Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 13.10.2026 22:58:54
-
Ficin nimi: Hidasälyinen
Kirjoittaja: Moi
Fandom: Resident Evil
Ikäraja: S
Mukana: Chris & Leon (Chris/Leon) & ohimennen Jill
Genre: Höntti slice of life, aivan tavanomainen keskiviikko
Summary: Leon silmäili häntä ja kohotti hitaasti toista kulmakarvaansa, mikä sai typertyneen oivalluksen kohoamaan Chrisin kasvoille.
***
Se oli päivä, jona edes kapteeni Christopher Anthony Redfield ei saanut aikaiseksi esiintyä edukseen. Hän oli aamusta alkaen marssinut paikasta toiseen mekaanisesti kuin robotti ja kuunnellut esihenkilöidensä ja kanssasotilaidensa puhetta kasvoillaan jähmeä ilme, joka antoi hänestä tavallistakin jörömmän vaikutelman. Se ei varsinaisesti ollut ristiriidassa hänen työroolinsa kanssa, mutta moni olisi yllättynyt, jos olisi nähnyt, millainen televisiolumisade hänen silmiensä takana vilisi. Nälkäkin kurni sisuksissa. Helkkari, mitä Chris olisikaan antanut omasta rauhasta, purilaisesta ja untuvatyynystä pään alla.
“Terve, kapu”, Leon hymähti heidän osuessaan taukohuoneeseen samaan aikaan ennen yhteistyöpalaveria.
“Juuh”, Chris sai mutistua vastatuksi. Hän ei väittänyt olevansa kahvipöytäkeskustelujen superfani, ja etenkin sinä nimenomaisena päivänä kaikkea muuta. Olkoonkin, että toinen osapuoli oli Leon.
“Ai noin hyvää? Kiva kuulla, sen olet näköinenkin”, Leon tokaisi ja istahti häntä vastapäätä. Aivojensa harmaudenkin läpi Chris tiedosti Leonin näyttävän tuttuun tapaansa erittäin vetävältä, eikä olisi välittänyt katsoa tämän päälle lainkaan. Se oli väärä päivä Leon Kennedystä viehättymiseen.
“Anna olla, jos millään maltat”, Chris pyysi ja painoi kyynärpäänsä pöytää vasten kuin olisi maadoittanut itsensä aloilleen. “Selviän tänään kunnialla iltaan asti vain universumin armosta.”
“Kuulostaa vakavalta”, Leon myhäili. “Mikä jyrsii eniten?”
“Kunhan alkoi jo aamu väärällä jalalla ja ihmiselämän sudenkuopat huohottavat niskaan”, Chris tuhahti.
“Avaa vähän.”
“En millään jaksaisi.”
“Pieni valitus tekee hyvää.”
“Ei kuulu tapoihini.”
“Älä nyt? Oletko milloin viimeksi kokeillut?” Leon naurahti.
Chris hengähti turhautuneena ja nojasi päätään ranteeseensa erittäin epächrismäiseen tapaan. “Hmmh... Minua väsyttää ihan tautisesti... työkontaktit ärsyttävät... ja on nälkä.”
“Mm-hm.”
“Tahdon röökiä niin maan saamaristi...”
“Mm-hm.”
“...ja seksiä.”
Leon virnisti Chrisin avoimelle tunnustukselle. “Siinä tapauksessa sanoisin, että puhut oikealle tyypille.”
Chris rypisti otsaansa epäilevästi.
“Ai? Mistä lähtien sinä olet polttanut?”
Kysymystä seurasi kumma hiljaisuus. Leon silmäili häntä ja kohotti hitaasti toista kulmakarvaansa, mikä sai typertyneen oivalluksen kohoamaan Chrisin kasvoille.
“Öh, ai siis... että me olisimme...?”
“Vau, olet tosiaan hidasälyinen tänään”, Leon totesi vino hymy suupielissään, nousi tuolistaan ja tarjosi Chrisille kaikista maailman eleistä toverillisen olalle taputuksen, herra paratkoon. “Tsemppiä vain päivään, Redfield.”
“Hei, odotas vähän. En minä torjunut mitään!” Chris köhähti ja kompuroi ylös Leonin astellessa sulavasti ovelle.
“Ikävä kyllä tarjous taisi livahtaa näpeistäsi. Parempi onni ensi kerralla!” Leon härnäsi ja otti käytävällä niin ripeitä askeleita, että Chris lähes hölkkäsi tämän perään. Saakelin liukasliikkeinen viekoitteleva ankerias!
“Hei! Älä viitsi olla noin kelju!” Chris puuskahti tiedostaen kuulostavansa idiootilta. Muutaman ohikulkijan päät kääntyivät heidän suuntaansa. Että viitsivätkin. Johan oli kumma, kun ei osattu keskittyä omiin asioihin!
“Noh, tuollainen epätoivo ei ole kovin seksikästä, Chrissy!” Leon heitti ja joutui ottamaan juoksuaskelia Chrisin lähestyessä uhkaavasti. “Kas, Jill Valentine!”
“Mitäs täällä on meneillään?” käytävälle parahiksi astunut Jill tiedusteli sen kuuloisena, että kyseessä oli tälle aivan tavanomainen keskiviikko.
“Kapteeni Redfield on hidasälyinen vonkaaja”, Leon livautti ohi harpatessaan.
“Vai sellaista.”
“Paskat olen! Takaisin, Kennedy!”
“Herrasmiehet eivät vonkaa, muru”, Jill tokaisi ohi painelevalle Chrisille ja ansaitsi häneltä suorastaan murskaavan mulkaisun.
“Minä oikaisen suurta vääryyttä, perhanan uivelot!” Chris puhisi kimmastuneen sonnin lailla Leonia jahdatessaan ja kirosi syvästi hetkeä, jona hänen herätyskellonsa oli soinut aamulla.