Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 10.09.2026 23:35:27
-
Ficin nimi: Käytännönläheistä hyvittelyä
Kirjoittaja: Naks
Fandom: Resident Evil
Ikäraja: k-11
Mukana: Chris/Leon
Genre: Höntti slice of life
Summary: “Tahtoisin vielä muistuttaa, että autosi osallistui sankarillisesti oikeuden puolustamiseen.”
A/N: Hitsi miten ärsyttävästi tämä jumitti päiväkausia ollakseen tällainen hömelö arjen palanen. 😆 Olisi tämän voinut vieläkin muokkauskierteeseen istuttaa, mutta olkoon ja menköön. Siinäpä möllöttää. xD
***
“Vai että lommo ja pieni naarmu!” Chris pusersi hampaidensa välistä toljottaessaan mustaa Toyotaansa, joka vielä pari tuntia sitten oli ollut varsinainen malliyksilö. Nyt sen etukeulaa ja kylkeä olisi voinut luonnehtia rankahkoa elämää nähneiksi.
“Onneksi haitta on lähinnä kosmeettinen”, Leon totesi asiallisesti, vaikka hänen olikin myönnettävä, että vahinko oli hieman merkittävämpi kuin mitä hän oli ensisilmäyksellä ajatellut.
“Jumalauta, Leon, jos tuo on sinusta pieni naarmu, mikä sitten on iso?” Chris äyskähti ja kääntyi häntä kohti niin voimakasta auraa uhkuen, että Leonin niskakarvat nousivat pystyyn. Siinä olisi karskeinkin kaveri kutistunut nopeasti pehmonallen tasolle. Vielä tänä päivänäkin Leonille oli arvoitus, miten Chris moisen tempun teki, mutta ehkä sen saattoi lukea osaksi tämän luontaista karismaa.
“Niin, no... Se voisi olla pahempikin ottaen huomioon, mitä kauppareissullani tapahtui”, Leon totesi pyrkien mahdollisimman neutraaliin äänensävyyn. Sarkasmin ja huumorintyngät saattoi laskea oman hautansa kaivamiseksi niissä olosuhteissa.
“En ole varma, haluanko kuulla”, Chris murisi sytyttäessään akuutin hermotupakan, mutta tuli toisiin ajatuksiin samalla sekunnilla. “Ei, haluanpas. Kakista ulos. Mitä saamaria sinä teit?”
“Edesautoin oikeuden toteutumista”, Leon muotoili perin vaatimattomasti. “Joku turhanpantti häiskä melkein ajoi erään kaksikon yli parkkipaikalla tajuamatta, että poliisin partioauto pönötti käden ulottuvilla. Saatoin sitten ehkä asettua autosi kanssa taktisesti siten, ettei sillä tyypillä ollut tilaa kurvata pakoon, eikä hän varsinaisesti riemastunut siitä.”
“Kuvitella! Ja sitten hän vain pasautti kylkeesi?” Chris imaisi savukettaan äreänä ja puhalsi paksun savuvanan syysilmaan. Leon nakkasi harteitaan kuin todeten, että sellaisia ne epätoivoiset lainrikkojat olivat.
“Mitäs sitä tekee, kun pakoyritys päättyy huvittavan lyhyeen. Olisi pitänyt ottaa videolle koko homma... Parkkiksen mummo ja lapsenlapsi yksi, raukkamainen paskiainen nolla.”
“Pakkoko sinun oli leikkiä jotain helkkarin supersankaria, vaikka virkavalta oli jo paikalla?” Chris puuskahti. “Mitä jos sillä tyypillä olisi ollut ase? Kävikö sellainen mielessä?”
“Oli minullakin patonki, jolla olisin voinut tarvittaessa hutkia”, Leon lohkaisi, mutta vakavoitui nähdessään Chrisin ilmeen.
“Olen tosissani, Leon. Oletko kunnossa?”
“Täysin.”
“Hyvä.” Toteamuksen sisältö ja Chrisin pisteliäs äänensävy olivat kiintoisassa ristiriidassa keskenään.
