Finfanfun.fi

Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Sokerisiipi - 02.02.2026 01:23:00

Otsikko: Auringonvalon tuoja | S | slice of life
Kirjoitti: Sokerisiipi - 02.02.2026 01:23:00
Ikäraja: S
Tyylilaji: slice of life
Hahmot: Ville ja Martta-koira
Sanamäärä: 408
Haasteet: Otsikoinnin iloja II (mytologiaotsikko) ja Inspiroidu kuvasta (x (https://imgur.com/VDQeCxF))

Inspis
Spoiler: näytä
(https://i.imgur.com/43Hzhai.png)


A/N: Huh! En ole saanut aikaiseksi mitään julkaisukelpoista kuukausiin, ja kirjoittamisen äärelle hakeutuminen on sekin ollut todella vaikeaa. Nyt päätin kuitenkin, että kirjoitan jotain, mitä tahansa ja selasin tumblrista inspistä. Sellainen onneksi löytyikin (spoiler-tägin alla).


Auringonvalon tuoja

Martta valitsee kuistilta aurinkoisen kohdan ja asettuu makuulle. Pystykorvien asento on rento. Martta ei havaitse rauhallisessa naapurustossa mitään valppautta vaativaa. Suora valo saa koiran mustan turkin kiiltämään, ja melkein kuulen, kuinka Martta imee kaiken lämmön itseensä. Mä istun suosiolla pehmustettuun tuoliin, joka jää auringon ulottumattomiin. Ryhtini lysähtää ja pää tuntuu liian raskaalta kannatella. Olen ollut jalkeilla jo tunnin, mutta yritän edelleen herätä. Tiedän käyneeni käyneeni aamulenkillä Martan kanssa, vaikka se tuntuukin epätodelliselta. No, Martta olikin se, joka kävelytti mua korttelin ympäri eikä toisinpäin.

Hörppään kuumaa kahviani, jos se vaikka auttaisi tähän tahmaiseen tokkuraan. Valitettavasti kofeiini ei tehoa heti. Urahdan ärsyyntyneenä. En käsitä, mikä mulla on. Ihan kuin olisi krapula, vaikka join eilen vain muutaman kaljan ja nekin tunteja ennen nukkumaanmenoa. Ehkä mä nukuin huonosti. Mieleeni palautuu muistikuva rajusta yöllisestä heräämisestä. Makasin mahallani sängyllä ja tunsin patjaa vasten, kuinka lujaa sydämeni hakkasi.

”Outoa”, mumisen. Mieleeni ei tule toista kertaa, jolloin olisin herännyt niin väkivaltaisesti. En edes muista, mitä unta näin. Jotain helvetin pelottavaa varmaan. Ehkä on parempi, etten muista.

Kimakka sirkutus havahduttaa mut ajatuksistani. Edellinen asukas on varmaan ollut linturakas – mikä idiootti – koska pihamännyssä on linnunpönttö. Siellä pesii jo toista kevättä kovaääninen punarintapariskunta. En voi enää pitää makuuhuoneen ikkunaa auki, koska linnut pitävät niin helvetinmoista mekkalaa. Ne nimittäin aloittavat laulurääkkinsä jo aamuyöstä. Toivoin, että Martan läsnäolo häätäisi tintit tiehensä, mutta mitä vielä. Punarintakin on varmaan jo niin kaupungistunut, ettei se piittaa, vaikka sillä olisi koira kämppiksenä. Kulmani kurtistuvat ärtymyksestä. Annan punarintojen kuitenkin olla. En vihaa lintuja niin paljon, että tuhoaisin niiden vaivalla rakentaman pesän. Tämä aamu on vain tavallista hankalampi.

Haen lisää kahvia. Martta nostaa päätään ja pystykorvat valpastuvat, kun avaan oven, mutta nopeasti Martta taas asettuu. Onneksi rescue-koirani ei ole niin perskärpänen, että sen täytyisi seurata mua joka paikkaan. Mulla menisi hermo sellaiseen.

Toinen kuppi kahvia saa oloni jo tuntumaan hieman paremmalta. Istahdan Martan viereen kuistin lattialle ja silitän sen auringon kuumentamaa turkkia.

