Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: Hp-fani4EveR - 26.02.2009 20:42:19
-
Title: Kirjeitä Tylypahkasta
Author: Hp-Fani4EveR
Rating: S-K7
Genre: Fluff,vähän angst & Drama
Summary: Lily ikävöi Petuniaa ja Petunia Lilyä, niinpä he kirjoittelevat toisilleen ahkerasti.
A/N: No tuli vaan mieleen tämmönen aihe,kun olin kirjottanu jo yhen ficin Petuniasta(ja oli siinä vähän Lilyäkin..) niin ajattelin jatkaa, tähän tulee siis n. 2 kirjettä/osa.. saa nähä tuleeko tästä mitään.. no kumminki... Tämä on tavallaan jatko ficilleni Mitä minä sain? No toivottavasti tajuutte mitä meinaan.. ::)
Kirjeitä Tylypahkasta
Sunnuntai, Rohkelikon oleskeluhuone,Tylypahka.
Rakas Petunia,
Pääsin turvallisesti Tylypahkaan, kuten aina. Täällä on samanlaista, kuin viime vuonnakin. Ei siis mitenkään erikoista. Ruokakin on hyvää.
En ole vieläkään tottunut siihen, että sinä et ole täällä. Se on harmi. Täällä on kaikki niin kaunista. Sinun pitäisi nähdä tämä paikka. Sinä pitäisit tästä!
Mitä kouluun kuuluu? Joko Vernon on kysynyt sinua koulun tansseihin?
Täällä ei ole kovin paljon poikia, siis sellaisia poikia, joiden kanssa voisi joskus mennä naimisiin. Sirius Musta on ihan kiva, samoin Remus, mutta James Potter käy hermoilleni. Toivottavasti Vernon kohtelee sinua hyvin.
Ehkäpä löydän vielä jonkun.
Toivottavasti isä voi jo paremmin. Onko hän jo päässyt leikkaukseen?
Ilmoitathan minulle, jos hän pääsee leikkaukseen tai... jos hän...
No minun täytyy nyt lopettaa, täytyy lähteä päivälliselle, muista ruokkia pöllö. Se tarvitsee myös raikasta vettä, jotta jaksaa kantaa kirjeesi perille, no kyllä sinä tiedät, kirjoittelimmehan viime vuonnakin.
Pidä huoli itsestäsi ja muista,
terveisin Lily, sisaresi.
Hei Lily,
Minullakin on ikävä sinua! Isä ei ole vielä päässyt leikkaukseen, hänen voitinsa on huonontunut sen jälkeen, kun sinä lähdit. Epäilen, että äiti ei jaksa enää kauan hoitaa häntä, minun täytyy tehdä paljon kotitöitä, kun hän hoitaa isää. Onneksi sinulla on hauskaa Tylypahkassa. Jos sinä olet onnellinen, niin olen minäkin.
Ei, Vernon ei ole vielä pyytänyt minua.. Mutta ehkä hän pian pyytää, ainakin toivon niin.
Kuka se Surinas Musta oikein on? Joku mustaihoinenko? Entäs Remus? Millä tavalla se Potter sinua ärsyttää? Kerro ihmeessä kaikki, Lily, kerro.
Täytyy rientää, äidillä on minulle jotain hommia,
Rakastan sinua, Lily, kirjoita pian.
Petunia
A/N2 Tuli kaks aika lyhyttä kirjettä, jatkoa luvassa, jos haluatte, jätän tähän jos ei kukaan kiinnostu,
-Hp-Fani4EveR-
-
Mua tää ainakin kiinnostaa, totta kai. :D
Eli jatkoa vaan. Virheitä mä en löytäny, (kun enhän mä niitä eti ellen oo betana).
Olit hienosti saanu myös sen 'petunia-angst' ficcisi tähän niin sanotusti liitettyä.
Eli siis: jatkoa!
Nyappy
-
Idea on oikein hauska ja todella mielenkiintoinen. Minä en ainakaan ole ennen törmännyt tällaiseen. Jatka toki tämän kirjoittamisesta, jos se vain sinusta hyvältä tuntuu, mutta mikäli aiot jatkossakin julkaista aina kaksi kirjettä yhdessä osassa, jäävät osat aika lyhkäisiksi. Sinuna kirjoittaisin ehkä ennemminkin useampiakin osia jotka sitten julkaisisin kerralla - mutta sinähän se kirjoittaja olet enkä minä. Muutamia pikkuvirheitä löysin, jotka eivät ole kovinkaan merkittäviä, mutta jotka kuitenkin voisin lainailla tähän, jotta sitten tiedät missä vikaa on jos satut jossain vaiheessa hieman korjailemaan. ;)
Sunnuntai, Rohkelikon oleskeluhuone,Tylypahka.
