Nimi: Kaksoiselämä:The Climb
Kirjoittaja: kjatri
Fandom: Twilight
Genre:Romace,draama,angst,snugg ymym..
Disclaimer: En saa tästä mitään palkkaa henkilöt kuuluvat yksin oikeudella Stephenie Meyerille ja on hieman viittausta Hannah Montaanaan, enkä omista sitäkään. Kaikki mitä et tunnista on minun.
Summary: Lukekaa trailer, niin se selviää aika hyvin ;)
Paritukset: Lukekaa ;)
Beta: Tuhisija
Ikäraja:K11
A/N: Tämä on jatko-fic Kaksoiselmä (K-11) (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=11597.msg226999#msg226999), kannattaa lukea ensin Kaksoiselmää ja sitten tämä.
TRAILER
Kun Bella aikoo jättää, Bevery Hillsin..
’’Anteeksi isä, kun joudumme muuttamaan takiani.’’
’’Ei se haittaa kultaseni, syy on ymmärrettävä.’’
…Hän eroaa Edwardista…
’’Edward, minä rakastan sinua! Mutta..’’
’’Niin minäkin sinua, Bella, mutta en tiedä mitä minun pitäisi tuntea oikeasti.’’
’’Me muutamme isän kanssa pois.’’
’’Tiedän.’’
…He muuttavat Teksasiin, Bellan mummin lähelle…
’’Hei, mummi!’’
’’Hei, satakieleni!’’
’’Hei, äiti.’’
’’Poikani.’’
…Hän tapaa pojan…
’’Hei, olen Alex. Sinä taidat olla Isabella’’
’’Kiltti sano vain Bella.’’
…He ystävystyvät…
’’Olet yksi parhaimmista ystävistäni, Alex!’’
’’Kuin myös.’’
…Bella kokee yllätyksen…
’’Ei voi olla totta!’’
’’Alice.’’
’’Alice, Bella täällä.’’
’’Bella, missä olet?’’
’’Teksasissa. Voisitko tulla tänne Rosalien kanssa?’’
…Kaksi vuotta myöhemmin…
’’Anastasia Carlie Swan!’’
’’Niin?’’
…He päättävät muuttaa takaisin Beverly Hillsiin…
’’Minusta on aika palata.’’
’’Minun tulee ikävä sinua.’’
’’Minullakin sinua, tule käymään.’’
…He muuttavat ydinkeskustaan…
’’Tässä olisi kattohuoneistonne, neiti Swan.’’
’’Kiitos.’’
’’Olenko nähnyt sinut joskus?’’
’’En usko.’’
…On aika tavata tuttuja…
’’Bella, tulkaa. Esme ilahtuisi.’’
’’En tiedä..’’
’’Alice! Ei tuota ilmettä!’’
’’Bella, kiltti..’’
’’Hyvä on, vain Esmen tähden.’’
…Takaisin sinne, mistä kaikki sai alkunsa…
’’Bella, ihana nähdä sinua!’’
’’Samoin sinua, Esme.’’
’’Ana, sano hei mummillesi.’’
’’Hei.’’
…Mitä tapahtuukaan, kun Bella ei tiennyt, että HÄN on myös siellä?...
’’Hei, Bella.’’
’’Edward.’’
…Kjatri ylpeänä esittää…
’’Äiti?’’
’’Niin, kultaseni?’’
…Jatko-osa Kaksoiselämään…
’’Oletko sinä tuossa?’’
’’Kyllä olen.’’
…Kaksoiselämää: The Climb...
//Kuura muokkasi ikärajan otsikkoon.
