Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Kelsier - 06.02.2026 10:51:54

Otsikko: Eniten oon sekaisin susta | S | Akube/Simon | Slashdraama
Kirjoitti: Kelsier - 06.02.2026 10:51:54
Ficin nimi: Eniten oon sekaisin susta
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Slashdraama
Paritus: Akube/Simon
Haasteet: Lyrics Wheel 22 (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=54561.0) bonuskierros (lyriikat spoilerin alla), Haasteita hampaankolossa III (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=54542.0) (Originaalikiipeily sana 20. solmu)

Spoiler: näytä
costee - Sekaisin


Pientä vapinaa
Koitan avaa ovia, mut mikään ei oo sopiva
Paljon sanoja
Lupaan olla parempi, mut sanoist ei tuu tekoja
Sä koitit varottaa
Sul on selkee visio ja tulevaisuus kohillaan
Mua se pelottaa
En tiiä huomisesta ku mä elän päivä kerrallaan

Tuun ja meen, en löydä paikkaa
Sä kuuntelet, kun apuu kaipaan
Oot aina ollu siin
Ku maailma tuntuu musertavan, mä pidän susta kii

Oon sekaisin valojen loisteessa
Sekaisin musiikin soidessa
Sekaisin monista aineista
Mut eniten oon sekaisin susta
Oon sekaisin tulevaisuudesta
Sekaisin, mitä musta tulee isona
Sekaisin ihan kaikesta
Mut eniten oon sekaisin susta

Nuorta kapinaa
Pitäis olla aikuinen, mut käyttäydyn ku kakara
Sul samat ongelmat
Et haluu päätyy ikin samaan jamaan ku sun vanhemmat

Tuut ja meet, et löydä paikkaa
Mä kuuntelen ku apuu kaipaat
Monii tarinoit
Erilaisii ihmisii mut samanlaisii apinoit

Oon sekaisin valojen loisteessa
Sekaisin musiikin soidessa
Sekaisin monista aineista
Mut eniten oon sekaisin susta
Oon sekaisin tulevaisuudesta
Sekaisin, mitä musta tulee isona
Sekaisin ihan kaikesta
Mut eniten oon sekaisin susta
Yeah, sekaisin susta

Oon sekaisin valojen loisteessa
Sekaisin musiikin soidessa
Sekaisin monista aineista
Mut eniten oon sekaisin susta
Oon sekaisin tulevaisuudesta
Sekaisin, mitä musta tulee isona
Sekaisin ihan kaikesta
Mut eniten oon sekaisin susta


-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Simon kiristi taas kerran telttakangasta paaluun tiukalla solmulla. Heidän kiertävä esityksensä oli saapunut jälleen uuteen kaupunkiin. Oli miellyttävä nähdä, kuinka seurue ripusti erivärisiä lyhtyjä tikunnokkiin ja vaunuihinsa valaisemaan tulevaa iltaa. Pelkästä sirkuksen läpi kävelemisestä piti tehdä elämys, kuten tirehtööri aina painotti. Simon oli jo lähdössä, sillä hänen tuli vuorossa olevana puuseppänä tarkastaa kaikki esiintyjien tarvitsemat puurakenteet, kun hän huomasi Akuben. Nuori mies oli tirehtöörin uusin lisäys kaartiin. Jopa sirkusväki oli kavahtanut kulkijan liittymistä seurueeseen, niin erikoisina noita nomadeja pidettiin. Mutta Akube oli suostunut teeraamaan eikä johtaja ollut voinut olla kuulematta rahan kilinää korvissaan. Kulkijat teerasivat eli tanssivat viettelytanssejaan yleensä vain keskenään. Yleisö oli valmis maksamaan nähdäkseen edes vilauksen tuollaisesta paheellisesta tanssista.

Eikä kulkijuus oikeastaan häirinnyt Simonia vaan se, että Akube oli sanomattoman komea. Jokin meni solmulle hänen sisällään joka kerta, kun hän näki tämän. Simon oli jo nuoresta pitäen tiennyt pitävänsä miehistä. Hän oli karannut sirkuksen mukaan viisitoistavuotiaana jättäen vanhemmilleen vain kirjeen, jossa toivoi, ettei näiden tarvitsisi koskaan hävetä häntä. Kokemusta hänellä ei vielä ollut haaveilua enempää, jollei laskettu mukaan sitä, kun jonglööri Aran oli yrittänyt opettaa hänelle ystävänpalveluksena pari juttua miesten välisestä rakkaudesta. Hän oli ollut kauhean hermostuksissaan ja temperamenttinen Aran oli vain menettänyt malttinsa. Akubella oli päällään värikkäät ja kevyistä kankaista tehdyt kulkijavaatteet kaiketi jo illan esitystä ajatellen. Tämä liiteli Simonin luo kevein askelin.

”Hei, puuseppä! Aattelin tanssia tänään sulle.”

