Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: maikki - 16.06.2009 21:28:38
-
Nimi: Pimeys
Kirjoittaja: maikki
Beta: Silinteri, jolle olen paljosta kiitollinen
Ikäraja: S
Genre: one-shot, angst
Fandom: Houkutus
Pairing: Ei varsinaista paritusta, mutta pienen pieni viittaus Alice/Jasperiin
Summary: Alicen ajatuksia ennen muuttumistaan tällä kertaa. Pientä angstia, mutta eipä siinä muuta sitten.
A/N: Arvostan kommentejanne, joten jos jossain mättää niin kertokaa siitä.
Pimeys
"Se on vain sinun omaksi parhaaksesi."
"Siellä sinun on hyvä olla. Kukaan ei tee sinulle mitään pahaa."
"Se on vain parantola, missä sinut voidaan parantaa tuosta kirouksesta."
Äänet kuuluvat kaikkialta. Ne toistavat samoja lauseita koko ajan. Mutta olen yksin pimeydessä, ei täällä ole ketään muuta. Tiedän sen, vaikka en näekään mitään.
Olen pysynyt tähän asti järjissäni, mutta huomenna asia saattaa olla aivan toinen. Olen menettämässä otetta järjestäni, äänet ovat vahvistuneet ja välähdykset lisääntyneet.
Minulle valehdeltiin, ei tämä paikka ole auttanut minua. Se vain pahentaa asioita. Välähdykset, joista vanhempani eivät pitäneet, ovat vain lisääntyneet sitä mukaa mitä kauemmin täällä olen ollut. Ja niissä näkyy aina vain enemmän.
Näen Cynthian leikkimässä naapurin tytön kanssa uudella nukellaan. Äidin leipomassa kakkua illan juhliin. Isän kunnostamassa taloamme viheltäen iloisia sävelmiä. Mutta itseäni en näe heidän seurassaan, he elävät elämäänsä onnellisina, ilman minua. Lapsena välähdykset olivat koskeneet ainoastaan minua. Ne kertoivat minulle mitä saisin lahjaksi ja keneltä se tulisi. Jos joku valehteli minulle, välähdykset kertoivat sen. Vain pieniä viattomia asioita, joista oli minulle hyötyä. Nyt ne ovat omalla kohdallani täynnä pimeyttä, eivätkä auta minua millään tavalla.
Tiedän menettäneeni elämäni. Perheeni on kertonut kaikille minun kuolleen ja he ovat jo viettäneet hautajaisianikin. Ja se on täysin oma vikani.
Yhtenä aamuna välähdykset olivat näyttäneet minulle enemmän kuin ennen, jotain todella merkityksellistä. Juoksin onnellisena lapsena äitini luo ja halasin häntä. Kirkkain silmin kiitin häntä siskosta, jonka tulisin saamaan. Äitini katsetta en kuitenkaan koskaan unohda, kun hän kuuli sen. Se oli täynnä kauhua ja ihmetystä. Luulen hänen aavistaneen jo silloin mitä tulevaisuus toisi tullessaan.
Myöhemmin kuulin äitini puhuvat isäni kanssa asiasta ja tiesin tehneeni todella tyhmästi. Minun ei olisi pitänyt rynnätä niin innoissani äitini luokse ja kiittää häntä. Hän tivasi minulta sen jälkeen kaiken välähdyksistä, mutta en osannut kertoa hänelle mitään kovinkaan tarkasti.
Välähdyksiä tuli ja meni sen jälkeen, eivätkä ne vaikuttaneet niin suuresti elämääni, muutamia lukuun ottamatta. Oli välähdyksiä, jotka nähtyäni en onnistunut pitämään suutani kiinni tai käyttäytymistäni kurissa, kun jo paljastin ihmisille mitä tulisi tapahtumaan. Olin elämäniloinen, energinen tyttö, joka innostui kaikesta herkästi, eikä tajunnut miksei kukaan tahtonut tietää, mitä tulisi tapahtumaan. Pilasin kerran Cynthian joulun sanomalla vanhempien antavan hänelle sen kauniin nuken, jota hän oli jo kauan pyytänyt, olin vain niin innoissani hänen puolestaan. Hän todella ansaitsi sen nuken. Ja kun se nukke viimein joulupäivänä paljastui kauniin paperin alta, Cynthia tiesi jo mitä saisi, eikä hän kokenut yllätyksen riemua.
