Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Aquatulio - 03.10.2009 16:04:05
-
Genre: Alussa romance, humor, fluffy jne. Myöhemmin luvassa myös hurt, comfort, angst, drama tms.
Rating: K-11
VV: J.K. Rowling omistaa...
By: Aquatulio
Pairing: Harry/Ron, Harry/Draco (Ron/Hermione + muita)
A/N: Tästä on jatkoa tulossa (mikäli siis niin haluatte!)
Odota minua
1. luku
He kävelivät käsi kädessä kohti suurta salia. He istuutuivat pöytään leperrellen toisilleen ja suudellen kevyesti. Kuitenkin kääntäen omituisia katseita.
"Huomenta pojat! Kaunis ilma vai mitä?" Hermione sanoi istuutuen kyyhkyläisten viereen, jotka nopeasti irtautuivat toisistaan.
"Öh, joo huomenta," Ron vastasi nopeasti, pyyhkiessään huuliaan Harryn virnistäessä. Sen kummempaa jutustelua, kolmikko alkoi syödä aamiaistaan hiljaa. Harry kuiskasi välillä jotakin Ronin korvaan punapään hihittäessä. He myös virnuilivat toisilleen jokaisen leivän haukkaisun jälkeen. Tyttö katsoi poikia kummissaan päätään pudistellen.
"Onko minulta jäänyt jotain huomaamatta?" Hermione kysäisi hymyillen, mutta kasvoista näki heti, että tyttö oli ärsyyntynyt.
"Ehkä meidän pitäisi kertoa..."
"Kertoa mitä?" Hermione kivahti.
"Että minä ja Harry seurustelemme!" Ron huusi niin että koko sali raikui. Yhtä nopeasti, kun poika oli sen huutanutkin, koko sali myös hiljeni samalla vauhdilla.
"Ai, te seur... Siis te MITÄ? Hermione kysyi järkyttyen, ja pudotti samalla kaikki oppikirjat käsistään tytön vieressä istuvan Georgen varpaille tämän voihkaistessa kivusta.
"Tuota. Niin.." Harry vastasi hiljaa.
"SELITTÄKÄÄ!" Hermione tiuskaisi.
"Hermy, mitä sinä nyt? Puhut meille kuin olisimme kironneet koko koulun tai jotain.." Ron kysyi avuttomana. Ginny kikatti.
"Itse asiassa.." kuului hento ääni jostain pöydän päästä. "Rakkaus on luonnollinen asia, ja jokaisella on oik..."
"PÄÄ KIINNI, LONGBOTTOM!" tyttö huusi raivoissaan. "Miksi hitossa ette kertoneet aikaisemmin?"
"Hmm.. Ehkä juuri tuon takia..?" Ron möläytti ja Harry potkaisi tätä nilkkaan. Hermione muuttui ihan punaiseksi. Ehkä nolostumisesta tai sitten vihasta, tai molemmista.
"Anteeksi." hän sanoi hiljaa. "Totta kai te saatte seurustella, eihän se minun asiani ole.. Minä vain luulin, että.. Tai siis, ei mitään. Pitäisikö tässä sitten onnitella tai jotain?" Hermione sanoi, ja yritti edes hymyillä. Hetken hiljaisuuden jälkeen Luihusten pöydästä kantautui huuto:
"WEASLEY JA POTTER ON HOMOJA!" ääni kuului selvästi tytölle, eikä tarvinnut edes arvata kuka tämä oli; Pansy Parkinson.
"Entä sitten?" sanoi Malfoy hiljaa ja yllättäen tytölle, joka katsoi tätä kummissaan.
~.~
"Nojaa. Hän otti sen yllättävän hyvin," Harry sanoi illalla oleskeluhuoneessa Ronille, joka nauroi, katsoessaan miten George teippasi isovarvastaan. Kaksonen mulkoili Ronia murhanhimoisesti.
"Totta. Nyt meidän ei sitten tarvitse enään mennä aina tarvehuoneeseen tai luutakomeroon yöksi." Ron myhäili.
"Ja kyllä tarvitsee, jos se on minusta kiinni!" Seamus huusi poikien makuuhuoneesta.
"Mitä? Voithan sinä tulla mukaan, rakkaani!" Ron huusi takaisin, iskien silmää. Koko makuuhuone sai uskomattoman nauruhepulin. Myöhemmin illalla Harry ja Ron kömpivät yhdessä Harryn sänkyyn nukkumaan.
"Onkohan Tylypahkassa muita meidänlaisiamme..?" Ron kysyi yhtäkkiä.
"Kyllä, uskoisin.." Harry vastasi silittäen pojan rintaa.
"Kuka sitten?"
"Hmm.. Dumbledore"
"Dumbledore?" Ron näytti puulla päähän lyödyltä. Harry nyökkäili myöntävästi. "Oletko tosissasi?" hän jatkoi nauraen. Harry ei yhtynyt nauruun.
"Entäpä Seamus?" Ron kysyi.
"En usko. Neville kenties? Hänhän puolusti meitä tänään aamiaisella.."
"Njaah, tuskin. Hän nai varmaan Lunan kaltaisen friikin"
"Ai, nytkö tässä puhutaan jo naimisiin menosta?" Harry virnisti.
"Etkö sitten halua ikinä naimisiin?" Ron kysyi, melkein huolestuneena.
"Ääh, kyllä, kai. Tai en tiedä. Luulin, että sinä olit aina haaveillut isosta perheestä. Paljon oranssihiuksisia pellavapäitä. Tyttöjä ja poikia.." Harry vastasi silittäen pojan kasvoja.
"Nojoo, mutta nythän minä olen sinun kanssasi. Lapsien teko voisi olla vähän hankalaa" Ron virnisti.
"No etkö halua edes yrittää?" Harry sanoi nauraen ja virnisti takaisin. Hän painoi huulensa Ronin huulille. He suutelivat lämpimästi ja kiihekästi. Suudelmat jatkuivat kaulalle ja siitä alaspäin. Sitten pojat vetivät peiton päälleen....
~.~
Seuraavana aamuna:
"Voihan Merlinin villahousut!" Dean huusi aamulla. "Vaihdan mielummin Luihuseen, kuin yritän nukkua yöni noiden kanssa samassa huoneessa!" Poika vauhkosi ja osoitti Harrya ja Ronia, jotka virnistelivät oleskeluhuoneen nurkassa. Seamus nauroi, mutta Hermione tyytyi vain hymähtämään, sillä hän oli vieläkin järkyttynyt poikien tunnustuksesta. Hän näytti jopa kalpealta, eikä asiaa auttanut yhtään, että - kiitos Deanin - hän pakostakin kuvitteli Ronin ja Harryn peiton alla maistelemassa toisiaan.
"Minkäs minä sille voin, että minua vain ällöttää tuommoinen! Hah, luulin jopa, että Ron pitäisi minusta. Siis oikeasti pitäisi.." Hermione mietti itsekseen, mutta jokin keskeytti hänen ajatuksensa:
"Hermy-kulta, tuletko kanssamme Tylyahoon tänään?" Ron kysyi säteillen.
"Noh, katsotaan.." tyttö vastasi.
"On kaunis talvi-ilmakin.." Harry jatkoi, ja toivoi piristävänsä Hermionea.
"Hermione parka." Ron kuiskasi Harrylle, kun tyttö oli pois kuuloetäisyydeltä. "Sillä ei varmaankaan ole ketään poikaa, tai tyttöä, tai varmaankin poikaa.. Äh! Miten vaan."
"Totta." Harry myönsi.
"Nyt tiedän! Järjestetään Hermionelle treffit!" Ron ehdotti.
"En tiedä onko se hyvä ajatus.."
"Totta kai sen on hyvä ajatus! Ja tiedän jopa kenen kanssa ne järjestetään; Malfoyn..!"
"Nyt kyllä vitsailet" Harry sanoi, katsoessaan Ronia idioottimaisesti.
"Kyllä kyllä. Molemmat ovat sellaisia, yksinäisiä sieluja, vai miten se oli." Ron sanoi innoissaan.
"No miten vaan, jos kerran niin sanot" Harry myöntyi huokaisten.
"Älä nyt! Tästä voi tulla hauskaa!" Ron hymyili, ja suuteli kevyesti Harryn kaulaa, joka värähti toisen pojan kosketuksesta.
~.~
Hei Hermione. Olen niin toivottoman ihastunut sinuun! Voisitko ystävällisesti tulla huomenna Tylyahoon kanssani? Ole kiltti, ja suostu. Odotan sinua Matami Puddifootin teehuoneessa. Nurkkapöydässä!
Rakkaudella: Salainen Ihailijasi
Hermione puristi pientä kirjettä käsissään.
"Onko minulla todellakin salainen ihailija? Jännää! En kyllä tiedä pitäisikö minun mennä.. Äsh, tietenkin pitäisi, kirjoittajakin vaikutti niin suloiselta.. Niin kuin Ron..." tyttö ajatteli, ja näki jo Ronin kirjoittamassa hänelle rakkauskirjettä.
"Älä viitsi! Ronhan pitää Harrystä, joka tapauksessa, minä menen!" tyttö päätti, ja pynttäytyikin vielä viimeisen päälle. Matkalla hän törmäsi Roniin ja Harryyn.
"Ai, hei! Unohdinkin kertoa, että en pääse Tylyahoon kanssanne tänään"
"Miksi et?" Harry kysyi, yrittäen näyttää tietämättömältä.
"Uskokaa tai älkää, mutta minulla on ihailija, joka pyysi minut ulos!" Hermione säteili.
"No ei ihme, miten olet noin kauniina.." Ron sanoi hymyille, ja iski samalla Harrylle silmää. Tyttö punastui.
"Nähdään!" Hermione sanoi, hypellen kohti Tylyahoa.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
No siinä oli nyt ensimmäinen luku. Vähän tönnköistä oli, täytyy myöntää, mutta jatkoa on tulossa, mikäli niin tahdotte. Seuraavissa parissa osassa sitten luvassa vähän enemmän "draamaa" ;)
-
Mielenkiintoista.
Voin kuvitella Hermionen ja Dracon ilmeet heidän joutuessa sokkotreffeille toistensa kanssa. :D Hah.
No niin, mutta sitten asiaan: suosittelisin tarkistamaan tämän läpi vielä kerran, sillä kielioppivirheitä löytyi. Teksti olisi voinut olla sujuvampaakin, mutta kirjoittamallahan sitä kehittyy. Kuvailua saat tähän mukaan enemmän miettimällä, mitä henkilöt ajattelevat sillä hetkellä ja minkälainen ympäristö on, lisäät sitten vain ajatuksesi mukaan tekstiin, niin huomaat että tekstiä onkin vuotanut paperille ihan lahjakkaasti. :D
Jotkut tapahtumat olivat aika epärealistisia, mutta ei se toisaalta haittaa, tällaista draamaa on välillä ihan kiva lukea. Tosin välillä tästä tuli mieleen sellainen ala-astemeininki noiden kirjeiden ja muiden takia, mutta en toisaalta tiedäkään, minkä ikäisiä henkilöt tässä ovat. Hauska ficci tämä ainakin näyttäisi olevan ja kovin tapahtumarikas. ;)
-
Öööh.. En ainakaan vielä tajunnut, että mistä tän ficin nimi oikein tulee. Mutta se varmaankin selviää myöhemmin...? Tiesitkö, että pellavapäällä tarkoitetaan sellasta ihan blondia, eli niillä ei voi olla oranssit hiukset. En tykännyt, mutta mulla oli ihan hauskaa kun luin tätä samaan aikaan erään kaverini kanssa, niin että ehkä voimme yhdessä ihkuttaa tätä myöhemminkin, jatkoa siis.
Joo, niin kuin sanoit, tönkköä teksti oli. Kuvaile vähän.. Ja sitten tooosiii epärealistinen, mutta jaa.. Käyhän se näinkin. Lupaan lukea jos jatkoa tulleee!
Vaikka siis en tykännyt...Sori, mutta paritukset ja kaikki ovat suoraan... Jostain, minne ne saisivat puolestani myös jäädä. Ihan tosi, ei kukaan parittais Dracoa ja Hwermionea, ainakaan ron ja Harry, jotka vihaavat Dracoa, mutta ovat Hermyn kavereita...
Sori, jos et pidä kommentistani, ei kukaan ikinä.
Silti kukaan ei ole vielä uskaltautunut haukkumaan omia ficcejäni lyttyyn...
Ja enhän minä oikeastaan edes haukkunut tätä.. Paljoa
-Pink
-
~pinkie~ : Selvä :D Joo, se nimi tulee seuraavissa osassa selville. Voin myös jo paljastaa tuosta Hermione/Draco jutusta, että niistä ei ole mitään paria tulossa - ei todellakaan! En itsekkään pidä kyseisestä parituksesta.
-
2. luku
Matami Puddifootin teehuoneen ovi avautui. Hermione Granger astui ujosti sisään kahvilaan. Hän näki paikan nurkkapöydän olevan vielä tyhjillään, joten hän riisui päällysvaatteensa naulakkoon ja istuutui pöydän ääreen.
"Ja mitä kullannupulle saisi olla?" kysyi keski-ikäinen nainen Hermionelta.
"Hmm.. Pieni vadelmatee ja yksi kanelikeksi, kiitos!" tyttö vastasi hymyillen.
"Selvä. Haluaisitteko kenties tämän päivän Saivartelijan taikka Päivän Profeetan?" nainen vastasi hymyyn.
"Voisin ottaa Saivartelijan," Hermione sanoi. Hän ei enään uskonut Päivän Profeettaan sen jälkeen, mitä Rita Luodiko oli kirjoittanut hänestä ja Harrystä noin vuosi sitten. Tyttö sai lehtensä ja syventyi nyt lukemaan artikkelia nuoresta naisesta, joka oli keksinyt apuvälineen, millä lukea kirjan molempia sivuja samanaikaisesti.
"Öhh, hei.. Sinä olet varmaankin se kirjeystävä..?" kuului nuoren miehen ääni pöydän vierestä.
"Hei!" tyttö vastasi iloisesti lehden takaa. "Ja sinä oletkin... MALFOY?!" Hermione säikähti, kun huomasi pojan harmaat silmät ja blondit hiukset lehtensä takaa.
"GRANGER?!" poika vastasi yhtä hämmästyneenä.
"Mutta... miten..?" Hermione aloitti, mutta ei saanut enempää sanoja suustaan.
"Miten olet noin hämmästynyt, kun kerran kirjoitit minulle ihailijapostiakin..?" Malfoy kysyi ivallisesti hymyillen.
"Enhän... Se olin kyllä minä joka sellaisen kirjeen sai..!" tyttö vastasi, ja nousi ylös tuolistaan.
"Meitä on puijattu," blondi vastasi silmät kiiluen. Hermione nosti kulmakarvojaan.
"No, sääli heittää hyvin järjestettyjä treffejä hukkaan.. Joten, mitä haluat tilata Granger?" Malfoy sanoi virne naamallaan.
"Olen jo tilannut" tyttö vastasi kylmästi osoittaen teetään.
"Okei, okei! Anteeksi.." Malfoy sanoi nostellen käsiään viattomasti. "Ööh, neiti..!" poika huusi osoittaen sormellaan tarjoilijaa, joka ei todellakaan näyttänyt neidiltä, vaan ennemminkin vanhalta rouvalta. Tarjoilija saapui heidän pöytäänsä.
"Yksi tuplakokoinen tuliviski." Malfoy sanoi väläyttäen hammastahnahymynsä. Hermione mulkaisi poikaa.
"Tulossa..." tarjoilija huokaisi.
"Noh.. Potter ja Weasley ovat sitten yhdessä?" Malfoy kysyi ohimennen aloittaakseen keskustelua.
"Ei se sinulle edes kuulu, mutta kyllä." Hermione vastasi, siemaillessaan teetään. Tarjoilija toi pöytään Malfoyn tilauksen.
"Minä kun luulin että pidit siitä Weasleystä.." poika jatkoi, ja joi ison kulauksen lasistaan.
"Totta kai minä hänestä pidän.."
"Tarkoitin kyllä, että oikeasti pidät hänestä sillä tavalla. Siis enemmän kuin vain pidät..?" Malfoy kysyi uteliaasti.
"Öh, niin, no ehkä.. Tai en minä tiedä. Ja nyt kun hän selvästi rakastaa Harrya, mitä mahdollisuuksia minulla muka olisi?" Hermione vastasi ja lievä puna nousi hänen poskilleen. Hän yritti peittää sen lehdellä.
"Mistä sinä tiedät ettei Weasley pitäisi tytöistäkin?" poika sanoi naurahtaen.
"En minä sellaista väittänytkään, vaan minä... Tai, antaa olla."
"Miksi hitossa minä puhun tällaisista asioista Malfoylle? Liian makea tee kai pehmitti aivoni, tai jotain.. Ei. Ei se olisi loogista.."
"Mitä sinä mietit?" poika kysäisi ja keskeytti Hermionen ajatukset.
"En mitään." tyttö vastasi nopeasti ja yritti hymyillä.
"Kuule. Mitä mieltä olet tällaisesta sopimuksesta; Minä hommaan sinut ja Weasleyn yhteen, ja sinä hommaat minut ja..." Malfoy aloitti, mutta keskeytti lauseensa nopeasti.
"Tuo on naurettavaa. En haluaisi rikkoa Ronin ja Harryn välejä! En ikinä! Mutta mitä olitkaan sanomassa kun keskeytit puheesi?" tyttö sanoi uteliaasti.
