Finfanfun.fi
Harry Potter -ficit => Pimeyden voimat => Aiheen aloitti: marieophelia - 04.10.2025 18:56:17
-
Nimi: Oodeja irtosormelle
Kirjoittaja: marieophelia
Ikäraja: K-11
Tyylilaji: Leikekirja
Päähenkilö: "sankarivainaja" Peter Piskuilan
Yhteenveto: Peter Piskuilanin vasen etusormi lepää sankarihaudassa.
OODEJA IRTOSORMELLE
SANKARIVAINAJA LASKETTU HAUDAN LEPOON
Peter Godrick Piskuilan s. 14.10.1959, k. 1.11.1981
Velhot ja noidat ympäri maan saapuivat eilen kunnioittamaan läsnäolollaan päättyneen velhosodan viimeistä sankarivainajaa, kun Peter Godrick Piskuilanin 22, maalliset jäännökset laskettiin kunniavartiossa haudan lepoon Godrickin notkon hautausmaalle. Surevia arvioidaan olleen paikalla toista tuhatta. Joukossa olivat niin taikaministeri Millicent Bagnold, Merlinin ritarikunnan puheenjohtaja Tadeus McLaggen kuin Tylypahkan noitien ja velhojen koulun rehtori Albus Dumbledore. Taikalainvartijaosaston päällikkö Bartemius Kyyry, joka hiljattain tuomitsi Piskuilanin murhaajan Sirius Mustan, 22, oikeudenkäynnittä elinkautiseksi Azkabaniin, ei osallistunut seremoniaan, mutta taikalainvartijayksiköltä saapui suruseppele, jonka tekstiin oli painettu: ”Oikeus tulee jälleen voimaan, rehellisyys palaa ihmisten sydämiin.” Näihin sanoihin toivoo varmasti jokainen surun ja epätoivon ravisuttama taikakansalainen voivansa jälleen luottaa.
Koskettavan tilaisuuden huipentumana mainittakoon Merlinin ritarikunnan velhokuoron musiikkiesitys ”Viaton uhri laupeudessa levätköön”, jonka päätteeksi ritarikunta myönsi Piskuilanille postuumisti ensimmäisen luokan kunniamerkin, jonka otti vastaan vainajan äiti Gladys Piskuilan, 38. Surun murtama rouva Piskuilan lausui tilaisuudessa myös riipaisevan toiveen, että hänen poikansa runneltu ruumis palaisi hänen luokseen aaveena.
Piskuilanin itkevin enkelipatsain koristettu 18 jalkaa leveä ja 9 jalkaa korkea hautakivi sijaitsee Godrickin notkon hautausmaan länsipäädyssä, lähellä Jousimies Oigean kujan sisäänkäyntiporttia. Osittain Merlinin ritarikunnan kustantamaan hautakiveen on kaiverrettu sanat: ”Hädässä ystävä tunnetaan.”
Kuvakooste tilaisuudesta sivuilla 12-15. Merlinin ritarikunnan muistopuhe sivulla 16.
Barnabas Tillikka, Päivän Profeetta 23.11.1981
***
Remus Lupin, Viistokuja 15 A 42, LONTOO
-> Kirje palautettu lähettäjälle, vastaanottajaa ei tavoitettu
Remus Lupin, Iskunkiertokuja 18 U 10, LONTOO
-> Kirje palautettu lähettäjälle, vastaanottajaa ei tavoitettu
Remus Lupin, Tienristeyksenaukio 104, AHDINKO
8.5.1983
Peter paran ystävälle Remus Lupiinille,
Peter aina silloin kun eli puhui, että kuinka älykäs sinä olet. Jaksoit lukea kirjoja, vaikka niissä olisi kymmeniä sivuja enkä minä keksinyt ketään muuta kuka voisi tietää Peteristä mitään. Peter minulle silloin kun eli lupasi, että jos jotain käy hän palaa aaveena. Hän näin vanno ja lupasi. Nyt minä sitten mietin missä hän viipyy kun onhan siitä jo aikaa. Hän minulle sanoi silloin kun eli, että jättää jäljen ja sitten hän voi palata aaveena kun ei hän halunnut kuolla. En minä sen enempää kysynyt miten sellainen jälki tehdään? Mietin, jos Peter jotain silloin kun eli puhui enemmän sinulle? Jos sinä tietäisit, kun olit Peterin ystävä, että miten se meni, saiko hän jäljen tehtyä? Vaikka Jamesista hän kai eniten piti kun oli lapsuudentoveri. Minä niin kovin toivon, että hän tulisi jo. Peter oli herttainen poika ja minä olen pitänyt hänen huoneen siistinä enkä tuuleta, kun siitä aaveet ei kuulemma tykkää. Minä nyt kysyn sinulta, kun ei kukaan muu minua tässä auta. Me tavattiin pari kertaa, kun te haitte Peteriä huispaus otteluihin. Vaikka sinä et kai hautajaisissa ollut muistelet kai silti Peteriä, joka oli sinun tosiystävä. Minä asun samassa paikassa Godrickin notkossa. Minä hoidan Peterin hautaa kun siinä on aika homma kun uusia kukkia tuodaan joka päivä, mutta muuten minä olen paljon kotosalla. Kynttilä marssille sinä varmaan olet tulossa kun silloin pitäisi Potterien muistomerkki paljastaa. Se on varmasti hieno se. Minä ajattelin jos siihen Peterinkin nimen saisi mutta sanottiin ettei tällä kertaa. On sitä puhuttu jos joku patsas Peter parastakin laitettaisiin. Ehkä sinne kuolin paikalle, mutta kun se on jästialuetta on lupa siihen vielä saamatta. Mutta mieluummin minä hänet aaveena ottaisin, kun hän niin lupasi ettei minua yksin jätä.