Välähdykseni säikäyttivät vanhempani pahemman kerran, kun astelin heidän eteensä keskellä viikkoa pyhäpuvussani nähtyäni isovanhempieni saapuvan yllätysvierailulle, enkä ollut halunnut näyttää suttuiselta. Se sai vanhempani todella pelkäämään välähdyksiäni. Isovanhempien lähdettyä vanhempani määräsivät minulle ensimmäisen rangaistukseni. Sen syyksi sanottiin vanhempien häpeään saattaminen, koska he olivat isovanhempien saapuessa likaisissa vaatteissa ja hiukset hieman hajallaan, kun minä istuin olohuoneessa odottaen kiltisti pyhäpuvussani, hiukset tarkassa ojennuksessa täysin valmiina, mutta tiesin siinä olevan vielä enemmän.
Aika ajoin sen jälkeen sain rangaistuksia laidasta laitaan. Kuulin isän mumisevan jonkin kitkemisestä illalla äidille, ja tiesin heidän tarkoittavan minua. Rangaistukset tekivät minusta varovaisen ja elämäniloni ja energiani alkoivat vähetä. Vanhempani iskostivat minuun välähdysten olevan kirous ja aloin myös käyttäytyä sen mukaan. Yritin olla ajattelematta niitä, mutta ne vain vahvistuivat. Monena yönä herätin vanhempani huutamalla unissani, koska säikähdin välähdyksiä, jotka tunkivat jopa kauniisiin pilvilinnoihini.
Se oli viimeinen pisara vanhemmilleni. He suostuttelivat minut lähtemään tänne luvaten välähdysten loppuvan ja heidät hakiessaan minut takaisin olisin täysin parantunut. Nyt vanhempieni äänet huutavat päässäni, eivätkä anna minulle rauhaa. Ja vaikka olenkin pimeydessä yksin, välähdykset ovat seuranani kertoneet mitä ulkopuolella tapahtuu. Ne kuitenkin loppuvat, jos yritän saada selville oman tulevaisuuteni. Silloin tajuan taas pimeyden ympärilläni ja äänet voimistuvat entisestään. Alkuaikoina täällä, ne vaikenivat välähdysten iskiessä. Nyt ne vain jatkuvat, kun näen jonkun toisen saavan itselleen vieraan.
Ennen iloitsin itsekseni, jos jotain hyvää tapahtui jollekin toiselle, mutta nyt rangaistukset ovat tehneet ainakin osittain tehtävänsä, vaikka vanhempieni minuun iskostama ajatus välähdysten pitäminen kirouksena on jo melkein kadonnut. Olen kadottanut kykyni iloita välähdyksistäni. Joskus epätoivon hetkellä pidän niitä kirouksena, koska ne eivät enää auta minua samalla lailla kuin ennen.
Suljen silmäni ja nukahdan peläten uniani ja huomista. Sitä ei koskaan tiedä, milloin menettää otteensa elämästään.
Herään taas pimeyteen, enkä enää välitä. Äänet huutavat jälleen päässäni ja välähdykset suorastaan vilisevät silmissäni. Uusia kasvoja, mutta minä en jaksa huomioida niitä. Ne eivät kuulu minun maailmaani, joka ei ulotu tämän huoneen ulkopuolelle. Minulla on kaikki mitä tarvitsen hengissä pysymiseen, sänky ja päivittäinen ruoka-annokseni.
Mutta tällä hetkellä haluaisin antaa periksi, makaan vain sängylläni. Ruokani olen jo syönyt ja silmäni pidän kiinni, kun huoneeni ovi aukaistaan ja sisään päästetään hieman valoa ja ihmisen hahmo. Päättelen hänen olevan uusi pelastajani, joka kuitenkin määrää minulle vain lisää shokkihoitoa ja oloa pimeydessä, koska en sano heille sanaakaan. En ole puhunut kenellekään täällä oloni aikana. Eihän minun asiani heille kuulu, vaikka he kuinka yrittäisivät kysellä.
Hän käskee hoitajan sitoa silmäni, jonka jälkeen minut kuljetetaan toisaalle, jossa uusi pelastajani kyselee minulta kaikkea, mutta en vastaa hänelle mitään. Mietin vain miten omituista on, etten nähnyt hänen tuloaan, ei mitään merkkiä. Olisin silloin voinut valmistautua paremmin. En edes tiedä minkälaiset kasvot pelastajallani on, kun kuulen vain hänen äänensä.