Kiitos kaikista ihanista kommenteistanne ;)
MiuMiu, joo no mulla oli eka muunlaisia suunnitelmia Alexille, mut sitte musta tuntuki, että se on homo ja homoha siitä tuli.. :) Mukavaa, että pidit:P
neiti-miska, kiitos! :]
camppu, hah, hyvä on ilmottautua;)) Kiitos, no mä olin (ko alotin mun iha ensimmäisen ficin) sellane alottelija vaa, mutta harjottelemalla paranee:) Kiva, että tykkäät!:)
Sarkku, no alussahan Bella vaa vitsailiki, ko ei se tienny, ennenko Alex paljasti sen.. :D Voi olla, tässä Edward ei oo luodin kestävä, että pahat sille :]
aurore, kiitti ko huomautit, mä käytin vaa Googlee ja sitte mä kait kirjoten jotaki sitte vääri :) Kiitos:)
phoebeZ, kiitos:) No mäki olin eka aatellu, mut mun mieli muuttu ja siitä tuliki nyt homo:))
mmariaä, kiitos!;) Mukavaa, että tyksit;) HAHA! Sä katoit sen, kukakoha muu on sen kattonu ;) No toi kohta kuullosti mullekki tosi oudolle, mä aattelin sen aika vaikeesti, mut sitte aattelin antaa olla... :D No en mä otanukkaa paineita, ko sain sen valmiiks jo näin pian;P<3
Jaima, kiitos:)
Twip, noh, saa nähä ;P Hahah, no hyvä, että dikkaat siit homona;P
A/N: Tähän lukuun, en ole niinkään aatellu mtn vaatteita, ja tässä mennään samois ko edellisessä luvuks, ko tää jatkuu siihen ;)
3. It’s time to say ’Hi’ to Alice and Rosalie
Puhelimessa oli hetken hiljaista, ehkä Alice oli pyörtynyt, toivottavasti ei.
‘’Sinä olet raskaana?’’ hän kysyi yllättyneenä.
’’Niin, Alice, tavutanko sen sinulle? Tein juuri testin, ja se näytti raskaana ja yli 3 viikkoa’’, selitin hänelle, minun piti olla rauhallinen, kun hän hermoili.
’’Bella, sinä olet raskaana..?’’
’’Edwardille, kenelle muullekaan? Ei ole kuin yksi ja ainut vaihtoehto, Alice.’’
’’Oletteko kuulleet semmoisesta kuin kondomi?’’ hän kysyi hieman sarkastisesti.
’’Alice, se vain tapahtui, en minä ajatellut, mutta ei ilmeisesti se toinen osapuolikaan’’, sanoin hieman raivostuneena.
’’Ei voi olla totta!’’
’’Aivan. Bella, minä ja Rosalie tulemme sinne’’, hän sanoi päättäväisenä.
’’Mitä? Miksi?’’ kysyin ihmeissäni.
’’Koska sinä olet raskaana! Enkä minä jätä sinua sinne yksin!’’ hän huusi puhelimeen.
’’Alice, on minulla Alex ja Eric’’, sanoin.
’’Niin, mutta he eivät ole Alice ja Rosalie. Bella, asia on päätetty, tulemme niin pian kuin pääsemme’’, hän sanoi päättäväisenä.
’’Hyvä on, Alice, sano terveisiä ja et kerro veljellesi!’’
’’En, en, nähdään’’, hän sanoi ja sulki puhelun. Kukapa voisi Alicelle mitään, kun hän on päättänyt mitä tekee.
Huokaisin ja lähdin alakertaan, isä istui siellä lehti kädessään. Otin jääkaapista pullollisen vettä ja istuin häntä vastapäätä.
’’Isä, Alice ja Rose tulevat tänne’’, sanoin ja aukaisin pullon.
’’Mukavaa, milloin? Tulevatko Jasper ja Emmett?’’ hän kysyi katse vielä lehdessä.
’’Lähipäivinä, niin pian kuin saavat lennot. En usko, he jäävät kotiin’’, sanoin ja otin huikan vedestäni. ’’Isä’’, aloitin, ’’minä olen raskaana’’, sanoin nopeasti.
’’Sepä mukavaa’’, hän sanoi, ilmeisesti ei ollut kuunnellut kunnolla. ’’Sinä mitä?!’’
’’Niin’’, sanoin ja katsoin pulloani.
’’Sinä olet raskaana ja kenelle?’’
’’Edwardille, mutta minä en aio tehdä aborttia, jos siitä aiot puhua’’, sanoin ja nostin katseeni pullosta Charlien silmiin.
’’Eikö se poika ole kuullut kondomista? Bella, sinä olet nuori, oletko valmis äidiksi?’’
’’Isä, se vain tapahtui, minä olen yhtä paljon syyllinen. En anna sitä pois, usko jo!’’ Hän tyytyi vain nyökkäämään.
’’Bella, tietääkö Edward?’’
