Finfanfun.fi

Vapaa keskustelu => Saivartelija => Aiheen aloitti: Invisiblegirl - 24.07.2007 15:29:40

Otsikko: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Invisiblegirl - 24.07.2007 15:29:40
Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia olisi kysymys. Ja myöskin sellainen lisäkysymys, missä kohdissa? Tälläinen topicci täytyi nyt tehdä, kun en ikinä ennen ollut itkenyt lukiessani kirjaa, mutta nyt itkin melko vuolaasti.

Kyselyyn vastasin, että Itkin kummastakin, ilosta ja surusta. En itkenyt paljoa enkä vähää, joten vastasin tämän.

Eli kysymykseen vastaus, kyllä, itkin. Missä kohdissa? Ainakin Fredin kuoleman kohdalla. En tiedä mikä siinä sitten oli, mutta sydän tykytti loppukirjan ajan melkein koko ajan nopeampaa ja nopeampaa, ja sellainen möhkäle tuntui rinnassa. Fredin kuoleman kohdalla se sitten purkautui ja itkin melko vuolaasti.

Sitten tämä kohta, kun Harry oli menossa kohtaamaan loppunsa ja Voldemortin Kiellettyyn metsään. Samalla kun Harry käveli kohti loppuaan, minä itkin vuolaasti. Pyyhin kyyneleitäni peittoon ja yritin saada jotain selvää tekstistä kyyneleitten peittämillä silmilläni. Kirjaan ei kyyneleitä tippunut, ei tietänkään.

Onnen kyyneleet tulivat siinä vaiheessa, kun Kreatcher ja muut kotitontut hyökkäsivät linnasta. Varsinkin se, mitä Kreatcher huusi, sai kyyneleet silmiini. Miten minä olen joskus voinut vihata tuota hahmoa?

Kyllä siinä aina välillä tuli kyyneleitä tiputeltua, mutta ei niin paljoa kuin näissä kohdissa. Epilogin aikana tirautin pari onnenkyyneltä.

No, ihmiset! Itkitkö? Onnesta, surusta? Missä kohtaa? Miksi?

-Invisiblegirl
Otsikko:
Kirjoitti: Celeporn - 24.07.2007 15:42:24
Moodyn kuolema herkisti ja kun siellä juotiin maljoja sille, niin olin kyllä vähän tippa linssissä. Se oli niin ylevää ja sille hahmolle sopivaa ja olen muutenkin ottanut nuo aurorit jotenkin sydämenasiaksi.

Rufus Scrimgeour on ollut minulle rakas ensiesiintymisestään asti ja tunneside kyseiseen hahmoon on koko ajan vain kasvanut, joten Rufuksen ilmiselvä tuska Kotikolossa kosketti allekirjoittanutta syvästi. Ilmoitus ministerin kuolemasta tuli kauhean kylmänä ja odottamattomana, se oli minulle kuin isku vasten kasvoja, ja siinä vaiheessa tuntui siltä, että nyt vedettiin matto jalkojen alta. Onneksi lukuseura (dally) oli myös erittäin Rufus-mielistä, joten olimme yhdessä kovasti järkyttyneitä ja shokissa ja tärisimme, ja luojan kiitos oli vielä vähän viskiä jäljellä - joimme siinä vaiheessa ihanille auroreillemme, ensin Moodylle ja sitten Scrimgeourille. Itse olin niin sekaisin, etten tajunnut mitään, dally sitten ryhdistäytyi, kaatoi juomat, ja kunnianosoitus-ryypyn jälkeen tuntui taas hyvältä jatkaa lukemista.

Kun sitten myöhemmin paljastui ministeriössä vallitseva kaaos, aloin itkeä ensimmäisen kerran oikeasti, ja yllättäen myötätunnosta Rufukselle. Sen miehen kuolema sitten oli se viimeinen pisara, joka mursi padon. Ruffe <3<3<3

Ja se pikkupoika-Severus vaan aina onnistuu itkettämään mua, kyynelehdin koko Prince's Talen ajan.
Ja järkyttävää mutta totta - olen jossain vaiheessa alkanut pitää Harrysta ja se "I am dying" sai minut myös itkemään. Olin muutenkin sen kappaleen ajan ihan pala kurkussa, voi Harry.
Otsikko:
Kirjoitti: Moriko - 24.07.2007 15:46:33
Itkin surusta.

Ensinnäkin sille, että nyt tämä sarja on ohi. 8'D

Mutta suurin itkuni aihe: Severus
Snape oli lempihahmojani koko sarjan ajan. Hän oli niin ihana siinä 'Prince's tale'-kappaleessa. Korviaan myöten rakastunut Lilyyn<3 (Olihan tämä kyllä arvattavissa, mutta silti).
Paniikki iski siinä kun Nagini puraisi Snapea kaulaan. Olin siinä koko ajan että 'Omg, älä nyt vain kuole...', mutta painajainen kävi toteen.

'Look...at...me.' Tuossa purkahdin kirjaimellisesti täyteen itkuun. Snape kuoli onnellisena nähtyään vielä Lilyn silmät. ;____;

Toki oli itkun partaalla muissakin kohdissa, mutta tuo oli kaikista surullisin kohta. [/quote]
Otsikko:
Kirjoitti: wiidii - 24.07.2007 15:57:40
Itkin surusta.

Olin älyttömän haikealla mielellä jo silloin kun sain kirjani käteen, "Tämähän on viimeinen Potter". Itkin siis sille että koko sarja on nyt ohi.
Suurin itkemiseni aihe oli kuitenkin Severus. Yksi suosikkihahmoistani koko kirjasta, koko Prince's Tale-kappale oli jotenkin niin ihana. Kun Nagini puraisi Severusta olin ihan kauhuissani. Painajaiseni (ja arvaukseni) kävi valitettavasti toteen. 'Look...at...me.'-kohdassa itkin jo ihan tosissani. :( Severus kuoli nähdessään Lilyn silmät. Se oli jotenkin niin kaunista.

Fredin kuolema oli toinen kohta. Ensin en edes itkenyt ko. kohtaukselle, koska olin niin järkyttynyt. Tuijotin sitä kohtaa vain hyvin järkyttyneenä, sitten jotenkin tajusin mitä on tapahtunut ja alkoi itkettämään hirveästi. Kaksoset ovat suosikkihahmojani ja on jotenkin kauheaa ajatella George ilman Fredia. Ainahan olleen puhuttu 'Fredistä ja Georgesta' tai toisinpäin. :(

Dobby-parka, viimeisinä sanoina ihailevan oloinen 'Harry ... Potter ...'. Siinäkin itkin.

;____;

Oikeasti olen vain hurjan herkkä ihminen ja olisin itkenyt enemmänkin mutta minulla oli välillä piilolinssit jotka jotenkin vähentävät itkemistäni, onneksi.

Edit: Puhuinpa kovin samoista asioista kuin Moriko viestini alussa :')
Otsikko:
Kirjoitti: Scrat - 24.07.2007 16:00:25
Hmm. Snapen kuoleman kohdalla olin vähällä alkaa itkeä, mutta kuitenkaan en onnistunut siinä ;) Surullinen olo siitä kuitenkin tuli. Ja omituisinta on se, että pari kyyneltä sai aikaiseksi se kohta, jossa Harry kutsuu sukulaisensa kiven avulla tukemaan kun hän kävelee kuolemaan. Jotenkin niin ihana nähdä kelmit taas yhdessä ja Harry vanhempiensa seurassa (vaikken Harrystä niin paljoa perustakaan).

Muut kuolemat eivät oikein hetkauttaneet minua.. Remus oikeastaan harmitti, tai surettikin, olin juuri oppinut pitämään kys. hahmosta, Fred harmitti myös, koska pidin kaksosista, mutta muut kuolemat meni vähän liian nopeasti. Fred ja Remuskin olivat kuolleet hetkessä. Ei mitään ihmeellisempää kuvausta, vaan kerronta, että olivat kuolleita.

Snape shaped hole nauratti kyllä melkein itkuun asti :D
Otsikko:
Kirjoitti: Lorris - 24.07.2007 16:43:36
No itkin. Mikä on vähän outoa, koska vaikka oonkin ollut ennenkin Pottereita lukiessa surullinen, en ole koskaan ennen ihan oikeasti itkenyt. Nytkään yksikään kuolema ei saanut itkemään, vaikka jokaisen kohdalla päästinkin tuskaisen "MITÄ? EI!" -äännähdyksen. Kyynelkanavat aukesivat vasta siinä vaiheessa kun Dumbledore ilmoitti tuosta noin vain, että Harryn on kuoltava, sorry. Ja siitä eteenpäin purskahtelinkin sitten itkuun noin kaksi kertaa yhden sivun aikana, siinä kun Harry käveli sinne metsään, joten lukeminen oli tosi hidasta.

Lähellä kyyneliä kävin myös siinä kun Harry kaivaa Dobbyn hautaa ja Ron pistää omat sukkansa ja kenkänsä Dobbyn jalkaan.  :'(
Otsikko:
Kirjoitti: Andiee - 24.07.2007 17:01:37
Itkin hieman, vähän kumpaakin.
Itkin kun Harry ja Hermy oli harryn vanhempien haudalla, se oli kamalan surullista. Ja sitten Dobbyn hautajaiset, älyttömän surullista, mutta myös lause "Here lies Dobby, a Free Elf" sai minut tuntemaan oloni jotenkin iloiseksi. Ja sitten Fredin kuolema itketti. En vaan voi uskoa että Fred Weasley on kuollut.

En ole tosiaan lukenut kirjaa vielä loppuun, joten saa nähdä tuleeko vielä lisää itkettyä :--D

// Edit. Nyt tulin kommentoimaan kun sain koko kirjan luettua.
Itkin vielä kohdassa missä Harryn vanhemmat, Sirius ja Remus ilmaantuivat kuvioihin. Se oli jotenkin hyvin koskettava hetki. Ja sitten kun kirja itkin vain siksi että se loppui, ja kirja oli niin hyvä. :--)
Otsikko:
Kirjoitti: Dana Wolf - 24.07.2007 17:10:33
En itkenyt

Ehkä olen tunteeton ihminen, mutta en pysty itkemään kirjoja lukiessani. Eikä kukaan minun lempihahmoistani kuollut, enkä edes tiedä, onko minulla koskaan ollut erityisiä lempihahmoja. Fredin kuolema järkytti, mutta selvisin siitä kohtuullisen nopeasti. Myöskään Kalkaroksen en olisi suonut kuolevan, mutta eipä sille mitään voi. Elämä jatkuu :>

Nyt on tosin vähän tyhjä olo, kun viimeinen sivu on käännetty.
Otsikko:
Kirjoitti: Selene - 24.07.2007 17:19:43
Itkin aina kun joku hyviksistä kuoli. Eniten Moodyn ja Fredin ja Harryn takia.
Otsikko:
Kirjoitti: andine - 24.07.2007 17:28:24
Itkin oikeasti koo kirjan ajan. Itkin silkasta ahdistuksesta, ilosta, surusta, jännityksetsä, kaikkien niitten tunteitten takia jotka sisälläni velloivat.
Välillä tekee edelleen mieli itkeä, ihan silkasta ahdistuksesta tuon kirjan vuoksi.
en tiedä enää.
Otsikko:
Kirjoitti: Ginger - 24.07.2007 17:29:00
Itkin vuolaasti koko kirjan ajan, jos nyt hieman liioitellaan, mutta kuitenkin. Itkin, koska Dudleystä paljastui ihana uusi puoli, itkin, kun hahmoja kuoli, itkin, koska nauratti niin paljon (ERECTO), itkin, kun ministeriöstä oli tullut aivan kauhea, itkin, kun joku oli vaarassa (Hagrid :DDD), itkin, koska Harry nai (?) Ginnyn (YÖK), itkin, koska sarja loppui.
Minä paruin kaikissa mahdollisissa kohdissa, ellen puristanut sitten kauhusta jäykkänä kirjan selkämyksiä tai myhäillyt. Sinänsä mielenkiintoista, koska aiempia Pottereita lukiessa olen kyynelehtinyt vain Siriuksen ja Albuksen kuolemille. Näemmä minusta on tullut sentimentaalinen :P
Otsikko:
Kirjoitti: destine - 24.07.2007 17:36:35
Itkin surusta.

Kyllähän sitä vähän itketti, kun tajusi että kirja on kohta loppu, mutta ei sitä ehtinyt kunnolla ajatella kirjaa lukiessa. Sitä oli niin uppoutunut kirjan tapahtumiin ja menoon, että surusta oikeastaan vain itkin.

Ensimmäisen kerran kyyneleet alkoivat valua Hedwigin kohdalla, jotka lopulta yhtyivät Vauhkomielen kuolemaan. En tiedä, olisinko niinkään Vauhkomielen kuolemaa itkenyt - olisin ollut vain hyvin järkyttynyt - mutta Hedwigin kuolema otti aika pahasti sydämelle. Hedwig kuitenkin oli todella läheinen Harrylle, tämän ainut linkki taikamaailmaan kesälomilla ja ainut Likusteritiellä, joka ei vihannut häntä. Ja pöllö sentään vei viestejä Siriukselle, joten tunnearvo oli mitä suurin.

Dobby oli seuraava järkytys, jossa silmät kostuivat. Ensin tuli järkytys ja paljon "ei" sanan hokemista. Siinä vaiheessa, kun luin Dobbyn hautakiven teksin, olin mennyttä. Miten se voikaan olla niin raskasta?

Loppu kirja sujuikin aika hyvin, kyyneliä ei vuodatettu, mutta kauhuissani olin sitäkin enemmän. Tonksin ja Remuksen (sekä muiden, mutta heidän kuolemansa olivat raskaimmat) ruumiiden mainittaessa, en tajunnut edes itkeä. Kalkaroksen kanssa oli hieman eri juttu; hänen kuolemansa järkytti ja sen jälkeen tuli heti ajatuseula kohtaus.

Kyyneleet purkautuivat, kun Harry sai tietää Dumbledoren suunnitelmasta, hänen kuolemastaan ja kun hän keskusteli kuolleiden kanssa. Purskahdin täydellisesti itkuun, kun Harry kysyi sattuuko kuolema ja kun hän pyysi heitä pysymään lähellä koko ajan. Aivan kamalaa.

Harryyn osuessa tappokirous, olin jo niin paljon itkenyt, että en voi laskea alkaneeni itkeä uudestaan. Se oli kamalaa. Olin todella tyytyväinen, että loppu perhe ei ollut silloin sisällä, vaan ulkona; olisivat varmasti katsoneet oudoksuen minua, kun luen kirjaa nojatuolissa ja itken silmät päästäni.

Kun Harry sitten selvisi ja viimeisiä kappaleita vietiin, kyynelet alkoivat loppua. Kun sulkin kirjan, tuijotin hetken aikaa eteenpäin ja purskahdin itkuun tajutessani sen olevan nyt loppu. Finito. The End.

Että kyllä, minä itkin. Ja itkin paljon, enkä häpeä myöntää. Kasvotkin suttaantuivat :/
Otsikko:
Kirjoitti: Limetto - 24.07.2007 17:45:07
Enpä oo koskaan ennen näin paljon itkeny.

Itkin ekaa kertaa kun Fred kuoli, itkin pitkään. Luin vähän eteenpäin ja aloin taas itkeä kun Remus ja Tonks kuolivat. Ja sitten ku jo luulin etten enempää voi itkeä, purskahdin taas vuolaaseen itkuun kun Harry oli menossa Voldemortin luo Kiellettyyn Metsään. Viimeisenä mainittu oli ehdottomasti kovin pala koko kirjassa, varsinkin Harryn kysymys "Does it hurt?". Äh, aloin taas itkeä. Eiköhän tää kertonu kaiken olennaisen.

Sitten kun koko kirja loppu, piti tietysti itkeä myös vielä vähän. En mä kyllä osannu edes arvata että se niin paljon vaikuttais, en oo koskaan itkeny mitään kirjaa lukiessa. Mutta vaikuttipa silti.

//Niin ja itkin vielä siinäkin, kun Harry kävi siellä vanhempiensa haudalla.
Otsikko:
Kirjoitti: Amy Malfoy - 24.07.2007 17:50:13
Ainoat kohdat missä en itkenyt (noin suurinpiirtein) oli ne kun weasleyn kaksoset vitsailivat korvasta (paitsi silloinkin itkin vähän Georgen korvaa) ja sitten jotkut kohdat kun he olivat teltassa ja kuuntelivat sitä Potterwatchia (se mitä Lee juonsi..) Mutta ainakin n. 80% kirjasta itkin, kuka ei voinut olla itkemättä?

Kun Fred kuoli minun piti laittaa kirja hetkeksi syrjään ja miettiä. Miksi? Miksi Fred? ja sitten toinen samanmoinen melkein parin sivun jälkeen. Tonks, Remus? Hehän juuri saivat lapsen? ja nyt hän joutuu hoiviin tuommoisen (viittaa Harryyn) kummisedän hoiviin..

Silloin kun Sirius kuoli itkin, kun Dumbledore kuoli, itkin vuolaammin ja kun Fred kuoli, jotenkin se "viilsi" syvimmältä. Tuntui, että Potterit eivät voi olla lopussa enää hauskoja (voi olla että juuri siksi JK tappoi Fredin vasta nyt)

Ja älkää ihmeessä alkako melkein heti kirjan luettua tulko koneelle ja youtubesta POTC video (kun ei ole mp3 tiedostona vielä) Aerosmithin I don't wanna miss a thing.
Koska ku kuulin biisin, näin sieluni silmin kun George on Fredin vieressä ja Fred makaa rauhallisena maassa.. *sniif* missä ne nenäliinat on kun niitä kaivataan?

No nyt on taas päästy purkamaan tunteitaan, niin enköhän taas kestä hetken..

~Amy

R.I.P Fred Weasley
Otsikko:
Kirjoitti: Fiorella - 24.07.2007 18:01:09
Tässähän alkaa tuntea itseään epänormaaliksi, kun en itkenyt. Mutta liikuttunut ja semmoinen vähän pala kurkussa -olo oli kyllä välillä. Just lähinnä noissa kohdissa mitkä nyt on edeltäkin mainittu... Severus tietenkin kosketti, ja Fred. Ja Dobby. Ja jopa Harryn puolesta muutamassa kohtaa, kun se mm. ajatteli haudassa makaavia vanhempiaan.

Lasketaanko tunteenilmaisuksi se, että kiljuin ääneen aina kun jotain tapahtui? (Oi onnekkaat naapurit, jotka olivat sunnuntaipäivän kotona... ;) )

Tunteita se kyllä herätti. Ja lähimmäs virallista itkemistä kyllä päädyin siinä epilogin parhaassa kohdassa, jossa Harry antaa viimein tunnustuksen Kalkaroksen rohkeudesta. Se kyllä melkein pisti itkemään, mutta sitten kirja loppui ja tokenin siitä kylliksi, että pääsin kirjoittamaan ajatuksiani.

Koko eilisen päivän sitten haahuilin kotona omituisen olon vallassa, ja mieleen pompahteli kohtia, jotka melkein pistivät kyyneleet virtaamaan jälkikäteen. ;) Mutta ei ihan, kun en varta vasten siihen ruvennut.
Otsikko:
Kirjoitti: Windy - 24.07.2007 18:52:21
Itkin kummastakin, ilosta ja surusta

En minä hirveän monessa kohdassa ilosta itkenyt, mutta parissa kohdassa kyllä. Mieleen tulee tällä hetkellä vain Teddyn syntymä, jossa itkin ilosta. Remus oli ollut aluksi niin kauhuissaan lapsesta, mutta onneksihan se muuttui ja minä olin niin onnellinen hänen ja Tonksin puolesta. Kaksi lempihahmoani koko kirjasarjasta onnellisina vanhempina. Aww!

Mistä voikin arvata, missä kohdassa itkin pahimmin. En olisi uskonut, että mikään mielikuvituksen tuote saisi minua niin pahasti tolaltani, kuin Remuksen ja Tonksin ruumiiden mainitseminen. En odottanut sitä, olin ihan varma, että se onnellisemman lopun saava hahmo olisi Remus. Mutta ei... Hetken yritin jatkaa urheasti lukemista, mutta siitä ei enää tullut mitään. Oli pakko laskea kirja, itkeä surua itsekseen puoli tuntia ja purkaa oloa kirjan jo lukeneelle ystävälle. Ihan kamalaa. Enkä ole vieläkään päässyt siitä yli.
Ja noiden kuolema vielä ohitettiin niin... helposti... Toisaalta en ehkä olisi kestänytkään yhtään tarkempaa kuvailua.

Myös Hedwigin kuolema, Remuksen ja Harryn tappelu, Potterien haudat ja Fredin kuolema noin esimerkkeinä itkettivät. Remuksen ja Tonksin kuoleman jälkeen en tainnut enää pystyä itkemään, vaikka itkettikin Severuksen kohtalo ja Harry kävelemässä kuolemaansa.

Jep. Itkin paljon tämän kirjan aikana. ^^'
Otsikko:
Kirjoitti: NightRaven - 24.07.2007 18:54:09
Itkin niin ilosta, surusta kuin liikutuksesta. Ilonkyyneleet valui pitkin poskia kun Remus oli saanut pojan. Tuskankyyneleet valuivat kun Remus ja Tonks kuolivat ja juuri juhlittu poika jäi yksin. Olin niin surullinen Teddyn puolesta. Se kohta piti lukea kolmeen kertaan, jotta oikeasti pystyin uskomaan sen. Miksi, miksi, miksi?! Juuri saaneet pojan ja elämä näytti lähtevän käyntiin. No, sota ei säästä ketään.

Itkin Severuksen kuollessa ja muistojen aikana. "Look... at... me..." Harryn silmien taika ja salaisuus oli viimeinkin selvinnyt. Itkin yleisesti senkin takia, että lempihahmoni oli poissa, mutta millä tavalla hän lähtikään, turhaan tosin. Sääli että niin rohkean ja viisaan (seksikkyydestä puhumattakaan) piti kuolla äkkipikaisen miehen tietämättömyyteen.
Myös Severuksen muistoissa ollut kohta itketti, se jossa Severus taitaa olla aidosti järkyttynyt DD:lle tämän suunnitelmista Harrya varten. "Now you tell me you have been raising him like a pig for slaughter -" Severus oikeasti välitti.

Itkin Fredin kohdalla lähinnä siksi, että juuri hetkeä aikaisemmin olin itkenyt Percyn palatessa. Koko perhe oli jälleen yhdessä, mutta vain todistaakseen taas yhden jäsenensä lähtöä.

Dobby viilsi ja syvälle. "Here Lies Dobby, a Free Elf." Muistokirjoitus riipi ehkä eniten.

Oljon kohdalla itkin onnesta. Oljolla oli taas joku jota palvella ja joka ei lyönyt häntä tai kohdellut muuten väärin.

Mad-Eyen kuolema oli niin äkkinäinen ja ohimennenmainittu, että se ei herkistänyt, enemmänkin kosketti se, ettei ruumista koskaan löydetty (paitsi silmä, häpeällisesti Pimennon oveen kiinnitettynä) eikä Mad-Eye saanut virallisia hautajaisia kirjan aikana. Hän olisi mielestäni ansainnut paljon enemmän.

Yleisesti itketti hahmojen rohkeus ja uskollisuus, valmius uhraamaan kaikkensa Harryn ja "suuremman hyvän" puolesta. Itkin lähestulkoon läpi kirjan, niistopapereihin kului varmaankin yhden suuren männyn verran.
Otsikko:
Kirjoitti: Ever - 24.07.2007 19:33:48
En itkenyt, jollei muutamia kuivia nyyhkäyksiä lasketa itkemiseksi. Olisin luultavasti kyllä itkenyt, jos se olisi minulle helpompaa ja luontaisempaa. Ainakin Severuksen kuollessa, se oli surullisin kohta. Remuksen kuolemalle varmaankin myös.

Lainaus käyttäjältä: "Fiorella"
Mutta liikuttunut ja semmoinen vähän pala kurkussa -olo oli kyllä välillä.

Näin siis oikeastaan minullakin, tunteita kirja kyllä herätti.
Otsikko:
Kirjoitti: Wagner - 24.07.2007 19:48:18
Itkin ilosta ja surusta
Itkin hirmuisesti sen kirjan aikana, mutta laitanpa tähän nyt muutaman kohdan, missä itkin eniten.

Teddy Lupinin syntymän kohdassa itkin ilosta, kun Remus oli kerrankin niin iloinen. :)

Fred Weasleyn kuolema järkytti minua kamalasti. Row on typerä nilkki, kun tapatti minun miehen ja hajotti minun dreamteamin. Ja sekin kosketti, kun Percy tuli takaisin.

Ja Severus Kalkaros. Voi vitsit, itkin kamalasti silloin niissä muistoissa ja sen kuolemassa.

Ja silloin pääsi myös itku, kun Harry kutsui niitä ihmisiä luokseen ja kysyi kuolemasta yms. Se oli jotenkin niin koskettavaa.

Noh, itken kamalan helposti.
Otsikko:
Kirjoitti: Jessie - 24.07.2007 20:17:54
Itkin vuolaasti melkein koko kirjan ajan.

Kun aloitin lukemaan kirjaa olin "haikeilla" mielin kun ajattelin että nyt se on menoa. Kuolemien seuratessa toisiaan aloin itkemään, välillä lopetin itkemisen mutta sitten kun luulin että Harry kuolee, meinasin itkeä silmät päästäni, Harry on aina ollut lempparini. Sitten yhtäkkiä tajsuin ettei Harry kuollutkaan ja sain vähän aikaa nyyhkiä, mutta sitten kun suljin viimeisen sivun niin purskahdin taas itkuun ja sitä itkua kestikin sitten yli tunnin, olin vain niin surullinen ja sekaisin ja hämmentynyt että itkin- sitten iski tajuntaan se että Potterit on loppu. Sitä itkin sitten seuraavan tunnin.

Kirjani ei jostain syystä tässä itku tulvassa kastunut:D
Otsikko:
Kirjoitti: Nessie - 24.07.2007 20:41:05
Itkin hieman, vähän kumpaakin.

Täytyy kyllä myöntää että tuli muutama kyynel tirautettua vaikken yleensä itke lukiessani surullista/iloista tarinaa 8)
Otsikko:
Kirjoitti: hermyli - 24.07.2007 20:41:22
Itkin kummastakin, ilosta ja surusta.

Oi voi sitä itkua. Ensimmäisen kerran kyyneleet tulivat silmiini Dobbyn kuollessa, mutta silloin en itkenyt vielä niin vuolaasti kuin vielä tulin itkemään. Itkin Severuksen kuollessa ja melkein koko The Prince's Tale luvun ajan. Severuksen muistot koskettivat, koska juuri sitä olen kaivannut. Lisää tietoa Snapesta.

Eniten itkin varmaankin silloin, kun Harry oli menossa metsään. Harryn kuiskaus siepille: "I am about to die", oli aivan liikaa ja jouduin keskeyttämään lukemisen hakeakseni nenäliinan. Rakkaitten ilmestyminen kuolleista oli myös koskettavaa.

Onnesta itkin, kun Harry palasi vielä lopussa rehtorin huoneeseen ja Dumbbiksen muotokuva (vai pitäisikö sanoa vain Dumbbis) itki. Albuksen kyyneleet vain olivat liikaa.

Fredin kuolema ei erityisesti koskettanut, koska kaksoset eivät ikinä ole olleet minulle kovinkaan tärkeitä. Lupinin ja Tonksin kuolinhetket jäivät kertomatta ja kun luin ensi kertaa siitä, että he makasivat kuolleina, ajattelin ensin, että käsitin lauseen väärin (se OLI hieman epäselvä lause !) luin sen useasti uudestaan ja jäin vain tuijottamaan, kun lopulta tajusin. Remusta ja Severusta jään tosiaan kaipaamaan!

OTP:ni on nyt kuollut kokonaan :'( Eipä parane parittaa Sirreä ja Remppa enää kuin kelmiajoilta ja tuonpuoleisessa.
Otsikko:
Kirjoitti: winterforest - 24.07.2007 21:58:01
Itkin vaikka kuin monessa kohtaa. Ensin siinä kun Georgen korva on lähteny irti ja kun Fred sanoo, että nyt äiti ainaki erottaa ne toisistaan. Outoo sinänsä, kun ennen en oo kaksosista niin paljoo välittäny. Myös Godric's Hollow'ssa kun Harry ja Hermione on siellä haudalla niin pari kyyneltä tipahti.  Kaikkein eniten kumminkin Prince's talesta Harryn "kuolemaan" saakka. Tais pari kyyneltä kirjallekki tipahtaa. Oikeestaan koko Tylypahkan taistelun olin välillä silmät sumeena kyynelistä ja välillä taas ihan ilosena.
Otsikko:
Kirjoitti: amorito - 24.07.2007 22:05:06
Itkin surusta.

Fredin kuolema tuli jotenkin niin yllätyksenä, ja olin ihan oikeasti oppinut rakastamaan niitä kaksosia. <3 Nyt jälkeen päin on hassua miettiä sitä, oikeastaan olin jo lukiessani, siinä samalla kun itkin, vähän että "ohoh, olenpa liikuttunut, ihan kuin joku olisi oikeasti kuollut" :D Sellainen naamanvääristävä, kouristuksia sisältävä itkukohtaus. Voi Georgea.

Sitten, Harryn käyttäessä sitä kiveä, ja James, Lily, Remus ja Sirius tulivat Harryn luo ja se koko keskustelu, joka heidän viiden välillä käytiin. Se oli niin inhimillinen ja kaunis kohtaus, jotenkin se ei edes tuntunut olevan Potter-kirjasta.
Otsikko:
Kirjoitti: Lallu - 25.07.2007 00:15:37
Molemmista itkeskelin. En mä yleensä kirjoille itke, mutta nyt oli tippa linssissä varmaan viiden sivun välein. Ensimmäisen kerran tuli kyynel silmään siinä Dudleyn "I don´t think you´re a waste of space" kohassa ja siitä eteenpäin sitten tasaiseen tahtiin.

Siellä oli pari helmikohtaa mille nauroin itkemisen lomassa.  ;) Nyt en kyllä  muista, mitä siellä oli, mutta niitä oli (kuten tuo kaksosten heittämä holey läppä ja Harryn "OI! There´s a war going on here.")

Hyvä kirja <3

oiiiii ja se Lunan katto. <3 Sillekin mä itkin  :D
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: vesiheinikki - 25.07.2007 10:31:38
Ooh, kyllä itkin. Lopussa, en ole ihan varma missä kohdissa, mutta siitä se alkoi kun Fred, Tonks ja Lupin makasivat siellä salissa. Olen vieläkin vihainen Rowlingille että tappoi niin paljon ihmisiä/hahmoja.
R.I.P. Fred Weasley, Nymphadora Tonks(-Lupin), Remus Lupin
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Leeloo - 25.07.2007 13:11:26
En itkenyt.

Luulisi, että edes Kalkaroksen kuoleman kohdalla olisin alkanut pillittää kuin vesiputous, mutta ihan tyynenä pysyin. Ehkä nuo kuolemat eivät ole vielä "iskeneet," ja ne täytyy ymmärtää jotta voin itkeä. Silmäni kostuivat ainoastaan niissä kohdissa, missä kerrottiin Arianasta.

Viimeinen luku oli niin onnellinen, että olisin voinut itkeä. En ole oikeastaan koskaan itkenyt lukiessani Pottereita...