"Äsh, okei. Kerron sinulle, mutta jos hiiskutkaan tästä kenellekkään, saatan vahingossa käyttää sinuun anteeksiantamatonta kirousta, Granger."
"Selvä. Kerro jo!" Hermione sanoi jännittyneenä.
"Öh.. Tuota.. Ompas tämä hankalaa. Niin, minäkin olen kuten he." Hermione katsahti poikaan kummastuneena.
"Olet kuin, ketkä?"
"Kuin. Potter ja unelmien rakkautesi, Weasley" poika vastasi häpeillen. Hermione näytti siltä kuin olisi purskahtamassa nauruun, mutta vakavoitui sitten.
"Ai. No, keneen sitten olet ihastunut? Kalkarokseen kenties..?" tyttö sanoi nauraen.
"Ei, kun.." Malfoy aloitti, mutta Hermione keskeytti hänet:
"HARRYYN!" hän melkein huusi. Malfoy nyökkästi ujosti.
"Hyvä että sinä sanoit sen. En olisi itse tahtonut sanoa sitä ääneen."
"Haa! Minä arvasin sen! Olen aina tiennyt.."
"Joo joo, ei tarvitse toitottaa sitä kaikille.. No, miten on? Suostuisitko?" Malfoy kysyi melkein anellen.
"No.. Hyvä on sitten. Mutta tarvitsemme edes jonkinlaisen suunnitelman.."
"Älä huoli. Olen jo suunnitellut kaiken. Kunhan vain varmistat, että minä ja Pot- Harry jäämme kahdestaan jonnekkin lukkojen taa. Tänä iltana."
"Miten olisi tarvehuone..?"
"Loistavaa!"
~.~
Illalla Hermione palasi Rohkelikkojen oleskeluhuoneeseen. Harry ja Ron istuivat sohvalla kuiskutellen jotain toistensa korviin.
"No, kaunotar, miten treffit menivät?" Ron kysyi.
"Siinähän ne.." tyttö vastasi, ja lukittautui vessaan.
"Minähän sanoin!" Ron sanoi Harrylle ja alkoi tuulettamaan voitonriemuisesti käsillään. Harry vain nauroi ja painoi pehmeän suukon pojan huulille. Myöhemmin, kun Ron oli mennyt jo nukkumaan, Hermione ohjasi Harryn käytävälle.
"Minulla olisi kahdenkeskeistä asiaa, mennäänkö vaikka tarvehuoneeseen?" tyttö töksäytti.
"Mitä koskien?"
"Ööh.." Sitä Hermione ei ollut miettinyt. "Niistä treffeistä.. Joo, niistä" hän jatkoi epävarmasti.
"Ai. Selvä." Harry vastasi, lähtien seuraamaan tyttöä.
"Hah! Luultavasti jotain, että olikin rakastunut Malfoyyn tai vastaavaa.." Harry mietti itsekseen, eikä hän voinut olla hymyilemättä.
Vihdoin he pääsivät tarvehuoneeseen. Siellä oli himmeä valaistus. Isokokoinen sohva ja paljon tyynyjä jokapuolella. Hermione ei halunnut tehdä tunnelmasta liian romanttista, ettei poika vain olisi kuvitellut jotain ihan muuta.
"Minun on ihan pakko päästä vessaan. Istu sohvalle, ja odota hetki. Tulen pian takaisin." Hermione sanoi Harrylle konemaisesti juuri kun he olivat astuneet sisään huoneeseen.
"Ääh! Mikset voinut käydä aik-, nojaa.." poika hymähti, sillä Hermione oli jo viilettänyt ulos. Hän istuutui mukavasti sohvalle, katsellen ympärilleen. Sitten Harry ei valitettavasti tiennyt, että nyt oli Dracon vuoro astua kuvioihin. Ovi aukesi.
"Herm, tulitko sinä jo?" Harry huusi. Hän ei saanut vastausta. Sitten hän näki vihreään pyjamaan pukeutuneen pojan jolla oli vaaleat hiukset, kalpeat kasvot ja tummat aistikkaat silmät.
"Malfoy? Miten sinä voit olla samassa paikassa kuin minä, sillä..."
"Hmm.. Joo, merkillistä." Malfoy oli muka ihmettelevinään. Hän oli surkea näyttelijä. Harry katsoi poikaa omituisesti.
"Minä lähden kyllä hakemaan Hermionen.." Harry sanoi, ja yritti päästä ovesta ulos. Hän ei tajunnut, että Hermione oli juuri oven toisella puolella langettamassa oveen lukitusloitsuja.
"Mitä helv... Miksen pääse ulos?" Harry ihmetteli ääneen ja alkoi hermostua.
"Jaa-ah. Niin voi käydä joskus." Draco vastasi välinpitämättömästi, kaatuessaan sohvalle.
"Mikset sinä ole yhtään hermostunut. Olemme täällä lukittuna. yhdessä!" Harry sanoi ja painotti viimeistä sanaansa.
"Mm.. Kuule, minun on pitänytkin jo kauan puhua sinun kanssasi yhdestä asiasta. Istuudu, ole hyvä" blondi sanoi Harrylle näyttäen jopa aavemaiselta.
"Mitäh? Ööh, no, okei sitten.." Harry vastasi ihmeissään, mutta istuutui silti toisen pojan viereen.
"Haluaisin kysyä sinulta neuvoa." Malfoy aloitti. "Kun, minä olen ihastunut yhteen tyyppiin, mutta hän on varattu, pitäisikö kertoa se hänelle?"
"Voi Merlin sentään! Kysyykö Draco Malfoy minulta neuvoa tuollaisessa asiassa?" Harry ajatteli.
"No.. Oikeastaan, jos se olisin minä, haluaisin kyllä tietää.. Tai, en ole varma.. Kyllä, kai." poika sanoi suoristaen silmälasinsankoja.
"Oletko aivan varma?" toinen poika kysyi, siirtyen lähemmäs Harrya.
"Tuota.." Harry sanoi. Hänen olonsa tuli tukalaksi. "Kai."
"Täysin varma?" Malfoy toisti vielä. Harryn poskia kuumotti. Hän tuijotti pojan tumman siniharmaita silmiä. Hän oli näkevinään niissä pientä kiihkoa. Silmät kiilsivät kuunvalossa. Ne tulivat lähemmäs. Ja lähemmäs. Harry ei vain pystynyt tekemään mitään. Hän vain istui paikallaan. Kumartui ehkä jopa vähän eteenpäin. Hän tunsi kalpeakasvoisen pojan kuuman hengityksen. Se haisi piparmintulta. Blondi siirtyi melkein kiinni Harryyn. Samassa hän hipaisi pojan huulia nopeasti. Harry sai kuumia aaltoja. Hänen kämmenensä hikosivat ja syke kävi yhä vain nopeammaksi. Hän nielaisi. Harry hengitti raskaasti kerran ulos. Sitten hän suuteli Malfoyta. Ihan kunnolla suuteli. Toisen pojan kädet hapuilivat Harryn niskaa kohti ja silittivät hänen mustia hiuksiaan. Harry huokaili hiljaa. Samalla hän hiveli sormillansa Malfoyn selkää. Samassa Harry lopetti suutelemisen kuin seinään.
"Mitä nyt?" Malfoy kysyi harmistuneena.
"Enhän minä voi. Pidän Ronista. Siis minä, rakastan häntä!" Harry vastasi ja meni kauemmas pojasta.
"Tai luulet rakastavasi." Malfoy mutisi.
"Minun täytyy mennä. Ihan tosi.." Harry sanoi, ja lähti juoksemaan kohti ovea. Hermione oli jo kumonnut loitsut, sillä pojat olivat olleet huoneessa jo melkein tunnin. Malfoy lähti pojan perään ovelle.
"Odota! Kiltti..! Odota minua, Harry!" mutta poika oli jo kadonnut nurkan taakse. Blondi hautasi kasvot käsiinsä ja alkoi itkeä. Kyyneleet valuivat norona hänen käsiensä läpi pitkin kaulaa.
"Odota...." hän sanoi vielä kuiskaten.
----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siinä nyt oli 2. luku. Tuli vähän kiire tämän kanssa. Seuraavaksi sitten kolmosta kehiin. - Ellette sitten hauku tätä ihan pystyyn.. - Siinä mm. lisää Ronia.. ;D
-
Päätinkin jatkaa jo suoraan 3. lukuun, piditte tästä, tai ette! :D
------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
3. luku
Sen yön Harry nukkui todella levottomasti. Tai oikeastaan hän ei nukkunut ollenkaan.
Hän vain ajatteli illalla tapahtunutta, sekä tietenkin itse Draco Malfoyta. Harry kuvitteli mielessään,
miten hän oli kietonut lihaksikkaat käsivartensa Harryn ympärille,
puristaen tätä itseensä kiinni ja suudellut hellästi hänen kaulaansa...
"Harry..? Harry.. HARRY!" hän kuuli tytön äänen päänsä yläpuolelta. Se oli Hermione.
"Tuletko sinä ollenkaan aamupalalle? Kello on jo melkein kahdeksan."
"Hmm, joo. Muuten, missäs sitä oliin eilen, kun et palannutkaan takaisin tarvehuoneeseen..?"
Harry kysyi nostaen toista kulmakarvaansa.
"Öhh, tuota.. Minä en päässyt takaisin." tyttö valehteli.
"Ai. No se selittääkin miksi me emme päässeet myöskään ulos.." Harry sanoi vahingossa ääneen.
"Me..?" Hermione kysyi muka tietämättömänä.
"Siis minä. Vain yksin, minä.." Harry möläytti nopeasti. Hermione katsoi tätä tuimasti kulmiensa alta.
"Noh, minkäs sille voi, jos Harry ei tahdo kertoa vielä.." tämä mietti.
Ron palasi juuri aamiaiselta, suu täynnä nakkeja.
"Missä sinä oikein olit illalla? Odotin sinua," punapää kysyi pettyneesti, ja tunki lisää ruokaa suuhunsa.
"Kävelyllä vain. Tullessani olin niin väsynyt, että nukahdin oleskeluhuoneen sohvalle." Harry keksi.
Hänestä tuntui pahalta valehdella poikaystävälleen, jolle hän oli aina ennen kertonut kaiken,
jota hän rakasti. Mutta miksi hän sitten mietti koko ajan Malfoyta ja pojan kuumia huulia..?
"HARRY!" Ron sanoi ja napsaisi sormiansa yhteen Harryn nenän edessä.
"Minä vain mietiskelin.."
"Anna olla.." poika hymyili ja yritti suudella Harrya.
Tämä ei vastannut suudelmaan ja kääntyi pois.
"Mitä helvettiä minä teen?" Harry kirosi mielessään. Mutta ei hän oikeastaan muutenkaan edes halunnut
suudella Ronia enään. Ron vilkaisi Harryyn ihmeissään:
"Mitä nyt?"
"Tuota, taitaa olla flunssa tulossa. Parasta etten tartuta sinua.." Harry vastasi, häpeillen, sillä hän valehteli taas kerran pojalle.
"Älä nyt viitsi!" Ron kimpaantui. "Minua pane..." Ronin sana keskeytyi kun Harry katsoi tätä niin vihaisesti.
"Okei, okei.. Rauhoitu nyt!" Ron sanoi päätään riiputtaen. Hän yritti vielä saada toisen pojan innostumaan puristamalla tätä takapuolesta, mutta Harry löi Ronin käden nopeasti pois ja lukittautui vessaan.
Ron jäi tuijottamaan Harryn perään suu auki.
"Sulje suusi, Ronnie-Ponnie!" Ron kuuli äänen hänen takaansa. Se oli Fred.
"Mikä kala luulet olevasi?" Fred nauroi.
"Kaloista puheen ollen, miten teillä rakastavaisilla menee?" Fredin kaksoisveli George kysyi virnistäen.
"Miten se liittyy kaloihin?" Ron ihmetteli, mutta kaksoset vain iskivät silmää ja repesivät nauruun.
"Mutta kerro nyt, oletteko te jo...."
"EI! Tai siis, ei.. vielä, oikeastaan.." Ron vastasi punastuen.
Veljekset lähtivät oleskeluhuoneesta ``Bisneksiä tekemään´´, ainakin Georgen mukaan.
"Mikä tunti meillä on ensimmäisenä?" Ron kysyi nopeasti Hermionelta, joka saapui juuri suuresta salista.
"Taikajuomien kaksoistunti," tyttö huokaisi pakatessaan kirjoja laukkuunsa.
Ron voihkaisi. He kävelivät yhdessä portaita pitkin liemin tunnille.
"Mihin Harry jäi?" Ron kysyi ihmetellen. Hermione kohautti olkapäitään.
He istuutuivat vierekkäin pulpetille. Hermione vilkaisi Malfoyta, joka virnisti ja vinkkasi silmillään Roniin päin.
Hermione naurahti.
"Mitä sinä naureskelet itseksesi?" Ron kysyi.
"En mitään.. Hei! Harry tulee!" tyttö huudahti. Harry tosiaankin juoksi hengenhädässä luokkaan paukauttaen kirjat pulpetillensa Hermionen viereen.
"Huh! Ehdinpäs!" hän naurahti. Hermione hymyili, mutta Ron tyytyi vain mulkoilemaan poikaa.
Samalla jokin sulki verhot. Kalkaros oli tullut luokkaan.
Harry oli juuri ja juuri ehtinyt ennen opettajaa, ja lysähti nyt tuolilleen.
"Potter!" hän sanoi kylmästi katsomatta Harryyn päinkään.
"Minä tarvitsen tuon pöydän, joten hinaa persuksesi muualle. Malfoyn vieressä on tilaa."
Kaikki kääntyivät katsomaan takanurkkaan, sinne missä Malfoy virnuili. Hänen vieressään todellakin oli yksi pulpetti täysin tyhjänä, kuin varattuna Harrya varten. Hän asteli epävarmasti kohti vaaleahiuksista poikaa,
joka näytti melkein säteilevän. Harry varoi visusti katsomatta tätä silmiin.
"No niin." Kalkaros sanoi." Nyt voimmekin aloittaa. Ensiksi, 10 pistettä pois Rohkelikolta.
Näin, kun Potter ehti juuri ja juuri tunnille ennen minua. Se on melkeinpä sama asia, kuin myöhästyminen"
"Mitä helvettiä?" Dean Thomas kirosi.
"Toiset kymmenen, kiitos herra Thomasin. Haluaako joku muukin osallistua pisteiden vähennykseen?
En uskonutkaan, mikä harmi." Kalkaros jatkoi ja hymyili ivallisesti.
"Nyt. Kopioikaa sivun 576 teksti pergamentillenne. Ja odotan täydellistä hiljaisuutta!" mies käski.
"Lainaatko mustettasi?" Malfoy kuiskasi Harryn korvaan, joka värähti pojan kosketuksesta.
Hän ojensi mustepullonsa lähemmäs poikaa, joka kosketti nyt Harryn kättä, selvästi tahallaan.
Hän vilkaisi nopeasti Malfoyta, joka hymyili hälle.
"Tämä ei voi todellakaan olla tapahtumassa..!" Harry ajatteli.
Seuraavien tuntien aikana pojat koskettelivat vähän väliä toisiinsa ``vahingossa´´, joka kerta soiden toisilleen hymyn.
Kello soi, ja oppilaat pääsivät vihdoinkin pois.
"Hmph, Potter! Odotahan hetki.. Huomasin että keskityit tunnilla enimmäkseen ajatteluun, kuin töiden tekemiseen."
"Mutta.."
"Hys!"
"Enhän minä.."
"Hiljaa! Saat jäädä kahdeksi seuraavaksi vapaatunneiksesi luokkaani järjestelemään oppikirjoja. Aakkosjärjestykseen." Kalkaros sanoi, tuijottaen Harrya omahyväisesti. Joten pojan ei auttanu muu, kuin jäädä siivoamaan kirjahyllyjä.
Tunnin han oli jo raatanut. Pyyhkinyt pölyjä ja järjestellyt, kun hän kuuli oven narahduksen.
Ehkä Kalkaros sittenkin tulisi päästämään hänet pois, mutta hän ei nähnyt ovensuussa Kalkarosta.
Hän erotti pitkän ja laihan hahmon, jolla oli vaaleat hiukset.
"Hei vaan, Harry." hän sanoi hymyillen.
"Mitä sinä täällä teet?" Harry kysyi, yrittäen näytellä välinpitämätöntä.
"Hah!" poika naurahti. "Sinähän suunnilleen rukoilit, etten päästäisi kädestäsi irti, kun lainasit mustettasi."
Harry punastui, sillä poika puhui asiaa.
"Myönnä pois, että sinulla on todellakin tunteita minua kohtaan.." Draco myhäili.
"Ei todellakaan o..." Harry aloitti huutaen, mutta Malfoy painoi sormensa hellästi Harryn huulille.
"Shhh.." hän kuiskasi. "Olemmehan täällä ihan vain kaksin. Sinä ja minä." poika virnisti.
"Hyvä on. Ehkä minulla on joitain pieniä tunteita sinua kohtaan." Harry aloitti hiljaa.
"Mutta ei niillä ole väliä. Sillä olenhan nyt Ronin kanssa" hän jatkoi ääntään korottaen.
"Ah, niin, se Weasley.. Etkö ole nähnyt miten hän ja Granger katsovat toisiaan?" Draco naurahti vaisusti.