Väli puuttuu pilkun ja sanan "Tylypahka" välistä.
Pääsin turvallisesti tylypahkaan, kuten aina. Täällä on samanlaista, kuin viime vuonnakin.
Tylypahka kirjoitetaan isolla T-kirjaimella ja ennen "kuin"-sanaa ei ainakaan tässä tapauksessa pitäisi tulla pilkkua minun käsittääkseni.
Onneksi sinulla on hauskaa tylypahkassa.
Tästäkin puuttuu se iso T-kirjain.
Joku musta ihoinenko?
Mustaihoinen on yhdyssana.
Tuolla oli myös kirjoitettu "äiti" isolla Ä-kirjaimella, mutta saattaahan olla, että Petunia on tarkoituksella kirjoittanut sanan siten. Niin, ja siis en halua olla mikään pilkunviilaaja tai esittää oikeinkirjoituksen asiantuntijaa, mutta ajankulukseni poimin nuo. (Olen varma, että sinä tiedät muun muassa sellaiset asiat kuin se, että Tylypahka on erisnimi ja kirjoitetaan siksi isolla. Todennäköisesti kyseessä oli vain harmiton näppäilyvirhe, joka tuskin ketään haittaa.) Kiitos kuitenkin tästä, pidin monista kohdista tosi paljon, esimerkiksi siitä, kun Petunia kirjoitti olevansa onnellinen jos Lilykin on.
Jatka siis kaikin mokomin!
-
Luinkin tämän jo päivällä ja minun piti kommentoida mutta jotenkin se unohtui kun piti tehdä kaikenlaista muuta (en minä nyt sentään ihan no-life ole).
Okei, eli ideasta pidin. Se on varsin mielenkiintoinen ja on mukava lukea vain jotain, jossa ei tarvitse ajatella paljoa. Olen tähän mennessä oikeastaan vain lukenut sellaisia ficcejä joissa on kuvauksia paikoista ja ihmisistä (eli siis tavallisia ficcejä) ja sen semmoista, niin tälläinen aivot-narikkaan -tyylinen ficci, jossa on pelkkää jutustelua toiselle kirjeiden välityksellä ilman kuvauksia esimerkiksi paikasta missä joku sillä hetkellä on, on mielenkiintoinen.
Ja kyllähän minä sisällöstäkin tykkäsin. Kirjeet olivat ehkä hieman lyhyehköjä, tee ensi kerralla vähän pidempiä. Petunia ja Lily ovat minulle molemmat aika vieraita hahmoja ficeissä, Petuniasta en ole lukenut muistaakseni mitään ja Lilystäkin kai vain yhden, lyhyen ficin. Sen takia hahmotkin kiinnostavat.
Yksi seikka jäi kuitenkaan häiritsemään. Petunia vaikuttaa ihmeen kiltiltä ja rauhalliselta ja mukavalta Lilyä kohtaan, vaikka Viisasten Kivessäkin hän sanoo jotain sellaista kuin "vain minä näin mikä hän oli: friikki!", joten oudon mukava hän oli tässä Lilyä kohtaan. Tai ehkä Petunia vain leikki halveksivansa siskoansa koska Vernon ei pitänyt hänestä? Se saattaa kyllä olla mahdollista (enkä btw usko että Vernonkaan loppujen lopuksi Harrya tai hänen vanhempiansa ja taikuutta muutenkaan niin hirveästi vihasi. hän vain pelkäsi. ja petunia oli katkera. ja dudley kateellinen).
Mjoo, mutta tykkäsin. Kirjoitusvirheitä pongailin, mutten laita niitä nyt tähän, kun tuossa ylhäällä Kassandra ne jo mainitsi.
Jatkoa. :)
-
Kiitos, että huomautit virheistä Kassandra ja kiva, kun tykkäsit.
Kiitos myös sinulle, jaina, kun jaksoit kommentoida, ja vieläpä pidit siitä.
Näiden kommenttien myötä jatkan mahdollisimman pian, olisi myös mukavaa, jos joku haluaisi ryhtyä betaksi.
-
Kirjoitin tälle tänään jatkoa ja se ilmestyy kun saan korjatun version betaltani.
En uskalla luvata tarkkaa päivää, mutta melko pian.
Sen verran paljastan, ettei tämä luku 2 tule olenmaan pelkkiä kirjeitä.
Eipä siitä sen enempää.
Toivottavasti tykkäätte seuraavasta luvusta.
