Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Paquette - 13.10.2026 02:23:00
-
Nimi: Kiviä kiukaassa ja sydämellä
Ikäraja: K-11
Varoitukset: viittauksia itsetuhoisuuteen
Fandom: Harry Potter ja Tuntematon sotilas
Hahmot: Severus Kalkaros ja Vilho Koskela
Vastuuvapaus: Harry Potter hahmoineen on Rowlingin, Tuntematon Linnan, minä lainaan, enkä saa kuin häpeää
Muuta huomioitavaa: Tämä lienee jonkinlaista jatkoa Kiven viemää -ficille, vaikka tämä meneekin ihan sivuun sen tarinan hengestä ja tyylistä. Eikä tässä nyt muutenkaan ole oikein mitään logiikkaa, mutta jotenkin tämä vain halusi tulla kirjoitetuksi. Vähemmän yllättäen sain idean saunassa.
"Paljonko tässä on kiviä?" Severus oli pysähtynyt tarkastelemaan tynnyriin tehtyä kiuasta ennen lauteille nousemista.
"Taitaa olla reilu kahdeksankymmentä kiloa." Vilho oli jo ottanut paikkansa löylykiulun vierestä ja Severus liittyi hänen seuraansa.
Vilho heitti löylyä. Severus nosti jalkansa kaiteelle ja yritti keskittyä lämmön tunteeseen ihollaan, mutta pian hän antoi periksi puhumisen tarpeelle.
"Ollaan mietitty isomman kiukaan hankkimista. Nyt löylyt tuntuvat loppuvan vähän kesken ainakin pidempään saunoessa."
"Mmm. Se on kurjaa jos ei löylyä riitä kunnolla. Menee koko saunomisen idea pilalle."
"Vaikka ehkä ensin voisi kokeilla vaihtaa kivet, sitäkään ei olla tehty pitkään aikaan."
"Niin. Kyllähän ne aika äkkiä murenee, jos on kovalla käytöllä. Kerran vuoteenkin voi olla hyvä vaihtaa niitä huonompia."
Vilho heitti jälleen löylyä. Kuumuus kihelmöi iholla juuri sopivan kipakasti, muttei liian polttavana.
"Täällä on kyllä todella hyvä löyly", sanoi Severus, "riittävän kuuma, mutta kuitenkin kaiken kaikkiaan miellyttävän lempeä."
"Mmm."
"Ei sekään ole varmaan hyvä, jos kiuas on tilaan nähden liian suuri, voivat paikatkin kuumentua liikaa."
"Eipä kai niin."
He olivat taas hetken vaiti. Severuksen olo kävi kuitenkin jälleen sietämättömäksi ja koska häneltä olivat loppuneet toissijaiset puheenaiheet, hän otti esiin sen, mikä molemmilla oli mielessä.
"Vaikka turhahan näitä on miettiä. En minä yksin aio enää saunaa remontoida ja laittaa."
Vilho ei vastannut. Severus vilkaisi häntä ja näki hänen hierovan kasvojaan uupuneen näköisenä.
"Sinäkään et siis usko, että he palaavat elossa?" Severuksen ääni oli murtumispisteessä. Hän tajusi hämärästi, että oli epäreilua vaatia lohtua ja kannattelua toiselta, joka oli täsmälleen samassa tilanteessa, mutta hän tunsi hajoavansa palasiksi, jos ei voisi tehdä niin.
Vilho huokasi syvään. "Eihän se hyvältä näytä. Tämä on kuitenkin niin erikoista sodankäyntiä, että en uskaltaisi sanoa mitään varmaa suuntaan tai toiseen. Kai se täytyy pientä toivoa vielä pitää yllä."
"Parempi olisi kuulla huonot uutiset heti. Voisi sitten saman tien päättää omatkin päivänsä."
Vilho ei sanonut mitään, mutta hän katsoi Severusta suoraan ja pitkään. Katseessa oli jotain, joka sai Severuksen häpeämään purkaustaan, mutta siinä oli myös runsaasti myötätuntoa, ja Severus sanoi itku kurkussa: "Ei minulla ole muuta kuin Sirius."
Vilho käänsi katseen varpaisiinsa ennen kuin sanoi: "Eikös teillä ollut se kummipoika?"
"Siriuksen kummipoika, ei minun", Severus puhui nopeasti, mutta tunsi taas syyllisyyden piston.
Vilhon huulille ilmaantui pieni hymy. "Se poika, jonka värväyksen sinä estit uhkaamalla tuhota kokonaisen laivueen omia koneita?"
"Harry on jo tehnyt oman osansa sodissa!"
"Varmasti. Moni on tehnyt osansa ja liikaakin." Vilho kuulosti lopen uupuneelta. Hän nojasi jonkin aikaa seinään silmät kiinni, eikä Severus tohtinut sanoa mitään. Sitten Vilho nousi heittämään pienen kuupallisen löylyä ja katsahti taas Severukseen.
"Ehkä Harry kaipaisi sinua elämäänsä."
"Ei hän kaipaa. Hänellä on paljon välittäviä ihmisiä ympärillään. Minä en... suurimman osan siitä ajasta kun olemme tunteneet minä en ole ollut hänelle sellainen ihminen jota kaivata."
Häpeä ja katumus kilpailivat jonkin aikaa tilasta surun ja epätoivon kanssa Severuksen sydämessä, mutta jälkimmäiset pääsivät pian voitolle.
"Ei minulla enää ole mitään tekoa tässä elämässä, jos Sirius... ei palaa."
"Niin. Kyllä minä tuon ymmärrän hyvin, eivätkä nuo ajatukset minullekaan vieraita ole. Oma kotiväki on vaan kokenut jo niin paljon menetyksiä, ettei viitsisi aiheuttaa enää yhtään enempää, jos ei ole pakko."
Severus ei osannut sanoa siihen mitään, mutta jostain syystä hänen mielensä tuntui hieman rauhallisemmalta kuin aiemmin.
"Kun voisi edes tehdä jotain, eikä vain odottaa."
"Eiköhän sellainen tilaisuus vielä tule. Toivoa sopii että ajoissa."
He ottivat vielä yhdet löylyt, ennen kuin laskeutuivat lauteilta.
Ohittaessaan kiukaan Severus sanoi: "Kyllä minä taidan vaihtaa ne kivet."
"Hyvä", sanoi Vilho.