"Turpa kiinni..!"
"...Miten Hermione reagoi, kun suutelette Weasleyn kanssa?"
"Mutta.."
"Herää jo!" Malfoy huudahti ja löi Harryä hellästi poskelle. "Granger on täysin umpirakastunut siihen Weasleyyn!
Olen monta kertaa kuullut miten hän itkee vessassa, kun olette Ronin kanssa jossain kaksin.." Draco jatkoi.
Viimeinen lause oli oikeastaan vale, mutta ei sillä ollut väliä, sillä Hermionehan oikeastikin oli ihastunut Roniin.
Harry kuunteli poikaa hiljaa. Sitten hän tunsi piston sydämessään.
"Niin.. Ymmärrätkö nyt?" Malfoy sanoi hiljaa, suudellen Harryn otsaa.
Harry ei perääntynyt, eikä tehnyt mitään. Hän vain antoi pojan huulten liikkua kasvoillaan.
Tämä otti Harryn käsistä kiinni, ja Harry puristi niitä melkein voimattomasti.
Dracon kieli kulki edestakaisin Harryn kaulaa pitkin varovaisesti. Hän pystyi melkein kuulla Harryn ynähtelevän.
He rutistivat toisiansa, samalla kun suutelivat. Yhtäkkiä tyrmän ovi pamahti auki...
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Siinä nyt tuli 3. luku. Tuli kyllä aikasta lyhyt, mutta kommenttia kehiin vaan! En aio ottaa niitä itseeni :D Seuraavassa osassa sitten selviää, että kuka sieltä oven takaa paljastuukaan ;) Myös tarinaan otetaan ehdotuksia vastaan esimerkiksi juonenkulkuun liittyen tms. :)
-
Jaa että tällanen ficci. Just.
Juoni on ihan kiva, mutta virheet häiritsivät. Kolmannesta luvusta pidin eniten.
Muiden lukujen virheitä en oikeastaan edes katsellut kuin kolmosen, eikä siinäkään ainakaan ensisilmäyksellä ollut muita kuin vuorosanavirheitä. Ne kannattaa tarkistaa jos in vähän epävarma, tai sitten hankkia ne osaava beta.
Ensimmäinen luku oli hieman tönkkö, mutta ne parantuivat loppua kohden. Ehkä seuraava on vilä parempi? Ken ties.
Jatkoa? <3
-
Cherina: Joo, kiitos.. Mulla on aina näissä jatkoficeissä, että muutamat ekat luvut on tosi tönkkösiä + lyhyitä, mutta myöhemmin niistä tulee (ehkä?) parempia.. Jatkoa on tulossa, mikäli hermonne kestävät :D
-
Mun mielestä se eka luku oli vähä tylsä ..., mutt toka ja kolmas oli hyvii. En huomannu mitään silmään pistäviä kirjotusvirheitäkään.
Odotan innolla jatkoa ;D
-
Lissukka: Joo, eka luku todellakin oli tylsä, kuten aika monissa kirjoissakin (ainakin minun mielestäni) ensimmäiset luvut ovat aina jotenkin pitkästyttäviä :D Jatko on tulossa, ja kiitos :)
-
Nämä uudet luvut ovat olleet kovin hauskoja!
...joskin hyvin epärealistisia, mutta eivät kaikki ficit aina olekaan niin realistisia. Jos haluaisit kuitenkin hieman korjata tätä asiaa, voisit tulevissa luvuissa pitkittää tapahtumia hieman ja lisätä pohdiskelua.
Yksi asia, jota myös tahtoisin lisää on kuvailu! Ensimmäiseen lukuun verrattuna on kirjoitustaitosi kehittynyt aika paljonkin ja myös tuo kuvailun osuus kasvanut, mutta lisää vielä kiitos!
No, jatkoa vain! :)
-
Belsissa: Kiitos rakentavasta kommentistasi! ;)
-
Uuuuhhh :D
Tykkäsin hirmuisesti. Eli jatkoa vaan pian.
Tosi hyvin kirjotettu ja kiva idea^^
Jatkoaa<3
-
Rassermus: Kiitos taas kerran hyvin positiivisesta kommentistasi. Jatkoa on tulossa (joskus :D ) tosin siinä saattaapi mennä aikaa, sillä yritän seuraavasta osasta tehdä paljon pidemmän...
-
4. luku
"Draco?!"
"Severus?!"
"Potter?!"
"Kalkaros?!"
"Mitä helvettiä te luulette oikein tekevänne!? 20 pistettä rohkelikolta ja - helvetti sentään!
Käsi pois sieltä Potterin housuista...!" Kalkaros kivahti ja katsoi poikia tyrmistyneenä.
"Mitä täällä huudetaan... Oh!", kuului McGarmiwan ääni ovensuusta.
"Tämäkin vielä," blondi mumisi ja pyöritti silmiään.
"Pöyristyttävää! Suorastaan sairasta! Me emme hyväksy minkäänlaisia sukupoliyhteyksiä koulun aikana!"
McGarmiwa vaahtosi.
"Mutta entäs sinä ja Punurmio silloin..." Harry aloitti.
"HYS!" McGarmiwa töksäytti nopeasti ja tuijotti poikia silmälasiensa takaa.
Draco kohotti kulmiaan ja oli purskahtamaisillaan nauruun.
Kalkaroksen naama näytti muuttuvan sekunnissa verenpunaisesta tummansiniseen.
"Kymmenen pistettä luihusilta." McGarmiwa jatkoi kun oli saanut koottua itsensä ja poistui vikkelästi käytävään.
"Jälki-istuntoa teille molemmille, joka ilta seuraavan kahden kuukauden ajan." Kalkaros sanoi tuimasti,
kun hänen kasvonsa olivat palaneet kuta kuinkin normaalin värisiksi. Harry virnisti ja vilkaisi Dracoa.
Toinen poika hymyili pilke silmäkulmassaan.
"ERIKSEEN!" mies sujautti nopeasti kun huomasi poikien ilmeet, ja lähti sitten takaisin päin, mutta tokaisi vielä:
"Ai niin, viisi pistettä rohkelikolta.."
"MITÄ? Miksi?"
"Paitasi on auki." Kalkaros huomautti ja vilkaisi Harrya, joka veti toisen pojan paljaan vartalonsa suojaksi.
Kalkaros hymyili vielä ivallisesti ja jätti pojat sitten taas kaksin.
"Helvetin Snivellus! Saamarin Ruikuli! Minä vielä jonain päivänä..."
Harry ärisi etsiessään tupasolmiotansa pöytien alta.
"Hei, hei. Easy tiger!" Draco virnuili.
"Onko tämä sinusta hauskaa?" Harry sanoi keskeyttäen etsintänsä vain mulkaistakseen Malfoyta
'tuota-sinun-ei-olisi-pitänyt-sanoa' -katseellaan. "Sinä varmaan oikein nautit tästä, vai?"
Draco valahti kalpeammaksi kuin yleensä.
"Ei, ei. Minä vain.."
"Kuule, anna olla, okei? Tämä koko juttu oli virhe. Sitä ei olisi oikeasti saanut tapahtua. Mitä Ronkin sanoisi.."
Blondi tuijotti nyt Harrya tyrmistyneenä:
"Luuletko, että minä vitsailin tai jotain, kun yritin kertoa tunteistani silloin tarvehuoneessa?"
"Öh.." Harry aloitti mutta poika ei antanut tämän jatkaa.
"Miksi hitossa minä olisin luultavimmin pannut sinua tässä muutama minuutti sitten,
ennen Severuksen ilmestymistä? Tämä ei ole mikään vitsi, Potter." Draco sanoi hengittäen
pitkään ja hartaasti sulkien silmänsä.
"Olisitko sinä suudellut minua tuolla tavalla, jos et tuntisi yhtään mitään minua kohtaan?" Malfoy jatkoi hitaasti.
Harry ei saanut sanottua mitään. Hänen aivonsa olivat kertakaikkisen tyhjät. Draco lähti kävelemään kohti ovea.
Hän loi vielä viimeisen silmäyksen Harryyn ja sulki sitten oven perässään.
~.~
"Heipparallaa kultsi!" Ron sanoi iloisesti ja tuikkasi suukon Harryn poskelle.
"Häh? Mitäh?" Harry sanoi katsellen ympärillensä. "Taisin torkahtaa hetkeksi.." hän jatkoi ja yritti hymyillä.
Hän oli unohtunut oleskeluhuoneen sohvalle ajattelemaan..
"No siinä tapauksessa.. Mennään sänkyyn." Ron möläytti.
"Hyvä idea, tai siis, mitä?"
"Älä nyt viitsi! Minä haluan seksiä!" Ron huudahti. Harry yritti elehtiä Ronia hiljenemään.
"Minulla on vatsatauti. Kannattaa pysyä kauempana", Harry sanoi yksitoikkoisesti.
"Eikös se ollut flunssa?" Ron kysyi ja hänen silmänsä kapenivat.
"Niin, se juuri", Harry jatkoi ja tutkiskeli nyt mielenkiintoisesti kynsinauhojaan.
"Ai, selvä." Ron vastasi, kohautti olkapäitään ja lähti makuusalia kohti. Hän kun ei ollut niinkään älyllistä tyyppiä.
"Hei", Harry kuuli tytön äänen takanaan. Se oli Hermione.
"Hmmm, hei," poika vastasi hiljaa.
"Onko sinulla ja Ronilla riitaa?" Hermione kysyi muka ohimennen.
"Ei ollenkaan. Tai, no, pakko kai minun on sinulle kertoa.. Minulla on... tunteita erästä toista kohtaan."
"Jaa. No, onko voimakkaitakin?" tyttö jatkoi ja istuutui nyt Harryn viereen.
"On. Suorastaan tuskallisia ja kivuliaita." Harry vastasi ja läimäytti kädellään otsaansa.
"Ja sinusta tuntuu, että petät Ronia, ja sen takia haluat pysyä kauempana hänestä.
Ja jos koskisit häntä, olosi olisi melkein likainen?" Hermione sanoi ymmärtäväisesti.
"Tismalleen!" Harry huudahti näyttäen melkein innostuneelta. "Sinä se sitten osaat!"
Hermione pakotti huulilleen hymyn.
"No, tuota. Kumman olet sitten päättänyt niin sanotusti valita?" tyttö jatkoi pyöritellen hiuksiaan sormissaan.
"Oi! Maailman ihanimman ihmisen!" Harry hihitti tyttömäisesti. "Minun täytyy unohtaa toinen kokonaan ja..."
Loppua Harryn lauseesta tyttö ei kuullut.
"Voi jukra! Unohtaa. Ihan kokonaanko?! Kukaan ei voi vastustaa Malfoyn komeutta,
joten on ehdottoman varmaa, että Harry jättää Ronin sen sileän tien, ja sitten kuka muukaan tätä lohduttaa?
Maailman nerokkain, viisain ja kaunein Hermione Granger!
Ehkä punapää tirauttaa pienet itkutkin ja on halukas säälisek..."
Hermionen ajatukset katkesivat samalla, kun Harrykin lopetti lauseensa.
"...olen varma, että pääsen siitä yli.. Kiitos Herm, olet paras!" Harry vastasi,
kuin Felix Felixiciä nauttineena ja lähti sitten kikatellen nukkumaan.
Tyttökin jäi hymyilemään sohvalle ja nukahti siihen.
~.~
Harry astui itsevarmana suureen saliin. Hän keräsi jonkin verran katseita - upean ulkonäkönsä takia tietenkin,
minkäs muunkaan! Poika asteli kiusoittelevasti kohti luihusten pöytää.
Ihmiset alkoivat kuiskia keskenään. Hän saapui Draco Malfoyn kohdalle,
joka hymyili niin pirullisen suloisesti Harrylle, että Grabben leuka hipoi lattiaa
ja Pansy Parkinson pudotti teeleipänsä vahingossa Blaisen lautaselle.
Harry astui vielä vähän lähemmäs ja kumartui toisen pojan tasolle.
Draco sulki silmänsä odottavaisena, ehkä tulevasta kielisuudelmasta.
*SLAP*
"AI! Miksi helvetissä sinä noin teit?" Malfoy huusi vetäen kätensä vaistomaisesti punaisen poskensa päälle.
Siihen jäi ilmiselvä kädenjälki ja kasvoja kuumotti.
"Jästimaailmassa sitä kutsutaan 'Bitch Slapiksi' ystäväiseni." Harry sanoi virnistäen ja käveli pois paikalta.
Koko suuri sali oli hiljentynyt. Grabbe kuvainnollisesti keräsi leukansa palasia lattialta
ja Pansy leikkasi veitsellä munakkaansa sijaan vahingossa Goylen sormea.
Draco oli luultavasti itsekin muuttunut kokonaan yhtä punaiseksi
kuin toinen poskensa ja tuijotti nyt eteensä kuin aaveen nähneenä. Dracoa punaisempi oli vain Hermione.
"Voi Merlin! Mitä tuo nyt oli olevinaan!? Eikös Harryn pitänyt tunnustaa rakkautensa tätä kohtaan,
eikä hakata häntä verille?" tyttö mietti itsekseen.
Ron ei - tapansa mukaan - tajunnut kunnolla mitä oli tapahtunut, mutta hän virnuili silti itsekin.
Fred ja George alkoivat taputtaa ja vislata. Luna selitti Cholle, että Harry olisi luultavasti nähnyt
Malfoyn naamalla rikkokirejä tai vastaavaa. Lavender Brown hihitti ystäviensä kanssa,
mutta Hagridin röhönauru kuului kaikista koviten. McGarmiwa ja Kalkaros katsoivat toisiaan ihmeissään.
Nainen muodosti selvästi huulillaan sanat: 'Tuo teini-ikä'
Kalkaros nyökkäsi väheksyvästi, huomatessaan McGarmiwankin kasvoilla pientä hilpeyttä.
Vihdoin Harry istahti rohkelikkojen pöytään Ronin ja Nevillen väliin.
"Mitä tuo oli olevinaan?!" Hermione kivahti.
"Miten niin? Tein neuvojesi mukaan," Harry vastasi säteillen kuin Lockhart, julkaistessaan oman shampoomerkin.
Poika oli juuri ja juuri ehtinyt istumaan, kun hän jo nousi ylös vetäen Weasleyiden nuorimman pojan mukanaan,
ja syleili tätä kiihkeästi. Kumpikaan ei epäröinyt. Molemmat antautuivat täysillä himokkaaseen kielisuudelmaan.
Ron siirtyi imemään Harryn kaulaa. - juuri siitä kohtaa, mistä Malfoykin oli nuollut edellisenä päivänä,
mutta Harry vähät välitti. Dumbledore kakisti kurkkuaan. Ketään ei näyttänyt kiinnostavan.
Hän yskäisi vähän lujempaa, mutta Harry ja Ron olivat edelleen liimatut toisiinsa.
Nyt hän köhi todella kuuluvasti, mutta kun kolmannella kerrallakaan kukaan ei kiinnittänyt
siihen minkäänlaista huomiota, hän viittoili opettajia ja muita oppilaita poistumaan salista.
Hän huokaisi vielä kerran, sulki oven ja langetti siihen todella voimakkaan vaimennusloitsun.
Ron yritti epätoivoisesti repiä Harryn paitaa pois samalla kun tämä nuoli punapään korvaa.
Juuri kun pojat olivat vihdoin ottamassa henkeä, kuului opettajien pöydän takaa ääni:
"KIDUTU!"
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Olkaas hyvä.. Omakehu haisee, mutta olin jotenkin ylpeä tämän osion kuvailuista :D Kirjoittakaahan kommenttia ahkerasti!
P.S. Tästä osasta tuli mielestäni vähän enemmän humoristinen kuin aikaisemmista... ;D
-
Tämäkin oli vallan mielenkiintoinen osa.
Sanoit olevasi ylpeä kuvailustasi, mutta mielestäni sitä olisi kyllä saanut olla edelleen reilusti enemmän. Toki on hyvä asia, jos olet omasta mielestäsi saanut lisättyä tekstiisi lisää kuvausta, mutta minä en sitä valitettavasti juurikaan enempää huomannut. (Älä nyt lannistu tästä:D)
Teksti tökki paikoin, mutta oli välillä ihan sujuvaakin ja hauskaa lukea.
Harryn käytös oli mielestäni aika käsittämätöntä, mutta eiköhän sillekin saada selitys, vai mitä luulet?
Hahmotkin olivat mielestäni aika lailla canonista poikkeavia, mutta ei se oikeastaan haittaa, kunhan et heitä vie aivan toiseen ääripäähän sentään.
Tämä oli kuitenkin mielenkiintoinen, jään kovasti odottamaan, mitä seuraavaksi tapahtuu, eli jatkoa vain! :)
Ps. Anteeksi tönkkö kommentti.
-
Belsissa: Juu, en itsekkään ollut sitä mieltä, että kuvailu oli jotain täydellistä, ei todellakaan, mutta mielestäni paransin ensimmäiseen osaan verrattuna, joka oli niin pohjanoteeraus, että....... : D Ja tässä hahmot tosiaankin poikkesivat alkuperäisistä.
-
YH :o Jatka toki, tahdon kovasti tietää mitä tapahtuu!
