Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Sokerisiipi - 15.02.2026 20:54:33
-
Ikäraja: S
Tyylilaji: hurt/comfort, angst
Hahmot/paritus: Harry/Ron + Hermione
Sanamäärä: 300
Haaste: Otsikoinnin iloja II (yhdyssanaotsikko)
A/N: Lueskelin toissavuoden joulujuoksua ja löysin sieltä tämän raapaleen, jonka olemassaolon olin jo kokonaan unohtanut. Pidin löydöksestäni ja mietin, että näin toimiva raapale ansaitsee tulla julkaistuksi. Toivottavasti joku lukee ja tykkää :3
Lumilyhty
Hermione rakentaa lumipalloista kekoja ja laittaa niiden sisälle kynttilöitä. Ne hehkuvat pimeässä lämmintä ja lohdullista valoa. Hermione tekee kaiken käsin. Liekinkin hän sytyttää tulitikuilla. Mikset sinä tahdo enää taikoa, Ron tahtoisi kysyä, mutta ei kysy.
”Mennäänkö jo sisälle?” Ron kysyy Hermionelta, joka on alkanut rakentaa jälleen uutta lumilyhtyä. Ron on varma, että Hermionen lapaset ovat kylmät ja läpimärät. Ronia paleltaa, vaikkei hän edes ole kontannut tuntikausia hangessa lumipalloja kasaamassa, kuten Hermione.
”Mene sinä”, Hermione sanoo väsyneellä äänellä, joka pyytää keskeytyksetöntä rauhaa ja yksinäisyyttä. Ron taipuu ja perääntyy. Hän palaa sisälle lämpimään mökkiin.
Pöydällä odottaa kuuma teepannu täynnä sitä hyvää, mustaa ceylonia, jota Harry löysi talvimarkkinoilta. Ron kaataa itselleen mukillisen. Hän sekoittaa joukkoon hieman hunajaa, jotta mustan teen väkevyys pehmenee.
”Harry?” Ron kutsuu, koska ei oikein vieläkään siedä yksinoloa.
”Mitä?” kuuluu yhdestä makuuhuoneesta. Ron seuraa ääntä hämärään huoneeseen, jossa palaa yksi pöytälamppu eikä muuta. Harry istuu sängyllä vanha huispauskirja sylissään. Kuvat liikkuvat. Taikuuden hiljainen läsnäolo helpottaa Ronin ahdinkoa. Hän kömpii Harryn viereen ja varoo läikyttämästä teetä peitteelle.
”Hermione aikoo palelluttaa itsensä hengiltä”, Ron mutisee.
”Eikä aio”, Harry vakuuttaa. Hän nostaa kätensä Ronin niskalle ja silittää. Ron huokaa äänettömästi ja nojautuu kosketusta kohti. Harry muuttaa kätensä asentoa. Harry vie sen yli Ronin harteiden, jotta Ron saa painautua hänen kainaloonsa ja sinne Ron käpertyykin tiukasti teemukinsa kanssa.
Voisinpa tehdä enemmän. Voisinpa auttaa Hermionen taas omaksi itsekseen, Ron toivoo ja rukoilee, koska häntä pelottaa. Montako lumilyhtyä on tarpeeksi tälle illalle?
”Meidän täytyy tehdä jotakin”, Ron sanoo. Hän on miettinyt ja miettinyt, viikkoja, varmaankin jo kuukausia, mutta Ron ei vieläkään tiedä, mitä hän oikein tahtoo heidän tekevän.
”Mitä?” Harry kysyy uupumuksen nujertamalla äänellä. Hänellä ei ole enää ainuttakaan suunnitelmaa, ei suuntaa, jota seurata. Valo on hiipumassa Harrynkin silmistä. Kylmännihkeä pelko saa Ronin hytisemään.
Tehtävä on suoritettu ja maailma pelastettu, mutta entä me, kuka pelastaa meidät?