Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Hunajaherttua => Aiheen aloitti: pihlajanmarja - 04.11.2008 18:02:10
-
Nimi: Vietetyt yöt
Kirjoittaja: pihlajanmarja (eli minä...)
Ikäraja: k-11
Genre: angst, romance
Summary: Remuksen laiha vartalo painautui häntä vasten ja he kumpikin halusivat vain unohtaa kaiken pahan, vain jutella yön pois.
A/N: Osallistuu FF10:een sanalla 10. Varjo. Kommentit on kivoja. ;)
Vietetyt yöt
James katsoi lopen uupuneen näköistä Siriusta huvittuneena.
”Sinulla on siniset silmänaluset”, hän huomautti ja Siriuksen teki mieli pyöräyttää silmiään. ”Lily, mitä luulet, onkohan Siriuksella nainen?”
Lily, joka teki heille juuri ruokaa, kääntyi miehensä ja tämän ystävän puoleen ja ehkä tiedostamattaan laski oikean kätensä pyöreälle vatsakummulleen. Hän katsoi Siriusta päästä jalkoihin.
”Eeehkäpä”, hän sanoi ja pieni hymynkare nousi hänen huulilleen.
”Minulla ei ole naista”, Sirius puuskahti totuudenmukaisesti, tai ehkä totuutta kiertäen. ”Minä vain istuin taas viime yönä huoneessani ja mietin sotaa… en saanut kauhukuvia mielestäni.” Hänen ystäviensä virneet katosivat ja James vilkaisi suojelevasti vaimoaan ja samalla vielä syntymätöntä lasta hänen vatsassaan.
Ehkä Siriusta kadutti ystävilleen valehteleminen. Ehkä häntä hävetti se, että nykyään hän vietti yönsä sängyssä jutellen Remuksen kanssa yömyöhään asioista, jotka eivät liittyneet mitenkään sotaan. Remuksen laiha vartalo painautui häntä vasten ja he kumpikin halusivat vain unohtaa kaiken pahan, vain jutella yön pois. Jossain vaiheessa sanat kävivät tarpeettomiksi ja vaihtuivat suudelmiksi ja hyväilyiksi, kahdeksi toisiinsa sulautuneiksi vartaloiksi. Lopulta Sirius käpertyi toisen miehen kainaloon mutta kaikki piti häntä hereillä. Pimeys ja Remuksen hengitys joka kertoi, että hänkään ei uskaltanut nukkua. Nukkuminen olisi päästänyt pimeyden leviämään kaikkialle ja piti olla vahva. Sirius halusi iloita näistä hetkistä, päättömistä keskusteluista joiden ainut tarkoitus oli karkottaa kaikki muu pois, toisen sanattomasta läheisyydestä, joka melkein auttoi unohtamaan pimeän ulkomaailman. Kamala varjo tuntui silti painostavana kaiken yllä. Sirius tiesi menettävänsä vielä kaiken tämän, mutta jo vietettyjä öitä ei voinut menettää.
-
Eikö ole kommentoitu? Ihmiset on tyhmiä. Tämähän on ihana! Loppulause oli ihan aww...
Rakentavaa... ...ei edelleenkään.
-Emwt
-
Emwt: Kiitos kommentista! Piristi päivää. :)
-
Siriuksel ei oo naista, sil on MIES... ;D
Tää oli ihan älyttömän sulonen ja ihmettelen, miksen oo kommentoinu tätä. Ehkä se johtunee siitä, että oon yrittäny olla menemättä hunajaherttuaan ja lukee jotain muutaki. Eipä ole onnistunu ;D
Eli Ihan mielettömän sulonen.
