
Tää on vähän hämärä, mutta aika ihana silti. Helmenä toi Remuksen loppukaneetti. Siksi vain <3
Sori, oon pimeellä päällä. Elä anna sen häiritä! :-*
Bbyllis