Kirjoittaja: Kosmik
Ikäraja: K-11
Genre: Slash, interspecies-romance, angst, fluff, vähän hurt/comfort
Paritus: Axel/Neo
Varoitukset: Ihminen/liskomies-paritus (voi olla joillekin luotaantyöntävää, niin laitanpa siksi varoituksiin)
A/N: Hyvää syntymäpäivää Meldis! ^^ Olen aina halunnut kirjoittaa jotain jollekin synttäritoiveiden pohjalta, mutta en ole aikaisemmin rohjennut, kun olen aina vähän epävarma omista teksteistäni. Sinä olet kuitenkin Axelin ja Neon seikkailuita seurannut toisessa tarinassa, niin sulle uskalsin kirjoittaa. <3 Nappasin sun toiveista 'pientä hiprakkaa' ja olisin halunnut kirjoittaa tuohon loppuun jotain K-18-kamaa, mutta en sitten kehdannut, kun on synttäritekstistä kyse. XD Ja tää ehkä toimii hyvin tällaisenaan, niin säilyy paremmin sellainen alakuloinen, romanttinen pohjavire. Toivottavasti sulla on kiva päivä. <3
Peliä liskovaistoja vastaan
Axelin kulmat olivat keskittyneessä kurtussa ja jalka nakutti lattiaa levottomalla rytmillä hänen tuijottaessa pelikorttejaan ja pohtiessa seuraavaa siirtoaan. Ainoa valonlähde oli pöydällä palava lyhty ja se loi tunnelmaa synkkenevään yöhön. Korttipeli oli ollut Axelin idea. Istua hetki iltaa korttia pelaillen ja viiniä nauttien ennen nukkumaan asettumista. Aikaisemmin päivällä Neo oli aistinut miehen pinnan alla levotonta, vellovaa ahdistusta, niin kuin kehittyvä vatsatauti, mutta Axelin kohdalla se tarkoitti muistoja, joita mies ei osannut aina käsitellä. Tarve valvoa oli pakoa tiedottomuudesta, jossa painajaiset odottivat.
Neo yritti pitää naamansa peruslukemilla. Axelin vasen kulmakarva nyki, mistä Neo tiesi, että miehellä oli huono käsi. Bluffatessaan Axel pureskeli alahuultaan, mikä sai Neon matelijanaistit virittymään ja naamion lipsumaan, sillä mies näytti vastustamattomalta niin. Juotu alkoholi vain voimisti Axelin ilmeilyä, mikä teki pelistä Neon osalta lastenleikkiä. Miehestä lehahtava tuskanhiki oli myös omiaan paljastamaan kuopan, jota mies itselleen kaivoi kierros kierrokselta. Neo nautti Axelin rikkaasta elekielestä ja ilmeistä, joihin ihmiskasvot taipuivat. Dragonisten maailma oli ilmeiltään eleettömämpi ja nojasi enemmän muiden tunteiden aistimeen ja hännän asennon tarkkailuun.
Axel paljasti korttinsa nyrpeä ilme kasvoillaan. Neo ei voinut mitään pienelle virneelle, joka hänen suomuisille huulilleen kohosi hänen nähdessä, että miehellä oli vain yksi pari. Hän käänsi omat korttinsa hitaasti yksitellen esiin ja humalan nostattama puna Axelin poskilla syveni täyskäden edessä. Axel tuhahti ärsyyntyneesti ja joi taskumatistaan lääkkeenä suurimpaan pettymykseen.
”Sinä huijaat. Sinulla on joku helvetin liskovaisto, jolla näet korttien läpi”, Axel tuhahti ja kalautti taskumatin luovuttaneena pöytään.
”Tai ehkä sinulla on vain huono pokerinaama. Vasen kulmakarvasi nykii, kun saat huonon käden”, Neo hyrähti tyytyväisesti ja veti käpälällään voittopotin omaan nurkkaukseensa. He pelasivat kristalleista ja Axel tuijotti Neon keräämää saalista tuimasti pöydän toiselta puolelta ja tuhahti: ”Pidä vittu tunkkisi. En pelaa enää sekuntiakaan tuollaisen autistiliskon kanssa.”
Neon kurkusta karkasi pitkä, hykertävä naurahdus, joka selvästi kiristi Axelin hermoja, sillä mies tarttui uudelleen taskumattiinsa ja kaatoi viinaa alas kurkustaan. Sen tehtyään Axel nousi huojuen ylös ja venytteli hartioitaan, niin että hihattoman paidan alareuna nousi hieman ja paljasti kaistaleen alavatsaa ja karvoitusta, jonka näkeminen lähetti sähköisen impulssin Neon selkärangan läpi.