terveisin Gladys Piskuilan, Peter vainaan äiti
***
PETER PISKUILAN SUOSITUIN SOTASANKARI
Ulick Gamp -instituutin viime kuussa tekemän kyselytutkimuksen mukaan Peter Piskuilan on velhosodan sankareista suosituin. Piskuilan päihitti Harry Potterin niukasti lukemin 27% – 25 %. Kolmanneksi sijoittui Albus Dumbledore 14 prosentilla. Sankarivainajista Piskuilan on ylivoimaisesti suosituin. Vainajista toiseksi eniten ääniä kerännyt Lily Potter jäi kahdeksalla prosentilla selvästi Piskuilanin taakse.
"Velhoväestö kokee voivansa samaistua Piskuilaniin", analysoi Gamp-instituutin tutkija Florent Toffee Piskuilanin suosion syitä. "Hänen rohkeutensa mahdottoman vastuksen edessä on inspiroivaa. Ei tarvitse olla kaksintaistelumestari voidakseen olla sankari." Toffeen mukaan Piskuilanin kohtalo muistuttaa myös siitä, ettei johtajan kukistuminen vielä takaa vihollisen lopullista tuhoa. Piskuilanista onkin tullut symboli niille kovennetuille rangaistustoimille, joita sotarikollisille yhä edelleen vaaditaan.
Piskuilan on suosittu erityisesti nuorten vastaajien keskuudessa. Peräti kolme neljästä alle 20-vuotiaasta kyselyyn vastanneesta nuoresta nimeää Piskuilanin suurimmaksi sankarikseen. Iäkkäiden ikäryhmässä kärkipaikkaa pitää Albus Dumbledore.
Serena Bennett, Päivän Profeetta 24.9.1983
***
Etusormi, sinusta jäljelle jäi.
Etusormi, suunnan näyttää.
Suunnan hyvyyteen,
suunnan urheuteen.
Etusormi marttyyrin.
Tuntematon kirjoittaja, kukkatervehdys Piskuilanin haudalla syyskuussa 1983
***
18.9.1983
Hyvä rouva Piskuilan,
Pyydän anteeksi vastaukseni viivästymistä. Olen viime aikoina joutunut muuttamaan valitettavan usein, mikä on tehnyt tavoittamisestani kohtuuttoman vaikeaa Teille. Olen kiitollinen ystävällisestä kirjeestänne sekä minulle osoittamastanne luottamuksesta.
En kuitenkaan kykene muistamaan ainuttakaan kertaa, jolloin Peter olisi ilmaissut halua ryhtyä aaveeksi. Olimme toki hyvin nuoria ja elämäniloisia, emmekä juuri puhuneet kuolemaan liittyvistä asioista. Kerran, muistaakseni syksyllä 1978, minä ja James ja Sirius lähdimme Peterin mukana Saukkonummen kentälle seuraamaan vuotuista Päättömän jahtia, jossa Peterin isä toimi joukkueensa kapteenina. Peter kuitenkin lähti kotiin jo pelin varhaisessa vaiheessa. Minulle jäi olo, että hän tunsi olonsa epämukavaksi aaveiden läsnä ollessa. Tylypahkassakaan hän ei koskaan hakeutunut tupakummitusten seuraan. En valitettavasti osaa sanoa aiheesta tämän enempää.
Pyydän Teitä lausumaan terveiseni Peterille, kun seuraavan kerran käytte hänen haudallaan. Kaipaan häntä syvästi.
Kunnioittaen,
Remus Lupin
***
MUNDUNGUS FLETCHER SAKKOIHIN SOTASANKARIN HÄPÄISYSTÄ
Mundungus Fletcher, 48, on tuomittu maksamaan 500 kaljuunaa törkeästä petoksesta ja sotasankarin häpäisystä. Fletcher on kaupitellut Viistokujalla sijaitsevassa kojussa Peter Piskuilanin hiuskiehkuroita.
Piskuilan, 22, kuoli marttyyrikuoleman 1.11.1981 Lontoon verilöylyssä, eikä hänen ruumistaan tiettävästi säästynyt hautaan pantavaksi kuin vasemman käden etusormi. Sakon suuruus on Fletcherin toiminnallaan saamiin voittoihin nähden ennätyksellisen korkea, sillä Velhojen neuvosto katsoi Fletcherin osoittaneen petoksellaan erityistä häikäilemättömyyttä.