Odotellen uutta lukua ja uusia kommentteja
~Hp-Fani4EveR~
-
Ja nyt siis jatkoa, kuten lupailinkin.
Tässä osassa on vähän enemmän angstia ja mielestäni meni joissain kohdissa vähän saman toistamiseksi, mutta luulen ettei se ole niin kauheaa.
No pitemmittä puheitta tässä se on!
...
Heippa rallaa Petunia!
Olen hirveän hyvällä tuulella! Remus pyysi minua mukaansa Tylyahoon! Voitko kuvitella? Treffeille! Suostuin tietysti heti!
Olen haljeta onnesta! Remus on niin ihana...
Hän änkytti kysyessään.
Sinun olisi pitänyt nähdä Jamesin naama, hän ei selvästikkään pitänyt siitä.
Sirius vain hymyili. Hän oli kysynyt Alicea, joka suostui. (Sirius ei muuten ole mustaihoinen.) Luulen, että he seurustelevat. Minä ja Remus emme kai vielä ole siinä vaiheessa, mutta kaipa mekin aloitamme seurustelun jossain vaiheessa.
Anteeksi etten ole aikaisemmin kirjoittanut, mutta minulla on ollut kiireitä. Olen pahoillani.
Ovatko sinun ja Vernonin välit kokonaan kuihtuneet, entäs äiti ja isä? Ei kai heillä ole ongelmia?
Tällä hetkellä minun on vaikea kuvitella, että kenelläkään olisi vaikeaa tai murheita, kun olen itse niin onnellinen. Minulla on ystäviä; Remus, Alice ja Severus.
Niin, se Severus. Tiedän ettet pidä hänestä, mutta olen ystävystynyt hänen kanssaan.
Hän ymmärtää minua, hän on minulle kuin veli. Vaikka en tietenkään tiedä millaista olisi, jos omistaisi oikean veljen. No joka tapauksessa.
Täällä on lunta ja pakkasta, mutta sisällä linnassa on lämmintä. Tosin alhaalla tyrmissä, jossa opetetaan liemiä, on todella kylmä ja joudumme pukeutumaan kaapuihin ja kaulaliinoihin ennen tuntejamme.
Oletko muuten koskaan maistanut haudutettua omenapiirasta hyydytetyn vanilijajäätelön kera? Se on uskomattoman hyvää! Ehkäpä äiti osaa valmistaa sitä. Toivon niin. Täällä on muitakin uskomattomia herkkuja.
Voisin ehkä yrittää saada reseptin jostain ja lähettää sen sinulle.
Nyt on kello kuitenkin niin paljon, että painun pehkuihin. Kiitos viime kirjeestäsi. Kirjoitathan taas?
~Lily~
Luiseva tyttö istui kirjoituspöytänsä ääressä ja katseli ulos avoimesta ikkunasta. Hän oli katsellut siitä jo useita viikkoja, joka ilta, ja aina kun hänellä vain sattui olemaan aikaa.
Hän oli odottanut sitä kirjettä.
Viimeinkin se pöllö lensi ikkunasta sisään ja tipautti kirjeen hänen syliinsä.
Tyttö repäisi kuoren auki ja luki kirjeen.
Petunialle tuli paha mieli, koska sisko oli niin rakastunut, ettei ollut muistanut häntä. Mustasukkaisuus kalvoi hänen sisintään. Se ei tuntunut hyvältä.
Kun hän luki Severuksen nimen, häneltä pääsi voihkaisu ja muisto piirtyi jälleen hänen silmiensä eteen, se ei ollut hyvä tai onnellinen muisto. Petunia ei pitänyt siitä.
*
Meni viikkoja ennen kuin tyttö kirjoitti siskolleen.
Lil,
kiva, että olet niin onnellinen. Minä jo luulin, että olit unohtanut minut, mutta olitkin vain rakastunut. Ei se haittaa. Minähän olen vain siskosi. Ei minulle tarvitse kirjoittaa niin usein.
Miksi Severus on ystäväsi? Etkö, Lily, muista mitä hän teki minulle? Etkö tiennyt tai muistanut, miten paljon se sattui minuun sisälle?
Arvaa mitä Lily? Luulen, että äiti odottaa lasta! Hänen vatsansa on pyöristynyt hiukan ja hänellä on ollut aamupahoinvointia, eikä hän enää syö mansikkakiisseliä, vaikka pitääkin siitä paljon.
Luulen ettei äidin reseptivalikoimiin kuulu tuo herkku, jonka mainitsit. Uskon, että se on hyvää, jo sen nimikin saa veden herahtamaan kielelle.
