Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Niittipartio - 25.03.2026 19:57:19
-
Työn nimi: Sometropeja
Kirjoittaja: Niittipartio
Ikäraja: Sallittu
Tyylilaji: Parisuhdehömppä
Fandom: Originaali
Paritus: Ilkka/Leevi
Vastuunvapaus: Hahmot ja teksti ovat omiani. En tee tällä rahaa.
Tiivistelmä: Ilkka somettaa.
Osat: Oneshot
Sarja: Pihkaa ja hydrauliikkaöljyä
A/N: Olisi haasteita kirjoitettavana, mutta tämä kiilasi väliin ::) ilmassa ollut oman tekstin inhoamista, joten kirjotin tämän yhdeltä istumalta ja pienellä riskillä julkaisen ilman sen suurempaa tsekkailua (etten ala inhota tätäkin). Voi siis olla, että tämä käynee jossain vaiheessa pikkueditorissa, mutta näillä mennään tällä hetkellä :P
SOMETROPEJA
“Leeviii.”
Leevin hartiat hyppäsivät korviin asti ja hän kääntyi hitaasti pirttipöydän penkillä ympäri nähdäkseen mitä Ilkka oli tällä kertaa keksinyt.
Ilkka oli vielä hetki sitten maannut sohvalla ja selannut puhelintaan – joko Instagramia tai TikTokia – ja sitten singahtanut jonnekin. Hän ei ollut laittanut asialle sen enempää ajatusta, sillä joskus Ilkka teki juuri niin: sai ajatuksen ja lähti toteuttamaan. Keloissa oli todennäköisesti tullut joku kokeilemisen arvoinen juttu vastaan, mutta Leevi ei ymmärtänyt, miten hän voisi liittyä asiaan.
“Noh?” Leevi kysyi epäluuloisena ja tarkasteli käsivarren mitan päähän pysähtynyttä rakastaan, joka piti jotain selkänsä takana. Ilkan virne oli hieman liian leveä ja olemus hieman liian malttamaton.
“Kehtaisitko nousta ylös?”
“Miks?”
“Nouse nyt vuan, jooko?”
Leevin oli mahdoton vastustaa Aarteelta matkittua koiranpentuilmettä ja hän nousi varoen ylös.
“Näytät ihan Aarteelta, kun se tajua joutuvansa eläinlääkäriin”, Ilkka huomautti virnuillen ja paljasti käsissään olevan huivin, jonka tarkoitusta saattoi vain arvailla.
“Ja ihmetteletkin vielä”, Leevi totesi painokkaasti ja vilkaisi paljon puhuvasti huivia, jota Ilkka taitteli suorakaiteeksi.
“Näin sellasen jutun—” Ilkka aloitti ja Leevi tajusi toisen selanneen booktokia “—ja haluisin kokeilla yhtä juttua.”
“Millasta?” Hän antoi periksi ja lähti leikkiin mukaan.
“Sellasta vuan, että ossaisinko pussata sua sokkona”, Ilkka sanoi niin itsevarmalla äänensävyllä, että onnistumiseen uskottiin vakaasti.
“Näytä”, Leevi pyysi ja Ilkka kaivoi puhelimensa esille.
Kela oli lyhyt ja Leevi sai ideasta nopeasti kiinni – ja myös siitä, miksi Ilkka halusi kokeilla. Hän oli hieman reilu kymmenen senttiä toista lyhempi.
“No?” Ilkka kysyi ja hillitsi intoaan hieman.
Hän katseli toista hetken pitempään, kunnes lopulta nyökkäsi.
“Loistavaa, laittaisitko tän paikoilleen?”
Kun oli varmaa, ettei Ilkka nähnyt mitään silmiä peittävän huivin alta, toteutus saattoi alkaa.
He seisoivat vastakkain ja Ilkan keskittynyt ilme sai Leevin suupielet nykimään väkisinkin. Sitten toinen kumartui.
Leevi tunsi sykkeensä kiihtyvän ja jos hän ei olisi tiennyt paremmin, hän olisi väittänyt Ilkan kuulevan sen. Mutta ehkä Ilkka kuulikin tarttuessaan hellästi hänen käteensä ilman haparointia. Hän puristi toisen sormia hieman okei’n merkiksi.
He olivat kasvokkain ja toisen keskittynyt ilme muuttui itsevarmaksi. Ilkka tiesi ja vailla kelassa näkynyttä kiirettä, nojautui suukottamaan hänen huuliaan.
Lyhyt suukko oli pian suudelma ja Ilkka kietoi kätensä Leevin ympärille tietäessään hänen polviensa notkahtaneen hieman. Leevi avasi huivin solmun viedäkseen kätensä Ilkan hiuksiin. Niskavilloja nykäistiin ohimennen hellästi.
“Kyllä mä omani tiijän”, Ilkka hymyili maireasti.
~~~~~~~~~
A/N2: Kiitos, jos luit =)