Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Godrickin notko => Aiheen aloitti: Maissinaksu - 24.01.2026 17:55:45
-
Ficin nimi: Lumisodankäynnistä
Kirjoittaja: Nax
Ikäraja: S
Mukana: Oliver/Percy
Genre: Slice of life
Summary: “Kun kyseessä on tappaminen tai tapetuksi tuleminen, valinta on usein helppo. Sitä opettelee niin hyväksi tappajaksi kuin mahdollista.”
A/N: Sain jouluhaasteessa tropeksi ensin luistelun, joka ei lähtenyt käyntiin millään, eikä toinen arvottu trope lumisotakaan tuntunut sen helpommalta. xD Perciver onneksi pelasti tuumintaa, vaikka voi olla, että tämä teksti vähän kiertää haasteen ideaa. Onpahan ainakin käsitelty osimoilleen fiksusti! 😁 Osallistuu haasteisiin Jouluiset tropet II sekä Otsikoinnin iloja II (tuplayhdyssanaotsikko).
***
“Byätsiih!” Oliver pärskäisi, kun he Percyn kanssa kuljeksivat Tylypahkan lumisilta mailta takaisin linnaan.
“Terveydeksi”, Percy toivotti kohteliaasti.
“Kiitos vain”, Oliver köhähti mahtavan niiskauksen perään. “Vaikken kyllä ollut aikeissa puhua sinulle mitään ainakaan pariin tuntiin.”
Percy katsahti sivusilmällä viime aikoina aiempaa läheisemmäksi tullutta tupatoveriaan, joka piiskasi pipoaan reiteensä pudistellakseen enimpiä lumia turhautuneena puhisten.
“Kuulostipa harvinaisen lapselliselta”, hän totesi silläkin uhalla, että Oliver todella mykkäkouluilisi hänelle koko illan. “Ikään kuin et olisi aikaisemmin hävinnyt lumisotaa.”
“Ei se ollut mitään lumisotaa. Se oli yksi pirskatin teurastus!” Oliver tarkensi happamana. “Sille taisikin olla hyvä syy, mikset ole aikaisemmin juuri liittynyt mukaan.”
“Olen toki. Olemme vain sattuneet kisaamaan samalla puolella, joten liekö ihme, että jotain on jäänyt huomaamatta”, Percy sanoi.
“Ilmeisesti. Olisi pitänyt arvata, että olet yksi perhanan hikipinko joka osa-alueella!”
“Otan tuon kohteliaisuutena”, Percy tokaisi ja pyyhkäisi olkavarsiltaan viimeiset lumihiput heidän saapuessaan linnan sisäpihalle.
“Älä ota”, Oliver murahti. “Ja ne pahuksen veljesi... Mikä teidän perhettä oikein vaivaa?”
“Saanen huomauttaa, että sinä itse olit kovin pontevana ehdottamassa ‘Weasleyt vastaan muut’ -haastetta ja vaadit erikseen minuakin mukaan.”
“Joo, mutta –”
“Vaikka tiesit, että minulla oli kirjoitustehtävä kesken.”
“Joo, mutta –”
“Ja ilmeestäsi oikein näki, miten kuvittelit minun olevan enemmänkin väärään paikkaan päätynyt noviisi kuin joku, jolla todella olisi osaamista lumisodankäynnistä”, Percy vinoili ja seisautti heidän molempien askelluksen. “Sinulla on lunta tuossa.”
“Aha. Oliko vielä muuta?” Oliverilla oli otsaa mulkoilla häntä kulmiensa alta, mutta tämä salli hänen silti tomuttaa lumituhrut hartialtaan.
“Kyllä. Ole hyvä ja tee jotain tuolle häviämisen riipivälle tuskalle ja turhalle dramatiikalle”, Percy pikemminkin pyysi kuin käski. Toki hän tunsi Oliverin egon, temperamentin ja kilpailuhimon harvinaisen hyvin ja oli osannut odottaa moista jurnuilua, mutta rajansa kaikella. Hän, Fred, George ja Ron olivat ehkä pyyhkineet lattiaa Oliverin joukkueella liiankin helposti, mutta minkäs teki.
“En ennen kuin kerrot salaisuutesi”, Oliver haastoi ja nojautui lähemmäs.
“Hmm, henkiinjäämisen palo?” Percy tarjosi vastaukseksi. “Kun kyseessä on tappaminen tai tapetuksi tuleminen, valinta on usein helppo. Sitä opettelee niin hyväksi tappajaksi kuin mahdollista.”
Oliverista näki, että tämä taisteli virnettä vastaan. “Kukas nyt on dramaattinen?”
“Joku, jolle ainakin vielä näytät puhuvan”, Percy virkkoi näperrellessään Oliverin rohkelikkoraidallisen kaulahuivin hapsuja.
“Koettelet onneasi, Weasley.”
“Ilo on minun puolellani, Wood.”
“Hooi! Jatkuu vielä!” kuului jostain kauempaa tuttuakin tutumpi ääni ja samassa muhkea lumipallo lätsähti Oliverin selkään.
“Te senkin –” Oliver oli aikeissa rynnätä kaksosten perään, mutta Percyn käsi syöksähti hänen olkavarrelleen.
“Nopeus, voima ja tarkkuus”, Percy luetteli täsmällisesti. “Ei se vaadi sen enempää.”
“Ei voi olla noin simppeliä. Harjoitusta vain muka?” Oliver puuskahti päätään kallistaen.
“Tismalleen!” Percy virkkoi ja väisti sopivasti toista lumipalloa, joka heidän suuntaansa lennähti.
“Asia selvä.” Oliver naksautti rystysiään ja puhkui samanlaista intoa kuin ennen huispausottelua. “Näytetään noille sontiaisille... Pussaan sinua, jos voitetaan!”
“Ahaa... Entä jos ei voiteta?” Percy hymähti.
“Sitten et taidakaan olla niin taitava lumisodankävijä kuin jo menin kehumaan”, Oliver härnäsi.
“Sietäisit kuule olla hyvilläsi, että taistelemme samalla puolella”, Percy virkkoi kopeasti.
“Totta vie olenkin!” Oliver naurahti, kun he pistivät hölkäksi kohti sisäpihalla odottelevia Frediä ja Georgea. Toista kertaa hän ei taatusti alkaisi lumisotaa Percy Weasleytä vastaan.
-
Ääää mikä teksti 😍
Hehkutin jo Whatsappin puolella mutta rakastan siis sitä kun Percy on yllättävän hyvä asioissa missä kaikki olettaa sen olevan täysi tompelo xD mä olen aina ajatellut Percyä sellaisena tyyppinä joka kyllä opettelee taidon kun taidon, jos uskoo että siitä on hyötyä ja Weasleyn perheessä lumisotataidot on taatusti tarpeellisia!
Rakastin myös Oliveria tässä, totta kai hän on vähän huono häviäjä ja hapan ja hölmistynyt xD hänen ja Percyn dynamiikka tässä on myös ihan täydellinen. Oliver on hiukan ärtynyt kun ei saanutkaan annettua Percylle kunnon löylytystä ja näyttää tunteensa vapaasti ja Percy on oma kuiva ja sarkastinen itsensä xD Toivottavasti Percy sai kuitenkin pusun!
Kiitos tästä, pidin oikein kovasti jos se ei vielä tullut selväksi 😂❤️