Serena Bennett, Päivän Profeetta 1.10.1983
***
2.10.1983
Hyvä rouva Piskuilan,
Pyydän anteeksi aiempaa vastaustani, jonka on täytynyt tuottaa teille syvä pettymys. Toivon etten olisi lähettänyt kirjettä niin hätiköidysti. Ymmärtänette, että minun on ollut vaikea muistella Peteriä. Vaikka toivoisin päässeeni eroon syyllisyyden ja epätoivon ja syyllisyyden
Peter ei varsinaisesti koskaan kertonut, että hän olisi harkinnut aaveeksi ryhtymistä kuolemansa jälkeen. Kuten jo viime kirjeessäni totesin, tällaiset asiat eivät kuuluneet niihin, joista tavallisesti olisimme keskustelleet etenkään Tylypahkan vuosinamme. Myöhempinä vuosina jouduimme toki käsittelemään kuolemaa enemmänkin. Muistan Peterin olleen helpottunut, kun eräs Feeniksin killan jäsen Tabita Niittu ei palannut aaveena. En ymmärrä, mistä tämä tuli mieleeni, mutta muistan Peterin olleen hyvin hermostunut Niitun kuolemaa seuranneina päivinä. Kuten kenties muistatte, Niittu toimi viidentenä vuotenamme Tylypahkan pimeyden voimilta suojautumisen opettajana, ja vaikutti suuresti siihen, että itsekin kiinnostuin oppiaineesta. Hän puhui tunneillaan kuolemaan valmistautumisesta, myös aave-elämän vaihtoehdosta. En muista, että Peter olisi silloin halunnut keskustella aiheesta sen enempää. Niitun menehdyttyä hän kuitenkin tuntui olettavan, että tämä palaisi aaveena. Näin ei käynyt.
Muistoni on kenties merkityksetön. Nyt kun kirjoitin sen ylös, se tuntuu jopa naurettavalta. Muistan kuitenkin myös toisen tapauksen, johon en aikanaan osannut kiinnittää sen ansaitsemaa huomiota.
Tämä tapahtui viimeisenä Tylypahkan vuotenamme. James oli juuri alkanut seurustella Lily Evansin kanssa. Lilyn isä oli hiljattain kuollut, ja olimme sen vuoksi vakavammalla mielellä. James kertoi meille hyvin koskettavasti tulevaisuuden toiveistaan ja siitä, miten halusi pitää huolta Lilystä ja toisaalta viettää aikaa omien vanhempiensa kanssa. He olivat jo tässä vaiheessa varsin iäkkäitä. Jamesin suurin toive oli, että Lily muuttaisi hänen kanssaan hänen vanhempiensa kotiin, kun Tylypahka päättyisi, jotta he voisivat olla kaikki yhdessä.
Silloin Peter sanoi, että hänkin toivoi, että voisi viettää enemmän aikaa isänsä kanssa. Peter puhui isästään vain harvoin. Mutta silloin hän sanoi miettineensä, miten vähän hänellä oli yhteistä isänsä kanssa, ja aina toivoneensa, että hänellä silti joskus olisi tilaisuus tutustua tähän paremmin. Silloin Sirius eräs luokkatoverimme alkoi nauraa. Hän sanoi, että Peterinkin pitäisi kenties ryhtyä aaveeksi, jotta hänellä olisi enemmän yhteistä isänsä kanssa. Muistan, että me kaikki nauroimme ehdotukselle ja keskustelu loppui siihen. Teidän täytyy ymmärtää, miten nuoria olimme: meille kaikille oli silloin vaikeaa pysyä vakavana kovin pitkään.
Voitte kuvitella, miten pahalta tämä muisto minusta nyt tuntuu ja olen miettinyt, tunsiko Peter sillä hetkellä jotain, mitä ei kehdannut sanoa loppuun. Tämä eräs luokkatoveri, josta puhun, oli karannut kotoaan. Vaikka hän ylpeili sillä, tiedän, että hän tunsi myös surua ja kateutta niistä tunteista, joita oli itse liian ylpeä ilmaisemaan, ja siksi tällainen puheenaihe oli hänelle erityisen vaikea. En kuitenkaan halua puolustaa tätä henkilöä. Hän ei sitä ansaitse. Sen sijaan minusta tuntuu pahalta, että tuon toisen henkilön puuttuminen keskusteluun esti minua tutustumasta Peteriin ja hänen syvimpiin toiveisiinsa niin kuin hän, Peter, olisi ansainnut. Minun katumukseni ei kuitenkaan tuo Peteriä takaisin.
Kun nyt olen pohtinut tätä muistoa, minun on ollut uudelleen harkittava mahdollisuutta, että Peter sittenkin olisi päätynyt jättämään itsestään jäljen. Tiedän Peterin myös rakastaneen Teitä syvästi. En usko, että hän olisi antanut Teille lupausta, jota ei olisi ollut aikeissa täyttää. Kuten itsekin epäilitte, hänen kuolemansa väkivaltaisuus kuitenkin asettaa epäilyjä siitä, missä muodossa hänellä on ollut mahdollisuus palata.
Lupaan teille selvittää asiaa. Olen sopinut tapaamisen Aaveyhdistyksen puheenjohtajan Kentin Ulisevan lesken kanssa ensi viikolle. Tarkoitukseni on myös vierailla Taikaolentojen sääntö- ja valvontaosaston haamujaoston johtajan Selma Mimsy-Porpingtonin luona heti, kun hän palaa äitiyslomaltaan vuoden vaihteessa. En halua antaa teille turhaa toivoa ennen sitä.