R.I.P. Severus, Alastor Vauhkomieli, Georgen korva, Fred Weasley, Dobby, Colin, Tonks, Lupin... [size=85](ja Voldy ja Bella... he varmaan palavat helvetissä, mutta saahan sitä ripatella. Hehee :D)[/size]
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Brenda - 25.07.2007 15:02:13
Ihme kylla, en itkenyt. Missaan kohdassa. Olin niin varma, etta itken heti kun olen saanut kirjan omiin kasiini ja lukiessani sita alusta loppuun, mutta ei... Monissa kohdissa olin jarkyttynyt, iloinen, surullinen, pettynyt, onnellinen, hammentynyt, koko tama tavallinen skaala, mutta en itkenyt edes kenenkaan kuoleman takia. Outoa, siis ihan todella outoa, itken aina lukiessani kaikkia ihania ficceja, katsoessani koskettavia kohtauksia telkkarista, aina kun siihen on vain jokin pienikin syy, mutta nyt ei mitaan. Tuntuu ihan tyhmalta olla itkematta kun olisi nain iso ja hyva syy siihen. Ihan jo se, etta tama oli viimeinen kirja. Ehkapa koen ja tajuan kaiken kunnolla vasta tyyliin viidennella lukukerralla, en vain voi uskoa, etten itkisi DH:n takia, ei ole mahdollista. Tunnen itseni ihan luonnonoikuksi jo senkin takia, etta suunnilleen kaikki muut ovat vuodattaneet kyyneleita paitsi mina, mutta eniten sen takia, etten vain voi tajuta, miksen itke! Olen niin hemmetin herkka kaikelle, ja aina kun ei olisi oikea aika/paikka itkea, tietenkin mina niin teen. Ja nyt kun olin todellakin varautunut itkemaan koko kirjan ajan, olin aivan varma tekevani niin, niin silloin ei mitaan, ei kertakaikkiaan mitaan...
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Scareda - 25.07.2007 16:03:50
En itkenyt

En vain osaa itkeä kirjoille. Ehkä olen kamalan surullinen, mutta oikeita kyyneleitä ei tule. Eniten suren Fredin, Remuksen ja Severuksen kuolemia, koska he kaikki olivat erittäin rakkaita hahmoja minulle. Odotin kovasti että viimeisessä luvussa olisi edes jotain Georgesta ja hänen surustaan ja muustakin Weasleyn perheen jäsenistä. Olisipa heidän elämästään selitetty edes ihan pikkuisen.

Ja Draco siellä King Crossilla poikansa ja vaimonsa kanssa. Se oli jotenkin niin surullista vaikkei pitäisi. Ei sitä osaa kuvitella.

Tietysti kirjassa on miljoona muutakin kohtaa. Look...at...me nyt esimerkiksi. Pitää varmaan lukea se kohta uudestaankin.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: willa - 25.07.2007 17:49:29
Itkin ilosta ja surusta ja siitä kun kirja loppui.

itkin aina kun joku tärkeä henkilö kirjassa kuoli, eniten itkin kun Fred, Remus ja Tonks kuolivat. Varsinkin Remuksen kuoleman takia itkin varmaan tunnin -.- se oli niin läheinen hahmo minulle.
Itkin myös vuolaasti siinä kohtaa missä Harry tapaa vanhempansa, Siriuksen ja Remuksen metsässä. Kalkaroksen kuolemalle en itkenyt lainkaan, vaikka hahmo oli yksi lemppareistani, en tiedä miksi . .

Itkin ilosta kun Remus sai vauvan, ihanaa :""D Remus oli niin onnellinen.

Lopuksi piti tietty itkeä sen takia kun kirja loppui, ei enää Pottereita, koskaan. Noin 7 vuotta kun on tullut elettyä sen kirjan mukana ja odotellu seuraavaa, ja nyt se sarja loppui kokonaan.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: semic - 26.07.2007 11:54:28
Itkin. Hyvin vuolaasti.

Voi, en ole koskaan itkenyt mitään kirjaa lukiessa niin paljon kuin tässä. Alussa kun Moody ja Hedwig kuolivat, niin itkin varmaan siksi kun se tuli jotenkin niin yhtäkkiä, vaikka no, osasihan jonkun kuolemaa odottaa muttei silti niin nopeasti. Ja sen jälkeen itkin ilosta ja surusta varmaan 100 sivua eteenpäin. Vaikkei ollut enää mitään surullista, en osannut lopettaa. Aina kun purskahdin itkemään niin muistan vain kuinka mietin, että tämä on viimeinen Potter. Ja sitten itkin vielä enemmän.

Suurimmat kyyneltulvat vuodatin kun Harry tajusi, että hänen on kuoltava. En pystynyt lukea eteenpäin, koska en nähnyt mitään kyynelteni takaa. Purskahdin kunnolla itkuun kun Lupin, Sirius, Lily ja James ilmaantuivat. Samoin purskahdin itkuun kun Harry esitti kuollutta ja kerrottiin joidenkin reaktioita siihen. Kirjan viimeisten rivien lukemiseen meni niin kauan aikaa, sillä itkin ja nauroin katketakseni Ronin hienolle letkautukselle siitä, miksi ihmiset tuijottivat heitä. "I'm extremely famous", paras juttu koko kirjassa.

En ole koskaan itkenyt niin paljoa kuin tässä kirjassa, kuten sanottu.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Bulla - 26.07.2007 14:26:17
Minen itkenyt. Ehkä se on itseasiassa vähän hassuakin, sillä olin täysin varma, että viimeistään kirjan lopussa parahdan itkuun tajutessani, että tämä todellakin oli viimeinen kirja.

Mutta sitten kun kirja oli loppu, myönnetään, olo kyllä tuntui tyhjältä, mutta jotenkin samalla tiesin, että se ON vain kirja. Se ei ole ihminen tai joku kertakäyttöinen asia. Voin aina palata takaisin Potterin maailmaan, eikä kirjasarjan loppuminen mielestäni tarkoita, että se on ohi.

-Bulla
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Selmartini - 26.07.2007 16:51:23
En itkenyt!

Mitä helv-ettiä?! Kysyn vain! Ajattelin koko ajan, että itken kun luen sitä. Ei, ei ainuttakaan kyyneltä tullut vuodatettua. Kerran meni aalto silmän yli. Siinä kohtaa kun Harry oli menossa sinne metsään ja Lily, James ja Siriusa oli sieä sen kanssa. Silloin meinasi itku tulla tai se oli lähimpänä. Kun Fred kuoli, en ajatellut yhtään mitään. Shokki on luultavasti vieläkin päällä.
Ehkä ei-itkeminen johtui siitä, että vaikka huippuhahmoja kuoli niin ei niiden kuolemaa kuvailtu. Esim Lupin ja Tonks. Sanottiin vain, että ne makasi suuren salin lattialla. Ei sitä tajua, että ne on kuollu. Mutta jos kaikki olisi kuvailtu, niin sitten minä itkisin vieläkin.

Halusin itkeä, mutta kun ei! DAMN ME!
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: -Anerya- - 26.07.2007 18:56:52
Itkin ainakin tunnin ja monta kertaa purskahdin uudelleen itkuun kun olin lukenut, että Remus ja Nymphadora kuolivat.. Tuntu vaan niin kauheelta että Teddy jäi ilman vanhempia ja Rem ja Tonks kuoli ku oli ollu vasta niin vähän aikaa naimisis ja melkee heti ku oli saanu Teddyn..

Ja Fredin kuolema.. Ei itkulla tässäkään rajaa..
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Juhos - 26.07.2007 19:20:35
Itkin vuolaasti, lähes koko kirjan ajan. Niin ilosta, surusta, jännityksestä kuin siitäkin, että tiesin kirjan lopun olevan koko ajan lähempänä.

Erityisen vuolaasti kyynelehdin jonkun hahmon kuollessa, kun Oljo vain mainittiinkin, Godricin notkossa ja kirjan lopun lähestyessä. Jouduin lukemaan muutaman viimeisen luvun ja epilogin useampaan kertaan, koska en ollut nähdä tekstiä nenäliinan takaa. ^^

Arvasin jo etukäteen itkeväni, mutta kirjan alussa, ainakaan ennen Billin ja Fleurin häitä, en vuodattanut yhtäkään kyyneltä ja ehdin olla jo huolissani, turhaan. Minulla on tapana kyynelehtiä tunne-elämyksistä jatkuvasti, jos jokin vaikuttaa minuun voi olla varma että tulen itkemään. Jollei heti niin sitten hieman myöhemmin.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Orene - 26.07.2007 20:35:35
Klikkasin vaihtoehtoa "Itkin kummastakin, ilosta ja surusta".

Kyyneleet silmissä oli monessakin kohtaa, mutta Prince's talen jälkeen itkin ihan kunnolla. En tiedä, se vain jotenkin kosketti niin paljon. Severus on aina ollut niin kiehtova ja kiinnostava hahmo ja nyt kun siitä ilmeni sitten herkempikin puoli niin kaikki sitten vaan loksahti ja.. niin, nyt olen koukussa Severukseen kaksi kertaa enemmän kuin aikaisemmin. Tuon luvun jälkeen oli pakosti pidettävä taukoa lukemisessa ja käydä sitä uudelleen ja uudelleen läpi mielessä. Itkeskelin Severuksen kohtaloa siinä varmaan tunnin verran. Ja hidas kun olen, minulta meni aika kauan tajuta niiden Sevin viimesten sanojen tarkoitus. Vielä en ole kunnollista selitystä löytänyt sille, miksi Lily otti Jamesin eikä Severusta. Sitäkin olen tässä jo muutaman tovin ehtinyt spekuloimaan.

En oikeastaan voi sanoa itkeneeni varsinaisesti ilosta, vaan pikemminkin se oli jotain liikutuksen tapaista. Siinä kun koko DA oli taas koossa ja valmiita taistelemaan niin pakostikin tuli tippa linssiin, samoin kun Harryn vanhemmat, Sirius ja Remus ilmaantui sinne siellä metsässä. Hitto, kun taikamaailmassa kaikki on mahdollista. Todella paljon kuolemia tuossa kirjassa oli. Fredin kuolemassa suretti se, mitä Georgelle tulisi tapahtumaan. Ja Remus ja Tonks.. Kyllä tässä kirjassa oli itkun aihetta kerrakseen.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Meleth - 26.07.2007 20:49:56
Itkin hieman, vähän kumpaakin.

Lupin ja Tonksin kuolemaa itkin hieman, koska heiltä jäi lapsi ilman vanhempia vähän kuin Harryltä. Säälin niin paljon sitä pientä lasta.
Sitten tuli tippa linssiin kun Voldemort tappoi Severuksen. Severus on ollut aina lempihahmoni ja sitten se sammakko vain tappoi hänet. Severus on ollut niin salaperäinen, ilkeä ja sarkastinen hahmo että väkisin tulee sellaista hyvis/pahista ikävä.

Ilon kyyneleet tulivat siitä kun Harry rökitti Voldemortin 6-0.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: titsku - 26.07.2007 23:22:08
Voi että, itkin vuolaasti läpi koko kirjan. En itkenyt pelkästään surullisissa kohdissa – kyyneleet valuivat myös onnellisissa tapahtumissa. Varsinkin viimeiset sata sivua olivat minun kohdalla pelkkää itkua, lukeminen piti lopettaa pariin otteeseen kun en meinannut kyyneliltäni nähdä tekstiä :’) Sitä kun rupesi tajuamaan, että tämä todellakin on se viimeinen kirja. Kun sitten olin kirjan lukenut ja laskenut sen käsistäni, oli mulla jotenkin kamalan tyhjä olo ja itketti vain enemmän.

Etenkin mua koskettivat kirjassa Prince’s Tale-luku, siinä lukeminen piti monesti keskeyttää koska itkin niin paljon. Ennen en Kalkaroksesta pahemmin pitänyt, mutta tuo luku toi hänestä aivan uudenlaisia puolia esiin. Muita koskettavia kohtia oli tietysti eri henkilöiden kuolemat, erityisesti Dobbyn kuolema tuntui pahalta. :C Järkytyin myös, kun luin, että Lupin ja Tonks olivat kuolleet.
Ja oli se epilogi kuinka siirappinen tahansa, vollotin kamalasti sitä lukiessani :’’)

Koko kirja oli vain niin koskettava että huhhuh, en vaan voinut selvitä siitä itkemättä.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Elfalas - 27.07.2007 09:12:44
En itkenyt. Olin jo valmiiksi varautunut siihen että puolet hahmoista lahdataan, eikä kukaan vainaja edes ollut minulle suuri yllätys. Loppuvaiheessa taas olin niin närkästynyt ällöstä epilogista, ettei huvittanut itkeä pelkästään sitä, että se on nyt loppu.

No, myönnetään, olin ihan vähällä vuodattaa pari pisaraa Seven muistolle.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sharo - 27.07.2007 09:39:50
Spoilaa. Tietysti.


No, tietenkin itkin! Neljä lempihahmoani kuolee (jäljellä enää Neville ja Punurmio), niin tuleehan siinä pakosti itku.
Kello oli tosiaan kolme yöllä kuin luin loput viisi lukua, ja minun täytyi lukea kolmeen kertaan Lupinin ja Tonksin kuolema, että tajusin, että niin oli käynyt - enkä sittenkään uskonut sitä. Itkin hysteerisesti viiteen asti tätä, ja kun aloin valittaa siitä äidilleni (joka minun pakottamanani lukee juuri nelosta), se vain sanoi "no, se nyt vaan on pelkkä kirjasarja". Mutta on vähän hankala olla samaa mieltä, kun 'pelkkä kirjasarja' on ollut niin suuri osa elämää melkein seitsemän vuotta!
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Lahtiska - 27.07.2007 09:45:26
Itkin surusta.

Minua vaan järkytti kamalasti Kalkaroksen... Anteeksi, Professori Kalkaroksen kuolema.
Kun se tapahtui niin en heti purskahtanut kyyneliin, vaan jotenkin se ajatus, että Severus on poissa
kolahti vasta kun Harry oli hänen muistoissaan (ilmeisesti Ajatusseulassa?).
Siitä itkin sitten koko kirjan loppuu ja kun sain kirjan pois käsistäni ulvahdin ja itkin monta tuntia..(Tai siltä se tuntui)
En vaan pysty sulattamaan sitä, että (mielestäni) yksi parhaista hahmoisa kuoli.
Vähän sama kuin Siriuksen kuoleman kanssa, mutta kun luin kohdan jossa Sirius kuoli niin minua oli jo spoilattu ja tiesin mitä
tulisi tapahtumaan, joten itkin jo muutaman sivua ennekuin Bellatrix tappoi Siriuksen.

Fred Weasleyn kuolema järkytti minua myös. En ehkä itkenyt sille, mutta tunnen suurta ahdistusta asian takia.
Myös Lupinin kuolema aiheuttaa ahdistusta. Viimeinen Kelmi.

 :'(

R.I.P.
Severus Snape
Remus Lupin
Fred Weasley


Surullisista tunnelmista,
Lahtiska~
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Delphine - 27.07.2007 12:32:34
Itkin surusta, ja myös liikutuksesta Prince's tale-luvun lopussa, kun Severus paljastui olleen sittenkin Dumbledoren puolella (/hyväksi), ja oli rakastanut Lilyä niin kovasti...

[size=85]Look...at...me...[/size]  
Apua, alan kohta itkeä uudestaan.

Muissa kohdissa en itkenyt, Doran, Remuksen ja Fredin kuolemat ohitettiin niin nopeasti, etten meinannut edes tajuta niitä.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sype - 27.07.2007 13:48:26
Itkin kummastakin, ilosta ja surusta.

En ole koskaan ikinä itkenyt näin paljon kirjaa lukiessani. Yleensä en itke kirjoista, mutta nyt itkin kyllä useampaan otteeseen aika vuolaasti. ^^"

Kaikista eniten itkin Dobbyn kuolemalle, sekä Harryn "kuolemalle", koska luulin, että hän kuoli. Hedwigin kuolema sai myös kyyneleet silmiini. Itkin myös Oljolle ja muille kotitontuille kun he hyökkäsivät. O_o Syytän kellonaikaa ja sitä, että olin juuri itkenyt silmät päästäni Harryn "kuolemalle". Minusta tuo kohtaus oli ihana. Liikutuin jostain syystä hyvinkin paljon.

Itseasiassa hämmästyin kuinka paljon itkin Dobbyn kuolemaa. Minusta se oli hyvin kirjoitettu, enkä osannut aavistaa sitä ollenkaan. Remuksen, Tonksin ja Fredin kuolemat tapahtuivat jotenkin kovin nopeasti. Pidin heidän hahmoistaan paljon, mutta en kerennyt heti sisäistämään heidän kuolemiaan. Severuksen kuoleman aavistin heti, kun selvisi, että hän on Voldemortin kanssa Rääkyvässä Röttelössä. En siis järkyttynyt siitä kovinkaan paljon.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: pasdequatre - 27.07.2007 23:58:34
Nyyhkäisin, hiukan, pari kertaa. Siinä kohdassa tietysti kun Harry kyselee "Does it hurt?", ja siinä kohdassa kun Dobby kuolee, ja taisinpa olla hieman liikuttunut myös Hedwigin kuollessa heti kirjan alussa. Lisäksi minuun sattui jostain syystä kovasti se kohta kun kolmikko joutui pakenemaan ja Oljo ei tiennyt sitä ja oletettavasti jäi innoissaan laittamaan heille täydellistä päivällistä... Oljo parka  :(  Ja ai juu, tosiaan se Lunan katto....

Fredin kuolemasta en edes kauheasti järkyttynyt. Jotenkin olin niin varma että joku Weasley lähtee, ja pelkäsin niin paljon mm. Ronin puolesta, että Fred oli melkein helpotus  :'( , yrittäkää ymmärtää.

Ei nyt onnenitku, mutta melkoinen "Ou jess"- säväri tuli siinä kun Molly lähti taistoon Bellan kanssa, ja voitti. Samoin Nevillen urheus oli upeaa.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: cheri - 28.07.2007 15:21:49
Itkin hieman... Sen takia kun Dobby kuoli mutta muita kuolemia ei oltu kerrottu tarpeeksi hienosti että olisin itkenyt... :D
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Corpsepile - 28.07.2007 18:05:38
En itkenyt.
Toki kirja oli surullinen ja tunteita herättävä, mutta jotenkaan ei silti mikään saavuttanut pistettä, jossa minä ryhdyn itkemään. Kalkaroksen menneisyys hipaisi aika läheltä, mutta en itkenyt silloinkaan. Monen kohdan takia tuli yöllä tuijoteltua seinää, mutta yhden yhtään kyyneltä en itkenyt.

Vaikka kirja olisi kyllä kyyneleet ansainnut. ^^
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Memlei - 28.07.2007 21:08:36
Itkin hieman, vähän kumpaakin.

Itse asiassa yllätyin, kuinka vähän loppujen lopuksi itkin; ainoastaan pari hassua kyyneltä aivan lopussa, epilogia lukiessa. Se todennäköisesti johtui siitä, että oli jotenkin... absurdia ajatella noita kaikkia niin paljon myöhemmin elämässään - kaikki jotenkin väärissä kengissä, mikään ei tuntunut loksahtavan paikalleen ja silti loksahti. Kaikki oli jotenkin muuttunut liikaa, se vanha tuttu velhomaailma ei enää ollut Harryn ja kumppanien käsissä, Tylypahkaa kansoittivat jo uudet oppilaat ja - en tiedä, tuntui vain, että "meidän" Pottereiden nykyaika oli epilogissa jo vanhaa, unohdettua aikaa. Surullista, mutta samalla myös jollakin omituisella tavalla mukavaa.

Jotenkin ontto olo. Tosin ei yhtään niin ontto kuin kutosen lopussa. Dumbledoren kuolema oli siis lopultakin se, jota itkin eniten, vaikka spoilaannuinkin siitä jo ennen lukemista. Siriustakin itkin enemmän kuin tätä, hassua.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Violetu - 29.07.2007 12:32:29
Äänestin "Itkin ilosta ja surusta".
Ihan koko kirjan ajan en kuitenkaan itkenyt, mutta ei kai sekään ihan kauheaa liioittelua olisi.

Ihan ensimmäiseksi itkin ilosta ja liikutuksesta Dudleyn hyvästeille.
Hedwigin ja vauhkomielen kuolemat tuntuivat menevän vähän ohi, mutta itkin kuitenkin Hagridin kuoleman pelossa, ja puoliksi itkin, puoliksi nauroin sille Georgen Holy-jutulle.
Kreachers talessa taisin itkeä myös liikutuksesta, ja Ronin lähdölle itkin.
Godrics Hollown hautausmaakohtaukselle itkin ensimmäistä kertaa oikeasti "ääneen".
Ronin paluussa oli iloitkujen paikka, ja sitten melkein heti perään Dobbyn kuolemalle itkin surusta. Siinä kohdin itkin myös, kun Harry kaiversi Dobbyn hautakiveen.
Ilosta tirautin ehkä pari kyyneltä, kun Remus kertoi Teddystä ja pyysi Harrya kummiksi. Tämän jälkeen taisi olla pisin "kuiva kausi" koko kirjan aikana.

Sitten kun loppua kohti mentiin, itkin melkein koko ajan, alkaen siitä, että Percy palasi. Ja sitten Fredin kuolema, toinen asia, jolle itkin "ääneen". Remukselle ja Tonksille itkin, mutta sitä voi olla vähän vaikeaa erotella.
Ja sitten ultimaalinen itkukohtaus kun Harry sai tietää "tehtävänsä". Se tuntui jotenkin Dumbledoren "petokselta" ja jo se sai minut itkemään, ja sitten vielä kaikki Harryn ajatukset ja tuntemukset ja kaiken huippuna "I'm dying" ja "Does it hurt?", joissa aloin taas itkeä "ääneen".
Ja sen kappaleen lopulle vasta itkinkin...
Sen jälkeen oikeastaan itketti lähinnä siksi, että sitä alkoi vihdoin tajuamaan, että kirja on viimeinen.

// Ja ehkä puoli tuntia kirjan loppumisen jälkeen aloin taas kyynelehtiä, kun tajusin, että kaikki kelmit ovat kuolleet. :'(

Ja vieläkin vaan itkettää kaikki :'( jäi niin tyhjä olo.

//Ja viimeyönä itkin Severukselle, vaikka olin saanut kirjan loppuun suunnilleen vuorokausi sitten.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Lemon - 29.07.2007 19:04:28
Vastasin Itkin hieman, vähän kumpaakin.

Ensimäisen kerran puoliksi itkin ja nauroin, kun Dudley ei vihannutkaan Harrya. Ja siinä kun Harry tajusi sen kylmän teen siellä oven ulkopuolella olleenkin ystävällinen ele. Se oli jotenkin niin surullisen onnellsista. Alkaa ihan itkettää, kun pelkästään ajattelen asiaa..

Hedwigin ja Vauhkomielen kuolemat eivät mua sinänsä itkettäneet. (Meinasivat kylläkin.) Iso pala niiden kohdalla oli vain kurkussa. Georgen menetetty korva oli mulle kamala shokki. Ja siinä kohdassa itkin hieman.

Seuraavan kerran itkin vasta siinä kun Dobby kuoli. Dobby oli jotenkin niin ihanan sympaattinen, kun kuoli pelastaessaan Harrya. Hänen viimeiset sanansa avasivat silmistäni kaikki hanat ja sitten kun Harry itse kaivoi sen haudan itkin vieläkin enemmän. Dobbyn hautakirjoitus oli viimeinen pisara. Se oli niin kaunis.

Severuksen kuolemalle en kauheammin itkeskellyt. Tosin sen viimeiset sanat olivat todella surulliset ja pystynyt lukemaan Prince's Talea laskematta vähän väliä kirjaa alas. Severus ja Lily iskivät kuin salama kirkkaalta taivaalta. Jotenkin se oli kuitenkin niin hassua, kun arvasin kirjasta niin paljon etukäteen. Tämä oli jotenkin niin käsittämätöntä, mutta kävi kyllä muun tarinan kanssa hyvin yhteen. Kuitenkin mua hämäsi hirveästi se kuinka Severus kohteli Harrya Tylypahkassa. Jos se kerran rakasti Lilyä niin paljon, miksi se ei sitten näyttänyt sitä kertaakaan Harrylle? Ehkä siihen oli omat syynsä, mutta kuitenkin..

Siinä kohdassa itkin kaikista eniten, kun Harry jätti Weasleyt Suureen Saliin suremaan Frediä ja käveli kohti kuolemaansa. Kun hän suuteli sieppiä ja kuiskasi "I am about to die." Se oli jotain niin surullista. "'I didn't want you to die,' Harry said. These words came without his volition. 'Any of you. I'm sorry -'" Tossa kohtaa mun oli pakko laskea kirja käsistä ja vain itkeä. Lopulta sain jotenkin itseni ryhdistäytymään ja lukemaan luvun loppuun, jonka musta tuntui kamalalta. Kysyin itseltäni, että tämäkö se nyt oli. Mitä nyt tapahtuu. Harrykin kuoli ja nyt Voldemort saa maailman haltuunsa ja kaikki hyvä lähtee. Itkin ja vuolaasti. Seuraavaa lukua lukiessani tajusin, että Harry ei kuollutkaan ja itkin ilosta.

Lopun kirjaa pärjäsin isommitta kyyneleittä.Viimeisessä luvussa tosin meinasin alkaa itkeä siinä kohdassa kun Harry puhui Severuksesta Albukselle, mutten kuitenkaan alkanut.

-Lemon
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: jeennii - 29.07.2007 21:01:27
itkin ihan hirveesti sille Here lies Dobby. A free Elf. ja sille ku sen harryn ja ginnyn yhen lapsen toinen nimi o severus aww
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Lumen - 29.07.2007 23:27:51
Deathly Hallows on surullisin kirja, jonka olen lukenut. Olen aikaisemmin itkenyt vain yhden kirjan takia, enkä silloinkaan läheskään yhtä paljon kuin nyt. En ehkä ole lukenut tarpeeksi itkettäviä kirjoja, mutta silti Hallows on mielestäni poikkeuksellisen surullinen, en osaa kuvitella muita kirjoja jotka pääsisivät lähellekään. HP:ssa hahmojen kanssa on kasvanut, sivullisemmatkin hahmot tuntuvat tutuilta. Heidän kuolemansa on melkein kuin oikeiden, olemassa olevien ihmisten kuolema. Minulle ainakin.

Alastor Villisilmä Vauhkomieli on yksi lempihahmoistani Pottereissa, joten heti alkuun tuli paha kolaus ja itku, mutta se ei kestänyt kauaa. Dobbyn kuoleman ei jostain syystä surettanut minua ollenkaan, tuntui vain tyhjältä. Kuolema tietysti järkytti, samalla tavoin kuin Rufuksen kuolema, mutta ei saanut itkemään. Fred Weasleyn kuolema ei myöskään minua surettanut kyyneliin. Kuitenkin jälkeenpäin itkin vähän, kun ajattelin että Georgen ”paras kaveri”, hänen toinen puoliskonsa, on nyt kuollut. Ei voi kuvitella, miltä se hänestä tuntuu.

Sain hirveän itkukohtauksen kun kerrottiin, että Remus ja Tonks makasivat kuolleiden joukossa. En ole edes koskaan pitänyt kummastakaan hahmosta kovin paljoa, Tonksista en varsinkaan, mutta silti he olivat tärkeitä, tajusin että pidin heistä enemmän kuin olin ymmärtänyt. Surullisimmaksi heidän kuolemansa tekee se, että Teddy jäi ilman vanhempia. Ajattelin sitä ja itkua tuli sen verran paljon että jouduin lopettamaan lukemisen ja kokoamaan itseäni. Vieläkin mielestäni tuo on surullisin kohta kirjassa, ja surullisuutta vain vahvistaa se että heidän kuolemansa ei tapahtunut mitenkään dramaattisesti, vaan Harry näkee heidät jo kuolleina.(-pohjustuksena Tonks menossa Remuksen perään kun kuuli ettei tätä ollut näkynyt… kamalaa.) Harmi ettei sama epädramaattisuus toiminut, kun kerrottiin Colin Creeveyn kuolleen. Vaikka silti itkin, koska pieni kannettiin saliin. Ihana hahmo jonka kuolema tuntuu hirveän epäreilulta ja täysin tarpeettomalta. Mutta monia muitakin tärkeitä on voinut Rowlingin mielessä kuolla, kai, koska eihän kaikkia loogisesti mitenkään olisi voinut mainita.(?) Parempi ettei mainita, nämäkin kolhaisivat ihan tarpeeksi.

Kun Harry oli menossa kohti kuolemaansa ja Remus, Lily & ja muut olivat hänen tukeneen, itketti hirveästi. Ginny puhumassa maassa makaavalle tytölle kasvatti surua osaltaan. Sitä lukiessa tulivat mieleen henkilökohtaiset tunteet ja ajatukset: mitä jos itse menettäisin poikaystäväni, tai mitä jos tietäisin kuolevani mutta en voisi kertoa hänelle.

Viimeisin ja suurin suru tuli Severuksen kohdalla. Hänen kuolemaansa osasin odottaa, joten se ei vielä saanut itkemään paljoa. Mutta kun käytiin katsomassa Kalkaroksen muistoja ja hänen rakkautensa Lilyyn selvisi, itkin hirveästi ja samalla tunsin ihailua Severusta kohtaan, ja tunnen. Lilyn ja Harryn silmien samanlaisuus sivalsi jostain syystä tosi syvästi. Tämäkään ei kuitenkaan vielä ollut se, missä sorruin, vaan breakdown tuli vasta lopussa: itkin älyttömästi sille, että Harry oli antanut toisen poikansa nimeksi: ”Albus Severus.” En osaa arvioida, mikä tässä asiassa liikutti niin paljon, mutta ei tunteita tarvitsekaan analysoida. Itkin sekä surusta että ilosta.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Unohtumaton - 30.07.2007 02:58:25
Itkin ilosta ja surusta

Ensimmäinen kirja, jonka aikana itkin kunnolla. Ja luultavasti enismmäinen kirja, jonka sain lukea ilman häiriötekijöitä. Alussa tuntui ihan kauhealta lukea, kun Harry menetti Hedwigin. Siitä pöölöstä on muodostunut niin mukava kuva päähän, että sen kuolema oli oikeasti surullista. Georgen korva lähinnä järkytti, mutta Fredin kuolema olikin sitten jo jotain täysin odottamatonta. Vastahan se oli siellä Percyn kanssa ja sitten yhtäkkiä tapahtuu jotain sellaista. Tämän jälkeen oli vain harvoja kohtia, joissa kyyneleet pysyttelivät poissa. Se, että Severus oli kaiken tämän jälkeen kuitenkin hyvien puolella, oli minulle jonkinmoinen yllätys. Itse hahmon kuolemalle en itkenyt, mutta että Severus oli rakastanut Lilyä kaikki nämä vuodet...

Sitten kun mainittiin, että Harryn on kuoltava. Ei hemmetti, itkin todellakin pitkään tälle ennen kuin edes luin eteenpäin. Ja Harryn rohkeus ja uhrautuvaisuus. Kun Harry seisoi siinä Voldemorin edessä, en oikeasti enää edes halunnut lukea eteenpäin. Mutta pakotin itseni jatkamaan ja viimeisessä lauseessa ...and everything was gone. Tässä vaiheessa taisin olla vähän vihainenkin, ainakin Rowlingille ja Dumbledorelle. Ensinnäkin, miten Rowling voi olla niin tyhmä, että menee tappamaan Harryn ja miksi Dumbledore vain oli niin... no salaperäinen. Itkin ja muistan hokeneeni "Miksi, miksi, miksi?"

Seuraava luku tuli luettua vähän huolimattomasti, sillä taisin itkeä ja nauraa onnesta. Harry ei kuollutkaan. Millään muulla ei ollutkaan enää niin väliä (täytyy lukea se kirja uudestaan, niin saa vähän paremman käsityksen siitä lopusta). Nauroin myös eräälle tietylle loitsulle ja tälle: "...pointing at the Snape-shaped hole in the window. Tuosta sai niin selvän mielikuvan, että aijai. Ja kun jostain syystä H/D kuuluu lempiparituksiini, en voinut olla nauramatta, kun Draco Malfoy tulee ja sanoo olevansa hyvien puolella. Niin ja kun Harry hänet pelastaa...

Eli tuli naurettua, itkettyä onnesta, itkettyä surusta ja vähän raivottuakin.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: pihlajanmarja - 30.07.2007 10:50:52
En itkenyt. Sen jälkeen kun olin lukenut kohdan, jossa Fred kuoli, tuli kauhea pala kurkkuun ja se pala pysyi siellä melkein koko loppukirjan ajan. En kuitenkaan itkenyt...
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sha - 30.07.2007 10:59:57
En muista missä kohdassa tuli ensimmäisen kerran itkettyä, mutta eniten minua kosketti se kohta, kun Harry meni Kiellettyyn metsään vanhempiensa ja Siriuksen ja Remuksen kanssa. Myös Severuksen kohtalon takia tuli hieman itkettyä. Ei tosin paljon, ja selvisin tästä kirjasta paljon kuivimmin silmin kuin edellisestä.

// edit. Niin ja Tonksin ja Remuksen kuolema oli myös surullinen, vaikka se ohitettiinkin aika nopeasti.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Dazz - 30.07.2007 13:34:31
Itkin, itkin ja itkin.