PS Harry ja Draco kuuluu yhteen :------(
-
Sonjapoika: Jaa-ah, jatkoa on luvassa tässä joku päivä :D Katsotaan mitä tapahtuu ;)
-
Milloinmilloinmilloinmilloin jokojokojokojoko :(
Alan olla kärsimätön, älä unohda tätä! :)
-
Hei dude! Oon uus lukija ! ja näyttää uhkaavasti siltä, että joku on unohtanu jotain! Toivottavasti et, meinaan haluun tietää miten tää päättyy... Tää oli aikas koukuttava meinaan, vaik henkilökohtasesti Ron ei sovi homoks.
-
Amorgirl: En ole unohtanut :D Tässä nyt on vain ollut kaikkea, ja jatkoon saattaapi vielä mennä aikaa.. Kuka sanoi että Ron olisi täysin homo? ;)
-
Jatka nyt tätä.. :< jäin koukkuun jo ennen kuin liityin koko sivustolle. Ja jos et jatka..
..revin pääsi irti.
..teen sinusta spagettia.
..ja syön sinut. ;)
-
Niin-kun: No, syöminen ei taida nyt ihan käydä päinsä, sillä sain inspiksen ja 5. luku etenee jo suht. hyvällä vauhdilla. :) Lukuja on tulossa (ehkä) noin kymmenen + epilogi (?)
-
5. luku
”RON!” Harry karjaisi kun kirous osui punapäähän, joka nyt kiemurteli lattialla. Hänen silmänsä olivat auki,
mutta näyttivät tyhjiltä. Kirous oli jo jonkin verran hälvennyt, mutta pojan vartalo nyki vieläkin.
Harry kääntyi katsomaan kirouksen langettajaa, ja pöydän takana seisoi Hermione.
”Mitä hittoa tuo oli Hermione!? Tämä menee liian pitkälle, minä…” poika keskeytti, kun hän huomasi,
että tyttö tuijotti vain kohti seinää. Sitten tämä räpytti pari kertaa silmiään ja lähti kohti ovea.
Harrylla ei ollut sauvaa mukana, joten hän ei pystynyt estämään Hermionea lähtemästä.
”Jokin on nyt todellakin vialla. Tuo ei kyllä ole Hermione. Ainakaan sisäisesti..” Harry mietti.
”Oletko kunnossa, kulta?” hän kysyi lempeästi Ronilta.
”Kautta Merlinin boksereiden, mikä häneen on mennyt?! Sairasta…” Ron vaahtosi pidellen yhä päätään.
”Hän ei ollut Hermione, Ron.”
”Olipas! Oletko tullut sokeaksi, sillä minä kyllä näin..” poika puhua pulputti ja nousi rivakasti pystyyn.
”Hän oli luultavasti komennettu. Huomasin sen katseesta. Mutta kuka tekisi sellaista?”
Harry mietti ja istuutui penkille.
”Kalkaros?” Ron ehdotti.
”Älä viitsi, miksi hän yrittäisi satuttaa sinua?”
”No mietinpähän vain.. Ehkä Malfoy?” hän jatkoi raapiessaan nenänvarttaan. Harry hätkähti.
”Enpä nyt tiedä.. Tai siis, en usko..”
”Minun ei edes ole vaikea uskoa sitä.” Ron mutisi.
”Silti. Mietitään sitä myöhemmin. Nyt lähdetään! Ehdimme juuri ja juuri loitsujen tunnille..”
Ron voihkaisi:
”Olet tullut Hermioneen,”
Kaksi rohkelikkoa juoksi hengenhädässä pois suuresta salista kohti opetusluokkaa.
He ehtivät juuri ja juuri, ennen kuin professori Lipetit astui luokkaan.
Pojat huomioivat, että Hermione ei ollut tunnilla.
”Mitä hiton peliä sinä oikein pelaat?” Harry sihahti platinablondille luihuselle, kävellessään tämän ohi.
Draco kohautti olkapäitään, mutta hänen suunsa vääntyi puolikkaaseen virneeseen.
Ron tuhahti ja veti poikaystävänsä syrjemmäs kohti nurkkapöytää.
Kukaan ei jaksanut keskittyä professorin luetteloon kaikista t-kirjaimella alkavista loitsuista.
Normaalisti vain Hermione olisi kirjoittanut muistiinpanoja, mutta hän kun ei sattunut olemaan paikalla.
Puolessa välissä tuntia Draco rustasi jotain pergamentinpuolikkaalle,
taitteli sen origamiksi, joka muistutti lintua ja loihti sen lentämään Harryn luokse.
Se oli täysin samanlainen lappu, minkä poika oli lähettänyt rohkelikolle 3. lukuvuonna.
Sen sisältö tosin oli erilainen. Siinä luki vinolla käsialalla:
Tule illalla kello 22.30 valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen,
niin puhutaan. Tunnussana on kirsikkasaippua.
”Vai vielä kylpyhuoneeseen?” Harry tuhahti itsekseen. ”Minkäköhän takia juuri sinne..?”
”Mikä tuo on?” Ron kysyi nopeasti. Harry ei ehtinyt estää, vaan punapää nappasi viestin suoraan toisen pojan käsistä.
”Helvetti.. Ron, älä..” Harry mumisi, mutta poika vain katsoi lappua huvittuneena.
Se ei enää ollutkaan samainen viesti Dracolta, vaan jotain aivan muuta.
Nimittäin irti leikattu kuponki, millä sai velhojen seksikaupasta jokamaunrakeilta maistuvia kondomeja puoleen hintaan. Harry muuttui tomaatiksi ja vilkaisi nopeasti toisella puolella luokkaa istuvaa luihuspoikaa,
joka hymyili nyt entistä leveämmin. Harry näytte tälle kieltä. Ron katsoi häntä ’oletko-menettänyt-järkesi’ –ilmeellä.
”Öö.. Ihan kiva. Onko tämä minun ystävänpäivälahjani?” hän hekotti.
”Jos haluat, mutta saat sinä muutakin, mikäli tahdot.” Harry sanoi flirttaillen ja yhtyen leikkiin mukaan.
Samalla hetkellä Malfoyn hymy hyytyi ja hän tuijotti tuimasti lepertelevää pariskuntaa
”Jo osaa olla päivä!” Ron voihkaisi, kun hän vihdoin pääsi oleskeluhuoneeseen.
”Totta. Mutta missähän Hermione on? Hän ei ole ollut tunneilla koko päivänä..”
”Nii-in. Ehkä pitäisi ilmoittaa jollekulle?” Ron sanoi pörröttäen omia hiuksiaan ja kaatuessaan sohvalle.
”Mitäköhän opettajat sanoisivat, jos kertoisimme Hermionen käyttäneen kidutuskirousta sinuun?” Harry mutristi suutaan.
”Mutta eihän se ollutkaan edes hän..” Ron intti heittäessään kravatin pöydälle. Harry piti suunsa kiinni.
Ron heilautti kättään ja painui makuuhuoneen puolelle. Harry henkäisi syvään.
Hän ei ollut edes miettinyt, menisikö todella Malfoyn luokse, vai ei…
~.~
Ovi aukesi narahtaen Harryn lausuessa tunnussanan. Sisältä kuului jo veden loisketta.
”Mitäh? Ei kai Malfoy tosissaan luullut, että aikoisin oikeasti kylpeä hänen kanssaan?!” Harry mietti ja pudisteli päätään itsekseen. Näköjään oli. Siellä blondi jo istui isossa altaassa vaaleanvihreän vaahdon ja saippuakuplien joukossa. Hänen silmänsä olivat painuneet kiinni ja poika nojasi altaan seinämään.
Murjottava Myrtti kuului laulavan hiljaa jossain kaukana putkistossa – jos sitä nyt lauluksi voi sanoa.
”Sinä tulit” luihunen sanoi.
”Mitä? Miten sinä..?”
”Minä kuulin sinut idiootti! Vaikka oletkin mukamas täydellinen rohkelikko,
aivosi olet kyllä jättänyt narikkaan..” Malfoy hekotteli.
”Jos sinulla ei ollut muuta asiaa, voin yhtä hyvin poistua.” Harry sanoi kylmästi.
Tosin hän valehteli. Hän halusi vain nähdä toisen pojan reaktion, mutta tämä ei ollut moksiskaan. Hymähti vain.
Hetken hiljaisuuden jälkeen Harry kysyi:
”No tuota, mitä asiaa sinulla oli?”
”Haluan jutella”
”Se kyllä tuli jo selväksi!” poika sanoi vähän kiivaammin.
”Okei, okei. Rauhoitu nyt! Halusin puhua..” Draco aloitti mutta piti tauon. ”..meistä” hän lopetti hiljaa.
”Meistä? Sinunkaan aivosi eivät taida olla ihan tässä lähettyvillä. Ei ole mitään ’meitä’”
Harry jatkoi samanlaisella äänensävyllä. Draco liikahti hieman. Vaahtoa oli jo hälvennyt sen verran,
että pojan rintakehä ja lihakset näkyivät selvästi. Harry yritti nielaista mahdollisimman hiljaa, mutta valitettavasti blondilta ei jäänyt mitään huomaamatta.
”Tykkäätkö?” hän kysäisi mahtailevasti. Harry oli tuhahtavinaan. Draco yskäisi kuuluvasti häneen päin,
mikä tarkoitti, että poika oli tulossa pois. Rohkelikko kääntyi nopeasti selin, ja saattoi kuulla loiskahduksen,
kun Mafoy oli pulahtanut altaasta ylös. Hän mumisi nopeasti jonkin loitsun ja allas tyhjentyi saman tien.
Hän kopautti Harrya leikillään olkapäähän, joka hätkähti.
Draco oli kietaissut luihusenvihreän pyyhkeen alavartalonsa suojaksi, mutta Harrylla oli vaarallinen tunne,
että sekään ei kauaa pysyisi päällä. Vesipisarat kelmeilivät pojan valkeilla kasvoilla ja hiukset roikkuivat märkinä ja velttoina sivuilla. Harryn katse harhaili kasvoista alaspäin ja hän ei voinut olla naurahtamatta:
”Onko.. Onko tuo nännikoru?!”
”Mitä sitten vaikka olisikin, Potter..?” Draco sanoi ja risti kätensä pikaisesti. Samalla pyyhe putosi.
Harry oli taaskin ollut oikeassa. Hän joutui myös tunkemaan nyrkin suuhunsa, ettei olisi haukkonut ilmaa.
Draco olisi luultavasti muuttunut punaiseksi, mutta ei. Hänhän oli Malfoy. Malfoyt eivät punastele.
Harry halusi samalla sekä nauraa, että vajota maan alle. Hän myös luuli pyörtyvänsä.
Blondi tietenkin korjasi tilanteen livauttamalla:
”Taisit pitää tuostakin? Harry oli juuri samaa mieltä. Draco jatkoi naurahtelua ja nosti pudottamansa pyyhkeen.
”Inhosin joka sekuntia, Malfoy” poika vastasi nopeasti.
”Ooh! Laskitko oikein sekunteja? Söpöä, Potter. Söpöä. Tai ei sittenkään.. Ehkä ’pervoa’ olisi osuvampi sanavalinta?”
”Jo riittää! Nyt sinä Draco – helvetin puhdasverinen – Malfoy, sanot minulle asiasi, jotta voin lähteä!” Harry huusi.
Hän alkoi olla jo raivon partaalla. Luihunen härnäsi häntä tahallaan.
”Hyvä on sitten.” Draco sanoi ja asteli lähemmäs poikaa. Harryn hengitys katkeili ja tämä löysäsi kravattinsa solmua.
Blondi silitti kutkuttavasti Harryn poskea pitkillä ja kylmillä sormillaan. Se sai Harryn melkein kiemurtelemaan.
Draco otti toisen pojan solmiosta ja rinnuksista kiinni ja työnsi tämän lähemmäs itseään.
”Älä,” rohkelikko kuiskasi hiljaa.
”Mitä Weasley ei tiedä, ei myöskään satuta,” Draco sanoi ja hymyili hieman. Se sai Harryn sulamisen partaalle.
Vaalea poika teki aloitteen ja suuteli Harrya hellästi otsalle. Huulet olivat viileät ja hieman kosteat.
Siitä erottui piparmintun tuoksahdus. Draco siirsi kasvonsa mustahiuksisen tasolle ja katsoi tätä suoraan silmiin. Smaragdinvihreät silmät näyttivät melkein tuikkivan ja ne olivat aavistuksen kosteat.
Niissä myös erottui pieni pelko ja jännitys. Dracon silmät näyttivät nyt todella epä-Malfoymaisilta.
Suorastaan lempeiltä. Jäätävänsiniharmaa väri oli nyt muuntautunut melkein lämpimän turkoosiksi.
Harry nyökkäsi pienesti tajuamattaan, kun pojan toinen käsi liikkui kohti niskaa ja toinen silitteli edelleen kaulaa ja poskipäitä. Rohkelikon silmät olivat miltei suljettuina. Hän hengitti raskaasti ja katkeilevasti.
Housuissakin oli valitettavan ahdasta. Nyt oli Harryn vuoro tehdä jotain. Mitään sanomatta,
hän itsekin yllättyneenä painoi huulensa Malfoyn huulille.
”Mitä hittoa olen tekemässä?!” hän ajatteli liikutellen suutaan vasten toisen pojan huulia,
mutta poika ei silti lopettanut. Dracon taitavat kädet availivat Harryn paidan nappeja ja
repivät samalla solmiota pois kaulasta. Harry ryhtyi silittämään ja hyväilemään blondin reisiä ja nivusia.
Molemmat nieleskelivät ja inisivät kuuluvasti. Harry sisimmässään rukoili Malfoyn aloittamaan.
Draco oli saanut jo tämän housutkin auki ja poika siirtyi piirtelemään kuvioita sormillaan
pojan rintakehälle ja siitä alaspäin. Hän polvistui maahan, saapui boksereiden vyötärökuminauhalle
ja veti alushousut siitä hitaasti alas. Harry tunsi taas punastuvansa ja hän ei todellakaan halunnut nähdä,
mitä Malfoy oli saanut jo tähän mennessä aikaan. Hän käänsi päänsä poispäin ja sulki silmänsä.
Poika ulvahti kun tunsi jääprinssin voimakkaan kosketuksen. Liikkeet olivat sulavia ja hieman kömpelöitä.
”Anteeksi. En ole, ennen…” Draco aloitti hiljaa, mutta Harry vain hyssytteli ja silitti pojan
melkein kuivuneita pörröisiä hiuksia. Hetken päästä poika tunsi kuuman aallon pyyhkäisevän
hänen ylitseen ihan vatsanpohjaan asti.
Siitä hetkestä Harry ei edes muista enää mitään, muuta kuin sen, että se oli jotain aivan uskomattoman ihanaa.
Seuraava muistikuva oli, kun Harry makasi lattialla selällään huohottaen. Silmissä näytti aluksi sumealta, mutta kuva selkeni. Hän näki Dracon hymyilevät kasvot.
”Älä vain väitä, että tuo oli taas yksi asia, mistä et muka pitänyt?” hän virnuili.
”En väitäkään.” Harry naurahti. ”Minä.. OH! Unohdin, sinähän et…”
”Anna olla.” Malfoy sanoi. ”Mutta ehkä meidän pitäisi oikeasti lähteä.. Kello on melkein yksi yöllä.”
”Voi hitto! Tuota.. Nähdään, Draco!” Harry huudahti vetäen vain farkut jalkaansa ja kammetessaan itsensä ylös.
Hän nappasi äkkiä vaatteet kainaloonsa ja juoksi ulos.
”Sinä unohdit..! Nojaa.” luihunen aloitti, mutta Harry oli jo mennyt. Poika poimi punakultaisen solmion
lattialta ja tunki sen housujensa taskuun.
A/N: No siinä oli 5. luku! Kirjoitin tämän aika nopeasti, mutta pakkohan se oli, ettei inspiraatio katoa! :D Kommenttia saa toki laittaa...
-
Jatkoo! Ihanaa, mites se Harry nyt tollain Ronille? Tai Hermione? Mut ihanaaa. Lisää vaan, nyt ei mtn muuta irtoo
-
HAHAHAHA LOISTAVAA !!
Varmaan seuraavissa luvuissa saadaan tietää mitä Hermylle tapahtui ja silleen =)
Hyvä että Harryn ihastus syttyy nyt, tuo lisää jännitystäääää. :) Toivottavasti lopussa heivaa Ronin DD:
Teksti oli hyvää ja pidin siitä kovasti. Ei tökkinyt, mutta yhden kirjoitusvirheen bongasin jostain, en vaan löydä sitä.
Jatkoa anelen! Rakastuin uudelleen tähän tässä luvussa! :-*
Rakkaudella; Sonja
-
Sonjapoika: Kiitos että tykkäät! Vain yksi kirjoitusvirhe? Ohhoh, ja näppäimeni kun sekoilivat niin pahastikkin :D Ajattelin, että ensi osassa olisi ehkä vähän vähemmän H/D:tä, ja kerrottaisiin enemmän Ronista ja Hermionesta ja niin.. Eli vähän vähemmän romantiikkaa tulossa, sorry! (Tosin jännitys ei häivy hetkeksikään ;D )
amorgirl: No niinpä.. Hyi sentään! Tosin, kuka omaa luihusprinssiämme pystyisi vastustamaan!? ;) Lisää Hermionea tulossa ensi osassa.
Ai niin! Ja ilmoittelenkin tässä, että tulevien osien takia tämä saattaa siirtyä K-15 luokitukseen, eli Valvojaoppilaiden kylpyhuoneeseen !
//: Arte muokkasi viestit yhteen.