Minun ja Vernonin välit ovat todellakin kuihtuneet melkeinpä olemattomiin. Hänellä on luultavasti suhde kuvankauniiseen Melindaan, joka lepertelee hänelle ja silittelee hänen hiuksiaan. En usko että minulla on enää mitään mahdollisuuksia hänen suhteensa.
Toivon, että kirjoitat pian,
terveisin Petuniasi.
Punahiuksinen, vihreä silmäinen tyttö istui Rohkelikon oleskeluhuoneessa ja luki pöllön juuri tuomaa kirjettä. Hänen vieressään istui ruskea hiuksinen,sinisilmäinen, ystävällisen näköinen tyttö ja katseli, kuinka Lily luki kirjettä.
"Onko se Petunialta?" tyttö kysyy
"On."
"Mitä hän kirjoittaa?" Alice kysyy, yrittäen olla kohtelias.
"Vähän kaikenlaista. Hän epäilee, että äiti on raskaana", Lily toteaa laskettuaan kirjeen pöydälle.
"Et kai usko siihen? Tai siis tarkoitan vain, että eikö äitisi ole jo aika vanha?" tyttö huomauttaa hienotunteisesti.
"On hän aika. Täyttää kaiketi 39", Lily vastaa miettien Petunian kirjoittamia sanoja, siitä, miten pahasti Severus häntä loukkasi.
"Ai. Selvä. Mennäänkö nyt päivälliselle?" Alice kysyy ja nousee jo tuolistaan.
"Mene sinä vain, tulen sitten perässä", Lily toteaa ja silmäilee kirjeen uudelleen läpi.
*
Petunia istuu taas tavallisella paikallaan ikkunan ääressä ja odottaa. Odottaa pöllöä ja kirjettä.
Kuluu päiviä, kuluu viikkoja, eikä pöllöä näy. Kuukausi on melkein kulunut, kunnes viimein pöllö kaartaa ikkunasta sisään ja tuo kirjeen.
Kirje kuuluu näin;
Hei Petunia,
anteeksi, etten kirjoittanut. Rakkaus tosiaan tekee ihmisen hulluksi, nyt sen kai viimein tajuan.
Tiedän, että Severus satutti sinua sekä sisältä, että ulkoa, mutta hän on muuttunut ja sitä paitsi se oli vain vahinko, eikä hän ei hallinnut voimiaan silloin. Olen pahoillani hänen puolestaan. En usko, että hän tekisi sitä uudelleen. Se ei ollut oikein sinua kohtaan ja olen sanonut hänelle, ettei hän saa satuttaa sinua enää.
Remuksella ja minulla oli aivan ihanaa Tylyahossa. Me jopa suutelimme! Hän on todella hyvä siinä.
Remuksen huulet ovat pehmeät ja hän tuoksuu miehekkäälle partavedelle.
Olen pahoillani Vernonin puolesta. Ehkä löydät jonkun, joka ymmärtää sinua ja arvostaa sinua sellaisena kuin olet. Minä ainakin ihastuisin sinuun heti, jos olisin poika.
Oletko tosissasi äidistä? Ei kai hän tosiaan voi olla raskaana?
Voiko se muka olla mahdollista, kun isä on niin huonossa kunnossa.. ellei äiti sitten... ? Ei kai hän voisi tehdä sitä isälle? Eihän, Petunia, eihän?
Olen huolissani sinusta! Onneksi pian on joululoma!
Kirjoita pian takaisin.
~Lil~
...
Kommenttii?
-
Tykkäsin taas kerran =)
Kirjeet olivat ihanan yksinkertaisia, mutta pientä mietintää toi tuo Petunian ja Lilyn äiti. Innolla jään odottelemaan mitä tapahtuu. Miten Severus on mahtanut Petuniaa loukata? Sekin jäi askarruttamaan - mutta kenties me innokkaat lukiat saamme pian tietää? Tämä on mielenkiintoista.
Remus SYDÄN Lily, suloista! Petunialla on siis selvästikin sekä mustasukkaisuutta ja pettymystä sisällään, kun Vernon ei pidäkään hänestä sillä tavalla, voi voi. Oli muuten kiva, kun täähän oli saatu muutakin kuin pelkkiä kirjeitä, eli siis pientä kuvailu. Plussaa siitä.
Kiva osa oli, kirjoitusvirheitä en löytänyt mutta en kyllä lukenutkaan tätä niitä etsien. Yhden jutun kylläkin huomasin;
Hän oli kysynyt Alicea, joka suostui. (Sirius ei muuten ole mustaihoinen.)
eli siis, tuon voisi muotoilla mieluumin näin:
Hän oli kysynyt Alicea, joka suostui (Sirius ei muuten ole mustaihoinen).