Kysymyssessio loppuu, pelastajani huokaisee pettyneenä, ja pian minut viedään takaisin. Side jätetään silmilleni rangaistuksena tottelemattomuudestani, mutta se ei muuta mitään. Pimeys ympäröi minut jälleen, vaikka sain nähdä pienen valohaituvan ovellani. Nukahdan, enkä jaksa välittää.
"Tule leikkimään kanssamme."
"Katso mitä minä sain."
"Kultaseni, se parantaa sinut."
"Kirous on liian vahva. Me emme pysty murtamaan sitä."
Uudet äänet huutavat päässäni, mutta minä olen tyhjä. Välähdykset ovat tauonneet ja silmieni edessä on pelkkää mustaa. Ovi avautuu, kuulen sen hyvin, mutta side silmilläni estää näkemästä. Joku vahva ihminen tarttuu minuun ja nostaa sängyltä ylös. Tunnen vain pienen tuulahduksen kasvoillani, kun minut kuljetetaan kantamalla jonnekin, jossa linnut visertävät ja tuuli puhaltaa kylmästi.
Minut lasketaan hellästi pehmeälle alustalle. Ihoni lävistetään jollakin terävällä, mutta kumma kyllä en tunne veren valuvan iholleni. Toisaalta olen jo poissa, mikään kipu tai veren valuminen ei saa minua palaamaan.
Ihoni lävistetään uudelleen ja uudelleen. Lävistyskohtiin syttyy pienet tulet, jotka olisivat saaneet normaalit ihmiset vaikeroimaan. Tulet leviävät sisällen, valloittaen koko ruumiini. Hulluus kuitenkin tekee sen, etten välitä. Minä palan ja kuolema on vihdoin lähelläni.
* * *
Näen kauniin enkelin kasvot mielessäni. Hänen hiuksensa ovat vaaleat, ja hän on eksyksissä. Minä olen se, jota hän etsii, hänen pelastajansa.
-
Ihana. Kirjoitit todella hyvin Alicen tunteista, itseäkin alkoi hieman ahdistaa tuo pimeys, vaikka täällä paistaakin aurinko. Voin helposti nähdä pikku-Alicen juoksevan äitinsä luo tai istuvan pyhäpuvussaan sohvalla. Kuvailit juuri sopivasti niin, etten kuitenkaan kyllästynyt siihen. Lopusta pidin todella paljon, kiitos. Jatka samaan malliin :)
-
Vau... Taidokasta tekstiä, mäkin melkein tunsin Alicen ahdistuksen. Jotenkin näin se varmasti olisi kerrottu, jos Alice olisi muistanut jotain. Odotan seuraavia tuotoksiasi : D
-
Täällä taas, vastailemassa kommenteihin. ;)
Lyn kiitos kommentistasi
Vaivaiskoivu Kiitos myöskin kommentistasi. Saas nähdä mitä mie keksin seuraavaksi. Yksi pieni idea jo on, mutta täytyy kattoa eteneekö se.
maikki
-
tää oli tosi hyvin kirjotettu. alicen tunteita oli kuvattu niin et ne pysty itekkin tuntee. WOW! kiitos :)
-
Vau. Eih, vei sanat suustani.
Ööh, mitäpä tässä nyt sanoisi... Erittäin kauniisti, sujuvasti ja haikean surullisesti kirjoitettu, suhteellisen käyttämätön(kö) idea, kirjoitusvirheetön teksti. Mitä voisin vielä pyytää, tai mistä voisin motkottaa? Kiitos todella paljon. Tätä oli ihana lukea. ;)
- Amanecer
-
Ei oo ollu Alicella helppoa ;<
Voin kuvitella miten hirveetä Alicella on ollu kun vanhemmat kuskaa jonnekkin hoitolaitokseen ja jättää sinne :'(
Jatka ihmeessä kun osaat kirjottaa noin hyvin !
-
Ihanaa kommentteja, ehdin vastata näihin nopeasti ennen kuin lähden viikoksi riparille isoseksi.
RosalieHale kiitos kommentistasi
Amanecer Teksin virheettömyydestä saan kiittää betaani Silinteriä. En itse ole mielestäni koskaan törmännyt samaan aiheeseen. Ja kiitos.