“Ja kaikella kunnioituksella, Chris”, Leon sanoi, “se oli sinun autosi. Kyllä minä tiedän, mitä sen hanskalokerosta tarvittaessa löytyy.”
“Sen sijaan et näytä tietävän tai tajuavan, ettei tämä ole mikään tehtävää varten saatu auto, jonka kohdalla tarkoitus pyhittää keinot ja jota ajetaan niin kauan kuin se kulkee”, Chris kihisi oranssia hehkuva savuke suupielessään keinahdellen. “Tämä on minun autoni, vittu soikoon, ja sinä kohtelit sitä kuin jotain pirun kertakäyttöroskaa!”
“Se ei ollut tarkoitukseni.”
“Ei varmasti, ei.”
“Ja pyydän anteeksi”, Leon lisäsi.
Chris puhalsi jälleen savuvanan ja kyräili häntä kulmiensa alta kuin etsien viitteitä sarkasmista tai vitsailusta, joita ei sillä kerralla ollut tarjolla. Pieni pään nyökäytys kertoi Leonille, että anteeksipyyntö oli hyväksytty huolimatta siitä, että auton kohtalo selvästi sapetti Chrisiä luita ja ytimiä myöten.
“Korjauksessakin menee ihan helvetin kauan...” Chris jupisi ja karisti tuhkia ennätysvauhtia lyhentyneestä tupakastaan. “Arvaat varmaan, kenelle lasku napsahtaa?”
Leon irvisti pienesti. “Pitääpä seuraavalla kerralla muistaa ajatella kukkaronnyörejä vähän tarkemmin.”
“Phah, jos ei käynyt selväksi, sinulla ei tule olemaan mitään seuraavaa kertaa autoni kanssa”, Chris pärskähti. Leon ei voinut väittää yllättyneensä kommentista, mutta kuulosti se silti hitusen inhalta.
“Tahtoisin vielä muistuttaa, että autosi osallistui sankarillisesti oikeuden puolustamiseen.”
“Paremminkin sinä tarjosit sitä tieten tahtoen maalitauluksi!”
“Kyllä, mutta oli se täysin harkittua!” Leon möläytti, eikä ollut pari sekuntia jälkeenpäin varma, oliko se ollut erityisen viisas kommentti. Hän kyllä tiesi, että Chris arvosti rehellisyyttä, mutta sillä hetkellä tämä tuijotti häntä kuin olisi mielihyvin kumonnut tervatynnyrin ja höyhentyynyn sisällön hänen niskaansa.
“Tiedätkö mitä, Leon?” Chris kysyi sitten ja tumppasi tupakanjämänsä talon tiiliseinään.
“Kerro.”
“Vedä käteen”, Chris murahti pikemminkin lopen uupuneesti kuin häijysti ja lampsi takaisin sisälle. Leon jäi katsomaan tämän menoa ja analysoi tilanteen pikaisesti. Selkeästi Chris oli erittäin tyytymätön hänen toimintaansa, mutta ainakin tämä oli pitänyt sadattelun sanaisen arkkunsa melko painokelvollisena. Leon oli ollut mielessään varautunut kolmesti riemukkaampaan hepuliin.
Oli silti selvää, että tilanne kysyi käytännönläheistä hyvittelyä anteeksipyynnön lisukkeeksi. Toimintasuunnitelmaa ei tarvinnut kaivaa kummoisenkaan kannon takaa, sillä muutama asia oli mutkattomasti todettavissa. Ensinnäkin harva stressaantunut sielu pystyi vastustamaan syysiltana keitettyä kupposta kamomillateetä.
Laittaessaan teeveden tulille Leon näki sivusilmällään Chrisin kellahtaneen olohuoneen sohvalle sen oloisena kuin olisi kärsinyt migreeninpoikasesta. Kenties hänen kauppareissunsa lopputulemalla oli jotain tekemistä sen kanssa.
“Juohan tuosta”, Leon kehotti tovi myöhemmin laskiessaan teekupin sohvapöydälle.