Ehdotitte viime kirjeessänne, että tapaisimme kurpitsajuhlan iltana Taikaministeriön järjestämällä sankarivainajien kynttilämarssilla. Olen itse aikeissa mennä silloin seuraamaan Päättömän jahtia Saukkonummen kentälle. Koska Peter ilmaisi toiveenaan viettää enemmän aikaa isänsä kanssa, epäilen, että voisin kenties tavata hänet kyseisessä tapahtumassa. Ainakin paikalla on runsaasti aaveita, joilta voin kysellä Peteristä. Toivon voivani keskustella myös edesmenneen Todd Piskuilanin kanssa, mikäli hän ehtii tavata minut.
Olen teihin yhteydessä mahdollisimman pian.
Kunnioittaen ja luottamuksestanne vilpittömästi kiittäen,
Remus Lupin
***
Peter Piskuilanin elämäkertatietoja, osa I
PIMEYDEN VOIMILTA SUOJAUTUMISEN TUKIOPETUS JOHTI PEIKKOON JA POIKAVAUVAAN!
Todd Piskuilan, 42, ei osoittanut Tylypahkan velhojen ja noitien koulun pimeyden voimien suojautumisen professorina erityisiä opetustaitoja. Hänen ainoaksi jääneenä opetusvuotenaan pimeyden voimien V.I.P.-tutkinnon onnistui läpäisemään vain hieman yli puolet ikäluokasta. Kehnoimmin suoriutui jokaviikkoisesta tukiopetuksesta nauttinut Gladys Kissimyyr, 15. Kissimyyr kirjoitti arvosanakseen Peikon. Parhaiten Kissimyyr jäi tutkintotarkastajien mieleen vakavasta pahoinvointikohtauksesta, joka yllätti hänet kesken mörönkarkotusloitsun.
Jotain Todd Piskuilan siis oli kuin olikin saanut aikaan.
Edes Albus Dumbledoren "rakkaus on taioista suurin" -pseudoideologia ei taannut Todd Piskuilanille jatkopestiä Tylypahkassa. Taikaministeriö langetti Piskuilanille elinikäisen porttikiellon Tylypahkan koulun alueelle – huomatkaa sanavalinta, josta Velhojen neuvosto ja Piskuilanin poistuneen sielun jälki vain muutamaa kuukautta myöhemmin kävivät oikeudessa puuduttavaa väsytystaistelua.
Keskimääräiseltä iältään normaalissa avioitumisiässä ollut pari asettui asumaan Godrickin notkoon. Siveiden kotiäitien ykkösvihollinen Todd Piskuilan haki velhomaailman kartetuinta työtä Vaarallisten otusten hävittämiskomitean hätäteloittajana taatakseen edes jollain tavalla perheensä elatuksen. Vain viikkoa ennen esikoispojan syntymää vauhkoontunut kukkolisko kuitenkin katkaisi Piskuilanin uuden uran ja kaulan. "Se tapahtui niin siististi, että tuskin huomasin sitä", kertoo Todd Piskuilanin haamu, joka tätä nykyä tunnetaan paremmin ns. aavenimellä Päätön teloittaja. "Olin juuri langettamaisillani tainnutusloitsun, kun yhtäkkiä huomasin katselevani kukkoliskon munia lähietäisyydeltä. Pääni oli nimittäin singahtanut pesään ja kukkoliskoemo oli vierittänyt sen muniensa joukkoon. Lihallisen vartaloni kukkoliskokoiras jätti Vaarallisten otusten hävittämisoperaatioiden jälkitarkastuksen kerättäväksi."
Leskeksi jäänyt Gladys Piskuilan, 16, synnytti esikoisensa Pyhän Mungon taikatautien ja vammojen sairaalassa 14.10.1959. Suunnilleen isänsä irronneen pään kokoinen ja painoinen poikavauva sai nimekseen Peter Godrick. Aaveiden läsnäolo osastoilla kielletään Pyhän Mungon järjestyssäännöissä ("Potilaat ahdistuisivat, mikäli sairaalassa jokin muistuttaisi heitä niin läpinäkyvästi kuoleman mahdollisuudesta!" kommentoi Mungon tiedottaja.), mutta Todd Piskuilan ei vaikuta edes yrittäneen panna tätä käytäntöä koetukselle. Poikansa synnyinyönä Päätön teloittaja pelasi pääpooloa Saukkonummen kentällä seuranaan useita reformaation vuosina mestattuja aatelishaamuja. Lihallisen elämänsä päätyttyä Todd Piskuilan onkin keskittynyt lähinnä aave”urheiluksi” kutsuttuun liihotteluun, ja isä tapasikin poikaansa vain, mikäli urheilukuolemaltaan ehti.
Rita Luodiko, Ilta-Profeetta 10.10.1983
***
LÄHES PUOLET TAIKAVÄESTÖSTÄ KANNATTAA KUOLEMANTUOMION PALAUTTAMISTA RANGAISTUSKEINOKSI
Taikaministeri Millicent Bagnold on eilen vastaanottanut kansalaisvaltuuskunnan adressin, joka vaatii kuolemantuomiota edellisen velhosodan sotarikollisille. Adressin on allekirjoittanut lähes 1500 täysi-ikäistä taikakansalaista, joukossa myös Velhojen neuvoston jäseniä. Kansalaisvaltuuskunta perustettiin vastalauseena viimevuotiselle Anteeksiannon ja Laupeuden Seuran joulutempaukselle, jossa valmistettiin tyynyjä ja peitteitä Azkabanin vangeille.
