Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: Ygritte - 30.03.2026 14:30:21
-
Ficin nimi: Majatalon kirous
Kirjoittaja: Ygritte
Ikäraja: S
Fandom: the Witcher
Pari: Geralt/Jaskier
Osallistuu TROPES III -haasteeseen tropella there was only one bed
Majatalon kirous
“Saanen suositella, rakas noiturini, että pysymme etäällä tästä majatalosta. Olen kuullut tarinoita sen kirouksesta.”
“Millainen kirous?”
“Ah, no sitä yksityiskohtaa eivät tarinat kerro. Vain sen, että majatalo on kirottu.”
“Mhhh.”
Murahduksen mataluudesta Jaskier pystyi päättelemään, ettei Geralt ollut kovinkaan vakuuttunut, tai ainakaan peloissaan, majatalon väitetystä kirouksesta. Ja heidän lähestyessään majataloa sitä oli tosiaan päällepäin vaikea uskoa. Majatalo oli rakennettu vankoista pyöröhirsistä, sen punertavaa kattoa peitti rakoileva sammalpeite, ja puutarhassa talon ympärillä kasvoi kauniisti kukkivia, taivasta kohti kurkottavia krasseja.
Majatalon emäntä vaikutti juuri niin ystävälliseltä kuin Jaskier olisi voinut olettaa hänen olevan. Emäntä yritti ensin olla huomaamatta heitä, kun Jaskier kiiruhti perässä Geraltin marssiessa sisätiloihin. Sitten emäntä yritti palvella heitä niin epäystävällisesti kuin ikinä mahdollista. Vasta, kun Geralt ilmoitti heidän haluavan huoneen, riemukas hymy levisi emännän ryppyisille kasvoille.
Majatalon alakerrassa ei ollut juuri ihmisiä. Pari selvää kanta-asiakasta oli kumoamassa tuoppejaan nurkkapöydässä, mutta muuten majatalo vaikutti suorastaan autiolta.
“Millaisia huoneita teillä on tarjota?” Geralt murahteli vastauksena saamaansa kohteluun. Emännän hymy levisi entisestään.
“Sitä ei voi tietää. Kun avaat oven, on edessäsi huone, jollaista juuri nyt toivot. Kävele yläkertaan katsomaan. Portaiden jälkeen vasempaan, kolmas ovi. Et tarvitse avainta, huone aukeaa vain sinulle. Ja mahdolliselle seuralaiselle, jos sellaista olet toivonut.”
Jaskier yritti ynnäillä mielessään emännän antamia vihjeitä. Oliko majatalo kirottu niin, että huoneet muokkautuivat asiakkaiden toiveiden mukaisesti? Mutta sehän oli vain mahtavaa! Geralt toivoi varmasti valtavan kokoista huonetta, jossa he olisivat niin etäällä toisistaan, että Jaskier voisi vaikka soittaa luuttuaan huoneen toisessa kulmassa Geraltin kuulematta ainuttakaan sulosointua.
Geralt ei kuitenkaan vaikuttanut emännän tarjouksesta yhtään iloiselta. Mahtoiko hän säikähtää, kun kuuli, että Jaskierin kertoma kirous olikin totta? Jaskier naurahti itsekseen ja pyyhki moisen ajatuksen mielestään. Eihän Geralt pelännyt mitään.
“Mennään katsomaan salaisten toiveittesi huonetta!” Jaskier hoputti innokkaasti, kun Geralt yhtäkkiä näytti jopa empivän huonetarjouksen vastaanottamisen kanssa. Hän ei ymmärtänyt lainkaan mitä Geralt murjotti. Kerrankin taikuutta oli käytetty johonkin muuhun kuin ihmisten kiusaamiseen. “Kai me voimme katsastaa huoneen ennen maksua?”
“Menkää, menkää, jos rohkenette. Maksu on sama riippumatta siitä millainen huone on.”
Jaskier joutui suorastaan raahaamaan Geraltin mukanaan yläkertaan. Mitä lähemmäs kolmatta ovea vasemmalla he kävelivät, sitä hitaammiksi Geraltin askeleet kävivät. Jokin ei nyt ollut kunnossa. Geralt ei varmastikaan pelännyt kirousta, mutta jotain hän aristeli. Ehkä Geraltin huoneessa ei olisi lainkaan tilaa Jaskierille? Ehkä Noituri ei halunnut pahoittaa Jaskierin mieltä avaamalla oven huoneeseen, jonka pyhänä tarkoituksena oli karkottaa Jaskier mahdollisimman kauas?
“Kuule, Geralt. Jos minä en pääse sinun huoneeseesi, minä käyn pyytämässä omaa, eihän alakerrassa näyttänyt olevan kovin suurta ruuhkaa…”
“Jaskier.”
“Kun se on ihan ymmärrettävää! Sinähän olet halunnut minusta eroon jo kunnon pitkän tovin ja…” Jaskier tarttui oven kahvaan ja käänsi. Sillähän se selviäisi! Jos ovi ei avautuisi, se tarkoittaisi, että Geralt yksinkertaisesti toivoi saavansa nukkua rauhassa!
Jaskier pyörähti keskelle Geraltin huonetta. Teatraalisesti hän levitti kätensä esitelläkseen Geraltille tämän oman unelmahuoneensa. Miten ylevää jalomielisyyttä, ettei Geraltin salaisiin unelmiin sentään kuulunut Jaskierin täydellinen ulossulkeminen!
Huone oli yllättävän valoista. Täysin Jaskierin kuvitelmien vastaisesti suorastaan ahdas, mutta kotoisa. Lattioita peittivät pehmeät matot, seinien vierustoja peittivät kankain verhoillut penkit, katosta sängyn yläpuolella riippuivat raskaat ja kirjavat vuodeverhot. Mutta sänkyjä ei ollut kuin yksi.
Yksi korkea, leveä ja upottavan pehmeältä näyttävä sänky. Geraltin unelmahuoneessa. Jonka unelmasisältöön Jaskier kuului mukaan. Jaskier kääntyi hämmentyneenä tuijottamaan huoneen keskipisteenä jököttävää sänkyä.
“Geralt.”
“Me voimme lähteä, jos sinä et halua jäädä.”
Geralt oli kävellyt aivan Jaskierin selän taakse. Jaskier tunsi Geraltin kädet olkavarsillaan. Ja sen ainoan kerran elämässään hän ei löytänyt sanoja. Geraltin kämmenet puristivat sitä tiukemmin Jaskieria mitä pidemmäksi hiljaisuus venyi.
“Kyllä me voimme jäädä,” Jaskier lopulta kuiskasi, nojasi kevyesti taaksepäin, ja tömähti kevyesti vasten noiturin leveää rintakehää. “Mutta tämä huone on syytä maksaa ensin. Minulla on sinulle kymmeniä kysymyksiä, enkä halua kenenkään keskeyttävän meitä.”
Geralt hymähti Jaskierin takana huvittuneesti ennen kuin irrotti otteensa, ja katosi oven luo lähteäkseen piipahtamaan alakerrassa.
“Eiköhän meillä ole aikaa jutellakin.”