Finfanfun.fi

Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: amorgirl - 13.12.2009 03:21:09

Otsikko: Twilight: Venetsia!, S
Kirjoitti: amorgirl - 13.12.2009 03:21:09
Title: Venetsia!
Author: amorgirl
Rating: S
Paring: Houkutus
Genre: romance
Beta: Kotitonttu
Disclaimer: En saa tästä mitään rahallista korvausta, kaikki kuuluu ihanalle S. Meyerille..
Warnings:
Summary: Mitä venetsiassa tapahtuu?

//Firdilien muokkasi fandomin otsikkoon

Venetsia!

Venetsia! Tämä romanttinen kaupunki!'', iloitsin päästessämme rantaan. Nappasin Rosalieta kädestä.
''Alice, rakas rauhoitu. Meillä on koko viikko aikaa!'', hän rauhoitteli ja vetäisi minut suudelmaan.
Päivä oli lämmin, mutta pilvinen, meidän onnihan se oli. Kirjauduimme sisälle, hotelliin. Parhaan sviitin otimme, niin kuin aina kun lähdimme 'shoppailemaan'. Tottakaihan me muutamia vaatekappaleita käväisimme ostamassa, ihan vain esitykseksi. Olisiko ollut uskottavaa jos
me olisimme lähteneet shoppailemaan ja tulisimme ilman mitään takaisin?
Ei, ei se olisi.
''Hoidammeko ostokset näin aluksi vai vasta viikonloppu puolella?'', Rose kysyi minulta.
''No jos vaikka loppu puolella. Nyt haluan nauttia vain ja ainoastaan sinusta.'', sanoin ja syöksyin hänen syliin. Hän painoi silkkiset huulet omilleni, vaaleat pitkät hiuskiehkurat valahtivat sivuille.
Nostin kädet siskoni niskaan, tunsin hänen kädet selässäni. Suudelma syveni. Olisimmehan voineet suudella vaikka tunteja, koska meidän ei tarvinnut hengittää.
''Alice, onko sinulla uikkarit mukana?'', Rosalie kysyi irrottautuessaan.
''On.'', vastasin ja katsoin häntä kysyvästi.
''Täällä on kuulemma uima-allas. Ajattelin, että jos menisimme sinne.'', hän sanoi. Ilmeeni kirkastui heti.
''Joo!'', hyppäsin pystyyn ja huusin. Kipitin matkalaukulleni, kaivoin sieltä bikinit. Vaihdoin siniset
bikinini päälle ja käännyin ympäri, Rosalie seisoi jo valmiina ovenvieressä, hänellä oli päällään verenpunaiset bikinit jotka hän osti viime 'shoppailumatkallamme'. Menimme reipasta kävelyvauhtia
kohti allas osastoa, kuljimme koko matkan käsi kädessä. Alimman kerroksen vanha mummeli katsoi meitä paheksuvasti. Sekös minua nauratti ja sain loistavan idean. Pysähdyin ja käänsin Rosalien itseäni vasten, nousin varpailleni ja suutelin siskoani. Rosalie hämmentyi hiukan mutta vastasi
kuitenkin. Meidän keskeytti järkyttynyt vanhan naisen ääni.
''Tuo on hävytöntä! Tuollainen on sairasta! Ettekö te ymmärrä, että Jumala loi naisen ja miehen toisilleen tarkoitetuiksi!'', nainen kirkui. Naurahdin ja katselin hymyillen Rosea, jatkoimme matkaa käsi kädessä. Pysähdyin naisen kohdalla ja kommentoin naisen mäkätystä: ''Tiedoksi, meillä
molemmilla on aviomiehet, olemme vain siskoksia.'' Siitäpäs nainen järkyttyikin enemmän.
Altailla oli tyhjää, yhdessä nurkassa oli radio, kävin laittamassa musiikin soimaan ja hyppäsin altaaseen.
''Rakas, tule joo!'', maanittelin Rosea.
''Hyvä on.'', hän myöntyi ja hyppäsi.
Uituamme muutaman tunnin, päätimme vetäytyä sviittiimme. Kello oli jo sen verran, että
käytävät olisivat tyhjät. Malttamattomia kun olimme, emme voineet olla juoksematta. Eiväthän
ihmiset edes olisi nähneet jos olisimme kiitäneet heidän ohi, mutta varovaisia kun halusimme olla.
Avasin huoneemme oven ja suljin sen Rosen tultua sisälle.
''Sinulla taitaa olla jotain ylimääräistä.'', sanoin ja nostin kädet Rosalien niskaan. Avasin näppärästi bikinien solmun, siirsin kädet selkään josta avasin klipsin joka piti niitä kiinni takaa.
''Tiedätkö, sinulla taitaa olla jotain turhaa sinistä päälläsi, täällä ja täällä.'', hän sanoi ja siirsi käsiään rintojani pitkin alas. Kädet kulki kylkiäni pitkin takamukselle. Suutelin siskoani intohimoisesti, ujutin kieleni sisälle hänen suuhun, kielemme aloitti oman henkilökohtaisen tanssinsa, jota kukaan muu ei osannut, eikä tulisi oppimaankaan.
''Alice, hillitse vähän, meillä on koko viikko aikaa.'', hän naurahti ja avasi bikinieni yläosani.

