Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: MyrsyliuutE_96 - 09.12.2009 20:31:19
-
Author: MyrsyliuutE_96
Beta: -AliceCullen-, kunhan lukee tän jouluna
Genre: Romanceangsti kai ::)
Ikäraja: Sallittu
Tittle: Jade-enkeli siis.
A/N: Juu, jouluhaasteeseen, ja -AliceCullen-ille taas joululahja. (jos luet tätä nyt, niin älä lue pidemmälle.) Kommentteja kerjään, elän niistä.
A/N2; Tää on omistettu kaikille mun ystäville ja niin edespäin. Kommatkaapas sitten, jookos?
Jade-enkeli
Istun sängyllä. Mä näen sut kun suljen silmäni, tunnen sut mun takana, vaikka ei siellä mitään ole. Hengähdän. Olen yksin kotona, ensimmäinen joulu yksin kotona. Mä ikävöin sua, miksi mä en sanonut suulle että pidän susta? Mä en ehtinyt suudella sua, en ehtinyt halata, kun sä jo menit.
On joulu, ilon ja valon juhla, niin ne sanovat, mutta ei se ole sitä, ehkä. On mun vuoro koristella kuusi.
Joulupalloja, kynttilöitä, koristekimallenauhaa, niistä mä kaikesta huolimatta pidän.
Olkikoristeet ovat ihania, mutta mikään ei ole mitään suhun verrattuna.
Mä oon koskenut sun hiuksia, mutta miksi sä olet niin vaikea? Mä olen melkein valmis, kun mä huomaan jotain vihertävää kimaltavaa mun silmänurkassa, takanani pöydällä.
Käännyn ja näen sen.
Se on se Jadesta tehty enkeli, jonka sä annoit mulle joululahjaksi. Mä katson sitä, pidän sitä kädessä ja tutkin sitä, sivelen sen kuulasta, sileää, kovahkoa pintaa, toivoen sen olevan kätesi. Mutta siksi se ei kuitenkaan koskaan muutu.
Sitten mä sen huomaan:
Pohjaan on kaiverrettu ”<3”.
Miksi mä en vain osaa uskoa onneani? Enkeli soittaa viulua, ihan kuin mäkin. Ja sillä on pitkät hiukset. Varoen, hitaasti, mä laitan sen kuuseen kunniapaikalle ja ihailen sitä.
Peliä ei ehkä ole menetetty.
”Hyvää joulua”, mä kuiskaan ihan hiljaa joulun hiljaisuudessa, pienen kyyneleen pyrkiessä varkain mun silmäkulmaan, ” toivoo Jade-enkelisi”, sen jälkeen olen pitkästä aikaa täysin tyyni.
-
Niin, tätäkin voisi kommentoida/jättää puumerkin, :D ::)juu en minä kommentteja kerjää en en..