-
Nää oli ihanii nää kaks viimesint lukuu <33
jatkoo nopeesti... ;)
-
Lissukka: Kiitos! Jatkoa on tulossa, mutta ei ehkä ihan heti! ;>
-
6. luku
Harry sihahti nopeasti tunnussanan Lihavalle leidille, joka marisi pojan herätettyä hänet.
”Rukoilen, teen mitä vain, kunhan vain kukaan ei ole enää jalkeilla…” Harry pyysi mielessään.
Hän irvisti, kun lattia narahti voimakkaasti pojan astuessa oleskeluhuoneeseen.
”Huh! Täällä ei ainakaan ole…” hän ajatteli pyyhkien tuskanhikeä otsaltaan.
”Missä sinä olet ollut!?” ruskeahiuksinen tyttö huudahti sukkelaan hypellessään nopeasti portaat alas.
”Hitto.. Öh, minä..” rohkelikkopoika aloitti, mutta ei saanut sanaa suustaan.
Ei edes Hermionen jäätävän katseen alaisena.
”Annas tulla nyt vaan!” tyttö sanoi tiukasti. ”Ja.. Miksi sinulla on pelkät housut jalassa, Harry?” Hermione sanoi katsoessaan pojan syliin, joka oli täynnä ruttuisia vaatteita.
”Voin kyllä selittää..” poika yritti epätoivoisesti. Sitten Hermionen kasvoissa välähti.
”Sinä olit Dracon kanssa, etkö ollutkin?”
”Mistä sinä.. Mistä lähtien se on ollut Draco?” Harry aloitti katsellen kiinnostavasti varpaitaan,
mutta jatkoi sitten tiukasti. Tyttö näytti melkein syylliseltä. Hän hieroi niskaansa ja
tuijotti kattoon epätoivoisena. Poika katsoi tätä kulmiensa lomitse.
”Hyvä on, hyvä on!” Hermione huusi ja lysähti sohvalle. ”Me järjestimme kaiken..” Harry istuutui
bruneten viereen kuunnellen joka ikisen sanan hyvin tarkasti,
kun Hermione selitti juurta jaksaen, kun he olivat tavanneet kahvilassa.
”Jaa.” Harry sai lopulta sanotuksi. ”Tuota, teidän treffinne järjestivät oikeastaan minä ja Ron.” hän naurahti.
”Arvelinkin jotain tuollaista.” tyttö murahteli. ”Mutta, anna anteeksi. En oikeasti halunnut rikkoa teidän välejänne tai mitään, mutta et tiedä mihin Draco Malfoy pystyy…”
”Usko pois, tiedän varsin hyvin.” Harry virnisti. ”Kuitenkin.. Mitä helvettiä se Ronin kiroaminen oli?” Hermione näytti pelästyneeltä ja vihaiselta samaan aikaan.
”M-mikä k-k-kiroaminen?” hän kysyi hiljaa.
”Etkö oikeasti tiedä..?” poika aloitti. Hermione pudisti päätään.
”Oijoi..” Harry voivotteli pidellen päätään.
”Mutta muistan, että olin yksin tekemässä läksyjä kirjastossa illalla. Sitten joku koski minua.
Se kosketus tuntui kuin betonilta. Ja kaikki pimeni. Muistan heränneeni länsisiiven luutakomerosta
seuraavana iltapäivänä.” tyttö kertoi yhteen putkeen.
”Onko sinulla yhtään hajua, kuka se olisi voinut olla?”
”Tuskin kukaan oppilaista..” Hermione sanoi ja Harry kertoi olevansa samaa mieltä.
”Mutta nyt minun pitää todellakin saada unta!” poika mumisi ja haukotteli isosti.
”Hyvä on. Mutta kertoisitko edes yhden jutun..?”
”Niin?”
”Teittekö sinä ja Draco sen?” tyttö myhäili.
”Minkä?” Harry teeskenteli tietämätöntä.
”HARRY!”
”Okei, okei. No, ei.. Aivan.”
”Mitä tuo oli tarkoittavinaan..? Hei! Mihin sinä menet!?” Hermione huusi ärsyyntyneesti pojan perään.
”Nukkumaan, kuten sanoin,” tämä virnisti.
”Selvä. Hyvää yötä! Mutta Harry, sinun täytyy jossain vaiheessa kertoa Ronille..”
”Kyllä, kyllä. Öitä!”
~.~
”Tänään kokeillaan jotain uutta, pikku huorani..” Draco sanoi pidellen kädessään vaaleansinistä posliinikulhoa.
”Mitä tuolla on?” Harry hymyili ja yritti kurkotella nähdäkseen pidemmälle. Minkäs sille voi, jos on hieman lyhyt.
”Kohta näet.” luihunen hymisi ja sopersi jotkin sanat, mitä Harry ei tunnistanut.
Seuraavaksi tumma poika olikin jo pylvässängyn päädyssä vaaleanpunaisella karvapeitteellä
päällystetyillä käsiraudoilla kiinni. Ja täysin alasti.
”Tästä sinä tulet pitämään… No, nauti!” poika näki, että blondin pitelemässä kulhossa oli pinkkiä kermavaahtoa.
Hän kauhoi sitä sormillaan Harryn vatsan päälle ja sitten siitä alaspäin. Vaahto oli kylmää,
ja se tuntui melkein kutittelevan. Hyvin hitaasti ja kiusoittelevasti luihusprinssi lähti nuolemaan
sitä Harryn vatsalihaksia pitkin. Kutitteli kielenkärjellään joka ikistä solua siirtyen aina vain alemmas ja alemmas. Rohkelikko kiemurteli tämän alla ja rukoili toimimaan nopeammin….
”Harry.. HARRY! Luojan tähden, sinähän voihkit! Näetkö taas painajaista!?” kuului tuttu ääni jostain kaukaa.
Poika palasi vihdoin takaisin omaan maailmaansa.
”En lähellek- tai siis, joo.” hän höpisi. Aikaisempi puhuja oli Ron.
Hän katsoi Harrya huolestuneesti. Lakanat olivat märät hiestä, kuten myös pojan hiukset,
jotka olivat liimautuneet otsalle peittäen salamanmuotoisen arven. Harry kurkisti varovaisen hitaasti peittonsa sisään.
”Saakeli! Joudun odottamaan vielä kauan, ennen kuin uskaltaudun mennä ihmisten ilmoille tämän kanssa..!” hän nurisi.
Kun Harry alkoi tarkemmin miettimään hänen oikeaa suhdettaan Draco Malfoyhin hän tuli ajatelleeksi,
että pojat eivät olleetkaan niin erilaisia, kuin aluksi saattoi olettaa. Olivathan he eri tuvista ja suvut olivat täysin erilaisia puhumattakaan siitä, olivatko he ``pimeyden´´ vai ``valon´´ puolella. He olivat fyysisestikin erilaisia.
Draco oli aina tyylitelty ja sopivan solakka treenattuineen rintakehineen kun taas Harry oli epäsiisti,
ehkä jopa sotkuinen ja liian laiha. Yksityiskohtaisestikaan pojista ei löytynyt sitten mitään samaa.
Toisella oli pikimusta paksu tukka ja toisella vaaleat tiukasti taakse sliipatut hiukset
– jotka Harryn mielestä näyttivät paljon paremmilta sekaisina. - Kuin yö ja päivä tai suola ja sokeri.
Mutta silti kuin jin ja jang, jotka tarvitsevat ja täydentävät toisiaan.
Harryn ajatukset katkesivat Ronin huutoon:
”Mitä hittoa sinä vielä kuhnailet?! Äh, anna olla, minä menen jo Hermionen kanssa edeltä,”
”Tosiaan! Herm!” Harryllä välähti, kun tämä muisti edellisiltaisen keskustelun tytön kanssa.
Hänellä ei oikeastaan edes ollut nälkä, joten päätti suosiolla jättää aamiaisen väliin.
– Tosin Harryn teki jostain kumman syystä palavasti mieli kermavaahtoa…
~.~
”Käyttäydyt taas ihan kummallisesti!” punatukkainen poika huudahti kun hän löysi Harryn rohkelikkojen oleskeluhuoneesta.
”Hm.” hän hymähti vastaukseksi ja syventyi muka lukemaan ennustuksenkirjaa.
”Olen tosissani!” Ron tiuskaisi ja löi nyrkillä sohvatyynyä.
”Vau, ensimmäinen kertasi..” Harry sanoi välinpitämättömästi kirjan hiirenkorvaa nypläten.
”Mikä sinuun on oikeasti mennyt? Kohta on joulukin…”
”Entä sitten? Luuletko, että kaipaan lahjoja ’perheeltäni’ ?” poika sätti ja piiloutui uudestaan kirjansa taakse.
”En! Minä vain luulin, et-”
”No pidä sitten pääsi kiinni,” Harry sihahti liiankin nopeasti. Hänen ei todellakaan ollut tarkoitus esittää asiaa tuolla tavalla, eikä edes yrittää sanoa mitään sellaista.
”Ehkä pidänkin!” Ron murahti takaisin ja painui portaita pitkin makuusaliin kantapäät paukkuen.
”Hyvä!” poika huusi vielä hänen peräänsä.
Kun ovi oli kolahtanut kiinni, Harry hautasi pään käsiinsä.
”Oikeasti! Mitä helvettiä minä teen!? Ehkä minä en vain pidä Ronista enää.. Hitto, taas ajatukseni karkaavat..
Totta kai rakastan häntä.. Tai.. ÄH!” Harry kiljui sisäisesti. Hän oli juuri aikeissa hakata otsaansa seinään,
kun muuan ensiluokkalainen rohkelikkotyttö tuli oleskeluhuoneeseen.
”Öh.. Niin, tuota. Joku poika seisoi oviaukossa ja käski antaa tämän sinulle.” lettipäinen tyttö sanoi hyvin hiljaa antoi rutistuneen paperinpalan Harrylle ja juoksi nopeasti takaisin ulos. Harry oli melko varma,
että lappu olisi Dracolta. Tai hän tiesi, että se olisi.
Poika oli osunut oikeaan. Lapussa oli tasan neljä sanaa ja allekirjoitus: Mitä aiot tehdä jouluna? D.M.
”EEIIIII!” juuri tuota Harry oli pelännytkin. Ei sillä, että hän haluaisi kieltäytyä…
”Tuota, sori se äskeinen.” matala ääni kuiskasi pojan takaa. Hän hätkähti ja sulloi nopeasti paperin taskuunsa.
Puhuja oli Ron.
”Älä.. Minun olisi pitänyt pitää suuni kiinni,” Harry vastasi varovaisesti.
”Miksi me edes riidellään?” punapää hymähti ja kosketti toisen pojan kättä. Harry kohautti olkapäitään ja hymyili pienesti.
”Olin kuitenkin yrittämässä kysyä sinulta, että onko sinulla menoa jouluna..?”
”SAATANA” Harry kirosi ääneti. ”No, en ole aivan varma. Minulla saattaa olla jo joitain suunnitelmia..”
”Mitä?! Siis onko sinulla muita suunnitelmia..?” Ron kysyi hieman epävarmalla äänellä.
Juuri tuollaista reaktiota Harry oli odottanutkin.
”Niin, kun.. Minä lupasin jo jäädä Tylypahkaan.” tämä töksäytti. ”Siis.. Öh.. Lunakin jää tänne!” Harry keksi,
mutta yritti heti peruuttaa sanomansa.
”Olen ehkä maailman huonoin valehtelija.. Ja se tässä onkin ongelma! Valehtelen taas poikaystävälleni..””Sinä jäät tänne mieluummin Lööperin kanssa, kuin tulet meille?” Ron kysyi melkein huvittuneena.
”No sinähän tiedät, että hänellä ei ole paljonkaan ystäviä ja…” Harry yritti.
”Ai, no. Ei kai sille sitten voi mitään,” poika huoahti alakuloisesti. Harryn teki mieli purskahtaa itkuun.
Niin säälittävältä Ron näytti.
”Mutta tuletko sinä?”
”Häh? Mitä?” Harry säikähti, sillä ei ollut kiinnittänyt toiseen poikaan minkäänlaista huomiota,
vaan tuijotellut lasittunein silmin eri puolille huonetta.
”Tunnille. Meillähän on ennustusta..”
”Jaa, niin, joo.” tämä jatkoi pikaisesti ja nappasi kirjansa pikaisesti pöydän päältä.
Poika lähti nopeasti pinkomaan kohti portaikkoa punapää kintereillään.
”Oi! Anteeksi.. Harry!” huudahti Hermione, niin kuin se olisi maailman seitsemäs ihme,
samalla kun oli törmätä Harryyn. Poika pysähtyi siihen paikkaan melkein kuin kangistettuna ja Ron,
joka juoksi tämän takana törmäsi kovalla voimalla Harryn selkään.
”OUH!” he huusivat yhteen ääneen. Hermione katseli heitä huvittuneina kulmiensa alta.
”Jos me nyt vain mentäisiin sinne luokkaan,” Harry sujautti ja tuijotti kiinnostuneena kohti kattoa.
Hän alkoi taas kävellä niin ripeästi, etteivät Ron ja Hermione pysyneet tämän perässä.
Tyttö hymähti ja pudisteli päätään.
”Onko sinulla tietoakaan, että miksi hitossa Harry aikoo viettää joulunsa täällä Lööperin kanssa?” Ron kysäisi nopeasti kun tämän poikaystävä oli sopivalla kuuloetäisyydellä.
”Harry.. MITÄ?”
”Niin hän minulle sanoi. Ei kuulemma voi viettää joulua kanssamme Kotikolossa, sillä Harry a.k.a. Valittu aikoo jäädä koko loman ajaksi tänne sen idioot- ”
”Älä kutsu Lunaa idiootiksi, Ronald.” Hermione sanoi vakavalla äänensävyllä. Ron hörähti,
sillä tyttö muistutti vain yhä enemmän Molly Weasleytä.
”Mutta etkö siis tiennyt?” poika kysyi nopeasti huomatessaan bruneten katseen.
Hermione pudisteli päätään ja aukaisi samalla puisen oven. Ron ei ollut edes tajunnut,
että he olivat kävelleet koko ajan jutellessaan.
”Tässä on kyllä jotain mätää.” tyttö ajatteli istuutuessaan Ronin viereen. ”Harry ei vietä jouluaan Lunan kanssa. Sen verran hyvin minä hänet sentään tunne, mutta voisiko olla...””Öö, ikävä keskeyttää vakavat pohdiskelusi Herm, mutta mistä lähtien sinä olet osallistunut taas ennustuksen tunneille?” Ron kysyi,
vasta äsken tajutessaan, että tyttö istui tämän kanssa samassa pöydässä Punurmion luokassa.
”No, minä ajattelin, että Firenze voisi opettaa välillä joskus jotain kiinnostavaakin,”
”Mutta meillä on tänä vuonna Punurmio.” poika sihahti, mutta Hermione heristi pienesti etusormeaan ja hyssytteli Ronia.
”Missä Harry on?” Hermione kuiskasi.
”Tuolla se istuu Malfoyn kanssa.” Ron vastasi tyynesti ja kesti melkein kymmenen sekuntia ennen kuin pojan päässä välähti. ”MALFOYN!?”
”Ja juuri kun kaikki oli menossa niin hyvin…” Hermione – melkein – kirosi mielessään.
”Harry on varmasti pakotettu sinne, sillä ei ollut muita paikkoja vapaana..” hän keksi nopeasti ja yskäisi todella kuuluvalla äänellä, sekä tavoitti Harryn katseen. Poika katsoi tätä kysyvästi ja kun tyttö vinkkasi päällään Ronin suuntaan,
Harry kiskaisi tuolinsa nopeasti kauemmas ja yritti näyttää ärsyyntyneeltä, vaikka se oli hyvin hankalaa blondin silitellessä tämän sisäreittä..
”Katso nyt!” Hermione hihkaisi Ronille, joka kääntyi nopeasti salaa lääppivää paria kohti,
hymähti sitten ja jatkoi kynnenalusten kaiveluaan. Hermione ei voinut olla tuntematta pientä ällötystä,
mutta se meni nopeasti ohi vilkaistessaan punatukkaisen pojan lämpimän sinisiin silmiin.
Lopputunti sujui todella leppoisasti, sillä Sibylla Punurmio oli joutunut yllättäen sairaalasiipeen vakavien mätäpaiseiden takia, joten oppilaat saivat luvan lukea koko tunnin juttuja Punurmion lukuisista ennustajasukulaisista.
~.~
”Ai, olet vielä valveilla.” Ron sanoi hiljaa laskeutuessaan portaat alas hämärään oleskeluhuoneeseen.
”Ron!” tyttö säpsähti. ”Ja kyllä. Ajattelin kirjoittaa vanhemmilleni pitkästä aikaa kirjeen, mutta miksi sinä olet täällä?”
”Ei se ole niin tärkeää,” tämä vastasi nypläten flanelliyöhousujensa lahjetta.
Hermione raapusti jotain todella tiuhaan tahtiin pergamentille.
”Minulla on ikävä heitä..” hän sanoi hiljaa uneksuvasti. Ron vilkuili vaivaantuneesti ympärillensä.
Poika kiinnitti huomiota takassa olevaan hiillokseen ja totesi huoneessa olevan todella viileä.
”Tuota noin.. Onko, onko sinun kylmä?” Ron kysyi vaivihkaa.
”Mitäh? No, onhan täällä aika vilpoinen..” Hermione sanoi ja kipristeli huomaamattaan varpaitaan.