’’Ei, en usko, että ikinä tulee tietämään’’, sanoin ja lähdin huoneeseeni soittamaan pianoani.
Sain soittaa monia tunteja rauhassa ja käsitellä raskauttani sillä tavalla, rakastin pianon soittamista. Lauloin samalla uutta kappaletta, jonka olin kirjoittanut. Annoin sormieni liikkua koskettimilla, niin kuin aina ennenkin.
Miley Cyrus – Stay (http://www.youtube.com/watch?v=hrV1UO3GRYo)
Well it's good to hear your voice
I hope you're doing fine
And if you ever wonder
I'm lonely here tonight
I'm lost here in this moment
And time keeps slipping by
And if I could have just one wish
I'd have you by my side
Oh, ho, I miss you
Oh, ho, I need you
And I love you more
Than I did before
And then today I don't see your face
Nothing's changed
No one could take your place
It gets harder every day
Say you love me more than you did before
And I'm sorry it's this way
But I'm coming home
I'll be coming home
And if you ask me I will stay
I will stay
Well I try to live without you
But tears fall from my eyes
I'm alone and I feel empty
God, I'm torn apart inside
I look up at the stars
Hoping you're doing the same
And somehow I feel closer
And I can hear you say
Oh, ho, I miss you
Oh, ho, I need you
I love you more
Than I did before
And then today I don't see your face
Nothing's changed
No one could take your place
It gets harder every day
Say you love me more than you did before
And I'm sorry it's this way
But I'm coming home, I'll be coming home
And if you ask me I will stay
I will stay
Always stay
I never want to lose you
And if I had to, I would choose you
So stay
Please always stay
You're the one that I hold on to
Cause my heart would stop without you
I love you more
Than I did before
And then today I don't see your face
Nothing's changed
No one could take your place
It gets harder every day
Say you love me more than you did before
And I'm sorry that it's this way
But I'm coming home, I'll be coming home
And if you ask me I will stay
I will stay
I'll always stay
And I love you more than I did before
And I'm sorry that it's this way
But I'm coming home, I'll be coming home
And if you ask, I will stay
I will stay
I will stay
Samalla kyynel vierähti poskelleni, samalla puhelin alkoi soida, Alice.
’’Bella’’, vastasin ja pyyhkäisin kyyneleen pois.
’’Hei, me nousemme koneeseen ja olemme siellä joskus yöllä’’, hän sanoi.
’’Soittakaa, kun olette kentällä’’, sanoin hymyillen. Näkisin heidät vihdoin. Näkisin kaikista rakkaimmat ystäväni.
’’Okei, nähdään’’, hän sanoi ja katkaisi puhelun. Nousin ylös ja kävelin sängylleni lepäämään.
* * *
Heräsin siihen, että puhelimeni soi, kukas muukaan kuin Alice.
”Hei”, vastasin uneliaalla äänellä.
’’Bella, me olemme täällä, saimme taksin, ja olemme tulossa sinne’’, hän sanoi kuulostaen iloiselta.
’’Hyvä, menen odottamaan teitä ulos’’, sanoin ja katkaisin puhelun. Emme juuri koskaan sanoneet ”heippa” tai sellaisia sanoja, koska emme me tarvinneet niitä.
Nousin ylös ja siistin hieman itseäni, otin viltin ja menin odottamaan heitä verannalle. Istuin yhteen korituoliin ja vaivuin ajatuksiini. Mitähän Edward sanoisi, jos tietäisi? Haluaisiko hän olla osa lapsen elämää? Sitä minä en tiennyt, ehkä hän olisi löytänyt uuden tyttöystävän.
Olin aivan ajatuksissani, en kuullut, kun mummi oli tullut verannalle. Hätkähdin sitä, kun hän kosketti olkapäätäni.
’’Bella, isäsi kertoi’’, hän sanoi, ja minä tyydyin vain nyökkäämään. Totta kai isä oli kerotnut, ehkä hän yritti mummin avulla saada minut tekemään abortin.
’’Minä en ole sitä vastaan, se on sinun päätöksesi haluatko tehdä abortin vai et.’’ Nyökkäsin taas, pian näin auton valojen tulevan.