Kotitonttu Kiitos. Tietenkin jatkan kirjottamista, se on puolet elämästäni.
maikki
-
Voo, tämähän oli hyvä. ((:
En osaa sanoa muuta kuin kiitos. ((:
-Riitu
-
Wou! Aloin tätä ihan vaan tylsyyttäni lukemaan, mutta tää oliki hyvä!
Noi tunteet oli hyvin kuviltu, vaikka tää oliki aika luhkänen, ni sai silti aika hyvän käsityksen, millasta siellä laitoksessa oli elää.
Ja jatka ihmeessä kirjottamista.
-A
-
En valitettavasti ehtinyt vastata näihin kommenteihin viime viikonloppuna, joten teen sen nyt, kun ripari on ohi.
Riitu kiitos sanoistasi
Arctica Kiitos myös sinulle. Tästä ficistä tuli aiottua pidempi, koska kirjoitin sen ensin vihkoon, ja koneelle kirjoittaessa pituutta tuli imena lisää. Ja totta kai jatkan kirjoittamista.
maikki
-
Tää oli kiva. :) Alicesta on aina mukava lukea ^^
Mutta siis tosi hyvin osasit kuvailla ja ja ja... En osaa muuta sit sanoa :D
-
Tää oli hyvä : ) Kivaa vaihteluu lukea Alicen näkökulmasta, kiitos siitä :D
-
Tännekin vastaaminen hieman kesti, josta olen todella pahoillani, mutta Anteeksi, neiti (http://www.anteeksineiti.net) vie yllättävän paljon aikaani.
katriqqq kiitos ihanista sanoistasi
SabSab mukavaa, että alicesta on mukava lukea. Alicen kannalta on vielä mukavampi kirjoittaa.
maikki
-
Vau, tämä oli tosi hieno :)
-
Ensimmäinen koskaan lukemani Twilight -ficci. :) Ihan loogista, että se liittyy juurikin Aliceen, joka herätti mielenkiintoni kirjoissa, varsinkin tuo hänen menneisyytensä. Mukava törmätä tällaiseen ficciin, joka kertoo juurikin tuosta menneisyydestä.
Minusta tämä oli todella hyvin kirjoitettu, voi hyvin kuvitella juurikin noin tapahtuneen. Erittäin surullista, mutta eihän sellainen hylkääminen mitään muuta voi ollakaan. Kamala ajatella, että vanhemmat noin hylkäävät lapsensa, mutta tuohon aikaan varsinkin sitä tapahtui... Kammottava paikka tuollainen. Onneksi kaikelle kumminkin löytyy onnellinen loppu, vaikka tässä tuo loppukohta oli sekin surullinen. Varsinkin tämä:
Tulet leviävät sisällen, valloittaen koko ruumiini. Hulluus kuitenkin tekee sen, etten välitä. Minä palan ja kuolema on vihdoin lähelläni.
Todella hienosti kirjoitettu tuo.
Itse asiassa tuosta samasta lainauksesta löytyy se ainoa virhe, joka onnistui silmään pistämään muuten erinomaisen tekstin seasta.
Tykkäsin tästä, hyvä tutustua Twilight -ficceihin tämän kautta kyllä! :)
-
Wau, tosi hienoa tekstiä. Tykkäsin kovasti miten kuvailit Alicen tuntemuksia ja menneitä ja kuinka välähdykset oli vaikuttanut sen elämään. Tosi kiva ficci :)
-
Täälläkin kommenteja.
cynthia ja Tuhisija Kiitos
Giladra Carrion Kiitos kommentista ja toivon, että löydät toisia Houkutus-ficejä luettavaksesi.
maikki
-
Tää on jotenkin tosi sulonen ja alicemainen. Alice on jotenkin oma itsensä ja sen voi hyvin kuvitella Alicen pyhäpuvussaan istumassa ja odottamassa. Sä kuvailit tosi selkeesti Alicen tunteet ja sen kaiken mitä Alice tunsi ja miten Alicen vanhemmat suhtautuivat asiaan. Vaikka se oli joistain kohdista synkkä, mua rupes jossain vaiheessa hymyilyttää ihan vaan sen takia, että se oli niin hyvin kirjotettu.
Kiitos!
-
Taas kommenteja. Wonderschön.