Mutta muuten, ei mitään erikoisia virheitä. Jatkoa pian, pidin tästä. :)
-
Jee kommentti!!
Kiva, kun pidit jainaja tosiaan tuon voisi laittaa mieluummin tuolla tavalla.
Lisää tulee kunhan vain ehdin kirjoittaa. Nyt sitten vaan lisää kommentteja ennen seuraavaa osaa.
-
Oikein hauska:D
Tykkäsin ideasta ja mitä edemmäksi lukee sitä paremmaksi kielesi tulee koko ajan.
En taas osaa sanoa mitään kun rakentava karkasi serkun mukana Madeiralle ja päätti ilmeisesti jäädä sinne.
* hymyilee anteeksipyytävästi*
Toivottavasti jatkoa pian
<3:lla
Larissa
-
Larissakiitos, että kommenttoit ja mukavaa, että pidit<3
Jatkoa tulee, kunhan vain ehdin kirjoittaa, nyt itse asiassa koitan kirjoittaa jatkoa toiseen ficciini.. Mutta jatkan tätä piakkoin..
-
Nyt ois kolmas "luku" , joka tavallaan muuttaa koko ficciä melko radikaalisti.
Tarvitsisin betan, koska ns. virallinen betani, jota olen käyttänyt, on juuri nyt melko kiireinen, sillä hän kirjoittaa omaa ficciään ja betaa jo toista ficciäni. Eli kiinnostaisiko ketään? Mielellään ilmottelisitte mahd. nopeasti sillä haluaisin saada kolmos luvun melko nopeasti "ulos".. Kun aikaa on mennyt niin kauan viime luvusta....
-
heps heps! lukaisin tän tällä tavalla pikaisesti läpi... todella hyvä on. sitä mietin, että minkä ikäisiä lily ja muut tässä on? (vai lukiko se jossain jo?) en saanut sitä mielestäni, ja vähän häiritsi lukemistakin. nii, ja siitä en tykännyt että lily oli remukan kanssa treffeillä... lily kuuluu jamesille. piste.
ja hei, mulle voit lähettää myös tän kolmosluvun betattavaksi, mikäli haluat..?
-
Nyt on sitten luku valmis, sori pitkä odotus, mutta nyt panin vähän vauhtia itseeni, kuten jo mainitsin, tämä muuttaa hieman ficin suuntaa.. jos näin voisi sanoa.
Haluan nyt sitten vielä kiittää betaani, jainaa<3 KIITOS!
Nyt sitten vaan lukemaan ja kommenttoimaan!
----
Lily-kulta,
päätin kirjoittaa sinulle saman tien, sillä tänään tapahtui jotain kivaa...
Äiti tunnusti minulle olevansa raskaana! Eikö olekin hieno juttu, Lil?
Kumman sinä haluaisit, veljen vaiko siskon? Tosin, en yhtään tiedä miten.. kun isä on siinä kunnossa. Mutta ehkäpä siitä on jo aikaa.. Äh, ei kai sillä ole niin väliä milloin he.. no kuitenkin.
Minä ottaisin mieluiten siskon, samanlaisen kuin sinä. Harmi, ettei hän opi tuntemaan sinua niin hyvin kuin minä, kun sinä olet siellä.
Mutta nyt siis sinun kirjeeseesi.
Vai suutelit sinä Remusta?
Upeaa Lil!
Voi kunpa joku suutelisi minuakin. Mrr... Olen niin kateellinen. No ehkäpä minunkin kohdalleni sattuu joku yhtä charmantti.. Heh..
Tosiaan joululoma on pian käsillä. Mitä haluaisit tehdä? Miten olisi lumisota naapurien poikien kanssa? Tai kaakaota ja jännittäviä kauhutarinoita?
Voisin katsella valmiiksi joitakin hyviä kirjoja.
Takkatulen ääressä on mukava lukea, sillä täällä paukkuu kovat pakkaset!
Eilenkin koulu lopetettiin tavallista aiemmin pakkasen vuoksi, jotta pääsisimme kotiin.
No mutta me näemme varmasti pian,
ystävällisin terveisin Petunia.
Petunia oli vihainen Lilylle, muttei kehdannut myöntää sitä.
Sisko oli saanut ensisuudelman ja hän joutui mätänemään äitinsä, isänsä ja tulevan siskonsa tai veljensä kanssa.
Joululomaan oli vielä aikaa. Petunia availi kalenterin luukkuja, leipoi jouluherkkuja, siivosi ja teki muuta jouluista.
