Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Penber - 29.06.2010 13:14:40
-
Title: Hänen sydämensä oli tehty sokerista
Author: Penber
Raiting: S
Genre: Het, Fluff, jotain
Fandom: Sherlock Holmes
Pairing: Hudson/Watson
Disclaimer: Sir Arthur Conan Doyle omistaa!
Summary: Oleskeluhuoneesta kuului vaimeaa nyyhkytystä, jolloin rouva Hudsonin uteliaisuus voimistui kaksin verroin.
A/N: Omistan tämän pashan Felluskalle, joka toivoi Hudson/Watson-paritusta! n__n
~
Rouva Hudson oli ollut koko päivän tapaamassa ystävätärtään, joka oli huonoksi onnekseen mennyt murtamaan nilkkansa. Ja koska Sherlock Holmes oli jo aamusta erittäin kohteliaasti sanonut, ettei hän todellakaan tarvitsisi ruokaa seuraavaan kymmeneen vuoteen, oli närkästynyt taloudenhoitaja vain läimäyttänyt kuuluvasti oven perässään astellessaan ulos. Matkallaan taloudenhoitaja kuitenkin ajatteli etäisesti vielä unessa olevaa tohtoria, joka pettyisi varmasti kuullessaan, ettei olisi saamassa muruakaan.
Tohtori Watson sekä ärrimurri-Holmes haihtuivat oitis rouva Hudsonin mielestä, hänen päästessään ystävättärensä luokse. Naiset viettivät oikein mukavan päivän kukkia täynnä olevan puutarhan siimeksessä. He siemailivat teetä kauniista posliinimukeista ja söivät pikkusuolaisia, joita heille tarjoili oikein suloinen kamaripoika.
“Katso, Delilah”, rouva Hudson oli naurahtanut pidellessään pientä sokeripalaa kädessään. “Se on aivan sydämenmuotoinen.”
Ja niin Hudson pudotti sokerinpalan teemukiin, jossa se suli oitis muodottomaksi.
Iltapäivän vaihtuessa viileäksi illaksi, rouva Hudson totesi, että hänen oli jo paras lähteä. Aamulla olisi jäälleen noustava aikaisin.
Kaksikko hyvästeli toisensa lämpimin halauksin ja lupauksin uudesta pikaisesta tapaamisesta. Ja niin rouva Hudson otti suunnakseen tutun osoitteen, 221B, Baker Street. Tuo talo seisoi harmaana omalla paikallaan ja olohuoneen ikkunoista lepatti arka valojuova. Mahtoiko herra Holmes olla vielä valveilla, pohti rouva Hudson hämmentyneenä.
Taloudenhoitaja sujautti avaimen paikoilleen, eteisessä riippuvassa naulakossa ja oli juuri kääntymässä omasta pienestä ovestaan, omaan kodikkaaseen huoneistoonsa, kunnes jokin sai naisen muuttamaan mieltään. Jokin pieni aistimus kaiketi, ei se muuta voinut ollakaan. Hän hiipi portaisiin.
Oleskeluhuoneesta kuului vaimeaa nyyhkytystä, jolloin rouva Hudsonin uteliaisuus voimistui kaksin verroin. Hän seisoi jäykkänä oven takana, pohtien pitkään… tohtisiko kurkistaa.
Ja lopulta uteliaisuus vei voiton.
“Tohtori Watson?” Hudson hengähti huomatessaan viiksekkään miehen lyyhistyneenä lattianrajaan. John Watson värisi kauttaaltaan, kyyneleiden valuessa vuolaana poskia pitkin. “Onko jokin hullusti?”
Watson pudisti pienesti päätään, kykenemättä sanoa sanaakaan. Rouva Hudson kipitti miehen luo ja kyykistyi hänen eteensä. Nainen laski kätensä miehen leualle, nostaen sitten tämän kasvot kohti omiaan. Watson puri huultaan niin kovin, että se vuosi verta.
“Mitä on tapahtunut?”
“Holmes”, sai Watson sanottua, vaikka ääni oli tuskin kuiskausta kovempi. “En kestä enää.”
Rouva Hudson silitti hellästi Watsonin karheaa poskea. Nainen hyräili hiljaista sävelmää, miehen painaessa päänsä hänen rintakehäänsä vasten. He hengittivät huoneen utuista ilmaa, puhumatta sanaakaan toisilleen. Hudsonin sydän sykähteli oudosti hänen pidellessä tohtoria sylissään. Naisen kasvoille kohosi vieno puna, jota kukaan ei onneksi huomannut. Yllättäen Watson nosti jälleen päänsä ja katsoi rouva Hudsonia syvälle silmiin. Ennen kuin kumpikaan oli kerennyt tajuta, olivat heidän huulensa painuneet suudelmaan.
Tohtori Watson irrottautui ensin. Kyyneleitä poskiltaan pyyhkien, mies hymyili hiukan.