“Mmrhm”, kuului vastaukseksi Chrisin karhumainen murahdus. Tämä ei liikauttanut käsivarttaan silmiensä edestä tai noteerannut erikseen hänen tuomisiaan, muttei myöskään passittanut häntä tiehensä. Sen saattoi laskea hyväksi merkiksi. Leon hymyili itsekseen ja suuntasi seuraavaksi kulkunsa makuuhuoneeseen vaihtaakseen lakanat Chrisin erittäin mukavaan sänkyyn. Lopputulosta arvioidessaan hän arveli nähneensä turhaa vaivaa petivaatteiden viikkaamisessa – nehän päätyisivät kuitenkin pian melkoiseen myttyyn. Todennäköisesti päätyisivät?
Ei, todellakin päätyisivät, Leon myhäili ja siirtyi pyyhe lantiollaan kylpyhuoneeseen. Saipa vielä nähdä, kuka vetäisi ja kenen käteen. Christopher Anthony Redfield oli mies isolla M:llä, ja kokemuksesta Leon tiesi, etteivät miehet olleet rakennuskaavaltaan liian monimutkaisia. Lisäksi oli todettu fakta, että Chris syttyi naisten lisäksi omalle sukupuolelleen, kirsikkana kakun päälle vieläpä hänelle. Hänen hyvittelysuunnitelmansa oli sen asian valossa harvinaisen toteuttamiskelpoinen.
Niinpä Leon sulkeutui kylpyhuoneeseen rakentavaksi toviksi maksimoidakseen onnistumistodennäköisyytensä. Hän otti kuuman suihkun, jonka aikana rentoutti ja valmisteli kehoaan myöhempää mielihyvää varten. Hän tiesi ennakoinnin hyödylliseksi, sillä siinä kohtaa, kun Chrisin viettely kantaisi hedelmää, olisi turhauttavaa alkaa jarrutella ja edetä askel kerrallaan. Chris oli rakastajana toiminnan miehiä siinä missä hänkin, vaikkakin myös äärimmäisen huomaavainen.
Peseydyttyään Leon tiiraili itseään huurtuneesta peilistä. Hänen parransänkensä ei näyttänyt pahalta, mutta hän koki sopivaksi panostaa ulkonäköönsä hieman tavallista enemmän. Olihan hän sileä useasta muustakin paikasta, joten miksipä ei, Leon myhäili levittäessään partavaahdon ja nyppäsi puuhansa ohella pari hajanaista kulmakarvaa. Ajeluoperaation päätteeksi hän pesi kasvonsa lämpimällä vedellä ja loi kuvajaiseensa arvioivan silmäyksen. Tottahan se oli, että parrattomuus nuorensi. Äkkiä hän olisi voinut mennä 27-vuotiaasta sen sijaan, että peilistä katseli takaisin hänen 37-vuotias olemuksensa. Hänen kohdallaan siloposkisuus ei sentään näyttänyt läpeensä pöljältä, toisin kuin muuan olohuoneen sohvalla pötköttelevän Kapteeni Karvanaaman.
“Show alkakoon”, Leon virkkoi saatuaan hyvittelyoperaationsa valmistelut suoritettua ja heilautti pyyhkeensä kylpyhuoneen tangolle. Ilmavirta tuntui hassulta hänen suihkunraikkaalla ihollaan, kun Leon tassutteli iloisen ilkosillaan kohti olohuonetta. Kyseinen peliliike oli tarkoin harkittu ja mahdissaan suorastaan ylivoimainen. Leon suorastaan paloi halusta nähdä Chrisin ilmeen.
“Hei, könsikäs. Oletko vielä vihainen?” Leon kysäisi astuessaan olohuoneeseen. Hänen tuomansa teekuppi oli juotu tyhjäksi, mutta Chris makoili yhä samassa asennossa käsivartensa kasvojensa edessä. Ellei Leon paremmin tiennyt, hän olisi voinut luulla Chrisin lukeneen hänen ajatuksensa ja yrittävän suojautua hänen alastomalta viehätykseltään.