Lilystä ei kuulunut mitään, kunnes eräänä päivänä, kun Petunia istui mukavasti nojatuolissa, lukemassa lempikirjaansa ja ahmimassa joulutorttuja koputti pöllö ikkunaan.
"Jes! Vihdoinkin!" Petunia huudahti itsekseen.
Petunia,
luulen, etten sittenkään tule jouluksi kotiin.
Remus pyysi, että jäisin tänne loman ajaksi. Muut kelmit lähtevät kotiin, mutta hän jää tänne ja kun minäkin olin lähdössä, niin hän ajatteli, ettenkö voisi sittenkin jäädä.
Päätin kuitenkin kysyä äidiltä ja isältä, heille se onneksi sopi.
Anteeksi, etten kertonut aikaisemmin.
Jään siis jouluksi koululle. Mutta älä murehdi, lähetän kyllä sinulle lahjasi.
Nyt joudumme siis unohtamaan lumisodan ja hyvät kirjat takkatulen ääressä.
Mutta onhan täälläkin takkatuli ja kirjoja, ajattelen sinua, kun luen.
Äiti on siis raskaana. Mitenköhän isä otti asian? Luulen, että haluaisin veljen. Sellaisen pikkuvintiön.
On tosiaan harmi, etten pysty tutustumaan häneen, niin hyvin kuin sinuun. Mutta onhan lomat.
Nyt tietenkin pidät minua hirveänä siskona, kun toivon sinulle sellaista veljeä, tai siis onhan hän minunkin veljeni. Siis JOS se on poika.
Sitten onkin taas hankittava joka joulu yksi lahja lisää.
Lämmintä joulukuuta,
toivottaen Lily
Petunian kädet tärisivät raivosta. Lily ei siis halua viettää kanssani joulua, hän haluaa pikkuvintiön riesakseni.
Revin kirjeen palasiksi, heitin ne takkatuleen ja päätin, etten enää ikinä, en enää ikinä kirjoittaisi tuolle kauhealle siskolleni.
"Kultaseni, mikä hätänä?"
Tunsin kuinka äidin lämpimät kädet koskettivat olkapäätäni. "Oliko se Lilyltä?"
"Oli", vastasin kiukkuisena, kyyneliä pidätellen.
"Hän siis kertoi, ettei tule jouluksi kotiin", äitini totesi ja halasi minua lujasti. "Minullakin on ikävä häntä. En olisi halunnut antaa hänen jäädä, mutta se on hänen tahtonsa, joten en halunnut, että hän olisi onneton."
Kyyneleet valuivat poskilleni. Tarrasin äitiin, joka istui tuolille ja otti minut syliinsä.
"Äiti, miksei Lily välitä minusta enää? Miksi hän on tuollainen? Onko hän vihainen minulle? Mitä olen tehnyt väärin? Olenko vain tyhmä ja ilkeä? Mitä minun pitäisi tehdä?" kyselin nyyhkytyksieni lomasta.
"Kyllä hän välittää, rakkaani. Hän on vain rakastunut. Tiedäthän millainen hän on. Et ole tehnyt mitään väärää, enkä usko, että hän olisi vihainen sinulle. Sinun täytyy vain odottaa. Aika parantaa haavat", hän sanoi ja tuuditti minut uneen. Kyyneleeni olivat kostuttaneet hänen paitansa märäksi.
*
"Hyvää joulua, kultaseni", äiti toivotti, kun kapusin joulupäivän aamuna alakertaan uudet villasukat jalassani ja suklaa konvehteja mutustellen.
"Samoin, äiti. Hyvää joulua myös sinulle, pikkuinen," sanoin ja osoitin viimeiset sanat äidin hieman pyöristyneelle vatsalle.
"Tässä, tämä tuli aamulla, se on varmaankin Lilyltä", isä ojensi paketin, jonka päällä oli kirje, selvästi Lilyn käsialaa.
Voi Petunia.
Äiti kertoi, mitä teit viime kirjeelleni.
En ajatellut, että se satuttaisi sinua niin syvästi. Tiedän, että joulu on perhejuhla, mutta Remuskin on tavallaan osa perhettäni.
Olen todella, todella pahoillani, etten kertonut aiemmin.
No mutta tässä tulee joululahjasi, toivottavasti se lohduttaa.
Rakkaudella Lily
En ollut lähettänyt Lilylle yhtäkään kirjettä, enkä edes joululahjaa, mutta vihani ei tuon kirjeen jälkeen ollut yhtään laantunut, mutta tunsin ehkä enemmän surua.
Avasin paketin varovasti.
