Finfanfun.fi
Originaalit => Pergamentinpala => Aiheen aloitti: Eveliina L - 20.04.2026 12:47:01
-
Nimi: Yövierailu
Ikäraja: K-11
Genre: fantasia
Haaste: Bad Things Happen bingo (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=54760.0)
Varoitus: Vallan väärinkäyttö, hyväksikäyttö, seksi alaikäisen kanssa (vaikka sitä ei itseasiassa sanota)
Kirjoittajan sana: Pakko sanoa, että mun tekstit on lähes aina jotain ihmeen pikku trauman tuloksia. Tällä kertaa olen keksinyt, että mua ottaa päähän, että fantasiateksteissä on niin usein ihmenimiä ja päätin, että mäpäs teen fantasiamaailman, jossa on epämääräinen joukko suomalaisia nimiä, koska mikäs sen hauskempaa. Ai että on halvat huvit ja hullulla ihan ilmaiset! Tämä teksti on tarkoituksella epämääräinen, koska hahmottelen tämän avulla taustoja. Omistan tämän Fiorellalle, vaikka olen täysin varma, ettet sä tykkää tällaisesta. ;D Ehkä just siksi ja tietenkin Rassen takia. ;D
Ilta kääntyy yöksi, mutta Simo ei saa unta. Kuutamo on melkein täysi ja hän voisi… mutta ei! Juuri se on hänen ongelmanaan, ettei hän voi. Hän pyörii vuoteessaan ja pohtii, pitäisikö hänen luovuttaa, nousta ylös ja hakea uniuutetta, mutta hän haluaa vastustaa sitä jo pelkästään periaatteesta. Hän tietää levottomuutensa syyn. Hän on rauhaton aina olleessaan pitemmän aikaa yksin, nukkuessaan yksin vuoteessaan. Vuode tuntuu liian leveältä ja sen lakanat toivottoman kylmiltä.
Miten hänestä tuli tällainen onneton tapaus?
Ja kaikki vain siksi, että Kalle on matkoilla. Viime aikoina sitä on tapahtunut usein. Simo ei voi valittaa siitä, sillä ne matkat ovat olleet hänen oma päätöksensä. Vaikka hän ei haluakaan sitä myöntää ääneen, hän ei luota kehenkään muuhun niin lujasti kuin Kalleen. Vihollisia ja vihollisten kätyreitä on kaikkialla. Pätevistä ja luotettavista kiltalaisista on pulaa.
Simo ei silti ole luottamuksessaan sokea. Hän tietää kyllä, että Kalle sooloilee ja vaarantaa henkensä suuren suunsa ja seikkailunhalunsa takia, mutta Kalle on kokenut, vahva, vaikeasti murrettavissa kiinnijäädessään ja ajaa jokaisen vähänkin järkevän olennon hulluksi. Kilta ja erityisesti oppilaat rakastavat Kallea.
Vakavampaa on se, että Simokin rakastaa eikä hän ole vielä vuosienkaan jälkeen tottunut siihen. Jokin hänessä panee rakkaudelle vastaan. Todellakin panee. Hän on kyvytön lopettamaan. Vihaisena hän heittää lakanansa syrjään niin, että se tipahtaa kivilattialle. Hänen huolensa tekee hänet hulluksi. Hän ei halua välittää. Hän ei suostu siihen.
Mutta ikävä kyllä häneltä ei ole kysytty.
Muutamalla askeleella hän on tornihuoneensa ovella, nappaa oven viereisestä naulasta mustan kaapunsa pyjamansa suojaksi. Mokomakin typerä torni. Se on vanha, ruma ja vetoinen. Kylmä ja luotaantyöntävä. Hän inhoaa sitä syvästi, mutta olisi tuhlausta rakennuttaa uusi vain siksi, ettei pidä vanhasta. Simo ei muutenkaan pidä korkeista paikoista, mutta on viisautta sijoittaa itsensä jonnekin, missä ei heti ole syötillä. Taikuudellakin on rajansa eikä hänellä ole harhaluuloja Killan vihollisten lukumäärästä.
Simo laskeutuu kolme kerrosta hämärässä, jota kuu valaisee pienten ikkunoiden kautta, ja saavuttaa oppilaiden kerroksen.
Hän ei usein vieraile täällä, mutta muutama kertakin on liikaa ainakin siinä tarkoituksessa, missä hän on tullut. Hän pysähtyy hetkeksi ensimmäisen oven taakse, vaikkei edes harkitse sen avaamista. Hän kuuntelee, mutta huoneessa on hiljaista. Se ei yllätä. Maikki on hänen oppilaistaan sekä lahjakkain että tunnollisin, ei juokse yöjalassa niin kuin keskiverto-oppilaat. Edes täällä se ei ole vierasta, vaikka siitä rangaistaan. Kuri ennen kaikkea.
Simo irvistää. Hän on huono esimerkki kurista, ja Kalle vieläkin huonompi.
Maikin ovesta seuraava johtaa Konstan huoneeseen, mutta Simo ohittaa sen pysähtymättä ja jatkaa suoraan kolmannelle ovelle. Hän astuu sisään koputtamatta tai päästämättä juuri muutakaan ääntä. Huone kylpee kuunvalossa ja Simo näkee, että Rasse on jo odottanut häntä. Oppilaan silmissä ja kasvoissa on päättäväinen ilme, mutta niissä on myös pelkoa. Ei Rasse häntä fyysisesti pelkää. Simon tarpeet ovat pelkkä pieni kiusa, mutta entä, jos Simo ei pidä lupaustaan? Entä jos Simo lipsauttaa jotain Konstalle? Totta puhuen Simolla on ollut siihen kiusausta. Enimmäkseen hänellä on kuitenkin suurin kiusaus mainita Rasselle, että tilanne on toivoton. Konsta on Rasselle liian hyvä, liian normaali, koska Rasse on mieleltään sekaisin ja pakkomielteinen, mutta Simo ei puhu, koska Simo tietää, että sairaampikin mieli voi joskus kuin ihmeen kautta menestyä.
Hän on oppinut katsomaan peiliin ja vaikka sieltä näkyvä hahmo ei aina miellytä, hän tietää, mikä hän on. Rassekin saattaa joskus oppia tuntemaan itsensä ja hyväksymään sen. Simo saattaa jonakin päivänä vielä auttaa häntä siinä.
Kuutamon valossa Rasse näyttää liian laihalta, käsivarret ruipeloilta, hennoilta tikuilta, mutta ulkonäkö pettää. Vuoteessa Rasse on juuri oikeanlainen, ottaa vastaan ohjeet kuuliaisesti, muttei nöyrästi ja uuvuttaa Simon niin, että yksinäinen vuode loppuyöksi unohtuu.
Puoli tuntia myöhemmin Simo kipeää jo omaa huonettaan kohti tuntematta katumusta. Sen aika on vasta huomenna.