Fredin kuollessa en osannut itkeä. Vasta kun olin lukenut kunnolla sen että Remus ja Tonks olivat kuolleet, eivätkä vain nukkumassa, vollotin kello viisi viime yönä. Kun harry oli menossa kuolemaan, itkin kamalasti ja olin todella surullinen.. En kestänyt ajatusta että harryn pitäisi lopuksi tappaa itsensä, ja uskoin että rowling olisi valmis kirjoittamaan sellaisen lopun. Olin ihan varma että Harry kuolee. (Onneks EI kuollu)

Rest in peace. Oli ihanaa että Lily, James, sirius ja lupin tulivat lopussa. Rakastin kohtaa missä harry mietti sattuuko kuolema.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: dong - 30.07.2007 20:25:42
Tulihan sitä itkeä tirautettua, surusta. Se kohta, jossa Harry palaa Kalkaroksen muistoista ja kävelee sinne metsään - snihv! Vaikka minulla pyörikin jossain tuolla mielen perukoilla sellainen "ei Harry voi kuolla, Rowling taas vaan huijaa" -tunne, niin itkin silti, sillä hetken aikaa vaikuttikin siltä, että mikään ei voisi Harrya pelastaa. Muutenkin se koko The Forest Again -luku oli hirmu surullisesti kirjoitettu, Harryn juttelut vanhempiensa, Siriuksen ja Remuksen kanssa olivat niin tuskaa että. :< Harryn kysyessä, että sattuuko kuolema, meinasin viskata jo koko kirjan ikkunasta ulos, en vain halunnut lukea mitään niin surullista.

Vaikka itkinkin, niin olin hämmästynyt siitä, kuinka vähän sitä loppujenlopuksi tuli kyyneliä vuodatettua. Luulin, että vollottaisin vesiputouksen lailla jo pelkästään siksi, että kyseessä oli viimeinen kirja, mutta ei. Feeniksin kiltaakin lukiessa tuli itkettyä enemmän, kun Sirius kuoli.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Fairy tale - 30.07.2007 22:32:22
Haikealta tuntui monessakin kohtaa. Mikään muu Potter-kirja ei ole saanut minua kyyneliin. Nyt olin aivan varma, että Harry kävelee kohti omaa kuolemaansa. Itkin, kun hän "katseli" Dumbledoren ja Kalkaroksen keskustelua hänestä itsestään. Hän tajuaa, että hänen tehtävänsä on kuolla. Ja sitten muutama sivu eteenpäin kun hän kävelee metsässä ja pyytää äitiään pysymään rinnallaan.

Ja sitten huomaa itkeneensä turhaan, koska koko kuolema ja uhrautuminen olikin vain... no... feikkiä.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: hitunen - 31.07.2007 16:31:45
Voi, voi. Minä itkin kuin pieni vesiputous läpi koko kirjan, eikä se ole sinäänsä mikään ihme, sillä minä itken melkein aina, kun luen jotain vähänkin koskettavampaa. Eniten kyynelehdin ehkä Severuksen kuollessa, mutta kyllä Dobbynkin kuolema oli hyvin koskettava. Myös Prince's Talen aikana itkin, mutta silloin jopa hieman iloin vuoksi, sillä tuntui hyvältä saada tietää, että Severus olikin koko ajan ollut Albuksen puolella.

Nyt taas melkein kyyneleet valuvat silmistä, kun muistelen noita koskettavia tapahtumia...
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: oliver - 31.07.2007 17:22:14
Mulla silmät vuotaa tästäkin kun luen näitä juttuja.

Muttajoo, viimeiset pari lukua -hyvä että sain edes sanoista selvää. Surusta kai lähinnä, loppu varsinkin meni niin hysteerisenä että itkin yksin vessassa vaikka kuinka kauan sen jälkeen.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: raato - 31.07.2007 17:29:33
en itkenyt.

Nauroin jotenkin ihan älyttömissä kohdissa ja rakastuin palavasti uudelleen Severukseen ja Dracoon.

Jotenkin koko kirjan vaan oli niin epätodellinen ja hekumallinen, suorastaan juhlallinen olo, ettei siinä paljon itkettänyt. Ja lisäksi olin paikkapaikoin liian kiireinen ärsyyntymään Harry -SANKARISTA ja siitä kuinka naisia vihataan, että senkin takia jäi itkemiset väliin.

Mutta, liian epätodellinen olo oli suurin syy. Ei sitä usko et potterit loppu. ;)
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sierra - 31.07.2007 19:02:09
Itkin siinä kohtaa, kun Harry tajuaa, että hänen pitäis kuolla. Onneks ei sitten tarvinnutkaan.
Ja kun Severus pyytää Harrya katsoon silmiinsä.
Kaikkein surullisin kohta oli varmaan: "And everything was gone." Tai ei ehkä ihan surullisin...
Itkin ilosta siinä just kun Harry oli peitonnut Voldemortin, se oli niin ihana<3
Pelkäsin lukea eteenpäin siitäkohtaa kun Harry vaan kävelee suoraan Voldemortin luokse.
Ainiin, vollotin kun vesiputous kun Harry pyysi äitiään olemaan vierellään.
Ja "Here lies Dobby. A free Elf." Pala nous kurkkuun.
Nauroin kans aika paljon, ihan surullisissakin kohdissa rupes vaan hekottaan. En tiiä mikä on syynä siihen, ehkä sitä vaan järkyttyy. Nauroin aluks kun Fred kuoli ja nauru muuttu vähän ajan päästä itkuksi.
Tässä olis viellä pari kohtaa missä itkin ihan kunnolla, surusta:
"Does it hurt?" "I am about to die."
Melkein aloin itkemään kun Hagrid toi Harrya käsivarillaan linnaan ja Harryn ystävät huusi Harrya eikä Harry voinut vastata.
Ja kun Narcissa kysyi Harrylta, että onko Draco linnassa, ja Harry kuiskas "Yes."
Nauroin ihan kamalasti kun ajattelin Kalkaroksenmuotoista reikää. Niinkun monet onkin tässä sanonut: sen voi kuvitella, TOSI hyvin.
Siinä varmaan suurin osa, mitkä tulee nyt mieleen...
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: September - 01.08.2007 13:22:37
Itkin ilosta ja surusta.

Ensin vuodatin kyyneleitä Dobbyn takia. Se oli jotenkin niin tunteellista koko homma, Dobbyn uhrautuminen jotenkin otti koville ja ei sille itkulle kyllä mahtanut mitään. Itkin siinäkin kohdassa kun Dobby haudattiin ja Harry itse kaivoi haudan ja teki sen hautakivenkin siihen. Se tekstikin "Here lies Dobby, a free Elf" sai minut itkemään... Minä vain tykkäsin Dobbystä niin hirmuisesti.

Ennen tätä Dobbya meinasin itkeä Hedwigiä. Se oli niin surullista, tykkäsin Hedwigistä ihan älyttömästi vaikkei se mikään päähenkilö sillä tavalla ollutkaan. Ja sitten kun Harry vielä karjui Hagridia kääntymään ja pelastamaan sen... kyllä pala juuttui kurkkuun ja silmä kulma kostui, muttei niin paljon kuin Dobbyn kanssa.

Fredin kuolema meni minulta tavallaan ohi, mutta sitäkin itkin sitten lopulta kun tajusin sen. Fred oli minulle tärkeämpi kuin George, jos niin nyt voi sanoa. Fredissä oli se joku juttu josta pidin, sellainen hassuttelija ja muutenkin... Weasleyt vaan on niin ihania kerta kaikkiaan.

Ja sitten no en kyllä Percyn takia itkenyt, mutta oli jotenkin kauhean tunteellista kun se ilmestyi kirjaan ja rupesi haukkumaan itseään ja liittyi jengiin. Tunteellista, kyllä vain.

Itkin Severustakin. Olen koko elämäni (jaa? No ainakin suuren osan sitä) inhonnut Severusta. Nyt sanon sitä jo Severukseksi! Jotenkin opin pitämään siitä sen muisto-kohtauksen aikana ja silloin kun Sev kuoli. Se oli kaunis kohta, vaikka Nagini purikin sitä kaulaan saamari, ei kukaan saisi minusta kuolla niin karmealla tavalla vaikka nimi olisin Severus Kalkaros/Snape. Ja Harry kun vielä meni sen luokse ja Sev oli siinä maassa ja antoi ne muistonsa ja katsoi Harryä viimeisen kerran silmiin, tai periaatteessa Lilyn se varmaan niissä silmissä näki tai niin sen voi varmasti ymmärtää. Sev on jotenkin niin ristiriitainen, kaikki kuusi kirjaa olen sitä inhonnut ja nyt kun selvisi että Dumbledorehan oikein ruinasi sitä tappamaan itsensä Dracon puolesta (?) ja rakasti Lilyä ja suojeli sitä viimeiseen asti Voldemortilta, pyysi sitä säästämään Lilyn... voi Sev raukka.

Ja Remus! Lempihahmoni, rakastan Remusta ihan älyttömästi ja periaatteessa siinä on jotain mikä vetoaa minuun jollain tapaa. Otti koville kun se kuoli, mutta lohdutus oli suuri että se pääsi Siriuksen ja Jamesin luokse. Tosin Teddy-parka jäi vailla opettavaista ja viisasta isää, ja äitiä mutta Tonks onkin minusta ollut aina jotenkin irrallinen hahmo ja en ole siitä koskaan pitänyt. Olihan ne varmaan hyvä pari ja olisivat olleet hienot vanhemmat. Koville otti Remuksen kohtalo, mutta itkua ei kyllä kauheasti päässyt. Ehkä se juuri johtui siitä, että sillä oli hieno elämä ja se jatkaisi sitä jossakin muualla.

Suurin itku pääsi viimeisen sadan sivun kohdalla, kun tajusin että joku joka on niin iso osa elämääni päättyy kohta. Että tämän kirjan jälkeen ei enää ole mitään varsinaista odottamista, suomennos tietty muttei se ole sama asia, vaan että Harry ja kumppanit nyt elää onnellisina yhdessä ja Voldemortista ei huolen häivää.

Minua kyllä ärsytti tuo kirjan viimeinen "Nineteen years later"-kappale. Ihan typerä lopetus, tuntui jotenkin hätäisesti väännetyltä ja ne lasten nimetkin... voi Luoja sentään, Hugo ja Rose ja Albus Severus... James ja Lily nimet ymmrrän, mutten noita muita. Tosin tarvitseeko niitä ymmärtää, eivät ne niin iso juttu ole. Olisi kyllä ollut kiva kun joku lapsista olisi ollut Sirius. (Liittyypä tämäkin taas aiheeseen)

Suurin poru kyllä pääsi siinä kohdassa, jossa Harry "kuoli"/pääsi Dumbledoren puheille vikaa kertaa/menetti tajuntansa ja näki Siriuksen, Remuksen ja vanhempansa. Siellä ne odottivat Harryä ylpeinä ja iloisina. Ja Sirius siinä taitaa sanoa jotain siihen suuntaan että, "Ei se satu, se tuntuu siltä kuin menisi nukkumaan pitkän päivän jälkeen" tms. Yhyy, voi itkun määrää... se oli niin kaunista ja ihanaa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin. Päästiimpä Voldemortista ainakin.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: retsu - 01.08.2007 14:40:37
Olen niin herkkis, että tulihan sitä itkettyä nytkin. Niin ilosta, surusta kuin muutenkin.

Dobby. Niin hieno ja mahtava hahmo. Dobbyn uhrautuminen, kuolema. Se oli koskettavaa. Dobbyn kuolema tuntui niin epäuskottavalta, kuka vaan nyt voi kuolla, mutta miten Dobby? Eiei. Dobbyn hautakivikin, Here lies Dobby, a free Elf, se oli niin surullista.

Oljo. Oli kovin suloista, kun Oljon asenne muuttui, kun se rupesikin pitämään Harrysta. Ja kun ne tontut siellä lopussa hyökkäsivät, Oljo etunenässä. Se oli suloista.

Severus. Mulla on viha-rakkaussuhde Severukseen. Oli kuitenkin kamalaa kun se kuoli. Itkutus sentään. Ja Sevin muistot. Oi. Se kanssa oli niin koskettavaa. Iloista ja surullista ja niin koskettavaa.

Kun Fred kuoli, en niin kauhesti itkenyt, mutta kun muut surivat häntä, alkoi itkettää enemmän. George. Voi pientä. Surullista. Niin, ja sitä ennen Percykin tuli takaisin, ja se oli tietysti kovin ihanaa, mutta sitten meni Fred kuolemaan. Voi parkoja.

Voldemort kuoli, ja kaikki oli ohi. En tiedä, kai minä odotin sisimmässäni Voldun voittavan tai jotain, mutta Voldemortin kuollessa kuitenkin itketti. Se oli vaan naps ja poks ja se kuoli. Ei siinä niin kuulunut käydä.

Remus ja Tonkskin kuolivat, ja jättivät Teddynsä yksin. Sekin nosti kyyneleet silmiin, mutta se ein tuntunut silloin niin pahalle.

Dracopieni. Oi. Dracon pelastuessakin itketti kovin. Onneksi se ei kuollut.

AK oli toiminut uskollisesti koko vuoden. Ja kun Harry, Ron ja Hermione tulivat Tylypahkaan, he olivat heti valmiina taistelemaan mukana. Se heidän lojaaliutensa oli myöskin tosi liikuttavaa. Neville varsinkin oli todella mahtava.


Eniten itkin kirjan jälkeen. Kaikki tapahtumat ja mielikuvat oli sellaisena sekamelskana päässä, että ne kai purkautuivat vaan itkemällä. Kaikista hahmoista on ajan kuluessa tullut tosi rakkaita, ja kun tää kaikki päättyy, on jäljellä vaan kauhea tyhjyys. Kun kirja on kuitenkin luettu ja tapahtumia on jo ehtinyt käsitellä, voi taas ruveta nauttimaan mahtavasta tarinasta ja mahtavista hahmoista.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sun Lee - 02.08.2007 09:05:44
En itkenyt ihan niin paljon kuin olisin voinut kuvitella. Odotin, että itkisin vuolaasti koko kirjan ajan, kun henkilöitä kuolisi, mutta en itkenyt kuin ihan muutamassa kohtaa. Ensinnäkin itkin siinä, kun Harry meni vanhempiensa haudalle Hermionen kanssa. Se oli todella koskettavasti kirjoitettu. Sen lisäksi itkin Dobbyn hautajaisissa. Harryn ajatukset Dobbysta oli niin surullisia. En koskaan edes pitänyt Dobbysta, mutta jotenkin sen kuolema kosketti :(

Itkin myös lopussa... aika paljon. Siinä, kun Harry jutteli Siriukselle, Lilylle, Jamesille ja Lupinille ja pyysi Lupinilta anteeksi. Se oli niin aww... itketti :/ Sitten itkin siinä, kun Harry näki niitä ruumiita joka puolella. Se oli surullista.

En tainnut oikeastaan muualla kohtaa itkeä. Edes Kalkaroksen kuolema ei itkettänyt. En koskaan pitänyt koko miehestä. Lopussa aloin kyllä harmitella, että miksi Kalkaros kuoli, kun Harry kerrankin sai tietää hänestä totuuden.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Arte - 02.08.2007 12:53:53
Itkin ilosta ja surusta.

Olen hirveän herkkä itkemään, joten kaikki tunteet yleensä purkautuu itkuna.

Itkin
~Hedwigin kuolessa,
~Hagridin kohdalla alussa, kun en tiennyt, kuoliko hän vai ei,
~Mad-Eye:n kuollessa,
~silloin, kun Harry ja Ginny suuteli (=ilon kyyneleitä, sain viimeeksi kuutosta lukiessani H/G-faniuden),
~hieman myös Kreacher:in tarinan kohdalla,
~silloin, kun Ron lähti,
~tietysti Fredin, Remuksen ja Doran kuollessa (=piti keskeyttää lukeminen, että sain rauhotettua itseni),
~suurin piirtein koko The Prince's tale-chapter:in aikana, en vain voinut uskoa, että Sevvie oikeasti rakasti Lilyä, kauhean surullista..,
~The Forest Again-chapter:in lähes läpi.

Ja varmaan jotain muutakin, mutta nuo jäivät elävästi mieleen. Ihana kirja, ei kait tässä muuta voi sanoa.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Angelina - 02.08.2007 13:17:21
Vastasin että itkin surusta. No, niinhän minä tein.
Fredin kuolema sai minut itkemään kuin vesiputous.
Eihän se voinut olla totta, yhtäkkiä jälleen yksi kirjasarjan ihanimmista hahmoista oli poissa. Ei vaan mahtunut tajuntaan, ei.

Sitten, en muista tarkkaa vaihetta koska aloin kyynelehtiä, mutta itkin myös Kalkaroksen takia. Se olikin hyvä, se olikin Dumbledoren puolella, juuri niinkuin olin ajatellut/toivonut.
"One of them was a Slyterin and he was probably the bravest man I ever know."

Nyt on tyhjä olo. Alan luultavasti itkeä kohta sitäkin. Ei oikein pysty vieläkään ymmärtään, että se on todella ohi nyt.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sunday - 03.08.2007 01:01:57
Itkin vuolaasti koko kirjan ajan oli vastaukseni. Enhän minä tietenkään ihan koko aikaa itkenyt, mutta aika usein minä muistutin vesiputousta kuitenkin kirjaa lukiessani. Itkin siis todella paljon, olen herkkis ja itken todella helposti kirjojen ja leffojen aikana. Nämä ei sitten ole mitenkään järjellisessä järjestyksessä, kunhan vain jotenkin heitelty kaikki itkujutut sekavasti tähän. x)

Ensimmäisen kerran taisin itkeä sitä Hedwigin kuolemaa vähän - mutta pianhan se nyyhkyttäminen siitä lisääntyi, kun Mad-Eye kuoli. Vauhkomieli ei ollut sellainen hahmo, johon osasin samaistua, hän ei oikeastaan ollut niin paljoa esillä, että olisi saanut hirveästi syvyyttä, mutta minä pidin hänestä. Hän oli mukava hahmo kaiken "karskiutensa" keskellä, tykkäsin hänen käytöksestään. "ALITUINEN VALPPAUS!" kuvaa häntä niin hyvin - ja minua rupeaa melkein aina itkettämään, kun mietin tuota lausetta. Moody yksinkertaisesti oli niin... no, sellainen vahva ja rosoinen, ja sen kuolema sekä järkytti että itketti. Hedwig oli siinä mielessä kovin surullinen, että se oli sentään Harryn ainoa ystävä Dyrsleyilla. Mutta kyllä minua Villisilmän kuolema enemmän itketti.

Dobbyn kuolema sai minut itkemään vielä pahemmin kuin Vauhkomieli. En minä edes pitänyt Dobbysta niin paljoa, kuin Mad-Eyesta, mutta sen kuolemaa käsittelevä teksti oli niin uskomattoman liikuttavaa, että en kyennyt olemaan pillittämättä. Ja olihan se Dobby loppujen lopuksi suloinen ja mukava hahmo myöskin. Se, kun Dobby pelasti Harryn ja muut, ja sitten kuoli, oli vain niin epäoikeudenmukaista ja surullista. Se hautakiven teksti oli todella kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan, ja kun Harry sen itse siihen teki... no, minusta se oli vain tosi koskettavaa. Itkin sen lukemisen jälkeen vielä varmaan puoli tuntia, enkä pystynyt keskittymään kirjaan ennen kuin sain rauhoitettua itseni.

Oljo... aww. Minä suorastaan vihasin sitä tonttua ennen tätä kirjaa. Sirius, rakkain hahmoni koko kirjasarjasta, kuoli tuon otuksen petoksen vuoksi. Mutta kun Oljo-raukka kertoi tarinansa, minäkin vihdoin säälin häntä. Ja se auttoi minua paremmin ymmärtämään, miksi hän oli tehnyt ne asiat, mitä oli, ja miksi hän käyttäytyi niin. Kun Oljo sitten muuttui, minä liikutuin niin paljon sen ystävällisyydestä ja suloisuudesta, että taas kerran puhkesin kyyneliin. :D Oljo oli vain jollain tavalla liikuttava ja hellyyttävä. Kun hän innostui niin paljon siitä medaljongista ja lopussa marssi se kaulassaan avuksi muiden kotitonttujen johtajana, oli kovin itkettävää myös.

Sitten, toiseksi itkettävin kuolema oli Fredin kuolema. Itkin niin paljon, ensin Fred nauroi ja puhui, ja seuraavaksi hän olikin kuollut. Ja minä rakastin kaksosia, pelkäsinkin, että toinen heistä kuolisi ja toinen joutuisi elämään ilman häntä. Kaksoset jotenkin... kuuluivat yhteen, enkä minä nyt tarkoita tätä mitenkään romanttisesti. Erottamattomat, he tekivät kaiken yhdessä ja täydensivät toisiaan, minusta oli kovin julmaa jättää toinen elämään ilman toista tämän kuoltua. Se oli varmasti kova paikka Georgelle, eikä hän siitä koskaan yli päässytkään. Lapsensa nimesi Frediksi, jotenkin vaikka se oli minusta suloista, siitä tuli mieleen, että hän etsi edelleen veljensä korviketta.

Kaikkein eniten itkin kuitenkin, niin vähälle huomiolle kuin se jäikin, sille, kun Remus kuoli. Minä toivoin ja rukoilin, että Remus jäisi henkiin sen jälkeen, kun Pettigrew kuoli, viimeisenä kelmeistä. Olihan se toisaalta ihan kaunis ajatus, että kaikki kelmit olivat nyt poissa, mutta jotenkin... äh. Olisin halunnut, että Teddyllä olisi ollut isä, olisin halunnut, että Remus olisi ollut Harryn "isähahmona" nyt kun kaikki muut olivat kuolleet. Olisin halunnut lukea siitä, miten ihmissusien asema parani velhoyhteiskunnassa ja Remuksesta tuli arvostettu ja ihailtu. Hän ei vain olisi saanut kuolla, ei, Remus oli niin ihana <3. Sitä paitsi minusta se kuolema oli vain turha, kun se muutenkin ohitettiin suunnilleen olankohautuksella... ._.

Itkin myös siinä, kun Harry oli kukistanut Voldemortin. En ilosta enkä surusta, se vain jotenkin oli suuri... no, tunnekuohu, että se kaikki olikin ohi. Noin vain. Taistelu ohi ja näin, Voldemort oli kukistettu ja kuollut. Niin paljon uhreja se vaati. Jotenkin minulle tuli sellainen omituinen olo. Kaikki oli nyt päättynyt, kaikki meni niin kuin pitikin. Harry kukisti vihdoinkin sen velhon, joka oli aiheuttanut hänelle ja monelle muulle niin paljon pahaa. Ja kun se tapahtui niin äkkiä, en ollut ehtinyt valmistautua jotenkin, se vain itketti. :D

Ja se Snapen tarina. ;__; "After all this time?" -- "Always." <3 Minä itse asiassa itkin jo siinä kohtaa, kun Sev kuoli, vaikka en tiennytkään hänen "hyvyydestään" mitään. Ja sitten kun vielä paljastui, että hän rakasti Lilyä, mutta Lily ottikin Jamesin, ja silti hän yritti kaikin mahdollisin tavoin suojella tätä... Voih. :< Olin ihan tippa linssissä koko sen ajan, kun luin niistä Kalkaroksen muistoista, ja kyyneleet häiritsi aina välillä pahasti lukemista. :D Minusta olisi kyllä ollut vielä liikuttavampaa, jos Kalkaros olisi välittänyt myös Harrysta tämän itsensä takia - edes ihan pikkuisen. Ai niin, ja itketti minua kyllä sekin, että Dumbledore, joka oli ollut lempihahmoni ekasta kirjasta lähtien (tosin kolmoskirjan jälkeen hän joutui antamaan ykköspaikalla tilaa myös Siriukselle), ei tuntunut välittävän Harrysta. Ei se niin olisi saanut mennä, kamalaa. Olin ihan järkyttynyt siinä kohtaa.

Ja sitten siitä eteenpäin itkinkin oikeastaan koko ajan, Harryn puolesta. Minä olen aina pitänyt Harrysta kovasti, ja tämän kirjan jälkeen hän on ehdottomasti lempihahmoni Siriuksen kanssa, ja minusta se oli niin väärin, että hän joutuisi kuolemaan. Että D oli valehdellut hänelle, teeskennellyt välittävänsä, vaikka oli koko ajan suunnitellut vain Harryn tapattamista. Minusta se oli todella hirveää, ja samalla niin kaunista, Harryn ajatukset olivat jotain sellaista, mihin pystyi kovin helposti samaistumaan. Se oli kovin kaunista luettavaa, vaikkakin samalla se ahdisti minua, sillä pelkäsin, että Harry, joka oli koko elämänsä kärsinyt ja menettänyt rakkaitaan, joutuisi nyt kävelemään omaan kuolemaansa. Dumbledoren petos tuntui niin epäoikeudenmukaiselta.

Ja se, kun Molly haastoi Bellatrixin taisteluun. "NOT MY DAUGHTER, YOU BITCH!" oli todella liikuttavasti sanottu kaikessa yksinkertaisuudessaan. Äidinrakkaus on tosiaan hyvin voimakasta. :) Ronin lähtö Harryn ja Hermionen luota itketti myöskin, ja se, kun Ron & Hermione suutelivat. Eikä suinkaan siksi, että se olisi ollut niin suloista ja ihanaa, vaan siksi, että minua raivostutti. Ne kaksi ovat kauhein pari, jonka voin edes kuvitella, joten tuntui se kyllä kammottavalta, että ne idiootit siinä tilanteessa päättivät suudella. x_x Yök.

Ja joo, voisin näin tiivistettynä sanoa, että itkin nonstoppina koko kirjan loppuosan ajan, ja välillä tuli noita lisää itkettäviä juttuja, joista olen selittänyt. Olen varma, että unohdin paaaaljon itkukohtia, mutta muokkailen niitä tänne sitten myöhemmin. :D
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: sokerijuurikas - 03.08.2007 17:01:31
tuota en itkenyt muussa kuin fredin kuoleman kohalla. se oli niin lkhseiugsudigyusadfydaislfvfiyd......!!!!
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Lontoo - 03.08.2007 20:34:17
Minun vaihtoehtoni oli Itkin vuolaasti koko kirjan ajan. En ollut kyynelissä koko aikaa tietenkään, mutta useamman hallitsemattoman itkukohtauksen sain ja nyyhkytin hyvin paljon muutenkin.

Ensimmäiset itkut irrotti Hedwigin ja Mad-Eyen kuolema.

Ensimmäinen suurempi itku puolestaan tuli Dobbyn kuolemasta. Sen jälkeen itkin pitkälle hautajaisten jälkeen, kun muistin että Dobby on kuollut.

Seuraavan suuremman itkukohtauksen aiheutti Fredin kuolema. Se on minulle edelleen yksi suuri ei, enkä hyväksy sitä. En ikinä.

Tästä seuraava itkukohtaus alkoi The Prince's Talesta ja jatkui loppuun asti.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: hahana - 04.08.2007 15:42:16
Itkin surusta, ilosta yleensä nauran. : )

Aluksi itkin melkeen siinä kun Dudley niin kauniisti ilmoitti, ettei Harry ole hänen mielestään tilan hukkaa. : D Aww, ei vois enempää oottaakkaan diddipsiltä. Ja Siinä ku Moody kuoli, tuli siinäki vähän tippa linssiin, vaikka se kyllä tuli niin nopiaa jotenki, ei ehtiny ajatella.

Eniten itkin oikeasti ehkä Kreacherin tarinassa<3
Se oli ehkä koskettavin asia koko kirjassa, sellasia ihania itkuja ja välillä naurua sekaan, oli paras kappale koko kirjassa. Ja sitten Kreacher oli niin ihana kun se sai sen Reguluksen korun takasin, ku se siivoili ja laittoi ruokaa ja oli niin ihana. Eikö siinä kans mainittu jotain että sen korvakarvat olivat puhtaan valkoiset. aww<3 Ja sitte nauroin aika paljon sille ku se hakkas mundungusta : DDD

 Ja lopussa kans itkin melekin yhtä paljon sille, ku Harry kutsui isänsä, äitinsä, Siriuksen ja Remuksen kun se käveli sinne metsään.

Niin ja tottakai myös kun Harry ja Hermy olivat hautausmaalla Dumbledoren ja Harryn sukulaisten luona.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Elindar - 04.08.2007 22:50:14
Itkin, mutta kunnolla oikeastaan vasta ihan kirjan loppupuolella. Vuolaimmin minut sai itkemään kohtaus, jossa Harry toi sillä kivellä takaisin vanhempansa, Lupinin ja Siriuksen lähtiessään viimein kohtaamaan Voldemortia. Tunnelma oli niiin lopun alkua enteilevä ja surullinen ja haikea ja kaikkea, pidin siitä kohdasta kyllä ihan mielettömästi, ja siksi varmaan itkinkin niin kovasti. Siinä vaiheessa olin vielä ihan varma, Harry tulee heittämään veivinsä.
Ja no, tuosta eteenpäin oli sellaista epämääräistä kyynelehtimistä loppuun saakka. :'D Niin ilosta kuin surustakin.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Porpentina - 05.08.2007 14:11:37
Mie olin jo ehtinyt miettiä, että enkö minä enää eläydy kirjoihin yhtä voimakkaasti kuin ennen, kun Moodyn kuolema ei hirveästi aiheuttanut tuntemuksia, vaikka kyseessä olikin yksi suosikkihenkilöistäni. Vaan eipä huolta, tuli kyllä itkettyä ihan kiitettävästi kirjan loppupuolella ja varsinkin nyt jälkeenpäin. Ensimmäinen kohta, joka sai kyyneleet silmiin, oli Dobbyn hautakivi. Here lies Dobby, the Free Elf. Awww ja nyyhky sentään.

Loppukirjan ajalta muistot ovat aika hämäriä, koska olin jokseenkin shokissa koko ajan ja ahmin aivan liian paljon kertalukemalla. Jossain vaiheessa muistan itkeneeni aika vuolaasti lukemisen aikana, mutta en ole varma, mikä kohtaus se oli. Ehkä se, kun Harry tajusi, että hänen on kuoltava. Se oli pahuksen hyvin kirjoitettu kohtaus kokonaisuudessaan, siihen oli helppo eläytyä. Ja minäkin huomasin pitäväni nuori herra Potterista koko ajan enemmän ja enemmän kirjan aikana.

Severuksen kuolemaa taisin parkua vasta kirjan loputtua. Tärisin koko kirjan ajan siitä pelosta, että julma Joanne antaa Severuksen kuolla. Huoleni siitä, etten enää kokisi kirjan tapahtumia niin voimakkaasti, karisi viimeistään siinä vaiheessa, kun löysin itseni itkemästä vessan lattialta kohtuullisen hillittömästi. Tuntui tolkuttoman pahalta ajatella Severusta, Remusta ja Tonksia. Viis siitä, että olen muka aikuinen ihminen ja kaikkea. Mutta että vessan lattialla? Hämmennyin vähän itsekin.

Joanne onnistui tappamaan melkein kaikki suosikkihahmoni. Ei koskaan käynyt mielessäkään, että todellakin kaikki minulle tärkeimmät hahmot voisivat kuolla. Severus, Remus, Tonks. Ah miten julmaa, mutta omalla tavallaan käsittämättömän kaunista. Taitaa tulla vielä itkeskeltyä jatkossakin...

Edit: Ai niin, tuo edellinen viesti palautti mieleeni sen itkeskelykohtauksen. Se oli juuri tuo, jossa Harryn vanhemmat, Sirius ja Remus kävelivät hänen kanssaan kohti Harryn oletettua kuolemaa. Siinä kohdassa oli vaikea jatkaa lukemista, kun silmät olivat niin sumeina. Kaunista, kaunista.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Wilwarin - 07.08.2007 11:26:33
Itkin hieman, vähän kumpaakin.

Sen siitä saa kun lukee viimeiset kuusi lukua silloin, kun takana on 19 tunnin valvottu putki... Edellisen kerran itkin tuossa alkukesästä riparilla, ja sitä ennen kuudennella luokalla, eli itken aika harvoin. Mutta nyt ei voinut mitään, kyyneleet valui ja paperinenäliinoja kului. : )

Itkin vasta lopussa, kun Fred kuoli, ja kun Remus ja Tonks kuoli... Törkeää, että mainittiin vain ikään kuin sivumennen, että heidän ruumiinsa olivat lattialla jne, olisi kai heidän kuolemastaan voinut kertoa enemmän, miten he kuolivat ja miksi, mainittiin vain että Tonks lähti vauhdilla etsimään Remusta, ja seuraavassa hetkessä ne on kuolleet, kumpikin! Edes Teddyn takia olisi voitu kertoa enemmän! (sivumennen, pojasta olisi voitu kertoa enemmän. Kasvoiko hän Andromedan luona?)

