Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: nami - 14.09.2009 18:36:54
-
Title: Eihän minua suututa yhtään!
Author: nami
Genre: drama
Rating: S
Pairing: Ron Weasley/Hermione Granger, Draco Malfoy/Hermione Granger
Summary: Hän oli vain niellyt kaiken ja vältellyt omia tunteitaan, mutta se osoittautui aina vain vaikeammaksi.
Disclaimer: Row omistaa kaiken taas kerran.
A/N: Vitutushaasteeseen henkilöllä Ron Weasley.
Lautasella nenän edessä oli monta siivua kullanruskeaa paahtoleipää ja muhkea, kinkuilla ja salaatinlehdillä täytetty patonki. Herkullinen kokonaisuus ei kuitenkaan juuri houkutellut. Vatsasta väänsi, kun ruskeakiharainen tyttö tuli saliin. Kasvoilla oli onnellinen hymy ja silmät hehkuivat jotakin Ronille tavoittelematonta. Ryhti oli noussut kumarasta koulutytöstä kepeään, keijukaismaisen keveään käyntiin. Ron käänsi katseensa jumittamaan tiukasti aamiaistaan kohti ja alkoi vihdoinkin syödä sitä vastahakoisesti, mitään maistamatta. Yhtä hyvin hän olisi voinut pureksia puuta.
”Huomenta”, kuului Hermionen iloinen tervehdys. Äänestäkin kuulsi hempeä hymy.
Ron puristi toisessa kädessään patonkia, jota pureksi kuin lohikäärme saalistaan toinen käsi nyrkkiin rutistuneena pöydän alla. Hermione jutteli jostain Harryn ja Ginnyn kanssa. Tytön nauru helähteli aurinkoisena, mutta Ronin harmaana herännyt mieli tummui ukkospilveä muistuttavaksi. Olo oli sietämätön, kun hän yritti näyttää vain väsynyttä naamaa ja olla huomaamatta Hermionea, mutta tämän ääni tunki väkisin Ronin päähän ja jäi sinne kaikumaan. Hän olisi halunnut huutaa, raivota, paiskata typerän tupapöydän edestään kappaleiksi, muttei voinut.
Ei hän voinut näyttää, miltä hänestä tuntui. Sen aika oli jo ohi, se hetki olisi ollut viikkoja sitten kun Hermione kertoi heille. Hän ei voinut enää tehdä mitään. Itsehän Ron oli itsensä tähän umpikujaan ajanut. Hän oli vain niellyt kaiken ja vältellyt omia tunteitaan, mutta se osoittautui aina vain vaikeammaksi. tuntui, kuin jokin paha olento kasvaisi aina vain suuremmaksi häkissään, eikä hän enää kauaa pystyisi estämään sitä karkaamasta.
Vihdoinkin Hermione nousi ja lähti kävelemään kohti suuria ovia. Ron nosti katseensa, vaikka tiesi jo tummanharmaan möykyn sisällään mustuvan tervaksi. Hän olisi tiennyt katsomattakin, mitä tapahtuisi. Kuten jokaisena aamuna, samaan aikaan kun Hermione lopetti aamiaisensa, nousi Luihuisen pöydästä platinanvaalea poika, joka tyttöystävänsä tavoin käveli kohti ovia. Kun he kohtasivat, Malfoy otti Hermionea kädestä ja he kulkivat yhdessä eteenpäin välittämättä selkiinsä kohdistuvista katseista.
-
Aivan ihanaa :D
Tuo Ronin itsensä syyllistäminen oli mahtavasti kirjoitettu. Tai jos kirjoittaja on nami-swan, mitä muuta kuin loistavaa voisi kirjoitusjälki olla?
-
Yay, edes yksi kommentti! : DD Kiitoskiitoskiitos, tässä ihan punastuu :'D
-
Ronia Käy sääliksi 8((
-
Siirrän tämän Notkoon, kun teksti on kuitenkin draama-painotteista ja myös genressä mainitaan vain draama. (:
-
Kuten tiedät, niin en parituksesta perusta, mutta tulin nyt kommentoimaan kuitenkin. :D
Niin, minähän luin tämän jo OPO-tunnilla siitä sinun vihkosestasi, mutta en oikein kerjennyt silloin pahemmin mitään kommenttia antamaan, joten täältä sitä nyt sitten pesee. :D
Tämä oli hyvin Ronmaista. Voin todellakin kuvitella hänen ajatelleen juuri noin, joten hän on tässä oikein IC, mistä ruhtinaalliset kiitokset, sillä tykkään lukea hahmoista sellaisena kuin he todella ovat.