“Kiitos, rouva Hudson. Ja hyvää yötä.”
Rouva Hudson jäi vielä hetkeksi paikoilleen, koskettaen arasti huuliaan sormenpäillään. Syvällä, jossain rinnan alla, hänen sydämensä suli aivan kuin se pieni sokerinpala.
A/N2: The Killers - Read my mind.
-
Oi ♥♥♥
Tää oli just sellainen millaisista tykkään, oikein fluffinen, sellainen sokerisen suloinen ♥ Hymyilin ihan urposti koko ficin ajan :3-hymyä, aivan ihana ficci :3
Rouva Hudson silitti hellästi Watsonin karheaa poskea. Nainen hyräili hiljaista sävelmää, miehen painaessa päänsä hänen rintakehäänsä vasten. He hengittivät huoneen utuista ilmaa, puhumatta sanaakaan toisilleen. Hudsonin sydän sykähteli oudosti hänen pidellessä tohtoria sylissään. Naisen kasvoille kohosi vieno puna, jota kukaan ei onneksi huomannut. Yllättäen Watson nosti jälleen päänsä ja katsoi rouva Hudsonia syvälle silmiin. Ennen kuin kumpikaan oli kerennyt tajuta, olivat heidän huulensa painuneet suudelmaan.
Pitkä lainaus, mutta kun koko kappale oli niin ihana! ♥ Ensinnäkin hienoa kuvailua ja sitten ne pussas ♥ Mun sydän suli niin kuin se sokerisydän, aws :3 Tää paritus voittaa ihan 156-1 Holmes/Watsonin, joka on sekin suloinen, muttei sentään näin n__n Tää nousi yhdeksi mun lempificiksi sulta ja koko Fininkin mittakaavassa, ihan äärettömän söpö n__n
A/N: Omistan tämän pashan Felluskalle, joka toivoi Hudson/Watson-paritusta! n__n
Hihi ♥__♥ Rakastin tätä ihan mahdottoman älyttömästi, ihana ♥
Ps. Mun synttärit on joulukuussa, saat luvan kirjottaa viimeistään silloin lisää Hudson/Watsonia? :,3
9 ♥-sydäntä :3 Ansaittis viismiljoonaa enemmän ♥♥
-
KANNATTI STALKATA! Nams.
Tykkäsin. Oi. Oli ihanaa fluffya ja mahtavaa vastapainoa Holmes/Watsonille, minäkin haluan lisää Hudson/Watsonia ^^ tää oli niin söpis ja jotenki aikas canon silleen, en tie miksi musta tuntuu siltä. Voi Watson pikkiriikkinen rukkaparka <3 Miksi pikkinen Watson itki?
Yritin olla lainaamatta, mutta pakko on...
Rouva Hudson silitti hellästi Watsonin karheaa poskea. Nainen hyräili hiljaista sävelmää, miehen painaessa päänsä hänen rintakehäänsä vasten. He hengittivät huoneen utuista ilmaa, puhumatta sanaakaan toisilleen. Hudsonin sydän sykähteli oudosti hänen pidellessä tohtoria sylissään. Naisen kasvoille kohosi vieno puna, jota kukaan ei onneksi huomannut. Yllättäen Watson nosti jälleen päänsä ja katsoi rouva Hudsonia syvälle silmiin. Ennen kuin kumpikaan oli kerennyt tajuta, olivat heidän huulensa painuneet suudelmaan.
Mä olen niin ilonen että päätin taa stalkata sua :3 olisin päässy lukeen tän joskus ties koska, jos en tekisi niin ^^.
M
-
Sokerista tehdyistä sydämistä tulee mieleen sukulaisten Pariisista tuomat, sydämenmuotoiset sokeripalat, joiden väriskaala vaihteli valkoisesta pinkkiin. Fluffyinen teksti jätti saman maun kuin olisi imeskellyt näitä sokeripaloja suussaan, vaikka kahvi olisi ennestään makeaa sokerimakeutuksesta. Suuhun ja kielen päälle asettuvan makeuden vielä senkin jälkeen kun sokeripalat ovat sulaneet liueten.
En ole lukenut kuin muutaman Sherlock Holmes -ficin, ja nekin ovat olleet slashia tai sisältäneet hettia että slashia, vaikka olisin halunnut lukea hetin ystävänä pelkkää hettia tahi tyystin parituksettomia tarinoita tutustuakseni paremmin Bakery Streetin asukkaisiin ja Lontoon lainvartijoihin. Fluffy ei ole suosikkigenreni, mutta satunnaisesti joku söpöstelyficci saattaa maistua hyvältä kuten Hänen sydämensä oli tehty sokerista -ficcisi. Välillä tekee vähän mieli jotain makeaa. Marenkikakkua, konvehteja tai fluffya. :D
Kiitän.