Finfanfun.fi
Ficit (kaikki fiktiiviset fandomit ja RPF, pl. Harry Potter) => Toinen ulottuvuus => Aiheen aloitti: Aladdin Sane - 01.11.2025 00:40:56
-
Nimi: Uudestaan
Kirjoittaja: Aladdin Sane
Fandom: Huuliharppukostaja (Once Upon a Time in the West)
Genre: Post-canon fix-it. Spurttiraapaleita.
Ikäraja: K11
Paritus: kuljemme kohti sellaista omintakeista järjestelyä kuin Harmonica/Cheyenne/Jill McBain
Varoitukset: Alkuperäisteokselle tyypillistä väkivaltaa, erittäin suurpiirteistä ja elokuvalogiikkaista haavanhoitoa sekä epäselvää ajan kulumista, spoilereita 57 vuotta vanhasta elokuvasta
Yhteenveto: Jill hymyilee onnellisesti nähdessään Harmonican, mutta hymy hyytyy heti ja muuttuu järkytykseksi, kun hän näkee Cheyennen.
Vastuunvapaus: Huuliharppukostaja on aivan muiden tahojen kuin meikäläisen omaisuutta. Minä en hyödy tästä mitään.
A/N: Niin siis jos minusta jotain pitää tietää niin se, että fandomini ovat aina tosi tuoreita ja ajankohtaisia (mutta älkää vaan katsoko ficcilistaukseeni). Ei mutta siis ihan oikeesti rakastan Huuliharppukostajaa ihan hirveän paljon ja oon kylvänyt tämän versentapaisen (teen tästä ainakin toisen pätkäkokoelman korkeammalla ikärajalla) siemenet jo joskus pari vuotta sitten, kun katsoessani sitä ties kuinka monetta kertaa kirjoitin ylös että hei mitäs mitäs jos fucked up ouatitw throuple. Ja sitten en kirjoittanut siitä muuten ylös yhtään mitään. Ennen kuin joskus viime vuonna kun se tuli telkkarista ja minä valvoin ties kuinka myöhään koska enhän mää voinut jättää sitä liki kolmen tunnin järkälettä keskenkään (se on oikeesti aika hyvä elokuva, whoda thunkit). Ja siitä mulla kesti vuosi muotoilla siitä minkäänlaista julkaisukelpoista tekstiä, koska hiljaa hyvä tulee ja täsä on ollu vähän kaikenlaista (törkeä kirjoitusblokki muun muassa). Eikä tää ees lopulta oo mitenkään erityisen fucked up tää throuple. Lähinnä tästä kasvaa, niin kuin alkutietoihin merkitsin, omintakeinen järjestely.
Osallistuu seuraaviin haasteisiin: Spurttiraapale VII 6. kierros, Ficlet300 sekä (Haasteita hampaankolossa III:n kautta) Yhtyeen tuotanto III. Spurttiraapaleen ja Ficlet300:n promptit, linkit inspiraationa käytettyihin kappaleisiin sekä sanamäärät on merkitty kunkin raapaleen alkuun. Yhtyeen tuotanto -biisit ovat osin soundtrackeja, tunnelmanluojia ja lyriikkainspoa eivätkä missään nimessä puhtaita songficcejä. Kaikkien kohdalla mulla on joku perkeleen visio, ja oon aina valmis pälisemään niistä jos joku kehtaa olla eri mieltä tai on muuten hämmentynyt :D
UUDESTAAN
1. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 267: paljas. Juliet Jonesin Sydän: Menossa alas (https://open.spotify.com/track/4zJ4cph11lrh9hAztJXgww?si=0d6fda6cac004e61). 350 sanaa.)
”Mene pois. Mene pois, en halua että näet minun kuolevan.”
Harmonica katsoo Cheyennen tuskaista ilmettä ja nousee. Hän kääntyy, ottaa muutaman hitaan askeleen kauemmas ja odottaa, kunnes kuulee Cheyennen ruumiin lysähtävän tomuun.
Hän hengittää yhä. Vaikeasti, mutta hengittää kuitenkin.
Junan pilli ujeltaa jossakin lähellä, kun Harmonica nostaa Cheyennen hevosensa selkään. He eivät ole ehtineet pitkälle, eikä Harmonicalla kestäkään kauaa ohjata heidät takaisin McBainin talolle.