Ja hänen ihonsa oli jo ennestään kananlihalla. Ron hieroi varovaisesti tytön molempia käsivarsia lämmittääkseen niitä. Hermione hymyili pienesti. Poika siirtyi – ilman mitään takaa-ajatuksia –
silittämään bruneten kylkiä ja kun hän oli päässyt lantion kohdalle, Hermione hätkähti ja vetäytyi hieman taaksepäin.
Ron vilkaisi tätä melkein anteeksipyytävästi, mutta tytön kasvot hehkuivat.
Parin minuutin tuskallisen hiljaisuuden jälkeen Ron uskaltautui taas puhumaan:
”Mitä sinä olet tuumaillut Harrystä viime aikoina?” Hermione nosti käsiään tietämättömyyden merkiksi.
”Ajattelin vain, että ehkä hän olisi kertonut sinulle jotain.. Tai siis, jos olette jutelleet..”
”Olemme me puhuneet.” tyttö vastasi rehellisesti. Ron katsoi tätä kysyvästi.
”No, siis. Ei kuitenkaan mitään kummempia.. Kai.”
”Aha.” poika sanoi tylysti, mutta päätteli kuitenkin, ettei tyttö ollut kertonut koko totuutta.
”Entäs, tiedätkö vieläkään kuka sinut kirosi?” Hermione pudisteli päätään hieman apeana.
”No menetkö kotiisi joululoman ajaksi?” Ron jatkoi kyselyään, kuin olisi tentannut toiselta kaiken mahdollisen.
”Tuskin. Tiedät varmaan, miten paljon lapset syövät karkkia jouluaikana.
Hammaslääkärin vastaanotolla kyllä riittää potilaita..” Hermione sanoi ja taitteli pergamentin siistiin kirjekuoreen
ja laittoi sen laukkuunsa. Ron nyökkäili pienesti.
”Joten.. Ajattelin kysyä, että kun Harry ei pääse, niin tulisitko…”
”Tietenkin tulen, Ron! Mielelläni!” tyttö hihkaisi ja halasi poikaa lämpimästi ja ehkä liiankin kauan.
”Mutta, taidan mennä nyt nukkumaan.. Hyvää yötä!”
”Öitä!” Ron huusi takaisin ja palasi makuuhuoneeseen.
A/N: Tässä oli nyt 6. luku. En henkilökohtaisesti erityisemmin pitänyt tästä, sillä itse tarvitsen enemmän actionia.. - Jos tiedätte mitä tarkoitan :P
-
Jatkoa pian!
-
Vooih, tajushan se Harry mennä Dracon luokse... Sehän siis jää, eiks nii?
Hmm. Kivaku tuli jatkoo. ööh, ja lisää vaan. tänää on iha tyhjää mun pääs ni en saa mtn kunnon kommaa aikaseks...
-
Sonjapoika: Kyllähän sitä on tulossa lisää! Hah, olen jo tehnyt A4-paperillisen muistiinpanoja epilogia varten :D
amorgirl: Jos tätä nyt "juonipaljastuksesi" voi kutsua, mutta en siltikään paljastele mitään.. 8)
-
Äkkiä lisää jatkoa!!
Tää on liian hyvä, etten jaksa oottaa 8)
Joo, ehkä voisit vähän lisätä sitä actionia :)
-
EmppuxX: Kiitus. Minkähänlaista "actionia"? ; ))
-
Oho, oho. Tää on aaaika hyvä!
Jatka ihmeessä vaan, ja nopiasti!
Rakentava kommentti on jossain kuusessa.
-
7. luku
”Mmmh, ohh, saakeli…!”
”Harry.. Harry! Mikä on? Sattuuko arpeen?” kysyi ääni, joka kuului Nevillelle.
”Öh, mitä- minä..?” Harry huudahti päätään pudistellen ja nousi liiankin ripeästi,
sillä häntä alkoi pyörryttää. Hän valahti nopeasti takaisin sängylleen.
”Oliko V-.. tiedät-kai-kuka taas unissasi?” Dean kysyi.
”Ei, oikeastaan,” Harry vastasi taas, ja tällä kertaa nousi kunnolla ylös. Nevillen korvat alkoivat hieman punoittaa, ja Seamus hörähti kuuluvasti:
”Vai niin. Että sellaisia unia!” tämän katse oli kuin lukittuna Harryn jalkojenvälissä.
Kun poika tarkemmin ajatteli, hän olikin tuntevinaan housuissa jotain ällöttävän tahmaista.
”Hitto! Ei taas!”
”No, me ei häiritä sinua enempää.” Dean virnuili. ”Tulkaa,” hän viittoi muita poikia lähtemään,
ja Harry kiinnitti huomiota, että Ron ei ollut makuusalissa. Sänky oli sekaisin ja peitteet sikin sokin sängyn päällä tai sen alla.
Olikohan Ron aavistellut jotain ennustuksentunnilla? Siihen kysymykseen Harry oletti saavansa pian vastauksen,
sillä kuuli oven kolahduksen alakerrasta. Hän rymisti kovalla vauhdilla portaat alas aamutakin helmat liehuen kuin Kalkaroksella. Harry esitti parasta teennäistä hymyään,
mutta se valahti hänen kasvoiltaan pian, kun tulija ei ollutkaan Ron, vaan Ginny.
”Moi,” punatukkainen tyttö sanoi hiljaa katsomatta Harryyn.
Tämä oli melkein yhtä pitkä, kuin Harry itse. Poika nyökkäsi ja istui sohvalle.
”Etkö mene aamiaiselle?”
”Näähh..” Harry vastasi poissaolevasti, repiessään huuliensa kuivunutta nahkaa.
”Tiedän, etten kuulu teidän… kolmikkoonne, mutta onko sinulla huolia?” Ginny kysyi hymyillen.
”Öh, ei kai.” Ginny kavensi silmiään, ja se tepsi.
”Okei, selvä. On!”
”En voi puhua Ginnylle minusta ja Dracosta.. Hän on sentään Ronin sisko..!”
”Miten teillä menee Ronin kanssa?”
”Tämä oli arvattavissa,” Harry mietti ääneti, ja huokaisi. ”Mutta minun täytyy nyt.. Oikeasti mennä.. jonnekin,”
sanat ryöppysivät pojan suusta, kun hän oli jo matkalla takaisin makuusaleihin
ja hän harppoi kolme askelmaa kerrallaan.
Ginny jäi katsomaan Harryä huvittuneena.
~.~
Oli kulunut melkein kaksi samanlaista tylsää päivää. Tylsiä aineita ja tylsiä keskusteluja.
Oikeastaan, ei minkäänlaisia kunnon keskusteluja. Harry ei ollut puhunut Ronin,
eikä liioin Draconkaan kanssa näinä päivinä, muuta kuin sanonut pari sanaa ensin mainitulle.
Harry alkoi turhautua, sillä loma alkaisi jo seuraavana päivänä.
Hänen täytyisi ilmoittaa Dracolle, että voisi hyvin viettää joulun tämän kanssa,
mutta miten hän sen tekisi, siitä ei ollut aavistustakaan.
Parin tunnin harkinnan jälkeen, Harry päätti mennä puhumaan luihuspojan kanssa kasvokkain.
Hän odotti, että Draco lähti lounaalta – yllättävästi yksin, mikä teki Harryn suunnitelmasta paljon helpompaa –
ja sitten hän kipitti tämän perään.
”Hoi! Dra- Malfoy!”
”Potter!? Merlin, että sinä pelästytit minut..!” blondi huudahti ja hengitti raskaasti ulospäin.
”Minä-”
”Käy jo asiaan, en jaksa odotella.” Draco töksäytti.
”Minävainettävoinviettääjoulunkanssasijossiissinävielähaluat.” poika näytti ällistyneeltä ja kysyvältä.
”Siis sinä mitä..? Rauhallisesti vain, Potta, en minä sinua syö.” Draco sanoi irvistäessään Harrylle.
”Voin jäädä tänne kanssasi loman ajaksi.” Harry sanoi tahallaan liioitellun hitaasti.
”Öö, hyvä. Mitä sanoit Weasleylle?”
”Että olen täällä Lunan kanssa..” Draco räjähti nauramaan, mutta kun huomasi Harryn ilmeen, rauhoittui oitis.
”Siis, oikeastiko sanoit hänelle niin?” Harry nyökkäsi, ja ennen kuin poika ehti lisätä jonkun sarkastisen kommentin,
hän jatkoi:
”Mutta olin aika tukalassa tilanteessa silloin, enkä osaa valehdella, okei?” Draco pidätteli vieläkin naurua,
mutta nyökkäsi vaiteliaana.
”Niin, mitä sinä ajattelit, että tekisimme huomenna?” Harry vaihtoi puheenaihetta.
”Jos menisimme Tylyahoon, ja sitten Kolmeen luudanvarteen parille tuliviskille…”
”Minä en erityisemmin juo,”
”Älä nyt pilaa tätä, siitä tulee hauskaa!” Draco hihkui hyvin epä-Malfoymaisesti.
”Ja sen jälkeen voisimme mennä tarvehuoneeseen pitämään hauskaa,” Harry pyöritti silmiään.
”-ja käskeä kotitonttuja tuomaan lisää juotavaa ja niin edelleen.” hän muisti yhtäkkiä S.Y.L.K.Y:n,
ja alkoi hihittämään hervottomasti. Draco mulkaisi poikaa.
”Mietin vain tässä sylkyä..”
”Ai- mitä?”
”S.Y.L.K.Y. ’Samat yhteiset lait kotitontuillekin’ –yhdistys.” Harry sanoi lammasmaisesti.
”Et ole tosissasi!?” Draco naurahti ilottomasti.
”En olekaan. Tuo oli Hermionen idea viime vuonna…”
”Luojan kiitos..!”
”Mutta missä näemme siis huomenna?” Harry kysyi.
”No, juna lähtee jo aikaisin aamulla takaisin, eli voin tulla Rohkelikkotuvan eteen noin puoli kymmenen?”
”Selvä, nähdään sitten..” Harry huikkasi, ja Draco hymyili irstaasti.
~.~
Harry heräsi jo kahdeksalta aamulla valmistautumaan. Hän kävi suihkussa,
ja vaihtoi omasta mielestään tyylikkäimmät vaatteensa päälleen. Poika jopa vaivautui sukimaan geeliä tukkaansa.
Ennen silmälasien asettamista nenälleen, Harryä olisi voinut kutsua melkein hyvännäköiseksi.
Hän vilkuili kymmenen sekunnin välein kelloa ja rummutti oleskeluhuoneen pöytää.
Outoa, että kukaan Rohkelikko ei ollut tänä vuonna jäänyt Tylypahkaan.
Kello mateli tuskallisen hitaasti. 10.28, nyt se oli jo tasan 10.30.
Harryn mielessä kävi pelokas aavistus; Entä jos poika ei tulisikaan? Mutta tämä oletus
osoittautui vääräksi, sillä tasan kolmen minuutin kuluttua oviaukolta huudeltiin vaimeasti.
Hän juoksi ovelle ja löi samalla jalkansa pöydänkulmaan.
”Huomenia vaan,” Draco hymähti. Tämäkin oli siistiytynyt näemmä viimeisen päälle.
Tummanharmaat tiukat farkut ja tummanvihreä melkein musta kauluspaita,
jonka kaksi ylintä nappia olivat huolettomasti auki, sekä rennosti geelillä sliipatut hiukset. Harry nielaisi.
”Muodikkaasti myöhässä, vai..?” hän kysyi happamasti.
”Tietenkin,” Draco iski takaisin. ”Mutta menemmekö?” Harry nyökkäsi vaiteliaana
ja lähti toisen pojan vanavedessä kohti pihaa.
Ulkona ei ollut mikään kylmä, mutta takin ja lapaset siellä tarvitsi silti.
”Eivätkö korvasi jäädy, kun sinulla ei ole pipoa?” Harry kysyi Dracolta tunkien kädet takintaskuunsa
lämmittääkseen niitä enemmän.
”Miksi helvetissä sotkisin tukkani turhaan?”
”Mutta entäs se karvalakki kolmannella lu-”
”Pää kiinni, Potter!” Harry pidätteli nauruansa yllättävän hyvin sisällään.
”Haluatko mennä Kolmeen Luudanvarteen?” Draco kysyi tarpoessaan lumessa.
”Draco Malfoy kysyy minun mielipidettäni?! Jo on aikoihin eletty…” Harry hihitti itsekseen.
”Hoi! Kuulitko?”
”Minä- joo, ihan sama.” Harry vastasi nopeasti olkiaan kohauttaen.
Paikassa oli huomattavasti lämpimämpi kuin ulkona, ja siellä oli enemmän porukkaa,
mitä he olivat olettaneet. Tosin suurin osa heistä oli Korpinkynsiä tai Puuskupuheja.
”Istutaan tuonne,” Draco sanoi ja osoitti vihreäraidallisella lapasellaan nurkkapöytää kohti.
Toinen poika nyökkäsi ja riisui päällysvaatteensa naulakkoon.
Hän huomasi oudoksuvat katseet muiden oppilaiden joukosta. ``Draco Malfoy ja Harry Potter yhdessä kahvilla?!´´
”Mitäs kyyhkyläisille saisi olla?” Matami Rosmerta kysyi hilpeällä äänellä, joka sai pojat säpsähtämään
ja Harryn myös naurahtamaan.
”Kaksi tuplatuliviskiä,” Draco sanoi kopeasti. Rosmerta katsahti heihin, kirjoitti tilaukset ylös,
tuhahti hieman ja lähti takaisin tiskin taakse.
”Minä.. tuota, minulla on sinulle lahja,” blondi sanoi hiljaa ja
Harry olisi voinut vaikka vannoa näkevänsä pienen hymyn pojan kasvoilla.
Hän otti kiitollisena vastaan pienen punaisen lahjakassin ja katsoi innostuneena sen sisään.
Siellä oli kaksi neliskanttista laatikkoa. Toinen oli hyvin pieni ja tehty valkoisesta muovista.
Harry katsoi Luihusta kysyvästi.
”Avaa se, varovaisesti.” Draco sanoi.
”Eikö pitäisi odottaa jouluun..?”
”Mitä turhia.. Avaa nyt!” tämä teki työtä käskettyä. Se sisälsi erikoiselta haisevaa nestettä,
sekä kaksi pientä, ohutta ja pyöreää kelmulta näyttävää palasta.
”Piilolinssit,” Draco myhäili jo melkein sarkastisesti. Harry virnisti. Hän otti viimeisen paketin kassista.
Se oli noin neljän tulitikkuaskin kokoinen kultainen rasia. Poika oletti, että sekin kuuluisi avata,
mutta Draco huudahtikin:
”Odota. Sulje ensin silmäsi ja avaa se samalla.. Noin.. Nyt, haista sitä.”
”Anteeksi mitä?!” Harry nauroi.
”Tee niin kuin sanoin, ja kerro mitä haistat.” Luihunen älähti melkein liiankin voimakkaasti.
”Ihan kuin.. Luudan kahvavaha! Ja, ja..” Harry ei ollut varma sanoisiko viimeistä ääneen,
mutta onneksi toinen poika ehti sanomaan:
”Kukkaistuoksu, tiedän.”
Harry olisi sanonut: ’Ginnyn tuoksu’, mutta luojan kiitos tämä jätti sen välistä.
”Sama tuoksu, kuin amortentiassa minun kohdallani! Miten sinä..”
”Villi veikkaus,” Draco sanoi ylpeästi, vaikkakin poika oli udellut ne Hermionelta.
”Saanko jo avata silmät?” Rohkelikko kysyi malttamattomana.
”Siitä vain.” Harry siristeli aluksi silmiään, mutta aukaisi ne sitten kunnolla.
”Helvetti, Malfoy.” poika sanoi kuivasti. Draco ei voinut olla peittämättä tirskahduksiaan.
Kultarasiassa oli nimittäin varta vasten tilattuja ja nimikoituja kondomeja.
Niissä luki punaisella ’H’, musta väliviiva ja vihreällä ’D’.
”Katso! Minä teetin samanlaisia itselleni, tosin luihusenhopeassa rasiassa, sekä oman lempituoksuni vastaisia.”
blondi huudahti hilpeästi ja kaivoi takkinsa taskusta samanlaisen rasian. Harry tunnisti tuoksut heti:
”Noissakin on kahvavahaa ja.. Onko, onko tuo minun tuoksuni, Malfoy?” poika kysyi ivaa äänessään.
Draco olisi varmasti punastunut, ellei olisi ollut Malfoy.
Hän vain tyytyi nyökkäämään. Harry sulki pojan lämpimään halaukseen,
johon molemmat olisivat halunneet jäädä ikiajoiksi.
”Söpöä, Malfoy, söpöä.” hän kuiskasi vielä.
”Emmekö me muka tunne jo tarpeeksi hyvin toisiamme etunimellä kutsumiseen, Potter?”
”Äh, hyvä on..!” Harry vastasi kuin pikkulapsi. ”Dracsu.”
”Tarkoitin oikeaa etunimeä, Hartza!” Draco sanoi samalla mitalla takaisin
ja sitten pojat repesivät raikuvaan nauruun, mikä sai omituiset katseet kääntymään ympäri kahvilaa.
Hetken hiljaisuuden jälkeen, ja kun viskit olivat saapuneet, Draco uskaltautui kysymään:
”Niin… oletko.. oletko jo eronnut Weasleystä?”