Dobby suretti myös, rohkea hahmo, rakastettava. Kun kotitontut liittyivät taisteluun, Kreacher johdossa Reguluksen riipus kaulassa, kyynel karkasi siinnäkin.

Melkeinpä täydellisen murtumisen aiheutti yksi kysymys: "Does it hurt?" Niiiin surullista. Ja kun James (vai kuka, täydellinen muistikatko, ja kirja on yläkerrassa, ei voi tarkistaa) lupasi, että he olisivat Harryn mukana loppuun asti - niin kaunista. Ihanaa. Padot murtuivat. (;
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Invisiblegirl - 07.08.2007 11:32:51
[OFF] Wilwarin, Rowling kertoi että Teddy kasvoi Andromeran luona.[/OFF]
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sakura - 07.08.2007 15:26:31
No, en. Mä itken erittäin harvoin minkään kirjan tai elokuvan aikana, joten tämäkään ei ollut mikään yllätys. Tunnekylmä olen tai jotakin, kai.

Ainoa läheltä piti -tilanne oli Fredin kuolema eikä sekään kovin pahasti. Enemmänkin mua raivostutti, ja loppujen lopuksi päädyin vain epäuskoiseen nauruun ja valitusryöppyyn lähimmälle mahdolliselle henkilölle, joka onnekseen oli jo lukenut kyseisen kirjan. Severuksen historia mua vähän säälitti, ei varsinaisesti itkettänyt, ja Oljon tarinat Reguluksesta aiheuttivat tietynlaisen omituisen riemukkaan kuristavan tunteen, josta yksi kolmasosa oli ahdistusta, toinen mielenkiintoa ja loput jotakin ihan muuta. Harryn melkein-kuolema puolestaan vain huvitti samoin kuin hänen vanhempiensa ynnä muiden "haamujen" ilmestyminen ja se haahuilu siellä välimaailmassa tai missä lie Dumbledoren kanssa

Yksi tuttu sanoi, että kaiken muun lisäksi Albus Severuskin Harryn pojan nimenä aiheutti itkukohtauksen. Kullakin tyylinsä ^^
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Adaira - 07.08.2007 19:06:33
Itkin joka ainoan kuoleman kohdalla. Erityisen paljon Snapen, Remuksen ja Tonksin kuolemien kohdalla. Fredin kuolema oli järkytys, onneksi olimme kaverini mökillä kaukana vanhemmistani ja perheestäni joten sain itkeä rauhassa koko kirjan läpi.

Oljon kertomukset Regulugsesta saivat palan nousemaan kurkkuun mutta onnistuin hillitsemään itseni. Miten pystyin vihaamaan Oljoa?
Dobby raukka, surku siinä tuli. Niin kiltti ja avulias tonttu.  :'(

Lopussa kyyneleet valuivat kun Harry, kelmit ja lilly olivat yhdessä. Koskettavaa (en pysty uskomaan että juuri kirjoitin tuon.)

Joten suorin sanoin: Itkin sekä ilosta että surusta.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: TheodoreBagwell - 07.08.2007 19:28:31
Itkin, kun Harry sai tietää, että hänen täytyy kuolla. Vaikka tiesin koko ajan sisimmässäni, että kyllä Harry vielä jotenkin siitä selviäisi, itkin silti todella vuolaasti.

Itkin kun Harry näki Ginnyn matkalla Kiellettyyn metsään. Vasta DH:n aikana opin pitämään Ginnysta Harryn tyttöystävänä ja ajattelin siinä vaiheessa että ei se voi nyt vielä loppua.

Itkin kun hän näki Jamesin, Lilyn, Siriuksen ja Remuksen. Varsinkin Sirius kosketti jotenkin syvälle sydämeeni, Harry kun viimein pääsi puhumaan kummisetänsä kanssa, kun se jo Feeniksin Killan lopussa sitä niin lujasti tahtoi. Myös Harryn anteeksipyyntö Lupinille oli niin koskettava.

Itkin kun Harry 'kuoli'. Se oli jotenki niin shokeeraava, sillä odotin koko ajan, että nyt joku hyppää Harryn ja Voldemortin väliin ja ottaa kirouksen itseensä, mutta kun niin ei käynytkään niin olin ihan shokissa.

En itkenyt Fredin kuollessa, enemmän vain järkytyin ja tuijotin kirjaa suu auki. Jotenkin tuntui omituiselta ajatella, että Weasleyn kaksosia ei olisi enää kuin yksi (ja kun tykkäsin Fredistä vielä enemmän kuin Georgesta). Lupinin ja Tonksinkin kuolema tuli vähän puun takaa, enkä ehtinyt juuri alkaa suremaan sitä, sillä oli kiire jatkamaan lukemista.

Ja kyllä meinas tulla tippa linssiin kun luin ne viimeset sivut. Dracon näkeminen King's Crossilla poikansa kanssa oli niin hellyyttävää, hymyilin kyyneleet silmissä.

Itkettävä kirja kaiken kaikkiaan.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: toyhto - 07.08.2007 23:16:15
Yhden kerran lukemisen aikana taisivat vedet tulla silmiin, mutta en nyt millään enää pysty muistamaan, mikä kohta se oli *naur* Taisi olla jossain siellä lopputaistelujen aikana, mutta ei kuitenkaan aivan Harryn "lähdenpä tästä kuolemaan" -ajatusten luona.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Mielenmaltti - 08.08.2007 12:09:50
Itkin ensimmäisen kerran jo silloin, kun luin omistuskirjoituksen kirjakaupasta kotiin kiirehtiessäni. Minusta on niin ihanaa, että Rowling muisti siinä lukijoitaan.

Sitten kirjaa lukiessa oli tippa linssissä milloin missäkin kohdassa. Ehkä eniten itketti tieto siitä, että kirjoja ei tule enää lisää, kun Harry on kuitenkin ollut osa elämääni jo ikuisuuden.

Eniten itkin Severuksen takia. Olin kyllä henkisesti valmistautunut siihen, että hän kuolee, mutta oli se silti kauheaa. Ja sitten ne muistot! Itkin ihan käsittämättömän paljon sitäkin, että Sev oli sittenkin hyvä, koska uskoin jotenkin, että Rowling on kuitenkin tehnyt hänestä pahiksen. Olin tosi helpottunut, kun asia ei ollutkaan niin. Muistoja lukiessa tuntui hirveän pahalta Severuksen puolesta, kun se oli niin pitkään Lilya rakastanut ja menetti sen vielä Jamesille (en voi sietää Jamesia)... Ja sitten se "Look at me." jonka se sanoi Harrylle juuri ennen kuolemaa.

Sitten tietysti Remus ja Tonks. Miksi ihmeessä nekin piti tappaa?
Ja Fred. Ja Moody. Ja Dobby... Minustakin oli kauheaa, kun osa kuolemista vain tuli sillä tavalla ohi mennen mainituiksi. Olisi kai Remuksellekin voinut antaa kunnollisen kuolinkohtauksen. Ettei koko homma olisi tullut ilmi siten, että Harry vain näkee Remuksen ja Tonksin ruumiit.

Ja tietysti Harryn "kuolema". Silmät oli koko sen luvun ajan sumeina. Lilyn, Jamesin, Siriuksen ja Remuksen ilmestyminen siihen oli niin täydellistä. Todella nerokas ratkaisu Rowlingilta! Muistan ajatelleeni epäuskoisena, että eihän Harry voi kuolla. Kertaakaan en ollut edes harkinnut sellaista mahdollisuutta, joten se tuli yllätyksenä.

Sekin itketti, että Ron ja Hermione vihdoin päätyivät yhteen. Pidän heistä todella paljon pariskuntana, he sopivat jotenkin tosi mainiosti yhteen.

Harryn vierailu vanhempiensa haudalla aiheutti nyyhkytystä myös, se hetki oli jotenkin niin kaunis. Jouluaattoillan hämärä.

Lopussa itketti eriyisen paljon Albus Severus Harryn pojan nimenä. (Vaikka olenkin ihan varma, että Severus itse olisi vihannut ajatusta, jos olisi tiennyt ;) )

Kaiken kaikkiaan itkin siis melkeinpä läpi koko kirjan, sekä ilosta että surusta.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Spookie - 09.08.2007 16:30:02
Itkin sekä ilosta että surusta, PALJON. Itken muutenkin kohtalaisen helposti kirjoja lukiessani, ja Potterit ovat minulle niin tärkeitä, ettei itkemiseltä voinut viimeistä kirjaa lukiessa mitenkään välttyä.

Severuksen kuolema oli kamalan itkettävä kohta, sillä tyyppi on ollut lempihahmoni Pottereissa siitä asti, kun ensimmäisen kerran avasin Viisasten kivi -kirjan. Myös se kohta, jossa Harry vieraili Severuksen muistoissa, oli todella koskettava ja samalla myös ihana - itkin melkein koko ajan, kun luin kyseistä lukua kirjasta.

Myös se itketti, että Ron ja Hermione vihdoin päätyivät yhteen. Sitähän tässä on odotettu jo pitkän aikaa, ja nyt kun vihdoin tapahtui, niin ilon kyyneleiltä ei yksinkertaisesti voinut välttyä.

Minuakin itketti se, että Harry antoi pojalleen nimeksi Albus Severus. Ja koko kirjan itkettävin kohta oli minun mielestäni se, kun Harry kertoi pojalleen, että Severus oli rohkein mies, jonka hän oli koskaan tuntenut. <3
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Nynaeve - 10.08.2007 13:19:48
Lähinnä itkin surusta. Porasin kuin vesiputous, kun Dobby haudattiin. Pahimmat itkut taisi aiheuttaa Remuksen kuolema, mikä oli kirjasarjojen surullisin tapahtuma mulle. Itkin myös Prince's Talen ajan melkein kokonaan, jotkut kohdat oli vaan niin sykähdyttäviä. Samoin itkin, kun Harry kertoi Severuksen olleen rohkein tuntemansa mies.

// "- right after you'd had your son... Remus, I'm sorry-"
"I'm sorry too", said Lupin. "Sorry I will never know him... but he will know why I died and I hope he will understand. I was trying to make a world which he could live a happier life."


- The Forest Again, p. 561

Huutoitkua.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: pikkuinen - 10.08.2007 16:55:38
Itken ihan kaamalan helposti, joten olin yhtä Niagaran putousta koko kirjan läpi. Itkin Harryn vieraillessa äitinsä ja isänsä haudalla, Dobbyn kuollessa, Georgen menetettyä korvansa (For the first time since Harry had known him, Fred seemed to be lost for words), Fredin ojentaessa kätensä Percylle, Snapen kuollessa, Harryn katsellessa niitä Snapen muistoja, Harryn lähtiessä kuolemaan ja hänen vanhempiensa + muiden palatessa sen kiven kautta. Viimeisen kerran itkin kohdassa "One of them was a Slytherin and he was probably the bravest man I ever knew", mutta sekin itku vaihtui pian yliäänekkääksi kikatukseksi, kun Ron sanoi "Don't let it worry you. It's me. I'm extremely famous.".

Pahiten koko kirjan aikana itkin Fredin kuollessa. En voinut kuin sulkea kirjan kyyneleiden virratessa, nousta istumaan sängylleni ja alkaa nyyhkyttää. Tärisin, itkin ja yritin olla purskahtamatta kiljumaan, etten herättäisi muita katsomaan, mikä oli vikana. Itken nytkin. Fred ja George olivat lempihahmoni, ja Rowling oli aivan liian julma tappaessaan toisen heistä. Tonksin ja Remuksenkin kuolema meni ihan ohi, koska tärisin vieläkin ihan horkassa Fredin takia. Luulin jo saaneeni itkuni taukoamaan, ja sitten kerrottiinkin Fredin ruumiin ympärille kokoontuneesta porukasta. Tä on niin epäreilua, en voi elää ilman Frediä.
 Jos Rowling murhataan lähiaikoina, älkää paljastako meikäläistä poliisille. T_T
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Tällipajun kosto - 12.08.2007 18:34:49
En itkenyt. Olen sen verran tunteeton ihminen. En muista olenko koskaan itkenyt kirjaa lukiessa tai elokuvaa katsellessa. Severuksen kuoleman kohdalla meinasi tulla tippa linssiin, mutta ei sittenkään. Mielestäni ni oli ainoa oikea loppu Severukselle, sori nyt vaan. Alussa suretti kovin Alastorin kuolema. Kirjan luettuani tuli vähän outo olo. Ei kylläkään itkuinen, pikemminkin angstinen.
R.I.P vaan kaikille kuolleille, etenkin Seville. Voin vain itkeä näni virtuaalisesti  :'( ...
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Revel - 13.08.2007 14:39:55
Lähellä piti -tilanteita oli miljoonia, varsinkin se, missä kuvattiin Fredin reaktiota tyypin huomattua, että George on menettänyt korvansa. Varsinaisia kyyneleitä kirjan sivuille tippui kuitenkin vain Fredin kuollessa. Kuten joku aiemmin mainitsikin, on aina ollut puhe 'Fredistä ja Georgesta', ja nyt... nyt on vain George. Ehei, en varmana sisäistä enkä hyväksy enkä usko sitä ikinä.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: maiza - 14.08.2007 00:52:27
Mä en oikeastaan itkeny kovasti mutta pari kyyneltä tuli kyllä.
Ensimmäisenä siksi ku Hedwig kuoli ja toiseksi... Severus. Ei varmaan tarvitse muuta sanoa.
Severus.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Cora - 14.08.2007 17:08:41
Itkin.
En ole sellaista tyyppiä, joka itkee helposti kirjaa lukiessa, mutta DH:ta lukiessa en voinut itkemättä. Ensimmäisen kerran itkin, kun Harry meni vanhempiensa haudalle. Se oli kaunista.

Itkin lähes koko sen luvun ajan, jossa Harry ajatteli, että nyt hänen pitää mennä kuolemaan ja kun hän tapasi vanhempansa, Siriuksen ja Remuksen. Se oli äärimmäisen koskettavaa. Kun pysäytin lukemisen hetkeksi, että taas näkisin taas jotain, niin heti seuraava lause sai taas itkemään, ettei taas nähnyt mitään.

En osannut itkeä minkään hahmon kuolemaa. Kaikki kuolemat olivat niin äkkiä ohitse, etten aina ymmärtänyt mitä oli tapahtunut, enkä pystynyt itkemään, olin vain järkyttynyt.
Upea kirja.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Taki - 17.08.2007 04:25:16
Itkin kyllä ihan liikaa 8D Ei niinkään ilosta tai surusta. Sanoisin, että enimmäkseen liikutuksesta.

Asioita, joille muistan itkeneeni (näitä on varmaan muitakin, ja tässä on ihan sekaisin ihania ja kamalia asioita):

 Dudleyn 'I don't think you're a waste of space'.
 Oljon ja Harryn parantuneet välit.
 Dobbyn kuolema ja varsinkin Harryn ajatukset ja teot sen jälkeen, siis se 'Free elf'-kirjoitus ja silleen. :'/
 Koko Kalkaroksen tarina.
 Colinin kuolema </3 :'( Toisaalta olin siihen osannut varautua (jostain ihmeen syystä ainoa asia, josta olin spoilaantunut, oli se, että Colin kuolisi puolustaessaan Tylypahkaa), mutta ei se silti estänyt suremasta. Colin oli vaan mulle rakkain niistä pienemmässä roolissa olevista sivuhahmoista, ja niin viaton.
 Harryn rohkeus ylipäätään, ja Harryn ajatukset ennen sitä kun hän luulee kuolevansa.
 Se Harryn ja Dumbledoren kohtaaminen siellä jossain tuonpuoleisessa, jolloin Dumbledorekin itkee.
 Epilogissa Harryn sanat Kalkaroksesta, ja Albus Severuksen nimi.

 Toisaalta en osannut juurikaan surra Hedwigiä, enkä edes Frediä???!, joka sentään on kuulunut suosikkihahmoihini. Ehkä hänen kuolemansa uppoaa tajuntaan vasta joskus myöhemmin.
Otsikko:
Kirjoitti: hobby - 18.08.2007 13:47:41
Itkin. Paljon. Surusta.

Villisilmän kuolema oli kamala. Itkin ihan hulluttomasti. Ja kun kuvittelin, etten voisi enää itkeä enempää, totta kai Fredinkin täytyy mennä kuolemaan, ja itken entistä enemmän.

Ja Dobby! Voi elämä. Ei pieni Dobby ole tehnyt kenellekään mitään pahaa!

Mutta ehkä eniten itketti ja suretti Severuksen kuolema, se oli jotenkin niin... julmaa. Raakaa, hirveää.

Ja kun olin selvinnyt noista hirveistä kuolemista, totta kai tuon lopun pitää olla niin hettipaskaa, että sekin poruttaa. Yh, eikö yhtään slashisempaa ja parempaa loppua Row voinut kirjoittaa? Hitto.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Zarya - 19.08.2007 20:25:57
En tainnut, paitsi että joudun niistämään nenääni Fredin kuollessa ja Severuksen tarinalle. No okei, okei, saatoin minä hieman. Mutta vain hieman. Ehkä.
Ja lasketaanko vihasta? minun kun teki mieli kuristaa Dumbledore siitä mitä se teki Severukselle, niin kai se sitten oli jotain raivon/surun/sälin sekaista tyrskähtelyä.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Annie Black - 23.08.2007 20:53:35
Kyllä itkin. Itkin surusta kun Fred kuoli, ja kun tuli selville, että Remus oli myös kuollut *sniff* sekä kun Harry lähti sinne Kiellettyyn Metsään. Mieliala vain oli sellainen, tuossa viimeisessä, etten voinut olla itkemättä. Itkin ilosta, kun Remus tuli Billin ja Fleurin kotiin ilmoittamaan heidän poikavauvansa syntymästä. :> Itkin muuten myös kohdassa, jossa James, Lily, Remus ja Sirius olivat siellä Harryn kanssa.

Lainaus käyttäjältä: "Wilwarin"
Itkin vasta lopussa, kun Fred kuoli, ja kun Remus ja Tonks kuoli... Törkeää, että mainittiin vain ikään kuin sivumennen, että heidän ruumiinsa olivat lattialla jne, olisi kai heidän kuolemastaan voinut kertoa enemmän, miten he kuolivat ja miksi, mainittiin vain että Tonks lähti vauhdilla etsimään Remusta, ja seuraavassa hetkessä ne on kuolleet, kumpikin! Edes Teddyn takia olisi voitu kertoa enemmän!

Tässä olen täysin samaa mieltä!!
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Citzie - 25.08.2007 19:11:37
Kyllä itkin. Ensimmäisen kerran taisi kyyneliä tulla kun Fred kuoli, vaikken erityisemmin ko. hahmoon ollut kiintynytkään. Georgen puolesta lähinnä itketti, menettää nyt kaksoisveljensä tuolla tavalla.

Heti kun Nagini puri Severusta, kyyneleet alkoivat taas virrata. Jouduin lopettamaan hetkeksi lukemisen, koska ahdisti niin paljon, ja aina kun sain kyyneleet loppumaan sekä silmät kuivattua, itku tuli taas. Olin Salaisuuksien kammiosta asti pitänyt Severuksesta niin paljon, hän oli ensimmäinen hahmo, josta aidosti pidin kirjasarjassa.

Pian tuli uusi shokki ja uudet kyyneleet (vaikkakin olin jo spoilaantunut kys. tapahtumasta): Remus oli kuollut. Silloin tuli tunne, että ei tätä ole enää mitään järkeä lukea, koska kaikki lempihahmoni olivat kuolleet; Sirius Feeniksin Killassa, Severus muutamaa sivua aikaisemmin ja nyt lopulta se viimeinen toivoni, Remus. Remuksesta olin pitänyt Azkabanin vangin junakohtauksesta lähtien, eli oikeastaan heti kun hän sarjaan tuli.

Kun Harry käveli Kielletyssä metsässä ja Sirius, Remus, James ja Lily tulivat hänen luokseen ja keskustelivat Harryn kanssa, minä itkin vielä kerran.

Ja nyt itkettää taas, kun täytyy kerrata näitä kauheita tapahtumia. Epätoivo iskee, kun ajattelee, että voihan sitä kirjoittaa ficcejä, missä Remus, Sirius ja Severus jää eloon, mutta kuitenkin tietää, että se ei ole totuus, koska Rowlingin hahmoille kirjoittamia kohtaloita ei voi oikeasti muuttaa. Rowling on kirjoittanut sen mitä on kirjoittanut ja that's it.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Melodie - 26.08.2007 12:15:17
Miksi tässä ei ole "en muista" -vaihtoehtoa...
Mine tosissaan muista, itkinkö. Ensin ajattelin että en kyllä, sitten muistin että yhdessä khdassa melkein itkin ja sitten aloin miettiä Frediä ja Villisilmää...

En kai minä mitään itkenyt. (Ilosta nyt ainakaan, missä pahuksen kohdassa?)
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: wiLia - 26.08.2007 15:05:20
Ensimmäisen kerran itkin sille kun Oljo kertoi Reguluksesta. Se oli vaan niin nättiä. Sitten en oikein muista. Dobbyn kuolemalle itkin vähän, mutta kirjan viimeiset varmaan noin seitsemänkymmentä sivua itkin tauotta. Ihan huvikseni varmaan, mutta se lähti Fredin kuolemasta. Tuli itkettyä aika paljon kyllä. :p
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Laurel Wreath - 26.08.2007 17:46:57
Minä kun satun olemaan tämmönen olio että itken _hyvin_ harvoin lukiessani Pottereita/ficcejä/yhtään mitään, lasken itseni tässä kohtaa itkeneiden joukkoon, vaikka kyyneleitä ei varsinaisesti tipahdellutkaan.

Ensimmäisen kerran nousi kyyneleet silmiin siinä kohtaa kun Harry ja Hermione olivat Harryn vanhempien haudalla. Aivan ihana, haikeansuloinen kohta. Ja sitten lopussa, kun Harry käveli kohti omaa kuolemaansa Lilyn, Jamesin, Siriuksen ja Remuksen kanssa, herkistyin kyllä myös. Olin ihan shokissa että mitä, tähänkö se nyt päättyy, ei voi olla. Fredin kuollessa silmät eivät muistaakseni olleet kosteat, mutta pala nousi kurkkuun ja en vaan pystynyt hetkeen jatkamaan. Tärisin siinä vaiheessa kun laskin kirjan hetkeksi käsistäni.

Eli kyllä varmaan voi sanoa, että tämä kirja on Pottereista eniten tunteitaherättävä minun kohdallani.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Canis - 28.08.2007 14:48:01
Olin varautunut pahempaan ja siihen, että useampia tuttuja hahmoja oli kuollut, joten ei hirveästi itkettänyt. Mutta yksi kohta sai vedet silmiin, ja se oli Dobbyn kuolema. Kerta kaikkisen elokuvamainen kohtaus, jonka voi vaikka nähdä sielunsa silmin, vastaavia kuolemiahan löytyy melkein joka leffasta, mutta tässä kirjassa se kosketti. Eikä Dobby edes kuulunut lempihahmoihini. Siinä vain oli jotakin todella liikuttavaa.

Syy siihen, että en muita hahmoja itkeskellyt, lienee kuolemien käsitteleminen pelkkinä mainintoina. Eipä noita hahmoja sen suuremmin jääty suremaan. Severus tietysti oli poikkeus tästä, mutta kun en ole siitä juuri koskaan pitänyt, vaikka sen todelliset kasvot paljastuivatkin nyt. Urhein kaikista. Mutta silti.

Dobby jäi mieleen.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Achren - 29.08.2007 19:58:18
Itkin surusta.

Etenkin Dobbyn kuoleman ja Severuksen muistoja lukiessani. Voin vain yhtyä edellisiin puheenvuoroihin perusteluista. Nyyh.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: bobbo - 29.08.2007 21:54:44
Minä olen hyvinkin tunneherkkä, itken ja liikutun melkein kaikesta. Itkin kun Sirius kuoli, itkin silmät päästäni kun Dumbledore kuoli ja olin jo hyvin valmistautunut itkemään seiskakirjaa lukiessani.

Järkytyin Hedwigin kohtalosta, ja kun vielä siihen perään menee Villisilmä kuolemaan niin itkuhan siinä tuli.

Itkin Dobbyn takia. Liikutuin kun Oljosta paljastuikin oikeasti todella hellyyttävä ja uskollinen kotitonttu.

En "kerennyt" itkemään aluksi Fredin, Remuksen ja Tonksin kuolemaa, ne menivät jotenkin liian nopeasti ohi. Ne iskivät vasta myöhemmin tajuntaani. Ja silloin kyllä pääsi itku.

Snapen muistoille piti tietenkin pari kyyneltä tirauttaa, sekä Snapen kuolemalle.

Ja kun Harry käveli Kiellettyyn metsään vanhempiensa, Siriuksen ja Remuksen kanssa, itkin ehkä kaikkein eniten.

Ja en tiedä olinko ainoa joka itki kun Neville katkaisi Naginin pään ja Voldemort huusi raivosta. Ja kun Molly tappoi Bellatrixin ja Voldemort taas karjui ja kiljui raivosta, niin itkin taas. Voi voldu parkaa. :'(

Ai niin, liikutuin myös siitä miten huolehtivaisia Narcissa ja Lucius olivat Dracon puolesta. Mutta onneksi kaikki Malfoyt selvisivät. Jei!
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Marjuca - 03.09.2007 21:17:48
Toi Joo, itkin minä hiukan...mutta ihan vain hiukan. Koskettavimpia kohtia oli ehdottomasti Kalkaroksen kuolema. Kuvittelin niin selvästi mielessäni sen kohtauksen, miltä se mahdollisesti tulisi näyttämään valkokankaalla jne. Ihana kohta! Toinen todella surullinen juttu oli Fredin, Tonksin ja Lupinin kuolema. Olin jo hyvissä ajoin varautunut siihen että joku kuolee ihan varmasti mutta silti tuo oli jotenkin surullinen kohta.

Mut kaikkein eniten tietenkin harmittaa se, että tää juttu on nyt ohi.
Ja epilogi! Argh! Olis saanut olla hieman toisenlaine loppu...ei niin kliseetä!
No joo en mä sitä varsinaisesti itkenyt ja kait se loppujen lopuksi oli ihan hyvä epilogi...

Menempäs selittämästä tästä.

Hudith
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sanskrit - 04.09.2007 18:50:13
Itkin pikkuisen, mutta en ole oikeastaan edes varma, miksi. En varsinaisesti ole vetistelevää tyyppiä ja siksi olen aika hämmästynyt, kun aikaisemmatkaan Potterit eivät ole oikeastaan koskettaneet minua sillä tavalla, että olisin ollut lähelläkään kyyneliä. Nyt kuitenkin olin, voi turhuuksien turhuus.

Todella lähellä itku oli Severuksen muistoja lukiessa, erityisesti siis siinä "'After all this time?' - 'Always.'" -kohdassa. Siinä oikeastaan olin vähällä vetistellä sen takia, koska Severus alkoi välittömästi saada silmissäni kamalasti sympatiapisteitä, suhtautumiseni koko hahmoon muuttui muutaman sivun aikana täydellisesti. Se oli järkyttävää. :roll: Pystyin myös samastumaan Severukseen sillä hetkellä, mitä en kyllä olisi ikinä uskonut tapahtuvan.
Sitten kunnolla pillitin siinä kohdassa, kun Harry alkoi kysellä kuolleilta läheisiltään, sattuuko kuoleminen. Okei, onhan se kohta aika kliseinen, joo, mutta pelkään itse kuolemaa ihan hirveästi, siis todella paljon ja luultavasti enemmän kuin useimmat (jos sitä nyt voi mitata), joten todellakin pystyin kuvittelemaan Harryn fiiliksen. Varsinkin kun oli ilta ja tuulista ja ihan tyhmä päivä takana jo muutenkin.

Voi kyynel. :roll:
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Pikku - 06.09.2007 08:00:12
Täytyy tunnustaa. Itkin. Mutta vain yhdessä kohtaa. Se oli vain niin kauheaa kun lempihahmoni meni ja kuoli - Hedwig. Siinä kohtaa silmät kostuivat.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Mirandel - 06.09.2007 12:56:28
Ensimmäisen kerran pala tuli kurkkuun, kun Hedwig kuoli. Mutta en itkenyt. Ensimmäisen kerran itkin, kun Harry ja Hermione olivat Jamesin ja Lilyn haudalla. Se oli niin liikuttava kohtaus ja minun teki niin mieli halata Harrya.

Jostain syystä en itkenyt, kun Dobby kuoli. Oli kyllä surullinen ja turta olo, mutta en itkenyt. Syvimmin iski Fredin kuolema. Yksi lempihahmoistani, ja Fred, toinen kaksosista. Itkin tuossa kohdin todella paljon, sen jälkeen sille, kun Hermione yritti estää Ronia käymästä kuolonsyöjien kimppuun. Ron halusi vain kostaa veljensä kuoleman.

Sitten se kohta, kun Harry käveli kohti metsää, kohtaloaan, joka hänen piti itselleen myöntää. Hänen olisi kuoltava muiden puolesta. Itkin tässä kohdin niin paljon, etten voinut lukea kunnolla. Harryn kuiskatessa: "I am about to die." Itkin entistä pahemmin, mutta Harryn rakkaiden henkilöiden ilmestyttyä, hiljennyin ja kyyneleet vain valuivat. Tuo oli ehdottomasti kaunein ja hienoin kohta koko kirjassa! Upeaa tekstiä, kerrassaan...

Sitten kun Lupin ja Tonks kuolivat. Itkin, mutta en vain heidän takiaan, vaan myös siksi, koska jo niin moni oli kuollut ja kirja läheni loppuaan.

Lopussa, epilogin jälkeen, suljin kirjan ja itkin rajusti tyynyäni vasten. Harry Potter- kirjat ovat olleet suuri osa elämääni ja antaneet minulle paljon surua ja onnea. Nyt niitä ei enää tule. Pitää kai lukea noi kaikki sitten jossain vaiheesa. Mutta se, että sarja loppui, sai minut enemmän suruliseksi kuin yksikään kohtaus kirjassa.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: chokehold - 09.09.2007 13:55:27
Ensimmäisellä lukukerralla itkin kolmen viimeisen luvun ja epilogin ajan, surusta, siitä että se vain oli niin nättiä ja koskettavaa ja yhyy ja tietysti siitä että kirja loppuisi kohta. Sen verran tärkeäksi osaksi elämää HP:t ovat miulle muodostuneet (elämätöntä, eikö?) että se oli ihan älyttömän surullista. Olen tosin varma että itken paljon pahemmin sitten, kun olen lukenut suomenkielisen version koska sitten kaikki on totaalisesti finito (tai ainakin sitlä siinä vaiheessa luultavasti tuntuu). Aika huolestuttavaa, yleensä kun en itke kirjoissa tai leffoissa ikinä ^^

Toisella kerralla kyyneleet tulivat silmiin oikeastaan vain Jamesin ja Lilyn haudalla käynti-kohdassa ja tietty vähän lopussa, mutta ei enää läheskään niin pahasti. Niin, ja tietysti Prince's Tale-luvussa - sniff, se oli ihan äly surullista.

Outoa kyllä, kun yhdenkään hahmon kuolema ei oikeastaan koskettanut niin paljoa, että olisin itkenyt O.o
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Evora - 13.09.2007 19:32:18
Kyllä. Todellakin. Vastasin tuohon, että itkin surusta.

Surullisin kohta, mitä ikinä olen Pottereissa lukenut, oli sivut 280-282. En ole eläessäni lukenut niin epäreilua ja surullista kohtaa, kuin tuo. Vannoutunut James/Lily fani kun olen, en voinut mitään sille ajatukselle, että sen yhden paskiaisen, jonka yleisemmin tunnemme nimellä Lord Voldemort, takia, Harry menetti rakastavat vanhemmat. Itkin vuolaasti tuota lukiessani. Muistan edelleen sen illan. Tai pikemminkin yön. Kello oli jopa puoli yksi ja se sai tunteet vielä paremmin pintaan, joten sitten nyyhkin omassa sängyssäni sitä inhottavaa epäreiluuden tunnetta. Ja voin vaikka vannoa, että jos joku olisi tullut lähellekään minua siinä vaiheessa, olisin käskenyt tätä poistumaan paikalta ihan oman turvallisuutensa vuoksi, sillä olin valmis heittelemään tavaroita pitkin seiniä ja kiroamaan Voldemortin syvimpään helvettiin. Joo. Eiköhän tässä ollut tarpeeksi.