Jill hymyilee onnellisesti nähdessään Harmonican, mutta hymy muuttuu järkytykseksi, kun hän näkee Cheyennen.
”Mitä – onko hän kuollut?”
”Tajuton”, Harmonica sanoo. ”Morton ampui häntä, kun hän pakeni junasta. Auta minua kantamaan hänet sisään.”
Yhdessä he saavat Cheyennen sisälle taloon ja petiin, jonka Jill tekee hänelle suurimpaan makuuhuoneeseen. Kun hänet on saatu sänkyyn, Jill riisuu Cheyennen liivin ja paidan niin tottunein ottein, ettei Harmonica edes yritä tarjota hänelle apua vaan siirtyy tuvan puolelle laittamaan padallisen vettä lämpiämään vedellen auki kaapin ja lipastonlaatikon toisensa perään, kunnes löytää puhtaannäköisiä riepuja ja korkkaamattoman viskipullon. Ne saavat kelvata ensi hätään.
”Hänkö siis oli haavoittunut jo ennen – ennen kuin te lähditte?” Jill kysyy hiukan tärisevällä äänellä, kun Harmonica palaa haavanhoitotarpeidensa kanssa.
Harmonica nyökkää. Hän oli huomannut sen heti talolle palattuaan. Ajatellut, että Cheyennellä oli syynsä piilottaa se heiltä. Mutta katsoessaan nyt haavaa paljaalla iholla tietää hän arvioineensa aiemmin oikein – pahaltahan se näyttää, mutta Harmonica tietää nähneensä pahempaakin, varsinkin Jillin ryhtyessä puhdistamaan puoliksi kuivunutta verta haavan ympäriltä. Hän tietää, että ihminen pystyy selviämään paljon pahemmastakin. Mutta pelkästään hänen ja Jillin osaaminen ei välttämättä riitä siihen.
”Menen etsimään lääkärin”, Harmonica ilmoittaa.
Hän saa vastauksekseen vaikerruksen, joka saa Jillin hätkähtämään ja Harmonicankin kohottamaan katseensa. Cheyenne hengittää vaikeasti ja irvistää tuskasta, eivätkä hänen silmänsä tunnu tahtovan pysyä auki, mutta hän pakottaa silti itsensä mulkoilemaan Harmonicaa.
”Enkö minä käskenyt sinua menemään pois?”
Harmonica tuntee hymyn nykivän suupieltään.
”Enhän minä nähnyt sinun kuolevan, vai näinkö?”
”Paskiainen. Olisi pitänyt arvata.”
”Pysy paikallasi”, Jill kivahtaa. Cheyenne tuntuu vasta nyt tajuavan hänenkin olevan siinä. Hän yrittää puhua, mutta ääni tulee ulos surkeana kirahduksena, kun Jill pyyhkii haavan reunaa.
”Minun piti… mennä”, hän huokaa lopulta.
”Ei pitänyt”, Harmonica sanoo. ”Mutta minun piti.”
Niinä hyvineen hän kääntyy kannoillaan ja lähtee etsimään tienoiden lähintä lääkäriä.
-
2. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 268: muistuttaa. Juliet Jonesin Sydän: Valssi viimeinen (https://open.spotify.com/track/34jBP4q5LbQn5Us7MZNDuT?si=5aa41fb3cf0548ac). 350 sanaa.)
Lääkäri löytyy, käy ja lähtee, ja jos hän käydessään tunnistaa Cheyennen, ei hän ainakaan ilmaise sitä millään tavalla. Jill on huolissaan siitä, vaadittaisiinko Cheyenneä vastaamaan vanhoista rikoksistaan viimeisimpien etsintäkuulutustensa vuoksi, mutta Harmonica ei usko sen olevan ongelma. Varmasti Flagstonessakin pian tiedetään Cheyennen tuoreimpien rikosten olevan tosiasiassa Frankin käsialaa, eikä Harmonica epäile, etteikö monia muita voisi sälyttää Cheyennen junataistelussa kuolleiden jengiläisten niskoille, Luoja heidän sielujaan siunatkoon.
Cheyenne itse ei voi juuri sen paremmin kuin ennen lääkärin tuloa. Lääkäri ilmoitti uskovansa hänen selviävän, mutta se tieto ei helpota tulehdusta ja polttavia kipuja, jotka pitävät häntä vuoroin unessa, vuoroin valveilla ja vuoroin kuumehoureisessa välitilassa. Harmonica ja Jill pitävät vahtia hänen vuoteensa vierellä.