”Täällä on vitun kuuma. Otetaan pullo mukaan ja mennään uimaan”, Axel tyrskähti pienessä hiprakassaan ja tarttui pöydällä lojuvaan puoliksi juotuun punaviinipulloon. Miehen huulilla kareili hymyn alku hänen luodessa Neoon purnaavaan ilmeen. Neo kohottautui seisomaan ja hänen valtava matelijanhahmonsa täytti koko tilan.
”Ehkä viileä vesi tyynnyttää karvaan pettymyksesi”, Neo hyrisi kiusoitellen ja asetti kätensä Axelin vyötärölle.
”Tuskin, mutta tiedän yhden toisen keinon, jolla hoitaa pettymystä”, Axel naurahti käheästi ja pureskeli alahuultaan, jossa oli pieniä verijälkiä korttipelin tiimoilta. Neon kurkusta pääsi pidätelty urahdus ja hänen otteensa miehen vyötäröltä tiukentui. Axel naurahti, tarttui hänen käpäläänsä ja kiskoi hänet perässään ovelle estäen tilannetta muuttumasta liian intiimiksi. Neo rakasti Axelin kykyä heittäytyä pienten päähänpinttymien vietäväksi. Se oli piirre, joka tuli esiin pienessä hiprakassa, kun miehen estot ja ahdistus lievenivät ja tarve elää vähän, kohotti päätään.
Yö oli leuto ja tuuleton heidän astellessa pihamaan poikki horjahdellen ja toisiinsa törmäillen. Axel ei irrottanut otettaan Neon käpälästä ja ihmislämpö levitti Neon viileään matelijankehoon tunteen kuuluvuudesta. He olivat sopivia toisilleen ja välillä Neon oli vaikea käsittää, miten toisen pelkkä olemus ja lähellä oleminen tekivät hänen sisälleen tunteen siitä, että hän oli kokonainen.
Kuunvalo sai järvenpinnan kuultamaan hopeisena ja Neon harmaat suomut kiiltelemään kuin haarniskan. Veden yllä lenteli kiiluvaisia ja tähdet levittyivät heidän ylleen tummalle taivaalle kuin muistutuksena menneestä elämästä. Laituri natisi heidän painonsa alla, kun he asettuivat istumaan sen päähän ja upottivat jalkansa veteen.
Axel otti viinipullosta kunnon kulauksen, ojensi sen Neolle ja sulki tyytyväisenä silmänsä. Neo joi, makusteli hedelmäistä makeutta kielellään ja nautti lämpimästä tunteesta, joka laskeutui vatsanpohjaan. Axel veti suon tuoksua sieraimiinsa ja riisui paitansa. Neo ei edelleenkään osannut olla katsomatta paidan alta esiin tulevaa treenattua rintaa ja niitä kiehtovia ihmisanatomialle tyypillisiä nipukoita, jotka olivat herkät kosketukselle. Neon unelmointi keskeytyi kankaaseen, joka läpsähti hänen kasvoilleen ja peitti näkymän. Hän kuuli Axelin naurahduksen laiturin nytkähtäessä ja valtavan loiskahduksen, joka roiskautti vettä hänen päälleen. Neo tarttui vaatteeseen, jonka Axel oli lätkäissyt hänen kasvoilleen ja roikotti sitä edessään. Hänen kurkustaan karkasi naurahdus hänen tunnistaessa ne alushousuiksi. Hän nuuhkaisi kankaasta sitä tuttua, nihkeää tuoksua, joka sytytti matelijanvaistot ja sai viivamaiset pupillit laajenemaan.
”Helvetin pervo, tule uimaan sieltä ja lakkaa haistelemasta kalsareitani”, Axel huikkasi Neolle vedestä ja ravisteli päätään niin, että märät hiukset sinkosivat pisaroita ympäriinsä.
”Sinä tässä viskot kusisia kalsareita naamaani ja syytät muita pervoiksi”, Neo hyrisi ja viskasi bokserit sivuun. Axel näytti hänelle keskisormea ja ryhtyi uimaan syviä rintavetoja.
Neo seurasi Axelia veteen ja ui miehen perässä pitäen samalla matalaa hyrinää, joka lähti syvältä rinnasta: lempeä kutsuääni, jolla puoliso houkuteltiin lähelle. Ääni kaikui aavemaisesti vetten päällä ja Axel pärskäytti vettä hänen kuonolleen ja naurahti: ”Saalistatko sinä minua?”