Tekstikin oli oikein sujuvaa ja kuvailua oli riittämiin, sillä mielestäni Ron on sen verran... no, miten tämän nyt sanoisi... juntti, ettei hänen kohdalleen ehkä sovikaan kovin runsas kuvailu tai tunteiden ilmaisu. Mielestäni olit hyvin toteuttanut hänen surunsa vihana, sillä se sopii kuvaan oikein hyvin.
Tämä ei sinänsä ole kritiikkiä, mutta minua jäi häiritsemään tuo lopetus, tai siis kun jotenkin en osaa kuvitella, että Draco kävelee Hermionen kanssa käsikädessä salista ulos, välittämättä muiden mielipiteistä, mutta niin, tämä onkin Dramionea ja Draco varmaankin umpirakastunut, (niin vastenmieliseltä kuin se minusta tuntuukin :D) joten annettakoon se anteeksi. :D
-
JoPPe: Joo, Ronin kannalta vähän ikävä juttu mutta Dramioneshipperinä en jaksa hirveästi sääliä :'''D
Belsissa: Kiitos kun kommentoit ja jaksoit lukea taas, vaikka et D/Hr:stä tykkääkään. Hyvä jos sun mielestä tuo vihan tunne oli uskottava, koska mä ajattelin kanssa niin, että jos Ronia vituttaa niin ei se itke ja ole traaginen hahmo, vaan on juuri tuollainen, kuten kirjoissakin. Ja Draco tosiaan on umpirakastunut, ja sen lisäksi mä en jaksanut kirjoittaa siitä Dramionelle perinteisestä salasuhteesta, eikä se oikein tässä ficissä olisi toiminutkaan. (ainakaan mun mielestä?)
Arte: Uaah, sitä aina luulee että osaa laittaa ficin edes oikealle osastolle mutta ei sitten :----D Ehkä joskus vielä opin hallitsemaan tämän.
-
Voi Ron-parkaa. Ennen en yhtään ole pitänyt Ronista henkilönä, mutta nyt tämä sitten vähän muutti mielikuviani, vaikka Ron olikin varsin IC.
Tuo loppu oli kiva, kun siinä ei suudeltu, mentiin vaan käsi kädessä. Kiitos, pidin. :>
-
Hmm, pidin Dramione osuudesta. En kai vain osaa tykätä Ronista, en sitten millään. Heh.
-
nervecenter: Kiitos : D Kiva, jos Ron sai sympatiat, vaikka se ei kyllä ollut ensisijainen tavoitteeni. No, jos Draco ja Herm olisivat pussanneet niin sillon D olisi ollut niin OoC etä huhhuh. En olisi tykännyt sellaisesta lopusta itsekään.
Ayos: Kiitos kommentista (: Myönnetään, kirjoitin tämän ficin osittain ihan piruuttani, kun olen niin pitkään tahtonut kirjoittaa edes ihan lyhyen pätkän dramionea Ronin näkökulmasta, juuri tästä mustasukkaisuudesta jne. Viva Dramione \,,/ Kyllä mä siis Ronista hahmona pidän, mutta Ron ja Hermione yhdessä... äääh.
-
Aaawww.. Oli meinaa Hiukkako ihana!! Tykkäsin tosi lujaa!
-
Kesävauva: Aww, kiitos :D Mukavaa, että noin lyhyestä voi tykätä noinkin paljon.
-
Ron käänsi katseensa jumittamaan tiukasti aamiaistaan kohti ja alkoi vihdoinkin syödä sitä vastahakoisesti, mitään maistamatta. Yhtä hyvin hän olisi voinut pureksia puuta.
paras kohta :D
tää oli hyvä, vaikkei HG/D paritus iskekään, mutta pidin
-
Resonanssi: Kiitos :---) Oli muuten kiva huomata, että näinkin pitkän aikaa siten kirjoitettuun ficciin oli pelmahtanut kommentti!
-
Oi vitsi. Päädyin tänne listauksestasi, ficin otsikko oli liian houkutteleva. En ole lukenut montaakaan Dramione-ficciä, ihan vain siitä syystä, että minulla on kovat ennakkoluulot kyseisesta paritusta kohtaan ja pidän Harrya ainoana oikeina vaihtoehtona Dracolle. Joo, se siitä, mennäänpä itse ficciin.