Ai niin, ja sitten itkun kurkkuun sai kohta, jossa Harry oli menossa kielettyyn metsään ja hän löysi siepin sisältä sen kiven ja sitä käännettyään kun Sirius ja kumppanit tuli ja harry sano sitten äidilleen, että pysy lähelläni, silloin oli todella lähellä etten itkenyt liikutuksesta.

Evora on puhunut.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Paris - 19.09.2007 18:20:13
Itkin lähinnä surusta, ja siksi että kirja loppui. Haikeudesta.

En tosin itkenyt ihan hirveän paljoa (paitsi sitten lopussa). Ensimmäisen kerran kyyneleet vähän valuivat, kun Dobby kuoli ja kun Harry kaivoi tälle hautaa. Seuraavan kerran taisin pari kyyneltä tirauttaa Fredin kuollessa. Mutta ei se minua kauheasti koskettanut. Lupinin + muiden kuolema ei sitten oikeastaan yhtään koskettanut - ohitettiin vaan parilla lauseella! Minusta kuitenkin edes Lupinin kuolemasta olisi voitu vähän enemmän sanoa, mutta hän taisi ollakin sitten J.K.:n mielestä vähän merkityksettömämpi. Kun pääsin lukuun The Prince's Tale, itkin jo kunnolla. Varsinkin " 'After all this time?' 'Always,' "-kohdassa. Seuraavassa luvussa, The Forest Againissa, itkin vuolaasti ihan koko luvun ajan. Luvun lopussa oli ihan pakko pysähtyä ja vaan itkeä. Ja se itku ei vaan jotenkin loppunut. Koko loppu kirjan ajan luin sitä välillä itkien, välillä pidätellen itkua. Epilogissa tosin taisin itkeä vaan sen kauheuden takia. Ja sitten kun olin koko kirjan lukenut, itkin vain koska olo oli niin haikea. Ei enää Pottereita.


//Muokkailen nyt toisen lukukerran jälkeen.

Eli suomennosta lukiessani täytyy myöntää, etten itkenyt juuri ollenkaan. Ainoa kohta, jossa todella itkin, oli Dobbyn kuolema. Se oli vaan niin koskettava. Mutta muuten en itkenyt yhtään vaikka ensimmäisellä lukukerralla vollotin The Prince's Tale:sta eteenpäin koko loppukirjan. Johtui joko vaan siitä, etten ollut enää järkyttynyt kun tiesin mitä tapahtuisi, tai sitten siitä että englanniksi se oli kirjoitettu jotenkin koskettavammin.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Emu_ - 26.09.2007 14:49:03
Mä itkin ihan koko ajan, joka kerta ku joku kuoli! Ainoo jonka kuolemaa en itkeny oli Peter, koska mä tajusin vast Wikipediasta lukiessani et se kuoli. : D Kauheinta oli ku Dobby kuoli. Siin itkin ihan sairaasti, samoin ku Fred, Remus ja Tonks kuoli. :( Ja ku luulin et Harry kuoli siin yhes vaihees. Voidaan kyl oikeestaan sanoo, et mä itkin yli puolet kirjasta. :D
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Ffup - 29.09.2007 18:23:01
Minä itkin kirjaa lukiessani surusta. Herkkä ihminen kun olen, niin tyyppien (tiedän, tosi julmasti sanottu, 'tyypit') kuolema saa pakostikin itkemään. Ihan jokaisen kohdalla en kuitenkaan itkenyt..
Hedwigin kuollessa en tainnut itkeä, sillä eihän tämä ollut kovin tärkeä hahmo sinänsä kirjoissa. Mutta kuitenkin jotenkin siinä kohtaa järkytyin.. Kuitenkin, se oli osa kirjaa. Ja se oli ollut Harryn uskollinen lemmikki ensimmäisestä luokasta lähtien. Toinen hahmo, jonka kohdalla en itkenyt, oli Mad-Eye Moodyn kuolema. Se vain minun mielestäni törkeästi pamautettiin!
"Mad-Eye is dead." Tai jotenkin tuolleen. Ei yhtään hienovaraisemmin. Pamautetaan vaan.
Sitten Dobby... Kerkesin jo iloita, että kukaan ei kuollut. Sitten... Ai, että. Minä purskahdin itkuun! Dobby kun vaan oli niin sympaattinen hahmo! Yksi syy lisää vihata Bellatrix Lestrangea. Ja kyyneleitä vaan alkaa tulla lisää, kun Harry kaivaa hautaa ja hautajaiset... Hyvä että mitään selvää kirjan tekstistä sain kyyneleiltäni.
Ja Fredkin... Oikeastaan, en muista, että kuinka paljon itkin tämän hahmon kuollessa, mutta itkin kuitenkin.. Ja sitten myös Remus ja Tonks... Siinä en ruvennut heti itkemään, kun veli tulee kattomaan, että kohta rupean itkemään. En hänen edessään ruvennut, vaan vasta sitten kun tämä lähti. Julmia nuo jotkut ihmiset. Mutta mielestäni näiden kahden henkilö oli sivuutettu törkeästi! Sanotaan vaan jotain, kun Harry näkee heidät ja vois luulla, että ne nukkuis..
Ja vielä viimeinen.. Se kun Harry meni sinne Kiellettyyn metsään ja näki vanhempansa, Siriuksen ja Remuksen. Minä se vaan itkin. Piti vähäksi aikaa laittaa kirja pois, että sivut kastuisi. Se vain oli jotain kaunista, mutta silti niin surullista... Ja se, mitä Remus sanoi, se oli myös jotain niiiiiin ihanaa! <3
Kirjan loppuessa en itkenyt, kello oli jo niin paljon, että menin suoraa päätä nukkumaan. Seuraavana päivänä oli haikea ja epätodellinen olo, mutta kyyneltäkään en tirauttanut, vaikka tämä kirjasarja on ollut suuri osa elämääni. Ilman sitä, en olisi välttämättä ihastunut fantasiaan niin nuorena. :)
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Lilah - 11.10.2007 17:47:03
Itkin aika vuolaasti, mutta toisaalta, kuka nyt ei olisi itkenyt.
Minäkin luin kirjan yöllä loppuun, että väsyneenä oli aika
herkässä olotilassa. Aamulla oli omituinen olo, että nyt se sitten on loppu.
Eniten itkin kirjan loppupuolella Severuksen muistoja lukiessani, ne olivat
niin... niin... surullisia. Lily ja Severus, traaginen tarina.
Ja se kohta kun Harry näki vanhempansa, Siriuksen ja Remuksen Kielletyssä metsässä,
en olisi voinut edes kuvitella että liikuttuisin siitä niin paljon, se itku tuli
semmoisena purskahduksena ulos. (kuullostaapa älykkäältä)
Ja nenäliinat tuli tarpeeseen myös niissä kohdin kun Fred kuoli, kaksoset
kun ovat niin iloisia ja ihania aina olleet, niin voi vain kuvitella millaista
Georgella tulee olemaan kun tavallaan puolet hänestä on kuollut. Ja sitten
vielä Remus ja Tonks. Iloitsin silloin kun Remus ilmoitti että hän ja Tonks
ovat saaneet pojan, ja ajattelin että jes, nyt mikään ei voi pilata näiden onnea.
Mutta eipä ihmiselle tietenkään voi onnellista loppua antaa vaan piti sitten
tappaa ensimmäinen lempiparitukseni... Nyyh.

Kirjat ovat koskettaneet minun elämää paljon, ja siksi itkin myös surusta
että Harry Potterin - maailman parhaan kirjasarjan - tarina on nyt ohi.
Kiitokset J.K. Rowlingille että hän on kirjoittanut näin fantastisen ja
mainion kirjasarjan, kolme hurraa huutoa J.K:lle! <3
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Hallow - 15.10.2007 18:51:33
Itkin hieman kummastakin ^^
Tippa tuli linssiin ilosta, kun pikku Teddy syntyi ^^
Surullisia kohtia oli sitten monia...Remuksen ja Tonksin kuolema (teddy parka  :'( )
Fredin kuolema otti kanssa päähän...(GEORGE! Mitä George tekee ilman Frediä  :'( )
Se kun Kalkaros kuoli, aivan tuntui pahalta....ja se kohtaus hautausmaalla, kun Harry seisoo vanhempiensa haudan vieressä....*sniff*
Mua jotkut pitää outona, kun sanon et Voldemortin kuolema oli *sniff, sniff* mutta minä olenkin hitusen outo ihminen ^^
Ja surullisin kohta kaikista, kaikista jopa edellä mainituista....sarja loppui.
Se siis loppui.
Finito.
Ei numeroa 8 tulossa.
Ennen sitä sitten aina toivoi vaan saavansa uuden kirjan käteen...nyt tietää sen olevan ohi.
Mä muistan kun kutoskirjan jälkeen toivoin vimmatusti et saisin seiskan käteeni, halusin äkkiä tietää miten loppuu....mutta...
ehkä sitä nyt vielä toivois uutta kirjaa.

Kauan eläköön J.K Rowling.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Acore - 20.10.2007 19:09:28
Itkin kummastakin, ilosta ja surusta.

Täytyy kyllä sanoa että olen pikkuisen ylpeä itsestäni; sain luettua kirjan niin että ymmärsin sen kohtalaisesti ja pystyin jopa ihan kunnolla eläytymään enkä vain etsimään sanakirjasta sanoja.  :)
Minä en ole aikaisemmin itkenyt minkään kirjan takia joten tämä on saavutus.

Billin ja Fleurin häiden loppu: The Ministry has fallen. Scrimgeour is dead. They are coming. Se pysäytti ja oli kun isku kasvoihin. Siinä vaiheessa ei kuitenkaan vielä itkettänyt.

Ensimmäinen kyynel vierähti kun Harry ja Hermione kävivät siellä hautausmaalla. Siihen kohtaukseen eläyty jotenkin ihan täysillä. Se tapahtui vielä jouluaattona ja pystyin hyvin kuvittelemaan pimeän ja lumisen hautausmaan.

Minä olin koko ajan varman että joku kolmikosta kuolee ja pelkäsin sitä koko ajan, joten kun Fred kuoli olin ihan varma että Ron oli kuollut. Fredin kuolema oli jotenkin siis jopa pieni helpotus vaikka hirveä olikin. Se oli minun mielestä ihan liian nopeesti ohi. Itkin Fredin vuoksi vasta sitten, kun Weasleyt olivat kokoontuneet hänen ympärilleen suuressa salissa.

Ja Snape. *koki valtavan ahaa-elämyksen äskettäin* Jos olisin älynnyt lukiessani minkä takia ne viimeiset sanat olivat juuri ne Look...at...me... niin olisin varmaan itkenyt siinäkin. Muistot olivat myös todella koskettavia.
Kun kävi ilmi, että Harryn on myös kuoltava ja kun hän lähti metsää kohti itkin todella paljon. Koko luku oli yhtä kyynelehtimistä.

Ilosta itkin sitten lopussa kun Harry näki Ronin ja Hermionen uudestaan ja kaikki muutkin joita rakasti.
Se epilogi oli minusta aivan liian lälly, joten siinä ei enää itkettänyt.  
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Droobles - 20.10.2007 21:10:04
Itkin, sekä ilosta että surusta.

En oikeastaan itkenyt paljoa, mutta murruin aivan täysin Prince's Talea lukiessa. Edellisessä kappaleessa tajusin jo etukäteen miten siinä tulee käymään ja en itkenyt siinä varsinaisessa tilanteessa. En tiedä, minulle tuli sitä kappaletta lukiessa niin uskomaton ikävä (jos nyt kirjan henkilöä voi tulla ikävä) että itkin sitten koko kirjan alkupuolen ja lopunkin edestä. Lempihahmon menetys oli minulle jotenkin uskomattoman kova paikka, enkä ole sen jälkeen pystynyt sitä kirjaa avaamaan siltä kohtaa tai lukemaan mitään ficcejä joissa Severus on keskeisenä hahmona. Minulle toi oli ihan yllättävänkin raskas juttu vaikka arvasin ettei Severus selviä tätä kirjaa.

Odotin koko kirjan ajan jännityksellä viimeisen taistelun alkua ja olen takuulla lukenut koko kirjan loppuosan kyynel silmässä, jos en nyt ihan itkien. Muistan hihkuneeni ja virnuilleeni typerästi jos jotain ihanaa tai hauskaa tapahtui ja kävelleeni tuskaisia kierroksia keittiössä jätettyäni kirjan pahassa paikassa rauhaan :D
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: jossujb - 24.10.2007 19:32:22
Jotenkin koko ajan teki mieli itkeä, ihan käsittämätöntä. Yleensä nyt en itke kirjoja lukiessani, mutta tuntui kuin jotain todella tärkeää minun elämässäni kohtaa nyt loppunsa. Niin kauan on Pottereita diggailtu, enkä ollut yhtään varautunut siihen, että lopulliset vastaukset tulevat NYT.

En hirveästi ehtinyt surra kenekään kuolemaa, kun meni aikaa kirjasarjan loppumisen takia itkemiseen. Ja sitten kun onellinen loppu tuli, niin itkin onnesta. En tuntenut henkilöhahmoihin suurta surua, mutta nyt jo alkaa tuntua siltä, että haluan todella surra lempparini Severuksen kuolemaa, joka oli kyllä meikäläisellä niin vahvassa arvauksessa, että sitä oli jo ehtinyt sulatella. Ja vaikka en pitänytkään omasta mielestäni yksinkertaisesta "Severus rakastaa Lilya", niin kyllä Sevin viimeiset ajatuksetkin nostatti kyyneleitä.

Minusta tuntuu, että tulen itkemään enemmän sitten kun aikaa on kulunut enemmän. Luultavasti sitten kun olen lukenut suomennoksen itken itseni kipeäksi. Mutta ihana oli kirja, harvoin sitä lukee jotain joka on itkemisen arvoista.

Ja niin, vastasin itkin sekä surusta, että ilosta, koska olin myös niin onnellinen, että lopultakin saadaan kauan odotettu loppu. Ja samasta syystä suru myös.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Kirppu - 25.10.2007 20:39:00
Itkin kummastakin, ilosta ja surusta.

Kyllä, itkin siis aikas paljon.
Ilosta itkin silloin, kun Remus ilmoitti radiossa, että oli noudattanut Harryn neuvoa Teddyn suhteen ja myöskin silloin, kun Remus ilmoitti Harrylle tämän kummisetäydestään. Minä en ole ikinä ollut mikään Remus fani (enkä Remus/Tonks fanikaan), mutta nuo kohdat vaan olivat mielestäni vaan niin ihania.
No, surusta itkinkin sitten monessa kohdassa. Monissa kuolemissa, manittakoon Dobbyn, Fredin ja Remuksen & Tonksin kuolemat (ihan oikeasti, miksi olen kiintynyt noihin kahteen! o_O). fredin kuolema oli ehkä kuitenkin kamalinta. Itkin ja kysyin kokoajan siskoltani (joka oli juuri lukenut kirjan), että kuoliko Fred oikeasti. Itkin kuitenkin enemmän Siriuksen kuollessa.
Surusta/jostain mitä en osaa kuvailla itkin myös silloin, kun Harry oli matkalla kuolemaan. Itse Harryn tuleva kuolema ei harmittant minua yhtään (olisin niin halunnut, että Harry kuolee), vaan kohta, jossa Harry puhui menneiden rakkaidensa kanssa. ("Does it hurt?" "Dying? Not at all" *itkuparku*)
Eli juu, DH oli koskettava kirja joka itketti, nauratti ja kihelmöitti (menin joissain kohdissa täysin sekaisin). Pakko tähän on vielä lisätä, että minä niin toivoin, että Kalkaros olisi ollut paha. Ärsytti, kun se retale oli rakastunut Lilyyn.              
(tämä on minun mielipiteeni, älkää te Snape fanit hyökätkö kimppuuni! : S)

Tässä oli varmaan paljon samaa, kun muidenkin kommenteissa, mutten malttanut pitää suutani kiinni. ^^

//omg, minähän rupean itkemään kun luen näitä teidän kommenttejanne!
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: emZ - 31.10.2007 00:42:52
Dobbyn takia tuli vuodatettua muutama kyynel ja oltua muutenkin haikea. En tainnut muuten pillittää, vaikka Fred, Sev, ym. haikeita kanssa oli. Dobbyn tapauksessa vaikutti varmaan se, että sitä kuitenkin niin paljon enemmän kuvattiin - kuinka Harry halusi itse kaivaa haudan, etc. Jos Dobbyn kuolema olisi hoidettu nopeasti pois alta tyylillä tyypit saapuvat - Dobby on kuollut - sniif - jatkuu, en varmaankaan olisi yhtä surullinen asiasta ollut.

Edit: Ja haikea mieli kummitteli koko ajan taustalla, kun sarja päättyy. Mutta onneksi on fanfiction, ja saatiinpahan uutta matskua ficcejä varten ;) (Vaikka pitää ehkä skipata esim. lapset asemalla-kohtaus, jos mielii esim. nuoria H/D-kirjoituksia, etc., mutta se nyt ei ole ongelma eikä mikään.)
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Andelena - 31.10.2007 16:15:32
Kyllä, itkin. Pääasiassa surusta, mutta saattoi muutama onnenkyynelkin tipahtaa. =)

Monessa kohtaa tuli pala kurkkuun ja oli jotenkin sellainen olo, että tekisi mieli itkeä. Itkin kuitenkin vasta ihan kirjan lopussa, hieman kuin koko kirjan edestä. Tunteet purkautuivat siinä kohtaan, kun Harry käveli kohti kohtaloaan metsään ja kutsui rakkaat luokseen. Lilyn, Jamesin, Siriuksen ja Remuksen. Tuntui niin ihanalta ja samalla surulliseltä 'nähdä' Sirius jälleen 'perheensä' luona. Varsinkin kun he sanoivat olevansa Harryn kanssa loppuun asti. Siinä tuli sellaiset kylmät väreet ja itkinkin siitä ihan kirjan loppuun asti. : D

Saatoin itkeä kyllä jossain muussakin kohtaa, muttei nyt ainakaan mieleen tule kuin tuo yksi kohta. Ihmettelenkin suuresti, etten itkenyt kun Remus kuoli.. Mutta olin kai sisäistänyt hänen kohtalonsa jo ja osasin varautua siihen.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: jeennii - 07.11.2007 18:20:11
Mä olisin halunnut ihan hirveästi itkeä Lupinin kuolemalle mutta Rowling oli jättänyt sen niin huomiotta ja se on ainut asia koko kirjassa joka mua häirittee ja josta en tykkää yhtään. O_o
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Buffalo Bill - 31.12.2007 17:36:33
voi elämä!
itkin kaikille jotka kuoli (paitti niille pahoille hemmoille!)
dobbyn kuolema oli traagista , ja hedwigkin ja jne
ja kalkaros... VYÄÄH :'(
*kaivaa esille pehmolelun ja itkee sen märäksi... syvästä surusta*
mutta loppulause oli ihana!
All was well.

*kaivaa toisenkin pehmolelun ja itkee sen märäksi ihan liikutuksesta*
Otsikko:
Kirjoitti: pikkuinen - 03.01.2008 13:56:54
Voi eikä, pakko tulla tänne purkamaan, vaikka olen kirjoittanut aikaisemminkin:

Fred ja George ovat aina olleet lempihahmoni, joten Fredin kuoleman kohdalla oli pakko laskea kirja alas ja itkeä pitkään ja hartaasti. Loppu kirja ei tuntunut oikein miltään enää sen jälkeen, en voinut ajatella kuin sitä, miltä Georgesta tuntui. Että George oli menettänyt jonkun, jonka kanssa oli elänyt aina ja valmistautunut elämään loppu elämänsä, jonkun, jota rakasti eniten maailmassa.

 No, luin kirjan joskus kesällä, ja tajuan aivan hyvin, että kaikki hahmot ovat fiktiota ja syntyneet JKR:n mielikuvituksesta, mutta silti; itken yhä toisinaan. Opin rakastamaan Frediä ja Georgea näiden seitsemän kirjan aikana, ja sitten toinen heistä vietiin pois, eikä George ole mitään ilman Frediä. Ajatus siitä, että George joutuu elämään koko elämänsä ilman kaksoisveljeään...
 Olen lukenut muita Pottereita, ja alan lähes aina parkumaan kun mainitaan kaksoset. Jotenkin säälittävää, etten pääse yli fiktiivisen hahmon kuolemasta.  :'(
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Luci - 11.01.2008 18:51:27
Lainaus käyttäjältä: "Andelena"
Kyllä, itkin. Pääasiassa surusta, mutta saattoi muutama onnenkyynelkin tipahtaa. =)

Sitähän mullakin. Olin lähdössä aamulla kouluun, kun luin kirjan loppua tossa pari päivää sitten uusiks. Fred kuoli, Remus kuoli ja Severus kuoli. Eikä ainakaan ne kolme lempihahmoa, mitä mulla oli jäljellä. Kun Fred kuoli en vaan voinut olla ajattelematta miltä Georgesta mahtaa tuntua. Tai siis, olivathan he todella läheisiä, niin kuin kaksoset usein ovatkin. Kun Remus kuoli ajattelin, että mitä pikku-Teddylle käy. Remuksen kuolema oli kova pala minulle, en edes tiedä miksi, mutta...
Ja Severus. Padot saatto aueta pahiten ikinä, kun luin sitä. Olin ihan vaan, että yhyy Voldemort on julma! Tai siis Severus oli aina niin kiva. Tai siis ei kiva Harrylle, mutta musta se oli yks mielenkiintosin hahmo kirjasarjassa.

Tai sitten Tonksin, Dobbyn, Hedwigin ja Colin Creeveyn kuolemat? He eivät olleet edes niin tärkeitä hahmoja minulle, mutta porasin niissäkin kohdissa. (Tonksin kuoleman kohdalla tosin itkin jo valmiiksi, mutta...)

Lainaus
Tunteet purkautuivat siinä kohtaan, kun Harry käveli kohti kohtaloaan metsään ja kutsui rakkaat luokseen.
Tässäkin, mutta enemmänkin ilosta, kuin surusta. Jotenkin se oli minusta niin... urheaa(?) tai jotain. Mutta olin onnellinen koko hyvisporukan puolesta, en vain tiedä miksi.

En voi sanoa, että olisin itkenyt paljon, mutta tuli silti itkettyä. Ilosta tai surusta. Vähitellen, niin, etten aina edes itse huomannut sitä.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: mmöks - 12.01.2008 12:56:33
Itkin kyllä. En juurikaan ilosta, minua on vaikea saada ilosta itkemään. Nauroin kyllä :)

Kohta jossa itkin, oli siitä lähtien missä Harry sanoin kultasiepille "I am about to die" päättyen suunilleen siihen King's Crossin kappaleen alkuun. Se oli niin surullinen kohtaus, ja jouduin lopettamaan hetkeksi lukemisen, koska en nähnyt mitään. Siinä kohti on kyllä pakko sanoa, että monen muun mukaan minäkin itkin vähän kaikkien edellisten tapahtumien puolesta silloin. Dobby oli niin ihana, ja miten kauhea kuolema! Hänen viimeiset sanat, aaaaw, sankarinsa nimi. Fredin kuolema oli järkyttävä, mutta kun selvisi, että Lupin ja Tonks kuoli, olin järkyttynyt. Niin sympaattiset hahmot. Silloin kyllä pidättelin itkua.

Oi voi, kyllä oli kirjan jälkeen aika tyhjä olo. Ensimmäisen lukukerran jälkeen halusin vain kiljua (en tiedä miksi?) ja ajattelin koko kirjasarjaa suunilleen viikon ajan 24/7. Sitten se alkoi helpottaa. Toisen kerran jälkeen oli ihan ok fiilis, tietty olin saanut PALJON enemmän tietoja jne. Mutta silloin vasta oikeasti tajusi kaikki kuolemat ja itkin uudestaan.

Ja tuossa ihan alussa kerroin siis toisesta lukukerrastani, en katso muista enää ensimmäistä. Silloin taisin keskittyä vähän enemmän lukemiseen ja kaiken ymmärtämiseen.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Annii - 13.01.2008 12:06:31
Tulihan sitä itkettyä lähes koko ajan.. Sain kirjan käsiini Pori jazzeilla, oli hiukan ristiriitaista olla Yyterissä rannalla makoilemassa ja samalla vollottaa. Kaverin oli vaikea käsittää kun äännähtelin kirjan mukana :) Ensin kun Hedwig kuoli, otin ihan hirveät kuumat, h*lvetti että ärsytti kun sekin piti mennä tappamaan ja toisen kerran kun äännähdin, frendi kysyi; "No mitä nyt taas? Kuoliko siellä taas joku pöllö?", johon vastasin, että ei, yhdeltä hahmolta vaan viillettiin korva irti. Siinä vaiheessa frendi alkoi jo miettimään, että "Miten tosta voidaan tehdä elokuva?" Kyllähän sitä itsekin miettii.. Joko ne tekee siitä ihan erilaisen tai sitten sen täytyy olla K-15.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Mrs Black - 01.02.2008 22:52:32
Mäkin itkin todella paljon. Eniten siinä kohdassa kun Harry oli menossa sinne kiellettyyn metsään ja sen vanhemmat ja Sirius tuli sinne. Itkin myös siinä kun Harry ja Hermione olivat Lilyn ja Jamesin haudalla. SE oli surullinen. Piti pitää pieni tauko siinä. :( Ja miksi Lupinin piti kuolla? Ei mua Tonks niin paljon haitannu koska se ei kuulunu mitenkään kemleihin. No okei..  Myönnetään. Itkin melkeen jokasessa kohdassa missä Lupin oli. Se vaan oli niin masentavaa.

Niitä ilon kyyneleitä ei tullu hirveen monta. Monissa kohdissa itkin vaan, vaikken tiedä edes miksi, esim. koko pince´s tale- luvun ajan.  :'(

Aah.. Ihanaa ku pääsi vuodattamaan tunteitaan johonkin.  :D
Helpotti paljon
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Jazmín - 06.02.2008 16:12:05
Itkin aika paljonkin. Itkin oikeastaan melkein jokaiselle kuolemalle ja kirjan loppu meni kokonaan vollottamiseksi, ihan vaan sen takia, että ajattelin koko ajan, että pian se loppuu. Vimppaa lukua,lukiessa aloin jo varmaan muistuttaa hysteeristä. Mielestäni kuitenkin koko kirjan liikuttavin kohta oli se kun Harry ja Hermione oli Harryn vanhempien haudalla. Se oli todella liikuttavasti kirjoitettu.

REmuksen ja Tonksin kuoleman kohdalla en hirveästi itkenyt, vain sen takia, että se meni jotenkin niin nopeasti ohi. Myöhemmin sitten oikeastaan tajusin asian vasta kunnolla. Fredin kuolema, oli yksi koko kirjan liikuttavampia kuolemia  :'( Mä en voi kuvitella miltä Georgesta mahtoi tuntua.

Ja jostain syystä mä olin itkun partaalla Voldemortinkin kuoleman kohdalla. Jotenkin se teki kaikki nii lopulliseksi.

Lainaus käyttäjältä: "pikkuinen"
Olen lukenut muita Pottereita, ja alan lähes aina parkumaan kun mainitaan kaksoset. Jotenkin säälittävää, etten pääse yli fiktiivisen hahmon kuolemasta.  :'(
No minä en ole vieläkään päässyt yli Siriuksen kuolemasta. (Ei sen puolen, että tulisin koskaan pääsemäänkään)
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Merle - 12.02.2008 16:00:51
Ihme kyllä, itkin  kun Moody kuoli, muuten en.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Galadriel - 14.02.2008 13:55:36
Muistan itkeneeni vuolaasti kohdassa, jossa Dobby kuoli.
Muissa kohdissa kun muita hahmoja kuoli luulin, että itkisin paljon mutta muut kuolemat ei shokkeeranneet niin pahasti.. Georgen kuolema oli inhottava, koska olin aina jotenkin ajattellut että on aina Fred&George.. Luulin että itkisin Hedwigin kuoleman kohdalla mutta se meni nin nopeasti etten oikein kerennyt edes ajatella sitä.

Se oli vaan niin surullista ajatella, että Dobby ei enään ikinä pelastaisi Harrya pulasta tai mitään.  :(
Mutta Dobby sai hienot hautajaiset ja kuoli auttaessaan omaa sankariaan.
R.I.P Dobby
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Enkeliprinsessa - 20.02.2008 10:56:43
Itkin kummastakin, ilosta ja surusta.
Mistähän sitä aloittaisi, kun jo niiden ajatteleminen, minkä takia itkin lukiessani, niin alkaa nyt taas itkettää.
Suurimmaksi osaksi itkin surusta. Ja voin sanoa ainakin sen, että itkin melkeinpä joka luvussa.
Mutta no, ainakin Godrickin notkon hautausmaakohtaus, jossa Harry kävi vanhempiensa haudalla, se sai kyyneleet silmiin.
Tietenkin Fredin kuolema. Remuksen ja Tonksin kuolemat ja ajatus siitä, että Ted joutuu elämään ja kasvamaan ilman vanhempiaan.
Dobbyn kuolema itketti myös. Ja Severuksen kuolema... Ja ne muistot, jotka se antoi Harrylle, nekin itketti...
Sitten siinä kohdassa itkin myös, kun Harry meni sinne Kiellettyyn metsään ja näki vanhempansa ja Siriuksen ja Remuksen.

Eli siis itkin jokaisen kuoleman kohdalla, ihan jokaisen.
Kävi jopa niin hassusti, että Fredin kuollessa, en pystynyt lukemaan kirjaa enää muutamaan viikkoon, koska joka kerta aukaistessani kirjan, aloin itkemään, eikä lukemisesta siis tullut mitään.
Ja tämä tapahtui aivan joka kerta, lopulta tein niin, että peitin sen sivun, jolla oli Fredin kuolema ja aloin lukea eteenpäin.
Kaksoset on yhdet lempihahmoistani, joten Fredin kuolema pysäytti totaalisesti, koska ajattelin aina, että se on Fred ja George aina, eikä kumpikaan koskaan jäisi yksin, ilman toista, että he kuolisivat vanhoina, melkeinpä samoihin aikoihinkin.

Ja ihan viimeisessä luvussa, jossa niiden Harryn ja kumppaneiden lapset menee kouluun, itkin sekä surusta että ilosta. Surusta lähinnä sen takia, että sen luettuani se olisi siinä. Kirjasarja olisi loppu...

Lainaus käyttäjältä: "Jazmín"
No minä en ole vieläkään päässyt yli Siriuksen kuolemasta. (Ei sen puolen, että tulisin koskaan pääsemäänkään)
Täällä on toinen, joka ei ole päässyt yli vieläkään Siriuksen kuolemasta ♥
Lempihahmoni, ylitse muiden, enkä usko, että minäkään tulisin koskaan pääsemään hänen kuolemansa yli. Tai sen puoleen Fredinkään.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Snivellus - 28.02.2008 07:35:19
Itkin ilosta ja surusta.

Ilosta (en mitenkään vuolaasti tosin) itkin joissain hauskoissa kohdissa ja prince's tale:ssa itkin. Severus on lempihahmoni ollut aina ja hieno mies, olisi ansainnut edes kunniakkaamman poismenon. Siinä vaiheessa kun Nagini puri Seviä niin olin loppuun asti varma (lue: elättelin toivoa) ettei Sev kuollutkaan.. toisin kävi. Kun Severus sitten sanoi viimeiset sanansa "Look..at..me" ja siinä kuvailtiin kuinka elämä poistui miehen silmistä niin ei siinä nyt voinut muuta kun itkeä   :o  poor sevvie  :'( Ja tosiaan niin kuin edellä mainitsin, Prince's tale veti heikoksi  :o Sit esim. siinä loppupuolella missä Harry käveli sinne metsään ja näki vanhempansa ja Siriuksen ja Dumppiksen (näkikö edes? ei voi muistaa) niin siinä nous pala kurkkuun   Ja tuli toki myös haikea olo sen takia että kirjasarja loppui. Mutten sen takia sentään itkenyt. (sitä en tunnusta! :D) lollotiloo. ~sevviä ficein muistellen~
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Usuratonkachi - 28.02.2008 16:23:41
Itkin todella usein lukiessani Deathly Hallowsia. Ongelmana vielä sattui olemaan se, että olin Potterin julkaisun aikana Brightonissa kielikurssilla. Jonotin sitten kauhean kokoisen ihmislauman kanssa kyseistä kirjaa ja asuin vielä samassa huoneessa yhden heistä kanssa. Olin paljon kyseistä henkilöä nopeampi lukemaan ja ongelmia tuottivatkin sitten nuo minun itkuun purskahtamiseni. Muistan jopa sen kun minut ajettiin pois huoneesta itkemiseni takia koska kavereideni mielestä sekin oli jo spoilaamista.