”Anteeksi mitä?” Harry sujautti suupielestään.
”Että-”
”Kuulin kyllä, mitä sanoit. En vain näe syytä siihen,” Draco tuijotti Harryä kuin järkensä menettänyttä.
”Käännä päätäsi hieman oikealle. Noin, ja vähän ylöspäin.. Näetkö nyt syyn siihen?” hän kysyi sarkastisesti.
Harry huomasi tuijottavansa blondia suoraan silmiin.
”Hah, hah. Hyvin hauskaa.”
”Olen tosissani! Sinun täytyy tehdä päätöksesi, Harry. Weasleyn on parempaa kuulla se sinulta, kuin joltain muulta…”
Draco sanoi vakavana ja otti ison kulauksen lasistaan.
”Sinä siis oletat, että valitsen sinut..?” Harry kavensi silmiään.¨
”No minä-”
”Sinä vain käsket minua jättämään poikaystäväni sellaisen syyn takia, jota ei edes ole olemassa!”
”Minä-”
”Sinä et ole yhtään sen parempi, kuin Ronkaan,”
”Minä-”
”Kakista jo ulos!”
”No kun sinä keskeytät minut! Olin vain sanomassa, että tietenkin päätös on sinun,
mutta miksi olisit kanssani, jos rakastaisit Weasleytä?” nyt oli Harryn vuoro olla sanattomana.
”Onko hän edes hyvä sängyssä?” Draco livautti. Harryn suussa olevat juomat pärskähtivät pöydälle.
”Si- häh- mitäh?” hän sai sanottua pyyhkiessään suupieliä. Luihunen katsoi häntä kulmat kohotettuina.
”No me ei…” Dracon silmät laajentuivat.
”Siis kyllä me… Mutta, emme siis, öh.. Ole… Itse asiassa harrastaneet seksiä, kunnolla.”
”Ai. Oletko siis-”
”Mmm,” Harry mumisi ja nyökkäsi. ”No?” hän jatkoi.
”Niin mitä?” Draco kysyi kulmat kurtistettuina.
”Oletko pettynyt?”
”Mitä helv- en tietenkään, tai siis..”
”Okei, kysyin vaan. Mutta, entäs sinun maineesi?” Harry kysyi ja nielaisi väkisin kulauksen tuliviskiä.
”Maine? Nojaa, en minäkään kovin monta tyyppiä ole kaatanut..”
”Määrä?” Luihunen näytti kysyvältä. ”Lukumäärä!”
”Aah, neljä.”
”Neljä? Vain neljä!? Mutta, hetkinen! Sinähän sanoit minulle silloin kylpyhuoneessa, että et ole ennen…
hyväillyt toista.”
”Niin. Ei sillä ole mitään tekemistä seksin kanssa, ja mikä sinä olet siitä lukumäärästä sanomaan, pikku-neitsyeni..?”
Draco virnisti ja viittoili tarjoilijaa tuomaan hänelle toisen samanlaisen viskin,
vaikka Harry ei ollut juonut ensimmäistäkään.
”Siis, minä luulin..”
”Poika-joka-elää voi joskus erehtyä,” tämä hymyili pienesti. Harry hymähti.
”Mutta puhutaan nyt sinusta. Eikö tämä haittaa sinua ollenkaan?”
”Siis meidän juttummeko? Miksi hitossa?”
”No ööh…” Harry näytti teennäisen mietteliäältä. ”Onko päässyt unohtumaan, että olet kuolonsyöjä?!”
”Ai, se.” Draco sanoi luoden katseensa pöydän tummaan pintaan. ”En minä oikein tiedä. Isäni on Azkabanissa,
ja äiti ei edes ole kuolonsyöjä. Hän ei haluaisi minulle samaa kohtaloa kuin isälle.”
Harry nyökkäsi ymmärtäväisesti. ”En ole oikeastaan valinnut puoltani vielä. Mutta- minusta tuntuu,
että en olisi hyvä kuolonsyöjä,”
”Kadun varmasti kysymystäni, mutta millä perusteella?” Harry suoristaen paitaansa.
”Miksi en olisi hyvä kuolonsyöjä? No, en ole kovinkaan halukas luovuttamaan sinua Pimeän Lordille...”
”Eihän sinun ole pakko! Ja miten Voldemort saisi tietää meistä? Vai oletko kenties kertonut perheellesi..?”
”En helvetissä! Mutta olen kuullut, että hänellä on yhteys sinuun.. tuon kautta,” Draco sanoi
osoittaen Harryn otsassa olevaa arpea.
”Niin joo,” tämä myönsi hiljaa.
”Mutta nyt on joululoma! Eikö voida puhua syvällisiä joskus toiste?” Draco hihkaisi melkein pelottavasti.
”Samaa mieltä. Mennään jo tarvehuoneeseen,” ja sitten pojat pukivat ylleen,
sekä lähtivät käsi kädessä kävelemään takaisin kohti Tylypahkaa.
”Mene sinä jo tarvehuoneeseen, niin minä haen juomat keittiöstä!” Draco huikkasi linnan ovelta.
”Oletko varma et-”
”Kyllä, kyllä. Mene jo!” Harry kohautti olkiaan, ja lähti sitten kohti seitsemättä kerrosta.
Huoneessa oli valtavan kokoinen sohvan ja sängyn yhdistelmä, sekä iso valkoinen marmoritakka.
Harry huomasi melkein pöydän kokoiset kaiuttimet ja jästiradion.
Hän väänsi varovaisesti yhtä nupeista, ja kaiuttimista alkoi kantautua kovaäänistä tanssimusiikkia.
”Toivottavasti se ei kuulu käytäville asti…” Harry mietti.
”Sain juomat! Kolme pulloa tuliviskiä, Harry, kolme!”
”Hienoa,” tämä sanoi epäuskoisesti.
”Mikä tuo meteli on?” Draco kysyi korviaan pidellen.
”Jästimusiikkia,” Harry virnisti, ja otti yhden pulloista, napsautti korkin auki ja siemaisi.
Draco tuhahti, mutta ei vaivautunut kiistelemään siitä enempää.
Pojat olivat loikoilleet satiinipeitteisellä sängyllä jo jonkin aikaa, ottaen vuorotellen huikkia pullosta.
”Parhaimmat juhlat, missä olen ikinä ollut,” Draco sanoi sarkastisesti.
”Tyhjä.” Harry ilmoitti kallistaen tyhjän viskipullon ylösalaisin.
Hän huojui hieman hakiessaan lattialta toisen. ”Hei, tämä on hyvä kappale!” poika huudahti alkaen hytkyä musiikin tahtiin.
”Sinä olet kuullut tämän ennenkin?” Draco naurahti.
”Joo, pari kertaa Dursleyillä viime kesänä,” Harry hymähti ja ketkutteli lantiotaan.
Draco huomasi, ettei Harry ollut niin huono tanssija, mitä oli kuvitellut.
Hän tajusi myös, että väljät mustat housut eivät antaneet tarpeeksi oikeuksia tämän kropalle.
”Ai! Mitä sinä-” Harry huudahti, huomatessaan, että hänen housunsa olivat yhtäkkiä kireät ja vartaloa myötäilevät,
sekä nahkaa.
”Korjailin vähän tyylimokiasi,” Draco virnuili irstaasti.
”Minun täytyy seuraavaksi varmaan stripata sinulle, vai?”
”Se olisi mukavaa,” blondi naurahti juoden taas pullosta, jättäen sen pystyyn sängylle.
”Jos niin sanot…” Harry hihitti, ja seuraavaksi hän olikin jo hypähtänyt Dracon viereen.
”Vittu, sinä kaadoit pullon! Meillä on enää yksi jäljellä…” Draco huudahti yrittäen puhdistaa nestettä haarojen välistään. Harry räjähti nauramaan.
”Anna kun minä,” hän sanoi, ja alkoi voimakkaasti hieroa toisen pojan housujen etumusta.
”Sinä- mmh.” Draco mumisi. Sitten Harry kapusi polvet levällään tämän vatsan päälle istumaan,
repien kauluspaidan nappeja auki. Hän piirteli kynsillään hellästi kuvioita tämän vartalolle.
”Älä vain lopeta..” Luihunen ynisi. Harry liukui alaspäin istumaan juuri Dracon alavartalon päälle.
Hän pyöritteli takamustaan.
”Ota… housuni… pois…” Draco sai sanottua hengittäen raskaasti.
Poika teki työtä käskettyä, mutta teki sen tuskallisen hitaasti.
Pelkän vetoketjun avaamiseen kului useita sekunteja, ja Draco vain tärisi tämän alla.
Farkut oli vedetty nilkkoihin ja Harry siirtyi boksereiden kuminauhalle,
sekä tahallisesti hipaisi kovuutta, mikä sai toisen pojan hätkähtämään rajusti.
”Nopeasti nyt!” hän sihahti. Harry riisui bokserit ja siirsi kasvonsa Dracon alavartalon kohdalle.
Kahden sekunnin hiljaisuuden jälkeen Harry upotti Dracon seisokin kokonaan suuhunsa, imaisten sitä voimakkaasti.
Juuri sillä hetkellä Draco tuli voimakkaasti huutaen.
Ehkä minuuttien jälkeen Dracon alitajunta oli jälleen palautunut.
Hän makasi velttona sängyssä sammuneen Harryn kainalossa, joka kuorsasi hieman.
Poika heilautti väsyneesti sauvaansa, ja peite, mikä oli heidän allaan, levisi pehmeästi molempien ylle.
Draco nukahti melkein heti siihen paikkaan.
~.~
”Ai hitto.. pääni,” Harry vaikersi.
”Huomenta. Sinulla taitaa olla harvinaisen huono viinapää, vai?”
Rohkelikko näytti Dracolle keskisormea.
”Minähän sanoin, että en yleensä juo. Ja mitä helvettiä minulla on päälläni!?” Harry huudahti
huomatessaan jalassaan kiiltävät nahkahousut.
”Sinun asusi tarvitsi mielestäni hieman muokkausta, kun strippasit,” blondi hymähti etsiessään boksereitaan jostain vällyjen välistä.
”Luoja…” Harry sanoi hieroen arpeaan. ”Oletko nähnyt lasejani?”
”Hmm, tuolla,” Draco mumisi osoittaen tarvehuoneen oven viereen.
Taas hetken päästä kuului lisää kiroamista, kun Harry astui tyhjän viskipullon päälle
”Ei Merlin.. Jalkanikin vuotaa verta ja- missä helvetissä taikasauvani on..?”
”Rauhoitu. Episkius!” Draco sanoi tyynesti ja korjasi haavan pojan jalassa.
”Kiitos. Olet todellakin parempi kuin Luna.. Mitä se tyttö edes tekee Korpinkynnessä?” Draco tirskahti.
”Mitä kello on?” hän kysyi työntäessään sauvansa farkkujen taskuun. Harry kohautti olkapäitään.
”Onko meillä jokin kiire?”
”Ei tietenkään,” Draco sanoi painaen pienen ja hellän suukon tämän otsalle.
”Aih!”
”Anteeksi, mitä minä…”
”Ei, kun arpeni vain.. Se ei ollut sinun syysi,” Harry henkäisi pidellen päätään.
”Niin, tai sitten sinulla vain on krapula,” Draco virnuili. ”Mitä jos lepäisit tämän päivän?” Harry nyökkäsi pienesti,
ennen kuin muuttui vihertäväksi ja antoi ylen.
”Hurmaavaa,” blondi mutisi ja sanoi nopeasti siivousloitsun nyrpistäen nenäänsä.
”Yyh,” Harry pyyhki suupieliään. ”Minä todellakin menen nyt takaisin rohkelikkotorniin.. Nukkumaan!”
”Ehkä se on sinulle parhaaksi..” toinen poika naureskeli,
ja Harry mulkaisi tätä lähtiessään ulos tarvehuoneesta päätään pudistellen.
-
Jotenkin tämä oli erilainen kuin aikaisemmat. En tiedä mitä tapahtui, mutta jäi jotenkin kummallinen olo. :-X
Jatkoa odotellessa
Sonja
-
Sonjapoika: Tiedän. Johtuu varmaan, että käännän tuota Starts With a Spin -ficciä samaan aikaan :D
-
Ai niin, btw, kun tämä ficcihän on K-13, niin teen sitten spin-offin, itse "seksikohtauksesta", mikäli joku uskaltautuu lukemaan sitä sitten..! Enempää en paljasta ;D
-
No niin... nyt oli ''actionia'' ja kiitos siitä (pieni perverssi mieleni on innoissaan) :D
Jatkoa vaan niin kaikki on hyvin :)
-
EmppuxX: Ihana kommentti, kiitos :) <3
-
8. luku
Harry heräsi keskipäivällä makuusalista ypöyksin. Päätä kolotti vieläkin ja suussa maistui oksennus,
mutta muuten hän oli suhteellisen hyvällä tuulella.
”Minun ei varmaankaan pitäisi vielä yrittää syödä…” poika ajatteli haroen geelistä rasvaisia hiuksiaan vain enemmän pörröön. Tämän vatsa vastusti ajatusta äänekkäästi murisemalla.
Harry huokaisi raskaasti ja nousi varoen ylös sängystä.
Ovelta kuului äänekästä hakkausta ja huutoa.
”Helvetti! Tule avaamaan, et sinä näin kauaa voi nukkua,”
”Draco…” Harry murisi itsekseen kävellessään portaat alas – tavallista kömpelömmin – ja avatessaan oleskeluhuoneen oven.
”Valmiina uudelle kierrokselle?” Dracon sanoi virnuillen työntäen päänsä oviaukosta. Harry näytti tuimalta.
”Leikkiä vaan… Toin sinulle ruokaa - mikäli pystyt syömään,” tämä hymyili entistä ivallisemmin.
Harry mutisi jotain kiitoksen tapaista, mutta huomattuaan korin täydeltä hillopaahtoleipiä
ja noidankattilakakkuja hän suikkasi märän pusun Dracon huulille.
”Sinä pussaat kuin tyttö.” tämä härnäsi. Harry kohotti kulmakarvaansa,
ja imaisi todella kovalla voimalla blondin kaulaa.
”Oletko vieläkin sitä mieltä?”
”AI! Tuosta jää jälki… Minun täytyy pitää poolopaitaa monta viikkoa..!” Luihunen manasi
ja Harry nauroi tunkiessaan kolme kakunpalaa suuhunsa yhtä aikaa.
”Sinä syöt kuin-kuin..”
”Ron?” Harry ehdotti ja hörppäsi kurpitsamehua.
”Olisin sanonut kuin Crabbe, mutta joo.” Draco hymähti. Yhtäkkiä Harry tosiaankin muisti punapään.
Hänen poikaystävänsä, jonka luona hän ei ollut viettämässä joulua.
Sitten tuli tuskallisen hiljaiset kaksi minuuttia, mutta Harry rikkoi sen kysymällä:
”Mitä me teemme jouluaattona?” Draco käänsi katseensa tummahiuksiseen poikaan. He tuijottivat toisiaan silmiin.
”Minä ajattelin-” hän aloitti ja pieni puna kohosi hänen poskilleen. ”-että…”
”Niin?” Harry hoputti.
”Voisimme vain.. olla.”
”Olla?” hän kysyi epäuskoisesti ja ehkä hieman huvittuneena.
”Niin. Tiedäthän, istua jommankumman tuvassa jutellen ja syöden ja katsellen takkatulta…” Harryn leuka loksahti auki.
”Draco Malfoy ei kyllä sanonut noita sanoja.”
”Voisimme myös ottaa paksut viltit ja mennä yöllä tähtitornin huipulle-” Harry yskäisi,
ja se keskeytti Dracon unelmoinnin. Puna tämän kasvoilla syveni.
”En tiennyt, että olet noin.. Öh, romanttinen..” Harry yritti tosissaan pitää naurua sisällään.
”Pää kiinni.” tämä murjaisi. Harry vilkaisi poikaa silmiin ennen kuin alkoi hihittämään hysteerisesti.
Draco pyöritteli silmiään.
”Sinä… sinä siis olit tosissasi?” Harry kysyi epäuskoisesti. Draco nyökkäsi heikosti. Rohkelikko päätti jättää asian sikseen.
~.~
”Ah! Siinähän te olette…” kuului vanha ja veikeä ääni poikien takana.
”Professori Dumbledore!?” Harry huudahti tarraten vahingossa blondin käteen, joka sihahti.
”Mitä asiaa?” hän kysyi jo hieman toipuneena säikähdyksestä.
”Itse asiassa tulin hakemaan herra Malfoyta,” pojat katsahtivat toisiinsa. ”Hänen isänsä on täällä.” Harry irrotti välittömästi otteensa suu napsahtaen auki. Draco nielaisi kuuluvasti.
”I-isäni?”
”Aivan niin. Tulehan nyt mukaani kansliaan,” Dumbledore sanoi hyräillen ja ennen kuin toinen ehti edes vastustella,
vanha mies oli jo tarttunut tätä olkapäistä. Draco vilkaisi Harryä epätoivoisesti.
Vasta kun ovi oli sulkeutunut, Harry tajusi kunnolla, mitä oli juuri tapahtunut.
Professori Dumbledore oli itse tullut hakemaan Draco Malfoyn rohkelikkojen tuvasta,
sillä hänen isänsä oli nyt Tylypahkassa.
”Uhh, alkaa ottaa jo koville…” poika mietti puhaltaessaan ilmaa raskaasti ulos.
