Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: syysvilja - 20.12.2009 22:30:59

Otsikko: Doctor Who, Father's Day (S, one-shot) | Isi-haaste, Fandom10
Kirjoitti: syysvilja - 20.12.2009 22:30:59
Author: natte
Beta: Purriainen, kovasti kiitoksia <3
Fandom: Doctor Who
Paring: Pete/Jackie
Rating: S
Genre: drama, humor, one-shot
Disclaimer: Kyllä, se todellakin on BBCn, eikä minun ;__; *sniff*
Summary: Miten käy, kun Jackien teatterireissu pilaa Peten aikomuksen pubi-iltaan ja karu koti-isän elämä ei olekaan enää kaukaista jossittelua?

A/N: Isi-haasteen inspiroimana kirjoitelma Petestä ja tämän kokemuksista isänä. Purriaisen nopean betauksen ansioista päästiinkin tänään jo julkaisemaan, jipii! Ei mulla tästä sen erikoisempia kommentoitavia - sijoittuu aikaa vähän ennen Father's Day -jaksoa.


Father's Day

Voin vain todeta, että tarkoitukseni todellakin oli viettää mukava poikienilta lähipubissa katsellen Kakkosliigan kauden avajaisia - Grimsby Town vastaan Port Vale. Vähän keskiolutta, muutama viaton flirtti tarjoilijalle ja ehkä yöksi Steven sohvalle.
Ja olin varmasti kertonut tästä kaikesta Jackielle. Tai no, jos unohdamme ne pienoiset yksityiskohdat kuten tarjoilijan, niin olin täysin vakuuttunut, ettei Jackie voinut nähdä aikeissani mitään pahaa.

Kuitenkin, tehdessäni lähtöä rouvani ryntäsi eteiseen, katsoi minua kuin toispäistä ja kysyi vimmastuneena:
"Minne sinä kuvittelet olevasi lähdössä?"
"Pubiin, tietysti", totesin kuin asia olisi ollut itsestäänselvä, ja niinhän se tottakai olikin. Minne muualle hän voisi minun olettaa lähtevän, näin joulun alla?
"Pubiin?" vaimoni ääni leikkasi ilmaa jääkylmänä.
"Enkö minä muka kertonut sinulle tästä jo viimeviikolla?"
Välillä epäilin hänellä todella olevan hyvin valikoiva kuulo, tai alkava Alzheimerin tauti, sillä olin täysin varma, että olin kertonut kovaan ääneen päivällispöydässä siitä, että Kakksoliigan avajaiset oli nähätävä.
Hetkinen, oliko se kotona, vai Jacksonien luona?

Jossain Rose aloitti itkunsa, Jackien mulkaistessa minua "ja-sinä-pysyt-siinä-etkä-liikahda-tuumaakaan-tai-sinusta-ei-ole-sen-vertaa-jäljellä-kun-palaan" -ilmeellään ennen kuin liidähti lastenkamariin. Seisoin eteisessä tuskissani rannekelloani tuijottaen - toivottavasti huono ilma viivästyttäisi pelin alkua hetkisen. Eiväthän aloitukset niin mielenkiintoisia olleet, ja niistä pystyi aina utelemaan jälkeenpäin, mutta oli se jokatapauksessa noloa jäädä paitsi ensimmäisistä minuuteista.

Jackie pyyhälsi vikkelästi takaisin Rose sylissään, kuin peläten, että saattaisin livetä ulos hetkenä minä hyvänsä.
"Sinun piti katsoa tyttäresi perään tänään, Pete! Kerroin sinulle jo ainakin kuukausi sitten, että olen lähdössä tänään teatteriin ystävättärieni kanssa, teatteriin jonne on täytynyt varata liput, Pete! Enkä todellakaan suostu heittämään sitä viittäkymmentä puntaa hukkaan vain sen takia, että sinä tahdot jostain hetken mielijohteesta jättää esikoisesi heitteille ja lähteä pubiin ryyppäämään hulttioystäviesi kanssa, en todellakaan Pete Tyler!"
"Mutta Jackie, Kakkosliiga-"
"Jalkapallo, muutako miehet eivät enää tässä maailmassa näe! Tarkoituksesi oli varmaankin iskeä siellä pubissa joku mukava, pitkäsäärinen hepukka", Jackie pystähtyi vetämään henkeä ja nähtävästi tulkitsi ilmeeni hieman väärin. "- arvasin! Tiesin, että oli virhe mennä kanssasi naimisiin - edes joulu oman perheen kanssa ei innosta, vaan mieluummin nukutaan parikymppisten kanojen kainalossa ja jätetään vaimo-rukka raatamaan kotiin lapsen ja kotitöiden kanssa!"
"Jackie, ihan oikeasti, kuuntelisit itseäsi, en minä tarkoittanut, ihan tosi!"