’’Minä en tee aborttia ja haluan pitää vauvan, mutta Alice ja Rosalie tulevat nyt’’, sanoin ja nousin ylös ja halasin mummiani. Auto pysähtyi, ja sieltä nousi ensin Rosalie pitkät vaaleat hiukset leteillä, ja hän meni suoraan takakontille ottamaan tavaroita, menin auttamaan. Pian Alice ponkaisi pystyyn ja kaappasi minut halaukseen ja Rosalie heti sen jälkeen.
’’Alice, teillä kummallakin on kolme isoa laukkua ja kauan te aiotte olla?’’ kysyin uteliaana.
’’Niin kauan kuin tarvitsee eli vaikka niin kauan, kunnes lapsi syntyy’’, hän kertoi iloisesti, en voinut olla hymyilemättä.
’’Mahtavaa, mitä sanoitte pojille? Tai Esmelle ja Carlislelle?’’
’’Sanoimme, että tulemme viettämään sinulle seuraa ja että he voivat tulla käymään jossain vaiheessa, jos tulee ikävä. Esmelle ja Carlislelle kerroimme aikalailla samalla tavalla’’, Alice kertoi ja nappasi pari laukkua ja lähti viemään niitä sisälle.
’’Teille on otettu vierashuoneet ja kummatkin ovat omani lähellä’’, sanoin.
’’Mahtavaa, mutta tämän yön me nukumme huoneessasi’’, Rosalie sanoi, ja lähdimme viemään heidän tavaroitaan heidän huoneisiinsa ja vaihdoimme yöpuvut päällemme, ja he tulivat huoneeseeni. Jokaisella oli oma peitto ja tyyny. Minä tulisin nukkumaan keskellä ja Alice ja Rosalie kummallakin puolellani.
Olimme puhuneet niitä näitä, ja he olivat kysyneet, mitä täällä oli tapahtunut, ja minä kerroin ja kysyin heiltä. He eivät oikein puhuneet Edwardista, mutta minua kiinnosti oikeasti, mitä hän oli puuhaillut.
’’Miten Edward voi?’’ kysyin ja katsoin kynsiäni.
’’Emme ole nähneet häntä paljon, hän tulee kotiin aamuyöstä ja on hieman humalassa. Hän on alkanut olemaan taas paljon Tanyan kanssa’’, Alice selitti. Kyynel vierähti poskelleni, en halunnut, että häneen sattuisi, enkä varsinkaan, että hän hukuttaisi surunsa viinaan ja johonkin Tanyaan, joka tunnettiin huorana. Jos en olisi paljastanut itseäni koko koululle, vaan selittänyt hänelle miksi minulla oli toinen elämä, ehkä tätä ei olisi tapahtunut. Ehkä viettäisimme nyt aikaa jossain kauniilla rannalla puhumasta vauvasta, joka kasvoi sisälläni.
’’Bella, kyllä Edward pärjää, älä huolehdi. Me voimme sanoa Emmettille ja Jasperille, että hänet pitää saada kuriin’’, Rosalie sanoi yrittäen lohduttaa minua. En voinut olla hymyilemättä, laitoin käteni mahalleni ja aloin kertoa, että minä palaisin joskus hänen elämäänsä, koska lapsellani oli oikeus tietää, kuka oli hänen isänsä.
Moikka kaikki! Minä olen saanut jatkettua ficciä - jee! Siihen meni törkeästi aikaa ja itseänikin harmittaa, mutta jatkoa on tulossa heti, kun saan sen Tuhisijalta :)
Kiitos kaikille, ihanista kommenteistanne. :) Taidan jatkaa seuraavaa lukua :P
xoxo,
K
://Edit What I can say? Tätä ei ole vielä betattu, vaan en malttanut odottaa ja halusin laittaa tämän tänne, joten älkää välittäkö tyhmistä virheistä ne korjataan :) Ja luku ei ole pitkä, tuskastutti kirjoitaa, tuntui että en osannut kirjottaa tai kuvailla tai muokata ajatuksia sanoiksi, but any how ;)
Nauttikaa tästä pitkästä aikaa!!