Vastaamisen sijaan Neo syvensi kehräystään, tarttui miestä vyötäröltä ja veti lähelleen. Hän painoi kostean kuononsa miehen niskaan ja nuuhkaisi ihoa, jossa tuoksui raikas järvivesi ja se tuttu, rakas myski. Axel kiemurteli ja potki hänen kinttujaan veden alla.
”Päästä irti, typerä lisko. Tarvitsen lisää viiniä”, Axel nurisi, mutta hänen äänensä oli täynnä hiprakkaista naurua. Neo näykkäisi hellästi paljasta niskaa ja Axel käytti tilanteen hyväksi ja pujahti vapaaksi. Neo sai uuden roiskaisun vettä päälleen ja seurasi Axelia laiturille. Hän jäi tuijottamaan, kun Axel kiipesi ylös vesi valuen pitkin arpeutunutta selkää ja treenattuja reisiä. Mies istuutui laiturinnokkaan, suki märät hiukset taaksepäin ja tarttui viinipulloon. Hän kulautti juomaa alas kurkustaan, sulki silmänsä ja hymyili vapautunutta, seesteistä hymyä, joka oli harvinainen näky niillä kasvoilla.
Neo asettui Axelin viereen ja tuijotti miehen paljasta kehoa, johon kuunvalo lankesi. Axelin rinta kaareutui voimakkaana ja rintakarvat olivat liimautuneet ihoon kosteina kiehkuroina. Viileä vesi oli saanut Axelin nännit kovettumaan pieniksi nipukoiksi ja iho oli noussut kananlihalle. Neon kurkkua kuivasi ja hänen katseensa harhaili alemmas, vatsan poikki häpykarvoitukselle ja reisille, jotka olivat reteässä haara-asennossa jättämättä mitään arvailujen varaan. Neon sydän alkoi läpättää kiivaammin ja vatsanpohjaan pesiytyi levoton, vellova olo. Axel näytti kuunvalossa sodan runtelemalta jumalolennolta, kaikkine arpineen, ja paljaalta, vapauttavalla tavalla. Neo tiesi, ettei se ollut itsestäänselvyys. Hämärässä kuunvalossa, pienessä hiprakassa hän näki välähdyksen siitä miehestä, joka oli traumoista vapaa, edes hetkeksi.
”Kiitos, kun valvot kanssani”, Axel kuiskasi ja nojasi päänsä Neon olkapäähän. Syvä hyrinä alkoi väreillä Neon kurkussa. Lämmin ihmiskeho viileitä suomuja vasten tuntui kodilta. Neo ymmärsi, että sanojen taakse kätkeytyi paljon. Asioita, joita Axel ei koskaan kertoisi hänelle ääneen. Joskus Neo mietti tarinoita arpien takana ja tiesi, että niiden julmuus olisi hänelle liikaa. Vaikka Axel olisikin valmis puhumaan, ei hän kertoisi juuri siitä syystä.
”Oletko vielä vihainen, kun rökitin sinut pokerissa?” Neo hyrisi kiusoitellen ja kietoi häntänsä miehen selän taakse. Axel raotti silmiään, työnsi Neon sivuun ja kellahti laiturille selälleen. Hiprakka oli vaihtumassa laskuhumalan tuomaan uupumukseen ja Axelin alkoholin punertamat posket olivat Neolle niin vastustamattomat, että hän kumartui kehräten miehensä yläpuolelle ja puski kuonoaan hellästi sänkisiä poskia vasten. Axel levitti reisiään päästääkseen hänet itseensä kiinni ja tarrautui omistavasti Neoa vyötäröltä. Miehen ruumiinlämpö oli Neolle vastustamatonta ja hän tarrautui miehen ranteisiin ja lukitsi ne laiturin pintaan. Axel tuijotti häntä puoliavonaisin silmin, hampaat nakersivat viettelevästi alahuulta ja reidet rutistuivat vaativasti Neon kylkiin. Neo tunsi pakotusta häntänsä alla todistaessaan Axelin heräilevää erektiota, joka nousi kohti napaa.
”Olen sitä mieltä, että pelasin korttini aivan helvetin hyvin”, Axel kuiskasi hänen korvaansa raakaa paloa äänessään ja huokui sitä voimakasta antautuvaa tuoksua, joka viritti Neon matelijanaistit äärimmilleen. Neon hyrinä syveni kiihkeäksi murinaksi hänen nuuhkaistessa syvään miehen kaulaa valtimon kohdalta, jossa veri sykki kuumana. Hän antautui eläimelliselle vaistolle sisällään ja hukuttautui urokseensa kuunvalon antaessa tietä yön pimeydelle, jonka suojissa he kohtasivat toisensa ja unohtivat hetkeksi kaiken järjen.