Mitä siellä tapahtui? Tiesikö Lucius Malfoy hänestä ja Dracosta? Entä jos tämä hakikin Dracon pois?
Harry lyyhistyi sohvalle päätään pidellen. Hänen arpeensa sattui.
Sitä tykytti ja kirveli, sekä se tuntui samalla polttavan kuumalta, että jääkylmältä.
Pahempaa kuin kidutuskirous. Harry hengitti entistä raskaammin ja katkonaisesti.
Pojan teki mieli huutaa. Itse asiassa, hän kuuli juuri nyt kirkunaa päänsä sisältä.
Se voimistui. Harry alkoi taas näkemään Voldemortin mieleen – tai ainakin siihen,
mitä tiedät-kai-kuka ajatteli ja haluaisi. Kirkuminen kuului yhä kovempaa, mutta äänet madaltuivat.
Nyt se kuulosti selvästi nuoren miehen huudolta.
Harry alkoi kuulla selvää puhetta huutojen lomasta;
”A-anteeksi, minä-”
”SUU KIINNI TYPERÄ POIKA!”
”Olemme syvästi pahoillamme, arvoisa Pimeän Lordi..”
”TARVITSEN ENEMMÄN ARVOSTUSTA! ETENKIN SINULTA LUCIUS!”
”Minä lupaan… poikani ei ikinä-”
”HILJAA!”
”Severus, mitä mieltä sinä olet?”
”Arvon Herra, minun mielestäni pojan täytyy saada ansionsa mukaan,”
”KIDUTU!”
”Oi, rakas Lordini, minun vuoroni seuraavaksi.. Niin ihana nähdä, kun sukulaiset kärsivät…”
”Lopeta tui hykertely Bella, Pimeän Lordi sentään tietää mitä tekee.”
”Severus, naurettavaa nuoleskelua…”
”Bellatrix, Severus, Lucius… NYT SAA RIITTÄÄ! Siitä hyödyttömästä penskasta ei ole mihinkään…! AVADA KED-”
”EEIIHH!” Harry huusi kurkkunsa täydeltä, vaikka olikin yksin huoneessa.
Hän makasi polvillaan maassa, kasvot märkinä. Rohkelikkopoika ei miettinyt sen enempää,
vaan lähti säntäämään kohti rehtorin kansliaa.
”Sokerisulkakynä…” hän sopersi nopeasti kivihirviölle. Harryn kädet puristuivat nyrkkiin,
kynsien kaivautuessa kämmeniin. Harry ei tiennyt kumpi häntä oksetti enemmän: krapula vai äskeinen näky.
Hän rämäytti nopeasti oven auki.
”Potter?” Kalkaros kysyi kohottaen kulmiaan.
”Merlin sentään, vaikka sinulla olisikin asiaa, pystyt varmaan odottelemaan hetkisen,”
Harry näki rehtorin hymyilevän puolikuulasiensa takaa, istuen jykevässä, pehmustetussa tuolissaan.
Hän etsi nopeasti katseellansa Dracoa, joka tosiaankin istui pöydän vieressä nojatuolissa isänsä vieressä.
Herra Malfoy katsoi Harryä pöyristyneenä ja sitten mies pyöräytti hieman silmiään.
Draco näytti kysyvältä ja vähän huvittuneelta. Harry suoristi lasejaan.
”Sinä- minä- ne- mutta-” hän sai sanottua, ja pyörtyi siihen paikkaan.
~.~
Harryn silmissä tuntui yhä sumealta, mutta hän oli varmasti hereillä.
Poika siirsi itseään hieman mukavampaan asentoon, ja huomasi jonkun tukevan tämän selkää.
”Matami Pomfrey..?”
”Ei.. minä tässä Harry,” sanoi hiljainen ja hellä ääni.
”Draco? Mutta sinä- Voi luoja…”
”Shh,” blondi hyssytteli. ”Miksi sinä oikein säntäsit sinne sillä tavalla…”
”Helvetin mahtava hetki kysyä..” Luihunen kirosi itsekseen sanojensa jälkeen.
”Minä-minä näin, että…” Harry piti lyhyen tauon. ”Että Voldemort.. kidutti sinua.
Te ette olleet yksin. Siellä oli isäsi, Kalkaros ja Bellatrix Lestrange…”
”Ja?”
”No siinä.. näyssä, olitte rehtorin kansliassa. Tosin Dumbledore ei ollut siellä ja minä ajattelin-”
”Että josko niin tapahtuisi oikeasti?” Draco ehdotti juoksuttaen sormiaan pitkin Harryn peitteiden välissä olevaa rintakehää. Harry nyökkäsi ja huokaisi.
”Sama juttu niin kuin Siriuksen kanssa.. Ja jos en olisi mennyt siihen lankaan, hän saattaisi olla vielä elossa,”
”Harry! Montako kertaa siitä pitää sinulle mainita!? Se ei ollut sinun vikasi-” Draco aloitti.
”Anteeksi kun keskeytän, mutta montako kertaa sinä oikeastaan olet siitä puhunut?” Harry virnisti hieman.
Draco näytti pöllämystyneeltä.
”No siis, en minä, mutta-”
”Se on okei, Draco.” Rohkelikko mumisi. ”Olenko minä sairaalasiivessä..?” Draco nyökkäsi ja vilkuili hieman poispäin.
”Se selittää nihkeät lakanat,” Harry mumisi itsekseen.
”Ylihuomenna on sitten jouluaatto..” Draco aloitti varovaisesti pienen hiljaisuuden jälkeen.
Harry nyökkäsi ja pureskeli huultaan.
”Emmehän me aio kännätä silloin?” tummatukkainen poika kysyi ja virnisti.
”Ei tietenkään!” Draco hymyili.
”Hyvä,” Harry aloitti pitäen pienen tauon. ”Koskahan minut päästetään pois täältä..?”
”Kysy itse,” blondi sanoi ja nytkäytti päätään ovesta syöksyvää matami Pomfreytä kohti.
”Poikakulta! Oletko kunnossa? Onko olo jo parempi? Juohan nyt lääkkeesi…”
”Kiitos, minä olen ihan kunnossa. Pääsenkö illaksi takaisin tupaani?” Harry henkäisi,
kun sai lääkkeensä tuskallisesti valumaan kurkusta alas. Se poltteli tuplasti enemmän kuin tuliviski.
”Luultavasti, kunhan vain lepäät sen illan.” Pomfrey vastasi ja katsahti Dracoon. ”Ja mitäs herra- mikä se nyt…”
”Malfoy,” poika sujautti.
”Niin, niin, mitä varten herra Malfoy on täällä? Tarvitsetko särkylääkettä vai-”
”Ei, minä-minä tulin katsomaan Harryä.” matami Pomfrey vilkuili vuorotellen poikia epäilevästi.
Draco päästi säpsähtäen nopeasti Harryn kädestä irti.
”Vai niin.” nainen vain tuhahti ja lähti matkoihinsa. Se ei todellakaan ollut kaikkea, mitä hänellä olisi ollut sanottavana.
Kun ovi oli kolahtanut, molemmat huoahtivat hyvin raskaasti.
”Haluatko… että jään kanssasi yöksi?” Draco kysyi nypläten nukkaa sängynpeitosta.
”Öh- ei tarvitse.” Harry vastasi kiusalliseen sävyyn ja haukotteli teennäisesti.
”Tarvitset unta, minä taidan lähteä syömään. Nähdään huomenna!” Luihunen töksäytti
ja häipyi ovista ennen kuin Harry ehti vastustaa.
~.~
Seuraavana aamuna oli Dracon vuoro herätä märkien unien takia.
”Luojan kiitos kukaan Luihunen ei ole tänä jouluna Tylypahkassa!” hän ajatteli itsekseen ja päätti mennä pitkään,
kuumaan suihkuun.
Draco asetti taikasauvansa peilipöydälle. Luihusenvihreät flanelliyöhousut valuivat Luihusten kylpyhuoneen vaaleanvihreälle kaakelilattialle ja mustat bokserit tulivat perästä.
Draco astui nurkkasuihkun alle, eikä viitsinyt sulkea verhoa, sillä kukaan muu ei ollut koulussa.
Vesi oli aluksi viileää, mutta se lämpeni hiljalleen. Blondi antoi kuuman,
höyryävän veden valua aluksi vain vartalolleen ja sitten myös hiuksiin.
Poika puristi värikkäästä tuubista haaleankeltaista ainetta, joka tuoksui sitruunalta.
Sitten tämä vaahdotti sitä kauan ja tunnollisesti hiuksiinsa.
”Ahh! Mikään ei voita pähkinäkuorintaa…” Draco myhäili ja otti vähän pienemmän purkin,
missä oli beigenväristä tahnaa. Hän pyöritteli kuorintavoidetta käsilleen ja jaloilleen,
kunnes oli tyytyväinen lopputulokseen.
Hana sulkeutui ja Draco asteli peilin eteen kuivailemaan itseään. Hiukset valuivat vettä
ja olivat liimautuneet kosteaan – mutta hyvin pehmeään – ihoon.
Hän napautti taikasauvaansa, mikä kuivasi hiukset silmänräpäyksessä.
Hetkeä myöhemmin sauvan päästä purkautui läpinäkyvää hiusgeeliä tämän kämmenelle.
Poika suki sitä hiuksiinsa ja pesi kädet.
Hän kiinnitti huomiota edelleen kipeästi punoittavaan fritsuun kaulassaan,
mutta ei antanut sen häiritä, vaan puki valkoisen kauluspaidan, Luihusen kravatin ja mustat puvunhousut.
~.~
Kello oli jo melkein viisi. Harry pääsisi muutaman tunnin päästä sairaalasiivestä,
mutta oli tuskin vielä kyvykäs tekemään paljon mitään. Draco istahti pehmeälle nahkasohvalle tylsistyneenä.
”Se vanha ukko aavisteli jotain tänään…” poika ajatteli raapien päätään. ”Isähän sanoi kertoneensa
professorille jotain sen tapaista, että minun pitäisi tietää jonkun kaukaisen sukulaisen
kuolemasta tai vastaavaa, vaikka… hän vain yritti suostutella minua taas kuolonsyöjäksi.
Noh, ainakin sen verran järkeä sillä vanhuksella on päässä, ettei jättänyt minua kaksin isän kanssa,
ties vaikka olisi kutsunut itse Pimeän Lordin paikalle… Helvetti! Minä en jaksa tätä enää..!
Kuunnellaanko minua? EI! Saatanan isä ja Malfoyiden vitun maine…”
Dracon ajatuksen tulvivat vihaa ja erilaisia kysymyksiä. Hänen teki todellakin mieli rikkoa jotain..
Tappaa. Sekuntiakaan ajattelematta poika kaivoi taskustaan pienen tikarin.
Se kiilsi aitoa hopeaa, ja sen varressa oli vihreä luihusen käärme.
Silmät kostuivat ja yksi kyynel tipahti avoimelle kämmenelle. Toinen piti veistä kädessään.
Poika tärisi kauttaaltaan. Se kohosi korkeammalle ja korkeammalle.
”Helvetti, minä.. minä tapan itseni!” Draco kuiskasi itselleen. Tikaria pitelevä käsi
pysähtyi, ennen kuin se oli noussut edes kaulan kohdalle. Poika pudisti huomaamattaan päätään pienesti.
Vasemman käden hiha oli noussut ylöspäin, ja se paljasti kalpean, laihan ranteen.
Ehkä jo muutamien päivien päästä siinä näkyisi pimeän piirto.
Ennen kuin Draco ehti huomatakkaan. Veitsi oli jo painettu ohuelle iholle.
Käsi tärisi kuin olisi yrittänyt laittaa lankaa neulansilmään.
Hopeinen terä painui syvemmälle lihaan ja saattoi jo melkein huomata lämpimän veren tirsuvan haavasta.
Veitsi oli pysynyt samassa paikassa hetken aikaa. Kasvot olivat märät kyynelistä.
Luihunen puristi voimakkaasti silmiään kiinni ja voihkaisi kivusta.
Veitsi oli sivaltanut ihoon pitkän haavan. Veri valui mustille housuille ja sohvalle.
Terän päässä oli pari tippaa punaista verta. Tuntui kuin Draco olisi huutanut keuhkonsa pihalle.
Poika heitti kaikella voimallansa veitsen viereiseen takkaan. Terveellä kädellään tämä otti sauvan taskusta,
ja lausui heikolla äänellä loitsun. Samassa tikari syttyi tuleen.
Kalpea poika nyyhkäisi ja sanoi toisen loitsun, mikä sitoi ohuen harson tämän ranteen ympärille.
Hän istui hievahtamatta paikoillaan melkein viisi minuuttia. Sitten hän valui makuulle sohvalle ja nukahti.
A/N: En edes tiiä, mutta mun on vaan pakko pyytää anteeksi. Tämä luku oli lyhyt ja todella, todella angstinen..! Ja pahoittelen, sillä Odota Minua menee nyt tauolle! Tarkkaa päivämäärää ei ole, mutta palaillaan kuitenkin keväällä. Muihin ficceihini (http://www.finfanfun.fi/index.php?topic=13265.msg260496#msg260496) sekä käännökseeni kyllä tulee päivityksiä. Kommentit otetaan edelleen tauonkin aikana vastaan! :)
-
Hei come on..! Ei tätä tarvi kommenteitta jättää, vaikka ficci onkin tauolla..! :D
-
Noniin, oon seuraillu tätä jo pidemmän aikaa ja nyt oon vihdoin päässy rekisteröityyn tänne niin että pääsen kommailemaan ;)
Alussa teksti oli jotenkin tönkköä ja vuoropuhelut jotenkin luonnottomia, mutta teksti parani kokonaisuudessaan huomattavasti loppu kohden :)
Kasi luku lyhyt vai? :o Ei mun mielestä :)
Mutta innolla odotan jatkoa taas :D
-
Mahtavaa. Kommentoin tarkemmin sitten myöhemmin.
Jään vain odottamaan jatkoa. :)
-
Mun käy kyllä pikkusen sääliks Ronia, mutta se lohduttaa et sillä ja Hermyllä näyttäis olevan jotain säpinää ;) Toi kohta missä, Harry ja Draco oli valvojaoppilaitten kylpyhuoneessa oli mun mielesrtä mieleenjäävinkohta, en tiiä miks :D
Mut innoissani ootan et ficci palaa tauolta :)
-
Oi miten hyvä ficci!!! Vaikka en oo lukenu ennen sellaisia ficcejä jossa Ron olis Harryn kanssa tai muutenkaan niin homo mutta täytyy sano että tästä mä tykkäsin.
Toivottavasti jatkoa tulee pian :))
-
Kiitos kaikille! :)
-
oijoi. <3
Mä yksinkertaisesti rakastuin tähän <3
Toivon mukaan ei oo tauolla enää pitkään. :/
- Weera
-
Suklaamurunen: Voi kiitoksia paljon! :) Yritän saada seuraavan luvun ennen koulujen alkamista.. :)
-
Ei kai tämä ficci ole joutunut unholaan? :(
Jatkoa toivoisin (on nimittäin ensimmäinen ikinä lukemani ficci! :D)
Huomasin vahingossa kahden melkein perättäisen postauksen, olin näköjään unohtanu, et kommentoin jo tätä :P ;D
-
Uusi lukija tulee! Eli minä :D
len nyt käyttänyt perustekniikkaani ja kirjoitin jokaisiesta luvusta pari sanaa.
1. luku: Ai, tämä alkoi sitten vauhdikkaasti. Ron ja Harry on kyllä söpöjä yhdessä. Hmmm… Onkohan Seamus homo? Voi, voi, mitäköhän siitä tulee, jos Hermione ja Draco menee treffeille…
2. luku: Voi Draco, onko se ihastunu Harryyn?? No, ehkä se oli arvattavissa. Loppu oli sad.
3. luku: Wohoo!! * Tuulettaa * Hyvä, Harry! Kunnon läpsäisy. Apua, jäi kyllä pelottavaan kohtaan!
4. luku: Nyt alkaa jo hiukan mennä pimeeksi. Harry vaihtelee miehiä päivän välein… No, joo kiva luku oli taas kerran. MITÄ IHMETTÄ HERMIONE TEKI??
5. luku: Voi ei, kai Hermione oli sitten kommennettu, ei se noin tekisi. Harryn ajatukset taitaa ollapi aika sekaisin.
6. luku: Hermione on tosiaan lätkässä Roniin. Kermavaahtoa, aika mielenkiintoista.
7. luku: Vai että tällainen joululoma heille sitten tulee. Aika jännät noi Dracon lahjat, hih. Harry ei taida olla tunnettu siitä et se juo, vai mitä?
8. luku: Aika angstinen joo, hui kamala ku Lucius tuli ja sit Harry pyörty. Miks loppu oli noin angst? No, Dracolla ei taida mennä kauhean hyvin.
Tästä huomaa todellakin miten olet kehittynyt kirjoittaessasi tätä. Well done! Vaikka oletkin nyt tauolla niin toivon JATKOA, koska tää on ihan sairaan hyvä. :D
-
Hmm, jatkuuko tämä vielä? :)
-
Awws ♥ aivan ihana ficci, toivottavasti jatkat tätä pian ;)
-
aivan ihana ♥ olin lukenut tätä ennenkin, en tiedä miksi en kommentoinut. Ja hävitin koko ficcin. Löysin sen taas, onneksi !
Olin kaivannut tätä :)