Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: elendir - 05.02.2010 22:28:09

Otsikko: Piilosilla (S, romance)
Kirjoitti: elendir - 05.02.2010 22:28:09
Kirjoittaja: Elendir
Ikäraja: S
Genre: romance

A/N: Taas näitä pieniä söpöilyjä... Iski pieni romantiikannälkä ja tässä lopputulos. Kommentit ovat tervetulleita!


Istun suuren tammen juurella. Pidän silmiäni visusti kiinni, vaikka auringon valo kuultaakin luomieni lävitse ja näyttää punaiselta. Tunnen, kuinka hellä tuulenvire hyväilee kasvojani ja liikuttaa hiuksiani. Tajuntani alkaa hämärtyä, mutta pidän kiinni numeroista.

”…seitsemänkymmentä kuusi, seitsemänkymmentä seitsemän…”

Ääneni häipyy metsään. Yritän kuulla rasahduksia, jotka paljastaisivat piilopaikkasi. Lähistöllä kuuluu lentävän jokin iso lintu, mutta oksat pysyvät hiljaa. Tunnen ikivanhan kaarnan sormieni alla ja sormeilen jo tutuksi käynyttä kyhmyä puun rungossa. Tiedän missä olen.

”…kahdeksankymmentä neljä, kahdeksankymmentä viisi…”

Siinä! Oksa katkesi jossain takanani. Hillitsen itseni, enkä käänny katsomaan äänen suuntaan. Puristan silmiäni vielä hiukan tiukemmin kiinni ja nautin kesän lämmöstä. Pistän etusormeni pään suuhun ja maistan sormiani tahraavan metsämansikan hennon maun. Kirpeää kuin kesä.

”…yhdeksänkymmentä yhdeksän, sata!”

Vedän lämmintä ilmaa keuhkoihin ja haistan kesän. Avaan silmäni ja annan näköni tottua valoon. Seison hetken paikallaan ja kuuntelen. Oksa rapisee lähistöllä ja lähden ääntä kohti. Väistän kuivunutta oksaa ja kävelen sammalten päällä, jottet sinä kuulisi minua. Näen keltaisen takkisi pilkistävän puun takaa ja auringon heijastuvan viereisestä lammesta. Pysähdyn hetkeksi ihailemaan näkyä, mutta lopulta viekkaus saa ohjat käsiinsä.

Heittäydyn syliisi voimalla ja kaadan molemmat lammikkoon. Kastumme aivan märiksi. Nauran kilpaa kanssasi ja hymyilen iloisille kasvoillesi. Sinä vedät märät hiukseni taakse ja suutelet minua.

Kuinka rakastankaan piilosta.