”Nukkuisit nyt edes vähän”, Cheyenne yrittää sanoa Jillille, kun kello on varmasti yli puolenyön ja makuuhuonetta valaisee vain öljylamppu.
”Ei käy.”
”Ja miksi minut oli pakko kipata juuri tähän? Sinun petisi tämä on, Jill. Olisihan täällä huoneita.”
”McBainin tyttären huoneen sänky on pedattu”, Harmonica toteaa. Hän on valmistellut sen osittain itseään, osittain Jilliä varten, kumpi heistä nyt väsyisikään ensimmäisenä.
”No niin. Olisitte panneet minut sinne”, Cheyenne puuskahtaa.
”Ei tule kuuloonkaan”, Jill tokaisee vastaansanomattomasti, mutta suo kuitenkin Cheyennelle hymyn, johon tämä ei voi olla vastaamatta, vaikka ilme jääkin hiukan huteraksi. Se kuitenkin saa Jillin hymyn vain lämpenemään, mikä puolestaan saa Cheyennen räpyttelemään silmiään hämillisenä ja selvittämään kurkkuaan, mikä nopeasti kasvaa kivuliaan näköiseksi yskimiseksi. Harmonica hakee kupillisen vettä, ja Jill auttaa Cheyenneä juomaan sen.
”Hei, Harmonica”, Cheyenne sanoo hengästyneenä. ”Soittaisit ajankuluksi jotain. Jos tämä perkeleen kipu vaikka hellittäisi sillä.”
”Ei minulla ole enää millä soittaa”, Harmonica muistuttaa häntä. ”Jätin huuliharpun Frankille. Hän ansaitsi sen.”
Cheyenne huoahtaa ja irvistää hieraisten kasvojaan kämmenellä. Häntä puistattaa. Harmonica vetää hänen peitettään paremmin.
”Sitä paitsi kyllä sinun pitäisi muistaa, etten minä ollut mikään kummoinen soittoniekka”, hän sanoo. ”Voi olla terveydellesi parempi juttu, että en soita.”
Se saa hymyn käväisemään sekä Cheyennen että Jillin kasvoilla, koska Harmonica tietää puhuvansa totta. Vaikka Cheyenne kohta taas irvistää ja kiroilee tuskiaan, jokin siinä ei tällä kertaa nostata Jillissä eikä Harmonicassa samanlaista huolta kuin aiemmin. Cheyenne nukahtaa lopulta hiukan ennen nousevan auringon kajoa ikkunassa.
Kukaan ei lopulta nuku McBainin tyttären huoneessa sinä yönä.
-
3. (Spurttiraapalesana: yö. Ficlet300 212 ponnettomuus. Juliet Jonesin Sydän: Yöllä (https://open.spotify.com/track/3F846usqJG8ygRqBrlW98o?si=4f57fb9a79864d51). 350 sanaa.)
Cheyenneä häiritsee se, miten Jill passaa häntä näin ja huolehtii tällä tavalla hänen puolestaan. Toki osa hänestä on siitä mielissään silloin kun kivulta ja kuumeelta mitään tajuaa, mutta se onkin juuri se osa hänestä, jonka takia hän sai luodista alun perin. Huikentelevainen ja röyhkeä. Cheyenne ei ole koskaan ollut hyvä olemaan kuuntelematta sitä osaa itsessään, ja erityisen hankalaa se on nyt – hän tietää, tiesi jo ennen kuin yritti lähteä, että Jill on kiintynyt häneen. Niin kiintynyt, että se pelottaa Cheyenneä, koska sellaisella naisella kuin Jill ei pitäisi olla mitään tekemistä sellaisen miehen kanssa kuin hän. Ei pitäisi olla mitään tekemistä myöskään sellaisen miehen kanssa kuin Harmonica, mutta Cheyenne on melko varma siitä, ettei Harmonica ole tässä sellaisessa pinteessä kuin Cheyenne. Sillä Cheyenne on myös kiintynyt Jilliin niin syvästi, että se pelottaa häntä.
Niinpä hän koettaa aina huomatessaan hätyyttää Jilliä muualle, eikä onnistu kertaakaan. Harmonica ei lähde myöskään, mutta häntä Cheyenne ei enää usko saavansa hievahtamaan vaikka kuinka yrittäisi. Itsepäinen paskiainen.