5. It’s time to go the hospital and give birth
Istuin ulkona kiikkutuolissa ja katselin kun aurinko alkoi pikku hiljaa laskea. Se oli mielestäni kaunis näky, taivas alkaa punertaa, tulee hieman violetin sinisiä sävyjä. Voi kunpa Edward olisi täällä – Bella, älä lipsu! En ymmärrä miksi Edward tulee nykyään paljon useammin ajatuksiini, olen todella onnellinen, tuleva yksin huoltaja äiti, jippii! Ehkä toisaalta Edwardilla olisi oikeus tietää lapsesta, mutta en sitten tiedä. Entä jos joku vahingossa lipsauttaa sen hänen kuulleen ja sitten hän ryntää tänne ja haluaa kuulla totuuden, no thanks. Sitä en todellakaan halua, en haluaisi ajatella häntä, mutta silti hän tulee koko ajan mieleeni. Hän tulee aina olemaan osa elämääni, tosin hän ei itse sitä vielä tiedä, mutta ehkä tyttäremme etsii hänet joskus käsiinsä. Sitä minä en nimittäin tee. Mitä minä sanon tytölle, kun hän kysyy isästään? Sanonko, että hän nai jonkun huoran kadulta ja perusti perheen? Vai, että hän sai tietää, että olen maailman kuullut pop-tähti ja jätti minut? Haha, kumpikin kuulostaa yhtä tyhmälle, mutta en minä voi vältelläkään asiaa tai voisin, mutta jos minä en tietäisi kuka minun isäni on, niin totta kai haluaisin tietää.
’’Bella’’, joku sanoi ja ajatus katkesi. Tuo huumaava ääni saa ihoni kananlihalle joka ikinen kerta kun kuulen sen. Minulla on ollut ikävä tuota ääntä.
’’Edward?’’ kysyin kuiskaten ja tunsin pian hengityksen korvani juuressa. Se kutitti juuri sopivasti ihoani.
’’Bella, haluatko kertoa minulle jotain?’’ hän kysyi, samaan aikaan hänen huulensa osuvat korvani taakse.
’’Kyllä’’, sain sanottua hieman hengästyneesti.
’’Mitä?’’ hän kysyi ja siirsi huuliaan pienillä pusuilla alaspäin.
’’Edward minä –’’, kerkesin sanoa ja säpsähdin. Luoja! Vaivuin ajatuksiini, kaipaan Edwardia, myönnän sen. Mutta en minä häntä halua takaisin, haluan. Mutta meillä on miljoona estettä miksi emme voisi olla yhdessä. Syy numero yksi, en keksi, mutta Edwardilla on varmasti jo uusi nainen, minun pitäisi vain keskittyä tähän sisälläni olevaan pikku olentoon. Hyvä on, ei se enää ole niin pieni tuntuu, että kannan mukanani rantapalloa.
Tulin takaisin talon sisälle ja istuin keittiössä olevalle valkealle tuolille ja tunsin kuinka vatsaani alkoi koskea. Luoja!
’’Isä!’’ huusin niin kovaa, kun kurkustani lähti ja sitten tuntui kuin olisin kaatanut vesilasin päälleni.
’’Mitä?’’ Charlie kysyi hengästyneen kuuloisena.
’’Lapsiveteni taisi juuri tulla’’, sanoin rauhallisesti. Kuulin kuinka jokin esine kolahti kauniiseen laattalattiaan ja kuinka sen kaiku kaikui korvissani vielä hetken.
’’Isä, voisitko hakea auton, että pääsemme lähtemään?’’ Charlie ei liikkunut ollenkaan, hän näytti kivittyneeltä patsaalta, ei hyvä! Minun täytyi päästä sairaalaan, nyt, enkä voisi itse ajaa. Alice ja muut olivat karanneet jo pois, näkisimme seuraavan kerran hmmm.
’’Charlie!’’ Hän hätkähti ja alkoi tajuamaan pikku hiljaa mitä täytyi tehdä, miehet.
’’Haen vauvalaukun yläkerrasta ja vien ne autoon ja tuon auton eteen ja menemme sairaalaan’’, hän selitti itselleen. Kävelin puhaltaen eteiseen ja laitoin vaaleanpunaiset aamutossut jalkaani ja nappasin harmaan hupparin puna-harmaan flanellipaidan päälle.