Hyviä esimerkkejä itkemisistäni ovat esimerkiksi Dobbyn kuolema kohtaus, samoin kuin Fredin. Muistan myös itkeneeni kohdissa jotka eivät oikeastaan edes olleet kovinkaan surullisia. Harmikseni en kyllä enää muista mitä ne olivat... Yksi kohtaus taisi olla se missä saatiin tietää Georgen menettäneen korvansa. Siinä samalla kuitenkin myös nauratti pojan tapa vitsailla asiasta.
Myös koko King's Crossissa tapahtunut luku itketti minua todella.
Otsikko: Re: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: luka - 02.03.2008 21:54:35
Itkin kun luin tätä topikkia ;oo

Niin, itkin surusta myös kirjan aikana melko vuolaasti (niissä kohdissa, joista ymmärsin jotain, mun enkku ei oo paras mahd.), eniten varmaan siinä kohdassa kun Harry oli kohtaamassa loppunsa, "It was not, after all, so easy to die." *yäääääh, itkuparku*

Itkin myös Snapelle, kun se lopulta paljastu hyvikseksi ja se "Look at me", *taas itkua*

Olisin itkenyt varmaan enemmän jos olisin ymmärtänyt kunnolla lukemaani :''>
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Miku - 09.03.2008 17:00:00
Itkin ehkä eniten siinä kun Harry tajusi kuolevansa ja kun se oli menossa sinne metsään ja ympärillä oli Kelmit ja Lily. :c
Ja sitte Severuksen kuollessa. Itkin siis surusta.
Silmät kostui myös monessa muussa kohdassa, mutta varsinki toi ekaksi mainittu kohta pisti niin surulliseksi, että melkein ääneen itkin. yhyy.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Kahvilarotta - 09.03.2008 17:25:49
Hm, oikeastaan monet kuolemat vain tapahtuivat. Suomenkielisen luku nyt on hieman kesken, joten en mieti sen kannalta.

Kuitenkin ensimmäisenä Dobbyn kuolema ja hautaus. Se oli meikäläisestä niin koskettava, että kirja oli tosissaankin pakko sulkea ja tirauttaa isoläjä kyyneleitä. Ei siinä muuten, en ollut mikään Dobby-fani erityisesti, mutta hemmetti ko englanniksi tosissaan oli niin koskettavaa luettavaa.

Toinen kuolema, joka onkin ainoa, jota en vieläkään hyväksy, on Fred. Kun mokoma meni kuolemaan, en pystynyt silloin enää lukemaan kirjaa pariin päivään. Loppuhan siinä oli jo lähellä, mutta vei oman aikansa ennen kuin halusin suuttumukseltani taas avata kirjan. Nytkin suomennosta lukiessani en vain halua päästä sinne asti, en halua. Raivostun varmasti taas.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sun Lee - 09.03.2008 17:43:33
En itkenyt. Oikeastaan aika outoa, koska itkin Dumbledoren ja Siriuksen kuolemaa, mutta tässä kirjassa en itkenyt kertaakaan. Nauroin kyllä paljonkin. Pidin toki kauheasti kaikista niistä hahmoista, jotka kuolivat, ja etenkin Fredistä, joka oli aina suosikkikaksonen minun mielestäni :( Mutta siitä huolimatta en itkenyt. Ehkä se tosin johtui siitä, että en ole vielä lukenut suomeksi noita kohtia vaan englanniksi, joka ei ehkä aina tunnu samalta. Saa nyt nähdä sitten, kun pääsen sinne loppuun, että itkenkö vai en :D
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: neili - 10.03.2008 15:33:44
Itkin, surusta. Siinä kohtaa ainakin kun Lupin ja ne muut kuolleet tulivat sieltä ihme kivestä. Itkin koska Lupin kuoli.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Ansqu - 10.03.2008 15:52:19
Itkin.. - hetkinen, enhän minä itkenyt. Luin sen englanniksi, eikä englanninsisälukutaitooni sisälly tunteita. Kunhan tuossa käännöksessä pääsen pidemmälle, saattaa pienet vedet tirahtaa. (mikä sana!)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: suklaanappi - 10.03.2008 16:00:39
Mä itseasiassa hihittelin aika paljon, koska oli niin paljon hauskoja kohtia, kuten se Potterwatch ;)

Mutta, suunnilleen yhtä paljon itkin.

Kun luin että Fred kuoli, kyyneleet alkoi valua silmistä ja hoin vaan "Ei, ei! Ei Fred voi olla kuollut, ei, ei Fred!!"
Samoin kävi kun Dobby kuoli, paitsi että Fredin tilalla oli Dobby.  :'(

Mä en itkenyt kyllä siinä kohtaa, kun ne kävi Harryn vanhempien haudalla.
Mutta kun se Severus makasi siellä lattialla ja pyysi Harrya katsomaan tätä, aloin itkeä taas. Oli todella surullista kun Severus kuoli, samaa aloin hokea kuin Fredin ja Dobbyn kohdalla. Toisaalta se oli myös kaunista, kun Severus kuoli viimeisenä näkynään Lilyn silmät :')

Mutta, siinä kohdassa kun Kelmit ilmestyi Harrylle, aloin ihmetellä koska en huomannut että missä välissä Remus kuoli. Olin iha "wtf, kuoliks toiki? Missä välissä?" selailtuani hetken kirjaa (en löytänyt kohtaa) tajusin että Remus kuoli oikeasti, ja minua alkoi surettaa, ei kyllä niin paljon kuin Fredin, Severuksen ja Dobbyn kohdalla.

Pidin siitä kohdasta, kun Harry sanoi Severusta rohkeimmaksi tuntemakseen ihmiseksi, ja tuli tippa linssiin :')
Lopussa tuli jotenkin epätodellinen tunne, kun kirja ja koko kirjasarja päättyi.   :-\
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: tuiki - 10.03.2008 16:38:48
Itkin, kun ne kaikki kuolleet tuli sieltä kivestä, ja Harry meni sinne kuolemaan. Se oli vaan kirjoitettu niin.. kauniisti ja nyyh.
Sitten myös siinä, kun Lupin ja Tonks kuoli. Kun niillä oli se poika sentään just syntyny ja... ähyy.
Joo.
Nauroin kyllä lopussa melkein ääneen kun päättyi omasta mielestäni niin ihanasti ~
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Bootstrap - 10.03.2008 18:34:33
Mua itketti jo sillon kun Hedwig kuoli, tiedän miltä lemmikin menettäminen tuntuu, Harrysta se vain varmasti tuntui niin paljon enemmältä ettei voi edes käsittää. Hedwig oli enemmän kuin lemmikki, se oli ystävä.

Itkin, kun Dobby kuoli, se tuli jotenkin niin puskasta. Ensin kaikki oli hyvin ja sitten se vaan kuoli. En voinut käsittää sitä. Dobby oli hieno kotitonttu ja se olis ansainnut saada hienon elämän.
Fredin kuoleman tiesin, luin siitä vahingossa netistä jo joskus syksyllä, joten se oli täysin tiedossa. Silti viimiseen asti toivoin, että niin ei kävisi, turhaan. Itkin silloinkin, enemmän kuin kenenkään muun kohdalla. Se oli todella tunteikas kohta, vaikkakin aika nopeasti ohi. Jouduin ottamaan siinä kohdin nenäliinapaketin viereen.
Kyllä sillonkin itketti, kun Harry sai tietää, että sen täytyy kuolla. No onneksi niin ei kuitenkaan käynyt. Itkin jo valmiiksi Harryn kuolemaa  :-\

Kyllä siinä välillä olisi tehnyt mieli itkeä ihan onnestakin, esim se viimeinen luku  :)

No itkin monessa muussakin kohdin, mutta nämä nyt tulivat ensimmäisenä mieleen  ;)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Shadowy - 11.03.2008 01:59:07
Jaa, tuota. En itkenyt. Parissa kohtaa meinasin kyllä, ja etenkin kirjan loppua kohden tuli todella haikeat fiilikset. Ja väristyksiä selkää pitkin sain varmaan sadoittain.

Taidanpa kuulua pikkuruiseen vähemmistöön kun meinasin porata Bellatrixia. Se oli sellainen thump - mitä hemmettiä? En ole koskaan tykännyt Mollysta, ja nyt hän on entistä ärsyttävämpi.
Voldemort oli täysin odotettavissa, mutta silti sekin oli sellainen läpsäys kasvoille. Mitähäh joko se kuoli? Ymmärrän sen että kirjat ovat Harryn näkökulmasta, ja siinä kun hän on ollut ties kuinka kauan nukkumatta ja syömättä ja lepäämättä, taistellut taukoamatta, niin maailma on väkisinkin aikamoisen sekava kaikkine tapahtumineen, mutta silti tuo että asiat vaan juoksee silmien ohi, se jotenkin turrutti kaikki tuntemukset.

Kaiken kaikkiaan eniten tuntemuksia herätti se, että kirja todella loppui. Koko kirjasarja loppui. Siitä tuli kammottavan tyhjä olo.

Ai niin, meinasin itkeä sitä epilogiakin. Siksi että se oli ihan kamala, yli-imelä ja tarpeeton. Inhosin sitä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Puhpallura - 11.03.2008 10:07:50
Siellä oli kyllä muutama kohta, missä kyyneleet väkisinkin pyrkivät esille.
Ensimmäinen kohta oli, kun Hermione ja Harry kävivät Lilyn ja Jamesin haudalla. Se oli todella kauniisti kirjoitettu, ja tuli todella surku Harrya kohtaan.
Toinen kohta oli, kun Severus kuoli. Tiesin jo etukäteen Severuksen kuolevan, mutta kun luin sen kohdan, asia iski tajuntaani kunnolla. Severus on ollut koko kirjasarjan aikana lempihahmoni, joten väkisinkin kyyneleet pyrkivät silmiin. Se myös aiheutti kyyneltulvan, kun Severus pyysi Harrya katsomaan itseään kun oli kuolemassa *kaivaa nenäliinaa uudelleen esille*
Prinssin tarina oli luku, jossa pato murtui aivan täysin.
Myös kohta, jossa Harry tajuaa kuolevansa, ja Sirius, Remus, James ja Lily tulevat hänen luokseen, aiheuttivat kyyneliä
Kohta, jossa paljastui että Remus oli kuollut(kuten myös Tonks), aiheutti suuren järkytyksen vaikken nyt itkemään alkanutkaan. Lähellä se kyllä oli. Samaten myös kohdissa, joissa Fred ja Dobby kuolivat.
Kokonaisuudessaan kirja oli hyvin surumielinen, mutta nuo kohdat olivat ne, jotka aiheuttivat suurimmat tunteenpurkaukset, toisin sanoen itkut ja kyyneleet.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: ohkelsey - 11.03.2008 14:39:18
Itkin. Ja paljon.
Jokaisesaa kohdassa jossa mainittiinkaan Sirius. Kun Lupin kuoli. Kun Severus kuoli. Kun Fred kuoli. Koko Dobbyn kuoleman ja hautaamisen ajan. Severuksen muistojen aikana. Kun Sirius, James, Remus ja Lily palasivat. Kyn Harry oli varma kuolemastaan. Siinä kohtaa kun kerrottiin että se naarashirvi oli Severuksen suojelius. Lyhyesti sanottuna melkein koko kirjan lopun.
Lopussa alkoi ärsyttämään kamalasti, kun noiden rakkaitten hahmojen kuolemaa ei sen syvemmin surtu. Toisaalta se kyllä jäti aika mukavan aukon, niin että nyt varsinkin tekee mieli itse kirjoittaa ficcejä, mutta eihän se ole sama asia.
Epilogi oli syvältä, vaan yksi kaunis kohta siinä oli. Kun Harry sanoi Albukselle Severuksen olleen yksi hienoimmista velhoista. Ja taas itkin.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Willy - 11.03.2008 15:21:24
Kyllähän sitä tuli tirauteltua. Ensimmäiseksi kun tuli tieto Vauhkomielen kuolemasta ja kohotettiin maljaa ja kaikkea ja seuraavaksi Dobbyn kuolema ja hautaus. Kunnitettavaa kuolla auttaessaan toisia, nostan kotitontulle hattua. Seuraavaksi tuli itkettyä Fredin kuolemaa. Vaikka kohtaus meni nopeasti ohi, jumituin kohtaan pitkäksi aikaa kun en pystynyt lukemaan eteenpäin. Seuraavaksi tulivat Remuksen ja Tonksin kuolemat. Sääliksi kävi pikku Teddyä.  :'( Sitten oli Severuksen kuolema ja muistot, joista en taaskaan meinannut päästä eteenpäin. Niin kaunista ja surullista. Seuraavaksi itkin Harryn lähtiessä metsään valmiina kuolemaan ja kun Sirius, James, Lily ja Remus ilmestyivät. Erityisesti kosketti kun Harryn kysymys siitä sattuuko kuoleminen ja Siriuksen vastaus tälle. Tämän jälkeen ei mitään pahempia itkukohtauksia enää lukiessa tullut, mutta itkukurkussa ja surullisen haikein mielin viimeiset sivut luin. Nyt on ollut kirjan lukemisen jälkeen kamalan tyhjä olo ja välillä kirjan tapahtumat meinaavat itkettää vieläkin.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: elinasofia - 11.03.2008 23:02:50
Kylläjuu minunki pitää myöntää, että tuli itkettyä. Sen tiesin jo ennenku ees kirjaa aloin lukemaan, koska tää oli viimenen. Eli kyyneleitä oli luvassa.

Ensin Hedwig, vaikka se kohta meniki jotenki tosi nopeasti ohi. Harry-raukan ainoa kaveri kesälomien ajan... Ja tiedän liianki hyvin miltä tuntuu menettää lemmikki.
Ihan reilusti eniten itketti Dobbyn kuolema -ja hautaus. Sitä kohtaa jjumitin ties kuinka monta kertaa, enkä vieläkään suostu uskomaan että Dobbya ei oo enää  :'(
Harryn hautakiveen kirjoittama teksti 'Tässä lepää Dobby -vapaa kotitonttu' tms mitä siinä lukikaan, oli niin jotenkin sulonen ja just sitä mitä Dobby on touhottanu monen kirjan ajan :)

Fredin kuolema tuli niin äkkiä ja melkein huomaamatta, että sitä en edes itkenyt ennen ku Harry ja kumppanit näkivät Weasleyn perheen siinä ympärillä. Severuksen kuolema oli mulle ihan täysin odottamaton juttu, että sitä ihmettelen ja itken edelleen
'Look at me...'
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Amnesiac - 12.03.2008 00:02:45
En ole ikinä itkenyt kirjan takia niin paljon kuin nyt viimeisintä Harry Potteria lukiessani. Ensimmäisenä itkin kunnolla Hedwigin kuolemaa, mutta mulla oli kyllä jo ennen sitä käyneet kyynelet silmissä siinä vaiheessa, kun Harry hyvästeli Dursleyt. Se kohta kirjasta sai sekä nauramaan, että itkemään sekaisin.:')
Melkein joka ikinen kirjassa tapahtunut kuolema sai itkemään ihan hirveästi.
Ja kaikki mitä tässä kirjassa oli Severuksesta, se kaikki se vasta mut parkumaan saikin silmät pellolle. Mä en ole ikinä tykännyt Severuksesta hahmona, mutta viimeisen kirjan myötä mun käsitys siitä muuttui totaalisesti.
Eniten mä kuitenkin taisin itkeä sitä, että kirja oli ohi, luettu, loppu ja se tuntui sillä hetkellä ihan älyttömän pahalta. Mä en ole vieläkään päässyt tästä haikeasta ja tyhjästä olosta yli, mä en vaan voi käsittää, että se tosiaan oli sarjan viimeinen kirja.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Magenta - 17.03.2008 21:57:11
Itkin. Paljon. Olen kamala itkupilli ja DH:ssa kun oli edellisiä kirjoja enemmän itkettäviä kohtauksia, itkin melkein koko ajan kirjaa lukiessani. Välillä oli myös tajuttoman repeilyttäviäkin juttuja, mutta enimmäkseen itkin. Eniten itkin varmaan, kun Severus kuoli, sillä olen aina pitänyt Sevestä. Niin surullista, että hänen piti kuolla ja vielä se tapa ja syy! Kaikkein liikuttavinta oli tietysti se, kun vihdoin 'paljastettiin' Severuksen rakkaus Lilyä kohtaan, vaikka sitäkin olen jo kaverin kanssa ounastellut. Remuksen ja Tonksin kuolema tuli täytenä yllätyksenä, enkä ensin edes huomannut, että he olivat kuolleet. Selasin suunnilleen sata sivua taaksepäin tarkistaakseni asian. Sekin tietysti itketytti. Jotkut kirjan kohdat olivat mielestäni vähän turhan .. imeliä ja kliseitä, mutta ne sitten jäivät unholaan itkun myötä. :d Ah, Jo on nero.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: MOLLY - 18.03.2008 21:07:33
Pakko myöntää, että kyllä itkin. Itkin kun Remus ja Tonks kuolivat, koska niille jäi vielä se pieni lapsi ilman vanhempiaan. Itkin kun Harry käveli kohti loppuaan. Itkin myös kun Voldemort kajosi Dumbledoren hautaan. Itkin myös kun Kalkaroksen muistot näytettiin. Eli itkin paljon, joka on aika harvinaista.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: koivunkäpy - 20.03.2008 22:06:17
Kyllä, silloin kun Dudley sanoi, ettei Harry ollut turha, ja sitten Ronin ja Hermionen väliset keskustelut olivat liikuttavia. Kalkarosta surin todella sekä Frediä. Kaikki tuntui niin todelliselta, ja minua hävettää myöntää; surin Voldemortin kuolemaa myös. Itkin oikeastaan aika paljon.. Tämän tekstin perusteella saa varmaan sellaisen kuvan, että olen vollottanut koko kirjan ajan. Niin kai se melkein olikin.

Kirja kun oli niin mahtava.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Ring - 20.03.2008 22:19:13
En. Olihan juuri tuo Koivunkävyn mainitsema kohta, jossa Dudley ilmaisee olevansa kiitollinen Harrylle. Liikuttavin kohta kaikista. En kuitenkaan itkenyt. Nauroin kyllä monessakin kohtaa (mm. s. 251, Ronin mahtava lausahdus Merlinin lötköimmistä sepaluspöksyistä aiheutti randomeja repeilyjä..) ;D
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Alruunankukka - 22.03.2008 18:23:59
Itkin. Paaaaaaljon. Sitä vain ihmettelen että Sevvien kohdalla en o.0
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: LeidiMarmelaadi - 23.03.2008 13:38:18
Itkin..Itkin kun Fred kuoli, Itkin kun Luin Remuksen kuolleen, Nauroin ja samal itkin kun punurmio heitti kristallipalloja harmaaselän? päälle..

Mä lupasin et en itke mut en pystyny pitää lupausta..
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: annitatti. - 24.03.2008 11:52:29
Itkin Fredin kuolemalle. Itkin Severuksen kuolemalle. Itkin Tonksin ja Remuksen kuolemalle. Vaikka olin miekin päättäny etten itke 8'DD
Kauheeta kun Fred kuoli! *nyyh*
Ja ihan melkein itkin kun mietin et toi nyt on se vika kirja. Mut hei, nehän voi lukee aina uudestaan ja sit voi lukee noita ihania ficcejä <3
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: annitatti. - 24.03.2008 11:54:06
Dobbyn kuolemallekkin itkin. Unohin pikkukotitontun. Se oli niin surullinen kuolema. Ja Hedwigkin. Sillonkin pari kyyneltä tuli.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Jadeite - 26.03.2008 14:13:34
Ekalla lukemiskerralla itkin tosiaan Dobbyn kuoleman ajan sekä oikeastaan koko lopun Fredin kuolemasta eteenpäin. Itken tosin muutenkin helposti lukiessani ja katsoessani elokuvia, joten ihmekös tuo, että "muutama" kyynel valui lopuksi jo ihan vain sen takia, että kirja loppui (post-Potter depressio ;<).

Nyt kun luin kirjan suomeksi onnistuin itkemään aina, kun Remus puhui jotain ja sitä kun se lohikäärme oli lukittu sinne Irvetaan (ai eläinrakas ihminen?). Kuulostaa hyvin typerältä, mutta joo tosiaan. Ja siinä kohdassa, kun Harry menee sinne metsään ja ne muut ilmestyy sen tueksi.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Kalka-fani - 28.03.2008 22:44:25
Itkin jokaisessa kuolemassa surusta. Mutta eniten kyllä Kalkaroksen. Ja jotenkin itkin sitä, kun Harry kutsui Kalkarosta urheaksi mieheksi. Fredin kuolema oli katastrofi´. Miksi Rowling ei voi jättää edes Weasleytä rauhaan! Itkin myös sitä, että se on ohi. Pian kaikki Harry Potterit ovat historiaa ja tulee jotkut ihan sukat uudet fantasiat. Kalkaroksen muistot olivat koskettavimpia. Siinä näkisi nyt miksi Kalkaros on niin ilkeä! Sekä että hän oli oikeasti vain hyvä mies joka oli uskonut väärään ihmiseen. <3 Onhan se rankkaa olla kummankin puolen agentti. Se oli niin ihana kirja... Puoliksi onnellinen loppu. Nyyh... Severuksen kuolema oli oiekasti romanttinen. Kalkaroksen viimeinen teko oli katsoa Lilyn silmät. <3 Niin romanttista. "Look..At..Me.." Ahh... "Katso...Minua..." Ihana mutta itkettävä. Kuitenkin, miksi Rowlining piti tehtä niin yököttävä Kalkaroksen kuolemasta. Mieltä pulppusi suusta silmisä ja korvista.. Hyi. Miksi kaikki loppuu?!! No, onnellisat on se, että Kalkaroksestahan tehtiin tietysti taulu rehtorin kansliaan. Kalkaros oli niin urhea ja kesti kaikki. <3 Parkuin, kun kaikki oli hyvi, jotenkin vain. Oli ihana nähdä että se on ohi, hyvyys on maan päällä. Pari kyyneltä pulppuaa aina kun menen nukkumaan Kalkaroksen muistoksi. <3 Ikävää, kun Kalkaros kuoli niin aikaisin.  :'( *Nyyh..* IRL tippa linssissä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Reppuriiviö - 29.03.2008 01:27:49
En suoranaisesti itkenyt, kyyneleitä ei valunut pitkin poskia ta mitään.. ::)
Mutta silmäni kostuivat monesti, ja oli sille nenäliinalle käyttöä kun katse oli niin sumea valumattomista kyyneleistä, että oli pakko pyyhkiä niitä.
Kohtia, joissa oli meinasin alkaa itkemään oli muutama. Esimerkkeinä vaikkapa Dobbyn kuolema ja se kun Weasleyn veljekset lensivät hämäys-Harryina kirjan alkupuolella. Pelästyin kun luulin jonkun jo kuolevan.
Dobby taas.. ei sitä vastaan vain ollut mitään, kiltti kotitonttu joka urhoollisesti pysyi Harryn rinnalla loppuunsa saakka.. se oli niin liikuttavaa. Uhrautuminen.

Lisäksi siinä täytyi pysähtyä kun Harry meni Voldemortin murhattavaksi. Se oli taas paniikin paikka..

Mutta joo, jonkin asteisesta ilosta meinasin alkaa itkemään kun vihdoin saatuani kirjan loppuun tiesin, (että olin todella tyhmä ja ehtisin nukkumaan n. 45 minuuttia ennen kuin täytyy herätä kahdeksan tunnin koulupäivää varten) että se oli ohi. Oli myös haikea olo. Seuraavana päivänä sitten prosessoin kirjaa, enkä ole vieläkään valmis.. Täytyisi lukea ne kaikki putkeen, nyt kun sitten on tuo viimeinen osakin..
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Hazandra - 29.03.2008 10:45:11
Kyllä,monien muiden tavoin itkin lukiessani kirjaa.

Ensimmäisen kerran itkin oikein kunnolla, kun Dobby kuoli. Kotitontun urhoollisuus ja rakkaus Harryä kohtaan oli jotain tavattoman kaunista. Dobby oli - kaikesta ärsyttävyydestään huolimatta - lopula hyvin sympaattinen hahmo, ja kun hän ilmestyi Malfoyden kellariin, en ollut ikinä ollut niin onnellinen (ja yllättynyt) nähdessäni Dobbyn. Dobbyn hautakirjoitus "vapaa kotitonttu" kuvasi Dobbya hyvin (ja taas itketti). Ainakin tonttu kuoli vapaana ja varmasti onnellisenakin saatuaan pelastettua Harry Potterin.

Itkin myös tottakai silloin, kun Fred kuoli. Se oli jotenkin kamalan järkyttävää, varsinkin kun väistämättä alkoi ajatella, miten Georgelle nyt käy, kun rakas kaksoisveli on poissa. Fredin kuolema herätti myös siihen todellisuuteen, että kuka tahansa saattaisi kuolla ja vielä varsin helpostikin.

Hillitön itkeminen alkoi, kun Lupin ja Tonks makasivat kuolleina lattialla. Jotenkin olin aina ajatellut, että kyllä Lupin selviää. Ja pari oli juuri mennyt naimisiin ja saanut pojan. Hirveä huoli tuli pikkuisen Teddyn puolesta, kun tajusin, että hänestä tuli orpo. Ja sitten vielä muistin, että Harryhan oli Teddyn kummisetä. Tässä vaiheessa tuli tunne, että Harryn on jo pikku-Teddyn vuoksi selvittävä. Järkytys olikin sitten suuri, kun Harry vaikutti kuolevan.

Kalkaroksen kuolema oli kova isku minulle. Olen vasta viidennen tai kuudennen kirjan aikana oppinut todella pitämään kyseisestä hahmosta. Naginin purressa olin aivan kauhuissani. Severuksen viime hetket Harryn kanssa nostivat kyyneleet silmiin. Koko ajatusseula-luku Severuksen menneisyydestä meni vetisten silmien kanssa.

Itku tuli myös, kun Neville katkaisi miekalla Naginin pään. Olin niin tavattoman ylpeä Nevillestä sillä hetkellä. Muutenkin Nevillen urhoollisuus kosketti. Ja kun Harry matkasi kohti varmaa kuolemaansa perheensä ja Lupinin ja Siriuksen kanssa, oli jo aikamoiset Niagaran putoukset tulossa.

Onnen kyyneleitä itkin, kun rouva Weasley ryntäsi puolustamaan tytärtään Bellatrixin kynsistä. Mollyn käytöksestä huokui rakkaus perhettään kohtaan niin voimakkaasti, ettei siinä voinut muuta tehdä kuin itkeä ja jostain kumman syystä hymyillä lämpimästi.

Viimeiset kyyneleet itkettiin, kun Harry saapui rehtorin kansliaan ja muotokuvat osoittivat suosiotaan. Sain kylmiä väreitä ja itkin onnesta. Toisaalta oli myös mielessä, että tämä oli nyt tässä. Viimeiset sanat ennen epilogia menivät liikutuksen vallitessa.

Kokonaisuutena meni hetkittäin aikamoiseksi vetistelyksi. jahka tästä kirjasta tulee elokuva (ja edellyttäen, ettei sitä kossita totaalisesti), odotan pääseväni elokuvateatterin hämärään kuluttamaan paketillisen nessuja.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Dinella - 29.03.2008 14:35:58
Itkin. Itkin todella paljon. Itku alkoi kun Hedwig kuoli, se oli (on?) yksi suosikeistani, joten sen poismeno suretti. Jotenkin kauheasti kuvaltu JK:lta se, kun Hedwig lyyhistyi häkin pohjalle.. Liikutuin kun Dudley ja Harry kättelivät, mutta en sentään itkenyt. Itkin kun George tuli "korvapuolena". En itkenyt varsinaisesti silloin kun Severus kuoli, mutta sen ajatusseula kohdan jälkeen.. jouduin pitämään puolen tunnin tauon lukemisessa, kun en enää nähnyt mitään. Itkin, ei, vollotin kovaan ääneen kun Harry käveli kohti kuolemaansa. Itkin kun Fred kuoli (ja huusin "EI") ja yllättävää kyllä, itkin myös Voldemortin poismenolle. Lupinin ja Tonksin poismenot eivät minua surettaneet, kumpikaan ei ollut lempihahmojani.. Mutta todellinen itku alkoi kun luin sitä viimeistä kappaletta (19 vuoden jälkeen).. Itkin koko ajan kun luin sitä, ja kun olin kääntänyt takakannen. Itkin melkein tunnin putkeen, vollotin. Kirjasarjan loppua..

Eli siis.. olen näköjään kovin herkkä itkemään  :-\
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Tinúviel - 29.03.2008 15:46:35
Hmm. Sekä ilosta että surusta, muistaakseni. Olin ihan paniikissa sen jälkeen, kun olin vahingossa nähnyt ennen aikojaan otsikon luvusta jossa Vauhkomieli kuolee, ja luulin että kyse on Hagridista. Tuli sellainen olo, että nytkö jo? Hedwigin kuolema oli jotenkin niin karu, mutta en muista itkinkö sitä... Dobbyn kuolema oli hirveän surullinen ja jotenkin niin väärin, ja sitä taisin itkeä. Samoin Kalkaroksen kuolema kosketti kyyneliin, tunsin niin suurta sympatiaa häntä kohtaan. Ennen Kalkaros on ollut hahmo, jota on vuoron perään rakastanut ja vihannut. Nyt arvostus nousi entisestään. Fredin kuolema oli shokki, sitä oli vaikea tajuta ja sitten kun tajusi, ei voinut olla itkemättä. Jotenkin juuri se Weasleyihin kajoaminen vain on liikaa, varsinkin Mollyn takia, jonka ei haluaisi menettävän enempää perhettään. Lopussa taisin itkeä ilostakin, kun Harry jäi henkiin & Ronia ja Hermionea ei tapettu, ja kaikki jollain tavalla päättyi hyvin. Kuitenkin itkin suhteessa aika vähän, esim. neloskirjassa itkin muistaakseni paljon enemmän. Suomennosta en ole vielä lukenut, ja voi olla että se itkettää enemmän, koska se tuntuu luultavasti lopullisemmalta kuin englanninkielinen.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Boney - 01.04.2008 14:06:35
Ainoa kohta jossa tosissani itkin, oli Dumbledoren sanat King's Crossin lopussa. Minun osaltani kirjan todellinen loppu oli siinä, sillä niin vaikuttavan ja lopullisen kohtauksen jälkeen viimeiset luvut tuntuivat pelkältä jälkipuinnilta.

Dumbledore hymyili hänelle leveästi ja hänen äänensä kuulosti Harryn korvissa lujalta ja vahvalta, vaikka kirkas usva lankesikin taas ja sumensi hänen hahmonsa.
"Totta kai tämä tapahtuu sinun päässäsi, Harry, mutta minkä kumman takia se silloin olisi epätodellista?"
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sensored - 02.04.2008 17:44:42
Hitto. Itken jo nyt, kun luin muiden vastauksia ja kun ajattelin kirjan tapahtumia. Sain sen viime yönä luettua, valvominen saattaa olla osasyy hitonmoisiin itkukohtauksiin.