”Katsoisit välillä Harmonicaa”, Cheyenne vihdoin sanoo. ”Hänkin on haavoittunut.”
Harmonica katsahtaa Cheyenneä terävästi ja jähmettyy sitten paikalleen Jillin myrskyisän katseen alla.
”Sinäkin – etkä sanonut mitään?”
”Koska tiesit sen jo”, Harmonica yrittää ponnettomasti. ”Siellä saluunassa.”
”Näytä silti”, Cheyenne kehottaa pystymättä piilottamaan vahingoniloista virnettä. Harmonica kurtistaa hänelle kulmiaan, mutta työntää yhtä kaikki takkinsa liepeen kainaloon ja nostaa kiusaantuneena paitaansa, kun Jill näyttää siltä, ettei tottelematta parane jättää. Haava on hyvää vauhtia parantumaan päin, mutta niin vaarallisessa kohdassa, ettei sen voi luulla tulleen sattumalta, ja pahemman näköinen kuin Cheyenne on kuvitellut.
”Et koskaan kertonut, miksi Frankin miehet olivat sinua asemalla vastassa”, Cheyenne huomauttaa, kun Jill pyyhkii Harmonican rintaa kostutetulla harsolla. Harmonican ilme ei paljasta kivun häivääkään.
”Tai miksi yleensä tulit tänne”, Jill lisää.
Harmonica on kauan hiljaa.
”Olin etsinyt häntä kauan. Halusin tavata hänet”, hän sanoo sitten. Cheyenne tuhahtaa. Jillin ilmeessä häivähtää jotain vihamielistä, kun hän päästää Harmonicasta irti.
”Ja minkä ihmeen takia kukaan haluaisi tavata Frankin?”
Harmonica vetää paitansa takaisin alas ja oikoo takkiaan. Cheyenne ehtii jo luulla, ettei hän vastaa, kun:
”Minulla oli aikoinaan veli.”
Harmonican ei tarvitse tarkentaa, mitä hänelle tapahtui. Jill vilkaisee Cheyenneä, eikä Cheyenne voi kuin katsoa takaisin.
-
4. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 269: jännite. Juliet Jonesin Sydän: Romantikko (https://open.spotify.com/track/1v2Z18vW1FNeB599AYddBV?si=6c9b60c288894a21). 350 sanaa.)
Jill ja Harmonica tottuvat valvomaan yönsä Cheyennen vuoteen vierellä vuorotellen toisen nukkuessa McBainin tyttären vuoteessa. Talossa olisi kolmaskin makuuhuone, jonka McBainin pojat ovat jakaneet, mutta toisen sängyn laittaminen on tuntunut tarpeettomalta, kun he eivät kuitenkaan nuku samaan aikaan. Lisäksi Jill huomaa nopeasti, ettei Harmonica nuku kuin muutaman tunnin kerralla. Usein hän ehtii keittää liedellä pannullisen kahvia ja juoda Jillin kanssa kupilliset ennen auringonnousua, kun Cheyenne nukkuu.
Päivien kuluessa Harmonica ja Cheyenne näkevät Jillin yhä useammin niin, että hänen tukkansa on vapaana ja kasvonsa pesty puhtaaksi meikistä, jota hän mielellään pitää talosta poistuessaan. Häntä ei häiritse näyttäytyä heille niin, mutta hänen on laitettava meikkinsä ja hiuksensa heidän katsoessaan, koska tietysti ensimmäiselle rouva McBainille aikanaan kuulunut peilipöytä on suurimmassa makuuhuoneessa.
Jill tuntee heidän katseensa melkein enemmän kuin näkee ne. Hän ei ylläty – kumpikaan heistä ei vaikuta sellaiselta mieheltä, joka olisi koskaan nähnyt naisen laittautuvan tai suonut ajatustakaan sille, kuinka se käy. Heidän uteliaisuutensa hellyttää Jilliä, vaikkei kumpikaan kysy häneltä mitään.
Mutta katseissa on muutakin. Jill ei ole tottunut kiinnittämään sellaista huomiota niin huolittelemattomana.
Hän huomaa pitävänsä siitä aika lailla.