Ronin näkökulma oli loistava, luultavasti juuri sen takia pidinkin tästä ja kestin Dracon ja Hermionen kädestäpitelynkin omituisen hyvin. Vaikka, niin kuin Belsissa jo sanoikin, se ei noin äkkisältään tunnu yhtään Dracon tapaiselta. Mutta mitäpä pienistä, sillä Ron onnistui kompensoimaan teelusikan tunneskaalallaan. Voi kun Hermione vain tietäisi, mitä punapään pään sisällä oikein liikkuukaan, sehän tuntee vaikka mitä! Sääliksi kävi.
Ja siitä kyllä huomaa, että asiat ovat huonosti, kun Ronille ei maita ruoka. Loistava yksityiskohta tuo patonki! Parasta oli kuitenkin se, että Ron ikään kuin nieli, pakottautui hyväksymään Hermionen suhteen Dracoon, eikä yrittänyt erottaa näitä enää toisistaan, kun oli jo liian myöhäistä. Silloin täytyy tosiaan vain uskotella itselle, että kaikki on hyvin, mikään ei tunnu missään, vaikka se on juuri päinvastoin. Otsikko kertoo olennaisen, se oli loistovalinta.
Kiitokset tästä!
-
Ihan oikein Ronille.
Okei, oon aika julma. Se vaan johtuu siitä, että en oo koskaan erityisemmin hahmosta pitänyt, ja mitäs ei tehnyt mitään Hermionen eteen! Jos se ois oikeesti halunnut olla Hermyn kanssa, niin sen ois pitänyt kertoa mitä se tuntee ja sillain. Eihän se voi odottaa, että joku nainen odottaa vuosi toisensa jälkeen hamaan tulevaisuuteen sitä, että se ehkä saattaa mainita siitä joskus.
Hermione taas oli jotenkin.. siitä tuli vähän mieleen sellanen keiju. En oikein oo varma, mistä toi mulle tuli mieleen. Ehkä se liittyy jotenkin siihen, että se on iloinen ja onnellinen Draksun kanssa, ja sitten se leijuis vähän niinkun. Ja sit kun se nauraa ym. Okei, mä olen outo.
Tää oli kyllä hyvin kirjotettu ja olit jotenkin aidosti saanut kuvattua Ronin tuntemuksia. En siis Ronista tykkää, mutta kyllä mua vähän tätä lukiessa kävi sitä sääliks. :)
NeitiMusta. :)
-
Jee, Ronin mustasukkaisuusmietteitä. Vi**uuntunut Ron. Hermione/Draco. ♥
Oi että, kuinka tämä ficinpätkä huvitti minua. Oli hauska lukea Ronin tunteita - hänet juuri kuvittelenkin tuollaiseksi, joka angstaa helposti juurikin parisuhdeongelmista. Tai, tässä tapauksessa, ihastumisongelmista. Pidän hirmuisesti Hermione/Draco - parituksesta, ja oli kiva, että sekin oli päässyt tähän ficciin, eikä esimerkiksi Hermione/Neville tai Hermione/Seamus. Olit saanut hyvin tiivistettyä Ronin ärsyyntymisyydeen tähän ficciin, ja sen tunteen, kun ei saanutkaan vastakaikua tunteillensa. Kuvailu oli muutenkin hyvää, jopa hieman humoristista. Oli hauskaa, kun kaikki muut tuntuivat olevan hyvällä päällä, paitsi itse pääosan henkilö Ron. Osaan kyllä hyvin kuvitella, kuinka Hermionen iloisuus ja onnellisuus ärsytti Ronia. Mutta, jos Ron oikeasti rakastaisi Hermionea, eikö hän olisi onnellinen hänen puolestaan? Edes vähän? Tai no, jos Hermionen käsipuolessa on Draco, tuskin Ron kovasti hyppii innosta.
En löytänyt kirjoitusvirheitä. Tiivistettynä oikein huvittava, kiva tekstipätkä. :)
-
Kommenttikampanjanjasta iltaa! Ficcisi oli linkattu sinne ja nappasin sen sitten kommentoitavakseni. Lupailtiin jotain hyvää ja luin jotain hyvää. Olit tiivistänyt Ronin tunteet todella taidokkaasti! :)
Komppaan NeitiMustaa siinä, että Ron sai ansionsa mukaan, vaikka pidänkin Ronista hahmona. Jos Ron olisi puhunut, hän ei olisi tuossa tilanteessa. Toisaalta silloin tätä ficciä ei olisi, eikä Ron ole minusta niitä, jotka antavat olla, jos ei uskalla puhua. Eli näin on kuitenkin parempi. Sitä paitsi mustasukkainen Ron on ihanaa luettavaa, koska jos minun pitäisi kuvailla häntä yhdellä sanalla, se olisi juuri mustasukkainen.