Itkin jo Rowlingin omistustekstin luettuani. Jotenkin se "..ja sinulle jos olet pysynyt Harryn mukana loppuun asti" sai ensimmäiset kyyneleet vuotamaan. Kuten nytkin. Hittolainen. Myös Dudleyn yhtäkkiselle ystävällisyydelle kyynelehdin hetken, sitten jo Hedwig kuoli. Samaten itkin Georgen korvaa ja Villisilmän menehtymistä.
Voisi sanoa että itkin koko kirjan ajan. Varsinkin Dobbyn kuoleman jälkeen nyyhkytin hillittömästi, aina loppuun asti. Kyyneleet valuivat välillä jopa rintakehälleni kaulaa pitkin, en edes huomannut että kyyneleet virtasivat.
Fredin kuollessa piti laskea kirja hetkeksi pois, nojata pää polviin ja vain itkeä. Itkin kymmenisen minuuttia ja jatkoin lukemista, kyynelten koko ajan valuessa. Remus ja Tonks.. Saatana. Ei ne olis saaneet kuolla. Ei, ei ja EI. Ja siinä vaiheessa kun James, Lily, (....itkukohtaus...) Sirius ja Remus tulivat Harryn tueksi.. Piti taas pistää kirja pois ja itkeä hetki. Ja se kun Harry jutteli Dumbledoren kanssa kun oli kuollut.. Se kun sanottiin että Dumbledore itki, sai minutkin itkemään (entistä pahemmin), johtuen ehkä siitä että olen aina kuvitellut Dumban vahvana ihmisenä, en osannut ajatella häntä itkemässä.
Kalkaroksen kuolema, muistot..

Nyt ei lähde mitään järkevää sanottavaa. NO, kuten sanoin: Dobbyn kuoleman jälkeen itkin koko ajan, välillä jopa niin että oli pakko keskeyttää lukeminen.

Pitää lukea kirja uudestaan heti kun pää vähän rauhoittuu. Liikaa ajatuksia. :g
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: April - 02.04.2008 23:03:31
En itkenyt.
Outoa... Olen yleensä hirveän herkkä. Mutta kirjojen ja ficcien parissa en melkein koskaan itke. Muuta kuin ehkä ihan erikoistapauksissa.
Jos ja kun luen kirjan uudestaan, niin luultavasti silloin itken. Sitten vasta oikeasti tajuan ne tapahtumat.
Itkemisen sijaan sain jotain pahoinvointikohtauksia Harry/Ginny -kohdissa ja repeilin randomeille  jutuille. :'D

~April
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Ankkuli - 06.04.2008 15:44:18
Kyllä itkin, surusta aina.

Useimmat kuolemat tuottivat vain suuren tyhjyyden tunteen, mutta pala nousi todella kurkkuun, kun Lupinin ja Tonksin kerrottiin kuolleen. Pala oli kurkussa siihen asti, kun Harry oli metsässä ja siihen ilmestyivät kelmit.

"Minä en halunnut että te kuolette", Harry sanoi. Sanat tulivat omia aikojaan. "Kukaan teistä. Olen pahoillani -" Hän puhutteli erityisesti Lupinia, puhui anteeksipyytävästi. "- juuri kun olit saanut pojan... Remus, olen pahoillani -" "Minäkin olen pahoillani", Lupin sanoi. "Pahoillani, etten saa tuntea häntä... mutta hän tietää, miksi minä kuolin, ja toivon että hän ymmärtää. Minä yritin tehdä maailmasta onnellisemman paikan elää."

Tuossa kohdassa itkin paljon. Olin niin vihainen, että Lupin ja Tonks kuolivat: he olivat juuri saaneet pojan, kuolema oli niin väärin. Mutta ymmärsin, että Row varmastikin halusi tarinassa olevan vielä toisen pojan, jolla ei ole vanhempia.

Frediä en itkenyt, jostain syystä, mutta tyhjä tunne hänestäkin tuli.

Vähän harmitti tuo viimeisimpien kuolemien "ohittaminen", niistä ei puhuttu.

Toisaalta, ymmärrän myös senkin, että kirjan vakavuus ja sodan hirveys olisivat jääneet kokonaan ymmärtämättä, jos tärkeitä hahmoja ei olisi kuollut... Mutta oli se silti niin surullista.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: minoru - 08.04.2008 20:01:05
Itkin kerran, mutta en osaa sanoa itkinkö surusta vai ilosta, vai mistä. Itkin kohdassa, jossa Sirius, Remus, James ja Lily ilmestyivät Harryn luokse melko lopussa, kun Harry luuli kuolevansa ja valmistautui kohtamaan Voldemortin. Se kohta oli niin koskettava ja kaunis, etten voinut enää mitään kyynelille... olin jo siinä aiemmin ollut ihan kyynelien partaalla, kun ne Harryn ajatukset kuolemasta ja siitä, että hän haluaa vielä elää, oli niin hienoja ja koskettavia. Mutta kuitenkin tossa kohdassa oli myös paljon toivoa, kun Sirius, Remus, James ja Lily olivat Harryn tukena, kun hän ajatteli heitä. Se oli kauniisti ja hienosti kuvattu kohta, lempikohtani koko kirjasta.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: ibi - 11.04.2008 22:59:46
En itkenyt!! Luulin et tää kirja olis jotenkin surulline, mutta ilmeisesti se ei sitten loppujen lopuksi. No kyllähän ihmisiä kuoli, mutta ei siinä kuvailtu sitä mitenkään "kamalasti" vähän niinkuin todettaan aijaa se kuoli, no se siitä. Joo eli en itkenyt mut haikee olo tuli. Dracosta olisin halunnut kuulla enemmän.. Haikeeta.

ibi
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: neev - 15.04.2008 21:11:03
Monien muiden tavoin itse itkin myös sen vuoksi, että kirja on viimeinen.
Kaikkien aikojen ihanin kirjasarja ja siinä se sitten oli. :'(
Tämän vuoksi IHAN JOKAINEN kohta, jossa joku kuoli tai kun luulin jonkun kuolevan, tai kun tapahtui jotain todella onnellista/herkkää, sai kyyneleet pursuamaan silmiin, välillä ne muuttui ihan kunnon itkuksi ja välillä ei. Mutta minä olen muutenkin ihan yliherkkä itkemään kirjojen ja leffojen aikana, ei voi mitään.
Englanninkielinen versio kyllä herätti enemmän tunteita ja sai itkun tulemaan useammin, kuin suomennos.
Nyyh :')
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: theWeasleyTwins - 03.05.2008 21:01:54
Itkin. Todellakin. Siinä kohdassa kun Fred kuoli nii ei itkusta meinannu tulla loppua. Se vaa tuli niin järkytyksenä. Ei se ois ollu ees niin paha jos molemmat ois kuollu, mut ku nyt George joutuu elämään yksin, ilman Frediä :'( (puhun niistä niinku ne ois oikeita ihmisiä :D) Onneksi se on kuitenkin vain kirja. Vaikka välillä kyllä tuntuu siltä että menee Harry Potter ja todellisuus sekaisin :D

Ja kirjan loputtua itkin oikein kunnolla. Oli vaan niin kauheeta ajatella että nyt olen lukenut kaikki Harry Potterit, nyt kaikki on ohi.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: sokerijuurikas - 13.06.2008 13:52:07
En muista kirjoitinko jo tänne, mahdollisesti, mutta itkin Dobbyn kuoleman kohdalla ainakin suomennosta lukiessa. Piti ihan pysähtyä hetkeksi ja laskee kirja käsistä. Se oli jotenkin koskettavaa. Ja Fredin kuolema, Percy itkemässä veljensä luona vai mitä se olikaan, sai mutkin itkemään aika kivan pitkän hetken ajan.. Ja pakko myöntää, että melkein itkin ilosta kun Percy tuli taistelemaan Feeniksin killan kanssa. Oli vaan niin ihana :)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Kalka-fani - 14.06.2008 17:26:09
Itkin ilosta ja surusta.

Repesin suunnaltani Kalkaroksen muotoista reikää seinässä koska voin kuvitella sen koko tapahtuman.. Alko jo naurattaa! >xD Ja sitten se narttu-kohta.. Uhahahahaa! Nauroin siinä täysillä mutten viittiny näytätä äidille krhm..

Itkin kaikkien kuolemassa paitsi Voldun. Kirjaimellisesti pomppasin sängyn päälle ja osoitin voldun tekstii ja huusin "HAAHAAA!!" o_o Mutta eniten itkin siinä tulevaisuudessa. Jotain oli siinä kun Harry sanoi Kalkarosta urheimmaksi mieheksi jonka on ikinä tavannut. Mutta tietysti itketti se kulema paljon. Tosin yökötti se muistojen tulo.. Yöh. Ajattelin sen että Kalkaros antaa sen suoraan purkissa mutta se tulikin melko yököttävällä tavalla ulos.. Itkin myös menneisyydessä paljon. Vieläkin kun oon sängyssä nii yksi kyynel pulpahtaa aina ulos vaikka yritän estää. ;( Nyyh.. "Look..At..Me.." Tajusin heti viimeisien sanojen tarkoituksen ja purskahdin itkuun. Sain melkein sydärin siinä kohtaan ja olen jo miettinyt tehdä alttaria kalkalle. >xD no ei. Mutta itkin myös siitä kun Fred kuoli. ;( Se oli nii järkyttävä kuulla.. Se oli mun kolmas lempihahmo.. 8( Onneksi edes Lucius elää siinä.. u.u¨

         

                                                                        R.I.P
                                                 
                                                             Severus Tobias Snape
                                                                   1960-1998
                         
                                                               Kaipaamme sinua
                     
                                                                  ,o8o,  ,o8o,
                                                               ,888888,888888,
                                                              888888888888888
                                                              888888888888888
                                                              `8888888888888'
                                                                 `888888888'
                                                                    `88888'
                                                                       `8'           
                     .---.,       \
                   {}-.__,>=======;==================
                    `----'      ,/
                         .;'



Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Luihuinen_89 - 20.06.2008 23:31:29
Itkin ilosta ja surusta.
Kirjassa oli osattu hyvin keventää tunnelmaa esim. Dumbledore oli Harryn kanssa jossain välimuodossa (taivaassa) tää kohta oli mielestäni oikein hyvä
Suru tulitaas siinä kun ajattelin että nyt Harry pääsee Perheen pariin (Harryllä oli se kivi en nyt muista oliko se ilmestyskivi mutta sinneppäin) Metsään ilmestyi James, Lily, Sirius ja Remus.
Harry pyysi Lilya pysymään vierellään. *AAh miten ihanaa :'(*
Miks Fred kuoli?
No joka tapauksessa Lepää rauhassa pikkuinen
Ja Georgelta meni korva
Sitten oli vielä tämä Severus hän jollain lailla taisi rakastaa Harryä ja sit sekin delas yhyy   :'(
Niin ja sitten se ihana kotitonttu Dobby kuoli tämä kirja oli yhtä kuolemaa
Nyyh
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Vaca - 21.06.2008 00:18:30
Meitikin alkoi (harvinaista kyllä) herkistelemään tuon kirjan aikana. Itkin silloin, kun Dobby kuoli ja silloin, kun Harry oli ajatusseulassa katselemassa Kalkaroksen muistoja, mutta en siis sillä tavalla että kyyneleet roiskuivat pitkin pöytiä vaan pikkuisen itkeä tirautin.

En yleensä ole kovin herkkäitkuinen kirjojen kanssa, koska yleensä vaatii ääntä (esim musiikkia), että alan itkeä. Esimerkiksi nyt Liekehtivä pikari; kun Cedric kirjassa kuolee, kuittaan sen yleensä olankohautuksella, mutta elokuvassa se kaikki toisten hillitön parkuminen ja musiikki ja ne äänet saivat kyyneleet vuotamaan.

Eli luulen, että kun Kuoleman varjelukset ilmestyy sitten elokuvana, niin itken enemmän ja useammin. Niin ja tietenkin elokuvan aikana on helpompi itkeä muttah.. :D
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: maisamiisa - 14.07.2008 02:53:53
Itkin kun Kalkaros kuoli, se oli niin surullista kun Snape oli kuitenkin hyvä ja sit se kun se sanoi "katso minua" tai jotain, muistanko oikein? Ja sitten siinä kun Harry näki Colinin ruumiin. Colin on syystä tai toisesta lempihahmoni, joten se oli luonnollisesti kamalaa, ja muutenkin. *sob* rupeaa taas itkettämään.
Dobbyn vikasanat oli ihanat, se oli niin surullinen kohta, luin eka englanniks ja itkin, mut suomeks lukiessani itkin ihan helvetisti. En ole Vacan tavoin yhtään herkistelijä kun luen, musiikki se on joka saa mut itkemään.
Fred. Buhuuuuuu, mulla on ihan älytön ikävä sitä vaikka tiedänkin että se on fiktiivinen hahmo eikä kuitenkaan oo tulossa uusia Pottereita (vaikka sais kyllä tulla, rakastan noita...).

R.I.P. Severus, love u.
R.I.P. Dobby, "Harry Potter." Pelastit Harryn ja muut henkesi uhalla. Love u.
R.I.P. Colin Creevey, muistan aina sen ekaluokkalaisen Colinin,  joka haluaa kuvata Harrya joka tilanteessa. Love u so much.
R.I.P. Fred, mulla ja Georgella on sua niin helvetillinen ikävä, ettei koskaan päästä siitä yli. so long and goodnight, Freddie.

 // Luin sen nyt taas kerran viime yönä, ja täytyy myöntää että itkin sen koko ajan. Tuli ihan mieletön itkukohtaus varsinkin siinä vaiheessa kun Remus ja Tonks oli siellä salissa kuolleina, miten pieni ihminen voi itkeä niin paljon kun mä itkin viime yönä? Aloitin itkemisen suunnilleen siinä kun Amore Burbage kuoli, ja voih. Yhtä kyynelehtimistä koko yö. (Menin muuten sitten nukkumaan viiden aikaan [tai siis pistin silmät kiinni ja nukahdin] ja äiti tuli puoli kahdeksalta sanomaan: "Nyt sitten lähdetään kauppikselle pistämään sitä leiriä pystyyn." Siinä sitten nousen kahden ja puolen tunnin yöunien jälkeen ja nyt olen koneella haukottelemassa kahvikuppiin.)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: biotdf - 14.07.2008 10:47:24
Kyyneleethän siinä tuli. Niin monta kuoli, erityisesti mua itketti Remuksen, Severuksen, Hedwigin, Fredin ja Dobbyn kuolema. Suren tetysti myös Colinin, Tonksin, Villisilmän ja muiden kuolemaa. Dobby ja Fred olivat ehkä kaikista lähimpänä sydäntäni, levätkää rauhassa. Voldun kuolema riemastutti, ei itkettänyt.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Papu. - 17.07.2008 15:36:57
Itkin surusta, pelkästä surusta. Välillä piti pitää vartin taukoja että kykenin jatkamaan lukemista.
Ensinnäkin itkeä tirautin heti alussa, kun Harry jossakin kohtia mainitsi Siriuksen, hyvä syy itkeä, eikö?
Itkin vähäisen kun Vauhkomieli kuoli ja kaikissa muissa kuolemissa vuolaasti.
Eniten itketti Dobby, sen kuolemalle kun oltiin jollakin tapaa uhrattu eniten aikaa ja sivuja. Pidättelin tässä kohtaa kyyneleitäni hyvin kauan, mutta kaikki purkautui ulos kohdassa

Tässä lepää Dobby, vapaa kotitonttu.

Tuo oli jotenkin niin järkyttävän koskettavaa. Dobby oli aina tahtonut olla vain vapaa ja nyt se saisi olla, ikuisesti.
Frediä, Tonksia ja Lupinia itkin myös järkyttävästi. Miksi, oi miksi, vain yksi lempihahmoni (George) jäi henkiin? ;<

Täytyy silti sanoa, että eniten koko kirjasarjassa on vuosien aikana itkettänyt Sirius. Mahtavampaa hahmoa yksikään kirjailia ei voi tälle pallolle luoda <3
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Melodie - 17.07.2008 20:10:08
En sitten ollutkaan viime kerralla niin jyrkkä kuin olin muistavinani, mutta nyt kun luin suomennoksen niin on tultava korjailemaan. Siinä minä nimittäin itkin, ainakin välillä aika usein; eli en muista milloin. Varmaan Dobbylle ainakin.

Mutta kaikki johtui varmaan vain väsymyksestä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Fiorella - 19.07.2008 17:00:56
Lainaus
Täytyy silti sanoa, että eniten koko kirjasarjassa on vuosien aikana itkettänyt Sirius. Mahtavampaa hahmoa yksikään kirjailia ei voi tälle pallolle luoda <3
Mietin yhä, onko minussa jokin vika, kun monella lukukerrallakaan en ole millään tavalla kiintynyt Siriukseen, (paitsi Severuksen kanssa kinastelukohdista, etenkin viitoskirjassa, olen aina nauttinut!) ja Siriuksen kuolemakin tuntui minusta jotenkin laimealle, tai olin odottanut että joku "tärkeämpi" henkilö olisi kuollut. Vaikuttaako ihmisten mielipiteisiin ficcimaailma niin vahvasti vai onko syy vain siinä, ettei Sirius ole ikinä kolahtanut minuun henkilökohtaisesti sitten ollenkaan... Rinnastaisin Cedriciin siinä mielessä, että tuntui samanasteiselta ohimenevältä sivuhenkilöltä kirjan perusteella. Minusta tuntuu, että Siriukseen on saanut ficeistä enemmän sympatioita kuin kirjoista ikinä.

Tonksin ja Lupinin menetys on jäänyt jälkikäteen harmittamaan eniten tuossa HP-sarjassa. Kumpikaan ei ollut oikeastaan juonellisesti niin tärkeä hahmo, että niiden olisi ollut mitenkään mahtipontisen suurta kuolla, joten tuollainen laimea sivulauseessa tappaminen tuntuu ylenpalttisen turhalle.  :-\ Minä tykkäsin molemmista kovasti ja olisin suonut heille vähän pidemmän yhteisen ajan.

Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: biotdf - 19.07.2008 17:27:42
Niinpä Fiorella. Luulisi että he olisivat selvinneet hengissä... Tai ainakin toivoin niin. Ja kun heillä oli lapsikin vielä :-\
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Geena - 20.07.2008 18:32:35
Meinasin kyllä itkeä. Sen verran H/G paritus otti hermoille. Tonks, Fred ja Remus jöivät harmittamaan, mutta heidän kuolemansa eivät herättäneet niin vahvoja tunteita.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Hirmu - 20.07.2008 19:36:20
Minä itkin hieman sekä ilosta että surusta... Ensimmäistä kertaa taisi itkettää siinä, kun George menetti korvansa; pelkäsin ihan todella, että hän kuolee. Sitten taisikin olla ilonkyyneleitä, kun hän selvisi. :)

Sen jälkeen itkin muistaakseni enää kirjan loppupuolella. Remuksen ja Tonksin kuolema tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta ja pisti kyynelehtimään, ja olisinkohan itkenyt ilosta siinä, kun Percy liittyi taisteluun... Severuksen kuolema ei muistaakseni pistänyt itkemään ainakaan kunnolla, ennemminkin oli sellainen pettynyt olo: "No niin, hyvä hyvä, Rowling, tapoit yhden parhaimmista hahmoistasi." :P

Onnenkyyneleitä aiheuttivat kyllä eniten Malfoyiden puuhat siellä lopputaistelussa (keksikää rauhassa tuosta jotain kaksimielistä)... ;) Koko kirjan läpi saattoi nähdä yhä selvemmin, kuinka he välittivät toisistaan, ja lopussa sitten hylättiin taistelu ja yritettiin koota perhe. <3 *huoh* Luin varmaan kymmenen kertaa uudestaan lauseen ...and Lucius and Narcissa Malfoy, running through the crowd, not even attempting to fight... (vai miten menikään) jne. ja itkeskelin samalla. :') Vielä enemmän itketti se, kun Harry huomasi Malfoyt yhdessä taistelun päätyttyä. Tuon lauseen tulin tahtomattanikin opetelleeksi ulkoa DH:sta; Kuoleman varjeluksissa se ei enää kuulostanut yhtä hienolta. =P

Epilogissa saatoin vielä itkeä Harryn paljastusta siitä, kuinka Kalkaros oli rohkein hänen tuntemansa mies sekä sitä, kuinka Draco nyökkäsi Harrylle ja muille (joskin tuossa jäi mielettömästi ärsyttämään se, ettei Harry nöykännyt takaisin! >_<). :') Oli kenties vielä pari yksittäistä kohtaa, joiden aikana itkin, mutta se oli sitten muistaakseni vähäisempää ja/tai tapahtui vasta suomennosta lukiessa...

Lainaus käyttäjältä: Fiorella
Mietin yhä, onko minussa jokin vika, kun monella lukukerrallakaan en ole millään tavalla kiintynyt Siriukseen, ---
Hei, enpäs ole minäkään... Toivottavasti Sirius-fanit eivät nirhaa minua tämän takia, mutta Siriuksen kuolema on itkettänyt minua ehkä vähiten koko kirjasarjassa. o_O' Tosin DH olikin ainoa kirja, jonka aikana olen ylipäätään vetistellyt. :P
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Fiorella - 20.07.2008 19:50:54
Gratus Hirmus, Malfoyt puuhineen ( ;) ) olivat tosi hellyttäviä viimeisessä kirjassa! Minä tykkäsin hirmuisesti myös lukea juuri mainitsemaasi kohtaa. Ja vaikka nyt en itkemällä itkenytkään, niin se kohta kyllä herkisti, jossa Narcissa kysyy Harrylta salaa, onko Draco kunnossa. Sniif.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: iittaliia - 02.08.2008 23:08:17
Olen muutenkin helkkarin herkkä ihminen.

Itkin eniten kun Fred kuol. Ääh, kyyneleet tulee nytkin  :'( Se oli NIIN surullista.
Eka haukkuu Percyä, ja sitten. PAM! Se makaa kuolleena, suu naurussa...  :'( :'(
NIIN SURULLISTA, NIIIIIN SURULLISTA! (Ai että toistan itseäni, mistä päättelet?)
 Ja Dobbyn kuolema, herranjestas! Itkin, itkin, itkin, itkin, itkin, ITKIN!
Ja se kun Harry oli vanhempiensa haudalla! Oma mummoni hautajaiset oli noin kuukausi ennen kirjan ilmestymistä, että kyyneliä tuli.
Mietin että Harry ei ollut ikinä nähnyt vanhempiaan niin, että muistaisi heidät. Ja omasta mielestäni minun ja mummin yhteinen aika loppui liian äkkiä!

Hyi että olen itsekäs ihminen!

~iitta :'(
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Haisku - 05.09.2008 15:21:50
Voi, en ole varmaan muissa kirjoissa itkenyt näin paljon.

Itkin, kun Dobby kuoli se oli niin surullista ja pystyn niin hyvin kuvittelemaan kohtauksen.
Fredin kuolema oli hirveää itkin sitää tosi kauan lukemisesta ei meinannut tulla mitään.
Ja, kun Severus kuoli "Katso...minuun", se oli niin kamalaa.
Ja siinä Godrikin-notko kohdassa itkin koko ajan.
Itkin, kun luulin, että Harry kuoli ja siinä vaiheessa sydän jätti lyönnin välistä.
Ja itkin vielä onnesta, kun Volde kuoli ja kun kirja loppui purskahdin itkuun, kun tajusin, että se on nyt loppu. :'( Että itkua piisaa. :(
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Hinska - 11.09.2008 13:58:07
En itkenyt kuin vain yhdessä kohdassa, olinhan häijynä tyyppinä lukenut ketkä kaikki kuolee..

Itkin, kun Dobby kuoli. Ei Dobbyn olis pitänyt kuolla.
Ja lopussa itkin sisäisesti. Murr, Hermione ja Ron meni naimisiin!
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Ansqu - 11.09.2008 19:53:43
Lainaus
En itkenyt kuin vain yhdessä kohdassa, olinhan häijynä tyyppinä lukenut ketkä kaikki kuolee..
Samaten. Olin ovelasti penkonut jo kaikki juonikuviot, en minä mitään spoilereita pelkää. Ja kun kirjan luki englanniksi, oli itkut vähissä. Ko. kieli oli vielä silloin kuitenkin sen verran heikko, ettei sanojen "luonnetta" tajunnut niin tarkasti. Snape shaped hole in the window. Look at me. Ja puhumattakaan näistä taikasanoista, jotka eivät siis vastaa oikeita sanoja, ja mitä ei ihan itsekseen osaa veistellä tarkoittamaan mitään järkevää. Pähkäilin mm. ikuisuuden, mikä ihme se Ronin perintö oli.

Kun ei tajunnut sanojen viittaavuutta, asiat pläjähtivät sitten kertahujauksella siinä dead-sanassa ja.. Ei se tunnu samalta. Tuntui, että olisin lukenut silmät lasittuneina koko kirjan tietäen juonen ja ajatellen jotain ihan muuta. Ei sellaisessa tilassa itketä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Cuchulain - 12.09.2008 19:12:04
Itkin hieman.

Minä olin saanut vahingossa spoilerin, että Fred kuolee, joten en osannut oikein itkeä sen viimein tapahtuessa. Mutta tuli silti tosi surullinen olo. :( Severuksen kuolemalle tuli itkettyä aika paljon ja Hedwigin myös. Vauhkomielen kuolema enemmänkin harmitti, koska hän oli niin värikäs hahmo. Remuksen ja Tonksin kuolema ei oikein hätkähdyttänyt, koska en ole oikeastaan koskaan pitänyt kummastakaan hahmosta. Harmitti sekin silti. Dobbyn kuolema järkytti totta kai, mutta en itkenyt, vaikka muistotilaisuus olikin aika koskettava.

Harryn kävellessä kuolemaan, en tuntenut oikeastaan mitään. Olin ennemminkin innoissani, että viimeinkin se kuolee. :'D Joo, aika ilkeästi sanottu, mutta totta. Olin koko kirjan ajan varma, että molempien (Voldemortin ja Harryn) on pakko kuolla, koska muuten kirja olisi ollut liian onnellinen. Jouduin kuitenkin pettymään lopussa (erityisen pettynyt olin suorastaan nolon ennalta-arvattavaan Harry/Ginny -paritukseen!!), vaikka kirja kokonaisuudessaan oli todella vaikuttava.

Itse asiassa eniten taisin itkeä Voldemortin kuoleman takia. Hän oli minulle tärkein hahmo kaikessa kammottavuudessaan. Jotenkin silloin vasta tajusin, että tämä sarja todella loppuu!! Koko tarinan ydin oli tuhottu ja siitä tuli äärimmäisen surullinen olo. :'( 
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: sokerijuurikas - 13.09.2008 19:41:51
noniin vähän tietoja pitää alkaa taas päivittelemään kun Harry Potter maraton on mun osalta ohi. Seiska kirjaa lukiessa edelleen Dobbyn kuolema oli se järkyttävin. Oli niin koskettavaa kun Harry kaivoi käsin Dobbyn haudan. Siinä sitten silmät kostuivat.

Noh löysin uuden kohdan missä tirauttelin. Se kun Harry on näkymättömyysviitan alla menossa antautumaan Voldemortille ja hän näkee Ginnyn auttamassa jotain tyttöä ja sanovan: "kohta pääset kotiin". Silloin Harry ajatteli että kunpa joku sanoisi hänellekkin että kohta hän olisi kotona. Mutta hän oli kotona. Tylypahka oli hänen kotinsa. - tai jotain tuontapaista. Silloin kyllä oli pakko vetistellä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Fanpire - 13.09.2008 19:54:15
Lainaus
Tonksin ja Lupinin menetys on jäänyt jälkikäteen harmittamaan eniten tuossa HP-sarjassa. Kumpikaan ei ollut oikeastaan juonellisesti niin tärkeä hahmo, että niiden olisi ollut mitenkään mahtipontisen suurta kuolla, joten tuollainen laimea sivulauseessa tappaminen tuntuu ylenpalttisen turhalle.   Minä tykkäsin molemmista kovasti ja olisin suonut heille vähän pidemmän yhteisen ajan.
Jep, juuri näin.
Tosin minusta kyllä tuntuu, ettei Rowling niinkään tappanut Tonksia ja Remusta, vaan ennemminkin Teddyn vanhemmat, jolloin poikaparka oli orpo aivan pienestä pitäen, aivan niin kuin Harry... Eli taattua historian toistoa, kuten oikeastaan HP:t muutenkin.
No joo, sinänsä meni kyllä nyt varsinaisesta aiheesta ohi, muttamutta.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Gil Galad - 15.09.2008 19:50:53
Itkit kirjassa kaikkien kiltalaisten kuoleman kohdalla. Dobbyn kuolema aiheutti itkukohtauksen mikä kesti sen hautajaisten yli. Viimeisen taistelun kohdalla itkin vähän.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Tuhisija - 16.09.2008 23:14:05
Itkin siinä Dobbyn kuoleman kohdalla ja sen jälken, kun tajusin, että Fred kuoli :/ Muissa kohdissa en tainnut, mutta kyllä taisi jossakin muussakin kohdassa silmät hieman kostua.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: luka - 20.09.2008 19:39:17
Itkin monessakin kohdassa, mut eniten lopussa kun Harry käveli sinne metsään ja kun sen vanhemmat ja Sirius sekä Remus tuli sinne. Kaiken kruunasi se, että just siinä kohdassa telkkarista pamahti soimaan Leave out all the rest, joka on ihana biisi ja varsinkin katsottuani tän ( http://www.youtube.com/watch?v=lbSwVtkjgek ) videon, laittoi mut itkemään ihan täysillä.
Myös Kalkaroksen ja Fredin kuolemat itketti, muiden kuolemat vaan järkytti :s
Enemmän itkin kun luin ekaa kertaa kirjaa englanniksi, suomenkielisessä kaikki lausahdukset ei oo niin tunteikkaita. ("It was not, after all, so easy to die" vrt "Kuoleminen ei ollut lopultakaan kovin helppoa" tai "'I am about to die'" vrt "'Minä kuolen pian'" tms)

Loppujen lopuksi mä itkin kirjan loppumiselle :--)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: willow - 21.09.2008 14:19:08
Monessakin kohdassa tuli itkut, mutta ehkä pahimmin tuossa damnedin mainitsemassa kohdassa, jossa Harry käveli sen metsän halki. Siinä kohdassa oli muutenkin sellaista käsinkosketeltavaa melankoliaa että kyyneleet kyllä virtasivat. Lisäksi itketti se Malfoyn perheen kohtaaminen kirjan lopussa, koska tuo perhe on jotenkin aina kuvattu niin kylmäksi toisiaan kohtaan, etten osannut odottaa sellaista loppua. Harry/Ginny-paritus v*tutti siis todella paljon, mutta en sentään itkenyt raivosta sen vuoksi. :------D

Kieltämättä itketti myös koko ajatus siitä, että nyt se sitten on loppu, ei enää uusia HP-kirjoja odotettavana, kaikki on ohi. Siitä masennuksesta toipumisessa kesti kyllä about viikko. o____o
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: LunaLoony - 29.09.2008 19:00:51
Siis mitä?? En oo muka aikaisemmin vastannut tähän....?  :o Nyt täytyy tämä erhe korjata.
Itkin aivan tuhottomasti lukiessani Deathly Hallowsia. Olen aivan tavattoman herkkä ihminen, joten tuskin tulee yllätyksenä, että itkin suurimmaksi osaksi surusta. Lopussa itku oli tosin semmoista ilon ja surun sekamelskaa.
Luulin kuudennen kirjan jälkeen, että en varmaan enää minkään kirjan kohdalla itke yhtä paljon. Boy, was I wrong or what! :''D Muistan kyllä, kuinka HBP:n jälkeen olin ihan suru puserossa vielä päiväkausia, enkä pystynyt edes katsomaan kirjan kantta, koska Dumbledoren näkeminen olisi vain aloittanut uuden kyyneltulvan. Mutta sitten kun luin Deathly Hallowsia.... Ei pyhä sylvi. Itkusta ei meinannut tulla loppua! Itkin jo alussa Hedwigin kuollessa ja siinä, kun pelkäsin Hagridin kuolleen. Eikun... Itseasiassa taisin ensimmäisen kerran kyyneleet tirauttaa jo siinä, kun Harry heittää hyvästit Dursleyn perheelle. Jokatapauksessa, alun jälkeen meno jatkui melko lailla samanlaisena. x) Toki myös nauroin monessa kohdassa ja jännittyneenä purin kynsiäni, mutta jotenkin päällimmäiseksi mieleen jäi se tavaton itkeminen.
En ole ihan varma missä kohdassa itkin eniten. Muistan itkeneeni silmät päästäni Dobbyn kuollessa. Severuksen kuolema ja koko Prince's Tale olivat todella pahoja kyyneltulvan aiheuttajia. Myös se kohta kun Harry tajuaa kuolevansa ja lähtee marssimaan Kiellettyyn metsään oli jotakin aivan tavattoman surullista. Muistan, kuinka piti laskea kirja hetkeksi käsistä ja yrittää rauhoitella itteä, että pystyy jatkamaan lukemista. En nimittäin kyyneliltäni nähnyt koko tekstiä. Lopputaistelu ja Fredin, Remuksen ja Tonksin kuolemat itketti myös hirmuisesti. En surrut pelkästään Fredin kuolemaa vaan myös sitä tuskaa ja kipua, jota George mahtoi tuntea! Aivan kamalaa, että George menetti toisen puoliskonsa. Sydän kyllä särkyi. :(
Epilogin aikana itkin onnesta ja nauroin, koska se vain oli niin ihana (Albus Severus!<3) ja itkin surusta, koska kirja loppui. :'D Olen tässä ajatellut lukevani koko sarjan jälleen kerran alusta alkaen, mutta voi olla, että päädynkin lukemaan vain Deathly Hallowsin. :P Rakastuin siihen ja se on mielestäni koko kirjasarjan paras.