Häntä vain hämmentää, koska vaikka Cheyenne on katsonut häntä alusta asti peittelemättä kiinnostustaan, on Harmonica ollut aivan toista maata. Hän muistuttaa Jilliä eräistä miehistä, joita hän tunsi New Orleansissa asuessaan – pari sellaista oli aikoinaan töissä samoissa bordelleissa kuin hän. Edes repiessään Jillin mekonrinnusta auki Harmonica ei koskenut enempää kuin oli välttämätöntä, eikä hänen katseensa vaellellut hänen tunkeuduttuaan Jillin huoneeseen Jillin ollessa kylvyssä. Hänellä oli tietysti muutakin mielessään, mutta Jillin kokemuksen mukaan se ei estä miehiä katsomasta. Harvoin koskemastakaan.
Mutta olkoon Harmonica mitä hyvänsä, Jillkin on vain ihminen. Totta kai häntä kutkuttaa. Harmonican katse on niin – intensiivinen.
”Näkyykö jotain kiinnostavaa”, Jill kysyy olkansa yli saatuaan hiuspinninsä kiinnitettyä.
”Paljonkin”, Harmonica sanoo. Hän hymyilee, ja vaikkei hänestä huou samanlaista vihjailua kuin Jillistä, huoneen ilma on jännitteestä sähköinen. Jill tuntee, kuinka tarkkaan Cheyenne katsoo heitä kumpaakin. ”Sinä olet kaunis nainen, Jill.”
Jill hymyilee Harmonicalle niin kuin on hymyillyt monille miehille, jotka ovat maksaneet siitä hyvästä hyvää rahaa. Harmonica ei ehkä tarkoita sanojaan samalla tavalla kuin ne miehet, mutta Jillkin on vain ihminen.
Joskus on otettava mitä saa.
-
5. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 270: epäillä. Juliet Jonesin Sydän: Kaunis maa (https://open.spotify.com/track/4jNrZe8TkgW7evjZTNzwCO?si=5797127375034a97). 300 sanaa.)
”Voinko kysyä jotain?” Jill kysyy.
Harmonica raottaa toista silmäänsä. Hän on aiemmin päivällä auttanut rakennustyömaalla useamman tunnin ja sieltä palattuaan asettunut paikalleen Cheyennen sängyn viereen tuotuun tuoliin, käsivarret puuskassa ja silmiään lepuuttaen, jalat sängyn jalkopäähän nostettuna. Cheyenne murisisi hänelle siitä, ellei olisi jälleen vajonnut kuumeuneen.
Työmaalla avustaminen ei ole uusi asia. Miehiä tarvitaan, eikä Harmonican työpanos ole sen huonompi kuin kenenkään muun. Mutta se, että hän on käynyt siellä jo parina päivänä oma-aloitteisesti, on palauttanut Jillin mieleen hänen sanansa siltä päivältä, kun hänen ja Cheyennen oli tarkoitus lähteä.
”Toki”, Harmonica sanoo. Jill tietää jo kokemuksesta, että se ei vielä tarkoita, että Harmonica vastaisi hänen varsinaiseen kysymykseensä, mutta todennäköisemmin hän vastaa kuin jättää vastaamatta.
”Miksi sanoit, että sinun täytyy mennä?”
Harmonica kohentaa asentoaan tuolissa ja ummistaa silmänsä. Hän näyttää rauhalliselta. Tyytyväiseltäkin.
”Olin saanut tehtyä sen, mitä tulin tekemään”, hän sanoo harkittuaan hetken.
Jotain sellaista Jill on arvellutkin.
”Entä miksi palasit? Miksi olet jäänyt?” hän jatkaa kysymyksiään alkuun päästyään.
”Palasin Cheyennen takia, mutta senhän sinä tiesitkin”, Harmonica toteaa. Hänen suupielessään värähtää hymynhäivä. Jilliäkin hymyilyttää, mutta se ei saa häntä antamaan periksi.
”Mutta miksi jäit?”
Harmonica miettii hetken, räpyttelee silmänsä auki. Hän kohauttaa olkiaan.
”Puolet elämästäni on mennyt siihen, että jäljitin Frankia”, hän sanoo viimein. ”Siinä ei ollut tarvetta keksiä muita suunnitelmia.”
Jill ei epäile sitä. Hän voi kuvitella millaista sen on täytynyt olla, vaikkei hän täysin voikaan ymmärtää.
”Ja nytkö sinulla on suunnitelma?”