Dramionen ei niin uskollisena kannattajana (Draco on puhdasverinen) minulle oli aivan sama vaikka Hermione olisi kävellyt Dumbledoren käsipuolessa. Toisaalta ymmärrän miksi Ronia harmittaa, kun kerta Hermione valitsi Dracon, joten ehkä se oli vain hyvä valinta.
Ron puristi toisessa kädessään patonkia, jota pureksi kuin lohikäärme saalistaan
♥ Ficin paras kohta, ehdottomasti.
-
o_o kommentteja.
Susityttö: Kiitos itsellesi ^^ Tää pätkä on tosiaan jo viime... ei kun sitä edelliseltä syksyltä, joten on positiivisesti yllättävää että tähän on tullut kommenttia ihan viime aikoina ja tästä on jopa tykätty! Ja ahah, teelusikan tunneskaala♥ Ruoan yhdistäminen tuohon Ronin vittuuntuneisuuteen tuntui ihan luontevalta ratkaisulta, tai siis, en osaa selittää, se vain tuli sen kummemmin miettimättä. Ja ooh, hienoa jos otsikko toimi, mä aina kompleksoin niidenkin kanssa ikuisuudet. Isot kiitokset.
NeitiMusta: Hmmmm totta, siinä mielessä Ronille ihan oikein, vaikka hahmosta tykkäilenkin, itsepähän ei tehnyt hänen ja Hermionen suhteen eteen mitään - ja siitähän tuossa vitutuksesta lopulta on pohjimmillaan kyse, kun ei itse saanut tehtyä mitään vaan joku muu ehti ensin niin ei voi syyttää kuin itseään. Ja aws, keiju!Hermione, ihanaa jos sen onnellisuus välittyy tekstistä, vaikka pätkä on noin lyhyt ja mustasukkaisuudessa kituvan Ronin näkökulmasta kerrottu :--) Kiitos paljon kommentista.
jaina: aaa, mustakin tää pätkä on itse asiassa varsinkin näin jälkeenpäin luettuna tosi huvittava - tai siis okei, vaikkei nyt huumorificci kuitenkaan ja aiheena Ronin vitutus, niin siitä vitutuksesta ei ole vedetty angstia vaan halusin käsitellä aihetta vähän kevyemmin. Ja ihanaa että joku kommentoija ihastelee dramionea eikä vaan sano että hyvä ficci siitä parituksesta huolimatta :'--D aa oi niitä aikoja kun se vielä oli mun otp... Ja kyllä, ehkä joskus Ron tulee olemaan onnellinen Hermionen puolesta, kunhan ensin pääsee pahimmasta vitutuksesta yli ja käsittää, että toi tilanne on vain kestettävä. Ja iso kiitos kommentista ja ficin heittämisestä kommenttikampanjaan, et tiedäkään miten silmät meinas pudota päästä ku spottasin oman ficin sieltä <3
Dria: Totta, Ron voi syyttää tuosta ihan itseään, ja vaikka häntä ehkä käy hiukan sääliksi, niin myös mun mielestä mustisteleva Ron on jotain kovin ihanaa ja viihdyttävää luettavaa - mutta tosiaan, ratkaisu olis ollut puhuminen. Ja dramionesta, tätä ficciä kirjoittaessa mulla oli viel se kovemman luokan dramioneshipperi vaihe meneillään, joten Dracon puhdasverisyyttä ja muuta en edes miettinyt, tuntui vaan luontevalta parittaa Hermione Dracolle, toisaalta koska otp ja toisaalta Draco on ehkä kaikista eniten Ronia ärsyttävä henkilö :-D mut ymmärrän et toi paritus jakaa mielipiteitä. Paljon kiitoksia kommentista, kiva jos pidit tästä.
-
Aww, jotenkin symppis otsikko. En tykkää Romionesta enkä Dramionesta, mutta tykkään bongata tekstejä, joissa etenkin Romionella menee jotenkin huonosti... Heh. ^^"
Ron oli kyllä niin oma itsensä! Osaan tosi hyvin kuvitella, että se istuisi kiukusta kihisten aamiaisen parissa ja vaan purisi hammasta samalla, kun koko elämä on mustunut. Tosi aitoa kateellisuuden kuvailua! Voi Ron.
Hermione/Draco oli tässä aika irrallinen paritus, ja Dracon tilalla olisi voinut olla kuka tahansa muu, mutta ei se niin tässä häirinnyt, kun kuitenkin koko tekstin pointtina tuntui olevan nimenomaan Ronin tunteiden kuvailu. Siinä tämä kyllä onnistui tosi hyvin! (: