Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Rinnakkaistodellisuus => Aiheen aloitti: hetaliafani - 23.11.2025 10:49:32
-
Ficin nimi Voltron Klance: Tapahtui kerran varastossa(s)
Kirjoittaja hetaliafani
Oikolukija/minä itse
Ikäraja s
Fandom Votron
Tyylilaji/Genre romantiikka
Paritus/Hahmot Klance, Pidge, Hunk
Vastuuvapaus: En omista hahmoja!
Varoitukset: -
Yhteenveto: Keith ja Lance joutuvah vahingossa lukkojen taakse mitä tapahtuu sen jälkeen?
Keith nk
Lance kokeili ovea tokaisten " tää on lukossa."
"Lukossa" Keith huusi kovaan ääneen. "Niin" ruskeatukkainen poika haroi tukkaansa hermostuneena.
"Ota tuo tyhmä virne naamalta ja ala miettiä miten pääsemme pois täältä".
Muut olivat lähteneet ostamaan ruokaa tänne kun taas me olimme jääneet siivoamaan tavaroita varastoon ja tuo hölmö Lance oli sulkenu sähkö oven jota ei saanut auki kun ulkopuolelta.
Tämä oli koko aluksen kylmin paikka. Mä vihasin ton törpön kaa tehä mitää kun aina se sössi jotekin kaiken. Puolen tunnin mietintätuokion jälkee tulos oli että me odettas et muut tulee. Heillä menisi vielä 5 tuntia.
Lance huomasin Keithin hieman tärisevän ja otti oman takkinsa " tässä" muttei toinen huolinut sitä ollenkaa. Antoin vain hyvin vihaisen ilmeen.
Pitkän tappelun jälkee Lance oli voittanut ja saanut toisen laittamaan takin päälle heidän istuessaa jumppapatjalla mikä oli varastossa.
Lance katsoi toista miestä kuinka söpöltä hän näytti hänen takissaa ja se tuoksu. Keith käytti jotain todella hyvää shampoota.
Lance tekisi mieli kertoa tunteistaa, kuinka hän halusi suudella tuota miestä, halata ja pitää hyvänään , mutta ei hän uskaltanut. Entä jos heidän välit menisivät siinä .
Minä huomasin tuon tolvanan tuijottavan minua välillä. En ymmärrä mitä hänen päässään liikkui varmaa kaksi hernettä etsii toisiaan.
"Mitä tuijotat" sain suustani sanottua.
Lance ilme muuttui hetkessä hän punastui suuresti. "En mitään."
Tivasin muutamaan otteeseen uudestaa , että mikä hänellä on ja kun en saanut vastausta huusin " halua helvettii täälltä."
Lance katsoi aivan muuvalle ja oli yhtä hiljaa kuin minäkin tuon jälkeen. Ainut hyvä asia oli ettei minulla ollut enää kylmä.
Vilkaisin ystävääni ja huomasin hänen lihakset tuo mies todentotta oli treenannut paljon vähälle aikaa.
" no mitäs sä kattelet mua " Lance sanoi päästäen virneen naamalleen.
Minä punastuin ja en vastannut mitää. Toivon vain ajan kuluvan nopeasti. Lance pyöritteii suussaa sanoja muttei saanut mitää järkevää suustaan. Hänellä olis parhain hetki kerota tunteista, mutta jokin hänen sisällää esti sen.
Lance" mikä on paras jäätelömaku?"
Keith"häh?"
Lance"kerro nyt vaa."
Keith" no suklaa."
Lance" mansikka vielä parempi."
Keith pyörytti silmiään joka oli todella söpön näköistä.
" voisitko sä jo kertoo mtiä sun mielen päällä on?"
Lance haroi tukkaana ja nousi ylös patjalta. "Ei ole mitään."
Mä näin selvästi että toista osapuolta vaivasi joku. Nousin ylös ja katsoi Lancea ja sanoin " ala nyt kertoo, mitä sä salaat." Lancen olemus muuttui vielä vaivaantuneemaksi.