Harmonican katse vaeltaa laiskasti sängyltä ikkunaan, seinään, Cheyenneen ja hänen omiin jalkoihinsa, kun hän miettii. Sitten hän kohtaa Jillin katseen. Hymyntapainen hänen suupielessään on jossain vaiheessa kasvanut kokonaiseksi hymyksi.
”Minä olen yksinkertainen mies”, hän sanoo. ”Kun aloitan jotain, haluan tehdä sen valmiiksi asti. Ja kunnolla.”
Keskustelu jää siihen. Harmonica ummistaa taas silmänsä ja liikahtaa seuraavan kerran vasta sitten, kun Cheyenne herää ja yrittää uneliaasti sadatellen potkia hänen jalkansa pediltään.
-
6. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 271: syli. Juliet Jonesin Sydän: Tätäkö rakkaus on (https://open.spotify.com/track/68ie4N6wZuS915N4cEm3yI?si=505b44655874484a). 350 sanaa.)
”Sinun ei pitäisi ratketa tällaiseen tyyppiin”, Cheyenne varoittaa Jilliä. Hän tietää kuulostavansa pettyneeltä, katkeraltakin – mutta ei Jilliä vaan itseään kohtaan, ja hiukan myös Harmonicaa, koska tätä ei lainkaan tunnu haittaavan se, että Jill flirttailee hänellekin koko ajan häpeilemättömämmin. Jill näyttää yhtä rakastuneelta myös Harmonicalle flirttaillessaan, vaikka sillä ei tunnu olevan Harmonicaan lainkaan samanlaista vaikutusta kuin Cheyenneen – tai mitään vaikutusta ylipäätään. Ja jos Harmonica ei kerran välitä kauniimman sukupuolen edustajista, voisi hän Cheyennen mielestä edes torjua Jillin suoraan. Se olisi kohteliasta. Reiluakin. Jäljestä ei tulisi ehkä aivan niin rumaa.
Ennen kaikkea Cheyenne on Harmonicalle katkera siksi, ettei hän itse usko voivansa vastustaa Jilliä enää kauaa, jos hän jatkaa tällaista. Ennen tätä hän ei olisi edes yrittänyt vastustaa mielitekojaan tällä tavalla, mutta nyt Cheyenne yrittää kerrankin tehdä oikein. Se ei ollut lainkaan näin hankalaa silloin, kun hän uskoi olevansa muutaman minuutin kuluttua vainaa.
”Millaiseen tyyppiin”, Jill kysyy hellän leikkisällä äänellä pyyhkiessään Cheyennen otsaa, ja Cheyenne nurisee turhautuneena, koska se tuntuu niin hyvältä, ja koska hän haluaisi niin kovasti ottaa Jillin syliinsä ja suudella, mutta hän on niin pyhästi päättänyt pysyä vahvana, ja haavaa särkee niin perkeleellisesti.
”Jill”, hän yrittää vedota, ”sinä olet hieno nainen. Minä olen vanha roisto. Ollut lainsuojaton koko ikäni. Ryöstänyt vaikka mitä ja ketä ja tappanut enemmän ihmisiä kuin jaksan muistaakaan. En minä ole oikea mies sellaiselle naiselle kuin sinä. Eikä ole Harmonicakaan.”
”Hieno nainen?” Jill tuhahtaa kuivan, happaman naurahduksen. ”Minä olen huora New Orleansista. Olisin siellä vieläkin, ellen olisi tavannut Brett McBainia.”
”Jill…”
”Minä nain oikean miehen jo kerran”, Jill sanoo. ”Ehdin unelmoida kaiken valmiiksi, mutta tuolla ulkona hän vain makaa haudassaan. Anna minun päättää tästä itse, Cheyenne.”
Hänen kätensä Cheyennen poskella on niin pehmeä. Cheyenne haluaisi niin kovasti pystyä tekemään oikein. Olisi edes Harmonicasta jotakin apua, mutta ei hän tähänkään asti ole yrittänyt puhua Jillille järkeä. Vaikka eihän hän paljoa puhele muutenkaan.
”Nuku”, Harmonica sanoo Cheyennelle nyt jostain vähän matkan päästä. Cheyenne tuhahtaisi hänelle jotain, jollei olisi niin perkeleen uupunut. Hymähdyksestä päätellen Harmonica arvaa sen.