Mutta kuulosti siltä, että puolusteluni valuivat kuuroille korville. Jackie vaahtosi tavanomaistaan, kuten minkä tahansa raskaan työpäivän jälkeen (ja tämä oli sentään ollut hänen viimeisensä ennen joululomaa), uskoen olevansa maailmassa ainoa, joka omisti yhtä paatuneen pahantekijä-aviomiehen kuten minä. Olin oppinut kuitenkin jo olemaan välittämättä näistä päivittäisistä purkauksista, ja olin huomannut muutamassa kuukaudessa, että jos vain suinkin mahdollista, parhainta oli pysyä rauhallisena ja lammasmaisena - jos sitä sortui itsekin vastaamaan piikittelemällä, se oli menoa sitten.
Siinä kiskoessaan villakangastakkiaan ja kenkiään päälleen hän sysäsi uudelleen parkunsa aloittaneen Rosen minulle. Lapsi, vaikka puolivuotias olikin, viihtyi vielä hyvin sylissä.
"Ja voit vain uskoa, miten minua hävettää nytkin mennä paikalle sottaisena ja niin kotiäidin perikuvalta näyttäen! Jos yhtään auttaisit Rosen hoidossa, et tietäisikään miten paljon apua siitä olisi-"

Jackien puhe alkoi muuttua huminaksi korvissani rauhoitellessani itkevää tytärtäni. Hän oli tullut kovin äitiinsä: vaaleat, kiharat hiukset, samanlaiset poskipäät. Mietin, tulisiko hänestä yhtä kovasuinen ja puhelias kuin rouvastanikin.
Toivon mielessäni ettei - yhden Jackien kanssa eläminen oli jo tarpeeksi, puhumattakaan, että sellaisia olisi ollut kaksi.
Hiljaa keinuttelin tyttöä sylissäni puolelta toiselle, siirtyen vaivihkaa olohuoneen puolelle, kauemmas äidin valituksesta ja paapomisesta. Itku rauhoittui, ja pienet kädet alkoivat tavoitella isän suuria sormia.

En ollut koskaan välittänyt kovasti lapsista - perusajatukseni oli ollut "kunhan jättävät minut rauhaan niin kaikki on hyvin". Vasta tutustuttuani Jackieen ja naituani hänet tajusin, että joutuisin ehkä joskus olemaan isä pienelle ja avuttomalle ihmiselle. Ja voin kertoa, että ajatus oli silloin tuntunut kauhistuttavalta.
En kokenut itseäni nimittäin erikoisen vastuuntuntoiseksi saati roolimalliksi soveltuvana - en itseasiassa miksikään sellaiseksi, mitä olisi tarvittu olemaan edes pieni häivähdys isästä.

Siinä minä kuitenkin seisoin - kultakutri kainalossani, kiskomassa kihlasormusta sormestani. Enkä voinut sanoa katuvani.

Kuulin Jackien lähtevän ulko-ovi paukahtaen. Käännyin Roseen päin.
"Noniin, tyttöseni, eiköhän avata televisio ja katsota yhdessä vähän jalkapalloa. Isi opettaa sinulle, mikä tekee Port Valesta Port Valen."

Rosen puhjetessa hymyyn tajusin, että kenties oli sittenkin jotain, mikä voitti pubi-illat ja jalkapallon.
Nimittäin oma tytär.
Otsikko: Vs: Father's Day (Doctor Who, S, one-shot)
Kirjoitti: syysvilja - 20.12.2009 22:45:15
Purriainen, meidän pitää alottaa joku vaivihkainen aivopesukampanja. "Nyt mielesi tekee kovasti katsomaa/lukemaan Doctor Whota.. et voi millään vastustaa.." ;D Tai soittaa Ylelle ja vaatia niitä esittämään kyseisestä sarjaa uudelleen ja uudelleen ykkösellä ja kakkosella niin, ettei kukaan voi missata sitä! Ne vois kans pistää mahtavat mainoskampanjat pystyyn - Doctor Who -läpsyköjä joka puolelle vaan niin eiköhän ainakin joku havahtuis!