Siinä oli mustavalkoinen kuva meistä viime kesältä, siltä juna-asemalta, josta se "!"#"%¤#%¤ juna lähtee aina syyskuun ensimmäisenä päivänä, tosin kuva oli otettu, kun Lily palasi viime lukukauden jälkeen kesälomaksi kotiin. Kuvassa me hymyilimme ja näytimme oikein iloisilta.
Lily oli kaunis kuten aina ja minä olin entistä rumemman näköinen hänen vierellään.
Kuva liikkui, mikä oli mielestäni todella outoa, mutta se oli hieno lahja. Kaipa Lily todella halusi hyvittää.
Kirjoitin nopean ja lyhyen vastauksen:
Lily,
Kiitos lahjastasi, mutta älä luule, ettenkö olisi vihainen.
Siksi pyydänkin, ettet enää kirjoittaisi minulle.
Lahja oli hieno, mutta laitan sen kaappiin pölyttymään, sillä minusta emme ole enää sisaruksia, sinä petit luottamukseni ja luulin, että rakastaisit minua todella, mutta et.
Olen pahoillani siitä, että tämä meni nyt näin.
Hyvää loppulukukautta, toivottavasti pysyt siellä kesälomaankin,
ystävällisin terveisin ex-siskosi Petunia
---
Nyt sitten sitä kommenttia!! Ja jatkoa??(vai ei)
-
Jihuu, sinä nyt sitten julkaisit tämän! Hyvä. Ja kiitokset betauksesta ihanalle minulle, niinpä <3 No ei.
No niin. Kuten jo sanoin, pidin tästä luvusta. Tuo loppu oli aika dramaattinen, innolla jään odottelemaan mitä tapahtuu seuraavaksi. Petunia tosiaan suuttui hieman pienestä noin paljon, mutta kuten jo sanoinkin, ehkä hänellä on tulinen luonne. Lilyä kävi jotenkin hieman sääliksi tässä. Petunia olisi voinut edes yrittää ymmärtää paremmin.
Olisi muuten ollut parempi, jos olisit kursivoinut nuo kirje -kohdat, niin kuin edellisissäkin luvuissa. Kyllä se näinkin käy silti, mutta tästä tulee sellainen hieman sekalainen tunne.
Jatkoa jään odottelemaan ,kiitos hyvästä luvusta. Oli ilo sekä betailla että ihan vain lukea & kommentoida. :)
-
jaina kiitos kommenttistasi, tosiaankin mun piti kursivoida ne kirjeet, mutta se ilmeisesti meni vähän pieleen.
No ens kerral taas paremmin, saattaa mennä taas vähän aikaa ennen seuraavaa osaa..
-
Tammikuu oli erittäin kylmä ja kova viima riepotteli Tylypahkaa.
Helmikuussa koulussa oli hiihtoa, Petunia inhosi sitä yli kaiken.
Maaliskuu....
Lily oli kyllästynyt Petunian "mykkäkouluun" ja päätti kirjoittaa tälle.
Rakas Petunia,
vaikket pidä minua enää siskonasi, niin haluan silti sanoa muutaman sanan.
Olet minulle tärkeä, vaikken tullutkaan jouluna kotiin.
Olet ainoa siskoni ja minulle rakas.
En haluaisi, että tämä päättyy näin.
Ymmärrän että olet vihainen, syystäkin.
En silti haluaisi, että et enää pidä minusta.
Tahdon olla edelleen siskosi, vaikket sitä haluaisikaan.
Enkä usko, että äitikään pitää tästä.
Hänestä kaikkien pitäisi aina olla sovussa ja elää rauhaisaa elämää, ilman riitoja.
Muistatko pienenä? Riitojemme jälkeen nauroimme aina yhdessä.
Miksei nytkin voisi olla niin? Nauraisimme yhdessä tälle typerälle mykkäkoululle ja eläisimme jälleen sovussa.
Vastausta odotellen,
Lily.
Petunia heltyi hieman Lilyn kirjeestä ja mietti mitä hän olisi Lilyn sijassa tehnyt?
Luultavasti jäänyt hänkin koululle.
Mutta olisiko hän valmis antamaan anteeksi tälle?
Petunia päätti olla antamatta anteeksi.
*
Punainen höyryveturi pysähtyi laiturille yhdeksän ja 3/4-osaa, jarrut kirskuen.
Petunia katsoi haluttomasti, kuinka koululaisia alkoi valua laiturille, ja niiden mukana myös punahiuksinen Lily.
Äiti ja isä olivat heti halaamassa, mutta Petunia pysyi sivummalla. Hän ei missään tapauksessa halunnut vaikuttaa siltä, että olisi ikävöinyt siskoaan.