”Nuku”, Jillkin toistaa. Hänen kätensä on yhä Cheyennen poskella, peukalo silittää hänen poskipäätään. ”Katsotaan, kun voit paremmin.”
Cheyenne ei jaksa väittää vastaan.
-
7. (Spurttiraapalesana sekä Ficlet300 omavalintainen sana 272: ilman. Juliet Jonesin Sydän: Haluaisin vaimokseni tarjoilijattaren (https://open.spotify.com/track/4wseJyCGl2mEZTGTJCH2kT?si=1727750b7ab444f8). 350 sanaa.)
Aikansa se vie, mutta lopulta Cheyennen kuume taittuu. Se ei yksin tietenkään tarkoita hänen olevan vielä terve – Harmonica tietää kokemuksesta, ja lääkärikin toteaa käydessään, että kunnollinen parantuminen voi kestää kuukausia ellei vuosiakin, ja kivuista Cheyenne ei välttämättä pääse eroon koskaan. Mutta nyt hänen voi lääkärinkin mielestä sanoa varmasti selviävän. Hän on voiton puolella.
”On tämäkin voitto”, Cheyenne jupisee lääkärin mentyä. ”Kun pääsisi edes kusella käymään omin voimin.”
”Kaikki ajallaan”, Harmonica sanoo. Cheyenne tuskin pystyy vähään aikaan liikkumaan pitkiä matkoja, mutta ihminen pystyy selviämään ihmeellisistäkin asioista. Harmonica tietää senkin kokemuksesta.
Cheyenne näyttää siltä, että jupisisi vielä kernaasti ärtymystään, mutta hänen ilmeensä lientyy silminnähden, kun Jill istuu sängynlaidalle ja ottaa hänen kätensä omiinsa. Jill nojaa painamaan Cheyennen poskelle hellän suudelman, joka saa Cheyennen räpyttelemään silmiään häkeltyneenä ja hänen poskensa käymään parran alla punaisiksi.
”Selviämisestä”, Jill sanoo hänen kysymättömään kysymykseensä hymyillen yhtä vilpittömästi kuin silloin, kun Harmonica palasi voittajana kaksintaistelustaan Frankin kanssa.
Cheyenne hymisee jotain ja selvittää kurkkuaan.
”Voisiko täällä sairas ihminen vihdoin saada kupin kahvia”, hän puuskahtaa. ”Tässä on ties kuinka kauan pitänyt sinnitellä ilman. Jill?”
”Harmonica, voisitko sinä”, Jill pyytää nyökäten tuvan suuntaan.
Kun Harmonica jonkin ajan kuluttua palaa höyryävän kupin kanssa, näyttää Cheyenne huomattavasti rentoutuneemmalta. Jill on siirtynyt lähemmäs häntä, ja Cheyennen kädet ovat siirtyneet hänen käsiensä ylle kuin varkain. Hän sivelee hajamielisen oloisena peukalollaan Jillin toista rannetta sittenkin, kun hän toisella kädellään ottaa kupin Harmonicalta ja nyökkää kiitokseksi.
Harmonica asettuu istumaan Jillin viereen sängynlaidalle ja katsoo huvittuneena, kuinka Cheyennen kasvoille leviää nautinnollinen ilme hänen siemaistessaan ensimmäisen suullisensa kahvia sen jälkeen, kun hän ja Harmonica ylittivät McBainin talon kynnyksen uudestaan.
”Hyvää”, hän toteaa. Hän suo Harmonicalle hymyn, jossa on kaikuja hänen Jillille suomansa hymyn lämmöstä. ”Keität kahvia paremmin kuin soitit huuliharppua.”
”Toivon niin”, Harmonica hymähtää.
”Kuumaa, vahvaa ja hyvää”, Cheyenne sanoo. ”Juuri sellaista kuin kahvin kuuluu olla. Kuumaa, vahvaa ja hyvää.” Hän juo toisen kulauksen ja kallistaa päätään kuin miettisi jotain, ja häivä vanhaa ilkikurisuutta on palannut hänen ääneensä, kun hän päättää arvionsa: ”Minun kannattaa varmaan pitää sinutkin.”
Se on vitsi vain puoliksi. Kukaan ei sano siitä mitään. Harmonica vaihtaa Jillin kanssa katseen ja siirtyy lähemmäs Cheyenneä mietteliäs hymy huulillaan.