Viikko oli kulunut hujauksessa, en muista milloin aika olisi kulkenut noin nopeasti, olimme kierrelleet ympäri nähtävyyksiä, vaikka tietenkin olimme käyneet ne ennenkin läpi. Mutta eihän pieni kertaus mitään haitannut.
Istuin koneessa joka lensi kohti Amerikkaa, Seattlen lentokenttää. Kone laskeutuisi kolmen tunnin kuluttua.
''Ei hemmetti!'', kiljaisin tajutessani jotain oleellista.
''Mitä nyt?'', hän kysyi.
''Muistin juuri jotakin.'', sanoin, ja toivoin, että kukaan ei kiinnittäisi asiaan mitään huomiota.
''Mitä?'', hän kysyi.
''Ei mitään ihmeellistä.'', vastasin ja jatkoin lehteni selailua.
Viimeinkin kone laskeutui Seattleen.
''He ovat vastassa meitä.'', totesin.
''Jep, meidän on taas odotettava kuukausi, seuraavaan shoppailumatkaamme.'', hän vastasi kysymättömään kysymykseeni.
''Niin. Tuolla he ovat, nyt hymyile.'' sanoin ja lähdin tunkemaan väkijoukosta kohti matkalaukkujen tulo hihnaa. Hymyilimme molemmat kumppaneillemme häikäisevän kauniisti.
''Oliko mukava matka?'', Jasper kysyi nostaessaan matkalaukkua joka oli sopivasti tullut ensimmäisenä.
''Oli.'', vastasin.
''Hyvä, no eiköhän sitten mennä.'', hän totesi ja lähdimme kulkemaan kohti autoa.
''Millä autolla tulitte?'', kysäisin.
''Jeepillä.'', Emmett vastasi ja avasi auton oven Roselle.
Kotona laukut purettuamme, menimme olohuoneeseen.
''Noh, mitäs te sitten ostitte?'', Jasper kysyi uteliaasti. '' Ei hemmetti, nyt ne rupeavat kyselemään,
pitääkin pitää ajatukset kurissa, kun tuo Edwardkin on täällä.'', ajattelin hätäisesti.
''Mitä rupeamme kyselemään?'', Edward kysyi ivallisesti.
''Ette mitään, ette mitään.'', mutisin ja yritin pitää ajatukset kurissa.
''Niin, mitä te ostitte?'', Emmett kysyi.
''Tuota emme mitään.'', Rosalie vastasi, tajuttuaan, että olimme unohtaneet. '' Ei hemmetin ,
hemmetti. Miten me voimme unohtaa jotain niin tärkeää?'', ajattelin, nopeasti kuitenkin tajusin
lopettaa, Edwardhan kuuli yhäkin.
''Unohditte?'', Edward kysyi. Jasper varmasti aisti minun ja Rosalien ahdingon.
''Jep.'', vastasimme.
''Miten voitte unohtaa jotain, mitä varta vasten menette tekemään?'', Emmett nauroi.
''Öööh, no siinä nyt oli kaikenlaista. Se siitä aiheesta mitä te täällä olette tehneet?'', yritin vaihtaa aihetta.
''Ei täällä mitään ole tapahtunut, mutta mitä te olette tehneet jotta olette unohtaneet shoppailla, jota varten sinne lähdittekin?'', Edward tivasi, hän selvästi halusi tietää.
''Rose, meidän pitäisi mennä metsästämään,'', sanoin ja nousimme ylös, Emmett ja Jasper kin nousivat. ''KAKSIN!'', sanoin. Juoksimme nopeasti metsään, jättäen hölmistyneet aviomiehemme ja veljemme sinne.
Otsikko: Vs: Venetsia!, K-7
Kirjoitti: mariamo - 14.01.2010 21:40:44
Nooh en osaa sanoa mitään järkevää  :-\
Kuvailua olisi voinut olla enemmän..
Oli iha jees lukee jotain Rosalien ja Alicen suhteest...

- loveya, maria
Otsikko: Vs: Venetsia!, K-7
Kirjoitti: offcorse - 14.01.2010 22:06:47
Vaikutti ihan mielenkiintoiselta, mutta alku oli sekava... ja eikös tuon ikärajan pitäisi olla hiukan enemmän? :P