"Sirius Musta ei tarvitse tyynyä päänsä alle. Seipään nokkaan se pää kuuluu", kommentoi adressin taikaministerille luovuttanut Aristofanes Voro. Kansalaisvaltuuskunta tunnetaan myös Oikeutta Marttyyrillemme Piskuilanille! -kylteistä, joita viime aikoina on ilmestynyt tärkeimpien velhokylien kaduille.
Anteeksiannon ja Laupeuden Seura sen sijaan muistuttaa, että sodan uhka leijuu ilmassa niin kauan, kun yhteiskunta jatkaa vastakkainasetteluiden luomista. ALS:n sihteeri Pandora Lovekiva, 35, toivoo taikayhteisön kiinnittävän huomiota syihin, jotka saivat etenkin nuoret yksinäiset miehet liittymään kuolonsyöjien riveihin. "Meidän on tunnettava polku, joka johti heidät tähän ratkaisevaan valintaan. Teloittamalla vangit, tuhoaisimme myös heidän tarinansa. Eikö meillä olisi päinvastoin tilaisuus oppia jotakin heistä – ja samalla itsestämme?" ALS on toistuvasti pyytänyt lupaa haastatella Azkabanin vankeja, mutta pyynnöt on evätty.
Taikaministeri keskustelee kansalaisvaltuuskunnan adressin sisällöstä myöhemmin tällä viikolla.
Serena Bennett, Päivän Profeetta 12.10.1983
***
Peter Piskuilanin elämäkertatietoja, osa II
ENNENJULKAISEMATON SORMENAVAUSRAPORTTI PALJASTAA SHOKKITIETOJA SOTASANKARIN TERVEYDENTILASTA!
Toisin kuin kaatomaalikuningas-johtajapoika-miljoonaperijä-Potter tai johtajatyttö-Liemeilijöiden Liiton stipendiaatti-Vuoden tissit 1978 -Evans, Peter Piskuilan ei niittänyt Tylypahkan noitien ja velhojen koulussa erityistä mainetta. Hän valmistui keskinkertaisin arvosanoin läpäisten ainoastaan taikaolentojen hoidon ja muodonmuutosten S.U.P.E.R.-kokeen.
Tylypahkan jälkeen Piskuilan aloitti työt Ihmeiden eläintarhassa, jonka palkkalistoilta hän löytyi vielä kuolinpäivänään. "Hän oli paras rotankouluttaja, joka meillä on koskaan ollut", kertoo Ihmeiden Eläintarhan zoologi Sophie Matoisa-Lankku. "Jäimme todella kaipaamaan häntä."
Entiset työtoverit muistavat, että Piskuilan oli myös altis petoeläinten hyökkäyksille. "Jostain syystä pöllöt tykkäsivät nokkia häntä. Hän kai maistui niistä hyvältä", muistelee Ihmeiden eläintarhan kassanoita Bianca Pikitie. ”Myös kissat tuntuivat vaanivan häntä.”
Piskuilan eli elämänsä äitinsä peräkamaripoikana, seurustelukumppania hänellä ei tiedetä koskaan olleen. Vapaa-ajallaan hän kävi katsomassa isänsä Päättömän jahti -turnauksia sekä Rapakon palloseuran huispauspelejä. Hänen muistetaan kannustaneen Rapakon riveissä pelannutta James Potteria erittäin antaumuksellisesti. Godrickin notkon elintarvikepuodista vahvistetaan, että Piskuilanilla oli tapana käydä vaippaostoksilla ennen Rapakon palloseuran ratkaisupelejä.
Potterin kunniaksi Piskuilan suoritti myös elämänsä viimeisen ja ainoan uroteon – ellemme sitten laske uroteoksi sitä, kun hän löysi Agafia Voron vuoden päivät kateissa olleen lemmikkirotan Kolmen luudan varren viinikellarista. ”Lily ja James, kuinka sinä saatoit!” kerrotaan Piskuilanin parkaisseen ennen kuin Sirius ”Viitankääntäjä” Musta räjäytti hänet ja 12 sivullista kappaleiksi Lontoon verilöylyssä 1.11.1981. Mainittakoon, että Musta kuului aikanaan samaan Tylypahkan jengiin Piskuilanin ja Potterin kanssa. Piskunin kerrotaan palvoneen Mustaa lähes samalla antaumuksella kuin Potteria. Kaapusuunnittelija Natalia Digglen viime kesänä ilmestyneessä paljastuskirjassa ”Massamurhaajan tyttöystävä – kaksi kiihkeää viikkoa Sirius Mustan seurassa”, neiti Diggle kertoo, että Piskuilan pyrki tapaamaan Mustaa ja Potteria lähes päivittäin.