Yritin kävellä rauhallisesti mustan Audi maasturin luo, mutta en ollut kovin rauhallinen. Supistukset olivat kivuliaita ja yritin laskea niiden väliä niin kuin tarkastuksissa opetettiin. Olisipa Alice täällä, mutta toisaalta minä saisin rauhoitella häntä. Mieluummin ehkä Jasper, hän on yleensä rauhallinen, mutta voi olla että hän ei nyt ollut. Rosalie eikä Emmett kävisi nyt ollenkaan tähän tehtävään. Oli olemassa yksi ja ainut sopisi tehtävään Edward. Mutta hän ei edes tiedä lapsesta, eikä tulisi tietämään, jos näkisin hänet vuosien päästä, voisin valehdella hänelle ummet ja lammet. Kuulostaa hyvältä, au, kamalalta.
Olimme sairaalan edustalla ennen kuin huomasinkaan. Meitä tuli vastaan kaksi sairaanhoitajaa ja toinen heistä työnsi pyörätuoli auton luokse. Siirryin autosta siihen ja laitoin mustan laukkuni syliini ja yritin olla rauhallinen. Menimme sairaala ovista sisään ja kirjauduin synnytysosastolle sisään, kaikki oli niin pastellin sävyistä. Se oli kaunis, siitä tuli mieleen lapset – sehän siinä luultavasti olikin tarkoitus. Minut vietiin yksityishuoneeseen, vaihdoin rumat sairaalavaatteet päälleni. Sairaalat voisivat panostaa potilaittensa vaatteisiin, minulla oli päällä vain teltta. Ehkä sillä ei ollut niin mitään väliä, mutta Alice olisi haastanut sairaalan oikeuteen, jos hän joutuisi käyttämään tällaista vaatetta.
☆ ★ ☆ ★
Sain kahdeksan tunnin huutamisen ja muun kiroamisen (muun muassa Edwardin manaamisen alimpaan maan kolkkaan) jälkeen sain pidellä kaunista tytärtäni sylissäni. Hän oli perinyt isänsä silmät ja minun tukkani.
’’Täyden kympin tyttö’’, lääkäri oli sanonut minulle, kun sain hänet ensimmäistä kertaa syliin. Hän oli hien, veren ja tuskan takana.
’’Minä tapan Edwardin, seuraavan kerran kun näen hänet!’’ huusin kurkku suorana synnytyssalissa.
’’Bella rauhoitu’’, Charlie sanoi rauhallisesti.
’’Sanoo mies, joka ei voi synnyttää! Sinä et tiedä miltä tuntuu synnyttää! Tai miltä nämä supistukset tuntuvat! Helvetti!’’
’’En niin, mutta..’’
’’Ole hiljaa! Et auta, toivottavasti Edwardilla on yhtä tuskallista kuin minulla!’’ Aloin tuntemaan kun aloin aueta enemmän ja enemmän. Se ei tuntunut kivalla. Edward ansaitsisi todellakin tuskalliset olot nyt!
****
’’Bella! Nyt ponnista!’’ lääkäri käski ja tein työtä käskettyä.
’’Aaaa! Minä! Tapan! Edward! Anthony! Cullenin!’’ huusin kurkku suorana.
’’Bella, vielä yksi kunnon ponnistus.’’ Ja niin tein ja tunsin hetken päästä helpotusta ja vauvan itkua. Lapseni. Minun ja Edwardin lapsi. Lapsi, josta Edward ei tulisi koskaan tietämään, minun oma pikkuinen tyttövauvani.
’’Onneksi olkoon Isabella, teillä on kaunis tyttövauva’’, lääkäri sanoi ja antoi käärön minulle, hymyilin hänelle. Anastasia Carlie Swan ajattelin, kun näin vauvan.
Olimme olleet sairaalassa kaksi päivää ja pääsimme kotiin. Minua jännitti, olin saanut opetella sairaalassa äidiksi hoitajien apuna. Se oli hauskaa, että kukaan heistä ei ollut saanut Anastasiaa nukkumaan, kun minä olisin saanut levätä. Aina kun lauloin hänelle tuutulaulua, jonka Edward oli laulanut minulle tai hyräillyt niin hän nukahti. Hän muistutti isästään, hyvällä tavalla tosin, jotain kaunista jota minulla ja Edwardilla oli ollut, sitä ei ollut enää. Kaipasin häntä, totta kai. Haluaisin jossain määrin, että Anastasia tulisi tuntemaan isänsä, mutta saa nähdä. Ainakin hän kuulee vuosisadan rakkaustarinan.