All was well.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: sikuriina - 12.10.2008 10:59:53
Mä itkin kun Hedwig kuoli, mutta Dobbyn tapaus sai mut lähinnä hykertelemään. On nimittäin mielestäni yksi vastenmielisimmistä hahmoista Pottereissa. Loppua kohden tuli jotenkin turta olo, kun porukkaa kaatui kuin heinää eikä mua enää edes itkettänyt.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Aada Elanor - 18.10.2008 20:48:38
Lainaus
ItkinItkinItkinItkinItkinItkinItkinItkin!!!

mutta........en muista mille......  :'(
Ei herranjestas ;D Anteeksi, mutta nyt kyllä repesin! Minä nyt olen tällainen outo, että hohottelen kaikelle kummalle kumminkin, muttamutta... Kiitti nauruista, TylerDurden, vaikket varmaan tarkoittanutkaan tuota huvittavaksi lausahdukseksi...

En olekaan tainnut vastata tähän kunnolla... En oikeastaan itkenyt, paljon enemmän tuli tihrustettua esimerkiksi Puoliverisen prinssin parissa. Ja Liekehtivän pikarin.
Joka tapauksessa hieman silmät kastui Deathly Hallowsissakin. Suurin mielenliikutus oli Prince's Tale. Mutta en oikeastaan kunnolla itkenyt kertaakaan, surullinen mieli vain oli ja silmät kosteina välillä... Asiaan saattoi kyllä vaikuttaa sekin, että luin viimeiset parisataa sivua pimeässä teltassa kesäleirillä taskulampun valossa, enkä viitsinyt mitään mielenliikutuksia yllyttääkään nousemaan siinä muiden ihmisten keskellä :D Enkä aluksi edes tajunnut, että Hedwig kuoli (no, en kyllä olisi sille itkenyt, vaikka olisin tajunnutkin)...

Yleensä muistutan kyllä aika helposti pienois-Niagaraa kirjan parissa ja etenkin liikuttavan elokuvan ääressä. Mutta Harry Potterit ei sitten ilmeisesti minun kyynelkanaviani avaa...
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: illusioni - 19.10.2008 20:23:48
Itkinköhän? En ole oikein varma... Miut on äärimmäisen hankala saada itkemään ;D Ainakin läheltä piti-tilanteita oli pari, Dobbyn kuolema, "I am about to die"/metsäkohtaus, hautausmaa... Aika perus. Aloin ainakin vikisemään jotain noiden kohdalla jos en ihan vesihanoja auki vääntänyt.

Tosin lukumaratonin loppupuolella, koko päivän jonottamisen ja aamuyön lukemisen jälkeen oli jo sen verran hysteerinen olo että melkein mikä tahansa joko nauratti julmetusti tai sai aloittamaan taas vikisemisen ;D Jotkin ihan random sanat ja lukuhäröt aiheuttivat kikatteluja.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Kivikausi - 02.12.2008 21:31:58
Jostain syystä tuli nyt mieleen yksi kohta DH:sta ja pitää päästä tänne pölisemään ja kyselemään. En parkunut kirjaa lukiessa mutta yksi ihan järkyttävän surullinen kohta oli minun mielestä kun Hagrid joutui luulemaan että Harry on kuollut ja kantamaan "kuollutta" Harrya pois metsästä. Hagrid parka. :'( Ihan kamalaa sille kun se on aina ollut niin ystävällinen ja hyvä.

Tietenkin toinen paha kohta oli lempihahmoni tappaminen. (Miksi menit Row tekemään sen!  >:() Mutta tuo Hagridin kohta silti melkein nousee sen yli surullisuudessaan. Ei kellään muulla käynyt sääliksi Hagridia? :/
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Fiorella - 02.12.2008 21:44:03
Lainaus
Mutta tuo Hagridin kohta silti melkein nousee sen yli surullisuudessaan. Ei kellään muulla käynyt sääliksi Hagridia? :/
Minä ajattelin ihan samaa, ja varmaan melkein kaikki muutkin kirjan lukeneet. Odotin itse asiassa koko ajan että Hagrid tekisi jonkun epätoivoisen tempun ja pilaisi Harryn yrityksen. ;) Taisi olla surun lamauttama, tässä tapauksessa onneksi. Kyllä se varmaan oli muille karmea tilanne, kun viimeinen selviämisen oljenkorsi ja toivon symboli Harry retkotti siinä kuolleen näköisenä. Jos kirjaa katsoisi toisten henkilöiden näkökulmasta, saisi varmaan hyvinkin apeita tarinoita aikaan.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Canis - 24.12.2008 11:14:04
Täytyypi vastata, että en itkenyt, ihme kyllä. Viides kirja ja Siriuksen kuolema olivat niin rankka paikka, että toista sen veroista ei ole ollut. Ei, mutta nythän mie huijaan! Dobbyn kuolema sai minut kyllä itkemään. Eli siis itkin kyllä, ja surusta.

Potter-kirjat ovat muuten kirjoista ainoita, joiden kanssa kyyneleet on tulleet silmiin. Yleensä kirjat ei minua itketä, pikemminkin elokuvat. Mutta sivumennen sanoen viidennessä elokuvassa Siriuksen kuolema ei itkettänyt, kun sen tiesi jo etukäteen ja oli joutunut jo elämään sen asian kanssa.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Ribika - 24.03.2009 12:18:02
Ihmettelen yhden kaverini pokkaa. Hän ei kuulemma kertaakaan porannut Deathly Hallowsia lukiessaan. Joko hän luki sen semihereillä tai pakon alla, koska "oli lukenut muutkin kirjat niin viimeinenkin piti lukea."

Olen liian tunteellinen. Kirjaa lukiessa on kiva porata. Siinä tuntee olevansakin jotain. Kuvittelen lukiessani elokuvan pyörimään päähäni.

Pillitin, kun Harry seisoi vanhempiensa haudalla.
Pillitin, kun Dobby menehtyi. Ja haudattiin.
Pillitin, kun Fred kuoli.
Pillitin, kun Severuskin kuoli. Perhana.
Pillitin, kun Remus ilmoitettiin kuolleeksi.
Pillitin, kun Harry tapasi jälleen Jamesin, Lilyn, Remuksen ja Siriuksen.
Pillitin, tällä kertaa ilosta viimeisessä kappaleessa, iloinen onnellisesta lopusta. Ja vielä kerran haikeana, kun juna kaartoi mutkan taakse.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Platinum - 04.04.2009 19:23:05
Omasta mielestäni oli hirveää, kun Harryn uskollinen lemmikkipöllö Hedwig kuoli. Se on ollu kuitenki alusta asti mukana ja ollu Harryn kaveri :)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: miau - 23.04.2009 17:59:53
Juu, myönnetään, itkettyä tuli! Ihme kyllä en itkenyt missään kuolemissa (ainut kuolema mitä olen itkenyt oli Siriuksen poismeno), mutta Harryn kävely metsän halki sai tunteet pintaan  :-\ Varsinkin se kohta jossa Lily sanoi Harrylle jotain sen suuntaista kuin "olemme niin ylpeitä sinusta". Dobbyn kuolemakin oli kyllä vaikea paikka.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: campuzze - 11.05.2009 20:03:53
En muista olenko kommentoinut, mut varmuuden vuoksi.
Jos olisin nähnyt äänestyksen ennen kuin sen aika loppui olisin vastannut itkin surustaItkin Hedwigin, Dobbyn, Fredin, Harryn vanhempien haudan kohdassa, kun Harry näki Siriuksen Lilyn, Jamesin ja Lupinin metsässä.

Oikeastaan ekalla luku kerralla en itkenyt ollenkaan, koska olen ollut niin idiootti, että menin lukemaan wikipediasta juonen ennen kuin olin saanut koko kirjan. :-X

Mutta toisella lukukerralla joka oli noin kuukausi sitten itkin äsken mainituissa kohdissa.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Belsissa - 15.05.2009 21:54:39
Itkin melkein kaikissa kuolemissa, mutten itseasiassa Vauhkomielen tapauksessa, kun se tapahtui jotenkin aika nopeasti, eikä hahmo muutenkaan ollut läheinen.

Pahimmat itkukohtaukset aiheuttivat Severuksen kuolema, Fredin kuolema, Lupinin ja Tonksin kuolema.
Kuolemien lisäksi itketti metsäkohtaus oikeastaan kokonaisuudessaan, se kun James, Lily, Sirius ja Lupin ilmesty metsään, siinä kun Harry "kuoli", Dumbledoren saapuessa Harryn luokse, Narcissan kysyessä Harryltä Dracosta..
Niin ja sitten itkin vielä kaikissa kohdissa, missä jotenkin ilmeni, että Dracoa kohdellaan kaltoin tms. Lempihahmo, niin minkäs sille voi.

Oli varmasti muutakin, mutten muista kaikkia.

Ai niin, ja sitten piti mainita vielä kirjan lopussa, yksinkertaisesti vain, koska se loppui.  :)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Chiyuu - 04.06.2009 18:39:13
En itkenyt ollenkaan, en kyllä koskaan itke katsoessani tai lukiessani mitään. Olen varmaan tunteeton. En vain osaa itkeä, vaikka ehkä joskus pitäisi, mutta kyllä minä joissain kohdissa liikutuin esim. siinä, kun Hagrid luulee Harrun kuolleen, olis Harry voinut edes jotenkin vihjaista sille ettei ole kuollut.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Daliah - 06.06.2009 02:14:17
Itkin melkein kaikissa kohdissa (olikin ollut tunneherkkä päivä muutenkin), varsinkin Fredin kuoleman takia, Lupinin ja Tonksin samoin. Severuksen en, en ole MISSÄÄN VAIHEESSA elämääni pitänyt MILLÄÄN LAILLA kyseisestä hahmosta, en mitenkään. Vihaa ei voi edes verrata mihinkään.

Minäkin itkin kirjan lopussa, vain siksi että se loppui sitten. Se meni siihen. Nyt loppui. Itku tulee. Kuitenkin viettänyt niin monia hyviä hetkiä kirjojen edessä, ettei muusta väliä. Onne mukavia kirjoja tosiaankin :P


AINIIN JA KUN DOBBY KUOLI. Silloin vetäsin kunnon itkuparkun, jolloin äitikin tuli hädissään kysymään tilaani :D:D Voi voi voi sitä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Kamsu - 04.07.2009 15:23:49
Kyllä itkin! Itkin jokaisen kuoleman kohdalla, olen kauhea itkupilli joten itkin oikeasti kaikkien kuolmien kohdalla myös kuolonsyöjien ja voldun. Eniten tais tulla itkettyä Dobbyn ja Frendin ja Remus/Tonksin kohdalla....
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: koete - 06.07.2009 21:26:34
Itkin. Varsinkin siinä kun Harry meni sinne saliin, missä ne kaikki muut suri niitä kuolleita omaisiaan. Ja siinä missä kerrottiin Tonksin ja Lupinin kuolemasta. Sekä siitä kun Harry metsään mennessään näkee vanhempansa ja Siriuksen.

Siinä kohtaa missä Harry hautas Dobbyn itkin kans. Surullinen.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Shaula - 07.07.2009 18:18:13
Lainaus
Joko hän luki sen semihereillä tai pakon alla, koska "oli lukenut muutkin kirjat niin viimeinenkin piti lukea."

Hahhah, kuulostaa niin multa :DD Kyllä, en itkenyt, vaikka luin sitä lähes kolmen päivän ajan öisin. Sain sen luettua muistaakseni kolmen aikaan yöllä, eli kyllä, olin yliväsynyt. Sekään ei laittanut mua itkemään kertaakaan, ehkä kerran liikuttumaan mutta ei itkemään. Toiseksi, koen että luin sen juuri tuosta yllämainitusta "koska kaikki muutkin oli luettu" syystä. Vaikka tilasin Deathly Hallowsin ennakkoon, en ole vieläkään saanut sitä luettua. Päätin sitten että kai se pitää edes suomennettuna vetästä läpi.

Meni siinä sitten kaksi vuotta ennen kuin sain itseni lukemaan Potterin viimeisen kirjan :D
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: nullpunktz - 10.07.2009 23:50:11
Pillahin itkuun ku tajusin että Remuksen ja Tonksin kuolema vaan 'sivuutettiin' siinä yhdessä kohtaa. D: Itkuparku tuli kylläkin. Ja kun Hedwig kuoli. :<

Ja itkin vuolaasti kun kirja LOPPUILOPPUI. 8< Ei enää uusia Pottereita hyppimässä nenälle ja mur. Mutta joo. Ihania kirjoja. Luin joskus, ihan ala-asteella, ekalla (?) ekan Potterin ja WOOOSH. Sinkouduin siihen maailmaan. Monta vuotta on mennyt odotellessa aina uusia kirjoja.. Nyt on enää leffat. No, sitten kun nekin on loppu niin tööt.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: October - 20.07.2009 18:41:07
En itseasiassa itkenyt, johtuen varmaan siitä että Kuoleman Varjelukset on mielestäni surkein Potter-kirja.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Hermionehh - 21.07.2009 02:22:34
Mieli oli haikea kun tiesin aloittaessani kirjan lukemisen, että tämä olisi viimeinen kirja.
Itkuun purskahdin vasta kohdassa, jossa Harry näkee Tonksin ja Lupinin ruumiit.
Ja toinen kohta, jossa tuli itku, oli se, kun Harry sai tietää, että hänen pitää kuolla, ja kun hän kutsui vanhempansa, Lupinin, ja Siriuksen luokseen elpymyskivellä. Eikä sekään kohta pysäyttänyt itkua, jossa Harry antautui Voldemortille, päin vastoin...

Onnesta itkin silloin, kun Harry heräsi taas eloon, ja kirjan lopussa.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: mikami-sama - 25.07.2009 20:28:53
Ensimmäisellä kerralla en itkenyt juurikaan, mutta toisella kerralla kylläkin. Johtunee siitä että olen hidasälyinen ja tajuan asiat kunnolla vasta toisella lukemis-/katsomiskerralla.
Eniten itkettävä kohta oli Voldemortin kuolema. Minkäs sille mahtaa että se on lempihahmo..?
Ja sitten kirjan loppu. Oli vaan niin haikea tunnelma. Siihen se sitten loppui. Hieno kokemus.
Jaaaaa.. muita ei sitten oikein ollut.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Winthrop - 25.07.2009 22:37:05
Pitää kyllä sanoa, että suurin itku tuli silloin, kun suljin kirjan takakannen. Tuli sellainen olo, että: "No ni, siinä se sitten oli, ei enää mitään odotettavaa." Sitten seuraavana iltana sängyssä pyöriessä muhun vasta iski se ajatus, että siinä kirjassahan oikeasti (oikeasti ja oikeasti, kirja se vain on...:/) kuoli ihmisiä. Piti sitten käydä hakemassa kirja alakerrasta, ja lukea muutamat viimeiset luvut uudelleen jotta tajuaisin, ketkä siinä nyt oikeastaan kuolivat. Remuksen ja Tonkisin kohdalla tuli taas järkyttävä kyyneltulva. Ei oikeastaan surusta, vaan siitä ilosta, että Remus kuoli myös. Parempi kaikki Kelmit kuolleina kuin yksi elossa, niin mä ajattelen edelleen.

Sitten se elpymyskivi-kohtaus...Jotain järjettömän surullista. Vahvisti mun ajatuksia siitä, että Remuksen kuolema oli hyvä juttu köhpääsi taas pervoilemaan Siriuksen kanssaköh .... vaikka en mä kyllä usko, että henget voivat tehdä mitään sellaista..

Jostain syystä mä liikutuin myös siinä kohdassa, kun Harry ja Remus riitelivät siellä keittiössä. Järkytyin siitä, miten törkeä Harry oli, ja olisi vaan tehnyt mieli paiskata kirja seinään, ja vaatia uutta kirjaa, josta Harry olisi jätetty kokonaan pois.

En ole kyllä ikinä itkenyt minkään kirjan takia noin paljon. Onnen takia suurimmaksi osaksi nyyhkytin, koska mun mielestä kaikki kuolleet hahmot ansaitsivat kuolla. Siis eivät ne tehneet mitään väärää, vaan että niiden on sittenkin vain ehkä parempi olla kuolleita. Ja mulle jäi hyvä mieli, kun kelmit, Lily ja Severus kuolivat kaikki. Ne olivat jotenkin sellainen ryhmä, että jos vain yksi niistä olisi jäänyt henkiin, en olisi koskenut kirjoihin enää pitkällä tikullakaan.

Ehkä mun pitäisi lukea KV:n loppu tänä yönä uudestaan, ja itkeä taas oikein kunnolla niiden ihanien hahmojen vuoksi.  :D

Ja kenellekään ei tainnut jäädä epäselväksi, että en pidä Harrysta...
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Yove - 27.07.2009 16:37:10
Itkin joo pariin otteeseen. Ekalla lukukerralla itkin, kun Harry meni Voldemortin kuoltua rehtorin kansliaan ja puhui Dumbledoren muotokuvalle. Toisella kerralla sitten Kalkaroksen kuolemalle, kun tiesin millanen mies hän oikeasti oli. (Ja itkin sillonkin, kun luin omasta päiviksestä Kalkaroksen kuolemasta kirjoittamiani lauseita :'D).
Ja sitten en muista itkinkö kunnolla King's Crossilla ja siinä ihanassa Albus Severus-kohdassa.
Hedwigin ja Villisilmän kuolemat olivat myös tosi kauheita.

Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Database Error - 27.07.2009 17:18:30
En ole ikinä vuodattanut kyyneliä kirjoille/tekstille/elokuville, mutta jos silmien kostuminen näköä haittaavalla tavalla lasketaan, 'itkin' vikassa Potterissa siinä kun Dudley oli melkein ystävällinen Harrylle, kun Dursleyt sanoi heipat sille. Ja niin, se elpymyskivikohtaus oli aika liikuttava... Dobbyn kuoleman jälkeen herkistyin myös pikkuisen.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: noelle - 29.07.2009 12:33:02
Itkin kun Severus kuoli. Tai en kuoleman kohdassa niin, mutta kun Harry oli katsonut ne muistot... Se oli koskettavinta koko kirjasarjassa. Sen jälkeen Sev on ollut ehdottomasti mun lempihahmo. Joka kerta kun sen kohdan lukee, tulee kyyneleet silmiin...

Myös kun kirja loppui, tuli kyyneliä silmiin. Siinä se oli, viimeinen Potter, ja enempää ei tule.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: mesiangervo - 11.08.2009 16:11:03
Kun luin kirjan ensimmäisen kerran, en muista itkeneeni juuri lainkaan. Nähtyäni viimeisimmän elokuvan päätin lukea kirjat uudestaan läpi ja lukiessani viimeistä kirjaa itkin lähes jatkuvasti, mikä johtui luultavasti osittain siitä, että luin  keskellä yötä, joten olin aika väsynyt. :D Eniten suretti Kalkaroksen kohtalo. Oli niin epäoikeudenmukaista, että Kalkaros kuoli sillä tavalla. Kaikki luulivat sen olevan pahis, eikä sillä oikeastaan ollut ystäviä. Vieläkin itkettää, kun ajattelen, miten kurjasti elämä on kohdellut Severusta.  :'(
 Ehkä on parempi, että Sev kuoli ja sai rauhan, mutta silti... :(
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Sevvy. - 11.08.2009 17:56:56
Itkin ensimmäisellä kerralla koko kirjan läpi (edelleen näkyy jälkiä, piru soikoot!), täysin riippuen siitä oliko iloista vai surullista, vain johtuen siitä etten saanut mielestäni sarjan loppumista. Pahin itkunpurskahdus tuli Snapen kuolemasta, silloin lakkasin lukemasta kirjaa ja aloin lukea uudestaan vasta monta tuntia myöhemmin. Mutta sitä lukua seurasikin prinssin tarina ja siinä itkin kanssa ihan hulluna eikä siitä sitten tullut loppua ennen kuin olin sulkenut kirjan.
Nykyisin itken edelleen Seljasauva- ja Prinssin tarina -lukujen läpi ja sitten vielä silloin kun Harry sanoo poikansa nimen "Albus Severus". Mielestäni se on hyvin kaunis hetki, vaikka yleisesti ottaen inhoan viimeistä lukua.

R.I.P.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Layra - 10.01.2010 13:35:53
Joissain kohdissa itkin, eniten minua kosketti ja suretti Dobbyn kuolema ja "Harry...Potter...". Elpymyskivi kohtaus, Harryn keskustelu Dumbledoren taulun kanssa  ja Albus Severus itkettivät myös. Eli itkin. :D

off// eniten Pottereissa itkin kyllä PP:n lopussa, kun Fawkes lauloi ja Dumbledoren hautajaiset.

    - L
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Vicky Pollard - 13.01.2010 21:18:32
Olin murusina lattialla Harryn ja Hermionen vieraillessa Harryn vanhempien haudalla. Kirjoissa kun ei ole kuitenkan niin hirveästi korostettu sitä, että Harrylla ei ole vanhempia, ja se iski hyvin lujaa tuolla hetkellä kuinka yksinäinen ja huono-onninen hän on. Samoin kun Harry käveli Voldemortin luo Kiellettyyn metsään tietäen kuolevansa. Ah, sydämeni paisui Harrylle myötätunnosta tuolla hetkellä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Winifred - 14.01.2010 16:46:17
Harvemmin itken, kun luen kirjoja tai katson elokuvia. Suoranaisesti en itkenyt Kuoleman Varjeluksia lukiessani, mutta hirveän surullinen ja haikea olo oli elpymyskivi -kohtauksessa. Melkein itkin, mutta en ihan. Minulle se herkistyminen oli melkein sama kuin itkeminen. Myös se kohta, missä Harry ja Hermione käyvät Harryn vanhempien haudalla on kaunis ja herkistyin siinäkin.

Hedwigin kuolema kosketti vaikkei ihan kyyneleitä tullutkaan. Jotenkin minua ärsytti siinä kohtaan niin paljon se, että Harry vain jatkoi eteenpäin eikä surenut kovin paljoa Hedwigia. Minulla itselläni on koira ja jos vain ajattelenkin sen kuolemaa kyyneleet alkavat polttaa silmäkulmia ja siksi minua ärsytti suunnattomasti se, että Hedwigin kuolema sivuutettiin tavallaan. (miten minusta tuntuu että kaikkien kuolema sivuutettiin Pottereissa) Dobby, voi, melkein itkin siinä kohdassa, kun Harry hautasi Dobbya. Kaunista.

Sen sanon, että epilogin luettuani melkein itkin - enkä suinkaan ilosta. Jos jokin asia voi pilata todella hyvän kirjasarjan niin se on kyllä ja-he-kaikki-elivät-elämänsä-onnellisina-loppuun-saakka -loput. Dracon vetäytyvä hiusraja sai minut kyllä melkein itkemään - kauhusta nimittäin.

Melkein itkin siis, surusta suurimmaksi osaksi (paitsi epilogi, krr)
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Butterfly - 18.01.2010 18:23:23
Olen aivan yliherkkä ihminen joten todellakin itkin, kun luin Kuoleman Varjeluksia. Itseasiassa olin lähellä kyyneliä jo kun tajusin, että kyseessä on viimeinen Potter.

Ensimmäisen kerran pillahdin itkuun muistaakseni silloin, kun Hedwig kuoli. Se oli jotenkin vaan niin ihana otus. Myös Dobbyn hautajaiset saivat kyyneleet silmiin. Varsinkin se teksti hautakivessä  :'(.

Seuraavan kerran itkin muistaakseni ihan vain sen takia kun olin niin raivoissani Harrylle. Harry vaan oli minusta niin järkyttävän ilkeä Remukselle, kun he riitelivät siellä keittiössä.

Ja kirjan loppuosa... Eihän siinä pysynyt silmät kyyneleettöminä hetkeäkään.

Fredin kuolema piti lukea ainakin kolme kertaa ennen kuin suostuin ymmärtämään sen ja sitä seurasi lähes loppumaton kyyneltulva. Kalkaroksen kuoleman jälkeen halutti viskata kirja seinään ja nirhata eräs käärme inhottavine omistajineen.

Kun Remuksesta ja Tonksista sitten kerrottiin itkin monestakin syystä. Ensinäkin Remus oli mielestäni kirjojen paras hahmo, toiseksi Teddyä kävi sääliksi, kolmanneksi olin vihainen siitä, että heidän kuolemansa sivutettiin niin ja jostain syystä olin vähän helpottunutkin siitä, että Remuksen ei tarvinut jäädä elämään ainoana Kelmeistä.

Kyllä porukat mahtoivat ihmetellä miten pystyin itkemään noin paljon yhden kirjan takia.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: ms_anthropy - 13.02.2010 01:01:24
Melkein. En minä muuten, mutta kun olin odottanut Deathly Hallowsia aivan vehje kädessä (no prkl, seurannut syvästi rakastamaani kirjasarjaa alusta lähtien) ja sitten viimeinen osa ei olekaan mahtava huipennut vaan masentava pökäle joka olisi IMNSHO pitänyt ampua ja kirjoittaa sen jälkeen kokonaan uudelleen.

Erityisen vähän arvostin Severuksen mielenkiintoisen persoonan raiskaamista, sitä saakelin ikuisuuksia kestänyttä telttaretkeä, Remuksen ja Tonksin tappamista ilman mitään tunnesisältöä (no saakeli siinä nyt vaan suurin piirtein todetaan että jaahas, ne sitten kanssa heitti lusikan nurkkaan), Tonksin tappamista ilman mitään syytä, -Remuksen kuolemalle nyt kuitenkin oli olemassa se äärimmäisen hutera tekosyy että aiemman sukupolven ihkuxit rohkelikot pääsivät näin kaikki kuolleina henkinä taputtelemaan Hartsaa selkään- ja erityisesti niin vastenmielisen järkyttävä määrä todella huteria deus ex machina-ihmepelastumisia että Herra Nyrkillä olisi ollut paljonkin sanottavaa.  (Esimerkkeinä toimikoon pako Malfoy Manorista ja se lohikäärmeen kanssa hilluminen Gringottsissa.)

Oikeasti hyvät asiat muodostavatkin sitten todella lyhyen listan. Olennaisinta ja parasta oli, että Lucius ja Draco jäivät molemmat henkiin ja Malfoyn suku jatkui puhdasverisenä. Muitakin tuettavia asioita juolahtaa mieleeni, ainakin se että Dobby tapettiin, Voldemortin näkökulmasta kerrottu pätkä jossa hän on menossa vähän tappamaan Harrya sekä se, miten Aberforth Dumbledore suhtautui mulkeroon veljeensä.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: shanaynay - 14.02.2010 23:40:40
Voi kuulkaa, itkin.
Pakko myöntää, että jostain kumman syystä pyyhin silmiä jo ensimmäisen luvun lopussa.
Dracon ja Dudleyn hyvästit jotenki tuntu niin hassuilta. Hävettää että tuommosen takia oon menny pillittämään.
Kalkaroksen ja Lilyn tarina oli koskettava ja musta oli niin väärin, että Kalkaros kuoli vihattuna, vaikka olikin yksi urheimmista.
Onneks Harry sitten putsasi vähän sen mainetta ja joo, itkin kun kyseinen juomamestari meni kuolemaan. So sad.
Remusin ja Tonksin yllättävä poismeno kanssa järkytti. : << Ne oli just saanut lapsenkin!
Oikeastaan suurin syy miksi tämän kirjan takia piti niin kovasti tuhlata kyyneleitä, oli se, että se otti ja päättyi.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: psycanard - 04.04.2010 15:00:01
Viimeisen luvun (tai epilogin jälkeen itkin). Itkin onnesta, koska olin juuri lukenut loppuun erittäin pljon rakastamani kirjasarjan ja itkin myös surusta sillä se oli viimeinen osa. Enempää ei tulisi. Nestehukka varmaan iski päälle, sillä muistan nikotelleeni koko loppu päivän.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Alicia - 08.05.2010 17:49:07
Itkin sen jälkeen kun olin lukenut kirjan loppuun, en tiedä miksi.
Ehkä siksi että olin saanut koko kirjasarjan loppuun,
ja että loppu oli koskettava ja surin Tonksin, Lupinin, Fredin, Dobbyn ja Hedwigin kuolemaa.
Itkin myös kun luin ensimmäistä kertaa Siriuksen ja Dumbledoren kuoleman
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Mursu99 - 01.07.2013 22:22:07
Voi itkin paljon siinä kohtaa kun Fred kuoli...); en MITENKÄÄN voi uskoa että niin tapahtui! en voi kuvitella Georgea ilman Frediä...):  ensin Georgelta lähti korva ja sitte Fred... Yhyyyyy....!!!); ); ); ); ); Sniiiiif...); ); ); );
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Lily02 - 07.07.2013 16:10:47
Itkin surullisissa kohdissa... ja siinä kun Bellatrix kuoli (ilosta siis)!!!!!

Kohdat, joissa itkin:

Seitsemän Potteria, s.65

Kaatunut soturi, s.89

Bathildan salaisuus, s.364-365

Bathildan salaisuus, s.375-378

Malfoyn kartano, s.505-510

Malfoyn kartano, s.519-520

Sauvaseppä, s.521

Sauvaseppä, s.524-525

Tylypahkan taistelu, s.695-696

Seljasauva, s.715-717

Prinssin tarina, s.720-721

Prinssin tarina, s.722-752

Taas metsä, s.761-763

Suunnitelman heikko lenkki, s.802-803


Lily02
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Vesiolento - 04.07.2014 17:26:25
Ei en itkenyt. Leffaa katsoessani putosi Severuksen kuoleman kohdalla pari kyyneltä, mutta kirjaa lukiessani en itkenyt. Luin koko kirjan yhdessä hetkessä, mutta kyyneltäkään ei tippunut - yhtäkään.
Mikä mussa on vikana?
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Larjus - 04.07.2014 20:01:42
^ En minäkään itkenyt kirjaa lukiessa. Leffassa itkin pikkuisen juurinkin kun Severus kuoli :DD Eli näköjään meissä on samaa vikaa tai (todennäköisemmin) ei vikaa lainkaan.

En muista muutenkaan koskaan itkeneeni kirjan takia. Ja leffoistakin vain Kalkaroksen kohtalon takia.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Larppastus - 12.07.2014 09:01:43
Itkin surusta ja ilosta

Luin sitä kirjaa... Itkin lopussa surusta. Severuksen kuolema oli... Hätkähdyttävä. En ollut aavistanut sitä. Siinä itkin surusta. Vähän, enemmän olin järkyttynyt. Itkin ilosta kun kaikki oli ohi.
Otsikko: Vs: Itkitkö lukiessasi Deathly Hallowsia? SPOILAA kirjaa!
Kirjoitti: Ansa - 28.01.2021 15:21:35
Näin vuosien jälkeen voisin tähänkin kommentoida. Kyllä, itkin ja itken edelleen lukiessani tai katsoessani kuoleman varjeluksia. Severuksen muistoille ja surulliselle elämälle lähinnä, en itse kuolemalle. Ja leffassa tulee aina itku ja kylmät väreet siinä kohtaa kun Minerva tekee suojaloitsuja ja kun kaikki nostaa sauvansa ylös vahvistaakseen suojauksia. Tai kun Neville näyttää rohkeutensa juuri silloin kun kaikilla muilla näyttää toivo olevan mennyttä. Remuksen ja Tonksin kuolema suretti myös, koska Teddy. Ja tietty Fred.