Sormenavausraportti paljastaa, että Peter Piskuilan oli kuollessaan viisi jalkaa ja viisi tuumaa pitkä, painoi 221 naulaa ja kärsi huomattavan korkeasta verenpaineesta sekä yleensä ainoastaan jyrsijöiden ruuansulatuskanavissa tavatusta mahilis nahilis -suolistoloisesta. Piskuilanin eliniänodote olisi Pyhän Mungon patologien mukaan ollut vajaat neljäkymmentäviisi vuotta.
Myöhemmin on tullut ilmi, että Piskuilan osallistui myös vastarintaliikkeen toimintaan. Kukaan Feeniksin killan jäsen ei kuitenkaan suostunut kommentoimaan Piskuilanin urotekoja killan riveissä. Siksi velhoyhteiskunta voi vastaisuudessakin muistella häntä ei enempää eikä vähempää kuin nuorukaisena, joka yritti kukistaa Pimeyden lordin viimeisen ja vaarallisimman soturin.
Rita Luodiko, Ilta-Profeetta 14.10.1983
***
KYNTTILÄMARSSI SANKARIVAINAJIEN MUISTOKSI KURPITSAJUHLAILTANA!
Marssin aikataulu:
Avajaispuhe, Mungon kumpu, Lontoo 18.00
Syntyperänsä vuoksi vainottujen muistomerkki 18.15
Menehtyneiden taikaministeriön työntekijöiden muistomerkki 18.30
Jästiuhrien muistoseppeleen laskeminen Thames-jokeen 18.45
Porttiavain Godrickin notkoon 19.00
Lily, James ja Harry Potterin muistomerkin paljastus hautausmaan pääportilla 19.15
Merlinin ritarikunnan kuoron musiikkiesitys "Riemuvoitto rohkeudelle" Peter Piskuilanin haudalla 19.30
Kokoontuminen Mungon kummun pääportilla kello 18.00. Huom! Porttiavainpaikkoja Lontoosta Godrickin notkoon riittää vain 50 ensimmäiselle ilmoittautuneelle! Kierrämme muistomerkit ilmoitetussa järjestyksessä. Mukaan saa liittyä missä vaiheessa tahansa.
LÄMPIMÄSTI TERVETULOA KUNNIOITTAMAAN SANKAREIDEMME MUISTOA!
***
Taikaministeriön sisäinen valvontakeskus SAKKOMÄÄRÄYS 2.11.1983
TEONKUVAUS
Tekoaika- ja paikka: 31.10.1983 Godrickin notkon hautausmaa
Tekijä: Arthur William Weasley
Rikkomus, tekotapa ja lainkohdat: Herra Weasley on laiminlyönyt virkavelvollisuuttaan Sankarivainajien kynttilämarssin aikana. Taikaministeriön seppeleenlaskijaksi määrätty Weasley kanniskeli tapahtuman aikana taskussaan rottaa. Raskauttavaksi asianhaaraksi luetaan, että Weasley oli paikalla suorittamassa taikaministeriön virkatehtävää. Rotta havaittiin Merlinin ritarikunnan musiikkiesityksen aikana. Weasley itse kiistää teon tahallisuuden.
Weasley todetaan yksimielisesti syylliseksi virkavelvollisuuden vakavaan laiminlyöntiin (TMTV 6 § 13).
RANGAISTUS
Sakko 10 kaljuunaa määrätään maksettavaksi välittömästi.
***
PARANTAJAN LAUSUNTO
Remus John Lupin, ikä 23, ammatti tuntematon, kirjattu Pyhän Mungon taikatautien ja -vammojen sairaalaan Otusten aiheuttamien onnettomuuksien osastolle 5.11.1983 klo 21:56.
OIREIDEN KUVAUS: Potilas sekavassa tilassa. Väittää ”aavesormen” seuraavan itseään. Havainnut ”aavesormen” kotonaan Ahdingon kylässä. ”Aavesormi” siirtää kellonviisareita, naputtaa ikkunaan ja pitää samanlaista ääntä kuin rotta rotanloukussa. ”Aavesormi” seurannut potilasta myös mm. Saukkonummen kylätapahtumaan ja hormiverkossa Kentin kreivikuntaan. Potilaan toimintakyky merkittävästi heikentynyt.
SAIRAALAN PÄÄTÖS: Ei oikeutta hoitoon. Hoitotakuu koskee noitia ja velhoja. Parantajilla on lain HTE 77 § 55 nojalla oikeus kieltäytyä ottamasta hoitoon osin-ihmisiä.
***
Ystävänsä tuhos
tuo petturi Musta,
joka pimeyttä uhos.
Ja pahaan lankeemusta
viattomat todistaa sai.
Ois hänet kai laki
napannut aikanaan
mut oikeutta haki
mies nuori tuskissaan.
Mustan perään hän juoks,
itki: "Miten sa kehtaat!
Petät ystävät pimeyden vuoks!"
Vaan Mustapa räjäytti talot ja tehtaat,
ei ystävän sanaa kuullut,
sille nauroi vain.
En petosta sellaista olevan luullut,
sille sanoja itkien hain.
Musta mädätköön, kitukoon vain!
Vaan luotan:
viaton riemun saa,
enkelten ihanten huomas
hän ikuisesti vaeltaa.
Kunnioitukseni kävin ma sankarillein tuomas!