“Ehkä minulla on vielä syytä olla vähän vihainen”, Chris murahti. “Toisaalta sellainen vie energiaa, eikä auta autoani korjaantumaan.”
“Niin... tottahan tuo.”
“Joten ehkä minun pitäisi päästää irti ankeista ajatuskeloistani ja antaa sinun hoidella tilanne tavanomaisen taitavasti”, Chris tuumasi, eikä Leon ollut varma, oliko tämän sanoissa sarkasmia vai ei.
“Kuten sietääkin”, Leon hymähti. “Jätä vain kaikki minun... hoideltavakseni. Olen aika hiton hyvä sellaisessa.”
“Kannattaa pyytää tarjous Black Tar Pitin Ricky Garcialta. Hän tekee priimaa jälkeä”, Chris tuumasi tylsistyneen kuuloisesti.
“Kiva tietää.”
“Ja jos mainitset minun nimeni, voit ehkä saada pari sataa pois laskusta.”
Voi hyvää päivää.
“Tämä selvä”, Leon tokaisi ja pureskeli huultaan tilanteen kiusallisuustason kivutessa vähitellen tähtiin. “Voisitko jo katsoa tänne päin, perhanan jurnu?”
Chris tuhahti ärsyyntyneenä ja mulkaisi häntä käsivartensa alta. “Mikähän ongelma siinäkin nyt ohoohoh...”
Chris vaikeni äkillisesti kuin joku olisi vaientanut tämän nappia painamalla. Tympääntynyt ilme tämän kasvoilla pehmeni ja kävi häkellyksen sekuntien myötä sanalla sanoen uteliaaksi. Leon todella piti näkemästään.
“Lauseesi jäi kesken, kapteeni Redfield”, hän myhäili ovenkarmiin nojaillen.
“Niin jäi”, Chris hengähti sävyyn, joka ei liikoja pahoitellut, ponkaisi sohvalta sotilaallisen sulavasti ja lähestyi häntä silmissään tummaa kiihkoa. “Piruako sillä väliä.”
“Kai sillä jotain väliä on?” Leon haastoi ilkikurisesti ja kuljetti sormiaan Chrisin lihaksikkaalla hartialla. Hänestä oli suorastaan nautinnollista saada tämän pasmat niin sekaisin. “Minä kun kuvittelin, että sinulla oli jotain hyvin tärkeää sanottavaa liittyen autoosi.”
“Jaa mihin?” Chris mutisi huulensa hänen ohimoaan kutitellen. Leon ihan tunsi veren kuplivan rakastajansa suonissa, ja hänen sydämensä hypähti pirskahtelevasta innosta.
“Autoosi, Chris. Siihen niin kärsineeseen silmäterääsi...”
Chrisin ilmeestä päätellen tällä oli jokin ihan toinen silmäterä mielessään sillä hetkellä. “Nyt olisi parasta jättää kaikki turhanpäiväisyydet.”
“Autosi korjauksestahan meidän piti puhua kaikessa rauhassa”, Leon hymähti ja henkäisi Chrisin suupieleen, kun tämän vahvat kädet tarttuivat hänestä omistavasti.
“Hiiteen ja hornaan koko saakelin rotisko”, Chris tuhahti ja liu'utti käsiään hänen kehoaan pitkin, kunnes vei ne hänen päänsä molemmin puolin. “Vitut minä siitä. Tule tänne...”
“Hmh... noin vain poikkeat periaatteistasi...” Leon mutisi Chrisin intohimoisten suudelmien lomassa. “Aina niin johdonmukainen ja hetkauttamaton kapteeni Redfield, joka varmasti antaa minun jatkossakin ajaa autoaan...?”
“Turpavärkki nyt jo rullalle, Kennedy”, Chris murahti, nappasi voitonriemuisesti naureskelevan Leonin hartialleen kuin perunasäkin ja marssi luonteenomaisen päättäväisesti kohti makuuhuonetta.