Simon karahti punaiseksi. Seurueen tytöt olivat kertoneet, että Akube omisteli naureskellen tanssejaan milloin kenellekin, mutta nyt tämän kasvoissa oli ilon alla totisuutta. ”Ööö… tuota… sehän on mukavaa”, hänen onnistui änkyttää.

Akuben huulet kääntyivät alaspäin. ”Anteeks, oon tainnut ymmärtää väärin.”

Tämä kääntyi lähteäkseen, mutta Simon sai kätensä tarttumaan vahvaan olkapäähän. ”Et sinä ole ymmärtänyt väärin. Minä… minusta sinä tanssit tosi hienosti… ja olen tosi otettu…” Ääni haipui, kun yhtäkkiä oli työlästä hengittää.

Akube kiinnitti katseensa häneen. ”Ootko varma? Tanssin omistus on kulkijoiden keskuudessa vähän niin ku – miksi te paikallapysyjät sitä sanottekaan – riiauskutsu.”

Simonin sydän alkoi pomppia villisti ja solmiutui lopuksi sievälle rusetille. ”Suostun minä…. tai siis olen varma!”

Akube hymyili niin, että hampaat näkyivät. ”Tavataanko esityksen jälkeen mun teltalla? Voit sitten kertoo, mitä mieltä olit mun ensitanssista. Simon.”

Nyt nuorukainen todella meni jättäen hölmistyneen ja pilvissä leijuvan Simonin niille sijoilleen. Hänen maailmansa oli kääntynyt hetkessä ylösalaisin, mutta hyvässä mielessä. Hänen pitäisi mennä nyt tarkistamaan ne rakenteet. Mitä pikemmin ilta kuluisi, sitä pikemmin hän olisi Akuben seurassa tämän teltalla… Sitä pidemmälle Simon ei uskaltanut ajatella, sillä puna oli nousemassa kovaa vauhtia paikkoihin, joissa sitä ei juuri nyt olleenkaan kaivattu. Hän laittoi jalkaa toisen eteen ja odotti illan esitystä enemmän kuin koskaan aiemmin.
Otsikko: Vs: Eniten oon sekaisin susta | S | Akube/Simon | Slashdraama
Kirjoitti: Meldis - 08.02.2026 16:36:20
Muistan hämärästi lukeneeni Akubesta ja Simonista kerran aiemminkin, mutta en mitään selvää, joten tämä oli kiva lukea vain tällaisena yksittäisenä isomman tarinan palasena ja toimi siten oikein hyvin. :) Olen sanonut ennenkin, miten hyvä olet tiputtamaan lukijan keskellä valtavaa maailmaa, jonka syvyys tuntuu lyhyessäkin pätkässä hyvin selkeästi. Ensimmäisessä kappaleessa jo opin, että tämä ei ole oma maailmamme, mutta ei suoraan mikään fantasiamaailmakaan. Sirkuksen kiertämisestä ja kaikesta siihen liittyvästä lukisin mielelläni lisää, mutta tämäkin oli tosi kiva makupala Simonin elämää ainaisella kiertueella. Hirmuisen jännittävä tiedon palanen oli myös nämä nomadit, joihin Akube kuuluu. En yleensä tykkää puhekielestä tekstissä, elleivät hahmot ole selvästi suomalaisia, mutta tällaisessa kontekstissa se toimi tosi hyvin. Akube ei kuulu oikein joukkoon, on rennompi ja näyttää sen myös puhetavallaan, kun taas Simon on asiallisempi ja se käy ilmi kirjakielen käytöstä. :)

Kävi surku, että Simon on joutunut karkaamaan kotoa sen takia, että pitää miehistä, mutta onneksi on löytänyt paikkansa sirkuksesta. Tosi mielenkiintoinen yksityiskohta tuokin, että niin vapaamielinen kuin sirkus onkin, oli silti iso juttu ottaa Akube mukaan. Höhö, hauskaa, että money talks tässäkin universumissa. :D

Lainaus
Akube kiinnitti katseensa häneen. ”Ootko varma? Tanssin omistus on kulkijoiden keskuudessa vähän niin ku – miksi te paikallapysyjät sitä sanottekaan – riiauskutsu.”

Simonin sydän alkoi pomppia villisti ja solmiutui lopuksi sievälle rusetille. ”Suostun minä…. tai siis olen varma!”

Hih ja olihan tämä myös hurjan suloinen. ^^ Akube oli aivan ihana kertoessaan omistavansa tanssinsa Simonille, joka ei halua uskoa heti, että se tarkoittaa juuri sitä, mitä toivoo sen tarkoittavan. :D Erinomainen sana tuo riiauskutsu ja jotenkin tosi kertovaa myös, miten Akube pohti sopivaa termiä käytettäväksi ihmisen kanssa, joka ei ole samanlainen kuin hän. Tuli todella olo, että hän on kasvanut aivan eri kulttuurissa. :) Ja Simonin vastaus tähän riiauskutsuun oli hellyyttävä! Mitään kutsujahan hän ei enää tarvitse, kun jo valmis ihan kaikkeen, mitä Akube keksii ehdottaa. :D Suloista!
Kiitos tästä!