Ehkä Siriusta kadutti ystävilleen valehteleminen. Ehkä häntä hävetti se, että nykyään hän vietti yönsä sängyssä jutellen Remuksen kanssa yömyöhään asioista, jotka eivät liittyneet mitenkään sotaan. Remuksen laiha vartalo painautui häntä vasten ja he kumpikin halusivat vain unohtaa kaiken pahan, vain jutella yön pois. Jossain vaiheessa sanat kävivät tarpeettomiksi ja vaihtuivat suudelmiksi ja hyväilyiksi, kahdeksi toisiinsa sulautuneiksi vartaloiksi. Lopulta Sirius käpertyi toisen miehen kainaloon mutta kaikki piti häntä hereille. Pimeys ja Remuksen hengitys joka kertoi, että hänkään ei uskaltanut nukkua. Nukkuminen olisi päästänyt pimeyden leviämään kaikkialle ja piti olla vahva. Sirius halusi iloita näistä hetkistä, päättömistä keskusteluista joiden ainut tarkoitus oli karkottaa kaikki muu pois, toisen sanattomasta läheisyydestä, joka melkein auttoi unohtamaan pimeän ulkomaailman. Kamala varjo tuntui silti painostavana kaiken yllä. Sirius tiesi menettävänsä vielä kaiken tämän, mutta jo vietettyjä öitä ei voinut menettää.
Vika lause oli ihana ;D
<3
-
Kiitos, NeitiMusta :) Joo, Siriuksella on thö määän. : D
-
Kiitos kommentista, Mustalupiini. :) Eihän sitä tarvitse aina mitenkään älykkäästi kommentoida, minä ainakaan en yleensä osaa. ;D
-
Tää on hyvin kirjotettu ja tykkään kirjotustyylistä, mutta muuten tää ei oikeen iske. Ehkä jotenkin tuo pieni synkkä puoli ole minun makuun : D ja ehkä sekin että tämä on aikuisiän kelmeistä, eivät ole enää niin kelmejä.
mut hyvin kirjotettu <:
Alias Moony
-
Alias Moony, en miekään yleensä tykkää lukea synkkiä aikuisiän kelmeistä kertovia ficcejä, mutta sitten taas joskus tykkään kirjoittaa niitä. Ja itse asiassa lukeakin niitä, välillä, mutten aina. Onpas sekavaa selostusta. ;D Mutta kiitos kommentista, kaikki ei iske kaikkiin. Kiva että pidät kirjoitustyylistäni! :)
-
Todella ihana ficci. Kiitos todella paljon. Tavallaan todella surullinen, mutta se teki tästä vielä paremman. Mitään tämän kummempaa ei minusta nyt irtoa, pahoittelen. ;)
- Amanecer
-
Ooh, tästä mä tykkään!
Ihana paritus ja ihana toteutus. Osaat kirjoittaa hyvin, ja keksit hienoja nimiä sun ficeille. (:
”Minulla ei ole naista”, Sirius puuskahti totuudenmukaisesti, tai ehkä totuutta kiertäen.
Ahhahaa, onhan tuo kieltämättä kätevä tapa antaa tyydyttävä vastaus, muttei paljastaa ihan kaikkea.
Lopulta Sirius käpertyi toisen miehen kainaloon mutta kaikki piti häntä hereille.
Tuossa olit varmaan tarkoittanut "hereillä"?
Anyway, kiitos tästä! <3
P.S. Finissä pitäisi olla samanlainen tykkää-nappi kuin facebookissa. Olisi aika ahkerassa käytössä sun ficciesi kohdalla ;)
-
Amanecer: Oho, en ole huomannut vastata tähän aiemmin, mutta kiitos paljon kommentistasi. :>
Ametrine: Kiitos tosi paljon kommentista! <3 Varsinkin tuo P.S. sai minut hymyilemään aika leveästi. (Korjasin virheen.)
-
Etsin vanhoja Sirius/Remus -suosikkejani Vuosi vuodelta -kommenttihaasteeseen ja löysin taas uudelleen tämän. Tämän tyyliset tekstit ovat ikisuosikkejani tällä parituksella: miten sanoja ei jossakin vaiheessa enää tarvita, vaan kosketukset kertovat kaiken tarpeellisen ja valvotaan yhdessä pimeässä, jotta edes uni ei voi ottaa pois näitä kallisarvoisia hetkiä. James, Lily ja Lilyn raskaus asettavat tämän hahmojen aikajanalla kohtaan, jossa kaikki ovat vielä hyvin nuoria, ja niinpä tuntuu sitäkin raastavammalta, että Sirius jollakin tapaa tietää vielä menettävänsä kaiken. Haluan ajatella, että muistot vietetyistä öistä kantoivat sekä Siriuksen että Remuksen vaikeiden vuosien yli, kunnes he jälleen saavat toisensa takaisin <3 Tämä on ihana, haikean ja kipeän romanttinen pieni ficci, toimii yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen :)