Finfanfun.fi
Originaalit => Sanan säilä => Aiheen aloitti: Kelsier - 26.09.2025 16:30:04
-
Ficin nimi: Mohirrim
Kirjoittaja: Kelsier
Ikäraja: S
Tyylilaji/Genre: Fantasia, ficletsarja
Haasteet: Ficletistä virsi kaunis (https://www.finfanfun.fi/index.php?topic=54360.20)
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Alku
Olipa kerran nainen, joka asui pienessä mökissä veden äärellä kaukana kaikesta. Eräänä päivänä hänen luokseen tuli mies. Mies oli raavas ja rujo kuin kivestä veistetty. Hän asui naisen luona muutaman kuukauden, kunnes lähti. Vuoden kuluttua mökistä kuului vauvan itkua, vauvan, jolla oli isänsä hiilenmustat hiukset ja terävät piirteet. Poika kasvoi ja oli jonkin aikaa äitinsä ainoa silmäterä.
Sitten kauas kaikesta eksyi toinen mies. Tämä oli lempeä ja tämän kädet olivat työn ja maan kuluttamat. Nainen ja mies saivat yhdessä toisen pojan. Tämä viipyi niin monta vuodenkiertoa, että vanhempikin veljes oppi sanomaan tätä isäksi. Ennen pitkää äiti ja pojat olivat kuitenkin kolmisin.
Kolmas mies saapui veden yli. Hän oli pitkä, solakka ja kylmä, ja vietti naisen kanssa vain muutaman yön, kunnes meni menojaan jonnekin muualle. Niistä öistä syntyi ensimmäinen tytär, jonka vaaleat hiukset hipoivat maata ja kasvot olivat kaidat kuin puolikas kuu. Äiti hoivasi lapsiaan parhaansa mukaan, vaikka kaipasikin yksinäisiä aikojaan.
Neljäs mies tuli varkain ja virkistävänä. Hän silitteli ja helli naista ja sai tämän kohdun hedelmälliseksi. Heidän tyttärensä suortuvat olivat läpikuultavat eivätkä koskaan suostuneet kasvamaan olkapäitä pidemmiksi. Tyttö kuului veden laulun mökin pihalta saakka. Mies pysyi kauan, mutta ennen pitkää hänenkin oli lähdettävä. Jälleen moni kesä vaihtui talveksi ja sitten uudelleen kesäksi.
Sitten helteen keskellä hohkasi viides mies. Täynnä intohimoa ja rakkautta tämä otti naisen monta kertaa niin äänekkäästi, että vanhimmainen veli katsoi parhaaksi viedä sisaruksensa suureen luolaan, joka sijaitsi lähimaastossa. Lapsien palatessa viikon kuluttua mies oli jo tiessään. Seuraavan kevään ensi tahdeille syntyi poika, tukka tummaa tulta ja silmät säihkyvää kultaa.
Sitten… loppu vaihtelee. Eräässä versiossa äiti kasvattaa lapsensa ja opettaa heille noitataitonsa, toisessa hän lähettää heidän maailmalle kunkin vuorollaan ja kolmannessa yksinkertaisesti hylkää heidät. Minä tiedän, että mikään noista ei ole totta. Sillä tämä ei satu vaan meidän, minun ja sisarusteni, tarina, mohirrimien tarina, joita myös luontosyntyisiksi kutsutaan. Meidän äitimme, mohar, ihminen, joka kykeni yhtymään luonnonvoimien kanssa, kuoli pian nuorimmaisensa syntymän jälkeen. Ei ihmisen kehoa ole tehty kestämään vuorta, maata, tuulta, vettä ja tulta. Se ei ollut dramaattinen tapahtuma, äiti ei polttanut itseään roviolla tai upottautunut joen pohjaan kivet nilkoissa. Hän makasi yhtenä aamuna sängyssään ja oli kuollut. Ja niin me jäimme asumaan mökkiä viidestään, kunne nuorinkin meistä oli niin suuri, että saatoimme lähteä kiertelemään. Ja siellä tiellä me olemme, viisi mohirrimia, viisi outoa kulkijaa.
-
No niin, täällä sitä ollaan!
Oli oikein mukavaa, että tässä ei ollut mitään summarya tai muuta, koska tämä sisältää oikein hienon twistin, jota en olisi ensin arvannut. Kyllähän tuo toki jälkeenpäin on selvää, että luonnonvoimistahan näissä miekkosissa oli kyse! :D Erittäin kiehtova luomiskertomus, ja kutkuttava premissi myöhemmille tapahtumille.
Hieno käänne oli myös tuo, missä tarina muuttuu kertomuksesta yhtäkkiä henkilökohtaiseksi tarinaksi, jota onkin kertomassa yksi näistä syntyneistä lapsista (uteliaisuus herääkin, että kuka näistä lapsista on sitä kertomassa). Piti ihan googlata, että perustuuko mohirrim mahdollisesti esimerkiksi johonkin kansantaruun, mutta näyttäisi kuitenkin siltä, että tämä on täysin itse kehittelemäsi konsepti, mikä on hyvin vaikuttavaa.
Fantasian luominen on mielestäni yksi haastavimmista genreistä, joten ihailen suuresti niitä, jotka siihen pystyvät. Tässä siinä on todellakin osuttu nappiin, ja koko pohjakertomus on saatu tiiviiseen ja selkeään ficlet-pakettiin :)
Kiitoksia tästä lukukokemuksesta! Jos jatkoa seuraa, niin on mielenkiintoista nähdä, mihin suuntaan kulkijoiden tiet vievät.
-
En enää tähän aikaan osaa sanoa mitään kovin järkevää, kunhan halusin tulla kertomaan että tämä oli tosi hieno ja herätti kiinnostukseni jo ekojen lauseiden aikana. Todellakin siis luen seuraavatkin osat! Hyvin kirjoitettua originaalifantasiaa ei voi koskaan olla liikaa.