Tuntematon kirjoittaja, kukkatervehdys Piskuilanin haudalla marraskuussa 1983
-
Ei hitsiläinen miten upea tämä teksti oli! Luin tämän eilen ja jäin vain tuijottamaan seinää kun piti kasailla ajatuksia. Hirvittävän mielenkiintoinen kokoelma pieniä ja näennäisen ulkokohtaisia katsauksia Peteristä, ja ne kuitenkin valottavat hänestä ihan huikean paljon hahmona. Oijoijoi kun olen fiiliksissä! Yllättävä suosikkini oli Peterin äidin kirje Remukselle, sen kieliasu ja sävy ja toisteisuus oli ihan mieletön! Sillä lailla tämä panee miettimään, että jos Peterillä olisi ollut edes hiukan suotuisammat lähtökohdat elämässään, olisivatko asiat kenties menneet toisin? Vai onko se ihan turhaa jossittelua? Joka tapauksessa nämä sun headcanonit on niin veikeitä ja yksityiskohtaisia, että ihan hengästyttää, ja on jotenkin ihanaa, kun näiden pohjalta tuntuu, että tajuan Peteriä paljon paremmin. Tai luulen tajuavani. Vaikka en mä edes haluaisi tajuta häntä, mutta siitä ei pääse mun mielestä yli eikä ympäri, että hän on tajuttoman kiinnostava hahmo.
Musta on myös kauhean kiinnostavaa, kuinka velvollisuudentuntoiselta Remus tässä kuulostaa, vaikka hän ei ole varmastikaan Peterin äidille yhtään mitään velkaa. Ja raastavaa, ettei hän saa hoitoa Mungossa, eikä rauhaa aavesormelta. Ihan hirveetä. Niin, vaikka tää oli teksti Peteristä ja oodeja irtosormelle, niin tää oli mulle myös elegia Remukselle. </3 Sääliksi käy, vaikka säälikin on kyllä sairautta.
Ja siis eihhh tuo Arthurin saama sakkorangaistus rotan kantamisesta, en kestä. :')
Oot ihan mun suosikkeja Potter-fikkaajista, sun näkemykset ja otteet näistä hahmoista on lumoavia! Kiitos taas mahtavasta lukuelämyksestä!
-
Olen ihan sanaton, miten nerokas tämä teksti on. Siksi en lupaa kommentista mitään järkevää. Rakastan, kun tarina pystytään kertomaan proosan ulkopuolisilla keinoilla ja olit tähän koonnut hyvin erilaisia tekstipätkiä hyvin erilaisista lähteistä. Tuli heti alusta alkaen jotenkin kuvottava olo, koska tietenkin juuri näin Peteriä olisi hehkutettua sodan jälkeen lehdissä ja suuri yleisö olisi pitänyt häntä sankarina, eikä heillä tietenkään ollut sitä vastoin mitään argumentteja. Kaikki lausahdukset, mitä muistomerkeissä ja tilaisuuksissa käytettiin teki totuudesta entistäkin lohduttomamman. Itkevä enkelipatsas, hitto vie. :''') Ja voi apua sitten tuo Peterin äidin kirje. Siinä tuli kunnolla tunne, että olet luonut jotain erityistä ja lukuisia kerroksia. Ensin ihmettelin, miksi äkkiä et ollut saanut kiinni kirjoitusvirheitä, kunnes tajusin mistä oli kyse. Olen lukenut juuri paljon oman isoäitini saamia kirjeitä ja Peterin äidin ääni kuulosti hyvin uskottavalta keski-ikäiseltä naiselta, joka kirjoittaa sulkakynällä, eikä välitä tai pysty korjaamaan virheitä tai lausemuotoja. Niin nerokasta. Tuo kirje oli kenties suosikkini kaikista teksteistä. Se oli hyvin hahmo- ja aikauskollinen ja kuulosti niin paljon epätoivoisen äidin pyynnöltä sekä avasi Remuksen tilannetta sodan jälkeisessä maailmassa. Kyselytutkimus kuulosti karmivan uskottavalta. Ja siihen perään tuo runo etusormelle. Loistavaa, erinomaista, en osaa sanoiksi pukea, miten tämä kaikki sotii päässäni ristiin.
Minun on aina ollut vaikeaa ajatella Remuksen elämää sodan jälkeen, koska se tuntuu niin kammottavalta ja kuvasit sitä kyllä juuri sellaisena. Ja vielä vähän päälle. Hänen äänensä kuului hienosti hänen kirjeissään myös ja voi Remus, joka varmasti kokee velvollisuudekseen vastata Peterin äidille, vaikka on todella vaikeassa tilanteessa kaikin puolin. Yliviivaukset Siriuksen kohdalla olivat loistavia ja mietin vain, miten Remus koki tarpeelliseksi etäännyttää itsensä Siriuksesta kirjoittaessaan Gladysille ja oman päänsä sisällä. Äää, Remus! :'''(
Potilaan toimintakyky merkittävästi heikentynyt.
SAIRAALAN PÄÄTÖS: Ei oikeutta hoitoon. Hoitotakuu koskee noitia ja velhoja. Parantajilla on lain HTE 77 § 55 nojalla oikeus kieltäytyä ottamasta hoitoon osin-ihmisiä.