Cherina kiitos ihanista sanoistasi. Yritin kuvitella miten Alice olisi ajatellut ja ilmeisesti onnistuin.
maikki
-
Vau... ihana ficci.
Hieman surullinen olo kyllä tuli, miten tunteettomat vanhemmat.
-
Tätäpä on kommentoitukin ahkerasti, ja vielä itsekin yritän tunkea mukaan.
Yllätys yllätys, itsekin pidin tästä tooodella paljon. Oli ihana lukea Alicen menneisyydestä, vaikka vasta lopussa tajusinkin mitä ne välähdykset tarkoittivat. xD Hidas sytytys, vaikka kirjat on luettu ja elokuvat nähty.
Kiitos ihanasta ficistä! <3
A.M.C.
-
Kommenteja ;D
Ayos Kiitos kommentistasi. Sitä he ovat, mutta luulen, että ihmiset olivat tuollaisia joskus 1920. Eivät suvaitseneet mitään erikoista ja jos jotain erikoista tapahtui, juuri tuollaista Alicen kaltaista, hänet tuomittiin hulluiksi ja mielisairaalaan, koska oli sukunsa häpeä. Ainakin ajattelisin näin.
A.M.Charlotte Ole hyvä ja kiitos ihanasta kommentistasi.
maikki
-
:'( :'( Surullinen..
Alicesta ei vois ikinä uskoo tota...
-
Tää oli LOISTAVA! Ihan mahtava, todella kauniisti kirjoitettu... En osaa nyt muuta sanoa kuin että kiitos ja kumarrus, loistavaa tekstiä.
-
Mutanttiorava: Tein Alicesta tarkoituksella hieman angstisen ja hullun, koska kuka oikeasti voisi selvitä Hullujen huoneelta, niin pirteänä kuin Alice?
Jakepoo: Kiitoksia, tuollaiset kohteliasuudet lämmittävät aina mieltä :)
maikki
-
Tää oli hieno :)
Alicen vanhemmat on kauheita >:(
-
Todella kaunista ja ahdistavaa tekstiä. Pystyin kuvittelemaan Alicen istumassa hiukset sievästi kovalla puu penkillä ja juoksemassa sinne sun tänne tietäen mitä tapahtuu.
Todella ihanaa kuvailua yms.
Kiitos kovasti ihanasta tekstistä! <33
-
Ihana one-shot!
Kuvailit todella hyvin Alicen tuntemuksia ja teksti oli laadukasta. Mukavaa ja helppoa lukea. (:
Todella tuollaiseksi hänen elämänsä olisi voinut olla ennen kuin hänet muutettiin. Ja kuulosti muutenkin aivan Alicelta.
Mitäs muuta?
No, lopetus oli mielestäni loistava. (:
Kirjuuttele lisää tälläisiä. (::
Kiitokset tästä! :-* pahoittelut lyhyestä kommentistani, olisi ansainnut paremman ;s
ninnni~
-
Kommentaja tähänkin! Tämä todella piristi päivääni, vaikka tosin huomasin ne vasta nyt :)
Twilight_Lover: Tiedän :(
Lööperiikka: Kiitoksia. Minä myös, joten sen takia sen kirjoitinkin :)
NiNNNi: Totta kai kirjoitan! :)
maikki
-
Vau! Täähän on ihana ficci. :D Hieno ajatus kirjottaa Alicen muistoista sen ihmiselämässä. Osaat kirjottaa tosi sujuvasti ja pystyin helposti eläytymään Alicen ajatusmaailmaan kun oot kuvannu sen niin alicemaisesti. Jotenki vauhdikkaasti ja ilosesti. ;D
Sitä paitsi tykkäsin lukee, kun Alice on mun lempihahmo (Jasperin kanssa). :D <3 Ja mä toistan muitten sanomista, että tuo loppu oli ihana. (: Just oikeenlainen.
~Grozda
-
Wau
Onneksi tämä sattui osumaan silmiini!
Todellinen mestari teos,onneksi tästä löytyi ficci.
Minua on aina kiinnostanut mitä Alice oikein tunsi pimeässä huonessa.
Mielisairaalassa jossa häntä pidettiin ei päässyt varmaan alicen top kymmenen listalle.
Alice on yksi suosikkihahmoistani joten oli ihanaa löytää tämä ficci!
Kuolotar