// Alaotsikko: Liisa Ihmemaassa, 2010 (S)
Title: Eikö rakastamiseenkin vaadita hulluutta?
Author: minä, eli nettuski
Rating: S
Pairing: Hatuntekijä/Liisa
Fandom: Liisa Ihmemaassa, 2010 (Alice In Wonderland)
Summary: Hatuntekijä tiesi, että hän ei tarvinnut sanoja tämän kertomiseen. Hän otti Liisan toisen käden omaansa, ja puristi sitä hellästi. Kummatkin vain katselivat toisiaan silmiin, ymmärtäen, mitä kumpikin tarkoitti.
Disclaimer: En omista hahmoja. *sniff*
A/N: Ei herranjestas, ku mulla käy inspis päällä. No, toivottavasti ette siitä kuitenkaa pahastu. ;D Kupla taisikin mainita, että lukisi mielellään ficciä, jossa Liisa hoitaa Hatuntekijän kättä, kun hän kerrankin sai sen palovamman. Tuli tällänen vähän pidemmän puoleinen, taas. Ja luettuanne, kommentoikaa, raksut. <3
(Se auttaa kirjoittamisessa. *wink wink*) 8)
----
Eikö rakastamiseenkin vaadita hulluutta?
Liisa avasi hitaasti silmänsä, mutta sulki ne kuitenkin nopeasti, sillä valo, joka tunki hänen silmiinsä, oli hieman liiankin kirkas. Hän katseli ympärilleen, huomaten makaavansa tuulimyllyn olohuoneen sohvalla, ja viereisellä pöydällä oli kaksi teekuppia. Hän huomasi jonkun kuorsaavan hiljaa hänen vieressään. Heti sen jälkeen tyttö tunsi jonkun kädet ympärillään. Liisa pyörähti ympäri sohvalla, ja huomasi Hatuntekijän kasvot edessään. Hetken aikaa hän katseli toisen kasvoja, ja sitten tyttöä alkoi hymyilyttää, kun hän muisti mitä edellisyönä oli tapahtunut. Varovasti hän kietoi myös omat kätensä valkoihoisen miehen ympärille.
----
Hatuntekijä otti Liisan kasvot käsiinsä, ja katsoi häntä hennon liilan värisillä silmillään pitkään. Hän aristi hieman kättään, mutta ei antanut toisen kuitenkaan huomata tätä. Joka kerta tyttö löysi itsensä uppoavan noihin suuriin silmiin, jotka vaihtoivat hullusti väriään, aivan kuten mielialarenkaat. Hän kietoi kätensä Hatuntekijän kaulan ympäri, ja painoin päänsä tämän rintaa vasten, antaen itsensä hengittää hänen tuoksuaan. Mies tuoksui teelle, sekä hennosti mintulle. Liisa rakasti hänen ominaistuoksuaan, se rauhoitti, ja auttoi häntä tuntemaan olonsa turvalliseksi.
’’Liisa’’, Hatuntekijä kysyi hellästi.
Tyttö nosti päätään, ja tunsi sen jälkeen toisen huulet omillaan. Hän kikatti ja hymyili samalla, kun suudelma jatkui. Liisan kädet eksyivät Hatuntekijän punaisiin hiuksiin, ja hänen hattunsa tipahti sohvalle. Hetken päästä kummankin oli pakko hengittää, joten he erkaantuivat, mutta pian Hatuntekijä veti Liisan taas syliinsä, ja alkoi silittää tämän vaaleita kiharoita.
’’Eihän sinulla ole enää kylmä?’’, Hatuntekijä kuiskasi tytön korvaan.
’’Ei, ei enää’’, Liisa vastasi, ja sulki silmänsä.
----
He olivat kummatkin ilmeisesti nukahtaneet, Liisa ajatteli. Hän katseli Hatuntekijän nukkuvia kasvoja; hän näytti hyvin rauhalliselta, joka oli melko harvinaista. Hänhän oli sentään Hullu Hatuntekijä! Pari punaista hiussuortuvaa oli karannut hänen kasvoilleen, ja tyttö kohotti kätensä siirtääkseen ne sivuun. Hatuntekijän silmät avautuivat, ja hän räpäytteli niitä pari kertaa. Liisan huomatessaan ne vaihtoivat värinsä jälleen kerran vihreästä hennoksi liilaksi. Hänkin näytti pikkuhiljaa muistavan viimeyön tapahtumat.
Hatuntekijä veti Liisaa lähemmäksi itseään, mutta parahti ääneen kun hän tunsi polttavan kivun toisessa kädessään. Tyttö huomasi tämän heti, ja kysyi huolestuneena:
’’Mitä nyt, Hatuntekijä?’’
Mies katsoi kättään hetken aikaa, ja muisti viime yönä saamansa palovamman. Hänen olisi luultavasi pitänyt tehdä sille silloin jotain, mutta nyt oli kylläkin jo myöhäistä ajatella sitä. Hän näytti kättään Liisalle, ja tämä otti sen heti omiinsa, ja katsoi sitä.
’’Voi, miten oikein sait tämän? Sinun täytyy antaa minun tehdä sille jotakin’’, Liisa pyysi.
Hatuntekijä nyökkäsi jokseenkin haluttomasti; vastahan hän oli luvannut olla aiheuttamasta enää huolta tytölle! Hän haki katseellaan hattuaan, ja huomasi sen sohvan jalkopäässä. Hän laittoi sen toisella kädellä takaisin paikoilleen. Liisa nousi ylös sohvalta, vieläkin pitäen Hatuntekijän kädestä kiinni, ja ohjasi tämän keittiön tuolille istumaan. Itse hän lähti hakemaan astiaa, mihin hän laittoi vettä.
Tyttö laittoi astian hetkeksi tulelle, jotta vedestä tulisi haaleaa. Hatuntekijä tarkkaili Liisan tekemisiä, ja hänen silmänsä olivat vihreät, mutta niissä oli myös liilan sävyä. Hetken kuluttua Liisa nosti veden pois tulelta, ja kantoi sen pöydälle.
’’En ole varma, auttaako tämä enää, mutta parempi sekin kuin ei mitään’’, hän sanoi, ja laski Hatuntekijän käden veteen.
Vesi poltteli palovammaa hetken, mutta jonkin ajan kuluttua kipu oli jo poissa. Hän halusi kuitenkin katsella Liisaa vielä hetken, kun tämäkin katseli häntä, pienen pieni hymy huulillaan. Lopulta hän kuitenkin sanoi:
’’Liisa, en tunne enää kipua kädessäni.’’
Tyttö näytti havahtuvan mietteistään, ja nosti Hatuntekijän käden pois vedestä.
’’Odota tässä, haen jotakin millä voin sitoa kätesi’’, hän sanoi hymyillen.
Hatuntekijä oli varma, että nämä olivat hänen elämänsä iloisimmat päivät ikinä. Hän pystyi kertomaan, kuinka hän tunsi, hän pystyi suutelemaan tyttöä, halaamaan häntä, ja ennen kaikkea puhumaan asioista, joita hän ei ollut aikaisemmin kertonut kenellekään. Ehkäpä hänen pitäisi opettaa Liisakin tanssimaan leiskuporskaa, niin he voisivat tanssia sitä yhdessä, Hatuntekijä ajatteli itsekseen.
Hetken päästä Liisa palasi, kädessään valkea kankaan riepu jossa oli vihreitä pilkkuja. Hatuntekijä ojensi kätensä ottaakseen rievun, mutta tyttö sanoi taas kerran hymyillen:
’’Ei, anna niin minä teen sen.’’
Liisa kieritti kankaan hänen kätensä ympärille, ja sitoi sen loppuun solmun, ja kangas ei kiristänyt. Vaaleahiuksinen ei kuitenkaan päästänyt vielä irti hänen kädestään, vaan piti sitä omassa, pienemmässä kädessään.
Hatuntekijä tiesi, että hän ei tarvinnut sanoja tämän kertomiseen. Hän otti Liisan toisen käden omaansa, ja puristi sitä hellästi. Kummatkin vain katselivat toisiaan silmiin, ymmärtäen, mitä kumpikin tarkoitti.
Niin minäkin rakastan sinua.
Ehkä he olivat kummatkin kokonaan hulluja, kun ymmärsivät toistensa ajatukset. Mutta eikö rakastamiseenkin vaadita hulluutta, edes hiukkasen?
----
A/N: Okkei, toivon että tykkäsitte tästäkin. :)
Ja nyt hyvät immeiset, kommenttia, pliis? <3
Ilmoitelkaahan kommenteissa, onko ehkä jotain parannettavaa, tai kenties typoja. :)