"Petunia, älä viitsi olla naurettava. Tule halaamaan siskoasi." Äiti vetäisi Petuniaa lähemmäs, ja pian hän huomasi tuijottavansa Lilyn vihreisiin silmiin.
"Hei."
Petunia ei pystynyt vastaamaan, vaan syöksyi kyynelehtien siskonsa kaulaan.
"Anteeksi, anteeksi, anteeksi", hän hoki kyyneltensä lomasta.
Lily hymyili ja sanoi: "Saat anteeksi, jos vain annat minulle anteeksi."
"Voi Lily! Minulla on ollut hirveä ikävä! "
Heidän vanhempansa hymyilivät ja seurasivat kuinka siskokset saivat asiat sovittua ja lopulta he lähtivät yhdessä, nauraen ja käsikädessä jästimaailmaan.
THE END
A/N: Sori ku tuli tää viimenen osa näin lyhyeks, mutta ... No tää nyt oli tällänen. Kommenttia toivoisin.. Toivottavasti tykkäsitte. Alusta loppuun.
-
Ihan kivahan tää viimeinenkin luku oli!
Eli siis, hieman lyhyt, kyllä, ja asiat meni tosi nopeasti. Mutta muuten pidin kyllä tästä oikein paljon. Kiva, kun P & L saivat sovittua tuossa lopussa, se oli hyvä juttu. Petuniaa kävi ihan sääliksi, kun hän itki ja niin edelleen. Voi voi.
En löytänyt kirjoitusvirheitä, mutta luinkin tämän aika nopeaan, joten...
Mutta siis, kiitoksia tästä sarjasta! :)
// jep, lyhyt ja ytimekäs (: ihan hyvä loppu tuo oli. ainakaan ei puuttunut actionia (esim olisi voinut olettaa, että Lily ja Petunia olisivat puhuneet hetken, mutta silti). :)
-
jaina kiva, että tykkäsit. Pelkäsin vähän millaista kommenttia tämä osa saa kun oli näin lyhyt, mutta ilmeisesti kuitenkin ihan OK, vaikka olikin lyhyt.
Lyhyt ja ytimekäs
-
No niin, sait tämän tänne (:
Tämä viimeinen osa tosiaan oli lyhyehkö, mutta niin kuin sanoinkin parempi näin kuin, että kirjoittaisi pakolla pitkästi : D
Luvun sisältö oli minusta kiva, pidin siitä että Petunia ei ihan heti antanut Lilylle anteeksi. Ja sitten kun tuossa lopussa antoi, niin se oli kirjoitettu tosi ihanasti, mukava ja onnellinen loppu. (:
Eipä minulla muuta, tykkäsin tästä! Kiitokset(:
-
Tämä ficci on vähän erilainen, kuin muut mitä yleensä luen, muttei tehnyt siitä yhtään huonompaa.
Molemmat, Lily ja Petunia olivat juuri sellaisia, millaisiksi olin heidät nuorena kuvitellutkin.
Mielenkiintoani lisäsi myös heidän isänsä sairaus ja äidin raskaus.
Lilyn ja Remuksen seurustelu oli yllätys minulle, mutta oikeastaan se käy järkeen, olihan Remus Lilysta aluksi "se siedettävin kelmi" .
Mutta niin... tykkäsin kovasti. Kiitos tästä. :)
-
Päätinpä minäkin jättää tänne puumerkkini. :)
Kiitos paljon. En ole lukenut pitkiin, pitkiin aikoihin mitään, joka perustuisi tällä tavalla Lilyyn ja Petuniaan. Niinpä tämä oli oikein mukavaa vaihtelua.
Alussa kuvittelin, että Lily raivoaisi Petunialle Jamesista, mutta lopulta he olisivatkin yhdessä. Tällaisia ficcejä nämä ovat yleensä olleet. Remus oli hyvä muutos ainaiseen samaan kaavaan. Lily ja James kuuluvat yhteen, mutta tässä tämäkin kävi hyvin.
Kirjoitusvirheitä oli kiitettävän vähän. Jossain joku pilkkuvirhe sun muu, mutta ne eivät pahemmin häirinneet lukemista.
-
Viola uskon, että jos olisin kirjoittanut pakolla pidemmän, siitä tosiaan olisi tullut huono.
BelsissaKiitos itsellesi ja kiva, että tykkäsit.
Noora. "virheettömyys" saattoi johtua betan käytöstä :) Kiitos kommenttista ja kiva että tykkäsit.
Kiitos teille kaikille, jotka olette jaksaneet olla ihania ja kommenttoida.