Sain itse vastikään hylkäävän päätöksen terapian jatkosta ja en tietenkään kuulu syrjittyyn vähemmistöön, mutta päätöksen muotoilu on tässä kylmäävän tuttu. Remuksen kohdalla laki ei ole edes tehty häntä varten, hän ei ole saman tuen arvoinen kuin enemmistö. Olen taas sanaton. Tämä vain on liian tuttua. Kuin myös tämä.
ALS:n sihteeri Pandora Lovekiva, 35, toivoo taikayhteisön kiinnittävän huomiota syihin, jotka saivat etenkin nuoret yksinäiset miehet liittymään kuolonsyöjien riveihin. "Meidän on tunnettava polku, joka johti heidät tähän ratkaisevaan valintaan. Teloittamalla vangit, tuhoaisimme myös heidän tarinansa. Eikö meillä olisi päinvastoin tilaisuus oppia jotakin heistä – ja samalla itsestämme?"
Pandora on oikeassa, sinä olet oikeassa, mutta tuo tutkiskelu on pelottavaa kauhean monelle. Lehtiartikkelin muotoilu on erittäin toimiva, se on hyvin neutraali, eikä asetu kummallekaan puolelle, eikä tutki kummankaan argumentteja, mikä voisi paljastaa kuolemanrangaistuksen huonot puolet tai valota, miksi ei ole hyvä demonisoida muita ihmisiä.
Kuten sanoin pariin otteeseen, en osaa kunnolla avata, miten monimutkaisesti ja viihdyttävästi kuvasit Peterin henkilöä lukijalle, joka tuntee totuuden. Olet kirjonut tähän älyttömän nättejä yksityiskohtia, joita en ole osannut ajatellakaan, kuten että Remus olisi viestitellyt Peterin äidille tai että Peterillä olisi muistomerkki ja että hän olisi näin suosittu sotasankari tai että taikamaailman lakiin olisi kirjattu mahdollisuus jättää Remuksen kaltaiset ihmiset hoitamatta. Rakastan tosi paljon sitä, miten hyvin tämä sopii canoniin rikkomatta sitä lainkaan. Tämän myötä mietin myös, millaista kirjoittelua toisen sodan jälkeen on esiintynyt, siitähän saatiin jo esimakua Dumbledoren kohdalla.
Kiitos tästä, tämä herätti minussa vaikeitakin ajatuksia ja aina on aivan parasta, kun ficit pistävät miettimään oman mukavuusalueen ulkopuolelta. Tämä on todellinen taidonnäyte ja vangitseva lukukokemus. Kiitos. <3
-
Sisilja: Oi, kiitos ihanasta kommentista!<3 Tämä ficci on ehdottomasti myös elegia Remukselle. Olen monta vuotta vuotta halunnut kirjoittaa ficin, jossa Remus olisi Peterin haudalla, olen aloittanutkin sen vaikka kuinka monta kertaa, mutta ikinä siitä ei ole tullut mitään. Asia vaivasi mua aika paljonkin, koska aihe oli hyvä ja sellainen, mistä oikeasti koin, että haluaisin ja mun pitäisi kirjoittaa, mutta ei vaan onnistunut. Sitten vihdoin tällä viikolla tajusin, että en pysty kirjoittamaan Remuksesta Peterin haudalla, koska Remus ei menisi Peterin haudalle. Oikeastaan kaikki tässä ficissä pohjautuu tähän ajatukseen.
Mun mielestä on kummallista (ja siis totta kai myös kiehtovaa!), miten Peter tekee ihan hirveän teon, mutta hänen taustoistaan ei kerrota oikein mitään, mistä voisi päätellä, miksi hän päätyy kavaltamaan ystävänsä. Azkabanin vangissa mainitaan ainoastaan hänen "äitiparkansa". Mä sitten oikein tarttumalla tartuin tohon äitiparkaan -- jos hän kerran on parka, niin olkoon sitä oikein kunnolla. Ihanaa kuulla, että noi taustat selittää jotain jossain muuallakin kun vain mun päässäni! :D
Meldis: Kiitos paljon!<3 Arvostan sitä, että jaoit myös sen, miten ficci herätti sinussa vaikeita ajatuksia. Mulle oli selvää, että jotenkin täytyy tuoda ilmi, miten huonosti Remus asiallisen ulkokuorensa alla voi -- ja yhtä selvää, että hän ei ikinä sanoisi sitä itse. On myös hirveää, miten joku toinen voi määritellä, kenellä on oikeus apuun ja kenellä ei.
Ensin ihmettelin, miksi äkkiä et ollut saanut kiinni kirjoitusvirheitä, kunnes tajusin mistä oli kyse.
:D :D :D Joo, aina kun minä teen kirjoitusvirheen, niissä on joku juju. ;) Hienoa kuulla, että pidit Peterin äidin kirjeestä. Se oli ehkä vaikein kirjoittaa, koska en halunnut aliarvioida häntä ja saada häntä kuulostamaan liian tyhmältä, mutta toisaalta kirjeestä pitää näkyä, ettei hän ole tottunut kirjoittamaan ja että hänen koulunsa on jäänyt kesken.
Kiitos vielä paljon molemmille! <3