”Miten sä et läkähdy?” ihmettelen. Martta vain nauttii silityksistä ja käännähtää selälleen saadakseen oikein runnon rapsutukset. Martan rinta ja vatsa ovat valkoisia ja niin ovat sen jalatkin, mutta enemmän edestä kuin takaa. Martta näyttää siltä kuin sillä olisi yllään neljä eriparista sukkaa. Mahakarva on kuin tehty silitettäväksi, niin ohutta ja pehmeää se on. Martta ojentautuu nautiskellen, ja saan heti vaativan töytäisyn tassusta, jos kehtaan lopettaa.

”Hellyydenkipeä rontti”, huokaisen, mutta jatkan rapsuttamista kuuliaisesti. Martalla on niin veikeä ilme, että mua naurattaa. Kiitos tuon koiran, ankeimpiinkin päiviin kuuluu vähintään yksi hymy. Tänä aamuna se tuntuu erityisen hyvältä.

Otsikko: Vs: Auringonvalon tuoja | S | lempeä draama
Kirjoitti: Remoteness spectator - 07.02.2026 11:07:20
Tämä nappasi heti mielenkiintoni! Vaikutti mukavalta "slice of life" -tyyliseltä hetkeltä joka kiinnosti lukaista :)

Lainaus
En käsitä, mikä mulla on. Ihan kuin olisi krapula, vaikka join eilen vain muutaman kaljan ja nekin tunteja ennen nukkumaanmenoa.

Tästä välittyy jotenkin rivien välistä niin paljon, alkaa heti miettiä että mitäköhän on taustalla, että Ville on nukkunut noin huonosti tai nähnyt jotain ikäviä unia, ja millaista hänen elämänsä mahtaa olla.

Tällaiset ihmisten ja eläinten vuorovaikutuksista lukemiset ovat myös aina mukavia<3

Kevään tunnelma oli myös tässä käsinkosketeltava lintuineen ja aurinkoineen! Jotenkin pystyi ihan aistimaan ilmapiirin, kuvailit sitä hienosti pienin viittauksin. Samalla hirveän samaistuttavaa, koska olen itsekin häiriintynyt lintujen säksätyksestä kesäisin xD

Lainaus
Martan rinta ja vatsa ovat valkoisia ja niin ovat sen jalatkin, mutta enemmän edestä kuin takaa. Martta näyttää siltä kuin sillä olisi yllään neljä eriparista sukkaa.

Tämä Martan ulkomuodon kuvaus oli jotenkin niin sympaattinen, pystyin kuvittelemaan täsmälleen miltä nuo tassut (ja koko koira) näyttävät :D

Tässä universumissa on potentiaalia laajentamiseenkin, olet valinnut tähän oikein mukavan parivaljakon joista varmaan löytyisi lisääkin kerrottavaa! Kiitoksia paljon tästä lukukokemuksesta, sai ihan kevätfiiliksiin :D

P.S. Piti vielä tuosta otsikosta mainita, että se oli hienosti yhdistetty tähän hetkeen kuistilla. Itse tulkitsin sen niin, että Martta on se auringonvalon tuoja<3

Otsikko: Vs: Auringonvalon tuoja | S | slice of life
Kirjoitti: Meldis - 17.02.2026 16:56:29
Minulla on ollut vaikeuksia kommentoida viime aikoina, joten halusin valita jotain kevyttä ja lyhyttä ja arjen palanen otsikossa kiinnosti. Tämä oli aivan ihana ja minulla on tällä hetkellä kamala väsy, joten fiilaan Villeä. :D Samoin tuo lintujen rääkyminen, tiedän niin tuon turhautumisen. Ensimmäisessä omassa kämpässäni linnut tulivat jostain syystä nakuttamaan ikkunoiden karmeja aamukahdeksalta viikonloppuisin ja harkitsin silloin haulikon hankkimista. :D Niin kivaa kuin luonto onkin, niin ei se aina ole kivaa. XD Oli kivaa, miten tässä oli ihan tavallinen aamu, väsynyt, Ville oli nähnyt painajaista, ettei kaikki ollut ruusuilla tanssimista, mutta silti on Martta, ihana koiran nimi muuten, ja kahvia ja lämmin aurinko. Tosi kiva tasapaino täydellisen normaalia arkea. :)
Kiitos tästä!