Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Abarat - 08.11.2026 11:40:37
-
Tarinan nimi: Salmarisuudelmat
Kirjoittaja: Abarat
Ikäraja: k11
Tyylilaji: Draama
Paritus/Hahmot: Annelise ja Vadim
Varoitukset: Itsetuhoisuus
Yhteenveto: Tämä originaali on pieni mutta pippurinen, jatko-osia tulossa. Toivoisin, että lukijat mahdollisesti kertoisivat tunnekokemuksistaan tämän tekstin äärellä? Kiitos!
Luku 1
Aamu säkenöi kuin hopeaglitter verisellä pöytäliinalla. Annelise oli ennen rakastanut Vadimia, miestä jonka pitkät hiukset olivat väriltään luonnostaan pähkinänruskeat ja silmissä asui villi katse ilman mielenrauhaa. Mies oli kuitenkin kuin painajaisen pääpaholainen ja Annelise pelkäsi murtuvansa miehen kohtalokkaan katseen alla. Annelise oli viikko sitten vaikeana ottanut ääneen puheeksi eron, puheenaiheen joka repi sirpaleilla naisen sisuksia. Vadim oli pysynyt koko tapaamisen ajan hiljaa, liian hiljaa. Annelisen alitajuinen yhteys mieheen oli vahva. Vihdoin talvisena aamuna Annelise oli uskaltanut kohdata miehen uudestaan. He eivät kuitenkaan pystyneet yhdessä siihen, puhumaan kuin aikuiset ihmiset. He olivat juoneet salmaria ja suudelleet. Kiihkeästi yhä uudestaan ja uudestaan.
Molempien veri väritti pöytäliinaa. Kynttilänliekit lepattivat kuin peloissaan. Annelise oli varuillaan. Hän oli kuin säikky metsäneläin ilman suojaväriä. Peto saisi hänet kiikkiin koska vain.
"Jumalan nimessä rakastan sinua, Annelise". Vadim avautui ja pyöritteli puukkoa hymyillen kiivaasti.
"En osaa pukea tätä tunnetta sanoiksi", Annelise sanoi hermostuneena ja pörrötti likaisia sinisiä hiuksiaan samalla kun nälkä kouraisi hänen vatsaansa.
"Joko rakastat tai sitten et...!" Vadimin ääni mureni tunnistamattomaksi, silmät katsoivat tuijottaen ja vaaraa uhkuen.
"Rakastan", Annelise huokaisi alistuneena.
"Sitten olet valmis?" Mies kysyi kuin muodon vuoksi ja puhalsi mustat kynttilät sammuksiin. Jäljelle jäi vain valuvat steariinikyyneleet.
Vadim tarttui tiukasti naista kädestä ja kämmenten haavat osuivat yhteen. Veri sekoittui ja valui pitkin molempien käsivarsia. He askelsivat yhdessä hiljaa ja hitaasti kohti hotellihuoneen parveketta. Ilma seisoi oudon ummehtuneena kunnes Vadim avasi parvekkeen oven ja talvinen tuuli hyväili kirpeästi Annelisen kasvoja. Parvekkeen pöydällä oli muhkea ja kaunis syntymäpäiväkakku.
”Hyvää syntymäpäivää, Annelise”, Vadim kuiskasi hymy huulillaan karehtien samalla kun istahti rennosti parvekkeen reunalle. Mies kuitenkin näytti menettävän tasapainonsa ja putosi selkä edellä alas. Annelise huusi kauhusta, ryntäsi parvekkeen kaidetta vasten vain nähdäkseen pitkän pudotuksen alas.