Hän katsoi mua silmii suoraa ja töksäytti " mitä sä tunnet mua kohtaa?"
Jähmetyin itse paikoilleni ja analysoin hänen sanojaa. Mitä kummaa hän tarkoitti tuolla.
"Kuinka niin?" Sain kysyttä.
Lancen naama muistitti paloautoa ja hän yritti änkyttää " kun tuota minä minä..."
"Sano jo?!" Tiuskasin ääneen.
Ruskeatukkainen mies yskäisi ja huokaisi syvään. "Mä oon ollu suhun rakastunu jo helvetin kauvan." Tuo sai suustaan sanat
.
Mun aivosolut lakkasivat juuri sillähetkellä toimitasta. Sanoiko tuo ääliö juuri rakastavansa minua!? Pitkä hiljaisuus laskeitui huoneesee. Mä en tienny miten päin olisin.
Lance käveli edes takas paniikissa moittien itseään miksi oli mennyt sanomaat sen . Voi kun hän oli tyhmä. Mun silmii vilisi muistoja siitä kuinka me yhdessä taistelti tehtii ruokaa ja treenattii. Kaikkissa noissa tilanteissa Lance oli kannustanu mua ja hymyilly mulle aina .
Lance pysäytti kävelynsä ja jatkoi
" joka päivä mä melkää et menetän sut taistelussa tai vaan sen takia kun kerron tän asian".
Hän jatkoi vielä " mä en vaa kestäis ilman sua." tuo mies sanahti hermostuneesti.
Katsoi toista päin ja näin hänen kasvoillaa virtasi suuri kyynel vana. Nyt mun oli pakko tehä jotain, jotenka menin toisen luo ja halasin häntä.
Tunsin Lancen tärisevän ja hänen ja mun sykkeet nousivat. Mä oli juuri tajunnu mun omat tunteet ja että miksi tuo hölmö kävi aina hermoille.
Lace pyyhki silmiään ja me katsotti toisamme. "Anteeksi, ei mun olla tarkotus pilata meijän ystä...." Nyt oli mun vuoro toimia. Nousin varpaileni ja laitoin käden hänen kaulan taakseen ja suutelin sen enempää miettimättä.
Lance hämmentyi paljon että kun mustatukkainen mies oli sen lopettanut heidän katseet kohtasivat.
"Siis tarkottaako tää." Lance sai suustaan.
Nyökkäsin nolona ja yhtäkkiä toinen osapuoli kaappasi mut syliinsä ja katsoi säikyhvilla silmillään ja hölmö virne naamallaan.
Lance hivutti toista hitaasti kasvonja kohdalle ja suuteli . Suudelma tuntui ikuisuudelta. Se maistui onnellisuudelta ja rakkaudelta. Kun lopetimme laski hänet alas , mutten päästänyt hänestä irti.
Mä pyristelin jotenki hänen otteestaan ja katsoimme toisamme.
"Lopeta tuo ilme jo " mutisin .
Lance katsoi mua edellee . " rakas en mä pysty" hän huudahti samalla sekunnilla ovi aukesi.
Sen takana olivat kaikki muut. "Irti musta ääliö" huusin ja lähdin kävelemään pois päin kintereillä.
Lance " voi kulta odota tuu tänne." Hunk ja pidge nauroivat kovaa ääneen. Olihan tuo ollut ennalta arvattava.
Lancen päästyä toiseen kiinni juoksi hän pitkää käytävää huuaten " mun oma sä oot." Mä pyörittelin vain silmiä.
Lance ja mä me makoiltii sen huoneessa hiljaisuudessa. " eikä enää mitää kliseistä." Sanoin. Toisen miehen suu meni mutrulle. Lance kuiskasi " sä et tiijäkkää kuinka onnellinen oon." Siihen me jäimme makoilemaan ja välimättä ajan kulusta. Jokainen hetki oli tärkeä. Tämä päivä oli ollu Lance suosikki päivä.