Louis oli tahtonut heille tyttären ja mitä Louis tahtoi, sitä tahtoi myös Lestat. Haluan kuun taivaalta, Lestat ja minä tuon sen sinulle, mon cher. Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?Tää on niin hauska ja niin oivaltava kohta (toi kysymys viinin laadusta oli ihan hillitön, hahhaa!), koska just näinhän homma toimii!! Lisään tähän listaan omassa päässäni vielä Minä haluan rangaista sinua lähtemällä Armandin matkaan, Lestat ja no mutta sehän käy, minäpä kärsin oikein hiljaa ja kunnolla ja jään kahdestaan totuuden kanssa mätänemään, pitäkää oikein hauskaa - ja sitten jos ja kun alkaa kyllästyttää, tiedät mistä minut löytää, mon cher. :'D
Lestat huutaa, kiroaa, itkee, kaikkea sitä samaan aikaan, sillä hän tietää, että Louis, pohjimmiltaan hyväsydäminen, hellä Louis, on kaikesta huolimatta päättänyt säästää hänet.Voi ihana Louiiiis ja voi huutava kiroava itkevä ja erittäin hahmouskollisesti tunteitaan tuulettava Lestat! <3
muistoihin, joilla hän yrittää ylläpitää raivoaan, sillä sitä hän tarvitsee. Niissä muistoissa hän itsekin on väkivaltainen, kavala, julma — juuri sellainen, kuin hän aina varoitti vampyyrien olevan.<3 SIIS NIINPÄ! Tääkin on niin tarkkanäköinen yksityiskohta, ahh!!
Niihin, joissa Louis'n hymy, ainoastaan Lestatille varattu, valaisi ja lämmitti kuin kevätaurinko pitkän talven jälkeen.<3<3<3 Louis'n yksin Lestatille varaama hymy on kyllä... se onnnnnn aivan omaa luokkaansa!
Se pitää hänet hengissä, se saattaa koitua hänen kohtalokseen, ja ennen kaikkea se kulminoituu Louis de Pointe du Laciin, mutta koska Lestatin on pidettävä kiinni vihastaan, hän hautaa sen alas, alas, aina mielensä alimpiin sopukoihin ja sitä hän ei enää mieti, vaikka aikaa olisi.Voi ettäää tätä fikin loppua, voi ei, nyt mä sit itken mikroruokaani, kiitos vain! </333
Minä haluan rangaista sinua lähtemällä Armandin matkaan, Lestat ja no mutta sehän käy, minäpä kärsin oikein hiljaa ja kunnolla ja jään kahdestaan totuuden kanssa mätänemään, pitäkää oikein hauskaa - ja sitten jos ja kun alkaa kyllästyttää, tiedät mistä minut löytää, mon cher.
Oon aivan valtavan onnellinen että uskaltauduit julkaisemaan (ja että ylipäätään hyppäsit mukaan näiden super valloittavien vampyyrien kyytiin, niin mahtavaa!!), mä nautin tästä tekstistä ihan mielettömästi! Niin hyvä ensimmäinen fikki tästä fandomista, ja toivon saavani pian lukea paljon paljon lisää!
Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?En kestä <3 Lestat on (ollut) niin lääpällään ja syystä! Toi oli mainio yksityiskohta tuo viinien nimeäminen.
Lestat huutaa, kiroaa, itkee, kaikkea sitä samaan aikaan, sillä hän tietää, että Louis, pohjimmiltaan hyväsydäminen, hellä Louis, on kaikesta huolimatta päättänyt säästää hänet.Ihanaa, että Lestatin rakkaus elää vielä arkussakin, ja että hän tuntee Louis'n sydämen. Ja kauheaa, että hän joutuu hautaamaan tunteensa ihan selviytyäkseen vihastaan ja toipumisestaan. Lestat-babe, onneksi onnellisemmat ajat odottavat vielä teitä molempia!
Haluan kuun taivaalta, Lestat ja minä tuon sen sinulle, mon cher. Minä haluan, että vesi muuttuu viiniksi ja Pinot Noir vai Merlot, mon amour?Aaaaa tää oli niin sairaan hieno!! Tää oli mun ehdoton lempparikohta. Tuo on niin just paikkaansapitävä että mitä Louis tahtoi niin sitä Lestat myös tahtoi, ja tää miten oot muotoillut sen tässä on vaan yksinkertaisesti nerokas. Tykkäsin ihan hirveästi tuosta muotoilusta, kuinka tässä oli pyyntö ja vastaus ja kuinka se toistui uudelleen samanlaisena mutta vähän erilaisena, eri hellittelynimellä (ah oon heikkona siihen kun Lestat puhuu ranskaa ❤️) ja eri toiveella. Molemmat olivat sellaisia klassisia "ihmeitä" mutta tuntuivat tässä tosi freeseiltä. Ja siis ihan kirsikkana kakun päällä tuo kysymys että millaiseksi viiniksi, ihan täydellinen Lestatin versio siitä että hyppäämiskäskyyn vastataan vaan että kuinka korkealle ❤️ Tää kohta. Oli. Upea.